.. ad. o lo. tg'oa.", GEOLOGAN TUTKMlSKESKUS PohjoisSllomcn aillctoimisto elm 06/37 14/9<)1 1 Sodankylii Kaaresselka Eclis Pulkkinen Hcleml H ulldd 04.0Ll999 TUTKMUSTYOSELOSTUS SODANKYLAN KUNNASSA VALTAUSALUELLA KAARESSELKA 6 11, KAV.REK. NUMEROT 616211, 6162/2, 627711, 627712, 677111 JA 6771/2 SUORTETUST A MALMTUTKMUKSST A.... 7494 7493 Kaarcsselkii Au, Asja e u '..'. 0 :. 0.... A lllllll ) Au (Pllh)
Claims 1 1.. 1 7498, 7496 7494 7492 7490 ]462 3464 3466 3468 Aeromagneellinen matalalentokartta KeskiLapin vihreiikivialueen ja sen eteliipuolisen graniittikompleksin kontaktialueelta. Kaaresseliin valtausalueet on rajattu punaisella. Kultaesiintymat liittyviit kaakosta luoteeseen suuntauluvaan lineaalioon. Lowaltitude aeromagnetic mapji"om the contact area oflhe Central Lapland Greenstone Belt and the Granite Complex. The claims ofkaaresselkii are indicated as red rectangles. The SE NE orientated lower grade anomaly is associated with the /ineation and goldbearing rocks of Kaaresselkii.
, elm 06/3714/9911 TVSTELMA Kaaresselka sijaitsee Lapin laanin Sodankylan kunnassa 20 kn kirkonkylan taajamasta luoteeseen karttaaueea 3714 01 (l :20000). Tutkimusaue on hyvin tavoitettavissa maanteitse. Sinne paastaan parhaiten ajamalla kirkonkylasta noin kolme kilometria valtatieta 4 pohjoiseen, josta kaannytaan vasemmale Jeesiojoenratsutiee. Se on ympari vuoden auki pidettavaa sorapaauysteista paikaistieta. Tata ajetaan noin 20 kn. Siita haarautuu oikeale KaaresseHintie (Kuvat ja 2). Tie on metsaautotie, ja se on merkitty 1 :50 OOOmittakaavaiselle maastokartalle. Tama tie ja siihen liittyvat puutavarakuljetusten kayttamat juontohaarat kattavat koko 10 neliokilometrin laajuisen tutkimusaueen. Kaaresselan metsatieverkostosta osa on sorapaallysteisia ja osa kuivie mantykankaiue raivattuja linjoja. Ne ovat oueet lapi vuoden puutavarakuljetusten reitteina lukuun ottamatta muutamaa akukesan viikkoa roudan sulamisen aikana. Kaaresselantie johtaa pohjoiseen Kaaresvuoman itapaan yli Kaarestunturin aueee, mista sodankylalainen kiviaan yrittaja kuljettaa kuormaautoa kivilaattoja kirkonkylaiin. Louhokselta on myos yhteys Kaarestunturin lansipaan yli Rajalan kylaan. Alue koostuu kolmesta loivapiirteisesui selanteesta. Niita ymparolvlen aavien paikkojen korkeus merenpinnasta on 190 210 m ja selanteiden korkeimmat paikat ovat 240 245 m. Maasto on kuivaa ja laakeaa mantykangasta ja siten KeskiLapin helppokulkuisimpia alueita (Kuvat 4 5). Vesistiit puuttuvat taysin ; labimmat vesipaikat ovat Jeesiojoki etelapuolella ja Kaaresoja lansipuolella. Kultaesiintymien alueia pohjaveden pinta on vabintaan 20 m:in syvyydessa. Kaaresselassa kallioperan korkea karbonaattipitoisuus on vaikuttanut kalion pinnan voimakkaaseen rapautumiseen. Tasta syysta kaliopaljastumina on vain labes muuttumattomia kivilajeja. Tasta esimerkkina on tutkimusalueen etelaosan vajtakivilaji, vulkaaninen konglomeraatti. Taman alueen breksioituneisiin ja hiertyneisiin vyohykkeisiin liittyvat lupaavimmat kultaesiintymat. Lahes muuttumatonta konglomeraattia on satunnaisesti pienina sammalpeitteisina pajastumina, mutta kultaesiintymat eivat ole lainkaan paljastuneet. Tasta syysta oli perusteltua aoittaa tutkimus kohteeisela moreenigeokemiala. Naytteet otettiin yleensa metrin syvyydelta tiheydea 50 m x 50 m. Koko alueelta otettiin 4080 naytetta. Moreeninaytteissa kullan keskiarvopitoisuus on 4.76 ppb ja summa% 95:n kohdala 13.7 ppb. Ensin mainitusta aineistosta ovat esimerkkina Kuvat 7 ja 8. Moreenin geokemian kromi ja nikkelipitoisuudet osoittavat ultramafiittimuodostuman kulkevan tutkimusalueen lapi (Kuva 7). Kupari kalkofiilisena akuaineena osoittaa kiisuuntumia. Ultramafiitteihin ja kiisuuntumiin viittaava krominikkelikuparianomaliavyohyke suuntautuu kaakosta luoteeseen. Tama vastaa magneettisen anomaian suuntaa (Kuva ), mutta on vain osittain samaua paikalla. Kultaanomaliat liittyvat osittain edella mainittuun suuntaan (Kuva 8). Naiden anomalioiden osoittamista paikoista on loydetty kultapitoista kivea. Kaaresselan kultaesiintymat ovat epigeneettisia, hydrotermisia mineralisaatioita. Mineraisaatiot iittyvat eri kivilajiyksikoiden kontakteihin muodostuneisiin hiertosaumoihin. Kohonneet kultapitoisuudet liittyvat niihin hiertosaumojen osiin, missa on kuparikiisukvartsi tai rikkikiisukvartsijuonistoa tai pienoisbreksiaa seka kiisukarbonaattibreksiaa tai juonistoa.
..... elm 06/3714/9911 Geologian tutkimuskeskuksen tutkimukset osoi ttavat, etta Kaaresselan kultaesiintymista perusteellisesti tutkitut kohteet Vanha ja Tienvarsi ovat taloudellisesti kiinnostavia. Kohteessa Lampi on hiertosaumoissa kapeita mineralisaatioita, joissa useissa kairarei'issa kultapitoisuus on yhden metrin jaoksissa 2 5 ppm. Alustavasti tutkituissa kohteissa Janka, Kumpu, Rakka, Rinne ja Crossing on kulta ja kuparirnineralisaatioita, mutta niissa todetut metallipitoisuudet ovat pienia. Kohteessa Vanha on kultapitoista kivea 650 m:n matkalla italiinsisuunnassa. Sen keskella on 200 m pitkii ja 10 m levea kultaesiintyma (Kuvat 10 ja 11). Syvin leikkaus on 55 m:n tasolta (R413). Tiihan perustuen esiintymiissii arvioidaan olevan viihintiiiin 110 000 m' kultapitoista kiveli. On ilmeista, etta esiintyma jatkuu syvyyssuunnassa. Tiiman esiintyman molemmissa paissa on siirrokset. Esiintyman on todettu jatkuvan siirrosten ita ja Hinsipuolella, mutta jatkeissa kultapitoisuus on pienempi. Kuparipitoisuus on 0.2 2.0 % 160 metrin pituisessa jaksossa, jossa paras Hivistys kolmen metrin matkalla on keskimiiiirin 1.8 %. Varsinaisen kultaesiintyman etelapuolella tutkimusojassa M198 on kahden metrin matkalla kiisuuntuneessa ja karbonaattiutuneessa amfibolikivessa keskimiiiirin 1.9 ppm Au ja 2.0 % Cu. Kohteen Tienvarsi kultaesiintymii koostuu vulkaanisen konglomeraatin ja grafiittiliuskeen kontaktiin syntyneen hiertosauman kultarikkaasta karbonaattikiisujuonistosta ja breksiasta (Kuvat 10 ja 12). Kiisujen ja karbonaatin rapautuminen on aiheuttanut runsaasti sydiinhukkaa. Esiintymii on pystyasentoinenja sen pituus on kaakkoluode suunnassa 200 mja leveys 4 13 m. Syvimmat leikkaukset ovat 40 m:n tasolta. Taman perusteella kultapitoista kivea arvioidaan olevan viihintiiiin 56 000 m 3 Esiintymiin malrniaines on ouhittavissa kaivinkoneella ainakin 40 metrin tasolle saakka. Kohde Lampi sijoittuu 500 m Vanhakohteen lansipuolellaja 500 m Tienvarsikohteen etelapuoleila. Mineralisaatio koostuu kahdesta vulkaanisessa konglomeraatissa olevasta hiertosaumasta. Etelapuolen hiertosauman rikkikiisusta ja kvartsista koostuvassa, mikrobreksiassa kultapitoinen osue on 10 m:n matkalla ja sen korkein pitoisuus on 5.87 ppm Au. Rikkikiisussa on kultaa hyvin pienina sulkeurnina. Kaaresselan lansiosaan sijoittuvissa alustavasti tutkituissa kohteissa (Liite 1) on yleensa todettu subekonornisia kultapitoisuuksia. Kohdetta Rakka esitellaan tassa raportissa muita laajemrnin, koska siella on todettu kvartsijuonistosta 0.5 1.4 ppm:n kultapitoisuuksia ja 0.5 3.0 %:n kuparipitoisuuksia. Hiertovyohykkeissa on karbonaattien ja kiisujen rapautuminen aiheuttanut vaikeuksia naytteensaannissa. Nain on erikoisesti kohteessa Tienvarsi, missa 10 m:n matkalla, malrnivyohykkeen lavistyksissa on sydanhukka ollut 40 80 %. Lisiiksi tutkimusten aikana naytteenkasittely ja analyysimenetelmat ovat muuttuneet, mika vaikeuttaa kultapitoisuuksien interpolointia reikien viililla. J atkotutkimuksissa tulisi rapautuneet alueet paikantaa maatutkalla, ottaa suuret naytteet kaivinkoneella ja testata kultapitoisuuksia koerikastuksin..
elm 06/3714/9911 SUMMARY The Kaaresselka exploration target is located in northern Finland, Lapland, in the municipality of Sodankyla. Jeesi6 is the nearest continuously inhabited village about 8 km westwards, but a few houses stand by the river Jeesiojoki about 5 km southwards of the exploration target (Figure 2). The landscape is composed of three relatively shallow hills covered by a thin till blanket (Figures 4 and 5). The soil is welldrained. The ground water level is at least 20 m below the soil surface. A network of gravelly roads and forest tracks cover all the area. The Geological Survey of Finland has carried out exploration for gold at Kaaresselka in several intervals during 1987 1998. The exploration was preceded by detailed geochemical mapping of till. During the mapping till was sampled with a grid of 50 m x 50 m which gave 4080 samples per 10 km 2 The results indicated that the area is almost all over anomalous in gold. The mean of the concentration of gold is 4.76 ppb and the percentile 95 points out 13.7 ppb Au. Both gold and elements associated with ultramafic rocks with copper form an anomalous zone through the area in SE NW direction (Figures 7 and 8). The exploration ofthe anomalous sites revealed several gold and copper deposits. The purpose of this report is to make a preliminary evaluation of the gold and copper resources within the deposits. The gold deposits are epigenetic and hydrothermal in origin. The enrichment of gold is associated with shears in the contacts of different rock types. The highest concentrations of gold occur both in chalcopyritequartz and pyritequartz veins and in sulphidecarbonate breccias and veins of the shears. The exploration area consists of three main targets: Vanha, Tienvarsi and Lampi and of five subtargets: Janka, Kumpu, Rakka, Rinne and Crossing (Appendix.) The main targets cover the southeastern part of the exploration area (Figure 10), whereas the five other targets are situated in the western part. Goldbearing rock occurs as a 650 m long, from east to west orientated zone in the target Vanha. From north to south orientated faults make small dislocations and the zone does not outcrop continuously. There is, however, a continuos 200 m long and 9 16 m wide section of goldrich rock in the centre of the zone. The deepest section is at the depth of 55 m. Accordingly, the volume of the goldbearing rock is at least 110 000 m 3 Free gold as tiny grains has been found in association with pyrite, arsenopyrite, chalcopyrite and especially in carbonate (Figure 11). Concentrations of gold vary in wide range. This may be due to the fact that the sample size in the analysis has been varying during several years of exploration. That makes serious problems in calculating the tonnage of the deposit. Consequently, at the present day only the volume of the deposit is possible to be given. Copper concentration in the deposit is 0.2 2.0 % within 160 m. n the target Tienvarsi gold is associated with a sulphidecarbonate breccia. Sulphides and carbonates have been weathered almost completely down to the depth of 40 m. As a consequence the loss of the drill core has risen up to 40 80 % with in a 10 m wide section. The main zone is 200 m long and 4 13 m wide (Figures 10 and 12). The deepest section is at the level of 40 m. The volume of goldbearing rock in the target is at least 56 000 m 3 Free gold has been seen in association with sulphidecarbon atequartz veins. n addition, there is a separate mineralization of the same type (R04) about 200 m to the southeast of the main zone. This may be continued both to northwest and southeast according to the geophysical data (Figures 9 and 10, Appendix 2.7 2.9). The gold deposit of this type is soft enough to be readily mined simply using an
elm 06/3714/9911 excavator. The target Lampi is composed of two shear zones. The northern one is only 1 2 m thick, but there is a 10 m wide brecciated zone in the southern one where gold concentration rises up to 5.87 ppm (Figures 10 and 13, Appendix 2.11 2.13). Free gold occurs as small inclusions in pyrite. The gold deposits of Kaaresselka are mainly associated with a SENW trending shear zone. Concentration of gold in the deposits is varying. This is due to both high loss of drillcore caused by the high weathering rate of the goldrich rocks and sample preparation and analysis. The use of soil radar is recommended in delineating the gojdbearing weathered zones. To get reliable concentrations for gold large samples and homogenous sample preparation and analysis should be applied.
elm 06/3714/9911 LTTYY RAPORTTANESTO 1. Hulkki H. 1998. SodankyHin Kaaresselan kultaesiintymiin geologia ja mineraiogia. elm 19/3714/1/10. Geologian tutkimuskeskus. 2. Geofysikaaiisten maastomittausten tulokset ovat seka DA TAtiedostoina etta kuvainkasittelytiedostoina GTK:ssa. 3. Geokemiallisten tutkimusten tujokset ovat seka DAT Atiedostoina etta Arclnfopaikkatietojarjestelmassa.
elm 06/3714/9911 TVSTELMA SUMMARY LTYYRAPORTANESTO JOHDANTO SSALL YSLUETTELO 1.1 Tausla 1.2 Tutkimuksen tavoite ja vastuuhenkilot 1.3 Sijainti ja maasto 1.4 Valtaukset 2 SUORTETUT TUTKlMUKSET 2.1 Geologiset tutkimukset 2.2 Geokemialliset tutkimukset 2.3 Geofysikaaliset tutkimukset 2.4 Kair. ukset 2.5 Niiyueiden kiisiuely 2.6 Kemi.lliset analyysit 3 YLESGEOLOGA 3.1 Maapcra 3.2 Kallioperii 3.3 Kohtcellien geologia 3.3.1 Vanha 3.3. 1.1 Gabrodiab.asit 3.3.1.2 Albiiuibreksial 3.3.1.3 Emiiksisetintermediiiiiriset tuffit 3.3.1.4 Grafiiuipitoiset kiyet 3.3.1.5 Sertit 3.3.1.6 Ultraemaksiset luffit 3.3.1.7 Happam.tjuonikiyet 3.3.1.8 Myloniiui 3.3.1.9 Mineralisoituneen jakson kivet 3.3.1.10 Juonet 3 4 5 9 9 9 12 S 15 17 17 17 17 18 18 21 21 21 22 22 23 23 23 24 25
CM 06/3714/99/1 3.3.2 Tienv.rsi 25 3.3.2.1 Vulkaaninen kongiomera.tti 25 3.3.2.2 Emaksinenintermediaarinen tuffi 26 3.3.2.3 Hiertosaumaja sen kultapitoinen vyohyke 26 3.3.3 Lampi 26 3.3.3.1 Pohjoispuoien hiertos.uma 29 4 3.3.3.2 Eleiapuoien hiertos.uma 29 MALMESNTYMEN GEOLOGA 30 4.1 Malmityypit 30 4.1.1 Vanha 30 4.1.2 Tienvarsi 3 1 4.1.3 Lampi 31 4.2 Ma1mien esiinlymislavat. kootja rakenteet 31 4.2. 1 Vanha 31 4.2.2 Tienvarsi 31 4.2.3 Lampi 33 4.3 Alustavasti lu!kitut kohteet 33 4.3.1 Janka 33 4.3.2 Kumpu 34 4.3.3 R.kka 34. 4.3.4 Rinne 38 4.3.5 Crossing 38 4.4 Kemiallinen koostumus 38 5 ESNTYMEN ARVONT 4 1 5.1 Vanha 42 5.2 Tienvarsi 43 5.3 Lampi 43 6 JATKOTOMENPDE EHDOTUKSA 43 8 7 TUTKMUSANESTON TALLENNUS 44 KRJALLSUUSVTTEET 44
1.JOHDANTO 1 elm 061371419911 1.1 Tausta GTK tutki 197880 Kaaresselan PbZnmineralisaatioita (Hiirkonen 1980). Tutkimusalue mitattiin slingramillaja magnetometrilhija kaljion pinnasta otettiin niiytteitii tiiyporalla. Tassa yhteydessa loytyi rautakarbonaattipitoisia kivinaytteita. Nliita analysoitiin v. 1984 ja niiden pitoisuudeksi todettiin 100300 ppb Au. Taman perusteea otettiin karbonaattikiven kohdalta kalionpintanaytteita. Tulokset osoittivat paikaa olevan itaansisuuntaisen kultaanomalian (200800 ppb Au) 300 m:n matkalla. Myohemmin (1987) anomaliaan kevyea kalustoa kairatussa pystyreiassa todettiin 15 ppm:n kultapitoisuus yhden metrin matkalla. Alueelisen moreenin geokemian tulokset tulivat kayttoon vuonna 1987, ja niiden mukaan Kaaresselan a1ueee sijoittuu kaksi kultaanomaalista (1112 ppb Au) naytewi. Samana syksyna alueen rinnemaastoihin kaivetut koemontut osoittivat moreenipeitteen olevan 13 m paksun. Osa koemontuista otetuista kallionaytteista oli kultapitoisia. Taman perusteea toteutettiin talvea 1987 88 Kaaresselassa 10 km':n a1ueea kohteellinen moreeninaytteenotto. Naytteet otettiin metrin syvyydeta ja tiheydella 50 m x 50 m. GTK tutki kohteellisen moreenin geokemian tu10sten osoittamien sinkki ja kultaanomalioiden merkitysta vuonna 1989. Tassa tutkimuksessa alueen itaosasta paikannettiin kalliosta 1.4 % Zn ja 0.57 ppm Au (Karvinen 1997). Vuonna 1991 tehtiin ensimmaiset syviikairaukset 1987 paikannetun kultaanomalian geologisen luonteen ja ulottuvuuden selvittamiseksi. Kairaukset osoittivat paikalla olevan labes pystyasentoisen ja ita1ansisuuntaisen kultamineralisaation, jossa korkeimmat pitoisuudet olivat 13 16 ppm kolmen metrin matkalla (Pulkkinen 1998). latkotutkimuksissa otettiin moreenin geokemian osoittamista useista kultaanomaalisista koh
, J J J, '" ;><:.\ '"!" t ;><: <:>.,., (")., g, "' 0 ;:: '" '"." :l 2.,.,, '" \\ <: ' ' "'" \'\. t: '" '" "." 8" ;;;::., ";:: :l., ".. c., : "'" g: <:::> <:::> a <:::> <:::>." <:::>., X" '" (")., ::. eo.. po ;:,. '"., a c:i ;:,. '", :l..j '" 0 0 0 0 0 \.. ) ' 1 i \.
3 elm 06/3714/9911 teista naytteita kallion pinnastaja tehtiin tunnustelevaa kairausta POKA (046 mm) ja syvakairauskalustolla (056 mrn). Tulokset osoittivat merkittavia kulta ja kuparipitoisuuksia tutkituissa kohteissa.vuonna 1997 kairattiin monitasolpmittauksen osoittamia kohteita seka valtausalueen (Kaaresselka 10) pohjoisosaan sijoittuvaa vulkaanisen konglomeraatin ja grafiittiliuskeen kontaktia. Syyskesalla 1998 mineralisaatioita paljastettiin esiin kaivinkoneella ja niista tehtiin geologiset havainnot ja otettiin uraniiytteet. 1.2 Tutkimusten tavoite ja vastuuhenkiliit Geologian tutkimuskeskuksen tavoitteena on ollut selvituia esiintymien taloudellinen merkitys. Kaaresseltin kultaesiintymissa kulta on paaasiassa pienina hippuina ja hippukasaumina kiisuuntuneissa ja karbonaattiutuneissa hieltosaumoissa. Karbonaattiutuneiden vyohykkeiden rapautuminen aina neljankymmenen metrin syvyyteen on aiheuttanut ongelmia kairasydtinnaytteen saannissa. Sydanhukka on mineralisoituneissa paikoissa ollut pahimmillaan 40 80 %. Kultapitoiset vyohykkeet sisaltavat usein grafiittia, joten grafiitti on voinut sitoa kultaa analyysin liuotusvaiheessa. Nfusta syista esiintymien taloudellisesta merkityksesta voidaan tehda vain karkea arvio. Tassa selostuksessa painotetaan kultaesiintymien merkittavyytta geologisin ja mineralogisin peru stein. Tutkimuksia on johtanut toimialaptiallikko Erkki Vanhanen. Suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut FL Eelis Pulkkinen. FM Helena Hulkki on osallistunut kairausten valvontaan ja kairasydanten raportointiin seka tehnyt ohuthieiden tutkimuksen ja kuvannut kultaesiintymien mineralogian. FK Veikko Keinanen on osallistunut kairasydanten raportointiin. FK Esko Kontas on osallistunut kemiallisten kultanalyysien suunnitteluun. Ff Teuvo Pernu on tehnyt tulkinnat geofysikaalisten mittausten tuloksista. FK Markku Panttaja on vastannut tarvittavista ATK sovelluksista seka jarjestanyt tiedostot paikkatietokantaan (Arclnfo). Kairareikaluotaukset on toteuttanut Astrock Oy. Tutkimusassistentti Pertti Telkkala on vastannut kairareikakuvien tuotannosta. Vilho Mantynen on hoitanut maastossa tutkimuskohteiden sijainnin maaritykset.
........ 4 elm 061371419911 1.3 Sijainti ja maasto Kaaresselka sijaitsee Lapin laanin Sodankylan kunnassa 20 km kirkonkylan taajamasta luoteeseen karttaalueella 3714 01 (1 :20000). Tutkimusalue on hyvin tavoitettavissa maanteitse. Sinne paastaan parhaiten ajamalla kirkonkylasta noin kolme kilometria valtatieta 4 pohjoiseen, josta kaannytaan vasemmalle Jeesiiijoenratsutielle. Se on ympari vuoden auki pidettavaa sorapaallysteista paikallistieta. Tata ajetaan noin 20 km. Siita haarautuu oikealle Kaaresselantie (Kuva 2). Tie on metsaautotie, ja se on merkitty 1:50 OOOmittakaavaiselle maastokartalle. Tama tie ja siihen liittyvat puutavarakuljetusten kayttamat juontohaarat kattavat koko 10 neliiikilometrin laajuisen tutkimusalueen. Kaaresselan metsatieverkostosta osa on sorapaallysteisia ja osa kuiville mantykankaille raivattuja linjoja. Ne ovat olleet lapi vuoden puutavarakuljetusten reitteina lukuunottamatta muutamaa alkukesan viikkoa roudan sulamisen aikana. Kaaresselantie johtaa pohjoiseen Kaaresvuoman itapaan yli Kaarestunturin ajueelle, mista sodankylaainen kivialan yrittaja kuljettaa kuormaautolla kivilaattoja kirkonkylaan. Louhokselta on myiis yhteys Kaarestunturin lansipaan yli Rajalan kyaan. Alue koostuu kolmesta loivapiirteisesta selanteesta. Niita ympariiivien alavien paikkojen korkeus merenpinnasta on 190 210 mja selanteiden korkeimmat paikat ovat 240 245 m. Maasto on kuivaaja laakeaa mantykangastaja siten KeskiLapin helppokulkuisimpia alueita (Kuvat 4 5). Vesistiit puuttuvat taysin; lahimmat vesipaikat ovat JeesiOjoki etelapuolella ja Kaaresoja ansipuolella. Kultaesiintymien alueilla pohjaveden pinta on vahintaan 20 m:in syvyydessa. Kaikki paikannetut mineralisaatiot ovat 0.5 4 m paksun moreenikerroksen peitossa. Niista on saatu geologista tietoa tutkimuskaivannoista ja kairauksilla. Luonnollisia kalliopaljastumia ovat kvartsiittirakat kohteissa Kumpu, Rakka ja Janka. Lansipaan jyrkkareunaisten uomien rinteissa on pienia, osittain sammalpeitteisia paljastumia vul..
5 elm 06/3714/99/1 kaanisessa konglomeraatissa seka alueen etiiosassa kohteen Lampi eteliipuolella mafisessa laavakivessa. Tutkimusalueen koillisosassa on rakkaisena paljastumana pinnaltaan ruskeaksi rapautunutta ultramafiittia. Kaikki mineralisaatiot sijaitsevat valtionmaalla. Lahin vakituinen asutus on Jeesiojoen varrella kolmen kilometrin paassii etelaisimmastii kultaesiintymiistii. KaaresseJan kuivilla mailla ei ole suojelukohteita, mutta pohjoispuolen vetinen Kaaresvuoma on soidensuojelualuetta. 1.4 Valtaukset Geologian tutkimuskeskus on hakenut valtauksia Kaaresselan alueelle vuosina 1996 1998 tutkimuksen etenemisen mukaan. Voimassa olevat valtaukset ovat Kuvassa 3. Taulukko 1. Geologian tutkimuskeskukselle myonnetyt valtaukset ovat esillii kuvassa 3. Table 1. Claim areas in Kaaresselka are shown in the Figure 3. Valtauksen nimi Kaiv.rek.nr:o Pintaala Myonnetty Raukeaa The name of the claim Register nr. Area Starting date Expir. DateKaaresselkii 6 626211 11.8 ha 5.7.1996 31.12.2000 Kaaresselkii 7 6162/2 4.3 ha 5.7.1996 31.12.2000 Kaaresselkii 8 627711 18.2 ha 13.6.1996 13.6.2001 Kaaresselka 9 6277/2 11.9 ha 13.6.1996 13.6.2001 Kaaresselka 10 677111 60.0 ha 27.10.1998 27.10.2003 Kaaresselkii 11 677112 36.0 ha 27.10.1998 27.10.2003
SWWl:J :!?1fl<Jss<J.lVV){ '[ <J.mJi!d.. "" ;j;>nlllsnllnlla :lpjl;jss;jllll)!. : llan)!.;, '" :;. v v, v v r v v, v v,"v v v '0 v :c\ v/ \ ' v v. '= v E.:::: " V "'''='t.' /, \. V :r. v \. () 'a: \ v v. /.., v V v v v v v " v v v v V v ' v ' v v6t"l v= v )ll S,S!CU R661ZL60 OOOOZ:L :01l!J5dew v " v se,ul! W!1l1:) (
7 Kuva 4. Kaarcssclka: Tutkimusoja M 1/3714/98 kohteessa "Vanba" etclaan pain kuvattuna. Figure 4. Kaaresselkii: Th e trench M /3714/ 98 in target" Vallha ". The view is to the SOllth.
8 Kuva 5. Kaarcsselka: Tutkimusoja M13 /3714/98 kohtcessa "Tienvarsi" etcliiiin pain kuvattuna. Figure 5. Kaaresselkii.: The trench M 13/3714/98 in target 'Tienvarsi ". The view is to the south.
9 elm 06/3714/99/1 2. SUORTETUT TUTKMUKSET 2.1 Geologiset tutkimukset KaaresseJan alue sijoittui GTK:n kallioperiikartoitusohjelmaan karttaalueella 3714, josta on julkaistu kallioperiikartta (Tyrvrunen 1979). Lapin vulkaniittiprojekti on toimittanut KittiJan vihreiikivialueen muodostumakartan, jonka itaosaan Kaaresselka sijoittuu (Kuvat 6aja 6b) (Lehtonen et al 1998). Kaaresselasta on tehty myos 1977 80 GTK:n suorittaman PbZnprospektauksen yhteydessa kallioperiihavaintoja seka luonnollisista kalliopaljastumista etta tutkimuskaivannoista (Hiirkonen 1980). 2.2 Geokemialliset tutkimukset Kaaresselassa kallioperan korkea karbonaattipitoisuus on vaikuttanut kallion pinnan voimakkaaseen rapautumiseen. Tasta syysta kalliopaljasturnina on vain lahes muuttumattornia kivilajeja. Tiista esimerkkina on tutkimusalueen etelaosan valtakivijaji, vulkaaninen kongjomeraatti. Taman alueen breksioituneisiin ja hiertyneisiin vyohykkeisiin liittyvat Jupaavimmat kujtaesiintymat. Uhes muuttumatonta kongjomeraattia on satunnaisesti pienina sammalpeitteisina paljasturnina, mutta kultaesiintymat eivat ole ainkaan paljastuneel Tiista syysta oli perustejtua aloittaa tutkimus kohteellisella moreenigeokemialla. Naytteet otettiin yjeensa metrin syvyydejta pistetiheydella 50 m x 50 m. Koko alueelta otettiin 4080 naytetta. Kohteellisen moreenigeokernian naytteista analysoitiin kujtapitoisuus 1 g:n ajkupunnituksella kuningasvesiuutoksesta grafiittiuuniatomisoinnila (GFAAS). Geologista ymparistoa kuvaavien alkuaineiden pitoisuudet on analysoitu sernikvantitatiivisella emissiokvantomerila (EKV). Myohemmin alkuperaisen moreeninaytteislon neljan pisteen yhdistetyt naytteet analysoitiin AESCPJaitteistolla. Moreeninaytteissa kullan keskiarvopitoisuus on 4.76 ppb ja summa% 95:n kohdalla 13.7 ppb. Ensin mainitusta aineistosta ovat esimerkkina Kuvat 7 ja 8. Moreenin
10 :;vr"" ". _ \ ""'\ " ) \1""'1' " \.., 0 1,,, \,, /.,, '" " " ",, Kuva 6a. Ka,u'esseliin tutkirnusalueen sijainti Keski Lapin stratigrafisell" k.utallu. : 300000. Figure 6a. Location of Kaaresselldi on the stratigraphical map of Central Lopland, : 300 000.
,, U;G ElHL APHCAL MAP OF CENTRAL FNNSH LAo. Uin UHOSTRATGRAPHY lithodemc UNTS G, T e. Folmalion Litholo Complex litholo b nit ntrusve r cks G KUMPU CJ "' Qulln'to, silt. toni, c:onglom$riue lano KflT1LA SAVU"'OSK SODANKYL A l Cenlf.' u,pl.nd Gr'l'o l1 Compl.1t NotU'en'! ype g'.n,te" 1.77 Cranitn Krn,li type 9r.",!..,. 1.8 S"tpjirv Suits migm.litu El viii, :lu.rnite, c:onglcrn.r.!. ",ilteton., mica "h,et 0 H.. <o W " 't. Su.. 'MLS O" 1.Be l.ln'jil'vl ntlnned,.!" 10. c:od mewvobjlnitu Hen. Comple:. G n,tq!ds.nd 1, 1:el :>1 sup/. efusul. Tuulijok, l"",propny.c TMt.volc.nit. hleic dikes 1.9 Mi.;. schist 111.0110 g r.yw.c:ka Llpl.l nd Gr.nuliUl Comptti k Felsic: grlnulitn.nd,.ies of suprolc.. wl, Pyhijirvl Gibble, 1l1d d r.bnn N tnc Ophiohte CompllX SOflant;n,t. '.0 Vosmljirvl Mg tholl11 iitlc: and minor fo!sl<: m.t;lvo! ;lnl\:n [QJ Llmprcp,", yrn Porko".n BF. iron su!fl ;lnd lion c;,bcnne ch'st l=' "'.utes. Fe thol. ii ti rnet;lvolelnito HN1.uu.n.n ty l.dtrlm.f'e tee ts El "'eiv'ln:y:c. 1\"W.frc intns;:)nl 2.05 S.rUV'. Komuiitic rnot;lvolc.nite Sotkullk. Pierillc mluvo!;.n;t. Rlntl'.. type mal'",nhullonl 2.13 LinkL:p!O Fe tholeiitic ltot;lvolc.nite Mortillraltellt; Blic k echill, phyllite, dolom'to. tuftitl,!"ff ind BF HoMill v""'1 V,rttiOv r. Albitizld Utd,monUry rocks, fl'\oaflc t o flll i4 molillvolc;lnltec OUilrtlito, mc, sctust, mlc g nolls. cconglomlril te Hlaok.Mo type moli.. intrueiene 2.2 = Q",q == = = =0 ",1O'r1r.kol,.,. Tholliillc ;lnd koft.. tlltic meurvol,anit.. Onk.mo Mo tc. mlfi<: d'ltu 2A SALLA CJ Rcokki;llP;l ntem>td;'ltl to ;lc rd. cllc ;Jjkilhnl mflt,vol;;lnito$ (oi:elli",n'vpo rr.. "c,nuul<ot\s 2.44 ARCHEAN BASEMENT Unoconformity F.ul! Dis::;onlorm'lY Pomok.ill Buamenl CompleK Thtuct Tlctonic contil::;! HW L,thologic.. 1 bound..,,!), Kuva 6b. Kcski Lapin stratigrafisen kanan (Kuvu 6a) selitys. Figure 6b. Legend/or The stratigraphical map a/central Lapland (Figure 6a). 0 Muo nrc BUlimant CompllK Ton.htre.nd gllnodlorit'c 9noluu,. Arkosic gn,'"u 2. 7 3.1 El T. k;ljolo SU n.1 rnolivo lunitn
12 C/M 06/3714/9911 geokemian kromi ja nikkelipitoisuudet osoittavat ultramafiittimuodostuman kulkevan tutkimusalueen liipi (Kuva 7). Kupari kalkofiilisena alkuaineena osoittaa kiisuuntumia. Ultramafiitteihin ja kiisuuntumiin viittaava krominikkelikuparianomaliavyohyke suuntautuu kaakosta luoteeseen. Tamii vastaa paikallisen lineaation suuntaa, mikii on todettu sekii kallioperahainnoista etta geofysikasta. Kultaanomaliat liittyvat osittain edella mainittuun suuntaan (Kuva 8). Niiiden anomalioiden osoittamista paikoista on liiydetty kultapitoista kiveii. Tutkimusalueen etelaosan tasaisessa maastossa ohut moreenipeite muuttuu muutaman metrin matkalla jopa yli 10 m paksuksi. Paksun moreenipeitteen alueilla kallioperan koostumus ei heijastu moreenin geokemiassa. 2.3 Geofysikaaliset tutkimukset Teuvo Pemu Geofysikaalisia mittauksia on tehty monessa eri vaiheessa geokemian ja kallioperanaytteiden oton ohjaamiseksi seka kallioperan rakennepiirteiden selvittiimiseksi. Geofysikaalisten mittausten kannalta mitaan merkittavia hairiotekijoita ei ole.topografialtaan maasto on loivapiirteinen rinne ja maapeitteen paksuus on yleensa vain muutamia metreja. Alue on otollinen omapotentiaalikentan muodostumiselle, koska kallion pinta on pohjavesitason ylapuolella (Kuva 9). Geofysikaalisten tutkimusten tavoitteena on ollut pirotteisten kiisuuntumien samoin kuin johtavien kiisujuonien ja grafiittisten osueiden paikantaminen. Jalkimmaiset tulevat hyvin esille kaikissa siihkoisissa mittauksissa Nama sijaitsevat muuttuneissa vulkaniiteissa, joita erisuuntaiset siirrokset ovat voimakkaasti pilkkoneet niin, etta yhtenaisen geofysikaalisen kartoituksen suorittaminen ja naytehavaintojen liittaminen niihin on alueella vaikeaa. Kairareikamittauksissa on todettu totaalisateilyksi myloniittivyohykkeissa 15 25.uRlh ja taustassa 5 10.uRlh.
13 7495 r: _......!. ' = 1 ' O " ';''''..;... +t. ",.... '.'.. : T : '. '........;.... fi,... t.. 0' ;' : :.\ : :..,.,,: : ; :, : c, :. \l.,....... 1.,.........., ' 1.'.'. ;; ; '"..;. l t6 ",.,,:_. :.:a. ' 74941.. ';:'"" " :. ::,t!.. :.. ". ' :.. t 1.... C:1 " _l ::> ' l. it. '...... r.. '... : " a.' ::. :... r.. : ":. : : '. '; ii : ': " :'."" "' >. :..;'. ' e,j.. ' :. '. :.'." 0. 1 ct U :!i' ".;:: ;., :.... ;.'.. :i ; ". t :,i.... ', '; :'L :.''.::; :: :et < :. ' ' :'';; " c : ;. :"Q : : :,':., 7493.......17:: ' "......... d!ii.. "!ft.. :. :. fe'; ;.. i'.!: :. '. e:: :. ",; ; l......... :.. y A '..................... :.....' :. 3463 464 : ' 6 ; > ' " "j :: :,.............., 34 3467 Kaaresselka Moreeni (Cr+Ni) ja Cu Plflt e iukumijijru: 1080, ;.,,,O, EEEE5 Cr + N (ppm) pjirre Lly. 17.11.1 998 GfK Kuva 7. Morccnin yhtccnlaskctllt Cr ja Nipitoisludct syl11bolin kokona ja CupitoisliliS viirisiivynii. Figlll"e 7. Th e Slflll (i/ Cr al/d Ni col/cx l/lratiol/s (if till as the size alld C as the ('0/0 111' 0/ he syl/bols. 1 km 7495...w.. _. ;'".. " h '. o. '....... '.. :: g '. :.::. ;.... O ' ;.".. "'P':. j.jit.. 0'.."'. t...... :... j.., " ; 0, " '.. ;... A. <!t.,. :... '.........,. ri.. f.., 't"... D"... '.'........'. 'j.,..'1...,................ '. '....... '1; :fj. ;...... : :..... : Y ; 'i. ::.;: =;.;.,. '....,.:.J :: 7494. ''e : ::a. t:w ;; '. ' '.. _CC+!" '+: ij. $..,:; &.:W:: : :. ;. :,. '. ": l..:.!.. '!.. it <L "...,... ",. '. :.' 0" ' ;.: :.,:: <.. ::.. :.. :: ' Co..., ' "........... 1 :.' :.. ;..,: 1 'il'. f ". '.' '.. :. '. :. ' " '.. '. ". :t! :....;..... '.. :. '.;....... i....... :.,. L....... 6.....,.... " :.!., : :!::: : ' :... ; : : 1 : 0_:":. ;........ " 7493 ic:c:. : :c;: c.:;:: : :..,. c.,..."' c........... 6,.... ""...'. ' ".....,.. '. ".. \........ ' '". : :,... ; '.' '.'.... ; '.: ::.....:Jt....... J,. e o _...... : ":>. : :.. :e, ".'... : '. '....'.. ::. ' e '... ".......,.c.j _.!. =ti!.aj, 3463 3464 3465 3466!l"'487 Kaaresselka Moreeni Au ja eu Pi8lo1ukumlU!rli: 4060.. 0 ::"" Au (ppb) Kuva 8. Morccnin Au ja Cupitoisuudct. Figure 8. Au alld Cil collcentratirjs o(ti/l. 17.11.1998 GTK
14 Kaaresselka 1 1 74931 + + + + + + + + + + + + + + + Self potential (SP) SP [mv) (\J 600 500 (\J 499 350 (\J 349 200, 199 50 49 100 SP Horizontat grad. [mvlm] 00.56 0.57 0.96 0 971.22 01.231.47 01.481.72 7492700 + + + + + + + + + + A + + N 3466700 100 o 100 200 Meters Kuva 9. Kaaresselan omapotentiaalirnittaukset; omapotentiaali samaarvokiiyrinii, omapotentiaalin horisontaaligradientti maksirnisuunnassa viiripintaesityksenii. Alkuperiiiset mittaukset pohjoisetela suunnassa; linjaviili 20 m, pisteviili 2 m. Figure 9. Self potential measurements in Kaaresselkii; self potential as contours, horizontal gradient as colors. Original measurements in NS direction; line spacing 20 m, point spacing 2 m. 0 1.732.00 2.012.33 0 2.342.70 0 2.713.13 0 3.143.70 0 3.714.35 0 4365.26 0 5.27.6.25 6.26 8.33 _ 8.34 12.50. '2.51 25
15 elm 06/3714/ 99/1 2.4 Kairaukset Ensimmaisella kairauksella v. 1991 paikannettiin kuudella kahteen profiiliin kairatulla reialla pintanaytteenoton osoittama kultaesiintyma Vanhanimisessa kohteessa (Pulkkinen 1998). Kultaesiintyman jatkeita 1anteen pain tutkittiin tunnuste1ukairauksella, syvlikairauksella, RCkairauksella ja tutkimuskaivannoilla 1994 1998 (ks. Tau1ukko 2 ja Liitteet 2.1 ja 2.2). 2.5 Naytteiden kasittely Kaikki naytteet on esikasitelty analysointia varten GTK:n Rovaniemen laboratoriossa. Moreeninaytteista on seulottu '" > 0.06 mm:n fraktio. Kallion pinnasta iskuporakalustolla ja lapivirtausteralla otetut naytteet on jauhettu kokonaan. Kairasydamien mineralisoituneet os at on jaettu yleensa yhden metrin jaoksiin, jotka on halkaistu. Toinen puoli on murskattu ja jauhettu analysoitavaksi ja toinen puolikas sailytettian GTK:n kairasydanarkistossa. Eraissa karbonaattirikkaissa paikoissa on olut niin suuri sydanhukka, ettei niista ole luotettavaa analyysia eika varastonaytetta. Vuosien 1994 1996 kairasydanten murskeet on ositettu 150 g:aan, joka onjauhimen tilavuus. lauhatus on yleensa tapahtunut hiiliterasjauhinastiassa rengasmyllylla. Tutkimuksen loppuvaiheessa, vuosina 1997 1998 on naytteiui jauhettu kromiterasastiassa kiekkomylyhi. Tassa menetelmassa maksiminaytekoko on 4 kg (ns. kokonaisjauhatus), jolloin suurin osa halkaistusta naytteesta on voitu homogenisoida jauhamalla...
16 elm 06/3714/99/1 Taulukko 2. KaaresseHin syvakairaus, RCkairaus ja tunnustelureilit tutkimuskohteittain. Table 2. Diamond drill holes ( 56 mm), RCdrilling (140 mm), and test drill holes (46 mm) in the exploratin tergets at Kaaresselkd. Kohde/vuosi Reikli Reilit N Kuvat Yhteensli m Target/year kokomm Holes Photos Total m Diametermm Vanhall 994 46 R43044 12 el 614,30 Vanhall995 56 R442447 R450 R457458 9 ei 597,85 Vanhal1996 56 R448449 R451456 R459463 13 el 1221,90 Vanhall997 56 R100101 105 R124,R126 RC140 R7 7 el 437,00 Vanhall998 46 R127135 R45 10 el 437,80 Lampill996 46 R519530 12 ei 489,80 Lampill997 56 R06118 14 el 1390,10 Rakkal1996 46 R470487 18 el 683,00 Rakkal1998 46 R136144 9 el 413,10 Tienvarsil1996 56 R464465 2 el 179,40 Tienvarsill997 46 R554578 17 el 750,80 Tienvarsil1997 56 R102104 R119123 8 el 577,90 Rinnel997 46 R539542 4 el 163,55 Jlinklil1993 35 R30003010 11 el 157,00 Jlinklil1996 46 R488504 17 el 745,00 Kumpul1997 46 R547553 7 el 337,55 NE1997 YhteenslilTotal NEil 996 46 R505518 14 ei 696,35 56 R125 ei 231,00 185 10141,40
17 elm 06/3714/9911 2.6 Kemialliset analyysit Naytteet on analysoitu GTK:n kemian laboratoriossa. Hivenalkuainemaarityksiin on kaytetty kuningasvesiuutosta, jossa liukenevat myos paakomponentit helppoliukoisista mineraaleista. Analysointiin on kaytetty induktiivisesti kytkettya plasmaatomiemissiotekniikkaa (CPAES), jolla on analysoitu joko 14 tai 32 alkuaineen pitoisuudet. Ku1ta ja telluuripitoisuudet on ensisijaisesti maaritetty kuningasvesiuutosta elohopeakerasaostuksella ja grafiittiuuniatomiabsorptiomaarityksejia (GFAAS). Moreeninaytteiden analysointiin on kaytetetty 1 g:n alkupunnitusta, kallionpinta ja tunnustelukairausnaytteisiin seka osaan vuoden 1997 syvakairanaytteita 5 g:n punnitusta, kaikkiin RCkairanaytteisiin ja tutkimusojien uranaytteisiin 20 25 g:n punnitusta. Kairausten (1994 1997) uusintaanalyysit tehtiin 25 ja 50 g:n punnituksesta ja fire assaymenetelmajia. Kairareiat, joista on uusinta analyysi, ovat Liitteessa 2.16 varustettuina kahdella tai kolmejla analyysinumerolla. 3. YLESGEOLOGA 3.1 Maaperii Tutkimusalueen maapera koostuu paaasiassa moreenista. Moreenin paajla on glasifluviaalisia muodostumia itaosan sularnisvesiuomastojen yhteydessa ja "Kaaresselantien" suuntaisena harjumaisena kiejekkeena. Pohjoisosassa, lahellii Kaaresvuomaa on kolmen metrin korkuinen ja parin hehtaarin laajuinen, karkeasta sorasta koostuva kumpare. Tama on muodostunut sulamisvaiheessajaatikkoon syntyneeseen railoon. Jaatikon paaasiallinen kuljetussuunta on lansiluoteesta. Moreenin paksuus on selanteissa 0.5 4.0 metria. Alarinteissa on todettu jopa yli 20 m:n paksuisia maapeitteita. Moreenin a1ainen ohut sorakerrostuma on havaittu tutkimuskaivannossa M137 14/98 kohteessa Vanha. 3.2 Kallioperli Kaaresselka sijoittuu KeskiLapin vihretikivivyohykkeen etelalaitaan (Kuva 6aja 6b). Talla
.. 18 elm 06/3714/99/1 alueella vihreacivivyohyke rajoittuu etelaosastaan KeskiLapin graniittikompleksiin. Kaaresselassa graniitin ja vihreacivivyohykkeen valissa on gabroja ja diabaaseja, jotka muodostavat kaarevan anomaliajakson aeromagneettisella kartalla. Tama "Jeesi6jokijakso" on osa Kuusamosta Kittilaan ulottuvaa kultapotentiaalista aluetta. Alueen geologia on hyvin monimutkainen johtuen siita, etta diabaasit ja gabrot leikaavat vanhempia liuskeitaja muokkaavat kallioperan mosaiikkimaiseksi. Lisacsi voimakas hydroterminen muuttuminen; albiittiutuminen, karbonaattiutuminen ja serisiittiytyminen, on havittanyt kivilajien alkupermsia piirteita. Tutkimusalueen pohjoisosa koostuu paaosin vihreiikivialueen metavulkaniiteistaja sedimenteista, jotka kuuluvat Matarakoskimuodostumaan. Koilliskulmassa on paljastumissa pinnaltaan ruskeaksi rapautunutta ultramafiittia. Luoteiskulmassa kohteessa Janka on suurilohkareinen, rakkainen paljastumaalue Kaarestunturin tyyppista kvartsiittia, jota on myos alueen korkeimpien selanteiden pohjoisrinteissa. Selanteiden etehirinteet koostuvat vulkaanisesta konglomeraatista, joka lukeutuu Honkavaaramuodostumaan. EteJaJaitaan sijoittuu gabroja ja diabaaseja. Lisaksi tutkimusalueelta on havaintoja happamista juonikivista. 3.3 Kohteellinen geologia Kohteellisesta geologiasta saatu yleiskuva perustuu paaosin kairasydamista ja tutkimuskaivannoista saatuun geologiseen tietoon. Lisaksi kohteen Vanha kivilajien mineralogiaa on selvitetty hietutkimuksin. 3.3.1 Vanha Tutkimuskohteen kultapotentiaalinen vy6hyke on emacsisenintermediaarisen yksikon ja syviikivijakson villiin kehittyneessa hiertosaumassa (Kuva 10 ja Liitteet 2.3 2.5). Hiertosauman kivilajeja kutsutaan myloniiteiksi. Kultapotentiaalinen vyohyke sijoittuu myloniittijakson pohjoisreunaan, ja korkeimmat kultapitoisuudet liittyvat niihin myloniitin osiin, joihin on kehittynyt kvartsikarbonaattijuonisto tai breksia ja voimakas kiisuuntuminen (Kuva ).
J 1 J 19 KAARESSELKA D volcanic conglomerate goldrich zone J basic tuff S goldbearing breccia. T1ENVARS D ultrabasic tuff V goldbearing veins mafic intrusion blind mineralization ',/'' 'h ' 11 D 7493.000 LAMP \ \ \ \,, \ \ \, \ \ \ \ VANHA, v v. albite breccia shear D D felsic dikes./ graphite schist " fault zone uncertain boundary 0 quartzite /' location of crosssections 0 50 m 100 t Kliva 10. Kaarcssclkii: Kliitacsiintymicn gcologincn ascma kohtcissa "Vanha. Tjcllvarsi ja Lampi" sckii poikkilcikkallksct (Kuvat 13). Figure 10. Kaaresselkii: Gold rich zolles alld their geological settillg alld crossecliolls ill/he largets " Vc//W, Tielll'{lrsi alit! Lampi" (Figures 13).
20 22D. 2[O., 200. 11l ljclli. [, i 8 8 8 8 8 8 8 8 8. i'l' 'A>_ i'l' i'l'.,..'.. A ) V. e NRl!"" '" 1 ne DJ) / i. HlJW'H1 m V 110. 'q, 1 1l'H loo. ls. Kuva 11. Esimerkkiprofiili R444 kohteesta "Vanha". Auanalyysi fire assaymenetelma. Kairaussuunta pohjoiseen. Figure 11. An example drillhole profile R444 in the target "Vanha ". Au analyzed with the fire assay method. The figure is facing to the east. i HJl'H i ; 8..,..,.00 10.00. OO. OO 00.00 10.00 00.00
21 elm 0613714/99/1 Grafiittipitoisia tuffeja ja sertteja sijoittuu myloniittin tai mineralisoituneen vyohykkeen pohjoiskontaktiin seka hiertosauman pohjoispuoleiseen emiiksiseen intermediaiiriseen yksikkoon. Tutkimuskohteen koillisosassa emiiksisenintermediaiirisen yksikon pohjoispuolella on ultraemiiksisia tuffeja, gabromaisia kivia ja happamia juonikivia. Tarkempi mineraloginen kuvaus alueen kivilajeista on esitetty liiteraportissa (Hulkki 1998). 3.3.1.1 Gabrodiabaasit Tutkimuskohteen etelaosassa on tummanvihreaa, keskirakeista gabromaista kloriittiamfibolikivea. Ulkoasultaan kivi on massiivista tai omaa diabaasimaisen tekstuurin. Diabaasimaiset osat ovat plagioklaasiamfibolikivia, joissa albiittinen plagioklaasi esiintyy pitkina liistakkeina sarvivalkeen ja aktinoliitin tayttaessa liistakkeiden valitilat. Kivissa niikyy kloriittivaltaisia suonia ja pesakkeita, joihin liittyy epidoottia, karbonaattia, albiittia, kvartsia, kuparikiisua, rikkikiisuaja toisinaan biotiittia seka turmaliinia. Tutkimuskaivanto M13714/98:n etehipaassa on gabromaisessa kivessa yksi noin 1.50 m:n levyinen karbonaatti ja kiisurikas pesake, jossa kultapitoisuus on 1.4512.36 ppm. 3.3.1.2 Albiittibreksiat Albiittibreksiaa on 5 30 metrin levyisina vyohykkeina gabromaisissa kivissa. Usein tallainen vyohyke loytyy gabron ja myloniittijakson kontaktista. Albiittibreksia on punertavaa tai tumman ja vaaleanvihreaa kloriittialbiittikivea, jota breksioi ohut tumma suonisto. Hyvin hienorakeista kloriittialbiittiperusmassaa halkovat albiitti, serisiittikloriitti ja (albiitti)kvartsisuonet. Aksessorisina mineraaleina on biotiittia, turmaliinia, rutiilia ja apatiittia. 3.3.1.3 Emiiksiset intermediaiiriset tuffit Tutkimuskohteen valtakivilaji on emiiksinen intermediaiirinen tuffi. Yksikon kivet ovat hienorakeisia ja niiden ulkoasu vaihtelee. Kivet ovat massarnaisia, hienoraitaisia tai vaalea ja tummataplaisia. Kivien viirisavy vaihtelee tummanvihreasta vaaleanharmaaseen, paikoitellen varisavy on lahes mustaa johtuen grafiittipigmentisui. Emaksiset intermediaiiriset tuffit ovat
22 elm 06/3714/991l valtaosin muuttuneita kivia, joiden mineralogia vaihtelee suuresti. Tuffit ovat karbonaatti, albiitti tai kloriittivaltaisia ja niiden biotiitti ja serisiittipitoisuuksissa on suurta vaihtelua. Kvartsia ja kiisuja on yleensa viihan. Paikoitellen tuffit ovat kvartsi jaitai kiisurikkaita. Kiisut ovat hienorakeista magneettikiisua ja vahemmassa maarin kupari tai rikkikiisua. llmeniitti on yleinen aksessorinen mineraali. Emaksisissa intermediaarisissa tuffeissa esiintyy yleisesti rapautuneen karbonaatin ruskeaksi varjaamia saumoja. Toisinaan nrussa saumoissa on karbonaatin lisaksi kvartsia, kiisujaja grafiittia. Rapaumasaumojen lisaksi tuffeissa on harvakseltaan kvartsikarbonaattijuonia, joissa on paikoitelien kupari, magneetti, rikki jaitai arseenikiisua. Naihin karbonaattirapaumasaumoihin ja kvartsikarbonaattijuoniin liittyy lievasti kohonneita kultapitoisuuksia (40 450 ppb). Yleensa emaksistenintermediaaristen tuffien kultapitoisuus on aile 20 ppb. Grafiittiliuskeita ja grafiittipitoisia emaksisia tuffeja esiintyy kohteessa kohtalaisen runsaasti. Ne ovat usein muuttuneet harmaiksi, albiittivaltaisiksi kiviksi. Harmaita albiittikivia esiintyy erityisen runsaasti mineralisoituneessajaksossa tai sen viilittiimassa liiheisyydessa (Kuva 11). Grafiittirikkaat kerrokset ovat 1 5 m paksuja, mutta grafiitin pigmentoimaa kivea nakyy paikoin 16 m:n matkalla joissakin kairasydanleikkauksissa. Grafiittiliuskeet ovat raitaisia ja paikoin breksiarakenteisia. Magneetti, rikki ja kuparikiisua on kivissa vaihtelevassa maarin. Muuttuneet grafiittiliuskeet ovat hyvin hienorakeisia serisiittialbiittikivia, joissa poimuilevat karbonaattikiisukvartsisuonet aiheuttavat kivelle raitaisen ulkoasun. 3.3.1.4 Grafiittipitoiset kivet 3.3.1.5 Sertit Serttimrusia kvartsikivia on tavattu vain kolmesta kairasydamesta. Grafiittiliuskeiden yhteydessa sertit ovat 1 12 m paksuisina kerroksinaja emaksisissa intermediaarisissa tuffeissa 10 100 cm:n paksuisina raitoina. Mineralisoituneessa jaksossa esiintyy kohtalaisen runsaasti hienorakeisia kvartsikivia, jotka saattavat olla alkuperaitaan sertteja. Sertit ovat hienorakeisia vihertavia tai punertavanruskeita (serisiitti)kvartsikivia, joissa nakyy vaaleaa karbonaatti
23 elm 06/3714/ 99/1 kvartsisuonistoa. Rikki, magneetti ja kuparikiisua on kivessa viihan ja kiisut keskittyvat karbonaattikvartsirakokiteytymiin. Aksessorisina mineraaleina esiintyy karbonaattia, kloriittia seka apatiittia ja amfibolia. 3.3.1.6 Ultraemiiksiset tuffit Sinisentummia hienorakeisia ultraemiiksisia kivia on havaittu ainoastaan tutkimuskohteen koillisosista. Niima kivet ovat toisinaan hienoraitaisia ollen todennakoisesti alkuperaltaan tuffeja. Mineraalikoostumukseltaan ultraemiiksiset tuffit ovat kvartsikarbonaattitalkkiliuskeitao Kivien tummat raidat koostuvat paikoin jopa polymaisen hienosta opaakkiaineksesta ja talkista. Opaakkitalkkiraidoissa on myos turmaliinia. Vaaleat raidat koostuvat kvartsista ja karbonaatista seka sisilltavat paikoitellen hienorakeista albiittista plagioklaasia. Todenniikoi sesti ultramafiitit ovat grafiitin pigmentoimia. 3.3.1. 7 Happamat juonikivet Vaaleanpunertavia hienorakeisia happamiajuonikivia tavataan ainoastaan tutkimuskohteen koillisosista. Happamat kivet esiintyvat tavallisesti 5 9 m:n paksuisina juonina ultraemiiksisten kivien joukossa. Mineralogialtaan kivet ovat hienorakeisia serisiitti ja karbonaattipitoisia kvartsialbiittikivia, joissa niikyy joitakin kvartsihajarakeita. Serisiitti muodostaa ohutta risteilevaa suonistva, ja karbonaatti on kivessa hienorakeisena harvana pirotteena. Aksessorisina mineraaleina on viihaisessa miiiirin myos rutiilia ja turmaliinia. Kivien punertava viiri johtunee polymaisesta hematiitista. 3.3.1.8 Myloniitti Voimakkaasti suuntautuneet ja selkeasti raidalliset kivet muodostavat alueen myloniittijakson. lakson kivia on kutsuttu albiitti karbonaatti, punamusta ja mustaraitakiviksi. Kivet ovat epatasaisesti kiisuuntuneet. Kiisut ovat kivessa valtaosin hyvin hienorakeisena. Karbonaattirapaumasaumoja ja muita leveampia kvartsikarbonaattijuonia nakyy naissa kivissa vain harvoin.
24 elm 06/3714/9911 Kellertavanruskeat ja vaaleanvihertavat raitatyypit ovat mineraalikoostumukseltaan karbonaattikvartsiserisiitti ja karbonaattiserisiittialbiittikivia. Tummat raitakivet ovat kvartsi ja karbonaattirikkaita serisiittikloriittialbiittikivia. Lisaksi kivissa on turmaliinia, rutiilia ja zirkonia seka toisinaan adulariaa. Hematiittia niikyy pienina silmakkeina, harvana pirotteena tai pirotesuonina. Kiisut ovat paaosin rikkikiisua j a vain satunnaisesti kuparikiisua. Rikkikiisu on kivessa pirotteena ja pirotesuonina liittyen kiinteasti karbonaatin esiintymiseen. Myloniittijakson raitakivet ovatjo kullan suhteen anomalisia ja niista tavataan korkeita yksittaisia kultapitoisuuksia (1 45 ppm). Tutkimusojan M2/37 14/97 myloniitista on tehty yksi maaritys mikroanalysaattorilla. Naytteessa todettiin olevan kultahippuja ja monatsiittirakeita. 3.3.1.9 Mineralisoituneen jakson kivet Mineralisoituneenjakson kivet muodostavat heterogeenisen ryhman. Kairasydanleikkauksissa mineralisoitunut yksikko on yleensa helposti rajattavissa osueena, jossa on kvartsikarbonaattijuonisto / breksia j altai voimakas kiisuuntuminen. Mineralisoituneet kivet ovat hienorakeisia kivia ja usein varisavyltaan tummahkoja. Kivia tummentaa niissa yleisesti oleva grafiittipigmentti. Kivet ovat breksiarakenteisia, raitaisia ja toisinaan fragmentaalisia. Ne sisiiltavat kohtalaisen runsaasti kvartsikarbonaattijuonistoa, jossa on myos kiisuja ja turmaliinia. Hyvin ohuet (aile 5mm) rikkikiisu tai rikkikiisukarbonaattisuonet ovat varsin yleisia. Kiisut ovat yleensa hienorakeisina, toisinaan polymaisina. Ne ovat jakautuneet kiveen epatasaisesti ja koostuvat valtaosin rikkikiisusta. Arseeni ja kuparikiisua on paikoin runsaasti. Magneettikiisua on yleensa v1ihan. Yhteista mineralisoituneen jakson kultarikkaille kiville on niissa oleva tiilenpunainen mineraali. Mikroanalysaattorilla tehdyn maarityksen mukaan mineraalin koostumus vastaakalimaasalvan koostumusta: SiO, 64.3 %, AP3 18.35 %, K,O 16 % ja Nap 0.14 %. Kyseessa lienee hydroterminen kalimaasiilpa eli adularia. Malmiutuneet kivet ovat kvartsi, kvartsiserisiitti ja pyriittialbiittikarbonaattikivia. Breksiarakenteisissa kivissa breksioiva aines on (kloriitti)karbonaattia, kloriittia, (kvartsi )turmaliinikarbonaattiadulariaa ja (kvartsi)adulariaa seka mikrokiteista vihreaa tai ruskeaa massaa, joka koostunee osittain kloriittiutuneesta turmaliinista. Kiisut liittyvat breksiaainekseen, mutta ne muodostavat myos ornia ohuita kvartsikivea breksioivia pirotesuonia. Aksessori
sina mineraaleina on zirkonia, rutiilia j a kultaa. 25 elm 06/3714/99/1 3.3.1.10 Juonet Lahes kaikissa kohteen muuttuneissa kivissa nakyy harrnaita kvartsikarbonaattijuonia. Juonet leikkaavat jyrkassa kulmassa itahinsisuuntaista liuskeisuutta. Tutkimuskohteen liinsipaassa on avistetty 38 m:n rnatkaltajuonibreksiavyohyketta. Juonet sisrutavat karkearakeista kvartsia, karbonaattia, kiisuja ja turrnaliinia seka toisinaan albiittia. Juonten sivukivi on serisiittivaltaista ja juonia reunustaa kloriitti, karbonaatti ja turrnaliini. Juoniin liittyy magneetti, kupari, rikkija arseenikiisua. Mineralisoituneessa jaksossa esiintyy breksiakivia, joissa on juonille ominaisia piirteita. Naissa kivissa on rikki, kuparirnagneetti ja arseenikiisun isiiksi 1 3 erilaista malmimineraalia, jotka todenniikoisesti ovat arseenisulfideja tai arsenideja. Niiista kivista l6ytyy kultahippuja. 3.3.2 Tienvarsi Tutkirnuskohteessa kultapotentiaalinen vyohyke on vulkaanisen konglomeraatin ja erniiksisteninterrnediaaristen tuffien valiin kehittyneessa, uoteesta kaakkoon suuntautuvassa hiertosaumassa (Kuvat 10 ja 12, Liitteet 2.7 2. 0). Kontaktialue on voimakkaasti karbonaattiutunut ja rapautunut aina 30 40 rnetrin syvyydelle asti. Konglomeraatin ja tuffin kontaktissa tai sen valittomassa aheisyydessa on yleisesti grafiittiliuskeita. Mineralisaation isantakivi on voirnakkaasti karbonaattiutunutta jaitai breksioitunutta grafiittiliusketta ja emiiksista tuffia. 3.3.2. Vulkaaninen konglomeraatti Hiertosaurnan pohjoispuolen kivilajia nimitetaan vulkaaniseksi konglomeraatiksi. Kivi on ulkoasultaan fragmentaalinen ja sisrutaa osittain pyoristyneihi tai teravastirrnaisia kivilajipallosia. Yleensa vulkaaninen konglomeraatti on kuitenkin raitaista kivea, jossa eri kivilajipalloset ovat voirnakkaasti venyneita. Kiven muutturnisaste vaihtelee suuresti. Heikomrnin muuttuneet osat ovat kloriittivaltaisia. Voimakkaammin rnuuttuneet osat ovat biotiittiutuneet, albiittiutuneet ja serisiittiytyneet. Lisiiksi kivessa on leveita karbonaattiutuneita saumoja. Vulkaaninen
26 elm 06/3714/99/1 konglomeraatti on magnetiittipirotteinen. Sen voimakkaasti muuttuneissa osissa on rikkikiisupirotetta ja toisinaan myos vahan magneetti ja kuparikiisua. 3.3.2.2 Emaksisen intermediaarinen tuffi Hiertosauman etelapuolen kivet ovat vihertavanharmaita tai tummanharmaita ja valtaosin hienorakeisia emaksisia tuffeja. Kivet ovat raitaisia, katbonaattiporfyroblastisia tai massiivisia ja homogeenisia. Paikoin kivissa on heikkoa kiisupirotetta. Emaksisissa tuffeissa on yleisesti katbonaattikvattsijuonia ja juonekkeita seka leveita rapautuneen katbonaatin ruskeaksi varjaamia saumoja. Juoniin liittyy kupati, magneetti ja rikkikiisua seka toisinaan magnetiittia, atseenikiisua, turmaiinia ja kujtahippuj a. 3.3.2.3 Hiertosaumaja sen kultapitoinen vyohyke Kohteen kultapitoinen kivi on gotiittikatbonaattikvattsijuonten breksioimaa grafiittiliusketta jaltai lapeensa katbonaattiutunutta kivea. Voimakkaasti katbonaattiutuneen vyohykkeen kivet ovat akuperilltihin grafiittiliuskettaja myloniittia. Kultapitoisessa osassa nakyy hyvin hatvoin kiisuja, mika johtuu yksikon voimakkaasta rapautumisesta. Karbonaattivapailta osiltaan myloniitti on tummaa, biotiittiutunutta tai vaaeanvihertavaa albiittiutunutta ja serisiittiytynytta liusketta. Myloniitissa on epatasaista magnetiittipirotettaja paikoin rikkikiisupirotetta. Alkuperilltaan myloniitti on vulkaanista konglomeraattia. 3.3.3 Lampi Tutkimuskohteessa on kaksi hiertosaumaa, jotka ovat kehittyneet vulkaaniseen konglomeraattiin (Kuva 10 ja Liitteet 2.11 2.13). Pohjoispuolen hiertosauma on todennakoisesti luoteesta kaakkoon suuntautuva ja etehipuolen hiertosauma on ounaasta koilliseen suuntautuva. Hiertosauman myloniittisten kivien lisaksi aueela on emaksisiaja ultraemaksisia tuffeja, kvattsiittejaja gabromaisia kivia.
27 S\1 f\[ HCA!. m lft "«1 ppm Au \OCN'4C C!DlJHRAlE 10m Kuva 12. Esimcrkki lcikkaus kohtccsta "Ticnvarsi". Auanalyysit kairarci'istii 5 g:n ja tutkimusojasta 20 g:n niiytcpunnitukscsta GFAASl11cnc(clmiiliii. Pitoisuusl11ittakaava 8 111m = 1 ppm Au. Figure 12. A! example crossectioll ill the target 'Tiel/varsi ". All col/cel/lratiol/ (th e drill toles al/alysed lsing 5 g al/d oftlte trench 20 g sample size with the GFAASmethod. The scale 8 //1//1 = 1 ppm All,
, 1 ) J SE N co 1 ppm Au CARBCNATElUllTE ROCK 10 m Kuva 13. Esimerkkilcikkaus kohtccsta 'Lampi". Au analyysi 5 g punninjs/gfaas. Figure 13. An example crossection in the target "Lampi ". AUl'as analyzed using 5 g sample size and GFAAS method.