SALMONELLAVALVONTA JA SALMONELLAN ESIINTYMINEN 1995-2004

Julkaisuja 3/2006 SALMONELLAVALVONTA JA SALMONELLAN ESIINTYMINEN 1995-2004 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Eviran julkaisuja 3/2006 Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen 1995-2004 Helsinki 2006 1

Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Tekijät Julkaisun nimi Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen 1995-2004 Tiivistelmä Salmonellaa esiintyy Suomessa tuotantoeläimissä hyvin vähän. Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä vuonna 1995 Suomelle hyväksyttiin kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Sen tuottama näyttö maan hyvästä tautitilanteesta mahdollistaa erityistakuut, eli oikeudet vaatia maahantuotavalta sian-, naudan- ja siipikarjanlihalta sekä kananmunilta salmonellatutkimuksia. Ohjelman tavoitteena on pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä ja niistä saaduissa elintarvikkeissa alle 1 % tasolla vuosittain. Salmonellavalvonnan kohteena olevien tuotantoeläimien määrissä tapahtui muutoksia ohjelman ensimmäisen 10 vuoden aikana. Siipikarjanlihan tuotanto lisääntyi 104 %, sianlihan 19 % ja naudanlihan tuotanto laski noin 3 %. Salmonellaa tutkitaan siipikarjassa ensisijaisesti elävien lintujen ulostenäytteistä. Nautojen ja sikojen salmonellaseuranta perustuu pääasiassa teurastamonäytteenottoon sekä tiloilla tapahtuvaan näytteenottoon, kun epäillään salmonellatartuntaa. Kanojen vanhempais- ja isovanhempaispolvissa ei todettu vuosina 1995-2004 salmonellaa. Tuotantopolven kasvattamoissa positiivisten parvien määrä oli yhtä vuotta lukuun ottamatta alle 0,6 % ja tuotantopolven kanaloissa alle 0,2 %. Broilerin- ja kalkkunan vanhempais- ja isovanhempaispolven parvista on löytynyt salmonellaa enimmillään vain 0,5 % parvista. Tuotantopolvessa on todettu salmonellaa alle 1,0 % lukuun ottamatta vuosia 1995 ja 1999. Naudoista otettiin teurastamoissa ja leikkaamoissa lähes 90 000 imusolmuke-, pintasively- ja leikkaamonäytettä. Positiivisia näytteistä oli alle 0,2 %. Vastaavat määrät sioilla olivat noin 155 000 ja 0,1 %. Valvontaohjelman ulkopuolella on tutkittu salmonellan esiintymistä myös rehuissa sekä lemmikkieläinten ruuissa. Salmonellan esiintyminen tuotantoeläinten rehuissa on ollut harvinaista huolimatta siitä, että rehuihin käytettävissä kasviperäisissä tuontiraaka-aineissa (esim. öljykasvirouheet) on esiintynyt viime vuosina yhä enenevässä määrin salmonellaa (5-16 % tuontieristä). Toimijoiden omavalvonta ja viranomaisvalvonta ovat löytäneet tehokkaat menettelyt salmonellan leviämisen estämiseksi rehutehtaiden prosesseihin ja sitä kautta rehuissa eläintiloille. Valtakunnalliset ja paikalliset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös vähittäismyynnin elintarvikkeissa salmonellan esiintyminen on erittäin harvinaista. Tehtyjen riskinarviointien perusteella valvontaohjelmalla on kuluttajia suojaava vaikutus. Broilerin- ja kananmunien kohdalla vaikutus on suuri, naudan- ja sianlihan kohdalla vähäisempi. Väestössä raportoitiin 1990-luvun loppupuolella noin 3000 salmonellatapausta vuosittain. Vuosina 2000-2004 on tapausmäärä ollut alle 2500. Tapauksista on 14-34 % ollut kotimaassa saatuja tartuntoja, loput tartunnat ovat liittyneet matkailuun. Salmonellan aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita on raportoitu vuosittain 1-8. 2

Asiasanat Julkaisusarjan nimi ja numero salmonella, eläintaudit, elintarviketurvallisuus, antibioottiresistenssi, valvontaohjelmat Eviran julkaisuja 3/2006 Julkaisun teema ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-04-7 ISBN (pdf) 952-5662-05-5 Sivuja 94 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta 10,10 euroa Julkaisun myynti/jakaja Evira, puh. 02077 2003, fax 02077 24350 www.evira.fi Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika Muut tiedot Julkaisun ulkoasu Evira Elintarvikehygienia Edita Prima, Helsinki 2006 E-julkaisu: www.evira.fi Teija Pesonen, Evira

Beskrivning Utgivare Författare Livsmedelsäkerhetsverket Evira Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Verkets titel Salmonellakontroll och förekomst av salmonella 1995 2004 Resumé Salmonella uppträder sällan bland produktionsdjur i Finland. I samband med anslutningen till Europeiska unionen år 1995 beviljades Finland ett nationellt program för salmonellakontroll. De belägg för landets utmärkta smittosituation som programmet framför gör att ytterligare garantier är möjliga, dvs. rätten att kräva att ägg, samt kött från svin, nötdjur och fjäderfä ska analyseras för salmonella. Målet för programmet är att hålla förekomsten av salmonella hos produktionsdjur och i livsmedel av dessa under nivån 1 % årligen. Under programmets första årtionde inträffade det förändringar i antalet produktionsdjur som var underkastade salmonellakontrollen. Produktionen av fjäderfä ökade med 104 %, den av griskött med 19 % och nötköttsproduktionen minskade med ca 3 %. För fjäderfä analyserades förekomsten av salmonella huvudsakligen ur exkrementer från levande fåglar. För nötdjur och svin bygger övervakningen på prover från slakterier samt lantgårdar där det misstänks förekomst av salmonella. Under perioden 1995 till 2004 upptäcktes ingen salmonella bland föräldra- och farföräldergenerationer av hönsdjur. Bland produktionsgenerationer på uppfödningsanläggningar var antalet positiva flockar under 0,6 %, ett år undantaget, medan antalet för köttproduktionsflockar låg under 0,2 %. Bland föräldra- och farföräldergenerationer upptäcktes salmonella endast bland högst 0,5 % av flockarna. För produktionsflockar upptäcktes salmonella bland 1,0 %, utom åren 1995 och 1999. Nästan 90 000 prover av lymfkörtlar, kroppsytor och från styckningsprov togs i slakterier och styckningsanläggningar. Färre än 0,2 % av proverna var positiva. För svin var motsvarande siffror ca 155 000 och 0,1 %. Utom kontrollprogrammet undersöktes även förekomsten av salmonella i foder samt i mat för keldjur. Förekomsten av salmonella i foder avsett för produktionsdjur har varit sällsynt fastän det under senare år allt oftare har konstaterats salmonella i sådant råmaterial av vegetabilt ursprung (ex. krossade oljeväxter) som används i produktionen av foder (5-16 % importerade partier). Aktörernas egenkontroll och myndighetskontrollen har funnit effektiva tillvägagångssätt för att hindra salmonella från att spridas till processer i foderfabrikerna och därifrån med fodret till djurgårdar. Nationella och lokala undersökningar har visat att salmonella förekommer högst sällan i livsmedel i minutförsäljning. Verkställda riskbedömningar visar att effekterna av kontrollprogrammet skyddar konsumenterna. För broiler och ägg är effekten väsentlig, för nötkött och griskött mindre utpräglad. I slutet av 1990talet rapporterades ca 3000 fall salmonella årligen bland befolkningen. Åren 2000 till 2004 har antalet fall legat under 2500. Mellan 14 och 34 % av fallen har varit smittor som man har fått i hemlandet medan resten har samband med resor. Årligen rapporterades 1-8 epidemier av salmonella som hade orsakats av matförgiftningar. 4

Sökord Publikationsseriens namn och nummer Salmonella, djursjukdomar, livsmedelssäkerhet, antibiotik resistens, finsk salmonella kontroll program Evira Publikationer 3/2006 Publikationens tema ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-04-7 ISBN (pdf) 952-5662-05-5 Antal sidor 94 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Pris 10,10 euro Publikationen säljs Förläggare Tryckeri och tryckningstid Övriga uppgifter Publikationens ombrytning Livsmedelssäkerhetsverket Evira, tel. 02077 2003, fax 02077 24350; www.evira.fi Evira, Enheten för livsmedelshygien Edita Prima, Helsingfors 2006 E-publikation (beskrivning): www.evira.fi, och www.mmm.fi Teija Pesonen, Evira 5

Description Publisher Authors Finnish Food Safety Authority Evira Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Title Salmonella control and prevalence of salmonella 1995 2004 Abstract Salmonella appears rarely among production animals in Finland. In connection with joining the European Union in 1995, Finland was granted a national salmonella control programme. Evidence about the country s excellent disease situation produced by this programme makes additional guarantees possible, i.e., the right to demand that eggs, and meat of pigs, cattle and poultry be analyzed for salmonella. Objective of the programme is to keep the occurrence of salmonella in production animals and foodstuffs originating from these below the level of 1 % annually. During the first decade of the programme, variations become apparent in the number of production animals covered by the salmonella control. Production of poultry increased by 104 %, that of pork by 19 % and beef production declined by about 3 %. For poultry, prevalence of salmonella is primarily analyzed from faeces of living birds. Among cattle and swine, monitoring of salmonella is based on samples from slaughterhouses and such collected at farms when salmonella infection is suspected. During the period from 1995 to 2004, no salmonella was found among the parent and grandparent generations of chickens. For rearing-period flocks, the number of positive flocks was below 0.6 %, excepting one year, while below 0.2 % for meat production flocks. Among parent and grandparent generations, salmonella was found only among a maximum of 0.5 % of the flocks. For production flocks, salmonella was found among 1.0 % except in 1995 and 1999. Close to 90 000 samples of lymph nodes, surface-swabs and from cutting facilities were taken in slaughterhouses and cutting facilities. Less than 0.2 % was positive samples. Corresponding numbers among swine were proximately 155 000 and 0.1 %. Beyond the control programme, the prevalence of salmonella was also examined for feedstuffs and pet-animal feeds. Occurrence of salmonella in feeds intended for production animals has been rare irrespective of that raw materials of vegetable origin (e.g. crushed oil plants) that are used in the production of feedstuffs ever more often have displayed salmonella (5-16 % of import batches) in later years. Self-control by operators and control by authorities have found efficient procedures for preventing salmonella from spreading to processes in feed factories and with feedstuffs from there to animal farms. National and local investigations have showed that prevalence of salmonella in foodstuffs in retail sale is extremely rare. Risk assessments performed demonstrate that in effects the control programme protects the consumers. For broilers and eggs, the effects are substantial, for beef and pork less distinct. At the end of the 1990s, some 3000 cases of salmonella among the population were reported annually. From 2000 to 2004, the number of cases has been less than 2500. From 14 to 34 % of the cases were infections acquired in the home country while the rest were associated with travelling. From one to eight food poisoning epidemics generated by salmonella were reported annually.

Key words Name and number of series of publications Salmonella, animal diseases, food safety, antimicrobial resistace, finnish salmonella control programme Evira Publications 3/2006 Theme ISSN 1796-4369 ISBN 952-5662-04-7 ISBN (pdf) 952-5662-05-5 Pages 94 Language Finnish Confidentiality Public Price 10,10 euro Distributor Puiblisher Printed in Other information Layout Finnish Food Safety Authority Evira, Tel. +358 2077 5003, Fax +358 2077 24350, www.evira.fi Evira, Food Hygiene Unit Edita Prima, Helsinki 2006 E-publication: www.evira.fi and www.mmm.fi Teija Pesonen, Evira

Sisällysluettelo 1 Esipuhe 11 2 Kansallinen salmonellavalvontaohjelma 12 2.1 Lainsäädäntö 12 2.2 Näytteenotto ja valvonta 13 2.3 Tuotantorakenne 16 2.4 Ohjelman tulokset 1995 2004 / Siipikarja 23 2.5 Ohjelman tulokset 1995 2004 / Nauta ja sika 30 3 Salmonellavalvontaohjelman arviointi 41 3.1 Taustaa 41 3.2 Salmonellariskinarviointi Suomessa 42 3.3 Kansallisen salmonellavalvontaohjelman arviointi -projekti 46 3.4 Talousarvioinnit 46 3.5 Salmonellariskinarviointiprojekteihin liittyvää kirjallisuutta 47 4 Rehujen salmonellavalvonta 49 4.1 Lainsäädäntö 49 4.2 Näytteenotto 50 4.3 Tulokset vuosina 1995 2004 50 4.4 Pohdinta 51 5 Salmonellan esiintyminen vähittäismyynnin elintarvikkeissa 1995-2004 52 5.1 Salmonellan esiintyminen raa assa lihassa 52 5.2 Salmonellan esiintyminen muissa elintarvikkeissa 54 5.3 Salmonellan esiintyminen paikallisen elintarvikevalvonnan näytteissä 55 6 Lisävakuudet ja sisämarkkinavalvonta 57 6.1 Salmonellalisävakuudet 57 6.2 Eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisämarkkinavalvonta 57 7 Muut salmonellatutkimukset vuosina 1995 2004 59 7.1 Salmonellavalvontaohjelmaan kuulumattomat tyypitykset 59 7.2 Pohdinta 60 8 Kotimaiset salmonella-epidemiat vuosina 1995 2004 62 8.1 Esimerkkiepidemioiden kuvaukset 63 9 Salmonellat väestössä 1995 2004 65 9.1 Tartuntojen seuranta 65 9.2 Tartuntojen yleisyys 65 9.3 Kotimaiset tartunnat 66 9.4 Ulkomaiset tartunnat 67 10 Salmonellan mikrobilääkeresistenssi 69 10.1 Taustaa 69 10.2 Tuotantoeläimet ja kotimaiset elintarvikkeet 69 10.3 Ihmisistä eristetyt salmonellat 70 10.4 Kirjallisuutta 71 LIITTEET

LIITELUETTELO 1. Nautojen, sikojen ja siipikarjan näytteistä eristetyt Salmonella Typhimurium faagityypit 1995 2004 2. Kotimaisten rehujen salmonellatutkimukset vuosina 1995 2004. Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 3. Tuontirehujen (3. maat ja EU-tuonti) salmonellatutkimukset vuosina 1995 2004. Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 4. Rehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina 1995 2004. Kotimaisen valmistuksen näytteet 5. Rehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina 1995 2004. Tuontirehunäytteet (pois lukien lemmikkieläinruuat) 6. Lemmikkieläinruokien salmonellatutkimukset vuosina 1995 2004. Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 7. Lemmikkieläinrehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina 1995 2004 8. Salmonellasaastuneet rehut vuosina 1995 2004. Kotimainen valmistus 9. Salmonellasaastuneet rehut vuosina 1995 2004. Tuontirehut (3. maat ja EU-tuonti) 10. Salmonellasaastuneet lemmikkieläinruuat vuosina 1995 2004. 11. Muista kuin valvontaohjelman eläimistä eristetyt serotyypit 1997 2000 12. Salmonella Typhimurium faagityypit, muut kuin valvontaohjelman eläimet 1996 2004 13. Salmonella Enteritidis faagityypit, muut kuin valvontaohjelman eläimet 1995 2004 14. Tuontielintarvikkeista todetut serotyypit 1997 2004 15. Salmonella Typhimurium faagityypit, tuontielintarvikkeet 1996 2004. Salmonella Enteritidis faagityypit, tuontielintarvikkeet 1996 2004 16. Eri salmonellatyyppien aiheuttamat epidemiat (A) ja epidemioissa sairastuneiden henkilöiden määrät (B) vuosina 1995 2004 17. Salmonellaepidemioiden kuvauksia vuosina 2000 2004 9

10

1 Esipuhe Eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen, MMM. Salmonellabakteerien aiheuttamat ruokamyrkytykset ovat jatkuvasti merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma ympäri maailmaa. Suomen tilanne on kansainvälisesti arvioiden erittäin hyvin. Tuotantoeläinten ja rehujen salmonellatorjuntaan on panostettu vuosikymmeniä, joten salmonellan esiintyminen eläimistä saatavissa elintarvikkeissa on alhainen. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma koskee siipikarjaa, sikoja ja nautoja sekä näistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Ohjelma on toiminut vuodesta 1995, joten se täytti 10 vuotta vuonna 2004. Euroopan unionin salmonellalainsäädäntöä on viime vuosina kehitetty merkittävästi. Kansallista valvontaohjelmaa ollaan parhaillaan uudistamassa uuden yhteisölainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. Tähän julkaisuun on koottu ohjelman 10-vuotisen toimikauden tulokset. Julkaisun tarkoitus on paitsi juhlistaa ohjelman 10-vuotista taipaletta myös kerätä saadut kokemukset ohjelman uudistamisen vaatiman arvioinnin pohjaksi. Salmonellatorjunta edellyttää usean sektorin yhteistyötä. Toimenpiteitä tarvitaan terveydenhuollon, elintarviketuotannon, eläinlääkinnän sekä rehuntuotannon valvonnan ja tutkimuksen alueilla. Tässä julkaisussa on haluttu huomioida salmonellavalvontaohjelman lisäksi myös muu salmonellan torjuntaan liittyvä toiminta kattavamman kokonaiskuvan saamiseksi. Salmonellatorjunta on Suomessa todettu kustannustehokkaaksi. Torjuntatyö vaatii kuitenkin runsaasti resursseja. Tämän julkaisun tekijät esittävät erityiset kiitokset kaikille kentän kunnaneläinlääkäreille, tarkastuseläinlääkäreille, rehuja elintarvikevalvojille, laboratoriohenkilöstölle, terveydenhuollon työntekijöille, elintarvikeketjun toimijoille ja muille tahoille, joiden päivittäisen työpanoksen ansiosta tehokas salmonellatorjunta on mahdollista. 11

2 Kansallinen salmonellavalvontaohjelma Eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen, MMM; eläinlääkäri Henry Kuronen, ylitarkastaja Anna Huttunen, ylitarkastaja Mika Varjonen ja elintarvikeylitarkastaja Mari Laihonen, Evira 2.1 Lainsäädäntö Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma on toiminut vuodesta 1995. Ohjelma on hyväksytty EU:n komission päätöksellä 94/968/EY. Valvontaohjelma koskee siipikarjaa, sikoja, nautoja sekä näistä saatavaa lihaa ja kanamunia. Valvontaohjelman päämäärä on suojata kuluttajaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä leviäviltä salmonellatartunnoilta. Ohjelman tavoite on pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa alle 1 % tasolla. Valvontaohjelmassa tutkitaan säännöllisesti salmonellan esiintymistä tuotantotiloilla, hautomoissa, teurastamoissa ja lihanleikkaamoissa. Jatkuvan seurannan tarkoituksena on paljastaa salmonellan esiintyminen jo ennen kuin eläimistä saatavat elintarvikkeet tulevat markkinoille ja kulutukseen. Salmonellan toteaminen johtaa aina lakisääteisiin toimenpiteisiin tartunnan leviämisen estämiseksi ja tartunnan alkuperän selvittämiseksi. Ohjelma kattaa kaikki eri salmonellaserotyypit, ja vaadittavat toimenpiteet ovat samat riippumatta todetusta salmonellaserotyypistä. Nautojen ja sikojen salmonellavalvontaa koskevat päätökset on annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä 23/ EEO/1995. Siipikarjaa koskevat säännökset annettiin päätöksissä 19/EEO/1995, 20/EEO/1995 ja 21/EEO/1995. Säädökset päivitettiin vuonna 2001, jolloin ne korvattiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla 23/EEO/2001 (broilereiden ja kalkkunoiden salmonellavalvonta) ja 24/EEO/2001 (kanojen salmonellavalvonta). Teurastamon ja leikkaamon salmonellavalvontaa koskevat säädökset annettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä 8/EEO/1995. Päätös korvattiin vuonna 2001 maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 20/EEO/2001. Kansallisen salmonellavalvontaohjelma on pysynyt pääpiirteittäin muuttumattomana koko toimintansa ajan. Tehdyissä säädösmuutoksissa on lähinnä hiottu yksityiskohtia toimivammiksi. Valvontaohjelman uusimisen suunnittelu aloitettiin vuonna 2005. Uusimisen taustalla on ohjelman muuttaminen EU:n uuden zoonoosiasetuksen 2160/2003 vaatimusten mukaiseksi, mutta uusimisen pääasiallinen tavoite on saada ohjelmasta entistä toimivampi. Siipikarjan osalta uuden valvontaohjelman on tarkoitus alkaa vuoden 2007 alusta, ja nautojen ja sikojen osalta muutamaa vuotta myöhemmin. 12

2.2 Näytteenotto ja valvonta 2.2.1 Siipikarja Siipikarjan salmonellavalvonta perustuu ensisijaisesti elävien lintujen ulostenäytteiden tutkimiseen. Munintakanat, broilerit ja kalkkunat kuuluvat eläviä lintuja koskevan valvontaohjelman piiriin. Näytteitä otetaan kaikissa tuotannon vaiheissa isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven parvista kasvattamoissa ja kanaloissa sekä hautomoissa. Siipikarjaparvia koskeva perusnäytteenotto on kuvattu taulukoissa 1, 2 ja 3. Tuotantotilat ja hautomot Kasvatusvaihe Munintavaihe Näytteenottoajankohta Untuvikko Näytteenottopaikka Tuotantotila Näyte Aluspaperi tai sivelynäyte 10 kuljetuslaatikosta 1 4 viikon iässä Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 2 viikkoa ennen muninnan alkua 2 viikon välein Hautomo Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 Pohjapaperi 5 kuoriutumislaatikosta tai meconium-näyte 250 untuvikosta 1 8 viikon välein Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 Taulukko 1. Isovanhempaisja vanhempaisparvien perusnäytteenotto; kana, broileri ja kalkkuna 1 Näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi 2 Broilerit ja kalkkunat; näytteet yhdistetään 6 yhteisnäytteeksi, kanat; näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi Näytteenottoajankohta Näytteenottopaikka Näyte Taulukko 2. Tuotantopolven kanaparvien perusnäytteenotto. Kasvatusvaihe 2 viikkoa ennen munintavaiheen alkua Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 Munintavaihe 3 kertaa munintavaiheen aikana Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 1 Näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi Kasvatusvaihe Näytteenottoajankohta 4 viikon sisällä ennen teurastusta Näytteenottopaikka Näyte Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 Taulukko 3. Tuotantopolven broileri- ja kalkkunaparvien perusnäytteenotto 1 Näytteet yhdistetään kuudeksi yhteisnäytteeksi 13

Perusnäytteenotto on tuottajan vastuulla. Taulukoissa kuvatun parvinäytteenoton lisäksi perusnäytteenottoon kuuluu hautomoiden tuotantoympäristönäytteiden otto hautomokohtaisen omavalvontasuunnitelman mukaisesti. Tuotantotiloilla tuottajan ottamat näytteet korvataan kerran vuodessa virallisella näytteenotolla, josta vastaa valvontaviranomainen. Hautomoissa virallinen näytteenotto toteutetaan kahdeksan viikon välein. Tuotantotilojen ja hautomoiden valvojina toimivat vastaaviksi eläinlääkäreiksi nimetyt kunnaneläinlääkärit. Vastaavan eläinlääkärin on valvontakäynnillä virallisen näytteenoton lisäksi tarkastettava tuotantotilalla kerätyt tiedot näytteenotoista ja laboratoriotutkimusten tuloksista sekä tuotantotilan tuotantohygieeniset olosuhteet. Lisäksi hänen on annettava tarpeellista neuvontaa salmonellatartunnan ennaltaehkäisemisestä ja hyvästä tuotantohygieniasta. Valvontaohjelmaan kuuluu perusnäytteenoton lisäksi lisänäytteenotto tapauksissa, joissa salmonellatartunta on todettu tai sitä epäillään. Kunnaneläinlääkäri antaa rajoittavat määräykset tuotantotilalle, jossa salmonella on todettu. Määräyksillä rajoitetaan lintujen ja tuotteiden luovutusta tilalta. Salmonellatapauksessa tehdään aina myös läänineläinlääkärin johdolla epidemiologinen selvitys tartunnan alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseksi. Salmonellapositiivisen parven lihaa ei saa toimittaa käsittelemättömänä markkinoille. Liha on ohjattava kuumennettujen lihavalmisteiden valmistukseen hyväksytyssä laitoksessa. Positiivisen parven tuottamat kananmunat on myös käytettävä kuumennettavien munatuotteiden valmistukseen. Jos parvessa on todettu tietty invasiivinen serotyyppi (S. Enteritidis, S. Typhmurium, S. Infantis, S. Bertha, S. Thompson), on munat hävitettävä. Positiivisen parven poistamiseen jälkeen ei samoihin tiloihin saa ottaa uutta parvea ennen kuin tilat on perusteellisesti pesty ja desinfioitu ja rakennuksesta on otettu puhtausnäytteet. Teurastamot ja leikkaamot Valvontaohjelmaan ei sisälly siipikarjaparvien salmonellatutkimuksia teurastamoissa. Teurastettujen broilereiden niskanahkannäytteenotto on tavanomainen käytäntö monessa maassa. Suomessa niskanahkanäytteenottoa ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska salmonellan esiintyminen on alhaista ja parvet tutkitaan ennen teurastusta. Parven salmonellatutkimustulos on toimitettava teurastamolle ja tarkastuseläinlääkärille ennen parven teurastamista. Positiiviset parvet teurastetaan päivän viimeisenä, minkä jälkeen teurastamotilat pudistetaan ja desinfioidaan. Teurastamoiden on myös huolehdittava, että positiivisista parvista saatu liha pidetään erillään muusta lihasta ja ohjataan kuumennuskäsittelyyn. Taulukko 4. Siipikarjanlihan leikkaamonäytteenotto Tuotantokapasiteetti kg / viikko Näytteenottotiheys > 100 000 Kerran päivässä 20 000-100 000 Kerran viikossa < 20 000 Kerran kuukaudessa < 5 000 Kaksi kertaa vuodessa 14

Salmonellan esiintymistä siipikarjanlihassa seurataan säännöllisesti leikkaamoissa. Leikkaamonäytteenoton pääasiallinen tarkoitus on tarkkailla parvitutkimusten tehoa, eli sitä pystytäänkö positiiviset parvet poistamaan tuoreen siipikarjalihan tuotantoketjusta ennen teurastusta. Leikkaamonäytteenoton piiriin kuuluu kanan, broilerin ja kalkkunan lihan lisäksi ankan, hanhen ja helmikanan liha. Leikkaamoiden on sisällytettävä omavalvontaansa näytteenotto käsittelemiensä siipikarjaryhmien lihasta. Näytteenottotiheys riippuu leikkaamon tuotantokapasiteetista (Taulukko 4). Näytteeksi otetaan lihamurskaa tuotantolinjalta esim. leikkauspöydiltä. 2.2.2 Nauta ja sika Nautojen ja sikojen salmonellaseuranta perustuu teurastamonäytteenottoon. Vuosittain teurastamoissa otetaan imusolmuke- ja ruhonpintasivelynäytteet 3000 naudasta, lihasiasta ja emakosta. Elintarvikevirasto on vuosittain laatinut näytteenottosuunnitelman, jossa vuosinäytemäärät jaetaan eri teurastamoiden kesken niiden edellisen vuoden teurasmäärien perusteella. Teurastamoiden on sisällytettävä näytteenotto omavalvontasuunnitelmaansa. Näytteenoton on oltava teurastamoissa satunnaista ja jakauduttava tasaisesti koko vuoden ajalle. Tarkastuseläinlääkäri valvoo näytteenoton toteutumista. Teurastamot ja leikkaamot Imusolmukenäytteeksi otetaan tutkittavaa ruhoa kohden vähintään viisi imusolmuketta ohut- ja umpisuolialueelta. Saman ruhon imusolmukkeet tutkitaan yhtenä näytteenä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm² kokoinen alue ruhossa. Naudan ruhoissa sivelykohtia on kaksi ja sian ruhoissa kolme. Teurastamonäytteenoton lisäksi salmonellan esiintymistä naudan, lihasikojen ja emakoiden lihassa tutkitaan leikkaamonäytteenotossa. Leikkaamonäytteenotto toimii samalla periaatteella kuin siipikarjanlihan leikkaamonäytteenotto. Myös näytteenottotiheys on vastaava kuin siipikarjanlihanleikkaamoilla (Taulukko 4). Jos imusolmukenäytteenotossa todetaan salmonella, on kunnaneläinlääkärin tutkittava karja, josta teuraseläin oli peräisin. Jos salmonella todetaan ruhon pintanäytteessä tai leikkaamonäytteessä, on laitoksen pyrittävä selvittämään tartunnan alkuperä, lisättävä näytteenottoa ja sisällytettävä näytteenottoon myös puhtausnäytteitä. Lisäksi tilat ja välineet on pestävä ja desinfioitava huolellisesti. Valvontaohjelma ei sisällä kaikkien nauta- ja sikatilojen säännöllistä seurantaa vastaavasti kuin siipikarjan ohjelma. Tiloilla otettaan näytteitä, jos epäillään salmonellan esiintymistä. Epäilynäytteet on otettava, jos tilan teuraseläimestä otetussa imusolmukenäytteessä on todettu salmonella, tai jos salmonellaa epäillään kliinisten oireiden tai patologisanatomisten löydösten perusteella. Tilan eläimet on tutkittava myös, jos eläinten hoitoon osallistuvalla henkilöllä on todettu salmonellatartunta. Epäilytilanteissa näytteenotosta vastaa aina kunnaneläinlääkäri. Nauta- ja sikatilat Valvontaohjelmaan sisältyy jonkin verran perusnäytteenottoa, joka tehdään ilman salmonellaepäilyä. Terveysvalvontaohjelmaan kuuluvat jalostussikalat on tutkittava vuosittain salmonellan varalta. Myös nautakarjat, joista lähetetään sonnivasikoita keinosiemennysasemille, on tutkittava salmonellan varalta ennen vasikan lähettämistä. Näiden valvontaohjelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi elinkeino on ottanut vuosittain huomattavan määrän omavalvontanäytteitä. 15

Tilanäytteenotossa otetaan eläimistä yksilö- ja yhteisulostenäytteitä, joiden määrä riippuu karjan koosta ja siitä tehdäänkö tutkimus epäilyn takia vai muusta syystä. Jos karjassa todetaan salmonella, niin kunnaneläinlääkäri antaa tilalle rajoittavat määräykset. Tällöin tilalta ei saa toimittaa eläimiä muualle kuin teurastamoon, jolloin teuraseläimistä saatava liha on kuumennettava. Jos kyseessä on maidontuotantotila, niin maitoa ei saa luovuttaa tilalta muualle kuin meijeriin pastöroitavien tuotteiden valmistukseen. Tilalle tehdään erityinen saneeraussuunnitelma salmonellatartunnan hävittämiseksi tilalta. Tila vapautuu rajoittavista määräyksistä sen jälkeen kun tilan eläinten ulostenäytteet on todettu kielteisiksi kahdessa kuukauden välein tehtävässä salmonellatutkimuksessa. 2.2.3 Näytteiden tutkiminen ja tiedonkeruu Salmonellavalvontaohjelman mukaiset näytteet on tutkittava laboratorioissa, jotka ovat joko Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (eläinnäytteet) tai Elintarvikeviraston (teurastamo- ja leikkaamonäytteet) hyväksymiä. Laboratorioita on yhteensä n. 50, ja ne ovat pääasiassa kunnallisia elintarvikelaboratorioita tai teurastamoiden omia laboratorioita. Hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä ovat ISO 6579:2002 (aiemmin ISO 6579:1993) ja NMKL nro 71:1999. Vuonna 1999 ulostenäytteiden tutkimukseen lisättiin esirikastus, jota ei ollut aiemmin käytetty. EELA on toiminut kansallisena referenssilaboratoriona. Muiden laboratorioiden on lähetettävä eristämänsä salmonellakannat EELAan varmistettavaksi ja serotyypitettäväksi. Faagityypitys tehdään Kansanterveyslaitoksen suolistobakteriologian laboratoriossa. 2.3 Tuotantorakenne 2.3.1 Siipikarjanlihan tuotanto Suomessa siipikarjatilojen määrä laski vuodesta 1995 vuoteen 2004 73% (TIKE 2006). Siipikarjatiloja oli Suomessa vuonna 2004 2041 kpl. (TIKE, 2006). Siipikarjan isovanhempais- ja vanhempaispolven untuvikkoja Suomeen toimitti muutama toimittaja. Broilereiden vanhempaispolven kanaloiden määrä on lähes pysynyt samana vuodesta 1995 vuoteen 2004. Tällöin niitä oli 45 kpl. Kalkkunoiden vanhempaispolven emokanaloiden määrä oli vuonna 2004 7 kpl. Kanojen vanhempaispolven kanaloiden määrä on laskenut vuoden 1995 noin parista kymmenestä vuonna 2004 olleeseen 14 emokanalaan (Evira, 2006). Kasvatuskanaloita oli vuonna 2004 broilerin vanhempaispolven tuotannossa 45 kpl ja munintakanaloiden vanhempaisja tuotantopolven tuotannossa 27 kpl. Broilerikasvattamoja oli vuonna 2006 n. 210 kpl (Suomen Siipikarjaliitto ry ja Suomen Broileryhdistys ry, internet-sivut.). Haudottujen untuvikkojen määrä kasvoi vuodesta 1995 vuoteen 2004. Eniten haudottiin broileriuntuvikkoja. Niiden haudontamäärä kasvoi vuodesta 1997 vuoteen 2004 16,6 prosentilla. Kalkkunan haudontamäärien kasvu oli voimakkainta verrattuna muuhun siipikarjaan. Kasvu vuodesta 1998 vuoteen 2004 oli 289,2 prosenttia. Munintakanojen haudontamäärä laski seurantajaksolla 9,7 prosenttia (Taulukko 5). 16

Vuosi Broileri Kalkkuna Kana Yhteensä 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1995 3474 1996 3359 1997 46820 3367 1998 49200 498 3147 54843 1999 45998 741 2977 51715 2000 52374 878 3238 58490 2001 53499 1472 3186 60158 2002 53486 1634 3039 60161 2003 54509 1841 3233 61586 2004 54612 1938 3138 61692 Siipikarjaliitto;haudonmäärät (1995-1.9.1997) EELA; Haudonmäärät (1.9.1997-28.2.2001) Elintarvikevirasto; Haudontamäärät (1.3.2001-2004) Taulukko 5 Haudottu siipikarja Suomessa vuosina 1995-2004 Siipikarjan teurastamoja toimi vuonna 1995 6 7 kpl ja niiden määrä pysyi vuoteen 2004 asti samana. Siipikarjan teurastuspaikkoja oli vuonna 1995 noin 30 kpl, vuonna 2004 niiden määrä oli 22 kpl. Vuonna 2004 leikkaamoja oli 74 kpl sekä pienimuotoisia leikkaamoja oli 159 kpl. Sekä leikkaamojen että pienimuotoisten leikkaamojen määrän voidaan arvioida laskeneen hieman vuodesta 1995 (Evira, 2006). Vuosina 1995 2004 Suomessa tuotetusta lihasta oli siipikarjan lihan osuus kolmanneksi suurin (14 %). Siipikarjan lihaa tuotettiin Suomessa vuosien 1995 2004 aikana keskimäärin 62,2 miljoonaa kiloa vuodessa. Suomessa vuosina 1995 2004 tuotetusta siipikarjasta suurin osa oli broilereita ja kalkkunoita. Lihantuotantoon kasvatettiin myös ankkoja, heinäsorsia, strutseja, emuja ja hanhia, mutta niiden kasvatus oli pienimuotoisesta (Taulukko 6). Siipikarjan tuotannosta broilerin osuus oli 90 prosenttia. Broileria tuotettiin vuonna 1995 38,2 miljoonaa kiloa, ja sen tuotanto oli vuoteen 2004 mennessä kasvanut 71,4 miljoonaan kiloon. Kalkkunanlihantuotanto kasvoi suhteessa eniten verrattuna muihin siipikarjanlihoihin. Vuonna 1995 kalkkunanlihaa tuotettiin 1,1 miljoonaa kiloa, kun vuonna 2004 tuotanto oli kasvanut 14,2 miljoonaa kiloon (Taulukko 7). Kananlihan käyttö oli Suomessa broilerin- ja kalkkunanlihaan verraten vähäistä. Sen tuotanto laski vuonna 1995 tuotetusta 3,3 miljoonasta kilosta noin kolmasosaan vuoteen 2004 tultaessa (Tike, 2005). Siipikarjalihan kotimainen tuotanto on vuosien 1995 2004 aikana kasvattanut merkittävästi osuuttaan suomalaisessa lihantuotannossa (104 %). Suurinta kasvu on ollut kalkkunantuotannossa (1218 %), myös broilerintuotanto on kasvanut merkittävästi (85 %). Kanojen teurastusmäärä on laskenut kolmannekseen vuodesta 1995 vuoteen 2004. Vuosina 1995 2004 tuotannon tehostuessa ovat teurastamoiden, teurastuspaikkojen, sekä leikkaamojen määrät laskeneet, vaikka tuotantomäärät ovat nousseet. Ankkojen, heinäsorsien, strutsien, emujen ja hanhien lihatuotanto oli vielä vuonna 2004 hyvin pienimuotoista. 17

Taulukko 6 Siipikarjan määrä Suomessa vuosina 1995-2004 Vuosi Munivat kanat 1 Kananpoikaset 2 Kukot 1 Broileremot 3 Broilerit Kalkkunat Muu siipikarja Yhteensä 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1995 4178,8 1482,3 25,2 239,8 4276,4 80,0 75,2 10357,7 1996 4183,5 1245,6 24,6 278,6 4052,4 1997 4151,5 1287,8 32,0 299,2 4911,1 111,6 33,4 10826,6 1998 3801,8 1184,7 29,5 347,1 5507,2 144,8 34,5 11049,6 1999 3361,3 1025,3 17,2 382,4 5998,2 210,0 39,2 11033,6 2000 3110,0 914,4 17,6 363,5 7917,9 214,5 31,6 12569,5 2001 3201,7 1043,0 12,4 393,9 5412,1 455,4 35,1 10553,6 2002 3212,5 772,3 9,4 401,6 5766,3 530,5 41,4 10733,9 2003 3016,2 930,9 10,1 346,0 6050,3 603,4 40,2 10997,0 2004 3069,2 911,6 10,4 287,4 5573,2 535,3 18,1 10405,2 MMMTike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2005. Siipikarjan määrä alueittain 1.4.2004 sekä koko maassa 1990-2004. TIKE 2006. 1 Vuosina 1995-2004 vähintään 20 viikkoa. 2 Vuosina 1995-2004 alle 20 viikkoa 3 Vähintään 18 viikkoa Vuosina 1995-2003 siipikarjan lukumäärä 1.5. Taulukko 7. Siipikarjan tuotanto ja teurastukset Suomessa vuosina 1995-2004 Vuosi Broileri tuotanto 1, 2, 3 Kalkkuna tuotanto 4, 5 Broilerit teurastukset 6, 7, 8 Kalkkuna teurastukset 7, 8 Kanat ja kukot teurastukset 7, 8 Yhteensä maatilateur. 10, 11 milj.kg/v milj.kg/v 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1995 38,2 1,1 1996 44,1 1,2 37743,3 2981,1 1997 47,6 1,4 42149 2721,6 10,8 1998 56,1 2,5 43747,1 2443,7 8,8 1999 59,6 3,9 46522,5 1287,1 5,2 2000 56,3 5,6 43593,7 749,9 1321,2 10,7 2001 64,2 8,6 49671,6 1164,9 1433,1 8 2002 68,2 12,2 51872,3 1521,2 990,5 14,2 2003 68 14,3 50431,8 1761,1 457,6 2,6 2004 70,5 14,5 51712 1708,5 981,7 6,3 1 Tike; Tietokappa 3/2000. Teurastamoissa teurastetun siipikarjan-, lampaan- ja hevosenlihan määrä (vuosi 1996). Tike 2000. Sisältää broilerit ja broileremot 2 Tike; Tietokappa 3/2001. Teurastamoissa teurastetun siipikarjan-, lampaan- ja hevosenlihan määrä (1996-2000). Tike 2000 3 Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset (2001-2004). Tike 2006. 4 Siipikarjaliitto; Siipikarjantuotanto Suomessa 1995-2005 (vuodet 1995-1999). Http://www.siipi.net/broileri/index. html. Tarkistettu 8.4.2006. 5 Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset (vuodet 2001-2004). Tike 2006. 6 Broilerien teurastukset vuonna 1995 7 Tike; Tietokappa 3/2001. Teurastamoissa teurastetun sikojen, siipikarjan, lampaiden ja hevosten määrät (vuodet 1996-2000). Tike 2006. 8 Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset (vuodet 2001-2004). Tike 2006. Sisältää broilerit ja broileremot 9 Maatilateurastukset 1995-1996 10 Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2004. Teurastettujen eläinten lukumäärä 1997-2003. (Maatilalla teurastetut; vuodet 1997-2003). Tike 2005. 11 Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2005. Teurastettujen eläinten lukumäärä 1998-2004. (vuosi 2004). Tike 2006. 18

2.3.2 Kananmunien tuotanto Munantuotantoa voitiin harjoittaa Suomessa vuosina 1995 2004 häkki- tai lattiakanalassa. Suomessa oli vuonna 1995 4,2 miljoonaa kanaa. Munivien kanojen määrä laski vuoteen 2004 tultaessa 27 prosenttia. Samanaikaisesti munantuotanto laski 19,4 prosenttia. Vuonna 1995 munantuotanto oli 74,7 miljoonaa kiloa, kun tuotanto vuonna 2004 oli laskenut 60,2 miljoonaan kiloon. Kananmunien kulutus vuonna 1995 oli 60,5 miljoonaa kiloa ja vuonna 2004 50,6 miljoonaa kiloa. Kulutuksessa laskua tapahtui 16 prosenttia (Elintarviketieto, 2005). Kananmunien viennin osuus laski 24 prosenttia. Vuoden 1995 viennin määrä oli 14 miljoonaa kiloa, kun vuonna 2004 vientiä oli 10,6 miljoonaa kiloa. Kananmunien omavaraisuusaste pysyi positiivisena vuosien 1995 2004 ajan. Vuosien 1995-2004 munantuotantoa kuvaavat tiedot on esitetty taulukossa 8. Vuonna 1995 munapakkaamoja oli 65 kpl, kun vuonna 2004 pakkaamojen määrä oli kasvanut 149 pakkaamoon (Taulukko 8). Erityisesti tilapakkaamojen määrä on kasvanut. Kananmunan kulutus Suomessa laski (16,4 %), joka sai aikaan myös pakattujen munien määrän laskun (6,6 %). Munantuotantoketjussa vuonna 2004 oli kaksi isovanhempaispolven untuvikkojen maahantuojaa ja 12 vanhempaispolven kanalaa (www.siipi.net/siipikarjaliitto). Kasvatuskanaloiden ja munantuotantokanaloiden määrässä tapahtui vuosien 1995 2004 aikana melkoista vähenemistä. Kasvatuskanaloita oli vuonna 2004 noin 60 kpl ja munantuotantokanaloita noin 1100 (TIKE 2006). Vaikka munantuotanto laski seurantajakson aikana 19 prosenttia, omavaraisuusaste oli vielä vuonna 2004 120 %. Vuonna 1995 viennin osuus (18,5 %) oli kokonaistuotannosta suurimmillaan. Vuonna 2002 sen määrä oli alhaisin (8,6 %) (Taulukko 8). Vuosi Kanalat 1 Pakkaamoja 2, 3 kpl Tuotanto 5, 6, 7 milj. kg/v Pakkaamoon 4, 5 milj. kg/v Omavaraisuus % Vienti 8, 9 milj. kg/v 1995 7092 65 74,7 61 124 13,8 1996 129 70,8 57 125 14,1 1997 164 66,7 56 124 12,9 1998 168 63,9 52 120 6,9 1999 160 58,9 47 115 2000 160 59 47 114 6,4 2001 155 56,5 54,6 113 7,1 2002 157 54,7 52,9 110 4,7 2003 1725 148 56,2 54,9 116 8,8 2004 1145 149 60,2 56,5 120 10,4 1 Tike; Kanalarekisteri (vuosi 2004). (yhteensä 1145 kanalaa, joista 745 kanalaa oli häkkikanaloita, 336 lattiakanaloita ja 46 luomukanaloita.) 2 EELA; Pakkaamorekisteri (1995-2001). 3 Elintarvikevirasto; Pakkaamorekisteri (2001-2004). 4 EELA; Pakkaamoon toimitettujen munien määrä (1995-2000) 5 Tike; Kananmunien tuotanto ja haudonnat vuosina 2001-2004. Tike 2006. Pakkaamoiden vastaanottama määrä, ei sisällä suoramyyntiä eikä kotikäyttöä. 6 Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2004 (vuodet 1995-2003). TIKE 2005. Taulukko 8. Kananmunan tuotannon rakentuminen Suomessa vuosina 1995-2004 7 Siipikarjaliitto / Gallup Elintarviketieto. (vuosi 2004). Http://www.siipi.net/broileri/index.html 8 Tike; Tietokappa 3/2000. Kananmuna ja haudonnat vuosina 1995-1999). Tike 2000. Vuodet 1995-1999 sisältävät munamassan 9 Tike; Tietokappa 3/2006. Lihan ja kananmunien vienti 2004. Tike 2006. Vuodet 2000-2004 sisältävät munamassan kuorimuniksi muutettuna 19

2.3.2.1 Kirjallisuus Elintarvikevirasto; Liha-alan laitosten rekisteri. Elintarvikevirasto; Pakkaamorekisteri 2001-2004. Elintarvikevirasto; Rekisteri pienimuotoista liha-alan laitoksista. Elintarvikevirasto; Siipikarjan haudontatilastot 1997-2004. Elintarvikevirasto; Rekisteröidyt isovanhempais- ja vanhempaispolven siipikarjalaitokset Suomessa 1997-2004. Elintarvikevirasto; Teurastamorekisteri vuosilta xx- 2004. Gallup Elintarviketieto; Siipikarjan tuotantomäärät Suomessa vuosina 1995-2004. Tike; Kananmunatuotannon rakenne. Maatilatutkimukset 1995-2000. Tike; Kananmunatuotannon rakenne. Pakkaamotilastot ja maatilarekisteri 1995-2000. Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina 1995-1990. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) vuosina 1995-1990, Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina 2000-2004. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) vuosina 2000-2003. Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina 1995-2004. Erillinen tilastokysely tukea hakemattomille tiloille. Tike; Kananmunan viennin rakentuminen vuosina 1995-2004. Siipikarjaliitto; Siipikarjan hautomorekisterit vuosilta 1995-1997. 2.3.3 Sianlihan ja naudanlihan tuotanto Sika Suomessa vuosien 1995 2004 keskimääräinen lihantuotanto oli noin 340 miljoonaa kiloa vuodessa. Lihan kokonaistuotanto vuonna 1995 oli 306 miljoonaa kiloa (kuumapainovähennyksellä). Vuoteen 2004 tultaessa oli tuotanto kasvanut 19 prosenttia ja oli 377 miljoonaa kiloa. Lihan tuotanto Suomessa jakautui vuonna 2004 siten, että sianlihantuotannon osuus oli 53 %, naudanlihan osuus oli 27 % ja kolmantena oli siipikarjanlihantuotanto (20 %). Lampaan ja hevosen lihan tuotannon osuus oli hyvin pientä. Niiden yhteenlaskettu osuus Suomen lihantuotannosta vuonna 2004 oli noin 3 prosenttia. Vuosien 1995 2004 lihantuotantoon liittyvät luvut ovat esitetty taulukossa 9. Suomessa oli vuonna 1995 noin 25 kpl punaisen lihan teurastamoita ja 6 7 kpl siipikarjan lihan teurastamoita. Punaisen lihan teurastuspaikkoja oli noin 100 kpl ja siipikarjan noin 30 kpl. Niiden määrä laski vuoteen 2004 tultaessa. Vuonna 2004 punaisen lihan teurastamoita oli 18 kpl ja siipikarjan 7 kpl. Punaisen lihan teurastuspaikkoja oli 74 kpl ja siipikarjan 22 kpl. Leikkaamoita oli vuonna 2004 74 kpl ja pienimuotoisia leikkaamoja 159 kpl (Evira, 2006). Muiden sikojen paitsi emakoiden määrät laskivat hieman vuodesta 1995 vuoteen 2004. Vuonna 1995 Suomessa oli yhteensä noin 1,4 miljoonaa sikaa. Vuonna 2004 niiden määrä oli noin 1,36 miljoonaa. Suhteellisesti eniten laski karjujen ( 50 kg) määrä, niiden määrä laski 28 prosenttia. Sikojen (20 50 kg) ja porsaiden (<20 kg) määrät laskivat vuosina 1995 2004 4,8 4,9 prosenttia. Emakoiden ( 50 kg) määrä kasvoi 8,6 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2004. Lihasikojen ( 50 kg) määrä laski hieman, 2,1 prosenttia. Sikojen määrä on esitetty vuosikohtaisesti taulukossa 10. Suomessa tuotettiin noin 168 miljoonaa kiloa sianlihaa vuonna 1995. Tuotanto kasvoi vuoteen 2004 tultaessa noin 19 prosenttia. Teurastettujen sikojen kappalemäärä teurastamoissa kasvoi vuodesta 1997 vuoteen 2004 noin 8 prosenttia (Taulukko 11). 20

Vuosi Sika 1, 2 milj. kg/v Nauta 1, 3 milj. kg/ v Vasikanliha 1, 4 milj. kg/v Siipikarja 1, 5 milj. kg/v Lammas ja karitsa 1, 6 milj. kg/ v Hevonen 1, 6 milj. kg/v Yhteensä milj. kg/v 1995 167,6 96 0,16 42,6 1,57 0,43 308,36 1996 171,8 96,4 0,19 49,4 1,35 0,47 319,61 1997 179,7 99,2 0,4 52,7 1,27 0,4 333,67 1998 184,5 93,5 0,28 61,1 1,18 0,48 341,04 1999 181,6 90,2 0,24 66,1 0,91 0,41 339,46 2000 172,8 91,2 0,27 64,4 0,75 0,39 329,81 2001 173,7 89,6 0,21 75,7 0,67 0,36 340,24 2002 184,2 90,6 0,12 82,6 0,64 0,31 358,47 2003 193,2 95,7 0,11 83,7 0,59 0,19 373,49 2004 198,1 91,2 0,11 87 0,65 0,09 377,15 Taulukko 9. Lihan tuotanto ja teurastukset Suomessa vuosina 1995-2004 Vuosi Karjut 50 kg 1000 kpl Emakot 50 kg 1000 kpl Lihasiat 50 kg 1000 kpl Siat 20-50 kg 1000 kpl Porsaat < 20 kg 1000 kpl Siat yhteensä 1000 kpl 1995 6,5 161,1 450,8 306,1 475,7 1400,2 1996 6,6 179,8 444,7 308,8 455,5 1395,4 1997 7,1 185,2 470,4 366,7 437,6 1467,0 1998 7,8 186,5 420,6 357,4 428,7 1401,0 1999 5,8 180,2 431,1 296,9 437,3 1351,3 2000 6,0 184,0 404,9 289,2 411,7 1295,8 2001 5,4 163,6 391,2 291,6 408,9 1260,7 2002 5,3 172,2 404,8 296,0 436,7 1315,0 2003 5,0 178,1 444,0 297,1 450,7 1374,9 2004 4,7 175,0 441,2 291,3 452,4 1364,6 MMMTike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2004. Sikojen lumäärä alueittain sekä koko maassa 1.5 1990-2004. TIKE 2005. Mitattu paino oli elopaino. Taulukko 10 Sikojen lukumäärä Suomessa vuosina 1995-2004 21

Nauta Nautaeläinten määrä laski Suomessa 16 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa. Suomen nautaeläinten määrä laski 16 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa. Suurinta lasku oli vasikoiden määrässä (22 %) sekä lypsylehmien määrässä (19 %). Hiehojen määrä laski 8 prosenttia. Sonnien määrä pysyi lähes samana. Emolehmien määrä nousi noin viidellä prosentilla. Nautojen määrää kuvaavat luvut ovat esitetty taulukossa 12. Naudanlihaa tuotettiin Suomessa keskimäärin 93 miljoonaa kiloa vuodessa. Sen osuus laski vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa 2,8 prosentilla. Teurastamoissa teurastettujen nautojen määrät laskivat vuodesta 1997 vuoteen 2004 noin 20 prosenttia (Taulukko 11). Taulukko 11 Naudan ja sianlihan tuotanto sekä teurastus Suomessa vuosina 1995-2004 Vuosi Naudanliha 1, 2 milj. kg /vuosi Sianliha 1, 2 milj. kg / v Nautaeläimiä yhteensä 3, 4 teurastamoissa 1000 kpl Sikoja 3, 5 teurastamoissa 1000 kpl 1995 96,01 167,55 1996 96,36 171,82 1997 99,21 179,67 397,8 2181,5 1998 93,48 184,52 376,8 2194,3 1999 90,24 181,86 361,1 2169,7 2000 91,16 172,79 355,1 2045,7 2001 89,56 173,7 339,1 2036,3 2002 90,61 184,24 330,6 2142,6 2003 95,71 193,22 335,7 2289,6 2004 93,3 198,5 318,5 2351,2 1 MMMTIKE: Teurastamotilasto ja maatilatutkimukset 1995-1999, 2 MMMTIKE: Teurastamotilastot 2000-2004. (sis. Teurastamoissa teurastetut eläimet, ei sisällä kotiteurastuksia) 3 MMMTike; Maataloustilastollinen vuosikirja 2004. Teurastettujen eläinten lukumäärä 1997-2003. TIKE 2004. 4 Tike; Tietokappa 3/2006. Nautojen teurastukset (kpl) vuonna 2004. Tike 2006. Vuosi 2004 sisältää teurastamoissa teurastetut naudat, ei sisällä kotiteurastuksia. 5 Tike; Tietokappa 3/2006. Sikojen teurastukset vuonna 2004. Tike 2006. Vuosi 2004 sisältää teurastamoissa teurastetut siat, ei sisällä kotiteurastuksia. Taulukko 12. Nautaeläinten määrät Suomessa vuosina 1995-2004 Vuosi Lypsylehmät 1000 kpl Emolehmät 1000 kpl Sonnit yli vuoden 1000 kpl Hiehot 1000 kpl Vasikat alle vuoden 1000 kpl Nautaeläimet yhteensä 1000 kpl 1995 398,5 29,2 109,3 188,9 422,0 1147,9 1996 392,2 31,1 114,7 201,1 406,5 1145,6 1997 390,9 32,4 120,5 196,8 401,8 1142,4 1998 383,1 30,6 114,8 190,3 398,3 1117,1 1999 372,4 29,6 118,1 187,5 379,2 1086,8 2000 364,1 27,8 114,9 185,0 364,8 1056,7 2001 354,8 27,2 111,3 181,7 362,3 1037,4 2002 347,8 28,1 115,3 180,0 354,2 1025,4 2003 333,9 28,1 115,5 178,5 344,1 1000,2 2004 324,4 30,8 110,5 173,0 330,4 969,1 1 MMMTike Maatilatilastollinen vuosikirja 2004. Nautaeläinten lukumäärä alueittain sekä koko maassa vuosina 1984-2003. TIKE 2005. (Vuosien 1995-2003 tiedot). 2 MMMTike; Maatilarekisteri 2005. Kotieläinten lukumäärä 1.5.2004. TIKE 2006. (Vuoden 2004 tiedot). 22

2.4 Ohjelman tulokset 1995 2004 / Siipikarja 2.4.1 Munantuotantosiipikarja Munantuotannon vanhempais- ja isovanhempaiskanaloissa on todettu salmonellaa vuosina 1995 2004 vain vuonna 2004 (Taulukko 13). Tuotantopolven munintakanaparvista salmonellaa eristettiin 1995 2000 sekä 2004 vain 1 6 parvesta vuosittain eikä lainkaan 2001-2003. Tuotantopolven kasvattamoissa salmonellaa todettiin neljänä vuonna; 1995, 1997, 2003 ja 2004 (Taulukko 14). Kaikkiaan tuotantokanaloissa todettiin seitsemää eri serotyyppiä (Taulukko 15). Salmonella Typhimurium oli yleisin serotyyppi ja FT 1 sen yleisin faagityyppi (Liite 1). Raakaa kananmunaa sisältävien valmisteiden välityksellä leviävää ja siten suuremman terveysriskin ihmisille aiheuttavaa Salmonella Enteritidis serotyyppiä todettiin vain kahtena vuonna (1995 ja 1999, Taulukko 15. ja niiden faagityypit olivat FT 1 ja FT 4. Vuoden 1995 Enteritidis FT 1 kanalan munat aiheuttivat kaksi epidemiaa ihmisille. Siipikarjan tuotantotilat Emokasvattamo Vuosi Parvia * tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Vanhempais- ja isovanhempaisparvet Positiivisia parvia % Positiivisia kanaloita kpl 1996 544 0 0 0 1997 441 0 0 0 1998 303 0 0 0 1999 227 0 0 0 2000 318 0 0 0 2001 290 0 0 0 2002 221 0 0 0 2003 98 0 0 0 2004 102 0 0 0 Taulukko 13. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma 1996-2004: Vanhempais- ja isovanhempaiskanalat Emokanala 1996 106 0 0 0 1997 62 0 0 0 1998 203 0 0 0 1999 36 0 0 0 2000 145 0 0 0 2001 144 0 0 0 2002 262 0 0 0 2003 74 0 0 0 2004 67 1 1,5 1 * Parvet tutkitaan 2 kuukauden välein tilalla. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran 23

Taulukko 14. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma 1995-2004: Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Siipikarjan tuotantotilat Kasvattamo Vuosi Parvia * tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Positiivisia parvia % Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Positiivisia kanaloita kpl 1995 220 1 0,5 1 1996 262 0 0 0 1997 331 1 0,3 1 1998 198 0 0 0 1999 113 0 0 0 2000 104 0 0 0 2001 77 0 0 0 2002 281 0 0 0 2003 175 1 0,6 1 2004 168 0 0 0 Kanala 1995 2935 5 0,17 5 1996 3742 4 0,11 4 1997 4942 1 0,02 1 1998 3440 1 0,03 1 1999 2443 6 0,2 4 2000 2118 1 0,05 1 2001 1728 0 0 0 2002 1883 0 0 0 2003 1974 0 0 0 2004 1967 1 0,05 1 * Parvet tutkitaan kolme kertaa munintakauden aikana. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran Taulukko 15. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma 1995-2004: Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Serotyyppi Salmonellapositiiviset parvet 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Kasvattamo Infantis 1 1) Typhimurium 1 1 1 Kanala Corvallis 1 1 Enteritidis 1 2 Infantis 1 1) 2 Mbandaka 1 1 Oranienburg 1 Tennessee 1 Typhimurium 1 1 1 2 1 1 Yhteensä 6 4 2 1 6 1 0 0 1 2 1) Sama tila 24

2.4.2 Lihasiipikarja Broilerien ja kalkkunoiden emokasvattamoissa ja emokanaloissa todettiin vuosien 1996 2004 aikana hyvin vähän salmonellapositiivisia parvia (Taulukko 16). Yhdessa broileriemokasvattamossa eristettiin vuonna 1999 useampaa serotyyppiä, vuonna 2002 todettiin Infantis tartunta kahdessa kasvattamossa ja vuonna 2004 eristettiin Tennessee yhden emokasvattamon untuvikkonäytteestä (Taulukko 17). Broileriemokanaloissa todettiin koko aikana vain yksi Infantis tartunta vuonna 1996. Yhdessä kalkkunaemokasvattamossa todettiin 1997 Enteritidis FT 4 tartunta, joka oli mahdollisesti tullut tarhalle ulkomaisten siitosmunien mukana. Tartuntaa oli myös kahdella ko. kasvattamon kontaktitarhalla. Kalkkunaemokanaloissakin salmonellaa eristettiin vain 2002 (yksi Agona parvi) ja 2003 (kolme Typhimurium FT1 parvea). Vuoden 2003 positiiviset parvet olivat samanaikaisesti samalla tilalla ja tartunnan jäljille päästiin hautomossa todetun tuotantoympäristönäytteen perusteella. Haudontaerän poikasissa todettiin Typhimurium FT1 tartunta yhdellä tilalla. Broilereiden ja kalkkunoiden tuotantopolven hautomoiden untuvikkonäytteissä salmonellaa todettiin vuosien 1996 2004 aikana kolmena vuonna, 1997 1999 (Taulukko 18). Vuonna 1999 esiintyi hautomoperäinen tartunta, joka omalta osaltaan aiheutti nousun positiivisten kasvatuserien määrässä 1999 verrattuna edellisiin vuosiin. Siipikarjan tuotantotilat Emokasvattamo Vuosi Parvia* tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Broileri- ja kalkkunaemot Positiivisia parvia % Positiivisia kanaloita kpl 1996 340 0 0 0 1997 211 1 1) 0,5 1 1998 960 0 0 0 1999 547 1 0,18 1 2000 319 0 0 0 2001 309 0 0 0 2002 410 2 0,5 1 2003 308 0 0 0 2004 291 1 0,3 1 Taulukko 16. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma 1996-2004: Broileri- ja kalkkuna, vanhempais- ja isovanhempaispolvi Emokanala 1996 1212 1 0,08 1 1997 1268 0 0 0 1998 1253 0 0 0 1999 1171 0 0 0 2000 984 0 0 0 2001 1036 0 0 0 2002 3256 1 1) 0,03 1 2003 1001 3 1) 0,3 1 2004 994 0 0 0 1) Kalkkunaparvi * Parvet tutkitaan kolme kertaa munintakauden aikana. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran. 25