LIITE 1. Arviointimenetelmien kuvaukset Opiskelijan arvioinnin ja osaamisen tunnustamisen toteuttamissuunnitelma

LIITE 1. Arviointimenetelmien kuvaukset Opiskelijan arvioinnin ja osaamisen tunnustamisen toteuttamissuunnitelma 1

Arviointimenetelmät Arviointimenetelmiä voi ja niitä myös kannattaa yhdistellä ja varioida oman tarpeen mukaan. Arviointimenetelmien valinnassa on olennaista se, että ne tukevat ja mahdollistavat oppimistavoitteiden suuntaisen opiskelijoiden osaamisen arvioinnin mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Onnistunut oppimisen ja osaamisen arviointi liittyy kiinteästi oppimistavoitteisiin ja edesauttaa opiskelija kehittymistä alansa ammattilaiseksi. Mielekäs arviointi liittyy kurssilla tehtyihin asioihin siten, että opiskelija voi tehdä arvioinnissa samankaltaisia asioita, joita hän on opetuksen aikana harjoitellut. Arvioinnin kautta opettaja voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä opiskelijat kurssilla tekevät. Oppimista ja osaamista palveleva arviointi kannustaa opiskelijaa syväoppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Epätarkoituksenmukainen arviointi vastaavasti ohjaa opiskelijoita tekemään oppimisen ja osaamisen kannalta merkityksettömiä asioita. Erilaisia arviointimenetelmiä voidaan käyttää opiskelijakohtaisesti myös erityistä tukea saavan opiskelijan kohdalla. Mitä arvioidaan? 2

Miten arviointi tukee opiskelijan oppimista? Näytöt korvaavat aiempaa arviointia teoriakokeiden, erillisten työkokeiden ja harjoitustehtävien osalta. Näytössä arvioidaan opintokokonaisuuden keskeinen ammatillinen osaaminen. Muulla arvioinnilla varmistetaan, että työn perustana oleva tietopohja on riittävän laaja ja työmenetelmien hallinta monipuolista. Lisäksi muun arvioinnin avulla saadaan kuva opiskelijan kehittymisestä oppimisprosessissa sekä hänen osaamisestaan yhteisissä opinnoissa ja vapaasti valittavissa opinnoissa. Näytöt korvaavat aiempaa arviointia mm. teoriakokeiden, erillisten työkokeiden ja harjoitustehtävien osalta. OPISKELIJA OPPII testi/koe? testi/koe? osaamisen näyttäminen: näyttö+ muu osaamisen näyttäminen: näyttö + muu 3 v testi/koe? osaamisen näyttäminen: näyttö + muu osaamisen näyttäminen: näyttö + muu 3

Oppimisen ja osaamisen arviointi käytännössä Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt oppilaitoksessa työssäoppimispaikassa opiskelija oppii ops:n opiskelija oppii ops:n tavoitteiden mukaisesti tavoitteiden mukaisia asioita ja harjaantuu jo oppimassaan arvioidaan opiskelijan oppimisprosessia ohjaamalla ja kannustamalla sellaisia ops:n mukaisia tavoitteita, joita näytössä työpaikalla tai työtä tekemällä ei arvioida opiskelija osoittaa osaamisensa työtä tekemällä (näytöt) arvioidaan, kuinka hyvin on saavutettu ops:n mukainen ja työelämän kannalta keskeinen osaaminen (kansalliset näyttöaineistot) 4

Arviointikeskustelu Arviointikeskustelussa lähdetään aina opiskelijan kokemuksista, näkemyksistä ja vahvuuksista sekä siitä, millainen käsitys hänellä on omasta osaamisestaan suhteessa tavoitteisiinsa. Keskustelu on hyvä aloittaa opiskelijan vahvuuksista ja siirtyä sen jälkeen keskustelemaan niistä asioista (taitotiedosta), jotka edellyttävät kehittämistä ja kehittymistä. Keskustelun lopuksi on hyvä koota keskustelun aikana esille tulleita positiivisia asioita opiskelijan osaamisesta. Virheiden etsimistä on syytä välttää, sillä tavoitteena on saada opiskelija miettimään, mitä hänen pitäisi jatkossa tehdä tai mitä hän voisi tehdä toisin. Kysymyksiä ohjaus- ja arviointikeskustelun tueksi: Missä opiskelija on onnistunut? Miten opiskelija voisi kehittää toimintaansa? Mitä opiskelija tekisi toisin? Mitä opiskelija ei vielä osaa? Miten opiskelija voisi sen oppia? Mitä opiskelija haluaisi oppia lisää? Mitä sellaista opiskelija on oppinut, mitä ei ole mainittu tutkinnon tavoitteissa? Miten kaikki opittu voidaan hyödyntää tutkinnossa? Miten opiskelijan tekemää työtä voitaisiin kehittää? Palautetuokiot Palautetuokioilla tarkoitetaan opettajien ja opiskelijoiden välisiä yhteisiä tapaamisia, jossa käydään läpi palautetta tehdyistä töistä ja keskustellaan aihepiiristä. Arviointi on kehittävää arviointia eli tavoitteena on antaa opiskelijalle palautetta töistä ja kannustaa häntä kehittymään. Olennaista on luoda kehittävä ja luottamuksellinen keskusteluilmapiiri. Opettaja voi lähteä liikkeelle opiskelijoiden nostamista kysymyksistä ja ongelmista ja tukea tiedollisesti sopivalla tasolla opiskelijoiden kehittymistä. Henkilökohtainen ote vaatii opettajalta aikaa. Keskustelu voi olla haastavaa suuressa ryhmässä. Kirjalliset työt Kirjallisissa töissä opiskelija työstää jonkin kirjallisen tuotoksen, esim. raportin, esseen, yhteenvedon tai referaatin. Kirjoittamista voi ohjata liittämällä siihen ohjausta, vertaisohjausta tai ohjeita. Kirjallisissa töissä yksilöt voivat edetä omaan tahtiinsa. Kirjallisia töitä voi arvioida monella tapaa: kirjallinen palaute, suullinen palaute, seminaarityöskentely, vertaispalaute tai kirjallisesta työstä pidettävä esitys. Arviointia varten voi laatia kriteerejä hyvästä työstä. Kriteerit on syytä tiedottaa myös opiskelijoille, jos haluaa niiden ohjaavan työn tekemistä 5

Kirjallisia töitä opiskelija voi tehdä omalla ajallaan. Tällöin opiskelijalle jää mahdollisuus hankkia lisätietoja aiheesta sitä mukaa kuin kirjoitustyö etenee. Kun opiskelija pääsee liittämään osaamiaan asioita johonkin kirjoitustehtävään, hän joutuu prosessoimaan kirjoittamiaan asioita. Kirjallisissa töissä on mahdollisuus saada kuuluviin opiskelijan oma ääni ja käsityksiä asioista, ellei kyseessä ole referaatti. Onnistuakseen kirjoittaminen voi vaatia tukea ohjaajalta ja muilta opiskelijoilta. Arviointikriteerit ja tehtävänannot kannattaa suunnitella huolellisesti. Arviointikriteerien pois jättäminen ja / tai niiden salaaminen opiskelijoilta ei ohjaa opiskelijan toimintaa. Arvioinnissa pitäisi pystyä löytämään tapa arvioida yksilön itse tuottamaa tietoa ja kykyä jalostaa tietoa eteenpäin tai soveltaa sitä. Portfolio - kehittämiskansio Portolioon opiskelija kerää opiskelussaan tekemiään ja pohtimiaan asioita. Siihen voi kuulua konkreettisia tuotteita, kirjoitusta tai visuaalisia esityksiä. Portfolion rakenne voi olla tarkkaan määritelty tai aivan vapaasti opiskelijan valittavissa. Portfoliossa voidaan erottaa työportfolio (= kaikki tuotokset) ja näyteportfolio (= kooste tuotoksista). Arviointi voi tapahtua näyteportfolion pohjalta ja siihen voi liittyä opiskelijan suullinen tai kirjallinen esitys ja arvio omasta osaamisestaan. Arviointi voidaan toteuttaa palautetuokiossa tai yhteisessä seminaarissa. Jos portfoliota halutaan arvioida, pitää sille luoda kriteerejä, joista on tiedotettava opiskelijoita ennen työn alkua. Opiskelija voi työstää portfoliota omalla ajalla. Hän voi liittää siihen oman kiinnostuksensa mukaan eri asioita. Parhaimmillaan portfolio voi olla motivoiva väline erityisesti itsenäisestä työskentelystä pitäville opiskelijoille. Portfoliossa tulee usein näkyviin opiskelijan kehitys kurssin aikana. Portfoliotyöskentelyä on ohjeistettava ja sitä pitää tukea myös työskentelyn edetessä. Jos portfolion on jo tuttu väline opiskelijoille, sen käyttäminen on helpompaa ja riski oppimisen ja osaamisen arvioinnin epäonnistumiseen on pienempi. Mikäli portfolion tekeminen on opiskelijoille vierasta, pitää portfoliotyöskentelyn aloittamiseen ja ohjeistamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Portfolion tekeminen itsessään on haastavaa, etenkin jos sen avulla tavoitellaan muutakin kuin oman osaamisen (taitotiedon) kuvaamista. Projektityö Opiskelijat voivat tehdä joko yksin tai ryhmässä jonkin projektityön. Kyseinen työ voi olla todellinen tai sen avulla voidaan mallintaa työelämässä tehtäviä hankkeita. Projektityössä voi arvioida lopputuotoksen lisäksi monia tekijöitä: työnjakoa, työnjohtoa, työskentelytapoja, aikataulutusta, budjetointia, raportointia jne. Projektityön tekemisen kautta opiskelija voi kehittää projektityötaitojaan sisällöllisten osaamistavoitteiden lisäksi. Projektityö vaatii useimmiten omaehtoista tiedon hankintaa ja jäsentämistä. Se voi motivoida opiskelijoita ja antaa mahdollisuuden toimia oman osaamisen äärirajoilla. 6

Haasteet riippuvat projektin koosta. Lyhytaikaisessa projektiryhmätyössä on haastavaa saada ryhmä toimimaan aidosti yhdessä. Pidemmässä projektissa aikataulutuksesta ja ryhmien jumiutumisesta voi tulla haasteita. Hyvä projektityö vaatii hyvää projektinvetäjää. Opettaja voi tukea projektinvetoa roolittamalla projektinvetäjiä tai ohjaamalla ja seuraamalla projekteja. Kaikki projektit eivät tule onnistumaan, mutta myös epäonnistumisista voi oppia. Oppimispäiväkirja Oppimispäiväkirja on opiskelijan kirjoittama dokumentti. Siihen voi sisällyttää oppimiaan asioita, prosessin aikana heränneitä kysymyksiä, suunnitelmia, ongelmakohtia ja muuta omaa pohdintaa haluamallaan tavalla. Oppimispäiväkirjan ei ole tarkoitus olla referaatti läpi käydyistä asioista vaan sen tulisi sisältää opiskelijan omaa pohdintaa, reflektointia ja kysymyksiä. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on jo itsessään hyödyllistä. Oppimispäiväkirjan arviointia helpottaa, jos opettaja on ohjeistanut sen hyvin ja tietää, mitä hyvään päiväkirjaan kuuluu. Jos oppimispäiväkirjaa haluaa käyttää arvioinnin välineenä, pitää opiskelijoille tehdä selväksi, millä kriteereillä arviointi tapahtuu. Arvioinnissa on hyvä huomioida, että oppimispäiväkirja on oppimisprosessin kuvauksen väline ja sitä tulisi kirjoittaa kurssin edetessä eikä vain sen lopussa. Arvioinnissa kannattaa kiinnittää huomiota opiskelijoiden kykyyn tuoda esille uusia kysymyksiä ja etsiä vastauksia itselleen epäselviksi jääneisiin asioihin. Oppimispäiväkirjasta voi antaa palautetta opiskelijoille, ja sen pohjalta voi suunnata omaa opetustaan opiskelijoille epäselviksi jääneisiin tai hankaliin asioihin. Oppimispäiväkirjan tekeminen vaatii paneutumista asiaan ennen kuin sen kautta voi oppia jotakin. Kirjoittaminen usein selventää omia ajatuksia oppimisen kohteena olevista asioista. Opettaja näkee oppimispäiväkirjoista, mitkä asiat ovat opiskelijoille vaikeita ja haastavia. Onnistuessaan oppimispäiväkirjat tekevät opiskelijan ajatusmaailman näkyväksi ja samalla myös lähemmäksi opettajaa. Kaikki opiskelijat eivät ole tottuneet kirjoittamaan omia ajatuksiaan. Osa opettajista tarjoaakin oppimispäiväkirjaa yhtenä vaihtoehtoisena muotona esimerkiksi tentille. Oppimispäiväkirjan tekeminen on taito, jota ei välttämättä osaa vielä ensimmäisellä kerralla. Jos menetelmä on uusi opiskelijoille, vaatii se perehdyttämistä. Koska oppimispäiväkirjojen teko vaatii opiskelijan panosta, kannattaa sen tekemisestä palkita arvioinnissa. Vertaisarviointi Vertaisarviointi voi olla osana lähes mitä tahansa arviointimenetelmää. Siinä opiskelijat arvioivat toisten opiskelijoiden tuotoksia tai toimintaa osana oppimisen ja osaamisen arviointia. Vertaisarviointia voi tukea antamalla opiskelijoille arviointiohjeen. Ohjeessa on hyvä kuvata, mihin asioihin opiskelijoiden erityisesti tulisi kiinnittää huomiota. Arviointia varten voi tehdä myös valmiin arviointipohjan, joka sisältää määrällisiä ja laadullisia kysy- 7

myksiä. Lisäksi arviointiin voi liittää numeerisen arvioinnin, jolloin opiskelijat antavat toisilleen arvosanoja ja perustelevat ne. Vertaisarviointi usein vapauttaa opettajan resursseja. Se kehittää opiskelijoiden taitoa arvioida omaa työskentelyään. Vertaiset voivat antaa palautetta samalta tasolta toisilleen, jolloin huomion kohteena on asioita, joita opettaja ei olisi nähnyt. Vertaispalautteen voi helposti yhdistää opettajan tekemään arviointiin. Vertaispalaute voi kannustaa opiskelijaa tekemään työnsä paremmin, kun hän tietää, että toiset tulevat arvioimaan sitä. Rakentavan palautteen antaminen on taito, jonka kehittymistä pitää tukea. Opiskelijat eivät välttämättä osaa arvioida hyvin, mutta opettaja voi ottaa tämän yhdeksi oppimistavoitteeksi kurssilla ja tukea sen saavuttamista. Itsearviointi Itsearvioinnissa opiskelija tai ryhmä arvioi itse omaa työtään tai toimintaansa. Arviointia voi tukea antamalla opiskelijoille arviointiohjeen. Ohjeessa voi kuvata, mihin asioihin opiskelijoiden tulisi kiinnittää huomiota. Arviointia varten voi tehdä myös valmiin arviointipohjan, joka sisältää määrällisiä ja laadullisia kysymyksiä. Arviointiin voi liittää numeerisen arvioinnin, jolloin opiskelijat antavat itselleen arvosanoja ja perustelevat ne. Arviointi voi olla formatiivista (kurssin aikana), jolloin sen kautta voidaan kehittää omaa työtään. Itsearviointi kehittää opiskelijoiden kykyä arvioida omaa toimintaansa. Se voi olla osa vertaisarviointia ja opettajan tekemää arviointia. Itsearvioiden pohjalta opettaja voi saada tarkemman kuvan opiskelijoiden panoksesta oppimisprosessissa. Itsearviointi voi vaatia perehdyttämistä ja arviointipohjan tekemistä. Eri ihmiset arvioivat omaa työtään eri kriteereillä, joten arvioiden vertaaminen on vaikeaa. Jos arvioinnin jättää kurssin loppuun, opiskelija ei voi sen pohjalta korjata virheitään tai kehittää työtään Opiskelija opettaa Opiskelijat tekevät jonkin harjoitustyön. Se voi olla tekemistä, lukemista, tiedon hakemista, suunnittelua tai jotakin muuta. Työ voidaan tehdä yksin tai ryhmissä. Työhön voi liittyä erilaisia vaiheita ja ohjausta tai opiskelija voi tehdä sen täysin itsenäisesti. Harjoitustyö vaatii usein opiskelijalta omaehtoista tiedon hankintaa ja jäsentämistä. Harjoitustyöt ovat tekemällä oppimista, ja niissä opiskelija pystyy itsenäisesti kehittämään taitojaan. Harjoitustöistä voi arvioida tuotoksen laadun lisäksi esimerkiksi opiskelijan suunnittelua, ajankäyttöä, kirjoitustaitoja tai tiedon hankintaa. Arvioinnissa voi hyödyntää vertaisryhmiä Opiskelijat eivät aina välttämättä sitoudu itsenäiseen työskentelyyn, joten harjoitustyön tekemiseen innostaminen on tärkeää. Tähän voi vaikuttaa antamalla opiskelijoille mah- 8

dollisuuksia vaikuttaa harjoitustöiden aiheisiin. Jos harjoitustyö on haasteellinen, pitää opiskelijoita tukea ja ohjata sen tekemisessä. Tämä vaatii resursseja opettajalta. Mind map = miellekartta Miellekarttoja voi hyödyntää osana muita arviointimenetelmiä. Miellekartta on opiskelijan tekemä puumainen graafinen esitys jostakin asiasta. Miellekartta on tekijänsä kaltainen eikä sen tarkoituksena ole avautua muille. Miellekarttaan ei kirjoiteta kaikkea yksityiskohtaisesti vaan siihen poimitaan avainsanoja. Miellekarttojen tekeminen on nopeampaa kuin tavallisten muistiinpanojen, koska niihin ei pyritä kirjoittamaan kaikkea. Miellekartat toimivat mieleen palauttamisen tukena. Niistä voi myös arvioida kykyä hahmottaa tiettyä asiakokonaisuutta. Miellekartan arvioinnissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten monipuolisesti ja rikkaasti jokin asia on niissä esitetty. Arvioinnissa ei ole tärkeää vain se, mitä miellekartassa on vaan myös se, mitä siitä puuttuu. Arviointi vaatii opettajalta hyvää osaamista. Eri tekijöiden miellekarttoja voi olla vaikea verrata keskenään. Miellekarttojen avulla voi arvioida opiskelijoiden kykyä jäsentää joitakin asiakokonaisuuksia. Miellekarttoja voidaan myös arvioida numeerisesti, mutta tällöin voi olla hyvä liittää karttaan opiskelijan omia selityksiä ja perusteluja kartalleen, sillä miellekartat ovat usein henkilökohtaisia ja niitä on muiden vaikea ymmärtää. On hyvä huomata, että miellekarttojen tekemistä pitää harjoitella. Miellekarttoja voi hyödyntää myös muualla kuin opetuksessa. Niiden avulla voi antaa nopeasti kuvan jostakin aihealueesta. Miellekarttoja voi yhdistää erilaisiin tenttimuotoihin tai muihin arviointimenetelmiin. Demotilaisuus Demotilaisuudessa opiskelijat esittelevät jotakin harjoitustyössä tai projektissa tekemäänsä asiaa tai mallinnusta. Tilaisuudessa voidaan keskustella ja esittää kysymyksiä tekijöille. Esitys voi olla muodoltaan lähes mitä tahansa: video, kalvosarja, suullinen esitys, piirros, posteri jne. Demotilaisuudessa voi hyödyntää itsearviointia ja vertaisarviointia. Työn laadun lisäksi voi arvioida yksilön tai ryhmän kykyä demota tekemisiään muille. Demotilaisuuden voi yhdistää johonkin muuhun arviointimenetelmään, esim. projektin tai harjoitustyön kirjalliseen arviointiin. Demotilaisuuteen voi valmistaa opiskelijoita valikoimalla opiskelijoista opponentteja tai esityksen ja työn arvioijia. Yleisö voi valmistautua demotilaisuuteen tutustumalla töihin jo etukäteen. Arvioinnin voi tehdä jo demon aikana suullisesti ja kirjallisesti tai sen jälkeen. Arvioinnin voi purkaa demotilaisuuden jälkeen esim. keskustelulla. Demotilaisuus voi toimia opiskelijoita motivoivana tekijänä. Demotilaisuutta voi käyttää myös jonkin projektin huipentumana ja siihen voi liittää joko juhlallisia elementtejä tai kilpailun. 9

Demoja tehdessä olisi tärkeää muistaa, että tavoitteena on oppiminen. Demoissa huomio voi kiinnittyä oppimisen kannalta toissijaisiin asioihin. Tähän voi vaikuttaa ohjeistamalla ja selkeyttämällä demon merkitystä ja tavoitteita. Jos demoja vain seurataan ja esitetään, jää silloin pois kriittinen arviointi ja mahdollisuus oppia tekemästään ratkaisuista. Tätä voi korjata käymällä kehittävää arviointikeskustelua demojen yhteydessä. Vuorovaikutteiset tilaisuudet Vuorovaikutteiset tilaisuudet ovat keskusteluja arvioitsijoiden ja kohteiden kesken. Tilaisuuksissa voidaan hakea perusteluja tehdyille ratkaisuille, arvioida yhdessä työn vahvuuksia ja miettiä, miten työstä voisi tehdä vielä paremman. Keskustelujen kautta voidaan purkaa tekijöitä, joita on vaikea saada esille kirjallisten tms. raporttien avulla. Keskusteluja voidaan käydä kahden kesken tai ryhmässä. Vuorovaikutuksen kautta on helppo kehittää opiskelijoiden toimintaa jo kurssin aikana. Kysymysten avulla voi saada opiskelijat kehittämään ja pohtimaan asioita, joita he eivät muuten olisi miettineet. Vuorovaikutuksen kautta voi selvittää myös ongelmia ja hankalia asioita ja puuttua niihin opetuksessa ja ohjauksessa. Vuorovaikutteisuus tuo opiskelijoiden ajatusmaailmaa näkyvämmäksi opettajalle. Jos haluat hyödyntää vuorovaikutteisia tilanteita arvioinnissa, katso suullinen tentti tässä dokumentissa. Arvioitsijat voivat esittää tarkentavia kysymyksiä ja pyytää perusteluja valinnoille. Arvioinnin kautta voi saada näkyville työtä tai toimintaa ohjanneita tiedostamattomia valintoja. Vuorovaikutteinen arviointi vaatii molemmilta osapuolilta kykyä kuunnella toisiaan. Tilanteesta pitäisi saada kehittävä ja kannustava puolustelevan ja rankaisevan sijaan. Tämä vaatii osallistujilta hyviä vuorovaikutustaitoja. Tentit Tentin arvioinnissa tärkeää on antaa opiskelijoille sellaisia tehtäviä ja kysymyksiä, joiden tekemistä he ovat jo kurssin kuluessa harjoitelleet. Jos kurssilla ei ole sovellettu saatua tietoa, on epäreilua pitää soveltava tentti ja arvostella sitä. Pitäisi opettaa sitä, mitä arvioidaan. Tentin arvo on perinteisesti nähty numeerisen arvioinnin välineenä, mutta tentit ovat myös hyviä oppimistilanteita. Oppimistilannetta ei kuitenkaan täysimääräisesti hyödynnetä, jos tentti on kurssin lopettava tilaisuus eikä opiskelijalle synny mitään tarvetta korjata vääriä käsityksiään tai paikata tiedollisia aukkojaan. Perinteinen tentti edistää oppimisnäkemyksenä käsitystä tiedon suljetusta luonteesta; on olemassa tietyt asiat, minkä oppiminen on opiskelijan tehtävä. Silti tenttiin voi liittää myös soveltavaa näkemystä tiedosta ja tiedon hankkimista. Tämä useimmiten vaatii materiaalien ja tiedon haun yhdistämistä tenttikysymyksiin. Tällöin suljetussa ajassa ja paikassa tehtävä tentti ei välttämättä toimi parhaiten. Kehittävä tentti Kehittävä tentti on missä tahansa muodossa tehtävä tentti, johon palataan. Opiskelija saa palautetta tehtävistään ja joutuu kehittämään niitä eteenpäin. Opettaja voi myös esittää uusia tarkentavia kysymyksiä, joihin hän haluaa opiskelijan etsivän vastauksia. 10

Kehittävän tentin voi liittää melkein mihin tahansa arviointimenetelmään, koska kyseessä on vain saman menetelmän toistaminen ja palautteen antaminen välissä. Arvioinnissa pitää huomioida vastausten laadun lisäksi opiskelijan kyky hakea tietoa ja kehittää omaa osaamistaan. Jos kehittävää tenttiä halutaan numeerisesti arvioida, voidaan yhdeksi kriteeriksi ottaa kyky kehittää ja laajentaa omaa ajatteluaan. Tällöin tehtävien on hyvä olla sellaisia, joihin ei ole yhtä lopullista ja oikeaa ratkaisua. On tärkeää tiedottaa opiskelijalle, mitkä ovat hyvän arvosanan saannin perusteet. Kehittävä tentti opettaa opiskelijalle tiedollista käsitystä, jossa on mahdollista korjata omaa ajatteluaan ja kehittää sitä eteenpäin. Se toimii siis hyvänä oppimisen välineenä, ja antaa mahdollisuuden hitaammin kypsyville opiskelijoille kehittää itseään. Kyseinen tentti voi toimia hyvin yksilöllisen etenemisen mahdollistavana välineenä. Kehittävä tentti voi olla äärimmäisen reilu kokemus opiskelijoille, jotka ovat tottuneet siihen, että omia virheitään ei voi korjata. Hyvien ja toimivien tehtävien tekeminen on haastavaa. Kehittävä tentti vaatii opettajalta aikaa palautteen antamiseen ja lisäkysymysten kehittämiseen. Jos opettaja haluaa saada arvosanajakauman Gaussin käyrälle, se on tässä tenttimuodossa hankalaa, koska kehittävä tentti pyrkii nostamaan kaikki opiskelijat tietyn rajan yli. Suullinen tentti Suullisessa tentissä opettaja kysyy opiskelijoilta kysymyksiä, joihin he suullisesti vastaavat. Suullisessa tentissä opettaja voi valikoida niitä asioita, joista haluaa vastauksen. Opiskelija ei pääse välttämättä kiertämään asioita, joita hän ei osaa. Suullisen tentin voi numeerisesti arvioida tai jättää arvioimatta. Suullinen tentti on useimmiten ryhmässä käytävä ja kestää tunnin muutaman tunnin. Suullisessa tentissä yksilön osaamisen arviointi helpottuu, koska opettaja voi esittää tarkentavia kysymyksiä opiskelijoille. Tosin opiskelijoiden vertaaminen keskenään on vaikeaa, koska kaikille esitetään erilaisia kysymyksiä. Suullisen tentin numeerinen arviointi vaatii usein useamman kurssilaisen suoritusta ennen kuin voi luoda kriteereitä. Haastavaa on muistaa, miten kukakin vastasi, jos ei tee muistiinpanoja. Jos suullisesta tentistä poistaa numeerisen arvioinnin, voi siitä tehdä hyvän oppimistilanteen. Suullisesti voi tehokkaammin testata tarkentavilla kysymyksillä sitä, mitä opiskelijat ymmärtävät Suullinen tentti voi ahdistaa osaa opiskelijoista. Suullisen tentin puolueettomuus on vaikea toteuttaa. Rajallinen aika asettaa haasteita kysymysten jakamiselle. Saman kysymyksen voi esittää vain yhdelle opiskelijalle kun muissa arviointimalleissa voivat kaikki vastata samaan kysymykseen. Numeerisesti arvioitava suullinen tentti on jännittävä ja ahdistava tilanne eli siitä oppiminen voi olla opiskelijalle hankalaa. Esi-/alkutentti Esi-/alkutentillä tarkoitetaan ennen opetustilannetta järjestettävää tenttiä. Se voi vaatia opiskelijoilta valmistautumista tai se voidaan toteuttaa opiskelijoiden esitietoja kartoitta- 11

vana. Esitentti voi toimia kurssille karsivana ja se voidaan myös arvioida numeerisesti tai jättää arvioimatta. Esi-/alkutentti voi olla muodoltaan mitä tahansa, esim. suullinen, kotitentti, dialogitentti jne. Katso muut tentin kuvaukset tästä dokumentista. Esi-/alkutentin vahvuudet riippuvat valitusta tenttimuodosta. Esitentillä on mahdollista käynnistää opiskelijoiden ajattelukoneisto. Se vaatii heitä orientoitumaan aiheeseen ennen opetuksen alkua. Numeerisesti arvioitava esi-/alkutentti voi tasoittaa työmäärää kurssin kuluessa, kun osa siitä suoritetaan jo ennen opetuksen alkamista. Tällöin kurssi pääsee nopeammin käyntiin, ja opetuksessa voidaan keskittyä paremmin vaikeiden kohtien oppimiseen. Numeerisen arvioinnin puuttuminen tai sen vähäinen merkitys voi vähentää opiskelijoiden panosta esi-/alkutenttiin. Kotitentti Kotitentti tarkoittaa kotona tehtävää tenttäi. Tentille voidaan antaa jokin hyvin rajattu aikaväli (esim. pari tuntia) tai pitempi aika (muutamia päiviä). Tentissä voi hyödyntää erilaisia tietolähteitä ja opiskelija voi tehdä sitä omaan tahtiin. Kotitentti muistuttaa läheisesti kirjoitustehtävää tai harjoitustehtävää. Kotitentin voi numeerisesti arvioida tai jättää arvioimatta. Tentin arvioinnissa kannattaa vastausten laadun lisäksi kiinnittää huomiota erilaisten lähteiden käytön laatuun. Arvioinnin pohjaksi voidaan opiskelijalle antaa tehtäviä, jotka vaativat lisätiedon hakemista ja soveltamista. Kotitentissä opiskelijan ei tarvitse opetella ulkoa kaikkia asioita, vaan kirjoja voi käyttää muistin tukena. Kotitenttitilanne voi parhaimmillaan ohjata opiskelijaa syväoppimiseen. Kotitenttiin valmistautuminen voi olla haastavaa, jos opiskelija ei tiedä mihin pitäisi keskittyä. Kotitentin käyttäminen vaatii opettajalta oppimistavoitteiden hyvää tiedottamista opiskelijoille. Jos tavoitteita ei ole tiedossa, voi valmistautuminen jäädä tekemättä ja opiskelija yrittää suoriutua tentistä, kun saa sen eteensä. Perinteinen tentti Perinteinen tentin opiskelija tekee valvotussa tilassa ja suljetussa ajassa. Tentissä ei saa olla mitään tietolähteitä mukana. Tentin numeerinen arviointi yleensä määrää koko kurssin arvosanan. Summatiivisen arvioinnin välineenä käytetystä tentistä opiskelija ei yleensä saa palautetta eikä hän voi sen pohjalta kehittää omaa osaamistaan. Tenttiin sisältyvät tehtävät arvioidaan vastauksittain. Tentin laatiminen itsessään ei yleensä vaadi opettajalta paljon aikaa. Tentin tarkastamisessa on helppo vertailla yksilöiden vastauksia. Perinteisesti toteutettu tentti kannustaa opiskelijoita usein pintaoppimiseen eli asioiden ulkoa opetteluun. Se voi antaa näennäisen kuvan opiskelijan osaamisesta. Tentti voi ahdistaa monia opiskelijoita ja sen reputtaminen saattaa turhauttaa opiskelijaa, jos hän ei tiedä, mikä tentissä meni pieleen. 12

Kirjadialogitentti Kirjadialogitentissä opiskelija kirjoittaa esseen tai raportin haluttujen teosten pohjalta. Teosten käytön pitää näkyä opiskelijan esseessä omana pohdintana ja lähdeviitteiden käyttönä. Kun essee on valmis, opiskelija palauttaa sen opettajalle. Opettaja tutustuu esseeseen ja sen jälkeen käy opiskelijan kanssa opetuskeskustelun. Keskustelun tavoitteena on opiskelijan ajattelun kehittäminen, joten keskustelussa on hyvä käsitellä hankalaksi tai haastavaksi osoittautuneita asioita. Mikäli kirjadialogitenttiä halutaan numeerisesti arvioida, opettajan pitää kertoa arviointikriteerit opiskelijalle ennen esseen kirjoittamista. Arvioinnissa opettaja voi kannustaa opiskelijaa tekemään näkyväksi epäselväksi jääneitä asioita ja hakemaan lisätietoa aihepiireistä. Arvosana voidaan neuvotella yhdessä opiskelijan kanssa keskustelun lopuksi ja samalla myös perustella esseen tai raportin vahvuudet ja heikkoudet. Kirjadialogitentti mahdollistaa opiskelijan omatoimisen tiedon jäsentämisen. Se antaa opiskelijalle omaa aikaa valmistella työtä. Samalla se kannustaa tiedon ja tietolähteiden hyödyntämiseen tiedon toistamisen sijaan. Usein tehtävänanto on opiskelijoille haastava, joten sen ohjeistamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Portfoliotentti Portfoliotentillä tarkoitetaan sitä, että opiskelija tuo tekemänsä portfolion (kehittämiskansio) opettajan arvioitavaksi. Opettaja voi arvioida portfoliota joko sen tekemisen aikana tai vasta kun portfolio on valmis. Arvioinnin tavoitteena voi olla palautteen antaminen ja kehittäminen tai vain summatiivinen loppuarviointi. Opiskelija voi työstää portfoliota omalla ajallaan. Hän voi liittää siihen asioita oman kiinnostuksensa mukaan. Portfolio voi olla motivoiva väline itsenäisestä työskentelystä pitäville. Portfolioon yleensä tekee näkyväksi yksilön kehityksen kurssin aikana. Portfoliotenttiin samaan tapaan kuin portfoliotyöskentelyynkin pitää opiskelijoita ohjeistaa ja sen tekemistä pitää tukea. Portfolio on väline, joka voi ahdistaa osaa opiskelijoista, jos he eivät kykene itsenäisesti jäsentämään asioita vaan odottavat, että joku kertoo mitä pitäisi tehdä. Siksi portfolion aloittamiseen ja ohjeistamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Katso tässä dokumentissa oleva kuvaus portfoliosta. Oppimispäiväkirjatentti Oppimispäiväkirja tehdään kurssin aikana ja se palautetaan opettajalle arvioitavaksi. Katso tässä dokumentissa oleva kuvaus oppimispäiväkirjasta. Opettaja voi järjestää oppimispäiväkirjan arvioinnin yhteydessä yhteisen opetustuokion, henkilökohtaisen palautetilaisuuden tai antaa kirjallista palautetta. Oppimispäiväkirjan merkitys kurssilla yleensä kasvaa, kun sitä arvioidaan. Oppimispäiväkirjasta voi myös antaa numeerisen arvioinnin. Parhaimmillaan oppimispäiväkirjatentin jälkeen olisi hyvä palata vielä vaikeisiin asioihin kurssilla eli ohjata omaa opetustaan luettujen päiväkirjojen pohjalta. Mikäli opettaja lukee oppimispäiväkirjat vain kurssin lo- 13

pussa, hän ei voi mukauttaa opetustaan opiskelijoiden haasteelliseksi kokemien asioiden mukaisesti. Verkkotentti Verkkotentti on tentti, joka järjestetään verkon välityksellä. Se mahdollistaa eri paikkakunnilla asuvien opiskelijoiden samanaikaisen tenttitilaisuuden järjestämisen. Tällöin eri puolilla asuvat voivat tehdä yhteisellä ajalla saman tentin. Jos tenttiin sisältyvät tehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin on löydettävissä vastaus jostakin, testataan enemmän opiskelijoiden tiedonhaun taitoja kuin heidän omaa tiedon jäsentämiskykyään. Verkkotenteissä haasteena on se, että annetaanko opiskelijoiden käyttää tukihenkilöiden apua tentin tekemisessä. Mistään ei voi taata kuka tentin on aidosti tehnyt, joten verkkotentissä on luotettava opiskelijoihin. Tosin sama haaste on kaikissa ilman valvontaa tehdyissä tenteissä tai töissä, esim. kotitentti. Aineistotentti Aineistotentissä opiskelijaa saa ottaa tenttitilanteeseen mukaan haluamiaan materiaaleja ja hyödyntää niitä tentissä. Aineisto voidaan myös antaa tenttitilaisuudessa. Aineistotentin arviointi voi kohdistua vastausten laadun lisäksi niiden laajuuteen ja opiskelijan kykyyn käyttää olemassa olevaa aineistoa. Aineistotentti vähentää ulkoa opettelun merkitystä tentissä. Se voi parhaimmillaan johtaa pintaopiskelua syvemmälle, kun opiskelijan ei tarvitse yrittää painaa kaikkea mieleensä. Tosin se saattaa myös vähentää opiskelijoiden valmistautumista (opiskelua) tenttiin. Jos materiaalia on paljon, opettajan on määriteltävä selkeästi oppimistavoitteet jo kurssin alussa, jotta opiskelijat tietävät, mihin heidän pitää keskittyä. Opiskelijan pitäisi tietää tenttiin tullessaan, mitä osaamista häneltä vaaditaan. Aineistotentin, kuten muiden tenttien pitäisi testata aina jotakin sellaista, mitä kurssilla on harjoiteltu. Pikaraportit Pikaraportteja voi tehdä jonkin työvaiheen päätyttyä, kuten luennon tai harjoitustyön lopussa. Niissä opiskelijaa kuvaa tekemänsä ja syntyneitä kysymyksiä ja ongelmia. Pikaraportteihin voidaan myös kirjata työn tekemiseen liittyviä menettelyvaiheita. Pikaraporteista voi antaa palautetta opiskelijoille joko suullisesti tai kirjallisesti. Raportteja voi hyödyntää ohjeistuksen kehittämisessä tai niiden pohjalta voi tuoda uusia sisältöjä kurssille tai kerrata vaikeita asioita. Niistä voi myös tehdä oppimateriaalia seuraaville vuosikursseille. Raportteja voi myös numeerisesti arvioida. Yleensä pikaraportit pakottavat opiskelijat pohtimaan tekemäänsä ja purkamaan havaitsemiaan ongelmakohtia. Ne tekevät näkyväksi opiskelijoiden toimintaa ja ajatusmaailmaa. 14

Pikaraporttien käyttö kehittävänä oppimisen ja osaamisen arvioinnin välineenä on haastavaa. Niiden käyttäminen vaatii opettajalta kykyä sopeuttaa opetustaan kohderyhmän tarpeiden mukaisesti. Posteritentti Opiskelijat valmistavat jostakin aiheesta, ongelmasta tai projektista posteriesityksen. Esityksistä voidaan koota yhteinen tilaisuus, jossa kaikki työt esitellään. Posteri voidaan tehdä ryhmissä tai yksin. Posterien arvioinnissa voidaan keskittyä työn laadun lisäksi ryhmän tai yksilön esitykseen. Arviointiin voi liittää vertaispalautetta. Posterin arviointikriteerit on hyvä tehdä selviksi ennen työn aloittamista. Posteri on yleensä opettajalle nopea tapa saada kuvaus tehdyistä harjoitustöistä tai projekteista. Posterien vertaamien ja numeerinen arviointi voi helpottua, kun opiskelijoilla on mahdollisuus myös suullisesti kertoa omasta työstään. Posteriesityksen arviointi voi toimia esitystaitoja tukevana harjoitteena. Vertaisarviointi usein pakottaa opiskelijat analysoimaan ja vertailemaan omaa työtään suhteessa muihin. Posterien työstämisen voisi tehdä myös jaetussa tilassa, jolloin opiskelijat näkisivät miten muiden ryhmien työt etenevät ja opettaja voisi antaa ohjausta työn aikana eikä vain sen jälkeen. Yleensä posteri arvioidaan vasta sitten, kun työ on jo tehty, joten arvioinnista on vaikea tehdä kehittävää. Kehittävään arviointiin pääsee, jos postereilla esitetään työsuunnitelma eikä vain valmista työtä. Draamatentti Tenttitilaisuudessa opiskelijat esittävät yksin tai yhdessä draaman muodossa jonkin etukäteen annetun ilmiön tai suunnittelevat sen tenttitilanteessa. Tilaisuus voi olla kaikille yhteinen, jolloin draamalla on myös yleisö eli muut opiskelijat. Tällöin on mahdollista hyödyntää myös vertaispalautetta. Esimerkkeinä draamatilanteista voisivat olla: esimiehen ja alaisen välisten kriisien ratkaisu, asiantuntijan ja asiakkaan välisen kommunikaatio-ongelmat, potilas-hoitaja suhde jne. Draamatentin arviointi on vaativaa ja usein yhteisten arviointikriteerien laatiminen hankalaa. Arviointi helpottuu, jos tekee sen suullisesti eikä yhdistä siihen numeerista arviointia vaan pyrkii draamatentin avulla kehittämään opiskelijoiden ymmärrystä asioista. Opiskelijat opettavat myös toisiaan draaman kautta, etenkin jos draamalla on yleisö. Draamatentin käyttö vaatii opettajalta rohkeutta, samalla se vaatii opiskelijoiden perehdyttämistä draaman rakenteisiin ja draaman harjoittelua ennen tenttiä. Draamatentin käyttö yhdistyy luonnollisesti draamapedagogiikkaan. PBL -tentti PBL -tentissä opiskelijoille annetaan jokin alku ongelmalle. Se voi olla jokin lehtileike, provosoiva ongelma, skenaario tai tapaus tai avoin tilanne, joka simuloi todellista ongelmaratkaisua työelämässä. Opiskelijat ryhtyvät ratkaisemaan ongelmaa yhdessä 15

keskustelemalla. Tenttiin voidaan yhdistää yksilöllinen vaihe, jossa kaikki laativat oman vastauksensa tilanteeseen tai vastaavasti voidaan arvioida koko ryhmän toimintaa. Ryhmä- ja yksilötyö voidaan tehdä myös päinvastaisessa järjestyksessä: ensin opiskelija itse ratkaisee annettua ongelmaa ja sitten siitä keskustellaan ryhmässä. PBL -tentissä arviointi voi kohdistua yksilön tuotoksiin tai ryhmän toimintaan. Jos tentti halutaan arvioida numeerisesti, pitää kriteerit tehdä selviksi opiskelijoille etukäteen. Koko ryhmän numeerinen arviointi voi olla hyödyllistä, koska se yleensä synnyttää parempaa keskustelua. PBL -tenttiin yhdistetyllä yksilötyöllä voidaan testata osallistujien kykyä kiteyttää käytyjä keskusteluja. Luentodialogitentti Luentodialogitenttiin opiskelijat valmistautuvat tekemällä jokin pohjatyö. Tämän tulisi sisältää jonkin asian / ilmiön kyseenalaistamisen, kritiikin tai pohtivan kysymyksen. Tenttitilaisuudessa työ palautetaan opettajalle. Opiskelijat esittävät vuorollaan työnsä ja siitä nousseen ongelman tai kysymyksen. Tämän jälkeen muut opiskelijat ja opettaja kommentoivat. Arvioinnissa on hyvä keskittyä opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin ja ongelmiin. Jos tenttiä haluaa numeerisesti arvioida, voi sen tehdä yhdessä opiskelijoiden kanssa ja tuoda esille arviointikriteerit etukäteen. Numeerinen arviointi voi olla yksilöllistä tai koko ryhmää koskevaa. Koko ryhmää arvioitaessa voidaan vaikuttaa myös tilanteessa käytävän keskustelun laatuun, jos sen halutaan vaikuttavan numeeriseen arviointiin. Arviointitilaisuudet ovat samalla oppimistilaisuuksia. Opiskelijoiden omien kysymysten ja kritiikin tuominen keskustelun pohjaksi, voi toimia oppimista edistävänä. Arviointitilaisuuksien järjestäminen vie yleensä aikaa. Ajan voi kuitenkin sisällyttää lähiopetukseen. Tällöin arviointi on osa kurssin toimintaa. Yksilöarviointi lyhyiden esitysten pohjalta voi olla haastavaa. Ryhmäarviointi on usein toimivampaa, mutta siinäkin on omat haasteensa. Monivalintatentit Tenttimuoto voi olla mikä tahansa, mutta tehtävä ovat luonteeltaan monivalintakysymyksiä. Monivalintatentin voi arvioida opettaja tai se voidaan purkaa vertaisarviointina. Erityisesti monivalintojen helppo tarkastettavuus mahdollistaa tämän. Purku voidaan tehdä pienryhmissä ja sitä voidaan käyttää myös oppimisen välineenä. Monivalintatentin tarkastaminen on vaivatonta ja useimmiten myös yksiselitteistä. Vertaistarkastaminenkin on helppo toteuttaa. Vastaavasti hyvän ja toimivan monivalintatentin tekeminen on haastavaa. On vaikeaa tehdä monivalintatentti, joka vaatii syvällistä ajattelua ja analyysiä. Monivalintatehtäviä voi ratkaista myös sulkemalla pois mahdottomia vaihtoehtoja. Haasteena on oppimisen arviointi monivalintakysymysten perusteella. Mistään ei näe, millä perusteella opiskelijat ovat tehneet omat valintansa. Tämän voi korjata, kun liittää monivalintakysymyksiin perustelut omille valinnoille. 16