LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 106/2004/4 Dnro LSY-1997-Y-382 Annettu julkipanon jälkeen 3.12.2004 ASIA HAKIJA Isojärven laskemista koskevan luvan ehtojen tarkistaminen, Pomarkku ja Siikainen Lounais-Suomen ympäristökeskus MERKINTÄ Länsi-Suomen vesioikeus on lakkautettu 29.2.2000. Asian käsittelyä on jatkanut 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. HAKEMUS Lounais-Suomen ympäristökeskus on 3.12.1997 Länsi-Suomen vesioikeuteen toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että vesioikeus tarkistaisi vesilain 8 luvun 10b :n perusteella Isojärven laskemista koskevan luvan ehtoja hakemukseen liitetyssä suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Ympäristökeskus on lausunut, että Isojärveä säännöstellään vesistötoimikunnan 14.9.1949 antamaan järvenlaskulupaan sisältyvän padotus- ja juoksutussäännön mukaisesti. Lupaehtojen tarkistaminen tähtää ennen muuta talviaikaisen vedenpinnan nostoon happitilanteen parantamiseksi ja rehevöitymisen vähentämiseksi sekä tämän kautta muun muassa veden laadun ja kalaston elinolosuhteiden parantamiseen. Kesäajan vedenkorkeutta esitetään nostettavaksi selvästi vähemmän kuin talviaikaista. Myös juoksutuksille esitetään enimmäisrajoituksia laskujokien tulvimisen estämiseksi tai vähentämiseksi silloin, kun järven vedenkorkeus on vielä "tavanomaisella" tasolla, sekä juoksutusten muutosnopeudelle enimmäisrajoituksia liian rajujen muutosten aiheuttamien vahinkojen ja haittojen ehkäisemiseksi. Ympäristökeskus on katsonut vedenkorkeuden muutoksen olevan niin vähäinen, ettei siitä koidu sanottavaa haittaa maataloudelle. Säännöstelyn muutoksesta ei muutoinkaan aiheudu korvattavaa vahinkoa tai haittaa.
SUUNNITELMA 2 Voimassa oleva lupa Vesistötoimikunta on 14.9.1949 antamallaan päätöksellä nro 33/1949 myöntänyt Isojärven laskemiseksi muodostetulle järvenlaskuyhtiölle luvan Pomarkun ja Siikaisten pitäjissä olevan Isojärven laskemiseen perkaamalla Merikarvianjokea, Kevätsalmea ja Salmusojaa. Länsi-Suomen vesioikeus on 15.3.1984 antamallaan päätöksellä nro 24/1984 B muuttanut vesistötoimikunnan päätöksen padotusta ja juoksutusta koskevaa lupaehtoa 4) ja 12.12.1985 antamallaan päätöksellä nro 65/1985/2 muuttanut lupaehtoja 4) ja 5). Korkein hallinto-oikeus on 18.6.1987 antamallaan päätöksellä nro 2477 muuttanut vesioikeuden päätöksen nro 65/1985/2 lopputulosta. Varsinaisena perusteena luvan muutokselle oli se, ettei lupaa oltu käytännössä noudatettu luonnonheinän korjuuta varten määrätyn kesäveden alentamisen osalta, koska määräys oli todettu jo 1950- luvulla toisaalta vanhentuneeksi sekä tarpeettomaksi ja toisaalta järven tilan kannalta hyvin haitalliseksi. Kesävedenpintaa on pidetty jonkin verran alempana vuodesta 1983 lähtien, jolloin säännöstelyn käyttö ja hoito luovutettiin laskuyhtiölle. Voimassa oleva lupaehto 4) kuuluu seuraavasti: "4) Edellisessä kohdassa mainituilla padoilla saavat uittajat uittoa toimitettaessa padota vettä Haudanselässä korkeuteen N 60 +34,65 m. Vettä juoksutettaessa on huolehdittava siitä, että patoja pidetään avoinna toimitusinsinöörin huhtikuun 21. päivänä 1949 päiväämää lausuntoa seuraavien taulukoiden ja vastaavien käyrien mukaan, jotta alaskulkeva vesimäärä jakautuu Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla. Vähimmäisjuoksutus Isojärvestä on kuitenkin 1,3 m 3 /s, josta Merikarvianjokeen 1,0 m 3 /s ja Salmusojaan 0,3 m 3 /s. Kun Haudanselän vedenpinta kevättulvan jälkeen on laskenut korkeuteen N 60 +34,65 m, on Isojärven laskuyhtiön patojen aukkoja säätämällä huolehdittava siitä, että vedenpinta ei laske alle korkeuden N 60 +34,45 m. Viimeistään kohta kylvöajan jälkeen vedenpinta tulee mahdollisimman pian nostaa takaisin korkeuteen N 60 +34,65 m ja pitää siellä syyskuun loppuun asti siten, että sanotusta korkeudesta poiketaan sääoloista tai muusta siihen verrattavasta syystä johtuen korkeintaan 0,15 m. Jos poikkeama voimakkaiden sateiden tai kuivuuden johdosta nousee tätä suuremmaksi, tulee vedenpinta patoluukkuja säätämällä mahdollisimman nopeasti palauttaa takaisin tavoitekorkeudelle N 60 +34,65 m ja joka tapauksessa 0,15 m:n poikkeama-alueelle. Juoksutusmuutokset tulee toteuttaa niin, että ne eivät aiheuta vahinkoja alajuoksun varrella. Vähimmäisjuoksutus on kuitenkin edellä mainittu. Lokakuun 1. päivästä alkaen saadaan patoja sulkea ja padota vettä Haudanselässä maaliskuun 1. päivään asti korkeuteen N 60 +34,75 m ja siitä lähtien korkeuteen N 60 +34,45 m, jossa se saadaan pitää maaliskuun 20. päivään asti, jolloin patoaukot on täysin avattava, ellei Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri kuivuuden, poikkeuksellisten sääolojen tai padon alapuolisten tulvien vuoksi katso aiheelliseksi
3 toisin määrätä. Jotta Isojärvestä purkautuva vesimäärä jakautuisi Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla, on patojen aukkosuuruudet järjestettävä tätä tarkoitusta varten laskettujen taulukkojen ja vastaavien käyrien mukaisesti, jotka laskutyön tapahduttua laskuhankkeen toimesta ja kustannuksella tarkistetaan suoranaisten mittausten perusteella laadittavien purkautumiskäyrien avulla." Hankkeen tarkoitus Voimassa olevan säännöstelyluvan padotus- ja juoksutusehtoja kohtaan on aika ajoin esitetty melko voimakastakin kritiikkiä. Erityisesti nykyistä talviajan, mutta jossain määrin myös kesävedenpintaa on vaadittu nostettavaksi olosuhteissa sekä vesien ja rantojen käytössä tapahtuneiden muutosten johdosta. Lisäksi juoksutusten vaihteluita on pidetty liian voimakkaina. Myös on katsottu, että säännöstelyä olisi voitu hoitaa paremmin nykyistenkin lupaehtojen puitteissa. Kritiikistä kuvastuu ylipäätään sellainen näkemys, että säännöstelyluvassa siihen liittyvine ehtoineen, korkeimman hallinto-oikeuden em. vahvistamasta luvan osittaisesta muutoksesta huolimatta, on otettu huomioon lähes yksinomaan tulvien alentamiseen ja maatalousmaan kuivatukseen kohdistuvat edut. Perusteluina säännöstelyn muuttamiselle on esitetty mm. seuraavaa: - Lopputalvesta vedenpinta laskee liian alas, jolloin vedessä aiheutuu usein matalilla alueilla osittain jään pohjaan painumisen vaikutuksesta hapen vajausta tai katoa. - Edellisestä on seurauksena veden laadun huononeminen, järven rehevöitymisen lisääntyminen, vahinkoja kalastolle yms. - Suuret juoksutukset aiheuttavat alapuolisessa vesistössä tulvia sekä ohijuoksutuksia (tappiota) Lankosken voimalalle etenkin talviaikaan. - Talviajan padotusrajaa on vaikea noudattaa, ja useina vuosina se käytännössä joudutaan ylittämään. - Rajut juoksutusten muutokset etenkin pienillä virtaamilla aiheuttavat kalataloudellista vahinkoa Merikarvian- ja Pohjajoessa. - Vedenpinnan nosto parantaisi vesimaisemaa, vesillä liikkumista ja yleensä virkistyskäyttöä. Hankkeen tarkoituksena on tarkistaa padotus- ja juoksutusehtoja vesilain 8 luvun 10b :n perusteella niin, että siitä johtuva vaikutus olisi järven ja alapuolisen vesistön tilaan myönteinen sekä että edellytykset vesistön ja rantojen käytölle ja kehittämiselle kokonaisuudessaan paranisivat, kuitenkin niin, ettei millekään käyttömuodolle aiheuteta sanottavaa haittaa tai vahinkoa. Isojärven nykytila Yleiskuvaus Isojärvi sijaitsee Pohjois-Satakunnassa 30 km Porista pohjoiseen Pomarkun ja Siikaisten kunnissa. Se on Karvianjoen vesistön suurin järvi. Sen pinta-ala on 39 km 2, rantaviivan pituus 152 km, kes-
4 kisyvyys 3,0 m, suurin syvyys 9,9 m ja teoreettinen valuma-alue 1750 km 2. Suurin vesimäärä tulee Isojärveen Karvianjoesta, joka alkaa Karvian kunnan pohjoisosassa olevasta Karvianjärvestä. Karvianjoen vedet laskevat Kynäsjärven kautta Inhottujärveen, johon lisäksi idästä laskevat Karhijärven vedet Lassilanjokea pitkin. Inhottujärvi purkaa vetensä kahteen eri suuntaan eli noin puolet Noormarkunjokea pitkin Noormarkun ja Ahlaisten kautta mereen ja toinen puoli Pomarkunjokea pitkin Isojärveen. Paitsi varsinaista Karvianjoen vesistöä Isojärveen tulee vesiä pohjoisesta Siikaisten vesistöstä Otamonjoen kautta ja idästä Leväsjoesta. Molemmat joet laskevat järven pohjoispäässä sijaitsevaan Haudanselkään. Isojärvestä, jota säännöstellään Kurikanniskan ja Salmusojan padoilla, vedet virtaavat kahta laskujokea, Merikarvianjokea (Kurikanniska) ja Pohjajokea (Salmusoja), myöten mereen. Pääosa virtaamasta menee Merikarvianjoen kautta. Vedenkorkeudet ja virtaamat Valuma-alueen vähäisen järvisyyden vuoksi virtaamavaihtelut ovat suuret. Virtaamat ovat vaihdelleet välillä 1-165 m 3 /s keskivirtaaman ollessa 16 m 3 /s. Seuraavassa taulukossa on esitetty Isojärven ääri- ja keskimääräiset vedenkorkeudet ajanjaksoina 1941-53, 1960-82 ja 1983-95. Varhaisin jakso ajoittuu järvenlaskua edeltävään aikaan, keskimmäinen kauteen, jolloin säännöstelyä hoiti Tampereen maanviljelysinsinööripiiri (sittemmin vesipiiri) sekä viimeisin jaksoon, jolloin säännöstelyn hoidosta ja käytöstä on ollut vastuussa Isojärven laskuyhtiö. vv.1941-53 vv.1960-82 vv.1983-95 muutos muutos N 60 + N 60 + N 60 + ylivesi HW 36,75 m -0,67 m 36,08 m - 0,18 m 35,90 m keskiylivesi MHW 36,16 m -0,70 m 35,47 m - 0,10 m 35,37 m keskivesi MW 35,20 m -0,40 m 34,80 m - 0,06 m 34,74 m kesän keskivesi MW VI-VIII 35,11 m -0,31 m 34,80 m - 0,10 m 34,70 m keskialivesi MNW 34,68 m -0,37 m 34,31 m +0,09 m 34,40 m talven keskialivesi MNW I-IV 34,90 m -0,58 m 34,32 m +0,10 m 34,42 m kesän keskialivesi MNW VI-VIII 34,80 m -0,13 m 34,67 m - 0,12 m 34,55 m alivesi NW 34,16 m -0,02 m 34,14 m +0,06 m 34,20 m Keskiylivedenkorkeus (MHW) on keskimmäisellä jaksolla ollut 0,7 m, kesäkauden keskivesi (MW VI-VIII ) 0,3 m ja keskialivesi (MNW) 0,4 m alempana kuin ennen 1950-luvulla suoritettua Isojärven laskua. Viimeisellä jaksolla keskimmäiseen verrattuna MHW on edelleen laskenut 0,1 m, MW VI-VIII samoin 0,1 m, kun taas MNW on noussut 0,09 m.
5 Järven tila Isojärvi on nykyisellään varsin rehevä. Järven tilaa on tiheimmin seurattu kahdessa pisteessä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat suuruusluokkaa 40-60 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet suuruusluokkaa 700-1000 µg/l. Typen ja fosforin pitoisuuden suhde järvessä on normaali. Isojärven pohjoisosa Haudanselkä ei ole aivan yhtä rehevä. Fosforipitoisuus on Kurikanniskan havaintopisteessä yleensä suuruusluokkaa 35 µg/l. Järvi on myös varsin humuspitoinen, väriluku yleensä 120-150, usein jopa 200 mg Pt/l. Järvi on varsin matala, mistä johtuen on ymmärrettävää, että happitilanne on kesällä hyvä. Talviaikana on järven alusvedessä todettavissa happivajausta ja pohjanläheisissä kerroksissa happipitoisuus saattaa olla nolla. ph on järvessä vain vähän neutraalin arvon (7) alapuolella ja alkaliteettiarvot ovat yleensä välillä 0,1-0,14 mmol/l, ts. puskurikykyä happamoitumista vastaan on jäljellä. Pohjajoen veden laatu on Isokosken havaintotulosten perusteella arvioituna suurin piirtein samanlaista kuin Isojärven. Poosjärvellä, Kivijärvellä ja Lampijärvellä lienee oma vaikutuksensa, mutta se ei ole todettavissa analyysituloksissa. Mainitut järvet ovat matalia ja reheviä, ja talvisaikaan niissä esiintyy alusvedessä hapettomuutta. Merikarvianjoen veden laatua on seurattu Kurikanniskan pisteen lisäksi pääasiassa Lankoskessa ja Alakylän sillalla. Veden laatu joen alemmissa pisteissä (Lankoski, Alakylän silta) on muutoin sama kuin Isojärven luusuassa (Kurikanniska), mutta fosforipitoisuudet ovat hieman kohonneet (välillä 40-50 µg/l), mikä saattaa johtua uomaeroosiosta ja hajakuormituksesta. Merikarvianjoen vesi on hyvin humuspitoista, väriluku yleensä suuruusluokkaa 200 mg Pt/l. Kalataloutta on tarkemmin selvitetty lähinnä Merikarvianjoesta ja sen edustan merialueelta. Isojärven tärkeimmät saaliskalalajit ovat kuha, ahven, hauki, made ja muikku. Järveen on istutettu viime aikoina vuosittain 30 000 35 000 kuhanpoikasta. Isojärvi sijoittuu vedenlaatuluokituksessa III luokkaan eli sen vesi on käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävää. Vesistön ja rantojen käyttö Isojärven ranta-alueet ovat enimmäkseen metsämaita, joita rikkovat yksittäiset muutaman hehtaarin suuruiset pellot. Laajimmat yhtenäiset viljelykset ovat Pomarkunjoen suulla. Suurimpien tulvien aikana jää veden alle noin 300 ha rantapeltoa. Isojärvellä on nykyisin noin 800 loma-asuntoa, minkä määrän on arvioitu vielä lähes kaksinkertaistuvan. Järvi on Karvianjoen vesistön tärkeimpiä kalavesiä. Vuotuiseksi kalansaaliiksi on arvioitu 8-10 kg/ha. Sivuammattikalastajia on kymmenkunta. Koti- tai virkistyska-
6 lastajien kokonaismäärä noussee vuositasolla tuhansiin. Isojärveä ei käytetä yhdyskunnan raakavesilähteenä. Pomarkun kirkonkylässä on rinnakkaissaostuksella täydennetty biologinen jätevedenpuhdistamo, josta käsitellyt jätevedet johdetaan Isojärveen laskevaan Pomarkunjokeen. Noin 4,5 km Kurikanniskan padon alapuolella on Lankosken Sähkö Oy:n vesivoimalaitos, jonka energiantuotantoon Isojärven säännöstely merkittävästi vaikuttaa. Voimalaitoksen, jonka rakentamiseen vesioikeus on myöntänyt luvan 17.7.1981, energiantuotanto on keskimääräisenä vesivuonna noin 4 GWh. Karvianjoen vesistön uittosäännöt on kumottu Isojärven ja sen alapuolisen vesistön osalta 26.4.1973. Hankkeen kuvaus Suunnitelman tavoitteet Suunnittelulle on asetettu seuraavat tavoitteelliset lähtökohdat: - Säännöstelyssä ja juoksutuksissa on yleisperiaatteena kokonaishaittojen (alapuolinen vesistö mukaan lukien) minimointi. - Säännöstely ja juoksutusmuutokset tulee suorittaa nykyistä "pehmeämmin" ottaen myös huomioon hydrologiset ennusteet. - Merikarvianjokeen tulee juoksuttaa vettä vähintään 1,0 m 3 /s sekä Pohjajokeen 0,3 m 3 /s ympäri vuoden ekologisista syistä sekä kalataloudellisten vahinkojen välttämiseksi laskujoissa. - Patoaukkojen suurentaminen tai pienentäminen tulee suorittaa kohtuullisin ja etenkin vähäisillä virtaamilla pienin hyppäyksin kalataloudellisten vahinkojen välttämiseksi laskujoissa. - Jää- ja hyydepatojen aikana Merikarvianjoen "kohtuullista" vetokykyä 30 m 3 /s, ja vastaavasti Salmusojalla 12 m 3 /s sekä muuna aikana Merikarvianjoella 40 m 3 /s ja Salmusojalla 15 m 3 /s ei saa ylittää, ellei Isojärvessä ole välitöntä vahinkoa aiheuttavaa tulvavaaraa. - Lankosken voimalaitoksen ohijuoksutuksia tulee vähentää, ainakin talviaikaan. - Suuret tulvakorkeudet eivät Isojärvellä "käytännössä" nouse. - Isojärvellä keskimääräistä talvivedenkorkeutta nostetaan jonkin verran ja kesävedenkorkeutta hieman nykyisin vallitsevista seuraavin perustein: - alusveden happitilanne ja veden laatu sekä sitä kautta kalaston ja muun eliöstön elinolosuhteet paranevat sekä rehevöityminen vähenee - järven käyttökelpoisuus mm. virkistykseen kohenee - pohjavedenpinta ei laske haitallisen alas - nykytilanteeseen verrattuna ei aiheuteta ranta-alueille, peltoviljelylle eikä muullekaan rantojen käytölle sanottavaa haittaa tai vahinkoa eli yhtenä vaatimuksena on se, ettei muutos vähennä huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä eikä muuta olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta.
7 Säännöstelyrajat on nykyisessä luvassa sidottu Kurikanniskan asteikkoon eli Haudanselän vedenkorkeuteen. Lupaa esitetään muutettavaksi siten, että rajat sidotaan Haudanselkää huomattavasti suuremman pääaltaan vedenkorkeuteen eli Salmusojan yläasteikkoon. Pääaltaan ja Haudanselän välinen korkeusero on 0-15 cm virtaamasta ja tuulista riippuen. Ehdotus padotus- ja juoksutussäännön muuttamiseksi Voimassa olevassa luvassa ei ole keväällä maaliskuun 20. päivän ja kylvöajan päättymisen välisenä aikana minkäänlaisia korkeustasoja, jotka määräisivät, millä korkeudella tai millä välillä vedenkorkeuden tulisi pysyä. Lupaa ei tältä osin esitetä muutettavaksi, koska vedenkorkeudet vaihtelevat eri vuosina suuresti ja koska vedenkorkeus tulee laskea niin alas, että rantapeltojen kosteustaso laskee toukotöiden kannalta mahdollisimman nopeasti optimaaliseksi. Toisaalta veden ja ilman lämpötila ovat vielä niin alhaisia, että vesikasvien kasvuunlähtö on vielä hidasta. Kesäveden tavoitekorkeus esitetään nostettavaksi 15 cm eli tasosta N 60 +34,65 m tasoon +34,80 m. Keskimääräinen vedenkorkeus ei tulisi nykyiseen verrattuna sanottavasti nousemaan, kun otetaan huomioon esitetty muutos säännöstelyn sitomisesta pääaltaan vedenkorkeuksiin. Pääaltaan ja Haudanselän vedenpinnan ero vaihtelee yleensä 0 ja 15 cm:n välillä. On myös todettava, että vedenkorkeutta on pidetty käytännössä hieman tavoitetasoa korkeammalla. Talviajan vedenkorkeudelle on nykyisessä luvassa määrätty padotuskorkeudeksi N 60 +34,75 m. Tämä raja on useimpina vuosina ylitetty. Vedenkorkeutta on runsasvetisinä vuosina käytännössä mahdotonta pitää rajan alapuolella. Talviajan vedenkorkeudelle ei luvassa ole minkäänlaista alarajaa. Tässä yhteydessä esitetään määrättäväksi jäljempänä mainittu alaraja talvivedenpinnan liiallisen laskun estämiseksi sekä Lankosken voimalaitoksen ohijuoksutusten vähentämiseksi. Koska esitetty alaraja on laskeva, se mahdollistaa 1,3 m 3 /s suuruisen minimivirtaaman juoksutuksen talviaikana. Alarajan mukainen veden juoksutus merkitsisi 1,5 m 3 /s:n virtaamaa, vaikka tulovirtaama Isojärveen olisi nolla. Edellä olevan perusteella hakija on esittänyt Isojärven laskemiseksi annetun luvan ehtoja 4), 5) ja 6) muutettavaksi seuraavan sisältöisiksi: "4) Vettä juoksutettaessa on huolehdittava siitä, että patoja pidetään avoinna toimitusinsinöörin 21.4.1949 päiväämää lausuntoa seuraavien taulukoiden ja vastaavien käyrien mukaan, jotta alaskulkeva vesimäärä jakautuu Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla. Kun Isojärven vedenpinta kevättulvan jälkeen on laskenut korkeuteen N 60 +34,80 m, on Isojärven laskuyhtiön patojen aukkoja
8 säätämällä huolehdittava siitä, että vedenpinta ei laske alle korkeuden N 60 +34,60 m. Viimeistään kohta kylvöajan jälkeen vedenpinta tulee mahdollisimman pian nostaa korkeuteen N 60 +34,80 m ja pitää siellä lokakuun loppuun asti sekä marras-joulukuussa noudattaa viivaa, joka alkaa 1.11. tasosta N 60 +34,80 m ja nousee 31.12. tasoon N 60 +34,90 m siten, että sanotusta korkeudesta poiketaan sääoloista tai muusta siihen verrattavasta syystä johtuen enintään 0,15 m, poikkeuksena kuitenkin ajanjakso 1.11. - 31.12., jolloin vaihteluvälin alaraja supistuu suoraviivaisesti 0,15 metristä nollaan. Jos poikkeama voimakkaiden sateiden tai kuivuuden johdosta nousee tätä suuremmaksi, tulee vedenpinta patoluukkuja säätelemällä mahdollisimman nopeasti palauttaa takaisin tavoitekorkeudelle ja joka tapauksessa em. poikkeama-alueelle. Vähimmäisjuoksutus on kuitenkin jäljempänä mainittu. Tammikuun 1. päivästä maaliskuun 31. päivään vedenkorkeus ei saa Isojärvessä alittaa viivaa, joka alkaa 1.1. tasosta N 60 +34,90 m ja laskee 31.3. tasoon N 60 +34.50 m, ellei vähimmäisjuoksutukset sitä vaadi. Jotta Isojärvestä purkautuva vesimäärä jakautuisi Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla, on patojen aukkosuuruudet järjestettävä tätä tarkoitusta varten laskettujen taulukoiden ja vastaavien käyrien mukaisesti, jotka laskutyön tapahduttua laskuhankkeen toimesta ja kustannuksella tarkistetaan suoranaisten mittausten perusteella laadittavien purkautumiskäyrien avulla. Juoksutuksissa on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan Lankosken voimalaitoksen energiataloudelliset edut sekä varsinkin keväällä kulloinenkin vesi-, lumi-, jää- ja säätilanne sekä hydrologiset ennusteet. Tulvan, joka on suurempi kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa sattuva sekä myös pahojen jää- tai hyydetulvien aikana on juoksutuksissa noudatettava ao. ympäristökeskuksen kirjallisia tai ympäristökeskuksen johtajan tai hänen määräämänsä suullisia määräyksiä. Vähimmäisjuoksutus Isojärvestä on kaikkina vuodenaikoina kuitenkin 1,3 m 3 /s, josta Merikarvianjokeen 1,0 m 3 /s ja Salmusojaan 0,3 m 3 /s. Merikarvianjokeen ei saa juoksuttaa jää- tai hyydepatojen muodostumisen aikana yli 30 m 3 /s eikä Salmusojaan yli 12m 3 /s sekä muuna aikana Merikarvianjokeen 40 m 3 /s ja Salmusojaan 15 m 3 /s, ellei vedenkorkeus ylitä Salmusojan asteikolla korkeutta N 60 +35,10 m. Patoaukkojen suurentamisesta aiheutuva juoksutuksen lisäys saa olla enintään 10 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Merikarvianjokeen sekä 3 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Salmusojaan. Juoksutusta saadaan pienentää kummallakin padolla enintään puoleen (liukuvan) 24 tunnin aikana. 5) Sopivaan paikkaan Isojärvelle lähelle Salmusojan patoa tehdään vedenkorkeusasteikko, johon korkeudet N 60 +34,50 m ja N 60 +34,80
Hankkeen vesistövaikutukset 9 m selvästi erikseen merkitään. Merikarvianjokeen ja Salmusojaan järjestelypatojen alapuolelle tarkoitukseen soveltuviin paikkoihin tehdään vedenkorkeusasteikot ja laaditaan niille laskutyön valmistuttua purkautumiskäyrät. Näissä asteikoissa tehdään päivittäin vedenkorkeushavaintoja vedenkorkeus- ja vesimääräsuhteiden selvittämiseksi vesistössä ja tulokset säilytetään toimitsijamiesten hallussa ja on ne pyydettäessä annettava ao. alueellisen ympäristökeskuksen ja asianomaisten käyttöön. 6) Patoja hoitamaan siten kuin edellä on määrätty, on laskuhankkeen toimesta ja kustannuksella asetettava asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymä vastuunalainen hoitaja, ja tulee hänen päivittäin pitää kirjaa siitä, kuinka paljon kummankin padon aukko on ollut auki." Vedenkorkeudet ja virtaamat Suunnitelman mukaisen säännöstelyn vaikutusten selvittämiseksi on tehty säännöstelylaskenta vuosijaksolle 1973-84. Isojärven havaittuja vedenkorkeuksia käyttäen on laskettu Isojärven tämänhetkisen luvan sekä ehdotetun padotus- ja juoksutussäännön mukaiset säännöstelysuunnitelman mukaiset vedenkorkeudet ja menovirtaamat. Laskenta on tehty Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn, mm. vedenkorkeuksien ja virtaamien kuukausi- ja vuosikeskiarvojen laskentaan soveltuvan hydrologisen vesistömallin avulla, jolla on arvioitu vedenkorkeuden muutosten vaikutusta virtaamien muutoksiin. Suunnitelman mukaisia säännöstelyn vaikutuksia vesistön vedenkorkeuksiin ja virtaamiin on selvitetty vertaamalla vuosijakson 1973-84 voimassa olevan luvan arvoja suunnitellun säännöstelyn mukaisiin arvoihin. Seuraavassa taulukossa on esitetty säännöstelysuunnitelman vaikutukset Isojärven pääaltaan tunnusomaisiin vedenpinnan korkeuksiin vuosijaksolla 1973-1984: säännöstely- nykyisen muutos suunnitelman luvan mukaan mukaan N 60 + N 60 + cm HW 35,72 35,72 0 MHW 35,24 35,22 + 2 MHW VI-VIII 34,913 34,884 +2,9 MW 34,845 34,739 +10,6 MW VI-VIII 34,824 34,766 +5,8 MNW 34,34 34,34 0 NW 34,25 34,25 0
Veden laatu ja kalasto 10 Suunnitelman mukaan säännösteltynä nousisi ajanjakson keskivesi 10,6 cm ja kesäajan keskivesi 5,8 cm. Ylimmät ja alimmat vedenkorkeudet eivät juurikaan muuttuisi. Suunnitellun säännöstelyn vaikutuksia Isojärvestä purkautuviin (Kurikanniska + Salmusoja) keskimääräisiin virtaamiin voidaan mallilla suoritettavien laskelmien avulla riittävällä tarkkuudella arvioida, mutta virtaamien ääriarvojen muutoksista laskelmien avulla voidaan tehdä vain melko karkeita arvioita. Keskivirtaama pysyy kuitenkin kutakuinkin ennallaan. Samoin suurimmat virtaamat pysyvät lähes ennallaan, koska ne sattuvat melkein poikkeuksetta keväällä, jolloin juoksutussäännöt eivät kummassakaan vaihtoehdossa käytännössä poikkea toisistaan. Alimmat virtaamat nousevat hieman sen johdosta, että minimivirtaama esitetään määrättäväksi ympärivuotiseksi. Virtaamien vaihtelu rytmittyy jossain määrin eri tavalla nimenomaan vedenkorkeudelle talviajaksi esitetyn alarajan johdosta. Säännöstelyn muuttaminen vaikuttaa myönteisesti veden laatuun. Erityisesti Isojärven talviajan vedenkorkeuden kohoaminen "normaaleina" vähävetisinä talvina pienentää matalilla järvenosilla alueita, joissa jää painuu pohjaan asti ja tämän ansiosta alusveden happitilanne tulee kohenemaan. Tällä on luonnollisesti jonkin verran veden laatua parantava vaikutus laskujoissakin. Happitilanteen kohenemisen vaikutus kalastoon on selvästi positiivinen. Minimijuoksutusten ulottaminen ympärivuotiseksi samoin kuin tässä suunnitelmassa esitetyt juoksutusmuutosten lisäämistä ja vähentämistä koskevat rajoitukset parantavat selkeästi kalojen lisääntymis- ja elinolosuhteita Pohja- ja Merikarvianjoilla. Hankkeen vaikutukset vesistön ja rantojen käyttöön Ranta-alueet ja rantarakenteet Isojärven rantapelloille ei suunnitellusta säännöstelystä katsota aiheutuvan sanottavaa haittaa, koska kesän keskivesi nousee keskimäärin vain 5,8 cm ja kesän ylin vesi 2,9 cm. On huomattava, ettei nykyinenkään säännöstely takaa täyttä kuivatusta alimmille eloperäisille pelloille. Rantametsille ei vedenkorkeuksien muutoksista ole haittaa, sillä muutokset ovat kovin vähäisiä. Virkistyskäyttöön otetuille rannoille vedenkorkeuden nostosta on hyötyä. Merikarvian- ja Pohjajoilla tulvahaitat vähenevät esitettyjen juoksutusrajoitusten ansiosta. Rantarakenteille tai -rakennuksille ei aiheudu haittaa, sillä tulvakorkeudet eivät muutu nykyisestä.
Vesivoima 11 Muu vesien käyttö Säännöstelyn muutos vaikuttaa Lankosken vesivoiman käyttöön positiivisesti, sillä sen seurauksena talviaikaiset virtaamat tasaantuvat useina vuosina ja tällöin lisääntyy kalliin talvienergian tuottomahdollisuus. Talvisäännöstelyn alarajan laskiessa suunnitelman mukaisesti kolmen kuukauden aikana 40 cm, vastaisi se teoriassa 8 m 3 /s:n lisäjuoksutusta 17 vrk:n ajan verrattuna siihen, että vedenkorkeus pidettäisiin tuona aikana tasakorkeudessa. Eniten hyötyä säännöstelyn muutoksesta saadaan "normaalivuonna" eli silloin, kun syksy on runsasvetinen ja talvi vähäsateinen pakkastalvi. Sellaisina vuosina, jolloin sataa runsaasti ja varsinkin, jos sade ajoittuu melko tasaisesti eri vuodenajoille, ei muutoksesta saada juurikaan voimataloudellista hyötyä. Lankosken voimalan energiantuotanto on virtaamalla 8 m 3 /s noin 13,5 MWh/d. Talvivirtaamien lisäys vähentää voimalaitoksen rakenteiden ja laitteiden jäätymisongelmia. Vedenkorkeuden talviaikainen kohoaminen nostaa pohjaveden pintaa ja vähentää näin ollen huomattavasti kaivojen kuivumisia. Kalastukselle koituu yrityksestä hyötyä kalojen lisääntymis- ja elinolojen paranemisen myötä. Vedenkorkeuden kohoamisesta on hyötyä myös virkistyskäytölle, vesiliikenteelle ja mahdollisesti harjoitettavalle uitolle. Vahingot ja haitat Suunnitelman mukaisesta säännöstelystä ei vesilain 8 luvun 10b :n säännökset huomioonottaen aiheudu korvattavia haittoja tai vahinkoja. Kasvukauden vedenkorkeus nousisi niin vähän, ettei siitä aiheudu maataloudelle sanottavaa haittaa. HAKEMUKSEN MUUTOS 27.1.1998 ISOJÄRVEN LASKUYHTIÖN LAUSUNTO Kun vielä saadaan käyttöön laadittavana oleva vesistömalli, jonka avulla kyetään ennustamaan mm. Isojärven vedenkorkeuksia ja virtaamia, voidaan juoksutusmuutosten vaikutus arvioida entistä paremmin ja ennusteisiin perustuvien vesitilanteiden vaatimat juoksutusmuutokset suorittaa myös entistä tarkemmin ja aikaisemmin. Poikkeamat tavoitekorkeudesta voidaan tällöin saada pienemmiksi. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 27.1.1998 vesioikeuteen toimittamassaan kirjelmässä muuttanut hakemustaan lupaehdon 4) osalta kirjelmästä lähemmin ilmenevällä tavalla. Isojärven laskuyhtiö on, vesioikeuden varattua yhtiölle tilaisuuden lausuman antamiseen, 3.2.1998 vesioikeuteen toimittamassaan kir-
KATSELMUSTOIMITUS 12 jelmässä todennut muun ohella, että lupaehtojen tarkistamisesta aiheutuvat haitat olisivat hyötyjä suuremmat. Tarkistamisesta aiheutuisi yhtiölle säännöstelyn hoitamisessa huomattavasti lisäkustannuksia, joten yhtiö on ilmoittanut tulevansa vaatimaan korvausta lisäkuluista. Yhtiö on todennut, ettei se hyväksy lupaehtojen tarkistamista ympäristökeskuksen esittämässä muodossa. Länsi-Suomen vesioikeus on 23.2.1998 määrännyt asian käsiteltäväksi vesilain 18 luvun mukaisessa katselmustoimituksessa ja pyytänyt Lounais-Suomen ympäristökeskusta tekemään ehdotuksen toimitusinsinööriksi. Vesioikeus on 23.6.1998 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksesta määrännyt toimitusinsinööriksi insinööri Heino Hirvikosken Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Uskotuiksi miehiksi toimitusinsinööri Hirvikoski kutsui Risto Muuttomaan Siikaisista sekä Väinö Vaheron Pomarkusta. Molemmat ovat maanjakotoimituksia varten valittuja uskottuja miehiä. Lounais-Suomen ympäristökeskus on 1.10.1999 toimittanut vesioikeuteen 28.9.1999 päivätyn hakemuksen täydennyksen ja muuttanut hakemustaan lupaehtojen 4), 5) ja 6) osalta kirjelmästä lähemmin ilmenevällä tavalla. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksesta vesioikeus on 28.12.1999 peruuttanut insinööri Hirvikoskelle annetun määräyksen ja määrännyt uudeksi toimitusinsinööriksi vanhemman insinöörin Matti Seppälän Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta. Koska uskottu mies Väinö Vahero oli osoittautunut jääviksi 19.5.1999 pidetyssä kokouksessa, on toimitusinsinööri Seppälä kutsunut uudeksi uskotuksi mieheksi Jukka Kynäsniemen Pomarkun kunnasta. Hän on kiinteistönjakotoimituksia varten valittu uskottu mies. Katselmuskokoukset on pidetty 11.9.2000 Pomarkussa, 12.9.2000 Siikaisissa ja Merikarvialla sekä 13.9.2000 Noormarkussa ja Porissa. Koska katselmuskokouksissa muistutettiin, että osa asianosaisista rannan- ja maanomistajista oli jäänyt kutsumatta kokouksiin, on toimitusinsinööri pitänyt myöhemmin täydentävät katselmuskokoukset Pomarkussa ja Siikaisissa. Katselmuskokousten jälkeen ovat toimitusinsinöörille lähettäneet lausuntonsa Merikarvian kunta ja Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö. Lisäksi Merikarvianjoen Kalakierros on lähettänyt RKTL:n laatiman lausunnon Merikarvianjoen kalataloudellisesta merkityksestä. Täydentävät katselmuskokoukset on pidetty 29.11.2000 Pomarkussa ja 30.11.2000 Siikaisissa. Hakija on Siikaisten kokouksessa jättänyt toimitusinsinöörille lupaehtoa 4) koskevan hakemuksen muutoksen.
13 Vuoden 2001 aikana hakija on toimittanut toimitusinsinöörille useita hakemuksen muutoksesta ja joidenkin virheiden korjauksista johtuvia säännöstelylaskelman tarkistustuloksia. Tuoreimman lisäselvityksen hakija on toimittanut 15.2.2002. Selvitys koskee pääasiassa voimatalous-, virkistyskäyttö- ja kalataloushyötyjä sekä metsätalousvahinkoja. Katselmustoimituksessa laadittu, 17.6.2002 päivätty katselmuskirja on toimitettu ympäristölupavirastoon 27.6.2002. Jäljennökset hakemuksesta, tarkastetusta suunnitelmasta ja katselmuskirjasta on pidetty 26.6. 30.8.2002 yleisesti nähtävänä Pomarkun, Siikaisten, Merikarvian ja Noormarkun kunnanvirastoissa ja Porin kaupunginvirastossa. Muistutukset ja vaatimukset oli puhevallan menettämisen uhalla toimitettava ympäristölupavirastolle viimeistään 30.8.2002. KATSELMUSKIRJA Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hakemus Lounais-Suomen ympäristökeskus on muuttanut alkuperäistä hakemustaan 23.1.1998, 28.9.1999 ja 29.11.2000 päivätyillä kirjelmillään. Viimeksi mainitun hakemuksen muutoksen hakija on jättänyt toimitusinsinöörille 30.11.2000 Siikaisten katselmuskokouksessa. Hakija on vielä 15.2.2002 lisäselvityksen yhteydessä täsmentänyt haettua padotus- ja juoksutussääntöä. Hakijan lopullinen esitys lupaehtojen 4), 5) ja 6) muuttamiseksi on seuraava: "4) Vettä juoksutettaessa on huolehdittava siitä, että patoja pidetään avoinna oheisen jakosuhdekäyrän mukaisesti, jotta alaskulkeva vesimäärä jakautuu Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla. Kun Isojärven vedenpinta Salmusojan yläpuolisella asteikolla kevättulvan jälkeen on laskenut korkeuteen N 60 +34,80 m, on patojen aukkoja säätämällä huolehdittava siitä, että vedenpinta ei laske alle korkeuden N 60 +34,60 m. Viimeistään kohta kylvöajan jälkeen vedenpinta tulee mahdollisimman pian nostaa korkeuteen N 60 +34,80 m ja pitää siellä syyskuun loppuun asti sekä loka - marraskuussa noudattaa viivaa, joka alkaa 1.10. tasosta N 60 +34,80 m ja nousee 30.11. tasoon N 60 +34,90 m sekä joulukuussa pitää tasossa N 60 +34,90 m siten, että sanotusta korkeudesta poiketaan sääoloista tai muusta siihen verrattavasta syystä johtuen enintään 0,15 m. Jos poikkeama voimakkaiden sateiden tai kuivuuden johdosta nousee tätä suuremmaksi, tulee vedenpinta patoluukkuja säätelemällä joutuisasti palauttaa takaisin tavoitekorkeudelle ja joka tapauksessa em. poikkeama-alueelle kuitenkin siten, että vähimmäisjuoksutus ja juoksutusten muutosrajoitukset ovat jäljempänä mainitut. Tammikuun 1. päivästä maaliskuun 31. päivään vedenkorkeus ei saa Isojärvessä alittaa viivaa, joka alkaa 1.1. tasosta N 60 +34,80 m ja laskee 31.3. tasoon N 60 +34,50 m, ellei vähimmäisjuoksutukset sitä vaadi.
14 Juoksutuksissa on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan, varsinkin keväällä, kulloinenkin vesi-, lumi-, jää- ja säätilanne sekä hydrologiset ennusteet. Tulvan, joka on suurempi kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa sattuva sekä myös pahojen jää- tai hyydetulvien aikana on juoksutuksissa noudatettava ao. ympäristökeskuksen kirjallisia tai ympäristökeskuksen johtajan tai hänen määräämänsä suullisia määräyksiä. Vähimmäisjuoksutus Isojärvestä on kaikkina vuodenaikoina kuitenkin 1,9 m 3 /s, josta Merikarvianjokeen 1,5 m 3 /s ja Salmusojaan 0,4 m 3 /s. Merikarvianjokeen ei saa juoksuttaa jää- tai hyydepatojen muodostumisen aikana yli 30 m 3 /s eikä Salmusojaan yli 12 m 3 /s sekä muuna aikana Merikarvianjokeen 40 m 3 /s ja Salmusojaan 15 m 3 /s ellei vedenkorkeus ylitä Salmusojan asteikolla korkeutta N 60 +35,10 m. Patoaukkojen suurentamisesta aiheutuva juoksutuksen lisäys saa olla enintään 10 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Merikarvianjokeen sekä 3 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Salmusojaan. Juoksutusta saadaan pienentää kummallakin padolla enintään puoleen (liukuvan) 24 tunnin aikana. Salmusojan patoa hoitaa ja säännöstelee laskuyhtiö ja Kurikanniskan patoa Lankosken voimalaitoksen omistaja, jolla on oikeus asentaa Kurikanniskan patoon sen käyttöä parantavia ja helpottavia laitteita. 5) Sopivaan paikkaan Isojärvelle lähelle Salmusojan patoa tehdään vedenkorkeusasteikko, johon korkeudet N 60 +34,50 m ja N 60 +34,80 m selvästi erikseen merkitään ja jossa tehdään päivittäin vedenkorkeushavaintoja ja ne on pyydettäessä annettava ao. alueellisen ympäristökeskuksen ja asianomaisten käyttöön. Merikarvianjokeen ja Salmusojaan järjestelypatojen alapuolelle tarkoitukseen soveltuviin paikkoihin tehdään vedenkorkeusasteikot ja laaditaan niille laskutyön valmistuttua purkautumiskäyrät. 6) Patoja hoitamaan siten kuin edellä on määrätty, on Lankosken voimalaitoksen omistajan asetettava kustannuksellaan Kurikanniskan padolle sekä laskuyhtiön kustannuksellaan Salmusojan padolle asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymä vastuunalainen hoitaja, ja tulee heidän päivittäin pitää kirjaa siitä, kuinka paljon kummankin padon aukko on ollut auki." Suunnitelman täydennykset ja korjaukset sekä lisäselvitykset Maanmittaustoimiston lausunto vesijättöalueiden lunastuksesta Pirkanmaan - Satakunnan maanmittaustoimisto on antanut toimitusinsinöörin pyytämän lausunnon Isojärven vesijättöalueiden lunastamisesta Pomarkun ja Siikaisten kunnissa. Lausunnon mukaan Isojärven vesijättöjen jako on merkitty Siikaisten puolella maarekisteriin vuonna 1993 ja Pomarkun puolella vuonna 1995. Jakotoimituksen
Vettymisvahingot Säännöstelylaskelmat 15 asiakirjoista ei ilmene, mikä on ollut Isojärven vedenkorkeustaso silloin, kun rantaviiva on kartoitettu. Kartoitus on tapahtunut vuosina 1969-1972. Toimituksessa ei ole ollut tarpeen kartoittaa korkeusvyöhykkeitä. Pomarkun alueella vesijättöä on liitetty tiloihin yhteensä 113,9 ha. Korvaussumma on vuonna 1992 ollut noin 3 102 000 mk. Siikaisten alueella on vesijättöä liitetty tiloihin yhteensä 170 ha ja korvaussumma on vuonna 1993 ollut 3 715 000 mk. Hakija on lähtenyt hakemuksessaan siitä, että vesilain 8 luvun 10b :n mukaan vahinkoja ei tarvitse korvata. Toimitusinsinöörin pyynnöstä hakija on kuitenkin laatinut peltojen vettymisestä vahinkoarvion. Toimitusinsinööri on puolestaan laatinut peltojen vettymisvahinkoarvion. Siinä nykyinen vettyminen on huomioitu pellon hinnassa. Hakija on tehnyt uudet säännöstelylaskelmat, joissa on otettu huomioon hakemuksen muutokset. Laskelmat on tehty ympäristöhallinnon VESLA-ohjelmiston avulla vuosijaksolle 1981 90. Salmusojan juoksutus määräytyy Kurikanniskan juoksutuksen ja jakosuhdekäyrän mukaan. Laskelmat on tehty nykyisen luvan mukaiselle tilanteelle (vedenkorkeudet sidottu Haudanselän tasoon) sekä suunnitelman mukaiselle tilanteelle (vedenkorkeudet sidottu Isoselän tasoon) kahdelle eri vaihtoehdolle (lasku-uomien virtaamien jakosuhde nykyinen tai jakosuhde muutettu). Laskelmien mukaan Isojärven vedenkorkeuksien tunnusluvut Salmuksen tasossa ovat seuraavat (N 60 + m): Vedenkorkeus Suunn. ilman jakosuhdekäyrän muutosta Nyk. luvan muk. Muutos cm Suunn. + jakosuhdekäyrän muutos Muutos cm Havaittu vedenkorkeus HW 35,90 35,88 2,0 35,92 4,0 35,90 MHW 35,41 35,39 2,0 35,43 4,0 35,43 MW 34,80 34,73 7,0 34,80 7,0 34,72 MNW 34,34 34,28 6,0 34,34 6,0 34,34 NW 34,12 34,14-2,0 34,12-2,0 34,20 Hyödyn- ja vahingonarvio Kasvukauden keskivedenkorkeus nousisi nykyisen luvan mukaisesta Salmuksen tasossa 8 cm. Lounais-Suomen ympäristökeskus on toimittanut 15.2.2002 toimitusinsinöörille tämän pyytämät hyödyn- ja vahingonarvion täydennykset. Hakija on arvioinut hankkeen pääomitetuksi voimatalous-
Suunnitelma ja ehdotus sen muutoksista Vedenpinnan nosto 16 hyödyksi 45 500 euroa, virkistyskäyttöhyödyksi 165 000 euroa ja pääomitetuksi kalataloushyödyksi 200 000 euroa. Siten rahassa arvioitavat hyödyt ovat hakijan mukaan yhteensä 410 500 euroa. Metsämaalle aiheutuvan vettymishaitan arvoksi hakija on arvioinut 11 200 euroa. Metsätalouden ja erillisessä selvityksessä arvioidut peltojen vettymishaitat ovat hakijan mukaan yhteensä 47 900 euroa. Toimitusmiehet eivät ole pitäneet perusteltuna suunnitelmassa esitettyä vedennostoa Isojärvessä lukuun ottamatta säännöstelyohjeessa olevaa tulvan jälkeistä alarajan kevätkuoppaa, jonka pohjaa toimitusmiehet esittävät korotettavaksi 10 cm:llä minimivirtaamien turvaamiseksi. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että vesilain 8 luvun 10b soveltuu huonosti hankkeeseen, koska Isojärven rantapellot ovat vuosien kuluessa painuneet. Metsät on lisäksi ojitettu, jolloin tulvavirtaamat ovat kasvaneet. Kuivatustilanne on vaikeutunut. Vedennosto vaikeuttaisi vettyneiden peltojen viljelyä entisestään ja osalla tiloista ehkä supistaisi totaalisesti peltopinta-alaa. Tämä sopii huonosti EUkauden Suomeen, jossa ainoastaan suuremmilla tiloilla on elämisen mahdollisuus. Toimitusmiesten käsityksen mukaan vedenpinnan nosto ilman vettymishaitan torjuntatoimenpiteitä vaarantaisi säännöstelyn alkuperäisen tarkoituksen. Toimitusmiehet eivät ole voineet hyväksyä suunnitelmaa, jolla 50 vuotta jatkuneet riidat vain kärjistyisivät. Suunnitelman mukaan Isojärven vedenpintaa nostettaisiin keskimäärin 7 cm ja kesäaikana 8 cm. Isojärvi on matala. Sen rikkonaiset rannat ja lukuisat saaret muodostavat suojaisia lahtia ja salmia, joita uhkaa umpeenkasvu. Isojärvellä on paljon heikkolaatuista pohjaa ja rantaa. Suhteettoman pienestä 7 cm:n vedennostosta ei voida katsoa olevan merkittävää hyötyä umpeenkasvun torjunnalle eikä virkistyskäytölle, ei myöskään vedenlaadulle tai järven kalastolle. Vesisyvyys ei lisäänny siinä määrin, että pohjan huonon laadun merkitys sanottavasti vähenisi. Vedennostosta saatava hyöty ei ole huomattava suhteessa siitä aiheutuviin haittoihin kuten vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentti edellyttää. Siten edellytys luvan myöntämiselle vedennostoon puuttuu. Säännöstelykorkeuksien sitominen Salmuksen asteikkoon Hakija on esittänyt, että säännöstelykorkeudet sidottaisiin Isoselän tasoon eli Salmuksen padon yläasteikkoon. Toimitusmiehet eivät ole pitäneet esitystä perusteltuna. Koska järven vedenkorkeuksiin voidaan pääasiassa vaikuttaa Kurikanniskan padon juoksutuksilla, tulisi säännöstelystä aliohjautuva. Jos esimerkiksi
17 vesi olisi nousussa ja Salmuksen yläraja olisi vaarassa ylittyä, voitaisiin tilannetta korjata vasta viiveellä Haudanselän vuoksi. Säännöstelyn onnistuminen edellyttäisi huomattavasti nykyistä tehokkaampaa ennakointia juoksutusmuutoksissa. Ennakointi ei ole onnistunut nykyisinkään. Juoksutusmuutosten pehmentäminen Minimivirtaamien lisäys Hakija on esittänyt, että patoaukkojen suurentamisesta aiheutuva juoksutuksen lisäys saa olla enintään 10 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Merikarvianjokeen sekä 3 m 3 /s (liukuvan) 24 tunnin aikana Salmusojaan. Juoksutusta saadaan pienentää kummallakin padolla enintään puoleen (liukuvan) 24 tunnin aikana. Toimitusmiehet ovat pitäneet juoksutusmuutoksien pehmentämistä perusteltuna. Toimitusmiehet ovat esittäneet, että kun juoksutus Kurikanniskan padosta on enintään10 m 3 /s, saavat juoksutusmuutokset molemmista padoista olla enintään 20 % liukuvan 8 tunnin aikana ja Kurikanniskan yli 10 m 3 /s:n juoksutuksilla juoksutusmuutokset molemmista padoista saavat olla enintään 50 % liukuvan 24 tunnin aikana. Yli 10 m 3 /s:n virtaamilla koko koskiuoma on veden peittämä eivätkä 50 %:n muutokset virtaamissa aiheuta vahinkoa. Sen sijaan virtaaman pienentyessä 10 m 3 /s:stä alaspäin alkavat kosken kalanpoikastuotannolle tärkeät sivu-uomat tyhjentyä vedestä. Samoin pohjaa alkaa paljastua. Tällöin kalanpoikaset eivät ehdi tottua muutokseen, mikäli se on liian nopea. Sama pätee virtaaman suurentamiseen. Jos vettä on vain vähän joen pohjalla, on virtaaman lisäyksillä suhteellisesti suurempi vaikutus; poikaset saattavat ennenaikaisesti huuhtoutua pois kasvupaikaltaan. Nykyisen luvan mukaan minimivirtaama Isojärvestä on 1,3 m 3 /s eli Kurikanniskan padosta on juoksutettava vähintään 1 m 3 /s ja Salmusojan padosta vähintään 0,3 m 3 /s. Hakija on esittänyt, että Kurikanniskan minimivirtaama nostetaan 1,5 m 3 /s:iin ja Salmusojan minimivirtaama 0,4 m 3 /s:iin. Toimitusmiehet ovat pitäneet hakijan esittämää minimivirtaamien lisäystä hyvin perusteltuna, mutta ellei veden nostoa hakijan esittämässä muodossa voida toteuttaa, ei vettä riitä ympärivuotiseen minimivirtaamien nostamiseen. Toimitusmiehet ovat esittäneet, että Kurikanniskan minimivirtaama kasvatetaan ajanjaksolla 1.4. - 15.6. 3 m 3 /s:iin. Käytännössä lisäys koskee tulvakaudesta johtuen alle kuukauden ajanjaksoa. Vastapainoksi toimitusmiehet ovat esittäneet tulvan jälkeisen kevätalarajan nostamista 10 cm:llä minimivirtaaman lisäyksen kompensoimiseksi. Alarajan nosto 10 cm:llä riittää 2 m 3 /s:n juoksutuslisäykseen 22,5 vuorokauden ajan.
18 Tulvan jälkeinen aika on kalanpoikastuotannolle kriittisintä aikaa. Nykykäytäntö, jonka mukaan tulvajuoksutuksia jatketaan kunnes järvi on alarajalla ja sitten virtaamat pienennetään kerralla minimiin, on ollut katastrofaalista kalanpoikastuotannolle. Kalanpoikastuotannon määrä mitataan veden alla olevasta koskipinta-alasta erityisesti alkukesän aikana. Virtaaman nostaminen 3 m 3 /s:iin kesäkuun puoleenväliin saakka edistää kalanpoikastuotantoa. Maksimivirtaamien rajoittaminen poikkeustilanteissa Toimitusmiehet ovat pitäneet perusteltuna hakijan esitystä maksimivirtaamien rajoittamiseksi jää- ja hyydepatojen muodostumisen aikana. Mahdollisen vedennoston vaikutus lunastettuihin vesijättöalueisiin Toimitusmiehet ovat katsoneet, että mikäli lupaviranomainen päättäisi vastoin toimitusmiesten esitystä nostaa Isojärven vedenkorkeutta 7 cm, ei kyseisellä nostolla olisi vaikutusta lunastettuihin vesijättöalueisiin, koska Isojärven vedenkorkeus on hakemussuunnitelman mukaan ollut vv.1960-1982, jolloin lunastustoimitus on suunniteltu, keskimäärin korkeudella N 60 +34,80 m, joka on myös hakemuksen mukainen keskivedenkorkeus. Kurikanniskan padon hoitajan vaihtaminen Alkuperäisessä vuodelta 1949 peräisin olevassa luvassa Kurikanniskan padon hoito oli määrätty Lankosken voimalaitoksen omistajalle, vaikka luvanhaltijaksi tuli Isojärven laskuyhtiö. Vuonna 1987 luvan muutoksessa padon hoito siirrettiin laskuyhtiölle. Lounais-Suomen ympäristökeskus on esittänyt, että padon hoito annettaisiin takaisin Lankosken voimalaitoksen omistajalle. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että Isojärven säännöstelyä on hoidettu huonosti. Valvova viranomainen on vuosien varrella useaan otteeseen joutunut puuttumaan epäkohtiin. Muistutuksista huolimatta virheet säännöstelyn hoidossa ovat jatkuneet. Viimeksi 30.5.2002 Lounais-Suomen ympäristökeskus joutui kirjeellään ojentamaan luvan haltijaa säännöstelyvirheistä ja pyytämään selvitystä. Myös toimitusmiesten suorittamassa maastotarkastuksessa syksyllä 2000 asianosaiset Pohjajoen varressa valittivat, että heillä kevättulva jatkuu yleensä kolme viikkoa kauemmin kuin Merikarvianjoella, mikä on haitannut merkittävästi kylvötöitä. Merkillepantavaa on, että säännöstelijä on aiheuttanut samanaikaisesti Pohjajoella tulvahaittoja liian suurella juoksutuksella ja Merikarvianjoella merkittäviä kalataloushaittoja tarpeettoman pienellä juoksutuksella. Toimitusmiehet ovat pitäneet perusteltuna Kurikanniskan padon hoitajan vaihtamista hakijan esittämällä tavalla. Lankosken Sähkö on valmis automatisoimaan patoluukun käytön, mikä osaltaan mahdollistaa paremman säännöstelyn.
19 Luvan määräaikaisuus Koska tarve Isojärven kunnostamiseen vedenpintaa korottamalla on merkittävä ja tarpeen voidaan katsoa syntyneen osaltaan toteutetusta säännöstelystä, toimitusmiehet ovat esittäneet, että luvan haltijan tulee vuoden 2007 loppuun mennessä jättää lupaviranomaiselle lupaehtojen tarkistamishakemus, johon tulee liittää suunnitelma Isojärven kunnostamisesta mm. vedenpintaa korottamalla ja vettymishaittojen estämisestä katselmuskirjan lupaehtoesityksen mukaisesti. Ehdotus uudeksi hankkeeksi Koska Isojärven vedenpinnan tuntuva nosto ja kuivina kausina sen laskemisen estäminen sekä ympärivuotisen 3 m 3 /s:n minimivirtaaman turvaaminen Merikarvianjokeen on erittäin tarpeellista, tulisi Karvianjoen vesistön vesien juoksutus optimoida kokonaisuudessaan siten, että otetaan huomioon kaikkien säännösteltyjen järvien ja jokien vedet. Aktiivisessa viljelyssä olevat Isojärven rantapellot tulisi kuivattaa pumppukuivatuksella. Vettymishaittojen estämisen jälkeen pellot olisivat ensiluokkaisessa kuivatustilassa järven vedenkorkeudesta riippumatta joten Isojärven veden tuntuvalle nostolle ei olisi esteitä lukuun ottamatta toteutettua, onnetonta vesijättömaiden lunastushanketta. Kyseinen hanke tulee peruuttaa: yhteisalueiden omistajien tulee osallistua järvenkunnostushankkeeseen lunastamalla entiset vesijättömaat takaisin yhteisiksi vesialueiksi. Toimitusmiehet ovat esittäneet, että luvan haltija velvoitettaisiin jättämään vuoden 2007 loppuun mennessä säännöstelyn kokonaisuuden huomioon ottava lupaehtojen tarkistushakemus. Vahingonarvio Hyödynarvio Toimitusmiehet ovat katsoneet, että hankkeesta ei ilman vedennostoa aiheudu korvattavaa vahinkoa. Juoksutusmuutosten pehmennyksestä ja Kurikanniskan padon alkukesän minimivirtaaman lisäyksestä koituu merkittävä kalatalous- ja etenkin välillinen virkistyskäyttöhyöty Merikarvianjoelle. Virtaamien jakosuhdekäyrän muutoksesta ja maksimijuoksutusten rajoittamisesta jääpato- ja hyydetulvien aikana tulee tulvasuojeluhyötyä. Toimitusmiesten esitys lupaehtojen muuttamiseksi Toimitusmiehet ovat katsoneet, että hankkeelle on olemassa oikeudelliset edellytykset. Hanke on yleisen tarpeen vaatima. Hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Toimitusmiehet ovat esittäneet, että Isojärven laskemista koskevan luvan ehtoja 4), 5) ja 6) tarkistetaan seuraavasti ja lisätään lupaehto 11):
20 4) Vettä juoksutettaessa on huolehdittava siitä, että patoja pidetään avoinna oheisen jakosuhdekäyrän mukaisesti, jotta alaskulkeva vesimäärä jakautuu Merikarvianjokeen ja Salmusojaan tarkoitetulla tavalla. Kun Haudanselän vedenpinta kevättulvan jälkeen on laskenut korkeuteen N 60 +34,65 m, on patojen aukkoja säätämällä huolehdittava siitä, että vedenpinta ei laske alle korkeuden N 60 +34,55 m. Viimeistään kohta kylvöajan jälkeen vedenpinta tulee mahdollisimman pian nostaa takaisin korkeuteen N 60 +34,65 m ja pitää siellä syyskuun loppuun asti siten, että sanotusta korkeudesta poiketaan sääoloista tai muusta siihen verrattavasta syystä johtuen korkeintaan 0,15 m. Jos poikkeama voimakkaiden sateiden tai kuivuuden johdosta nousee tätä suuremmaksi, tulee vedenpinta patoluukkuja säätämällä mahdollisimman nopeasti palauttaa takaisin tavoitekorkeudelle N 60 +34,65 m ja joka tapauksessa 0,15 m:n poikkeama-alueelle kuitenkin siten, että vähimmäisjuoksutus ja juoksutusten muutosrajoitukset ovat jäljempänä mainitut. Lokakuun 1. päivästä alkaen saadaan patoja sulkea ja padota vettä Haudanselässä maaliskuun 1. päivään asti korkeuteen N 60 +34,75 m ja siitä lähtien korkeuteen N 60 +34,45 m, jossa se saadaan pitää maaliskuun 20. päivään asti, jolloin patoaukot on täysin avattava, ellei Lounais-Suomen ympäristökeskus kuivuuden, poikkeuksellisten sääolojen tai padon alapuolisten tulvien vuoksi katso aiheelliseksi toisin määrätä. Juoksutuksissa on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan, varsinkin keväällä, kulloinenkin vesi-, lumi-, jää- ja säätilanne sekä hydrologiset ennusteet. Tulvan, joka on suurempi kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa sattuva sekä myös pahojen jää- tai hyydetulvien aikana on juoksutuksissa noudatettava ao. ympäristökeskuksen kirjallisia tai ympäristökeskuksen johtajan tai hänen määräämänsä suullisia määräyksiä. Vähimmäisjuoksutus Isojärvestä 16.6. - 31.3. on 1,3 m 3 /s, josta Merikarvianjokeen 1,0 m 3 /s ja Salmusojaan 0,3 m 3 /s ja 1.4. - 15.6. 3,3 m 3 /s, josta Merikarvianjokeen 3,0 m 3 /s ja Salmusojaan 0,3 m 3 /s. Merikarvianjokeen ei saa juoksuttaa jää- tai hyydepatojen muodostumisen aikana yli 30 m 3 /s eikä Salmusojaan yli 12 m 3 /s sekä muuna aikana Merikarvianjokeen 40 m 3 /s ja Salmusojaan 15 m 3 /s ellei vedenkorkeus ylitä Salmusojan asteikolla korkeutta N 60 +35,10 m. Juoksutuksen muutokset Merikarvianjokeen ja Salmusojaan saavat olla enintään 50% liukuvan 24 tunnin aikana virtaaman ollessa Kurikanniskan padosta yli 10 m 3 /s ja enintään 20 % liukuvan 8 tunnin aikana virtaaman ollessa Kurikanniskan padosta enintään 10 m 3 /s. Salmusojan patoa hoitaa laskuyhtiö ja Kurikanniskan patoa Lankosken voimalaitoksen omistaja, jolla on oikeus asentaa Kurikanniskan patoon sen käyttöä parantavia ja helpottavia laitteita.
21 5) Sopivaan paikkaan Haudanselkään lähelle Kurikanniskan patoa tehdään vedenkorkeusasteikko, johon korkeudet N 60 +34,45 m, N 60 +34,55 m, N 60 +34,65 m ja N 60 +34,75 m selvästi erikseen merkitään ja jossa tehdään päivittäin vedenkorkeushavaintoja ja ne on pyydettäessä annettava ao. alueellisen ympäristökeskuksen ja asianomaisten käyttöön. Merikarvianjokeen ja Salmusojaan järjestelypatojen alapuolelle tarkoitukseen soveltuviin paikkoihin tehdään vedenkorkeusasteikot ja laaditaan niille purkautumiskäyrät. 6) Patoja hoitamaan siten kuin edellä on määrätty, on Lankosken voimalaitoksen omistajan asetettava kustannuksellaan Kurikanniskan padolle sekä laskuyhtiön kustannuksellaan Salmusojan padolle asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymä vastuunalainen hoitaja, ja tulee heidän päivittäin pitää kirjaa siitä, kuinka paljon kummankin padon aukko on ollut auki. ------- MUISTUTUKSET JA VAATIMUKSET 11) Luvan haltijan tulee vuoden 2007 loppuun mennessä jättää lupaviranomaiselle lupaehtojen tarkistamishakemus, johon tulee liittää suunnitelma Isojärven kunnostamisesta mm. vedenpintaa korottamalla ja vettymishaittojen estämisestä. 1) Lounais-Suomen ympäristökeskus on vaatinut, että lupaehtojen tarkistaminen tulisi tehdä hakemussuunnitelman mukaisesti. Ympäristökeskus on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota asiakirjoissa oleviin ristiriitaisuuksiin. Ympäristökeskus on toimitusmiesten kannasta poiketen katsonut, että hankkeella on myös vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin mukaiset oikeudelliset edellytykset. Hankkeen oikeudelliset edellytykset on kuitenkin harkittava vesilain 8 luvun 10b :n perusteella. Ehdotetun säännöstelyn muutoksen vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ovat merkittävät. Vuotuisen keskiveden (7 cm) ja kesäajan keskiveden (8 cm) nousua oleellisempaa on alivedenkorkeuksien nousu. Virtaamien muutoksia tarkasteltaessa merkittävintä on alimpien virtaamien suureneminen. Tästä on hyötyä lähinnä kalataloudelle, mutta myös virkistyskäytölle ja jokimaisemalle. Suurten virtaamien osalta muutokset ovat pieniä. Maatalouden toimintaedellytyksiin ja -olosuhteisiin vaikuttavat lähinnä viljelykauden pituus sekä vedenkorkeudet. Säännöstelyllä on saavutettu merkittävä etu siinä, että päästään riittävän aikaisin toukotöihin. Tämä tilanne tulee säilymään käytännössä säännöstelyn tarkistamisen jälkeenkin. Vedenkorkeuden muutosten suhteen voidaan erottaa kaksi tilannetta. Erityisen runsasvetisinä aikoina, jolloin Kurikanniskan padon juoksutuskapasiteetin ylittyessä vedenkorkeus ylittää tavoitetason, tilanne ei muutu lainkaan. "Normaalitilanteessa" vedenkorkeuksien vaihtelu Isojärvessä supistuu siten, että korkeudet