Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla

Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Selvitys viestinnän oppiaineesta vuosina 2002 2010 valmistuneiden sijoittumisesta työelämään Johanna Wahlroos Viestinnän tutkimuskeskus CRC Communication Research Centre CRC Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto

Julkaisija: Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto Tekijä Johanna Wahlroos Julkaisun nimi: Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla : Selvitys viestinnän oppiaineesta vuosina 2002 2010 valmistuneiden sijoittumisesta työelämään Julkaisun laji: Tutkimusraportti Asiasanat: Viestintä, koulutus Sarjan nimi ja numero: Viestinnän tutkimusraportteja 2/2011 ISSN: ISBN: 1797-612X ISBN 978-952-10-6976-5 (nid.) ISBN 978-952-10-6977-2 (PDF) Kokonaissivumäärä: Kieli: 47 Suomi Painopaikka ja painovuosi Unigrafia Helsinki 2011 Verkkoaineiston osoite: http://helsinki.fi/crc/julkaisut/index.html

Tiivistelmä Viestinnän opiskelijat työllistyvät varsin hyvin. Jopa 70 prosentilla oli työpaikka valmiina valmistuessaan. Lisäksi työttömyyttä on melko vähän, sillä 75 prosenttia ei ole ollut työttömänä laisinkaan ja työttömänä olleiden työttömyysjaksot ovat olleet kohtalaisen lyhyitä (alle 6 kk). Työpaikan saannin kannalta viestinnän opintoja pidettiin tärkeänä, vain työkokemus oli tärkeämpi tekijä. Kyselyssä tarkasteltiin työllistymisen lisäksi työelämään sijoittumista sekä arvioitiin viestinnän opintoja. Vastaajista 60 prosenttia oli tällä hetkellä vakituisessa kokopäivätyössä, loput määräaikaisessa kokopäivätyössä, freelancerina tai työelämän ulkopuolella (opiskelu, kotona, armeija). Vajaa kolmasosa työskenteli journalistin tehtävissä (29 %), yksi viidesosa tiedottajan tehtävissä (20 %), 14 prosenttia vastaajista sijoittui konsulttityöhön ja 13 prosenttia vastaajista työskenteli viestinnän johtotehtävissä. Vain 7 prosenttia vastaajista oli muun kuin viestinnän alan työtehtävissä. Suurin osa vastaajista työskenteli joko yksityisissä yrityksissä (33 %) tai pörssiyrityksissä (21 %). Valtiolla työskenteli yhteensä 12 prosenttia vastaajista. Yli puolet työskenteli asiantuntijana (60 %) ja toimihenkilönä vajaa viidennes (17 %). Keskijohtoon (15 %) ja ylimpään johtoon (7 %) sijoittui noin runsas viidesosa vastaajista. Opetukseen vastaajat olivat tyytyväisiä, vain opintojen ohjaus sain huonomman arvion. Tärkeimpinä opintojen tarjoamina valmiuksina pidettiin kriittistä ajattelukykyä, teoriatuntemusta sekä tiedon keruuta ja analysointia. Vastaajista suurin osa (60 %) käytti opintoihinsa 4 6 vuotta. Lähes kaikki (95 %) vastaajat kävivät töissä ainakin jonkin aikaa opiskelujen ohessa. Työssäkäyntiä pidettiin myös tärkeimpänä opintoja hidastavana tekijä. Työssäkäynti opintojen aikana siis hieman hidastaa valmistumista, mutta selkeä etu on välitön työllistyminen. Kysely suunnattiin viestinnän oppiaineesta vuosina 2002-2010 valmistuneille maistereille. Kysely toteutettiin posti- ja verkkokyselyn yhdistelmänä maaliskuussa 2011. Kyselyyn vastasi 174 henkilöä ja vastausprosentti oli 54. Vastaajien sukupuolijakauma edusti hyvin viestinnän opiskelijoiden jakautumista, sillä vastaajista 79 prosenttia oli naisia ja 21 prosenttia miehiä.

Sisällys 1. Johdanto...5 2. Tutkimuksen esittely...6 2.1 Aikataulu ja toteutus...6 2.2 Kyselylomake...6 2.3 Taustatietoja tutkimuksen kohderyhmästä ja kyselyn vastausprosentti...7 2.4 Vastaajien taustatiedot...7 3. Tulokset... 12 3.1 Sijoittuminen työmarkkinoilla... 12 3.2 Rekrytointi... 19 3.3 Viestinnän koulutuksen arviointi...23 3.4 Opintojen eteneminen...25 3.5 Vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan... 28 4. Yhteenveto... 31 5. Lähteet...35 Liite 1 Saatekirje... 36 Liite 2 muistutus kyselystä...37 Liite 3 kyselylomake... 38 Liite 4 Taulukot... 47

1. Johdanto 5 1. Johdanto Tässä tutkimuksessa on selvitetty Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden sijoittumista työmarkkinoilla. Kohderyhmänä ovat vuosien 2002 2010 välisenä aikana viestinnän oppiaineesta valmistuneet valtiotieteiden maisterit. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena, jonka tavoitteena on kartoittaa useita osa-alueita. Ensinnäkin tavoitteena on tutkia kohderyhmän työllistymistä ja sijoittumista työmarkkinoilla. Toiseksi tavoitteena on tutkia kohderyhmän mielipiteitä viestinnän koulutuksesta Helsingin yliopistossa. Tässä osiossa selvitetään vastaajien tyytyväisyyttä opintojen sisältöön sekä etsitään vastauksia sille, mitkä seikat hidastivat tai edistivät tutkinnon suorittamista ja valmistumisesta. Lopuksi selvitetään, miten vastaajat suhtautuvat alumni- eli yhteistyötoimintaan Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen kanssa. Viestinnän opiskelijoiden sijoittumista työmarkkinoilla on tutkittu aikaisemmin vuosina 1999 (Seppälä) ja 1992 (Ahlfors, Lindfors & Saarinen). Aikaisemmissa selvityksissä on kuitenkin selkeitä eroja vuoden 2011 tutkimukseen, joten suora tulosten vertailu ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi Ahlforsin et al. (1992) tutkimuksessa on huomioitu myös sivuaineopiskelijat. Lisäksi Ahlforsin et al. ja Seppälän kyselyihin vastasi sellaisia opiskelijoita, joilla oli edelleen opinnot kesken. Menetelmäeroista huolimatta tässä raportissa on tarkoituksena nostaa esiin trendejä ja selkeitä eroja 1990-luvun raportteihin niiltä osin, kuin se on mahdollista.

6 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla 2. Tutkimuksen esittely 2.1 Aikataulu ja toteutus Tutkimus aloitettiin joulukuussa 2010 työn suunnittelulla ja kohderyhmän kartoittamisella. Vuosina 2002 2010 valmistuneiden nimet saatiin opiskelijarekisteristä ja osoitteet väestörekisteristä. Joulu- ja helmikuussa analysoitiin aikaisemmat tutkimukset ja suunniteltiin kyselylomake paperiversiona ja sähköisenä lomakkeena. Kysely toteutettiin suomenkielisenä versiona. Samalla noudatettiin samaa menettelytapaa kuin aikaisemmissa oppiaineen tutkimuksissa. Kyselylomakkeet postitettiin kohderyhmälle 28.2.2011 ja vastausaikaa annettiin 2 viikkoa 14.3.2011 saakka. Kutsukirjeessä kohderyhmälle annettiin mahdollisuus osallistua kyselyyn joko postittamalla kyselylomake vastauskuoressa tai täyttämällä lomake netissä. Elektroninen kyselylomake toteutettiin yliopiston tarjoaman e-lomake ohjelmiston avulla. Uutista kyselystä levitettiin myös alumnien oman sähköpostilistan ja facebookryhmän kautta. Vastausten tallennus aloitettiin maaliskuun alussa. Kaikki vastaukset saatiin koottua SPSS-tiedostoksi maaliskuun loppuun mennessä. Tutkimuksen raportti valmistui huhtikuussa 2011. 2.2 Kyselylomake Kyselylomaketta suunniteltiin aikaisempien tutkimusten pohjalta (Seppälä 1999; Ahlfors et al. 1992). Osa kysymyksistä poistettiin kokonaan, osaa päivitettiin vastaamaan paremmin tämän päivän tilannetta ja lisäksi joukkoon lisättiin uusia kysymyksiä. Kyselylomake on liitteessä 3. Kyselylomake koostui pääasiassa monivalintakysymyksistä, joissa vastaus valittiin rastittamalla haluttu vaihtoehto. Lisäksi osaa kysymyksiä täydennettiin avoimilla kysymyksillä. Esimerkiksi tutkittaessa opintoja hidastaneita ja edistäneitä tekijöitä vastaajille tarjottiin mahdollisuus vastata kysymyksiin myös avoimella vastauksella. Tässä selvityksessä vastauksia tulkitaan pääasiassa tilastollisten menetelmien avulla.

2. Tutkimuksen esittely 7 2.3 Taustatietoja tutkimuksen kohderyhmästä ja kyselyn vastausprosentti Opiskelijarekisterin tietojen perusteella pystyttiin kartoittamaan taustatietoja viestinnän opiskelijoista 2000-luvulla. Vuosina 2002 2010 viestinnän oppiaineesta valmistui yhteensä 389 valtiotieteiden maisteria. Naisia valmistuneista oli 309 (79 %) ja miehiä 80 (21 %). Kysely pystyttiin lähettämään 323 henkilölle, sillä lopuista kohderyhmän jäsenistä ei saatu osoitetietoja. Tavoitetuista 323 henkilöstä 174 vastasi kyselyyn määräaikaan mennessä. 104 palautuskuoren lisäksi kyselyyn kertyi 69 vastausta elektronisen vastauslomakkeen kautta. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 54. Neljä vastauskuorta palautui oppiaineelle niin myöhään määräajan päätyttyä, etteivät ne ehtineet mukaan tilastolliseen analyysiin. Kyselyn yhteydessä järjestettiin arvonta, jonka palkintoina arvottiin kolmelle osallistujalle kirjapaketti. Arvontaan ilmoitti yhteystietonsa 141 henkilöä. 2.4 Vastaajien taustatiedot Sukupuoli- ja ikäjakauma Kuviossa 1 on esitetty vastaajat sukupuolen mukaan jaettuna. Vastaajista 79 prosenttia oli naisia ja 21 prosenttia miehiä. Otos edustaa sukupuolen osalta tarkasti tutkimuksen kohderyhmää, sillä opiskelijarekisterin tietojen mukaan naisten osuus valmistuneista oli 79 prosenttia ja miesten 21 prosenttia. Kuvio 1 Vastaajien sukupuolijakauma (n=173)

8 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Ikää kysyttiin seitsemän ikäryhmän avulla. Kuviossa 2 on jaoteltu vastaajat ikäryhmien mukaan. Kuvio 2 Vastaajien ikä (n=173) Suurin osa vastaajista oli joko 26 30 -vuotiaita (30 %) tai 31 35 -vuotiaita (46 %). Yli 45-vuotiaita ja toisaalta alle 25-vuotiaita oli vastaajista yhteensä vain 9 prosenttia. Syntymä- ja asuinalueet Kuviossa 3 on esitetty vastaajien syntymä- ja asuinpaikat. Kuvio 3 Vastaajien syntymä- ja asuinpaikat (n=173)

2. Tutkimuksen esittely 9 Vastaajista yli puolet (57 %) oli syntyisin pääkaupunkiseudulta ja 19 prosenttia Etelä-Suomen läänistä. Nykyistä asuinpaikkaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että jopa 87 prosenttia vastaajista asui pääkaupunkiseudulla ja vain 13 prosenttia ilmoitti asuinpaikakseen jonkin muun alueen. Tulokset tukevat olettamusta, että viestinnän alan työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Taustatiedot opinnoista Tutkimuksessa haluttiin tarkistaa vastaajilta heidän opinto-oikeutensa viestintää (kuvio neljä). Kuvio 4 Vastaajien opinto-oikeus viestintään (n=172) Lähes neljä viidesosaa (79 %) vastaajista kuului ryhmään, jolla oli opinto-oikeus koko tutkintoon eli sekä kandi- että maisteritason opintoihin. Silti on syytä huomioida, että vastaajista 18 prosentilla oli opinto-oikeus vain maisteritason opintoihin ja 2 prosentilla oli jokin muu opinto-oikeus. Esimerkkinä muusta opinto-oikeudesta on verkkoviestinnän muuntokoulutus Wermu, joka järjestettiin vuosina 2002 2006. Opinto-oikeus on syytä huomioida laskettaessa vastaajien opintojen kesto. Vain maisteriopinnot suorittaneet opiskelijat ovat luonnollisesti kyenneet valmistumaan huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin koko tutkintoa suorittavat opiskelijat. Opintojen kesto Opintojen kestoa on mahdollista tarkastella kahden eri muuttujan perusteella. Kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan vuosissa, kuinka kauan heiltä kesti suorittaa koko valtiotieteiden maisterin tutkinto. Tässä kohtaa heitä pyydettiin vähentämään mahdolliset välivuodet (työ, armeija, raskaus tms.) vuosimäärästä. Lisäksi opiskeluvuodet on mahdollista laskea aloittamis- ja valmistusvuosien perusteella.

10 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Taulukossa 1 on esitetty vastaajien opintojen kesto molempiin muuttujiin perustuen, mutta ottaen huomioon vain ne vastaajat, joilla oli opinto-oikeus koko tutkintoon. Taulukko 1 Opiskeluvuodet (vastaajat, joilla opinto-oikeus koko tutkintoon n=130) Opiskeluvuodet n Minimi Maksimi Keskiarvo Mediaani Oma arvio opiskeluvuosista 129 3 12,0 5,9 6,0 Aloitus- ja valmistumisvuosiin perustuva vuosimäärä 128 3 26,0 6,9 6,0 Taulukosta 1 käy ilmi, että vastaajat käyttivät oman arvionsa mukaan keskimäärin 6 vuotta koko tutkintonsa suorittamiseen, kun taas aloitus- ja valmistumisvuosien perusteella keskimäärin vastaajat opiskelivat 7 vuotta. Pisin valmistumiseen johtanut opiskeluaika oli 26 vuotta. Toisaalta pisin opiskeluaika vastaajien oman arvion perusteella oli 12 vuotta. Opiskeluvuosien mediaani oli molempien muuttujien perusteella 6 vuotta. Keskiarvojen lisäksi on syytä havainnollistaa opintojen kestoa vuosiluokissa. Kuviossa 5 opintojen kesto perustuu aloitus- ja valmistumisvuosien väliseen erotukseen. Kuvio 5 Opintojen kesto vuosissa (vastaajat, joilla opiskeluoikeus koko tutkintoon n=128) Vastaajista suurin osa (60 %) käytti opintoihinsa 4 6 vuotta ja 29 prosenttia valmistui 7 9 vuoden kuluessa. Vain 9 prosenttia vastaajista käytti opintoihinsa 10 vuotta tai enemmän. Vastaajista 2 prosenttia suoritti tutkintonsa 1 3 vuoden kuluessa. Näin nopea tutkinnon suorittaminen on mahdollista erityisesti silloin, mikäli opiskelija on suorittanut kanditason opintoja avoimessa yliopistossa ja saanut sen jälkeen opintooikeuden Helsingin yliopistoon. Taustatietojen osalta on oleellista vertailla opiskeluvuosien kestoa aikaisempiin selvityksiin. Vuoden 1999 selvityksessä 46 prosenttia vastaajista käytti opintoihinsa neljästä kuuteen vuotta. Sama tendenssi on havaittavissa käsillä olevassa selvityksessä,

2. Tutkimuksen esittely 11 sillä jälleen suurin osa vastaajista (60 %) käytti opintoihinsa 4 6 vuotta. Sen sijaan vuoden 1999 selvityksessä 27 prosenttia vastaajista valmistui alle neljässä vuodessa, kun vastaava luku vuoden 2011 selvityksessä on 2 prosenttia. Kyseisen joukon suurta osuutta vuoden 1999 selvityksessä selittänee se, että kysymyksessä huomioitiin kaikki viestinnästä valmistuneet ja siten myös ne vastaajat, jotka olivat suorittaneet Helsingin yliopistossa vain maisteritason opinnot. Opiskelujen aikainen työssäkäynti Kuviossa 6 on havainnollistettu vastaajien opiskelujen aikainen työssäkäynti. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon heille oli kertynyt työkokemusta opiskelujen ohessa. Vastaajilta kysyttiin sekä viestinnän alan että muun alan työkokemuksesta, mutta kaikki vastaajat eivät vastanneet kysymykseen muun alan työkokemuksesta (n=155). Suurin osa vastaajista kävi töissä ainakin jonkin aikaa opiskelujen ohessa. Vain 5 prosenttia vastaajista ilmoitti, etteivät he olleet työskennelleet lainkaan viestinnän alan työtehtävissä. Muun kuin viestinnän alan työtehtävissä oltiin keskimääräisesti vähemmän aikaa kuin viestinnän alan tehtävissä. Kuvio 6 Opiskelujen aikainen työssäkäynti (viestintä vs. muu ala) Opiskelujen aikainen työssäkäynti vaikuttaa olleen pääpirteissään yhtä yleistä 1990- ja 2000-luvuilla. Molemmilla vuosikymmenillä vain pienellä osalla (5 %) vastaajista ei ollut lainkaan opintojen aikaista työkokemusta viestinnän alalla (Seppälä 1999, 16).

12 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla 3. Tulokset Tutkimustulosten keskeisimmät osa-alueet käsittävät kohderyhmän sijoittumisen työmarkkinoilla, työnhakuprosessin, viestinnän koulutuksen arvioinnin, opintojen etenemisen sekä kiinnostuksen alumnitoimintaa kohtaan. Kutakin osa-aluetta pyritään vertailemaan aikaisempiin tutkimuksiin niiltä osin, kuin mitä se on menetelmäerot huomioon ottaen mahdollista. 3.1 Sijoittuminen työmarkkinoilla 3.1.1 Työsuhteet, toimialat ja työnantajat Tutkittaessa työhönsijoittumista on aluksi syytä selventää, kuinka suuri osuus vastaajista on ylipäänsä työsuhteessa tällä hetkellä (taulukko 2). Suurin osa vastaajista (61 %) oli vastaushetkellä vakituisessa kokopäivätyössä. Seuraavaksi yleisempiä työsuhdemuotoja olivat määrä-aikainen kokopäivätyö (14 %) ja freelancer-tehtävät (6 %). Vastaajista 9 prosenttia ilmoitti pitävänsä taukoa töistä opiskelujen, armeijan tai yksityiselämän syiden takia. Vain 3 prosenttia vastaajista oli kyselyn ajankohtana työttömänä. Yhteensä siis 153 vastaajaa ilmoitti olevansa jonkinlaisessa työsuhteessa ja sen sijaan 21 vastaajaa piti joko taukoa töistä tai oli työttömänä. Kun myöhemmin analysoidaan työntekoon liittyviä muuttujia, huomioidaan niissä vain työsuhteessa olevat vastaajat. Kyselyn ajankohta yli puolet vastaajista (54 %) oli ollut nykyisessä työpaikassaan alle neljä vuotta. Vastaajien vuodet nykyisessä työpaikassaan on esitetty liitteessä 4 taulukossa 4. Taulukko 2 Työsuhteet (n=174) Työsuhde n % vakituinen kokopäivätyö 106 61 määräaikainen kokopäivätyö 25 14 ei työsuhteessa (opiskelen, hoidan kotia, olen armeijassa tms.) 15 9 freelancer-tehtävät 11 6 työtön 6 3 oma yritys 4 2 apurahalla toimeen tuleva 4 2 vakituinen osa-aikatyö 2 1 määräaikainen osa-aikatyö 1 1 Yhteensä 174 100

3. Tulokset 13 Kun vuonna 1992 jopa 75 prosentilla pääaineopiskelijoista oli kokopäivätyö, olivat vastaavat luvut vuonna 1999 64 prosenttia ja tässä tutkimuksessa 61 prosenttia. Työttömien määrä on kuitenkin pysynyt vuosikymmenien aikana melko pienenä, sillä työttömien määrä pääaineopiskelijoista vuonna 1992 oli 4 prosenttia, vuonna 1999 prosentin ja tässä tutkimuksessa kolme prosenttia (Ahlfors et al. 1992, 13 14; Seppälä 1999, 20). Tutkimuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista oli selvittää, mille viestinnän aloille valmistuneet ovat sijoittuneet (kuvio 7). Kuvio 7 Toimialat (työsuhteessa olevat vastaajat, n=152) Vajaa kolmasosa työskenteli journalistin tehtävissä (29 %), yksi viidesosa tiedottajan tehtävissä (20 %), 14 prosenttia vastaajista sijoittui konsulttityöhön ja 13 prosenttia vastaajista työskenteli viestinnän johtotehtävissä. Vain 7 prosenttia vastaajista oli muun alan kuin viestinnän työtehtävissä. Toimialoja on vaikea vertailla aikaisempiin tutkimuksiin, sillä vuoden 1999 ja 1992 raporteissa huomioitiin vähemmän vaihtoehtoja (Ahlfors et al. 1992, 14; Seppälä 1999, 20). Esimerkiksi viestinnän konsultointia ja viestinnän johtotehtäviä ei tarjottu vaihtoehtona lainkaan. Sekä vuoden 1992 että vuoden 1999 raporteissa lähes puolet vastaajista oli työllistyneitä tiedotusalalle, ja seuraavaksi suurimpana toimialana oli journalismi. Tässä tutkimuksessa tehtiin päinvastainen johtopäätös, sillä vastaajista enemmän valmistuneita työskentelee journalismin kuin tiedottamisen tehtävissä. Suotavana kehityksenä voidaan pitää sitä, että tässä tutkimuksessa vain 7 prosenttia vastanneista ilmoitti työllistyneensä muulle kuin viestinnän alalle, kun vuonna 1999 vastaava luku oli 10 prosenttia ja vuonna 1992 8 prosenttia. Työhönsijoittumista tutkittaessa tarkasteltiin myös työnantajaryhmiä (kuvio 8).

14 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 8 Vastaajien työnantajat (työsuhteessa olevat vastaajat, n=151) Suurin osa vastaajista työskenteli joko yksityisissä yrityksissä (33 %) tai pörssiyrityksissä (21 %). Valtiolla työskenteli yhteensä 12 prosenttia vastaajista. Pienin osa vastaajista työskenteli kirkon palveluksessa (2 %). 3.1.2 Työasema ja opintojen vastaavuus työelämään Tutkimuksessa haluttiin selvittää vastaajien oma arvio heidän asemastaan työyhteisössä. Kuviossa 9 on esitetty vastaajien asema työyhteisössä ilman lomakkeessa ollutta vastausvalintaa en osaa sanoa. Yhteensä 9 vastaaja ei ollut osannut arvioida omaa asemaansa työyhteisössä. Kuvio 9 Vastaajien asema työyhteisössä (työsuhteessa olevat vastaajat, n=143)

3. Tulokset 15 Suurin osa vastaajista määritteli itsensä asiantuntijaksi (60 %) tai toimihenkilöksi (17 %). Keskijohtoon (15 %) ja ylimpään johtoon (7 %) sijoittui noin runsas viidesosa vastaajista. Avustavaan tasoon kuului vain prosentti vastaajista. Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella, kuinka hyvin viestinnän opinnot palvelevat valmistuneiden työtehtäviä (kuvio 10). Kuvio 10 Opintojen vastaavuus nykyiseen työhön (n=152) Lähes puolet vastaajista katsoi opintojen palvelevan työtehtäviä joko melko hyvin (38 %) tai erittäin hyvin (11 %). Yli kolmasosa (34 %) arvioi viestinnän opintojen vastaavan työtehtäviä jonkin verran. Sen sijaan 16 prosenttia ilmoitti vastaukseksi melko huonosti ja prosentti vastaajista erittäin huonosti. 1990-luvun lopulla suurin osa vastaajista (86 %) katsoi työnsä vastaavan joko melko hyvin tai hyvin koulutustaan (Seppälä 1999, 22). Kenenkään mielestä työ ei vastannut huonosti koulutusta. Vastaajien tyytymättömyys opintojen ja työelämän vastaavuuteen on kasvanut 1990-lukuun verrattuna. 3.1.3 Palkka Työsuhteessa olevien vastaajien henkilökohtaiset bruttotulot on esitetty kuviossa 11. Lähes puolet vastaajista (46 %) ansaitsi 3000 3999 euroa. Yhteensä runsas neljäsosa (26 %) vastaajista ansaitsi 4000 euroa tai enemmän kuukaudessa, mutta vastaavasti sama määrä (26 %) ilmoitti palkkatiedoikseen 1600 2999 euroa kuukaudessa. Vain 2 prosenttia vastaajista ansaitsi alle 1599 euroa kuukaudessa.

16 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 11 Kuukausittaiset bruttotulot luokittain (työsuhteessa olevat, n=151) Kuukausittaiset bruttotulot on esitetty kuviossa 12 sukupuolen mukaan. Naisista yhteensä 75 prosenttia ansaitsi kuukaudessa vähintään 3000 euroa tai enemmän. Miehillä vastaava luku on 59 prosenttia. Miehistä lähes neljäsosa (24 %) tienasi vain 1600 1999 euroa, kun vastaava luku naisilla oli 3 prosenttia. Kuvio 12 Kuukausittaiset bruttotulot sukupuolen mukaan (työsuhteessa olevat, n=151) Palkkaeroja voidaan selittää ainakin kahdella tekijällä. Ensiksikin on huomioitava, että miehiä on otoksessa kohtuullisen vähän (n=34). Toiseksi ilmeni, että miesvastaajista suurin osa kuului ikäluokkiin 25 30, kun taas naisia löytyi enemmän myös vanhemmista ikäluokista. Miesten pienemmät palkat voidaan siis selittää vastaajien nuorella iällä ja

3. Tulokset 17 vasta alussa olevalla urakehityksellä. Vuosien 1992 ja 1999 raporteissa miehet tienasivat enemmän kuin naiset (Ahlfors 1992, 22; Seppälä 1999, 31 32). Aikaisemmin kappaleessa 3.1.1 todettiin, että suurin osa vastanneista työskenteli joko toimittajana, tiedottajana tai viestinnän konsultin tehtävissä. Kuviossa 13 on esitetty keskimääräiset tulot näiden kolmen suurimman toimialan mukaan. Kuvio 13 Kuukausittaiset bruttotulot toimialojen mukaan (työsuhteessa olevat toimittajat, tiedottajat ja konsultit, n=95) Toimittajista noin kolmasosa (34 %) ansaitsi alle 3000 euroa, kun vastaava luku tiedottajilla oli 24 prosenttia ja konsulteilla 9 prosenttia. Konsulteista taas jopa 91 prosenttia ansaitsi 3000 euroa tai enemmän, kun vastaava luku tiedottajilla oli 76 prosenttia ja toimittajilla 66 prosenttia. Kuviota 14 tulkittaessa on syytä huomioida, että kunkin ryhmän vastaajamäärät ovat pieniä. Luvut voisivat vaihdella merkittävästi otoksen suurentuessa. 3.1.4 Toimittajien työsuhteet ja työnkuva Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millä työnantajilla kyselyn toimittajavastaajat työskentelivät ja toisaalta mikä oli verkkoviestinnän osuus heidän työnkuvastaan. Kuviossa 14 on jaoteltu toimittajien työnantajat.

18 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 14 Toimittajien työnantajat (n=44) Toimittajista suurin osa (50 %) työskenteli sanoma-, aikakausi-, paikallis- tai jossakin muussa printtilehdessä. YLE:ssä ja freelancer-tehtävissä työskenteli molemmissa ryhmissä 23 prosenttia vastaajista. Muiksi työnantajiksi ilmoitettiin kaupallinen TVkanava ja yksityinen yritys (5 % vastaajista). Mielenkiintoista oli todeta, että yksikään toimittajista ei ilmoittanut työnantajakseen kaupallista radiokanavaa tai verkkomediaa. Toimittajien sijoittuminen joukkoviestimiin paljastaa sekä eroja että yhteneväisyyksiä 1999 raporttiin verrattuna. Molemmissa tutkimuksissa reilu 20 prosenttia toimittajista ilmoitti työskentelevänsä freelancer-tehtävissä. YLE:n osuus oli vielä vuonna 1999 vain 18 prosenttia, kun taas 2011 YLE:ssä työskenteli jo 23 prosenttia toimittajista. Kun vuoden 2011 kyselyssä puolet työskenteli printtilehdissä (50 %), oli vastaava luku vuonna 1999 vain noin 36 prosenttia. Lisäksi vuoden 1999 tutkimuksessa 17 prosenttia vastanneista työskenteli kaupallisilla TV-kanavilla, kun vuonna 2011 vastaava luku oli vain n. 3 prosenttia. Toimittajia vertailtaessa on syytä huomioida, että kysymyksessä ovat melko pienet vastaajaryhmät. Siksi prosentuaalisia eroja tulisi tulkita varoen ja vain suuntaa-antavina. Toimittajia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein he joutuivat tuottamaan sisältöä työnantajansa verkkosivuille tai sosiaalisen median kanaville (kuvio 15).

3. Tulokset 19 Kuvio 15 Toimittajien sisällöntuotto työnantajan verkkosivuille ja sosiaalisen median kanaville (n=44) Kuvion 15 perusteella voidaan todeta, että sisällön tuottaminen työnantajan verkkosivuille on huomattavasti yleisempää kuin sosiaalisen median kanssa työskentely. Vain 5 prosenttia toimittajista ilmoitti, etteivät he joudu tuottamaan sisältöä lainkaan työnantajansa verkkosivuille. Vastaava luku sosiaalisen median suhteen oli 36 prosenttia. Sen sijaan päivittäin tai viikoittain lähes 60 prosenttia vastaajista tuotti sisältöä verkkosivuille, kun vastaava luku sosiaalisen median suhteen oli 30 prosenttia. 3.2 Rekrytointi 3.2.1 Työhakemusten määrä Kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan, kuinka monta työhakemusta he lähettivät hakiessaan ensimmäistä työpaikkaansa valmistumisen jälkeen. Yhteensä 12 henkilöä ilmoitti, etteivät he olleet lainkaan hakeneet töitä valmistumisensa jälkeen. Kuviossa 16 on esitetty muiden vastausten jakaumat.

20 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 16 Työhakemusten määrä ensimmäistä työpaikkaa hakiessa (n=161) Suurin osa vastaajista ilmoitta, etteivät he olleet lainkaan lähettäneet työhakemuksia valmistumisensa jälkeen, sillä heillä oli jo paikka tiedossa valmistumisajankohtana (68 %). 14 prosenttia vastaajista lähetti valmistuttuaan 1 10 työhakemusta ja 12 prosenttia yli 10 työhakemusta. Vuoden 1999 raportissa 55 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä oli vakituinen työ valmistumismajakohtana (Seppälä 1999, 15 16). Sama havainto tehtiin myös tässä selvityksessä. 3.2.2 Työttömyysjaksot Sijoittumisselvityksen tavoitteena oli kartoittaa, onko viestinnästä valmistuneilla ollut työttömyysjaksoja työurallaan ja kuinka pitkiä mahdolliset jaksot ovat olleet (kuvio 17). Kuvio 17 Työttömyysjaksot (n=174)

3. Tulokset 21 Noin kolme neljästä vastaajista (75 %) ilmoitti, etteivät he olleet joutuneet lainkaan työttömiksi valmistumisensa jälkeen. Vastaajista 18 prosenttia oli ollut maksimissaan puolen vuoden työttömyysjaksoja, ja vain 7 prosenttia vastaajista oli ollut pitempiä kuin 6 kuukauden työttömyysjaksoja. 3.2.3 Työnhaun haasteellisuus tällä hetkellä Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään työnhaun haasteellisuus vastaajien näkökulmasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka haasteelliseksi he kokisivat paikan saamisen, mikäli he joutuisivat nyt hakemaan viestintäalan töitä. Vastausvaihtoehtona tarjottiin myös en osaa sanoa. Kuviossa 18 on esitetty vastauksien jakaumat ilman vaihtoehtoa en osaa sanoa. Kuvio 18 Työnhaun haasteellisuus tällä hetkellä (n=168) Vastaajista yhteensä noin viidesosa (22 %) arvioi, että työnhaku olisi joko melko tai hyvin helppoa, kun taas yhteensä 44 prosenttia vastaajista katsoi työnhaun joko melko tai hyvin vaikeaksi. 23 prosenttia arvioi, että viestinnän työnhaku olisi tällä hetkellä helpon ja vaikean väliltä. Vuoden 1999 raportin vastaukset eivät ole vertailukelpoisia, sillä aikaisemmassa tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin työnhaun haasteellisuudesta suhteessa ensimmäisen työpaikan hankkimiseen valmistumisen jälkeen. 3.2.4 Työpaikan saamiseen vaikuttavat tekijät Tässä tutkimuksessa haluttiin kartoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat työpaikan saamiseen ja toisaalta mikä oli viestinnän opintojen merkitys suhteessa työpaikan hankkimiseen.

22 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Vastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet heidän nykyisen työpaikan saantiinsa (1 erittäin pieni merkitys ja 5 erittäin suuri merkitys). Vaihtoehtoisesti oli mahdollista vastata myös en osaa sanoa. Kuviossa 19 on esitetty kunkin tekijän saama keskiarvo ottamatta huomioon vastausvaihtoehtoja en osaa sanoa. Kuvio 19 Työpaikan saamiseen vaikuttavat tekijät Korkeimman keskiarvon saivat työkokemus (4,5), viestinnän opinnot (4,1) ja kielitaito (3,3). Sen sijaan järjestötoiminnalla (1,7), kansainvälisellä työ- tai opiskelukokemuksella (2,5) ja sivuaineilla (2,7) katsottiin olleen vähiten merkitystä työpaikan saamisen kannalta. Vuoden 1999 raportissa vastaajien tuli asettaa tärkeysjärjestykseen kolme työpaikan saamiseen vaikuttanutta tekijää (Seppälä 1999, 16). Menetelmäeroista huolimatta on mahdollista tuoda esiin muutamia yhtäläisyyksiä. Vuoden 1999 ja vuoden 2011 raporteissa painottuvat samat kaksi tekijää: työkokemus sekä viestinnän opinnot. 3.2.5 Kilpailijat työmarkkinoilla Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, ketkä koetaan kovimpina kilpailijoina työmarkkinoilla. Vastaajia kehotettiin arvioimaan asteikolla yhdestä (erittäin heikko) viiteen (erittäin vahva), kuinka kovina kilpailijoina he arvioisivat eri ryhmiä (kuvio 20).

3. Tulokset 23 Kuvio 20 Kilpailijat työmarkkinoilla Vahvimpina kilpailijoina koettiin Helsingin yliopistosta viestinnästä valmistuneet (4,1), muista yliopistoista valmistuneet (3,6) ja Helsingin yliopiston muista oppiaineista valmistuneet (3,3). Sen sijaan heikoimmaksi kilpailijoiksi katsottiin ammattikorkeakouluista valmistuneet hakijat (2,7) ja viestinnän ammattilaiset, joilla ei ole korkeakoulututkintoa (2,8). Vuoden 1999 selvityksessä vastaajien tuli ilmoittaa kolme kovinta kilpailijaa työmarkkinoilla (Seppälä 1999, 18). Vaikka kysymys toteutettiin eri tavalla tässä tutkimuksessa, yksi selkeä tulos on verrattavissa vuosikymmenien välillä. Molemmissa selvityksissä vastaajat ovat nimenneet muut Helsingin yliopistossa viestintää opiskelleet kovimmiksi kilpailijoikseen. 3.3 Viestinnän koulutuksen arviointi 3.3.1 Opetuksen arviointi Tutkimuksen toinen tärkeä osa-alue työhönsijoittumisen lisäksi oli viestinnän opetuksen arviointi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla (erittäin tyytymätön erittäin tyytyväinen), kuinka he kokivat viestinnän oppiaineen opetukseen (kuvio 21).

24 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 21 Viestinnän opetuksen arviointi Vastaajat olivat tyytyväisimpiä seminaareihin (3,6) ja pro gradu -työn ohjaukseen (3,6). Myös opetuksen ja kirjallisuuden saamat keskiarvot heijastivat vastausvaihtoehtoa melko tyytyväinen. Vain opintojen ohjaus sai hieman heikomman keskiarvon (3,0), mikä viittasi osittain tyytyväisiin, osittain tyytymättömiin vastaajiin. Vuoden 1999 tutkimuksessa vastaajien tuli arvioida viestinnän opetusta neliportaisella asteikolla, joka tiivistettiin raportissa tyytymättömien ja tyytyväisten kahteen ryhmään (Seppälä 1999, 12 13). Menetelmäeroista huolimatta on mahdollista huomioida yhteneviä trendejä vuosien 1999 ja 2011 raporttien välillä. Molemmissa tutkimuksissa opiskelijat olivat tyytyväisimpiä seminaareihin ja pro gradu -työn ohjaukseen. Tyytymättömimpiä taas oltiin molemmissa tutkimuksissa opintojen ohjaukseen. 3.3.2 Valmiuksien arviointi Viestinnän koulutusta arvioitaessa selvitettiin, kuinka paljon tai vähän viestinnän oppiaine oli tarjonnut eri valmiuksia. Kuviossa 22 on esitetty valmiuksien saamat keskiarvot asteikolla yhdestä (erittäin vähän) viiteen (erittäin paljon).

3. Tulokset 25 Kuvio 22 Viestinnän oppiaineen tarjoamat valmiudet Vahvimmat keskiarvot saivat kriittinen ajattelukyky (4,2), teoriatuntemus (4,0) sekä tiedon keruu ja analysointi. Sen sijaan heikoimmat keskiarvot kuuluivat käytännönläheiselle työskentelylle (2,2), tietotekniikalle (2,5) ja yhteistyökyvylle (2,9). Vuoden 1999 selvityksessä vastaajien tuli arvioida, oliko viestinnän opetus tarjonnut tiettyjä valmiuksia liikaa, liian vähän vai sopivasti työelämän kannalta. Vaikka kysymyksenasettelussa on selkeä ero tähän tutkimukseen, yksi yhtenevä linjaus on syytä nostaa esiin. Molemmissa selvityksissä käytännönläheinen työskentely sai vastaajilta huonoimman arvosanan. 3.4 Opintojen eteneminen Työhönsijoittumisen ja viestinnän opetuksen arvioimisen lisäksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä mahdolliset tekijät ovat joko edistäneet tai hidastaneet vastaajien opintoja. 3.4.1 Opintoja hidastaneet tekijät Vastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, kuinka paljon eri tekijät olivat hidastaneet heidän opintojaan. Kuviossa 23 on esitetty hidasteiden saamat keskiarvot, missä yksi merkitsee erittäin vähän merkitystä ja viisi erittäin paljon merkitystä.

26 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 23 Opintoja hidastaneet tekijät Kuvion 23 perusteella voidaan todeta, että vahvimpina hidasteina koettiin työssäkäynti (3,4), taloudelliset vaikeudet (2,2) ja opiskelumotivaation lasku (2,2). Heikoimmat keskiarvot taas kuuluivat sairauteen tai vammaan (1,7), ase- tai siviilipalveluksen suorittamiseen (1,7) ja perheen perustamiseen (1,7). Kokonaisuudessaan voidaan todeta, etteivät vastaajat kokeneet annettuja tekijöitä vahvoina hidasteina opinnoilleen, sillä keskiarvot yhden ja kolmen väliltä heijastavat vastausvaihtoehtoja erittäin vähän, melko vähän ja jonkin verran merkitystä. Mainittujen tekijöiden vaikutusta opintojen hidasteina on mahdollista tutkia korrelaatiokertoimien avulla. Laskemalla tekijöiden korrelaatiokertoimet suhteessa opintojen kestoon pystytään selvittämään, löytyykö muuttujien väliltä tilastollisesti merkitseviä riippuvuuksia. Oletuksena on, että mitä vahvemman keskiarvon vastaaja on antanut tekijöille, sitä kauemmin häneltä on myös kestänyt tutkinnon suorittaminen. Taulukossa 3 on lueteltu niiden muuttujien kerrolaatiokertoimet, jotka todettiin joko 5 prosentin tai prosentin merkitsevyystasoilla tilastollisesti merkitseviksi. Opintojen kesto on tässä mitattu aloitus- ja valmistumisvuosiin perustuvana erotuksena. Taulukko 3 Tilastollisesti merkitsevät korrelaatiokertoimet opintojen kestoon Hidasteet Korrelaatio n Opiskelumotivaation lasku 0.37** 142 Sairaus tai vamma 0.31* 59 Työssäkäynti 0.27** 163 Perheen perustaminen 0.27* 70 Epävarmuus työpaikasta 0.20* 127 * p < 5 % ** p < 1 %

3. Tulokset 27 Kaikki hidastetekijät todettiin muodostavan positiivisia korrelaatiokertoimia opintojen keston kanssa. Mitä enemmän vastaajat kokivat työnkäynnin tai opiskelumotivaation laskun hidastaneen heidän opintojaan, sitä kauemmin heiltä myös kesti tutkinnon suorittaminen. Toisaalta myös mitä enemmän vastaajat ilmoittivat sairauden, perheen perustamisen tai epävarmuuden työpaikasta hankaloittaneen heidän opintojaan, sitä kauemmin heiltä myös kesti valmistua valtiotieteiden maistereiksi. Opiskelumotivaation laskun ja työssäkäynnin virhemarginaalit olivat pienimpiä (p < 1 %), mutta myös sairaus tai vamma, perheen perustaminen ja epävarmuus työpaikasta todettiin 5 prosentin merkitsevyystasolla tilastollisesti merkitseviksi. Loput hidastetekijät eivät saaneet tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimia suhteessa opintojen kestoon. Luvut on esitetty liitteessä 4 taulukossa 5. Korrelaatiokertoimia tulkitessa on syytä huomioida vastaajamäärät. Esimerkiksi taulukossa 3 perheen perustamisen ja sairauden tai vamman vaikutusta olivat arvioineet kohtuullisen vähän vastaajia. Kattavampi kuva opintojen hidasteista saadaan, kun tuloksia tarkastellaan yhdessä kuvion 23 kanssa. Lopputuloksena voidaan tiivistää, että opiskelumotivaation lasku, työssäkäynti ja epävarmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen hidastivat vastaajien opintoja ja tutkinnon suorittamista. Vuoden 1992 selvityksessä tutkittiin myös opintoja viivästyttäneitä tekijöitä, mutta vastauksia tähän kysymykseen kertyi hyvin niukasti. Yhteneviä tekijöitä tähän selvitykseen olivat mm. motivaation puute ja työssäkäynti (Ahlfors 1992, 9 11). Lopuksi analysoitiin vastaajien kirjoittamat avoimet vastaukset opintojen hidasteisiin. Kun vastauksia verrattiin kyselylomakkeen tarjoamaan listaan hidasteista (kuvio 23), olivat monet vastuksista helppo sijoittaa samoihin aihepiireihin. Muutamat vastaajat kertoivat esimerkkejä motivaation puutteestaan ja sen syistä. Muiksi hidasteiksi mainittiin mm. ongelmat gradun kanssa sekä joustamattomuus opintojen suorittamisessa, kuten kurssien päällekkäisyydet. 3.4.2 Opintoja edistäneet tekijät Tutkimuksessa kartoitettiin, mitkä tekijät olivat mahdollisesti edistäneet vastaajien opintoja ja valmistumista. Vastaajia kehotettiin arvioimaan asteikolla yhdestä viiteen, kuinka paljon eri tekijät olivat edistäneet heidän opintojaan (kuvio 24).

28 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Kuvio 24 Opintoja edistäneet tekijät Varmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen (2,8) sekä kurssien ryhmäkoko (2,7) saavuttivat korkeimmat keskiarvot opintoja edistävinä tekijöinä. Sen sijaan heikoimmat keskiarvot kuuluivat tekijöille opintojen ohjaus (2,0) ja opetuksen korkea taso (2,3). Opintoja edistäneiden tekijöiden suhdetta opintojen kestoon tutkittiin myös korrelaatiokertoimien avulla. Yksikään riippuvuussuhteista ei osoittautunut tilastollisesti merkittäväksi. Tästä syystä tekijöiden vaikutusta on syytä tarkastella pääasiassa kuvion 24 pohjalta. Opintoja edistäneiden tekijöiden korrelaatiokertoimet suhteessa opintojen kestoon on esitetty liitteessä 4 taulukossa 6. Lopuksi eriteltiin vastaajien kirjoittamat avoimet vastaukset opintoja edistäviin tekijöihin. Osa vastaajista antoi kiitosta graduohjaajan tuesta, opintojen joustavuudesta sekä oman työnantajan kannustuksesta valmistua. Monet myös alleviivasivat oman motivaation merkitystä sille, että opinnot oli saatettu loppuun. 3.5 Vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan Kyselyssä selvitettiin vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan (kuvio 25). Alumnitoiminnalla tarkoitetaan yliopistosta valmistuneiden ja siellä opiskelevien yhteistyötä.

3. Tulokset 29 Kuvio 25 Kiinnostus alumnitoimintaan (n=173) Yli kolmasosa vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostunut, kun taas vain viidesosa vastasi, ettei alumnitoiminta kiinnostanut heitä. Suurin osa vastaajista (44 %) suhtautui kysymykseen varauksella, sillä he ilmoittivat alumnitoiminnan kiinnostavan heitä mahdollisesti. Vuoden 1999 raportissa vastaajilla oli mahdollisuus vastata kysymykseen alumnitoiminnasta suppeammin, joko myöntämällä tai kieltämällä kiinnostuksensa (Seppälä 1999, 14). Suurin osa vastasi silloin olevansa kiinnostunut (58 %) ja 42 prosenttia ilmoitti, etteivät he olleet kiinnostuneet yhteistyöstä. Vastausvaihtoehtojen eroista huolimatta voidaan todeta, että vuoden 2011 tutkimuksessa on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin kuin aikaisemmin. Vastaajia pyydettiin valitsemaan ne alumnitoiminnan vaihtoehdot, joista he olisivat kiinnostuneita. Vastaajat saivat valita niin monta vaihtoehtoa, kuin he halusivat. Kuviossa 26 on järjestetty vaihtoehdot vastaajien kiinnostuksen mukaan. Kuvio 26 Alumnitoiminnan vaihtoehdot

30 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla Vastaajia kiinnostivat eniten viestintäpäivät, eli alan uusimpaan tutkimukseen tutustuminen (109 vastausta). Toiseksi eniten vastauksia sai mentortoiminta (67 vastausta), eli opiskelijoiden ohjaajana toimiminen ja työelämästä kertominen. Kolmanneksi eniten vastaajia kiinnostivat neuvottelukunnat, joissa annetaan palautetta työelämän vaatimusten ja opetuksen yhteensopivuudesta (57 vastausta). Vähiten ääniä sai opetuksen kehittäminen (36 vastausta) ja kontaktien vahvistaminen yritysten ja yliopiston välillä (55 vastausta). Vuoden 1999 raportissa vastaajien tuli valita järjestyksessä ne alumnitoiminnan muodot, joista he eniten olivat kiinnostuneita. Vastaustapojen eroista huolimatta voidaan todeta, että viestintäpäivät osoittautuivat suosituimmaksi alumnitoiminnan muodoksi sekä aikaisemmassa että vuoden 2011 tutkimuksessa (Seppälä 2011, 15).

4. Yhteenveto 31 4. Yhteenveto Tämän tutkimuksen päämääränä oli selvittää viestinnän oppiaineesta vuosina 2002 2010 valmistuneiden sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään viestinnän opiskelusta Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen pohjana toimivat aikaisemmat raportit, joita hyödynnettiin kyselylomakkeen laatimisessa. Vastausprosentiksi tässä tutkimuksessa muodostui 54. Vastausprosenttia voidaan pitää kohtuullisen onnistuneena, vaikka se ei yltänytkään aivan vuosien 1992 ja 1999 tutkimusten tasolle. Vuonna 1992 vastausprosentti oli pääaineopiskelijoilla 58 ja vuoden 1999 selvityksessä 73 (Ahlfors et al. 1992, 4; Seppälä 1999, 7). Selvityksen alussa huomioitiin vastaajien taustatiedot, opintojen kesto sekä opintojen aikainen työssäkäynti. Vastaajista suurimmalla osalla (60 %) kesti valtiotieteiden maisterin tutkinnon suorittaminen 4 6 vuotta, vajaalla kolmasosalla (29 %) 7 9 vuotta ja 9 prosentilla vastaajista tutkinnon suorittaminen kesti yli 9 vuotta. Opintojen kesto ei ole suuresti muuttunut 1990-luvun selvityksiin verrattuna. Jotta opintojen kesto ei venyisi yli tavoiteajan, tulisi oppiaineen kiinnittää huomioita erityisesti tutkimuksessa selvitettyihin opintojen hidasteisiin ja edistäjiin. Tutkimuksessa selkeni, että opiskelujen aikainen työssäkäynti oli yleistä etenkin viestinnän alan tehtävissä. Jopa 95 prosentille vastaajista oli kertynyt työkokemusta viestinnän alalla ainakin jonkin aikaa opintojen ohessa. Sekä opintojen kesto että työssäkäynti opintojen aikana todettiin pääpirteissään noudattavan samoja määriä, kuin vuonna 1999. Tutkimuksessa selvisi, että noin kaksi kolmasosaa (61 %) vastaajista oli kyselyhetkellä vakituisessa kokopäivätyössä. Seuraavaksi yleisempiä työsuhdemuotoja olivat määräaikainen kokopäivätyö (14 %) ja freelancer-tehtävät (6 %). Vain 3 prosenttia vastaajista oli työttömänä. Kun tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimuksiin, voidaan todeta, että vakituisen kokopäivätyön osuus on laskenut tasaisesti vuodesta 1992 (75 %) ja 1999 (64 %). Positiivista on kuitenkin se, ettei työttömien määrä ole noussut 1990-luvulta ja että työttömien osuus on edelleen hyvin pieni. Suurin osa vastaajista työskentelee joko journalismin (29 %), tiedottamisen (20 %) tai konsultoinnin (14 %) tehtävissä. Mielenkiintoinen havainto on se, että verrattuna vuosien 1999 ja 1992 selvityksiin journalismin ja tiedottamisen suosiot ovat päinvastaisia. Vielä 1990-luvulla tiedottaminen oli valmistuneille yleisempi toimiala. Tosin on otettava huomioon, että aikaisemmissa selvityksissä ei toimialoja listattu yhtä montaa, kuin tässä tutkimuksessa. Siksi on ymmärrettävää, että aikaisemmissa raporteissa vastaukset ovat keskittyneet journalismiin ja tiedottamiseen, kun taas käsillä olevassa selvityksessä vastaukset ovat hajaantuneet myös uusiin vaihtoehtoihin

32 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla viestinnän konsultoimiseen ja viestinnän johtotehtäviin. Positiivisena tuloksena voidaan pitää sitä, että vastaajista vain 7 prosenttia on työllistynyt muun kuin viestinnän alan tehtäviin, kun vielä 1990-luvulla vastaavat luvut olivat hieman suurempia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vastaajat ovat vaihtelevasti tyytyväisiä siihen, kuinka hyvin viestinnän opinnot palvelevat heidän nykyisiä työtehtäviään. Alle puolet vastaajista (49 %) katsoi opintojen vastaavan työtehtäviä joko hyvin tai erittäin hyvin, kun taas noin kolmasosa (34 %) katsoi opintojen palvelevan työtehtäviä vain jonkin verran. Lisäksi yhteensä 17 prosenttia vastaajista katsoi, että viestinnän opinnot vastaavat työtehtäviä melko huonosti tai erittäin huonosti. Verrattaessa aikaisempien tutkimusten tuloksia voidaan todeta, että valmistuneet ovat olleet tyytymättömämpiä opintojen ja työelämän vastaavuuteen kuin 1990-luvulla. Tämä epäsuotuisa kehitys tulisi huomioida arvioitaessa oppiaineen tavoitteita ja opetussisältöjä 2010-luvulla. Tutkimuksessa todettiin, että vastaajien yleisin palkkaluokka käsitti 3000 3999 euron kuukausittaiset bruttotulot. Naisten ja miesten palkkoja verrattaessa todettiin melko yllättävä tulos, että vastaajista naiset ansaitsivat enemmän kuin miehet. Tulos on selitettävissä miesten melko pienellä vastaajaryhmällä sekä sillä, että miesvastaajista enemmän kuului nuorempiin ikäluokkiin. Kolmen toimialan palkkoja verrattaessa todettiin, että konsultit tienasivat keskimääräisesti enemmän kuin tiedottajat, ja toisaalta tiedottajat ansaitsivat enemmän kuin toimittajat. Toimialojen palkkatuloja vertailtaessa on kuitenkin syytä huomioida, että kunkin ryhmän vastaajamäärät ovat pieniä. Palkkaluokkia on melko vaikea verrata vuosien 1992 ja 1999 selvityksiin valuuttavaihdoksesta ja inflaatiosta johtuen. 1990-luvun selvityksissä miehet tienasivat naisia enemmän, mikä myös vastaa yhteiskunnan yleistä käsitystä ja muita tutkimustuloksia. Tarkasteltaessa vastaajien työllistymistä voidaan todeta, että yli kaksi kolmasosaa (68 %) ei joutunut valmistumisajankohtanaan hakemaan lainkaan työpaikkaa, sillä heillä oli jo työsuhde sovittuna. Samoin vuoden 1999 tutkimuksessa selvisi, että puolella vastaajista (55 %) oli tiedossa työpaikka valmistumisajankohtana. Tulosten valossa on syytä pohtia, onko työpaikan saanti jopa edellytys opiskelijan halukkuudelle valmistua. Mikäli suurin osa opiskelijoista on hankkinut itselleen työpaikan ennen valmistumistaan, voisi kuvitella, että tällä on vaikutusta myös kanssaopiskelijoihin. Voidaan olettaa, että valmistumisen viipyminen saattaa nimenomaan johtua siitä, että monet haluavat ensin varmistaa työpaikan. Tutkimuksessa selvisi, että kolmella neljästä vastaajasta (75 %) ei ollut kertynyt lainkaan työttömyysjaksoja valmistumisen jälkeen. Vajaa viidesosa oli ollut työttömänä enintään 6 kuukauden mittaisen jakson. Yli 6 kuukautta työttömänä oli ollut vastaajista vain 7 prosenttia. Tuloksia voidaan pitää erittäin positiivisina, sillä yli 90 prosenttia vastaajista on kyennyt työllistymään valmistumisensa jälkeen kärsimättä pitkistä työttömyysjaksoista.

4. Yhteenveto 33 Tutkimus osoitti, että keskeisimmät tekijät työpaikan saamisen kannalta olivat työkokemus sekä viestinnän opinnot. On siis ymmärrettävää, että opiskelijat pyrkivät keräämään työkokemusta jo opintojensa aikana. Tämä tukee myös aikaisemmin todettua tulosta, että valmistumista lykätään, kunnes työkokemusta on kertynyt tarpeeksi. Viestinnän opintojen merkitys työpaikan saamisen kannalta ei ole yllättävää, kun huomioidaan, että vastaajista 93 prosenttia työskentelee viestinnän alan työtehtävissä. Työhönsijoittumisen lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa viestinnästä valmistuneiden mielipiteitä viestinnän oppiaineen opetuksesta. Vastaajat olivat tyytyväisimpiä seminaareihin ja pro gradu -työn ohjaukseen, kun taas tyytymättömimpiä oltiin opintojen ohjaukseen. Vastaajia myös pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon viestinnän oppiaine oli tarjonnut erilaisia valmiuksia. Vastaajat kokivat, että opinnot olivat tarjonneet parhaiten kriittistä ajattelukykyä, teoriatuntemusta ja tiedon keruu- ja analysointitaitoja. Sen sijaan yhteistyökykyä, tietotekniikkataitoja sekä käytännönläheistä työskentelyä opinnot olivat tarjonneet vähiten. Yhteistyökyky, tietotekniikka ja käytännönläheinen työskentely ovat kaikki valmiuksia, jotka liittyvät suoraan työelämään. Heikot keskiarvot ovatkin yhteneviä aikaisemmin mainitun tuloksen kanssa siitä, että vastaajat melko tyytymättömiä opintojen ja työelämän vastaavuuteen. On selvää, että oppiaineen tulisi pystyä kehittämään näitä osa-alueita tarjotakseen opiskelijoille parhaimmat mahdolliset eväät työelämään. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti joko hidastaneet tai edistäneet opiskelijoiden opintojen etenemistä ja siten valmistumista. Tutkimuskysymyksiä selvitettiin sekä vertailemalla keskiarvoja että tulkitsemalla korrelaatiokertoimia. Kun vastaajia pyydettiin arvioimaan asteikolla, mitkä tekijät olivat hidastaneet heidän opintojaan, vahvimpina hidasteina paljastuivat työssäkäynti, taloudelliset vaikeudet sekä opiskelumotivaation lasku. Korrelaatiokertoimiin perustuen vahvistui tulos, että opiskelumotivaation lasku ja työssäkäynti ovat tilastollisesti merkitsevässä riippuvuussuhteessa opintojen kestoon. Lisäksi korrelaatiokertoimien perusteella myös epävarmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen, perheen perustaminen ja sairaus ja vamma hidastivat vastaajien opintoja. Korrelaatiokertoimien kohdalla on tärkeää huomioida, että vastaajaryhmät olivat muutamien muuttujien kohdalla pieniä. Perustuen sekä keskiarvoihin että korrelaatiokertoimiin voidaan tiivistää, että ainakin työssäkäynti, opiskelumotivaation lasku sekä epävarmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen ovat hidastaneet vastaajien valmistumista valtiotieteiden maistereiksi. Kun oppiaineessa pyritään tukemaan opiskelijoiden opintojen etenemistä, ovat mainitut tekijät avainasemassa. Haasteellisempi kysymys on se, kuinka yliopisto kykenee kehittämään olosuhteita mielekkäälle ja tehokkaalle opiskelulle. Opiskelumotivaation puute on osa-alue, johon nimenomaan viestinnän oppiaineen tulisi reagoida. Kun tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti edistäneet vastaajien opintoja ja valmistumista, jouduttiin tyytymään keskiarvojen vertailuun. Korrelaatiokertoimet eivät osoittautuneet tilastollisesti merkittäviksi. Vastaajat arvioivat, että eniten heidän opintojaan olivat edistäneet varmuus työpaikasta

34 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla valmistumisen jälkeen ja toisaalta vähiten opintojen ohjaus. Tulokset ovat yhteneviä tutkimuksen muiden osa-alueiden kanssa. Kuten aikaisemmin jo todettiin, tulokset antavat kuvan, että opiskelijat lykkäävät valmistumistaan siihen saakka, että heillä on tiedossa työpaikka. Toisaalta nimenomaan opintojen ohjaus sai heikoimman keskiarvon oppiaineen opetusta arvioitaessa. On siis perusteltua vaatia opintojen ohjauksen tehostamista. Ei vain tyytymättömyyden perusteella, vaan myös siksi, ettei opintojen ohjaus ole kyennyt edistämään vastaajien valmistumista. Lopuksi tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, kuinka suuri osuus viestinnän entisistä opiskelijoista olisi kiinnostunut yhteistyöstä yliopiston ja siellä vielä opiskelevien kanssa. Vastaajista noin kolmasosa ilmoitti olevansa kiinnostunut alumnitoiminnasta, kun taas vain viidesosa vastasi negatiivisesti. Lisäksi on huomioitava, että jopa 44 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa mahdollisesti kiinnostunut alumnitoiminnasta. Lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että heistäkin osa lopulta osallistuisi alumnitoimintaan, mikäli siihen tarjottaisiin mahdollisuus. Vastaajia pyydettiin myös ilmoittamaan, mihin eri alumnitoiminnan muotoihin he haluaisivat osallistua. Kiinnostavimpana koettiin viestintäpäivät, eli alan uusimpaan tutkimukseen tutustuminen, ja vähiten suosituksi osoittautui opetuksen kehittämiseen osallistuminen. Vastaukset alumnitoiminnasta ovat yhteneviä vuoden 1999 raportin kanssa. Selvityksen päämääränä on ollut tarjota kattavasti tietoa niin työhönsijoittumisesta, viestinnän opintojen sisällöstä kuin opintojen etenemisestä tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Vastaajien antamia tietoja voidaan hyödyntää, kun pohditaan viestinnän oppiaineen kehityssuuntia 2010-luvulla ja toisaalta vastaavuutta työelämän tarpeisiin. Lisäksi raportti tarjonnee hyödyllistä tietoa niille, jotka parhaillaan opiskelevat viestintää tai harkitsevat viestinnän opintoja

5. Lähteet 35 5. Lähteet Ahlfors, M., Lindfors, H. & Saarinen, N. (1992). Viestintää opiskelleiden työhönsijoittumistutkimus. Selvitys viestintää opiskelleiden sijoittumisesta työmarkkinoille ja koulutustyytyväisyydestä. Opintoasiain julkaisuja 5/1992. Seppälä, K. (1999). Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla 1999. Selvitys viestinnän laitokselta 1990 1998 valmistuneiden sijoittumisesta työmarkkinoille. Yliopistopaino.