Oulun kaupunki, asiantuntijalausunto: HE 39/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Sivistysvaliokunnalle Oulun kaupunki antaa oheisen asiantuntijalausunnon hallituksen esityksestä HE 39/2017 vp laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Oulussa OULUN KAUPUNKI Päivi Laajala Oulun kaupunginjohtaja
1
Ammatillisen koulutuksen reformi Eduskunnan sivistysvaliokunta on pyytänyt Oulun kaupunkia kuultavaksi hallituksen esityksestä laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lausunnossa on keskitytty sekä lakimuutoksen että sitä edeltäneiden rahoitusleikkausten vaikutuksiin, jotka kohdistuvat Oulun seudun ammatilliseen koulutukseen. Reformin kanssa samanaikaisesti toteutuvat rahoituksen leikkaukset vaikeuttavat muutosten toimeenpanoa. Oulun kaupunki haluaa lausunnollaan sekä osoittaa Oulun seudun ammatillisen koulutuksen vaikuttavuuden merkityksen kasvun koko Pohjois-Suomelle että huolensa rahoitusleikkausten nopeuden vaikutuksesta ammatillisen koulutuksen toteutusmahdollisuuksiin alueemme. Oulun kaupunki pitää ammatillisen koulutuksen reformia lähtökohtaisesti hyvänä uudistuksena. Työelämän muutokset jatkuvat tulevaisuudessakin voimakkaina, osaamisen päivittäminen ja usein kokonaan uuden ammattitaidon oppiminen koskettavat yhä useampaa työntekijää. Kaiken osaamisen tunnistaminen on tärkeää, jotta koulutus voidaan sovittaa henkilökohtaisia tarpeita vastaavaksi. Tärkeintä on ammattitaidon oppiminen, ei opintojen ajallinen kesto. Riittävän ja laadukkaan koulutuksen järjestäminen vaatii riittävät resurssit ja alueiden elinvoimaa tukevan lainsäädännön. Rahoituksen väheneminen on merkinnyt vuosittaisia yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Yhdistymisellä saavutettavat tilojen ja laitteiden yhteiskäytön synergiahyödyt toteutuvat vasta vähitellen. Osekk:n resurssit ovat laskeneet 21 % vuosina 2012 2017. Oulun seudulla on lähdetty toteuttamaan reformin henkeä rajaaitojen poistamiseksi nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen väliltä. Oppilaitosten yhdistymisten tavoitteena on turvata monipuolinen ja laadukas ammatillinen ja liikunta-alan koulutus Oulun seudulla. Oulun seudun koulutuskuntayhtymän (Osekk) ja Oulun Aikuiskoulutuskeskus Oy:n (OAKK) toiminnot on päätetty yhdistää 1.1.2018 alkaen. Syksyllä 2016 Virpiniemen liikuntaopiston toiminta kiinteistöineen yhdistettiin Aikuiskoulutuskeskukseen. 2
Siirtymävaiheessa syntyy ylimääräisiä kuluja, joihin olisi välttämätöntä saada kohdennettua erityisrahoitusta, mitä lakivalmistelun valmistelun yhteydessä on lupailtu vapaaehtoisia fuusioita toteuttaville oppilaitoksille. Yhdistyminen ei saa merkitä veroseuraamuksia oppilaitosten ylläpitäjille ja omistajakunnille. Maarakennuskoneenkuljettajan ja logistiikan koulutusohjelmat vaativat koulutuksen järjestäjältä kalliita laiteinvestointeja siitäkin huolimatta, että tavoitteena on oppimisen siirtyminen nykyistä enemmän työpaikoille. Lainsäädännön uudistamista edeltäneet nopeat ja suuret rahoitusleikkaukset kohdistuvat ensisijaisesti kalustovaltaisiin koulutuksiin. Rahoitusleikkaukset heikentävät koulutuksen vaikuttavuutta, joka on maanrakennuksen ja logistiikan koulutuksessa Oulussa erittäin korkealla tasolla. 1. Koulutuksen saavutettavuus ja koulutuspaikkojen riittävyys Oulun seudulla perusopetuksen päättävät ikäluokat kasvavat vuoteen 2025 mennessä noin 24 prosenttia. Kasvavien ikäluokkien laadukas koulutus vaatii koulutuspaikkojen kasvua vastaavasti. Osekk:lla on toimipisteitä myös Oulun lähikunnissa, mutta hakijat niissä järjestettävään koulutukseen ovat vähentyneet ja kannattamattomaksi käynyttä koulutusta on joudettu jouduttu karsimaan. Verrattuna lukioverkkoon on ammatillisen koulutuksen toimipisteverkko hyvin tiivis. Oulun seudulla työttömyysaste on korkea, heikosti työllistyvät tarvitsevat ammatillista täydennyskoulutusta tai koulutusta uusiin, paremmin työllistäviin ammatteihin. Pohjois-Ruotsissa on pula osaavasta työvoimasta, siksi riittävästä ruotsin kielen taidosta on voitava huolehtia myös ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Työelämän kansainvälistymisen myötä myös muu kielitaito on välttämätöntä monissa ammateissa toimiville työntekijöille. Oulun seudun perusopetuksen päättävien ikäluokat 2016-2025 3
2. Lähiopetus ja opettajan rooli Oppimisen siirtäminen kasvavassa määrin työpaikoille edellyttää panostamista opiskelijan ohjaajan osaamiseen sekä nuoren suojeluun työpaikalla. Osa perusopetuksen päättäneistä nuorista aloittaa toisen asteen opinnot heikoilla pohjatiedoilla ja vaatii tiivistä lähiopetusta. Opettajalla on myös kasvattajan rooli, osa oppilaista tarvitsee opastusta elämänhallinnassa pärjätäkseen jatkossa työelämässä. Resurssileikkaukset vähentävät opiskelijan saamaa lähiopetusta, mistä kärsivät eniten tukea tarvitsevat oppilaat. 3. Henkilökohtaistaminen ja työpaikalla tapahtuva oppiminen Työnantajalla ei ole velvollisuutta toimia kouluttajina. Koulutuksen järjestäjän on perehdytettävä työelämän edustajat arviointiin. Etenkin työelämässä jo olleiden opiskelijoiden osaamisen tunnistaminen ja opetuksen räätälöiminen henkilökohtaisia oppimistarpeita varten on tärkeää sekä opiskelumotivaation että koulutuksen voimavarojen riittävyyden näkökulmasta. Työpaikalla oppiminen on luontevinta niille opiskelijoille, joilla on kokemusta työelämästä. Järjestämisluvalla ei pitäisi rajata henkilökohtaistamista, vaan sen pitäisi mahdollistaa opiskelijan osaamista vastaavan tutkinnon suorittaminen. Työnantajia ei voida velvoittaa toimimaan kouluttajina ammatillisen opetuksen opiskelijoille tai tekemään koulutus- tai oppisopimuksia. Tämä luo epävarmuutta oppilaitosten toiminnan suunnitteluun. Työpaikalla kouluttajina toimivilla työntekijöillä tulisi olla riittävät pedagogiset valmiudet tehtäväänsä. 4. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja erityisen tuen oppilaat Ammatillisella koulutuksella on myös laaja yhteiskuntavastuu. Osa oppilaista siirtyy peruskoulusta ammatilliseen opetukseen puutteellisilla perustiedoilla. Lähiopetusta on voitava tarjota tarpeen mukaan. Lakiehdotuksen 61 mukaan opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta. Syrjäytymisvaarassa ovat etenkin perusopetuksessa heikosti suoriutuneet ja heikommassa sosioekonomisessa asemassa elävät nuoret. Peruskoulu ei ole kaikilta osin pystynyt tasaamaan oppilaiden perhetaustasta johtuvia eroja. Ammatillisessa koulutuksessa on oltava riittävät resurssit tukea näiden nuorten opiskelua, jotta he saavat opintonsa loppuun suoritettua. Tähän tarvitaan tukevaa pedagogiikkaa sekä oppilashuollon voimavaroja. Maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille on tarjottava riittävää kieliopetusta tukemaan ammatillisten taitojen oppimista. Selkeässä syrjäytymisvaarassa ovat korkean nuorisotyöttömyyden alueella nimenomaan opintonsa keskeyttäneet ja työttömiksi jääneet nuoret. Heidän on vaikea kilpailla työpaikoista tilanteessa, jossa on runsaasti koulutettujakin työnhakijoita. Siksi opintojen keskeyttämisen estämiseen on voitava panostaa nykyistä enemmän. Erityisen tuen oppilaille annettavaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen on oltava riittävät resurssit. 4
5. Koulutuksenjärjestäjien vapaaehtoiset fuusiot Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistustyössä on jo edelliseltä hallituskaudelta ollut tavoitteena järjestäjäkentän tiivistyminen. Oulun seudulla valmistelut ovat jo pitkällä Osekk:n ja OAKK Oy:n toimintojen yhdistämisestä. Pidemmällä aikajänteellä saavutetaan säästöjä etenkin tilojen, kaluston ja laitteiden yhteiskäytöstä. Yhdistymisessä suurimmat haasteet liittyvät henkilöstökysymyksiin: yhdistyvien oppilaitosten opettajien kelpoisuusehdot poikkeavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa opetushenkilöstön sijoittumista tarkoituksenmukaisesti joko tutkintotavoitteista koulutusta antavaan kuntayhtymään tai muuta koulutusta järjestävään kuntayhtymän tytäryhtiöön. Ammatillisen koulutuksen toteutusmahdollisuudet on turvattava erityisesti alueemme kannalta vaikuttavissa raskasta kalustoa vaativissa koulutuksissa: maa-, metsä-, maanrakennus- ja logistiikka. Kalliissa investointi-intensiivisissä koulutuksissa oppisopimuskoulutusten määrä ei kasva eikä perusvaiheen opinnoissa koulutussopimusten määrä ei lisäänny, koska ammatillisen koulutuksen reformi ei toimi suorana kannustimena työ- ja elinkeinoelämän suuntaan. Perusrahoituksessa tulee taata näiden kalliiden ja elinkeinoelämän kannalta tarpeellisten koulutusten riittävyys. Vain näin voidaan huolehtia osaavan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja välttää osaamiskapeikot osana Suomen kilpailukyvyn parantamista. 5