Uutissiivilä Raportti pedagogisen tuotteen kehittämisestä

Uutissiivilä Raportti pedagogisen tuotteen kehittämisestä Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Opettajankoulutuslaitos Aineenopettajan pedagogiset opinnot Opettaja työnsä tutkijana Kasvatustiede Kevät 2016 Essi Outinen Opettaja: Maria Ahlholm 1

Sisällys 1 Johdanto 3 2 Tavoitteet... 5 3 Lingvistinen reseptioanalyysi ja kriittinen diskurssianalyysi.. 6 4 Suodatinmallin muotoilu...8 4.1 Uutisen tekstilajilliset normit ja journalistin ohjeet 9 4.2 Karkea siivilä....10 4.3 Subjektiivisuus ja objektiivisuus. 12 5 Suodatus Uutissiivilän soveltaminen MV-lehden julkaisuun..... 16 5.1 MV-lehti vastamediana 16 5.2 Suodatus....18 5.2.1 Analyysia..18 5.2.2 Karkea siivilä... 20 5.2.3 Sanasto ja objektiivisuus...22 5.2.4 Yhteenveto...24 6 uutissiivilän testaus kentällä....25 7 Lopuksi...26 8 Lähteet....27 Liitteet...28 2

1 Johdanto Puhutaan paljon elämän medioitumisesta. Kokemusmaailmamme ja ehkä jopa koko elämämme siirtyy hitaasti yhä enemmän medioihin luoden päivittäin valtavan informaatiovirran läpi kahlattavaksi. Kokemusmaailmamme siis koostuu yhä enemmän mediatuotteista ja julkaisuista. Myös identiteettimme muodostuu ja toteutuu reaalimaailman sijaan osittain sosiaalisessa mediassa. Yksilöstä riippuen nämä tietenkin saavat eri painotuksia. Kasvatuksen näkökulmasta merkittäväksi tässä ajassa nousee kriittisen medialukutaidon opetus, mikä onkin itsestään selvää. Kriittinen medialukutaito on välttämätöntä hedelmällisen yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollistamiseksi ja nykymaailmassa pärjäämisen edellytys. Tarkoituksena on herätellä tietoisuutta mediatuotteiden vaikutuksesta asenteisiin ja arvoihin. Juha Herkmanin (2007: 9 65) mukaan kriittisen medialukutaidon opettamisessa tärkeää on kriittistä ajattelua synnyttävä kysymyksenasettelu. Olen pyrkinyt luomaan kysymyksistä koostuvan suodatinmallin, uutissiivilän, jonka läpi uutinen voidaan suodattaa ja siten arvioida, noudattaako se uutisen tekstilajillisia ihanteita ja onko se luotettava. Avain kriittiseen medialukutaitoon on mielestäni oikeiden kysymysten esittämisessä. Uutisen luotettavuus on yksi sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Uutinen on tekstilajina objektiivinen ja ehdottoman sitoutunut totuuteen. Journalisteja ohjaavat eettiset normit ja yhteiskunnallinen vastuu. Tekstilajin itsensä siis voidaan katsoa kantavan luotettavuuden leimaa. Juuri näistä syistä, tämän leiman varjelemana, uutinen voi saada osakseen myös ansaitsematonta luottamusta. Siksi valitsinkin mediakentältä tarkkailun kohteeksi juuri uutisen. Suhteellisen uutena huolestuttavana ilmiötä mediakentälle ovat tulleet MV-lehden kaltaiset mediat. Niitä eivät ylläpidä viestinnän yritykset, eivätkä niiden sisältöjä tuota journalistit. Ne eivät ole sitoutuneet journalistin eettisiin normeihin tai ohjeistuksiin. (Esimerkiksi: Mäntymaa, Tuominen, Hurtta ja Toivonen, 1.11.2015, Holokausti on myytti ja muita väitteitä näin toimii suomalainen vas- 3

tamedia -artikkeli) Usein julkaisut ovatkin kaukana objektiivisuudesta, ja muistuttavat lähinnä mielipidetekstejä. Näiden medioiden julkaisut ovat kuitenkin ulkonäöltään aivan uutisen kaltaisia. Siksi kokematon ja tietämätön lukija ei välttämättä huomaa eroa varsinaiseen uutiseen. Sovellankin suodatinmalliani MV-lehden julkaisuun kappaleessa 5. Toisaalta kriittistä tarkastelua tulisi tehdä myös luotettavien journalististen tuotteiden kohdalla. Kieli ei ole koskaan vailla arvoja. Se kätkee aina sisäänsä ajatusmalleja ja diskursseja, joista edes kirjoittaja itse ei välttämättä ole tietoinen. Vaikka perinteisen median sijaa sosiaalisen median valtaamassa maailmassa on ajoittain epäilty, luotettavan median valta-asema on mielestäni yhä huomattava. Auktoriteettiaseman saavuttaneella medialla on suuri vastuu, sillä siihen voidaan luottaa sokeastikin. 4

2 Tavoite Tavoitteeni on luoda uutissiivilä, eli suodatinmalli, joka auttaa hahmottaman yksittäisen journalistisen julkaisun luotettavuutta ja sitä, kuinka se vastaa uutisen tekstilajillisia ihanteita. Kokeilen käyttää lingvistisen reseptioanalyysin ja kriittisen diskurssianalyysin näkökulmia uutisen analyysiin. Kerron näistä tekstintutkimuksen menetelmistä analysoida tekstiä ja katson, olisiko niillä jotain annettavaa kriittisen medialukutaidon opetukselle. Otan vaikutteita Elina Vitikan Afinlandia-palkinnon saaneesta gradusta Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista (2014). Tärkeää kriittisessä medialukutaidossa on mielestäni oikeiden kysymysten esittäminen. Kun kysymyksiin löydetään tarkkanäköisiä vastauksia, voidaan arvioida kyseistä julkaisua. Siksi suodatinmallini rakentuu kysymyksistä, jotka toimivat roskasiivilänä ja toisaalta paljastavat epäluotettavan uutisen, mutta toisaalta auttavat kurkistamaan myös luotettavampien uutisten taustalla mahdollisesti vaikuttaviin motiiveihin. Sovellan mallia MV-lehden tekstiin Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! (19.11.2015). Uutissiiviläni on pedagoginen tuote, jonka olen tarkoittanut käytettäväksi äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa erilaisin sovellutuksin. Opetuksen tukena voi käyttää pelkkää suodatinmallia, valmiiksi analysoitua uutista, tai kumpaakin yhdessä. Tuote on suunnattu yläasteen opetukseen, mutta se kuitenkin sopii mainiosti myös vanhemmille oppilaille. Tarkoitukseni on tuoda konkretiaa vaikean asian hahmottamiseen. Uutissiivilän kysymykset tukevat lukijaa, jonka lukutaito ei ole vielä kehittynyt siten, että hän näkisi automaattisesti tekstin taakse. Toisaalta ne voivat auttaa kokeneempaakin lukijaa. Tarkoitukseni on, että suodatinmallia sovellettaessa oppilas voi päästä lähikehityksen vyöhykkeelle (Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004: 45). Tätä kautta kriittinen medialukutaito kehittyy ja oppilas oppii lopulta itse kysymään ja kyseenalaistamaan. Herkmanin (2007:9 65) mukaan ihanteellisessa tapauksessa kriittinen kasvatus on lähtöisin yksittäisen opettajan 5

maailmankatsomuksesta ja läpäisee kaiken hänen toimintansa opettajana. Tarkoituksenmukaisesta kysymyksenasettelusta tulee osa oppilaan omaa ajattelua. 3 Kriittinen diskurssianalyysi ja lingvistinen reseptioanalyysi Uutisen luotettavuutta ja sen taustalla vaikuttavia ideologioita ja arvoja arvioitaessa on mielestäni joskus mentävä tekstin tasolle, yksittäisiin sanoihin ja muotoihin. Kriittinen diskurssianalyysi ja lingvistinen reseptioanalyysi ovat tekstintutkimuksen metodeja, jotka vievät analysoijan tekstin taakse. Elina Vitikka tutkii Afinlandia-palkinnon saaneessa gradussaan Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista kielellisiä ja kontekstuaalisia piirteitä vihapuheeksi tuomituissa teksteissä. Tutkimusmetodina gradussa on lingvistinen reseptioanalyysi. Tulkinnat tukeutuvat kirjoittajien teksteistä saamiin tuomioihin ja tuomioistuimen tulkintoihin teksteistä. Teoreettisena viitekehyksenä Vitikalla on gradussaan kognitiivinen kielentutkimus ja kriittinen diskurssianalyysi. Mielestäni roskauutisen tunnistamiseen voidaan käyttää samoja näkökulmia, joita myös Vitikka tutkii vihapuhetta käsittelevässä gradussaan. Näitä ovat kirjoittajan intentio, ilmaisun konstruoinnin subjektiivisuus tai objektiivisuus. Diskurssintutkimuksen ytimessä ovat kieli, toiminta ja tilanne, sekä niiden välinen vuorovaikutus. Yksi diskurssintutkimuksen perusajatuksia on ajatus kielestä sosiaalisena toimintana. Kielenkäyttäjät merkityksellistävät maailmaa ja samalla siis tuottavat merkityksiä. Diskurssintutkimus selvittää, millä tavoin todellisuutta voidaan merkityksellistää, ja mikä on eri näkökulmien painoarvo mitkä merkitykset pääsevät valtaan, ja mitä jäävät marginaaliin. Sen tarkoituksena on selvittää, mitä ja miten kielellä tehdään. Diskurssintutkimukseen sisältyy myös funktionaalinen näkemys kielestä. Kieli on resurssi, jota käyttäessään ihminen tekee väistämättä valintoja vaihtoehtoisten ilmaisun tapojen välillä kielen eri tasoilla: mikro-, sosiaalisten- ja diskursiivisten merkitysten tasoilla. Sama asia 6

voidaan siis ilmaista lukemattomilla eri tavoilla ja samalla valitaan tapa merkityksellistää maailmaa. Yksittäinen kielenkäyttäjä luo omalta osaltaan kuvaa maailmasta, sen asiantiloista ja asioiden välisistä suhteista. Yksilön kielen käytön tavoista aihe puolestaan laajenee yhteisön jakamiin vakiintuneisiin tapoihin merkityksellistää maailmaa, eli diskursseihin. Kieli on yhteiskunnallista toimintaa ja sillä on valtaa. Diskurssintutkimus onkin myös esimerkiksi yhteiskunnallisten valtasuhteiden ja rakenteiden tutkimista. (Pietikäinen ja Mäntynen, 2009: 11 21) Voidaan sanoa, että kieli ei ole koskaan viatonta. Diskurssintutkimuksessa kielen mikro- ja tilanteen ja yhteiskunnan makrotasot yhdistyvät. Isot abstraktit asiat saattavat löytyä pienistä kielen käytön tavoista, joten molemmat tasot ovat tutkimuksen kohteena yhtä aikaa. (Pietikäinen ja Mäntynen, 2009: 11 21) Uutisessa kielen tulisi tekstilajin ihanteiden mukaan olla mahdollisimman objektiivista. Kieli ei kuitenkaan voi koskaan olla viatonta, vaan uutinenkin kielellisenä tuotoksena pakosti merkityksellistää maailmaa valitulla tavalla. Aiheiden tasolla valinnat liittyvät siihen, mitä nostetaan etualalle, ja mitä ehkä jätetään mainitsematta. Myös pienillä kielellisillä valinnoilla on kuitenkin roolinsa merkitysten rakentumisessa. 7

4 Suodatinmallin muotoilu Tässä luvussa esittelen uutisen tekstilajillisia normeja ja journalistin ohjeet. Sitten esittelen uutissiivilän kysymysten muotoilun prosessia. Tutkin uutista niistä näkökulmista, jotka avaavat väyliä normien toteutumiseen arvioimiselle yksittäisen uutisen kohdalla. Nämä piirteet nousevat uutisen määritelmästä ja journalistin eettisistä ohjeista. Mikäli nämä uutisen ihanteet toteutuvat, voidaan uutista pitää luotettavana ja tarpeeksi objektiivisena. Näkökulmia ovat uutisen sijoittuminen objektiivisuus-subjektiivisuus janalle, kirjoittajan intentiot, sekä uutiskielen konventiot. Suodatinmalli koostuu visuaalisista siivilöistä, tasoista joiden läpi uutisen on päästävä ollakseen luotettava. Jokaiseen siivilään kuuluu kysymys, johon siivilän käyttäjä pyrkii vastaamaan. Uutinen jää harhaanjohtavasta otsikosta (klikkiotsikosta) kiinni jo ensimmäisellä tasolla. Jokaisella tasolla on kysymys, joka liittyy esimerkiksi uutisen lähteisiin, retorisiin keinoihin tai sanastoon. Jos uutinen on osa-alueen kannalta epämääräinen kirjoittaja ei esimerkiksi kerro nimeään, saa uutinen punaisen kysymysmerkin. Mikäli kaikki on kunnossa, saa se vihreän plusmerkin. Lopuksi lasketaan plussat ja kysymysmerkit. Uutisen mahdollisesti sisältämät asiattomat sanavalinnat jäävät roskana siivilään. Mikäli malli on käyttäjällään paperilla, voi sanat kirjoittaa ylös siivilöihin. Jotkin kysymyksistä vaativat paljon tulkintaa ja lukutaitoa. Selkeän kyllä tai ei -vastauksen antaminen voi siksi tuntua vaikealta. Tärkeää ei kuitenkaan ole löytää jotakin universaalia oikeaa vaihtoehtoa, vaan antaa oma arvionsa asiasta. Pikemminkin kyse on tällaisista kysymyksistä: Antaisitko sinä lukijana ja tulkitsijana tälle uutiselle plussan vai kysymysmerkin esimerkiksi uutiskuvien asianmukaisuudesta. Ovatko kuvat sinusta harhaanjohtavia? Liittyvätkö ne sinusta tarpeeksi varsinaiseen uutiseen? Kyse on siis subjektiivisesta lukukokemuksesta ja arviosta. Oppilaiden mahdollisesti eriävistä vastauksista voidaan keskustella luokassa yhteisesti. Suodatinmallia voidaan soveltaa myös ryhmittäin eri kohdista keskustellen ja yhteisestä vastauksesta neuvotellen 8

4.1 Uutisen tekstilajilliset normit ja journalistin ohjeet Kaupallistuneen journalismin aikakautena pääosan ovat saaneet mielipiteiden ja tulkintojen sijaan tosiasiat neutraalisti ja puolueettomasti esitetyt sellaiset. Journalismin tärkein tuote ja eräänlainen ydin onkin uutinen, eli pelkistä tuoreista tosiasioista kertova napakka juttutyyppi. Tärkeäksi on kohonnut mielipiteiden ja tosiasioiden erottelu toisistaan. Toisissa journalismin tekstilajeissa, kuten kolumnissa tai kommenteissa, mielipiteiden esittäminen on suotavaa. Uutisessa se on kuitenkin kiellettyä. Uutistoimittaja pyrkii vastaamaan vain kysymyksiin mitä, kuka, missä, milloin, miksi ja millä seurauksilla. Loppu arvottaminen tai tulkinta jää mielipidekirjoituksille. (Kunelius, 2009: 67 69) Julkisen sanan neuvoston (JSN) verkkosivuilla (http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/) on julkaistu journalistin ohjeet, jotka on hyväksytty neuvoston kannatusyhdistyksen kokouksessa 4.11.2013. Saatetekstin mukaan: Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista käyttämistä joukkoviestimissä ja edistää ammattieettistä keskustelua. Ohjeet koostuvat 35:stä pykälästä, jotka on jaoteltu kategorioihin: ammatillinen asema, tietojen hankkiminen ja julkaiseminen, haastateltavan ja haastattelijan oikeudet, virheen korjaus ja oma kannanotto, sekä yksityinen ja julkinen. Lisäksi on viisi ohjetta yleisön tuottaman aineiston hallintaan tiedotusvälineen verkkosivuilla. Suurin osa säännöistä liittyy lopputuotteen sijaan toimittajan työhön tiedon kerääjänä ja yhteiskunnallisena toimijana. Kolmannen säännön Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä, tapaiset journalistin työskentelyä koskevat säännöt eivät siis liity varsinaiseen lopputuotteeseen. Lopputuotteesta ei voida suoraan päätellä, onko kirjoittajaa lahjottu tai painostettu. Siksi suuri osa säännöistä jää tarkasteluni ulkopuolelle. Uutissiiviläni kannalta merkittävämpiä ovat journalistin ohjeiden kohdat: 8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 9

10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. 11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. 12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. 15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. 16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. 26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. 4.2 Karkea suodatin Aloitin uutissiivilän muutamilla perusasioilla, jotka kertovat paljon uutisen luotettavuudesta ja sen kunnollisuudesta. Klikkiotsikoilla varustetut uutiset jäävät kiinni jo siivilän ensimmäiseen tasoon: 1 Otsikko: Kertooko otsikko, mitä uutinen todella käsittelee? Klikkiotsikot ovat yleistynyt ilmiö, jossa uutisen otsikko on muotoiltu houkuttelemaan klikkaajia. Esimerkiksi Yle kertoi ilmiöstä verkkouutisissaan (http://yle.fi/uutiset/opiskelija_hyokkasi_median_kohuotsikoita_vastaan saavutti_suuren_suosion/8151817) 13.7.2015 uutisessa Opiskelija hyökkäsi median 10

kohuotsikoita vastaan saavutti suuren suosion. Verkkolehdet saavat mainostuloja sen mukaan, kuinka moni klikkaa uutisen auki. Otsikoilla johdetaan harhaan, jotta klikkausten määrä saataisiin maksimoitua. Journalistin ohjeiden pykälän 15 mukaan: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. Tarkoituksella harhaan johtavia klikkiotsikkoja on silti käytetty paljon. Lähiaikoina moni media on havahtunut vastustamaan niitä. Journalistin ohjeiden pykälän 8 mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, kohdan 10 mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin, ja kohdan 12 mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Muotoilin siivilään kysymykset: Ovatko lähteet esillä? Onko lähteiden kanssa käytetty tarvittavaa lähdekriittisyyttä? Esimerkiksi maallikon Facebook- yhteisöpalvelussa julkaisema päivitys ei käy hyvästä lähteestä, ja sellaisen käyttö viestii puutteellisesta lähdekritiikistä. Niin sanotuille roskauutisille on kokemukseni mukaan melko tyypillistä, että kirjoittajan nimi ei ole esillä. Se herättää epäilyksiä: Mikäli kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja ja pyrkii tekstillään ainoastaan välittämään tietoa mahdollisimman objektiivisesti, miksi hän ei ole halunnut julkaista nimeään? Miksi toimitus ei edellytä nimen julkaisemista? Nimettömyyden taustalta usein paljastuu se, ettei kyseessä ole toimittaja tai virallinen journalistinen julkaisu. Lisäsinkin uutissiivilääni kohdan 3: Onko kirjoittajan nimi esillä? Vastamediat ovat melko uusi ilmiö suomalaisella mediakentällä. Ne ovat verkkolehtiä, joiden ulkoasu ja jutut muistuttavat paljon valtamediaa, mutta niiden sisältöjä eivät kirjoita toimittajat, eivätkä ne ole sitoutuneet noudattamaan journalistin ohjeita. Niiden tekstejä eivät kirjoita toimittajat, vaan usein satunnaiset lehtien lukijat. Juttujen taustoja ei tutkita ja mitä tahansa julkaistaan, mikäli se noudattaa lehden omaa kantaa. (Yle Uutiset, Holokausti on myytti ja muita väitteitä näin toimii suomalainen vastamedia, 1.11.2015.) Palaan vastamedioiden aiheeseen tarkemmin MV-lehden suodatusta käsittelevässä kappaleessa 5. Jotta oppilaat oppisivat huomioimaan uutista muistuttavat tekstit, jotka eivät kuitenkaan kuulu uutisen genreen, lisäsin uutissiivilään kohdan 4: Onko kyseessä virallinen journalistinen julkaisu? Aihetta tulisi myös käsitellä luokassa syvemmin. 11

Uutisen rakenne on ihanteen mukaan kolmion mallinen, eli uutiskolmio. Uutisen sisältö liikkuu kolmion kärjen tärkeimmistä asioista, eli mitä, missä, milloin, kuka -kysymyksistä vähemmän merkittäviin aiheisiin. Tämän jälkeen asian taustoihin ja vaikutuksiin voidaan mennä syvemmin. (Tabletkoulu, ÄI 7, kappale 8.2.) Muotoilinkin uutissiivilään kysymyksen 5: Tekstin rakenne. Vastaako tekstin alku kysymyksiin mitä, missä ja milloin? 4.3 Subjektiivisuus ja objektiivisuus Journalististen julkaisujen tulisi ihanteen mukaan olla mahdollisimman todenmukaisia ja objektiivisia. Totaalinen objektiivisuus on kuitenkin epärealistinen tavoite. Sari Pietikäinen ja Anne Mäntynenkin (2009: 11 21) toteavat, että kieli muodostaa aina jonkin näkemyksen maailmasta ja kielenkäyttäjä tekee pakosti valintoja vaihtoehtoisten ilmaisun tapojen välillä. Kieli ei ole koskaan viatonta. Journalistin ohjeiden kohdan 11 mukaan Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Haastateltavien mielipiteiden esittäminen on siis tietenkin sallittua. Tärkeää on subjektiivisen kannanoton merkitseminen sellaiseksi kielellisin keinoin. Muotoilin uutissiivilääni kysymyksen 7.1: Erottuvatko mahdolliset haastateltavien mielipiteet muusta tekstistä? Risto Kunelius esittelee teoksessaan Viestinnän vallassa, johdatus joukkoviestinnän kysymyksiin (2009: 69) vastuun kierron strategian. Se on objektiivisuuden strateginen rituaali, jolla toimittaja voi ujuttaa uutiseensa näkökulmia ja mielipiteitä rikkomatta uutisen objektiivisuden normia. Toimittaja kertoo tekstissään asiantuntijan tai asianosaisen mielipiteitä ja ilmaisee kielellisin keinoin, keneltä näkökulma on peräisin. Toimittajan vastuulla on, että lähde todella on sanonut kerrotut asiat. Itse sisällön totuusarvo ei kuitenkaan ole toimittajan vastuulla. Mielestäni vastuun kierron ilmiötä ja sen eettistä ongelmaa voidaan välttää, mikäli toimittaja etsii uutiseensa monipuolisesti lähteitä, joilla on eri näkökulmat aiheeseen, ja esimerkiksi vastakkaisia näkemyksiä. Silloin kuva aiheesta ei 12

jää yksipuoliskesi ja lukija voi itse arvioida, kenellä haastatelluista on eniten auktoriteettia. Ilmaisun konstruoinnin subjektiivisuus tai objektiivisuus voidaan määrittää kahdella tasolla: sekä varsinaisen asiantilan konstruoimisen että asiantilan käsitteistysprosessin konstruoimisen tasolla. Asiantila voidaan profiloida objektiivisesti, vaikka itse käsitteistysprosessi olisi subjektiivinen. Näkökulma esitettyyn on käsitteistäjän, joka näkökulman konstruoi. Kun käsitteistysprosessia tuodaan huomion kohteeksi, subjektin ja objektin epäsymmetria pienenee. Kieli on kuitenkin luonteeltaan kohdetta objektivoivaa ja samalla subjektiivisesti konstruoivaa. (Visapää, 2008: 74 75.) Mielestäni uutiskieli vielä erityisesti houkuttelee subjektiiviseen käsitteistystavan konstruointiin. Uutisissa käytetään usein yksinkertaisia faktalauseita. Käsitteistysprosessi jää siksi usein piiloon, vaikka sisällön luonne sitä kaipaisi. Uskon, että lukijat eivät myöskään osaa toivoa objektiivisempaa konstruointia. Elina Vitikka (2014: 68) kertoo vihapuhetta käsittelevässä gradussaan, että journalismissa yhteiseksi ja jaetuksi mielletty mielipide tai asenne konstruoidaan usein subjektiivisesti näkökulman lähde on silloin piilossa. Sen sijaan (maksimaalisen) objektiivinen konstruointi ei vaadi näkökulman omaksumista samalla tavalla: kun näkökulman lähde on esillä, tunnustaa se samalla muidenkin näkökulmien olemassaolon ja rohkaisee lukijaa huomaamaan ne. Subjektiivinen konstruointi siis houkuttelee lukijaakin omaksumaan saman näkökulman esitettyyn asiantilaan. Mielestäni tämä voi olla yksi syy sille, miksi yläastelaisen voi olla vaikea hahmottaa faktan ja mielipiteen rajaa eri teksteissä. Valitettavasti suodatinmallini ei tarjoa suoraa ratkaisua tämän taidon opettamiseen. Subjektiivisen konstruoimisen läpi näkeminen vaatii lukutaidolta jo lähtökohtaisesti niin paljon, että moni aikuinenkaan ei sitä välttämättä taida. Muotoilin uutissiivilään kuitenkin kysymyksen 7.2: Onko kirjoittajan pyrkimys välittää oma mielipiteensä lukijalle? Tähän kohtaan vastaaminen voi vaatia opettajalta ohjausta. Elina Vitikka analysoi gradussaan vihapuheen intentionaalisuutta eri teksteissä. Intentionaalisuus nousee aiheen kannalta merkittäväksi, koska se on ollut myös edellytys tekstien kirjoittajien tuomioille. Mielestäni kirjoittajan pääintentio kietoutuu itse tekstilajin funktioihin. Uutisen tarkoitus on antaa luotettavaa informaatiota uutiskriteerit täyttävästä aiheesta. Siten myös kirjoittajan intention 13

tulisi olla valitun tekstilajin funktion mukainen. Mielipidekirjoituksessa puolestaan tarkoitus on tuoda esiin oma mielipide ja vakuuttaa lukijatkin oman näkemyksensä puolelle. Keinoina tässä ovat pääasiassa hyvä argumentaatio ja retoriset keinot. Mielipidekirjoituksessa siis kirjoittajan intentio on vaikuttaa mielipiteisiin. Retoristen keinojen käyttö voi paljastaa tekstin kirjoittajan vaikutuspyrkimykset. Siksi muotoilin uutissiivilääni kysymyksen 8: Löytyykö tekstistä retorisia keinoja? Retoristen keinojen lisäksi tärkeä huomion kohde on sanavalintojen sopivuus uutisen genreen ja sen objektiivisuuden ihanteeseen. Tähän päästään uutissiivilän Kategoriassa 6: Sanasto. Aloitan sen kysymyksellä 6.1: Onko tekstissä käytetty haukkumasanoja tai puhekieltä? Tämä seuloo pahimpia roskauutisia, joissa on poikettu uutisen rekisteristä räikeästi. Uutissiivilän sanastoa käsittelevät kysymykset liittyvät myös journalistin ohjeiden pykälään 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Haukkumasanojen tai epäasiallisten sanojen käyttö kohdetta kuvattaessa rikkoo nimittäin väistämättä tätä sääntöä. Pyrin uutissiivilälläni auttamaan lukijaa, jonka lukutaito ja mediakriittisyys ovat vasta kehittymässä. Haluan ohjata hänet tarkastelemaan yksittäisiä sanoja ja niissä tehtyjä valintoja. Toivon, että tästä tulkinta syvenee tekstin eri osien välisiin suhteisiin ja implisiittisiin merkityksiin. Uskon, että sanavalintojen tarkastelu voi olla helppo ensiaskel syvemmän lukutaidon kehityksen tiellä. Muotoilin uutissiivilääni kysymykset 6.2: Kuvaillaanko asiaa, henkilöä tai tapahtumaa epäasiallisilla adjektiiveilla, ja 6.3: Kuvataanko henkilöiden tai ryhmien toimintaa epäasiallisilla verbeillä (tai muilla sanoilla)? Tarkoitus on, että mikäli tekstistä löytyy näitä sanoja, voi uutissiivilä osoittaa samalla, mihin suodatettava teksti pyrkii ja millaisia arvoja ja ajatusmaailmoja se mahdollisesti sisältää. Mikäli siivilään jää roskauutisesta kiinni esimerkiksi sanat matu, hullu ja suvakki, on tärkeää katsoa, keihin yksilöihin tai ryhmiin sanoilla viitataan. Tätä kautta avautuu näkymä tekstin taakse sen kirjoittajan intentioihin ja mielipiteisiin. Jos tekstissä on esimerkiksi käytetty sanaa sionistinen, kuvaillessa sekä Suomen puolustusministeriötä että ulkopolitiikkaa, kuten vastamedia Magneettimedia-lehden tekstissä Puolustusministeriö tahtoo pakottaa 14

suomalaiset sotimaan ulkomaille (22.4.2016), voidaan jälleen tehdä päätelmiä siitä millaisin motiivein teksti on kirjoitettu, ja siitä, onko kyseessä edes uutinen. Yksittäiset sanavalinnat myös rakentavat tekstiin diskursseja, eli merkityksellistämisen tapoja. Mikäli tekstistä siivilöityy tällaisia yksittäisiä sanoja, voidaan niiden käyttöä vielä yhdessä pohtia ja analysoida. Kuvat ovat vahva vaikuttamisen keino. Valokuvat voivat tuoda uutiselle lisää todistusvoimaa tai vaikuttaa lukijan tunteisiin. Muutoin etäiseksi jäävä aihe voidaan kuvien avulla tuoda lukijaa lähemmäs emotionaalisesti koettavaksi. Kuvilla voidaan myös johtaa harhaan ja harjoittaa propagandaa. Muotoilinkin uutissiivilääni vielä kohdan 9: Ovatko mahdolliset valokuvat/ kuvat harhaanjohtavia? Ja tähdennyksen: Liittyvätkö kuvat kiinteästi varsinaiseen uutiseen? 5 Uutissiivilän soveltaminen MV-lehden julkaisuun 15

Tässä kappaleessa sovellan suodatinmalliani MV-lehden julkaisuun Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! (19.11.2015). Teksti kertoo turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta Forssan keskustassa sijaitsevaan kerrostaloon. Teksti sisältää vahvan mielipiteen aiheesta, eikä siten kuulu uutisen genreen. Myös tekstin kieli eroaa uutiskielen normeista. Jutun kirjoittajan nimi ei ole esillä. Teksti on karkea ääriesimerkki rasistista propagandaa sisältävästä roskauutisesta. Ennen plusmerkkien ja kysymysmerkkien jakamista kerron MV- lehdestä ja vastamedioista ja analysoin tekstiä yleisesti. Julkaisu on tämän raportin liitteenä. 5.1 MV-lehti vastamediana Yleisradio kertoo Yle Uutiset -verkkolehtensä artikkelissa Holokausti on myytti ja muita väitteitä näin toimii suomalainen vastamedia (Mäntymaa, Tuominen, Hurtta ja Toivonen, 1.11.2015) vastamedioista ilmiönä. Mv-lehti, Magneettimedia ja Verkkomedia ovat tällaisia sivustoja, joiden ulkoasu ja jutut muistuttavat paljon valtamediaa, mutta niiden sisältöjä eivät kirjoita toimittajat, eivätkä ne ole sitoutuneet noudattamaan journalistin ohjeita. Tyypillisiä lähteitä julkaisuille ovat blogitekstit, Facebook-yhteisömedian päivitykset, sosiaalisessa mediassa ilmenneet huhut tai ulkomaisten vastamedioiden julkaisut. Artikkeli kertoo, että: Julkaisut ovat niin uusi toimija Suomen mediakentällä, ettei niille ole vakiintunutta nimeä. On puhuttu lievimmillään vaihtoehtomediasta ja syyttävimmillään räyhä- tai valemedioista, vihasivuista tai disinformaatiosivustoista. osa tutkijoista kutsuu sivustoja eliitin vastaiseksi mediaksi tai vastamediaksi niiden valtaapitäviä vastaan hyökkäävän luonteen vuoksi. MV-lehti on näistä vastamedioista suosituin. Sen on perustanut Ilja Janitski vuonna 2014. Lehden tarkoitus on paljastaa kansalaisille sen, minkä valtamedia pimittää. MV-lehti on ollut toistuvasti kritisoinnin kohteena keksittyjen, kopioitujen, vääristeltyjen tai rasistista propagandaa tihkuvien julkaisujen 16

vuoksi. Sitä on syytetty myös yksityisyyden loukkauksista. (Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/mv-lehti. 30.3.2016). Lehteä kritisoivat journalistit ja poliitikot ovat joutuneet julkisen mustamaalaamisen kohteiksi. Esimerkiksi toimittaja Juha Vainiosta tehtiin lehteen julkaisu Juha Vainio, toimittaja joka mustamaaliasi MV-lehden, on paljastunut valehtelijaksi!! Vainio oli aiemmin paljastanut omassa artikkelissaan esimerkiksi lehden perustajan Janitskin huumausaine- ja väkivaltarikostuomiot. MV-lehti pyysi jutussaan lukijoitaan lähettämään tietoja Vainiosta. Lehdellä on myös laajempi kampanja, jossa se pyytää kansalaisia raportoimaan arkaluontoisia tietoja mediakonsernien toimittajista. Tietoja vastaan se tarjoaa rahapalkkioita. Monet mainostajat ovat vetäneet mainoksensa pois lehden sivuilta saatuaan tietää verkkojulkaisun luonteesta. Sivuilla on aiemmin nähty esimerkiksi Stockmannin, Nokian ja Volvon mainoksia. (Paula sallinen, Paskamyrsky-artikkeli, 21.5.2015. Journalisti, Suomen journalistiliiton ammattilehti.) Pääasialliset aiheet lehden julkaisuissa ovat raiskaukset, maahanmuuttokritiikki ja salaliittoteoriat. Esimerkiksi 25.3.2016 julkaistussa jutussa Kuinka YLE valehtelee sinulle nätisti väitetään, että: Yleisradion propagandassa esitetyt tutkijat ja muut asiantuntijat, ovat vihamielisiä suomalaisten ja eurooppalaisten edulle. Tämänkin jutun on sivuston antaman tiedon mukaan lukenut 16 000 henkilöä. Mikään täysin marginaalinen ilmiö MV-lehti ei siis mielestäni ole. Maaliskuussa 2015 sivustolla oli Oindex-mittauksen mukaan ollut 817 000 kävijää (Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/mv-lehti. 30.3.2016). Ongelmalliseksi ja ehkä jopa vaaralliseksi lehden tekee mielestäni sen verhoutuminen varsinaisen journalistisen verkkolehden ulkomuotoon. Itse verkkoympäristö muistuttaa värimaailmaansa myöten suuresti esimerkiksi Ilta Sanomien tai Ilta-lehden vastaavia. Sivuston laidoilla on mainospalkkeja, ylälaidan valikosta voi mennä esimerkiksi kotimaa tai ulkomaa -osioihin ja uutiset on ryhmitelty samaan tapaan laatikoiksi etusivulle. Yksittäisten tekstien typologinen asu ja tekstin elementit myöskin noudattavat varsinaisten uutisten muotoa: Iso otsikko, lihavoitu ingressi, uutiskuvia kuvateksteineen ja kapea leipäteksti. Täytyy mennä itse kielen ja asiasisällön tasolle huomatakseen, että tekstejä ei voida 17

edes liittää uutisen tekstilajiin. Ne muistuttavat mielestäni enemmän rasistisia blogikirjoituksia esimerkiksi juuri sellaisia rikostuomion saaneita blogitekstejä, joita Elina Vitikka tutki vihapuhetta analysoivassa gradussaan. 5.2 Suodatus 5.2.1 Analyysia Analysoin MV-lehden tekstiä pääpiirteittäin ennen kysymysmerkkien ja plusmerkkien jakamista. Ensimmäisenä esimerkkinä tekstistä otan sen otsikon: 1. Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! Kysymys: Ovatko Forssan päättäjät hulluja?, on selvästi luonteeltaan retorinen kysymys, eikä vilpitön kysymyksenasettelu. Jo otsikko siis vie tekstiä uutisen sijaan selvästi enemmän mielipidekirjoituksen suuntaan. Seuraava virke on muodoltaan ensimmäistä enemmän uutisotsikon kaltainen: Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysvammaisten keskelle! Sisällöltään se on kuitenkin uutisen normien vastainen. Ilmaisulla irralleen herätetään hyvin vahvoja negatiivisia mielikuvia. Yleensä irralleen nimittäin kielenkäytössä pääsee jokin eläin tai eläinlauma. Sanavalinnan voidaan tulkita kontekstissaan yhdessä Forssan päättäjien mielenterveyden kyseenalaistuksen kanssa sisältävän ajatuksen, että turvapaikanhakijat tulisi pitää erillään kantaväestöstä. Tämä sanavalinta sisältää uutisen normeihin nähden aivan liian vahvan tunnelatauksen ja mielikuvan. Myös turvapaikanhakijaan viittaava puhekielinen lempinimi tai haukkumanimi matu on uutiselle epäsopiva. Miksi vanhukset, lapset ja kehitysvammaiset sitten on nostettu otsikkoon? Tähän saadaan lisää varmuutta tekstin myöhemmistä kohdista, jotka ovat hyvin saman kaltaisia. Ingressi kertoo: 18

2. Forssan kaupunki on sijoittamassa turvapaikanhakijoita eli matuja kaikkein suojattomimpien ihmisten keskelle. Myöhemmin leipätekstissä on vielä lihavoitu tähdennys, joka toistaa aiempia väitteitä: 3. Nyt nuo matut sijoitetaan asumaan käytännössä ilman valvontaa puolustuskyvyttömien ihmisten keskelle: lasten, vanhusten ja kehitysrajoitteisten. Ovatko Forssan päättäjät hulluja? 4. Mitä tapahtuu, kun heidät päästetään irtaalleen täysin ilman minkäänlaista valvontaa? Näihin virkkeisiin voitaisiin tulkita sisältyvän implisiittinen oletus, että turvapaikanhakijat ovat vaarallisia ja uhkaavat turvakeskuksen läheisyydessä oleilevia ihmisiä. Ilmaisu käytännössä ilman valvontaa tähdentää näitä vaaran olosuhteita. Sen voidaan tulkita sisältävän oletuksen, että valvonnalle olisi jokin peruste tai ainakin, että valvonta olisi varteenotettava vaihtoehto. Näissä esimerkeissä vanhukset, lapset ja kehitysvammaiset kuvataan kaikkein suojattomimpina ja puolustuskyvyttöminä. Tämän voidaankin katsoa olevan totta, mutta miksi näiden ryhmien suojattomuus on relevantti uutisen aiheen kannalta siten, että sitä ei ainoastaan mainita, vaan sitä toistetaan ja korostetaan? Ryhmien suojattomuus liittyykin turvapaikanhakijoiden uhkaavuuteen, josta teksti rakentaa kuvaa. Vastakkain asetetaan vaaralliseksi merkityksellistetty joukko matuja ja kaikkein suojattomimmat ja puolustuskyvyttömimmät ryhmät. Tekstin loppupuolella väitetään, että: 5. Kyllä tässä kunnat ja valtio rakentavat vastakkainasettelua suomalaisten ja matujen välille, tahtoen tai tahtomattaan. 6. Suomalaiset päättäjät ovat harvinaisen rahanahneita, selkärangattomia ja piittaamattomia ihmisiä. Se on tullut viime kuukausien aikana täysin selväksi. On siis selvää, minne tekstin syyttävä sormi osoittaa. Päättäjiä kuvataan rahanahneiksi, selkärangattomiksi ja piittaamattomiksi ihmisiksi, jotka rakentavat vastakkainasettelua kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden välille. 19

Otsikon retorisen kysymyksen ovatko Forssan päättäjät hulluja?, tapaisia kysymyksiä esiintyy halki tekstin: 7. Kuka takaa näiden puolustuskyvyttömien turvallisuuden? Kaisa Lepolako? Sanni Grahn-Laasonenko? Forssan päättäjätkö? Kuka?? Niiden funktio ei ole aidosti kysyä, vaan mielestäni tuoda esiin vahva näkemys ja korostaa sitä retorisin keinoin. Asiaton kieli, retoristen keinojen hyödyntäminen ja vahvan mielipiteen välittäminen liittävät tekstin enemmän mielipidekirjoituksen kuin uutisen genreen. Siksi en kutsu sitä uutiseksi lainkaan. 5.2.2 Karkea siivilä 1 Otsikko + MV-lehden Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! -julkaisun otsikko periaatteessa kertoo, mitä teksti käsittelee. Teksti nimenomaan kauhistelee turvapaikanhakijoiden sijoittamista Forssaan ja kritisoi päättäjiä. Muutoin otsikko on uutiselle täysin sopimaton esimerkiksi sanavalinnoiltaan. Sanavalinnat kuitenkin käsitellään kategoriassa 6. Otsikko myös sisältää retorisen kysymyksen, mutta sekin puoli käsitellään kohdassa 8. Annoin tekstille otsikon asiattomuudesta huolimatta otsikon ja tekstin yhteydestä plusmerkin. Ainakaan kyseessä ei ole klikkiotsikko. 2 Lähteet:? MV-lehden julkaisun lähteet on ilmoitettu asianmukaisesti jutun lopussa. Tarkempi tutkiminen kuitenkin osoittaa, että jutun lähteenä on käytetty ainoastaan lehden oman verkkosivun keskustelupalstaa. Oikeastaan teksti on 20

koostettu keskustelupalstan kommenteista. Sinne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Lähteidensä osalta tämä julkaisu siis rikkoo journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 12. Sivun ylläpitäjä ei voi tietää väitteiden totuudenperäisyydestä, tietoja ei ole tarkistettu (voidaan olettaa, että tietojen tarkistamisen jälkeen lähteisiin olisi merkitty luotettavampia tahoja), eikä tietolähteisiin ole suhtauduttu tarvittavalla kriittisyydellä. 1 3 Kirjoittaja:? 2 Tekstin kirjoittajan nimeä ei ole mainittu lainkaan. Tämä on pienen tutkimukseni perusteella melko tavallista vastamedioille. 3 4 Julkaisupaikka:? 4 Vastamedia ei ole virallinen journalistin ohjeisiin sitoutunut julkaisu, joten MV-lehden teksti saa myös julkaisupaikastaan kysymysmerkin. 5 Tekstin rakenne:? Periaatteessa voidaan ajatella, että uutisen tärkeimmät tiedot annetaan tekstin alussa. Kerrotaan, mitä on tapahtumassa ja missä. Uutisen rakennetta on kuitenkin vaikea hahmottaa tekstistä, joka loppuu virkkeisiin: Suomalaiset päättäjät ovat harvinaisen rahanahneita, selkärangattomia ja piittaamattomia ihmisiä. Se on tullut viime kuukausien aikana täysin selväksi. Tällaisten väitteiden asettaminen uutiskolmioon niiden tärkeyden mukaan on mahdotonta. Tekstin loppuosa on luonteeltaan niin vahvasti mielipidetekstin kaltainen, että uutisen rakenteen ei mielestäni voida katsoa toteutuvan. Siksi päätin antaa tekstille tästäkin osiosta kysymysmerkin. 21

5.2.3 Sanasto ja objektiivisuus 5 6 sanasto:??? 6 Sanastoa käsittelevästä osuudesta MV-lehden teksti saa kysymysmerkin jokaisesta kohdasta. Siinä on käytetty haukkumasanoja suvakki ja matu, joten se saa kysymysmerkin kohdasta 6.1: Onko tekstissä käytetty haukkumasanoja tai puhekieltä? Siivilään jäävät myös sanat hullu, rahanahne, selkärangaton, piittaamaton ja tyhjäpää, joilla kuvataan poliittisia päättäjiä. Teksti saa siis kysymysmerkin kohdasta 6.2: Kuvataanko asiaa, henkilöä tai tapahtumaa epäasiallisilla adjektiiveilla? Myös henkilöiden toimia kuvataan epäasiallisilla sanoilla, jotka jäävät siivilään roskana. Turvapaikanhakijoiden kuvataan olevan irrallaan ja yksittäisen henkilön kerrotaan kuvatekstissä kiehnäävän lasta hänen kävellessään valokuvassa tämän ohi. Testi saa siis kysymysmerkin vielä kohdasta 6.3: Kuvataanko henkilöiden tai ryhmien toimintaa epäasiallisilla verbeillä (tai muilla sanoilla)? Kuten aiemmin totesin, MV-lehden Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! -julkaisun sanavalinnat, retoriikka ja sen tapa merkityksellistää asiaintiloja kuuluu mielipidekirjoituksen piiriin. On siis selvää, että kirjoittajan intentio ei ole ollut antaa puolueetonta ja luotettavaa informaatiota, vaan vaikuttaa lukijan tunteisiin ja ajatuksiin Sen tarkoitus on herättää pelkoa turvapaikanhakijoita kohtaan ja vahvistaa maahanmuuttokriittisiä diskursseja. 7 Mielipiteiden ja näkemysten erotus faktasta:? 22

Teksti ei sisällä henkilöhaastatteluja, joten kohtaan 7.1 haastateltavien mielipiteiden erotuksesta suhteessa muuhun tekstiin ei voida vastata. Kohdasta 7.2: Onko kirjoittajan pyrkimys välittää oma mielipiteensä lukijalle, teksti saa kirkuvan kysymysmerkin. Kuten aiemmin totesin, kirjoittajan selvä intentio on ollut välittää oma näkemyksensä käsiteltävästä asiasta. 8 Vaikuttamispyrkimykset:? Kuten aiemmin totesin, tekstissä on käytetty paljon retorisia keinoja. Varsinkin retorisia kysymyksiä ja toistoa esiintyy halki tekstin runsaasti. Esimerkin 7 tapaisten kysymysten funktio on selvästi vaikuttaa lukijaan. Teksti saakin kysymysmerkin kohdasta 8: Löytyykö tekstistä retorisia keinoja? 9 Uutiskuvat:? Julkaisun kaksi ensimmäistä kuvaa ovat periaatteessa hyvinkin informatiivisia. Ne osoittavat tarkasti, minne turvapaikanhakijoiden oletettu majoituspaikka sijoittuu Forssan keskustassa. Kaksi viimeistä kuvaa kuvateksteineen ovat kuitenkin asiattomia. Tekstissä on julkaistu päättäjän kasvokuva ja kuvatekstissä hänen nimensä ja kuvaus: ilmeisen tyhjäpäinen suvakki. Mielestäni poliitikon kasvokuva ei ole kyseisessä julkaisussa kovin perusteltu. Kuvateksti puolestaan on loukkaava. Niiden käyttö yhdessä on suoranaista panettelua ja mustamaalaamista. Toisessa kuvassa mies ohittaa pyöräilevän pojan kadulla, ja kuvateksti kertoo: Forssassa oleskeleva turvapaikkamatu lasta kiehnäämässä. Myös tämä on loukkaavaa. Sanan kiehnätä voidaan ajatella herättävän mielleyhtymiä häirintään ja ahdisteluun. Kuva ei todellisuudessa anna viitteitä tällaisesta. Näistä syistä annoin tekstille vielä viimeisestäkin tasosta kysymysmerkin. 23

5.2.4 Yhteenveto 1x+ 10x? MV-lehden julkaisu Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen vanhusten, lasten ja kehitysrajoitteisten keskelle! sai minulta uutissiivilässä yhden plussan ja kymmenen kysymysmerkkiä. Teksti ei kuulu uutisen genreen. 7 Uutissiivilän testaaminen kentällä Testasin uutissiivilää Torpparinmäen peruskoulun 8-luokkalaisilla 25.4.2016. Luokassa oli 16 oppilasta. He lukivat Magneettimedian julkaisun ja suodattivat sen uutissiivilällä. Ohjeistin tehtävän itse. Oppilaat eivät esittäneet lisäkysymyksiä, ja kaikki saivat uutisen suodatettua. Suurin osa uutisen oppilailta saamista plussista ja kysymysmerkeistä sijoittuu neljän ja kuuden kysymysmerkin, sekä 24

viiden ja seitsemän plussan välille. Lopuksi kävimme oppilaiden vastauksia läpi yhdessä. Tämän jälkeen oppilaat täyttivät palautelomakkeen, jossa kysyttiin: Onko uutissiivilä mielestäsi hyödyllinen? Oliko siinä epäselviä tai outoja kohtia? Jos oli, niin mitä? Oliko se liian helppo tai vaikea? Vastaanotin 15 palautelomaketta, joista kahdessa oli ymmärretty kysymykset väärin. Kaikkien kysymyksiin vastanneiden mielestä uutissiivilä oli hyödyllinen apuväline. Yksi oppilas vastaa: Kyllä se helpottaa uutisen arviointia tai nopeuttaa sitä, ja toinen, että: Se on hauska tapa käsitellä aihetta. Kukaan vastanneista ei maininnut suodatinmallista outoja tai epäselviä kohtia. Yksi oppilas kuitenkin huomauttaa, että siivilässä ei ole huomioitu uutisten mahdollisia oikeinkirjoitusvirheitä. Tämä olikin hyvä huomio. Uutissiivilän vaikeustason sopivuuden arvioinnissa vastauksissa oli enemmän hajontaa. Kaksi vastaa, että uutissiivilä ei ollut liian helppo tai vaikea. Seitsemän mielestä se oli sopiva. Yhdelle se oli hieman vaikea ja kolmelle helppo. Yksi helpoksi tehtävää kuvannut oppilas kirjoittaa, että: Se oli helppo, koska sitä oli helppo tehdä ja kysymykset ei ollut liian vaikeita. Toinen oppilas kirjoittaa: Se oli aika yksinkertainen, mutta mielestäni ihan hyvä. Myös suodatettavan uutisen luonne vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa kysymyksiin on vastata. Palautelomakkeiden vastauksiin on voinut vaikuttaa se, että olin itse paikalla, ja oppilaat tuntevat minut. 8 Lopuksi Uutisen objektiivisuutta voidaan pitää yhtenä sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Tämän ihanteen myös voidaan katsoa kääntyvän uutista vastaan. Absoluuttisen objektiivisuuden tavoittaminen on nimittäin kielenkäyttäjälle mahdotonta, kuten 25

aiemmin totesin. Kieltä käytettäessä valitaan aina tiettyjä tapoja merkityksellistää maailmaa ja jätetään toisia käyttämättä. Uutissiivilä toimii konkreettisena työkaluna uutisen luotettavuuden arvioimiseen ja opetuksen tukena. Irrallaan se ei anna käyttäjälleen parasta mahdollista hyötyä, vaan sen ohella tulisi käsitellä uutisiin liittyviä aiheita, kuten uutiskriteerejä, journalistin ohjeita, uutiskolmiota, mielipiteen ja faktan eroa, lähteiden merkitsemistä, vastamedioita ja klikkiotsikkoja. Uutisten siivilässä saamia tuloksia tulisi myös käydä läpi yhteisesti. Mielestäni onnistuin hyvin tuomaan konkretiaa vaikean asian hahmottamiseen. Mustavalkoiset kyllä ja ei -vastaukset eivät ratkaise sellaisia kysymyksiä, kuten millaisia ideologioita teksti kätkee, millaisia diskursseja se käyttää ja vahvistaa tai millaisia rooleja se luo. Tarkoitus kuitenkin on, että uutissiivilän kysymykset toimivat ensiaskeleena kohti näitä abstraktimpia kysymyksiä. Esimerkiksi sanasto-osion vastauksista voidaan tehdä jatkopäätelmiä. Herkmanin (2007:9 65) mukaan ihanteellisessa tapauksessa kriittinen kasvatus on lähtöisin yksittäisen opettajan maailmankatsomuksesta ja läpäisee kaiken hänen toimintansa opettajana. Kriittisen ajattelun tai kriittisen medialukutaidon opettamisessa ei siis ole kyse ainoastaan varsinaisista aihetta käsittelevistä oppitunneista ja projekteista. Kriittinen näkökulma voi sen sijaan sisältyä kaikkeen opetukseen, kuten esimerkiksi eettinen opastus ja suvaitsevaisuuskasvatus parhaassa tapauksessa sisältyvät. Lähteet Kunelius, R. (2009.) Viestinnän vallassa, Johdatus joukkoviestinnän kysymyksiin. Helsinki, WSOY. Pietikäinen, S. Mäntynen, A. (2009.) Kurssi kohti diskurssia. Helsinki, Vastapaino. 26

Herkman, J. (2007.) Kriittinen mediakasvatus. Tampere, Vastapaino. Hakkarainen, K. Lonka, K. Lipponen, L. (2004.) Tutkiva oppiminen: järki tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo, WSOY. Vitikka, E. (2014) Gradu: Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalysia vihapuheen kielestä ja kontekstista. Visapää, L.(2008.) Infinitiivi ja sen infiniittisyys tutkimus suomen kielen itsenäisistä a-infinitiivikonstruktioista. SKS. Verkkolähteet: Eero Mäntymaa, Stina Tuominen, Anna Hurtta ja Janne Toivonen (1.11.2015). Holokausti on myytti ja muita väitteitä näin toimii suomalainen vastamedia. Yle Uutiset. http://yle.fi/uutiset/holokausti_on_myytti_ja_muita_vaitteita nain_toimii_suomalainen_vastamedia/8407726 Ville Pisto (13.7.2015). Opiskelija hyökkäsi median kohuotsikoita vastaan saavutti suuren suosion. Yle Uutiset. http://yle.fi/uutiset/opiskelija_hyokkasi_median_kohuotsikoita_vastaan saavutti_suuren_suosion/8151817 Julkisen sanan neuvoston verkkosivut: http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/ Paula Sallinen (21.5.2015). Paskamyrsky-artikkeli. Journalisti, Suomen journalistiliiton ammattilehti. http://www.journalisti.fi/artikkelit/2015/7/paskamyrsky/ Liitteet: Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Matut irralleen lasten, vanhusten ja kehitysrajoitteisten keskelle! Kohta on kunnallisvaalitkin - taitaa olla ainoa pelote, joka päättäjien kohdalla toimii! 27

19.11.2015 19:18, 11540 lukukertaa Forssan kaupunki on sijoittamassa turvapaikanhakijoita eli matuja kaikkein suojattomimpien ihmisten keskelle. Hotelli Rantasipi ei enää halua jatkaa vuokrasopimusta matujen ylläpitämiseksi, joten kaupunki miettii matujen hajasijoittamista pitkin Forssaa. Saksankuja 9:n kerrostalo on ajateltu täyttää kokonaan mamuilla, kunhan aikaisemmista vuokralaisista päästään eroon. Kun katsotaan karttakuvasta, miten Saksankuja 9 sijoittuu, sen välittömässä läheisyydessä on ammattikoulu, vanhusten ja kehitysvammaisten palvelutalo, vanhainkoti ja alaaste. 28

Forssan kaupunginhallitus otti elokuussa kielteisen kannan hätämajoituskeskuksen sijoittamiseen Rantasipi-hotelliin. Kaisa Lepola, SDP:läinen ja Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, vaati kuitenkin asian viemistä kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Näin tehtiin ja Forssaan on saapunut päätöksen jälkeen noin 300 turvapaikanhakijaa. Kaisa Lepola, ilmeisen tyhjäpäinen suvakki. 29

Sanni Grahn-Laasonen, toinen tyhjäpääsuvakki. Nyt nuo matut sijoitetaan asumaan käytännössä ilman valvontaa puolustuskyvyttömien ihmisten keskelle: lasten, vanhusten ja kehitysrajoitteisten. Ovatko Forssan päättäjät hulluja? Kuka takaa näiden puolustuskyvyttömien turvallisuuden? Kaisa Lepolako? Sanni Grahn-Laasonenko? Forssan päättäjätkö? Kuka?? Forssassa oleskeleva turvapaikkamatu lasta kiehnäämässä. Huhu kertoo, että Rantasipin kiinteistön vuokrausta matutoimintaan ei jatkettu matujen siivottomuuden ja sääntöjä noudattamattomuuden takia. Mitä tapahtuu, kun heidät päästetään irtaalleen täysin ilman minkäänlaista valvontaa? Kyllä tässä kunnat ja valtio rakentavat vastakkainasettelua suomalaisten ja matujen välille, tahtoen tai tahtomattaan. 30

Suomalaiset päättäjät ovat harvinaisen rahanahneita, selkärangattomia ja piittaamattomia ihmisiä. Se on tullut viime kuukausien aikana täysin selväksi. Lähde: http://keskustelu.mvlehti.net/index.php?topic=2868.msg44489#msg44489 MV-lehti 31