Suun limakalvojen makroskooppinen ja mikroskooppinen anatomia-lyhyt kertaus MC Graw Hill Companies Tuula Salo Suupatologian professori Oulun yliopisto
Mikroskooppinen diagnostiikka Valomikroskooppi: virtuaalinen mikroskooppi Faasikontrastimikroskooppi; Pimeäkenttämikroskooppi: Konfokaali laserpyyhkäisymikroskooppi Elektronimikroskooppi (pyyhkäisy- ja läpivalaisu EM) Histokemia (värjäykset, esim. PAS-hiilihydraatit) Immunohistokemia (valkuaisaineen tai muun molekyylin sijainti vastaainevärjäyksin) http:// www.medicine.uiowa.edu/anatomy/dental/oralhist/
Suun limakalvon elementit Suuontelon elimet hampaat sylkirauhaset Kerrokset kerrostunut levyepiteeli, jossa solut liittyneinä toisiinsa ja tyvikalvoon sidekudoksen tukikerros (=lamina propria) submukoosa (ei kauttaaltaan) Oraaliepiteelin funktio: Suojaa alempia kudoksia fyysiseltä traumalta, bakteeri-infektiolta, lämmön hukalta sekä ylläpitää kudoshomeostaasia
Suun limakalvon jaottelutavat A. Histologisesti epiteelin rakenteen perusteella (orto)keratinisoitunut, parakeratinisoitunut ja keratinisoitumaton kerrostunut levyepiteeli B. Toiminnallisesti tehtävän mukaan purentalimakalvo (mastikatorinen mukoosa masticatory mucosa ) peittävä limakalvo (lining mucosa) erikoistunut limakalvo (specialized mucosa) C. Lokalisaation mukaan (topografisesti)
Suun limakalvoepiteelin solut Keratinosyytit vaeltavat tyvisolukerroksesta pintaan erikoistuvat vaeltaessaan keratiinia tuottaviksi sisältävät sytokeratiineja (ad 25 tyyppiä)
Sytokeratiinit Keratiinin välikokoiset säikeet (IF) muodostuvat vähintään yhdestä tyypin I (K9-20) ja yhdestä tyypin II (K1-8) perheen sytokeratiinista 10 nm säie on osa solun tukirakennetta kaikissa epiteelisoluissa Rod-domain = α-helix rakenne N- ja C- terminukset = ei-helikaalisia L= linker alueet helisrakenteen välissä
Ortokeratinisoineen epiteelin kerrokset 1. stratum corneum (sarveiskerros) 2. stratum granulosum (jyväissolukerros)) 3. stratum spinosum (okasolukerrros) K1+K10 (K6+K16) K2+ 4. stratum basale (tyvikerros) K5+K14
Parakeratinisoitunut ja keratinisoitumaton epiteeli 1. stratum superficiale (pintakerros) 2. stratum intermedium (keskikerros) K4+K13 3. stratum basale (tyvikerros) K5+K14/K19
Sytokeratiinit ienalueella (vasta-ainesekoitukset) CK 8,18,19 CK 1,5,10,19 CK 1,5,10,19
Yksittäiset sytokeratiinien vasta-aineet CK 10 CK 10 CK 14 CK 14
Kudosviljelymallit -apuna keratinosyyttien tutkimuksessa, myös kaupallisena
Sytokeratiinien mutaatioihin liittyviä tauteja/variaatioita Poski/pehmeä limakalvo K5, K14, K19 EB simplex K4, K13 White sponge nevus Ien/ kova suulaki K5, K14 (basaali) EB simplex K6, K16 Pachyonychia congenita suurin osa mutaatioista on pistemutaatioita aiheuttaen yhden aminohapon substituution HIP ja HTTP-alueille)
White sponge nevus Laaja-alaiset epiteeliplakit, irtoavat toisinaan repimällä Tavallisimmin alahuulen sisäpinnalla, poskissa Voi olla muissakin limakalvoissa (esim. vagina, anus, silmät) Autosom. domin. periytyvä Histologisesti hyperplastista epiteeliä, jossa epäsäännöllinen, parakeratoottinen, punotun korin kaltainen ödeeminen rakenne
Loriclin, Filaggrin ja Involucrin Iho Huulipunan alue Loriclin Filaggrin suun limakalvo Involucrin Barrett ym. Arc Oral Biol 2005
Epiteelisolujen väliset soluliitokset Epiteelisolu on polarisoitunut: Apikaalinen (lumen) Basolateraalinen pinta Puolidesmosomi (tyvikalvo) Solu-solu liitos: Tiivis liitos Vyöliitos (kadheriinit) Desmosomi (kadheriinit) Aukkoliitos (Kaavakuvat: Kuopion yliopisto/anatomian laitos: www.uku.fi/anatomia/sob/ku vat/liitokset)
Tiivisliitoksen proteiinit 1. Transmembraaniproteiinit: - klaudiinit (24 erilaista) - okkludiini (solusignalointi) - junktionaaliset adheesiomolekyylit 2. Perifeeriset proteiinit: -zonula occludensit: (ZO) -1, ZO-2, ZO-3
Desmosomirakenteen proteiineja Kadheriiniperheen jäsenet - Desmogleiini (Dsg) - Desmokolliini (Dsc) - Desmoplakiini (DP) - Plakoglobiini (Pg) - Plakofilliini (PP) E-kadheriineja on epiteelisoluissa (Muita desmosomiplakkiin liittyviä proteiineja: envoplakin, periplakin, plectin/ifap-300, desmoyokin)
Soluliitosten merkitys Ilman solujen kiinnittymistä normaalit keratinosyytit ajautuvat solukuolemaan, apoptoosiin Solukiinnitys välttämätön myös solujen jakautumiselle Esim. karsinoomasoluissa solukiinnityksen (mm. klaudiinien ja E- kadheriinien) synteesissä tai sijainnissa häiriöitä Kielisyöpä
Soluliitokset sairauksien takana H. Fassihi ym. (2006) Clinical and Experimental Dermatology 31 (2), 252 259, 2006
Ortokeratinisoitunut kerrostunut levyepiteeli Pintakerroksen soluissa: tuma hävinnyt soluorganellit puuttuvat sytoplasma täyttynyt keratiinifilamenteilla solut litteitä, hilseilevät pois Sijainti: kova suulaki kiinnittynyt ien (voi olla myös parakeratinisoitunutta) kielen dorsaalipinnan etuosa 2/3 huulen puna-alue (voidaan myös luokitella ihoksi tai siirtymäalueeksi) Kova suulaki Hyperortokeratoosi (leukoplakinen leesio)
Hankaushyperkeratoosi Epiteelin pinnan voimakas hyperortokeratoosi ja akantomatoottinen hyperplasia fysiologisena vasteena pinnan toistuvalle lievälle traumalle. (Voimakas trauma aikaansaa eroosion, haavauman) Tulehdusta niukasti Trumpetin soiton aiheuttama
Parakeratinisoitunut Pintakerroksen soluissa: tumat jäljellä sytoplasmassa vähän keratiinifilamentteja solut melko litteitä stratum corneum ja granulosum puuttuvat Sijainti: posken limakalvon vaalea juoste (linea alba) kielen dorsaalipinnan takimmainen kolmannes kiinnittynyt ien (ks. yllä) Normaali kielen takaosa
Linea alba Poskien purentatasossa oleva purennan aiheuttama epiteelipinnan degeneraatio ja hyperparakeratoosi n. 10% aikuisväestössä
Keratinisoitumaton Pintakerroksen soluissa: tumat jäljellä, solut litteitä sytoplasmassa ei keratiinifilamentteja glykogeenia (PAS+) stratum granulosum ja corneum puuttuvat Lokalisaatiot (peittävä limakalvo) pehmeä suulaki suun pohja, kielen alapinta posket, huulet alveoliharjanne, kääntöpoimut suunielu Posken limakalvoa PAS+
Eniten tummaihoisilla; mutta usein alidiagnosoitu vaaleilla Etiologia epäselvä, pidetään normaaliepiteelin variaationa Oireeton, symmetrinen poskien limakalvojen harmaanvaalea maitolasimainen pinta; voi poimuilla Ei irtoa raaputtaen Histologia: epiteeli parakeratoottinen, akantoottisen hyperplastinen. Okasolujen sisäistä ödeemiä, tumat pienet pyknoottiset Leukoödeema
Tyvisolukerros; suun limakalvon kantasolut Basaalisolukerros (str. basalen) muodostuu kuutiomaisista soluista; kaikissa kerrostuneissa levyepiteeleissä Osa basaalisoluista on kantasoluja Kantasolu jakaantuu epäsymmetrisesti: toinen tytärsolu jää kantasoluksi, toinen jakaantuu ja differentoituu lopulta terminaalisesti, hilseilee Kantasolu ja sen sukulaistytärsolut muodostavat klonaalisen yksikön, n. 2 x 2 mm 2 mm Costea ym. Oral Diseases 2006
Suun limakalvoepiteelin kirkkaat solut Langerhansin solut tyvi- ja okasolukerroksissa ei desmosomeja monosyyttien johdannaisia epiteelin fagosytoivia soluja
Suun limakalvoepiteelin kirkkaat solut (II) Merkelin solut tyvisolukerroksessa neuroendokriinisia soluja yhteys hermon aksonipäätteeseen toimivat kosketusreseptoreina CK 10 Barrett ym. Arc Oral Biol 2005
Melanosyytit ei desmosomeja eikä hemidesmosomeja pitkiä sytoplasmisia haarakkeita syntetisoivat melaniinia kuljettavat melaniinin keratinosyytteihin (1->36) Fontana-Masson-värjäys Melanoottinen makula
Hyperpigmentaatio -fysiologinen (20%) - tulehdukseen liittyvä - tupakoinnin aiheuttama lichen planukseen liittyvä hyperpigmentaatio
Melanoottinen makula - histologisesti hyperpigmentaatio Pieniä (alle 5 mm), vaalean tai tummanruskeita, toisinaan laajempina läiskinä Jos melanoottisia makuloita runsaasti, epäile: - Peutz-Jeghersin syndroomaa -Addisonin tautia -Leugier-Hunzigerin syndroomaa
Suun limakalvoepiteelin puolustussolut Lymfosyytit runsaimmin ikenen junktionaalisessa epiteelissä, (myös useissa tautitiloissa epiteelissä lymfosyytteja, esim. lichenoidissa reaktiossa, lichen planuksessa) Neutrofiiliset granulosyytit Mm. karttakieleen liittyen lichenoidi reaktio * Karttakieli ja sen histologia
Epiteelin synnynnäinen immuunivaste Limakalvolla (ja ihossa) antimikrobisia peptidejä, joita epiteelisolut tuottavat - defensiinit (alfa defensiivit valkosoluissa; beta-defensiivit epiteelisoluista), houkuttelevat DC- ja T- soluja Peptidien toiminta kohdistuu mikrobien membraaniin ja toimivat nopeasti Peptidit ovat aktiivisia bakteereita, sieniä ja viruksia vastaan. Epiteeli- ja valkosolujen pinnalla reseptoreja, jotka tunnistavat mikrobeja, sitovat esim. lipopolysakkarideja (LPS) - Toll-like resept. (10 erilaista)
Defensiinit posken ja ienkudoksen epiteelissä Immuno-staining of the reconstructed ORL-200 tissue for: A) human defensin beta (HBD)-1, B) HBD-2, and C) HBD-3. Immuno-staining of the reconstructed GIN-100 tissue for: A) human defensin beta (HBD)-1, B) HBD-2, and C) HBD-3.
R M & S P Toll-like receptors and their role in periodontal health and disease R M & S P Periodontology 2000, 2007 43 (1), 41 55.
Sytokeratiinisäikeet Harva kerros (LL) lamina lucida Tiheä kerros (LD) lamina densa lamina fibrillaris Ankkuroiva säie Ankuroiva plakki
Integriinit Solukalvon läpäiseviä reseptoreja (α ja β-ketjut, 24 kpl), jotka tarttuvat a) solun tukirangan proteiineihin - taliini, α-aktiini, paksilliini b) soluväliaineeseen kollageeni, laminiini, fibronektiini, tenaskiini, vitronektiini, fibrinogeeni - Solujen tarttuminen aikaansaa integriinien aktiuvoitumisen, muodostuu nk fokaalinen adheesioplakki
Laminiinit 15 eri glykoproteiinia; α, β, ja γ-ketjut
Ien- ja taskuepiteelin tyvikalvot ovat erilaisia JE kiille * * * JE kiille tyvikalvokollageeni laminiini-5 Molekyyli IJE EJE GE Hormia ym. J Periodontol. 72:788-9 Lm111 Lm332 - + (+) + - + Lm311 Lm321 - - + - + + (Jaana Willberg, väitöskirja 2007) Lm511 - + + Lm521 - - + IV kollageeni - + + Nidogeeni - + +
Proteoglykaanit Proteiineissä haarautumattomia hiilihydraattiketjuja: dermataami-, kondroitiini-, heparaani- ja kerataanisulfaatit Perlekaani Syndekaani Dekoriini T XVIII kollageeni (hybridi) Tarttuvat solun ulkoisiin proteiineihin Pro- ja antiangiogeneettisiä
Limakalvohaavan paraneminen Monimutkainen prosessi, johon osallistuvat sekä epiteelin että mesenkyymin solut Entsyymien, kuten MMP:ien (=matriksin metalloproteaasit) sekä integriinien merkitys onnistuneessa haavapedin ja tyvikalvon muokkauksessa sekä epiteelin vaelluksessa ja strooman remodelisaatiossa on hyvin keskeinen β1 integriini Steffensen ym. Crit Rev Oral Biol Med. 2001;12(5):373-98.
Hemidesmosomirakenteeseen liittyviä tauteja H. Fassihi ym. (2006) Clinical and Experimental Dermatology 31 (2), 252 259, 2006
Lamina propria Kerrokset papillaarinen kerros (ei kaikkialla) kollageenisäikeet (I ja III) retikuliinisäikeet (koll III ja fibronketiini) hento säieverkosto sidekudospapillat (korostuneempia mastikatorisessa kuin peittävässä limakalvossa) retikulaarinen kerros (kaikkialla) yläosassa kollageenisäikeet paksumpia ja sijaitsevat tiiviimmin syvemmällä löyhempiä; rasvaa välissä
Lamina proprian solut fibroblastit puolustussolut plasmasolut makrofaagit (histiosyytit) syöttösolut (mastsolut) leukosyytit erilaistumattomat mesenkyymisolut verisuonten ja imusuonten solut endoteelisolut, perisyytit hermojärjestelmän solut Schwannin solut rauhassolut rasvasolut
Submukoosa Sidekudosta: verisuonia hermoja rasvaa pieniä sylkirauhasia: huulissa poskissa kielessä suulaessa tonsilloissa Rasvasolukkoa Rasvaa Hermosoluja hermoja Pikkuvaltimo Pikkulaskimo
Sidekudoksen säikeet ja soluväliaineen muita proteiineja Kollageenit (pääproteiineja, eniten t I ja III) Elastiini (kimmoisuus; määrä laskee iän myötä) Fibronektiini (glykoproteiini) Tenaskiini (funktio?, kehityksen aikana, kasvaimissa) Proteoglykaanit
Purentalimakalvo Ien Kova suulaki
Ien Vapaa l. marginaalinen ien ienraja (koronaalisemmin) vapaa ienura (apikaalisemmin) gingivaalinen sulkus, jossa sulkulaarinen epiteeli l. ientaskuepiteeli; jatkuu junktionaalisena epiteelinä pitkin hampaan pintaa ulkopinta (suun puoleinen) Hampaiden välinen papilla Kiinnittynyt ien vapaan ikenen ja alveolaarisen limakalvon välissä vapaan ikenen ura erottaa kiinnittyneen ikenen vapaasta ikenestä mukogingivaalinen junktio erottaa alveolaarisesta limakalvosta Vain hampaallisella alueella on ien *
Kova suulaki Limakalvo liikkumatonta, kiinni periostissa Epiteeli paksua, voimakkaasti (orto)keratinisoitunutta Jaetaan submukoosan perusteella: A. Marginaalinen alue l. ienalue ja mediaalinen alue, ei submukoosaa B. Anterolateraalinen ja posterolateraalinen alue, on submuk. kiinnittyy periostiin liikkumattomasti sidekudosseptoja anterolateraalisesti rasvaa posterolateraalisesti mukooseja sylkirauhasia ektooppinen rustokudos
Peittävä limakalvo Lokalisaatiot pehmeä suulaki epiteelissä makusilmuja lamina propria paksu, alla elastiinisäikeitä submukoosa pehmeä, diffuusi poikkijuovaisia lihassäikeitä posket (Fordycen talirauhasgranulat) suun pohja kielen alapinta alveoliharjanteet kääntöpoimu suunielu Pehmeä suulaki
Fordycen granulat Yksittäiset tai rykelmänä olevat talirauhaskeräset Tavallisimmin poskessa, ylähuulessa, myös muualla Ei lapsilla, mutta esiintyy n. 75%:lla aikuisväestössä talirauhaskeränen
Nielurisa (tonsillae palatinae) kitakaarten välissä Kitarisa l. nielun kattorisa (tonsilla pharyngealis) nenänielussa aikuisella usein surkastunut Kielirisa (tonsilla lingualis) kielen tyvessä Tonsillat
Lymfaattinen kudos (l. imukudos) Muodostavat ns. Waldeyerin renkaan Epiteelissä kryptoja, joissa lymfosyyttejä, plasmasoluja ja neutrofiilisiä granulosyyttejä Sidekudoksessa lymfaattisia follikkeleja, joissa säännölliset itukeskukset
Erikoistunut limakalvo Lokalisaatio Huulen puna-alue Kielen selkä (dorsaalipinta) Makusilmut
Huulen puna-alue Sijaitsee ihon ja limakalvon liitoskohdassa Ihon keratinisoitunut epiteeli (epidermis) muuttuu limakalvon keratinisoitumattomaksi epiteeliksi Lamina proprian papillat tiheässä, korkeita Veri kuultaa läpi -> punainen väri Barret ym. Arch Oral Biol 2005 *
Kieli Jakautuu kehityksellisesti ja rakenteeltaan: Anterioriseen (2/3) apex ja corpus lepäävät suunpohjan (diaphragma oris) päällä Posterioriseen (1/3) niiden välissä sulcus terminalis, foramen caecum, jossa ductus thyroglossuksen jäänne Kielen tyvi (radix linguae) kiinnittyy nieluun, ulottuu kurkunkanteen
Kieli (II) Kielen selän anteriorinen osa (2/3) verhoava limakalvo erikoistunutta (papillaarista) nystymatto, papillat Rihmanystyt Sieninystyt Lehtinystyt Vallinystyt nystyjen epiteeli keratinisoitunutta, välissä keratininisoitumatonta ei selvää submukoosaa lamina propria liittyy lihaksiin
Rihmanystyt (papillae filiformes) Pieniä, kartiomaisia, taaksepäin suuntautuneita keratinisoituneita tupsuja Peittävät anteriorista 2/3:aa mattona Muodostuvat pääosin epiteelistä Lamina propria vain vähän koholla Tehtävänä ruoan kuljetus -ei makusilmuja -ei tuntoaistimuksia
Sieninystyt (papillae fungiformes) Sirottuneet rihmanystyjen lomaan Runsaimmin kielen kärjessä Pyöreitä, punertavia - läpimitta ad 1 mm - voivat suurentua Ohut epiteeli - keratinisoitumatonta tai ohuesti keratinisoitunutta Yläpinnalla makusilmuja Sidekudoksessa runsas, haarautuva hermopunos
Lehtinystyt (papillae foliatae) Sijaitsevat rihma- ja sieninystyjä taaempana kielen sivuilla Ihmisellä huonosti kehittyneet Muodostavat takalateraalipinnoille 4-11 samansuuntaista harjannetta Yläpinnassa paksu epiteeli Makusilmuja lateraalisessa keratinisoitumattomassa epiteelissä Ebnerin seröösejä sylkirauhasia - rauhastiehyet aukeavat uurteisiin Nystyjen alla submukosaalista lymfaattista kudosta *
Vallinystyt (papillae circumvallatae) Sulcus terminaliksen etuosassa 8-12 kpl suurimmat 3-5 mm:n läpimittaisia Muodostavat V-muotoisen kuvion, jonka kärjessä foramen caecum Ympärillä kehämäinen uurre; vallihauta Ebnerin rauhaset, tiehyet avautuvat uurteisiin Yläpinnan epiteeli heikosti parakeratinisoitunutta Lateraalisivujen epiteeli keratinisoitumatonta, Makusilmuja *
Makusilmut Makuaistin on reseptorielin; soikea, tynnyrimäinen, epiteelin sisäinen rakenne Ulottuu pituusakselinsa suunnassa epiteelin läpi Sijainti: sieni-, lehti- ja vallinystyt; nielu, epiglottis, suulaki
Sylkirauhaset Suuret sylkirauhaset Glandula parotis Glandula submandibularis =gl. submaxillaris Glandula sublingualis Pienet sylkirauhaset
Gl.parotis (korvasylkirauhanen) Kapseloitunut Pinnallinen osa ulkokorvan edessä Syvä osa retromolaarikuopassa Avautumistiehyt (Stensenin) aukeaa posken limakalvolle toisen molaarin kohdalle Puhtaasti seröösinen rauhanen
Gl.submandibularis (leuanalussylkirauhanen) Kapseloitunut M. mylohyoideuksen alla ja takana Pieni uloke lihaksen päällä Avautumistiehyt (Whartonin) aukeaa caruncula sublingualikseen Sekarauhanen: Seröösejä (=eniten) ja mukooseja asinuksia
Gl.sublingualis (kielenalussylkirauhanen) Yksi päärauhanen, useita pienempiä rauhasia Vajavaisesti kapseloitunut Sidekudosseptoja Avautumistiehyt/tiehyet aukeavat yhdessä submandibulaarirauhasen tiehyen kanssa tai niiden lähelle Mukoosit asinukset vallitsevia Seröösejä puolikuita
Pienet sylkirauhaset Lähes kaikkialla suussa - labiaaliset ja bukkaaliset - glossopalatinaaliset - palatinaaliset - linguaaliset Useiden sekretoristen yksiköiden muodostamia ryhmiä Duktukset aukeavat suoraan suun limakalvolle Ei kapselia Pääosin mukooseja/ seromukooseja paitsi: - kielen kärjen rauhasia - von Ebnerin rauhasia, jotka molemmat seröösejä
Sylkirauhasten histologinen rakenne Pääkomponentit Rauhasparenkyymi Strooma
Rauhasparenkyymi Muodostuu asinuksista ja tiehyeistä Pienin yksikkö on duktoasinaarinen yksikkö (asinukset ja ne duktaaliset segmentit, jotka modifioivat asinuksen tuotetta) Asinus muodostuu pyramidin muotoisista sekretorisista soluista: asettuneet lumenin ympärille myoepiteelisolujen ympäröimiä Tyvikalvo ympäröi asinussoluja ja myoepiteelisoluja Lumen johtaa tiehyeisiin
Seröösit asinussolut Basaalinen sytoplasma värjäytyy HE-värjäyksessä hematoksyliinillä (siniseksi) endoplasminen retikulum ja vapaat ribosomit Apikaalialue värjäytyy eosiinilla (punaiseksi) sekretoriset granulat
Mukoosit asinussolut Syklinen aktiviteetti Mukuksen synteesi ja varastointi apikaalisiin musinogeenisiin jyväsiin Tyhjentymisvaiheessa vaikea erottaa serööseistä soluista Jyväset eivät näy HEvärjätyissä parafiinileikkeissä Värjäytyvät PAS+ PAS pieni sylkirauhaskeränen
Myoepiteelisolut Supistumiskykyisiä soluja, joilla sileälihassolujen ja epiteelisolujen ominaisuuksia Myötävaikuttavat asinusten tyhjenemiseen Asinusten ja intercalated - tiehyeiden ympärillä Vaikea identifioida HEvärjätyistä leikkeistä Pieni, tumma tuma Sijaitsevat tyvikalvon sisällä yhdessä asinussolujen kanssa
Sylkirauhastiehyet Kaikki sylkirauhaset erittävät tuotteensa suuonteloon ekskretoristen tiehyiden välityksellä Suurissa sylkirauhasissa lisäksi striated ducts intercalated ducts excretory duct
`Excretory ducts Runsaan sidekudoksen ympäröimiä Epiteeli valekerrostunutta värekarvallista Pikarisoluja Heikosti eosinofiilisia Muuttuvat pintaa kohden kerrostuneeksi levyepiteeliksi
Striated ducts Luminaaliset solut pylväsmäisiä, HEvärjäyksessä eosinofiilisiä Tuma sentraalisesti tai basaalisesti Basaaliosassa juovia = pitkiä mitokondrioita Harvakseltaan basaalisoluja
Intercalated ducts Muodostuvat pienistä, kuutiomaisista soluista, joita ympäröivät myoepiteelisolut Selväpiirteisimmät parotiksessa; erottuvat huonoimmin sublinguaalirauhasessa Luminaaliset solut erittäviä, tuote yhtyy sylkeen
Sylkirauhasten sidekudosstrooma Pienissä sylkirauhasissa ei kapselia Suurissa sylkirauhasissa on kapseli Sidekudosseptat jakavat rauhasparenkyymin lobuluksiksi Septoissa sijaitsevat verisuonet ja hermot rasvakudosta, tulehdussoluja parotis sublinguaalirauhanen parotisrauhanen
Aging of human palatal salivary glands: a histomorphometric study (I) Dan Dayan, Marilena Vered, Tifert Paz, and Amos Buchner Exp Gerodontology 2000, 35:85-93. Volume fraction (Vv; mean ± SD) of the parenchymal components acini and ducts. Changes from young to adult group statistically significant (P < 0.0001). Ikääntyessä rauhasten osuus vähenee, tiehyeiden osuus kasvaa
(II) Volume fraction (Vv; mean ± SD) of the stromal components: connective tissue, vessels, adipose tissue, and infiltrate. Increase of Vv from young to old group statistically significant (P < 0.0001) for all components. Ikääntyneillä sidekudosta, verisuonia, rasvaa ja tulehdussoluja enemmän kuin lapsilla
Immunoprofile of focal lymphocytic infiltration in minor salivary glands of healthy individuals N Yarom, D Dayan A Buchner M Vered Oral Dis. 2007 3(3):274-8 B- Lymfosyytit B-lymfosyyttejä oli huulen pienissä sylkirauhasissa (67.5%); palatiinumissa (60.8%), T-lymfosyyteistä suurin osa oli CD4-positivisia (auttajasolu) Plasmasoluja oli erittäin vähän, vain 0.01% tulehdussoluista T-lymfosyytit CD4-positiiviset solut T-lymfosyytit CD8-positiiviset solut
Lopuksi: Tietämällä normaalirakenteiden histologiset piirteet, molekyylibiologiset säätelyreitit ja geneettiset variaatiot voidaan toivottavasti parantaa suun limakalvosairauksien diagnostiikkaa ja kehittää uusia hoitomenetelmiä. 50 v nainen; kielikarsinooma 2 x, suun pohjan karsinooma 2 x 48 v nainen; kielikarsinooma, sinus maksillariksen karsinooma
Kiitos! (Brisbane 2006)