SELVITYS AMMATTIKORKEAKOULUJEN HALLINNON JA KAUPAN ALAN JATKOTUTKINNOISTA

SELVITYS AMMATTIKORKEAKOULUJEN HALLINNON JA KAUPAN ALAN JATKOTUTKINNOISTA

Opetusministeriölle Hallituksen 29.12.1999 päättämän koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan ammattikorkeakoulujen 40-60 opintoviikon laajuiset ammatilliset jatkotutkinnot käynnistetään asteittain muutamilla aloilla, joilla työelämän tarpeet sitä edellyttävät ja kokemusten pohjalta tehdään ratkaisut jatkotutkintojärjestelmän laajentamisesta. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen käynnistämistä tämän linjauksen mukaisesti on valmisteltu opetusministeriössä, keskeisille tahoille järjestetyissä työseminaareissa sekä hallituksen sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä. Sivistyspoliittisen ministeriryhmän kokouksessa 21.9.2000 sovitun mukaisesti laaditaan myöhemmin tapahtuvan päätöksenteon pohjaksi yhteistyössä ammattikorkeakoulujen ja työelämän edustajien kanssa lisäselvitykset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta, tutkintojen tavoitteista ja rakenteesta sekä tutkintoihin johtavien koulutusohjelmien suuntautumisesta tekniikan, hallinnon ja kaupan sekä terveydenhuollon aloilla. Päätökset aloista, joilla ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot käynnistetään tehdään myöhemmin ja ottaen huomioon myös valmisteltavat selvitykset. Opetusministeriö on kutsunut rehtori Marja-Liisa Tenhusen (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu), puheenjohtajaksi valmisteluryhmään, jonka tehtävänä on laatia opetusministeriön ja hallituksen sivistyspoliittisen ministeriryhmän käyttöön selvitys ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta, rakenteesta, sisällöstä ja suuntautumisesta hallinnon ja kaupan alalla. Valmisteluryhmän jäseniksi on nimetty koulutuspoliittinen asiamies Paula Kilpeläinen (Palvelutyönantajat ry), toimitusjohtaja Juha Kurki (Suomen Yrittäjät ry), toiminnanjohtaja Ismo Kokko (Tradenomiliitto), opiskelija Tomi Hyppänen (SAMOK ry) ja opetusneuvos Maarit Mustonen (Opetusministeriö). Työryhmän sihteeriksi on kutsuttu koulutusalajohtaja Jan-Erik Krusberg (Arcada-Nylands svenska yrkeshögskola). Nimityskirjeeseen oli liitettynä seuraava taustamateriaali, johon työryhmä on tutustunut: 1. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 29.12.1999 2. Virkamiesryhmän muistio 25.5.2000 3. Työelämän kannanotot ja muut 14.6.2000 järjestetyn työseminaarin kannanotot 4. Luonnos amk-jatkotutkintojen käynnistämisen edellyttämästä lainsäädännöstä 5. Muistio korkeakoulututkintojen järjestelmästä 18.9.2000. Työryhmä on kokoontunut neljä kertaa: 12.10., 1.11., 10.11. sekä 13.11. Työryhmä on kuullut kahta asiantuntijaa professori Matti Koirasta Jyväskylän yliopistosta 10.11. ja rehtori Eero Kasasta Helsingin kauppakorkeakoulusta Yliopistojen rehtorineuvoston edustajana 13.11.2000. Professori Matti Koirasen asiantuntijalausunto pohjautuu Opetusministeriön toimeksiannon liitteenä olleeseen pohjamateriaaliin ja hänen asiantuntijalausuntoonsa viitataan selvitystekstissä. Molemmat lausunnot ovat erillisinä liitteinä 1 ja 2.

Työryhmän kannanotto Hallinnon ja kaupan alan jatkotutkinnot tulee käynnistää 1.8.2001, koska - Työelämän tarve on olemassa, varsinkin pk-yritysten tarve on korostunut. - Tätä perustelua koskeva Palvelutyönantajat ry:n asiamies Paula Kilpeläisen täydentävä lausuma on liitteenä 3. - Liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä antaa riittävän opiskelijapotentiaalin jatkotutkinnon toteuttamiseksi. - Työelämässä toimivat liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat itse esittäneet tarpeensa käytännönläheiseen jatkotutkintoon. - Hallinnon ja kaupan alalla on riittävät edellytykset käynnistää laadukas jatkotutkintokoulutus. - Jatkotutkinnot mahdollistavat omalta osaltaan elinikäisen oppimisen liiketoimintaosaamisen alueella. - Jatkotutkinnot vahvistavat ammattikorkeakoulujen uskottavuutta ja näin ollen vahvistavat myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen asemaa koulutusjärjestelmässä. - Yliopistot eivät yksin pysty vastaamaan pk-sektorin tarpeisiin, eivät määrällisesti eivätkä alueellisesti. - Aloittaminen käynnistetään pilottivaiheen kautta ja järjestämisoikeus sidotaan laatukriteereihin.

SISÄLLYSLUETTELO 1. TYÖELÄMÄN TARPEET JATKOTUTKINNOILLE ALUEELLISILLA JA KANSAINVÄLISILLÄ TYÖMARKKINOILLA...2 1.1 Palvelutyönantajat ry...4 1.2 Suomen Yrittäjät ry...5 1.3 Tradenomiliitto ry...6 2. JATKOTUTKINTOJEN TAVOITTEET JA RAKENNE...7 2.1 Liiketalouden ammattikorkeakoulututkintojen kehitys...7 2.2 Jatkotutkintojen tavoitteet...8 2.3 Jatkotutkinnon rakenne...9 3. JATKOTUTKINTO-OHJELMIIN KOHDISTUVA KYSYNTÄ JA SEN KEHITYS...10 4. JATKOTUTKINTOON JOHTAVAN KOULUTUKSEN VOLYYMI JA VALTAKUNNALLINEN ORGANISOINTI...11 5. JATKOTUTKINNON ASEMA KORKEAKOULUTUTKINTOJEN JÄRJESTELMÄSSÄ JA TYÖMARKKINOILLA...11 6. JATKOTUTKINTOIHIN JOHTAVIEN KOULUTUSOHJELMIEN SUUNTAUTUMINEN JA SISÄLTÖ SEKÄ OPISKELUN ORGANISOINTI...13 7. JOHTOPÄÄTÖKSET...16 LÄHDELUETTELO...17 LIITTEET 1. Professori Matti Koirasen asiantuntijalausunto, 10.11.2000. 2. Rehtori Eero Kasasen asiantuntijalausunto, 13.11.2000 (Yliopistojen rehtorineuvoston edustajana) 3. Palvelutyönantajat ry:n koulutuspoliittinen asiamies Paula Kilpeläisen asiantuntijalausunto 4. Esimerkkejä mahdollisista jatkotutkinnon opiskelijoista LUETTELO TAULUKOISTA Taulukko 1. Aloituspaikkatarve koulutusaloittain 2001-2005 (s. 3) Taulukko 2. Hakeneet, hyväksytyt ja opiskelupaikan vastaanottaneet syksyllä vuosina 1998-2000 kauppatieteellisessä yliopistokoulutuksessa. Hakuperusteena amk-tutkinto. (s. 4) Taulukko 3. Erikoistumisopiskelijoiden määrä ammattikorkeakouluissa 1998-2000. (s. 10)

2 1. TYÖELÄMÄN TARPEET JATKOTUTKINNOILLE ALUEELLISILLA JA KANSAINVÄLISILLÄ TYÖMARKKINOILLA Hallinnon ja kaupan jatkotutkinnolle olemassa olevat työelämän tarpeet voidaan jakaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin sekä yritysten ja työelämän työvoimatarpeisiin. Osaamistarpeisiin ei voida antaa määrällistä vastausta, koska kyse on pitkän ajan kehityksestä ja henkisen pääoman potentiaalista. Yritysten ja työelämän työvoimatarpeisiin annetaan usein määrällinen vastaus, joka lähinnä kuvaa lähivuosien työvoima- ja asiantuntijatarvetta. Yhteiskunnallisen osaamistarpeen sekä yritysten ja työelämän työvoimakysynnän välillä ei vallitse lineaarista yhteyttä, koska kaikki osaaminen ei näy työvoiman kysynnässä. Suomalaisen yritystoiminnan on todettu yleensä olevan korkeatasoista teknologiaosaamisen osalta, mutta liiketoimintaosaamisessa on sen sijaan todettu olevan selkeitä puutteita. Näitä puutteita korjataan lisäämällä ja syventämällä alan koulutusta. Opetusministeriön asettama Liiketoimintaosaamisen työryhmä, joka koostuu sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen asiantuntijoista, on omalta osaltaan selkeästi todennut tämän tosiasian. Liiketoimintaosaamisen työryhmä kuuli tulevaisuuden liiketoimintaosaamisen haasteista asiantuntijanaan professori Kristian Möller Helsingin kauppakorkeakoulusta. Professori Möllerin mukaan keskeiset muutostekijät liittyvät globaaliin kilpailuun ja ne voidaan nimetä seuraavina asiaryhminä: 1. Innovaatioiden synty ja kaupallistaminen tietointensiivisissä yrityksissä 2. Yritysten uudet toimintamuodot: tuotantovetoisuudesta tietointensiiviseen yritykseen 3. Yritysten verkostoituminen globaalissa taloudessa 4. Elektronisten markkinoiden kehittyminen 5. Muutokset omistajuudessa ja ylimmässä johdossa 6. Taloushallinnon haasteet globaalisti toimivissa yrityksissä 7. Yrittäjyys - uusien yritysten kehityskaaret (synty/kehitys/häviäminen) 8. Työ, yksilö ja liikkeenjohto globaalissa yritysympäristössä 9. Yritysten ja liikkeenjohdon yhteiskunnallinen ja ekologinen vastuu globaalissa taloudessa. Osaamistarpeet ovat erityisesti ns. uuden talouden myötä syvässä muutosvaiheessa. Hallinnon ja kaupan alan jatkotutkinnot sopivat erinomaisesti tämän tarpeen tyydyttämiseen käytännönläheisinä ja tiiviisti työelämän todelliseen kehittämiseen kytkeytyvinä. Työelämän tarve edellyttää jatkotutkintoja yhtäältä opiskelijan oman ammattitaidon laajentamiseksi ja toisaalta opiskelijan oman ammattitaidon syventämiseksi. Opetushallituksen Kaupan ja palvelujen alan koulutuksen yleinen toimikunta on kokouksessaan 21.9.2000 arvioinut, että uusien ammattien työvoimatarve painottuu asiantuntijatyöhön. Vuosien 1995-2010 aikana työvoiman määrä kasvaa eniten hoitotyössä, talouden ja hallinnon sekä tuotannon ja liikenteen johto- ja asiantuntijatyössä. Opetushallituksen tekemä arvio näyttää seuraavalta (Autio, V. et.al, 1999, s. 186):

3 Taulukko 1: Aloituspaikkatarve koulutusaloittain 2001-2005 Aloituspaikka/vuosi Toteutunut 1999 Suositus 2001-2005 Kauppa ja hallinto 21 000 20 900 Ammatillinen peruskoulutus 8 130 8 300 Ammattikorkeakoulu 8 660 7 600 Yliopisto 4 210 5 000 Tekniikka ja liikenne 34 760 36 220 Ammatillinen peruskoulutus 21 420 22 880 Ammattikorkeakoulu 9 540 9 190 Yliopisto 3 800 4 150 Sosiaali- ja terveysala 17 550 16 100 Ammatillinen peruskoulutus 9 200 8 450 Ammattikorkeakoulu 7 130 6 250 Yliopisto 1 220 1 400 Yhteensä 105 340 104 420 Ammatillinen peruskoulutus 54 800 54 430 Ammattikorkeakoulu 30 660 27 980 Yliopisto 18 780 19 610 Muu koulutus 1 040 2 400 Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkamäärän on arvioitu kasvavan kaupan ja hallinnon alalla sekä tekniikan alalla kaudella 2001-2005. Kokonaisuudessa ammattikorkeakoulujen aloituspaikat supistuvat vajaalla 2700 paikalla. Kaupan ja hallinnon alan kysyntä pysyy suurin piirtein samalla tasolla vuosina 2001-2005 kuin vuonna 1999. OECD on 5.9.2000 päivätyssä raportissaan todennut koko korkea-asteen koulutuksen olevan kovan muutospaineen edessä. Viime vuosikymmenelle asti koulutus tapahtui portaittain niin, että suurimmat opiskelijamäärät esiintyivät korkeakoulujen perustutkinnoissa (bachelor-taso) ja yhä pienenevä osuus jatkoi master-tason tutkintoihin. OECD maiden kehityssuunta on tällä hetkellä sellainen, että suurimmat opiskelijamäärät esiintyvät bachelor-tason jälkeisessä koulutuksessa. Ensimmäisen bachelor-tutkinnon suorittaneet suorittavat toisen tai kolmannen bachelor-tasoisen tutkinnon tai jatkavat opintojaan master-tasoiseen tutkintoon. Tämä viittaa siihen, että jatkoopiskelun tarve on kasvussa elinikäisen oppimisen ja alati kehittyvän asiantuntijuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä kehitystä ei pystytä kuvaamaan koulutuksen aloituspaikkataulukolla. Yksi tapa kuvata OECD:n raportin mukaista rakenteellista kysynnän muutosta on analysoida ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoiden aikaisemmin suoritettuja tutkintoja. Ammattikorkeakoulujen kaikista keskeyttäneistä, joita oli 8 175 eli 10,3 % koko opiskelijamäärästä vuonna 1999, siirtyi yliopistoon opiskelemaan yhteensä 725. Tämä on 0,9 % koko opiskelijamäärästä ja 9 % kaikista ammattikorkeakouluopintonsa keskeyttäneistä. Hallinnon ja kaupan alalla keskeyttämisprosentti vuonna 1999 oli 10,5 % (2 427 opiskelijaa koko opiskelijamäärästä 23 136) ja yliopistoon siirtyneitä oli 286 eli 1,2 % koko alan opiskelijamäärästä ja 11,8 % alan keskeyttäneistä. Toiseen ammattikorkeakouluun siirtyneitä oli keskeyttäneistä enemmän (1,5 % opiskelijoista) kuin yliopistoihin siirtyneitä.

4 Ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittanut hakeutuu yhä useammin jatkokoulutukseen. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä yliopistojen kauppatieteellisessä koulutuksessa on kahden vuoden aikana lähes kymmenkertaistunut. Nämä luvut viittaavat yllä kuvattuun opiskelijaympäristön muutokseen. Osaamiskysyntä on kasvussa. Taulukko 2: Hakeneet, hyväksytyt ja opiskelupaikan vastaanottaneet syksyllä vuosina 1998-2000 kauppatieteellisessä yliopistokoulutuksessa. Hakuperusteena amk-tutkinto Vuosi Hakijat Hyväksytyt Paikan vastaanottaneet Liiketalous Muut Liiketalous Muut Liiketalous Muut 1998 19 269 5 95 1 64 1999 28 725 4 336 4 297 2000 127 1666 52 665 51 625 1.1 Palvelutyönantajat ry Palvelutyönantajat ry:n koulutustarveselvitys vuodelta 1999 osoittaa yrityksen henkilöstön osaamisalueet vuonna 1998 ja muutokset vuoteen 2003. Osaaminen on tulevaisuudessa yhä selvemmin tekijä, jolla yritys ylläpitää ja parantaa kilpailukykyään vastaamaan nopeasti muuttuvien markkinoiden haasteisiin. Henkilöstökoulutuksen merkitys henkilöstön ammattitaidon ylläpitäjänä ja kehittäjänä on tässä avainasemassa. Tärkeinä osaamisalueina vuonna 1998 tulevat esille asiakaspalvelu, tietojärjestelmien käyttö, yhteistyötaidot, tuotetietous sekä laatukoulutus. Henkilöstökoulutuksen eri osaamisalueiden tärkeys kasvaa eniten seuraavilla osa-alueilla: neuvottelutaidot, johtaminen ja liikkeenjohto, kielitaito ja kansainvälisyys, esimiestaidot ja turvallisuuskoulutus. Tradenomeille tärkeillä toimialoilla tarkastelu on seuraavanlainen: ATK-palveluyritykset painottavat voimakkaasti tietojärjestelmien käytön, alakohtaisten teknisten taitojen ja uuden tekniikan käyttöönoton osaamisen tärkeyttä. Tulevaisuuden uusia osaamisalueita ovat laatukoulutus, neuvottelutaidot, ihmissuhdetaidot, yhteistyötaidot ja asiakaspalvelu. Kaupan osaamisalueina korostuvat myyntitaidot, asiakaspalvelu ja tuotetietous. Suurimmat painoalueet ovat tulevaisuudessa kielitaito ja kansainvälisyys, turvallisuuskoulutus, esimiestaidot ja neuvottelutaidot. Rahoitusalan osaamisalueina korostuvat myyntitaidot, asiakaspalvelu, tuotetietous ja tietojärjestelmien käyttö. Tulevina painopistealueina rahoitusalalla nähdään johtaminen ja liikkeenjohto, laatukoulutus, kielitaito ja kansainvälisyys, markkinointi ja neuvottelutaidot. Vakuutusalalla tärkeinä osaamisalueina korostuvat tuotetietous, asiakaspalvelu, ihmissuhdetaidot, tietojärjestelmien käyttö ja uuden tekniikan käyttöönotto. Tulevaisuuden osaamisalueet ovat turvallisuuskoulutus, johtaminen ja liikkeenjohto, neuvottelutaidot, ihmissuhdetaidot sekä laatukoulutus. Palvelutyönantajat ry on selvittänyt ammattikorkeakouluista valmistuneiden sijoittumista työelämään, yritysten näkemyksiä nykyisen koulutuksen tasosta sekä uudelta henkilöstöltä vuoteen

5 2003 mennessä vaadittavaa koulutustasoa. Tiedot ovat vuodelta 1998 ja ne sisältyvät seuraavana vuonna valmistuneeseen yksityisten palvelualojen koulutustarveselvitykseen Monipuoliset osaajat palvelualojen voima. Selvitys kattaa 760 yritystä, joiden palveluksessa oli 156 000 työntekijää eli noin puolet kaikkien jäsenyritysten henkilöstömäärästä. Yritykset olivat 15 eri toimialalta. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita oli Palvelutyönantajat ry:n jäsenyrityksissä yhtensä lähes 6000. Suurin osa, 75 % työskenteli työvoimaa vuokraavissa yrityksissä, hotelli- ja ravintolaalalla, kaupan alalla ja terveyspalveluissa. Puolet heistä oli suoritustason tehtävissä, seuraavaksi yleisemmin asiantuntijatasolla, 24 % ja esimiestasolla 22 %. Johtotehtävissä toimi 5 %. Toimialoittain ammattikorkeakouluista valmistuneiden sijoittumisessa oli kuitenkin suuria eroja. Kiinteistöpalvelualalla, autoliikenteessä ja hotelli- ja ravintola-alalla oli eniten esimiestasolla työskenteleviä. Tietotekniikan palvelualat, apteekit ja oppilaitokset olivat rekrytoineet heitä ensisijaisesti asiantuntijatehtäviin. Kaupan alalla heille löytyi kaikkein tasaisimmin suoritus-, asiantuntija- ja esimiestason työtehtäviä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa, työvoimaa vuokraavissa yrityksissä, huolinta-alalla ja vakuutusalalla valtaosa oli suoritustason tehtävissä. Ammattikorkeakouluista vastavalmistuneiden opiskelijoiden tasoon ja laatuun 81 % yrityksistä oli tyytyväisiä. Kuitenkin kritiikkiä esitettiin siitä, että tutkinnon suorittaneilta puuttui käytännön kokemusta tai alan erikoisosaamista. Haittana pidettiin myös vastavalmistuneiden liian suuria odotuksia ensimmäistä työpaikkaa kohtaan: haluttiin hienompia töitä kuin mitä oli tarjolla. Kritiikki kohdistui erityisesti sairaanhoitajan, artenomin ja restonomin tutkintoon. Osa opiskelijoista ei ilmeisesti ole ollut selvillä siitä, että vaativiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin edetään työelämässä yleensä työkokemuksen kautta. Uudelta henkilöstöltä edellytettävä koulutustaso vuoteen 2003 mennessä oli varsin monipuolinen: 46 % yrityksistä ts. lähes puolet edellytti ammatillista tutkintoa, 16 % ammattikorkeakoulututkintoa, 10 % yliopistotason tutkintoa ja 28 % yleissivistävää koulutusta. Toimialakohtaiset erot ovat tässäkin merkittävät: esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alan yrityksistä vain 8 % ilmoitti tarvitsevansa korkeakoulutason henkilöstöä, kun taas vakuutusalan yrityksistä 86 % edellytti vastaavan tason koulutusta muiden alojen ollessa jotain tältä väliltä. Korkeakoulututkinnon suorittaneen henkilöstön osalta ammattikorkeakoulututkintoa suosivat matkatoimistot, rahoitusala, huolintaliikkeet, maaseutuelinkeinot ja neuvonta-alat, kauppa sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Ensisijaisesti yliopistotason tutkintoa edellyttivät apteekit, oppilaitokset, vakuutusala ja atk-palveluyritykset. Tärkeimmät trendit koulutuksen suhteen ovat: - Pelkästään yleissivistävän koulutuksen omaavien työntekijöiden osuus laskee. - Toisen asteen ja aikuiskoulutuskeskustason peruskoulutuksen omaavien työntekijöiden osuus laskee. - Korkeakoulutason peruskoulutuksen omaavan henkilöstön osuus kasvaa. 1.2 Suomen Yrittäjät ry Suomen Yrittäjät ry arvioi jatkokoulutustarpeen seuraavasti: ylempien tutkintojen tarve tulee esille niin hallinnon ja kaupan kuin monella muullakin alalla, esimerkiksi tilanteessa, jossa yritys kehittää

6 voimakkaasti tuotteitaan tai palvelujaan. Tutkijanäkemyksen tai osaamisen puute näkyy usein pienyritysten toiminnassa. Tämä johtuu siitä, että pienyritysten mahdollisuudet hankkia työvoimamarkkinoilta tiedekorkeakoulun suorittaneita henkilöitä nykyinen tarjonta huomioon ottaen ovat rajalliset. Tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt hakeutuvat pääasiassa julkiselle sektorille tai suurimpiin yrityksiin. Tässä tarkoitettu tutkijaosaaminen on kuitenkin mahdollisimman käytännönläheistä, vaikka henkilö olisikin suorittanut jatkotutkinnon. Jatkotutkintomahdollisuuksien avaaminen ja korkeasti koulutetun työvoimatarjonnan lisääntyminen olisi tervetullut asia myös yrityksille, jotka ovat voimakkaan kasvun vaiheessa. Osaamisen puute kasvavassa yrityksessä niin vaativissa asiantuntija- kuin johtajatehtävissäkin on Suomen Yrittäjät ry:n selvitysten mukaan muodostanut useassa tapauksessa suoranaisen esteen yrityksen kasvulle. Vain 20 % suomalaisista pk-yrityksistä voidaan luokitella kasvuhakuisiksi. Vähäiseen kiinnostukseen kasvattaa yritystä on luonnollisesti muitakin syitä. Epäilemättä korkeampiasteisen tiedon puute johtaa pk-yritystä sen kasvuvaiheessa on kuitenkin yksi tärkeimmistä. Jatkotutkintojen tarvetta voidaan perustella myös aluepoliittisilla syillä. Tarve lähteä suorittamaan ylempiä tutkintoja pois kotipaikkakunnalta vähenisi, jos ylempien tutkintojen suorittamismahdollisuudet olisivat kattavat koko maassa. Tämänhetkinen ammattikorkeakouluverkosto on hyvin kattava ja täyttää eri alueiden tarpeet. Mikäli ammattikorkeakoulut voisivat tarjota jatkotutkinnon suorittanutta työvoimaa, paranisivat pkyritysten mahdollisuudet hankkia korkeasti koulutettua työvoimaa myös suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Ongelmat ammattitaitoisen työvoiman saamisessa ovat yleensäkin sitä suuremmat, mitä harvempaan asutusta seudusta on kysymys. Jatkotutkinnot lisäisivät myös mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen ja pk-yritysten väliselle yhteistyölle yleisesti ja erityisesti korkeaa osaamista vaativissa hankkeissa. Tiedekorkeakoulujen kautta tuleva korkeasti koulutettujen henkilöiden tarjonta ei riitä tulevaisuudessa pk-yritysten tarpeisiin. Korkeasti koulutettujen henkilöiden tarve kasvaa myös sitä kautta, että pk-yritysten osuus yksityisten yritysten liikevaihdosta ja työllistävyydestä nousee jatkuvasti. 1.3 Tradenomiliitto ry Tradenomiliiton jäsentutkimus vuonna 1999 antaa seuraavan profiilin tradenomille: keskivertotradenomi on 28-vuotias nainen Helsingistä, joka työskentelee toista vuottaan markkinointiassistenttina keskisuuressa yrityksessä runsaan kymmenen tuhannen markan kuukausipalkalla. Tradenomiliiton jäsenkunta on varsin naisvoittoinen, sillä vain neljännes vastaajista oli miehiä. Iän keskiarvo asettui 27,5 vuoteen. Vain noin viidennes vastaajista oli ehtinyt täyttää 30 vuotta. Varsin nuoren joukon valmistumisesta ei luonnollisestikaan ole kulunut myöskään kovin pitkää aikaa, keskimäärin vain puolitoista vuotta. Yhdeksän kymmenestä tradenomista oli vastaushetkellä työelämässä. Tyypilliseen alku-uran tapaan noin neljännes kaikista vastaajista työskenteli määräaikaisen työsopimuksen turvin. Tyypillisimmän jäsenen löytää työskentelemästä Helsingin talousalueelta (42 %). Suuremmissa kaupungeissa työskentelee vajaa kolmannes vastaajista ja pienten kaupunkien ja muiden kuntien osuudeksi jää neljännes kaikista.

7 Kolme viidestä tradenomista työskentelee pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Yksityisen työnantajan palkkalistoilla on peräti neljä viidestä vastaajasta. Valtiolta leivän saa nelisen prosenttia ja kuntasektorilta joka kolmastoista kaikista vastanneista. Yrittäjiä ei joukosta löytynyt yhtään. (Tradenomiliitto. Jäsenkysely 1999) Muut palvelut 14 % Muu toimiala 12 % Julkinen hallinto 6 % Palvelut liikeelämälle 18 % Rahoitus ja vakuutus 6 % Jalostus 20 % Kauppa 10 % Tietoliikenne 14 % Kuvio 1: Tradenomien työllistyminen toimialoittain. Jäsenten työnantajaorganisaatiot ovat varsin monelta eri toimialalta. Kyselyssä käytettiin Tilastokeskuksen käyttämää toimialaluokitusta ja kuten oheisesta kuviosta voi päätellä, varsin monella oli hankaluuksia sijoittaa itseään annettuihin vaihtoehtoihin. Suurimmaksi toimialaksi nousee palvelut liike-elämälle, seuraavana on teollisuus ja kolmantena yksittäisenä kokonaisuutena tietoliikenne. Jos toimialajaottelu on monipuolinen, myös tehtäväkuvaukset jakaantuvat eri osaalueille. Suurimmaksi nousi markkinoijien ryhmä (20 %), hyvin lähellä sitä olivat taloushallinnossa (19 %) työskentelevät jäsenet. Seuraavina osuuksien suuruusjärjestyksessä olivat sihteeri- ja kirjeenvaihto- (10 %), tietojenkäsittely- ja yleishallinnolliset tehtävät (kumpikin 10 %). Työn vaativuuden kuvauksena kyselyssä käytettiin organisaatioaseman tasoluokitusta. Yli puolet vastaajista asetti itsensä ns. toimihenkilöluokkaan. Esimiesasemassa oli joka kuudes vastaaja. 2. JATKOTUTKINTOJEN TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Liiketalouden ammattikorkeakoulututkintojen kehitys Hallinnon ja kaupan alan ammattikorkeakouluopetusta annetaan 25 ammattikorkeakoulussa Suomessa. Yhdessä tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysalan kanssa hallinnon ja kaupan alan koulutus muodostaa ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnan perustan määrältään ja alueelliselta kattavuudeltaan. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksessa on yhteensä 24 010 aloituspaikkaa vuonna 2000. Vastaavasti aikuiskoulutuksen tutkintoon johtavan koulutuksen ja erikoistumisopintojen määrä vuonna 2000 on noin 19 500 keskimääräistä vuosiopiskelijaa. Hallinnon ja kaupan alan osuus

8 nuorten koulutuksessa vuonna 2000 on 6 640 aloituspaikkaa eli 28 % koko ammattikorkeakoulujen tarjonnasta. Opiskelijoita ammattikorkeakouluissa vuonna 1998 oli yhteensä noin 78 100, joista nuorten koulutuksessa noin 65 100 ja aikuiskoulutuksessa noin 13 000. Hallinnon ja kaupan alan osuus opiskelijoista oli noin 23 900, mikä vastaa vajaata kolmannesta (31 %) kaikista opiskelijoista. Alan osuus kaikista opiskelijoista on pysynyt viimeisten vuosien aikana ennallaan, koska vuonna 1996 alan osuus opiskelijoista oli 33 % ja vuonna 1997 31 %. Naisia opiskelijoista vuonna 1998 oli nuorten koulutuksessa 60 % ja aikuiskoulutuksessa 74 %. Hallinnon ja kaupan koulutusalalla liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita vuosina 1994-1999 oli yhteensä 8 866 eli 29,8 % kaikista suoritetuista ammattikorkeakoulututkinnoista. Tekniikan ja liikenteen alalla vastaavana aikana oli suoritettu 8 972 tutkintoa (30,1 %) ja sosiaali- ja terveysalalla 8 420 tutkintoa (28,0 %). Vuonna 1999 suoritettiin hallinnon ja kaupan alalla yhteensä 2 963 tutkintoa. Tekniikan ja liikenteen alalla vastaava määrä oli 2 604 tutkintoa ja sosiaali- ja terveysalalla 3 233 tutkintoa. Opiskelijoita oli vuonna 1999 hallinnon ja kaupan alalla yhteensä 29 094 (30,1 % kaikista ammattikorkeakouluopiskelijoista), mikä on siis toiseksi suurin koulutusala tekniikan ja liikenteen koulutusalan jälkeen. Näin ollen alan sisällä on jo nyt riittävä opiskelijapotentiaali jatkotutkintoon hakijoiksi. (AMKOTA-tietokanta 1999, Opetusministeriö, 2000). AMKOTA-tietokannan (1999) mukaan kaikissa ammattikorkeakouluissa toimii hallinnon ja kaupan alalla 1 106 päätoimista opettajaa. Heistä 111 on yliopettajia, 637 lehtoreita ja 357 päätoimisia tuntiopettajia. Hallinnon ja kaupan alan opettajakunnasta 86 henkilöä on suorittanut vähintään lisensiaatin tutkinnon. Alan kaikista yliopettajista ja lehtoreista 94 prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto. Hallinnon ja kaupan alan opettajista 84,3 %:lla on pedagoginen kelpoisuus. Ammattikorkeakoulujen hallinnon ja kaupan opettajat suorittavat työelämäjaksoja ja osallistuvat yritysten ja työelämän kanssa yhteistyössä toteutettaviin projekteihin, jota kautta he ylläpitävät osaamistaan. Tämän hetken opetushenkilöstön kompetenssitaso on riittävä jatkotutkintojen toteuttamiseksi. 2.2 Jatkotutkintojen tavoitteet Hallinnon ja kaupan alan jatkotutkintoon on ensisijainen kelpoisuus liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon (tradenomi) suorittaneilla. Muu soveltuvan alan ammattikorkeakoulututkinto on myös mahdollinen. Yliopistossa soveltuvan alan tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneen tulee tarvittaessa suorittaa ammattikorkeakoulun määrittämät lisäopinnot. Käytännön työelämäkokemusta tulee olla tutkinnon suorittamisen jälkeen alan asiantuntijatasoisissa tehtävissä 2-3 vuotta. Opiskelun edellytyksenä on toimiminen sellaisissa työtehtävissä, joiden kehittäminen on keskeisessä osassa jatkotutkinnon suorittamisessa. Järjestely antaisi mallin työn ja koulutuksen vuorottelulle myös koulutusjärjestelmän muihin osiin. Hallinnon ja kaupan jatkotutkinnon laajuus on 60 opintoviikkoa, josta opiskelijan opinnäytetyönä suoritettavan työelämän kehittämistehtävän laajuus on 20 opintoviikkoa. Alan ammattikorkeakoulututkinnon ja jatkotutkinnon yhteenlaskettu laajuus on 200 opintoviikkoa (140 + 60), joka vastaa viiden vuoden päätoimista opiskelua. Jatkotutkinnon opiskelu suoritetaan työn

9 ohessa opiskellen. Laajuus vastaa 1,5 vuoden päätoimista opiskelua, mutta jatkotutkinnon opiskelu kestää 2 4 vuotta. Hallinnon ja kaupan alan jatkotutkinto tuottaa kelpoisuuden, joka on rinnastettavissa ylemmän korkeakoulututkinnon tuottamaan kelpoisuuteen. Tutkinto on rinnastettavissa kansainvälisesti master-tasoon. 2.3 Jatkotutkinnon rakenne Jatkotutkinnon rakenne on seuraava: 1. Työelämän kehittämisen metodiset valmiudet, 10-20 opintoviikkoa Opiskelija kehittää työn, työyhteisön ja työelämän kehittämisen metodisia valmiuksiaan; esimerkiksi tutkimusmenetelmät, projektityötaidot, tiimityövalmiudet. 2. Henkilökohtaiset valmiudet, 10-20 opintoviikkoa Opiskelija kehittää niitä henkilökohtaisia valmiuksiaan, joissa hänellä on eniten kehittymistarpeita; esimerkiksi kielitaito, innovointivalmiudet, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, johtamis- ja ihmissuhdetaidot. 3. Liiketoimintaosaamisen syventäminen, 10-20 opintoviikkoa Opiskelija kehittää omaa osaamistaan valitsemallaan asiantuntija-alueella. 4. Työelämän kehittämistehtävä, 20 opintoviikkoa Opiskelija tekee opinnäytetyönä oman työn tai työyhteisön kehittämiseen tähtäävän kehittämistehtävän. Työelämän kehittämistehtävä on osista laajin, 20 opintoviikkoa. Kaikkien muiden osien laajuus voi vaihdella 10-20 opintoviikkoa henkilökohtaisen oppimistarpeen mukaan. Nämä osat voivat koostua akkreditoiduista erikoistumisopinnoista, jotka ovat 20 opintoviikon laajuisia kokonaisuuksia. Eri osioiden laajuudet määräytyvät henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Työryhmä pyytämässä asiantuntijalausunnossa professori Matti Koiranen (liitteenä 1) pitää seuraavia asioita ja linjauksia tärkeinä: a) sisäinen yrittäjyys oppimis- ja kasvatusfilosofiana (yrittäjämäinen pedagoginen ote) b) monipuoliset kieli- ja viestintäopinnot (vaikuttamisen taidot) c) tietoyhteiskunnan edellyttämät perusvalmiudet (yleisopinnoissa kaikille) d) teoriapainotteisen ja empiriapainotteisen aineksen jatkuva vuoropuhelu; kokemuksellinen oppiminen käsiteteoreettisesta aineksesta tinkimättä! e) yrittäjänä toimimisen yleissivistys kaikille tradenomeille (yrittäjyysajattelu-, toiminta ja suhtautumistapana työn tekoon osaksi oppijan elämää) f) lokeroituneesta, funktionaalisesta pääoppiainejaosta synteesitutkintoihin ja synteesiaineisiin, jotta ero vanhan kauppaoppilaitoksen tulee nykyistä paremmin esiin. Synteesitutkintojen esimerkkeinä esimerkiksi seuraavat kompetenssikuvat: "Pk-yritysten kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisen ammattilainen" ja "Osaamisintensiivisen uuden liiketoiminnan

kehittämisen ammattilainen tuntuvat paremmilta kuin monet tämänhetkiset funktionaaliset määrittelyt lausunnon antajan mielestä. g) virtuaalisen oppimismenetelmien kehittäminen ja suosiminen laadusta tinkimättä. 10

11 3. JATKOTUTKINTO-OHJELMIIN KOHDISTUVA KYSYNTÄ JA SEN KEHITYS Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ovat suuntautuneet johtamis- ja liiketoimintaosaamisen asiantuntijuuteen. Näyttää siltä, että erikoistumisopinnot yleisesti ottaen suuntautuvat samoille alueille kuin kyseisen ammattikorkeakoulun ammattikorkeakoulututkinnot muutenkin. Korkeakoulut hyödyntävät erikoisosaamistaan myös perustutkinnon jälkeisessä tarjonnassaan. Erikoistumisopintoihin haetaan ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen ja tällä hetkellä AMKOTA-tietokannan (Taulukko 3) mukaan 874 opiskelijaa suorittaa erikoistumisopintoja hallinnon ja kaupan alalla koko maassa. Erikoistumisopintojen opiskelijamäärä on kolmessa vuodessa melkein nelinkertaistunut seuraavan taulukon mukaisesti. Taulukko 3: Erikoistumisopiskelijoiden määrä ammattikorkeakouluissa 1998-2000 1998 1999 2000 Arcada-Nylands Svenska yh 0 72 61 Espoon-Vantaan teknillinen amk 0 0 31 Helsingin liiketalouden amk 56 126 69 Hämeen amk 0 56 113 Jyväskylän amk 11 9 52 Kemi-Tornion amk 0 51 9 Lahden amk 25 70 98 Mikkelin amk 20 49 66 Oulun seudun amk 47 64 59 Pirkanmaan amk 0 0 43 Pohjois-Karjalan amk 0 17 20 Pohjois-Savon amk 0 34 27 Rovaniemen amk 0 0 20 Satakunnan amk 15 29 49 Seinäjoen amk 43 67 44 Tampereen amk 0 0 50 Turun amk - Åbo yh 9 18 63 Yhteensä 226 662 874 Tradenomiliiton jäsentutkimus 2000 on parhaillaan käynnissä. Kyselyssä on mukana kolme kysymystä jatko-opiskeluhalukkuudesta: - Oletko suorittanut opintoja tradenomi tutkinnon jälkeen (kyllä/ei)? - Olisitko halukas hakeutumaan tutkintoon johtavaan jatko-opiskeluun ammattikorkeakoulussa? - Mikäli olet, miksi? Lopulliset tulokset valmistuvat kuluvan syksyn aikana, mutta marraskuun 13. päivään mennessä tulleet vastaukset kertovat seuraavaa: vastauksia on 244 ja niistä kyllä-vastauksia ensimmäiseen kysymykseen on 78,7 %, joten ei-vastauksia on 21,3 %. Yhteensä 192 vastaajaa ilmoittaa haluavansa hakeutua jatko-opiskeluun. Syistä tärkeimmäksi näyttäisi nousevan ammatillisen osaamisen syventäminen. Yksittäistapauksena on tässä yhteydessä syytä todeta Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulun Helian vastaajien jatkokoulutustarve. Noin 400 Heliasta valmistunutta tradenomia on ilmoittanut

12 hakeutuvansa tutkintoon johtavaan jatko-opiskeluun siinä vaiheessa, kun sellainen mahdollisuus tulee. Näitä vastaajia kiinnostaa nimenomaan käytännönläheinen jatkokoulutus. Vanha opistotason tutkinto (opistotasoinen merkonomi) oli nykyisen ammattikorkeakoulun ja nykyisen toisen aseen kaupan ja hallinnon perustutkinnon (merkonomi) välimaastossa. Hallinnon ja kaupan alalla opistomerkonomi on saanut lukea hyväkseen noin puolet ammattikorkeakoulun tutkinnon opintoviikkomäärästä, toisin sanoen n. 70 opintoviikkoa. Ammattikorkeakoulun jatkotutkintoon voivat hakeutua liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon (tradenomi) suorittaneet. Uuden jatkotutkinnon voisi olettaa houkuttelevan vanhan opistotason tutkinnon suorittaneita henkilöitä jatkamaan liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon kautta jatkotutkintoon. 4. JATKOTUTKINTOON JOHTAVAN KOULUTUKSEN VOLYYMI JA VALTAKUNNALLINEN ORGANISOINTI Opetusministeriön tavoitteen mukaan jatkotutkinnoissa on 3500-4000 vuosiopiskelijaa ja käynnistymisen ensimmäisessä vaiheessa 500 1000 vuosiopiskelijapaikkaa. Edellä esitettyihin tarveanalyyseihin verrattuna opetusministeriön tekemä arvio tulevista jatkotutkinnon suorittajien määrästä on oikea. (Raportti Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittäminen, OPM, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto 25.5.2000.) Hallinnon ja kaupan alan opiskelijoita ja valmistuneita on lähes kolmannes kaikista ammattikorkeakoulun opiskelijoista ja valmistuneista. Tämä merkitsee, että jatkotutkintojen käynnistymisen ensimmäisessä vaiheessa hallinnon ja kaupan alalla jatkotutkintojen vuosiopiskelijapaikkoja on noin 300 ja pidemmällä aikavälillä noin 1200 vuosiopiskelijapaikkaa. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot kehitetään pilottivaiheen kautta. Jatkotutkintojen järjestämisoikeus on tarkoitus sitoa laatukriteereihin, joita ovat mm. opetushenkilöstön tasovaatimukset, ammattikorkeakoulun kokemus sekä tutkintoon johtavan koulutuksen että ammatillisten erikoistumisopintojen järjestämisessä, näytöt tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä näytöt työelämäyhteyksistä jatkotutkinnon järjestämisessä. Tutkinnon määrälliset puitteet sovitetaan yhteen jo olemassa olevien aikuisohjelmien resursseihin. Tutkinto korvaa ja/tai täydentää ammattikorkeakoulujen normirahoitteisen ammatillisten erikoistumisopintojen järjestelmän, joten jo olemassa oleva rahoitus mahdollistaa jatkotutkinnot. 5. JATKOTUTKINNON ASEMA KORKEAKOULUTUTKINTOJEN JÄRJESTELMÄSSÄ JA TYÖMARKKINOILLA Työvoiman osaamisvaatimukset ovat nousseet viime vuosina tieteen ja teknologian edistymisen sekä kansainvälisen toiminnan lisääntymisen myötä. Kehityksen nopeus edellyttää koulutuksesta valmistuneilta entistä monipuolisempia valmiuksia. Samoin edellytetään koulutuksen ja työelämän entistä tiiviimpää vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Tutkintojärjestelmien tulee tarjota mahdollisuuksia tämän vuorovaikutuksen kehittämiseen. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1999-2004 todetaan, että korkeakoulututkintojen järjestelmää kehitetään vastaamaan työelämän kehittämistarpeita ottaen

13 huomioon myös tutkintorakenteiden kansainvälinen kehitys. Tärkeänä lähtökohtana pidetään Suomen korkeakoulujen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista. Suomen EU-jäsenyys on muuttanut suomalaista yhteiskunta- ja työelämää voimakkaasti, mikä asettaa myös suomalaisen koulutusjärjestelmän suuren haasteen eteen. Suomen on tuotettava työvoimaa, joka kykenee kilpailemaan tasavertaisesti muiden EU/ETA alueen kansalaisten kanssa samoilla työmarkkinoilla. Suomalaista korkeakoulu- ja tutkintojärjestelmää on viime vuosien aikana kehitetty määrätietoisesti kansainvälinen kehitys huomioiden. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen on tästä merkittävin esimerkki. Ammattikorkeakoulu-uudistus on ratkaisevasti parantanut suomalaisen ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen tunnettuutta ja arvostusta kansainvälisesti. Monet sellaiset maat, joissa korkeakoululaitos muodostuu yliopistoista ja ammatillisesti suuntautuneista korkeakouluista, ovat avanneet tai avaamassa myös ammatillisesti suuntautuneista korkeakouluista valmistuneille master-tason tutkintoon johtavia jatkokoulutusmahdollisuuksia. Tällä hetkellä mm. Saksassa on vuonna 1998 uudistetun korkeakoululainsäädännön mukaisesti syntynyt noin 450 bachelor- tai master-tasoista koulutusohjelmaa vanhan rakenteen mukaisten tutkintojen täydennykseksi. Huomattavaa on, että master tason tutkintoja on tarjolla lähes kaikissa Saksan Fachhochschuleissa (FH). Saksan Fachhochschulet voivat järjestää myös teoreettisesti suuntautunutta Master of Arts- ja Master of Science -tutkintoihin johtavaa koulutusta. Kulturministerkonferenzin päätöksen mukaan yliopisto- ja Fachhochschule -sektoreilla suoritetut master-tutkinnot tuottavat saman akateemisen ja ammatillisen kelpoisuuden. Saksassa on myös huomattavasti helpotettu siirtymistä ammattikorkeakouluista yliopistojen tieteelliseen jatkokoulutukseen. Hollannissa ammattikorkeakouluja vastaavat HBO-korkeakoulut (hoger beroepsonderwijs) voivat järjestää master-tasoisia jatko-opintoja bachelor-tason tutkinnon suorittaneille. Lisäksi flaaminkielisessä Belgiassa ja Portugalissa on mahdollisuus suorittaa master-tason tutkintoja myös ammattikorkeakoulutasoa vastaavissa korkeakouluissa. Latviaan suunnitellaan tutkintorakennetta, jonka mukaan myös tohtorintutkinnon voisi suorittaa ammattikorkeakoulussa. Kansainvälinen kehitys osoittaa, että korkeakoululaitos käsitetään useissa maissa yhtenä kokonaisuutena, joka muodostuu eri profiilin mukaisista korkeakouluista tai erilaisista koulutusohjelmista samojen instituutioiden sisällä. Esimerkkeinä mainituissa maissa kehitys on noudattanut Bolognan julistuksen tavoitteita. Ns. Sorbonnen-Bolognan prosessi on tähdännyt eurooppalaisen koulutuksen kilpailukyvyn vahvistamiseen globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Bolognan julistuksen tavoitteena oli lähentää korkeakoulujen tutkintorakenteita kaksissyklisen rakenteen avulla. Kaksisyklisen tutkintomallin ajatellaan mahdollistavan kansainväliseen tarjontaan soveltuvat lyhyet master-ohjelmat. Suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmä tuottaa muutaman vuoden kuluttua täydessä laajuudessaan noin 23 000 tutkinnon suorittanutta vuosittain. Näistä jatkokoulutukseen haluavien osuudeksi on arvioitu noin 10-15 %, mikä merkitsee vuositasolla 2300 3400 aloituspaikkaa. Nykytiedon mukaan ammattikorkeakouluista valmistuneet haluavat ammatillisesti suuntautuneen jatkotutkinnon yliopistollisen jatkotutkinnon sijaan. Mikäli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden ainoana jatkokoulutusväylänä olisi yliopistoissa suoritettava maisterikoulutus ja mikäli se laajenisi jo tapahtuneen mukaisesti myös tulevaisuudessa, olisi todennäköistä, että ammattikorkeakoulututkinnot alkaisivat vähitellen muuttua maisteritutkintojen pohjakoulutuksiksi. Se on ristiriidassa kahden pilarin

14 korkeakoulujärjestelmän ja asetettujen korkeakoulupoliittisten tavoitteiden kanssa. Yksilön, koulutusjärjestelmän ja kansantalouden kannalta on taloudellisempaa, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut jatkaa tutkintoon johtavia opintojaan tavoitteena ammattikorkeakoulun jatkotutkinto kuin yliopistollinen maisterin tutkinto. Perusorientaation säilyessä muuttumattomana opinnot voidaan suorittaa yliopisto-opintoja lyhyemmässä ajassa. Jatkotutkinnot on tarkoitus järjestää jo työelämässä työskennelleille siten, että opinnot voidaan suorittaa työn ohessa. Opinnot nostavat näin koulutustasoa ja osaamista, mutta eivät edellytä tutkinnon suorittajien irtautumista työelämästä. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarkoitus on rakentua ammatti-korkeakoulututkinnon jälkeiseksi, ammatillista osaamista syventäväksi ja erikoistavaksi tutkinnoksi. Tällöin on perusteltua, että ammatillisen jatkotutkinnon tuottama kelpoisuus muodostuu ylemmän korkeakoulututkinnon mukaisesti. Rinnastaminen ylempään korkeakoulututkintoon edellyttää riittävää määrää syventäviä oman alan opintoja ja työelämän kehittämisprojektin kytkeytymistä niihin. Tutkintojärjestelmien yhteensovittamisen näkökulmasta on tärkeää noudattaa samaa menettelyä kuin ammattikorkeakoulututkintojen järjestelmässä säädettäessä. Ammattikorkeakoulututkintoja ei ole rinnastettu yliopistollisiin tutkintoihin, vaan asema on määritelty korkeakoulututkinnon tuottaman kelpoisuuden kautta. Tämä tarkoittaisi korkeakoulujen tutkintojärjestelmästä annetun asetuksen muuttamista siten, että siihen sisällytettäisiin säädös, jonka mukaan julkiseen virkaan tai tehtävään ylempää korkeakoulututkintoa vaadittaessa tämän kelpoisuusvaatimuksen täyttäisi myös ammattikorkeakoulussa suoritettava ammatillinen jatkotutkinto. Jotta suomalaisten korkeakoulututkintojen tuottama kelpoisuus voidaan tunnustaa Euroopan sisämarkkina-alueella, on tutkintojen tuottamasta kotimaisesta kelpoisuudesta säädettävä. Kansainvälisissä yhteyksissä järjestelmällä on vaikutusta myös muuhun kuin EU-direktiivein säädeltyyn tutkintojen tunnustamiseen. Työryhmän näkemys on, että ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen tulee olla nimeltään ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Tutkintonimekkeet voivat poiketa koulutusalakohtaisesti. Tutkintoa voisi kutsua ammattikorkeakoulun lisätutkinnoksi, koska jatkotutkinnolla tarkoitetaan Suomessa yleensä yliopiston tarjoamaa lisensiaatin tai tohtorin tutkintoa. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaisi ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten lehtoreiden virkojen ja tointen edellyttämän kelpoisuuden. Yliopistojen ammatilliset lisensiaattitutkinnot voisivat olla luonteva jatkoväylä ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon suorittaneille heidän edetessään kohti tohtorin tutkintoa. Opintojaan jatkavien määrät eivät tule olemaan suuria. 6. JATKOTUTKINTOIHIN JOHTAVIEN KOULUTUSOHJELMIEN SUUNTAUTUMINEN JA SISÄLTÖ SEKÄ OPISKELUN ORGANISOINTI Liiketoiminnan kehittäminen ja yrittäjyys edellyttävät uusia innovaatioita ja siksi liiketalouden jatkotutkintoon sisällytetään tärkeänä osana innovaatioiden tuottamisen valmennus. Yrittäjyys, uudet innovaatiot, kansainvälinen liiketoiminta ja sähköinen liiketoiminta ovat keskeisiä jatkotutkintojen osia ja tukevat ammattikorkeakoulujen alueellista pk-yritystoiminnan kehittämistehtävää. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat aina työelämälähtöisiä ja tähtäävät asiantuntijuuden syventämiseen. Esimerkkeinä hallinnon ja kaupan alan asiantuntija- ja johtamistehtävistä, joissa tarvitaan syvällistä, työelämän käytännöistä lähtevää liiketoimintaosaamista, ovat:

15 - globaalin liiketoiminnan kehittämisen asiantuntijatehtävät - sähköisen liiketoiminnan asiantuntijatehtävät - auktorisoidut liiketoimintaosaamisen asiantuntijatehtävät - liiketoiminnan laadun kehittämistehtävät - henkilöstöjohtamisen asiantuntijatehtävät - markkinoinnin johtamistehtävät - auktorisoidut tilintarkastus- ja kirjanpitotehtävät - rahoituksen asiantuntijatehtävät - prosessiperustaisen toimintolaskennan asiantuntijatehtävät - logistiikan asiantuntijatehtävät - yrityksen tietoteknisen infrastruktuurin kehittämistehtävät - ohjelmistoliiketoiminnan kehittämistehtävät - ohjelmistotuotannon menetelmien ja työvälineiden kehittämistehtävät Opetusjärjestelyt ovat joustavat ja yksilölliset, koska opinnot suoritetaan työn ohessa opiskellen. Opetusmenetelminä käytetään monimuotomenetelmiä, esimerkiksi verkko-, etä-, ilta- ja viikonloppuopiskelua, intensiiviopiskelujaksoja sekä ongelmalähtöistä oppimista (PBL) ja mahdollisuuksien mukaan ryhmäoppimista, jossa osaamisen siirto yksilöltä yksilölle, kokemusten vaihto, pulmatilanteiden analysointi ja ratkaisujen kriittinen arviointi ovat keskeisessä roolissa. Jatkotutkintojen monimuotoiseen toteutukseen kuuluu yhtenä osana myös yhteistyö sekä suomalaisten että ulkomaisten korkeakoulujen ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Näin toteutettuna ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto avaa suoran ja taloudellisen väylän merkittävään osaamisen lisäämiseen ja samalla opiskelijalle tien kansainväliselle master-tasolle. Sen ohella ammattikorkeakoulun perustutkinnon suorittaneilla tulee olla mahdollisuudet sekä ulkomaisten korkeakoulujen tutkintojen suorittamiseen että siirtymiseen kotimaisten yliopistojen tutkintojen suorittajiksi. Omien profiilien säilyttämiseksi korvaavuudet pilarista toiseen siirtymisessä pitäisi jatkossakin rajata noin puoleen suoritetun tutkinnon kokonaisuudesta eli noin 70-80 opintoviikkoon. Tutkimus- ja kehittämistyössä ja jatko-opinnoissa yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on runsaasti erilaiset profiilit hyödyntäviä yhteistyömahdollisuuksia. Niistä on jo nyt hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea. Jatko-opiskelijat muodostavat jatko-opintojen opiskelijayhteisön, joka tukee opiskelijoita yhteistyövalmiuksien kehittämisessä. Kukin opiskelija laatii opintojen alussa henkilökohtaisen opintosuunnitelman, jonka suunnittelussa opiskelijan työnantaja tai työnantajaa vastaava toimeksiantaja on mukana. Lähtökohtana on opiskelijan oman työn ja työyhteisön kehittäminen. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman hyväksyy ammattikorkeakoulu, mutta se hyväksytetään myös työnantajalla tai työnantajaa vastaavalla 14. toimeksiantajalla. Jatkotutkintoon johtavien koulutusohjelmien opintojaksojen tulee olla sellaisia, että ne syventävät opiskelijan asiantuntijuutta. Ammattikorkeakoulu nimeää opiskelijalle henkilökohtaisen tutoropettajan ja työnantaja nimeää opiskelijalle mentorin. Jatko-opiskelijan tulee voida vaikuttaa ohjelmien kehittämiseen. Sisältöön hän pystyy vaikuttamaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman kautta. Koulutusohjelmia varten voidaan nimetä ohjausryhmiä, joihin kuuluvat sekä korkeakoulujen, työelämän että jatkoopiskelijoiden edustajat. Ohjausryhmän tehtävä on kehittää koulutusohjelman sisältöä ja laatua. Korkeakouluopiskelu on Suomessa maksutonta. Ammattikorkeakoulu vastaa omasta opiskelijavalinnastaan. Nämä periaatteet jatkuvat myös ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoon johtavissa opinnoissa. Opetusministeriö vastaa jatkotutkintoon johtavien koulutusohjelmien toteutuksen rahoituksesta.

Liitteessä 4 on esimerkinomaisesti hahmoteltu jatkotutkintojen rakennetta ja sisältöjä. 16

17 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Talouden globalisaatio, osaamisen tärkeys talouskasvulle sekä informaatio- ja kommunikaatiomullistukset synnyttävät uusia osaamistarpeita. On selvää, että kysyntä eri liiketoimintaosaamisen asiantuntijoista on kasvamassa. Työryhmä toteaa, että riittävät edellytykset ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoille on olemassa. Potentiaaliset opiskelijamäärät ovat riittävät ja opettajilla on riittävät valmiudet laadukkaan opetuksen turvaamiseksi. Valmistuneiden tradenomien halukkuudesta syventää asiantuntijuuttaan jatkotutkinnon kautta on selkeä näyttö. Tarveanalyysi osoittaa tämän hetken kysynnän olevan 200-400 vuosiopiskelupaikkaa hallinnon ja kaupan alalla. Kun erikoistumisopinnoissa opiskelevat huomioidaan, päästään tämän hetken arvion mukaan noin 1 200 vuosiopiskelijamäärään. Kansainvälinen kehitys osoittaa, että korkeakoululaitos käsitetään useissa maissa yhtenä kokonaisuutena, joka muodostuu eri profiilin mukaisista korkeakouluista tai erilaisista koulutusohjelmista samojen instituutioiden sisällä. Ns. Sorbonnen-Bolognan prosessi on tähdännyt eurooppalaisen koulutuksen kilpailukyvyn vahvistamiseen globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Bolognan julistuksen tavoitteena oli lähentää korkeakoulujen tutkintorakenteita kaksisyklisen rakenteen avulla. Kaksisyklisen tutkintomallin ajatellaan mahdollistavan kansainväliseen tarjontaan soveltuvat lyhyet master-ohjelmat. Ammattikorkeakoulujen master-tasoisten jatkotutkintojen tulee olla työelämälähtöisiä ja tähdätä asiantuntijuuden syventämiseen. Tutkinnon painopiste on 20 opintoviikon pituinen kehittämistehtävä, joka suoritetaan yhteistyössä työantajan tai työantajaa vastaavan toimeksiantajan kanssa. Tutkinnon laajuus on 60 opintoviikkoa. Hakeutuminen ammattikorkeakoulujen jatkokoulutusohjelmiin tapahtuu 2-3 työkokemusvuoden jälkeen ja opiskelu tapahtuu työn ohessa 2-4 vuoden aikana. Yrittäjyys, uudet innovaatiot, kansainvälinen liiketoiminta ja sähköinen liiketoiminta ovat keskeisiä hallinnon ja kaupan alan jatkotutkintojen osia ja tukevat ammattikorkeakoulujen alueellista pkyritystoiminnan kehittämistehtävää.