Toimialaraporttisarja Sosiaalipalvelut Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia
Sosiaalipalvelut Toimialaraportti 16/2005 Riitta Kettunen
Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 16/2005 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Riitta Kettunen, toimialapäällikkö Julkaisuaika Joulukuu 2005 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Sosiaalipalvelut Tiivistelmä Raportti käsittelee TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaisen sosiaalipalvelut -toimialan (TOL 853) yrityssektoria. Toimiala koostuu kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Sosiaalipalvelujen tuottajat voidaan jakaa kolmeen tuottajatahoon: julkinen sektori, järjestöt ja yritykset. Vuoden 2002 kokonaistuotannosta, joka oli noin 5 miljardia euroa, tuottivat kunnat itse 76,2 prosenttia, järjestöt 17,1 prosenttia ja yritykset 6,7 prosenttia. Yrityssektorin suurimmat alatoimialat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna ovat palvelutalot ja ryhmäkodit, lasten päivähoito, kotipalvelut ja lasten ja nuorten laitokset. Vuoden 2003 tilastotietojen perusteella sosiaalipalveluyrityksiä oli 1 981 kappaletta, jossa on nousua edellisvuoteen 7,6 prosenttia, alan toimipaikkoja oli 2 190, jotka työllistivät 9 013 henkilöä, mikä on 14 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, 408 miljoonaa euroa, jossa kasvua 21 prosenttia. Yritysrekisteritietojen perusteella yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on viisi miljoonaa euroa pienempi, johtuen siitä, että tilastokeskuksen toimipaikkarekisteriin kirjautuvat myös muuta tuotantoa päätoimialanaan harjoittavien yritysten sosiaalipalveluja tuottavat yksiköt. Henkilöstön määrän suhteen ero toimipaikkojen osalta 195. Toimiala on hyvin työvoimavaltainen, mutta alalla toimivat yritykset ovat pääasiassa hyvin pieniä: lähes 90 prosenttia yrityksistä työllistää alle 10 henkilöä. Alan työllistävä vaikutus on kuitenkin merkittävä. Suomen Kuntaliiton Rakennemuutos 2005 -katsauksen mukaan runsas neljännes koko maan työllisyyden paranemisesta on peräisin hoivaklusterista. Koko sosiaalialan työttömyysaste on laskenut vuosi vuodelta. Julkisessa keskustelussa on korostuneesti huomioitu toimialan alhainen tuottavuus. Onko olemassa yhteismitallisia mittareita tuotantotapojen ja tuottajien vertailun parantamiseksi? Kunnat edellyttävät tarjouspyynnöissään entistä useammin laatujärjestelmiä, mutta myös yhtenäiset tuotemääritykset ja laatumittarit puuttuvat. Vuonna 2005 käynnistyneen kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen myötä käynnistynyt vilkas keskustelu kuntien yhdistymisistä ja yhteistyöstä sekä palvelujen uudelleen järjestämisestä aiheuttaa yksityissektorilla entistä enemmän epävarmuutta ja varuillaan oloa tulevaisuuden suhteen. Myös yritysten on lisättävä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa pysyäkseen mukana kiristyvässä kilpailussa. Toimiala on kasvuala, mutta pienten yritysten, pärjätäkseen kilpailussa, on kehitettävä toimintaansa esim. ammatillisesti erikoistumalla, liikkeenjohtotaitoja parantamalla, erityisesti henkilöstöjohtamista painottaen, teknologiaa hyödyntäen, laatujärjestelmiä laatien, verkostoituen jopa kansainvälistymällä. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen, puh. (09) 1606 3681 Asiasanat Yrityssektorin tuottamat sosiaalipalvelut, majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut, sosiaaliset avopalvelut ISSN 1796-0002 Kokonaissivumäärä 51 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN 951-739-947-2 Hinta Kustantaja Edita Publishing Oy
Sisällysluettelo 0 Saatteeksi... 7 1 Tiivistelmä... 8 2 Toimialan määrittely ja sisältö... 11 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 11 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 12 3 Toimialan rakenne... 15 3.1 Yritykset ja toimipaikat.... 15 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys... 15 3.3 Toimialan alueellinen jakauma... 19 3.4 Yrityskannan muutokset... 21 3.5 Alan suurimpia yrityksiä... 22 4 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 23 4.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 23 4.2 Markkinoiden kehitys.... 23 5 Tuotanto ja tuotantomenetelmät... 25 5.1 Toimialan tuotanto... 25 5.1.1 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut.... 25 5.1.2 Lasten päivähoito... 26 5.1.3 Kotipalvelut.... 26 5.2 Toimialan logistiikkarakenne.... 27 6 Investoinnit... 29 7 Taloudellinen tila... 31 7.1 Kustannusrakenne.... 32 7.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 33 8 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 38 8.1 Menestystekijät... 38 8.2 Keskeiset ongelmat... 39 8.3 Valtion suuntautuminen yritystoiminnan edistämiseksi... 41
9 Tulevaisuudennäkymät toimialalla... 43 9.1 Visio... 43 9.2 Markkinoiden kehitys.... 44 9.3 Kasvuhakuisuus.... 45 9.4 Kilpailukyvyn kehitys... 45 9.5 Innovaatiot ja tuotteistaminen... 47 9.6 Tuotanto, tuottavuus ja laatu... 47 9.7 Koulutus ja kehitystoiminta... 48 9.8 Uuden yritystoiminnan aloittaminen... 48 10 Yhteenvetoanalyysi (swot)... 50 11 Lähteet... 51
7 0 Saatteeksi Tämä toimialaraportti käsittelee sosiaalipalvelualan yrityssektoria. Tarkasteltavat sosiaalipalveluyritykset tuottivat lähes seitsemän prosenttia toimialan kokonaistuotannosta vuonna 2002. Vuonna 2003 yrityksiä toimialalla oli 1981 kappaletta. Toimipaikkoja oli yhteensä 2190, joiden liikevaihto oli noin 408 miljoonaa euroa. Raportin tavoitteena on palvella sosiaalipalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on myös kuvata toimialan lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Raportti antaa pohjaa myös päätöksenteon tueksi sosiaalipalvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi Suomessa. Raportin laatimisessa on hyödynnetty kauppa- ja teollisuusministeriön Toimialapalvelun Online-tietokantaa, josta on käytetty Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoja sekä työministeriön tilastoja. Taloudelliset tunnusluvut pohjautuvat Suomen Asiakastieto Oy:n tuottamiin tilastotietoihin. Toimialaraportissa on hyödynnetty myös Tietoykkönen Oy:n kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta laatiman Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen tuloksia, jotka perustuvat 61 yrityksen omiin nykytilan ja tulevaisuuden arvioihin. Kaikki kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat edellä mainittuihin tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnoista on raportin kirjoittajalla. Tulkintojen taustalla olevan lähteen määrittely ei aina ole selkeästi osoitettavissa. Tämä raportti on suurelta osin edellisen raportin tilastollista päivitystä. Edeltäjäni Ismo Partanen on tehnyt perusteellista työtä ja mahdollistanut myös tämän raportin syntymisen. Kiitos hänelle siitä sekä kannustuksesta ja tuesta. Tämän raportin syntymiseen ovat myötävaikuttaneet useat henkilöt, jotka ansaitsevat kiitoksen, erityisesti työparini Tiina Väärä. Sosiaalipalvelut toimialana on kasvuala: yritysten yhteenlasketun liikevaihdon vuosittainen kasvu on ollut yli 20 prosenttia usean vuoden ajan. Sosiaalialan yritysten palvelutuotannon kehittyminen ei ole ristiriidassa hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa mahdollistaa nykyistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Mikkelissä 23.11.2005 Riitta Kettunen Toimialapäällikkö
8 1 Tiivistelmä Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Sosiaalipalvelujen tuottaminen on perinteisesti kuulunut julkiselle sektorille. Perustuslain 19. pykälän nojalla jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vuoden 1993 valtionosuusuudistus määritteli sosiaalipalvelujen järjestämisen entistä selkeämmin kuntien tehtäväksi. Lain mukaan kunnat voivat toteuttaa järjestämisvastuunsa joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne ulkopuolisilta tuottajilta. Uudistettu valtionosuuslaki mahdollisti sosiaalipalvelualan rakennemuutoksen. Toimialan rakennemuutos ilmeni muun muassa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa yritysten ja yhdistysten palvelutuotannon kasvuna. Tässä kauppa- ja teollisuusministeriön kustantamassa toimialaraportissa korostuu elinkeinopoliittinen näkemys toimialan lähihistoriasta, nykytilasta ja kehittämistarpeista. Sosiaalipalvelut koostuvat kahdesta tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaisesta päätoimialasta, jotka ovat majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Vuonna 2002 kuntien osuus sosiaalipalvelujen kokonaistuotannosta oli 76,2 prosenttia, järjestöjen 17,1 prosenttia ja yritysten 6,7 prosenttia. Julkisen sektorin ulkopuolella tapahtuneen palvelutuotannon osuus vuonna 2002 oli jo lähes neljännes koko tuotantomäärästä. Sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä oli vuonna 2003 yhteensä 1 981 kappaletta, toimipaikkoja 2 190 kappaletta. Vuodesta 1996 vuoteen 2003 yritysten nettolisäys oli yhteensä 1 330. Vastaavasti yritysten yhteenlaskettu liikevaihto lähes viisinkertaistui. Suurimmat alatoimialat vuonna 2003 yritysmäärällä, liikevaihdolla ja henkilöstön määrällä mitattuina olivat palvelutalot ja -asunnot, lasten- ja nuorten laitokset sekä lasten päivähoito ja kotipalvelut. Näillä aloilla myös yritysten perustaminen on ollut vilkkainta viime vuosina. Toimialana sosiaalipalvelut on nuori ja yritykset pääosin pieniä. Yrityksistä noin 90 prosenttia työllisti alle 10 työntekijää vuonna 2003 ja yli 50 työntekijää työllistäviä yrityksiä oli seitsemän kappaletta. Yhteensä yritykset työllistivät noin 8 800 henkilöä eli alle viisi henkilöä yritystä kohti. Sosiaalipalvelut on työvoimavaltainen ala ja markkinat ovat pääosin paikallisia. Yritysten rooli on ollut tähän mennessä lähinnä täydentää julkista palvelutarjontaa ja tasata julkisen palvelutuotannon ruuhkahuippuja. Tämä on kuitenkin muuttumassa asiakkaiden ostovoiman lisääntyessä ja kuntien lisätessä palveluostojaan sekä markkinoiden kehittyessä.
9 Alalla, jossa palvelujen toimitusvarmuudella on erityinen merkitys, tulisi olla riskinkantokyvyltään nykyistä huomattavasti vahvempi yrityskanta. Neuvotteluvoiman, toimitusvarmuuden ja uskottavuuden parantamiseksi jo alalla toimivien yritysten kasvu tavalla tai toisella on lähiajan haaste. Kasvu voi tapahtua joko uusia palveluja tuottamalla, yritysostoin tai verkottumalla, jopa kansainvälistymällä. Yhteistyön kehittäminen kumppanuussuhteeksi kuntien kanssa on tärkeimpiä kehittämiskohteita. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää seuraavina vuosikymmeninä. Vanhusväestön kasvaviin sosiaalipalvelujen tarpeisiin tarvitaan myös yritysten tuotantopanosta nykyistä enemmän. Kysyntää lisännevät myös yhteiskuntarakenteen muutos ja monet lainsäädännölliset uudistukset. Merkittävin muutos yritysten kannalta tapahtunee palvelumarkkinoiden avautuessa. Kuntien kustannuspaineet ja tuotannon tehostamistarpeet lisännevät markkinoilta ostettavia palveluja. Myös julkisen alan henkilöstön eläköityminen mahdollistaa nykyistä paremmin ostopalvelujen lisäämisen, koska tukeutuminen ostopalveluihin ei aiheuta tulevaisuudessa suuria henkilöstöjärjestelyjä kuntien omissa organisaatioissa. Keväällä 2005 käynnistynyt kunta- ja palvelurakenneuudistushanke on käynnistänyt keskustelun erityisesti kuntajaotuksesta ja kuntarajat ylittävästä yhteistyöstä mutta myös uusien palvelumallien rakentamisesta, mikä koskee erityisesti myös sosiaalipalvelujen järjestämistä. Toimialalla on aistittavissa tulevaisuuden suhteen epävarmuutta ja varovaista odottelua, mutta myös valppaana oloa. Pienet yritykset eivät jatkossa yksin menesty kilpailussa, jossa ostajana on aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat isoja kokonaisuuksia. Yksityisen palvelutuotannon menestystekijöitä ovat olleet joustavuus, kustannustietoisuus, palvelualttius, asiakaslähtöisyys ja panostaminen laatutyöhön. Jatkossa on panostettava myös kasvuun ja yhteistyön lisäämiseen muiden toimijoiden kanssa. Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa kolmoisrooli, jossa rahoittaja, tuottaja ja ostaja toimivat samassa organisaatiossa. Julkinen sektori on kasvattanut tuotantoaan, vaikka se ei aina olisikaan ollut kustannustehokkain tapa palveluiden järjestämiseksi. Tuottajatahot ovat markkinoilla eriarvoisessa asemassa. Investointipääomien tai vakuuksien puutteesta onkin muodostunut suuri este sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle. Kunta- ja palvelurakennehankkeen myötä käydään vilkasta keskustelua myös ns. tilaaja-tuottaja-mallin eduista ja haitoista. Mallin käyttöönotto takaisi parhaimmillaan kaikille toimijoille tasavertaisen aseman ja saisi aikaan tervettä kilpailua. Sosiaalipalvelualan elinkeinopoliittisen kehittämistyön tärkein tehtävä onkin edesauttaa toimivien palvelumarkkinoiden syntymistä. Viranomaistehtävät ja palveluiden järjestämisvastuu säilyisivät edelleen kunnilla ja alan viranomaisilla. Toimialalle tulisi luoda verkostomainen toimintatapa, joka mahdollistaisi markkinoiden hyödyntämi-
10 sen palvelutuotannon järjestämisessä. Kunnilla palveluiden järjestäjänä on ratkaiseva rooli uudistuvan toimintaympäristön kehittämistyössä. Kuntien tulisi laatia pitkän tähtäimen suunnitelmat, joissa selkeästi ilmaistaan, mitkä palvelut tuotetaan itse ja mitkä palvelut muut tahot voivat tuottaa. Tämä rohkaisisi myös uusien yritysten perustamiseen. Kuntien tulee noudattaa lakia julkisista hankinnoista ostaessaan palveluja oman organisaation ulkopuolelta. Palvelumarkkinoiden hyödyntäminen edellyttää, että kunnat panostavat kustannuslaskennan, tuotteistamisen ja laatukriteerien sekä hankintaprosessien kehittämiseen. Yrittäjien tulee investoida omaan ja henkilöstön osaamiseen. Kiristyvässä kilpailutilanteessa yritysjohdolta vaaditaan hyviä liikkeenjohtotaitoja. Tulevaisuudessa korostuvat mm. osaamisen, tuottavuuden, muutoksen ja laadun johtaminen. Tehtyjen selvitysten mukaan henkilöstön kehittäminen koetaan yhdeksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Motivoitunut, osaava henkilöstö on sosiaalipalveluyrityksen tuottavuuden tärkein osatekijä. Toimiala kärsii jo nyt paikoitellen työvoimapulasta, mikä lisää rekrytointiosaamisen tarvetta. Tulevaisuuden haasteena on tehdä yrityksestä haluttu työpaikka. Toimialan alhainen tuottavuus Suomessa on nostettu näyttävästi esille. Mutta millä mittareilla tuottavuutta palveluyrityksissä pitäisi mitata? Millä keinoilla sitä voitaisiin parantaa? Teknologiaa hyödyntämällä voidaan vapauttaa henkilöstön aikaa itse hoivatyöhön. Laatujärjestelmän tarve on havaittu jo monissa yrityksissä. Usein kunnatkin edellyttävät tarjouspyynnöissään laatujärjestelmän olemassaoloa. Tuottavuuden esteenä ja toimialan merkittävänä uhkatekijänä on yrittäjän jaksaminen. Pienten yritysten vetäjät tekevät pitkiä päiviä usein ilman vapaapäiviä ja lomia. Pitkään jatkuessaan tämä näkyy yritysten lopettamisina ja lisääntyneinä konkursseina. Konkurssihakemusten määrä onkin lisääntynyt vuosina 2003 ja 2004. Sosiaalipalvelujen tulevaisuus elinkeinoalana näyttää hyvältä varsinkin, jos toimialalle onnistutaan luomaan toimivat markkinat ja yritykset erikoistuvat jollekin tietylle liiketoiminta-alueelle. Markkinoiden kasvaessa kysynnän lisääntymisen myötä yritysmäärä kasvaa ja alalle muodostuu nykyistä monipuolisempi yritysrakenne. Sosiaalipalveluja tuottavat tulevaisuudessa myös useat valtakunnallisesti toimivat yritykset. Sosiaalipalvelumarkkinoiden kehittyessä erilaiset monituottajamallit yleistyvät ja asiakkuuden merkitys korostuu. Palvelujen tuotteistaminen yleistyy ja laatutyön merkitys kasvaa asiakkaiden tietoisuuden lisääntyessä. Kilpailu kiristyy ja kustannustietoisuus lisääntyy. Alalle muodostuva uudenlainen toimintaympäristö mahdollistaa uusien palvelukonseptioiden kehittymisen sekä vientikelpoisten tuotteiden syntymisen. Tehokas ja laadukas kotimainen palvelutuotanto parantaa yritysten valmiuksia vientiin tai ainakin estää tehokkaasti palvelutuonnin.
11 2 Toimialan määrittely ja sisältö 2.1 Toimialan kuvaus ja rajaus TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaan sosiaalipalvelut (TOL 853) koostuvat kahdesta pääryhmästä: majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut (TOL 8531) ja sosiaaliset avopalvelut (TOL 8532). Nämä pääryhmät jakautuvat alaryhmiin: TOL 8531 TOL 85311 TOL 85312 TOL 85313 TOL 85314 TOL 85315 TOL 85316 TOL 85319 TOL 8532 TOL 85321 TOL 85322 TOL 85323 TOL 85324 TOL85325 TOL85326 TOL 85329 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut Lasten- ja nuorten laitokset Kehitysvammalaitokset Vanhusten laitokset Päihdehuoltolaitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut Sosiaaliset avopalvelut Lasten päivähoito Päivätoiminta Kotipalvelut Työtoiminta ja työhön kuntoutus Neuvolat Avomuotoinen päihdekuntoutus Muu sosiaalitoiminta Sosiaalipalvelujen tuottajat voidaan jakaa kolmeen tuottajatahoon: julkisen sektorin tuottajat, yksityiset yritykset ja ammatinharjoittajat sekä säätiöt, järjestöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat. Tässä toimialaraportissa yksityisellä tuotannolla tarkoitetaan yritystoimintana harjoitettua sosiaalipalvelujen tuotantoa. Yleishyödyllisestä toiminnasta käytetään nimitystä kolmas sektori. Myös julkisen ja kolmannen sektorin omistamat yritykset kuuluvat tässä raportissa yritysten luokkaan. Vuonna 2003 sosiaalipalveluyritysten liikevaihto oli 403 331 000 euroa. Toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto oli noin viisi miljoonaa euroa suurempi. Vuoden 2002 tuotantolukujen mukaan yritysten osuus koko toimialan palvelutuotannosta oli 6,7 prosenttia ja julkisen sektorin osuus 76,2 prosenttia. Voittoa tavoittelematon sektori tuotti vastaavana aikana 17,1 prosenttia toimialan koko volyymista, joka oli vuonna 2002 noin viisi miljardia euroa eli lähes joka neljäs palvelutapahtuma tuotettiin julkisen sektorin ulkopuolella.
12 Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalipalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2003 Toimiala Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (1 000 euroa) määrä % määrä % määrä % 853 Sosiaalipalvelut yhteensä 2 190 100,0 9 013 100,0 408 217 100,0 8531 Majoituksen sisältävät 876 40,0 5 663 62,8 279 282 68,4 sosiaalipalvelut yht. 85311 Lasten ja nuorten laitokset 275 12,6 1 267 14,1 77 966 19,1 85312 Kehitysvammalaitokset 5 0,2 85313 Vanhusten laitokset 22 1,0 247 2,7 9 375 2,3 85314 Päihdehuoltolaitokset 17 0,8 154 1,7 5 845 1,4 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 543 24,8 3 862 42,8 178 436 43,7 85316 Ensi- ja turvakodit 1 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 13 0,6 91 1,0 5 575 1,4 8532 Sosiaaliset avopalvelut yht. 1 314 60,0 3 350 37,2 128 935 31,6 85321 Lasten päivähoito 572 26,1 1 612 17,9 59 096 14,5 85322 Päivätoiminta 10 0,5 21 0,2 982 0,2 85323 Kotipalvelut 544 24,8 1 004 11,1 34 593 8,5 85324 Työtoiminta ja työhön kuntoutus 12 0,5 144 1,6 6 229 1,5 85329 Muu sosiaalitoiminta 176 8,0 568 6,3 28 035 6,9 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritysrekisteri 2.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Sosiaalipalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää hyvinvointia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi sekä alan tutkimustuloksia että välittömästi hyvinvointiin liittyviä hyödykkeitä tuottavan teollisuuden tuotteita ja erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Hyvinvointiklusterin 1 käsitteen avulla, johon myös sosiaalialan klusteri sisältyy, on mahdollista systemaattisesti tarkastella näiden kolmen erilaisen ja osittain erilaisiin tavoitteisiin pyrkivän tahon keskinäisten suhteiden ja riippuvuuksien dynamiikkaa, taloudellista verkostoa. 1 Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö ja sitä kautta yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen.
13 Palvelujärjestelmä - julkinen - yksityinen - yritykset - järjestöt Tutkimus/Koulutus Tekninen tuotanto - koneet/laitteet - lääkkeet Lähde: mukailtu Pirjo Koivukangas ja Hannu Valtonen 1995 Kuva 1. Hyvinvointiklusteri Vaikka palvelutuotanto onkin usein asiakkaalle näkyvin osa sosiaalialan klusterikokonaisuutta, edellyttää sosiaalipalvelujen kehittyminen elinkeinona koko klusterirakenteen hahmottamista. Klusteri on toimijaryväs, jossa keskinäisen vuorovaikutuksen seurauksena syntyy selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä. Klusteriin kuuluu tietyllä alalla toimivia palveluja ja hyödykkeitä tuottavia organisaatioita, osaamiskeskittymiä. Kun hyvinvointiklusteriin luetaan mukaan sekä tavaroiden että hyvinvointipalvelujen tuotanto, kuuluu siihen laaja yritysten, organisaatioiden ja palvelujärjestelmien verkosto. Sosiaalipalvelujen kehittyminen edellyttää keskeisesti yhteistyön tiivistämistä kaikkien klusteritoimijoiden välillä. Jo ammattikoulutuksen ja tutkimuksen tulisi nykyistä selkeämmin tukea toimialan palvelurakenteen kehittymistä. Alan yritysten asiantuntemusta pitäisi hyödyntää tehokkaammin. Teknisten innovaatioiden ja sovellusten hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa ja tuotannonohjauksessa lisääntyy tulevaisuudessa. Palvelutuotannon tehostamisen lisäksi monilla teknisillä innovaatioilla voidaan parantaa palvelujen tuottavuutta ja laatua sekä erityisesti saatavuutta. Ne mahdollistavat toimimisen tulevaisuuden verkostomaisessa ympäristössä entistä tehokkaammin. Arkisten apuvälineiden lisäksi myös teknisesti vaativien tuotteiden markkinat kasvavat sosiaalialalla. Julkisella sektorilla on keskeinen rooli hyvinvointiklusterin kehityksessä vaikuttamalla osaltaan alan yritystoiminnan tasapuolisten ja suotuisien olosuhteiden luomiseen. Kannustimina ja työvälineinä voidaan tällöin käyttää mm. erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä teknologiaohjelmia ja lainsäädäntöä. Kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa tulisi huomioida tasapuolisesti myös uudistuvan palvelujärjestelmän ja eri tuottajatahojen tarpeet. Tekes käynnisti vuonna 2004 toimialalle soveltuvan teknologiaohjelman nimeltä Finnwell (www.tekes.fi/teknologiaohjelmat). Tämä ohjelma mahdollistaa osaltaan rahoituksen saamisen ns. sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen ja palvelukonseptioiden kaupallistamiseen sekä palvelutuotannon tehostamiseen pyrkiviin kehittämishankkeisiin. Teknologiaa kehitettäessä pitää huomioida myös pienyritykset, joita on noin 90 prosenttia sosiaalialan yrityksistä. Julkisen sektorin tulee panostaa pk-yrityksiin, jotka kehittävät yritystään teknologian avulla.
14 Kauppa- ja teollisuusministeriön teettämän Maaseudun tulevaisuus ja klusterit -tutkimuksen mukaan hyvinvointiklusteri on laaja ja kaikkien kuntatyyppien alueilla potentiaalinen tulevaisuuden klusteri, jonka kasvu on pääosin yksityisen sektorin varassa. Suomen Kuntaliiton Rakennemuutos 2005 -katsauksessa sanotaan, että runsas neljännes koko maan työllisyyden paranemisesta on peräisin hoiva-klusterista. Esimerkiksi Etelä- Savon työllisyyden lisäyksestä puolet tulee hoiva-klusterin työllisyyden noususta.
15 3 Toimialan rakenne 3.1 Yritykset ja toimipaikat Suomessa oli vuonna 2003 sosiaalialan yrityksiä yhteensä 1981 kappaletta. Toimialan yritysmäärään nettolisäys vuodesta 2002 oli 141 kappaletta. Toimialan yritysmäärä on kolminkertaistunut vuodesta 1996. Yritysmäärän lasku vuodesta 1998 vuoteen 1999 selittyy osin tilastointiperusteiden muutoksella ja osin yksityisten perhepäivähoitajien määrän selkeällä laskulla. Toimialan yritysten liikevaihto on lähes viisinkertaistunut vuodesta 1996 vuoteen 2003. Toimipaikkojen määrä vuonna 2003 oli 2 190. Kpl 2 500 2 000 1 500 1 598 1 282 1 467 1 698 1 840 1 981 1 000 500 651 817 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritysrekisteri Kuva 2. Sosiaalipalveluyritysten lukumäärä 1996 2003 3.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalialan yritykset ja henkilöstö alaryhmittäin. Toimialaryhmät kotipalvelut, lasten päivähoito ja palvelu- ja ryhmäkodit edustavat yli 75 prosenttia toimialan kaikista yrityksistä. Henkilöstön ja liikevaihdon suhteen suurinta osuutta edustivat palvelutalot ja ryhmäkodit yli 40 prosentin osuudellaan. Sosiaalipalveluyritykset työllistivät vuonna 2003 yhteensä 8 818 henkilöä, joka on 16 prosenttia eli 1 220 henkilöä enemmän kuin vuonna 2002. Henkilöstöstä yli 40 prosenttia työskenteli palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa ja 17 prosenttia lasten päivähoitoa tuottavissa yrityksissä. Useilla sosiaalipalvelujen aloilla laki ja sen soveltaminen asettavat vaatimuksia henkilöstön ammatillisen koulutuksen, -kokemuksen ja määrän suhteen. Siten asiakkaiden määrä tai hoidettavuus pitkälti määrittelee yritysten henkilökuntatarpeen.
16 Taulukko 2. Yritykset ja henkilökuntamäärät toimialoittain 2003 TOL Toimiala Yritykset Henkilöstö 85311 Lasten ja nuorten laitokset 248 1504 85312 Kehitysvammalaitokset 5 34 85313 Vanhusten laitokset 20 189 85314 Päihdehuoltolaitokset 12 148 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 464 3 791 85316 Ensi- ja turvakodit 1 7 85319 Muut laitokset ja asumispalvelut 7 64 85321 Lasten päivähoito 502 1 510 85322 Päivätoiminta 10 21 85323 Kotipalvelut 537 942 85324 Työtoiminta ja työhön kuntoutus 12 145 85329 Muu sosiaalitoiminta 163 462 Sosiaalipalvelut yhteensä 1 981 8 818 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritysrekisteri Seuraavassa taulukossa sosiaalipalveluyritysten toimipaikat on luokiteltu henkilöstömäärään perustuvan jaottelun mukaisesti. Lähes 90 prosenttia toimipaikoista työllistää alle 10 henkilöä. Yli 50 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja on seitsemän kappaletta. Vaikka yritykset edelleen ovat suurelta osin pieniä, suuntaus on kuitenkin yrityskoon kasvuun. Luokkaan 10 49 henkilöä työllistävien yritysten määrä on moninkertaistunut vuodesta 1995 lähtien. Tapahtuneen kehityksen selittää pääosin asumispalveluja tuottavien toimipaikkojen yleistyminen. Toimialalle on tullut myös isoja monialan yrityksiä, mikä näkyy toimipaikkatilastoissa. Suurimpien yritysten joukossa on kolme säätiön omistamaa yhtiötä. Taulukko 3. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 1995 2003 Toimipaikat Kokoluokat Yhteensä Alle 10 10 49 50 249 Yli 250 1995 525 28 0 0 553 1996 632 36 1 0 669 1997 793 45 1 0 839 1998 1 563 65 1 0 1 629 1999 1 250 89 1 0 1 340 2000 1 457 114 2 0 1 573 2001 1 731 133 2 0 1 866 2002 1 836 181 2 0 2 019 2003 1 960 223 7 0 2 190 Suhteelliset osuudet 2003 89,50 10,18 0,32 0,00 100,00 Lähde: Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Alla olevassa kuvassa on esitetty sosiaalialan toimipaikkojen henkilöstömäärän kehitys vuodesta 1995 vuoteen 2003. Henkilökunnan määrä oli vuonna 2003 yli viisi kertaa suu-
17 rempi kuin vuonna 1995. Henkilöstömäärän suhteellinen kasvu on ollut tarkastelujaksolla hieman nopeampaa kuin yritysmäärän kasvu, keskimääräinen yrityskoko on siten kasvanut. Henkilöä 10 000 8 000 6599 7894 9013 6 000 4210 4600 5517 4 000 2 000 1768 2258 2757 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ toimipaikkarekisteri Kuva 3. Sosiaalialan toimipaikkojen henkilöstömäärä 1995 2003 Seuraavassa taulukossa on kuvattu koko sosiaalialan työttömyysaste sekä työllisen työvoiman kehitys vuosina 1995 2003. Keskimääräinen työttömyysaste on laskenut koko tarkeasteluajan. Samoin työllisten määrä on lisääntynyt aina vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen on tapahtunut laskua lähes kolme prosenttia. Sosiaalialan yritykset työllistivät kuitenkin vuonna 2003 noin 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Tilastokeskuksen vuoden 2002 työssäkäyntitilaston mukaan eniten työllistivät palvelutalot ja ryhmäkodit (lähes 40 %), lasten päivähoitopalvelua tarjoavat yritykset (28 %) sekä kotipalvelut (12 %). Kehitystä selittänevät laitospainotteisen hoidon purkaminen sekä uusien hoivapalvelujen yleistyminen ja uusien toimintamallien käyttöönotto sekä vuoden 1996 päivähoitolain uudistus ja muiden toimialojen työllisyyden parantuminen. Taulukko 4. Sosiaalialan työttömyysaste ja työlliset keskimäärin 853 Sosiaalipalvelut 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Työttömyysaste 16,8 14,6 13,7 13,5 12,2 12,2 11,1 9,4 9,0 keskimäärin Työlliset keskimäärin 134 625 145 450 150 775 154 450 158 500 162 750 176 525 178 675 173 475 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/Työvoimatutkimus Pk-yritysten toimintaympäristö- ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan viimeisen vuoden aikana noin puolet vastanneista majoituksen sisältäviä sosiaalipalveluja tuottavista yrityksistä on lisännyt henkilöstöään, päihdehuoltoa ja sosiaalisia avopalveluja tarjoavista yrityksistä lähes puolet. Lasten päivänhoitoa tarjoavissa yrityksissä sen sijaan henkilöstön lisäys on ollut pienempää. Sosiaalialan henkilökuntamäärän kehitys on viimeisen vuoden aikana ollut parempi kuin maamme pk-yrityksillä keskimäärin. Odotukset näyttävät varovaisemmilta sosiaalisia avopalveluja lukuun ottamatta. Syynä myönteisiin odotuksiin voi
18 olla vuonna 2006 kotitalousvähennykseen ehdotettu muutos, jossa kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta kaksinkertaistuisi. Suurin selittävä tekijä on kuitenkin halu ja tavoite laajentaa nykyistä toimintaa. Kyselyyn vastanneita oli hyvin pieni määrä, joten tulosta voidaan pitää vain suuntaa-antavana. Taulukko 5. Henkilökunnan määrän kehitys Henkilökunnan määrä Verrattuna 12 kk:n tilanteeseen Seuraavan 12 kk:n kuluttua Suurempi Yhtä suuri Pienempi Suurempi Yhtä suuri Pienempi Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut 53 % 47 % 0 % 7 % 88 % 5 % Lasten päivähoito 16 % 74 % 10 % 17 % 70 % 13 % Sosiaaliset avopalvelut 45 % 49 % 7 % 48 % 52 % 0 % Pk-yritykset yhteensä 21 % 68 % 11 % 20 % 74 % 6 % Lähde: KTM/Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -tutkimus 2005 Alla olevassa kuvassa näkyy sosiaalialan työttömyystilanne toimialaryhmittäin vuosina 1991 2004. Jokaisen vuoden työttömien määrä kuvaa vuoden viimeisen päivän tilannetta. Toimialalla kausivaihtelu on melko suurta. Vuoden vaihteessa ja touko kesäkuussa alan työttömyys on suurimmillaan johtuen uusien ammattilaisten valmistumisesta. Henkilöä 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Sosiaalialan työ Lasten päivähoidon työ Psykologinen työ Harrastus- ja vapaa-ajantoim. ohjaus 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Lähde: Työministeriö Kuva 4. Sosiaalialan työttömät työnhakijat 1991 2004 Lasten päivähoidossa työttömien määrä kasvoi roimasti vuosina 1991 1993. Siihen vaikuttivat erityisesti muiden alojen työttömyyden kasvu sekä kuntien säästötoimet. Yleisen työmarkkinatilanteen parantuessa 1990-luvun lopussa lasten päivähoidon kysyntä lisääntyi. Myös vuoden 1996 alusta voimaan tullut laki alle kouluikäisten lasten subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon lisäsi päivähoidon kysyntää. Osa nykyisestä työttömyydestä johtuu myös voimakkaasta maan sisäisestä muuttoliikkeestä: kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
19 Muilla sosiaalipalvelualoilla laman aikana syntynyt työttömyys alkoi kunnolla laskea vasta vuonna 1999. Vanhuspalvelujen lisääntynyt tarve ja sosiaalisten ongelmien lisääntyminen sekä toimialan ammattilaisten jääminen eläkkeelle selittävät osaltaan myönteistä työllisyyskehitystä. Työttömyydessä on suuria alueellisia ja ammattiryhmittäisiä eroja. Jo nyt monilla aloilla on työvoimapulaa. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vuoden 2010 jälkeen työvoimapulan on ennakoitu koskettavan laajasti koko maata ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Kilpailu työvoimasta tulee kiristymään entisestään. Ongelma on maailmanlaajuinen. Valtakunnallisesti työvoimareserviä näyttää kuitenkin vielä olevan. 3.3 Toimialan alueellinen jakauma Seuraavassa taulukossa on esitetty sosiaalipalveluyritysten toimipaikkojen määrä TE-keskusalueittain vuosina 2001 2003. Toimipaikkojen määrä on lisääntynyt tarkasteluaikana 324 kappaleella. Eniten alan uusia toimipaikkoja on perustettu Uudenmaan (100 kpl), Varsinais-Suomen (34 kpl), Kaakkois-Suomen (31 kpl) ja Etelä-Savon (28 kpl) TE-keskusten alueelle. Pohjois-Karjalan alueelta on tarkasteluaikana vähentynyt viisi yritystä. Toimipaikkojen määrä korreloi melko hyvin alueen asukasmäärän kanssa. Uudellamaalla oli selvästi eniten alan yritystoimintaa (25 prosenttia alan toimipaikoista) ja Pohjois-Suomessa vähiten. Joskin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan vaatimaton yritystoiminnan laajuus sosiaalipalveluissa kiinnittää huomiota. Taulukko 6. Yksityisten sosiaalipalveluyritysten toimipaikat TE-keskuksittain 2001 2003 TE-keskus 2001 % 2002 % 2003 % Etelä-Pohjanmaa 63 3,4 67 3,3 69 3,2 Etelä-Savo 93 5,0 117 5,8 121 5,5 Häme 115 6,2 120 5,9 125 5,7 Kaakkois-Suomi 108 5,8 125 6,2 139 6,3 Kainuu 34 1,8 46 2,3 50 2,3 Keski-Suomi 137 7,3 142 7,0 151 6,9 Lappi 48 2,6 51 2,5 51 2,3 Pirkanmaa 124 6,6 131 6,5 137 6,3 Pohjanmaa 37 2,0 40 2,0 48 2,2 Pohjois-Karjala 106 5,7 105 5,2 101 4,6 Pohjois-Pohjanmaa 157 8,4 169 8,4 179 8,2 Pohjois-Savo 112 6,0 121 6,0 131 6,0 Satakunta 57 3,1 67 3,3 79 3,6 Uusimaa 458 24,5 484 24,0 558 25,5 Varsinais-Suomi 217 11,6 234 11,6 251 11,5 Yhteensä 1 866 100,0 2 019 100,0 2 190 100,0 Lähde: Tilastokeskus