Metsänhoidon ohjeistusta on syytä tarkistaa Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto Miksi metsänhoitoa on syytä tarkistaa? Nykyinen, ns. hyvä metsänhoito ei tarkemmassa tarkastelussa välttämättä olekaan enää erityisen hyvää. Tämä johtuu mm. seuraavista seikoista: Uusi tutkimustieto on antanut aihetta muuttaa käsitystä taloudellisesti hyvästä metsien hoidosta: yläharvennus on kannattavampaa kuin vallalla oleva alaharvennus; eriikäismetsätalous on usein kannattavampaa kuin tasa-ikäismetsätalous; luontaiseen uudistumiseen perustuva laajaperäinen metsätalous on heikkokasvuisilla alueilla kannattavampaa kuin nykyinen, varsin voimaperäinen metsätalous. Puuntuotannon suhteellinen merkitys on pienentynyt, minkä vuoksi metsän hoidossa on varaa ottaa aiempaa enemmän huomioon esim. ympäristö- ja monikäyttökysymyksiä. Nykymuotoinen metsätalous ei ole hyvää esim. monimuotoisuuden suojelun, metsien virkistyskäytön tai hiilensidonnan kannalta. Ihmisten arvostukset ovat muuttuneet. Valtaosa (n. 70 %) ihmisistä esim. vieroksuu avohakkuita. Valkeapään ym. tuoreen tutkimuksen mukaan vain 5 % suomalaisista hyväksyy avohakkuun varauksetta. Tutkimusten mukaan metsän tärkeimpiä arvoja suomalaisten valtaosalle ovat monimuotoisuus, maisemalliset arvot ja keräilytuotteet. Metsien kasvu on Suomessa melko hidasta, mikä ei puolla voimaperäisen metsätalouden käyttöä. Kasvuedellytysten heikentyessä, kustannusten noustessa tai metsänomistajan tuottovaatimuksen suurentuessa metsätalouden intensiivisyyttä tulee pienentää, ts. metsää tulee hoitaa vähemmän. Avohakkuisiin, maanpinnan käsittelyyn ja viljelyyn perustuvan metsätalouden sijasta tulisi käyttää luontaista uudistumista tai eri-ikäismetsätaloutta. Lisäksi tulisi edistää alikasvoksen muodostumista ja hyväksikäyttää sitä metsän uudistamisessa. Nykyisessä metsänhoidossa monimuotoisuutta suojellaan vain pienialaisilla erityiskohteilla, mutta valtaosalla metsäpinta-alaa suorastaan kehotetaan monimuotoisuuden turmelemiseen. Esimerkiksi avohakkuu tuhoaa elinympäristön vuosikymmeniksi pakottaen varttuneessa metsässä eläneet lajit siirtymään muualle, mikä on monille lajeille (esim. kasvit tai sienet) vaikeaa. Monimuotoisuuden suojelemiseksi suurempi osa metsästä tulisi pitää jatkuvasti 1
peitteellisenä, ja puuston rakenteen ajallista vaihtelua tulisi vähentää. Monimuotoisuutta edistäisi yleisesti se, että alaharvennusten sijasta kasvatushakkuissa edistettäisiin kerroksellisen metsärakenteen muodostumista. Elinympäristöjen vaihtelua puolestaan voitaisiin lisätä sallimalla enemmän vapauksia metsien hoidossa. Nykyisen kaltainen metsätalous ei enää vastaa kansalaisten käsityksiä siitä, kuinka metsiä tulisi käsitellä, ts. metsätalous ei ole kulttuurisesti kestävää. Nykymetsätalous myös heikentää ihmisten mahdollisuuksia perinnäisiin käyttömuotoihin, mikä on sosiaalisen kestävyyden edellytys. Sosiaalisesti kestävässä metsätaloudessa ihmiset voivat jatkuvasti käydä virkistäytymässä, marjastamassa tai metsästämässä niillä metsäalueilla, joilla he ovat tottuneet liikkumaan. Mikä on pielessä? Suurimmat epäkohdat nykymetsätaloudessa ovat (1) puuntuotannon ylikorostuminen muihin metsän tuottamiin hyödykkeisiin ja palveluihin verrattuna, (2) puuntuotannon epätaloudellisuus, (3) liiallinen kaavamaisuus, (4) metsänhoidon tarpeeton intensiivisyys ja (5) alaharvennusten perusteeton suosiminen. Puuntuotannon ylikorostuminen Puuntuotannon kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on pienentynyt ja monien muiden metsän tuottamien hyötyvaikutusten suhteellinen merkitys on vastaavasti suurentunut. Esimerkkejä muista hyötyvaikutuksista ovat ulkoilu ja keräily, monimuotoisuuden ylläpito ja hiilen sidonta. VT-männikön keskimääräinen vuotuinen nettotulo on puuntuotannossa n. 150 /ha. Jos metsikössä on keskimäärin 1000 puuta/ha, yksi puu tuottaa vuodessa vaivaiset 0.15. Puuta kohti ei siis tarvita montaakaan ruokasientä tai marjakourallista, jotta keräilytuotteiden arvo olisi suurempi kuin puuntuotannon arvo. Sidotun hiilidioksidin arvo on kansainvälisessä päästökaupassa n. 15 /tonni. Tällä hinnalla puuhun sitoutuneen hiilen arvo päästökaupassa olisi 12 /m 3, mikä on lähes sama luku kuin kuitupuun kantohinta ensiharvennuksessa. Yhteiskunnan ja ympäristön kannalta metsän muut hyödyt kuin puuntuotanto ovat siis varsin merkittäviä, ja ne tulisi ilman muuta ottaa painokkaasti huomioon ainakin julkisomistuksessa olevien metsien hoidossa. Puuntuotannon epätaloudellisuus Suomalaisten optimointitutkimusten mukaan yläharvennus on alaharvennusta kannattavampaa, ja eri-ikäismetsätalous on tasaikäismetsätaloutta kannattavampaa. Suomessa ei ole tehty yhtään tutkimusta, jonka mukaan tasaikäinen viljelymetsätalous olisi kannattavampaa kuin taloudellisesti optimaalinen eri-ikäismetsätalous. Nykyohjeiden mukainen viljelyyn perustuva tasaikäismetsätalous aiheuttaa tappioita metsänomistajalle, jos tuottovaatimus on vähintään 4 5 %. Huonokasvuisilla alueilla (Pohjois-Suomi, karut kasvupaikat) tappiota tulee jo aiemmin. 2
Yläharvennusten käyttö parantaa kannattavuutta. Kuitenkin ainoa keino saada metsätalous suurellakin korkokannalla kannattavaksi on pienentää kustannuksia, mikä käytännössä tarkoittaa keinollisen uudistamisen korvaamista muilla toimenpiteillä. Kysymykseen tulevat mm. eri-ikäismetsätalous, luontainen uudistaminen ja alikasvoksen hyödyntäminen. Tämän vuoksi kaikki hakkuut, jotka edistävät eri-ikäisrakennetta, taimettumista ja alikasvoksen muodostamista tulisi sallia ja niitä tulisi edistää. Alikasvoksen raivaaminen metsästä on useimmiten paha virhe. Liiallinen kaavamaisuus Nykyohjeet ehdottavat suunnilleen samanlaista metsätaloutta kaikkiin metsiin. Tästä seuraa mm., että puuston rakenne on kaikkialla samanlainen (tietyllä kasvupaikalla ja tietyssä ikäluokassa), mikä on metsäalueen monimuotoisuuden kannalta mahdollisimman huono tilanne. Suurempi vaihtelu ja sallivuus metsien käsittelyssä lisäisivät elinympäristöjen vaihtelua ja sitä kautta metsäalueen monimuotoisuutta. Kaavamaisuuteen pyrkimiselle ei ole taloudellisia perusteita. Lisäksi se saattaa vähentää niiden metsänomistajien kiinnostusta myydä puuta, jotka esim. vieroksuvat avohakkuita. Tämä pienentää markkinoille tulevan puun määrää. Tarpeeton intensiivisyys Suomen kasvuolot ja kasvupaikat huomioon ottaen nykymetsänhoito on varsin intensiivistä. Maanpinnan käsittelyä, viljelyä, ja taimikon hoitoa käytetään sellaisissakin tilanteissa, joissa puuntuotannon edellytykset ovat heikot (Pohjois- Suomi, karut kasvupaikat). Tämä johtaa kannattamattomaan metsätalouteen. Voimaperäinen metsänhoito metsikön perustamisvaiheessa lisää vain vähän puuntuotosta, joka määräytyy lähinnä kasvupaikan mukaan. Taloudellisesti optimaalista on siirtyä laajaperäisempään metsätalouteen (investoida vähemmän metsänhoitoon), kun (1) puuston kasvuolot heikkenevät, (2) puun hinta laskee, (3) metsänhoidon kustannukset suurenevat tai (4) metsänomistajan tuottovaatimus (korkokanta) suurenee. Alaharvennuksen käyttö Nykytietämyksen mukaan harvennukset tulisi tehdä yläharvennuksina. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä: Kasvu - Metsikön suurimmat puut eivät juuri hyödy pienempien puiden poistosta, mutta pienempien puiden kasvu paranee tuntuvasti, kun suurempia puita poistetaan. Tämän vuoksi paras kasvureaktio saadaan päävaltapuita poistamalla. Laatu - Valtapuut ovat tasaikäisen metsikön paksulustoisimpia ja paksuoksaisimpia puita. Kasvun keskittäminen niihin merkitsee huonolaatuisen puun tuottamista. Jos sen sijaan päävaltapuut poistetaan harvennushakkuissa, tukkipuun tuottaminen siirtyy pienempiin puihin, joissa ytimen läheiset lustot ovat kapeampia ja oksat ohuempia, ts. tuotetun puun laatu paranee. Taloudellisuus - Metsikön suurimpien puiden suhteellinen arvokasvu (eli kasvatuksen jatkamisen taloudellisuus) on kaikkein heikoin. Suurimmat puut ovat siis taloudellisessa 3
mielessä kypsimpiä hakattaviksi. Suhteellinen arvokasvu on suurimmillaan sellaisilla kuitupuilla, jotka saavuttavat lähitulevaisuudessa tukkipuun mitat. Taloudellisessa mielessä tyhmintä mahdollista metsänhoitoa on poistaa tukkipuuaihioita (eli kuitupuita). Hiilitase - Koska kaikki yhteyttämisessä sidottu hiili vapautuu lopulta, kun kuolleet puut, hakkuutähteet, kannot, juuret ja tuotteet hajoavat, on metsätalouden biologisen prosessin hiilitase pitkällä aikavälillä aina nolla. Puun korjuussa ja tuotteiden valmistuksessa vapautuu hiiltä (mikä johtaa negatiiviseen taseeseen), kun taas muiden tuotteiden korvaaminen puulla säästää fossiilista hiiltä (mikä johtaa positiiviseen taseeseen). Näin ollen metsätalouden pitkän aikavälin hiilitasetarkastelu voidaan pelkistää toisaalta korjuun, kuljetuksen ja prosessoinnin hiilipäästöihin ja toisaalta korvausvaikutuksiin, jotka ovat erilaisia eri puutavaralajeilla. Kuusikuitupuun hiilitase on erityisen huono, koska mekaanisen massan valmistus kuluttaa runsaasti energiaa eikä kuusikuitupuulla ole korvausvaikutuksia. Tukkipuulla voidaan korvata mm. betonia (sementin valmistus kuluttaa paljon energiaa) ja terästä, minkä lisäksi tukin prosessoinnin hiilipäästöt ovat kohtuulliset. Hiilitaseen maksimoimiseksi kuitupuuta tulisi korjata mahdollisimman vähän. Järkevintä olisi pyrkiä korjaamaan harvennushakkuissa lähinnä tukkipuuta ja päätehakkuussa tukkipuuta ja energiapuuta. Maisema ja monimuotoisuus - Yksittäisen metsikön rakenteellinen diversiteetti paranee, kun metsikön eri latvuskerrokset säilytetään, mikä vaikuttaa myönteisesti lajistolliseen monimuotoisuuteen. Tutkimusten mukaan havupuualikasvos parantaa metsikön maisemallista arvoa. Tämän vuoksi metsikön alimpia latvuskerroksia ei tulisi harvennushakkuissa poistaa; paremminkin niiden muodostumista tulisi edistää. Laskennallinen kannattavuusvertailu Keski-Suomessa sijaitsevan MT-kuusikon nettotulovirta nykyohjeiden mukaisessa tasaikäismetsätaloudessa ja eri-ikäismetsätaloudessa 20 vuoden hakkuukierrolla on seuraava: Tasaikäismetsätalous Eri-ikäismetsätalous Vuosi Nettotulo, /ha Vuosi Nettotulo, /ha 0-850 0-537 10-250 20 3320 45 1768 40 3320 68 4073 60 3320 75 15157 80 3320 100, 120 jne. 3320 4
Eri-ikäismetsätaloudessa alkusijoitus vuonna nolla tarkoittaa sitä nettotuloa (kantohintaa), joka metsänomistajalta jää saamatta, jos hän jättää metsikköön puustoa. Tasaikäismetsikön kehitys on simuloitu Hynysen ym. malleilla ja eri-ikäismetsikön kehitys Pukkalan ym. malleilla. Korjuukustannukset on laskettu Rummukaisen ym. malleilla. Taulukoiden luvuista laskettu tasaikäismetsätalouden suhteellinen nettotulojen nykyarvo vuodesta 0 ikuisuuteen on seuraavan kuvan mukainen (eri-ikäismetsätalouden nykyarvo on 100 %). 140 Nykyarvo, % eriikäismetsätaloudesta 120 100 80 60 40 20 0-20 Tasaikästalous Tasa ei viljellä 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % Korkokanta Tasa ei viljellä tarkoittaa kuvitteellista vaihtoehtoa, jossa ei ole maanpinnan käsittelyä eikä viljelyä, ja alueen taimettuminen kestää 10 vuotta kauemmin kuin viljeltäessä (hakkuutulot siirtyvät 10 vuotta myöhemmäksi). Laskelma osoittaa monissa tutkimuksissa havaitun seikan, että eri-ikäismetsätalouden kannattavuus tasaikäismetsälouteen verrattuna paranee tuottovaatimuksen (korkokannan) suurentuessa. Lisäksi havaitaan, että avoalan luontaiseen uudistumiseen perustuva metsätalous muuttuu vääjäämättä viljelymetsätaloutta kannattavammaksi, kun korkokanta suurenee. Monitavoitteinen metsätalous Seuraavassa esimerkissä Keski-Suomessa sijaitsevan MT-kuusikon käsittely tasa- ja eriikäismetsätaloudessa on optimoitu niin, että puun lisäksi hiilipäästöt, hiilen sidonta ja metsikön mustikkasato on hinnoiteltu. Tasaikäismetsätaloudessa on oletettu käytettävän maanpinnan käsittelyä ja viljelyä. Hiilidioksidin hinta on 15 /hiilidioksiditonni ja mustikan arvo 3 /kg. Mustikkasadosta 75 % on oletettu kerättävän talteen. Mustikkasadot on laskettu Miinan ym. malleilla. Hiilidioksidituki tai -vero maksetaan samana vuonna, jona hiili sitoutuu tai vapautuu. Laskelmissa on oletettu, että 40 % energiapuun (latvat ja oksat) ja 20 % tukin hiilestä korvaa 5
fossiilista hiiltä. Hiilipäästöissä ovat mukana korjuun ja prosessoinnin päästöt sekä kuolleen puun, hakkuutähteiden (myös kannot ja juuret) ja tuotteiden hajoamisessa vapautuva hiili. Korkokanta on 3 %. Nykyinen tarkoittaa nykyisten metsänkäsittelyohjeiden mukaista metsätaloutta. Nykyarvo 3 %, /ha 5000 4000 3000 2000 1000 0-1000 -2000-3000 -4000 Eri-ikäinen Tasaikäinen Nykyinen Puu Hiili Mustikka Laskelma osoittaa, että eri-ikäismetsätalous on kaikkien laskelmassa mukana olleiden hyötyjen suhteen tasaikäismetsätaloutta parempaa. Optimaalinen viljelymetsätalous ( Tasaikäinen ) on selvästi nykyohjeiden mukaista viljelymetsätaloutta kannattavampaa. Optimaalisessa tasaikäismetsätaloudessa ensiharvennus tehdään myöhään, kiertoajan loppupuolella tehdään voimakkaita yläharvennuksia, ja kiertoaika on 30 vuotta nykysuosituksia pidempi. 6