DRAAMAPEDAGOGIIKKA S2-OPETUKSESSA Anu-Mari Janhonen Suomi toisena kielenä -opetuksen kehittämispäivät 4.10.2016
TEORIAOSIO
Mitä on draamapedagogiikka? Draamapedagogiikan juuret ovat Britanniassa. Suomessa draamapedagogiikasta käytetään monia rinnakkaisia käsitteitä esim. draama, teatteri-ilmaisu ja draamakasvatus. Tapio Toivanen (2015) käyttää peruskouluopetuksessa systemaattisesti käsitettä draamakasvatus. Draamapedagogiikka on itsenäinen, teatteriin pohjautuva opetus- ja tieteenala. Draamapedagogiikan juuret ovat sekä kasvatuksessa että teatterissa. Lähtökohtana on käsitys draamapedagogiikasta taiteen ja kasvatuksen välisenä mahdollisuuksien tilana. (Heikkinen 2002.) Opetuksen lähtökohtana ovat kuvitteelliset tilanteet, joissa oppilaat/opiskelijat toimivat sekä rooleissa että omana itsenään (Toivanen 2015). Draamaopettajuus sisältää kaksi laajaa kenttää: taiteen ja opettajuuden. Taiteilija-opettajan tehtävät vaihtelevat draaman genren mukaan kasvattavasta dramaturgi-ohjaajasta opastavaan kanssaoppijaan. (Viirret 2013.)
Miksi draamapedagogiikkaa S2-opetukseen? Tukee oppilasta/opiskelijaa aktiivisuuteen, toiminnallisuuteen ja kokemuksellisuuteen Kehittää ideoiden, ajatusten ja tunteiden ilmaisua kokonaisvaltaisesti Kehittää sosiaalisia taitoja: vuorovaikutustaitoja ja valmiuksia toimia erilaisissa ryhmissä (Owens 1998) Soveltuu uuden luokan ryhmäyttämiseen ja ryhmähengen parantamiseen Koska draamaharjoituksissa vuorovaikutus on sekä kielellistä että kehollista, draamapedagogiikka soveltuu hyvin myös suomen kielen alkeisoppijoille. Soveltuu S2-oppijoiden ja äidinkielisten oppijoiden yhteiseksi työtavaksi Kehittää puheviestinnällisiä ja improvisaatiotaitoja Lisää elämyksellisyyttä kirjallisuuden opetukseen, jossa draamatyöskentelyn lähtökohtana ovat tekstin tapahtumat ja henkilöt Ks. myös Toivanen (2015).
Draamapedagogiikka soveltuu S2-opetukseen kaikille koulutusasteille: varhaiskasvatukseen perusopetukseen (sis. valmistavan opetuksen) lukioon ammatilliseen koulutukseen aikuiskoulutukseen (sis. kotoutumiskoulutuksen)
Draamapedagogiikan tavoitteet 1. Henkilökohtainen oppimisen alue: tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen oppiminen (vrt. Rusanen: ilmaisulliset tavoitteet), 2. Sosiaalinen oppimisen alue 3. Taiteesta oppimisen alue (vrt. Rusanen: esteettiset tavoitteet) (Rusanen 2002, Toivanen 2015)
Draamapedagogiikan osa-alueet (Toivanen 2015) Draamapedagogiikka voidaan jakaa työskentely- ja esitysprosessin tekijän ja katsojan suhteen mukaan kolmeen, osin toisiinsa limittyvään osa-alueeseen: 1. Osallistava teatteri (participatory theatre): - keskeinen toimintamuoto - lähtökohtana ryhmämuotoinen toiminta ja oppiminen roolien, tilanteiden, kuvitteellisen ajan ja paikan avulla - ei ole yleisöä, vaan ryhmä jakaa ideoita ja toimii keskenään 2. Soveltava teatteri (applied thetre): - esiintyjät aktivoivat ja osallistavat yleisöä - raja esiintyjien ja katsojien välillä osin hävitetty 3. Esittävä teatteri (theatre): - katsojat osana draamaopetusta - kouluteatteri osana draamaopetusta
Draamapedagogiikan osa-alueet (Toivanen 2015) OSALLISTAVA TEATTERI - Draama - Prosessidraama - Draamatyötavat SOVELTAVA TEATTERI - Forumteatteri - Tarinateatteri - TIE (työpajateatteri, theatre in education) ESITTÄVÄ TEATTERI - Eri tyylit ja muodot* - Tekstipohjainen/ devising - Improvisaatioteatteri * Esim. draamallinen, eeppinen ja fyysinen teatteri (Rusanen 2002) - Nukketeatteri - Performanssi - Sirkus EI YLEISÖÄ AKTIIVINEN YLEISÖ YLEISÖ JA ESIINTYJÄT
Draamapedagogiikan vaikutusalue todellinen maailma oppilaan kokemusmaailma: - minä oppimisen potentiaalinen tila erilaisten näkökulmien ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien tarkastelemista omana itsenä teatterin keinoin fiktiivinen maailma fiktiivinen rooli: - elämismaailma (Toivanen 2015, ks. myös Heikkinen 2002)
Draamapedagogiikan oppimispotentiaali (Toivanen 2009, 2015) Draamapedagogiikan oppimispotentiaali on toimimisessa todellisen ja fiktiivisen maailman välillä. (vrt. Heikkinen 2002: esteettinen kahdentuminen) Draamatunneilla ei näytellä tai esitetä vaan toimitaan rooleissa ja näytetään omia ratkaisuja. Roolissa toimiminen etäännyttää ja pohtiminen tapahtuu omana itsenä. Kuvitteellisessa roolissa oppilas/opiskelija voi katsoa tilanteita eri näkökulmista eri roolien avulla. Harjoituksen jälkeen oppilas/opiskelija palaa pohtimaan tilannetta omana itsenään. Näiden kahden näkökulman avulla oppilaalla/opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja kokea jotain uutta elämästä ja omasta toiminnastaan. Fiktiossa koetut asiat voivat muuttaa oppilaan/opiskelijan käsityksiä ja toimintaa. Oppilas/opiskelija voi luoda uusia merkityksiä ja toimintatapoja tuttuihin tilanteisiin ja aiheisiin. Samalla oppilas/opiskelija voi tarkastella ja käsitellä suhdettaan ryhmänsä jäseniin.
Draamakolmio (Toivanen 2015; ks. Myös Heikkinen 2002)
Draamakolmio (Toivanen 2015: lähde Kansanen 1999, Toivanen 2012, 2013) Ks. edellisen dian kuvio. Draamakolmiossa vaikuttavat: oppilas-/opiskelijaryhmä, opettaja sekä opetuksen tavoitteet ja sisällöt. Opetuksen didaktinen taso (1) - OPS, opettajan ihmis- ja oppimiskäsitys sekä ainedidaktiset valmiudet vaikuttavat opettajan draamatuntien suunnitteluun: tunnin tavoitteisiin, sisältöön ja työskentelytapoihin. Opetuksen didaktinen taso (2) - Opettajan toiminta opetustilanteessa: työmuotojen ja oppilaiden/opiskelijoiden palautteen reflektoiminen, joustavuus muuttaa toimintaa, oppilaiden/opiskelijoiden ohjaaminen fiktiivisissä rooleissa toimimiseen Pedagoginen taso - Opetuksen sosiaalinen ulottuvuus: opettaja hallitsee opetustilanteessa vuorovaikutusta sekä yksittäisten oppilaiden/opiskelijoiden että ryhmän tasolla.
Draaman vakava leikillisyys ja esteettinen kahdentuminen Heikkisen (2002) käsitys draamakasvatuksesta perustuu vakavan leikillisyyden ja esteettisen kahdentumisen näkökulmaan: Vakava leikillisyys eli draamaa tehdään keskittyneesti; vaikka draamakasvatuksen muoto on leikittelevä, tarkoitus on täyttä totta. Vakavan leikillisyyden osatekijöitä ovat: - kahdessa eri maailmassa, todellisessa ja kuvitteellisessa maailmassa liikkuminen - osapuolten sopimus, että he ovat leikkimässä - leikin kohteena ovat asiat, joita halutaan tutkia - leikkiin osallistutaan aktiivisesti - leikki on esteettinen ja eettinen kokemus. Lisäksi draamakasvatuksessa on mukana symbolinen, aineellinen tai ideaalinen panos. Leikin filosofiaa voidaan tarkastella mm. oppimispotentiaalin eli esteettisen kahdentumisen kautta.
Suomen kieli ja kirjallisuus perusopetuksessa 1.8.2016 voimaan astuneen uuden perusopetuksen opetussuunnitelman (POPS 2014) mukaan vuosiluokilla 1 9: suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän erityisenä tehtävänä on kehittää oppilaiden suomen kielen, moniluku- ja vuorovaikutustaitoja ja tutustuttaa kirjallisuuteen ja kulttuuriin.
Draama peruskoulun S2-opetuksessa (POPS 2014) Suomen kieli ja kirjallisuus vuosiluokilla 1 2: Opetuksen tehtävänä on herättää kiinnostusta mm. kieleen ja ilmaisuun. Draamaa käytetään lastenkirjallisuudessa, saduissa, kertomuksissa jne. Vuosiluokilla 3 6: Vuorovaikutus- ja draamataitoja syvennetään erilaisten harjoitusten avulla. Draamaa ja kirjallisuuden opetusta yhdistetään muiden oppiaineiden opetukseen. Vuosiluokilla 7 9: Jokaisen oppilaan viestijäkuvaa vahvistetaan vuorovaikutusharjoituksin. Kirjallisuuden opetuksessa kannustetaan elämyksellisyyteen ja draaman käyttöön. Draamaa integroidaan myös muiden oppiaineiden opetukseen.
L2 laaja-alaisen kulttuurisen osaamisen alue (POPS 2014) L2 kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu vuosiluokilla 1 9: - Oppilaita ohjataan ja rohkaistaan myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. - Oppilaita kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti muita ihmisiä. - Oppilaita ohjataan asettumaan toisen asemaan ja tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. - Oppilaita ohjataan arvostamaan ja hallitsemaan omaa kehoaan ja käyttämään sitä tunteiden, näkemysten, ajatusten ja ideoiden ilmaisuun. - Oppilaita kannustetaan kokeilemaan erilaisia ilmaisutapoja ja harjoittelemaan monenlaista esiintymistä. - Oppilaita rohkaistaan itsensä ilmaisemiseen vähäiselläkin kielitaidolla. - Mielikuvitus, kekseliäisyys ja ilmaisutaidot kehittyvät mm. draaman keinoin. - Tärkeätä on oppia käyttämään mm. draamaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun välineenä. - Oppilaita kannustetaan nauttimaan koko kehon taitojen kehittymisestä sekä tekemisen ja ilmaisun ilosta.
S1 vuorovaikutuksessa toimiminen (POPS 2014) Suomen kieli ja kirjallisuus -oppiaineessa vuosiluokilla 1 2: - Käsitellään erilaisten vuorovaikutusharjoitusten, keskustelujen ja draaman avulla lastenkirjallisuutta, satuja, kertomuksia, loruja, tietotekstejä, mediatekstejä ja pelejä. Vuosiluokilla 3 6: - Ohjataan kokonaisilmaisuun, hyödynnetään draaman toimintamuotoja erilaisten ajankohtaisten aiheiden, teemojen ja kirjallisuuden käsittelyssä. Vuosiluokilla 7 9: - Tutustutaan teatteriin taidemuotona ja teatteri-ilmaisun keinoihin draaman toimintamuotojen avulla.
T3 vuorovaikutustilanteissa toimiminen (POPS 2014) Suomen kieli ja kirjallisuus -oppiaineen opetuksen tavoitteena on vuosiluokilla 1 2: - tukea oppilasta vahvistamaan ilmaisurohkeuttaan ja ohjata häntä ilmaisemaan itseään kokonaisvaltaisesti, myös draaman avulla. Vuosiluokilla 3 6: - ohjata oppilasta käyttämään luovuuttaan ja ilmaisemaan itseään monipuolisesti erilaisissa viestintä- ja esitystilanteissa, myös draaman avulla. Vuosiluokilla 7 9: - ohjata oppilasta monipuolistamaan taitojaan ilmaista itseään erilaisissa viestintä- ja esitystilanteissa, myös draaman avulla.
Draamaleikki ja draamatyötavat (Toivanen 2015) - Draamaleikissä vuosiluokilla 1 3 hyödynnetään lasten roolileikkivalmiutta. Draamaleikit voidaan jakaa sääntö- ja roolileikkejä yhdistäviin draamaleikkeihin sekä vapaamuotoiseen, lasten roolileikkiin perustuvaan työmuotoon. - Draamatyötavat vuosiluokilla 1 9 ovat keskeisin osa draamaopetusta. Ne ovat draamakasvatukseen kehitetty työskentelymuoto, jossa yhdistyvät opetukselliset päämäärät ja teatterillinen muoto. - Draamatyötapojen dramaturginen jako perustuu fiktiivisen tarinallisen kokonaisuuden eri osa-alueiden tarkasteluun: a) Toiminnan aloittamiseen soveltuvat työtavat b) Puitteita ja ympäristöä luovat työtavat c) Henkilöiden toimintaa, pyrkimyksiä ja tarinaa syventävät työtavat d) Tulkitsemista ohjaavat työtavat e) Prosessin lopettamiseen liittyvät työtavat
Valitse opetukseesi sopiva annos draamaa: A. draamatilanne, draamaopetustilanne tai draamaharjoitus - yksittäinen draamatyötapa osana oppituntia (Toivanen 2015) B. draamaprosessissa tai draamatarinassa - yhdistetään useita työtapoja - monimuotoinen tarinallinen kokonaisuus - toteutetaan joko yhdellä tai useammalla oppitunnilla (Toivanen 2015) C. prosessidraama - kahden tai useamman oppitunnin kestoinen draamakokonaisuus (Owens 1998)
Draamaoppitunnin rakenne Aloitus - luokkatila kuntoon eli pulpetit seinustoille - draamatunnin sisällön ja oppimistavoitteen esittäminen oppilaille (draamasopimus) - lämmittely (rentoutumista, kehon lämmittelyä, äänenkäyttö- ja/tai ilmaisuharjoituksia) Työskentelyvaihe - kaksi tai kolme draamatyötapaa/draamaharjoitusta yhdelle oppitunnille - toista draamatyötapoja ja äänellis-kehollisia harjoituksia niin, että työtavat tulevat tutuiksi Lopetus - yhteinen koonti ja arviointi
Teatteri- ja draamaopetuksen käsitteitä (Toivanen 2015) TEATTERI - Näyttämö - Lavastus, kulissit, valaistus, ääni - Näyttelijät - Ohjaaja - Käsikirjoitus, idea, teema - Harjoitteleminen, improvisoiminen - Esiintyminen, näytteleminen - Yleisö - Kritiikki, arviointi - Tuotos: näytelmä DRAAMA - Luokkahuone, draamatila, tila - Oppimisympäristö, puitteet - Oppilaat, osallistujat, roolihahmot - Opettaja - Draamatarina, kertomus, materiaalit, idea, teema - Työskentely, toimiminen, kokeileminen, tutkiminen - Jakaminen, näyttäminen, dramatisointi - Ryhmä, tarkkailija, vertaiset - Keskustelu, pohdinta, arviointi - Tuotos: draamaprosessi
Lähteet: teoriaa Heikkinen, H. 2002: Draaman maailmat oppimisalueina. Draamakasvatuksen vakava leikillisyys. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. POPS 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2 014.pdf Rusanen, S. 2002: Koin traagisia tragedioita. Yläasteen oppilaiden kokemuksia ilmaisutaidon opiskelusta. Acta Scenica 11. Näyttämötaide ja tutkimus. Teatteroikorkeakoulu. Toivanen, T. 2012: Pohdintaa draamakasvatuksen perusteista suomalaisessa koulukontekstissa opetusmenetelmä vai taideaine. Kasvatus 2/2012, s.192 198. Toivanen, T. 2015: Lentoon! Draama ja teatteri perusopetuksessa. Sanoma Pro Oy: Helsinki. (teoriaa ja harjoituksia) Viirret, T-L. 2013: Kun opettaja saa draamaroolin. Teoksessa: A. Kauppinen (toim.) Oppimistilanteita ja vuorovaikutusta. SKS: Helsinki, s. 116 149.
Lähteet: harjoituksia Einiö, R. & Huhtamäki, A. & Kontio, J. 2016: Ilmassa on! Draamaa ja toimintaa äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille. Laatusana Oy: Helsinki. Owens, A. & Barber, K. 1998: Draama toimii. JB-kustannus: Helsinki. Owens, A. & Barber, K. 2002: DRAAMA suunnistus prosessidraaman arviointi ja reflektointi. Draamatyö: Helsinki. Pätsi, M. 2016: Näyttelijän tekniikoita. BTJ Finland Oy: Helsinki. Routarinne, S. 2004. Improvisoi! Tammi: Helsinki. Sinivuori, P. & Sinivuori, T. 2001. Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille. 2. painos. Jyväskylä: Atena.
Kirjallisuusvinkkejä (sis. teoriaa ja harjoituksia) Airaksinen, R. & Okkonen, S. 2006: Teatteri tenaville lapsi teatterin kokijana. Gummerus: Jyväskylä. Anttila, E. 2011 (toim.): Taiteen jälki: Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Teatterikorkeakoulu: Helsinki. Bogart, A. 2004: Ohjaaja valmistautuu. Like: Helsinki. Bowell, P. & Heap, B. H. 2001. Planning Process Drama. David Fulton: London. Bowell, P. & Heap, B. H. 2005: Prosessidraama polkuja opettamiseen ja oppimiseen. Airaksinen, R., Korhonen, P. & Korhonen, P. (suom.) Draamatyö: Helsinki. Fleming, M. 1996. Starting Drama Teaching. David Fulton: London. Fleming, M. 1997: The Art of Drama Teaching. David Fulton: London. Heikkinen, H. & Viirret, T-L. 2003. (toim.): Draamakasvatuksen Teillä tutkimus TIE (Theatre in Education) - projektista. Jyväskylä. Heikkinen, H. 2005. Draamakasvatus: opetusta, taidetta, tutkimista! Minerva Kustannus Oy: Jyväskylä. Helenius, A., Jäälinoja. P. & Sormunen, H. 2000. Sesam! Avaimia esiopetuksen draamapedagogiikkaan. Atena: Jyväskylä. Johnstone, K. 1996. Impro. Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen. Yliopistopaino: Helsinki. Kanerva, P. & Viranko, V. 1997. Aplodeja etsijöille. Näkökulmia draamaan sekä taidekasvatuksena että opetusmenetelmänä. Äidinkielenopettajainliitto: Helsinki.
Kirjallisuusvinkkejä (sis. teoriaa ja harjoituksia) Kenttälä, M., Koskela, L., Pyhäniemi, S. & Seppä, T. 2013: Monikulttuurisen maamme kirja. Suomen kielen ja kulttuurin lukukirja. Gaudeamus: Helsinki. Koponen, P. 2004. Improkirja. Like: Helsinki. Korhonen, P. & Airaksinen, R. 2005. Hyvä hankaus teatterilähtöiset menetelmät oppimisen ja osallisuuden mahdollisuuksina. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja no. 38. Gummerus. Korhonen, P. & Ostern, A-L. (toim.) 2001: Katarsis. Draama, teatteri ja kasvatus. Atena: Jyväskylä. Laakso, E. 2004. Draamakokemusten äärellä. Prosessidraaman oppimispotentiaali opettajaksi opiskelevien kokemusten valossa. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. Laiho, K. 2005 (toim.): Taikalamppumenetelmän opas. Oivaltavaa käytännön dramaturgiaa elokuvatyöpajoihin. Ojanen, S. 2006: Ohjauksesta oivallukseen. Palmenia: Helsinki. Schonmann, S. (ed.) 2011: Key Concepts in Theatre/Drama Education. Sinivuori, P. & Sinivuori, T. 2007. Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille. Atena: Jyväskylä. Tarinateatteri Mielikuva (toim.) 1999: Tarinateatteri. Playback theatre. Vantaa. Toivanen, T. 2002: Mä en ois kyllä ikinä uskonu ittestäni sellasta. Peruskoulun viides- ja kuudesluokkalaisten kokemuksia teatterityöstä. Teatterikorkeakoulu: Helsinki. Ventola, M.-R.. & Renlund, M. 2005 (toim.): Draamaa ja teatteria yhteisöissä. Stadia. Sarja B: Oppimateriaalit 5.
HARJOITUSOSIO
DRAAMASOPIMUS Esimerkki draamasopimuksesta: Te olette tulleet hakemaan S2-opetukseenne sovellettavia draamapedagogiikan menetelmiä. Tutustumme draamapedagogiikkaan tekemällä koko 1,5 tunnin ajan draamaharjoituksia. Olen kirjoittanut teille dioihin tänään tehtävät harjoitukset mustalla ja lisäharjoitukset sinisellä fontilla. Olen kirjoittanut teille myös taustateoriaa, johon voitte tutustua itsenäisesti. Työskentelemme isossa ryhmässä, pienryhmissä ja pareittain. Tavoitteena on, että tutustuisitte draamapedagogiikan keskeisiin harjoituksiin osallistumalla kaikkiin harjoituksiin. Jos kuitenkin jokin harjoituksista tuntuu jollekin teistä vaikealta, muiden työskentelyä voi jäädä katsomaan hankalan harjoituksen ajaksi. Sopiiko tämä suunnitelma ja tavoite teille kaikille?
LÄMMITTELYHARJOITUS Imperfektiharjoitus: Mitä teit aamulla / eilen / viikonloppuna? a) Kaikki seisovat isossa piirissä, ja keskellä oleva sanoo: Vaihda paikkaa, jos eilen joit kahvia. Kahvia juoneet joutuvat vaihtamaan paikkaa. Keskellä olija yrittää ehtiä vapautuneelle paikalle. b) Tänään 4.10: Harjoitus yhdistetään tutustumiseen: Minä olen x (nimi) ja join eilen kahvia. Harjoitusta voi varioida monenlaisin lausein, esim. Vaihda paikkaa, jos olet joskus ratsastanut/jos sinulla on siniset farkut. Alkeisoppijoille riittää hyvin esim. repliikit Minä tykkään/en tykkää x:stä.
KEHONLÄMMITTELYHARJOITUS KONE (ryhmätyö/pienryhmätyö) - Yksi oppilaista menee ensin lavalle tekemään mekaanisella, toistavalla liikekielellä jonkin liikkeen (opettaja antaa aiheen/aiheena kuva tms.) - Kun joku oivaltaa, mistä liikkeessä on kyse, hän menee tekemään omaa, edelliseen liittyvää liikettä. - Kolmas, neljäs ja lopulta jokainen oppilas menee mukaan liikkeeseen. - Lopuksi opettaja kiittää konetta. - Seuraavalla kerralla uuteen koneeseen voidaan ottaa mukaan ääni. - Harjoitus soveltuu kaikentasoisille S2-oppilaille, koska siinä ei puhuta.
ÄÄNENLÄMMITTELYHARJOITUS HUUTOJA (ryhmätyö) - Huudetaan eri voimakkuuksilla ja etäisyyksien mielikuvilla lauseita esim. Kahville! tai Mä ootan sua! viereiseen huoneeseen, alakertaan, pihalle. Tullaan huudoilla takaisin päinvastaisessa järjestyksessä. - Voidaan toteuttaa myös kahtena vastapäisenä jonona tai ryhmänä, jotka huutavat vuorotellen. TARINOITA SANA KERRALLAAN (ryhmätyö/pienryhmätyö) - Istutaan piirissä. Joku antaa tarinalle aiheen, jota ryhmä alkaa kertoa siten, että jokainen saa sanoa vuorollaan vain yhden sanan. - Kun tarinankerronta on tuttua, keskitytään tarinakaavaan: alku, keskikohta ja loppu.
ÄÄNENLÄMMITTELYHARJOITUS KAHDEN KUORON DIALOGEJA (ryhmätyö) - Kaksi kuoroa seisoo vastapäisissä riveissä. Kummallakin kuorolla on oma kapellimestari, joka syöttää tunnetilan, jolla repliikki lausutaan. - Tunnetilat (tavan adverbiaalit esim. hämmästyneesti, ilahtuneesti, väsyneesti) koottu paperille kuviksi tai sanoiksi - Oppilaat ovat voineet kirjoittaa lyhytlauseiset dialogit etukäteen. - Dialogit valkokankaalla/seinällä - Hauskuus syntyy, kun kapellimestari pyytää lausumaan lauseita lauseensisällöstä poikkeavalla tavalla. Dialogiesimerkki Muumipeikosta ja pyrstötähdestä seuraavassa diassa
DIALOGI ÄÄNEN LÄMMITTELYYN Muumipeikko ja pyrstötähti (henkilöt Muumipeikko ja Nipsu, soveltaen kolmas luku) N1: - Ei ainoatakaan seikkailua koko päivänä. M1: - Minusta on kyllin jännittävää liukua alas mutkittelevaa jokea. N2: - Niinkö? M2: - Ei koskaan tiedä mitä on seuraavan mutkan takana. N3: - Tuonko mutkan, tuossa edessä? M3: - Sinä ajat takaa seikkailua. N4: - Enkä aja. M4: - Ja sitten kun se tulee, olet peloissasi ja juokset pois. N5: - Minä en ole mikään jalopeura. M5. - Jalopeura? N6: - Minä pidän pienistä seikkailuista, parahiksi suurista. M6: - Siinä sinulle parahiksi suuri seikkailu. Dialogi Tove Janssonin teoksesta Muumipeikko ja pyrstötähti. Ks. Selkokielistetty kolmas luku M. Kenttälän, L. Koskelan, S. Pyhäniemen & T. Sepän toimittamasta kirjasta Monikulttuurisen maamme kirja. Suomen kielen ja kulttuurin lukukirja.
TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN KOLLEKTIIVINEN ROOLI (ryhmätyö) Aluksi ohjaaja kertoo miljöön (paikka ja aika) ja tilanteen, jota lähdetään rakentamaan esim. markkinat keskiaikaisella torilla. Koko ryhmälle aiheeseen sopiva kollektiivinen rooli esim. toriväki Jokainen miettii aiheeseen sopivan roolin esim. kauppias. Roolihahmoa ilmentävää kävelyä tilassa Ohjaaja pyytää kävelijöitä tuottamaan aiheen miljööseen sopivia ääniä (luonto, ihmiset, eläimet) ja puhetta (kauppiaat, asiakkaat jne.).
LÄMMITTELYHARJOITUS HYPITÄÄNKÖ? - JOO! (parityö/pienryhmätyö/ryhmätyö) - Toinen pareista/yksi oppilaista johtaa yhden kysymyksen ajan, sitten vuoro vaihtuu toiselle oppilaalle. - Pari kysyy jonkin ko/kö-kysymyksen esim. Juostaanko? Hypitäänkö? Maalataanko auto? Ratsastetaanko aasilla? - Toinen/muut vastaavat: Joo! (Ideana on siis, ettei saa kieltäytyä, vaan kaikki tarjoukset hyväksytään.) - Kaikki tekevät isosti kysymyksessä esitettyä liikettä, ääntä voi ottaa mukaan. - Harjoitus soveltuu hyvin alakoululaisille.
LÄMMITTELYHARJOITUS SANOI HÄN -PUHEIMPRO (parityö) Ensimmäinen sanoo jonkin repliikin, johon toisen täytyy vastata: Sanoi hän ja alkoi (määrittelee toisen tekemään jotakin). Määrittelijä jatkaa heti omalla varsinaisella repliikillään, johon toinen taas vastaa: Sanoi hän ja Esim. A: Kaunis päivä tänään! B: Sanoi hän ja alkoi irvistellä. (A alkaa irvistellä.) Mutta on todella kylmä. A: Sanoi hän ja alkoi hyppiä lämpimäkseen. (B alkaa hyppiä.) Minulla olisi sinulle vähän asiaa. B: Sanoi hän ja alkoi kiristää vyötään. (A kiristää vyötään.) No kerro toki. Jne.
PUHEIMPROVISAATIOHARJOITUS TOIMITTAJA, ASIANTUNTIJA, TULKKI JA YLEISÖ (ryhmätyö) Tulkiksi valittu henkilö menee pois tilasta. Yleisö kertoo, minkä alan asiantuntijasta on kyse ja mitä asiantuntija kertoo omasta alastaan. Esim. pyöränkorjaaja kertoo, kuinka rengas paikataan. Koska asiantuntija on ulkomaalainen, tarvitaan tulkkia. Tulkki pyydetään sisään, ja toimittaja esittää ensimmäisen kysymyksen, jonka tulkki tulkkaa siansaksaksi. Asiantuntija vastaa eläytyen siansaksaksi, ja tulkki kääntää vastauksen suomeksi. Toimittajan haastattelukysymykset ovat aluksi varovaisia, sitten kasvattavat jännitettä.
LÄMMITTELYHARJOITUS MUOVAILTAVAT PATSAAT (parityö) - Toinen pareista on muovailtava patsas ja toinen muovailija. - Patsas seisoo liikkumatta ja muovailija asettaa patsaan kädet, jalat, muun kehon ja pään haluamaansa asentoon. - Opettaja sanoo yhden aiheen kerrallaan. Tunneaiheita ovat esim. ilo, suru, kauhu, hämmennys, viha ja muita aiheita esim. ammatit, eläimet, henkilöhahmot. - Kun muovailijat ovat valmiita, he kiertävät ihastelemassa kaikkia patsaita. Pareilla voi teettää useita patsaita. - Taustalla voi soittaa musiikkia. - Harjoitus sopii kaiken tasoisille S2-oppilaille, koska siinä ei puhuta.
LÄMMITTELYHARJOITUS PATSASIMPRO (ryhmätyö/pienryhmätyö) - Oppilaat seisovat piirissä. - Yksi oppilaista menee piirin keskelle, ottaa jonkin asennon ja jähmettyy patsaaksi. - Joku oppilaista menee ensimmäisen kaveriksi ja liittyy patsaana ensimmäisen toimintaan. - Sitten ensimmäinen oppilas lähtee pois, ja joku muu tulee taas keskelle jääneen toisen oppilaan patsaskaveriksi. - Kun oppilaat harjaantuvat harjoitukseen, patsaita voi vaihtaa nopeasti. - Harjoitus soveltuu kaiken tasoisille S2-oppilaille, koska siinä ei puhuta.
PIENRYHMIIN JAKAUTUMINEN Pienryhmiin jakautuminen (jonossa lasku kahdeksaan) Jokainen pienryhmä valitsee yhden kuvan OR = OPETTAJA ROOLISSA Opettaja ottaa roolin esim. prosessidraamassa. Roolihenkilö kuljettaa tarinaa eteenpäin ja antaa halutessaan tehtäviä oppilaille. Roolihenkilön kannattaa käyttää roolimerkkiä (esim. huivi, hattu, silmälasit).
ROOLINOTTOHARJOITUKSET STILL-KUVA (pienryhmätyö/ryhmätyö) - Katsokaa kuvaa ja valitkaa roolihahmot itsellenne. Voitte keksiä myös tilanteeseen sopivia kuvan ulkopuolisia hahmoja. - Suunnitelkaa kuvan kaltainen, yhteinen pysähtynyt tilanne, jossa jokainen esiintyy äänettömänä ja liikkumattomana hahmona/patsaana. - Tilanteita esim. kuvassa nyt, tunti/vrk sitten, vuosi sitten, päivän kuluttua, viiden vuoden kuluttua tai lempiharrastuksen parissa, arki-iltana kotona, koulussa, synttäreillä, elämän käännekohdassa - Tehkää opettajan ohjeesta 4 5 still-kuvaa. - Jokainen ryhmä valitsee yhden still-kuvan, jonka esittää muille. - Katsojat tulkitsevat kuvaa ja miettivät yhdessä, mitä kuvassa tapahtuu. - Esiintyjistä jokainen miettii hahmolleen lyhyen, tilanteeseen sopivan repliikin etukäteen. Kun opettaja/joku katsojista koskettaa häntä olkapäähän, hän sanoo repliikkinsä ääneen.
HENKILÖHAHMON SYVENTÄMINEN ÄÄRIVIIVAPIIRROS (pienryhmätyö/ryhmätyö) Valitkaa kiinnostava henkilöhahmo, jonka haluatte tuntea paremmin. Yksi oppilas makaa lattialla, toiset piirtävät hänen ääriviivansa isolle paperille. Keksikää ja kirjoittakaa ääriviivapiirrokseen kuka henkilö on (nimi, ikä, tausta, perhe, harrastukset, ammatti, toiveet, pelot ym.) Käydään yhdessä ryhmien tuotokset läpi ja laitetaan ne seinälle.
HENKILÖHAHMON SYVENTÄMINEN KUUMA TUOLI (pienryhmätyö/ryhmätyö) - (Jatketaan still-kuvana esitetyn tilanteen käsittelyä.) - Valitaan mielenkiintoiset henkilöhahmot ja tilanne, johon sisältyy jokin ongelma tai ristiriita. - Yksi oppilaista istuu roolissa tuolilla ryhmän edessä. - Muut haastattelevat roolissa olevaa oppilasta. - Tavoitteena on saada lisätietoa roolihenkilöstä tai selkiyttää ja jäsentää jo tiedettyjä asioita. - Harjoitus kehittää kysymysten esittämistä.
HENKILÖHAHMON SYVENTÄMINEN KÄTKETYT AJATUKSET (pienryhmätyö/ryhmätyö) - Yksi ryhmän jäsenistä istuu tuolilla ja kertoo aluksi tapahtumista omasta näkökulmastaan. - Osa ryhmäläisistä menee seisomaan istujan taakse ja sanoo vuorollaan ääneen, mitä luulee henkilön oikeasti ajattelevan tapahtumista. - Tuolilla istuja ja takana seisova puhuvat vuorotellen repliikin kerrallaan. - Muut katsovat ja kuuntelevat.
HENKILÖHAHMON SYVENTÄMINEN KAKSI RYHMÄÄ KAKSI TUOLIA (pienryhmätyö/ryhmätyö) - Kätketyt ajatukset -harjoitus pidemmälle vietynä - Kaksi roolissa olevaa oppilasta istuu toisiaan vastapäätä - Osa oppilaista seisoo roolissa olevien takana ja kuiskaa vuorosanat roolissa istujille, jotka toistavat ne ääneen. - Muut oppilaat katsovat. - Syntyy vuoropuhelu, jossa käsitellään ongelmaa tai ristiriitaa.
HENKILÖHAHMON SYVENTÄMINEN HENKILÖN ÄÄNI ESILLE KIRJALLISISSA TMS. TUOTOKSISSA (pienryhmätyö/ryhmätyö) - Kirjoittakaa ristiriitatilanteen tai ongelmanratkaisun kannalta keskeisen/keskeisten henkilöhahmo(je)n tekstiviesti(t). Kaikkien ryhmien tekstiviestit kootaan näkyville ja käsitellään yhdessä. - Kirjoittakaa ristiriitatilanteen tai ongelmanratkaisun kannalta keskeisen/keskeisten henkilöhahmo(je)n päiväkirjaa ennen käännekohtaa/ratkaisua ja/tai käännekohdan/ratkaisun jälkeen.tämä on myös hyvä kotitehtävä (draamatunneilta voidaan antaa kotitehtäviä). - Uutistoimittaja ja valokuvaaja tulevat haastattelemaan käsitellyn tarinan henkilöitä ratkaisun jälkeen. Kirjoittakaa lööpit ja ottakaa valokuvat. Lehtien etusivut kootaan seinille. - Uutishaastattelut voidaan myös videoida.
DRAAMAHARJOITUKSET OMANTUNNONKUJA/VALINTATUNNELI (ryhmätyö) Jollain käsitellyn/käsiteltävän draaman hahmoista on ristiriita ratkaistavana tai kiperä valinta tehtävänä. Hän kävelee kahden toisiaan vastapäätä seisovan jonon eli kujan/tunnelin läpi. Toinen jono kuiskaa kävelijälle neuvoja ja ohjeita, jotka ovat ratkottavan asian puolesta. Toinen jono vastustaa ratkottavaa asiaa. Kujan läpi kuljettuaan kävelijä tekee ratkaisunsa ja kertoo sen muille. Omantunnonkujan/valintatunnelin sovellus (ryhmätyö) Jokainen vuorollaan kävelee kujan läpi niin, että kujan läpi kulkenut jää aina seisomaan kujan alkuun. Koonti niin, että luokan toiselle puolelle tulevat asiaa kannattavat, toiselle puolelle asiaa vastustavat oppilaat. Käydään keskustelua perusteluista. Harjoitus soveltuu mielipiteen muodostamiseen ja perusteluun, väittelyn pohjustukseen tai koontiin tms.
DRAAMATUNNIN ARVIOINTI a) Peukkuväittämät: Oppilas nostaa peukun ylös, alas tai keskelle sen mukaan, onko opettajan oppituntia koskevasta väittämästä samaa tai eri mieltä vai vähän kumpaakin. (Nopea, soveltuu alkeisoppijoillekin) b) Mielipidejana: Opettaja piirtää lattiaan kuvitellun janan, jonka toinen ääripää on olen täysin samaa mieltä, toinen ääripää olen täysin eri mieltä. Opettaja sanoo väitteitä, ja oppilaat menevät seisomaan oman mielipiteensä kohdalle janaan. Opettaja voi halutessaan kysyä oppilaiden perusteluja.
OPPIMISEN REFLEKTOINTI Hetken merkitseminen - Oppilaat menevät seisomaan siihen kohti tilaa/luokkaa, missä he oppivat tai oivalsivat tunnista jotakin itselleen tärkeää. - Opettaja pyytää jokaista kertomaan oman oppimiskokemuksensa. - Jos aikaa on vähän tai oppilaita paljon, tehdään sama parityönä eli kaksi oppilasta kertoo oppimiskokemuksensa toisilleen. Kiitos aktiivisesta osallistumisestasi draamatunnille! Tunnin lopussa oppilaat nostavat pulpetit paikoilleen.