Käyttäjätarpeet prosessiteollisuuden käynnissäpidon yhteistoiminnan kehittämiseksi Elina Jormanainen, Heini Korpilahti, Toni Koskinen & Marko Nieminen Ohjelmistoliiketoiminnan ja tuotannon laboratorio, Teknillinen korkeakoulu, PL 9210, 02015 TKK Puh. 09 451 5400, 09 451 6000, 09 451 6040, fax. 09 451 4958, [Etunimi.Sukunimi@tkk.fi] AVAINSANAT käyttäjätarpeet, vuorovaikutus, prosessin käynnissäpito TIIVISTELMÄ Prosessinohjauksen organisointi on siirtymässä kohti verkostoitunutta toimintamallia. Paitsi että käyttö- ja kunnossapitotoiminnat saatetaan eriyttää omiksi palveluyksiköikseen ja organisaatioikseen, prosessinohjaukseen alkaa liittyä yhä enemmän myös etänä tapahtuvaa seuranta- ja ylläpitotoimintaa. Prosessinohjaustyön tueksi on kehittymässä myös verkostoituneita asiantuntijapalveluita, joiden kautta on mahdollista saada laajapohjainen asiantuntijajoukko tarkastelemaan erilaisten prosessinohjaustilanteiden hallintaa ja hoitamista. Nämä muutokset näkyvät vaatimuksina prosessinohjaustyön yhteistoiminnallisten piirteiden kehittämiseksi sekä työtehtävien sisältöjen että niitä tukevien työvälineiden, erityisesti tietojärjestelmien kehittämisessä. Tässä artikkelissa raportoidaan Tekesin ja yritysten rahoittamassa TechMedia-tutkimushankkeessa (http://www.soberit.hut.fi/techmedia) kerätyn tutkimusaineiston perustella tunnistettuja käyttäjätarpeita prosessiteollisuuden käynnissäpidon yhteistoiminnan kehittämiseksi. 1 JOHDANTO Suomalainen prosessiteollisuus ja energiantuotanto ovat viime vuosina siirtyneet toiminnassaan kohti verkostoitunutta toimintamallia. Tuotantolaitokset ovat keskittyneet ydinosaamisensa täysipainoiseen hyödyntämiseen ja ulkoistaneet toimintoja, joiden ei ole katsottu kuuluvan näihin ydintoimintoihin ja avainosaamisalueisiin. Samanaikaisesti tieto- ja viestintätekniikan (TVT, käytetään usein käsitettä ICT: informaatio- ja kommunikaatioteknologia) kehittyminen on mahdollistanut monien toimintojen ulkoistamisen etäpalveluiksi, joita on tarjolla esimerkiksi laitetoimittajilla. Laitetoimittajat pyrkivätkin nykyään yhä enenevässä määrin tarjoamaan omaa erityisasiantuntemustaan uuden tieto- ja viestintätekniikan tuella tuotantolaitosten hyödynnettäväksi. Pelkkien laitetoimitusten lisäksi tuotantolaitoksille tarjotaan nykyisin yhä useammin suunnittelu-, ylläpito- sekä prosessin valvonta- ja kehityspalveluja tarvittaessa myös globaalisti. Edellä kuvatun kehityksen toteutuminen vaatii prosessilaitosten operatiivisen toiminnan ulkoisen yhteistoiminnan kehittymistä, verkostoitumista laitoksen toimintaan liittyvien toimijoiden kanssa. Prosessin käynnissäpito edellyttää tiivistä yhteistyötä paitsi käyttöhenkilöstön ja kunnossapidon myös muun toimintaa tukevan asiantuntijaverkoston välillä. Yhteistoiminta ja sen järjestäminen on haasteellista: kyseiset toimijat saattavat nykyisin olla eri organisaatioista, ja usein yhteistoimintaa organisoidaan eri paikkakunnilta käsin. Etenkin erillisten organisaatioiden tai organisaatioyksiköiden välisessä säännöllisessä yhteistoiminnassa keskeisenä perusedellytyksenä on liiketoiminnan ehdoista sopiminen. Eri osapuolten välinen yhteistoiminta perustuu sopimuksiin, joissa määritellään roolit, vastuut ja velvollisuudet tuotantoprosessiin liittyen. Sopimusten perusteella määritetään yhteistoiminnalliset käytännöt joko ryhmä tai yksilötasolla. Käytännöt puolestaan määrittävät, millaista teknologiaa ja sovelluksia tarvitaan yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Jo nykyisin prosessiteollisuuden tuotantolaitoksen paikallisen henkilöstön toimintaa voidaan tukea tietoverkkojen kautta välittyvillä asiantuntijapalveluilla. Tällä hetkellä kyseisiä palveluita hyödynnetään mm. tuotantoprosessin seurannassa, prosessin optimoinnissa, ongelmanratkaisutilanteissa, ylläpidossa, koulutuksessa ja suunnittelussa /7/. Esimerkiksi prosessinohjaukseen liittyviä asiantuntijapalveluita tarjoavat tahot voivat ongelmanratkaisutilanteissa muodostaa väliaikaisen virtuaalitiimin, jolloin eri paikoissa sijaitsevat asiantuntijat kykenevät ottamaan osaa ongelmanratkaisuun yhteistyössä paikallisen käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön kanssa. Edellä kuvatun kaltaisessa toiminnassa korostuvat yhteistoiminnan menestyksekäs organisointi ja eri osapuolten tarpeet tyydyttävät kommunikaatio- ja tietojärjestelmäratkaisut. Prosessiteollisuusympäristössä organisaatiorajapinnat ylittävä hajautettu yhteistoiminta on varsin uusi ilmiö ja tästä syystä yhteistoiminnalliset käytännöt
ovat vasta muodostumassa. Yhteistoiminnan kehittämisessä käyttäjillä on keskeinen rooli sekä palvelujen kehittämisen että hyödyntämisen näkökulmasta. 1.1 Tavoitteet ja tutkimuksen rajaus Tässä artikkelissa esitellään prosessiteollisuuden käynnissäpidon nykytoiminnan viitekehyksestä tarkastellen keskeisimpiä organisaation sisäisiä sekä organisaatiorajapinnat ylittäviä yhteistoiminnallisia tilanteita. Raportoimme prosessinohjauksen eri sidosryhmien näkökulmista havaitsemiamme käyttäjätarpeita hajautetusti tapahtuvan yhteistoiminnan kehittämiseksi. Tutkimustuloksia raportoidaan erityisesti prosessin käynnissäpidon paikallisorganisaation näkökulmasta. Koska käynnissäpitoon liittyvät toimintamallit ovat nykyisin yhä vahvemmin verkostonoituneita, paperissa tullaan myös sivuamaan etäasiantuntijapalveluita tarjoavien toimijoiden ja verkostojen roolia osana käynnissäpitoa. Käyttäjätarpeiden ja yhteistoiminnallisten tilanteiden tunnistaminen tukeutuu käyttäjäkeskeisen suunnittelun malleihin ja menetelmiin. Kerättyä tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia yhteistoimintamalleja tai yhteistoimintaa tukevaa teknologiaa toiminnan tueksi. 2 KÄYTTÄJÄTARPEET SUUNNITTELUN PERUSTANA Käyttäjätarpeilla tarkoitetaan tekijöitä, jotka tukevat käyttäjää saavuttamaan hänen työlleen asetetut tavoitteet tai ratkaisuja, jotka poistavat tavoitteiden saavuttamisen esteenä olevia ongelmia /8/. Käyttäjätarpeita kartoitettaessa pyritään usein huomioimaan useita erilaisia käyttäjäryhmiä minkä seurauksena tuloksena saadut tarpeet voivat olla osittain päällekkäisiä tai ristiriitaisia. Tällöin tarpeiden hyödyntäminen tuotekehityksessä edellyttää analysointia, priorisointi ja karsintaa. Näiden vaiheiden jälkeen valitut tarpeet voidaan dokumentoida kehitettävää tuotetta koskevina vaatimuksina. Käyttäjätarpeet ovat lähtökohta käyttäjäkeskeiselle tuotesuunnittelulle, jossa uuden tuotteen kehitystä pyritään ohjaamaan suuntaan, joka parhaiten vastaa työn suoritusta, työympäristön rajoitteita ja työntekijän toiveita. Käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta on etua sekä työnantajalle että työntekijälle. Työnantajan kannalta hyödyt tulevat työn tuottavuuden kasvun, työn laadun parantumisen ja käyttäjätuen sekä koulutuskulujen pienentymisen myötä. Työntekijä puolestaan hyötyy työskentelyolosuhteiden parantumisesta sekä työmotivaation ja käyttäjätyytyväisyyden huomioimisesta /3/. Tarpeiden kartoittamiseen suositellaan käytettäväksi erilaisia haastattelu sekä havainnointimenetelmiä /1/. Lisäksi jo suunnittelun alkuvaiheessa kannattaa rakentaa lopullisen tuotteen tärkeimmät piirteet konkretisoiva prototyyppi, jota voidaan esitellä sekä tilauksen tehneelle asiakkaalle että loppukäyttäjille. Tuotekehityksen aikaisessa vaiheessa kerätty palaute vähentää myöhemmin tarvittavien muutostöiden määrää sekä riskiä että lopullinen tuote hylättäisiin käyttötarkoitukseensa soveltumattomana. Usein tuotesuunnitteluun kohdistuvat aikataulu ja resurssipaineet rajaavat työläämmät menetelmät pois vaihtoehtojen joukosta ja suunnittelijat joutuvat tyytymään esimerkiksi tuotteen aikaisemmista versioista saatuihin kokemuksiin ja asiakaspalautteesta löydettävissä oleviin asioihin. 3 HAJAUTETUN YHTEISTOIMINNAN SUUNNITTELU Hajautettua yhteistoimintaa on tutkittu sekä aika- että paikkanäkökulmasta tietokoneavusteinen yhteistyö (CSCW) tutkimusteeman alueella. Prosessin käynnissäpidon puitteissa toteutuvat molemmat edellä mainituista tekijöistä. Tuotantoprosessi on jatkuva, ja tästä syystä toiminta on organisoitu vuoroihin. Lisäksi toimintaympäristössä on hajautettu tehtäviä tuotantolaitoksen sisäisesti ja myös yhteistyökumppaneiden kesken. Organisaatiorajapinnat ylittävää yhteistoimintaa ja sitä tukevaa teknologiaa käyttöönotettaessa on tarpeen varmistua, että yhteistoiminnalle on riittävät edellytykset. Aikaisempien tutkimusten perusteella on mm. havaittu, että juurtuneet organisaatiokulttuurit saattavat estää tai hidastaa yhteistoimintaa tukevien teknologioiden käyttöönottoa /5/. Lisäksi yhteistoiminnan tulisi tasapainoisesti hyödyttää kaikkia verkostossa mukana olevia jäseniä, jotta sillä voisi olla menestysedellytyksiä /2/. Samoin yhteistoiminnan tulisi kuormittaa tasaisesti kaikkia verkoston jäseniä /9/. Tapa, jolla ihmiset työskentelevät on usein havainnoitavissa kohtuullisin ponnisteluin. Suchmanin (1995) mukaan usein johtopäätöksiä tehdään kuitenkin sen perusteella, miltä työ näyttää, yrittämättä tarkemmin ymmärtää taustalla vaikuttavia yhteistoiminnan tavoitteita /10/. Organisaatiorajapinnat ylittävän yhteistoiminnan ja sitä tukevan teknologian suunnittelu onkin muun muassa tästä syystä koettu haasteelliseksi.
Yhteistoiminnallisien järjestelmien suunnittelu on vaativaa, ja lisäksi yhteistoiminnalliset järjestelmät usein muokkaavat toimintatapoja aiheuttaen ylimääräistä työtä /2/. Yhteistoiminnan suunnittelua voidaankin tarkastella sosioteknisestä näkökulmasta huomioiden sekä organisatoriset ja sosiaaliset käytännöt että näitä käytäntöjä tukeva teknologia. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun viitekehys pyrkii huomioimaan molemmat edellä mainituista asioista /3/. Lisäksi kyseinen viitekehys korostaa toiminnan viitekehyksen (käyttäjät, tehtävät, tavoitteet, ympäristö, välineet) kokonaisvaltaista huomioimista suunnitteluprosessin taustalla /4/. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu on vahvasti TechMediassa tehtävän tutkimustyön ja myös tässä paperissa esiteltävien käyttäjävaatimuksien taustalla. 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksessamme on kerätty aineistoa prosessiteollisuuden asiantuntijapalveluita tarjoavista asiantuntijakeskuksista ja tuotantolaitoksista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 4 asiantuntijakeskusta ja 4 tuotantolaitosta. Aineistoa kerättiin kustakin tutkimuskohteesta yhdellä tai kahdella havainnointi- ja haastattelukäynnillä. Aineiston keräämisen tavoitteena oli kartoittaa prosessinohjaukseen nykyisin liittyviä asiantuntijapalveluita ja toimintaympäristöä sekä asiantuntijakeskuksissa että tuotantolaitoksissa. Aineiston kerääminen toteutettiin talvella 2003-2004. Havainnointi- ja haastattelukäyntien aluksi käytiin yleensä läpi asiantuntijakeskuksen tai tuotantolaitoksen toimintaa yleisellä tasolla paikallisen kohteen neuvotteluhuoneessa. Tämän jälkeen työntekijöitä haastateltiin pienissä ryhmissä heidän omissa työpisteissään. Yhteen haastatteluun osallistui yhdestä viiteen haastateltavaa ja yksi tai kaksi haastattelijaa. Haastattelussa noudateltiin kontekstuaalista haastattelua /1/. Keskustelun tukena käytettiin kysymysrunkoa, mutta kysymykset käytiin läpi luontevan keskustelun ylläpitämiseksi vaihtelevassa järjestyksessä. Haastattelun ohessa haastateltava teki normaaleja työtehtäviään ja haastattelija havainnoi työn tekemistä. Haastattelun teemat käsittelivät muun muassa nykyistä kommunikaatiota, tehtäviä ja työvälineitä, etäpalvelua sekä yhteistoimintaa asiantuntijoiden kanssa. Aineiston keruun tuloksena syntyi muistiinpanoja, äänitallenteita ja valokuvia. Tutkijoiden käyttöön jäi jonkin verran myös konkreettisia työssä käytettäviä artefaktoja, esimerkiksi kopioita lomakkeista. Aineistoa analysoitiin piirtämällä vuorovaikutusmalleja, joissa visuaalisesti havainnollistettiin haastatellun henkilön tehtäviä, työvälineitä ja erityisesti työhön liittyviä vuorovaikutussuhteita. Mallit tehtiin aluksi yksittäisten haastattelujen pohjalta. Myöhemmin useita malleja liitettiin toisiinsa kuvaamaan asiantuntijakeskuksen tai tuotantolaitoksen vuorovaikutussuhteita yleisemmin. Vuorovaikutusmallien avulla luotiin kuvaus nykytoiminnasta siten, että se oli sekä tutkijoiden että haastateltujen henkilöiden ymmärtämä ja oikeelliseksi tarkastama. Tarkastaminen tapahtui erityisillä ns. validointikäynneillä, joissa tutkijoiden tuottamat vuorovaikutusmallit käytiin yhteisesti keskustellen läpi korjaten niissä olevat virheellisyydet ja epätarkkuudet. Haastateltavat kokivat vuorovaikutusmallit ensinäkemältä hieman kompleksisiksi, mutta keskustelujen edetessä kuvaustapa loppujen lopuksi loi edellytykset varsin tarkoille ja ymmärrettäville työtehtäviä ja ympäristöä koskeville havainnoille sekä tutkijoiden että haastateltavien mielestä. Aineiston analysointivaiheessa järjestettiin myös hankkeen kaikkien tutkijoiden yhteinen työpajatilaisuus, jossa esiteltiin aineistonkeruun tuloksia ja pyrittiin tunnistamaan aineiston keskeisimmät tulokset. Havainnot ryhmiteltiin tilaisuudessa sekä käyttäjäryhmien että keskeisten teemojen mukaan. Työpajatilaisuudessa esiin nousseiden trendien pohjalta valittiin neljä teemaa skenaarioiden aiheiksi. Skenaariot ovat tarinamuotoisia kertomuksia, joilla joko kuvataan nykytoimintaa tai hahmotellaan mahdollisia tulevaisuudessa toteutuvia tilanteita. Skenaarioiden avulla voidaan usein myös konkretisoida suunnitteluideoiden toteutumisedellytyksiä. Tämän tutkimuksen puitteissa skenaarioilla hahmoteltiin aineistosta nousseiden havaintojen pohjalta käynnissäpidon ja asiantuntijapalvelun tulevaisuuden kehityssuuntia. 5 TULOKSET: YHTEISTOIMINNALLISET TILANTEET JA KÄYTTÄJÄTARPEET Tutkimuksessa tunnistettiin prosessiteollisuuden käynnissäpidon piirissä tapahtuvia hajautetun yhteistoiminnan tilanteita. Tuotantolaitoksen sisällä käynnissäpidon asiantuntemus on hajautunut kunnossapitoon ja prosessinohjaukseen, johon voidaan katsoa kuuluvan myös tehtaan toimihenkilöstö (käyttöinsinööri, käyttöpäällikkö, jne.). Prosessinohjauksen ja kunnossapidon välillä on käynnissä jatkuva yhteistoiminta tuotantoprosessin pitämiseksi keskeytymättömänä ja tuotannon laadun toivottuna. Havaintojemme mukaan yhteistoimintakäytäntöihin vaikuttaa voimakkaasti esimerkiksi kunnossapidon rooli: onko se organisatorisesti ulkoistettu tai laitoksen sisäinen. Mikäli kunnossapito toimii hallinnollisesti erillisenä organisaationa, kaikkea
yhteistoiminnan kannalta keskeistä tietoa ei välttämättä pystytä perinteisin keinoin ja toimintatavoin optimaalisesti välittämään edellä mainittujen sidosryhmien välillä. Yhteistoiminnassa työskentelevät myös eri aikaan töissä olevat tai prosessilaitoksen rakenteesta riippuen samaan aikaan useampaan valvomoon hajautuneet prosessinohjauksen työvuorot yhteisen tuotantotavoitteen eteen. Havaintojemme perusteella tuotantolaitokset ovat perinteisen sisäisen verkostoistuneisuuden lisäksi yhä enenevässä määrin verkostoitumassa konsernien sisällä tai sisarlaitosten välillä. Tuotantolaitosten välillä useamman laitoksen prosessinohjaus tai kunnossapito voivat keskustella yhteistoiminnassa esimerkiksi tuotannon optimoinnista, varaosista saaduista kokemuksista, häiriötilanteista tai koulutusasioista. Lisäksi konsernien sisällä useiden tuotantolaitosten kapasiteettia koordinoidaan keskusvalvomosta käsin, jolloin keskusvalvomon ja tuotantolaitoksen toimihenkilötason välillä vaihdetaan säännöllisesti ajatuksia laitoksen tuotantosuunnitelmista ja esimerkiksi seisokkien aikatauluttamisesta. Keskusvalvomo Tuotanto-organisaatio Paikallinen prosessinohjaus Paikallinen prosessinohjaus Paikallinen kunnossapito Jaettu asiantuntemus Paikallinen kunnossapito Tuotantolaitos 1 Tuotantolaitos 2 Etäasiantuntijat Etäasiantuntijakeskus Etäasiantuntijakeskus Etäasiantuntijakeskus Kuva 1. Prosessin käynnissäpidon yhteistoimintaverkosto /6/. Tuotantolaitoksen sisällä keskitytään enimmäkseen reaaliaikaisiin prosessinohjaustilanteisiin ja lyhyen aikaperspektiivin tilanneanalyyseihin. Pidemmän aikavälin prosessinseurantaan osallistuvat ulkopuoliset asiantuntijapalveluita tarjoavat tahot. Asiantuntijat analysoivat ja optimoivat laitoksen jonkin osa-alueen toimintaa ja tarjoavat tukea paikallisen henkilöstön tueksi. Etäasiantuntijoiden ja tuotantolaitosten yhteistoiminta tapahtuu pääsääntöisesti TVT-välitteiseen yhteistoimintaan tukeutuen. Asiantuntijat keräävät tehtaalla mittausdatan tueksi näkemystä mittausdatan muutoksiin vaikuttavista tekijöistä (polttoainemuutokset, alas- ja ylösajot, jne.) Säännöllisin väliajoin asiantuntijapalveluita tarjoavat tahot käyvät myös tuotantolaitoksella keskustelemassa kasvotusten toiminnan sisältöön liittyvistä asioista. Seuraavissa kappaleissa esitetään haastatteluaineiston perusteella tunnistettuja - osittain sidosryhmäkohtaisiakin - käyttäjätarpeita. Käynnissäpidon yhteistoiminnan kannalta prosessinohjauksen osaamisella on tärkeä rooli. Prosessinohjauksessa toimivien operaattoreiden ja vuoromestareiden vastuualueet ovat viime vuosina laajentuneet ja tehtävien kirjo on lisääntynyt. Yhteistoiminnan kannalta on myös tärkeää, että yhdessä toimivat tahot tuntevat ja ymmärtävät käytettävissä olevan tiedon merkityksen ja hyödyntämismahdollisuudet samalla tavalla, esimerkiksi miten ajoohjeita käytetään ja voidaan hyödyntää eri tilanteissa. Yhdessä muiden kanssa toimiessa prosessinohjauksella on myös tarve hallita erilaisia yhteiskäyttöisiä työkaluja, kuten ymmärtää prosessia optimoivan säätösovelluksen
toimintaa. Prosessinohjauksessa on nähtävissä myös tarve kehittää jatkuvasti omaa osaamista, toimintaa ja työkäytäntöjä yhteistyössä muiden tahojen kanssa: on tärkeää päästä vaihtamaan ajatuksia niin toisten tuotantolaitosten kuin asiantuntijoidenkin kanssa. Hajautetussa työympäristössä perinteiset kommunikaatiokäytännöt eivät aina toimi vaan työntekijät tarvitsevat tarkemmin suunniteltua tukea tiedon välittämiseen. Etenkin uusien yhteistyötahojen kuten asiantuntijakeskusten tai ulkoistetun kunnossapidon tapauksessa osallistujien tulee tietää miten ja mistä asioista eri tahoille tulee kertoa. Työntekijät, joilla tarvittu tieto on eivät välttämättä edes tiedä sen kiinnostavan muitakin tai sitä kuinka hyödyllistä se voisi yhteistyökumppaneille olla. Selkeiden kommunikaatiokäytäntöjen lisäksi tarvitaan myös luottamusta eri toimijoiden välillä. Kustannussäästöjä tavoiteltaessa hajautetuissa työympäristöissä pyritään usein karsimaan kalliiksi katsottuja tapaamisia toimijoiden välillä. Samalla on kuitenkin huomioitava yhteistyön perusedellytysten säilyminen, kun toimijat eivät enää yhtä hyvin opi tuntemaan toisiaan ja heidän motivaationsa työskennellä yhdessä vähenee. Tapaamisten lisäksi käyttäjien motivaatioon vaikuttaa myös välitettävän tiedon laatu. Hajautetuissa ympäristöissä kommunikointi edellyttää usein ylimääräistä panostusta työntekijöiltä. Valmius tämän panoksen antamiseen edellyttää, että vastineeksi saatu tieto nähdään hyödyllisenä sillä turha kommunikaatio karsiutuu nopeasti muiden työtehtävien tieltä. Osansa kommunikaatiota koskevista vaatimuksista ja kommunikaatiokäytännöistä muodostaa tiedonsaannin ajoitus. Ajoituksen merkitys korostuu mikäli tietoa on tarkoitus välittää reaaliaikaisesti samalla kun monissa tilanteissa voidaan turvautua tiedon tallentamiseen myöhempää käyttöä ja laajempaa levitystä varten. Käynnissäpidon tapauksessa kommunikaation ajoituksessa on huomioitava se että suuri osa keskeisistä toimijoista tekee vuorotyötä, jolloin heidän ja muiden ryhmien väliseen tiedonvaihtoon liittyy erityisiä haasteita. Toimintaympäristölle on lisäksi ominaista, että tilanne vaatii jatkuvaa tarkkailua eikä seuraavia tapahtumia voi aina täysin ennakoida. Muutokset voivat olla nopeita, jolloin myös kommunikaatioyhteyksien tulee mahdollistaa nopeat yhteydenotot eri tahojen välillä. Tuotannon sujumiseksi prosessinohjauksen on tärkeää hahmottaa prosessin tila ja prosessinohjauksen kokonaistilanne esimerkiksi heti työvuoron vaihtuessa. Prosessinohjauksen on myös tarve olla valppaana; se takaa, että tarvittaessa pystytään reagoimaan nopeasti prosessissa tapahtuviin muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Yhteistoiminnan kannalta on tärkeää myös, että prosessinohjauksessa huomioidaan tuotantotavoitteet ja tunnetaan muut tuotantoon kohdistuvat tarpeet. Kunnossapidon puolella nousi esille kommunikaatioon, tilanteenhallintaan ja osaamiseen liittyviä tarpeita. Yhteistoiminnassa prosessinohjauksen kanssa on tärkeää saada prosessinohjauksen suunnasta viesti vikatilanteista välittömästi, jolloin tilanteiden selvittämiseen pääsee heti käsiksi. Tilanteenhallinnan kannalta on tärkeää ymmärtää kulloinenkin prosessin tila ja vian laatu, jotta pystytään arvioimaan kunnossapitotarvetta ja kunnossapitotehtävien tärkeysjärjestystä. Toisaalta tilanteenhallintaa helpottaa, jos on käytettävissä resursseja ennakkohuoltoon, mikä estää vaikeita häiriöitä. Kunnossapidon osaamisessa tärkeää on muistaa mistä mikäkin tieto löytyy ja muutenkin hallita monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Pidemmän aikavälin kannalta on tärkeää seurata ja opetella huoltoa jo laitteiden takuuaikana, jotta takuun päättymisen jälkeen on eväitä selvitä huolloista omalla osaamisella. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Yksi yleisistä ja ehkä keskeisimmistä havainnoistamme tutkimuksen pohjalta on prosessinohjausympäristön maantieteellinen, ajallinen ja organisatorinen hajautuminen. Prosessinohjauksen organisointi on muuttumassa toisaalta paikallisesta hajautuneeksi ja samalla yksittäisen organisaation hoitamasta palvelutarjoajaverkoston hoitamaksi. Sellaiset muutokset ja organisatoriset kehityskulut, joissa siirrytään yhdestä yhtenäisestä organisaatiosta useaan pienempiä osuuksia hoitaviin palveluorganisaatioihin, saattavat helposti luoda yhteistoiminnalle jopa yllättäviä teknisiä ja toiminnallisia esteitä. Erityisesti havaintomme jo nykytilanteessa vaikuttavasta kunnossapidon toiminnasta hallinnollisesti erillisenä organisaationa nostaa esiin sen seikan, että toimijoiden fyysisestä läheisyydestä huolimatta yhteistoiminnan ratkaisuja on mietittävä uusista lähtökohdista käsin. Tulevaisuudessa prosessinohjausta tehdään maantieteellisesti hajautuneissa asiantuntijaverkostoissa, joissa perusvaatimuksena on riittävä yhteinen, jopa reaaliaikainen, tietoaines tarkasteltavasta prosessista ja sen ympäristöstä. Organisatoriset, sopimusteitse rakennettavat yhteistoimintakäytännöt asettavat merkittäviä haasteita myös kohdeympäristön työvälineiden, erityisesti yhteistoimintaa tukevien tiedonhallintajärjestelmien kehittämiselle. Käytännön tasolla haasteet ilmenevät esimerkiksi organisaation sisäiseen käyttöön tarkoitettujen tiedon- ja työnhallintajärjestelmien
tarkoituksenmukaisena näkyvyytenä ja käyttömahdollisuutena kaikille niiden tietoja tarvitseville tahoille. Uusissa prosessinohjauksen työ- ja tietojärjestelmäkehityshankkeissa onkin tarpeen yhä vahvemmin mallintaa niiden teknisten tehtävien ja toimien lisäksi, joihin välineitä suoranaisesti käytetään, myös niitä organisatorisia ympäristöjä, joissa vaaditaan integroitumista verkostossa toimiviin yhteistoimintatahoihin. Näiden teknistoiminnallisten piirteiden tarkempi tutkiminen ja kehittäminen onkin yksi uuden sukupolven yhteistoimintaa tukevien prosessinohjausjärjestelmien keskeisiä tehtäviä. 7 LISÄTIETOA TechMedia (Technology Mediated Knowledge Services for Distributed Work Environments) on Tekesin ja yhteistyöyritysten rahoittama tutkimushanke. TechMedia-hanketta koordinoivat Teknillinen korkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto. Hankkeen yhteistyöyrityksinä ovat toimineet Metso Oyj, Metso Automation, Metso Paper, Fortum Service, Nokia Oyj, Jyväskylän teknologiakeskus, Descom, RecIT Solutions ja Idean Research. Tutkimushanke kuuluu Tekesin Fenix-teknologiaohjelmaan. Lisätietoja tutkimushankkeesta: http://www.soberit.hut.fi/techmedia 8 LÄHTEET /1/ Beyer, H. and Holtzblatt, K. : Contextual Design: Defining Customer-Centered Systems, Morgan Kaufmann Publishers, San Francisco, USA, 1998. /2/ Grudin, J. (1988). Why CSCW applications fail: problems in the design and evaluation of organizational interfaces. Proceedings of CSCW '88, 85-93. /3/ ISO 13407, 1999. Human-Centred Design Processes for Interactive Systems.. Switzerland. International Organization for Standardization. pp.25 s. /4/ ISO 9241-11, 1998. Ergonomic Requirements for Office Work with Visual Display Terminals (VDTs) Part 11: Guidance on Usability. Switzerland. International Organization for Standardization. pp. 22. /5/ Orlikowski, W. J. Learning from notes: Organizational issues in groupware implementation. The Information Society, 9(3), 1993, pp. 237-250. /6/ Korpilahti, H., Nieminen, M. & Koskinen T.: ICT Support for Trans-Organizational Knowledge Networks in Process Control. Proceedings of the 2004 Human Aspects of Advanced Manufacturing: Agility and Hybrid Automation (HAAMAHA 04) Galway, Ireland, August 25-27, 2004. /7/ Koskinen, T., Korpilahti, H., Paunonen, H., Oksanen, J., & Kovalainen, M.: Expert Centers: Providers of Remote Expert Services in Process Control. IFAC-HMS 2004. Analysis, Design, and Evaluation of Human- Machine Systems. Atlanta, Georgia, USA, 2004. /8/ Kujala S.: User Studies: A Practical Approach to User Involvement for Gathering User Needs and Requirements, Acta Polytechnica Scandinavica, Mathematics and Computing Series No. 116, Polytechnica Kustannus Oy, Helsinki, Finland, 2002. /9/ Rogers, Y. (1994). Exploring obstacles: Integrating CSCW in evolving organizations. Proceedings of CSCW 94, 67-78. /10/ Suchman, L. (1995). Making work visible. Communications of the ACM, Volume 38, Issue 9 (September 1995).