' Outokumpu Oy Malminetsintä Viereman alueesta (3324-3342) yleisimmat 'c. tyypit \d. Alueen kivistä suurin osa kuuluu graniittigneisseihin. Niihin on tunkeutunut monenlaisia juonikiviä, joista "vanhimmat?" ns:t perkniitit ja useimmat amfiboliitit näyttävän olevan konformeja mutta suurin osa grgn:hin tunkeutuneista kivista (gh:t ja gbdb:t) on leikkaavia. Myös Vieremän liuskeita kuuluu alueeseen. Seuraavassa luokittelu Viereman kartoitusalueen kivista Graniittigneissisysteemi: vaalea, pegmatiittinen grgn, yleensa heikosti snt,a. / b. biotiittiraitainen grgn, yleensa hyvin snt plagioklaasi ha jarakeinen grgn, yl. hyvin sit vaalea lähes homogeeninen grgn, heikosti sgt e. harmaa lahes homogeeninen grgn, heikosti s%t f. punertava lahes homogeeninen grgn, - " - g. suonigneissi, hyvin s%t h. sarvivalkegneissi i. sarvivälkegabro w Graniittigneissiä lävistävät kivet vanhimmasta nuorimpaan??:. perkniitti 2. granaattipitoinen amfiboliitti 3. raitainen amfiboliitti J 4a. "Maasäl~ätäplikäs" gahro konformeja b. gabromainen diabaasi. - c. peridotiitti + hornblendiitti (prd hav. 260 ja hhl sen NW puolella ja Rotimojoen E puolella Löytänölammesta E ja NE)
> Graniittigneissin homogenisoitumistulokset?~. punertava homogeeninen graniitti 2. punertava homogeeninen pegmatiitti (3. valkea - _ pegmatiitti (oikeastaan vain normaalisiirrosten yhteydessä)) V Vieremän liuskejakso kontaktista eli pohjasta länteen päin pohjal. grgr:t V. Ku-palloinen konglomeraatti tavattu vain liuskejakson 2. Kvartsiitti NE osassa leveys alle 50 m 3. Kiilleliuske, jossa kvt välikerroksia 4a. Kerrallinen kiilleliuske b. Kerrallinen stauroliittipitoinen kiilleliuske 5. Grafiittipitoinen kiilleliuske + mustaliuske? (n. 200 m kontaktista ainakin 3324 0:n N-osassa ja Salarmijärven W-puolella) 6. Kerrallinen kiilleliuske 7. Muodostuman sisäinen konglomeraatti (ainakin liuskejakson N-osassa n. km kontaktista) 8. Kerrallinen kiillekiuske. V Ruhjeiden aiheuttamat metasomaattiset kivet. Kvartsi-epidobttikivi (syntynyt kaakko-luode suuntaiseen siirrosvyöhykkeeseen graniittigneissiin). 2. Talkkipitoiset heterogeeniset kivet (syntynyt rnahd. kaakko- luode suuntaiseen siirrosvvöhykkeeseen mahdollisesti gabromaisesta diabaasista (kts. hav. 525 (ja 487) ). 3. Talkki-Di-karsikivi? (mahdollisesti luode+kaakko suuntaisen ruhjeen vaikutuksesta siirroksen vierelle (hav. 505). Graniittigneissisysteemin kivityypeistä ovat vaalea,' pegmatiittinen grgn ja Bt-raitainen grgn yleisimpiä. Yleensä "pegmatiit-
tinen" grgn on heikosti s#t ker tai lahes karkea ja lahes ho- mogeeninen, mutta joskus se on hyvin suuntautunut ja (pegmatiitti)suoninen grgn.! Biotiittiraitaisessa tyypissä ovat tummat kiillerikkaat raidat -50 mm leveitä ja niiden välissa on vaaleaa graniittista = apliittista ainesta. l. Paikoitellen grgn:ssa on muutaman millimetrin kokoisia PZ-haja- rakeita. Yleensa näyttaä Vieremzn alueella graniittiutuminen ehtineen varsin pitkälle, sillä grgn systeemien kivet ovat yleisesti varsin homogeenisia ja koostumukseltaan graniittisia. Suuntautumattomia tai erittäin heikosti suuntautuneita melkein homogenisoituneita alueita tavataan grgn alueella runsaasti. Detaljialueella homogeeniset alueet on varitetty graniitin varillä, mutta :20 000 mittakaavassa useita lahes graniittisia alueita on varitetty grgn:n värillä. Yleensa näyttää olevan sääntönä, että mitä suuremmat paljastuma-alueet ja mäet ovat, sitä homogeenisempi ja graniittisempi kivi on. Mm. ns:tta Huihainvuorilla kivi on varsin homogeenista, vaaleaa gr:a, jossa kuitenkin siellä täällä näkyy suuntausta. Samanlaista kiveä on my6s 3324 0:n E-osassa. Varsinkin detaljialueella voidaan havaita, että homogeenisen, suuntautumattoman gr:n vierellä tavataan lahes homogeenista, harmaata grgn:ä:: Joskus myös nebuliittista migmatiittia tavataan pitkälle graniittiutuneen kiven läheisyydessä. Detaljialueen S-osassa (lähellä suurta homogeenista gr-aluetta) homogeenisen punertavan gr:n lsheisyydessä, on heikosti suuntautunut grgn:kin väriltään punertavaa. Varsinaisia suonigneissejä Vieremän alueella on varsin vähän. (Aivan detalji-alueen N-osassa muutama paljastuma ja 3342 0:llS hav 8?). Sarvivälkepitoiset graniittigneissisysteemin kivet,
ovat pegmatiitti tai graniittisuonisia. Mikäli suonia on run- saasti kivet on kutsuttu sarvivalkegneissiksi, kun taas vähäsuonisia on nimitetty sarvivalkegabroiksi. Yleisesti erilaiset grgn-tyypit, mukaan luettuna myös nebuliittiset migmatiitit noudattavat grgn:n liuskeisuutta, ovat siis konformeja muo- dostumia. Graniittigneissialueella usein paljastuman tietty reuna sisäl- tää runsaasti karkeaa pegmatiittia. Tällainen pg näyttäisi ilmentävän normaalisiirrosta, jolloin siirtymäsuunta on lähes vertikaalinen. Etenkin Viereman li~skejakson NE-reunalla Rotimojoen E puolella ovat kontaktin suuntaiset leveahköt pglinssit yleisiä. TäZlla tavataan myös kontaktin suuntaisia emäksisia ainakin paikoin hiertyneitä gb:maisia tai amfiboliittisia juonia. Pohjan ja liuskeiden kontaktia pitkin lienee tapahtunut normaalisiirros. Siirrosta ja siirrostasoa ilmentänevät Rotimojoen läheisyyden kivissä tavatut etevät transverssiliuskeisuudet. Alueella on my6s erittäin yleisesti selvä lounaaseen kaatuva viivaus. Graniittigneissialueella on kahdesta paikasta tavattu kvartsiepidoottikivia (3324 0:llä hav 37 ja 3342 0:llä hav. 364). ~;-~~-kivien suunta on hav. 364 : n kohdalla kaakko-luoteinen ja hav. 37: ssä poh jois-eteläinen. KZ-~~-kivien läheisyydessä grgn on hyvin epidoottipitoista ja selvästi hiertynytta. Hav. 37:ssä KZ-E? kiven vierelln on hyvin hiertynyt amfiboliittinen kivi, joka näyttaa olevan liikunnoissa voimaltkaasti suuntautunut garbomainen diabaasi. Useissa kohdin tämän kaakko-luode suuntaisen siirrosvyöhykkeen - läheisyydessä on hiertyneessä grgn:ssä liuskeisuuden todettu 0 kääntyvän ruhjeen m~ötaisestä suunnasta likimain 90 (esim. hav. 372:ssa n. 50 metrin matkalla, mutta esim. 367:ssa kääntyminen tapahtuu jo 0 metrin matkalla). Joka paikassa käänty- minen ilmentää kuitenkin vasemman käden siirrosta.
Kyseinen siirroslinja on piirrettynä kivilajikarttoihin. 3342 o:llä siirroslinja nävttää noudattavan laajan gr-massiivin lounaisreunaa. Tästä NW-suuntaan ks-ep-kivivyöhykettä pitkin 3324 o:n alueelle. Siellä siirroslinja näyttää kään- tyvän pohjoiseen detaljialueen ~ohjoisosaan. Täältä hieman luoteiseen kääntyen Marttisenjärven sarvivslkegneissin WWS kontaktia? ja Vieremän liuskejakson NEE kontaktia? pitkin edelleen luoteeseen. Aeromagneettiselle kartalle voidaan siirrosvyöhykettä seurata Pyhännön Tavastkengän kylän kautta aina Pohjanlahteen saakka. Samoin voidaan kaakkoonpäin seurata siirrosvyöhykettä isalmen kautta pitkälle kaakkoon. l i Luultavasti tällä siirroslinjalla on ollut ratkaiseva vaikutus Saunapuron alueen emäksisten intrusioiden syntyyn. nstrusiot joita on usean ikäisiä ovat tunkeutuneet siirrosvvöhykkeen heikkouskohtiin. Kaikki intrusiot ovat Saunapuron alueella likimain siirrosvyohykkeen suuntaisia, suhteellisen kapeita ja varsin pitkiä muodostumia. Näistä vanhimmat granaattipitoiset amfiboliitit ovat erittäin voimakkaasti suuntautuneita paikoin lähes liuskeisia. Keskirakeinen gabromainen diabaasi on myös useissa kohdin sel- västi hiertynyttä ja kapeita amfiholiittisia osueita tavataankin usein. Cuk pirote paljastumissa näyttää useimmin liittyvän tahän kiveen ja etenkin sen ja granaattipitoisen amfiboliitin kontaktin tienoille. Detaljialueen pohjoisosassa tavataan myös karkeaa "MS täplikästa" gabroa. Se on rakenteeltaan intrusikkeista ja harvemmin 8 hiertynyttä. Tästä päätellen se näyttäisi olevan gbdb:a nuorempaa, mutta luultavasti kar gb on vain leveän gabromaisen diabaasijuonen hitaasti kiteytynyt keskiosa. Tällainen systeemi näyttää varsin selvältä detaljialueen eteläpäässa. Detaljialueen N-osassa on lisäksi selvästi raitaista amfiboliit-,
tia siirrosvyöhykkeen suuntaisena vyohykkeenä. Tämä lienee ainakin granaattipitoista amfiboliittia nuorempaa.. Tuntuisi siltä, että siirrosvyöhykkeeseen tunkeutuneista emäk- sisista kivistä olisi my5hem~ien liikuntojen vaikutuksesta Cupitoiset ainekset läheteneet liikkumaan. Täytyisi löytää mahdollinen paineminimikohta mihin "malmi" olisi päässyt purkautumaan. mahdollinen paineminimi voisi olla eri kivilajien kontaktissa. 2:n saattaisi syntyä em. intrusioita ja siirrosvyöhykettä leikkaavan siirroksen vaikutuksesta. Molemmissa tapauksissa paineminimi alue lienee instrusioiden ja (eli) voimakkaan hiertoliuskeisuuden suuntainen, sillä amfiboliiteissa ja gabromaisissa diabaaseissa ei ole havaittu siirroksen aiheuttavan voimakasta diagonaalirakoilua:? (Mikä taas grgn:ssä nayttaa varsin yleiseltä.) Yksi todennäköinen intrusioita leikkaava hiertovyöhyke on havaittu aivan detaljialueen N-osassa Sormusuon W-puolella. Täällä ruhje lienee likimain E-W-suuntainen ja on aiheuttanut viereisiin amfiboliittipaljastumiin poimutusta. Toinen EES- NWW-suuntainen mahdollinen siirros on 735 ja 736 havaintojen välillä. Siellä diabaasijuonet eivat oikein kay kohdakkain, vaan paikalla lienee n. 30-40 metrin vasemman käden siirros. Huom. tämä ruhje kulkee mahdollisesti havainto 739:n N-puolelta varsin läheltä. Uskoisin, että fysikaaliset mittaustulokset voivat vahvistaa tai kumota ko. ja nahd. ym:ta ruhjeita. Unohtaa ei mvöskäan sovi Saunapuron alueen aihesuuntaa, joka on -- 0 70 S:ään: Yleisesti Vieremän alueella siirrossuunnista on merkittävimpiä:. Pohjois-etelaspuntainen- ' 4 9'" liuskejakson reunanmukainen normaalisiirros. Siirroksen kaade on noin 70 länteen ja liuskevyöhyke lienee vajonnut "pohjaan" nahden alaspäin SW-suuntaan, Kts. V.
2. Em. normaalisiirroksen kanssa yhteydessä b/&~) L lienee noin koillis-lounassuuntainen siirros- d L 974 suunta. Tämäkin lienee luonteeltaan lähinnä normaalisiirros. Viereman liuskejakson vajotessa alaspäin, Nissilan kylän ja Rotimojoen haarautumakohdan väliin jäävä liuskealue olisi jaanyt tavallaan muun liuskealueen vajoamisesta jälkeen ja muodos- tanut kiilamaisen "ulokkeen" liuskejakson kylkeen. Tätä toista siirrossuuntaa nayttaisi ilmentävän voimakas transverssiliuskeisuus liuskealueen kontaktivyöhykkeessä etenkin Nissilän- Rotimojoen tienoilla mutta myös eteläm~änä aina 3324 l0:kin alueella. Siirtymäsuunta :ssä ja 2:ssa sama ja = voimakas viivaus tällä alueella,- lounaaseen. 3:s ja erittäin pitkän aikaa aktiivisena pysynyt siirrossuunta on edellä kuvattu suuren siirrosvyöhykkeen suunta eli likimain kaakko-luode. Alueen diabaaseista suurin osa näyttää tunkeutuneen tämän suuntaisiin syväruhjeisiin. Useissa kohdin kaakko-luode siirroksia on tapahtunut paljon diahaasien purkauksen jälkeenkin hiertaen diabaaseja useissa kohden amfiboliittimaisiksi. Nissilan "liuskekiilan SE-reunan tienoilla nayttaisi olevan pie- nehköjä vasemman käden siirroksia, jotka mahdollisesti "porras- tavat" liuskekiilan ja grgn:n kontaktia. Kaakko-luode suuntaisissa siirroksissa pääasiallinen siirtymäsuunta lienee ollut vaakasuuntainen, kun taas siirrostaso on lähes poikkeuksetta ol- lut hyvin pysty. V.H. Kauppinen