Ulkoasiainministeriö MINVA UM2017-01102 POL-30 Rautio Sari Annika(UM) 10.10.2017 Viite Asia Ulkoasiainneuvosto 16.10.2017; Suomen tavoitteet Ulkoasiainneuvosto kokoontuu 16.10.2017 Luxemburgissa. Asialistalla ovat Iran, Pohjois-Korea, EU:n ihmisoikeuspolitiikka ja Turkin tilanne (epävirallisella lounaalla). Suomea kokouksessa edustaa ulkoministeri Timo Soini. Iran EU:n tulee jatkaa tukeaan Iranin ydinohjelmasopimukselle ja sen täydelle toimeenpanolle. Samalla on korostettava Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n keskeistä roolia sopimuksen toimeenpanon seurannassa ja verifioinnissa. Iranin ydinohjelmasopimusta ei tulisi kyseenalaistaa Iranin alueelliseen rooliin liittyvien huolien tai Iranin muun toiminnan vuoksi. Sopimuksen vaarantaminen lisäisi alueellisia jännitteitä ja vahvistaisi Iranissa vanhoillista siipeä. Iranin epävakauttava alueellinen toiminta on huomioitava EU:n viesteissä ja toimissa, ja Iranilta on edellytettävä rakentavampaa roolia alueella sekä ohjusohjelmaansa liittyviin huoliin vastaamista. EU:n tulee jatkaa Yhdysvaltain kanssa vuoropuhelua Iraniin liittyvistä huolista. Pohjois-Korea Tilanteen eskaloituminen aseelliseksi yhteenotoksi tulee estää. EU:n tulee tukea mahdollisuuksia vuoropuheluun tilanteen salliessa. EU:n on osoitettava yksimielinen tahtotilansa paineen lisäämiseksi Pohjois-Korean johtoa kohtaan. Painotamme sekä YK-pakotteiden mahdollisimman aukotonta toimeenpanoa että EU:n autonomisten lisäpakotteiden pikaista hyväksymistä ja toimeenpanoa. Tarvitsemme nykyistä laajemman ja tarkemman tilannekuvan Pohjois-Korean aseohjelmista erityisesti sitä mahdollisesti tukevien tahojen sekä Pohjois-Korean oman tuotantokyvyn identifioimiseksi. Suomi tukee edelleen EU:n aktiivista roolia ydinaseohjelman ja muiden alueellisten turvallisuuskysymysten ratkaisussa. EU:n ihmisoikeuspolitiikka EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus rakentuu EU:n yhtenäisyydelle, joka on myös EU:n ulkopoliittisen uskottavuuden peruskysymys. EU:n on pystyttävä vastaamaan sitä koskeviin odotuksiin ihmisoikeuksien puolustamisessa kansainvälisesti. Kolmansien maiden suunnalta tulevan painostuksen ei saa antaa vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Akuutteihin ihmisoikeusloukkauksiin tulee aina reagoida niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeilla. Yhdysvaltain kanssa tulee käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä tavalla, joka edesauttaa Yhdysvaltain sitoutumista monenväliseen ihmisoikeustyöhön. Suomi korostaa pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta myös EU:n sisällä tapahtuvan ihmisoikeuskehityksen osalta. Vakaviin epäkohtiin jäsenmaiden ihmisoikeustilanteessa on voitava puuttua.
2(21) Turkki Turkin sisäinen kehitys erityisesti ilmaisunvapauden sekä ihmisoikeuksien ja yleensä oikeusvaltiokehityksen osalta on hyvin huolestuttavaa. Turkin tulisi noudattaa Euroopan neuvoston jäsenyyden ja EU-ehdokasmaa-aseman myötä ottamiaan sitoumuksia. EU Turkki-vuoropuhelun ja yhteistyön jatkuminen on tärkeää. Vuoropuhelun kautta voidaan tuoda esiin vakava huoli ja pyrkiä vaikuttamaan Turkin kehitykseen. EU:n intresseissä on vakaa ja demokraattinen Turkki. Vaikka Turkin EU-jäsenyysneuvottelut eivät ole viime aikoina edenneet, tarvitsevat EU Turkki-suhteet viitekehyksen. Turkin EU-jäsenyysprosessi kriteereineen on paras tapa ankkuroida Turkki Eurooppaan. Suomi tukee EU:n ja Turkin tulliliiton uudistamista sekä EU:n liittymistuen suuntaamista kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion kehittämiseen.
Asialista: 3(21) Iran s. 4 Pohjois-Korea s. 7 EU:n ihmisoikeuspolitiikka s. 11 Turkki s. 14
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 4(21) ALI-10 Miia Lahti 6.10.2017 Asia Iran Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 16.10.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Miia Lahti, UM/ALI-10, miia.lahti@formin.fi, puh. 0295 351 877 Elisa Alho-Kullström UM/OIK-10, elisa.alho-kullström@formin.fi, puh. 0295 351 981 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Ulkoasiainneuvosto keskustelee Iranista, erityisesti ydinohjelmasopimuksen (Joint Comprehensive Plan of Action, JCPOA) tilanteesta. Yhdysvaltain presidentti Trump raportoi neuvostoa edeltävään päivään 15.10. mennessä kongressille Iranin toimista sopimuksen velvoitteiden toimeenpanemiseksi. Ulkoasianneuvosto arvioi sopimuksen tilannetta ja EU:n toimia Yhdysvaltain päätösten valossa. EU:n tulee jatkaa tukeaan Iranin ydinohjelmasopimukselle (Joint Comprehensive Plan of Action, JCPOA) ja sen täydelle toimeenpanolle. Samalla on korostettava Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n keskeistä roolia sopimuksen toimeenpanon seurannassa ja verifioinnissa ja sitä, että IAEA on vahvistanut säännöllisissä raporteissaan Iranin toimeenpanneen ydinohjelmasopimukseen liittyvät velvoitteensa. Iranin ydinohjelmasopimusta ei tulisi kyseenalaistaa Iranin alueelliseen rooliin (mm. Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä) liittyvien huolien tai Iranin muun toiminnan vuoksi, vaan tarkastella sopimusta ainoastaan ydinohjelman näkökulmasta. Sopimuksen vaarantaminen lisäisi alueellisia jännitteitä ja vahvistaisi Iranissa vanhoillista siipeä. Iranin epävakauttava alueellinen toiminta on huomioitava EU:n viesteissä ja toimissa, ja Iranilta on edellytettävä rakentavampaa roolia alueella sekä ohjusohjelmaansa liittyviin huoliin vastaamista. EU:n tulee jatkaa Yhdysvaltain kanssa vuoropuhelua Iraniin liittyvistä huolista. 3. NEUVOTTELUTILANNE
5(21) EU on pitänyt Iranin ydinohjelmasopimusta merkittävänä saavutuksena ja on antanut sopimukselle vahvan tukensa. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on viimeksi syyskuussa todennut Iranin toimeenpanneen sopimukseen liittyvät velvoitteensa. Yhdysvaltain presidentin tulee nk. Corker-Cardin-lain mukaisesti raportoida kongressille kolmen kuukauden välein Iranin toimista ydinohjelmasopimuksen velvoitteiden toimeenpanemiseksi, seuraavaksi 15.10.. Presidentti Trump on kritisoinut sopimusta useaan otteeseen, viimeksi YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa, ja on pitänyt sopimusta riittämättömänä Iranin muodostamaan uhkaan vastaamiseksi. 4. TAUSTA Iranin ydinohjelmasopimus, nk. yhteinen kattava toimintasuunnitelma (JCPOA, Joint Comprehensive Plan of Action) on noussut Yhdysvaltain uuden hallinnon voimakkaan kritiikin kohteeksi. Yhdysvallat on pitänyt ongelmallisena sitä, ettei sopimukselle puututa mm. Iranin alueelliseen rooliin ja ohjusohjelmaan. Yhdysvallat kokee Iranin keskeisenä alueellisena uhkana ja valmistelee parhaillaan Iran-politiikan kokonaisarviotaan. Presidentti Trump on kritisoinut Obaman hallinnon aikana neuvoteltua ydinohjelmasopimusta voimakkain sanankääntein, mm. YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa Trump totesi sopimuksen olleen yksi huonoimmista ja yksipuolisimmista sopimuksista (transactions), jonka Yhdysvallat on koskaan solminut. Osa Yhdysvaltain hallinnosta kuitenkin katsoo, että Yhdysvaltain tulisi pitäytyä sopimuksessa. Esimerkiksi puolustusministeri Mattis puolusti sopimuksessa pitäytymistä äskettäisessä senaatin kuulemisessa. Ydinohjelmasopimus neuvoteltiin EU3+3:n (EU, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina) ja Iranin välillä. Neuvotteluiden tuloksena syntynyt sopimus vahvistettiin 20.7.2015 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2231 (2015). Ydinohjelmasopimuksen toimeenpano ulottuu vuoteen 2025. Sopimuksen toimeenpano aloitettiin tammikuussa 2016 IAEA:n vahvistettua Iranin panneen täytäntöön sopimuksen edellyttämät ydinalan toimet. Tällöin EU purki ydinohjelmaan liittyneet talous- ja rahoitusalan pakotteet. Tiettyjä rajoituksia ja kieltoja jäi kuitenkin vielä voimaan (mm. asevientikielto, ydinteollisuuden sensitiivisiä tuotteita ja teknologiaa koskevat rajoitukset, varojen jäädyttäminen ja kielto luovuttaa varoja listatuille tahoille, kuten vallankumouskaartille). Näitä puretaan sopimuksen mukaisesti asteittain vuoteen 2025 mennessä edellyttäen, että Iran täyttää sille asetetut velvoitteet. Edellytyksenä on, että IAEA:n raportissa todetaan, että kaikki Iranissa oleva ydinmateriaali on edelleen rauhanomaisessa käytössä. Yhdysvaltain JCPOA:n nojalla voimaan jättämät pakotteet poikkeavat tietyiltä osin EU:n voimassaolevista pakotteista. Yhdysvallat mm. jätti voimaan rahoitusalaa koskevia pakotteita. Yhdysvallat on myös sopimuksen voimaantulon jälkeen asettanut uusia Iranin vastaisia pakotteita JCPOA:n ulkopuolelta. Myös EU:n Iranin ihmisoikeustilanteeseen liittyvät pakotteet ovat voimassa entisessä laajuudessaan.
6(21) Yhdysvallat näkee Iranin keskeisenä alueellisena uhkana ja on pitänyt ydinohjelmasopimuksen keskeisenä puutteena sitä, ettei sillä puututa Iranin terrorismin rahoitukseen (erit. Hizbollah) ja epävakauttavaan alueelliseen toimintaan mm. Syyriassa Assadin tukijana, Irakissa ja Jemenissä eikä myöskään Iranin ohjusohjelmaan. Iran on suorittanut ohjuskokeita, joiden osalta YK:n turvallisuusneuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen siitä, rikotaanko niillä päätöslauselmaa 2231. Päätöslauselmassa kehotetaan Irania pidättäytymään toimista, jotka liittyvät ballistisiin ohjuksiin, jotka voivat kantaa ydinkärkiä. Yleisesti Yhdysvallat on pitänyt sopimuksen velvoitteita riittämättömänä huomioiden, että osa Irania sitovista velvoitteista päättyy sopimuksen päättymispäivänä ("Termination Day") vuonna 2025. Sopimuksen puolustajat ovat painottaneet, ettei sopimusta ylipäänsä olisi saatu aikaiseksi, mikäli siihen olisi kytketty muita kysymyksiä kuin ydinohjelma. Lisäksi on korostettu, että sopimuksen tiettyjen velvoitteiden määräaikaisuudesta huolimatta Iran on sitoutunut sopimuksessa siihen, ettei se tule koskaan tavoittelemaan tai kehittämään ydinasetta. On myös painotettu, että Iranin alueelliseen rooliin ja muihin Irania koskeviin huoliin tulisi pyrkiä vaikuttamaan muilla keinoin vaarantamatta ydinohjelmasopimusta. Sopimuksen on myös katsottu voivan toimia mallina Pohjois-Korealle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö (International Atomic Energy Agency, IAEA) raportoi säännöllisesti YK:n päätöslauselman 2231 mukaisesti Iranin toimista ydinohjelmasopimuksen toimeenpanemiseksi. IAEA:n viimeisin raportti annettiin syyskuun alussa. Raportissa todetaan Iranin jatkaneen edelleen sopimuksen toimeenpanoa ja sopimusrikkomuksia ei ole ollut. Presidentti Trump raportoi kongressille seuraavan kerran 15.10. Iranin velvoitteiden toimeenpanosta nk. Corker-Cardin-lain mukaisesti. Vaikka Iran noudattaa IAEA:n mukaan sopimuksen velvoitteita, antaa Corker-Cardin-laki mahdollisuuden tarkastella Iranin toimia laajemmin myös siitä näkökulmasta, onko pakotteiden jäädyttäminen perusteltua Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Mikäli Trump toteaisi, että Iran ei noudata velvoitteitaan jäisi kongressille 60 päivää aikaa päättää toimistaan. Toimet voisivat liittyä ydinalan pakotteiden jäädyttämisen päättämiseen, mikä tarkoittaisi käytännössä yksipuolista irtautumista ydinsopimuksesta, mutta voivat pitää sisällään myös muita toimia. EU ja yksittäiset jäsenvaltiot ovat korostaneet Yhdysvalloille sitoutumistaan sopimukseen. Sopimusta on pidetty EU:n diplomatian keskeisenä näyttönä, ja EU:n korkea edustaja Mogherini ja edeltäjänsä ovat laittaneet paljon arvovaltaansa sopimusneuvotteluihin. EU:n korkea edustaja myös koordinoi sopimuksen toimeenpanoa seuraavaa ja mahdollisia ongelmia ratkovaa yhteiskomissiota. EU-jäsenmailla on taloudellisia intressejä Iranin markkinoilla, ja Yhdysvaltain Iran-politiikan epävarmuus on lisännyt riskejä. Myös EU on tuonut esille mm. päätelmissään ja Iranin kanssa käymässään vuoropuhelussa huolensa Iranin alueellisesta roolista, ohjusohjelmasta ja ihmisoikeustilanteesta. Monet jäsenvaltiot katsovat, että EU:n tulisi toimia näissä kysymyksissä aktiivisemmin ja vastata täten osaltaan Yhdysvaltain esille nostamiin huoliin.
7(21)
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 8(21) ASA-10 Haapea Arto 6.10.2017 Asia Pohjois-Korea Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 16.10.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sami Leino, UM/ASA-10, sami.leino@formin.fi, 0295 351 764 Arto Haapea, UM/ASA-10, arto.haapea@formin.fi, 0295 350145 Juho Keinänen, UM/OIK-10, juho.keinanen@formin.fi, 0295 351 979 Antti Kauttonen, UM/ASA-10, antti.kauttonen@formin.fi, 0295 351 003 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Tehdään katsaus Pohjois-Korean tilanteeseen. Ulkoasiainneuvoston on määrä hyväksyä A-kohtana säädökset EU:n autonomisten Pohjois- Korean vastaisten pakotteiden laajentamisesta. EU:n on tarkoitus vahvistaa sitoutumisensa pakotteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon sekä keskustella mahdollisuuksista edistää YK:n turvallisuusneuvoston pakotteiden noudattamista myös kolmansien maiden taholta. Pohjois-Korean toimista johtuvan alueellisen tilanteen kiristymisen eskaloituminen aseelliseksi yhteenotoksi tulee estää. EU:n tulee tukea mahdollisuuksia vuoropuheluun tilanteen salliessa. Samalla Suomi pitää tärkeänä, että EU osoittaa yksimielisen tahtotilansa paineen lisäämiseksi Pohjois-Korean johtoa kohtaan. Painotamme sekä YK-pakotteiden mahdollisimman aukotonta toimeenpanoa että EU:n autonomisten lisäpakotteiden pikaista hyväksymistä ja toimeenpanoa. Suomi pitää tärkeänä EU:n yhtenäisyyttä niin poliittisen tason toiminnassa kuin autonomisten pakotteiden toteuttamisessa. Tarvitsemme nykyistä laajemman ja tarkemman tilannekuvan Pohjois- Korean aseohjelmista erityisesti sitä mahdollisesti tukevien tahojen sekä Pohjois-Korean oman tuotantokyvyn identifioimiseksi. Tätä analyysia tulee voida hyödyntää EU:n kolmasmaayhteyksiä koskevassa päätöksenteossa nykyistä systemaattisemmin Suomi tukee edelleen EU:n aktiivista roolia ydinaseohjelman ja muiden alueellisten turvallisuuskysymysten ratkaisussa. Tämän tulee tapahtua tarkoin harkitusti, tiiviissä konsultaatiossa kumppaneiden kanssa niin, että EU:n panos katsotaan hyödylliseksi.
9(21) 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA Pohjois-Korean tilannetta ja EU:n toimia käsiteltiin viimeksi ulkoasiainneuvostossa heinäkuussa ja epävirallisessa Gymnichulkoministerikokouksessa syyskuussa. Korean niemimaan jännitteet ovat lisääntyneet merkittävästi viime viikkoina. Vuoden 2017 aikana Pohjois-Korea on laukaissut 15 ohjuskokeessa 23 ohjusta, minkä lisäksi maa ilmoitti 3.9. tehneensä onnistuneen vetypommikokeen. Pohjois- Korean vastuuttomat toimet ja kasvava ydinosaaminen luovat kasvavan uhkan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. EU, ml. Suomi, on johdonmukaisesti tuominnut kaikki Pohjois-Korean provokaatiot. EU:n Pohjois-Korea-politiikan keskeinen kulmakivi on ollut ns. kriittinen dialogi, jossa yhtäältä korostetaan Pohjois-Koreaan kohdistuvia pakotteita ja niiden mahdollisimman aukotonta toimeenpanoa. Toisaalta varataan mahdollisuus dialogiin sopivien olosuhteiden vallitessa. Viimeisin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma (2375), jolla tiukennetaan Pohjois-Koreaan kohdistuvia talouspakotteita, hyväksyttiin 11.9. Tämän lisäksi, viimeisimmän ydinkokeen seurauksena, EU päätti laajentaa Pohjois-Koreaan kohdistuvia autonomisia pakotteitaan. Korean niemimaan tilanne on vuodesta 2016 alkaen selvästi kiristynyt ja jännitteet ovat kasvaneet. Vuonna 2016 ohjuslaukaisujen määrä (kaksi ydinkoetta ja 24 ballistista ohjuslaukaisua) oli suurempi kuin edellisen johtajan Kim Jong-ilin koko 18-vuotisen valtakauden aikana. Vuoden 2017 aikana Pohjois- Korea on laukaissut 15 ohjuskokeessa 23 ohjusta, minkä lisäksi maa ilmoitti 3.9. tehneensä onnistuneen vetypommikokeen. Eri lähteiden mukaan Pohjois-Korean syyskuinen, järjestyksessään kuudes ydinkoe olisi ollut 60 160 kilotonnin luokkaa ja näin voimakkuudeltaan heikoimmillaankin moninkertainen aiempiin kokeisiin verrattuna. Vuoden syyskuussa 2016 tapahtunut edellinen ydinkoe oli eri arvioiden mukaan 10 25 kilotonnin suuruinen. Väitettä vetypommista on yhdysvaltalaisarvioissa pidetty uskottavana. Tarkempien analyysien valmistuminen uusimman ydinkokeen laadusta ja voimakkuudesta voi kestää kuukausia. Pohjois-Korean mukaan sillä on nyt myös kyky ladata ydinkärki mannertenväliseen ballistiseen ohjukseen (ICBM): väitteen todenperäisyyttä on käytettävissä olevin tiedoin mahdotonta arvioida. Joka tapauksessa Pohjois-Korea vaikuttaa saavuttaneen merkittävän ydinasekyvyn nopeammin kuin aiemmin oli arvioitu ja maan hallinto edistää ydinaseohjelmaansa määrätietoisesti kansainvälisistä sitoumuksistaan piittaamatta ja tähänastisten pakotteiden estämättä, joskin on merkkejä siitä, että pakotteilla on pystytty rajoittamaan ydinohjelman rahoitusta.
10(21) YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt tänä vuonna kaksi uutta päätöslauselmaa, joilla tiukennetaan Pohjois-Koreaan kohdistuvia talouspakotteita: päätöslauselmat 2371 (5.8.) ja 2375 (hyväksyttiin 11.9. vastauksena kuudenteen ydinkokeeseen). Nämä kaksi päätöslauselmaa yhdessä aikaisempien päätöksien kanssa tuovat pakotteiden piiriin yli 90 % Pohjois- Korean ulkomaankaupan arvosta: sen tärkeistä vientituotteista esimerkiksi kivihiili, malmit, merenelävät ja tekstiilit kuuluvat pakotteiden piiriin. Nyt keskeistä on varmistaa pakotteiden toimeenpano. Uusimmalla päätöslauselmalla rajoitetaan myös Pohjois-Koreaan vietävän raakaöljyn määrä nykytasolleen ja leikataan merkittävä määrä maahan vietävistä öljyjohdannaisista. Pohjoiskorealaisille vierastyöläisille ei enää myönnetä uusia viisumeja. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta yhteisyritykset maan kanssa on kielletty. Alukset, joiden epäillään kuljettavan kiellettyä rahtia, pyydetään tutkimaan. EU, ml. Suomi, on johdonmukaisesti tuominnut kaikki Pohjois-Korean provokaatiot. EU:n Pohjois-Korea-politiikan keskeinen kulmakivi on ollut ns. kriittinen dialogi, jossa yhtäältä korostetaan Pohjois-Koreaan kohdistuvia pakotteita ja niiden mahdollisimman aukotonta toimeenpanoa. Toisaalta varataan mahdollisuus dialogiin sopivien olosuhteiden vallitessa. Viimeisimmän ydinkokeen seurauksena myös EU:ssa on päätetty laajentaa Pohjois-Koreaan kohdistuvia autonomisia pakotteita; näitä on valmisteltu työryhmätasolla hyväksyttäväksi UAN:ssa. Pohjois-Korean kysymys on ollut tärkeällä sijalla presidentti Trumpin hallinnon asialistalla. Yhdysvaltojen hallinto on pitänyt esillä myös sotilaallisten keinojen mahdollisuutta, ml. presidentti Trumpin YK:n yleiskokouksessa pitämässä puheessa. Trump kuitenkin painotti YK:n roolia pyrkimyksissä tilanteen ratkaisemiseksi. Hallinnon maltillisempaa linjaa on edistänyt esim. UMI Tillerson, joka on määritellyt Yhdysvaltojen Pohjois-Korea-politiikan neljän ein avulla: ei hallinnonvaihdosta, ei hallinnon luhistumista, ei vauhditettua Koreoiden yhdistymistä eikä Yhdysvaltojen sotajoukkoja demilitarisoidun vyöhykkeen pohjoispuolella. Trump on kyseenalaistanut Twitterissä ulkoministerinsä tuoreen kommentin keskusteluyhteyksien muodostamisyrityksistä Pohjois-Korean kanssa. Myös Yhdysvallat on asettanut presidentin asetuksella tuntuvia lisäpakotteita Pohjois-Korealle. Kiinan kärsivällisyys Pohjois-Korean kanssa on ollut koetuksella, ja Kim Jong-unin aikana (vuodesta 2011) Pohjois-Korean Kiina-suhteet ovat merkittävästi viilentyneet. Välien kylmeneminen on ollut nähtävissä esimerkiksi Pohjois-Korean tehtyä kuudennen ydinkokeensa 3.9. presidentti Xin isännöidessä BRICShuippukokousta. Kiinan ulkoministeri Wang Yi teki keväällä aloitteen suspensionfor-suspension ja dual track -malleista, joissa Etelä-Korea ja Yhdysvallat keskeyttäisivät jokavuotiset sotaharjoituksensa vastineeksi siitä, että Pohjois- Korea keskeyttäisi oman ydinohjelmansa. Ehdotus ei ole saanut vastakaikua; Yhdysvallat ja Etelä-Korea ovat tyrmänneet sen täysin. Kiinan strategiset optiot Pohjois-Korean suhteen ovat vähäisemmät kuin länsimaisissa puheenvuoroissa yleisesti esitetään. Kiinalle viimesijainen vaihtoehto on aseellinen konflikti, joka pakottaisi sen valitsemaan puolensa; Kiina tekeekin kaikkensa kiikkerän status quon säilyttämiseksi. Aiemmin pidättyväistä politiikkaa kannattanut Kiina on viime aikoina asettunut tukemaan tiukempia pakotteita Pohjois-Korealle ja osoittanut myös uusia
11(21) merkkejä niiden aktiivisemmasta toimeenpanosta. Se pystyy halutessaan painostamaan enemmän, mutta seuraukset voivat olla Kiinan ydinintressien vastaisia: mittava kansannousu tai regiimin kukistuminen johtaisivat epävakauteen, jota se ei rajoilleen halua, ei liioin Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia. Etelä-Korean retoriikka pehmentyi liberaalin presidentin Moon Jae-inin aloitettua toukokuussa. Etelä-Korea onkin Moonin johdolla tarjonnut mahdollisuutta sekä sotilaalliseen että humanitaariseen dialogiin, mutta sisäpoliittiset paineet linjan tiukentamiseksi uudelleen ovat kasvaneet. Maahan Yhdysvaltojen aloitteesta asennettu ohjuspuolustusjärjestelmä THAAD on saanut osakseen väkevää kritiikkiä Kiinalta ja Venäjältä. Moon ilmoitti 3.9. tehdyn ydinkokeen jälkeen THAAD:in käyttöönoton jatkuvan suunnitellusti. Moon on kuitenkin pitänyt ovea auki dialogille. Venäjällä on toimivat suhteet niin Pohjois- kuin Etelä-Koreaan, ja se on perinteisesti pitänyt matalaa profiilia Pohjois-Korean kysymyksessä. Viime aikoina on ollut havaittavissa Venäjän aktivoitumista: hiljattain Moskovassa vieraili Pohjois-Korean ulkoministeriön virkamiesdelegaatio, jonka jälkeen antamassaan lausunnossa Venäjä ilmoitti olevansa valmis auttamaan Pohjois-Koreaa kysymyksen ratkaisussa. Venäjä on pitänyt yhtä myös Kiinan kanssa: Pohjois- Korean kuudennen ydinkokeen jälkeen presidentit Xi ja Putin ilmoittivat sopineensa maiden linjojen koordinoinnista ja ydinkokeeseen vastaamisesta "asianmukaisesti". Venäjä ja Kiina peräänkuuluttavat malttia ja palaamista neuvotteluihin. Viimeisin ydinkoe vahvisti sen, että Pohjois-Korealla ei ole aikomusta noudattaa kansainvälisen yhteisön sille asettamia velvoitteita. Pohjois-Korea on osoittanut saavuttaneensa valmiuden, joka on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Sen päättäväisyyttä ei näytä mahdolliselta muuttaa ilman järeämpiä keinoja, joiden valikoimassa ei ole helppoja ratkaisuja. Diplomatialle ja sitä tukeville sanktioille ei edelleenkään ole nähtävissä realistista vaihtoehtoa, kun sotilaalliset keinot ovat seurauksiltaan arvaamattomia. Retoriikan kiihtymisestä huolimatta sotilaallisten vastatoimien mahdollisuutta onkin pidettävä edelleen epätodennäköisenä, joskaan eskalaation mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Pohjois-Korean johdolle keskeistä on jatkossakin riittävä pelote, joka varmistaa maan hallinnon koskemattomuuden. Tämän tultua saavutetuksi on mahdollista, että Pohjois-Korea olisi valmis palaamaan neuvottelupöytään eri asetelmassa. On myös esitetty arvioita, joiden mukaan Pohjois-Korea pitäisi jo nyt tunnustaa de facto ydinasevallaksi.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 12(21) POL-40 Hasenson, Janina 06.10.2017 Asia EU:n ihmisoikeuspolitiikka Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 16.10.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Janina Hasenson, POL-40, janina.hasenson@formin.fi, puh. 050 448 48 90 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET EU:n ihmisoikeuspolitiikan peruslinjauksista keskustellaan tilanteessa, jossa EU:n ihmisoikeustoimintaa kohtaan on viime aikoina kohdistunut kasvavaa arvostelua. Syynä ovat olleet vaikeudet saavuttaa EU:n yhteistä kantaa useiden maatilanteiden osalta erityisesti YK:n ihmisoikeusfoorumeilla. Neuvostossa hyväksytään myös EU:n ihmisoikeus- ja demokratiatoimintaohjelman välitarkastelua koskevat päätelmät. 2. SUOMEN TAVOITE EU:n ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuus rakentuu EU:n yhtenäisyydelle, jota on vaalittava. Yhtenäisyys ihmisoikeusulostuloissa on myös EU:n ulkopoliittisen uskottavuuden peruskysymys. EU:n on pystyttävä vastaamaan sitä koskeviin odotuksiin ihmisoikeuksien puolustamisessa kansainvälisesti. Kolmansien maiden suunnalta tulevan painostuksen ei saa antaa vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ihmisoikeuskysymyksissä. Akuutteihin ihmisoikeusloukkauksiin tulee aina reagoida niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeilla (YK, Etyj, Euroopan neuvosto jne.). Työkalupakissa tulee olla niin julkisen kuin hiljaisen diplomatia välineitä molempia tarvitaan. Yhdysvaltain kanssa tulee käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä tavalla, joka edesauttaa Yhdysvaltain sitoutumista monenväliseen ihmisoikeustyöhön. Suomi korostaa pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta myös EU:n sisällä tapahtuvan ihmisoikeuskehityksen osalta. Vakaviin epäkohtiin jäsenmaiden ihmisoikeustilanteessa on voitava puuttua. Suomi pitää ensiarvoisen tärkeänä, että EU panostaa jatkossakin naisten ja tyttöjen sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden
13(21) ja ryhmien oikeuksien edistämiseen. EU:n aktiivista tukea kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien toiminnalle tulee entisestään vahvistaa tilanteessa, jossa ihmisoikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimintavapaus uhkaa kaventua eri puolella maailmaa. 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA EU on totuttu näkemään vahvana globaalina ihmisoikeustoimijana, joka YK:n ihmisoikeusfoorumeilla ja muissa yhteyksissä puolustaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta sekä kansalaisyhteiskunnan asemaa. Nämä perusperiaatteet EU:n toiminnan osalta on kirjattu perustamissopimusten lisäksi lukuisiin poliittisiin linjauksiin ja päätelmiin. Odotukset EU:n vahvaa johtajuutta kohtaan ihmisoikeuskysymyksissä ovat kasvaneet entisestään mm. kansalaisyhteiskunnan kaventuneen toimintatilan vuoksi. Myös muutokset Yhdysvaltain politiikassa ja aktiivisuudessa ovat vaikuttaneet siihen, että EU:lta toivotaan aikaisempaa aktiivisempaa otetta ihmisoikeuksien puolustamisessa. On Suomen ja EU:n etu tehdä Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä, joka edesauttaa sen sitoutumista työskentelyyn monenvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla. Esimerkkinä USA:n ajama YK:n ihmisoikeusneuvoston uudistaminen, jonka osalta keskusteluja Yhdysvaltain ja EU:n välillä on tärkeää jatkaa. EU on saanut viime aikoina laajalti kritiikkiä siitä, ettei se ole esiintynyt kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla totutun vahvana ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnossa kesäkuussa 2017 EU ei pitänyt eri maiden ihmisoikeustilanteita käsittelevää puheenvuoroa ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen. Syyskuun 2017 istunnossa puolestaan Ukrainaa koskeva puhe jäi pitämättä sen vuoksi, että yksi jäsenmaa esti puheenvuoron käyttämisen. Päällimmäisenä syynä ongelmille on ollut erityisesti muutaman jäsenmaan haluttomuus osittain ulkopuolelta tulevan paineen vuoksi - käsitellä tiettyjen maiden ihmisoikeustilannetta julkisissa puheissa. Suomi ja lukuisat muut samanmieliset jäsenmaat ovat johdonmukaisesti painottaneet, että EU:n uskottavuus ihmisoikeustoimijana on edellytyksenä sen uskottavuudelle kansainvälisenä toimijana ylipäätään. Vakavista ihmisoikeusloukkauksista vaikeneminen vaikuttaa väistämättä heikentävästi EU:n asemaan uskottavana neuvottelukumppanina. Tulevissa YK:n ihmisoikeusneuvoston ja yleiskokouksen istunnoissa onkin keskeistä, että EU pystyy yhtenäisesti lausumaan vakavista ihmisoikeusloukkauksista eri puolella maailmaa.
14(21) Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). EU:n toinen ihmisoikeus- ja demokratiatoimintaohjelma (2015 2019) ohjaa toimintaa ja kattaa suuren määrän teemoja kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen vastustamisesta syrjinnän vähentämiseen ja kansalaisyhteiskunnan tilanteen tukemiseen. EU:n toimintaa ihmisoikeusasioissa ohjaavat myös useat ihmisoikeuspoliittiset suuntaviivat sekä neuvoston päätelmät ja muut linjaukset. EU on perinteisesti ollut aktiivinen toimija ihmisoikeuskysymyksissä niin kahdenvälisissä suhteissaan kuin monenvälisillä foorumeilla. EU käy ihmisoikeusvuoropuhelua kymmenien maiden kanssa, rahoittaa satoja ihmisoikeuksiin liittyviä hankkeita eri puolilla maailmaa ja nostaa akuutteja tilanteita esille hiljaisen ja julkisen diplomatian keinoin mm. YK:n ihmisoikeusfoorumeilla. Viime vuosien muutokset maailmanpolitiikassa ovat kuitenkin heijastuneet myös EU-maiden toimintaan. Eräät EU-jäsenmaat ovat eri syistä alkaneet vastustaa akuuttien ihmisoikeusloukkausten julkista esille nostamista kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla kuten YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Entistä vaikeampaa on ollut löytää yhteisymmärrystä myös mm. sukupuolten tasa-arvoon, lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan liittyvissä kysymyksissä. Tämä siitä huolimatta, että em. teemojen osalta on yhteisesti hyväksytyt neuvoston linjaukset. YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksen III komiteassa EU on perinteisesti esittänyt useita maakohtaisia ihmisoikeuspäätöslauselmia ja on säännöllisesti käyttänyt eri teemoihin ja maatilanteisiin keskittyviä puheenvuoroja. Kesäkuussa 2017 EU ei kuitenkaan onnistunut löytämään yhteisymmärrystä vakavia ihmisoikeustilanteita käsittelevän yhteispuheenvuoron (nk. maatilannepuheenvuoro) sisällöstä, ja ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoteen EU:n puheenvuoro ihmisoikeusneuvostossa jäi pitämättä. Syyskuussa Ukrainaa ja Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevät puheet jäivät pitämättä yhden jäsenmaan estettyä puheiden pitämisen. Tämä on herättänyt voimakasta kritiikkiä EU:ta kohtaan erityisesti järjestökentällä ja ihmisoikeuspuolustajissa, jolle EU:n näkyvä julkinen tuki on usein elintärkeää toiminnan jatkumisen kannalta. Tilanne on myös ollut omiaan herättämään EU:n sisällä kysymyksen EU:n ulkopoliittisen päätöksenteon toimivuudesta. Tilannetta vaikeuttaa eräiden maiden esittämä ja laajalti levittämä narratiivi siitä, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet ovat läntisiä tai heidän oman kulttuuriperintönsä vastaisia. Ko. maat ovat myös pyrkineet tuomaan erityisesti YK:n ihmisoikeusfoorumeille aloitteita, joilla pyritään heikentämään ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja niiden normatiivista pohjaa. Tilanteeseen tuo entisestään haastetta Yhdysvaltojen ihmisoikeuspolitiikkaan uuden hallinnon aikana liittyvät epävarmuudet. Suomi ja valtaosa jäsenmaista ovat jatkuvasti tuoneet myös esille EU:n yhtenäisyyden välttämättömyyttä sen kansainvälisen vaikutusvallan kannalta niin ihmisoikeus- kuin muissa kysymyksissä. Yksittäisen jäsenmaan mahdollisuudet vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen ovat huomattavasti unionia heikommat.
15(21) Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan korostanut avoimen ja aluerajat ylittävän yhteistyön merkitystä ihmisoikeuksien kehittämistyössä. Keskustelua on yhtä lailla voitava käydä myös Suomen ja muiden jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen haasteista. Katalonian viimeaikaiset tapahtumat sekä Puolan ja Unkarin oikeusvaltiota heikentävät toimet ovat kysymyksiä, joista EU-tasollakin tulisi keskustella. Suomi jatkaa omien ihmisoikeuspoliittisten painopisteidensä edistämistä EUyhteistyön kautta. Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että naisten ja tyttöjen sekä haavoittuvien ryhmien oikeudet säilyvät EU-toiminnan keskiössä. Suomi pyrkii vahvistamaan EU:n toimintaa myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien osalta.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 16(21) EUR-40 Hirvonen Lauri 06.10.2017 Asia Turkki Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 16.10. Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Lauri Hirvonen/UM, lauri.hirvonen@formin.fi, +358 295 351 794 Kristina Sarjo/VM, kristina.sarjo@vm.fi, +358 2955 30055 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Käydään keskustelu Turkista keskittyen erityisesti maan oikeusvaltioja ihmisoikeustilanteeseen ja näiden vaikutuksiin EU Turkki-suhteelle. Keskustellaan myös Turkin toiminnasta lähialueellaan. Turkin sisäinen kehitys erityisesti ilmaisunvapauden sekä ihmisoikeuksien ja yleensä oikeusvaltiokehityksen osalta on hyvin huolestuttavaa. Turkin tulisi noudattaa Euroopan neuvoston jäsenyyden ja EU-ehdokasmaa-aseman myötä ottamiaan sitoumuksia. Turkkia tulisi rohkaista parantamaan kahdenvälisiä suhteitaan EUmaiden kanssa. EU Turkki-vuoropuhelun ja yhteistyön jatkuminen on tärkeää. Vuoropuhelun kautta voidaan tuoda esiin vakava huoli ja pyrkiä vaikuttamaan Turkin kehitykseen. EU:n tulisi olla yhtenäinen ja selkeä viesteissään Turkille. EU:n intresseissä on vakaa ja demokraattinen Turkki. Vaikka Turkin EUjäsenyysneuvottelut eivät ole viime aikoina edenneet, tarvitsevat EU Turkki-suhteet viitekehyksen. Turkin EU-jäsenyysprosessi kriteereineen on paras tapa ankkuroida Turkki Eurooppaan. Neuvotteluissa eteneminen edellyttää Turkilta asetettujen kriteerien täyttämistä. Suomi tukee EU:n ja Turkin tulliliiton uudistamista. Suomi tukee Turkille kohdennettavan EU:n liittymistuen suuntaamista kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion kehittämiseen. Suomi on tarvittaessa valmis tarkastelemaan tuen ja rahoituksen edellytyksiä jatkossa, mikäli Turkin tilanteen kehitys sitä vaatii. Turkin ja EU:n tulee pitää kiinni sitoumuksistaan muuttoliikeyhteistyössä, joka on tuottanut tuloksia.
3. NEUVOTTELUTILANNE 17(21) Huhtikuisen perustuslakikansanäänestyksen alla EU:n ja Turkin ja eräiden jäsenmaiden kahdenväliset suhteet Turkkiin kiristyivät. Äänestyksen jälkeen Turkki antoi EU:n suuntaan sovittelevia lausuntoja ja korkean tason dialogi EU:n ja Turkin välillä käynnistettiin uudelleen. EU:n ja Turkin välinen dialogi ja yhteistyö jatkuvat. Turkin sisäisessä kehityksessä ja kahdenvälisissä suhteissa EU-maiden kanssa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan. EU Turkki-suhteet ovat jälleen kiristyneet erityisesti Saksan ja Turkin kahdenvälisten suhteiden seurauksena Kiristyneiden suhteiden myötä on esitetty EU Turkki-tulliliiton uudistamista koskevien mandaattineuvotteluiden keskeyttämistä, IPAliittymistuen uudelleenkohdentamista ja vähentämistä sekä Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden kehitysrahoituslaitosten (mm. EBRD) Turkkiin suuntautuvan rahoituksen tiukentamista. Ulkoasiainneuvosto pohjustaa yhdessä yleisten asioiden neuvoston (17.10.) kanssa Eurooppa-neuvostossa 19. 20.10. käytävää laajaa keskustelua EU Turkki-suhteista ml. Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista. Valtaosa EU-maista on katsonut että Turkin EU-jäsenyysneuvottelut tulee pitää käynnissä, vaikkei uusia neuvottelulukuja olla avaamassa. Edellisen kerran Turkkia käsiteltiin epävirallisessa Gymnichulkoministerikokouksessa 28.4.2017 4. TAUSTA Turkissa heinäkuussa 2016 tapahtuneella vallankaappausyrityksellä perustellut puhdistukset ja pidätykset ovat jatkuneet. Vallankaappausyrityksen jälkeen Turkissa on yhtäjaksoisesti ollut voimassa poikkeustila, joka uusittiin viimeksi 19.7. kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin. Poikkeustilan nojalla maassa on pidätetty noin 60 000 ihmistä ja noin 150 000 on irtisanottu valtion laitoksista. Puhdistukset ovat kohdistuneet paitsi epäiltyihin gülenistisen liikkeen seuraajiin, myös kurdiliikkeen ja laajemmin opposition edustajiin. Eri hallinnonaloille on kohdistunut laajoja irtisanomisia ja suurimmat vaikutukset näkyvät oikeuslaitoksessa, poliisissa ja armeijassa. Puhdistuksia on tehty myös muilla yhteiskunnan aloilla. Useita mediataloja on suljettu ja noin 170 toimittajaa on vangittuna. Myös kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu. Erityisesti Amnesty Internationalin Turkin osaston johtohenkilöiden pidätyksiä on kritisoitu kansainvälistä laajalti. Turkin perustuslakikansanäänestyksessä 16.4.2017 niukka enemmistö antoi tukensa uuden perustuslain hyväksymiselle. Kansanäänestyksen jälkeen välittömästi voimaan tulleiden muutosten myötä presidentti Erdoğan on palanut AKP:n puheenjohtajaksi, uudistanut puolueen johtorakenteita ja kierrättänyt ministereitä. Uusi perustuslaki tulee täysimääräisesti voimaan seuraavien vaalien myötä, jotka on määrä pitää syksyllä 2019. Uuden perustuslain myötä Turkki on siirtymässä vahvasti presidenttijohtoiseen järjestelmään.
18(21) Keskeiset oppositiopuolueet saivat voimaa tiukasta kansanäänestystuloksesta ja pääoppositiopuolue CHP on pyrkinyt kokoamaan oppositiota. Perusteilla on myös uusi keskusta-oikeistolainen puolue. Opposition toimintamahdollisuudet ovat kuitenkin rajoitetut eikä oppositio ole toistaiseksi kyennyt toimimaan yhtenäisenä vastavoimana AKP:lle. Perustuslakiäänestyksen jälkeen Turkki antoi EU:n suuntaan sovittelevia lausuntoja. Puheenjohtajat Juncker ja Tusk tapasivat presidentti Erdoğanin Brysselissä 25.5. käynnistäen uudelleen korkean tason dialogin EU:n ja Turkin välillä. Dialogi jatkuu sektoritapaamisilla. Turkille on viestitetty korkean tason tapaamisissa, että mikäli se haluaa ylläpitää hyvää EU-suhdetta, on sen osoitettava rakentavuutta teoissaan ja parannettava kahdenvälisiä suhteita EUmaiden kanssa. Turkin sisäisessä kehityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan eivätkä Turkin kahdenväliset suhteet eräiden EU-maiden kanssa ole parantuneet. EU Turkki-suhteet ovatkin jälleen kiristyneet erityisesti Saksan ja Turkin suhteiden seurauksena. Saksa on tiukentanut Turkkipolitiikkaansa. Vaaliväittelyssä 3.9. liittokansleri Merkel ilmoitti, että tulee puhumaan EU-kollegoidensa kanssa siitä, löytyykö yhteinen kanta Turkin jäsenyysneuvotteluiden päättämiseksi. Korkea edustaja Mogherini on painottanut vuoropuhelun jatkamisen tärkeyttä Turkin kanssa. Unionin tila -puheessaan komission puheenjohtaja Juncker sanoi Turkin EU-jäsenyyden olevan lähitulevaisuuden osalta poissuljettu, mutta EU:n puolelta käsi pysyy ojennettuna. Turkki on kritisoinut EU:ta ja kehottanut unionia joko pitämään lupauksensa tai keskeyttämään Turkin jäsenyysneuvottelut. Presidentti Erdoǧan on myös todennut, ettei Turkki tarvitse EU-jäsenyyttä, mutta toisaalta, ettei Turkki aio lopettaa EU-yhteistyötään. EU:n ja Turkin kiristyneiden suhteiden myötä on esitetty EU Turkki-tulliliiton uudistamista koskevien mandaattineuvotteluiden keskeyttämistä, IPAliittymistuen uudelleenkohdentamista ja vähentämistä sekä Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden kehitysrahoituslaitosten (mm. EBRD) Turkkiin suuntautuvan rahoituksen tiukentamista. EU Turkki-tulliliitoa pyritään uudistamaan, mutta EU-maiden keskustelut komission neuvottelumandaatista ovat olleet vaikeat. EU:n mandaattineuvottelut tulliliiton uudistamiseksi eivät tällä hetkellä ole käytännössä käynnissä. Komissio esittelee Turkin vuoden 2017 IPA-toimintaohjelman hyväksyttäväksi marraskuussa. Sen keskeisinä painopisteinä tulevat olemaan kansalaisyhteiskunta, oikeusvaltio ja perusoikeudet, joihin tukea on jo uudelleensuunnattu. Turkin hallinnon vastaanottokyky on näillä sektoreilla rajallinen. Euroopan investointipankissa (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa (EBRD) on keskusteltu lainoituksen kohdentamisesta suhteessa Turkkiin. Eurooppa-neuvostossa 19. 20.10. keskustellaan laajasti EU Turkki-suhteista ml. Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista. Vuonna 2005 käynnistyneet Turkin EUjäsenyysneuvottelut ovat edenneet hitaasti. Yhteensä 35 neuvotteluluvusta on
19(21) avattu 16 ja yksi luku on suljettu ehdollisesti. Valtaosa EU-maista on katsonut että Turkin EU-jäsenyysneuvottelut tulee pitää käynnissä, vaikkei uusia neuvottelulukuja olla avaamassa. Muutamat EU-maat ovat esittäneet Turkin jäsenyysneuvotteluiden keskeyttämistä tai katkaisemista. Nämä päätökset vaatisivat joko määräenemmistön tai yksimielisyyden eikä niiden toteutuminen ole näillä näkymin todennäköistä. Komissio arvioi säännöllisesti edistymisraporteissaan EU-ehdokasmaiden tilannetta ja uudistuksia suhteessa laajentumisprosessin perustana oleviin Kööpenhaminan kriteereihin. Seuraava Turkin edistymisraportti ilmestyy keväällä 2018 osana komission laajentumispakettia. Hallitsematon maahanmuutto Turkista EU-alueelle on pysynyt vähäisenä EU:n ja Turkin julkilausuman toimeenpanon myötä. Julkilausuman toimeenpano on Turkin intresseissä erityisesti rajavalvonnan osalta, sillä Turkilla on omia sisäisiä turvallisuusuhkia. Myös kauttakulkumahdollisuudet Kreikasta Länsi-Balkanin kautta kohdemaihin ovat olennaisesti heikommat kuin vuonna 2015. Suomi on osallistunut aktiivisesti julkilausuman toimeenpanoon. Suomi on uudelleensijoittanut julkilausuman puitteissa Turkista 979 syyrialaista. Suomi on myös osallistunut aktiivisesti sisäisiin siirtoihin Kreikasta ja Italiasta. Turkin pakolaisavun koordinointivälineen, 3 miljardia vuosille 2016 17, toimeenpano on edennyt hyvin. Suomen osuus Turkin pakolaisavun koordinointivälineestä on 28,4 miljoonaa euroa. Turkin ja EU:n välinen yhteistyö on tärkeää myös terrorismin torjunnassa ja erityisesti Eurooppaan mahdollisesti takaisin pyrkivien vierastaistelijoiden pysäyttämisessä. Turkin haasteet lähialueillaan jatkuvat ja monimutkaistuvat. Turkki on tuominnut jyrkästi Irakin Kurdistanissa järjestetyn itsenäisyyskansanäänestyksen ja uhannut Kurdistanin autonomista aluetta taloudellisilla ja myös sotilaallisilla toimenpiteillä. Ainakin toistaiseksi Turkin toimet ovat olleet käytännössä varsin pienimuotoisia. Turkki on huolissaan Kurdistanin kansanäänestyksen vaikutuksesta kurdeihin Turkissa ja Syyriassa. Syyriassa Turkin ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä estämään yhtenäisen kurdivyöhykkeen muodostuminen Syyrian vastaiselle rajalle. Turkki ei sulje pois mahdollisuutta omasta uudesta sotilaallisesta operaatiosta Syyriassa päättyneen Euphrates Shield -operaation jatkoksi. Astanan sopimuksen perusteella Turkki ja Venäjä ovat ilmoittaneet lähettävänsä joukkoja Syyrian Idlibin alueelle sekä maan lounaisosaan. Iranin kanssa Turkilla on toimivat suhteet, vaikka ne pyrkivätkin rajaamaan toistensa alueellisen vaikutusvallan kasvua. Turkki ja Iran ovat tiivistäneet yhteydenpitoa Syyrian ja Irakin osalta. Qatarin kriisissä Turkki on asettunut tukemaan Qataria eikä ole hyväksynyt Saudi-Arabian, Bahrainin, Arabiemiraattien ja Egyptin vaatimusta sotilastukikohtansa sulkemisesta Dohassa.
20(21) Turkki ja Venäjä ovat lähentäneet suhteitaan välirikon jälkeen. Maiden välinen yhteydenpito on tiivistä ja energia- ja myös sotilaallista yhteistyötä edistetään. Maiden ulkopoliittiset intressit poikkeavat kuitenkin edelleen monin paikoin.
21(21) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ihmisoikeudet, Iran, Pohjois-Korea, Turkki, UAN Ulkoasiainneuvosto, YUTP UM EUE, OM, PLM, SM, TEM, TPK, VM, VNK