Työ- ja elinkeinoministeriö E-KIRJE TEM2015-00116 EOS Kekki Maria(TEM) 13.04.2015 Suuri valiokunta Asia Komission tiedonanto joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastopolitiikkaa koskevaksi puitestrategiaksi U/E/UTP-tunnus EUTORI-tunnus EU/2015/0685 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys komission tiedonannosta koskien energiaunionia. Osastopäällikkö, ylijohtaja Neuvotteleva virkamies Riku Huttunen Maria Kekki LIITTEET TEM2015-00104 KOM(2015) 80 lopullinen/slutlig Viite
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energian toimitusvarmuus, ulkosuhteet; energia TEM, UM ALR, EUE, OKM, PLM, SM, VM, VNK, YM
Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM2015-00104 EOS Kekki Maria(TEM) 09.04.2015 Asia Komission tiedonanto energiaunionista Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Komissio antoi energiaunionia koskevan tiedonannon 25.2.2015. Energianeuvostossa 5.3.2015 käytiin uudesta tiedonannosta alustava keskustelu. Energiaministereiden on tarkoitus laatia tiedonannosta neuvoston päätelmät kesäkuun neuvostossa. Päämiehet keskustelivat energiaunionista Eurooppa-neuvostossa 19.- 20.3.2015 ja Eurooppa-neuvoston on tarkoitus tarkastella energiaunionin kehitystä vuosittain, ensimmäisen kerran joulukuussa 2015. Suomi tukee energiaunionia osana EU:n strategista agendaa ja pitää tervetulleena, että komissio on huomioinut tämän poliittisissa suuntaviivoissaan. Keskustelu energiaunionista mahdollistaa EU:n energiapolitiikan fokusoinnin olennaisimpiin yhteisötason toimiin, kuten sisämarkkinakysymyksiin. Suomi pitää hyvänä, että ilmastokysymysten rinnalla energiaunionissa korostetaan EU:n energiapolitiikan kahta muuta pilaria eli toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä. Suomi pitää kilpailukykynäkökulman huomioimista tärkeänä EU:n energiapolitiikkaa kehitettäessä. Erityisesti lainsäädännön ja politiikan yhteisvaikutukset yksittäisille sektoreille tulee huomioida nykyistä paremmin. Suomi tulee myöhemmin ottamaan kantaa energiaunionin alla annettaviin tiedonantoihin ja lainsäädäntöehdotuksiin erikseen. Energiaturvallisuus ja sisämarkkinat Energiaunionin kehittämisen tarpeen keskiössä on EU:n energiaturvallisuuden parantaminen. Suomi korostaa EU:n energian sisämarkkinoiden kehittämisen keskeistä asemaa EU:n energiapolitiikassa. Myös EU:n energiaturvallisuutta parannetaan parhaiten toimivien energian sisämarkkinoiden luomisen kautta, erityisesti tukkumarkkinoiden osalta. Keskeistä on, että EU:n energiaturvallisuutta parannetaan mahdollisimman
2(10) markkinaehtoisin toimin. Silloinkin kun turvaudutaan tukiin tai erityissääntelyyn, tulee lähtökohtana olla markkinoita vääristävien vaikutusten minimointi. Suomi pitää hyvänä, että komissio tähtää kaasunsaannin monipuolistamiseen paremmin toimitushäiriöitä kestäväksi. Jäsenvaltiot ovat jo perussopimuksen mukaan itse vastuussa energialähteidensä valinnasta ja energian toimitusvarmuudesta päävastuu on jokaisella jäsenvaltiolla itsellään. Suomi onkin pitänyt huolta siitä, että oma toimitus- ja huoltovarmuus on järjestetty kestävällä tavalla. Tämä on perusteltu toimintatapa myös laajemmin EU:ssa: energiahuoltoa tulee turvata omin toimin mm. sisämarkkinoita kehittämällä ja hankintalähteitä monipuolistamalla, mikä mahdollistaa tasapuoliset kauppasuhteet kolmansiin maihin. Keskustelun EU:n suhteista kolmansiin valtioihin, erityisesti strategisiin kumppaneihin, tulee olla kokonaisvaltaista. Suhteissa tulee huomioida niin perinteinen ulkopolitiikka kuin myös kauppa-, kehitys-, talous-, oikeus- ja ilmastokysymykset. Suomi katsoo, että energiainfrastruktuuri-investoinnit tulee pääsääntöisesti saada aikaan markkinalähtöisesti. Silti kertaluontoisesti käytettävät EU:n rahoitusinstrumentit, esim. CEF-rahoitus (Connecting Europe Facility) ovat nykyisessä laajuudessaan perusteltuja, jotta pahimmat eurooppalaiset pullonkaulat ja energiasaarekkeet saadaan purettua. PCI-hankkeita voidaan priorisoida, mutta on perusteltua, että CEF-rahat jaetaan ennalta sovittujen kriteerien mukaisesti ja sovitun monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Sähköntuotantokapasiteetin varmistamisessa tulisi ensisijaisesti luottaa markkinoiden kykyyn ratkaista ongelmat. Suomi pitää hyvänä sähköntuotantokapasiteetin varmistamiseen liittyviä komission asettamia tukien kriteereitä. Ennakollinen arviointi on tarpeen koskien kapasiteettimekanismeja, joilla tuetaan markkinoilla olevan tuotantokapasiteetin luomista. Esimerkiksi Suomessa käytössä oleva tehoreservikapasiteetti (strateginen reservi) ei häiritse sähkömarkkinoiden toimintaa. EU:n energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisten verkostojen (ENTSO-E/G) toimivallan vahvistamisen suhteen on tarpeen tarkkaan arvioida, missä EU-sääntelyn lisääminen on tarpeen. Sääntelyn laadun parantamiseen tulee myös panostaa. Suomi pitää perusteltuna, että nykyiseen toimivallan jakoon ei tehdä merkittäviä muutoksia. Tarpeettoman pitkälle menevä eurooppalainen harmonisointi voi pahimmillaan heikentää jo tällä hetkellä hyvin toimivia ja tehokkaita pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Energian sisämarkkinoiden hyödyt kuluttajille pystytään parhaiten turvaamaan tukkumarkkinoita kehittämällä. Yhteisten vähittäismarkkinoiden kehittämisen osalta tulee huomioida sähköjärjestelmän asettamat reunaehdot. Energian hintojen läpinäkyvyys ja seuranta on tärkeää. Tiedonannossa on hyvä kirjaus siitä, että energiaköyhyyttä tulisi ensisijaisesti hoitaa yleisen sosiaalipolitiikan kautta, ei säännellyillä energiatariffeilla. Hyvien käytäntöjen esittely EU-maiden kesken on kannatettavaa, mutta kansallisten olojen poiketessa merkittävästi ei ole tarkoituksen mukaista harmonisoida energiaköyhyyteen kohdistuvaa politiikkaa. Komissio suunnittelee uudelleentarkastelevansa tiedonjakoinstrumenttia koskien valtioiden välisten sopimusten notifiontia komissiolle, nk. IGA-päätöstä. Kun IGA-päätös 2012 tehtiin, Suomi piti tärkeänä, että notifiointi koskee vain valtioiden välisiä sopimuksia, eikä yritysten välisiä sopimuksia, ml. valtio-omisteiset yritykset. Suomi vaikuttaa sen puolesta, että tämä rajaus toteutuu myös jatkossa. Suomi katsoi myös, että komissio saisi osallistua valtioiden
3(10) välisiin neuvotteluihin vain kyseessä olevan jäsenvaltion niin pyydettyä. IGA-päätöksen tavoitetta voidaan pitää sisämarkkinoiden ja yhteisön energiaturvallisuuden kannalta perusteltuna. Se myös tarjoaa nykyisellään tukea jäsenvaltioille. Päätöksen uudelleentarkastelu ei saa muuttaa jäsenvaltion lähtökohtaista toimivaltaa tehdä kansainvälisiä sopimuksia esimerkiksi antamalla komissiolle toimivaltaa puuttua suoraan niiden sisältöön. Komissio tulee arvioimaan eri vaihtoehtoja vapaaehtoisten kaasun yhteishankintamenettelyiden edistämiseksi. Vaikka kaasun yhteishankintojen tavoitteet ovat hyvät (mm. öljyn hintaan indeksoinnista luopuminen) ja niitä on syytä selvittää, Suomi suhtautuu yhteiseen kaasunostomekanismiin epäillen ja korostaa yhteishankintojen tarkkaa sisämarkkina- ja kilpailuoikeudellista arvioimista. Yritykset ja jäsenvaltiot voivat myös jo tehdä yhteistyötä em. puitteissa eikä erillistä EU-ohjausta pidetä tarpeellisena. Jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä on EU:n energiapolitiikan tavoitteiden toimeenpanon tarkastelussa perusteltua lisätä. Alueellinen yhteistyö on erityisen tärkeää energian sisämarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä. Aluerajaukset on toteutettava kuvastamanaan aitoja markkina-alueita. Esimerkiksi kaasun toimitusvarmuus-kysymyksissä ja rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa alueellinen koordinaatio on tärkeää, kun taas uusiutuvan energian tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa sekä tukijärjestelmissä ja tukitasoissa on merkittäviä kansallisia intressejä. Energiatehokkuus ja vähähiilisyys Uusiutuvan energian hyödyntäminen ja energiatehokkuuden lisääminen parantavat päästövähennysten ohella myös EU:n energiaturvallisuutta korvaamalla tuontienergiaa. Suurten tuuli- ja aurinkoenergian osuuksien myötä on aiheutunut haasteita sähköjärjestelmän tasapainon ja sähkökapasiteetin hoitamiselle, mikä asettaa lisätarpeita toimivien sähkön sisämarkkinoiden luomiselle ja riittävien siirtoyhteyksien aikaansaamista alueiden välille. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittäminen edistävät myös innovaatioita ja cleantechiä. Suomessa on laaja-alainen konsensus siitä, että uusiutuvan energian käyttöä lisätään myös 2020 jälkeen, vaikka kansallisesti sitovaa EU-tavoitetta ei uusiutuvan energian käytön edistämiselle 2020 jälkeen olekaan. Suomen näkemys on, että EU-tasolla tarvitaan kannustin 2020 jälkeisen liikenteen uusiutuvien edistämiseksi ja markkinoiden takaamiseksi kehittyneille liikenteen biopolttoaineille. Kestävästi tuotetun biomassan 0-päästöisyys on säilytettävä ja metsäbiomassan kestävyydelle ei tule asettaa erillisiä energiakäyttöä koskevia kestävän metsäbiomassan kriteereitä. Suomelle on erityisen tärkeää, että energiaintensiivisen teollisuuden hiilivuodon riski minimoidaan päästökaupan jatkokehittämisessä. Suomi korostaa, että eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvystä tulee huolehtia myös vuoden 2020 jälkeen Eurooppaneuvoston viime lokakuun linjausten mukaisesti. Hiilivuodon riskin torjumisen kannalta tehokkain ratkaisu on kattavan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaaminen, jonka seurauksena kilpailijamaiden teollisuudelle kohdistuisi vastaava ilmastopolitiikasta aiheutuva kustannusrasitus kuin EU:n teollisuudelle. Päästökaupan ulkopuolisen taakanjakosektorin kansallisten tavoitteiden asetannassa tulee huomioida kustannustehokkuus BKT-perusteisuuden lisäksi. Suomi kannattaa päästöoikeuksien ilmaisjaon jatkamista ja harmonisoitua kompensaatiojärjestelmää sähköintensiivisen teollisuuden epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi. Suomi korostaa energiaturvallisuuskeskustelussa biomassan ja kehittyneiden
4(10) biopolttoaineiden merkitystä energiaturvallisuuden parantamisessa kotoperäisinä energialähteinä, kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä energiatehokkuudessa sekä turpeen merkitystä alueellisesti hyödynnettävänä kotimaisena polttoaineena. Energiatehokkuudessa käytetään edelleen mittarina energian kokonaiskulutusta. Tämä on Suomelle ongelma, sillä lämmitystarpeen ja energiaintensiivisen vientiteollisuuden vuoksi kulutamme paljon energiaa per capita. Suomessa on jo hyödynnetty energiatehokkuuspotentiaalista suurempi osa kuin useimmissa muissa jäsenvaltiossa. Energiatehokkuuden mittaamiseen tulisi kehittää menetelmä, joka ottaa paremmin huomioon ainakin tuotannon rakenteen ja lämmitystarpeen. Suomi on maailman kärkimaita yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa (CHP). On tervetullutta, että EU antaa strategian kaukolämmöstä ja -kylmästä. EU-ohjaus ei kuitenkaan saa sekoittaa jo hyvin toimivia markkinoita. Uuden hallinnointimallin on tarkoitus tarjota jäsenvaltioille joustavuutta 2030-paketin toimeenpanossa ja samalla mahdollistaa komission seuranta EU:n yhteisten uusiutuvan energian ja energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa. Suomi kannattaa vahvempaa EU-tason tiedonvaihtoa ja koordinaatiota asioissa, jotka liittyvät yhteisten eurooppalaisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehittämiseen ja toimintaan. Komission toimivaltaa suhteessa jäsenvaltioiden energialähteiden valintaan tai kysymyksiin, joilla ei ole rajat ylittävää luonnetta ei tule kuitenkaan lisätä. Hallinnointimalli ei myöskään saa lisätä jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa. On tärkeää, että mikäli uusiutuvan energian tai energiatehokkuuden laskentasääntöjä muutetaan kesken kauden, voivat jäsenvaltiot muovata kansallisia suunnitelmiaan ottaen muutokset huomioon. Liikenteellä on erittäin keskeinen merkitys EU:n eri maiden ei-päästökauppasektorin tulevien päästövähennysvelvoitteiden saavuttamisessa. Suomessa liikenne tuottaa noin 40 % ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöistä. Tärkeimmät keinot liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat toisaalta liikenteen fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla tai nykyistä vähäpäästöisemmillä vaihtoehdoilla, toisaalta taas liikenteen energiankulutuksen pienentäminen (energiatehokkuuden parantaminen). Liikenteen nykyisten polttoaineiden korvaaminen joko uusiutuvilla polttoaineilla (nestemäiset ja kaasumaiset biopolttoaineet tai uusiutuvilla raaka-aineilla tuotettu sähkö) tai nykyisiä vähäpäästöisemmillä fossiilisilla polttoaineilla (esimerkiksi nesteytetty maakaasu LNG tai muilla kuin uusiutuvilla raaka-aineilla tuotettu sähkö) on nopea, heti käytettävissä oleva keino liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Toimivien sisämarkkinoiden varmistamiseksi olisi erittäin tärkeää, että tieliikenteen uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämistavoite säilyisi EU-lainsäädännössä myös vuoden 2020 jälkeen. Eräs keino tähän voisi olla esimerkiksi polttoaineiden laatudirektiivin jatkaminen vuodesta 2020 eteenpäin. Pitemmällä aikavälillä liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien osuuden kasvattaminen ei kuitenkaan riitä liikenteen ainoaksi päästövähennyskeinoksi. Liikenteen kuluttamat energiamäärät ovat vuositasolla niin suuria, että koko energiantarpeen kattaminen uusiutuvilla raaka-aineilla ei ole mahdollista. Siksi tarvitaan myös liikenteen energiankulutusta vähentäviä toimenpiteitä. Näitä ovat toisaalta liikennejärjestelmän, toisaalta liikennevälineiden energiatehokkuuden parantamiseen liittyvät toimet. Suomi katsoo, että EU:ssa on varmistettava myös näiden toimenpiteiden ripeä eteneminen (esimerkiksi liikenteen uusien palvelujen ja älyliikenteen ratkaisujen kehittäminen ja ajoneuvojen sitovat CO2-raja-arvot vuoden 2020 jälkeen). Liikenteen päästöjä ja energiankulutusta vähentävät toimenpiteet eivät saa muodostaa
lisärasitteita elinkeinoelämän kilpailukyvylle suhteessa kilpailijoihin. 5(10) Pääasiallinen sisältö Komissio kiinnittää erityistä huomioita rakennusten suureen energiansäästöpotentiaaliin. Suomi pitää tärkeänä rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista vaiheittain rakennusten elinkaaren aikaisissa huolto- ja korjaustoimenpiteissä, jolloin korjauksista aiheutuvat kustannukset jakautuvat pidemmälle aikavälille samalla kun rakennusten energiatehokkuus jatkuvasti paranee. Suomi pitää tärkeänä, että tällainen toimintatapa otetaan huomioon tulevissa energiatehokkuuteen liittyvien direktiivien uusimisissa. Energia-alan T&K&I Suomi pitää hyvänä, että EU pyrkii saavuttamaan ja ylläpitämään johtoasemaansa energiateknologian tutkimuksessa ja kehityksessä. Teknologianeutraalisuus on tärkeää. Suomi pitää strategisen energiateknologiasuunnitelman kehittämistä perusteltuna. Uuden energiateknologian kehittäminen ja käyttöönotto on edellytys energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle. EU:n T&K-toiminnan tulee erityisesti keskittyä niille tutkimuksen alueille, joissa yhteisötason toiminta tuo lisäarvoa, sekä suuren riskiluokan hankkeisiin ja laajoihin demonstraatiohankkeisiin. Suomen kannalta on erityisen tärkeää, että EU luo edellytyksiä innovatiivisten liikenteen biopolttoaineiden kehittämiselle ja markkinoille. Energiaunioni on noussut terminä esiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2014 silloisen Puolan pääministerin, nykyisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin kirjoituksessa Financial Times -lehteen, jossa hän peräänkuulutti pankkiunionin kaltaista tiiviimpää energiaunionia Ukrainan tilanteen nostettua energiaturvallisuuden jälleen keskusteluihin. Kesäkuun 2014 Eurooppa-neuvostossa päämiehet linjasivat EU:n poliittisista prioriteeteista ja strategisen ohjelman yhdeksi viidestä prioriteettialueesta nousi energiaunioni. Eurooppaneuvoston hyväksymässä strategisessa agendassa energiaunionin painopisteet ovat EU:n energiapolitiikan tutut pääpilarit eli energian toimitusvarmuus, kilpailukyky ja kestävyys. Myös Junckerin komission poliittisten suuntaviivojen yksi kymmenestä painopisteestä on energiaunioni. Taustalla on Ukrainan tilanne, joka on osoittanut jälleen EU:n liiallisen riippuvuuden energian tuonnista ja tarpeen luoda uusi Euroopan energiaunioni. Juncker korostaa jäsenmaiden resurssien yhdistämistä, infrastruktuurin pullonkaulojen poistamista, yhden äänen vahvistamista neuvotteluissa kolmansien maiden kanssa ja vaihtoehtoisten toimituslähteiden ja -reittien kehittämistä. Lisäksi Juncker toivoo, että Euroopan energiaunioni on tulevaisuudessa uusiutuvan energian suhteen maailman ykkönen ja että energiatehokkuudelle asetetaan myös vuoden 2020 jälkeen kunnianhimoinen ja sitova tavoite. Panostus energiaunioniin näkyy myös Junckerin komission rakenteessa, koska asian edistämiseen on nimitetty hankkeesta vastaava varapuheenjohtaja, Slovakian Maros Šefcovic. Tiedonanto energiaunionista on uuden komission ensimmäinen energia-alan ehdotus. Samassa yhteydessä annettiin myös tiedonannot energiainfrastruktuurista ja ilmastopuolen ehdotus tiekartaksi Pariisiin. Komission ehdotus jakautuu jo olemassa oleviin EU:n 2020 energiastrategiassa linjattuihin EU:n energiapolitiikan viiteen pääteemaan, jotka ovat toimitusvarmuus, energian sisämarkkinat, energiatehokkuus, vähähiilinen energiapaletti sekä energia-alan tutkimus ja
innovaatiot. 6(10) Komission tavoitteena on tarkastella energiakysymyksiä holistisemmin ja linjata EU:n energiapolitiikan tulevia toimia. Tiedonannon liitteenä on tiekartta kaikista 2015 2020 komissiolta tulevista tiedonannoista ja lainsäädännöistä sekä niiden alustavista aikatauluista. Energiaunioni ei tuo mukanaan varsinaisia uusia aloitteita vaan se on pitkälti EU:n energiapolitiikan teon jatkamista. Esillä on uuden kaltaisia ehdotuksia mm. Puolan ehdotukseen perustuva kaasun yhteisostomekanismi sekä jäsenmaiden välisen alueellisen yhteistyön lisääminen EU:n energiapolitiikan toimeenpanossa. Lisäksi komissio suunnittelee nk. hallinnointimallin luomista, jonka kautta halutaan varmistaa 2030-paketin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden EU-tason tavoitteiden toteutuminen sekä laajemmin EU:n energiapolitiikan tavoitteiden saavuttaminen. Toimitusvarmuus Energiansaannin monipuolistaminen (energialähteet, toimittajat ja reitit) on merkittävä toimi EU:n energiaturvallisuuden parantamisessa erityisesti kaasun osalta. Uutena toimena komissio aikookin laatia nesteytetyn maakaasun (LNG) strategian. Komissio korostaa myös yhteistyön lisäämistä toimitusvarmuuden parantamiseksi. Jäsenvaltioiden, siirtoverkonhaltijoiden, energiateollisuuden ja kaikkien muiden sidosryhmien on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta Euroopan kansalaisille ja yrityksille voidaan varmistaa korkeaa tasoa oleva energiaturvallisuus. Erityisesti jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta energiantoimituskriisien aikana olisi vahvistettava. Komissio aikookin arvioi vaihtoehtoja vapaaehtoisiksi mekanismeiksi, joilla voitaisiin koota yhteen kysyntä kaasun yhteisostoa varten kriiseissä sekä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat riippuvaisia yhdestä ainoasta toimittajasta. Komissio haluaa myös vahvistaa Euroopan asemaa maailmanlaajuisilla energiamarkkinoilla. Euroopan unionin olisi osattava paremmin tuoda esiin oma painoarvonsa globaaleilla energiamarkkinoilla. Komissio nostaa esiin strategisina kumppaneina erityisesti Algerian ja Turkin, Azerbaidžanin ja Turkmenistanin, Lähi-idän sekä Afrikan. Erityisessä asemassa on Norja, joka on EU:n toiseksi suurin raakaöljyn ja maakaasun toimittaja. Lisäksi EU aikoo kehittää kumppanuuksiaan muun muassa Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Aivan erityistä huomiota kiinnitetään energia-alan strategisen kumppanuuden kehittämiseen Ukrainan kanssa. Siinä käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät Ukrainan merkitykseen kauttakulkumaana sekä Ukrainan energiamarkkinoiden uudistuksiin, kuten sen kaasuverkon parantamiseen, sähkömarkkinoita koskevien säädöspuitteiden laadintaan ja energiatehokkuuden lisäämiseen Ukrainassa keinona vähentää sen riippuvuutta tuontienergiasta. Jos edellytykset siihen ovat olemassa, EU harkitsee sen ja Venäjän välisen energiasuhteen uudelleenmuotoilua. Suhteen on perustuttava tasavertaisiin toimintaedellytyksiin markkinoiden avaamisen, tasapuolisen kilpailun, ympäristön suojelun ja turvallisuuden osalta molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Komissio haluaa lisätä myös avoimuutta kaasutoimituksiin. Energian (ja erityisesti kaasun) toimitusvarmuuden varmistamisen kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että kolmansien maiden kanssa tehtävät energianhankintasopimukset ovat täysin EU:n lainsäädännön mukaisia. Komissio aikookin uudelleen tarkastella hallitusten välisten energia-alan sopimusten informointimekanismia (IGA-päätös 2012) sekä kaasun toimitusvarmuusasetusta (2009).
Sisämarkkinat 7(10) Komissio arvioi, että tällä hetkellä Euroopan sähkön ja kaasun siirtojärjestelmät, erityisesti rajat ylittävät yhteydet, ovat riittämättömiä siihen, että energian sisämarkkinat toimisivat moitteettomasti ja että jäljellä olevat energiasaarekkeet voitaisiin liittää keskeiseen sähkö- ja kaasuverkkoon. Infrastruktuurihankkeita koskevaa työtä on vauhditettu viime vuosina (esim. Verkkojen Eurooppa -rahoitusväline 5,7 miljardia ). Yhteenliittämistä koskevaksi vähimmäistavoitteeksi on asetettu sähkön osalta 10 prosenttia jäsenvaltioiden asennetusta sähköntuotantokapasiteetista. Tavoite on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2016 komissio antaa kertomuksen toimenpiteistä, joita tarvitaan 15 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Energiaan liittyvän voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano kaikilta osin ja sen noudattamisen tiukka valvonta on ensisijainen edellytys energiaunionin perustamiselle. Energia-alan kolmannessa sisämarkkinapaketissa säädettiin lisäksi verkkosääntöjen hyväksymisestä, jotta sähkön ja kaasun virtausta eri siirtoverkoissa voidaan yhdenmukaistaa. Tämä työ on saatettava päätökseen energiamarkkinoiden paremman toiminnan varmistamiseksi yli valtioiden rajojen. Komissio aikoo laatia kattavan lainsäädäntöehdotuksen, jossa sähkömarkkinat suunnitellaan uudelleen siten, että tukku- ja vähittäismyynti on liitetty toisiinsa. Tämä lisää toimitusvarmuutta ja varmistaa sen, että sähkömarkkinat ovat valmiimmat mukautumaan energia-alan muuttumiseen, joka tuo mukanaan lukuisia uusia energiantuottajia erityisesti uusiutuvia energianlähteitä käyttäviä tuottajia. Se myös antaa kuluttajille täydet mahdollisuudet osallistua markkinoiden toimintaan etenkin ohjaamalla kysyntää. Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa varmistaakseen, että kapasiteettimekanismit ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ovat täysin voimassa olevien sääntöjen mukaisia eivätkä ne vääristä energian sisämarkkinoita. Lisäksi komissio aikoo lisätä energian kustannusten ja hintojen koostumuksen avoimuutta kehittämällä säännöllistä ja yksityiskohtaista seurantaa ja raportointia, joka koskee myös kustannusten ja hintojen vaikutuksia kilpailukykyyn. Energiaunionissa jäsenvaltioiden on kehitettävä energiapolitiikkaansa sovittaen se naapurimaiden politiikkaan ja tehden yhteistyötä naapurimaiden kanssa. Komissio haluaakin lujittaa alueellista yhteistyötä EU:n yhteisissä puitteissa (esim. BEMIP). Energiaköyhyyden poistamiseksi komissio suosittelee ensisijaisesti toimia yleisen sosiaaliturvajärjestelmän kautta. Energiatehokkuus Eurooppa-neuvosto asetti lokakuussa 2014 energiatehokkuuden ohjeelliseksi parantamistavoitteeksi EU:n tasolla vähintään 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2020 pitäen mielessä EU:n 30 prosentin taso. Uusissa energiatehokkuustoimissa keskitytään erityisesti rakennuksiin, liikenteeseen ja laitteisiin. Lainsäädäntöehdotuksista odotettavissa on ainakin energiamerkintöjä koskevan puitedirektiivin ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudelleenarviointi. Lisäksi
8(10) kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä on saatavissa valtavat tehokkuushyödyt, joita komissio aikoo käsitellä erillisessä strategiassa. Vähähiilinen talous Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on erottamaton osa energiaunionia. EU:n ilmastopolitiikka perustuu EU:n laajuisiin hiilidioksidimarkkinoihin (EU:n päästökauppajärjestelmä), kunnianhimoisiin mutta oikeudenmukaisiin kansallisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiin päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen osalta sekä energiapolitiikkaan, jonka tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailman johtava uusiutuvan energian käyttäjä. Sopimuksessa vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista on määritelty EU:n sitoumus vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi on hyvin toimiva EU:n päästökauppajärjestelmä. Aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, on edelleen asetettava kansalliset tavoitteet. Myös maa- ja metsätalousala sisällytetään EU 2030 -puitteisiin. Euroopan unioni aikoo ehdottomasti saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman uusiutuvan energian alalla ja nousta globaaliksi keskukseksi, jossa kehitetään seuraavan sukupolven teknisesti edistyksellisiä ja kilpailukykyisiä uusiutuvia energiamuotoja. EU on myös vahvistanut tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus EU:ssa kulutetusta energiasta on vähintään 27 prosenttia vuonna 2030. Komissio näkee myös, että EU:n on investoitava kehittyneisiin, kestäviin, vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, myös biopolttoaineiden tuotantoprosesseihin, ja yleisesti ottaen biotalouteen. Sillä tavoin EU voi säilyttää teollisen ja teknologisen johtoasemansa ja saavuttaa ilmastonmuutostavoitteensa. EU:n on myös otettava huomioon bioenergian vaikutus ympäristöön, maankäyttöön ja elintarvikkeiden tuotantoon. EU:n investointiohjelma sekä muut EU:n rahoituslähteet voisivat olla avuksi tarvittavan rahoituksen varmistamisessa. Komissio tulee antamaan uusiutuvaa energiaa koskevan lainsäädäntöpaketin, joka pitää sisällään myös biomassan kaiken energiankäytön kestävyyden, biopolttoaineet ja maankäytön ja maankäytön muutoksen (LULUCF). Tutkimus, innovaatiot ja kilpailukyky Uudella tutkimus- ja innovointistrategialla on oltava keskeinen sija energiaunionissa. Jotta Euroopan energiaunioni voi olla maailman kärjessä uusiutuvan energian alalla, sillä on oltava johtoasema uusiutuvia energialähteitä koskevissa seuraavan sukupolven teknologioissa ja varastointiratkaisuissa. Komissio priorisoi neljä painopistealuetta: 1) maailman johtoasema uusiutuvaan energiaan liittyvien seuraavan sukupolven teknologioiden kehittämisessä, 2) energia-alan muutokseen osallistumisen tekeminen kuluttajille helpommaksi älykkäiden verkkojen, älykkäiden kodinkoneiden, älykkäiden kaupunkien ja älykotijärjestelmien avulla, 3) tehokkaat energiajärjestelmät ja teknologian hyödyntäminen rakennuskannan saamiseksi energianeutraaliksi, ja 4) kestävämmät liikennejärjestelmät. Näiden neljän yhteisen prioriteetin lisäksi on myös muita tutkimustyön painopisteitä, kuten hiilen talteenoton ja varastoinnin (CCS) teknologiat ja ydinenergia-alan tutkimus. Tutkimus- ja innovaatiopilarin alla komissio antaa päivitetyn energiateknologiatoimintasuunnitelman (SET-suunnitelma).
9(10) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 194 Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely EU-ministerivaliokunta 9.4.2015, 18.3.2015 (Eurooppa-neuvosto), 27.2.2015 (energianeuvosto), 11.2.2015 (ennakkovaikuttaminen) Energia- ja EURATOM -jaosto 31.3.2015 (kirj.), 24.2.2015 (energianeuvosto) Ympäristöjaosto 23.2.2015 (ympäristöneuvosto) SuV 27.2.2015 (energianeuvosto) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat KOM(2015) 80 lopullinen Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies Maria Kekki, p. 02950 64794 Työ- ja elinkeinoministeriö, teollisuusneuvos Petteri Kuuva, p. 02950 64819 EUTORI-tunnus EU/2015/0685 Liitteet Viite
10(10) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energian toimitusvarmuus, energiatehokkuus, ulkosuhteet; energia TEM, UM ALR, EUE, LVM, OKM, PLM, SM, TRAFI, VM, VNK, YM