Päijänteen säännöstelyn vaikutukset vuonna 2005

Transkriptio

1 Suomen ympäristökeskus Mika Marttunen & Olli-Matti Verta Päijänteen säännöstelyn vaikutukset vuonna Lähtökohdat Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvityksen perusteella esitettiin konkreettisia suosituksia Päijänteen vedenkorkeuksille, Kalkkisten juoksutuksille ja Kymijoen virtaamille. Tavoitteena oli erityisesti vähentää säännöstelystä Päijänteen vesi- ja rantaluonnolle, kalastolle sekä virkistyskäytölle aiheutuvia haittoja. Näiden tavoitteiden saavuttamisesta ei saa kuitenkaan aiheutua tulvavahinkojen lisääntymistä eikä merkittäviä energiataloudellisia menetyksiä. Tässä muistiossa arvioidaan säännöstelyn vaikutuksia vuonna Säännöstelyn vaikutuksia on verrattu sekä 20 vuoden vertailujakson ( ) keskimääräiseen tilanteeseen että vuoden 2005 luonnonmukaisiksi palautettuihin vedenkorkeuksiin. Toteutunut säännöstely kuvaa nykyisen luvan mukaisesti toteutettua säännöstelyä. 79,3 Keskiarvo (70-99) 2005 Säänn 2005 Luomu Vedenkorkeus (NN+m) 79,1 78,9 78,7 78,5 78,3 78,1 77,9 77,7 77,5 77, Kuva 1. Päijänteen vedenkorkeudet säännösteltynä ja luonnonmukaisena vuonna 2005 sekä keskimääräinen vedenkorkeuden vaihtelu ja vaihteluvyöhyke (minimi- ja maksimivedenkorkeudet) jaksolla

2 700 Keskiarvo (70-90) 2005 Säänn 2005 Luomu 600 Virtaama (m 3 /s) Kuva 2. Kymijoen virtaamat säännösteltynä ja luonnonmukaisena vuonna 2005 sekä keskimääräinen virtaamien vaihtelu ja vaihteluvyöhyke (minimi- ja maksimivirtaamat) jaksolla Vuosi 2005 oli talven ja alkukesän osalta tavanomaista selvästi runsasvetisempi. Joulukuussa 2004 ja tammikuussa 2005 satoi vettä yhteensä yli 150 mm. Sen seurauksena Päijänteen vedenkorkeus nousi helmikuussa 2005 yli 30 cm ajankohdan keskimääräistä korkeammalle tasolle. Kuusankosken virtaamat olivat talvella liki 3 kk:n ajan yli 450 m 3 /s. Ajoittain kesällä, mutta erityisesti syksyllä Kymijoen virtaamat olivat selvästi keskimääräistä pienemmät. Lokakuussa virtaamat olivat vain 50 % keskimääräisestä. 2 Arvio säännöstelyn vaikutuksista vuonna 2005 Päijänteen säännöstelyllä on vaikutuksia niin Päijänteelle kuin alapuoliseen Kymijokeen. Sen vuoksi vaikutustarkastelu on tehty erikseen molemmille vesistönosille. Säännöstelyn vaikutuksia on arvioitu vesiluontoon, kalakantoihin, virkistyskäyttöön, vesivoimatuotantoon, tulvavahinkoihin ja koskimatkailuun. Vesistön osaalueittaisten tarkastelujen lisäksi on arvioitu sitä, kuinka tasapuolisesti säännöstelyssä on pystytty ottamaan huomioon Päijänteen ja Kymijoen käyttömuodot. (taulukot 1 ja 2) 2.1 Päijänne Vesiluonto: Vesiluonnon kannalta keskeisiä ovat helmikuun alun, jäänlähtöpäivän ( ), kevättulvahuipun ja elo -syyskuun vedenkorkeudet. Jäätymiselle herkkien lajien (pohjalehtiset vesikasvit, pohjaeläimet ja rapu) ja vesirajan läheisyydessä pesivien lintujen kannalta vedenkorkeudet olivat tavanomaiset. Olosuhteet hauen lisääntymiselle olivat keskimääräistä selvästi paremmat. Kevättulvahuippu saavutettiin keskimääräistä myöhemmin eli heinäkuun alussa. Hauen poikastuotanto % (ka on 100 %) Tuhoutuvien kuikan pesien osuus 89 % (ka on 90 %) Virkistyskäyttö: Vedenkorkeudet olivat virkistyskäytön kannalta tavanomaista parempia jäänlähtöpäivästä syyskuun puoliväliin saakka. Virkistyskäytölle hyvä taso 78,35 m saavutettiin Luonnonmukaisena vedenpinta olisi heinäkuun alusta lähtien laskenut alle tason 78,35 m ja ollut rantojen käytön kannalta säännösteltyä epäsuotuisampi virkistyskäyttökauden loppuosan. 2

3 Vedenpinta virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla o Jäänlähtöpäivästä juhannukseen 60 % (ka on 25 %) o Juhannuksesta syyskuun loppuun 74 % (ka on 42 %) Tulvavahingot: Tulvavahinkoja ei Päijänteellä esiintynyt. Ylin vedenkorkeus, 78,58 m, oli 17 cm tulvavahinkorajan alapuolella. Luonnonmukaisena ylin vedenkorkeus olisi ollut 6 cm säännösteltyä vedenkorkeutta alhaisempi. 2.2 Kymijoki Lohikalat: Virtaamat olivat lohikalojen nousun kannalta varsin tavanomaisia. Virtaamat olivat kuitenkin säännösteltynä alle "hyvän" rajan (320 m 3 /s) miltei kaksi kuukautta pidemmän ajan kuin luonnonmukaisena. Virkistyskäyttö: Kymijoen virtaamat olivat virkistyskäytön kannalta keskimääräistä selvästi paremmat. Virtaama oli miltei koko virkistyskäyttökauden ( ) virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla. Säännöstelyllä pidennettiin yli kuukaudella jaksoa, jolloin virtaama oli virkistyskäytölle sopivalla tasolla. Virtaama virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla vrk (ka on 49 vrk) Koskimatkailu: Koskimatkailun kannalta virtaamaolot olivat tavanomaista paremmat jaksolla Virtaamat eivät yhtenäkään päivänä alittaneet koskimatkailun elämyksellisyyden kannalta tärkeänä pidettyä 200 m 3 /s. Myös luonnonmukaisena virtaamat olisivat olleet koko jakson tämän arvon yläpuolella. Tulvavahingot: Talvivirtaamat olivat huomattavasti tavanomaista suurempia. Tulvavahinkorajana pidetty 480 m 3 /s ylitettiin tammi-maaliskuussa useiden viikkojen ajan. Suurimmillaan, 504 m 3 /s, virtaama oli Luonnonmukaiset virtaamat eivät olisi ylittäneet tulvavahinkorajaa. Suuret virtaamat aiheuttivat ongelmia Kymijoella: muutamia kesämökkejä kastui ja Kotkassa suojattiin rivitalo. Vesivoimatuotanto: Energian kokonaistuotanto oli lähellä keskimääräistä. Säännösteltynä energiatuotanto oli hieman luonnonmukaista tilannetta pienempi, vaikka laskelmissa otettiin huomioon se, että luonnonmukaisessa tilanteessa Päijänteeltä "juoksutettiin" vuoden aikana enemmän vettä kuin säännösteltynä. Kymijoen vesivoimalaitosten energiatuotannon arvo oli 38,3 milj.. Koko Suomen vesivoimantuotannosta Kymijoen vesivoimalaitosten osuus oli 10 %. Muutos energiantuotannossa 2 % (verrattu säännösteltyyn keskiarvoon 1300 GWh). 2.3 Tasapuolisuus Säännöstelyn tasapuolisuuden arviointi Päijänteen ja Kymijoen näkökulmasta ei ole yksinkertaista. Arvioissa ei voida rajoittua ainoastaan säännösteltyjen vedenkorkeuksien ja virtaamien vaikutuksiin, vaan myös se, minkälainen tilanne olisi ollut luonnonmukaisena, on tarpeen ottaa huomioon. Lisäksi Päijänteen osalta on huomioitava seuraavan vuoden vesiolosuhteisiin varautuminen. Johtopäätelmiä tehtäessä on myös otettava huomioon, että säännöstelyä toteutetaan voimassa olevan luvan perusteella, eikä säännöstelyä voida toteuttaa vapaan harkinnan mukaan. Päijänteen säännöstelyssä tavoitteena on kokonaisvahinkojen vähentäminen, eikä tällöin aina ole mahdollista eikä järkevääkään pyrkiä tasapuolisuuteen. Myös sitä, että Päijänteen virkistyskäyttäjien määrä on huomattavasti Kymijokea suurempi, voidaan pitää perusteena sille, että täydelliseen tasapuolisuuteen ei aina pyritä. Tässä tarkastelussa tasapuolisuutta on arvioitu neljällä kriteerillä: Tulvavahinkojen esiintyminen Vesistön eri käyttömuodoille haittaa aiheuttavien vedenkorkeuksien/virtaamien esiintyminen (Päijänne alle 78,20 m avovesikaudella ja yli 78,60 m koko vuosi, Kymijoki alle 150 m 3 /s ja yli 480 m 3 /s) 3

4 Virkistyskäytölle aiheutuva kiinteistökohtainen haitta Virkistyskäyttöhaitan poikkeama luonnonmukaisista vedenkorkeuksista/virtaamista Tulvavahingot: Vuonna 2005 vähäisiä tulvavahinkoja syntyi Kymijoella, mutta ei Päijänteellä Haitalliset tilanteet: Haittaa aiheuttavia vedenkorkeuksia esiintyi Päijänteellä ja Kymijoella noin 50 vuorokauden ajan. Päijänteellä haitta oli huomattavasti keskimääräistä vähäisempi. Kymijoella haittaa aiheuttavia virtaamia oli keskimääräistä enemmän. Haittaa aiheutui lähinnä alkutalven suurista virtaamista, joiden avulla Päijänteen vedenpinnan nousu saatiin pysäytettyä ja kääntymään laskuun tavanomaista korkeammalta tasolta. Virkistyskäyttöhaitta - Säännöstelty tilanne: Sopimattomista vedenkorkeuksista virkistyskäytölle aiheutuva kiinteistökohtainen haitta oli Kymijoella 36 ja Päijänteellä 32 keskimääräistä pienempi. Muutos keskimääräiseen tilanteeseen oli siis samaa suuruusluokkaa molemmissa vesistönosissa. - Poikkeama luonnontilaan: Sekä Päijänteellä että Kymijoella vedenkorkeudet olivat vuonna 2005 luonnonmukaista paremmat virkistyskäytölle. Päijänteellä sopimattomista vedenkorkeuksista aiheutuva haitta oli n. 60 % luonnonmukaisesta ja Kymijoella n. 70 % vastaavasta arvosta luonnonmukaisena. Kokonaisuutena säännöstelyn toteutusta voidaan vuonna 2005 pitää melko tasapuolisena Päijänteen ja Kymijoen näkökulmista. Kymijoella esiintyi haittaa aiheuttaneita suuria virtaamia alkuvuodesta. Juoksutukset olivat kuitenkin luvan mukaisia ja niiden tarkoituksena oli saada Päijänteen vedenpinta laskuun sekä tehdä myöhemmin keväällä varastotilaa kevättulvalle. Kesällä ja syksyllä olosuhteet olivat molemmissa vesistöissä virkistyskäytön kannalta hyvät. 3. Yhteenveto Päijänteen vedenkorkeudet olivat kaiken kaikkiaan vuonna 2005 tavanomaista paremmat vesiluonnon ja virkistyskäytön kannalta. Virkistyskäytön kohdalla ero keskimääräiseen oli huomattava. Säännöstelystä virkistyskäytölle aiheutunut hyöty oli tavanomaista vuotta suurempi ja vesiluonnolle ja hauen lisääntymiselle aiheutuneet haitat tavanomaista vuotta pienemmät. Kymijoen virtaamat olivat tavanomaista selvästi paremmat virkistyskäytölle ja koskimatkailulle. Toisaalta alkutalvesta aiheutui vähäisiä tulvavahinkoja muutamille rakennuksille. Luonnonmukaisena vahinkoja ei olisi syntynyt. Energiantuotanto oli hivenen luo nnonmukaista pienempi. Ottaen huomioon alkutalven vaikea vesitilanne säännöstelyn toteutus onnistui vuonna 2005 varsin tasapuolisesti sekä Päijänteen että Kymijoen tilan ja käytön kannalta katsottuna. 4

5 Taulukko 1. Yhteenveto vuoden 2005 arvioinnista. Yhteenvedossa on arvioitu ainoastaan säännöstelyn vaikutuksen suunta. Iloinen tai surullinen ilme kuvaavat myönteistä tai kielteistä vaikutusta. Hymyttömyys sitä, että tilanteiden välillä ei ole juurikaan eroa. MITTARI Vuosi 2005 verrattuna keskimääräiseen vuoteen jaksolla PÄIJÄNNE VESILUONTO VIRKISTYSKÄYTTÖ kevät KALAKANNAT - HAUKI TULVAVAHINGOT KOKONAISARVIO KYMIJOKI LOHIKALAT MATKAILU VIRKISTYSKÄYTTÖ VESIVOIMATUOTANTO TULVAVAHINGOT KOKONAISARVIO Taulukko 2. Yhteenveto vuoden 2005 arvioinnin tuloksista. Vuoden 2005 toteutuneet vedenkorkeudet verrattuna luonnonmukaiseen Mittari Säänn. Luomu Säänn. Luomu PÄIJÄNNE LUONTO Tuhoutuvien kuikan pesien osuus (%) Jäänpainaman tuottavan vyöhykkeen osuus (%) Hauen poikastuotanto (oletus: kutu jäänlähtöpäivänä; %) 100 % ( kpl) VIRKISTYSKÄYTTÖ Kevät Päiviä jäänlähdöstä, jolloin vesi noussut hyvälle tasolle (78,35m; pvä JLP:stä) Vedenkorkeus virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla (78,35-78,55m; osuus jaksosta JLP->juhannus, %) Kesä Virkistyskäyttöhaitta ( /kiinteistö) Vedenkorkeus virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla (78,35-78,55m; osuus jaksosta juhannus->30.9., %) TULVA Ylimmän vedenkorkeuden ero tulvavahinkorajaan 78,75m (m) -0,07-0,03-0,17-0,23 KYMIJOKI LOHIKALAT Päivien lukumäärä, jolloin virtaama alle 320 m3/s ( ) VIRKISTYSKÄYTTÖ JA Virkistyskäyttöhaitta ( /kiinteistö) MATKAILU Virtaama virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla ( m3/s) jaksolla (päivien lkm) Koskimatkailua vaikeuttavien virtaamien (alle 200 m3/s) esiintyminen jaksolla (päivien lkm) TULVA Suurimman virtaaman ero tulvavahinkorajaan 480 m3/s (m3/s) VESIVOIMA Muutos energiatuotannossa (%) 100 % (1 300 GWh) Energiatuotanto milj. 39,4 38,9 38,3 38,4 Osuus Suomen koko vuoden vesivoimatuotannosta (%) TASAPUOLISUUS CO2-päästöjen väheneminen ( vastaavan energian hiili- ja maakaasuvoimalaitoksessa (50%/50%) tuottamisen aiheuttamat päästöt, tonnia) Haittaa aiheuttavien vedenkorkeuksien ja virtaamien määrä (päivien lukumäärä) Keskiarvo jaksolla * Päijänne (W<78,20 m avovesikaudella ja W>78,60 m koko vuosi) * Kymijoki (150>Q>480 m3/s) Jäänlähtöpäivä Huom! Luonnonmukainen varastoaltaan muutos oli vuonna ,33 m suurempi kuin toteutunut. Varaston energiasisältö on 138 GWh/m. Taulukon energiantuotannon arvossa ( ) on otettu huomioon tämän energiasisällön rahallinen arvo olettamalla, että juoksutus tapahtuisi tammi-maaliskuun aikana. Näin menetellen säännöstelyllä luonnonmukaiseen nähden vuoden aikana varastoidun energiasisällön arvoksi saatiin noin 1,4 M. Tämä on vähennetty luonnonmukaisesta energiantuotannon arvosta. 5