ja oito uusaella Maisema ja metsänhoito Ruka-Kuusamon alueella 1
Tämä ohjeistus on tuotettu MoTaSu-hankkeessa, jota toteutetaan yhteistyössä Metsänhoitoyhdistys Kuusamon, Metsäkeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Kehittämiskohteena on Ruka-Kuusamon alue, joka on yksi merkittävimmistä luontomatkailualueista Pohjois-Euroopassa. Hanke on viralliselta nimeltään Ruka-Kuusamo pilotti, elinkeinolähtöisen monitavoitteisen metsäsuunnittelun kehittäminen matkailukeskittymässä. Hanketta koordinoi Oulun seudun ammattikorkeakoulu, toteutusaika on vuodet 2011-2013. Rahoittajana on Euroopan maaseuturahasto, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Valokuvat: Veijo Nivala, Anu Hilli (sivu 13 kuvapari) Piirrokset: Aino-Maija Höyhtyä Maisemaherkkyysanalyysi: Ron Store, Metla. Teemakartan ulkoasu Kevin Knevels. Metsänomistajat MHY KUUSAMO
Maisema ja metsänhoito Ruka-Kuusamon alueella Metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita metsänhoidossa. Osalle metsänomistajista metsien taloudellinen tuotto on tärkeintä, toinen korostaa virkistys- ja maisema-arvoja tai suojelua ja yhdelle metsien tärkein merkitys on riistakantojen elinympäristönä, tai kaikkia näitä yhdessä. Metsäomistajien lisäksi metsiin kohdistuu odotuksia ja toiveita myös yhteiskunnan ja alueen elinkeinorakenteen toimesta. Kuusamon ja Rukan alueen metsiä hyödyntäviä elinkeinoja metsä- ja puutalouden lisäksi ovat matkailu ja poronhoito. Matkailualueiden, kuten Rukan läheisyydessä rajoitetaan metsien käsittelyä kaavoituksella. Tällöin maa- ja metsätalouden käyttöön tarkoitetulla alueella tulee huomioida myös metsien ulkoilukäyttö. Näillä metsänhoito-ohjeilla pyritään sovittamaan yhteen kaavoituksen, matkailun ja luonnon virkistyskäytön tavoitteita. Nämä metsänhoito-ohjeet perustuvat Pohjois-Suomen metsänhoitosuosituksiin ja Hyvän metsänhoidon suosituksiin, jolloin ne kattavat metsälain ja metsäsertifiointijärjestelmän vaatimukset. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus (jatkuva kasvatus) ei vielä ole mukana metsänhoidon suosituksissa. Näillä ohjeilla on tarkoitus helpottaa metsänomistajan päätöksentekoa metsään liittyvissä töissä ja lisätä tietämystä erilaisista metsänkäsittelyn vaihtoehdoista. Metsänhoito- ja hakkuutoimenpiteet suunnitellaan yleensä metsiköittäin. Metsiköllä tarkoitetaan kasvupaikaltaan, puuston kehitysvaiheeltaan ja käsittelyhistorialtaan yhtenäistä metsäaluetta, kuviota. Metsien virkistyskäytön tavoitteet ovat osa metsien hoitoa 3
RUKAN Monipuolinen luonto TARJOAA MYÖS VIRKISTYSTÄ Rukan alueen metsien erityispiirteeksi voidaan katsoa laaja vaellus- hiihto- ja moottorikelkkailureitistö. Lisäksi reittejä on koiravaljakoille, lumikengillä liikkujille, maastoratsastukseen, maastopyöräilyyn, mönkijöille ja melojille. Ulkoilureittien lisäksi alueita on varattu virkistyskäyttöön. Kaavoituksessa nämä alueet on osoitettu seuraavasti: virkistysalue (V), lähivirkistysalue (VL), urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU) ja retkeily- ja ulkoilualue (VR) sekä maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Metsäalueilta kerätään myös luonnontuotteita. Alueen metsien virkistyskäyttö tulee jatkossa kasvamaan, sillä vapaa-ajan asuntojen ja matkailijoiden määrä alueella on edelleen kasvussa. Kuusamossa vaara-maisema on alueen tyypillisintä luontoa, mutta myös drumliinikentät, harjujaksot, aapasuot ja lukuiset järvet ovat tärkeä osa alueen maisemakuvaa. Metsien hoidossa säästetyt kilpikaarnaiset männyt ovat osa maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta. Rukan alueen maisemallisena erityispiirteenä voidaan pitää Rukalta ja Valtavaaralta avautuvia kaukomaisemia sekä järvien ja vaarojen mosaiikkimaista vaihtelua. Hyvin säilynyttä arvokasta vaaraluontoa sijaitsee Valtavaaran-Pyhävaaran, Konttaisen ja Kumpuvaaran alueella. Valtavaaran-Pyhävaaran alue on lakimetsien, rinnesoiden ja lettojen muodostama maisemallisesti kaunis vaarakokonaisuus. Lisäksi alueella sijaitsee luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita. Rukan läheisyydessä sijaitsee myös valtakunnallisesti merkittävä Virkkulan maisema-alue. Virkkulan pieni kylä on esimerkki kannas- ja mäkiasutuksesta. Kylä sijoittuu Karhunkierroksen varteen ja on siten merkittävä matkailullinen nähtävyys. Virkkulan maisema-alueeseen kuuluvat kylän lisäksi Porontimajärven rantamaisemat, joita erämaiset vaaramaisemat ympäröivät. Metsien erityispiirteiden tunnistamiseen on käytetty maisemanherkkyysanalyysia, ulkoilureittien käyttöpainetta ja matkailuyrittäjiltä saatua tietoa eri reittien tärkeydestä matkailun näkökulmasta, luonto- maisema- ja kulttuuriympäristöselvityksiä sekä hankkeen järjestämiä osallistamistilaisuuksia metsänomistajille, matkailuyrittäjille ja matkailijoille sekä alueen muille käyttäjille. Maisemanherkkyysanalyysi on menetelmä, jolla pyritään maisemallisesti herkkien alueiden tunnistamiseen talousmetsissä. Analyysissä maisemalliseen herkkyyteen vaikuttavat tekijät kuvataan hierarkkisesti kriteerien avulla. Puustoon liittyviä kriteerejä ei analyysissä käytetä, vaan maisemallista herkkyyttä arvioidaan alueiden sijainnin näkökulmasta. Käytetyt pääkriteerit ovat näkyvyys, käyttöpaine ja maiseman vetovoimaisuus. Näkyvyyden pääkriteeri huomioi laki- ja rinnemetsät sekä näköalapaikoille näkyvät metsät. Käyttöpaineessa huomioon otetaan vakituinen ja vapaa-ajan asutus, alueen majoituspalvelut, metsien ulkoilu- ja virkistysreitit ja rakenteet sekä ulkoilualueet ja tieliikenteen käyttömäärät. Maiseman vetovoimaisuustekijöitä puolestaan ovat tunnistetut arvokkaat maisema-alueet, vesistönläheisyys ja maiseman vaihtelevuus. Rukan alueelle on toteutettu tämä paikkatietoanalyyseihin perustuva luokitus, joka kuvaa nimenomaan maiseman visuaalista herkkyyttä. Luonto- ja maisema- ja kulttuuriympäristöselvityksissä on kuvattu alueen maisemarakennetta, kulttuuri- ja perinneympäristöjä sekä maisematiloja. 4
Kuusamossa runsaasti nuoria metsiä Metsätalouden käytössä Kuusamossa on maata 457 000 hehtaaria, josta metsämaata on 340 000 hehtaaria. Metsätalouden maa-alasta, johon metsämaan lisäksi kuuluvat kitu- ja joutomaan kuviot on yksityisten omistuksessa 80 %, valtion omistuksessa 17 % ja yhtiöiden omistuksessa 3 %. Yksityismetsiin kuuluvat tässä tarkastelussa myös yhteismetsät, kuntien ja seurakuntien sekä yhteisöjen metsät. Kuusamossa metsätilan keskimääräinen pinta-ala on 53 ha ja puuston keskitilavuus 79 m 3 /ha. Puuston kokonaistilavuus on 27 360 000 m 3. Rukan lähiympäristön metsien kasvupaikkatyypit vaihtelevat topografian ja maa- ja kallioperän ominaisuuksien mukaan kuivista (karuista) kankaista reheviin lehtoihin ja korpiin. Myös mäntyvaltaiset rämeet ovat tyypillisiä kasvupaikkoja. Metsät ovat eri kehitysvaiheessa olevia talousmetsiä, pääosin havumetsiä. Kasvupaikkatyypeistä kuivahkoa kangasta esiintyy harjuilla ja hiekkaisilla moreeniselänteillä. Näiden kasvupaikkojen metsät ovat mäntyvaltaisia variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) metsiä. Männyn osuus puuston kokonaistilavuudesta metsämaalla Kuusamossa onkin yli 60 %. Tuoreen kankaan seinäsammal-mustikkatyypin (HMT) kuusikoita esiintyy vaarojen rinteillä ja moreeniselänteillä. Kuusen osuus Kuusamon puuston kokonaistilavuudesta on puolestaan neljännes. Kuusamossa metsät ovat nuoria. Lähes puolet metsistä (47 %) on nuorta kasvatusmetsää, joten ensiharvennustarpeita on yli 3500 hehtaarilla vuosittain. Varttuneiden kasvatusmetsiköiden osuus on 13 % ja harvennushakkuun pinta-alatavoite on noin 1000 hehtaaria vuosittain. Uudistuskypsien metsiä on kehitysluokkajakaumasta lähes viidennes. Uudistushakkuiden pinta-alatavoite on noin 4000 hehtaaria vuosittain, josta alle 500 hehtaaria ehdotetaan uudistettavaksi luontaisesti. Luontaisen uudistamisen alojen eli siemen- ja suojuspuustojen osuus kehitysluokkajakaumasta on 0,1 %. Taimikoiden osuus kehitysluokkajakaumasta on 18 % ja taimikonhoitotarvetta on vuosittain yli 2100 hehtaarilla. Kehitysluokkajakaumasta aukeiden uudistusalojen osuus on yksi prosentti. Legend Herkyysindeksi_ruka 4 Legend Herkkyysin 0,000000-0,200000 Herkyysindeksi_ruka 4 Herkkyysin 0,200001-0,400000 0,000000-0,200000 0,400001-0,600000 0,200001-0,400000 0,600001-0,800000 0,400001-0,600000 0,800001-1,000000 0,600001-0,800000 0,800001-1,000000 Rukan alueelle toteutettiin paikkatietoon perustuva visuaalisen maiseman herkkyyden analyysi. Punaiset alueet (maksimiarvo 1) ovat herkimpiä maiseman muutoksille. 0 1 875 3 750 7 500 11 250 15 000 0 1 875 3 750 7 500 11 250 15 000 Meters Meters 5
Puun käyttö ja jalostus työllistää Raakapuun käyttö on viimeisten vuosien aikana vähentynyt Suomessa. Nykyisin raakapuuta on käytetty hieman alle 60 miljoonaa kuutiometriä, kun sitä parhaimmillaan käytettiin yli 80 miljoonaa kuutiometriä. Raakapuun käytön vähenemisen syynä on ollut muun muassa paperi- ja kartonkituotannon kapasiteetin väheneminen sekä puutuoteteollisuuden tuotannon lasku. Kemijärven sellutehtaan ja Kajaanin paperitehtaan sulkeminen ovat vähentäneet puunkäyttöä yli kahdella miljoonalla kuutiometrillä Pohjois-Suomessa. Kuusamon yksityismetsissä vuotuinen hakkuusuunnite 500 000 m 3. Hakkuumahdollisuudesta on käytetty vuosittain hieman yli 300 000 m 3, joten hakkuita voitaisiin lisätä merkittävästi. Vuosittaiset yksityismetsistä saadut puunmyyntitulot ovat vaihdelleet 7-11 miljoonaan euroon. Kuusamossa on liki 40 puuta raaka-aineenaan käyttävää yritystä sahoja, puusepänteollisuuden yrityksiä ja taloteollisuusyrityksiä. Metsien hoito, jalostus ja niiden vaatimat kuljetukset työllistävät Kuusamossa yli 500 henkilöä. Sahatavaran osalta kotimaan markkinoiden kulutus on tärkeää, sillä sahatavaratuotannosta noin 40 % käytetään kotimaassa. Puun käytön kasvumahdollisuudet Kuusamossa ovat tulevaisuudessa ennen muuta bioenergiassa. Puuta voidaan käyttää niin sähkön, lämmön, kuin polttoaineidentuotannossa. Lisäksi puunkäyttöä voidaan lisätä perinteistä sahatukkia pienempää puuta jalostavassa sahateollisuudessa. Uudistamisen yhteydessä voidaan kerätä kunttaa talteen ja saada näin tuloja muustakin kuin puunmyynnistä. Kuntan poisto edistää myös taimettumista. 6
Metsiä hoidetaan kaikissa kehitysvaiheissa Taimikonhoidolla turvataan kasvutila Taimikonhoidon tavoitteena on taimikon tiheyden ja puulajisuhteiden säätely. Taimikonhoidolla vaikutetaan puuston laatuun ja metsän tuottoon tulevaisuudessa, mutta myös luonnon monimuotoisuuteen. Karumpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta tavoitteena on saada aikaan usean puulajin muodostama taimikko. Koivuryhmiä ja muuta lehtipuustoa tulee jättää erityisesti kosteisiin painanteisiin ja metsikön reunaosiin. Taimikon tiheystavoite voi vaihdella kuvion sisällä, esimerkiksi kosteissa painanteissa tiheys voi olla suurempi ja teiden ja vesistöjen varrella kasvatustiheys voi puolestaan olla harvempikin. Lisäksi normaalia harvempaa kasvatustiheyttä voidaan käyttää maiseman kannalta tarkoituksenmukaisissa kohteissa. Reitin varteen voidaan muodostaa puukujanteita tai harvennushakkuiden yhteydessä voidaan myös korostaa reitinvarren maiseman yksityiskohtia, esimerkiksi suuria puita tai puuryhmiä. Taimikonhoito parantaa myös maisemaa. Monimuotoisuutta saadaan aikaan puulajivalinnalla ja kasvatustiheyden vaihtelulla. Harvennukset parantavat maisemaa Harvennuksen tavoitteena on luoda kasvutilaa kasvupaikalle sopiville puulajeille ja niiden parhaimmille yksilöille. Harvennushakkuuta nopeuttavat jäävän puuston järeytymistä ja pitävät puuston latvuksen elinvoimaisena. Harvennushakkuissa säästetään luonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvojen vuoksi myös muita puulajeja kasvatettavan puulajin ohella. Esimerkiksi ulkomuodoltaan kauniille tuomille, raidoille, haavoille tai koivuille luodaan ulkoilureittien varrella ja läheisyydessä kasvutilaa, jolloin ne monipuolistavat reitin lähimaisemaa. Monet kokevat harvennetun näkymän siistimpänä ja miellyttävämpänä kuin tiheän metsikön. Harvennushakkuiden yhteydessä voidaan ulkoilureittien varrella huomioida näkymien avausta, esimerkiksi vesistöille tai avosoille, muodostaa puukujanteita reitin varteen luomalla kasvutilaa parhaimmille puuyksilöille ja säästää puupareja, jotka osoittavat reitin suuntaa. Harvennushakkuussa saadaan vaihtelua puulajivalinnalla ja säilyttämällä myös pienempää puustoa. Harvennushakkuiden yhteydessä voidaan myös korostaa reitinvarren maiseman yksityiskohtia, esimerkiksi suuria puita tai puuryhmiä, palokoroja, kalliopaljastumia tai suuria kivenlohkareita jne. Lisäksi tulee säästää varjostusta vaativien kohteiden ympäristöä, kuten suurien sammaloituneiden kivien ympäristöä tai kosteita pienialaisia painanteita. Edellä mainittuihin kohtiin jätetyt puut tai puuryhmät toimivat tulevassa päätehakkuussa säästöpuina tai -puuryhminä. Lisäksi ne kehittyvät harvennuksen jälkeen muodostuneen kasvutilan ja parantuneiden valo-olosuhteiden vuoksi kookaslatvuksisiksi, komeiksi puuyksilöiksi. Ulkoilureittien varteen rajoittuvilla kuvioilla voidaan käyttää myös erilaisia puuston tiheyksiä, esimerkiksi reitin varsi voidaan hakata kuvion muuhun osan nähden harvemmaksi tai puolestaan jättää tiheämmäksi riippuen siitä halutaanko maisemakuvaan avaruutta vai peittävyyttä. 7
Männikön harvennus voidaan tehdä puuston luontainen ryhmittäisyys huomioiden. Metsikön puusto voi olla aukkoinen, mutta silti metsikössä on tiheitä puustoryhmiä. Tämä tilanne on hyvin tyypillinen luontaisesti syntyneissä metsiköissä tai metsiköissä, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä. Jos tiheys haittaa parhaimpien puuyksilöiden kehitystä, on harvennus hyvä suorittaa, vaikka hakkuukertymä jäisikin vähäiseksi. Erityisesti tähän tulee kiinnittää huomiota ulkoilureittien varsilla, sillä tiheiköiden harvennus parantaa reitinvarsien lähimaisemaa. Harvennustavaksi tällaisille tiheitä puustoryhmiä omaaville kohteille soveltuu normaalia tasaisesti tehtyä harvennushakkuuta paremmin metsikön luontaista ryhmittäisyyttä myötäilevä harvennus. Väljennyshakkuulla valmistaudutaan uudistamiseen Kasvatushakkuisiin kuuluu myös lähes uudistuskypsän metsän väljennyshakkuu, jolloin puusto harvennetaan. Tavoitteena on jäävän puuston järeytyminen ja luontaisen taimettumisen edellytysten selvittäminen. Väljennyshakkuu voidaan tehdä uudistuskypsyyskriteerit täyttäväänkin metsikköön, jolloin tarkoituksena on pidentää metsikön kiertoaikaa. Kiertoaikaa voidaan pidentää esimerkiksi maisemallisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävien metsiköiden osalta. Samalla huolehditaan kuitenkin jäävän puuston kasvutilasta ja latvusten elinvoimaisuudesta. Uusi kasvu alkuun metsää uudistamalla Metsän uudistamisen tavoitteena on saada laadukas, terve ja kasvupaikalle sopiva usean puulajin muodostaman taimikko. Metsän uudistamisessa otetaan huomioon toimenpiteiden vaikutus metsälain arvokkaisiin elinympäristöihin, vesistöihin ja maisemaan. Maisema-alueilla, vesistöjen rannoilla, vaara-alueilla, valtateiden varsilla, retkeilyreittien ja matkailualueiden ja -keskusten läheisyydessä uudistamiseen liittyvät toimenpiteet suunnitellaan tarkasti, huomioiden maiseman ominaispiirteet ja erityiskohteet. Metsä voidaan uudistaa luontaisesti tai viljelemällä. Luontaisen uudistamisen menetelmiä ovat siemenpuu-, suojuspuu- ja kaistalehakkuu. Kuusamon alueella ja erityisesti pohjoisosien korkeilla alueilla luontaista uudistamista vaikeuttavat ilmaston viileys, paksukunttaisuus ja siementen heikko tuleentuminen. Metsikkö uudistetaan viljellen, jos luontaisen uudistamisen edellytyksiä ei ole tai ne ovat heikot. Viljelymenetelmiä ovat kylvö ja istutus. Metsänviljelyä käytettäessä hakkuun jälkeen uudistusala raivataan tarvittaessa ja maanpinta muokataan. Kehityskelpoiset taimiryhmät säästetään osaksi uutta taimikkoa. Kiinnostus metsän peitteisyyden säilyttäviin hakkuumenetelmiin on lisääntynyt. Taustalla on useita syitä, kuten maisema- ja ympäristöarvojen, ulkoilu- ja virkistyskäytön 8
Kaistalehakkuussa kaistaleet on hyvä muotoilla korkeuskäyrät ja kulkureittien lähimaisemat huomioiden. tai riistan hoidon korostuminen metsänomistajan tavoitteissa ja metsätulojen merkityksen väheneminen metsänomistajille. Lisäksi kaavoitus, matkailualueiden läheisyys ja ulkoilu- ja virkistysreitit tuovat vaatimuksia maisemaarvojen huomioimiseen hakkuita tehtäessä. Metsän peitteisyyttä säilyttäviä hakkutapoja ovat esimerkiksi väljennyshakkuu, kaistale- ja pienaukkohakkuu. Uudistamishakkuissa on vaihtoehtoja Kaistalehakkuut rajataan huolella Kaistalehakkuussa metsikköön hakataan 15-50 metriä leveä kaistale tai kaistaleita. Kaistaleiden muodot suunnitellaan maastonmuotojen ja korkeuskäyrien mukaisiksi. Rinteen jyrkkyys huomioidaan, mitä jyrkempi rinne, sitä kapeampaa kaistaletta käytetään. Poistuvan puuston osuus voi vaihdella 30-70 % metsänomistajan tavoitteista ja kohteen maisema-arvoista johtuen. Kaistalehakkuu voidaan toistaa noin 20-30 vuoden kuluttua, kun aiemmin hakattu kaistale on taimettunut. Tarvittaessa kaistale raivataan. Perinteisesti kaistalehakkuu on luontaisen uudistamisen menetelmä. Kuusamon korkeilla alueilla ja tuoreen kankaan kuusikoissa luontainen uudistuminen on hyvin epävarmaa ja hidasta, joten viljely on suositeltavin vaihtoehto kaistaleiden uudistumisen varmistamiseksi. Viljelymenetelmänä männyllä voidaan käyttää istutusta tai kylvöä. Kuusta uudistettaessa istutetaan taimet. Maanmuokkaus tarvitaan. Kaistalehakkuussa metsään hakataan 15-50 metrin levyisiä kaistaleita. 9
Vaiheittaista uudistamista pienaukoilla Pienaukkohakkuussa metsikkö uudistetaan kahdessa tai useammassa vaiheessa hakkaamalla sinne pieniä aukkoja. Pienaukkojen koko ja määrä vaihtelevat uudistamistavoitteiden, uudistettavana olevan pinta-alan ja uudistamissuunnitelman mukaan. Kun ensimmäiset pienaukot ovat taimettuneet, hakkaamattomat osat päätehakataan tai tehdään lisää pienaukkoja. Runsas reuna-alueiden määrä lisää lumituhojen riskiä etenkin korkeilla alueilla. Yksittäisen hakkuun kokonaispintaala voi kattaa noin kolmanneksen metsikkökuvion pinta-alasta. Koska luontainen uudistuminen Kuusamon alueella on epävarmaa, suositellaan viljelyä. Maanmuokkausmenetelmä ja viljeltävä puulaji valitaan kasvupaikan ja maalajin perusteella. Pienaukot tulee suunnitella siten, että hakkuualueen maisemalliset arvot huomioidaan ja maanmuokkauskoneiden työskentely aukolla ja siirtyminen toiselle pienaukolle on sujuvaa. Avohakkuun puuryhmät säästävät maisemaa Uudistettaessa metsikkö viljellen, istuttaen tai kylväen tehdään avohakkuu, jossa poistetaan puusto säästöpuita lukuun ottamatta. Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti uudistusaloille suositellaan jätettäväksi 5-10 säästöpuuta/ha. Säästöpuiden jättämisen tavoitteena on edistää järeän ja monipuolisen lahopuun syntymistä, turvata haavalla, raidalla ja jaloilla lehtipuilla esiintyvää lajistoa ja edistää riistan ja linnuston elinoloja sekä pehmentää maisemassa tapahtuvaa muutosta. Ulkoilureittien ja matkailullisesti merkittävien teiden varrella avohakkuun rajaa tulee häivyttää säästöpuuryhmillä ja maisemapuilla. Säästöpuiden jättämisessä huomiota tulee kiinnittää jätettävien puiden määrään, laatuun, kokoon ja sijoittumiseen hakkuualoille. Elävien puiden lisäksi säästetään kelot ja pökkelöt sekä maapuut. Maisemallisesti tärkeillä kohteilla säästöpuiksi jätetään kookkaita ja komeita puuyksilöitä. Säästöpuuryhmät pyritään valitsemaan niin, että ne sisältävät eri puulajeja ja eri latvuskerroksia. Hakkuuohjeeseen voidaan sisällyttää tietoa säästöpuiden määrästä ja sijoittelusta, esimerkiksi aukon reunaalueilla jätettynä säästöpuut lisäävät reunan epäsäännöllisyyttä, jolloin ne pienentävät aukon koon tuntua. Ne voidaan jättää myös aukon keskiosiin, jolloin puuryhmällä on tarkoitus luoda tilaa sulkeva vaikutelma. Elävien säästöpuita voidaan jättää runsaastikin. Sen sijaan lahopuita ja vahingoittuneita runkoja jätettäessä on huomioitava laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, sen mukaan hakkuualueelle jäävien kuusen ja männyn rungonosien osuus ei saa ylittää 10 m3/ha. Pienaukot soveltuvat luontaiseen uudistamiseen männiköissä, mutta kuusikoissa tarvitaan viljelyä. Luontaista uudistumista voidaan varmistaa viljelyllä Siemenpuuhakkuu on männyn luontaisen uudistamisen menetelmä. Siemenpuiksi jätetään 50-150 kpl/ha terveitä, siemennyskykyisiä latvukseltaan tuuheita puita. Siemenpuut voidaan jättää ryhmiin tai yksittäin tasaisesti koko alueelle. Päätehakkuun yhteydessä voidaan jättää siemenpuiden lisäksi säästöpuuryhmiä, jotka sisältävät haapoja, raitoja tai koivua. Nämä säästöpuuryhmät voidaan sijoittaa kohtiin, joilla on merkitystä ekologisesti tai maisemallisesti, esimerkiksi teiden varsille, pienialaisiin soistumiin, kallioisiin kohtiin jne. Maanmuokkaus varmistaa taimettumisen. Siemenpuualueet voidaan myös kylvää koneellisesti uudistamisen varmistamiseksi. Kuusen luontaisen uudistamisen menetelmiä ovat suojus- ja verhopuuhakkuu. Luontaiseen uudistamisen epävarmuutta aiheuttaa suuri vuosittainen vaihtelu siemensadon määrässä ja laadussa. Kuusamon korkeilla alueilla siementen tuleentumista haittaa alhainen lämpösummakertymä. Säästöpuuhakkuulla tarkoitetaan hakkuuta, jossa jätetään selkeästi tavanomaista enemmän säästöpuita. Säästöpuita jätetään tällöin 10-20 % puuston tilavuudesta. Suurella säästöpuumäärällä tavoitellaan ensisijaisesti maisema-arvojen säilymistä ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Suuret lehtipuut ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia. Säästöpuuryhmään on hyvä jättää erikokoisia puita ja mahdollisesti myös pensaskerrosta. Uudistusaloilla säästöpuuhakuun jälkeen yleensä maanmuokkaus ja viljely ovat tarpeen. Maanmuokkausta ei uloteta säästöpuuryhmien alueelle. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus tulossa vaihtoehdoksi Uudistuva metsälaki tulee mahdollistamaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen (jatkuva kasvatus). Tällöin metsää uudistetaan ja kasvatetaan samanaikaisesti, eikä sen kehityksessä ole eroteltavissa kuviokohtaisesti samanlaisia selväpiirteisiä uudistamis- ja kasvatusvaiheita kuten perinteisessä metsikkötaloudessa. Metsän eri kehitysvaiheita sisältävät metsiköt ovat parhaimpia kohteita eri-ikäisrakenteiselle metsätaloudelle. Lisäksi edellytyksenä on taimiaineksen syntyminen luontaisesti, ilman maanmuokkausta. Toisin sanoen parhaat edellytykset eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukselle on 10
Säästöpuuryhmä hakkuaukealla pienentää vaikutelmaa aukean koosta. Kuuset säästöpuuryhmässä ovat herkkiä valon muutokselle ja myrskytuulille. kohteissa, joissa taimiainesta on jo olemassa. Ainakin taimiaineista on muodostuttava ensimmäisen hakkuukerran jälkeen. Eri-ikäsrakenteisen metsän hakkuissa poistetaan suurimpia puuyksilöitä, jolloin tehdään kasvutilaa pienemmille puille ja taimille. Hakkuutapana voidaan käyttää esimerkiksi harvennusta, poimintahakkuuta tai pienaukkohakkuuta. Kuusamossa eri-ikäisrakenteiselle metsätaloudelle soveltuvat hyvin luontaisesti taimettuvat kasvupaikat, näitä ovat esimerkiksi männyllä kuivat kankaat ja kuusella lehtomaiset kankaat. Lisäksi korvet, joissa puustossa on runsaasti koivua tai muuta lehtipuuta kuusen lisäksi ovat mahdollisia kohteita, sillä kuusen taimia syntyy tällöin usein luontaisesti lehtipuuston alle. Hakkuun rajaus vaatii ammattitaitoa Hakkuiden ja erityisesti päätehakkuiden yhteydessä tulee kiinnittää huomiota hakkuukuvioiden rajaukseen. Vaaramaisemissa rinteiden suunnassa pitkänomaiset, lomittaiset ja luonnollisen kaarevarajaiset metsikkökuviot soveltuvat parhaiten maisemaan. Maaston ja luontaisten metsikkökuvioiden mukaan rajatusta leimikosta muodostuu epäsäännöllinen ja tällöin se sulautuu maisemaan hyvin. Tilanrajoihin rajautuvaa hakkuualueen suoraviivaisuutta voidaan vähentää säästöpuuryhmillä tai metsäniemekkeellä. Maiseman kannalta tärkeä tekijä ovat pinnanmuodot, jolloin kaukomaiseman merkitys korostuu, kuten Kuusamossa. Vaara-alueilla vaaran lakien siluetin säilyttäminen metsäisenä on maiseman kannalta tärkeää. Lakialueiden siluetin säilyttämiseen Tienvarteen jätetyt maisemapuut ja pienpuusto elävöittävät tienvarsimaisemaa ja peittävät hakkuuaukon. Kuva hakkuuaukolta tielle ja tieltä hakkuuaukolle. 11
voidaan vaikuttaa luontaisella uudistamisella, uudistamalla metsä vaiheittain tai käsittelemällä se väljennyshakkuin. Ajourien suunnittelussa tulee huomioida, että ajourat eivät lähde suoraan virkistysreitin tai tien varresta. Tieltä tai reitin varresta lähtevät ajourat voidaan lähdöltään suunnitella hieman kaartaviksi, jolloin ne eivät erotu selkeinä suorina linjoina. Vaihettumis- ja reunavyöhykkeet sijaitsevat kahden eri maisemaelementin välissä ja näkyvät siten helposti. Reuna- ja vaihettumisvyöhykkeet ovat luontomme lajirikkaimpia alueita ja ne tuovat maisemaan vaihtelua. Näille alueille ominaista on pienpuuston ja pensaskerroksen olemassa olo. Pienpuuston ja pensaskerroksen hoidossa teiden varrella tulee huomioida, että pensaskerrosta voidaan jättää osittain kasvamaan, jolloin sillä voidaan elävöittää muutoin yksitoikkoista maisemaa tai pehmentää kallio- tai maaleikkausten linjaa. Soiden, vesistöjen ja ulkoilu- ja virkistysreittien varressa pienpuuston ja pensaikon systemaattista poistamista tulee välttää, sillä ne antavat suoja- ja pesäpaikkoja sekä ravintoa eläimille. Puuston ja pensaiden tiheyttä ja ryhmittäisyyttä voidaan vaihdella kohteelle luonteenomaisesti. Maisemaa voidaan myös avata, jotta vesistöt saadaan näkyviin. Tällöin on hyvä jättää luonnollinen, leveydeltään vaihteleva suojavyöhyke rantaan, jolloin vaihettumisvyöhykkeen monimuotoisuus säilyy. Maanmuokkaus koetaan maisemaa häiritsevänä tekijänä. Maanmuokkauksen negatiivisia vaikutuksia voidaan vähentää hakkuutähteiden korjuulla, kantojen nostolla ja kulotuksella. Myös muokkausjäljen vakojen suunta ja syvyys tulee suunnitella sopiviksi. Suurin hakkuutähdekertymä on kuusikoissa, joissa päätehakkuukuvioilla hakkuutähdettä kertyy noin 20-30% korjattavasta runkopuun määrästä. Ulkoilureittien ja matkailullisesti merkittävien teiden varrella hakkutähteet tulisikin hyödyntää energiapuuna, sillä ne tulee joka tapauksessa korjata pois poluilta ja merkityiltä ulkoilureiteiltä. Osa hakkuutähteistä tulee kuitenkin jättää hakkuualalle, sillä niillä on lannoittava vaikutus. Lisäksi hakkuutähteet tarjoavat ravintoa eri lajeille ja pitävät yllä hajotustoimintaa. Kulotus parantaa maaperän ravinnetaloutta ja vähentää happamuutta. Lisäksi kulotus edesauttaa palaneessa maassa tai puuaineksessa elämään sopeutuneiden lajien selviämistä, koska metsäpalot ovat nykyään harvinaisia ja pienialaisia. Tiedossa olevat petolintujen ja pöllöjen pesäpuut tulee säästää hakkuissa. Luonnonsuojelulain mukaisesti petolintujen pesäpuut on rauhoitettu, jos pesä on käytössä ja selkeästi havaittavissa. Päätehakkuiden yhteydessä on hyvä jättää pesäpuiden ympärille suojavyöhyke, joka jätetään käsittelemättä tai harvennetaan vain lievästi. Samoin suuret muurahaispesät ja niiden lähiympäristöt on hyvä jättää käsittelemättä, niiden ympärille voidaan sijoittaa esimerkiksi säästöpuuryhmä. Lisäksi on hyvä muistaa, jos metsäalueella on rakentamiseen varattuja paikkoja, näiden lähiympäristöön ei ole hyvä tehdä avohakkuuta. Tällöin rakennuspaikoille asetettavat vaatimukset eivät ainakaan kaikilta osin täyty ja niiden arvo laskee. Sen sijaan on hyvä tehdä harvennus jo noin 10 vuotta suunniteltua rakentamista aiemmin, jolloin puiden juuristolla ja latvustolla on aikaa sopeutua muuttuneisiin valo- ja tuuliolosuhteisiin. Tiheä rantapuuston läpi järvimaisema ei näy tiellä liikkujille. Harventamalla tienvarsimetsää avautui näkymä Rukajärvelle. 12
TARKISTA MAISEMATYÖLUVAN TARVE Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maan läjitys, varastointi, puiden kaataminen yms. työ asemakaavaalueella tai yleiskaavassa määrätyllä alueella vaatii rakennusvalvontaviranomaisen myöntämän maisematyöluvan (MRL 128 ). Maisematyölupa tarvitaan Rukan osayleiskaavan alueilla, jotka ovat varattu pääasiassa metsätalouden käyttöön, mutta joilla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Lisäksi maisematyölupa tarvitaan ranta-asemakaava-alueilla. Tällöin metsänhoidossa on otettava huomioon alueen maisema-arvot ja virkistyskäyttö. Ranta-asemakaava-alueilla maisematyölupa vaaditaan myös maa- ja metsätalouden harjoittamiseen (M). Maisematyölupa tarvitaan lisäksi metsäalueilla, joilla esiintyy erityisiä luonto- tai ympäristöarvoja (MY) sekä virkistyskäyttöön tarkoitetuilla alueilla; kaavamerkinnät VL, VR tai VU. Lain lähtökohtana on, että vain maisemaa muuttavat toimenpiteet vaativat luvan. Toisaalta lupa on myönnettävä asema- tai yleiskaava-alueella, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen tai turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Lupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten tai myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Vähäisyyden arviointi on tapauskohtaista ja sen arviointi kuuluu viranomaisille. Puiden kaatamiseen liittyvä vähäisyyden arviointi on tapauskohtaista. Esimerkiksi yli sadan puun kaataminen saattaa olla vähäistä eikä lupaa siten tarvita, jos puustoa on paljon ja lähistölle sijoittuvaa asutusta tai lomaasutusta on vähän tai hakkuuseen tulevalla kohteella ei muutoin ole merkitystä maisemassa. Toisaalta yhdenkin keskeisellä paikalla sijaitsevan puun kaataminen voi edellyttää lupaa. Vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa hakkuutapa, hakkuualueen koko, maisemamuutoksen suuruus ja kesto, kohteen sijainti, kaavatyyppi, -määräys ja -merkintä. Maisematyölupaprosessia kehitettiin MoTaSu-hankkeessa yhdessä Metsälakia valvovan Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkistuspalvelujen kanssa. Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lautakunta hyväksyi kokouksessaan 29.5.2013 menettelyn hakkuiden ja hoitotöiden suunnittelussa ranta-asema- ja yleiskaava-alueilla Kuusamossa. Menettelyssä linjattiin ne vähäiset toimenpiteet, jotka eivät edellytä maisematyöluvan hakemista. Lupaa ei tarvita esimerkiksi metsänhoitosuosituksien mukaisena toteutettaviin harvennus- ja hoitohakkuisiin eikä alle yhden hehtaarin uudistushakkuisiin. Luvan voimassaoloaika voi olla 10 vuotta ja lupa-alueen laajuus voi olla koko tila tai useamman tilan kokonaisuus. Kaistalehakkuu tuskin erottuu Rukalta avautuvassa maisemassa. Maisematyöluvan tarve selviää kaavasta ja Kuusamon kaupungin linjauksesta vähäisistä toimenpiteistä (MRL 128 ). 13
Kaarevarajaiset pitkäomaiset hakkuuaukot soveltuvat vaaramaisemaan suoraviivaisia paremmin. KIRJALLISUUS Hamberg, L. Löfstöm, I. ja Häkkinen, I. (toim.). 2012. Taajamametsät suunnittelu ja hoito. Metsäkustannus. Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/ mwp122.htm Hyvän metsänhoidon suositukset. 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsäkustannus Oy. Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. 2010. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Komulainen, M. 2012. Metsä maisemassa suunnittelu ja hoito. Metsäkustannus. Kuusamon kaupunki. 2009. Ruka-Kuusamo matkailualueen osayleiskaava. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys. Finnish Consulting Group. Kuusamon kaupunki. 2009. Rukajärven kylä, Pyhäjärven rantayleiskaava. Kimmokaava. Virkkula-Ruka. http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=225436&lan=fi Kuusamon kaupunki 2011. Ruka-Kuusamo matkailualueen osayleiskaava. Luontoselvitys. Finnish Consulting Group. Lassi, U. & Wikman, B. 2011. Biomassan kaasutus sähköksi, lämmöksi ja biopolttoaineeksi. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Metsätalouden ympäristöopas. 2011. http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/mta/ymparistoopas2011.pdf Pukkala, Timo, Erkki Lähde ja Olavi Laiho. 2011. Metsän jatkuva kasvatus. Joen Forest Program Consulting. Valkonen, Sauli, Matti Sirén ja Tuula Piri. 2010. Poiminta- ja pienaukkohakkuut -vaihtoehtoja avohakkuulle. Metla ja Metsäkustannus. http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2010/ vsk10_08.pdf 14
Hanketoimijat ja yhteistyötahot Metsänhoitoyhdistys Kuusamo Keskuskuja 1 93600 KUUSAMO www.mhy.fi/kuusamo Oulun seudun ammattikorkeakoulu Luonnonvara-alan yksikkö Kotkantie 1 90250 OULU www.oamk.fi/luova Suomen metsäkeskus, Pohjois-Pohjanmaan alueyksikkö julkiset palvelut Kitkantie 37 A1 93600 KUUSAMO www.metsakeskus.fi Metsäntutkimuslaitos Itä-Suomen alueyksikkö, Joensuu www.metla.fi Kuusamon kaupunki Naturpolis Oy Koillis-Suomen Aikuiskoulutus Oy Basecamp Oulanka Koillismaan Osuuskauppa Koillistie Määttä Kuusamon Hirsitalot Lapin metsämarkkinat Matkailumaja Heikkala Oivangin Lomakartano Rukahovi Rukajärven lomamajat Rukakeskus Oy Rukan maanrakennus Rukapalvelu Oy Rukasafaris Rukan Salonki Tuotto-omistus Oy Pölkky Oy Stora Enso Metsäkeskus Metsäpalvelut, Pohjanmaa-Kainuun alue 15
Metsänomistajat MHY KUUSAMO