Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke 2012 2014 1 Nina Moilanen MULTIAN KESKUSTA Rakennusinventointiraportti
2 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 3 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO 1. Johdanto 3 Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointiprojekti 3 Multian keskustan inventointi 4 Aikaisemmat selvitykset 7 2. Multian kunta 8 3. Multian keskusta 11 Kuvaus 11 Historia 15 Keuruun sivukylästä oman kunnan kirkonkyläksi alueen varhaiset vaiheet 15 Sotien jälkeiset vuosikymmenet 21 1960 1970-luvut kirkonkylästä moderniksi kuntakeskukseksi 24 1980-luvulta 2010-luvulle Multian keskusta viime vuosikymmeninä 27 4. Rakennettu kulttuuriympäristö 30 Vanhin rakennusperintö 30 Jälleenrakennuskausi 32 1960- ja 1970-luku kaupunkimaista rakentamista ja asumisen uusia ihanteita 36 1980-luvulta 2000-luvulle 38 5. Rakennetun kulttuuriympäristön tila 2012 41 6. Inventoidut alueet ja kohteet 45 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 45 Maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 48 Paikallisesti merkittävät alueet ja kohteet 56 Muut inventoidut kohteet 73 Lähteet 75 Graafinen suunnittelu ja kannen kuva Jussi Jäppinen Tulostus Kopijyvä 2013 Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointiprojekti Keski-Suomen museo aloitti vuoden 2012 alussa koko Keski-Suomen maakuntaa koskevan kolmivuotisen modernin rakennusperinnön inventointihankkeen, joka on pilottihankkeena ainutlaatuinen Suomessa. Inventoinnin tarkoituksena on tuottaa tutkimustietoa uudemmasta rakennusperinnöstä. Hankkeen yhteistyötahoina ja rahoittajina toimivat Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen museo ja Keski-Suomen kunnat. Yhteistyötä tehdään myös Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -tutkimushankkeen kanssa. Suomi on modernin rakennusperinnön suurvalta maamme rakennuskannasta noin 80 % on syntynyt viimeisten 60 vuoden aikana. Tarve modernin rakennusperinnön tutkimukselle on suuri, sillä juuri tämän aikakauden rakennuksiin ja ympäristöihin kohdistuvat suurimmat muutos- ja jopa purkamispaineet, mutta rakennus- ja aluekohtaista tutkimustietoa sotien jälkeisestä ajasta on vielä vähän. Tutkimustarve on kirjattu Keski-Suomen kulttuuriympäristöohjelmaan 2005 2015, Keski-Suomen maakuntaohjelmaan 2011 2014 ja Keski- Suomen museon alueellisen toiminnan nelivuotissuunnitelmaan 2011 2013. Inventointien myötä saadaan uutta tietoa kullekin paikkakunnalle ominaisesta rakennusperinnöstä, sen rakennushistoriallisista, rakennustaiteellisista, historiallisista ja maisemallisista arvoista. Kaikissa kunnissa tehtävän inventoinnin myötä saadaan kokoavaa tietoa rakennetun ympäristön erityispiirteistä maakunnallisella tasolla. Inventoinnin tulosten on lisäksi tarkoitus palvella kuntien maankäytön suunnittelua, kaavoitusta ja laadukasta korjausrakentamista. Tutkimustulokset toimivat tausta-aineistona maakuntakaavoituksessa. Projektin aikana kartoitetaan, millaista on keskisuomalainen moderni rakennettu kulttuuriympäristö. Tutkimus on kertomus keskisuomalaisten kuntien taajamien nopeasta muuttumisesta hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Tämän vuoksi inventoinnissa on pääasiassa keskitytty aluekokonaisuuksien hahmottamiseen: taajama- ja kyläkuvan kehitykseen ja kaavoituksen kautta syntyneisiin ympäristöihin. Inventoinneissa huomio kohdistuu pääosin julkiseen raken-
4 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 5 tamiseen. Inventoinnissa kiinnitetään huomiota myös liikenneympäristöihin, teollisuusrakennuksiin ja -ympäristöihin sekä asuinrakennuksiin pihapiireineen. Inventointi keskittyy ajallisesti vuodesta 1945 aina 2000-luvulle saakka. Uudemman rakennusperinnön kartoittamisen yhteydessä tarkistetaan kuntien vanhojen inventointiaineistojen ajantasaisuus. Tarkistettujen alueiden laajuus vaihtelee kuntakohtaisesti aikaisemman inventoinnin tarkkuuden mukaisesti. Multian keskustan inventointi Multian modernin rakennusperinnön inventointi tehtiin osana edellä esiteltyä maakunnallista inventointihanketta. Multialla inventointialueeksi valittiin kunnan keskustan taajama oheisen kartan rajauksen mukaisesti. Aluerajaus käsittää keskustan asemakaavoitetut alueet, niiden reuna-alueita ja joitakin yksittäiskohteita taajama-alueen ulkopuolelta. Kaikkiaan kaksi kuukautta kestänyttä inventointityötä tehtiin useassa vaiheessa vuoden 2012 aikana. Inventoinnin teki Keski-Suomen museon projektitutkija Nina Moilanen. Inventointiraportti valmistui maaliskuussa 2013. Rakennusinventoinnissa dokumentoitiin Multian keskustan rakennettua kulttuuriympäristöä, kerättiin tietoa alueen rakennuskannasta ja määriteltiin inventoitujen kohteiden kulttuurihistoriallinen arvo. Yksittäisten kohteiden inventoinnin lisäksi Multian keskustaa tarkasteltiin aluekokonaisuutena, selvitettiin sen rakentumisen vaiheita ja rakennetun ympäristön ominaispiirteitä. Tässä inventointiraportissa luodaan kokonaiskuva alueesta, sen rakennusperinnöstä ja historiasta. Raportissa on myös inventoitujen kohteiden lyhyt esittely. Tarkempi kohde- ja rakennuskohtainen tieto on tallennettu Keski-Suomen museon käyttämään KIOSKI-inventointitietokantaan. Viime sotien jälkeisen ajan modernin rakennusperinnön kohteiden arvottaminen on tässä vaiheessa alustavaa. Arviot kohteiden kulttuurihistoriallisesta arvosta täsmentyvät kolmivuotisen inventointihankkeen valmistuessa, kun kohteita voidaan tarkastella ja vertailla koko maakunnan mittakaavassa. Tämän vuoksi inventointiaineistoon saattaa tulla vielä muutoksia, jotka kirjataan KIOSKI-tietokantaan. Raportin valokuvat on ottanut Nina Moilanen vuonna 2012, jollei kuvatekstissä muuta mainita. Arkistokuvat ovat Keski-Suomen museon kuva-arkistosta. Multian keskustan rakentumista ja historiaa selvitettäessä käytettiin lähteinä kirjallisuutta, arkistoaineistoja, vanhoja karttoja, ilmakuvia sekä haastatteluja. Arkistolähteitä olivat Multian kunnan arkistoimat rakennuslupa-asiakirjat, muut rakennuspiirustukset ja rakennus- ja korjaussuunnitelmat sekä asemakaavojen ja yleiskaavojen kartat selostuksineen. Kirjallisuuslähteistä merkittävimpiä olivat Vanhan Ruoveden historia -kirjasarjan Multiaa käsittelevät teokset, erityisesti Mauri Mönkkösen teos Multian historia 1866 1975. Inventoinnin arkistotyövaihe ajoittui toukokuulle ja kenttätöitä tehtiin osittain niiden yhteydessä. Pääosin kenttätyö tehtiin kuitenkin heinä-elokuussa 2012. Alueen rakennettua ympäristöä dokumentoitiin kenttätyöjakson aikana valokuvaamalla ja kirjallisin muistiinpanoin. Pyrkimyksenä oli kartoittaa rakennukset, rakennusryhmät ja maisemakokonaisuudet, jotka kuvastavat alueen historiaa ja kulttuuriympäristön muotoutumista. Uusia kohteita valittaessa keskityttiin nuorempaan rakennuskantaan viime sotien jälkeisistä vuosista 2000-luvulle asti. Kaikkiin aiemmin inventoituihin kohteisiin tehtiin maastotarkastus. Työn valmistuttua inventointilomakkeet postitettiin kohteiden omistajille palautteen antoa varten. Kohteiden valinnassa pyrittiin huomioimaan
6 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 7 mahdollisimman laajasti erilaisia historiallisia ilmiöitä, elämänaloja ja ajanjaksoja kuvastavia rakennuksia. Valitut kohteet inventoitiin vakiintunein rakennustutkimuksen menetelmin. Ne arvotettiin seuraavilla kriteereillä, jotka pohjautuvat muun muassa Lakiin rakennusperinnön suojelemisesta (4.6.2010/498). harvinaisuus tai ainutlaatuisuus: kohde edustaa esimerkiksi harvinaista rakennustyyppiä, rakennustapaa, arkkitehtuurisuuntausta tai häviävää rakennuskantaa tyypillisyys: kohde kuvastaa esimerkiksi tietyn aikakauden ja/tai paikkakunnalle luonteenomaisia piirteitä edustavuus: kohteella on aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet, jotka ovat säilyneet hyvin alkuperäisyys: kohde voi olla alkuperäisessä tai sitä vastaavassa käytössä ja/tai sen alkuperäinen arkkitehtuuri, idea ja/tai rakennustapa on edelleen havaittavissa. Muutokset ovat siihen luontevasti tehtyjä. historiallinen todistusvoimaisuus: merkitys historiallisen kehityksen, tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä. Historiallinen merkitys voi liittyä esimerkiksi taloushistoriaan, sivistyshistoriaan tai henkilöhistoriaan. yhtenäisyys: alueen rakennuskanta on syntynyt ja/tai säilynyt yhtenäisenä tyylillisesti tai maisemallisesti. Yksittäinen kohde voi olla merkittävä osana tällaista kokonaisuutta. kerroksellisuus: näkyvissä on eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakennuksen rakentamisen hoidon ja käytön historiaa, mikä tuo jatkuvuutta ympäristöön. Kyseessä voi olla myös alue ja sen eri-ikäinen rakennuskanta, mikä kuvastaa historiallista kehitystä ja arvostuksia. rakennushistoriallinen merkitys: rakennustaiteellisten tai -teknisten kokonaisuuksien, piirteiden ja osien säilyneisyys, alkuperäisyys, tyypillisyys, edustavuus tai harvinaisuus. Kyseessä voi olla myös esimerkki tietystä rakennustyypistä. maisemallinen merkitys: miljöö- ja maisemakokonaisuuksien yhtenäisyys (esimerkiksi ajallinen tai rakennustapaan liittyvät) tai toisaalta kerroksellisuus eli eri aikakausien kehitysvaiheiden näkyminen ympäristössä. Kohde voi olla myös maisemallinen kiintopiste. Aikaisemmat selvitykset Multialla on tehty koko kuntaa koskeva rakennusinventointi vuonna 1985. Inventointi oli osa silloisessa Keski-Suomen läänissä tehtyä rakennusperinnön tallennusta. Inventoinnin teki Keski-Suomen museon tutkija Osmo Kaitalehto. Koko kunnan alueelta inventoitiin tuolloin 131 rakennuskohdetta ja aluetta, joista 15 sijaitsi vuoden 2012 inventointialueella. Multialle ei ole tehty kulttuuriympäristöohjelmaa. Tielaitoksen Keski-Suomen tiepiiri teki vuonna 1997 selvityksen Keski-Suomen tiepiirin yleisten teiden ympäristön tilasta. Yhtenä selvityksen osa-alueena analysoitiin taajamateiden ja niitä ympäröivien taajamien kulttuuriympäristöä ja taajamakuvaa. Selvityksen raportit laativat Mervi Hytönen ja Alisa Pitkänen. Kohteiden arvioinnissa on lisäksi käytetty seuraavia käsitteitä: historiallinen merkitys: historiallisesta todistusvoimaisuudesta tuleva arvo (asutushistoriallinen, sivistyshistoriallinen, henkilöhistoriallinen, aatehistoriallinen, teollisuus- ja taloushistoriallinen, uskomus- ja tapahistoriallinen, historiallisiin tapahtumiin liittyvä).
8 MULTIAN KUNTA 9 2. Multian kunta Multia on Keski-Suomen länsiosassa sijaitseva noin 1 800 asukkaan kunta. Pinta-alaltaan kunta on 766 km 2 suuruinen. Multia kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän vuonna 1993 laatimassa maisemamaakuntajaossa osittain Suomenselän alueeseen ja osittain Hämeen viljely- ja järvimaahan. Keski-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2005 tekemässä Keski-Suomen maakunnallisessa maisemaselvityksessä maisemamaakunnat jaettiin pienempiin osa-alueisiin. Multian pohjoisosa kuuluu tässä osa-aluejaossa Suomenselän vedenkoskemattomaan metsäylänköön. Kunnan eteläosa kuuluu Keuruun seutuun ja tarkemmin Keuruun mäkiseen metsämaahan. Keuruun seudun maasto on vaihtelevaa mäkimaata, jossa vuorottelevat kalliot, moreenikasaumat, harjujaksot, järvet, joet ja lammet, metsät ja suot. Vesireitit ovat olleet merkittäviä kulkuväyliä. Keuruun seutu erottuu omaksi kulttuurialueekseen, jolla on pitkälle ulottuva historia. Maa- ja metsätalouskulttuuri on saanut vaikutteita sekä Hämeestä että Savosta. Multian eteläosan maisemalle on ominaista karut selänteiden metsämaat, kumpuileva kankaremaa, joka muuttuu pohjoista kohti yhä soisemmaksi ja karummaksi. Alueen asutus on harvaa yksinäisasutusta, joka paikoitellen on saanut mäkiasutuksen piirteitä. Alueella on ollut myös laajoja kaskimaita. Kunnan pohjoisosa kuuluu Suomenselän vedenkoskemattomaan metsäylänköön, jossa maasto on suhteellisen tasaista ylänköä, lähes kokonaan vedenkoskematonta karua metsäseutua. Multian alueen korkein mäki on Sauna-aho. Kunnan pohjoisosan alueella ei ole yhdistäviä vesireittejä, ja alue onkin jäänyt harvaan asutuksi syrjäseuduksi. Asutus sijoittuu harvakseltaan moreenimäille. Karu ja soinen maasto ovat rajoittaneet maankäyttöä ja asutuksen leviämistä. Multia on itsenäistynyt omaksi hallintopitäjäkseen vuonna 1868. Sitä ennen kunta oli osa Keuruuta. Multian alueen varhaisin pysyvään peltoviljelyyn pohjaava asutus on syntynyt 1500-luvulla. Vielä keskiajalla Multia, kuten suuri osa muustakin Keski-Suomesta oli viljelemätöntä korpea, jota hämäläiset omistivat eräsijoinaan. Alueen asuttaminen käynnistyi, kun kuningas Kustaa Vaasa peruutti vuonna 1552 eräomistukset kruunulle ja määräsi erämaat asutettaviksi. Ensimmäinen Multialle asettunut uudisasukas oli Vanhan Ruoveden historia I -teoksen mukaan Tarhapään Montisenjärvelle eli Mäntyseen asettunut hämäläissyntyinen Tuomas Kerpponen. Erämaiden asutuskaudella vuoteen 1570 mennessä Multialle perustettiin kaikkiaan 12 taloa. Uudisasukkaita tuli sekä Hämeestä että Savosta. Tämän jälkeen taloluvun kasvu oli hyvin hidasta lähes kahdensadan vuoden ajan. Vuonna 1600 Multialla oli 16 taloa ja vuonna 1700 22 taloa. Erityisesti 1600-luvun lopun suuret nälkävuodet ja 1700-luvun alun Isoviha koettelivat paikkakuntaa, ja taloluku kääntyi 1600-luvulla hetkeksi jopa laskuun. Vuonna 1747 annettiin asetus, jonka mukaan perintö- ja kruununtiloja sai halkoa useihinkin pienempiin osiin, jos vain tilan koko sen salli ja osat olivat elinkelpoiset. Asetus sai Multiallakin tilaluvun nopeaan nousuun. Vuoteen 1800 mennessä Multian taloluku kasvoi 52 taloon ja vuoteen 1860 mennessä jo 92 taloon. Myös väkiluku kasvoi. Kun vuonna 1835 Multialla asui 1 344 asukasta, oli jo 25 myöhemmin kunnan väkiluku noussut 2 226 asukkaaseen. Vuoden 1917 lopulla asukkaita oli jo 4 125. 1930-luvulla väestön kasvu pysähtyi yhteiskunnan liikkuvuuden lisäännyttyä ja teollisuustyöpaikkojen vetäessä väkeä kaupunkeihin. Suurimmillaan kunnan asukasluku oli sotien jälkeisenä aikana asutustoiminnan myötä. Vuonna 1949 kunnassa asui noin 4 400 henkilöä. Tästä kuitenkin alkoi laskeva suuntaus. Kunnasta poismuutto alkoi jo 1950-luvulla ja kiihtyi 1960- ja 1970-luvulla elinkeinorakenteen muutoksen myötä. Multia oli monien muiden keskisuomalaisten kuntien tapaan pitkään elinkeinoiltaan maa- ja metsätalouteen pohjaava. Vielä 1950-luvun lopulla kaksi kolmesta multialaisesta eli maa- ja metsätaloudesta. Maataloustuotteiden ylituotannosta 1960-luvulla alkanut elinkeinorakenteen muutos koetteli Multiaa ankarasti. Vuonna 1975 maa- ja metsätaloudesta sai elantonsa enää alle puolet multialaisista. Kahdessa vuosikymmenessä lopetettiin Multialla maatalous 85 tilalla. Maaseudun väestö alkoi muuttaa kaupunkeihin työpaikkojen perässä. Toisaalta myös Multialle syntyi uusia teollisuuden ja palveluiden elinkeinoja. Tällä hetkellä kunta on elinkeinorakenteeltaan palveluvetoinen, sillä 54 % työväestöstä saa elantonsa palveluista, 21 % alkutuotannosta ja 22,2 % jalostuksesta (tilanne 31.12.2010). Kunnan verkkosivuilla olevassa kunnan toimintastrategiassa Multiaa luonnehditaan seuraavasti: Multian kunta on vireä ja viihtyisä pienkunta, joka tarjoaa asukkailleen tasokkaat peruspalvelut. Edulliset ja luonnonkauniit tontit ja asuntoalueet
10 MULTIAN KESKUSTA 11 ovat houkutelleet kuntaan asumaan mm. etätyötä tekeviä henkilöitä. Kunnan maine viihtyisänä asuinkuntana on houkutellut muutenkin lisää asukkaita, joiden työpaikat ovat muualla. Uusien asukkaiden myötä on palvelujen kysyntä kasvanut ja se on lisännyt myös palveluelinkeinoissa työpaikkojen määrää. Maatalouden rakennemuutos ja Euroopan yhdentymiskehitys on koetellut kovin ottein maaseutua. Kunnan haja-asutusalue ei kuitenkaan ole autioitunut, koska vahva metsätalous sekä erikoistuminen ovat muuttaneet maatilat monitoimitiloiksi ja näin antaneet maaseudun asukkaille tarvittavan toimeentulon. Teolliset työpaikat ovat lähinnä pienyrityksissä, jotka ovat erikoistuneet korkeaan osaamiseen ja taitoon. Puun jatkojalostus on merkittävää. Kunnan kulttuurielämä on vilkastunut suuresti kuntaan muuttaneiden ihmisten osallistuessa paikkakunnan kulttuuritapahtumiin. Multia on tunnettu erinomaisena luonto- ja kalastusmatkailukohteena. Matkailusta saa merkittävä määrä kuntalaisia toimeentulonsa. Seudullinen yhteistyö on Läntisen Keski- Suomen alueella kehittynyt suotuisasti ja kaikkia kuntia hyödyttävällä tavalla. Kunnallisia tehtäviä hoidetaan enenevässä määrin kuntien yhteistyönä tai ostamalla niitä joko naapurikunnilta tai yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Multian kirkko sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla kolmen järven välisellä kannaksella. Komea puukirkko korkeine torneineen on maisemassa hallitseva ja tärkein kirkonkylän maamerkki. 3. Multian keskusta Kuvaus Inventointialue vuoden 2012 inventoinnissa on Multian kirkonkylän taajamaalue sekä muutamia yksittäiskohteita taajaman ulkopuolella. Multian kirkonkylä on pienehkön maaseutupaikkakunnan kuntakeskusta. Se sijaitsee kolmen järven tuntumassa, niiden loivilla rantarinteillä ja -kumpareilla, osittain järvien välisellä kolmihaaraisella kannaksella sekä harjulla. Vesistöjen runsaus ja useaan suuntaan avautuvat järvinäkymät tuovat omaleimaisuutta taajamalle. Maasto alueella on pienipiirteisen vaihtelevaa. Kunnan poikki kulkee harvakseltaan luode-kaakko -suuntaisia harjujaksoja, joista yksi kulkee kirkonkylän läpi. Multian kirkonkylän taajama on yleisilmeiltään pienipiirteinen, vehreä ja viihtyisä. Taajaman kokonaishahmo on selkeä, ehyt ja tähtimäinen, luon-
12 MULTIAN KESKUSTA 13 Puistomainen keskusaukio Multian liikekeskustassa antaa vehreyttä taajamakuvaan. Aukion ympärille asettuu useita vanhoja rakennuksia muodostaen tunnelmallisen perinteisen kirkonkylämiljöön. Puiston puiden takana kuvassa häämöttää entinen Säästöpankin liiketalo. Jälleenrakennuskauden tyyppitalot ovat Multian kirkonkylässä yleisiä. Puutarhamaisten pihojen ympäröimät talot muodostavat yhtenäisiä varsin idyllisiä asuinalueita. Multian vanha hautausmaa eli Sinervän Hautausmaa sijaitsee kirkonkylän pääraitin Keskustien varressa. Hautausmaa kiviaitoineen ja vehreine puineen on tärkeä osa Multian kirkonkylän miljöötä. nonelementit, vesistöt ja maastonmuodot rajaavat taajamaa. Pohjoisen metsäisille alueille rajautuminen on hieman hahmottumaton. Taajamarakenne on väljähkö. Taajaman havaittavia mäkiä ovat Ahjomäki, Keskusmäki sekä Siltalamminkangas. Multian kirkonkylän maamerkki on kolmen järven väliselle kannakselle sijoittuva kirkko korkeine torneineen. Kirkon lähiympäristöön sijoittuu suuri osa keskustan vanhimmasta rakennuskannasta: pappila, lukkarila, entinen kunnantupa, Valkolan kauppa, vanha Säästöpankin talo ja nahkuri Mustosen talona tunnettu rakennus sekä vanha hautausmaa kiviaitoineen. Taajamakuvallisesti erityisen merkittäviä alueita ovat kirkon, keskusaukion, hautausmaan ja Härkölammen ympäristöt. Keskusaukion ympärillä sijaitsevat vanhat rakennukset luovat taajaman keskustaan tunnelmallisen ja omaleimaisen historiallisen miljöön. Rakennettu kulttuuriympäristö Multian kirkonkylässä on historiallisesti kerroksellista. Vanhimmat rakennukset sijoittuvat siis pääosin kirkon läheisyyteen. Jälleenrakennuskausi on erityisesti keskustan pääraitin tuntumassa näkyvä ja paikoin vallitseva ajallinen kerrostuma. Paikoitellen jälleenrakennuskauden pienipiirteiset omakotitalomiljööt ovat yhtenäisyydessään taajamakuvallisesti merkittäviä. Keskustien varteen on sijoittunut keskustan kaupalliset palvelut. Niitä varten on rakennettu 1960 1980-luvuilla joitakin vanhasta ra-
14 MULTIAN KESKUSTA 15 kennuskannasta melko voimakkaasti poikkeavia liikekiinteistöjä. Mittakaava on kuitenkin tuolloinkin säilynyt pienipiirteisenä. Kunnalliset palvelut sijoittuvat pääosin hieman liikekeskustan ulkopuolelle: kylän eteläosassa Kouluniemessä on koulukeskus, kirjasto ja terveyskeskus, Multianniemessä vanhusten palvelukeskus Poukama ja Kissalanrinteessä lasten päiväkoti. Uudemman pientaloasutuksen painopistealueita ovat Multianniemi, Lukkarinvuori-Kouluniemi, Kissalanrinne-Majaniemi ja Kuivaniemi-Matopelto. Rivitalot ovat suosittu asumisen muoto omakotitalojen ohella. Melko suuria rivitaloalueita on Multianniemessä ja Kissalanrinteen alueella. Kerrostaloja on vain kaksi. Ne sijaitsevat liikekeskustassa, hieman sivussa raittien varsista ja ovat vain kaksikerroksisia, joten ne eivät riko varsin pienipiirteisenä pysyneitä raittikokonaisuuksia. Teollisuusalueita on kirkonkylän itäosassa Ahjomäen alueella, Siltalammintien varressa Multian Saha Oy:n alue ja tien toisella puolella sijaitseva pieni teollisuusalue sekä pieni alue valtatie 18 pohjoispuolella. Teollisuusrakentaminen Multian kirkonkylässä on suhteellisen nuorta, ja pääosin rationalistista, lähinnä teollisuushalleja. Multian Sahan alueen vanhin sementtitiilinen rakennusosa lienee toiminnan alkuajoilta 1940 1950-luvulta. Muuten sahan rakennuskanta on uusiutunut. Sahan läheisyydessä sijaitsevat asuin- ja konttorirakennukset ovat historialtaan ja arkkitehtuuriltaan mielenkiintoisia. Niitä ei kuitenkaan ehditty tutkia vuoden 2012 inventointiprojek- Vanhusten palvelukeskus Poukama Multianniemessä edustaa Multian keskustan laadukasta modernia arkkitehtuuria. Multian Sahan rakennuttama konttori- ja asuinrakennus on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen. Vuoden 2012 inventointiprojektin aikana kohdetta ei päästy inventoimaan. tin yhteydessä. Moderni rakennusperintö erityisesti 1980-luvulta lähtien on Multialla osittain varsin edustavaa. Multian kunnan rakennuttamat julkiset rakennukset ovat arkkitehtuuriltaan laadukkaita, lisäävät keskustan omaleimaisuutta ja ovat taajamakuvaa kohentavia. Kokonaisuutena Multian keskustan rakennusperintö kuvastaa monipuolisesti eri vuosikymmenten rakentamisen tapaa, arkkitehtuurin ja asumisen ihanteita eri aikoina, palveluiden kehitystä ja perinteisen puukirkonkylän muutosta moderniksi maaseudun taajamaksi. Historia Keuruun sivukylästä oman kunnan kirkonkyläksi alueen varhaiset vaiheet Inventointialueen vanhin talo Multia (myöhemmin Multianniemi) perustettiin 1560-luvulla. Talo oli pitkään nykyisen taajama-alueen ainoa. Kirkonkyläksi alue alkoi muodostua, kun Multiasta tuli vuonna 1795 Keuruun rukoushuonekunta. Kirkkorakennuksen paikaksi valittiin hyvien vesireittien äärellä rukoushuonekunnan alueen keskellä sijaitseva Multian maakirjakylä. Kirkko rakennettiin kolmen järven, Iso Multianjärven, Pieni Multianjärven ja Sinervän väliselle kannakselle vuosina 1795 1796. Lovisa Charlottan kirkkona tunnettu
16 MULTIAN KESKUSTA 17 Multian pappila pihapiireineen on yksi vanhimpia kirkonkylän taloista. Kuvassa pappilan koristeellinen ulkorakennus, jonka on suunnitellut todennäköisesti Keski-Suomen maatalousseuran rakennusmestari Jalmari Kuronen. rakennus oli puinen, tasavartinen ja sisäviisteinen ristikirkko aumattuina kattoineen ja ristiharjan lyhtyineen. Rukoushuonekunnan papille saatiin virkatalo, kun multialaiset ostivat papilleen 1/8 manttaalin suuruisen kruununtilan, johon maaherra antoi päätöksellään 15.9.1807 lisää 3/8 manttaalia kruunun liikamaista. Pappilan perustaminen liittyi jollain lailla Multian taloon, sillä isojaossa 1835 merkittiin Multian talo jaetuksi kahtia. Toinen puoliskoista oli Multian pappila. Maanmittauslaitoksen rekisterin mukaan lukkarin puustelli on puolestaan perustettu vuonna 1824. Vuonna 1831 Multiasta tuli Keuruun kappeliseurakunta. 1800-luvun lopulle asti vain kirkko, pappila ja lukkarila erottivat kirkonseutua muista seudun harvaan asutuista kylistä. 1800-luvun lopulla alkoi kuitenkin vilkas jakso, jolloin kirkon ympärille alkoi kehittyä uudenlaisia elinkeinoja ja toimintaa. Maakaupan vapauduttua vuonna 1859 maaseudun kirkonkyliin alkoi nopeasti nousta kauppaliikkeitä. Multian kirkonkylän ensimmäisen kaupan avasi Georg Alfred Boman vuonna 1863. Vuonna 1866 kaupan avasi Matts Ottelin, joka piti kauppaansa vuoteen 1882 asti. 1870-luvulla avattiin kaksi uutta liikettä, kun Vilhelm Uitamoinen ja Keuruulla toiminut kauppias E. Damstén avasivat kumpikin oman kauppansa. 1800-luvun lopulla maaseudun kauppojen toimintaedellytykset paranivat, kun tukkikauppa toi rahaa syrjäseuduille. Vuonna 1893 kirkonkylässä alkoi toimia myös Tirkkosen leipurinliike. Muu- Nahkuri Tirkkosen rakennuttama kunnallistalonakin toiminut rakennus on Multian keskustan harvoja 1800-luvun rakennuksia. Sen takana kuvassa näkyy nykyinen kunnanvirasto. tamaa vuotta myöhemmin vuonna 1896 Tirkkonen rakensi itselleen uuden asuinrakennuksen, jonka tupaa hän vuokrasi kunnan käyttöön kokoushuoneeksi. 1800-luvun kauppakartanot ovat Multian kirkonkylästä jo hävinneet, mutta kunnantupana tunnettu rakennus on säilynyt kirkonkylän keskustassa. Liike-elämän käynnistymisen lisäksi toinen 1800-luvun lopun merkittävä muutos oli liikenneolojen kohentuminen. Multia itsenäistyi omaksi hallintopitäjäkseen vuonna 1868. Vastaperustettu paikallishallinto kiinnitti heti huomiota pitäjän heikkoihin tieoloihin. 1860-luvulle asti ainoa tie pitäjässä oli Keuruun kirkonkylästä Multian kirkolle kulkeva maantie. Vuosina 1877 1879 tehtiin maantiet Multian kirkonkylästä Uuraisille ja vuosina 1887 1888 kylätie Petäjäveden Töysästä Sahrajärven Valkolan talon kohdalle. Saarijärven-Myllymäen tie raivattiin vuosien 1891 1893 hätäaputöinä. Ensimmäinen läpikulkuyhteys saatiin vuonna 1879, kun rakennettiin Keuruun-Multian-Uuraisten maantie. Lisäksi talolliset kunnostivat omin voimin kirkkopolkuja hevoskärryillä ajettaviksi teiksi. Liikenneolojen kohentuessa paikkakunnalle perustettiin myös ensimmäiset kestikievarit. Multian ensimmäinen kestikievari perustettiin vuonna 1881 Peurakumpuun, mutta kirkonkylä sai pian oman kievarinsa. Vuonna 1884 kestikievari alkoi nimittäin toimia Multianniemen talossa. Samana vuonna lukkarilaan tuli myös postitoimisto.
18 MULTIAN KESKUSTA 19 1800-luvun lopun vilkkaaseen ajanjaksoon liittyy myös sivistys- ja yhdistystoiminnan varhaisia vaiheita. Multian nuorisoseura perustettiin vuonna 1896. Ensimmäinen kansakoulu Multialle saatiin vuonna 1871. Koulun perusti Pylkönmäeltä kotipitäjäänsä palannut kansakoulunopettaja Abram Ruoranen. Ruoranen osti Multian talon kirkonkylästä, ja koulu alkoi toimia sen tiloissa. Vuoden 1874 alusta alkoi kansakoulun siirtolaisuuden aika, kun Ruoranen joutui luopumaan tilastaan. Ensiksi koulua pidettiin Isojärven Haapalassa, ja opettaja maksoi omasta pussistaan kouluvuokrankin. Kun sitten talollinen Heikki Hokkanen lupasi antaa koululle tilat maksutta, siirtyi opetuspaikka pitäjän toiselle laidalle Tarhapään Heikkalaan. Ruoranen sairastui vuoden 1875 lopulla, mutta hankki itselleen sijaisen omilla varoillaan. Aluksi opettajana oli Jyväskylän seminaarista nuori opettajakokelas Edvin Emil Sjöberg ja myöhemmin seminaarinoppilas Aapo Pajunen. Viimeiset vuotensa Ruorasen koulu toimi kirkonkylässä kauppias Sihvon kauppakartanossa. Kunnallisen kansakoulun rakentamisesta päätettiin kuntakokouksessa 19.1.1880. Tontti saatiin ilmaiseksi seurakunnan lahjana. Seinähirsien ja pärekaton tekourakan otti talollinen Jonas Uitamo. Muissakin töissä käytettiin vain paikallisia ammattimiehiä. Koulu vihittiin käyttöön 1.10.1880. Multian kirjasto oli perustettu jo vuonna 1865 lahjoitusvaroin. 1800-luvun lopun nälkävuosien aikana toiminta kuoleutui, mutta kirjasto perustettiin uudelleen talollinen G. A. Raitasen ja opettaja Ruorasen aloitteesta vuonna 1872. Maaseudun varhaisinta teollista toimintaa olivat usein myllyt, ja joskus niiden yhteydessä toimivat pienet sahat ja pärehöylät. Multian kirkonkylän lähellä Uitamonkoskessa sijaitsevan myllyn alkuvaiheista ei ole paljoakaan tietoa. Vuonna 1881 mylläri ja maalari Kaarle Virtanen osti Uitamonkosken myllyn ja siihen kuuluneen myllypalstan liikemies Christian Tjäderiltä. Virtanen rakensi koskeen uuden kookkaan tullimyllyn vuosina 1888 1890. Myllyllä oli tämän jälkeen monia eri omistajia. Mylly oli aikanaan hyvin suosittu sen hyvän ryynikoneen ansiosta, ja myllyssä kuljettiin jauhattamassa Uuraisilta ja Keuruulta asti. Uudenlaista teollista toimintaa Multialle syntyi, kun vuonna 1893 perustettiin Multian yhtiömeijeri. Meijerin alue saatiin vuokraamalla Rosenlewiltä Rauhalan parin hehtaarin tontti kirkonkylän läheisyydestä. 1900-luvun alku oli Multialla yhdistystoiminnan ja osuuskunta-aatteen aikaa. Multialle perustettiin vuonna 1900 Maalaisseura, joka ajoi maatalouden Uitamonkosken 1880-luvulla rakennettu vesimylly kuvastaa maaseudun varhaista, melko pienimuotoista teollista toimintaa. kehittämistä. Seuran aatemaailmassa pellervolaisuudella oli keskeinen osa. Vuonna 1903 perustettiin Multian työväenyhdistys. Yhdistys rakensi ensimmäisen seurantalonsa vuosina 1910 1911. Vuonna 1919 perustettiin Voimistelu- ja urheiluseura Multian Jyske. Vasemmistolaisesti ajattelevat urheilijat puolestaan perustivat samoihin aikoihin TUL:n alaiset urheiluseuran nimeltä Multian Köntys. Multian Jyske rakensi vuosina 1924 1926 Multian kirkonkylään urheilukentän, jota pidettiin 1920-luvun lopulla maakunnan parhaana maaseutukenttänä. Vuonna 1905 perustettiin osuusmeijeri, joka osti vanhan yhtiömeijerin 6000 markalla. Toiminta ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle toivotulla tavalla. Meijerin koneisto oli huonokuntoinen ja sopimaton. Myöskään henkilökunta ei pysynyt työssään. Meijeri oli kannattamaton ja lakkautettiin jo 1908. Multian Osuuskassa perustettiin vuonna 1915 Vilhulan talossa pidettyjen maamiesseuran luentopäivien yhteydessä. Toiminta loppui kuitenkin jo vuonna 1917. Multian Osuuskauppa avattiin kirkonkylässä 30.1.1905. Vuonna 1917 osuustoimintaliikkeen jakaantuessa puolueettomana itseään pitäneeseen SOK:on ja sosialistijohtoiseen OTK:n tuli Multian Osuuskaupasta OTK:lainen. Sisällissodan aikana Osuuskauppa siirtyi kuitenkin porvareiden haltuun ja erosi Kulutusosuuskuntien Keskusliitosta. Tämän seurauksena kuitenkin työväestö ja
20 MULTIAN KESKUSTA 21 pienviljelijät Multialla alkoivat karttaa Osuuskauppaa, ja sen kannattavuus heikkeni lopulta haaramyymälöiden perustamisesta huolimatta niin paljon, että Multian Osuuskauppa siirtyi 1920-luvun alussa Keuruun Osuuskaupan nimiin. OTK:lainen Osuuskauppa Mäki-Matti puolestaan avasi myymälän kirkonkylässä 2.5.1922. Mäki-Matin aika Multialla lakkasi vuonna 1941, kun Multian myymälä siirtyi Osuusliike Keski-Suomen haltuun, kunnes 1970-luvun alussa se palasi jälleen Mäki-Matille. Vuosisadan alkuvuosikymmeninä kirkonkylässä oli myös monia yksityiskauppiaita. Tavaravalikoima karttui 1920 1930-luvuilla esimerkiksi valmisvaatetavaroilla, kengillä, maataloustarvikkeilla ja lannoitteilla. Kirkonkylän suurimmat kaupat olivat Verner Valkolan ja Emil Koppisen sekatavaraliikkeet. Vuonna 1932 Koppisen sekatavaraliike muutettiin perheyhtiöksi Multian Kauppa Oy -nimisenä. Kauppa menestyi niin hyvin, että vuonna 1938 rakennettiin uudet toimitilat. Verner Valkola aloitti kaupankäynnin entisessä Palosessa vuonna 1919. Pankkitoiminnasta Osuuskassan lisäksi vastasi Multian Säästöpankki, joka oli alkanut toimia jo vuonna 1902. Säästöpankkia ja apteekkia varten rakennettiin kunnan ensimmäinen tiilirakenteinen liiketalo vuonna 1930, joka komeana rakennuksena erottui pienipiirteisessä puukirkonkylässä. Multian kirkonkylä oli ennen viime sotia vielä pieni ja väljä. Maisemaa hallitsivat kirkko, pappila (kuvassa vasemmassa reunassa ylhäällä) ja lukkarila (vasemmassa reunassa alhaalla). Liikekeskustassa nykyisen Multianraitin kohdalla oli useita pieniä liikekiinteistöjä. Nahkuri Mäkisen talo näkyy Härkölammen rannan tuntumassa kuvassa keskellä alhaalla kahden vesistön välisellä kannaksella. Multian Säästöpankin liikekiinteistö näkyy kuvassa lähimpänä oikeaa reunaa. Maisema on viljelysten vuoksi paljon nykyistä avoimempi. Kuvaaja Veljekset Karhumäki. Keski-Suomessa virisi 1920 1930-lukujen aikana useita rautatiehankkeita. Monet niistä liittyivät Pohjanmaan ja Savon ratojen välille etelästä pohjoiseen kulkevan rautatien rakentamisen suunnitteluun. Yksi näistä hankkeista oli radan rakentaminen Haapamäeltä Haapajärvelle. Multian kunta liittyi tätä ajaneeseen komiteaan. 1930-luvun lopulla paikkakunnalla sai kannatusta Haapamäeltä Saarijärvelle suunnatun radan rakentaminen. Hanke eteni niin pitkälle, että se oli mukana eduskunnan vuonna 1938 hyväksymässä vuosien 1939 1946 rautatierakennusohjelmassa. Sota tuli kuitenkin väliin, ja sotien jälkeen suunnitelma haudattiin. Yksi rautatiehanketta aktiivisesti ajaneista multialaisista oli liikemies Arvi Peuru. Peuru rakennutti 1930-luvun lopulla kivirakenteisen liikerakennuksen, jossa alkoi toimia Hotelli Peuru. Onkin arveltu, että Peurun hotellin rakentamisen taustalla oli usko rautatien tuloon. Sotien jälkeiset vuosikymmenet Sodan syttyminen vuonna 1939 merkitsi kotirintamalla hiljaiseloa ja esimerkiksi liike-elämän taantumista. Sotien jälkeen alkoi koko maassa ennennäkemättömän vilkkaan rakentamisen aika. Sotien tuhojen korjaamisen ja jälleenrakentamisen lisäksi Karjalan siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoiminta kosketti koko maata. Sodan aikana sisäasiainministeriö valmisteli siirtolaisten asuttamista erilaisilla suunnitelmilla, jotka kuitenkin muuttuivat kulloisenkin sotilaallisen tilanteen mukaan. Kesäkuun lopussa 1944 suunniteltiin, että Multialle sijoitetaan 650 pyhäjärveläistä ja 980 Ruokolahtelaista evakkoa. Lokakuussa 1944 sijoitussuunnitelmassa oli varattu Multian osalle enää 650 pyhäjärveläistä ja näiden 130 kotieläintä. Lopullisesti toteutetussa suunnitelmassa Multian osalle tuli 85 lumivaaralaista. Maata hankittiin asuttamista varten maanhankintalain mukaisilla lunastuksilla. Keväällä 1944 perustettiin Multialle pitäjäntoimikunta etsimään asutettaville viljelyskelpoisia maita. Tärkeämpi merkitys oli kuitenkin asutusneuvoja Edvin Tuohikummun johtamalla siirtoväen vuokratoimikunnalla. Sopivin paikka siirtolaisille löytyi Multialta Soutujoen varresta. Sinne rakennettiin muutaman vuoden sisällä 22 asutustilan karjalaiskylä. Maanluovuttajat oli jaettu maanhankintalain mukaan kahteen eri ryhmään: ensisijaisiin ja toissijaisiin luovuttajiin. Ensisijaisiin luovuttajiin kuuluivat valtio, kunnat, rappiotilojen omistajat, yhtiöt, seu-
22 MULTIAN KESKUSTA 23 rakunnat ja maanomistajat, joiden pääasiallinen toimeentulo tuli muualta kuin maataloudesta. Toissijaisia maanluovuttajia olivat kaikki muut maanomistat. Multialla kirkonkylä oli lähes kokonaan pappilan ja lukkarilan maita. Multian kirkonkylään rakennettiinkin sotien jälkeen seurakunnan maille runsaasti uusia omakotitaloja, jotka muodostavat etenkin Nuukalankujan, Sepäntien ja paikoitellen Keskustien varteen yhtenäisiä kokonaisuuksia. Multian vuosisadan alun pieni muutaman kauppakartanon, kansakoulun ja kunnantalon käsittävä keskusta, jonka maisemaa edelleen kirkko ja sen takana sijainneet pappila ja Multianniemen talo hallitsivat, alkoi vasta 1950-luvulla muuttua nykyaikaiseksi, tiheästi asutuksi taajamaksi. Seuraavilta vuosikymmeniltä lähtien 1800-luvun ja 1900-luvun alun hirsiset kaupparakennukset pihapiireineen vaihtuivat vähitellen uudenaikaisiin mataliin kivi- ja tiilirakennuksiin. Sotien jälkeinen aika merkitsi Multialla, kuten muillakin paikkakunnilla julkisten palveluiden vilkasta kehitystä. Tämä näkyi myös rakentamisessa, ja kirkonkylään valmistui 1940- ja 1950-lukujen aikana terveystalo neuvoloi- Multian kirkonkylän raitti kirkontornista kuvattuna luultavasti 1940-luvun lopussa. Kuvassa etualalla oikealla vastavalmistunut terveystalo. Kylämiljöö on vielä väljä. Multian kirkonkylä alkoi rakentua tiiviiksi keskustaksi melko nopeasti 1950-luvulla. Kuvaaja Antti Pänkäläinen. Multian Saha Oy:n teollisuusalue on näkyvä osa kirkonkylän maisemaa. Taaempana näkyvä sementtitiilinen osa lienee yrityksen alkuajoilta. Yritys aloitti toimintansa mylly- ja sähköyhtiönä ja laajensi toimialansa sahateollisuuteen hieman myöhemmin. neen, uusi tiilirakenteinen kansakoulu ja paloasema, joka tosin on sittemmin purettu. Kunnanlääkärin uusi asuin- ja vastaanottotalo valmistui vuonna 1960. Kunta alkoi osallistua myös liikuntaharrastuksen kehittämiseen 1940-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1950 kuntaan perustettiin urheilulautakunta, ja vuosina 1952 1953 kunnassa oli ensimmäistä kertaa urheiluohjaaja. Multian kunta osti vuonna 1951 kirkonkylän urheilukentän Multian Jyskeeltä. Kunta teki kentälle heti peruskorjauksen, jonka kuluihin saatiin 83 % avustusta veikkausvoittovaroista. Myös liike-elämä vilkastui sotien jälkeen. Kirkonkylän raitin varteen valmistui 1950-luvulla ainakin Osuusliike Keski-Suomen uusi myymälä ja Multian Osuuskassan uusi toimitalo. Nuoranteen saha perustettiin vuonna 1943 alun perin sähkö- ja mylly-yhtiöksi. Osakkaina yhtiössä olivat Arvi Peuru, Aapo Palomäki, Vihtori Lehtonen, Toivo Hakala ja Lauri Jarkko. Kirkonkylän sähköistys oli alkanut Arvi Peurun toimesta muutamaa vuotta aikaisemmin, kun Peuru tuotti hotelli Peurun rakennuksen kellarissa sähköä pienellä generaattorilla. Välillä sahayhtiö joutui Matti Ohtosen, Olavi Vartiaisen ja Tarmo Rauramaan nimiin, kunnes Erkki Hannula osti tilan 1949. Vuonna 1952 Hannula möi sahan toiminimelle Nuoranne & Pojat. Multian Sahana nykyään tunnettu sahayhtiö lienee vanhin edelleen Multialla toimiva yritys.
24 MULTIAN KESKUSTA 25 1960 1970-luvut kirkonkylästä moderniksi kuntakeskukseksi Maaseudun väestömäärä oli suurimmillaan 1950-luvulla, kunnes elinkeinojen rakennemuutos alkoi tyhjentää maaseutua väestön muuttaessa kaupunkeihin ja maalaiskuntien taajamiin. Viimeistään tässä vaiheessa kirkonkylistä alkoi kehittyä moderneja maaseudun keskustaajamia useine palveluineen. 1960-luvulla Multian kunta aktiivisesti kohotti kirkonkylän palvelutasoa tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Tämä osoittautui merkittäväksi asiaksi muun muassa vuoden 1968 kuntauudistustoimikunnan mietinnössä, jossa Multian kunnan säilyttämistä itsenäisenä puolsi sen kehittynyt kirkonkylä. Julkisia rakennuksia 1960- ja 1970-lukujen aikana ei kuitenkaan rakennettu kovin monia. Koulukeskuksen alueelle tehtiin uudisrakennus keski- ja kansalaiskoulua varten vuonna 1969. Multian uusi kunnanvirasto valmistui puolestaan vuonna 1966. Kunta ryhtyi 1960-luvulla vaikeutumassa olleen elinkeinorakenteen vuoksi toimenpiteisiin työpaikkojen saamiseksi kuntaan. Vuonna 1963 kunta valitsi teollisuutta kehittämään erityisen teollistamistoimikunnan. Kunnan myötävaikutuksella entisissä kunnantuvan tiloissa aloitti vuonna 1967 toimintansa Keski-Suomen Neule. Se työllisti aluksi 12 henkeä. Vuonna 1973 yritys siirtyi kunnan rakentamaan teollisuushalliin. Yrityksen mentyä konkurssiin jatkoi hallissa farkkutehdas. Vuonna 1973 aloitti toimintansa elinkeinolautakunta ja Multian kunta kehitti kirkonkylänsä palveluita ja pyrki edistämään työllisyyttä 1960- ja 1970-luvun muuttuvissa oloissa. Uusi kunnanvirasto valmistui vuonna 1966. vuonna 1975 kuntaan palkattiin elinkeinoasiamies-suunnittelusihteeri. Vuonna 1975 paikkakunnalla oli kuusi pienteollisuusyritystä. Työntekijöitä niissä oli yhteensä 66. Paikkakunnan huonoja kulkuyhteyksiä pidettiin syynä yritysten vaikeaan saatavuuteen paikkakunnalle. Sotien jälkeisen ajan muutoksia olivat Multialla kuten muuallakin maassamme rakentamisen muuttuminen luvanvaraiseksi. Rakentamista taajamissa alettiin säädellä kaavoituksella. Kirkonkylän rakentumisen vaiheita onkin hedelmällistä tarkastella kaavoitushistorian kautta. Multian kirkonseudun rakennuskaava vahvistettiin lääninhallituksessa 25.10.1963. Samalla kuntaan laadittiin rakennusjärjestys, joka vahvistettiin 16.4.1962. Ensimmäisen rakennuskaavan laati maanmittausinsinööri Erkki Laine. Rakennuskaavan tavoitteena oli tuolloin osoittaa keskustan tulevaisuuden rakentamisohjelma mahdollisimman hyvin olemassa oleviin oloihin soveltuvaksi, ja se suunniteltiin lähinnä täydentämään vanhaa taajamarakennetta, sillä tuolloin taajaman tulevaa kasvua ei ennakoitu kovin suurisuuntaiseksi. Kirkonkylässä asui vuoden 1960 väestölaskennan ennakkotietojen mukaan 609 henkilöä, eikä vielä osattu täysin ennakoida maatalouden rakennemuutoksen aiheuttaman muuttoliikkeen vaikutuksia. Asuntoja liikerakennusten korttelialueet sijoitettiin pääasiassa vanhaa täydentäen jo olevien teiden varsiin. Näiltä teiltä suunniteltiin syvyyden saamiseksi lyhyitä sisäpihateitä. Uusia asuinalueita suunniteltiin vain yksi pappilan takaisille maa-alueille. Tätäkin pidettiin lähinnä reservialueena. Yleisille rakennuksille varattiin alueet entisiltä paikoilta. Koulun tulevia uudisrakennuksia varten osoitettiin koulun läheisyyteen suhteellisen suuret alueet. Myös kirkonkylän vesihuoltoa alettiin kehittää, ja kaavaan merkittiin alueet sekä vesitornia että likavesien puhdistamoa varten. Vesitornia ei kuitenkaan rakennettu, vaikka vuonna 1965 aloitettiin muutoin kirkonkylällä vesihuoltosuunnitelman mukaiset rakennustyöt. Teollisuutta oli kaava-alueella hyvin vähän, joten teollisuusalueet merkittiin melko pieniksi. Kaavaan merkittiin teollisuusalueiksi Nuoranteen sahan paikka sekä sen vieressä tien toisella puolella oleva pienehkö alue. Hieman suurempi teollisuusalue varattiin Väätäisiin vievän tien varrelle. Puistoalueita kaavoitettiin lähinnä rannoille, jotta kaikille luotaisiin mahdollisuus päästä veden ääreen. Pienehköjä puistoja sijoitettiin myös asutuksen väliin lähinnä lasten leikkipaikoiksi. Urheilukentälle varattiin paikka sen ole-
26 MULTIAN KESKUSTA 27 massa olevalta alueelta huomattavasti laajennettuna. Retkeilyä varten Kuivaniemeen merkittiin suurehko leirintäalue. Loma-asutukselle varattiin alueita Multianjärven rannalta. Varsinaiseen asumiseen liittyvän liikenteen teiden rungon muodostivat olemassa olevat maantiet, jotka jäivät kokoojateiksi, joihin liittyy sitten asuntosisäpihateitä. Uusia kokoojatien luokkaa olevia teitä olivat alueen eteläosassa uuden maantien rinnakkaistie maantien länsipuolelle, urheilukentän sivuitse menevä tie sekä uudelle hautausmaalle menevä tie. Merkittävä muutos kirkonkylän miljöössä olisi ollut kaavaan merkitty uusi maantiesuunta Keuruu-Uurainen. Uusi maantielinjaus kulki kaavan suunnitelman mukaan Multian kirkonkylän vanhimman osan halki Pieni Multiajärven poikki kirkon ja pappilan välistä jättäen alleen osittain lukkarilan pihapiirin, johon kaavoitettiin huoltoaseman rakennuspaikka. Jos tielinjaus olisi toteutunut, olisi se hävittänyt kirkonkylän perinteistä miljöötä rajulla tavalla. Elinkeinojen raju rakennemuutos ja pientilojen kannattavuuden lasku aiheutti Multiallakin voimakkaan muuttoliikkeen. Kaupunkeihin muuton ohella hajaasutusalueiden asukkaita muutti runsaasti kirkonkylään 1960- ja 1970-lukujen aikana. 1970-luvulla kirkonkylässä podettiin asuntopulaa. Kunta hankki maata seurakunnan ja yksityisten kanssa tekemillään kaupoilla, ja rakennutti niille asuntoja. Tähän aikaan aloitettiin muun muassa pappilan takaisten peltomaiden rakentaminen. Omakotitalojen rinnalle tuli uutena asumismuotona rivi- ja kerrostalot: Ensimmäiset rivitalot rakennettiin kirkonkylään vuonna 1972 ja ensimmäinen kerrostalo, As Oy Tanula, vuonna 1973. Kerrostaloista ei pienessä kirkonkylässä koskaan tullut kovin yleisiä, sillä taajamaan on tehty vain kaksi kerrostaloa. Asuntopulasta huolimatta vuoden 1963 rakennuskaavaratkaisulla edettiin melko pitkään, ja kaavaan tehtiin vain pieniä muutoksia ennen 1980-lukua. Merkittävä kaavamuutos oli kuitenkin vuonna 1977 vahvistetussa rakennuskaavan muutoksessa toteutettu liikennealueiden uusi suunnitelma. Tuolloin Uurainen-Keuruu teitä yhdistävä ohitustievaraus poistettiin kaavasta. Kirkonkylän raitin linjaus Kouluniemessä muutettiin kulkemaan nykyisellä paikallaan raitin kulkiessa aiemmin lähempänä Härkölampea suunnilleen nykyisen kevyen liikenteen väylän paikalla. Uusi tielinjaus kulki kuitenkin lukkarilan pihapiirin läpi ja tilan pihapiirin paikalle merkittiin kaavaan rivitalon rakennuspaikka. Vuonna 1978 kaavoitettiin nykyisen Multianrannantien tuntumaan Honkatien-Kelokujan ja Mäntytien-Käpykujan pientaloalueet. Myös Rauhalantietä jatkettiin ja sen sekä uuden Kissaniementien varteen tuli uusia omakotitalojen ja rivitalojen rakennuspaikkoja. Syynä kaavan laajentamiseen oli, että kunnalla ei ollut omistuksessaan rakentamiseen käytettävää aluetta, ja yksityisten alueiden rakentuminen ei ollut edennyt toivomusten mukaan. Uusi alue oli pääosin kunnan omistama. Vuonna 1979 syntyi Ahjotien ja Kisällikujan teollisuusalue kaavan laajennuksena. 1980-luvulta 2010-luvulle Multian keskusta viime vuosikymmeninä 1980-luvulla Multian rakennuskaavaa uudistettiin laajemmin. Muutoksen ja laajennuksen ensimmäinen vaihe vahvistettiin 10.5.1982. Muutettava, laajennettava ja kumottava alue käsitti lähes kokonaan Multian kirkonkylän silloin voimassa olleen rakennuskaava-alueen. Kaavan tavoitteena oli erityisesti liikennealueiden suunnittelu uudelleen ja mitoittaminen sen hetken tilanteen mukaan sekä kevyen liikenteen rakentamissuunnitelman sovittaminen rakennuskaavaan. Samalla rakennuskaavan sisältöä tarkistettiin. Multialla oli järjestetty myös keskustan kehittämiseen liittyvä ideakilpailu, jossa syntyneitä uusia ajatuksia ja ideoita pyrittiin sovittamaan kirkonkylän rakennuskaavaan. 1980-luvun aikana Multian kirkonkylän rakennuskaavaa laajennettiin useita kertoja uusien pientaloalueiden rakentamista varten. Vuonna 1982 vahvistettiin rakennuskaavan laajennus Multianniemen alueelle ja Kuivaniemeen eli Keskustien ja Leirintäalueen väliselle alueelle. Molempien kaavojen tavoitteena oli uusien pientalotonttien osoittaminen. Multianniemeen lisäksi kaavoitettiin alue vanhainkodille. Vuonna 1984 vahvistettiin Lukkarinvuoren ja Multianrannan rakennuskaavat, joiden tavoitteena oli pientalotonttien kaavoittaminen ja Lukkarinvuoressa myös paikan olosuhteiden parempi huomioiminen ja ympäristöön sopiva rakentaminen. 1980-luvun lopussa tehtiin lisäksi useita pienempiä rakennuskaavan muutoksia. Vuonna 1988 vahvistetussa Multianniemeä koskevassa rakennuskaavan muutoksessa rakennetun kulttuuriympäristön säilyttäminen nousi ensi kertaa esille. Kaavan tavoitteeksi asetettiin rakennuskaavan uudistaminen paremmin arvokkaan ympäristökokonaisuuden huomioon ottavaksi ja rakennussuojelun välineeksi. Toisaalta kaavan laajennuksella
28 MULTIAN KESKUSTA 29 Multian kirkonkylän uudehkoilla asuinalueilla rivitalot ovat yleinen asumismuoto. Rivitalojen rakentaminen alkoi 1970-luvulla, mutta niitä rakennettiin runsaasti myös 1980- ja 1990-luvuilla. Kuvassa Kissalanrinteen asuinalueen rivitaloja. haluttiin osoittaa alueet asutuksen, uuden hautausmaan ja virkistyksen tarpeisiin sekä turvata alueella olevien palveluelinkeinojen jatkuvuuden kaavalliset edellytykset. Lisäksi haluttiin saada aikaan kaavalliset edellytykset kevyen liikenteen väylän rakentamiseen Pappilantien varteen. Erilaisin suojelumerkinnöin kaavaan merkittiin Multian kirkko, seurakuntatalo, pappila, lukkarila ja Metsolan kartano eli Multianniemi. Multialle laadittiin vuosina 1984 1985 myös kirkonkylää koskeva osayleiskaava 1990-luvulla tehtiin useita kaavamuutoksia eri puolille kirkonkylää. Muutosten tavoitteena oli rakennuskaavan kehittäminen asumisen, elinkeinojen ja liikenteen sen aikaista tilannetta ja tarpeita paremmin vastaaviksi ja kehittää kirkonkylän aluetta osayleiskaavan ratkaisuperiaatteiden pohjalta. Myös 2000-luvulla asemakaavaa on muutettu ja laajennettu useita kertoja muun muassa Sinervänrannan alueella, leirintäalueella, Petäjävedentien varressa, Ahjonmäessä, Kukon risteysalueella, Hallinsalmella, Lukkarinvuoressa, Teppolan ja Matopellon alueella sekä Siltalamminpuron alueella. Useimpien kaavamuutosten taustalla on ollut pientalotonttien kaavoittaminen ja valtatie 18 uuden linjauksen myötä tehtävät muutokset liikennealueissa. Vuonna 2008 laadittiin myös Multian keskustan rantojen strateginen osayleiskaava, jonka tarkoituksena oli laatia yleiskaava rantojen kokonaisvaltaista kehittämistä varten. Aiemmin rannat olivat kauttaaltaan kaavoitettu puistoiksi ja virkistysalueiksi sillä ajatuksella, että kunta rakentaisi rannoille kevyen liikenteen väyliä lenkkipoluiksi ja maisemateiksi. Oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei kunnalla ollut taloudellisia mahdollisuuksia tai ehkä tarvettakaan rakentaa kaikille järville kevytväyliä, ja kaavassa etsittiinkin uusia rakennuspaikkoja järvien rannoilta. Strategisella osayleiskaavalla oli vaikutusta asemakaavoitukseen, sillä uutta asutusta on osoitettu asemakaavoissa tavoitteiden mukaisesti. Siinä missä 1960- ja 1970-luvuilla kunnan julkisten palveluiden rakentaminen oli Multialla vähäistä, on kunta rakennuttanut 1980- ja 1990-luvuilla useita rakennuksia erilaisille palveluille. Vuonna 1982 tehtiin Kirjasto-kuntotalo, vuonna 1986 rakennettiin vanhusten palvelukeskus ja vanhainkoti Poukama ja vuonna 1992 puolestaan terveyskeskus ja lasten päiväkoti.
30 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ 31 4. Rakennettu kulttuuriympäristö Vanhin rakennusperintö Suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta vuosisataisiin perinteisiin pohjannut hirsirakentaminen oli Suomessa ylivoimaisesti yleisin rakentamisen tapa aina viime sotiin asti. Multialla, kuten Keski-Suomessa yleensä, rakennuskulttuuriin on yhdistynyt piirteitä sekä idästä että lännestä. Multian kirkonkylä muodostui vielä 1800-luvulla kirkon, pappilan, lukkarilan ja Multianniemen (myöhemmin Metsola) taloista ja niiden viljelyksistä. Alue alkoi rakentua tiiviimmäksi kyläkeskukseksi vasta 1900-luvulla. Ennen 1900-lukua tehtyjä rakennuksia on siksi Multian kirkonkylässä varsin vähän. 1800-luvun rakennuksia on kuitenkin säilynyt juuri pappilan, Metsolan ja lukkarilan pihapiireissä. 1800-luvulta säilynyt rakennusperintö Multian kirkonkylässä on varsin komeaa virkatalorakentamista ja vaurasta talonpoikaisrakentamista. Pappilan kertaustyylisessä päärakennuksessa on kartanomaisia piirteitä aumattuine taitekattoineen ja barokkihenkisine frontoneineen. Lukkarilassa yhdistyy 1800-luvun lopun kertaustyyli ja 1900-luvun alun jugendarkkitehtuurin piirteet. Metsolan päärakennus puolestaan on hieman pohjalaisvaikutteinen. Sen siro ja hienopiirteinen kuisti on perimätiedon mukaan Multian kirkon entinen sakasti. Kaikissa näissä ra- Vasen: Multian pappila on yksi kirkonkylän vanhimmista taloista. Pappilan komea päärakennus on valmistunut vuonna 1819 ja laajennettu nykyasuun vuonna 1883. Oikea: Multianniemen eli Metsolan päärakennuksessa on monikulmainen kuisti, jossa on hienopiirteiset moniruutuiset ikkunat. Empirehenkinen ikkunamalli kapiteelimaisine koristeineen on suosittu Multian ja Keuruun rakennusperinnössä. Tyyliteltynä sitä tapaa jopa navetoissa ja piharakennuksissa. Kuvissa Metsolan päärakennuksen, Multian pappilan päärakennuksen ja Metsolan navetan ikkunat. kennuksissa yhdistävänä piirteenä on ikkunamalli. Ikkunoiden empirehenkinen listamalli on suosittu Keuruun ja Multian perinteisessä rakennuskannassa. Ikkunamalli on todennäköisesti lainattu Keuruun Kangasmannilan pappilasta. Multian pappilassa ja Metsolassa on päärakennusten lisäksi säilynyt edustavat pihapiirikokonaisuudet. Metsolan, pappilan ja Lukkarilan lisäksi 1800-luvun rakennusperintöä inventointialueella edustavat myös Multian vanha kunnantupa Multianraitin varressa, Multian kotiseutumuseona toimiva entinen pitäjänmakasiini sekä Uitamonkosken mylly, joka sijaitsee hieman taajaman ulkopuolella. Myös Sinervän hautausmaa on perustettu vuonna 1890. Multian kirkko on rakennettu nykyasuunsa vuonna 1900. Se on tehty laajentamalla ja muuttamalla 1700-luvulla rakennettua hirsikirkkoa. Myös kirkkotarha on 1700-luvulta. Nykyinen kirkkorakennus on itätornillinen poikkilaivainen pitkäkirkko, jonka kertaustyylisessä arkkitehtuurissa on vaikutteita muun muassa gotiikasta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kirkonkylässä oli nähtävissä elinkeinoelämän vilkastumisen myötä erityisesti elinkeinoihin liittyvää rakentamista. Liikekeskustassa on säilynyt 1900-luvun alusta Valkolan kauppana tunnettu vanha liikekiinteistö, nahkuri Mäkisen talona tunnettu rakennus sekä Säästöpankin ja Hotelli Peurun entiset kiinteistöt 1930-luvulta. Säästöpankin ja Hotelli Peurun talot eroavat perinteisestä hirsirakennuksista kivitaloina. Erityisesti vanhan säästöpankin klassistinen rakennus on arkkitehtuuriltaan edustava, erinomaisesti ulkoasultaan säilynyt ja kuvastaa pankkiarkkitehtuurille ominaista arvokkuutta. Kirkonkylän itäosassa on lisäksi työväentalo Ahjola 1930-luvulta. Sen
32 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ 33 läheisyydessä Keskustien tuntumassa sijaitsee muutamia 1920 1930-luvun pieniä asuinrakennuksia, joita ei kuitenkaan vuoden 2012 inventoinnin aikana tarkasteltu aikataulullisista ja inventoinnin painotukseen liittyvistä syistä. Jälleenrakennuskausi Viime sotien aikana rakentaminen Multialla oli vähäistä. Sotien jälkeen koko maassa alkoi intensiivinen jälleenrakentamisen aika. Sotien tuhojen korjaamisen lisäksi oli asutettava suuri määrä Karjalasta evakuoituja ihmisiä. Rakentamista haittasi varojen, materiaalien ja keinojen niukkuus. Asuntotuotantoa pyrittiin valtion johdolla tehostamaan muun muassa rakennusalan standardisoinnilla, pientalojen tyyppipiirustusten laatimisella sekä teollisesti esivalmistettujen talotyyppien suunnittelulla ja tuotannolla. Sotien jälkeisenä aikana kansainvälisiin suuntauksiin perustuneen ankaran 1930-luvun funktionalismin jälkeen etsittiin suomalaisiin oloihin ja tehtäviin soveltuvia ratkaisuja. Aikakauden arkkitehtuuria on luonnehdittu jälkifunktionalistiseksi, mutta tyyli oli 1930-luvun pelkistettyä funktionalismia runsaampaa ja romanttisempaa. Rakentamisessa pyrittiin taloudellisuuteen, mutta pienillä muotoilun keinoilla ja detaljeilla saatiin koristeaiheita arkiseenkin rakennukseen. Arkkitehtuurin kieli oli selkeää ja helposti luettavaa. Pulasta ja kiireestä huolimatta rakennettiin enimmäkseen varsin laadukasta ja kestävää: rakentaminen oli vielä käsityövaltaista ja menetelmät ja materiaalit perinteisiä. Jälleenrakennuskauden arkkitehtuurissa heijastuu yhtenäiskulttuurin aika eikä arkkitehtuurin merkkikohteiden ja arkirakentamisen välillä tyylillisesti ollut radikaalia eroa. Jälleenrakennuskauden rakennukset ovat selkeästi erotettavissa oleva, määrällisesti runsas, yhtenäinen historiallinen kerrostuma suomalaisessa rakennusperinnössä. Jälleenrakennuskauden symboliksi on noussut aikakaudelle tyypillinen puolitoistakerroksinen rintamamiestaloksikin kutsuttu tyyppitalo, joka yleistyi sekä kaupunkien että maaseudun maisemassa. Tyyppipiirustuksin toteutetuilla rakennuksilla oli useita suunnittelijatahoja, muun muassa eri ministeriöiden alaisuudessa toimivat rakennusosastot. Merkittävässä roolissa oli Suomen Arkkitehtiliiton Jälleenrakennustoimisto, jossa arkkitehdit suunnittelivat asuinrakennuksia talkootyönä. Jälleenrakennuskauden tyyppitaloissa toistuvia Tyypillinen jälleenrakennuskauden puolitoistakerroksinen puutalo piharakennuksineen. Nuukalankujan tyyppitaloalue Pajulahden eteläpuolella on yhtenäisimpiä ja edustavimpia jälleenrakennuskauden tyyppitaloja Multialla. piirteitä ovat korkea sokkeli, kuutiota lähentelevä noppamainen rakennusmassa, jossa huonetilat on ryhmitelty yhden sydänmuurin ympärille sekä jyrkähkö harjakatto. Perusrungon ulkopuolella on harja- tai pulpettikattoinen kuisti tai umpieteinen. Tyyppitaloja rakennettiin aluksi hirrestä, mutta rankorakenne yleistyi nopeasti. Siinä kantavan rungon muodostavat puutolpat, jota jäykistää vinolaudoitus. Eristeenä käytettiin yleensä purua ja tiiviyttä tuomassa tervapaperia. Ulkoverhouksena oli rappaus tai puu, yleensä vaakalaudoitus tai pystylaudoitus saumoja peittävällä rimoituksella. Usein melko väljille puutarhamaisille tonteille rakennettuja taloja reunustivat pensasaidat, ja pihapiireihin kuului yleensä myös talousrakennuksia tai pieni navetta.
34 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ 35 Multian kirkonkylässä 1940- ja1950-luvun rakennusperintö on varsin näkyvässä osassa. Jälleenrakennuskauden tyyppitalot hallitsevat Keskustien vartta etenkin Matopellon alueella. Lisäksi Sepäntien ja Nuukalankujan varsille ja koulukeskuksen lähiympäristöön on rakennettu pieniä noin kymmenen talon tyyppitaloryhmiä. Erityisesti Sepäntien ja Nuukalankujan tyyppitaloalueet ovat yhtenäisiä, edustavia ja pienipiirteisyydessään idyllisiä. Aluekokonaisuuksien lisäksi jälleenrakennuskauden tyyppitaloja on yksittäisinä tai muutaman talon ryhminä eri puolella kirkonkylää. Rintamamiestalo on tyyppinä edelleen hyvin yleinen, ja ehkä juuri siitä syystä niiden rakennushistoriallista arvoa ja arkkitehtuurin hienovaraisuutta ole vielä täysin tunnistettu. Aikakauden rakennuksiin on tehty erilaisia muuttavia korjauksia niin yleisesti, että alkuperäisen ulkoasunsa säilyttänyt jälleenrakennuskauden tyyppitalo tai yhtenäinen tyyppitaloalue alkaa olla harvinaistuvaa rakennusperintöä. Asuinrakentamisen lisäksi Multian kirkonkylässä on esimerkkejä 1940- ja 1950-luvun liike-elämän ja julkisten palveluiden rakennuksista. Kunnalliset palvelut kehittyivät ja monipuolistuivat. Esimerkkejä aikakauden julkisesta rakentamisesta ovat Multian entinen terveystalo ja koulukeskuksen vanhin Multian kirkonkylään rakennettiin uusi kansakoulu vuosina 1953 1954. Kouluhallituksen arkkitehti Hansténin suunnittelema koulu edustaa tyypillistä viime sotien jälkeistä rapattua, monikerroksista harjakattoista kansakoulutyyppiä. Rakennuksen muuten pelkistettyyn ulkoasuun tuo elävyyttä erikokoisten ja -suuntaisten osien polveilevat rakennusmassat. rakennus. Multian terveystaloon saatiin piirustukset Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, ja rakennus valmistui vuonna 1949. Kansakoulun suunnitteli kouluhallituksen arkkitehti L. E. Hanstén. Rakennus on edustava esimerkki 1950-luvun kouluarkkitehtuurista. Entinen kunnanlääkärin talo on valmistunut vuonna 1960, ja sen arkkitehtuurissa on nähtävissä toisaalta jälleenrakennuskaudelle ominaisia piirteitä, mutta esimerkiksi loiva kattokulma ja suuret ikkunat ovat tyypillisempiä 1960-luvun rakentamiselle. Rakennuksen suunnitteli insinööri Tapio Vuorinen. Julkisten rakennusten arkkitehtuurissa jälleenrakennuskaudella oli samanlaisia piirteitä kuin aikakauden pientalorakentamisessa. Varsinkin pienillä paikkakunnilla julkisetkin rakennukset ovat usein puurakenteisia, lautavuorattuja tai rapattuja taloja. Niille ominaista on funktionalismista periytyneet pelkistetyt aukkojulkisivut, usein jyrkähkö harjakatto sekä huolella harkitut, joskin niukat detaljit. Aikakauden kansakoulut ovat usein tiilirakenteisia, vaaleaksi rapattuja monikerroksisia rakennuksia. Myös Multian keskustan kansakoulu edustaa tätä perustyyppiä. Tyypillistä ajalle oli myös opettajien asuntojen rakentaminen koulun yhteyteen. Usein koulujen pihapiirissä oli erillinen opettajien asuntola. Opettajien asunnot saattoivat sijaita myös omassa siivessään koulurakennuksessa, kuten Multialla. Sotien jälkeisen ajan vireä elinkeinoelämä näkyi myös rakentamisessa. Kylänraitin varteen valmistui liikerakennuksia pankeille, päivittäistavaramyymälöille ja erikoisliikkeillekin. Aikakauden liikerakentamista edustavat Osuusliike Keurusmaalle valmistunut myymälä makasiineineen eli nykyinen Siwa sekä Multian Osuuskassalle rakennettu liiketalo. Keurusmaan myymälä suunniteltiin Kulutusosuuskuntien Keskusliiton rakennusosastolla, ja se valmistui vuonna 1955. Rakennus on tyypillinen 1950-luvun pieni liikerakennus, jonka yhteydessä oli alun perin myös asunto. Multian Osuuskassan entinen talo on valmistunut vuonna 1952. Se on rakennettu tyyppipiirustuksilla, joiden suunnittelijaa ei vuoden 2012 inventoinnissa saatu selville. Rakennus on hyvin tyypillinen jyrkkäkattoinen, terastirappauksella rapattu aukkojulkisivuilla varastettu jälleenrakennuskauden asuin- ja liikerakennus. Samoilla piirtustuksilla on tehty Osuuskassojen toimitalo ainakin Leivonmäelle. 1940- ja 1950-luvun pienet liikerakennukset eivät arkkitehtuuriltaan aina juurikaan eronneet aikakauden omakotitalorakentamisesta. Aikakauden rakentamiselle onkin tyypil-
36 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ 37 listä, että käyttötarkoituksesta riippumatta monet arkkitehtuurin piirteet ovat eri rakennustyypeille yhteisiä. 1960- ja 1970-luku kaupunkimaista rakentamista ja asumisen uusia ihanteita 1960 1970-luvuilla maaseutupaikkakuntien taajamiin rakennettiin uudenlai- Multian Osuuskassa rakennutti tyyppipiirustuksilla uuden liiketalon Multian keskustaan vuonna 1952. Talo on ajalle ominainen sotien jälkeisen ajan niin kutsuttua jälkifunktionalismia edustava pieni liikerakennus. Arkkitehti Olavi Kivimaan suunnittelema Multian Säästöpankin entinen liikekiinteistö edustaa 1960-luvun uutta pankkiarkkitehtuuria. Multianniemen hautausmaalla sijaitsevan, vuonna 1967 valmistuneen siunauskappelin interiööri. Arkkitehti Unto Ilomäen suunnitteleman kappelin kattoikkunan kautta tuleva valo tekee kappeliin erikoisen tunnelman. suunnittelun jyväskyläläiselle arkkitehdille. Vuonna 1967 valmistuneen liikerakennuksen ja sen läheisyydessä sijaitsevan kerrostalon suunnitteli arkkitehti Erkki Kantonen. Multian seurakunta rakennutti 1960-luvulla seurakuntatalon ja siunauskappelin. Seurakuntatalon suunnittelussa käytettiin Keuruun seurakunnallekin useita rakennuksia suunnitellutta arkkitehti Erkko Virkkusta. Siunauskappelin puolestaan suunnitteli äänekoskelainen arkkitehti Unto Ilomäki. 1960-luvulla asumisen ja pientalorakentamisen ihanteet muuttuivat, ja jälleenrakennuskauden jyrkät kattojen harjakulmat ja noppamaiset rakennusmassat vaihtuivat suorakaiteenmuotoisiin, loivaharjaisiin taloihin. Rakentaminen ta- sia, vanhasta puukirkonkylästä selkeästi poikkeavia rakennuksia. Ajanjaksoon pahtui osittain edelleen tyyppipiirustuksin. Niitä laadittiin esimerkiksi Maa- liittyy vanhan perinteisen rakennustavan lopullinen murtuminen ja kokonaan talousseurojen keskusliitossa ja Asutushallituksessa. Siirtymä uuteen tyyliin uusien rakennustekniikoiden ja materiaalien käyttöönotto. Varsinkin taajami- ei ollut suoraviivainen, vaan 1950- ja 1960-lukujen taitteessa suunniteltiin ja en keskustojen modernit liikerakennukset, huoltoasemat ja asuinkerrostalot rakennettiin samaan aikaan molempia tyyppejä. Omakotitaloarkkitehtuuris- muistuttivat kaupunkien rakentamista, ja usein niitä suunnittelivat samat ark- sa suosituksi tuli 1960- ja 1970-lukujen aikana matala sokkeli ja yleensäkin kitehdit kuin kaupungeissa. Multialla suunnittelijoina käytettiin lähialueiden rakennusmassojen mataluus ja vapaa pohjaratkaisu. Sisä- ja ulkotilan halut- arkkitehteja ja muita suunnittelijoita esimerkiksi Jyväskylästä ja Äänekoskel- tiin liittyvän luontevasti yhteen, ja esimerkiksi suurikokoiset maisemaikkunat ta. Multian vuonna 1966 rakennetun kunnanviraston suunnitteli Äänekoskella yleistyivät kunnes 1970-luvun öljykriisi jälleen pienensi ikkunapinta-aloja. toiminut Rakennussuunnittelutoimisto Lasse Heikkilä. Vuonna 1966 valmis- Laudoituksen ja rappauksen lisäksi tiili yleistyi ulkovuorauksena, aluksi ra- tuneen Multian Säästöpankin suunnitteli jyväskyläläinen Olavi Kivimaa, joka kennuksen päätyseinissä, ja pian koko talossa. 1970- ja 1980-luvuilla tiilitalot tuolloin toimi lääninarkkitehtina. Myös Multian Osuuskassa luotti liiketalonsa olivat puutaloja suositumpia. Multian kirkonkylässä omakotitaloalueet eivät
38 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ 39 ole 1950-luvun jälkeen rakentuneet erityisen yhtenäisiksi. Eri vuosikymmenten suosituista rakennustyypeistä löytyy kuitenkin yksittäisiä esimerkkejä. 1970-luvulta lähtien rivitalot alkoivat yleistyä asumismuotona. Ensimmäiset rivitalot valmistuivat Multian keskustaanvuonna 1972 vanhusten asuintaloiksi. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla Multialle valmistui paljon rivitaloja muun muassa Lasse Heikkilän, Timo Kivimäen, Kalevi Lehtiön, Jussi Jokelan ja Arkkitehtitoimisto Holma & Roinisen suunnittelemina. Rivitalot ovatkin 1960-luvulta alkaen omakotitalojen suunnitteluun tuli uusia ihanteita. Jyrkkäkattoiset puolitoistakerroksiset talot vaihtuivat mataliin, loivakattoisiin rakennuksiin. Uutena julkisivumateriaalina yleistyi muun muassa minerit-tuotemerkillä valmistetut kuitusementtilevyt. Kissaniemen päiväkodissa on paljon yksityiskohtia: porttimainen katosrakenne, päädyn torni korkeine ikkunoineen, sokkelin värikkäät klinkkerit ja iloiset pastellivärit kuvastavat 1990-luvun alun runsasta ja leikittelevää arkkitehtuuria. Multian terveysaseman rakennuksessa leikitellään materiaaleilla, muodoilla, väreillä ja yksityiskohdilla. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto NVØ. va postmodernistinen suuntaus. Kansainvälisenä tyylinä postmodernismi oli vanhempaa perää, syntynyt jo 1960-luvulla, mutta Suomessa se sai jalansijaa kunnolla vasta 1980-luvulta lähtien. Tyylisuunnalle on ominaista muotokielen huomiota herättävä runsaus, materiaaleilla, väreillä ja yksityiskohdilla leikittely sekä lainaukset historiallisista tyyleistä. Tyyliltään postmodernistisia rakennuksia tehtiin etenkin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Multialla ensimmäinen viittaus arkkitehtuurin kielen muuttumiseen näkyi kirjastokuntotalorakennuksessa, joka valmistui vuonna 1982 ja suunniteltiin 1970-luvun lopussa. Rakennus ei vielä edusta samanlaista ylitsepursuavan runsasta tyyliä, kuin rakennustyyppinä yleisiä. Niitä on rakennettu erityisen runsaasti Multiannie- 1990-luvun taitteen multialaiset rakennukset, mutta sen monimuotoisessa kattora- meen ja Kissalanrinteeseen. kenteessa ja värikkäissä räystään alla olevissa koristemaalauksissa näkyy jo pyrkimys eroon yksitoikkoisuudesta. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Sakari Holma. 1980-luvulta 2000-luvulle Vanhusten palvelukeskus Poukama rakennettiin vuonna 1986 arkkitehti Heikki Kukkosen piirustuksin. Rakennus on massoittelultaan monimuotoinen ja muodostuu useista erikokoisista ja -korkuisista, toisiinsa nähden 1980-luvun aikana 1970-luvun geometrisen laatikkomaiset rakennusmassat porrastetuista tai siipinä erottuvista rakennusosista. Rakennuksen piirteet alkoivat muuttua vaihtelevampaan muotokieleen. Tasakatot vaihtuivat muun muistuttavat paikoitellen tanskalaista talonpoikaisrakentamista. Rakennus muassa aikakaudelle suosittuihin aumakattoihin. Suosituksi tulivat esimer- on arkkitehtuuriltaan edustava, mutta siihen vuonna 2010 tehty laitoskeit- kiksi pinnaltaan rosoisella mexitiilellä vuoratut espanjalaistalot kaarineen. tiölaajennus rikkoo melko pahasti kokonaisuutta. Vuonna 1992 valmistu- Vuosikymmenen loppua kohti aiemman arkkitehtuurin eräänlaisen yksitoik- neen Arkkitehtitoimisto NVØ:n suunnittelema terveyskeskuksen julkisivuis- koisuuden vastareaktioksi syntyi virikkeellisyyttä ja leikkisyyttä tavoittele- sa näkyy postmodernismi runsaimmillaan. Rakennus leikittelee muotojen,