Tietoteoreettinen relativismi Argumentteja puolesta ja vastaan Esitelmä Suomen Filosofisessa yhdistyksessä 25.11.2015 FT Antti Hautamäki Dosentti, Helsingin yliopisto Tutkimusprofessori emeritus, Jyväskylän yliopisto
Miksi relativismi? Relativismi vastaa kokemustamme: ihmiset näkevät asioita hyvin eri tavoin ja meidän on opittava ymmärtämään erilaisia näkemyksiä Jotkut relativismin muodot voidaan helposti osoittaa problemaattisiksi (naiivi relativismi ja äärimmäinen relativismi) Relativismilla on myös muotoiluja, jotka sisältävät kiinnostavia oletuksia ja näkemyksiä, joilla on relevanssia tietoteorian ja tieteenfilosofian kannalta Kilpailevat teoriat kuten eräät realismin muodot ovat vaikeuksissa Relativismin kritiikki absoluuttisia totuuksia vastaan on tärkeää taistelussa kaikenlaista fundamentalismia vastaan
Tietoteoreettisen relativismin muotoja Totuutta koskeva relativismi Oikeuttamista (tietoa) koskeva relativismi Rationaalisuutta koskeva relativismi Ontologiaa koskeva relativismi Nämä relativismin muunnelmat kietoutuvat yhteen! Pidän kaikkein kiinnostavimpana käsitteellistä näkökulmarelativismia, joka on lähellä ontologista relativismia.
Näkökulmarelativismi Jokaisella asialla on monta puolta tai aspektia, joista niitä voidaan tarkastella ja tutkia Näkökulma tai perspektiivi on tapa käsitteellistää asioita ja asettaa ne johonkin viitekehykseen Yleinen suhteellisuusteoria tarkastelee ainetta, aikaa ja avaruutta eri perspektiivistä kuin Newtonin fysiikka Ihmistä voidaan tarkastella biologisena tai yhteiskunnallisena olentona Ihmisen tajuntaa voidaan tarkastella aivotoimintojen tai psykologisten prosessien kannalta Naisnäkökulma yhteiskuntatutkimuksessa nostaa esiin sellaisia aspekteja, joita ei yleensä huomioida Talouden näkökulma yhteiskuntaan
Tietoteoreettisen relativismin perusta on kahdessa väitteessä 1. Jokaisen väitteen tuotuus- arvo on aina suhteessa johonkin erityiseen näkökulmaan. 2. Mikään näkökulma ei ole metafyysisesti etuoikeutettu kaikkiin muihin nähden. Teesille 2 voidaan antaa myös muotoilu 3. Kukaan ei voi ylittää näkökulmaansa Taustavaikuttajia: F. Nietzsche, L. Wittgenstein, J- F. Lyotard, N. Goodman, H. Putnam, R. Rorty, pragmatismi jne. (Internet Encyclopedia of Philosophy)
Protagoraan ongelma Asiat on miltä ne tuntuu Protagoraan periaate: Jos X uskoo että p, niin p on totta (B x p - > p) Johtaa ristiriitaan: Aristoteles uskoo, että aurinko pyörii maan ympäri Galilei uskoo, että aurinko ei pyöri maan ympäri Siis Aurinko pyörii ja ei pyöri maan ympäri Aristoteles hylkäsi Protagoraan relativismin sen ristiriitaisuuden takia Totuus on yhtäpitävyyttä todellisuuden kanssa
Onko relativismi ristiriitainen oppi? Jotkut relativismin kriitikot väittävät, että tietoteoreettinen relativismi kumoutuu jo Aristoteleen kritiikillä Protagoraan periaatetta kohtaan. Nykyaikainen kiinnostava relativismi ei kuitenkaan allekirjoita teesiä Asiat on miltä ne tuntuu Relativismi on kiinnostunut siitä kuinka erilaiset näkökulmat, viitekehykset, paradigmat, skeemat jne. vaikuttavat siihen miten maailma jäsentyy tai hahmottuu.
Totuus relativisoidaan viitekehykseen Tarskin totuusmääritelmä: Lause p on totta jos ja vain jos p Lause Lumi on valkoista on totta jos ja vain jos lumi on valkoista Tässä muotoilussa p:n merkitys otetaan annettuna ja totuus näyttää absoluuttiselta. Viitekehys V antaa kuitenkin lauseille oman merkityksen ja totuus riippuu siitä mitä p väittää maailmassa viitekehyksessä V. Totuuskysymys pitää ratkaista ottamalla aina huomioon taustalla oleva kieli ja viitekehys.
Realismin vaikeudet ja kriitikot Tieteoreettisen realismin mukaan tiedon kohteen olemassaolo ja ominaisuudet ovat tiedostavasta subjektista riippumattomia C.I.Lewis: Objektit eivät luokittele itseään ja tule kokemukseemme nimilaput mukanaan Dewey: Realismin mukaan tiedon täytyy olla todellisuuden käsittämistä semmoisena kuin se sinänsä on ; realismissa tiedostaminen on ennalta annettujen olioiden ja olemusten omainasuuksien paljastamista. Putnam: metafyysisen realismin olettaa, että maailma muodostuu jostakin kiinteästä joukosta mielestä riippumattomia objekteja. On olemassa vain yksi tosi ja täydellinen kuvaus (tulkinta) tavasta jolla maailma on. Se on maailma jumalan näkökulmasta. Giere: Tiede ei voi antaa näkökulmariippumatonta kuvausta maailmasta sinänsä kuten objektiivinen realismi väittää
Käsitteellinen relativismi Käsitteellisen relativismin mukaan todellisuus riippuu ihmisen mielestä. Objektit eivät ole olemassa käsitteellisistä skeemoista rippumatta. Leikkaamme maailman objekteiksi, kun otamme käyttöön yhden tai toisen kuvailuskeeman (Putnam: Reason, Truth and History). Tiedon objektit ovat olemassa ohjattujen operaatioiden tuloksena, eivät siksi, että ajattelu tai havainto sopii yhteen jonkun ennalta annetun kanssa (Dewey: Pyrkimys varmuuteen).
Tieto syntyy vuorovaikutuksessa maailman kanssa C.I Lewis: Havainto syntyy mielen ja todellisuuden funktiona, ja riippuu molemmista J. Dewey: Tiedostaminen ja tiede ovat vuorovaikutusta maailmassa. Tietoa voi syntyä vain asioista joiden kanssa olemme vuorovaikutuksessa, esim. tieteellisten instrumenttien kautta. Tieto riippuu tiedostavasta subjektista ja maailmasta Tieto = Funktio(subjekti,objekti) Tieto on subjektiivista siinä mielessä että siihen vaikuttaa subjektin näkökulma ja viitekehys ja objektiivista siinä mielessä että tieto syntyy vuorovaikutuksessa maailman kanssa.
Mitä näkökulmat/viitekehykset ovat? Ne ovat tapoja kuvata maailman aspekteja tai fragmentteja Ne ovat sidoksissa erilaisiin käytännöllisiin intresseihin ja toimintaan Ne antavat tulkintoja erilaisista ilmiöistä Olioiden samanlaisuus ja identiteetti riippuvat näkökulmasta. Ne mallintavat maailmaa ja konstruoivat tietyn ontologian Viitekehykset sisältävät sekä maailman jäsentämisen periaatteita että perustavia uskomuksia
Niiniluodon pluralistinen realismi Niiniluoto määrittelee kielellisen viitekehyksen logiikan mukaisesti tulkituksi kieleksi. Tulkinta yhdistää kielen termit maailman olioihin (malliin) Kun kielellinen viitekehys on valittu, maailma määrää mitkä lauseet ovat tosia. Tässä mielessä totuus ei ole relatiivista. Jos käytämme toista kielellistä viitekehystä, eri lauseet ovat tosia. Jokainen viitekehys tavoittaa vain tietyt fragmentit maailmasta, joka itsesään on tyhjentymätön. Niiniluoto kutsuu kantaansa pluralistiseksi realismiksi, joka selvästi eroaa Putnamin tarkoittamasta metafyysistä realismista.
Gieren perspektiivinen realismi R.N. Giere: Scientific Perspectivism, 2006 Havaitseminen, tieteellinen observaatio ja teoretisointi ovat perspektiivisiä ja tavoittavat vain tietyt maailman aspektit ja ovat sokeita muille aspekteille (perspektiivinen realismi) Tieteen yleiset lait ovat ohjeita rakentaa maailman partiaalisia karttoja tai malleja tietystä perspektiivistä Kartat ja mallit eivät ole tosia tai epätosia Ne sopivat ( fit ) enemmän tai vähemmän hyvin yhteen jonkin maailman osan kanssa
Suora tulkinta Epäsuora tulkinta Kieli Kieli Tulkinta Tulkinta Korrespondenssi Malli Yhteensopivuus Fragmentti malli Maailma
Viitekehysten lokaalisuus D. Davidson kritisoi käsiteellistä relativismia olettaen että käsitteelliset skeemat ovat luonnollisen kielen tasoisia globaaleja rakenteita. Koska kielet voidaan kääntää toisilleen, radikaalia yhteismitattomuutta ei ole. Viitekehykset eivät ole (välttämättä) globaaleja (kaiken kattavia) vaan partiaalisia ja lokaaleja. Niitä ei voi samaistaa luonnolliseen kieleen, pikemminkin ne liittyvät optionaalisiin kieliin, jotka on kehitetty erityisiin tarkoituksiin (Putnam 2004).
Näkökulmien vertaileminen Relativismin kriitikot samaistavat relativismin näkemyksen, jonka mukaan kaikki näkökulmat ovat yhtä hyviä ja/tai näkökumia ei voida vertailla Maltillisen relativismin näkemys on kuitenkin että erilaisista viitekehyksistä voidaan keskustella yhteisessä käytössä olevalla kielellä ja punnita yhteisillä kriteereillä W.S. Hatcher (Minimalism 2002) kehittää minimaalista rationaalisuutta, joka turvaa rationaalisen keskustelun vaikka näkökulmavapaata asetelmaa ei olekaan. Tärkeätä on näkökulmatietoisuusja näkökulmainvarianttisuus(= objektiivisuus) Näkökulmia voidaan vertailla, muuttaa ja hylätä
Näkökulmien dynamiikka Itse- reflektio Oppiminen Näkökulmien vertailu Dialogi Kommunikaatio Toiminta Havainnot
Relativismi vai pluralismi? Onko hahmottelemani näkökulmarelativismi pluralismia? Pluralismi tarkoittaa oppia, jonka mukaan on useita oikeita kuvauksia samoista ilmiöistä Pluralismilla on paljon kannattajia, jotka sanoutuvat irti huonosta relativismista: Baghramian, Giere, Niiniluoto, Putnam, Rorty jne. Kaikessa filosofiassa on aina mukana semantiikkaa ja taustaoletuksia! Kysymys relativismista on ehkä juuri sellainen kysymys, jonka suhteen vallitsee aito filosofien relatiivisuus (P. Unger, Philosophical Relativity, 1984)
Relativismin yhteiskunnallinen merkitys Yhteisen maailman loppu on tullut, kun se nähdään vain yhdestä näkökohdasta ja kun sen sallitaan näyttäytyä vain yhdestä näkökulmasta (Arendt: Vita Activa,1958). Meidän on hyväksyttävä pluralismi ja se että ihmisillä on erilaisia näkökulmia maailmaan. Tämä ei tarkoita että kaikki näkökulmat olisivat yhtä hyviä. Yhteiskuntaa on kehitettävä näkökulmien välisessä kriittisessä dialogissa.
Kirjallisuutta Arendt, H. (2002). Vita Activa, Ihmisenä olemisen ehdot. Tampere: Vastapaino. Baghramian, M. (2004). Relativism. London: Routledge. Davidson, D. (2011). Jo pelkästä käsitteellisen skeeman ideasta. Niin & Näin 3/2011, 32-41. (On the Very Idea of a Conceptual Scheme, 1973-4). Dewey, J. (1999) Pyrkimys Varmuuteen. Tutkimus tiedon ja toiminnan suhteesta. Helsinki: Gaudeamus. Hautamäki, A. (1986a). Epistemologinen relativismi. Ajatus42 (1985), s. 22-40. Hautamäki, A. (1986b). Points of view and their logical analysis. Helsinki: Acta Philosophica Fennica 41. Giere, R. N. (2006). Scientific Perspectivism. Chicago and London: The University of Chicago Press. Hatcher, W.S. (2002). Minimalism: A Bridge between Classical Philosophy and the Baháî Revelation. Juxta Publishing Ldt. Lewis, C.I. (1956). Mind and the World Order, Outlineof a Theory of Knowledge. New York: Dover. Niiniluoto, I. (2013). AgainstRelative Truth. Mulligan, K., Kijania- Placek, K. & Placek, T. (Eds.) The History and Philosophy of Polish Logic: Essays in Honourof Jan Woleński. The PalgraveMacmillan, 141-159. Putnam, H. (1981). Reason, truth and history. Cambridge, Mass.: Cambridge University Press. Putnam, H. (2004). Ethics without Ontology. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. Unger, P. (1984). Philosophical Relativity. Minneapolis: University of Minnesota Press.