Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN, TONI PIISPANEN Liikuntatieteen päivät 2015: Tutkijat lasten ja nuorten liikuntaa kehittämässä Teema Lasten ja nuorten liikunta oli vahvasti esillä teemaseminaareissa, joissa syntyi esityksiä alueen tutkimuksen ja käytännön toiminnan kehittämiseen. Päivillä kohtasivat tutkijat. Tutkimuksen kattava hyödyntäminen edellyttäisi myös soveltajien mukaan saamista päiville. Lasten ja nuorten liikunta on pitkään ollut kansallisen liikuntapolitiikan painoalue. Myös alan tutkimukseen on panostettu: Lasten ja nuorten liikuntaa on Suomessa tutkittu pitkään ja monipuolisesti. Erityisesti on toteu tettu merkittäviä pitkäaikaisia seurantatutkimuksia (Telama 2011). Alan suomalaisia väitöskirjoja ja vertaisarvioituja artikkeleita julkaistiin vuosina 2000 12 yhteensä 347 kappaletta (Berg & Piirtola 2014). Liikuntatieteellisen Seuran ylläpitämässä liikunnan tutkijarekisterissä on yli 700 tutkijaa, joista muutama vuosi sitten joka viides tutki päätoimisesti lasten ja nuorten liikuntaa ja joka kolmas oli säännöllisesti tekemisissä aihepiirin kanssa (Kokkonen 2011). Liikunnan yli tuhannesta kehittämishankkeesta on yli puolet kohdistunut 2000-luvulla lapsiin ja nuoriin (Liikuntahankkeet.fi). Lasten ja nuorten liikunnasta tiedetään paljon, mutta kehittämisen varaakin on. Vuonna 2011 pidetyn Lapsiliikuntaseminaarin (LTS & VLN & OKM) yhteenvedossa todettiin, että alan tutkimusta ja kehittämistä leimaa hajanaisuus, irrallisuus, lyhytjänteisyys, pinnallinen seuranta ja vaatimaton hyödyntäminen (Pyykkönen 2011). Tilanne ei näytä viime vuosina merkittävästi muuttuneen ainakaan poliittishallinnollisesta näkökulmasta: Hirveä määrä tutkimuksia mitä niistä hyödymme?, kysyi valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Harkimo Verkkouutisten blogissaan 7.4.2015. Kansanedustajille on Harkimon mukaan tarjolla lähes rajattomasti tietoa muun muassa lasten ja nuorten liikunnasta, mutta kuitenkaan tästä ei saada tehoja irti poliittisessa päätöksenteossa. Toinen liikuntaneuvoston tuolloista puheenjohtajaa harmittanut asia liittyy tutkimustiedon hajanai- 68 LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015
suuteen: Usein tulee vastaan tilanne ja tarve saada nopeasti kokonaiskuva jostain aiheesta, mutta tieto on niin monen klikkauksen ja haun takana, ettei tiedä mistä aloittaa. Harkimo ei usko, että lasten ja nuorten liikuntatutkimuksilla on ollut suurtakaan merkitystä käytännön päätöksenteossa. Liikuntatieteen päivillä on pyritty korostamaan myös tiedon soveltamisnäkökulmaa: miten tutkimuksen hyödyntämistä tutkijoiden ja soveltajien vuorovaikutusta voisi tehostaa? Vuoden 2015 teemaseminaarien tavoitteena oli tuottaa konkreettisia ja/tai jatkojalostukseen soveltuvia suosituksia liikunnan edistämiseksi erityisesti lasten ja nuorten osalta. Päivät myös tuottivat suosituksia lasten, nuorten ja liikunnan yleiseen edistämiseen. Huomiota varhaiskasvatukseen, pätevyyden kokemuksiin ja seurantatietoihin Teemaseminaari 1: Millä keinoilla lapsille liikuntaa? Lasten liikunnassa alle kouluikäisten liikkuminen on vähiten tutkittu alue. Tietoa on kuitenkin jo siinä määrin, että varhaiskasvatusta varten laadittiin liikuntasuositukset jo kymmenen vuotta sitten (STM 2005). Teemaseminaarin mielestä suosituksia olisi aika päivittää uusimman tiedon valossa. Tervetullut on teemaseminaarin näkemys siitä, että suositusten tunnettavuutta tulisi parantaa. Vain suosituksilla, jotka tunnetaan, saattaa olla käytännön merkitystä. Siihen teemaseminaari ei ottanut kantaa, miten suositukset tehdään tunnetuiksi ja käytäntöä mahdollisimman hyvin ohjaaviksi. Lasten liikkumisen paikat ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet olennaisesti. Liikuntareviirit ovat kaventuneet. Kaikille avoimet ja turvalliset liikuntaleikkiin soveltuvat paikat ovat monin paikoin katoavaa liikuntamaisemaa. Teemaseminaarin ehdo tus lapsille takaisin liikkumisen paikat ja mahdollisuudet on liikuntakulttuurin näkökulmasta kannatettava. Toinen asia on, miten menetetyt liikkumisen tilat ja paikat saadaan takaisin. Pelkästään liikuntapäätöksillä se ei onnistu. Teemaseminaarissa kaivattiin lisää erityisesti poikkileikkaavaa tietoa muutostrendien tunnistamiseksi. Tunnetusti tutkimustietoa ei ole koskaan tarpeeksi. Toisaalta tutkimustietoa on aina tarpeeksi, jotta päätöksiä voidaan tehdä. Päätökset tehdään vallitsevien arvojen ja olemassa olevan tiedon turvin. Teemaseminaari 5: Laadukas koululiikunta osana aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Koulu ja koululiikunta ovat kaikkia lapsia varten: Koululiikunnassa ja koulun muussa liikunnassa on tuettava kaikkien oppilaiden osallistumista ja monipuolisia pätevyyden kokemuksia. Osallistuminen ja pätevyyden kokeminen ovat viime aikoina jääneet liikuntakeskusteluissa vähälle huomiolle fyysisten suoritusten mittaamisen vallattua puhetta ja palstatilaa. Mitä on helppo mitata, siitä on helpointa keskustella. Teemaseminaari esitti opettajien koulutuksessa osaamisen vahvistamista liikkumisen lisäämiseksi ja soveltamiseksi sekä istumisen vähentämiseksi koulupäivän aikana koulun perustehtävää oppimista tukien. Oppimista ja kasvua tukevan liikuntaotteen palauttaminen on sekin tervetullut lisä nykykeskusteluun, jossa katsanto uhkaa rajoittua vain liikunnan lisäämiseen. Teemaseminaarin suositukset tukevat hyvin liikuntalain (2015) yleisperusteluja: Lain keskeisenä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla sekä vähentää eriarvoisuutta liikunnassa. Teemaseminaari 7: Lasten ja nuorten liikuntatutkimuksen työpaja. Suosituksissa kaivataan muutosten seurantaa helpottavaa trenditietoa, ilmiölähtöistä tutkimusta, tulosten suhteuttamista vallitsevaan politiikkaan sekä objektiivisia mittaustuloksia liikunnasta ja istumisesta. Lista kuvaa hallinnon tarpeita, joista tutkijoiden toivotaan innostuvan. Teemaseminaari keskittyi Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen trenditutkimuksen (LIITU-tutkimus) kehittämiseen. Vuonna 2014 ensi kertaa toteutettua tutkimusta on tarkoitus toistaa kahden vuoden välein. Lasten ja nuorten liikunnasta ja urheilusta on 1970-luvulta lähtien julkaistu tasaisin väliajoin laajoja seurantatutkimuksia. Ne eivät ilmeisesti tyydytä kaikkia tietotarpeita. Ehkä uutta tutkimusta tarvitaan, mutta yhtälailla olisi syytä hyödyntää paremmin myös jo olemassa olevaa laajaa ja monipuolista tietovarantoa. Voi myös kysyä, kuinka paljon keskenään kilpailevilla tutkimuksilla ja kehittämishankkeilla helpotetaan päätöksentekoa ja kuinka paljon sekoitetaan? Teemaseminaarin mukaan tutkimuksissa tulisi nykyistä paremmin arvioida myös kavereiden ja vanhempien merkitystä lasten ja nuorten liikunnalle. Tämän suosituksen soisi toteutuvan, sillä liikuntakulttuurin muutokset ponnistavat markkinoiden ja median ohella voimallisimmin juuri kaveripiirin ja perheiden valinnoista. Kun yli kaksi miljoonaa suomalaista asuu lapsiperheissä ja alle 20-vuotiaita on yli miljoona, heidän valintansa näkyvät ja muokkaavat myös liikuntakulttuuria. Nuorten liikunnan edistämisessä ehkä näkyvimmät edistysaskeleet on viime vuosina otettu liikuntahallinnon ja nuorisotutkijoiden yhteistyöllä. Nuorisokulttuurinen liikunta on jo käsitteenä tuttu. Siinä keskiössä ovat nuoret ja heidän tarpeensa, ei niinkään liikuntajärjestöjen tarjonnat tai liikuntahallinnon linjaukset. Liikuntaa nuorten elämän kokonaisuutta ymmärtäen Teemaseminaari 2: Nuorten liikunta ja liikkumattomuus. Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdes sä kohderyhmän kanssa, tiivisti teemaseminaari sanomansa. Sen toteuttaminen on iso haaste paitsi tutkijoille myös kehittämistyöstä vastaaville hallinnolle ja järjestöille. Nuorten osallistamista suunnitteluun ja toteutukseen ei ole liiemmin harjoitettu liikunnan alueella. Ehkä nuorisopuolen kokemuksista voisi ottaa LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015 69
oppia. Olisiko tässä nykyistä tiiviimmän yhteistyön paikka nuoriso- ja liikunta-alojen tutkijoille, virkamiehille ja järjestötoimijoille? Nuorison kuulemisesta saattaisi saada oppia myös laajemman kuulemisen ja vuorovaikutuksen kehittämiseen. Julkista keskusteluakaan ei ole syytä pelätä, sillä jos asia on julkisuudessa, sillä saattaa olla myös seurauksia. Avoin keskustelu median eri kentillä tulisi nähdä mahdollisuutena: Liikuntapolitiikan ja -tutkimuksen sekä liikunnan kansalaistoiminnan näkökulmista kansalaisten innostaminen, sitouttaminen ja osallistaminen julkisen keskustelun kautta ja julkiseen keskusteluun olisi oltava prioriteettilistalla aika korkealla (Valtonen & Ojajärvi 2015). Teemaseminaari 6: Nuorten urheilu. Kokonaisvaltaista näkemystä perättiin myös nuorten urheilun teemaseminaarissa: Urheilija tulee nähdä myös psyko-sosiaalisena kokonaisuutena, ei pelkästään fyysis-motorisena objektina. Teemaseminaari alleviivasi koetun pätevyyden, nuorten autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaalimista. Se edellyttää valmentajilta ja ohjaajilta liikunta- tai lajikysymysten yli menevää monialaista osaamista sekä herkkyyttä havainnoida nuoren elämää. Millä tasolla suomalainen nuorisovalmennus on näillä mittareilla mitattuna? Teemaseminaari suositti myös mustavalkoisuudesta ja vastakkainasettelusta luopumista. Liikunta ja urheilu on syytä nähdä kokonaisuutena, samoin ohjattu ja omatoiminen liikunta. Nuorilla voi olla päälaji, mutta myös monen lajin harrastamisen tulee olla mahdollista. Nuoria ei saisi pakottaa totuttuihin rakenteisiin, vaan antaa mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin. Näitä suosituksia tuskin kukaan vastustaa, mutta käytännön muuttaminen vaatii epäilemättä aikaa ja uutta otetta. Urheiluseurojen ovet käyvät tiuhaan molempiin suuntiin. Urheilu kiinnostaa, mutta seuroista lähteneitä on enemmän kuin sinne jääneitä. Miten nuorten urheilua kehitetään tässä esitettyyn suuntaan? Ehkä tässä olisi projekti Valolle, joka voisi näin ottaa nykyistä enemmän vastuuta ydinosaamisalueensa kehittämisestä? Kehitys kumpuaa arkitodellisuudesta, ennakkoarvioinnista ja vuorovaikutuksesta Teemaseminaari 3: Liikuntavalistusta ja -visioita arkitodellisuus kateissa? Tutkimus, valistus, visiot ja kampanjat eivät takaa liikuntaa. Paremmin tavoitteisiin päästään, kun liikunta suhteutetaan osaksi ihmisen arkea. Tiivistys tuo esiin liikunnan edistämisessä vallalla olevan kahtalaisen lähestymisen: ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Hallinto uskoo valistukseen, pehmeään ohjaukseen. Liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä osa lähtisi liikkeelle kansalaisten arjen ymmärtämisestä minkälaisia reunaehtoja se asettaa liikunnalle. Suositukset vahvistavat aiemmin esitettyä: Älä katso elämää liikunnan läpi, vaan liikuntaa elämän läpi (Pyykkönen ym. 2014). Toistaiseksi taidamme vielä tuntea paremmin liikuntapolitiikan tavoitteet kuin sen kohteiden arkitodellisuuden. Teemaseminaari 4: Liikuntaan kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointi kunnallisessa päätöksenteossa. Kunnissa tehdään valtava määrä päätöksiä, joilla on vaikutusta liikuntaharrastuksen ja arjen liikkumisen edellytyksiin. Vaikutusten ennakkoarviointia tehdään jo useilla alueilla. Teemaseminaarin mukaan kuntalaiset hyötyisivät myös kuntien liikuntatoimien päätöksentekoon liitettävästä ennakkoarvioinnista. Liikuntavaikutusten arviointi voidaan tarvittaessa tehdä kevyellä kädellä tai kytkeä muuhun arviointiin. Liikuntasektorin ennakkoarvioinnissa voidaan myös ottaa oppia jo toteutetuista arvioinneista ja luoduista arviointimalleista. Olennaista on, että prosessi ohjaa arvioimaan liikuntapäätösten seurauksia. Ennakkoarvioinnin arveltiin myös lisäävän kunnallisten viranhaltioiden ja päättäjien yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Saako liikuntavaikutusten arviointi jalansijaa kunnissa? Tarvetta tuskin kiistetään, mutta miten päättäjät saadaan ymmärtämään, että siihen panostaminen kannattaa? Entä kiihdyttävätkö lisääntyvät vaikutusten arvioinnit mahdollisesti kilpailua, jossa eri toimialat julistavat vaikuttavuuttaan ennakkoarviointien innoittamina? Tämä voitaneen välttää, jos arvioinnit ymmärretään työkaluiksi sektoritavoitteet yhteen sovittavalle kuntasuunnittelulle. Teemaseminaari 8: Sovellettavan tiedon jäljillä. Liikuntakentän kestoaiheita on tutkimustiedon soveltaminen. Tilanne on ollut jokseenkin samanlainen viimeiset 30 vuotta: hallinto toivoo tutkijoiden miettivät asioita myös heidän näkökulmastaan, ja tutkijat korostavat tutkimuksen ja opetuksen ensisijaista merkitystä urallaan. Välissä toimivat tiedonvälittäjät eivät ole onnistuneet yhdistämään näitä lähestymistapoja niin, että olisi syntynyt pysyviä ja molempia osapuolia tyydyttäviä käytäntöjä. Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdessä kohderyhmän kanssa 70 LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015
Ensimmäinen suositus ei siis ole uusi: Tarvitaan lisää vuoropuhelua ja viestintää tutkijoiden, kentän toimijoiden ja päättäjien välillä. Ilmeistä on, ettei tutkimustieto muutu vaikuttavaksi ilman tutkijoiden ja soveltajien yhteistä pohdintaa. Kannanotto tarvitaan tutkimuksen yhteiskunnallisen merkittävyyden painottamista ilahduttaa ehkä enemmän hallintoa kuin tutkijoita. Liikuntahallinnossa ollaan haluttomia rahoittamaan tutkimusta, jossa ei vakavasti mietitä myös tulosten soveltamismahdollisuuksia. Tutkijalle tällainen pohdinta saattaa näyttäytyä ylimääräisenä työnä. Teemaseminaarin mukaan tarvitaan tutkijoiden motivointia: miksi ja miten parempi viestintä hyödyttää myös minua ja juuri minua?. Tiedeviestinnän merkitystä ei ole täysin oivallettu. Mitä laajemmin tutkimus tunnetaan, sitä paremmin se tukee myös tutkijan omaa urakehitystä. Tutkimus, josta ei tiedetä, ei ole olemassa kuin tiedefoorumeilla. Liikunnan tiedeviestintää harjoitetaan useilla tahoilla sivutoimena. Tämä ei riitä, vaan tarvitaan verkostoja synnyttävää ja viestintää fasilitoivaa toimijaa sekä resursseja. Tähän toimintaan mikään taho ei toistaiseksi ole keskittynyt. Päivät lisäsivät vuorovaikutusta tutkijoiden kesken Liikunnan laaja seminaaritoiminta on säilyttänyt elinvoimansa, vaikka ympärillä mediamaailma on muuttunut ja sosiaalinen media on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Kansallisella liikuntafoorumilla pohditaan politiikkaa, Järjestöpäivillä urheilujärjestöjen asioita, Liikuntatoimen neuvottelupäivillä kuntakysymyksiä, Terveysliikuntapäivillä terveysulottuvuuksia, Liikuntalääketieteen päivillä lääkäreiden, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien kiinnostuksen kohteita, Kuntotestauspäivillä testaajien ammattikysymyksiä, Erityisliikunnan päivillä soveltavan liikunnan kehittämistä jne. Liikuntatieteen päivät ovat puolestaan liikuntatutkijoiden kohtaamispaikka. Vuoden 2015 päivien osallistujista (noin 180 henkilöä) yli 70 prosenttia oli tutkijoita tai tutkimuksen kanssa tiiviisti työskenteleviä. Muut osallistujat olivat lähinnä opettajia. Hallinnon ja järjestöjen edustajia oli vähän. Päivien yhtenä tavoitteena oli lisätä liikuntakentän eri toimijoiden vuorovaikutusta. Osanottajaprofiilista johtuen päivät vauhdittivat lähinnä tutkijoiden välistä keskustelua. Liikunta-alan toimijat ovat varmasti kohtaamisensa ansainneet. Keskusteluja kollegojen kanssa ei ole syytä aliarvioida. Samalla vaarana on kuitenkin eriytyminen. Muiden toimijoiden heimojuhlissa ei juuri vierailla. Tämä tuli ilmi myös Liikuntatieteen päivillä. Kun paikalla olleelta järjestötoimijalta kysyttiin miksi järjestöväkeä ei ollut mukana enemmän, oli vastaus: Miksi olisi, täällä tutkijat puhuvat vain toisilleen. Liikuntaseminaareja yhdistääkin se, että jokainen toimijataho ihmettelee vuorollaan miksi naapuriheimon osallistujia ei näy. Toisaalta tilanne on ymmärrettävä. Kaikilla on kiire, joten sitä tehdään, mitä mitataan. Ja tehokkuus mitataan omilla pelikentillä, aika menee omassa viiteryhmässä pärjäämiseen. Myös lasten ja nuorten liikuntaa katsotaan vuoronperään eri suunnista ja eri tasoilla. Ne ovat kaikki tarpeellisia. Jotain kuitenkin jää saavuttamatta. Koottunakin liikuntaseminaarien palapeli on osaoptimointien summapeliä. Lopputulos on sirpaleinen. Toimijoiden ja tavoitteiden runsaus tekevät koordinoinnin ja hallitun kehittämisen työlääksi. Tietoa ja poliittisia intohimoja on, ison kuvan ymmärrystä ja keskinäistä vuorovaikutusta sen sijaan vähemmän. Voisiko seminaaritoiminnassakin tehdä vähemmän, mutta isommin ja toivottavasti myös vaikuttavammin? Syntyisikö jotain uutta ja paremmin tarpeita vastaavaa, jos nykyseminaarien rinnalla kokoonnuttaisiin yhdessä ja ilmiölähtöisesti vaikka lapsilähtöisesti? TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimus- ja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi TONI PIISPANEN Koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: toni.piispanen@lts.fi LÄHTEET: Berg, P. Piirtola, M. 2014. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa -tutkimuskatsaus 2000 2012. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 10. Harkimo, L. 2015. Hirveä määrä tutkimuksia mitä niistä hyödymme? Blogikirjoitus. Verkkouutiset 7.4.2015. [http://www.verkkouutiset.fi/blogit/harkimo_tutkimukset-34344] Kokkonen, J. 2011. Lapset ja nuoret liikuntatutkijoiden keskeinen tutkimuskohde. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) taustamateriaali. [http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/lapsisemin_090211_taustamater.pdf] Pyykkönen, T. 2011. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) yhteenveto. Pyykkönen, T. Saaranen-Kauppinen, A. Rovio, E. 2014. Ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Teoksessa Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pyykkönen, T.: Liikuntakynnyksen yli ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Telama, R. 2011. Suomalaisen lapsiliikuntatutkimuksen suuri kaari. Karkaavat projektit, kasautuvat tutkimukset -lapsiliikuntaseminaarin (9.2.2011) taustamateriaali. [http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lapsisemin_090211_taustamater.pdf] Valtonen, S. Ojajärvi, S. 2015. Liikunnan mediajulkisuus ja päätöksenteko. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 11. LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015 71
LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 2015: Teemaseminaarien suositukset MILLÄ KEINOILLA LAPSILLE LIIKUNTAA? Teemaseminaari 1. Vetäjät: Arja Sääkslahti ja Heli Ketola Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) tarvitsevat päivityksen: Liikkumisen erilaiset intensiteettitasot näkyviin (=kaikenlainen liikkuminen on lapselle hyväksi) Istumisen vähentäminen aina kun se on mahdollista Fyysisesti aktiivinen leikkiminen kunniaan, lapsille luontevat toiminnalliset oppimisstrategiat käyttöön Termien kansankielellistäminen Tunnettavuutta lisää, suositukset esiin jo ammatillisessa peruskoulutuksessa, mutta tarvitaan myös täydennyskoulutusta Lapsille takaisin liikkumisen paikat ja mahdollisuudet kuten leikkialueet, telineet, välineet. Liikunta- ja leikkipaikkojen kehityksellisten tarpeiden arviointiin tarvitaan tasapainoisempi lähestymistapa. Riskikartoitusten rinnalle näkökulmaksi myös kehityksen tarpeisiin vastaaminen, erityisesti monipuolisuus. Lasten liikunnan havainnointiin on henkilökunnalle luotava edellytyksiä kohtuulliset ryhmäkoot, tilaa ja aikaa keskittymiselle. Tutkimustietoa suomalaisten lasten liikkumisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä tarvitaan lisää. Elinympäristön jatkuva muutos heijastuu lasten liikkumisen edellytyksissä. Tasaisin väliajoin poikkileikkaavaa tietoa muutostrendien tunnistamiseksi. Seurantaa ja pitkittäistutkimuksia elinympäristön ja lapsen kehityksellisten yhteyksien tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi. LAADUKAS KOULULIIKUNTA OSANA AKTIIVISTA JA VIIHTYISÄÄ KOULUPÄIVÄÄ Teemaseminaari 5. Vetäjät: Pilvikki Heikinaro-Johansson ja Tuija Tammelin Koululiikunnassa ja koulun muussa liikunnassa on tuettava kaikkien oppilaiden osallistumista ja monipuolisia pätevyyden kokemuksia. Fyysisen aktiivisuuden minimisuosituksen toteuttamiseksi kouluikäiset tarvitsevat lisää liikuntaa eri muodoissaan: koulun liikuntatunneilla, välitunneilla, oppituntien lomassa, koulumatkoilla ja vapaa-ajalla. Myös yhtämittaiset istumisen vähentäminen ja tauottaminen koulupäivän aikana tukee koululaisten hyvinvointia. Vapaa-ajallaan vähiten liikkuville koulupäivän aikainen liikunta on merkittävä osa aktiivisuudesta, sen vuoksi liikuntatuntien tulisi sisältää vähintään puolet tunnin kestosta reipasta liikuntaa. Opettajien koulutuksessa tulee vahvistaa osaamista liikkumisen lisäämiseksi ja soveltamiseksi sekä istumisen vähentämiseksi koulupäivän aikana, koulun perustehtävää oppimista tukien. LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTATUTKIMUKSEN TYÖPAJA Teemaseminaari 7. Vetäjät: Sami Kokko, Minna Paajanen, Tiina Ahtiainen Tutkimusta suunnattaessa ajankohtaisina pohdintoina nousivat esiin: Mitä halutaan trendiseurata? Olemassa olevia kysymyksiä, uusia LIITU-tutkimuksessa huomioitavia kysymyksiä? Teema- ja ilmiölähtöisyys kuten esteet/mahdollisuudet, ei siilojen mukaan koulu, seura, perhe Kenelle raportoidaan? Poliittiseen päätöksentekoon? Kouluille? LIITU-lomakkeeseen lisätään kattavammin kysymyksiä kavereiden ja vanhempien merkityksestä liikkumiselle; uusia kysymyksiä osallisuudesta ja nuorisokulttuureista; mukaan myös yhdeksänvuotiaita vastaajia soveltuvin osin sekä liikunta-aktiivisuuden objektiivisia mittauksia. Teknologian hyödyntäminen? Mitä on ruutuaika tulevaisuudessa? NUORTEN LIIKUNTA JA LIIKKUMATTOMUUS Teemaseminaari 2. Vetäjät: Mirja Hirvensalo ja Nelli Hankonen Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta tulisi tutkia kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti yhdessä kohderyhmän kanssa. Tärkeitä tutkittavia kysymyksiä ovat 1) millä keinoilla nuoret saadaan liikkumaan ja 2) miten valitut keinot saadaan levitettyä käytäntöön. Nuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta edistävissä kampajoissa ja ohjelmissa nuoret ovat osallisia suunnittelussa ja toteutuksessa. Ohjelma on pitkäjännitteinen, kohdennettu, motivoiva, kuunteleva, puhuu samaa kieltä, sitä arvioidaan ja se reagoi tarvittaessa muutoksiin. Toisen asteen oppilaitosten tulee kehittää hyvinvointia korostavaan suuntaan: oppilaitoksessa on suunnitelma, jolla edistetään liikkumista, terveyttä ja päihteettömyyttä. Johto sitoutuu suunnitelmaan. Opintotarjontaan kuuluu monipuolinen liikunnan valinnaistarjonta, jonka suunnitteluun opiskelijat osallistuvat. 72 LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015
NUORTEN URHEILU Teemaseminaari 6. Vetäjät: Niilo Konttinen ja Laura Tast Urheilija nähdään myös psyko-sosiaalisena kokonaisuutena, ei pelkästään fyysis-motorisena objektina. Tuetaan urheilijan a) koettua pätevyyttä, joka mahdollistaa onnistumisten kokemukset, b) autonomiaa, annetaan tilaa urheilijan omille valinnoille ja c) sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tiivistetään toimijoiden yhteistyötä eri tasoilla. Joko tai vai sekä että? Mustavalkoisuudesta ja vastakkainasettelusta monien eri yksilöllisten polkujen mahdollistamiseen: liikunta vs. urheilu; ohjattu vs. omatoiminen; päälajiin kiinnittyminen vs. monien lajien harrastaminen; rakenteet vs. yksilölliset urheilijapolut. Edistetään harrastamisen, liikkumisen ja urheilun mahdollisuuksia kouluissa ja oppilaitoksissa. LIIKUNTAVALISTUSTA JA -VISIOITA ARKITODELLI- SUUS KATEISSA? Teemaseminaari 3. Vetäjät: Antti Laine ja Laura Härkönen Liikkumisen suhteuttaminen osaksi ihmisen arkea. Soveltavia ja arjen todellisuuden huomioivia tutkimuksia. Liikuntaa tulisi tarkastella elämän läpi, eikä elämää liikunnan läpi. Sen sijaan, että tutkimuksissa osoitettaisiin, että lapset ja nuoret eivät liiku, pitäisi tutkia, mikä saisi niukasti liikkuvat nuoret liikkumaan. Realismia valistukseen ja visioihin: liikunta- ja urheilujärjestöjen 2020 visiot yliampuvia. Liikuntasuosituksien segmentointi: 1 2 tunnin päivittäinen liikunta tuntuu monista nuorista saavuttamattomalta. Pitkäjänteisyyttä: arkeen vaikuttaminen on hidasta. Mieti, miten viestisi tavoittaa kohteensa, esim. päättäjät. Laatua liikuntakampanjoihin. Kampanjoi siellä missä nuoret ovat eli hyödynnä somea. Kynnys matalammalle. Kampanjat ovat usein turhan tieteellis-rationaalisia ja yksilölähtöisiä, pyritty herättelemään kansalaisen omaa vastuuta liikunnastaan ja hyvinvoinnistaan. Nykyaika ei näytä suosivan liikuntaa ja liikunnallista elämäntapaa. Ratkaisua etsittävä rakenteiden kautta (koti, koulu, harrastukset, liikkuminen paikasta toiseen, elinympäristön tarjoamien mahdollisuuksien arviointi ja liikkumisen esteiden poistaminen). LIIKUNTAAN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI KUNNALLISESSA PÄÄTÖKSENTEOSSA Teemaseminaari 4. Vetäjät: Kirsti Laine, Timo Ståhl, Ari Karimäki Liitetään kuntien liikuntatoimien päätöksentekoon ennakkoarviointimenetelmä Päätetään ennakko-arvioinnin suorittamisesta. Linjataan ennakko-arvioinnin syvyys/laajuus riippuen päätöksen mittakaavasta. Punnitaan ratkaisuvaihtoehtoja ja kuvataan eri vaihtoehtojen ennakoidut vaikutukset; käytetään tukena relevanttia tietopohjaa. Tuodaan päätösasiakirjassa esille valmistelussa punnitut vaihtoehdot tunnistettuine vaikutuksineen sekä perustelut valitulle ratkaisulle. Luodaan valmistelijoiden tueksi: Malliprosessi syventämään muita ennakkoarviointimalleja (vrt. Kuntaliiton malli, terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi jne.) Esimerkkejä ennakkoarvioinnin vaativista päätöksistä Lista vaikutusten tunnistamista helpottavista kysymyksistä Luodaan vuoropuhelua tutkijoiden, viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden välille Tietopohjaa tulee vahvistaa, olemassa olevaa tietopohjaa tulee hyödyntää nykyistä paremmin ja tiedontarpeita tulee tunnistaa lisää yhdessä SOVELLETTAVAN TIEDON JÄLJILLÄ Teemaseminaari 8. Vetäjät: Kati Kauravaara, Sanna Ojajärvi, Sanna Valtonen Tarvitaan lisää vuoropuhelua ja viestintää tutkijoiden, kentän toimijoiden ja päättäjien välillä Tarvitaan neuvottelua ja vuorovaikutusta tutkimustulosten tulkinnassa: Keskustelua hyödynnettävyydestä, ideoiden pallottelua, tulkintojen koettelua ja uusien tiedontarpeiden määrittelyä. Tarvitaan tutkimuksen yhteiskunnallisen merkittävyyden painottamista. Tutkijat: sovellettavuuden aihioita ja pohdintoja potentiaalisista keskustelukumppaneista. Hyödyntäjät: kysymyksiä, konkreettisia avunpyyntöjä, näkökulmien tarjoamista. Tarvitaan tiedeviestintätaitoja ja uutta näkökulmaa tiedeviestintään: Ei pelkkää tiedon popularisointia (helppotajuisuus ei välttämättä auta suoraan soveltamisongelmissa). Kysymys kuuluu: miten kukin voi omalta osaltaan tehdä viestinnästä toimivampaa? Tarvitaan tutkijoiden motivointia: miksi ja miten parempi viestintä hyödyttää myös minua ja juuri minua? Tarvitaan verkostoja synnyttävää ja viestintää fasilitoivaa toimijaa sekä resursseja. LIIKUNTA & TIEDE 52 4 / 2015 73