TERVEYSASEMA KUNTALAISEN KÄYTTÖLIITTYMÄNÄ -HANKE LOPPURAPORTTI 1.1.2010-31.10.2012

TERVEYSASEMA KUNTALAISEN KÄYTTÖLIITTYMÄNÄ -HANKE LOPPURAPORTTI 1.1.2010-31.10.2012 3.12.2012 Auri Lyly

Tiivistelmä Tässä raportissa käsitellään Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen kehittämistyötä, toimintaa ja tuloksia ajalla 1.6.2010-31.10.2012. Tuloksia arvioidaan suhteessa tavoitteisiin ja pohditaan tulosten vaikutuksia hankkeen jälkeiseen toimintaan. Hankkeessa vahvistettiin helsinkiläisten terveysasemien asiakkaiden palveluita jalkauttamalla terveysasemille päihdetyöntekijöitä ja sosiaalineuvojia, jotka toimivat omalääkäri hoitaja työparin tukena potilaan hoidossa. Terveysaseman päihdetyölle ja sosiaalineuvonnalle kehitettiin hankkeen aikana toimintamallit, jotka otettiin käyttöön kaikilla terveysasemilla. Toimintamallien avulla tavoitettiin sellaisia terveysasemien asiakkaita, jotka hyötyivät monialaisesta ja moniammatillisesta työstä. Hankkeessa kehitettiin toiminta- ja yhteistyökäytäntöjä sekä terveysasemien sisällä että eri toimijoiden välillä, ja pyrittiin näin varmistamaan asiakkaan saumaton palveluketju. Hankkeelle asetetiin seuraavat tavoitteet: 1. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien kuntalaisten asema vahvistuu 2. Perus- ja avopalvelut ovat ensisijaisia 3. Päihde- ja mielenterveysongelmaisen kuntalaisen hoitoketjut perustasolta erityistasolle ovat saumattomat 4. Vertaistuen mahdollistaminen tai sen piiriin ohjaaminen on olennainen osa palveluita 5. Perusterveydenhuollon henkilökunnan mielenterveys- ja päihdeosaaminen lisääntyy 6. Riittävän henkilöstön ja henkilöstön työhyvinvoinnin turvaaminen Tavoitteiden toteutumista arvioitiin mm. seuraavien keskeisten tulosten kautta: Päihdetyöntekijöiden asiakkaat: Yli 60% päihdetyöntekijöiden asiakkaista tuli lääkärin tai terveydenhoitajan ohjaamana integroituminen terveysasemille onnistui Noin 40% asiakkaista ei ollut aikaisemmin ollut päihde- ja/tai psykiatrisessa hoidossa toiminnalla tavoitettiin uusia asiakkaita, joten hoitoon hakeutumisen kynnyksen voidaan katsoa madaltuneen Haasteena ongelmien tunnistaminen ja puheeksiotto varhaisemmassa vaiheessa. Sosiaalineuvojien asiakkaat: Yli 70% asiakkaista ohjautui sosiaalineuvojalle lääkärin tai terveydenhoitajan toimesta integroituminen terveysasemille onnistui Toiminnalla tavoitettiin uusia asiakasryhmiä, jotka eivät olleet heille kuuluvien palveluiden piirissä toimintamallille oli tarvetta ja kynnys hakeutua palveluiden piiriin madaltui Haasteena sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien tunnistaminen ja puheeksiotto. Terveysasemien työntekijät: Terveysasemien henkilökunnasta melkein 100% oli sitä mieltä, että päihdetyöntekijän ja sosiaalineuvojan työ terveysasemalla on tärkeää ja tarpeellista. Sosiaalineuvojille oli ohjannut asiakkaita 65% vastaajista, ja päihdetyöntekijöille 86%. Päihdetyöntekijöiden ja sosiaalineuvojien toivottiin olevan enemmän läsnä vastaajien omilla terveysasemilla. Asiakaskysely: Asiakkaista 96% antoi toiminnalle arvosanan 4 tai 5 asteikolla 1-5. Terveysasemien ryhmätoiminta koettiin erittäin tärkeäksi 2

Sisällys 1. Mielen avain: Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke... 5 Mielen avain -hanke... 5 Mielen avain -hankkeen rahoitus... 6 Mielen avain -hankkeen tavoitteet... 6 2. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä hanke... 7 Hankkeen tausta ja tavoitteet... 7 Hankkeen toimintaympäristö ja yhteistyötahot... 9 Terveyskeskus... 9 Sosiaalivirasto... 10 Sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen Helsingissä... 10 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma LASU... 11 3. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen toiminta... 12 Johtajuus... 12 Hankkeen arviointi... 15 Mielen avain hankkeen arviointi... 15 Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä hankkeen arviointi... 15 Budjetti... 16 Henkilöstö, työnkuvat ja yhteistyöprosessit... 18 Rekrytointi ja toiminnan jalkautuminen... 18 Työnkuvat... 19 Yhteistyöprosessit terveysasemien sisällä ja eri toimijoiden välillä... 21 4. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen tiedonkeruu ja tulokset... 23 Tiedonkeruu... 23 Asiakastulokset... 23 Sosiaalineuvojien asiakkaat... 24 Päihdetyöntekijöiden asiakkaat... 28 Asiakastyytyväisyyskysely... 35 Henkilöstötulokset... 36 Hanketyöntekijät... 36 Terveysasemien ja sosiaalisen kuntoutuksen henkilökunta... 43 Järjestetyt koulutukset... 50 5. Projektin tavoitteiden toteutuminen ja esiin tulleet kehittämishaasteet... 55 6. Johtopäätökset... 59 3

Liitteet: 1. Sosiaalineuvonnan posteri 2. Päihdetyön posteri 3. Hankekortti 4. Aluehallintoviraston päätös koskien alkometrejä 5. Sosiaalineuvonnan prosessi 6. Päihdetyön prosessi 7. AUDITin merkitseminen Pegasokseen terveysasemilla 8. Alkoholiongelmaisen avokatkaisuohje terveysasemilla 9. Lähete alkoholin kotikatkaisuhoitoon 10. PKV-lääkkeiden määrääminen, hoito ja vieroitus 11. Tiedoksi reseptin uusijalle -kirje 12. Terveysaseman päihdepotilaan hoitomalli 13. Päihdepotilaan hoidon Pegasos-kirjaamisohje terveysasemille 14. Asiakkaan ajokelpoisuuden arviointi Helsingissä 15. Meillä puhutaan alkoholista juliste 16. Helsingin päihdepalvelut esite 17. Uniryhmän esite 18. Muutosryhmän esite 19. AhMa-ryhmän esite 4

1. Mielen avain: Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke Mielen avain -hanke Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke Mielen avain oli Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama Kaste -ohjelmaan perustuva hanke. Mielen avain -hanke oli hankealueena laaja kattaen 37 hankekuntaa ja 1 800 000 väestöpohjan (Kuva 1). Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hanke oli yksi Mielen avain -hankkeen osahankkeista, joita oli yhteensä 13. Mielen avain -hanke toteutettiin vuosina 2010-2012. Sen toiminta alkoi osittain vuoden 2010 alussa, ja kattavasti koko hankealueella syksyllä 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän Tilasto- ja indikaattoripankin SOTKAnetin indikaattorien perusteella vuonna 2009 hankealueella oli koko aluetta koskevia yhteisiä haasteita. Päihdehuollon nettokustannukset asukasta kohden olivat koko hankealueella korkeammat kuin koko maan keskiarvo. Itä-Uuttamaata lukuunottamatta koko hankealueella päihdehuollon laitoshoitoa käytettiin maan keskiarvoa enemmän. Päihdepalveluiden järjestämisessä ja päihdeosaamisessa on ollut suurta vaihtelua kuntien välillä. Päihdepalvelujen asiakkaat ovat näin ollen olleet eriarvoisessa asemassa keskenään. Depression ja psykoosisairauksien lääkehoitoa kuvaavien indikaattoreiden perusteella erityisesti hankealueen suurten kaupunkien haasteena on ollut nuorten ja työikäisten masennus. Perusterveydenhuollon mielenterveyskäynnit ovat tapahtuneet hankealueella huomattavan usein muun ammattiryhmän kuin lääkärin luona. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella psykiatrian avohoitokäyntejä 1000 asukasta kohden oli enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Mielenterveystyön strategioita hankealueella on otettu käyttöön vaihtelevasti. Kuten muuallakin maassa, myös hankealueella on ollut selkeä tarve kuntien systemaattiselle strategiatyölle. Kuva 1. Mielen avain hankealue: Uusimaa, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. 5

Mielen avain -hankkeen rahoitus Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke haki valtionavustusta Sosiaali- ja terveysministeriöltä 11 483 115 euroa ja sitä myönnettiin 7 500 000 euroa eli 65 % haetusta. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä - hankkeen saama valtionavustus oli 1 338 187 euroa. Rahoitukseltaan Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hanke oli suurin yksittäinen osahanke Mielen avain - hankkeessa. Mielen avain -hankkeen tavoitteet Mielen avain -hankkeen päätavoitteena oli edistää eteläsuomalaisten mielenterveyttä ja päihteettömyyttä sekä parantaa niiden ihmisten avunsaantia, joilla jo on ongelmia. Tämä on tapahtunut lisäämällä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden osallisuutta sekä tehostamalla palvelujärjestelmää siten, että asiakkaat saavat nopeasti apua osaavalta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä. Kaikki mukana olevat kunnat sitoutuivat hankkeen kolmeen keskeiseen teemaan ja osahankkeet valmisteltiin nämä teemat huomioiden. Hankkeen kolme keskeistä teemaa olivat: 1. Osallisuuden vahvistaminen 2. Kynnyksettömyys 3. Henkilöstön osaamisen lisääminen Tavoitteena oli, että hankkeen aikana ja sen jälkeen mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien osallisuus paranee ja syrjäytyminen vähenee. Osallisuus myös näkyy konkreettisina parannuksina palveluissa. Tavoitteena oli mallintaa kokemusasiantuntijoiden tehtäviä, ja systemaattisesti tukea kuntalaisten perusoikeuksien toteutumista mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Erityisesti nuorten syrjäytymiskierteen katkaisuun haluttiin kehittää uusia menetelmiä. Toiminnan seurauksena kuntien omat mielenterveyden ja päihdehuollon avopalvelut monipuolistuvat ja pääsy niihin helpottuu. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon yhteistyö tehostuu ja asiakkaat ohjautuvat suoraan oikeisiin palveluihin. Informaatioteknologiaan perustuvat auttamismenetelmät otetaan käyttöön, uudenlaiset päivystysjärjestelyt luodaan ja uudenlaista kynnyksetöntä apua ja palveluohjausta perustetaan ihmisten arkeen. Peruspalveluiden työntekijöiden mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen lisääntyy ja kaikkien ammattiryhmien erityisosaaminen otetaan tehokkaaseen käyttöön. Työntekijöiden asenteet mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan muuttuvat myönteisemmiksi. Tavoitteena oli myös se, että avun saanti nopeutuu eikä pompottelua luukulta toiselle esiinny. Kaikkien osahankkeiden väli- ja loppuraportit sekä koko Mielen avain -hankkeen väli- ja loppuraportti löytyvät osoitteesta www.mielenavain.fi. 6

2. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä hanke Hankkeen tausta ja tavoitteet Helsingin osahankkeen tavoitteet perustuivat pääkaupunkiseudun päihdetyön toimintaohjelmaan 2009 2012 sekä Helsingin terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yhteisiin linjauksiin mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015 (Miepäs). Hankkeessa toteutettavan toimintamallin kehittämisen taustalla oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen päihdepalvelujen kehittämisen lisämäärärahan tuella toteutettu Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon kehittämishanke (1.12.2007 31.12.2009), Kontulan ja Kivikon terveysasemilla 1.9.09 aloitettu kehittämistoiminta, jossa terveysasemia vahvistettiin päihdehoitajan ja sosiaaliohjaajan määräaikaisella lisäresurssilla vuoden 2010 loppuun, sekä pohjoisen A-klinikan ja kotihoidon yhteinen Ikäihmisen päihdehoitopolku projekti (30.10.2008 30.9.2010). Hankkeen alkaessa helsinkiläisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut oli jaoteltu eri toimijoiden alaisiin toimipisteisiin. Hankkeen tavoitteena oli parantaa perusterveydenhuollossa toteutuvan mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien aikuisikäisten tutkimuksen, hoidon ja psykososiaalisen kuntoutumisen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. Hankkeen tuella terveysasemien omahoitaja omalääkäri - työparimallille oli tavoitteena luoda monialainen ja -ammatillinen yhteistyötiimi mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien asiakkaiden asianmukaiseksi ja kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi. Terveysasemien työparityöskentelyn ja moniammatillisen asiantuntijatuen tavoitteena oli parantaa asiakkaiden saaman hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä helpottaa asiakkaan palveluihin pääsyä. Perusterveydenhuollossa tarjottu matalan kynnyksen apu voi ehkäistä ongelmien kärjistymistä. Laajasalon ja Pirkolan (2012) selvityksen mukaan päihteidenkäyttöön kohdistetut interventiot ovat tehokkaita ja vähentävät riskiryhmien päihteidenkäyttöä ja kuolleisuutta ja ovat erityisen tehokkaita silloin, kun tulosyy terveydenhuollon piiriin on muu kuin päihteidenkäyttö (s.64). Terveysasemien psykiatriset sairaanhoitajat ovat osaltaan vastanneet tarpeeseen mielenterveysongelmien osalta, mutta päihdeja sosiaalityö on asemilta puuttunut. Moni päihdehuollon ja sosiaaliaseman asiakas voisi tulla autetuksi jo perusterveydenhuollossa. Tämän onnistumiseksi on eri hoitoja palvelutahojen välisen yhteistyön saumattomuus erittäin tärkeää. Perusterveydenhuollon asiakkaat ovat valmiita keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa päihteiden käytöstään. Vain pieni vähemmistö asiakkaista suhtautuu puheeksiottoon negatiivisesti. Tiedetään myös, että puheeksiotto kannattaa ja se saa ihmiset muuttamaan käyttäytymistään. Tästä huolimatta henkilökunta on halutonta ottamaan asiaa puheeksi. (mm. Aalto, Pekuri ja Seppä, 2002) Hankkeen tarkoituksena oli luoda toimivat yhteistyömallit perus- ja erityistason välille siten, että kukin tietää oman roolinsa asiakkaan palveluiden järjestämisessä, ja toimii yhteisesti sovittujen toimintamallien mukaan. Erityisen tärkeää on, että yhteisesti sovitut mallit koskevat koko kaupunkia niin, ettei kuntalainen ole eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen. Alueelliset erot yhteistyössä ovat aiemmin olleet suuria, 7

sillä joillain alueilla palveluita on saanut erittäin hyvin ja saumattomasti, kun taas toisaalla asiakas on kompastunut organisaatiorajoihin toistuvasti. Suunnitelmana oli, että hankkeessa terveysasemille jalkautetaan päihdetyöntekijöitä ja sosiaalineuvojia. Hankkeessa kehitettävät toimintamallit pyrittiin liittämään jo olemassa oleviin rakenteisiin erityisesti terveysasemien psykiatristen sairaanhoitajien työhön. Tavoitteena oli, että toimintamalli mahdollistaisi potilaan tilanteen ja tarpeiden laaja-alaisen ja moniammatillisen kartoituksen, kun potilaan hoitoon osallistuva henkilöstö toimii samassa toimipisteessä terveysasemalla. Tavoitteena oli myös, että kehitettävässä toimintamallissa asiakkaan hoitokokonaisuutta ja hoidon jatkuvuutta turvaisivat myös mielenterveys- ja päihdetyöntekijöiden sekä sosiaalineuvojien suorat konsultaatioväylät ao. erityispalveluihin. Näin erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen erityisosaaminen saataisiin tuotua terveysaseman henkilökunnan käyttöön lähelle asiakasta. Suunnitellun toimintamallin ajateltiin vähentävän lähettämistä erityispalveluihin ja nopeuttavan asiakkaan tarvitseman hoidon ja tuen toteutusta. Kehitettävän toimintamallin keskeinen periaate oli, että terveysasemilla toimivien psykiatristen sairaanhoitajien, päihdetyöntekijöiden ja sosiaalineuvojien vastaanotolle pääsee joko suoraan asiakkaan omalla yhteydenotolla tai omalääkärin/-hoitajan kautta terveysasemilta, neuvoloista ja kotihoidosta. Hankkeen tavoitteena oli myös kehittää kohderyhmään kuuluvien asiakkaiden ryhmämuotoista toimintaa, kuten esimerkiksi terveellisiä elintapoja ja oireenhallintaa edistäviä ryhmiä sekä psykososiaalista tukea tarjoavia vertaisryhmiä. Ryhmätoimintaa oli tarkoitus suunnitella yhdessä mielenterveys- ja päihdealan potilas- ja omaisjärjestöjen kanssa, ja samalla laajentaa jo nykyisin tarjolla olevaa ryhmätoimintaa koskemaan myös terveysasemia. Hankkeen keskeiset tavoitteet olivat hankesuunnitelmassa seuraavat: 1. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien asiakkaiden aseman vahvistaminen ja palvelujen turvaaminen 2. Perus- ja avopalvelujen ensisijaisuus ja asiakkaan kannalta toimivat palvelukokonaisuudet 3. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapintayhteistyön parantaminen 4. Perusterveydenhuollon henkilöstön mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittäminen 5. Riittävän henkilöstön ja henkilöstön työhyvinvoinnin turvaaminen Mielen avaimen ensimmäisen väliarvioinnin yhteydessä osahankkeet arvioivat omien tavoitteidensa edistymistä. Siihen mennessä hanke oli jo toiminut jonkin aikaa, suunnitelmat olivat alkaneet konkretisoitua. Väliarviointiin osallistuivat hankkeen johtaja Antti Iivanainen, sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Mari Aalto sekä koordinaattorit. Arvioinnin yhteydessä tavoitteet haluttiin muotoilla uudelleen, sisältöä 8

kuitenkaan muuttamatta siten, että ne kuvaavat sitä, mitä hanke saa aikaan ja ovat lupauksia hankkeen tuloksista. Vertaistuella oli jo hankesuunnitelmassa vahva rooli, mutta sitä haluttiin korostaa. Siksi se nostettiin omaksi tavoitteekseen. Muokatut tavoitteet olivat seuraavat: 1. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien kuntalaisten asema vahvistuu 2. Perus- ja avopalvelut ovat ensisijaisia 3. Päihde- ja mielenterveysongelmaisen kuntalaisen hoitoketjut perustasolta erityistasolle ovat saumattomat 4. Vertaistuen mahdollistaminen tai sen piiriin ohjaaminen on olennainen osa palveluita 5. Perusterveydenhuollon henkilökunnan mielenterveys- ja päihdeosaaminen lisääntyy 6. Riittävän henkilöstön ja henkilöstön työhyvinvoinnin turvaaminen Hankkeen toimintaympäristö ja yhteistyötahot Terveyskeskus Terveyskeskus tuottaa helsinkiläisille perusterveydenhuollon palvelut sekä joitain erikoissairaanhoidon palveluita (mm. psykiatria, geriatria, neurologia ja fysiatria). Terveyskeskuksen organisaatioon kuuluvat hallinto- ja palvelukeskus, terveysasemat, kotihoito, suun terveydenhuolto, kaupunginsairaala sekä psykiatria. Vuonna 2010 Helsingin tuottamia ja järjestämiä terveydenhuollon palveluja käytti 74% helsinkiläisistä. Terveysasemat Helsingissä on 26 terveysasemaa, jotka on jaettu neljään alueeseen. Terveysasemat tarjoavat helsinkiläisille avosairaanhoidon, perhesuunnittelun, äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut. Terveysasemat ovat kaupunkilaisten ensisijaisia hoitopaikkoja, joista potilas tarvittaessa lähetetään edelleen jatkotutkimuksiin ja jatkohoitoon. Helsinkiläiset voivat itse valita terveysasemansa ja hoidostansa vastaavan omalääkäri-omahoitajatyöparin. Psykiatria Terveyskeskuksen psykiatriaosasto huolehtii helsinkiläisten aikuisten keskeisten psykiatristen erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä. Psykiatriaosaston avohoitoon kuuluvat psykiatrian poliklinikat, päiväsairaalat, mielialahäiriökeskus, ryhmäpsykoterapiakeskus, konsultaatiopoliklinikat ja fysioterapia ja liikunta. Sairaalatoiminta on keskittynyt Auroran alueelle, jossa sijaitsee myös osa kuntouttavista asumispalveluista. Psykiatrian poliklinikoita on viisi (Itäkeskus, Kivelä, Sturenkatu, Laakso ja Malmi), päiväsairaaloita neljä. Psykiatriaosaston toiminta on erikoissairaanhoitoa, johon muissa kuin akuuttitapauksissa edellytetään 9

Sosiaalivirasto pääsääntöisesti lääkärin lähete. Pieni osa psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta toteutetaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Kotihoito Helsingin kaupungin kotihoito tarjoaa kotipalveluja ja kotisairaanhoitoa sen tarpeessa oleville helsinkiläisille. Osasto palvelee kaupunkilaisia kuudella palvelualueella, jotka jakautuvat 70 lähipalvelualueelle. Kussakin lähipalvelualueessa toimii kaksi tai kolme asiakkaita hoitavaa tiimiä. Sosiaalivirasto huolehtii helsinkiläisten sosiaalipalveluista, joita vuonna 2012 tuottaa sosiaaliviraston viisi vastuualuetta (lasten päivähoito, lapsiperheiden palvelut, aikuisten palvelut, vanhusten palvelut ja hallinto- ja kehittämiskeskus). Sosiaaliviraston toiminnan lähtökohtana on asiakkaan elämänvaihe, eli sovelletaan ns. elämänkaarimallia. Aikuisten palveluiden vastuualueeseen sisältyvät sekä sosiaalinen ja taloudellinen tuki (mm. sosiaaliasemat, aluetyö ja työhön kuntoutus) että sosiaalinen kuntoutus (A-klinikat ja kuntoutuskeskukset sekä asumisen tuki). Lisäksi vastuualueeseen sisältyy työvoiman palvelukeskus, vammaispalvelut ja ruotsinkieliset sosiaalipalvelut. Päihdehuolto Päihdehuolto jakautuu avo- ja laitospalveluihin. Vuonna 2012 aikuisten avopalveluista vastaa neljä A-klinikkaa, Huumeklinikka sekä jälkikuntoutusyksikkö, nuorten taas kolme Nuorisoasemaa, jotka ovat hallinnollisesti lapsiperheiden palveluiden alaisuudessa. Kuntoutuskeskuksia on kaksi, Hangonkadun kuntoutuskeskus ja Tervalammen kartano. Lisäksi kuntoutusta tarjotaan eri palveluntuottajilta hankittuina ostopalveluina. Korvaushoito järjestetään osin omana toimintana, osin ostopalveluina, ja osa korvaushoitopotilaista asioi terveysasemilla. Päihdehuolto luokitellaan erityistason palveluksi, mutta pääsääntöisesti asiakas ei tarvitse lähetettä, vaan hoitoon voi hakeutua suoraan. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen toimipisteet Sosiaaliturvatyöhön ja sosiaaliseen muutostyöhön liittyvät palvelut tarjotaan sosiaaliasemilta. Helsinki on näiden osalta jaettu neljään alueeseen (eteläinen, itäinen, pohjoinen ja läntinen), ja toimipisteitä on yhteensä 11. Sosiaaliturvatyö sisältää toimeentulotuen, sosiaalinen muutostyö taas muun aikuissosiaalityön (mm. kuntouttava työtoiminta). Sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen Helsingissä Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 30.11.2011, että kaupungin sosiaali- ja terveystoimi yhdistetään yhteisen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuuteen yhdeksi virastoksi. Yhdistymistä on valmisteltu vuoden 2012 aikana, ja uusi virasto aloittaa 10

1.1.2013. Jatkossa terveys- ja päihdepalvelut muodostavat yhden osaston, ja psykiatria- ja päihdepalvelut järjestetään samasta toimistosta. Lasten päivähoito muodostaa jatkossa oman virastonsa, varhaiskasvatusviraston. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma LASU Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hanke on ollut yksi Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kärkihankkeista: Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman tavoitteena on lisätä helsinkiläisten lasten ja nuorten hyvinvointia kaupungin eri virastojen yhteistyötä tiivistämällä ja kehittämällä lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja. Uudistettu lastensuojelulaki velvoittaa kuntia laatimaan valtuustokausittain suunnitelman lastensuojelun järjestämisestä sekä kehittämisestä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Helsingissä suunnitelma on nimetty lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaksi. Hyvinvointisuunnitelma tullaan laatimaan jokaiselle valtuustokaudelle ja se on myös osa Helsingin kaupungin strategiaohjelmaa vuosille 2009 2012 Lasten ja nuorten hyvinvointia edistetään suunnitelmassa koko palvelukokonaisuuden näkökulmasta (peruspalvelut, ehkäisevät palvelut ja varhainen tuki sekä korjaavat palvelut) ja huomioiden eri ikäryhmien erilaiset tarpeet. Hyvinvointisuunnitelman mukaiset tavoitteet lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat 1. Lasten ja nuorten terveen ja turvallisen kasvun mahdollisuudet parantuvat 2. Vanhemmuus ja vanhempien osallisuus vahvistuvat 3. Lasten ja nuorten osallisuus ja yhteisöllisyys vahvistuvat 4. Lapsille ja nuorille on turvattu koulutus- ja työllistymispolku Näihin tavoitteisiin pyritään hallintokuntien rajat ylittävillä hankkeilla, joilla parannetaan lapsille- ja nuorille suunnattuja palveluja. (lähde www. Wellsinki.fi) Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä hanke toteutti Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa kohdan 2. tavoitteita, eli pyrki osaltaan vahvistamaan vanhemmuutta ja vanhempien osallisuutta. Toiminnan muina yhteistyökumppaneina olivat yllä mainittujen toimijoiden lisäksi muut alueelliset toimijat kuten asiakas- ja potilasjärjestöt sekä seurakunnat. Alueellinen yhteistyö eri toimijoiden välillä oli erittäin tärkeää, jotta kuntalaisille voitiin antaa ajantasaista ja oikeaa tietoa heidän toiminnastaan. 11

Hankkeessa käynnistettiin myös mielenterveys- ja päihdetyön verkosto. Sen tavoitteena oli koota yhteen koko Helsingin kaupungin kattava mielenterveys- ja päihdetyön verkosto ja sen kautta levittää ja juurruttaa mielenterveys- ja päihdetyön integroitumista hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena oli myös uudistuvan palvelurakenteen ja toimintakulttuurin näkyväksi tekeminen sekä koulutus- ja kehittämismahdollisuuksien hyödyntäminen ja osaamisen ja vertaistuen foorumina toimiminen. Yhteistyöverkostossa olivat mukana Sosiaaliviraston sosiaalinen kuntoutus, Terveyskeskuksen psykiatriaosasto ja A-klinikkasäätiö sekä terveysasemien päihdetyöntekijät ja sosiaalineuvojat. Sosiaali- ja terveystoimen yhdistyminen ja siihen valmistautuminen kuitenkin verotti verkoston aktiivisuutta, ja toiminta hiipui keväällä 2012. Hankkeen toiminnasta on kerrottu eri tilaisuuksissa sekä kansainvälisesti (EUPHAkongressi Tanskassa ja Mental Health Nursing Congress Helsingissä), valtakunnallisesti (mm. Päihde- ja mielenterveyspäivät), että kaupungin eri toimijoille ja mm. oppilaitoksille (mm. Arcada). Toiminnasta ovat kertoneet niin koordinaattorit, pilottityöntekijät kuin kaikki hanketyöntekijät. Näitä tapahtumia varten teetetyistä postereista esimerkit ovat liitteenä (liitteet 1 ja 2). Yhteistyökumppanit olivat vahvasti edustettuina ohjaus- ja projektiryhmissä, joten yhteistyön perusta on ollut vahva. Konkreettisin yhteistyö tapahtuu asiakastyössä, jota hankkeen kokemusten mukaan todella tapahtuukin. Yhteistyötä eri viranomaistoimijoiden välillä ja samalla myös kuntalaisen saamaa palvelua tukisi huomattavan paljon se, että käytössä olisi joko yhteinen asiakastietojärjestelmä tai työntekijöillä oikeudet käyttää kahta eri järjestelmää. Hankkeen aikana tämä ei yrityksestä huolimatta ollut mahdollista. Muutoksia on kuitenkin tulossa, joten tilanne mahdollisesti paranee tulevaisuudessa. 3. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen toiminta Johtajuus Hanke toteutettiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen terveysasema-, kotihoito- ja psykiatriaosastojen yhteistyönä. Sosiaaliviraston hankeosuudesta vastasi aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkonen ja sosiaalisen kuntoutuksen osuudesta sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Mari Aalto. Terveysasemien hankeosuudesta vastasi terveysasemien johtaja Antti Iivanainen, joka toimi myös koko hankkeen vastuullisena johtajana. Iivanainen nimettiin alkuvuodesta 2012 virastojen yhdistymistä valmistelevaan muutostiimiin. Hänen sijaisenaan terveysasemien johtajana toimi Raija Puustinen. Kotihoidon hankeosuudesta vastasi kotihoidon johtaja Anna-Liisa Lyytinen ja psykiatrian hankeosuudesta johtajapsykiatri Tuula Saarela. Hankkeen koordinaattoreina toimivat Auri Lyly ja Ari Karppinen. Antti Iivanainen ja hankekoordinaattori Auri Lyly kuuluivat Mielen avain -hankkeen laajennettuun projektiryhmään (ohjausryhmä 08/11 alkaen). 12

Koordinaattoreiden tehtäviin kuuluivat ohjaus- ja projektiryhmien toimeksiantojen mukaisesti työmallien suunnittelu ja kehittäminen sekä niiden käyttöönoton suunnittelu ja toteuttaminen yhdessä työntekijöiden ja eri toimijoiden (terveysasemat, A-klinikat, psykiatria) kanssa. Tehtäviin kuului myös hankkeen muu koordinointi, mukaan lukien viestinnän, arvioinnin, raportoinnin ja koulutuksen suunnittelu ja toteutus. Toinen koordinaattori osallistui myös koko Mielen avain hankkeen arvioinnin ja koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Koordinaattorit ovat kehittäneet yhteistyötä eri toimijoiden välillä, ja tarpeen mukaan koonneet toimijat saman pöydän ääreen sopimaan konkreettisista yhteistyötavoista ja -käytännöistä. Toinen koordinaattori työskenteli vuoden 2012 alusta myös yhden terveysaseman osa-aikaisena päihdetyöntekijänä. Hanketyöntekijöiden esimiehenä toimi ylihoitaja Hilkka Laukkanen. Esimiehisyys haluttiin keskittää yhdelle taholle sen sijaan, että se olisi jokaisen hanketyöntekijän kohdalla tämän omalla terveysasemalla. Laukkanen esimiehenä vastasi työntekijöiden johtamisesta toiminnan jalkauduttua. Laukkanen toimi samalla myös terveysasemien psykiatristen sairaanhoitajien esimiehenä. Yhteistoimintaa oli helpompi kehittää ja muokata yhden esimiehen alaisuudessa. Syksyllä 2011 psykiatrinen sairaanhoitaja Helena Salonen tuli mukaan vahvistamaan ja koordinoimaan toiminnan yhteensovittamista terveysasemien psykiatristen sairaanhoitajiien kanssa. Hän auttoi hanketyöntekijöitä mallintamaan ja sovittamaan työtään nimenomaan terveysasemaympäristöön. Hän organisoi työntekijöiden alueellisia tapaamisia ja kokosi työryhmiä työstämään esimerkiksi prosessikuvaukset työstään. Työ oli erittäin tärkeä osa prosessia, jossa hankkeessa kehitettyjä työkäytäntöjä istutettiin olemassaoleviin rakenteisiin. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeella oli sekä ohjausryhmä että projektiryhmä. Terveyskeskuksen toimitusjohtaja Matti Toivola nimesi ohjausryhmän. Ohjausryhmä puolestaan nimesi jäsenet projektiryhmään. Ohjausryhmän tehtävänä oli 1. Suunnitella ja kokeilla hankkeessa toteutettava toimintamalli ja rakennemuutos siten, että ne toteutetaan hankkeessa sille varatun budjetin puitteissa, ja että niitä voidaan, mikäli niin päätetään, jatkaa vakiintuneena toimintana hankkeen päätyttyä. 2. Tehdä hankkeen loppuun mennessä esitys päätöksentekoa varten käyttöönotettavasta toimintamallista, rakenteesta ja sen taloudellisista vaikutuksista. Ohjausryhmään kuuluivat sosiaalisen kuntoutuksen päällikkö Mari Aalto, päihdehuollon ylilääkäri Carola Fabritius, aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkonen, A- kiltojen liiton Etelä- ja Kaakkois-Suomen alueen toiminnanohjaaja Ilmo Häkkinen, terveysasemien johtaja Antti Iivanainen (pj.) (vuoden 2012 syksyllä sijaisena Raija Puustinen), hankekoordinaattori Ari Karppinen, Vallilan terveysaseman ylilääkäri Kati Kobler (eläkkeelle 06/12), Terveyskeskuksen henkilöstön edustaja pääluottamusmies 13

Heli Koivulahti, projektipäällikkö Katja Louhio (1.10.-31.12.2011 Marianne Hellsten), hankekoordinaattori Auri Lyly (sihteeri), idän terveysasemien ylilääkäri Kaisa Nissinen-Paatsamala, sosiaaliviraston henkilöstön edustaja pääluottamusmies Roger Nordman, Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n puheenjohtaja Juhani Ojala (1.6. 2011 alkaen Arto Mansikkavuori), kotihoidon ohjaaja Tuija Juvonen, johtajapsykiatri Tuula Saarela, Eteläisen A-klinikan johtaja Tuula Tiainen (1.3. 2011 alkaen Mikko Tamminen) sekä psykiatriaosaston ylihoitaja Päivi Sjöblom. Hankkeen aikana ohjausryhmä kokoontui yksitoista kertaa (4.6.2010, 24.9.2010, 26.11.2010, 15.3.2011, 13.5.2011, 9.9.2011, 9.12.2011, 23.1.2012, 2.4.2012, 27.8.2012 ja 29.10.2012). Hankkeen projektiryhmän tehtävänä oli seurata hankkeen toimintaa ja etenemistä: ovatko terveysasemalla työskentelevien hanketyöntekijöiden työnkuvat toimivia ja tarkoituksenmukaisia, ja onnistuuko työntekijöiden jalkautuminen ja integroituminen terveysasemille hyvin eli toimia ns. työrukkasena (ote ohjausryhmän pöytäkirjasta). Projektiryhmään kuuluivat terveysasemien johtaja Antti Iivanainen (pj) (13.2.2012 lähtien Idän terveysasemien ylilääkäri Kaisa Nissinen-Paatsamala), koordinaattori Auri Lyly (siht.), Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n edustaja Olli Stålström, sosiaalineuvoja Marketta Reijonen, päihdetyöntekijä Hanna-Mari Tuomola, A-kiltojen liiton edustaja Petri Hälikkä, Herttoniemen terveysaseman ylilääkäri Satu Raumavirta- Koivisto, terveyskeskuksen henkilöstön edustaja, pääluottamusmies Heli Koivulahti, Itäkeskuksen psykiatrian poliklinikan ylilääkäri (1.4.2012 alkaen psykiatrian avohoidon johtava ylilääkäri) Leea Muhonen, hankekoordinaattori Ari Karppinen, johtava sosiaaliterapeutti Viveca Schoultz, ylihoitaja Hilkka Laukkanen, johtava sosiaaliterapeutti Ilpo Haapanen, sosiaaliviraston henkilöstön edustaja, pääluottamusmies Tuija Laine, psykiatrinen sairaanhoitaja Anne Tapola (Ari Nakari 28.1.2011 alkaen), vs. sosiaaliaseman päällikkö Raija Paasonen (18.4.2011 alkaen) sekä Kivelän psykiatrian poliklinikan osastonhoitaja Kirsti Inkeroinen-Kalliokoski. Projektiryhmä kokoontui hankkeen kymmenen kertaa (8.9.2010, 12.11.2010, 28.1.2011, 18.4.2011 ja 6.9.2011, 28.11.2011, 13.2.2012, 5.6.2012, 31.8.2012 ja 18.10.2012). Molempien ryhmien kokoonpano eli johtuen työntekijöiden siirtymisestä toisiin tehtäviin. Projektiryhmän kokoonpanoa vahvistettiin keväällä 2011 sosiaalityön osalta ja siihen kutsuttiin Raija Paasonen edustamaan sosiaaliasemia. Sekä ohjaus- että projektiryhmien tapaamisten muistiot julkaistiin intranetissä hankkeen sivuilla, jossa ne olivat kaikkien kaupungin työntekijöiden luettavissa. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen johtajuudessa vahvuutena oli se, että johtajalla ja ohjausryhmällä oli selkeä visio siitä, miten toimintaa pitää kehittää, ja mihin hankkeella pyritään. Tavoitteet olivat yhteisiä, ja niihin sitouduttiin. Pääsääntöisesti yhteisesti sovitut asiat vietiin johdon kautta kentälle toteutettavaksi. Ohjaus- ja projektiryhmissä oli laaja edustus molemmista virastoista ja asiakasjärjestöistä. Kokousten ilmapiiri oli keskusteleva, ja niissä oli aito kehittämisen henki. Haasteitakin oli: organisaatioiden erilaiset toimintakulttuurit eivät tulleet yhteneväisiksi hankkeen aikana. Toiminnan kehittäminen vaatii aina muutoksia toimintatavoissa, mikä taas herättää vastarintaa eri toimijoissa. Uusi toiminta edellyttää myös jossain määrin resurssien uudelleenjakamista, mistä ei aina päästy 14

yksimielisyyteen. Hanketyöntekijöiden esimiehisyys olisi varsinkin toiminnan alkuvaiheessa vaatinut enemmän aikaa ja resursseja kuin mitä esimiehellä oli käytettävissä. Hankkeen organisoituminen poikkesi ns. normaalitoiminnasta, eivätkä eri toimijoiden roolit ja vastuut olleet välttämättä aina selkeitä. Hankkeen arviointi Mielen avain hankkeen arviointi Mielen avain hanketta arvioitiin yhtenä kokonaisuutena, ja sen lisäksi kukin osahanke arvioi itse omaa toimintaansa. Osahankkeet tuottivat Mielen avaimelle materiaalia arvioinnin pohjaksi. Mielen avaimella oli oma arviointityöryhmänsä, joka koordinoi kokonaisarviointia, ja johon toinen koordinaattori kuului. Mielen avain -hanke edellytti, että osahankkeet toteuttivat vuosina 2010-2012 seuraavat toimenpiteet: Osahanke on kuvattu hankekorttia käyttäen ja hankesuunnitelma on laadittu Osahanke on määritellyt tavoitteensa ja fokusoinut toimintaansa loogisen mallin työkalua käyttäen Osahankkeet toteuttavat oman hankkeensa itsearvioinnin vuonna 2011 Osahankkeet kirjoittavat väliraportin ja loppuraportin Lisäksi edellytetään, että hankkeessa luodut toimintamallit on lokakuun 2012 loppuun mennessä kuvattu Innokylään Mielen avain hankehallinto tuotti väliraportin sekä loppuraportin koko hankkeen näkökulmasta. Tämän lisäksi Mielen avain -hankkeen päätyttyä tilataan ulkoinen loppuarviointi, jossa arvioidaan hankehallintoa. Kukin osahanke vastasi kaksi kertaa vuodessa Mielen avaimen toiminnan seurantakyselyyn, jonka kootut tulokset raportoitiin sosiaali- ja terveysministeriöön ja Lounais-Suomen aluehallintovirastoon. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä hankkeen arviointi Hanke tuotti arviointimateriaalia Mielen avain hankkeen arviointisuunnitelman mukaisesti. Ennen hankkeen alkamista tehdyssä hankesuunnitelmassa oli määritelty hankkeen tavoitteet. Hankkeen toiminnan kuvaamisessa ja itsearvioinnissa hyödynnettiin hankekorttia (liite 3), loogista mallia ja EFQM-työkalua. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan liittyen järjestettiin arviointikoulutusta ja työpajoja, joihin osallistuivat koordinaattorit ja pilottityöntekijät. Mielen avain järjesti osahankkeille arviointityöpajoja, joihin osallistuivat koordinaattorit. Hankkeen kuluessa arviointityökalujen suhteen päädyttiin siihen, että kaikki osahankkeet kuvaavat toimintansa THL:n Innokylään, josta ne ovat valtakunnallisesti 15

hyödynnettävissä. Koordinaattorit pääsääntöisesti toteuttivat edellä kuvatut mallintamiset. Helsingin osahankkeessa hankkeen toiminnan arvioinnista ja tavoitteiden saavuttamisesta vastasi hankkeen ohjausryhmä. Koordinaattoreiden tehtävänä oli tuottaa ohjausryhmälle materiaalia, joka mahdollisti arvioinnin. Alun perin ajateltiin, että hankehenkilöstön olisi hyvä olla mahdollisimman paljon mallintamisessa mukana ja työstämässä esim. loogisen mallin kuvausta. Alkuperäinen arviointisuunnitelma ja mallintamisen fokus muuttui kuitenkin toiminnan myötä. Toiminnan kannalta loogisen mallin työstämistä tärkeämmäksi osoittautui se, että terveysasemien sisälle saatiin luotua omat toimintamallit eli prosessikuvaukset joten viimeisenä toimintavuonna keskityttiin näihin. Arviointia tehtiin myös konkreettisemmalla tasolla, ja siinä kenttätyötä tekevän henkilökunnan rooli tiedon kerääjänä ja tuottajana oli ensiarvoisen tärkeä. Tiedonkeruuta ja hankkeen asiakastuloksia kuvataan tarkemmin luvussa 4. Budjetti Helsingin osahankkeen budjetti oli 2 765 600 euroa, josta valtionrahoituksen osuus 1 338 187 euroa. Valtionrahoituksen osuus tulee kokonaan käytetyksi. Hankkeen budjetti ja kulujen kumulatiivinen toteuma per 30.9.2012 on kuvattu alla olevassa taulukossa. Hankkeen kokonaiskustannukset ajalta 1.1 2010-30.9 2012 ovat olleet yhteensä 1 863 817 euroa. Tästä summasta henkilöstökuluja on ollut 1 687 406 euroa, joka on noin 90,5 % kokonaiskustannuksista. Hankkeen lopulliset kustannukset huomioiden puuttuva lokakuun osuus arvioidaan olevan 2 000 000 euroa, josta valtionrahoituksen osuus on 67 % ja kuntaosuuden 33 %. Helsingin osahankkeen kokonaisbudjetti 2 765 600 euroa alittuu näin ollen. Hankkeen taloudesta on raportoitu erikseen säännöllisesti tehdyn maksatushakemuksen yhteydessä. Lähes kaikki kustannukset ovat olleet valtionavustukseen oikeuttavia kustannuksia. Ainoastaan 0,8 % kustannuksista on ollut valtionavustukseen oikeuttamattomia kustannuksia. Helsingin osalta Lounais-Suomen aluehallintovirasto ei hyväksynyt alkometrien hankinnasta syntyneitä kuluja, sillä niiden katsottiin kuuluvan terveysasemien perushankintoihin kuuluviin kuluihin hankerahoituksella saa hankkia vain välttämättömät kehittämistyöhön tarvittavat työvälineet. Niiden kulut olivat yhteensä 15 644,50 euroa. Aluehallintoviraston päätös on liitteenä (liite 4). 16

Helsingin terveyskeskus KUSTANNUSLIITE Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä Valtionavustuspäätöksessä Kirjanpidon kustannukset -hanke (4001000) hyväksytyt kustannukset ajalta 1.1.2010-30.9.2012 Henkilöstömenot, joista 2 434 600 1 687 406 Projektiin palkattava henkilöstö 1 085 700 111 463 Työpanoksen siirto kunnalta* 1 348 900 1 575 942 Palvelujen ostot yhteensä, josta 128 000 122 285 Toimisto-, pankki- ja asiantuntijapalvelut 12 626 Painatukset ja ilmoitukset 3 000 3 755 Majoitus- ja ravitsemuspalvelut 13 695 Matkustus- ja kuljetuspalvelut 4 055 Koulutus- ja kulttuuripalvelut 125 000 28 795 Muut palvelujen ostot 39 853 Aineet, tarvikkeet ja tavarat 3 000 5 270 Vuokrat 168 000 4 853 Investointimenot yhteensä, josta 32 000 36 079 Aineettomat hyödykkeet Koneet ja kalusto 32 000 36 079 Muut investointimenot Muut menot 7 924 Menot yhteensä = Kokonaiskustannukset 2 765 600 1 863 817 - Valtionavustukseen oikeuttamattomat kustannukset - Tulorahoitus - Muu kuin julkinen rahoitus Valtionavustukseen oikeuttavat kustannukset 2 765 600 1 863 817 Kunnan/kuntayhtymän oma rahoitusosuus 1 427 413 525 630 Muu julkinen rahoitus Haettava valtionavustus 1 338 187 1 338 187 17

Henkilöstö, työnkuvat ja yhteistyöprosessit Rekrytointi ja toiminnan jalkautuminen Kesäkuussa 2010 hankkeeseen rekrytoitiin kaksi koordinaattoria. Kontulan ja Kivikon terveysasemilla olivat jo syksyllä 2009 aloittaneet pilottityöntekijät, jotka siirtyivät hanketyöntekijöiksi kesäkuussa 2010. Muiden työntekijöiden rekrytointi aloitettiin saman tien. Alkuvaiheessa päihdetyöntekijöitä rekrytoitiin suoraan A-klinikoilta ja puskaradion kautta. A-klinikat tiedottivat kukin sisäisesti johtajiensa kautta hankkeesta alkusyksystä, ja kiinnostuneet työntekijät saivat ilmoittautua hankkeen työntekijöiksi. Alkuvaiheessa ilmoittautumismenettelyn kautta rekrytoituja työntekijöitä ei pääsääntöisesti haastateltu tehtävää varten vaan lähdettiin siitä, että A-klinikan johtaja suosittelee heitä tehtävään, ja katsoo heidän olevan sopivia terveysasemalla tehtävään päihdetyöhön. Seuraavassa vaiheessa hanketyöntekijöiden tehtävistä laadittiin työpaikkailmoitukset, jotka laitettiin kaupungin sisäiseen sähköpostijakeluun sekä sosiaalivirastoon että psykiatriaosastolle ja Kettutien A-poliklinikalle. Päihdetyöntekijöiksi hakeneet haastateltiin ryhmissä. Haastattelijoina toimivat koordinaattorit, Eteläisen A-klinikan johtaja Tuula Tiainen sekä hanketyöntekijöiden tuleva esimies ylihoitaja Hilkka Laukkanen. Sosiaalineuvojien haastattelijoina toimivat toinen koordinaattori sekä pilottisosiaalineuvoja. Rekrytoidut sosiaalineuvojat olivat koulutukseltaan sosiaaliohjaajia, päihdetyöntekijöistä kaksi oli sosiaalityöntekijätaustaisia, ja muut sairaanhoitajataustaisia. Suurin osa hankehenkilöstöstä omasi suhteellisen pitkän työkokemuksen. Sen myötä sekä ammatillisuus että kaupungin palvelujärjestelmätuntemus olivat vahvoja. Työntekijät aloittivat työnsä vaiheittain sen mukaan, millä terveysasemilla oli tarjota heille työtiloja. Marraskuun 2010 alussa aloitti neljä päihdetyöntekijää (Viiskulma, Vuosaari, Herttoniemi ja Laajasalo sekä Vallila ja Koskela). Seuraavat työntekijät aloittivat 1.1.2011; neljä päihdetyöntekijää (Pihlajamäki ja Jakomäki, Malmi, Kallio sekä Lauttasaari ja Töölö) ja kaksi sosiaalineuvojaa (keskustan ja pohjoisen terveysasemat). 1.3.2011. aloitti kolme päihdetyöntekijää (Itäkeskus, Malminkartano, Kannelmäki ja Laakso sekä Maunula, Oulunkylä ja Paloheinä ja yksi sosiaalineuvoja (lännen terveysasemat). Kaikkien työntekijöiden aloittaessa järjestettiin kullakin vastaanottavalla terveysasemalla tapaaminen, johon osallistuivat terveysaseman ylilääkäri, osastonhoitaja, koordinaattori(t), pilottityöntekijä sekä aloittava työntekijä, mahdollisuuksien mukaan myös hanketyöntekijän esimies. Tapaamisessa käytiin läpi työnkuvaa ja sovittiin aloittamiseen ja potilasohjaukseen liittyviä asioita. Useimmiten aloittamisen jälkeen sovittiin myös seurantatapaaminen. Hankkeessa haluttiin mahdollistaa säännöllinen keskustelu sekä kaikkien hanketyöntekijöiden välillä että työntekijäryhmien sisällä. Implementaatiotyöryhmä, johon kaikki hanketyöntekijät kuuluivat, kokoontui aluksi noin kerran kuussa, ja loppuvaiheessa noin joka toinen kuukausi. Sen tarkoituksena oli hankkeen etenemisen seuranta ja tiedottaminen, ja siellä käsiteltiin sellaisia hankkeeseen ja toimintaan liittyviä asioita, jotka olivat yhteisiä molemmille työntekijäryhmille. 18

Työryhmän puheenjohtajana toimivat aluksi koordinaattorit, ja sittemmin hanketyöntekijöiden esimies. Työntekijät tapasivat myös omissa työntekijäryhmissään noin kerran kuussa. Näiden kokousten tarkoituksena oli keskittyä kunkin ryhmän työn sisältöön ja substanssiosaamisen jakamiseen. Tapaamisissa mm. jaettiin kokemuksia toimintatavoista, keskusteltiin siitä mikä missäkin on osoittautunut toimivaksi ja mikä taas ei. Tavoitteena oli, että tapaamiset omalta osaltaan mahdollistaisivat sen, että työn sisällöstä muodostuisi yhteinen käsitys. Mitä pidemmälle toiminta eteni, sen lähemmäksi tätä tavoitetta päästiin. Tavoitteena oli myös, että hankkeen toiminta integroituisi terveysasemien psykiatristen sairaanhoitajien toiminnan kanssa. Tätä tukemaan järjestettiin yhteistyötapaamisia psykiatristen sairaanhoitajien ja hanketyöntekijöiden kanssa. Tapaamiset toteutuivat noin puolivuosittain. Viimeisenä vuonna hanketyöntekijät osallistuivat myös psykiatristen sairaanhoitajien alueellisiin tapaamisiin noin kerran kuussa. Hanketyöntekijöiden esimies osallistui terveysasemien alueellisiin johtoryhmiin, ja myös koordinaattorit ja hanketyöntekijät osallistuivat niihin kutsuttuina. Hankkeen tapaamisten pöytäkirjat (projektikonsultaatiot ja alueelliset tapaamiset poislukien) tallennettiin terveyskeskuksen y-asemalle hankkeen kansioon. Työnkuvat Sosiaalineuvojien ja päihdetyöntekijöiden työnkuvien mallintaminen oli hankkeen keskeinen kehittämisprosessi. Prosessi oli kaksiportainen. Ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2009 ja 2010 toteutettiin Kontulan ja Kivikon terveysasemilla pilottihanke, jossa työnkuvien kehittäminen aloitettiin. Näiden pilotointikokemusten pohjalta työnkuvien jatkokehittäminen ja mallintaminen aloitettiin tässä hankkeessa. Molempia työnkuvia muokattiin hankkeen ohjaus- ja projektiryhmissä käytyjen keskustelujen pohjalta. Terveysasemaosastolla erityistyöntekijöiden työtä ja tehtäviä kuvataan prosessikuvauksen kautta, ja tähän malliin päädyttiin myös hanketyöntekijöiden osalta. Hankkeen viimeisenä toimintavuotena hanketyöntekijät aloittivat työnsä prosessin kuvauksen koordinoivan psykiatrisen sairaanhoitaja Helena Salosen johdolla. Kuvaukset valmistuivat kesällä 2012 ja ne hyväksyttiin terveysasemien johtoryhmässä. Prosessikuvauksissa on tiivistetysti esitetty se, mistä työssä on kysymys. Ne ohjaavat sekä työntekijöiden että terveysasemien muiden työntekijöiden työtä. Kuvaukset on pyritty tekemään mahdollisimman selkeiksi niin, että asiakkaiden ohjaaminen hanketyöntekijöiden vastaanotolle on helppoa. Prosessikuvauksissa kuvataan toiminnan kohderyhmät, työtavat sekä se, miten työntekijöihin saa yhteyden. Molempien työntekijäryhmien tavoitettavuus on mahdollisimman helppoa lähetettä ei tarvita, asiakas voi joko varata ajan itse tai terveysaseman työntekijä voi varata sen hänelle suoraan. 19

Sosiaalineuvonnan prosessikuvaus on alla (laajempi kuvaus liite 5): Sosiaalineuvonnan prosessi Ohjaavan tahon tarpeen arvioinnin perusteella Konsultointi Potilas ottaa yhteyttä puhelimitse sosiaalineuvojaan Ajanvaraus/ puhelinneuvonta Työntekijä varaa puhelinajan sosiaalineuvojalle Ohjaus toiseen palvelupaikkaan, tai neuvon antaminen Neuvontatapaamiset 1-2, tarvittaessa useampia Verkostotyö/neuvottelut: Terveysasema, Sos.asema kotihoito, KELA, muut viranomaiset Jatkosuunnitelma Ohjaus asiakkaalle kuuluvien palveluiden piiriin omatoimisuutta tukien Neuvonnan lopetus 20

Päihdetyöntekijän prosessikuvaus on alla (laajempi kuvaus liite 6): Asiakas ottaa yhteyttä A- klinikka/ katkaisu SEHO/ kaupungin sairaalat Sos.tsto/ kotihoito Duuri Poliisi ajokorttiseuranta Terveysaseman lääkärin/ omahoitajan hoidon tarpeen arvioinnin perusteella Päihdetyönt konsultaatio Potilas ottaa yhteyttä puhelimitse päihdetyöntekijään Potilas varaa puhelinajan päihdetyöntekijälle Ajanvaraus Vastaanotto: Arviointikäynnit 1-2 Ohjaus A-klinikalle, katkaisuun tai vertaistukiryhmiin Hoitosuunnitelma Hoidon toteutus ja arviointi Yksilökäynnit keskimäärin 1-6 krt / potilas Muutosryhmä/Ahmaryhmä Päätös jatkohoidosta Hoidon lopetus Yhteistyöprosessit terveysasemien sisällä ja eri toimijoiden välillä Jotta kuntalaista pystyttäisiin palvelemaan mahdollisimman saumattomasti, on yhteistyöstä eri toimijoiden välillä oltava selkeät toimintamallit. Hanke on pyrkinyt omalta osaltaan luomaan ja selkiyttämään näitä. Hankkeeseen liittyen sovittiin mm. seuraavista yhteistyötavoista: Alkoholiavokatkaisuhoidot siirtyivät osaksi terveysasemien omaa toimintaa 1.1.2011. Siihen mennessä niitä oltiin toteutettu vaihtelevasti sekä joillain terveysasemilla, että 21

kaikilla A-klinikoilla. Myös poliisin päihdearvioon ohjaamien asiakkaiden arvioinnin järjestämisestä sovittiin A-klinikoiden ja terveysasemien kesken. Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden määräämisohjeistuksia käytiin läpi ja ajantasaistettiin, ja luonnosteltiin niiden pohjalta ohjeistusta lääkevieroituskäytäntöihin. Yksityiskohtaisia ohjeita on kuitenkin mahdotonta tehdä, joten ohjeistus on parhaimmillaankin suuntaa-antavaa. Terveysasemia tiedotettiin myös sosiaalisen kuntoutuksen päihdelääkärin konsultointimahdollisuudesta. Ohjeistukset terveysasemien sisällä: Terveysasemien avohoidon kehittämistyöryhmä laati AUDIT-kyselyn käyttämisestä ja kirjaamisesta ohjeistuksen terveysasemille syyskuussa 2011. AUDIT on aiemminkin sisältynyt tiettyjen sairauksien hoitoprosesseihin, mutta sen käyttöä ei ole voitu seurata, sillä tietojärjestelmä ei ole mahdollistanut sitä. Pegasokseen tehtiin kesäkuussa 2011 Terve Helsinki hankkeen ohjausryhmän päätöksellä muutos, joka mahdollistaa AUDIT-pisteiden merkinnän sinne erillisenä raportointikoodina tämä mahdollistaa tehtyjen kyselyjen ja alkoholin riskikäytön ylittävien määrän seurannan. AUDIT-pisteet on sovittu vietäviksi myös Pegasoksen terveystottumus-lehdelle. Terveysasemien avohoidon kehittämistyöryhmän kanssa terveysasemille luotiin päihdepotilaan hoitomalli. Mallin työstänyt työryhmä koostui lääkäreistä, hoitajista, psykiatrisesta sairaanhoitajasta, päihdetyöntekijöistä, koordinaattoreista, päihdehuollon edustajista ja kokemusasiantuntijasta. Malli esiteltiin terveysasemien johdon seminaarissa, ja se hyväksyttiin terveysasemien johtoryhmässä. Kaikki ohjeistukset ovat liitteenä. Hoitopolut kaupunginsairaalasta, päivystystyksestä ja selviämishoitoasemalta selkiytyivät hankkeen aikana. Jatkohoidon järjestämisessä päivystyksen ja terveysasemien päihdetyöntekijät tekivät erinomaista yhteistyötä, ja hoidon jatkuvuuden turvaaminen oli mahdollista. Koulutuksien järjestäminen kuului toimintaan, ja sitä esitellään tarkemmin luvussa 4. Yhteistyöstä sopiminen sujui hankkeen aikana pääsääntöisesti erittäin hyvin. Myös sopimisen jälkeinen yhteistyö käytännön tasolla oli toimivaa. Kuitenkin myös tämän hankkeen aikana oli tilanteita, joissa yhteistyö ei sujunut aivan saumattomasti. Osittain nämä tilanteet johtuivat siitä, että ohjeissa oli ja on tulkinnanvaraa. Yhteistyö vaatii kuitenkin sopimusten lisäksi myös halua, minkä puutteesta saumat usein kertovat. Toiminnan kohderyhmää ei hankkeen aikana rajattu tiukasti. Tällä haluttiin mahdollistaa vastaanotolle pääsyn matala kynnys ja mahdollisimman suuri potilasohjautuvuus, että toiminta pääsisi hyvin juurtumaan. Tämä varmasti auttoikin edellä mainituissa asioissa. Rajaamattomuudessa oli myös tiettyjä haittapuolia. Esimerkiksi varhainen puuttuminen ei onnistu, jos vastaanotoille ohjautuu paljon jo riippuvaisia potilaita, jotka kuuluisivat erityistason tai muun hoidon piiriin. Toimintatavat saman työntekijäryhmän sisällä eivät myöskään olleet yhtenäisiä. Yhtenäisyyden suhteen kehitettävää jäi vielä hankkeen jälkeisellekin ajalle. Olisi hyvä, jos työnkuvissa olisi tilaa myös yksilöllisille painotuksille. Tämän tasapainon löytäminen on jatkossa tärkeää. 22

Toiminnan aikana pilotoitiin myös verkkopäihdetyötä järjestämällä kuntalaisille mahdollisuus asioida nimettömänä verkossa päihdetyöntekijän kanssa (chat). Palvelu suunniteltiin yhdessä Verkkoterkkareiden kanssa, ja siihen osallistuivat asiasta kiinnostuneet päihdetyöntekijät (3 kpl) ja koordinaattorit. Chat-palvelu oli avoinna kaksi kertaa viikossa kahden tunnin ajan kerrallaan, muina aikoina päihdetyöntekijälle oli mahdollisuus jättää sähköpostiviesti, sekin anonyymisti. Palvelu tavoitti vain vähän asiakkaita, ja pilotti päätettiin lokakuun lopussa 2012. Verkkotyössä on kuitenkin paljon potentiaalia, joten sen kehittämistä tullaan jatkamaan. Tea Glumeruksen kirjoittama laajempi raportti chat-pilotista löytyy täältä. Hankkeen alkuvaiheessa painatettiin alkoholinkäytön puheeksiottoon rohkaisevia julisteita, joita jaettiin eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteisiin seinille kiinnitettäväksi. Painatettiin myös ajantasainen kaupungin päihdepalveluista kertova esite. Molemmat ovat liitteenä. 4. Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen tiedonkeruu ja tulokset Tiedonkeruu Terveysasema kuntalaisen käyttöliittymänä -hankkeen arviointi ja tiedonkeruu oli keskeisessä roolissa toiminnan alusta lähtien. Tiedonkeruu oli systemaattista ja laajaa. Sen avulla haluttiin tuoda esiin tietoa toiminnan laadusta, sillä pelkkä määrällinen tieto antaa siitä varsin kapean käsityksen. Hankkeessa kerättiin tietoa pääasiassa verkossa tapahtuvien kyselyiden kautta. Tietoa kerättiin asiakkaista ja asiakkailta, terveysasemien henkilökunnalta, sosiaalisen kuntoutuksen henkilökunnalta sekä hanketyöntekijöiltä. Kyselyt ja niiden tulokset esitellään seuraavaksi. Asiakastulokset Hankkeen aikana kerättiin tietoa molempien työntekijäryhmien asiakkaista. Käyntimäärätietoja saatiin terveyskeskuksen omasta potilastietojärjestelmästä. Asiakkaista on kuitenkin haluttu kerätä myös sellaista tietoa, mitä ei ole mahdollista saada suoraan potilastietojärjestelmästä. Nämä tiedot kerättiin erillisillä verkkopohjaisilla kyselyillä. Aineistonkeruu ja siten myös aineisto erosivat toisistaan joiltakin osin vuosina 2011 ja 2012. Hankkeen ensimmäisenä täytenä toimintavuotena tietoa kerättiin systemaattisesti kaikista asiakkaista, jotka työntekijöillä kävivät vuoden 2011 tammi-elokuun välisenä aikana. Aineisto kerättiin kahdessa osassa, asiakkaista täytettiin sekä alkukysely, että seurantakysely. Näiden kyselyiden tuloksista saatiin varsin kattava kuva asiakaskunnasta ja heidän prosessistaan. Vuonna 2012 kyselyä tiivistettiin huomattavasti edellisvuodesta. Siihen ei enää pyritty saamaan tietoa kaikista asiakkaista, vaan tavoiteltiin edustavaa otantaa. Kysely tehtiin huhtikuussa siten, että työntekijöillä oli mahdollisuus täyttää kyselyyn tiedot joko kaikista maaliskuun 2012 aikana asioineista asiakkaista, tai koko 23