Teatteritieteen työelämäselvitys valmistuneet maisterit ja tohtorit

Transkriptio

1 Teatteritieteen työelämäselvitys valmistuneet maisterit ja tohtorit TIIVISTELMÄ Työelämäselvityksen tavoitteena oli tuoda esille teatteritieteestä valmistuneiden kokemuksia työelämästä, tuottaa oppiaineelle tietoa valmistuneiden työllistymisestä sekä opiskelijoille valmistumisen jälkeisistä työllistymismahdollisuuksista. Selvityksen kohderyhmänä olivat Helsingin yliopistosta vuosina valmistuneet maisterit ja tohtorit, joilla oli pääaineenaan teatteritiede. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki mennessä valmistuneet. Kohderyhmään kuului 72 maisteria ja 12 tohtoria. Selvityksessä ei käytetty henkilötietorekistereitä. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse niille kohderyhmään kuuluville, joiden sähköpostiosoite oli mahdollista selvittää. Kyselylomake lähetettiin 93 %:lle valmistuneista maistereista ja kaikille tohtoreille. Kyselylomakkeeseen vastasi 44 % kaikista kohderyhmän maistereista ja 50 % tohtoreista. Kysymykset liittyivät muun muassa opintojen aikana tehtyyn ansiotyöhön, työharjoitteluun sekä valmistumisen jälkeiseen työelämään. Tohtoreille suunnatussa erillisessä kyselylomakkeessa oli erityisesti tohtoreille räätälöityjä kysymyksiä koskien muun muassa jatkoopintojen rahoitusta. Maisterit Maisterikyselyyn vastasi 32 henkilöä 72:sta. Vastaajista 14 oli valmistunut 3 7 vuodessa. Suurin osa heistä oli opiskellut 5 7 vuotta, mutta aineistossa oli myös yksi kolmessa vuodessa valmistunut. Vastanneista 18 oli suorittanut opinnot yli seitsemässä vuodessa. Aineistossa oli yllättävän paljon pitkään opiskelleita, sillä kymmenen vuotta tai sitä pidempään opiskelleita oli 14 ja yli kaksikymmentä vuotta opiskelleita oli neljä. Opintojen keston mediaani oli 8 vuotta. Opintojen keston pituutta selittää se, että monet olivat opintojensa aikana päätoimisesti työssä, joten opiskelu oli osalla vastaajista sivutoimista. Osa oli palannut suorittamaan opinnot loppuun oltuaan jo vuosia työelämässä. Opintojen aloitus- ja valmistumisikä laskettiin syntymävuoden mukaan. Yleisin opintojen aloitusikä oli 19 ja aloitusiän mediaani oli 22 vuotta. Eniten valmistuneita oli ikäryhmässä vuotiaat ja he olivat valmistuneet myös nopeimmin, eli pääasiassa 5 7 vuodessa. Valmistuneiden iän mediaani oli 31.

2 Sivuaineiden vaihtelevuus oli suuri, sillä erilaisia sivuaineita löytyi aineistosta yhteensä 47. Yleisimpiä sivuaineita olivat yleinen kirjallisuustiede sekä viestintä, jotka oli nimetty vastauksissa kuudesti. Kotimainen kirjallisuus ja elokuva- ja televisiotutkimus olivat sivuaineena viidellä vastaajalla. Filosofia tai teoreettinen filosofia oli viidenneksi yleisin sivuaine ja sen oli nimennyt neljä vastaajaa. Loput sivuaineet oli nimetty kahdesti tai yhden kerran. Vastaajista yli kolmasosa oli suorittanut myös muita tutkintoja teatteritieteen pääaineopintojen lisäksi. Teatteri-, tanssi- ja kulttuurialan tutkintoja oli neljällä vastaajalla. Vastanneista 91 % oli ollut ansiotyössä opintojen aikana ja heistä suurin osa opiskelualaan liittyvissä ansiotöissä. Mainitut opiskelualaan liittyvät työt vaihtelivat laajasti, ja useampi vastaaja mainitsi työskennelleensä assistenttina, sihteerinä ja tuottajana. Esiin nousivat työt teatterialan järjestöissä, lehdissä sekä Teatterimuseon tarjoamat työt. Vastaajat olivat monissa tapauksissa tehneet useampaa kuin yhta omasta opintoalasta riippumatonta tyo ta. Vastaajilta kysyttiin myös työharjoittelun suorittamisesta. Noin puolet vastaajista oli suorittanut maisterivaiheen työharjoittelujakson työharjoittelussa Suomessa. Yksi oli suorittanut työharjoittelun ulkomailla ja yksi vastaaja oli saanut sen hyväksiluettua työtehtävällä. Yllättävää oli, että vastaajista 15 ei ollut suorittanut työharjoittelujaksoa lainkaan. Tätä ei selittänyt opintojen aloitusvuosi eikä valmistumisvuosi. Työharjoittelu on ollut pakollinen vuodesta 2005 lähtien, mutta työharjoittelun suorittamatta jättäneet olivat valmistuneet vuosina On mahdollista, että osa vastanneista on saanut työharjoittelun hyväksi luettua jollain työtehtävällä, mutta ei ole huomioinut sitä vastauksessa. Kysymyslomakkeella pyydettiin myös mainitsemaan työharjoittelupaikkoja, joista erityisesti esiin nousivat teatterialan järjestöt, festivaalit sekä teatterit. Suurin osa työharjoittelujakson suorittaneista ilmoitti työharjoittelusta olleen hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta. Monet nostivat hyötyinä esiin työharjoittelun kautta saadut hyödylliset kontaktit ja osalla harjoittelu oli poikinut lisätyötä samassa työpaikassa. Kaikki maisterikyselyyn vastanneet olivat olleet ansiotyössä jossain vaiheessa valmistumisen jälkeen, ja heistä suurin osa oli ollut opiskelualaan liittyvässä työssä. Useimmilla vastaajilla kaikki valmistumisen jälkeiset työsuhteet olivat opiskelualaan liittyviä. Yli kolme neljäsosaa vastaajista oli myös vastaushetkellä työssä ja heistä useimmat opiskelualaan liittyvissä tehtävissä. Noin kolmasosalla oli useampi kuin yksi työllistäjä. Suurin osa vastaajista oli kokoaikaisesti työssä ja

3 vain kaksi vastaajista oli osa-aikaisia. Suurimman osan työsuhde oli toistaiseksi voimassa oleva, mutta joukosta löytyi myös jonkin verran määräaikaisia, muutama freelancer ja yksi yrittäjä. Kaksi kolmasosaa vastaajista ei ollut ollut työttömänä missään vaiheessa valmistumisen jälkeen. Työttömänä olleilla pisin työttömyysjakso oli 14 kuukautta. Valmistumisen jälkeen työttömänä olleiden keskimääräinen työttömyyden kesto oli 5,9 kuukautta. Pyysimme vastaajia määrittelemään oman tehtävänimikkeensä. Yleisimmät tehtävänimikkeet olivat tuottaja ja tiedottaja. Useampi vastaaja määritteli itsensä toimittajaksi. Joukosta erottui tehtävänimikkeenä myös kansainvälisten asioiden suunnittelija. Eri nimikkeitä nimettiin yhteensä 20. Vastaajat saivat kuvailla vapaamuotoisesti tärkeimpiä työtehtäviään. Vastaajien joukossa oli henkilöitä ylimmästä johtoportaasta rivityöntekijöihin, mutta suurin osa määritteli asemakseen työpaikalla "asiantuntija, tutkija, opettaja". Toimialoista kysyttäessä teatteri oli yleisin pääasiallinen toimiala, ja seuraavaksi yleisimmät toimialat olivat opetusala, muu kulttuuriala sekä tutkimusala. Työn luonnetta kuvaamaan oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto, esimerkiksi hallinto, opetus ja tutkimus. Viestintä ja hallinto olivat yleisimmät valinnat. Lisäksi mainittiin muun muassa yleisötyö, dramaturginen työ, organisointi ja seminaarien tuottaminen. Kaikista vastaajista kymmenen oli saanut nykyisen työpaikkansa avoimen haun kautta. Useammassa vastauksessa korostui myös suhteiden merkitys työpaikan saannissa. Vastaajilta kysyttiin eri asioiden vaikutusta työllistymiseen. Vaihtoehtoina olivat "Hyvin paljon", "Melko paljon", "Melko vähän", "Ei ollenkaan" ja "En osaa sanoa". Akateemisen tutkinnon koettiin vaikuttavan omaan työllistymiseen eniten. 20 maisterivastaajan mielestä se vaikutti työllistymiseen "Hyvin paljon". Myös moni koki oman alan työkokemuksen sekä oman aktiivisen työnhaun vaikuttavan hyvin paljon työllistymiseen. Harrastusten sen sijaan ei koettu vaikuttavan työllistymiseen. Suurin osa oli sitä mieltä, että harrastuksilla ei ollut työllistymisen kannalta lainkaan vaikutusta. Vaikutusta työllistymiseen tarkasteltiin myös keskimääräisen arvon mukaan laskettuna. Akateemisen tutkinnon koettiin olevan keskimääräisesti tärkein työllisyyteen vaikuttava tekijä. Myös persoonaa ja oman alan työkokemusta pidettiin keskimääräisesti tärkeinä tekijöinä työllistymisen kannalta, samoin sattumaa tai onnea, omaa aktiivista työnhakua sekä omaa pääainetta. Pro gradu -tutkielman aiheen ei koettu vaikuttavan työllistymiseen kovinkaan paljon. Teatteritieteen tarjoamista työelämävalmiuksista esiin nostettiin useassa vastauksessa

4 substanssiosaaminen sekä analysointitaidot. Teatteritieteen kuvailtiin tarjoavan hyvän kuvan teatterikentästä sekä hyödyllisiä verkostoja ja kontakteja. Opinnot antoivat myös valmiuksia tutkimustyöhön sekä yleisempää teatterintuntemusta. Opiskelijat kokivat kuitenkin, että opinnot eivät tarjonneet käytännön työelämätaitoja, kuten esimerkiksi viestintä-, tuotanto- ja markkinointitaitoja. Muutama vastaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että näiden taitojen tarjoaminen ei myöskään ole yliopiston tehtävä. Oppiaineelta toivottiin myös vahvempaa tukea verkostoitumiseen ja työelämäkontaktien luomiseen. Lähes kaikkien vastaajien mielestä tutkinto oli hyödyllinen. Tutkinto mahdollisti korkeamman palkkatason ja lisäksi monet mainitsivat tämän hetkisen työpaikan vaativan ylempää korkeakoulututkintoa. Tutkinnon vahvuuksina mainittiin sen tarjoamat analyysi- ja kirjoitustaito sekä yleissivistys. Hyötyinä koettiin sen tuoma arvostus, verkostot sekä teatterikentän tuntemus. Vastaajilta kysyttiin myös, onko tutkinnosta ollut haittaa. Vastauksissa mainittiin, että tutkinnosta on voinut olla haittaa siten, että työnhaussa hakijaa on voitu pitää ylikoulutettuna tai opintoalaa on voitu pitää erikoisena. Opintoalan erikoisuus on toisaalta voitu nähdä myös positiivisessa valossa. Tohtorit Tohtorikyselyyn vastasi kuusi tohtoria kahdestatoista. Tohtorit valmistuivat keskimäärin 7,7 vuodessa. Kaikki kuusi tohtoria saivat apurahaa jatko-opintojen aikana. He rahoittivat opintojaan myös ansiotyötä tekemällä, opintotuella ja muun taloudellisen tuen avulla. Kuudesta tohtorivastaajasta viisi oli opintojen aikana ansiotyössä. Tohtorit tekivät omaan opiskelualaan liittyviä töitä jatko-opintojen ohessa. Opetus ja luennointi mainittiin useassa vastauksessa. Tohtoreiden väitöskirjan tekemiseen liittyviä motiiveja olivat henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen, tutkimustyöhön ja tutkimusalaan. Aiheen valintaan vaikuttivat myös oma kiinnostus ja pro-gradu -tutkielman aihe. Lomakkeella kysyttiin myös ulkomaisista tutkimusjaksoista, joista oli kokemusta vain yhdellä tohtorivastaajalla. Osa ilmoitti kuitenkin osallistuneensa konferensseihin ja kesäkursseille ulkomailla. Tohtoreista kaikki olivat olleet ansiotyössä valmistumisensa jälkeen. Heistä viisi oli työskennellyt opiskelualaan liittyvissä työtehtävissä. Tohtoreista neljä oli vastaushetkellä työssä, ja heistä kaikki

5 omaan opiskelualaan liittyvissä tehtävissä. Useampia ansiotöitä oli yhteensä neljällä vastaajalla. Vastaajista neljä oli kokoaikaisia ja kaksi osa-aikaisia työntekijöitä. Vastaajista kaksi oli työssä toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, kaksi oli määräaikaisia, yksi oli yrittäjä ja yksi apurahatutkija. Tohtoreista kolme oli ollut työttömänä valmistumisen jälkeen. Pisin työttömyyden kesto oli viisi kuukautta. Suurin osa määritteli kuuluvansa ryhmään "asiantuntija, tutkija, opettaja". Pääasialliseksi toimialakseen tohtorit valitsivat muun muassa teatterialan, opetusalan, muun kulttuurialan ja muun yritysalan. Lisäksi mainittiin erikseen tanssi ja viestintä. Suurimmalla osalla työtehtävät liittyivät tutkimukseen, hallintoon ja opetukseen. Tohtoreista vain yksi oli hakenut työpaikkaa hakemuksella. Myös tohtoreilta kysyttiin eri asioiden vaikutusta työllistymiseen. Vastausvaihtoehdot olivat "Hyvin paljon", "Melko paljon", "Melko vähän", "Ei ollenkaan" ja "En osaa sanoa". Kuten maistereilla, myös tohtoreiden vastauksissa akateemisen tutkinnon koettiin vaikuttavan työllistymiseen eniten kaikista kysytyistä asioista. Suurin osa vastaajista koki myös pääaineen ja väitöskirjan vaikuttavan työllistymiseen "Hyvin paljon". Esimerkiksi harrastusten taas ei koettu vaikuttavan työllistymiseen. Suurin osa vastasi, että harrastukset vaikuttivat työllistymiseen "Ei ollenkaan". Kun vastauksia tarkasteltiin keskimääräisen arvon mukaan, akateemisella tutkinnolla, pääaineella, omaan alaan liittyvällä työkokemuksella ja persoonalla oli eniten vaikutusta työllistymiseen. Myös omaan alaan liittyvän työkokemuksen sekä oman aktiivisen työnhaun koettiin olevan keskimääräisen arvon mukaan tarkasteltuna työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tohtorit kokivat opintojen antavan tutkimustyössä vaadittavia valmiuksia sekä ajattelukykyä, hahmotuskykyä, tiedonhankintataitoja sekä tekstin tuottamisen valmiuksia. Tohtoreiden mukaan tutkinto ei tarjonnut tukea esimerkiksi apurahahakemusten laatimiseen, työnhakutaitoja tai taidekentän käytännön toimintaan liittyvää kokemusta ja ymmärrystä. Tutkinnon hyödyt korostuivat tutkijantyön näkökulmasta, jossa se on ehdoton edellytys. Osa tohtoreista koki tohtorin tutkinnosta olevan haittaa työnhaussa verrattuna alempiin tutkintoihin. Työelämäselvityksen tekijät: Teatteritieteen opiskelijat Susan Harjunen ja Aino Torikka Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Helsingin yliopisto