Naantalin kaavoitus- ja ympäristölautakunnan opintomatka Amsterdamiin 4. 6.10.2007 Teksti: Kirsti Junttila, kaupunginarkkitehti ja Marjut Taipaleenmäki, ympäristöpäällikkö Kuvat: Kirsti Junttila
Amsterdam on jo vuosien ajan ollut uudenlaisen kaupunkiasumisen mallimaa. Ekskursiokohteiden kestosuosikki ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Tutustumiskohteista osa oli jo saanut ajallistakin perspektiiviä kaupunkikuvaansa, osa oli parhaillaan rakenteilla. Hollannin maantieteellinen sijainti alavalla merenranta-alueella ja maan pinta-alaltaan pieni koko on pakottanut jo 1900-luvun alusta asuinrakentamisessa suunnitelmallisuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Suuren asukasmäärän, noin 15 miljoonan asukkaan, hallittu kaupungistuminen on vaatinut selvää näkemystä niin mereltä vallattujen alueiden kuin liikenteenkin ratkaisuihin tilanteessa, jolloin asumisen rönsyily ja levittäytyminen kaupunkialueiden ulkopuolille on estetty. Amsterdam sijaitsee Pohjois-Hollannissa Amstel-joen suistossa Ijselmeer-lahden pohjukassa. Kaupungissa on 740.000 asukasta ja seudulla 1,45 miljoonaa asukasta. Amsterdamin kaupungin väestötiheys on 4400 asukasta neliökilometrillä. Opintomatkan järjestäjänä oli Archtours Oy, joka on arkkitehtuurimatkoihin erikoistunut arkkitehtitoimisto. Olimme suunnitelleet matkaohjelman esittämällä toivomukset tutustumiskohteista ja aihepiireistä. Toimiston aikaisemmilta matkoilta oli kokemusta siitä, että tutustumiskohteiden lisäksi kaikki majoituskohteet ja ruokapaikat on valittu siten, että ne ovat tutustumiskohteita sinällään. Näin oli myös tällä kertaa, mikä teki parinkin päivän matkaohjelmasta todella runsaan ja monipuolisen. Oppaamme oli suomalainen Amsterdamissa asuva arkkitehti, jolla oli sekä pitkä työkokemus, että myös asukkaan näkökulma kaupungin suunnittelukysymyksiin.
Torstai 4.10.2007 Matka alkoi Naantalista torstaina klo 3.30 pikkubussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle, mistä oli suora lento Amsterdamiin. Perillä hotellissa olimme sujuvasti ja majoittumisen jälkeen oli lounaan vuoro. Hotelli oli noin vuosi sitten valmistunut, tyylikkään moderni Mövenpick-hotelli. Hotellimme sisustusratkaisut muistuttivat hyvinkin syksyn Habitare-messujen antia. Saimme myös havaita, että majoituksemme ns. Rautatieaseman alueella oli järjestetty mielenkiintoiseen kaupunkiuudistuskohteeseen. Amsterdamin uusiutuva Rautatieaseman seutu Amsterdamin yleiskaavassa 2003 on määritelty Amsterdamin keskustan uudeksi tieyhteydeksi poikittaistie, joka kulkee Ijburgista rautatieaseman pohjoispuolitse länteen kehätielle. Koko aseman seutu on kokemassa suuria muutoksia. Alueesta on muodostumassa tärkeä matkakeskus rautatie- ja bussiterminaaleineen. Valtavan ratapiha-alueen muuttaminen kaupunkikeskustan osaksi on ollut oppaamme mukaan haasteellinen ja paljon keskustelua herättänyt tehtävä. Alueelle rakennetaan uutta, mutta myös joitakin vanhoja varastorakennuksia on rantavyöhykkeellä säilytetty ja käyttötarkoitukseltaan muutettu. Esimerkiksi Java-saarelle johtava silta kulkee tiilirakenteisen rantakasarmin läpi. Kaikkiaan uuden tieyhteyden vaikutusalueelle ollaan rakentamassa 400 000 k-m 2 toimistoja ja 2400 asuntoa. Ranta-alueelle rakennetaan muutamia suuria maamerkkirakennuksia, joista mainittakoon suuri konserttitalo ja laivaterminaali. Hotellimme sijaitsi juuri tämän konserttitalon yhteydessä. Rautatiealueen konserttitalo ja hotelli olivat osittain rakenteilla
Amsterdamin itäsatama / Eastern Harbour saaret Iltapäivän ohjelmassa oli usean tunnin kävelykierros Eastern Harbour saarilla oppaan kanssa. Hotellin hyvä sijainti ensimmäisen päivän kohteisiin nähden mahdollisti luontevan kävelyretken hieman sateisessa, mutta lämpimässä syyssäässä. Itäsataman alue käsittää monta asuinkäyttöön uudelleen rakennettua saarta, jotka 1800- lopulla oli rakennettu satamakäyttöön. Hollannin siirtomaa- ja merivalta-aika heijastuu Itäsataman osa-alueiden eksoottisissa nimissä. Päätös sataman muuttamisesta asuinkäyttöön on tehty jo vuonna 1975. Alue on suhteellisen tehokkaasti rakennettu, mikä selittyy keskeisellä sijainnilla ja kustannuksilla, jotka vaaditaan alueen saattamiseksi asuntokäyttöön. Kyseessä on ollut valtava rakennusprojekti: kaikkiaan 8500 asuntoa ja 17 000 asukasta, aluetta 313 hehtaaria, josta 2/3 on vesialuetta ja 1/3 kapeita laiturisaarekkeita. Suunnittelun lähtökohtana oli jättää vesialueet koskemattomiksi ja säästää alun perin aallonmurtajiksi rakennetut saarekkeet rakennuksineen mahdollisimman paljon entiselleen. Tavoitteena oli suunnitella jokainen saari tietoisesti toisistaan poikkeavin arkkitehtonisin periaattein. Ensimmäisiin asuntoihin muutettiin vuonna 1988 ja nyt alueilla alkaa näkyä elämisen jälkiä. KNSM-saari sijaitsee itäisen satama-alueen uloimpana saarekkeena ja on saanut nimensä Kuninkaallisesta hollantilaisesta laivanvarustusyhtiöstä. Rakennuttajien toimeksiannosta arkkitehti Jo Coenen laati 1988 asemakaavan kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitelman pohjalta. Suunnitteluperiaatteena oli perinteinen amsterdamilainen suljettu kortteli. Erityistä huomiota kiinnitettiin julkisten kaupunkitilojen laatuun. Rakennussuunnittelu jaettiin viiteen osaan eri arkkitehtitoimistoille. Bruno Albert Belgiasta ja Hans Kollhoff Saksasta ovat kaksi mielenkiintoisinta arkkitehtia saarella ja samalla he edustavat kahta äärimmäisyyttä. JAVA-saari vapautui aiemmasta käytöstään vuonna 1990. Kolme arkkitehtitoimistoa kutsuttiin laatimaan rinnakkaissuunnitelmia. Lähtökohtana olivat kaupungin asuntotuotantotoimiston Woonatlaksen määrittämät neljätoista asuntosuunnittelun periaatetta 90-luvulle. Java-saaren asuntojen suunnittelussa sovellettiin markkinavetoista Lifestyle-käsitettä, jolloin yleispätevät asuntotyypit vaihtuivat erityisille elämäntyyleille räätälöityihin huoneistoihin ja taloihin. Arkkitehti Sjoerd Soeters, jonka inspiraationa oli Amster- Java-saaren kanavarakentamista ja perinteen pohjalta suunniteltua asuntorakentamista
damin 1600-luvun kehäkanavien rantojen rakennustapa, ideoi rakennukset viidelle eri elämäntyylille. Saari on jaettu viiteen osaan pituussuunnassa kanavilla, joiden rantojen rakennukset ja sillat ovat saaneet vaikutteita keskustan vanhasta kaupunkirakenteesta. kuvat yllä ja alla: Java-saaren kanavasillat on suunniteltu huolellisesti leikitellen
Borneo-Sporenburg-alue edustaa todellista tiivistä ja matalaa rakentamista. Itäisen sataman aiemmissa vaiheissa kaupunki johti rakennuttamista, mutta tälle viimeiselle alueelle muodostettiin rakennuttajayhtiö New Deal. Se koostui neljästä yleishyödyllisestä asuntoyhdistyksestä ja kolmesta rakennusliikkeestä. Alueen maankäytön suunnittelusta kutsuttiin kilpailemaan kolme toimistoa. Nykyään maailmankuulun West8-maisema-arkkitehtuuritoimiston laatimassa suunnitelmassa 80 % rakennuksista oli pientaloja. Niitä täydentävät kolme veistoksellista kerrostaloa. Inspiraationa on "tasamatala kakku" eli perinteinen hollantilainen maisema, mihin muutama meteoriitti on iskeytynyt. Alueen tehokkuus on korkeinta Hollannissa: 100 asuntoa hehtaarilla ja kaikilla asunnoilla on oma sisäänkäynti katutasossa. Kolmikerroksisten pientalojen talotyyppi eroaa normaalista rivitalosta siten, että asunnot avautuvat yksityiselle alueelle ja kattoterassille. Katujulkisivuissa ja sisäänkäyntivyöhykkeillä kukin asunto on osoitettu kaupunkikuvassa erilaisella visuaalisella ilmeellä. Kysymyksessä on perinteisen hollantilaisen kapean kanavatalon nykyaikainen sovellus. Borneon etelärannalla on varattu 60 tonttia omatoimiseen rakentamiseen erittäin tiukoissa kaavallisissa ja arkkitehtonisissa rajoissa. Kaavoittaja loi tiukan perusverkon ja toteuttamiselle kolme ehtoa: pihatila kunkin asuntoyksikön sisällä, sisäänkäyntien ja katujulkisivujen korostaminen ja kattoterassi vesinäköalalla. Erityisen mielenkiintoinen on Borneo-katu. Kyseisen kadun varrella yksityiset saivat suunnitella ja rakentaa vähin rajoituksin. Rakennuksia suunnitelleet arkkitehdit sopivat kuitenkin pelisäännöistä mm. julkisivumateriaalien osalta. Useimpien asuntojen ulko-ovi on katutasossa ja yli puolet autopaikoista on sijoitettu tonteille. Loput autopaikat ovat rantalaitureilla tai katujen varsilla. Kevyen liikenteen verkon tärkeinä osina on kaksi Sporweg-altaan ylittävää kapeaa siltaa, jotka on myös suunnitellut West 8-toimisto. Sillat ovat ilmaisuvoimaisia maamerkkejä alueella. Ideaalia ja dramatiikkaa Itäsataman alueella
Asuntosuunnittelua uudemman perinteen pohjalta Sporweg-altaan ylittävä kevyenliikenteen silta
Autot on sijoitettu taloudellisesti ja edelleen perinteeseen nojaava kaupunkikuva toimii Laituriratkaisu
Illallispaikkana vanha vesilaitoksen pumppuhuone Illallisen nautimme omaperäisessä ravintolassa, joka oli rakennettu vanhaan vesilaitoksen pumppuhuoneeseen. Rento ilmapiiri ja entisen teollisuusrakennuksen korkea tila pumppauslaitteineen oli kokemisen väärti. Palasimme hotellille käyttäen Amsterdamin toimivaa julkista liikennettä: Ratikalla. Ja kun tutkimme vielä illalla hotellimme yhteydessä olevan musiikkikeskuksen jazz-auditorion, Bimhuisin ohjelmaa, löysimme meneillään olevan konsertin ja ehdimme mukaan. Olimme jo päivällä ihmetelleet, miksi yksi musiikkikeskuksen saleista ulottuu tavallaan massasta ulos kurkottaen vilkasliikenteisen rautatien ja ajoradan tuntumaan. Arvoitus selvisi sisään astuessa: Laskevan katsomon takana näyttämön takaseinä oli lasia ja koko Amsterdamin yöelämä valoefekteineen, kiitävine junineen ja autoineen muodosti nerokkaan taustan hiljaisen salin keskittyneelle musiikille. Ratapihan läheisyyteen rakennetun musiikkikeskuksen riskisijainti oli käännetty voitoksi hienolla tavalla. Perjantai 5.10.2007 Aamulla matka jatkui tilausbussilla Almeren kaupunkiin. Almeren kaupungin keskusta Almeren 30 vuotta vanha kaupunki Amsterdamin itäpuolella oli ennen vailla toimivaa keskustaa. Kaupungintalo oli käynyt liian pieneksi eikä kulttuuritapahtumille ollut tilaa lainkaan. EU:n rahoituksella maineikas arkkitehti Rem Koolhaas kehitti asemakaavan, missä liikenne, ostoskeskusalueet, bisnesalue ja asuminen yhdistetään järven rannalle rakennettavaan kulttuuritilaan. Kaupunki on helposti saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä, mutta alueella on myös tuhansia autopaikkoja. Koska autopaikat olivat pääasiassa maanalaisissa kerroksissa, ei liikenteen meteli häirinnyt keskustaa ja kaupungissa oli miellyttävän hiljaista. Tavoitteena oli elävä ja turvallinen kaksitasoinen kaupunkikeskusta, jossa pääosa autopaikoista oli sijoitettu alemmalle tasolle ja suurin osa keskustaa laajoine aukioineen ylemmälle tasolle. Aukiosarjat johtivat ranta-alueelle johon oli keskitetty kulttuuritoiminnot. Rakennukset oli suunniteltu uniikeiksi ja ilmaisuvoimaisiksi, kooltaan hyvinkin suuriksi meteoriiteiksi. Ilmeisesti Hollannin tasainen maasto vaatii vastakohdakseen dramaattisia irtiottoja rakennus- ja maisemasuunnittelussa. Nimekkäiden arkkitehtien luomukset ovat dynaamisia todisteita suunnittelun arvostamisesta. William Alsopin ja David Chipperfieldin arkkitehtitoimistot Lontoosta, Cie Frits van Dongen arkkitehtitoimisto sekä Ben van Berkel ja Winny Maas ovat olleet mukana sen suunnittelussa. Japanilainen toimisto SANAA suunnitteli juuri valmistuneen teatteri/taidekeskuksen.
Kuvissa Almeren kaupunkikeskustan rakennusten dramatiikkaa, irrottelua ja leikkiä - Ostoskeskus Keskustan liiketiloja Teatterin lämpiö Toimistotalo
Paitsi pysäköinti, myös jätehuolto oli järjestetty maan alle. Asunnoissa, toimistoissa ja kaupoissa oli keräyspisteet, joista jätteet siirtyivät maanalaiseen alipaineistettuun jäteverkostoon, ja jossa ne kulkivat (70 km/t vauhdilla!) yhteen keskitettyyn, täysin automatisoituun ja miehittämättömään kaupungin laidalla sijaitsevaan keräysterminaaliin. Sieltä jäteautot kuljettivat lajitellun jätteen eteenpäin. Keskitetyn keräysjärjestelmän ansiosta talojen pihoilla ei ollut tilaa vieviä jäteastioita, ja arvokkaat maa-alueet voitiin käyttää hyödyllisimpiin tarkoituksiin. Myös yleisten alueiden siellä täällä sijaitsevat, siistit jäteastiat oli yhdistetty maanalaiseen keräysjärjestelmään. Lounas Lloydhotellissa Lounaspaikka Lloydhotel Amsterdamin keskustan tuntumassa oli valittu huolella: Hotelli, johon aikoinaan Amerikkaan lähtijät olivat kokoontuneet. Myöhemmin rakennus oli toiminut mm. nuorisovankilana. Paikka oli tilakokemuksena hieno uudelleenkäyttökohde, ja kokemuksen kruunasi rento meininki ja hyvä ruoka. Lounaan jälkeen jatkoimme tilausbussilla kohti Ijburgia. Oppaamme käytti hyväkseen myös bussimatkat uteliaan matkaseurueemme kysymysten selvittämiseen. Ijburg uusi rakenteilla oleva kaupunginosa Amsterdamissa on jatkuva tilan puute, mikä motivoi keinotekoisten saarten rakentamiseen. Erilaisten suunnitteluvaiheiden jälkeen Ijburgin alueen rakentamisesta päätettiin vuonna 1996. Alue sijaitsee Amsterdamin itäpuolella Ijseen vesialueella, jonne muotoilluilla saarilla työt jatkuvat yhä. Ijburgin kaupunginosassa tulee valmiina olemaan noin 18000 asuntoa ja 45000 asukasta. Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle vuonna 2002. Saimme rakentamiskeskuksessa kuulla projektipäällikön erinomaisen luennon saarten rakentamisesta (hiekasta), suunnitteluperiaatteista ja rakennussuunnittelun ohjaamisesta. Mielenkiintoisimpiin alueisiin kuuluu Kleine Rieteiland (Pieni Kaislasaari), missä on kaavoitettu tontteja myös yksityisille asunnonrakentajille. Asemakaava on melko väljä ja sallii yksityisille paljon vapautta asuintalonsa suunnittelussa. Tälläkin alueella on satsattu saaria yhdistävien siltojen suunnitteluun. Alavassa maisemassa sillat muodostuvat tärkeiksi maamerkeiksi jäsentäen maisemaa ja tunnistettavia solmukohtia eri alueiden välillä. Ijburgin asuntorakentamista
Vesibussiristeily vanhan kaupunkikeskustan alueella Päivän tutustumisohjelma päättyi Amsterdamin keskustaan klo 17.00, josta perjantain iltapäiväruuhkassa siirryimme vesibussiajelulle ja saimme tuntumaa aivan ydinkeskustan historialliseen ilmeeseen. Oli hyvä rauhassa miettiä päivän modernin rakentamisen suhdetta vanhojen kanavarantojen historialliseen ympäristöön. Illalla päätimme etsiä yhteisen ruokapaikan keskustasta ja mennä sinne jo erinomaiseksi havaitsemallamme raitiovaunukyydillä. Indonesialainen ravintola oli hyvä valinta levähtämiseen ja päivän kokemuksien mieltämiseen. Lauantai 6.10.2007 Lauantaina aamupäivällä käytimme jälleen Amsterdamin halpaa ja toimivaa julkista liikennettä. Etsiydyimme ostoksille keskustan vilinään. Kasvitarjonnasta valitsimme kukkasipuleita, vaikka opetusmateriaaliksi olisi ollut tarjolla muutakin. Teimme myös mielenkiintoisen havainnon: Pyöräily on niin suosittu liikkumismuoto Amsterdamissa, että keskustassa se on kiellettyä vilkkaina ostosaikoina. Valtavat pyöräparkkialueet, joita oli joka puolella kaupunkia ja jotka paikoin muistuttivat autojen parkkitaloja, olivat suoranaisia matkailunähtävyyksiä. Opastettu asunto-ohjelmakierros tilausbussilla Aamupäivän ostoksien jälkeen pakkasimme itsemme taas oppaamme johdolla tilausbussiin ja lähdimme tutustumaan eri-ikäisiin sosiaalisen asuntotuotannon alueisiin. Saimme todeta, että moniarvoinen hollantilainen yhteiskunta on onnistunut sopeuttamaan maahanmuuttajat ilman erillisiä yksipuolisia maahanmuuttajien kaupunginosia. Uusi vuokratalokohde kristallikruunuin ja kukkaruukuin
Kierroksella näimme myös Amsterdamin jätteenkäsittely- ja energiayhtiön suuren jätteenpolttolaitoksen, joka sijaitsee kaupungin laidalla, mutta valitettavasti meillä ei ollut tilaisuutta vierailla laitoksessa. Saimme kuulla, että yhtiö on uusinta teknologiaa hyväksi käyttäen kehittänyt prosessin, jolla yhdyskuntajätteet poltetaan tehokkaasti energiaksi niin, että prosessissa syntyy erittäin vähän päästöjä ja hyötykäyttöön kelpaamatonta tuotetta. Laitoksen tämän hetkinen jätteidenkäsittelykapasiteetti on noin 850 000 tonnia yhdyskuntajätettä vuodessa. Jätteenpoltosta syntyvä energia muutetaan sähköksi. Jätteenpolton lisäksi yhtiö on keskittynyt myös jätteiden keräykseen ja kierrätykseen. Jätteet tuodaan laitokseen maantiekuljetusten lisäksi junilla ja laivoilla. Hollantilaiset ovat jätteenkierrätyksessä edistyksellisiä, sillä yli 25 % kaikesta jätteestä menee joko uusiokäyttöön tai kierrätykseen. Kaupungin laidalla pyörivät myös tuulimyllyt. Vaikka Hollanti on kuuluisa tuulimyllyistään ja tuulipuistoistaan, silti tällä hetkellä Hollannin energiasta vain n. 10 % tuotetaan tuulivoimalla. Tavoitteena on kuitenkin nostaa tuulivoiman osuus n. 30 %:iin. Yhden tuulimyllyn energiatuotanto riittää n. 3000 talouden energiatarpeeseen. Tuulipuistossa tutkitaan erilaisten tuulimyllyjen energiantuottamisominaisuuksia, ja tutkittavien suurimpien tuulimyllyjen energiantuotantokapasiteetti kattaa jopa 5000 talouden vuosittaisen energiatarpeen. Sokerina pohjalla tutustuimme asuntovenealueeseen, joka boheemisuudessaan oli kerta kaikkiaan viehättävä. Nostosillat toimivat ja persoonallinen asumisympäristö herätti mietteitä. Kunnallistekniikka oli tuotu laitureita pitkin ja jätteetkin näyttivät hoituvan. Suomalainen kaikessa järjestelmällisyydessään ei ehkä ihan rentoutuneesti pystyisi asumaan näin pittoreskilla tavalla. Kierroksen jälkeen suuntasimme suoraan lentokentälle. Paluulento Helsinkiin lähti kello 19.05 ja perillä Naantalissa olimme puolenyön jälkeen.