Hämeenlinnan kaupunki

Hämeenlinnan kaupunki KEINUSAAREN KULTTUURIYMPÄRISTÖT 2017 LIITE 2: MAKASIINIEN, VERKATEHTAAN, KENKÄTEHTAAN JA PUISTON KOHDEKORTIT 1 Heiskanen & Luoto Oy Anna Lyyra-Seppänen ja Jari Heiskanen 01.04.2017

TILAAJA Hämeenlinnan kaupunki KONSULTTI Heiskanen & Luoto Oy Pyhäjärvenkatu 1 33200 TAMPERE TYÖRYHMÄ Jari Heiskanen Anna Lyyra-Seppänen TOTEUTUSAJANKOHTA 12.1.2017-01.04.2017 2 NYKYTILAISET VALOKUVAT Jari Heiskanen, Anna Lyyra-Seppänen HISTORIALLISET VALOKUVAT Hämeenlinnan museon kuva-arkisto Tampereen kaupunginarkisto, TKA KARTTA-AINEISTO Hämeenlinnan kaupunginarkisto Hämeenlinnan museo Kansallisarkisto

Keinusaaren kohdekortit ja kaava-alueen rajaus KOHDE 1: KRUUNUNMAKASIININ RAKENNUKSET/TAIDEMUSEO KOHDE 2: VERKATEHTAAN KUTOMO JA KONTTORI/TEATTERI KOHDE 3: VERKATEHTAAN VÄRJÄÄMÖ- JA VIIMEISTELYRAKENNUS KOHDE 4: VERKATEHTAAN KEHRÄÄMÖ KOHDE 5: VERKATEHTAAN TEKOKUITUTEHDAS/ KULTTUURITALO JA ELOKUVATEATTERI KOHDE 6: VERKATEHTAAN ASUINRAKENNUS/PINELLAN HUVILA KOHDE 7: KENKÄTEHDAS/ARX -RAKENNUS KOHDE 8: KENKÄTEHTAAN ASUIN- JA KONTTORIRAKENNUS KOHDE 9: PINELLAN PUISTO JA VERKATEHTAAN PYSÄKÖINTIALUE 3 Inventoinnin ulkopuolelle on jätetty pohjoiskulmalla oleva Marin grilli, joka perustettiin 1983. Sen paikalla oli pieni kortteli, jossa oli aikaisemmin 1900- luvun alkupuolella rakennettu asuinrakennus ja sen talousrakennus. Alue ei kuulunut tehtaiden tontteihin. Pohjakartta: Hämeenlinnan kaupunki, kartan merkinnät Jari Heiskanen/Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen&Luoto Oy

KOHDE 1: KRUUNUNMAKASIININ RAKENNUKSET/TAIDEMUSEO KUVAUS (historia ja nykytila) 1770-1790-luku Vanajaveden sillan yhteyteen perustetaan linnoitettu vartioasema valvomaan kulkua Yliseltä Viipurintieltä kaupunkiin. 1830-1850-luku Kruununmakasiini muodostetaan valtion veroviljan varastointia varten. Armeijan hirsinen varastorakennus siirretään Parolasta ja muutetaan makasiinikäyttöön. Kivirakenteiset makasiinit rakennetaan 1838 (Engel) ja 1852 (Lohrmann). Kokonaisuuteen kuuluu myös pohjoinen Viipurintien suuntainen tiilimakasiini. 1920-1940-luku 4 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Hämeenlinnan taidemuseo Historiallinen alkuperä ja käyttö Kruununmakasiinirakennukset 1827, 1832 ja 1852. Tarkk ampujapataljoonan varastorakennus 1827, siirretty makasiiniksi 1832. Viljamakasiinit 1832-1925, Armeijan nahkaverstas 1930-,1940-l, Taidemuseo 1952- Suunnittelija 1837 C. L. Engel ja A. W. Arppe (Intendentinkonttori) 1852 E. B. Lohrmann ja O. Långhjelm (Intendentinkonttori) 1952 Olavi Sahlberg, 1997 Hannu Kiiskilä, 2004 Lasse Kosunen Valmistumisvuodet 1827 Hirsimakasiini (muutos 1953), 1838 Engelin makasiini (muutos 1952, 2004), 1852 (muutosvuodet) Lohrmannin makasiini (muutos 1997) Kerrokset II Kattomuodot aumakatto, satulakatto Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys hirsilaudoitus, rappaus, punatiili hirsi, tiili KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot Sisätilat Kaupunkikuva Suositukset Empiremuodot Symmetria Julkisivumateriaalit Näkymät tilasta toiseen Symmetria Empireaukio, pihapiirin kokonaisuus, Julkisen rakentamisen alue Empire, säännölliset suorakulmaiset muodot, makasiineille ominainen niukka aukotus ja aumakatto, hirsimakasiinin laudoitus 1800-luvun empireilme hyvin säilynyt ja tunnistettavissa Kruununmakasiinien pihapiiri 1800-luvun järjestyksen mukainen. 1950-luvun muutostöistä säilynyt ulkoportaikon ja muurin kokonaisuus Rakennushistorialliset ja historialliset arvot Hirsimakasiini: hirsirakentamisen perinne, sotilas- ja taloushistoria, alueen vanhin rakennus. Engelin ja Lohrmannin makasiinit: 1800-luvun valtiollinen empirearkkitehtuuri, taloushistoria. Kulttuurirakentamisen toisen maailmansodan jälkeinen historia. Kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys: Maamerkki Viipurintien ja Vanajaveden sillan maisemassa. Ajallinen, tyylillinen ja mittakaavallinen yhteys lääninsairaalan empirekokonaisuuteen Viipurintien pohjoispuolella. Muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Engelin makasiini: Julkisivu ei kestä juurikaan muutoksia. Kestää vain vähän ja hienovaraisia sisätilamuutoksia. 1950-luvun säilyneet yksityiskohdat viestivät kerroksellisuudesta. Lohrmannin makasiini: Julkisivu kestää vain hienovaraisia muutoksia. Kestää nykyistä käyttöä tukevia sisätilamuutoksia rakennuksen alkuperä huomioiden. Hirsimakasiini: Kestää hienovaraisia julkisivu- ja sisätilamuutoksia rakennuksen alkuperä huomioiden. Pitäytyminen alkuperäisissä julkisivumateriaaleissa ja kattomuodoissa Pihapiirin suorakulmaisen muotoilun säilyttäminen ja avoimen empireaukion palauttaminen. Kruununmakasiinin toiminta päättyy. Engelin makasiini jatkaa armeijan verstaana ja varusvarastona vuoteen 1949 saakka, rakennuksessa toimii mm. nahkaverstas. Lohrmannin makasiini ja hirsimakasiini pysyvät kylminä varastotiloina. Viipurintien suuntainen tiilimakasiini puretaan 1940-luvun lopulla. 1950-1980-luku Engelin makasiinirakennus muutetaan kaupunginarkkitehti Olavi Sahlbergin suunnittelemana Hämeenlinnan teidemuseoksi. Näyttelytilat kahdessa kerroksessa hyödyntävät vanhoja makasiinisaleja. Sisääntulokerrokseen rakennetaan aula ja rakennuksen itäkulmaan kivipäällysteinen portaikko yläkerrokseen. Hirsimakasiinin länsipäätyyn rakennetaan kolmen huoneen ja keittiön asunto taidemuseon vahtimestarille. Taidemuseon muutostöiden yhteydessä Viipurintien penkereeseen rakennetaan kaupungin omistama yksikerroksinen, vaaleaksi rapattu liikerakennus (Olavi Sahlberg), jossa toimivat mm. apteekki, kahvila ja matkailutoimisto. Rakennus puretaan 1990-luvulla, mutta kokonaisuuteen liittyvät liuskekivimuurit ja taidemuseon portaat Viipurintieltä säilyvät. Tien penkereeseen tulee pensasistutuksia. 1990-luku Lohrmannin makasiini saneerataan taidemuson näyttelytiloiksi 1997. Sisätilojen rakenteet puretaan, ja rakennetaan uusi välipohja. Rakennuksen takaa tehdään yhteys viereisen Verkatehtaan entiseen kehräämöön, johon sijoitetaan taidemuseon varastotiloja. Hirsimakasiini asumiskäyttö on päättynyt, ja rakennus on kauttaaltaan taidemuseon varasto- ja aputilana. 2000-luku Engelin makasiinin sisätiloja peruskorjataan. Aulan uudelleenjärjestely hisseineen. Lattiapinta uudistetaan betoniseksi. Ulkoiseksi poistumistieksi metallirakenteinen kierreporras rakennuksen lounaiskulman ikkuna-aukosta. Säilyneisyys nykytilassa: Engelin makasiinissa ja Lohrmannin makasiinissa 1800-luvun alkupuolen empiretyyliset ja kruununmakasiinille tyypilliset julkisivut ovat säilyneet lähes alkuperäisinä. Engelin makasiinissa sisätilojen makasiinikäyttöön viittava mittakaava on säilynyt. Lisäksi sen museo- ja julkisen rakentamisen historiasta kertovat 1950- luvun sisätilamuutokset ovat säilyneet osittain. Hirsimakasiinissa on säilynyt sotilaallisen varastorakennuksen mittakaava sekä erityinen julkisivuvuoraus. Sisätiloissa on säilynyt joitakin viljamakasiinikäyttöön viittaavia yksityikohtia sekä päädyn asuinosa lähes 1950-luvun asussa.

Kartta: Ote Alfred Caweenin asemakaavasta 1887. Kruununmakasiinin ja Lääninsairaalan rakennukset muodostavat kaksi empirelinjaista kokonaisuutta, jota puistoalueet ympäröivät. Rakennusten väliin jää avoin aukio. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki/lydia. 5 VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET (myös merkittävät sisätilat) Engelin makasiini kuvattuna vuonna 1948, ennen taidemuseota (KUVA: Sortila, Museoviraston kuvakokoelmat/finna) sekä nykyasussaan taidemuseon pihan suunnasta. Julkisivut perustuvat voimakkaasti symmetriaan. Suuri ruutuikkuna on 1950-luvun lisä ja ulkoinen portaikko 2000-luvulta. Empirearkkitehtuurin linjat ja sommittelu jatkuvat lääninsairaaln rakennuksissa Viipurintien pohjoispuolella. Näkymä Pitkältäsillalta Keinusaareen vuonna 1904. Kruununmakasiinit muodostavat arkkitehtonisen vastinparin lääninsairaalalle Viipurintien maisemassa. KUVA: A. Theodor Böök, Lähde: Hämeenlinnan kaupunki/lydia. 1950-luvulla rakennettu liikerakennus loi Viipurintien varteen uudenlaista kaupunkitilaa. Kahvilan kattoterassi oli taidemuseon eli entisen kruununmakasiinin pihapiirin tasalla. KUVA: Sortila, Museoviraston kuvakokoelmat/finna

Nykykäytössään taidemuseon huomattavin sisätila on toiseen kerrokseen johtava portaikko. Sisäkatto muotoiltiin Akseli Gallén-Kallelan Kalevala-aiheisia maalauksia varten, jotka ovat luonnoksia Kansallismuseon eteishallin freskoiksi vuosilta 1912-14. Taidemuseon ulkosommitelmaan kuuluu vahvasti 1950-luvulla rakennettu portaikko liuskekivimuureineen. Sen yhteydessä on Aukusti Veuron teos Vasikanjuottaja (1954), joka on Hämeenlinnan ensimmäinen julkinen veistos. Kivipintainen portaikkoaihe jatkuu ulkoa sisälle. 6 Lohrmannin makasiinin aukotus, mittasuhteeta ja materiaali on kruununmakasiineille ominainen. Kevyt sisäänkäynti katos ja luiska on rakennettu vuoden 1997 muutostöissä. Hirsimakasiinin erityispiirteitä ovat suuri mittakaava ja punamullattu järeä laudoitus hirsirungon päällä. Päädyn asuinosa on säilynyt 1950-luvun asussa. Suurimmassa huoneessa on toiminut mm. kehystäjän verstas. Pohjakuva Lohrmannin makasiinista valtion viljavarastona 1800-luvulla. Turvallisuussyistä viljalaarit sijoitettiin irralleen rakennuksen ulkovaipasta. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginarkisto. Nykyasussaan taidemuseona rakennuksen siaätila perustuu edelleen symmetriaan ja suorakulmaisuuteen. Portaikko on näyttelysalien keskellä.

KOHDE 2: VERKATEHTAAN KUTOMO JA KONTTORI/TEATTERI KUVAUS (historia ja nykytila) 1890-luku Verkatehtaan ensimmäinen rakennusvaihe, pitkä ja matala kutomorakennus valmistui 1895. Rakennukseen tuli kutomo, joka käsitti puolet rakennuksen sisätiloista. Toisen puolen täytti hallimiaset kehruu- ja viimeistelytilat. Hallien päätyihin tuli pienempinä tiloina sekoitushuone, konttori ja kangasvarasto. Laatikkomaisen rakennuksen kylkeen sijoittui kattila- ja konehuone sekä pieni pukuhuone. 1900-luku Kutomoa on laajennettu 1907 pohjoispäädystä kolmikerroksisella, julkisivuiltaan jugendtyylisellä konttoriosalla, jonka ensimmäiseen kerrokseen tuli varasto, toiseen konttori ja kolmanteen asunto. Kutomon sisätiloja järjestettiin 1914 kun länsipuolelle valmistui uusi kehräämörakennus. Kutomorakennuksen kehruu- ja viimeistelytilat muutettiin märkä- ja kuivaviimeistelytloiksi ja pienemmistä konttori- ja sekoitushuoneet otettiin tuotantotiloiksi. 7 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Historialliset käytöt Suunnittelija Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Hämeenlinnan teatteri, ravintola, liiketila, toimistotiloja Verkatehtaan kutomo ja konttori 1895-1964, Teksoglass Oy 1964-, Tukkukauppojen Oy 1974, Wetterhofin opiston tiloja 1980-luvulla, Teatterin lavastamo ja verstas 1980-90- luvulla, Kulttuuritukku ja yritystiloja 1999. Hämennlinnan kaupunginteatteri 2010-1895-1907,ei tietoa, laajennukset kutomon laajennukset 1933-1941, 1949 mm. Vihtori Lonka, kutomon kylkiäinen 1956 Olavi Sahlberg, korotus 1964 ei tietoa, Teatteri 2010 ark. Teemu Palo/APRT 1895 kutomo ja voimala, 1907 konttori. Teolllisuustoiminnan laajennukset, kylkiäiset 1932,1933,1934,1941, 1942, 1949,1956,1964 kutomon paikalle rakennettiin teatteri 2010 I-III Satula-, tasa- ja pulpettikatto punatiili, rappaus, asbestisementtilevy, musta betonielementti betoni ja tiili Kerrostumat 1900-2010, eri julkisivumateriaalit, jugend konttori. Säilyneisyys kerrostumia 1900-2010. Tehtaan pääjulkisivun, pohjoispäätyä leimaa 1900-, 1950-, 1960- ja 2000-luvun rakennusosat, itäsivua hallitsee 2010-luku ja vähäisessä määrin 1940-, 1950- ja 1960-luku. Länsisivulla on edustettuna 1900- ja 1940-luvut. KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot kerrostumat Rakennushistorialliset arvot Konttoriosa on rakennustaiteellisesti arvokas, julkisivut 1907/muutokset 1930/40-l. Länsijulkisivu, sola teollisuushistoriallisesti arvokas Sisätilat Kaupunkikuva Suositukset Konttoriosan II ja III kerros, porraskäytävä Verkatehtaan historiallinen pääjulkisivu Kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys: Viipurintien maisema, tehtaan pääportti ja itäjulkisivu. Tehdasmaiseman on korvannut 2010-luvulla rakennettu teatteriosa, jonka julkisivussa on vähäisiä muistumia teollisuusrakennuksesta. Muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Rakennuskerrostumat 1900-, 1930-, 1940-, 1950-, 1960-, 2000-l Kestää vähäisiä muutoksia, kerrostumat huomioitava, länsisivu, solapuoli ei kestä suuria muutoksia. Teollisuusaikaiset julkisivut, rakenteet sekä kutomon ja kehräämön välinen sola tulee huomioida. Konttoriosan tulevissa julkisivukorjauksissa tulee harkita alkuperäisen ja 1930-luvun muutosten kulttuuriarvot. 1930-luku Rakennus säilyi tässä asussa aina 1930-luvulle saakka. Kutomorakennusta jatkettiin 1932, 1933 ja 1934 etelä-, pohjois- ja länsisivulta, jolloin saatiin lisää tilaa kutomolle ja viimeistelytiloille. Länsisivun kolmeen pieneen laajennukseen valmistui lisäksi työnjohtajajille tilat. Uusi viimeistelyrakennus valmistuu 1937, jolloin kutomo laajenee käsittämään koko vanhan rakennuksen. Konttoriosan jugendtyylisiä sisätiloja uudistettiin, johtokunnan huone sai tällöin tummaksi ootratun vaneriverhoilun. Yläkerran asunto muutetaan konttoritiloiksi. 1940-luku Seuraavan rakennusvaiheen valmistuminen ajoituu sotavuosiin. Kutomo saa vuonna 1941 portinvartijan rakennuksen konttorin pohjoispäätyyn, johon liittyy pääporttia kehystävä kaari, joka päättyy kapean solan takana olevaan kehräämörakennuksen vastaavaan porttirakennukseen. (Kaari purettiin 1980-luvulla?) Länsisivua muutetaan 1942 kun kutomon kylkeen, työnjohdon tiloja laajennetaan ja korotetaan kolmikerroksiseksi. Uuteen tilaan tulee eri kerroksiin puolausosasto, liimaus ja niistitys. Länsisivulle valmistuu vielä 1949 vanhan kattilahuoneen laajennus. Konttoriosan sisätiloja uudistetaan 1930- ja 1940-luvulla, todennäköisesti julkisivuihinkin tehdään tällöin muutoksia. Kolmannen kerroksen asunto muutetaan lasiseinäiseksi avokonttoriksi 1942. 1950-luku Verkatehtaan tontin itäreunaa oikaistaan, jolloin kutomorakennusta on mahdollista laajentaa kapealla lisäosalla. jolloin katoaa viimeinen osa vanhaa julkisivua maisemasta. Kapean, rakennuksen mittaisen laajennuksen suunnittelee kaupunginarkkitehti Olavi Sahlberg ja se valmistuu 1956. Tällöin vanha kutomorakennus oli jäänyt kokonaan kylkiäisten taakse. 1960-1990-luku Verkatehtaan toiminta päättyy 1963. Seuraavana vuonna tiloihin tullut Teksoglas korottaa vanhaa kutomosalia. Sen jälkeen tiloissa toimii Tukkukauppojen Oy. Oppilaitosten ja kulttuuritilojen aika alkaa 1980-luvulla, jolloin tiloissa on Wetterhoffin sekä teatterin tiloja. 2000-luku Kutomo-osaan sijoitetaan Hämeenlinnan teatterin uudisrakennus. Rakennuksen suunnittelee Arkkitehtihuone Artto Palo Rossi Tikka Oy (APRT), pääsuunittelijana ark. Teemu Palo. Uudisrakennus sijoittuu vanhojen julkisivujen sisään, joskin itäpuolella hallitsevaksi tulee teatterin korkea sisäänkäynti ja rakennuksen keskiosiin sijoittuva teatterisali, joka näkyy suurena, mustana kuutiona sisäänkäynnin taustalla. Säilyneisyys nykytilassa: Teollisuusjulkisivut ovat säilyneet kokonaisuutena lähinnä länsipuolella, solan (Verkatehtaankuja) puolella, jotka rakennettiin konttoria lukuunottamatta 1930- ja 1940-luvulla. Myös konttorin julkisivuja on uudistettu 1930- luvulla. Itäpuolella on säilytetty ja osin uudelleen rakennettu 1950- ja 1960-luvun muutosten matalat teollisuusjulkisivuosat. Säilyttämisestä huolimatta Itäpuolen julkisivua hallitsee 2010 valmistunut, korkealle kohoava teatterirakennus. Sisätilojen teollisuusaikaisia tiloja on säilynyt lähinnä konttoriosassa, jossa on nähtävissä 1900- ja 1930-luvun piirteitä. Vanhin osa, 1930-luvulla laajennettu kutomosali tuhoutui osin jo 1960-luvun korotuksessa ja lopullisesti teatterin rakentamisen yhteydessä. Kutomosalista ei säilynyt merkittäviä rakenteita. Myös muut tehdastilat on saneerattu 1980-luvulla tehdyissä muutoksissa.

Kutomoon kiinni rakennettu ja sen räystäslistaa jatkava konttoriosa valmistui 1907. Kuva otettu melko pian valmistumisen jälkeen, vuonna 1914 rakennettua kehräämöä ei ole vielä aloitettu. Tehtaan portti aitoineen sijaitsi tällöin konttorin takakulmalla. Voimalaitosta on jo ainakin piipun osalta uudistettu. Julkisivujen ruutukoristelun perusteella myöhäisjugendiin sijoittuva konttoriosa on säilynyt kohtuullisesti nykypäiviin, joskin nykyinen ikkunajako ja karkea, koristelua osittain peittävä rappaus ovat myöhempiä lisäyksiä. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto, kuvaaja Enok Rytkönen. 8 Kartta: Punaisella rasterilla nykyinen rakennus ja harmaalla Verkatehtaan rakennukset vuonna 1915, jolloin 1895 valmistuneeseen kutomorakennukseen liittyi kylkiäisenä lounaiskulmalla kattilahuone ja luoteiskulmalla 1907 valmistunut konttoriosa. 1930-, 1940-, 1950- ja 1960-luvun laajennukset ja korotukset peittivät kutomon ja voimalaitoksen vanhat julkisivut, vain konttoriosa on säilynyt tunnistettavana alkuvaiheen rakennuksista. Vanha kutomohalli tuhoutui osin 1960-luvun korotuksessa ja lopullisesti 2000-luvulla teatterin rakennustöissä VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET Verkatehtaan vanhin rakennusosa, kutomo ja sen voimalaitos ennen konttoriosan rakentamista. Vuosien 1895-1907 välillä otettu kuva on Viipurintien suunnasta, nykyisen pääportin paikkeilta. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuvaarkisto. Lähteet: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto. Kaupunginarkisto, Verkatehtaan piirustukset. Vasemmalla verkatehdas itäpuolelta kuvattuna. Kuva on otettu ilmeisesti 1930-luvun jälkipuoliskolla. Etulalalla näkyvää matalaa kutomosalia jatkettiin päädyistä 1930-luvun alkupuolella, laajennukset noudattivat alkuperäistä julkisivujäsentelyä ja kattomuotoa. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto. Alhaalla vasemmalla tehtaan Viipurintien puoleista julkisivua. Oikealla näkyvän kehräämön laajennus 1935 vahvisti ja rajasi tehtaan pääsisäänkäynnin asemaa. Porttirakennusten vaikutelmaa vahvistettiin edelleen kun tiilestä muurattu kaariportti sivurakennuksineen valmistui. Portin sivuille tulivat konttorirakennuksen puolella porttivahdin ja puhelinkeskuksen tila sekä kehräämön puolella tiloihin sijoittui kalustovaja. Välissä oli piirustusten mukaan harmonikkarautaportti. Alhaalla portin piirustukset.

S Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, Jari Heiskanen ja Anna Lyyra-Seppänen Hämeenlinnan kaupunki Keinusaaren Kutomon pohjoispäätyä ennen teatterin rakentamista. Lähde: Hämeen Sanomat/Terho Aalto. 9 Sisätiloja uudistettiin 1930- ja 1940-luvulla. Yläkuvassa on kolmanteen kerrokseen 1940-luvulla rakennettu konttoritila ja oikealla tila nykyisin. Tilajakoa on muutettu 1940-luvun jälkeen ja aikaisemmin petsatut pinnat ovat saaneet valkoisen värin. Alakuvassa toisen kerroksen johtokunnan huone, jossa ovat säilyneet 1930-luvun muutoksia edustava vaneripanelointi. Vanhassa kuvassa näkyy myös kangaspakkoja. Hyllytilat on myöhemmin poistettu. Toisen kerroksen tiloissa on myös vähäisessä määrin nähtävissä alkuperäistä, jugend henkistä sisustusta. Oviin, panelointeihin ja pilareihin liittyy myös hienostunut ootraus. Alla porraskäytävää, jossa jugendin piirteitä ovat porraskaide ja sisäikkunoiden lyijylasiikkunat. 1930-luvun uudistuksiin kuuluu myös portaikon ulko-ovi, portaali ja katos. Oikealla verkatehtaan kutomoa ennen teatterin rakentamista. Etualalla näkyy kutomon 1950-luvun matala ja kapea laajennus, sen takana, katolla on pitkänä ikkunanauhana 1960-luvun korotus ja viimeisenä punatiilisenä osana ovat 1930- ja 1940- luvun laajennukset sekä oikeassa kulmassa näkyvä jyrkkäkattoinen, rapattu konttoriosa vuodelta 1907. Lähde: Hämeen Sanomat, kuvaaja Terho Aalto. Teatterin sivuilla Verkatehtaan teatterihanketta kuvataan saneerauksena ja peruskorjauksena. Vasemmalla kuvassa teatterin rakennustyömaata, montun kohdalla oli aikaisemmin kutomo. Kaivurin kauhan vasemmalla puolella näkyy vielä fragmenttina vanhan kutomon itäsivun kivianturaa ja seinä tiilimuurauksen jäänteitä. Kauhan takana olevat betonipylväät ja -laatta ovat osa Olavi Sahlbergin suunnittelemaa kapeaa, kutomon itäsivun laajennusta, joka jatkui, kuten kutomokin kuvan oikeaan laitaan. Nykyiset itäsivun julkisivun 1950- ja 1960-luvun piirteet ovat pääosin rekonstruktio. Kuva: Teatterimonttu, Hämeen Sanomat, kuvaaja Terho Aalto. Vasemmalla kutomoon istutettu teatterirakennus keväällä 2017. Uudisosat muodostavat hallitsevan piirteen. Etualan rapatut ja punatiiliosat, jotka viittaavat vanhaan kutomoon, rakennettiin uudelleen teatterin julkisivuksi.

KOHDE 3: VERKATEHTAAN VÄRJÄÄMÖ- JA VIIMEISTELYRAKENNUS/OPISTOTALO KUVAUS (historia ja nykytila) 1890-luku Kutomon viereen, prosessin jatkeeksi rakennettiin 1897 pienempi, yksikerroksinen teollisuusrakennus. Erilliseen rakennukseen sijoitettiin tehtaan värjäämö, pesutupa ja paja. 1930-luku Rakennuksen laajentaminen alkoi 1930-luvun jälkipuoliskolla, jolloin vanhaa värjäämörakennusta laajennettiin, jatkettiin ja korotettiin. Rakennus yhdistyy tällöin kutomoon. Värjäämön lisätilan lisäksi toiseen kerrokseen tuli kuiva viimeistelytila. Länsipäädyn uudistiloihin sijoittui lisäksi paja. Laajennustyöt jatkuivat edelleen eteläpuolelle, johon rakennetaan 1937 pitkä, kolmikerroksinen uudisrakennus. Sen värjäämön puoleisiin tiloihin sijoittui märkä viimeistely ja parsimo, sekä eteläpäähän uusi karstalankakehräämö, mm. repimö- ja puuseppä, karstakoneet ja rukit. Länsipuolen pieneen kylkiäiseen sijoittui autotalli. 1940-luku 10 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Oppilaitos, Vanajaveden opisto (Suisto ja Opistotalo) 2007 - Historialliset käytöt värjäämö-, paja- ja viimeistelyrakennus 1897-1964, oppilaitos 1978-, Suunnittelija Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys 1897 ei tietoa, 1930- ja 1940-luvut mm. Vihtori Lonka. Värjäämö, pesutupa ja paja 1897, laajennus ja korotus 1936, uudisosa, mm. viimeistelyosastot 1937 ja sen korotus 1947 II - IV satula- ja säterikatto punatiili betoni- ja tiili Teollinen tuotantorakennus, punatiili, säterikatto KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot punatiilitehdas rakennushistorialliset arvot tyypillisyys, säterikatto Julkisivuiltaan hyvin säilyttänyt teollisuusaikaiset, 1930- ja 1940-luvun ominaispiirteet. Sisätiloissa portaikot tunnistettavia teollisuusajan piirteitä. kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys tyypillisyys, säterikatto, eteläjulkisivu, teollisuuskerrostuma Sisätilat portaikot muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Julkisivut kestävät vähäisiä muutoksia. Kaupunkikuva Suositukset Säterikatto eteläjulkisivun kiintopiste Julkisivumateriaalit, ikkunarytmi, kattomuoto ja porraspääty säilytettävä. Vuonna 1947 eteläpään uudisosaa, viimeistelyrakennusta korotetaan yhdellä kerroksella ja rakennus saa säterikaton. 1960-luku Verkatehtaan toiminta päättyy 1963. Seuraavana vuonna tiloihin tulee Lainatekstiili Oy:n laitospesula. 1970 1990 -luku Viimeistelyrakennukseen tulee 1978 tilat oppilaitokselle. 2000-luku Kulttuuritalo valmistuu 2007, jolloin rakennuksen länsipuolen julkisivusta tulee osa kulttuuritalon aulaa. Vanajaveden opisto aloittaa tiloissa 2007. Vanhassa värjäämöosaan tulee Suisto-klubi, jossa on mm. ravintola. Säilyneisyys nykytilassa: Pienikokoisen värjäämön vanhin rakennusvaihe on jäänyt pääosin 1930-luvun korotuksen ja laajennuksen alle. Värjäämöön liittyvä suurikokoinen, etelään suuntauva viimeistelyrakennus on säilyttänyt pääpiirteissään vuosien 1937/1947 ominaispiirteensä. Julkisivua on muokattu voimakkaasti länsisivulla, johon rakenenttiin kulttuuritalon korkea aulatila. Rakennuksen korkealle kohoava säterikatto muodostaa yhden Verkatehtaan tunnuspiirteen, joka näkyy vahvasti eteläjulkisivussa. Verkatehtaan värjäämö ja viimeistelyrakennus punaisella rasterilla, harmaalla rasterilla on merkitty värjäämön vanhin, 1897 valmistunut rakennusosa. Harmaalla näkyvät verkatehtaan rakennukset vuonna 1915. Värjäämön ja viimeistelyrakennuksen nykyinen ulkoasu on vuosilta 1936-1937 ja 1947.

VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET Viimeistelyrakennus vielä kolmikerroksisena, eteläpuolelta kuvattuna. Kuva otettu vuosien 1937-1943 välillä. Rakennus ulottui valmistuessaan lähes rantaan ja sen etupuolella näyttäisi olevan täyttömaita. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto, Verkatehtaan kuva-albumi. t Sisätilat muutettiin opetuskäyttöön 1980-luvulla. Teollisuustilan tuntu löytyy parhaiten porraskäytävistä, jossa maalatut betoniportaat ja yksinkertaiset metallikaiteet palvelevat edelleen rakennuksen käyttäjiä. Sama paikka keväällä 2017. 11 Viimeistelyrakennus ja oikealla tekokuitu (säteri) osastot. Rakennukset ovat säilyneet, paikalla on nykyisin kulttuuritalon korkea aulatila. Lähde: Hämeen Sanomat, kuvaaja Juhani Salo 1987. Ennen elokuvateatteria. Valokuva: Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy. kviiimeistelyrakennukssen pohjoispäätyä, etualalla on matala värjäämöosa

KOHDE 4: VERKATEHTAAN KEHRÄÄMÖ KUVAUS (historia ja nykytila) 1890-luku Paikalla oli tehtaan ensimmäisessä vaiheessa puinen makasiinirakennus. 1910-luku Verkatehtaan kehräämön ensimmäinen rakennusvaihe valmistui 1914. Rakentaminen oli osa tehtaan valmistusprosessin hallintaa. Oma kehräämö tuotti raaka-ainetta 1895 valmistuneelle kutomolle. Kolmikerroksiseen rakennukseen sijoitettiin karstakoneet, rukit ja lankavarasto. Pohjoispäähän tuli varastotiloja. Tyylillisesti rakennus jatkoi kutomon rakennustyyliä, päätyihin ja pihajulkisivuun tuli porrastukset. 1930-luku Kehräämöä laajennettiin kolmikerroksisella osalla pohjoispäädystä. Uusiin tiloihin sijoittui kutomon kampalankakehräämö ja lankavarasto. Neljäs kerros oli kellari, johon tuli lankavarasto. Vinttitilaan tuli tällöin tai vähän myöhemmin kehräämön ruokala. Laajennuksen suunnitteli Vihtori Lonka. 12 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Historialliset käytöt Suunnittelija Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit toimistotiloja, taidemuseon varasto, pieni liiketila kehräämö 1914 ei tiedossa, 1930- ja 1940-luku mm. Vihtori Lonka, porttirakennus Arvi Niiniluoto 1914, laajennukset 1935, 1941. yhdyssilta makasiiniin 1997 III, pohjoispäässä lisäksi kellari monimuotoinen katto punatiili 1940-luku Kehräämörakennusta laajennettiin länsisivulta, jossa tehtaalla oli vielä käytettävissä kapea, kiilamainen tontinosa. Kolmikerroksinen kylkiäinen valmistui 1941. Tällöin ensimmäisen rakennusvaiheen teollisuustiloille ja varastoille saatiin lisää tilaa. Samaan aikaan rakennettiin pääportille eli Kehräämön ja Kutomon konttorirakennuksen väliin, kaariportti ja sen pienet sivurakennukset. Kehräämön pohjoispäätyyn tuli tällöin pieni varastotila. Sota-aikana pohjoispään kellari vahvistettiin tehtaan pommisuojaksi. 1960-luku Verkatehdas lopettaa toimintansa 1963. 1970- ja 1980-luku Kehräämörakennuksessa on mm. tanssikoulu ja huonekaluliike. Kantava rakenne tiili ja betoni 1990-luku Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys Teollinen tuotantorakennus, rakennuskerrostumat, punatiili, räystäs- ja kattorakenteet, porttirakennus, mittakaava, kapea muoto Kerrostunut, teollinen ilme hyvin säilynyt. Tilat saneerataan toimisto- ja varastotiloiksi. Talon nykyisen pääkäyttäjättäjät YLE ja Taidemuseo aloittavat 1997. Taidemuseolle tulee rakennukseen varastotilaa, joka yhdistetään taidemuseon Lohrman rakennukseen lasiseinäisellä siltaosalla. KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot Sisätilat Teollisuushistoria, tuotannon kehitys Ruokala ja portaikko rakennushistorialliset arvot Teollisuushistoria, kerrostumat, vanhimman rakennusvaiheen tyylipiirteet, kiilamainen rakennusmassa seuraa tontin rajaa. kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys Verkatehtaan historiallinen pääjulkisivu, osa tehtaan solaa. muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Julkisivut, sisätiloissa ruokala ja sen portaikko kestävät vähäisiä muutoksia. 2000-luku Kellaritilaan tulee 2004 Viiniklubi ja myöhemmin pyöräkorjaamo ja kahvila. Säilyneisyys nykytilassa: Kehräämö muodostaa rakennuskerrostumista huolimatta yhtenäisen kokonaisuuden. Rakennus on myös ainoa Verkatehtaan rakennuksista, joka on säilynyt täysin teollisuusaikaisessa asussa. Vain kaariportin tiilikaari on purettu pois. Kiilamainen rakennus muodostaa yhdessä kutomon 1900- ja 1930-lukujen rakennusosien kanssa kapean solan, joka on yksi Verkatehtaan keskeisistä ominaispiirteistä. Sisätiloissa vinttitilan ruokala ja siihen länsisivulla johtava porraskäytävä ovat säilyneet teollisuusaikaisessa asussa. Kaupunkikuva Suositukset Verkatehtaan pää julkisivu, sola Julkisivumateriaalit, kattomuodot, frontonin porraspääty, ikkuna-aukotus ja julkisivun kävelysilta sekä kutomon ja kehräämön välinen sola säilytettävä.

s Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy, Jari Heiskanen ja Anna Lyyra-Seppänen Hämeenlinnan kaupunki Keinusaaren VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET Vasemalla kehräämörakennuksen ensimmäisen rakennusosan kaksi poikkipäätyä porrastetuine räystäsrakenteineen näkyvät matalan kutomon takana. Kuva on otettu ennen kuin tehtaan laajentaminen, toinen rakennusvaihe alkaa vuoden 1933 vaiheilla. Oikealla sama paikka ehkä vuoden 1936 vaiheilla, jolloin tehtaan muutos- ja laajennus työt ovat käynnistyneet. Toista poikkipäätyä on korotettu hissitorniksi. Kehräämöä on lisäksi kuvassa jatkettu jo pohjoiseen, vanhan ja uuden osan välissä näkyy pieni terassi, joka ilmeisesti liittyi pohjoispään ruokalatilaan. Terassi katoaa ilmeisesti jo 1940-luvun laajennuksissa. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto. Kehräämön eteläpäätyä, oikealla on vanhin, vuoden 1914 osa, oikealla 1941 laajennus. Vanhan osan pinnassa on maalin jäänteitä, rakennusten maalauksesta ei löytynyt tietoja. Oikealla olevassa kuvassa on kehräämön pääty ennen vuoden 1941 laajennusta. Kuva otettu ilmeisesti 1930-luvun lopulla korotetun kenkätehtaan katolta. Vanha kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto. 13 Rakennusta laajennettiin 1941 kiilamaisella osalla. Vasemmalla sen pohjoispäähän, kiilan kärkeen sijoittuvaa porraskäytävää, jossa kapeneva rakennusosa näkyy hyvin. Oikealla rappukäytävää, joka ainakin osin on 1910- luvulta. Kehräämön länsijulkisivua, itäjulkisivua ja pohjoispääty, jossa vasemmalla näkyvän rapatun konttoriosan kanssa kehräämö muodostaa portin teollisuuskujalle. Kehräämön kiilamainen, hiukan porrastuva rakennuskokonaisuus rakennettiin vuosina 1914, 1935, 1941. Pohjoispäädyssä (1935) on säilynyt saneerattomia teollisuusaikaisia tiloja. Vasemmalla vintin ruokalaan johtava porrastila, keskellä vintin ruokalan keittiö ja oikealla ruokailutila. Sisäpinnat, mm. maalatut pinkopahvit ja keittiön kalusteet ovat vanhoja. Kuivauskaappia ei ole, joten tila saattaa olla jo 1930-luvulta.

KOHDE 5: VERKATEHTAAN TEKOKUITUTEHDAS/ KULTTUURITALO JA ELOKUVATEATTERI KUVAUS (historia ja nykytila) 1940-luku Verkatehtaan uutta tuotantoa edustavat 1940-luvulla tekokuidut. Tekokuitu- tai säteriosastot rakennetaan viimeistelyrakennuksen jatkeeksi, kiinni tehtaan etelärajaan. Kolmikerroksinen rakennus valmistuu kahdessa vaiheessa, ensimmäinen 1943 ja toinen 1949. Päätyyn tulee kapeampi muuntajaosa. 1960-luku Verkatehdas lopettaa toimintansa 1963. Tekokuitutehtaan tiloihin tulee 1964 autokorjaamo ja konepaja. 1970-1990-luku Tiloissa on oppilaitos. 14 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö tehdastilat aulatilana, toimistoina ja ravintolana, uudisosissa korkea aula, kulttuuritalo, elokuvateatteri Historialliset käytöt Verkatehtaan säteri- ts. tekokuituosastot 1943-1964, autokorjaamo ja konepaja 1964-, oppilaitos 1970-l 1990-l, kulttuuritalo ja elokuvateatteri 2007- Suunnittelija Säterirakennus 1943 Arvi Niiniluoto, laajennus 1949 Toivo Heinonen. Kulttuuritalo 2007 ark.tsto JKMM Valmistumisvuodet tehdasrakennus 1943 ja 1949, kulttuuritalo ja elokuvateatterit 2007 (muutosvuodet) Kerrokset III (teollisuustilat) Kattomuodot Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot Yhtenäinen julkisivu, symmetrinen tehdas aumakatto, kulttuuritalo ja elokuvateatteri tasa- ja pulpettikatto Punatiili, kulttuuritalossa ruosteinen teräsverkko, elokuvateatterissa punatiili, väliosassa lasi betoni ja tiili teollisuusrakennus, punatiili, ikkunajaotus, aumakatto. Uudisosissa massiiviset, suljetut julkisivut, punatiili ja ruosteinen teräsverkko Teollisen rakennuksen ilme ja ominaispiirteet ovat säilyneet tekokuiturakennuksessa. rakennushistorialliset arvot 1940-l teollisuushistoria, johon sovitettu 2000-l kulttuuritilat, symmetria kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys: tehtaan historiallinen eteläraja ja julkisivu, kulttuuritalon pääjulkisivu 2000-luku Tehtaan sisäpihalle ja päätyihin sijoittuva kulttuuritalo ja elokuvateatteri valmistuivat 2007. Vanha tehdasrakennus muutetaan sisätiloiltaan kongressi- ja kulttuuritalon aulaksi, toimistotiloiksi ja ravintolaksi. Säilyneisyys nykytilassa: 1940-luvulla lähelle rantaa rakennettu Verkatehtaan tekokuituosastot käsittävä teollisuusrakennus on säilyttänyt hyvin eteläpuolen julkisivun ominaispiirteensä. Vuonna 2007 rakennettu kulttuuritalo ja elokuvateatteri muodostavat vanhalle tehtaalle symmetrisen kehyksen, jonka ytimenä on pitkä tekokuiturakennuksen julkisivu. Muutoksia on lähinnä muutamien ikkuna-aukkojen muuttaminen, joskin ajalle tyypillinen pystyjako ja rytmi on säilynyt. Sisätilat konserttisalin korkea aula muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Kestää muutoksia huonosti, ominaispiirteet ja teollisuustontin rajapinta huomioitava. Kaupunkikuva Suositukset Eteläjulkisivu 1940-/2000-l Tasapainoinen, symmetrinen julkisivu, ytimen muodostavat historiallinen säteritehdas ja viimeistelyrakennus, jota kehystävät ja täydentävät kulttuuritalo ja elokuvateatteri. Kokonaisuuden asema maisemassa säilytettävä. Julkisivumateriaalit, ikkunajaotus, kattomuoto, sisäpihan pyöreä kulma ja säteritehtaan kaakkoiskulman terävä kulma säilyttävä. Punaisella rasterilla nykyinen kulttuuri- ja kongressitalo sekä elokuvateatteri, harmaalla rasterilla on merkitty verkatehtaan tehdasrakennukset 1950.

VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET Kongressi ja kulttuuritalon suuri alua jää uuden Vanajasalin ja viimeistelyrakennuksen 1937/1947 väliin. Viimeistelyrakennusen seinä on peitetty verkkomaisella tiilimuurauksella. Vasemmalla tekokuitutehtaan eteläpuolen julkisivua ilmeiseti tehtaan lopettamisen (1963) jälkeen, jolloin tiloissa toimi autokorjaamo ja konepaja. Oikealla tehtaan kaakkoiskulmaa, jossa rakennus seuraa tehtaan tontinrajaa. Rakennuksen alle 90 asteen kulma on muurattu taitavasti tekmällä pieni taitos itäpuolen julkisivuun. Elokuvateatterin matalampi rakennusosa peittää vain osittain kulman. 15 Suuren salin eteläreunaa, jossa pyöreä kulma kuuluu 1943 valmistunee tekokutuosaston rakennukseen. Vanha ikkuna-aukotus on säilytetty, jolloin rakennuksen teollisuusaikainen julkisivu on edelleen tunnistettavissa suurista muutoksista huolimatta. Tekokuituosastojen eteläjulkisivua, kulttuuritalon sisäänkäynti on sijoitettu pitkän, aumakattoisen tehtaan keskelle. Rakennuksen takana kohoavat säterikattoinen entinen viimeistelyrakennus ja vasemmalla symmetriaa täydentävä kongressi ja kulttuuritalon Vanajasali ruostepintaisinen julkisivuineen. Elokuvateatteri sijoittuu siiveksi oikealle, vasemmalla on lyhempi siipi tasapainoittamassa julkisivua. Entiseen tehdasallin on tehty ravintolatila. Vanhan ja uuden punatiilen ohella on sisustuksessa ja uudisrakenteissa suosittu raakabetonia, jolla on tavoiteltu teollista ja visuaalisesti yhtenäistä ilmettä. Teollisuusaikana palkiston, välipohjien ja pilareiden alkuperäinen väri oli valoisuuden lisäämiseksi kuitenkin valkoinen. Elokuvateatteri itäpuolelta, jossa tiilipintaa on kevennetty seinämaalauksella. Oikealla kulttuuritalon saliosa tehdaspihalla, pohjoispuolelta kuvattuna. Uudisosa teki tehdaspihasta tiiviiimmän ja intessiivisemmän, muodostaen oman teollisuushenkisen kerrostuman sisäpihalle.

KOHDE 6: VERKATEHTAAN ASUINRAKENNUS/PINELLAN HUVILA KUVAUS (historia ja nykytila) 1840-1880 -luku Paikalla on Pinellan puisto, suosittu kaupunkiporvariston ajanviettopaikka, jonka kuvernööri Otto Rehbinder perusti 1840- luvulla. Lähellä nykyistä rakennuspaikkaa sijaitsi kesäravintola, joka paloi 1880-luvulla. 1890-1910 -luku Hämeenlinnan Verkatehdas Oy saa Keinusaaren alueelta tehdastontin, joka ulottuu rantaan saakka. Tehtaan alue erotetaan puistosta puuaidalla. 16 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Hämeenlinnan taidemuseon toimisto Historiallinen alkuperä ja käyttö Verkatehtaan isännöitsijän asunto 1906 Suunnittelija Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys 1906 ei tiedossa, 1956 muutokset Olavi Sahlberg 1906, (muutos 1956, 1984) I-II Satulakatto KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot Sisätilat Jugend,julkisivun materiaalit ja yksityiskohdat Alkuperäinen huonejako, aulatilat, portaikot Kaupunkikuva Rakennusmuotojen ja materiaalien vuoropuhelu. Suositukset Vaakalaudoitus, pystylaudoitus, pystyrimalaudoitus, saumapeltikate Hirsi 1900-luvun alun kevyt, jugendvaikutteinen huvilatyyli. Useita ikkunakokoja, erkkereitä, parvekkeita, jyrkkä satulakatto Vuosisadan alun edustavan puutalorakentamisen piirteet ovat hyvin säilyneet. Rakennuksen alkuperäinen huonejako, avarat aulat ja portaikko säilyneet. Toimistokäytöstä huolimatta alkuperäinen käyttötarkoitus ja luonne hyvin tunnistettavat. 1950-luvun lisäosa istuu tyyliltään ja mittasuhteiltaan kokonaisuuteen. Rakennushistorialliset ja historialliset arvot Puurakentamisen ja asuinrakentamisen historia, teollisuushistoria. Huvilajugendia edustava arkkitehtuuri, rakennusmuoto ja yksityiskohdat. Tehtaan alueelle, historialliseen puistooin sijoitettu johtajan asuinrakennus kuuluu 1900-luvun alun teollisen rakentamisen perinteeseen. Kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys: Maamerkki Keinusaaren keskellä, näkyvä asema etenkin Vanajaveden, siltojen ja Pinellan puiston suuntaan. Osa kansallisen kaupunkipuiston puistomaisemaa. Maisemallisesti keskeinen asema välittäjänä kahden eriluonteisen (taidemuseo ja tehdasalue) pihapiirin välissä. Vesistön teollisuusmaisema, muodostaa vastinparin, maiseman, samanaikaisen olutehtaan jugendhuvilan kanssa. Muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Kestää vain vähän ja hienovaraisia julkisivuissa ja sisätiloissa. Alkuperäisen huonejaon ja sisätilojen luonteen säilyttäminen, käsityövaltaiset materiaalit ja yksityiskohdat. Julkisivuvärityksen palauttaminen 1900-luvun alun asuun. Rakennuksen asema maisemassa säilytettävä. Verkatehdas Oy rakennuttaa tehtaan johtajalle eli isännöitsijälle vuonna 1906 asuinrakennuksen, jota kutsutaan Pinellan huvilaksi. Sen eteläpuolelle on jo aiemmin valmistunut pienempi, yksikerroksinen hirsihuvila. Rakennukset sijaitsevat tehtaan tontilla, keskellä Vanajaveteen viettävää rinnettä. Isännöitijän talon ensimmäinen asukas on Verkatehtaan pitkäaikainen isännöitsijä (1896-1919) Henrik Holmén perheineen. 1950-1960 -luku Rakennuksen itäpuolelle liitetään yhden kerroksen korkuinen lisäosa kaupunginarkkitehti Olavi Sahlbergin suunnittelemana. Lisäosassa on kaksi huonetta ja keittiö, ilmeisesti isännöitsijän taloudenhoitajan tai muun henkilöstön käyttöön. Verkatehdas lopettaa toimintansa vuonna 1963. 1970-luku Verkatehtaan lopetettua rakennus toimii jonkin aikaa vuokra-asuntoina. 1980 2000 -luku Rakennukseen saneerataan tilat Hämeenlinnan taidemuseon toimistolle vuonna 1984. Säilyneisyys nykytilassa: Pinellan huvila edustaa kertovasti 1900-luvun alun kevyttä huvilajugendia ja yksityiskohdiltaan runsasta puurakentamisen taitoa. Alkuperäinen käyttötarkoitus tehtaan johdon edustava asuminen maisemallisesti keskeisellä paikalla on hyvin tunnistettavissa. Verkatehtaan huvilat, vasemmalla näkyy aita portteineen, joka erotti tehtaan alueen puistosta. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto

VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET 17 Postikorttikuva vuodelta 1905. Rinteessä näkyy vanhempi Pinellan huviloista, joka rakennettiin 1904 ja purettiin 1970-/80-luvun vaihteessa. Lähde Hämeenlinnan kaupunki/lydia. Keinusaari Vanajaveden suunnasta 1930-luvulla. Pinellan huvilan korkea harja erottuu hyvin maisemassa. Huvilan ikkunanpuitteet ovat rakennusajalle tyypillisesti nykyistä tummemmat, mahdollisesti vihreät tai ruskeat. Kontrastinen väritys ryhdistää julkisivua ja tuo sen yksityiskohdat esiin. Lähde: Hml kaupunki/lydia Ote J. F. Sevónin n. Vuonna 1912 piirtämäsä asemakartasta. Molemmat Verkatehtaan huvilat näkyvät kruununyvästön eteläpuolella. Tehdastontin raja on suoraviivainen. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki/lydia. Kuva vuodelta 1986, kun huvilan tilat on remontoitu taidemuseon toimisto käyttöön. Ensimmäisen kerroksen sali, erkkeri eteläsivulla. Rakennuksen avara huonejako on pääosin säilynyt. KUVA: Terho Aalto/Hämeenlinnan taidemuseon arkisto.

18 Julkisivu lounaaseen. Pinellan huvila sijaitsee näkyvällä paikalla rinteessa yhdistäen eri pihapiirejä. Julkisivu on yksityiskohdiltaan rikas. Pääportaikko ala-aulasta ja yläkerran aula. Rakennuksen avara ja edustusasumisesta kertova huonejärjestys on säilynyt alkuperäisenä. Sisäkatoissa taitetut kulmat. Kahden palvelijahuoneen laajennusosa suunniteltiin rakennuksen itäpäätyyn vuonna 1950. Laajennusosa noudattaa rakennuksen alkuperäistä julkisivujäsentelyä ja materiaaleja. Kaupunginarkkitehti Olavi Salhberg.

19 Rakennuksen vanhoista tulisijoista on säilynyt kaksi: Alakerran kulmahuoneessa ja yläkerran länsipääädyssä. Takka ja sen malli viittaa 1930-lukuun, jolloin tehdasta laajennettiin ja mm. konttoritiloja uudistettiin. Rakennuksen korkea vintti on avoimena.

KOHDE 7: KENKÄTEHDAS/ARX -RAKENNUS KUVAUS (historia ja nykytila) Arkisto- ja kirjallisuuslähteet olivat kenkätehtaan osalta vähäiset. Piirustusaineistoa oli lähinnä 1930-luvun laajennuksista. Kenkätehtaan vanhin osa on vuodelta 1910, mutta rakennusosa on jäänyt 1930-luvun laajennusten alle ja sitä ei voi enää juuri tunnistaa. Rakennus oli 1930-luvun alkupuolella julkisivuiltaan enemmän klassistinen, nykyinen funkkisasu tulee 1930-luvun laajennuksissa. Eteläpuolen rakennusosien väliin jäävän syvennyksen yksikerroksinen osa ja pitkä katos rakennettiin vasta tukkuliikkeen toimesta. Kenkätehtaan tontilla oli suuren tehtaan ja asuinrakennuksen lisäksi muutamia puurakennuksia, jotka ovat purettu myöhemmin. Säilyneisyys nykytilassa Kenkätehdas muodostaa rakennuskerrostumista ja kattomuodoista huolimatta yhtenäisen 1930- luvun funkkishenkisen kokonaisuuden, joka poikkeaa samanaikaiseista verkatehtaan teollisuusrakennuksista 20 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Lasten ja nuorten kulttuurikeskus 1990-l - Historialliset käytöt Hämeenlinnan kenkätehdas Oy 1910-1968, Fredriksson tukkuliike 1966-1969, Virke Oy (tehdas ja tehtaanmyymälä) 1969-1980. 1980-luvulla rakennuksessa oli mm. E-osuuskunta EKA:n Hämeenlinnan piirin toimisto. Suunnittelija ei tiedossa Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys 1910, laajennukset ja korotukset, katos 1933, 1938, 1944, 1960-l, I IV, kellari tasa- ja aumakatto punatiili betoni ja tiili KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot funktionalismi rakennushistorialliset arvot Teollisuushistoria, kerrostumat Kerrostumat 1910-1960-l, teollisuusrakennus, punatiili, ikkunajaotus, kattomuodot. Useita rakennuskerrostumia, pääpiirteet 1930-l klassismista ja funktionalismista. Julkisivuiltaan kenkätehdas on hyvin säilyttänyt teollisuusaikaiset, pääosin 1930- ja 1940-luvun rakennusvaiheissa syntyneet ominaispiirteensä. kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys Osa Keinusaaren tehdasalueen itäjulkisivua, muodostaa oman rakennuskokonaisuuden Sisätilat porrashuoneet muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Julkisivut eivät kestä muutoksia. VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET Kaupunkikuva Suositukset Osa itäjulkisivua, Julkisivumateriaalit, kattomuoto, ikkunajaotus sekä lastauslaituri ja katos tulee huomioida suunnittelussa. Kenkätehtaan laajennuspiirustukset v. 1938, itäpuolen julkisivua. Hämeenlinnan kaupunginarkisto, Hämeenlinnan kenkätehtaan piirustukset. Alakuvassa kenkätehdas ja asuinrakennus 1950-luvulla. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto, kuvaaja V. Hytönen, Helsinki.

Kenkätehtaan eteläjulkisivua, vanhin osa sijoittuu katoksen oikealle puolelle, jossa näkyy rappausta. 21 Kenkätehtaan rakennuksia, asuinrakennuksen vasemmalla puolella näkyy nykyisen tehtaan vanhin, tiilimuurattu ja tasakattoinen tehdasrakennus. Päädyn vaalea, satulakattoinen osa on ilmeisesti puurakennus. Kuva otettu ennen vuotta 1914. Lähde: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, kuva-arkisto. Teollinen ilme on parhaiten säilynyt porraskäytävissä, jossa maalatut betoniportaat ja metallikaiteet edustavat rakennusajan funktionalistista ilmettä.

KOHDE 8: KENKÄTEHTAAN ASUIN- JA KONTTORIRAKENNUS KUVAUS (historia ja nykytila) Asuinrakennuksen piirustuksia ei löytynyt. Rakennus on ajoitettu 1910-1914 välillä rakennetuksi. Huonejaosta ja ulko-ovista on päätelty että rakennus on ollut useimpien henkilöiden asuinkäytössä, lisäksi alakerrassa on voinut olla konttoritiloja. Rakennusta on laajennettu 1950/1960-luvulla sisäpihan puolelle, johon rakennettiin toiseen kerrokseen erkkeri ja ensimmäiseen kerrokseen punatiilinen siipiosa. Säilyneisyys nykytilassa: Julkisivujen alkuperäiset ominaispiirteet, lukuunottamatta pihapuolta, ovat hyvin säilyneet. VALOKUVAT JA PIIRUSTUKSET 22 RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Historialliset käytöt Suunnittelija Valmistumisvuodet (muutosvuodet) Kerrokset Kattomuodot Julkisivumateriaalit asunto, toimistotiloja Hämeenlinnan kenkätehtaan asuinrakennus ja konttori ei tiedossa 1910-l, laajennukset 1950/60-l II mansardi rappaus Kantava rakenne Ominaispiirteet, tyyli ja erityispiirteet Säilyneisyys tiili KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot jugend, teollisuushistoria rappaus, mansardikatto, jugend aiheet ikkunoissa, parvekkeessa ja portaalissa. Asuinrakennuksen ominaispiirteet ja luonne ovat tunnistettavissa. Pihapuolella myöhemmät laajennukset peittävät pääosin vanhan pihajulkisivun. rakennushistorialliset arvot Pientalo, edustava teollisuus- ja kaupunkirakentaminen 1910-luku kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys Tehdasalueen itäpuolen julkisivu, vanhin kerrostuma. Asuinrakennus muodostaa tehdasjulkisivussa oman, rakennusaikaan liittyvät elementin. Asumisen ja työpaikan kiinteä yhteys katkeaa vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla autoilun kasvaessa. Sisätilat portaikko muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Alkuperäinen osa ei kestä muutoksia. Kaupunkikuva Suositukset Tehdasalueen itäjulkisivu Alkuperäinen ulkoasu tulisi säilyttää. Nuorempien laajennusten poistamista voi harkita. Rakennuksen asema ja yhteys katutilaan tulisi säilyttää. Asuinrakennus tehdaspihalta kuvattuna. Rakennuksen asuintiloja laajennettiin 1950- ja 1960-luvulla, jolloin valmistuivat toisen kerroksen erkkeri ja tiilipintainen siipiosa. Myöhemmin ikkunoiden peittäminen on muuttanut rakennuksen ulkoasua merkittävästi. Sisätiloissa on säilynyt vähäisessä määrin alkuperäistä kiinteää sisustusta. Pihapuolen portaikko on sisätiloista parhaiten säilynyt.

KOHDE 9: PINELLAN PUISTO JA VERKATEHTAAN PYSÄKÖINTIALUE KUVAUS (historia ja nykytila) 1840-1850 -luku Ruotsin kruunun skanssi väistyy mäeltä 1800-luvun alkupuolella ja tilalle rakennetaan uuden vallan toimesta lääninsairaala ja kruununmakasiinit. Makasiinien länsi- ja eteläpuolelle syntyy puistoalue kuvernööri Otto Rehbinderin aloitteesta ja hänen näkemystensä mukaisena. Pinellan puisto on nykyistä laajempi, kattaen Keinusaaren eteläiset osat. Pinellan puistosta kehittyy merkittävä virkistyspaikka kaupunkilaisille. Alueen eteläosa on pääosin Vanajaveden lahdelmaa tai alavaa rantaniittyä. 1860-1870 -luku Pinellan puistossa toimii viinikauppias Alfred Nordinin pitämä kesäravintola kaksikerroksisessa puurakennuksessa. Kesäravintolan yhteydessä järjestettiin musiikkiesityksiä ja muita tapahtumia. Jonkin aikaa järjestettiin myös kuljetuksia siipiratasaluksella kaupunginpuisto Parkista Pinellan puistoon. Toiminta hiipuu 1870-luvulla. Ravintolarakennus kärsii tulipalossa ja puretaan vuonna 1885. RAKENNUSTIEDOT Nykykäyttö Historiallinen alkuperä ja käyttö Julkinen puisto, kevyen liikenteen väylä, Kansallinen kaupunkipuisto, liikenne- ja pysäköintialue Pohjoispäässä pelto, niitty, skanssi 1700-l, julkinen Pinellan puisto ja kesäravintola 1840-l, puistoon Verkatehtaan asuintontti 1895. Eteläosa oli vesijättöaluetta -1960-l, osa Kenkätehdas Oy:n tonttia. Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuistoa 2001, osa Verkatehtaan kulttuurikeskuksen rantapuistoa 2007 1890 1900-luku Hämeenlinnan Verkatehdas Oy saa käyttöönsä Keinusaaren etelä- ja itäosan. Tehtaan hallitsema alue erotetaan aidalla. PInellan puiston alue pienenee murto-osaan alkuperäisestä. Verkatehdas rakennuttaa tehtaan johtohenkilöille puistoon kaksi hirsirakenteista huvilaa, joista toinen, vuonna 1906 valmistunut on nk. PInellaan huvila (ks. Kohde 6). Hämeenlinnan kaupunki ottaa Pinellan puiston hoitaakseen vuonna 1904. Theodor Böökin johtaman puistotoimikunnan toimesta puiston käytävät ja istutukset kunnostetaan. Puiston rannassa, lähellä Vanajaveden siltaa on julkinen hevosten uittolaituri sekä kaupungin pesula. 23 Suunnittelija Otto Rehbinder (puistotoimikunta) 1840-l., Theodor Böök (puistotoimikunta) 1904, Erkki Saarinen 1963 Valmistumisvuodet 1840-luku (1904, 1963) (muutosvuodet) Ominaispiirteet, tyyli ja Vapaamuotoinen kaupunkilaisten virkistys- ja maisemapuisto. erityispiirteet Säilyneisyys 1800-luvun puistoaatetta kuvastavat piirteet vapaamuotoisuus, sorapintaiset kaartuvat käytävät sekä pohjoismaiset puulajit ja rannan luonnonmukaisuus ovat säilyneet tunnistettavina. KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Rakennusarvot Kaupunkikuva Suositukset englantilaistyyppinen kaupunkipuisto Vihreän ja rakennetun tilan suhde Rakennushistorialliset ja historialliset arvot Pinellan puisto edustaa tunnistettavalla tavalla 1800-luvun alkupuolen kaupunkipuiston ideaa. 1900-luvun alussa osa puistosta siirtyi Verkatehtaan tehdasyhteisön käyttöön. 2000-luvulla puisto liittyi osaksi Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa. Puiston läpi kulkeva kevyen liikenteen yhteys on osa Vanajaveden rantojen virkistyskäyttöä. Puutarhahistoria, kaupunkisuunnittelun historia. Kaupunkikuvallinen ja maisemallinen merkitys: Vihreä tila kehystää Keinusaaren rakennuskantaa. Puistoalue liittyy saumattomasti rakennettuun ympäristöön, toimien linkkinä vihreän tilan ja rakennetun alueen välillä. Maisemassa historiallinen Pinellan puisto ja sitä seuraava rantapuisto ovat keskeinen osa kansallisen kaupunkipuiston rantoja myötäilevää vihervyöhykettä. Muutoksensietokyky ja säilymisen edellytykset Kestää hienovaraisia muutoksia puiston alkuperäinen luonne huomioiden. Pinellan puiston historiallisen rajauksen huomiointi ja palauttaminen, puistomaisuuden vahvistaminen eteläosassa osana alueen kulttuurihistoriaa. Pinellan puiston orgaanisen muotoilun säilyttäminen. Ranta-alueen säilyminen vapaana. Historiallisten rakennusten erottuminen maisemassa Vanajavedeltä ja silloilta katsottuna. 1920-luku Keinusaaren uudessa asemakaavassa Pinellan puiston jatkeeksi ranta-alueelle merkitään suorakulmainen Keinupuisto, joka ei ilmeisesti kuitenkaan toteudu. 1950 1960-luku Verkatehtaan teollisuustontti laajenee eteläreunalta lähemmäksi rantaa, vanhalle vesijättömaalle rakennetaan pitkä rannansuuntainen puurakennus, johon sijoittuu puusepänverstas ja varastoja. Verkatehdas lopettaa vuonna 1963, ja puistoa ja tehdasaluetta erottanut aita puretaan.pinellan puistoa uudistetaan osana taidemuseoksi muutetun entisen krununmakasiinin (ks. Kohde 1) pihapiiriä kaupunginpuutarhuri Erkki Saarisen suunnitelman mukaan, 1800-luvun piirteet säilyttäen. 1970 1980-luku Toinen, pienempi Verkatehtaan huviloista kärsii pahoin tulipalossa vuonna 1971. Rakennus puretaan. Säilynyt Pinellan huvila on jonkin aikaa asuinkäytössä, kunnes remontoidaan taidemuseon toimistoksi vuonna 1984. Verkatehtaan puusepänverstas puretaan ja tehtaiden takapihat tulevat pysäköintikäyttöön, joita käyttävät erityisesti entiselle tehdasalueelle muuttaneet ammatilliset oppilaitokset. Hopeaseppien silta ja Paasikiventie valmistuvat vuonna 1986, mikä muuttaa rantaviivaa ja lisää liikennöintiä etelän ja kaakon suunnasta. 2000-luku Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto perustetaan Hämeenlinnan vuonna 2001. Pinellan puisto kevyen liikenteen reitteineen on osa kansallista kaupunkipuistoa ja kuuluu aluekokonaisuuteen Verkatehdas ja keskustan rannat. Tehtaiden takapihasta, vesijättömaasta tulee Verkatehtaan kulttuurikeskuksen pääjulkisivu, jossa pysäköinnin rooli ja näkyvyy kasvaa merkittävästi. Säilyneisyys nykytilassa: Pinellan puisto edustaa tunnistettavasti 1800-luvun alkupuolen puistoideaalia. Puiston alkuperäinen laajuus ja vehreys on pienentynyt tonttimuutosten myötä, ja nykyisin puiston käytössä painottuu läpikulkuluonne. Eteläosa alueesta oli pitkään vesistöä tai alavaa niittyä, jossa oli lähinnä kenkätehtaan vähäisiä rakennukssia.

KUVAT JA PIIRUSTUKSET Kartta: Vuonna 1896 laaditussa mittauskartassa Pinellan puisto kiertä kruunumakasiinin rakennukset päättyen pellolle rakennetulle verkatehtaalle (klädesfabrik). Tehtaan tontin rajat on jo merkitty puistoon. Puiston kaartuvat käytävät ja istutukset on esitetty seikkaperäisesti. Lähde: Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy. Birger Brunilan laatima Keinusaaren asemakaava vuodelta 1922. Verkatehtaan alapuolelle on hahmoteltu entisen lahdelman, vesijättömaan paikalle suorakaiteen muotoinen Keinupuisto sekä leveähkö Rantatie tehdasalueelta sillan kupeeseen. Nämä piirteet eivät toteutuneet. Oikeassa reunassa on ote asemakartasta vuodelta 1926, johon puisto on merkitty. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki/lydia 24 Alopaeuksen kirjakaupan julkaisema postikorttinäkymä kaupunginpuoleisesta Rantapuistosta kohti Pinellan puistoa 1890-luvulla. Molemmat puistot kuuluvat 1840-luvulla Hämeenlinnaan muodostuneeseen edustavien kaupunkipuistojen verkostoon, ja ovat nykyisin osa kansallista kaupunkipuistoa. Lähde: Museoviraston kuvakokoelmat/finna Puiston rannassa oli 1900-luvun alkukymmeninä hevosuittolaituri ja pesularakennus. Keskellä näkyvä puuaita erotti tehtaan tontin puistoalueesta. Oikealla Verkatehtaan huvilat. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki, Lydia.

Ajanviettoa Pinellan puistossa 1800-luvulla ja 1960-luvulla. Puiston kiireettömään oleskeluun ja maiseman ihailuun keskittyvä luonne on säilynyt. Kuvat Hämeenlinnan historiallinen museo ja Teuvo Kanerva/Museviraston kuvakokoelmat. 25 Sisäänkäynti puistoon on historiallisesti ollut samalla kohdalla kuin nytkin, kruunun viljamakasiinin kulmalla. Pinellan puiston piirteisiin kuuluvat vapaasti kaartuvat käytävät ja pyöreälinjaiset terassoinnit. Vihreät valopylväät ovat peräisin vuonna 1909 rakennetusta ja 1963 puretusta Vanajaveden ylittäneestä rautasillasta. Vasemmalla tehtaan eteläpuoli 1930-luvun jälkipuolella. Kuvassa on etualalla viimeistelyrakennus ennen sen korotusta. Ranta ulottui tällöin hyvin lähelle tehtaan päätyä. Verkatehtaan luonnollinen ja historiallinen eteläraja kulki pienen lahden pohjukassa. Oikealla sama paikka neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Kuvassa tehdastontin etelärajaa tiukasti seuraava Verkatehtaan vuosina 1943 ja 1949 rakennettu tekokuitutehdas ja taustalla korkealle kohoava viimeistelyrakennus teollisuustoiminnan loppu- tai jälkivaiheessa. Verkatehtaan jälkeen tekokuitutehtaan rakennuksessa toimi ennen oppilaitosta ja kulttuuritaloa mm. autokorjaamo. Kuva ilmeisesti 1970-luvulta. Lähde:Hämeen Sanomat, kuvaaja Erkki Isakov. Keinusaaren matala ranta on ollut kosteikkoinen, ja Vanajaveden korkeus on vaihdellut vuosikymmenien mittaan. Polveileva ja rakentamaton rantaviiva on siten yksi Pinellan puiston tunnuspiirteistä. Nykyisin rantaväylä on suosittu kevyen liikenteen reitti. Alueen eteläosa oli pitkään vesijättömaata tai alavaa niittyä, pieni lahdelma ja Vähäjärvi katosivat vasta 1960-luvulla vedenpinnan laskiessa ja rantojen täyttämisen tehostuessa.

26 Näkymä vastarannalta. Pinellan puisto yhdistää eri-ikäisiä ja arkkitehtuuriltaan erilaisia rakennusmassoja sekä Keinusaaren historiallisten toimijoiden alueet. Läsnä ovat 1800-luvulta juontuva valtiollinen toiminta, vuosisadan vaihteessa syntynyt yksityinen teollisuus ja siihen liittyvä asuminen sekä toisen maailmansodan jälkeen syntynyt uusi kulttuuripalveluiden kerros. Maisema, rakennukset, puistot, polut, pellot, niityt ja vesistöt vuonna 1872. Tummanvihreällä rasterilla merkitty Pinellan puisto kiertää makasiinirakennuksia, päättyen idässä vanhaan peltoalueeseen. Vastaava puistoalue on merkitty sairaalan ympärille. Puiston eteläkärjessä, pienessä niemessä on oletettavasti Pinellan ravintolan paikka, Vanajaveden pinta on nykyistä korkeammalla ja rannoilla laajat vesijättöalueet ja rantaniityt. Mustalla ääriviivalla on merkitty nykyiset rakennukset. Punainen katkoviiva osoittaa kaavaalueen rajat. Lähde: Asemakartta 1872, Hämeenlinnan kaupunki, Lydia. Historiallisen kartan asemointi, teemakartan merkinnät Jari Heiskanen/Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen&Luoto Oy. Yläkuvassa Verkatehtaan kortteli itäpuolelta vuonna 2003. Tarkastelualue oli tällöin vielä parkkialueiden osalta hyvin puistomainen. Nykyiset, aluetta dominoivat parkkialueet rakennettiin kulttuuritalon ja elokuvateatterin valmistuessa 2007. Lähde:Hämeen Sanomat, kuvaaja Terho Aalto 2003. Alakuvassa sama alue 2016, lähde: Hämeenlinnan kaupunki.