Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Soukanlahdella Karoliina Ilmarinen, Jouni Leinikki ja Sanna Saari 15.7.2010 Alleco Oy Mekaanikonkatu 3 00810 Helsinki www.alleco.fi
Sisällysluettelo Kartoituksen tausta...3 Meriuposkuoriainen...3 Meriuposkuoriaisen suojelullinen asema.5 Meriuposkuoriaisen esiintyminen Espoonlahdella.....5 Tutkimusalue ja menetelmät.6 Tulokset 8 Johtopäätökset...10 Lähteet...11 Kansilehden kuvat: Yleisnäkymä Soukanlahdesta sekä siellä havaittu meriuposkuoriaispariskunta. 2
Kartoituksen tausta Alleco Oy toteutti heinäkuussa 2010 Espoon kaupungin Teknisen keskuksen toimeksiannosta Soukanlahden alueella meriuposkuoriaiskartoituksen. Soukanlahden venesatamaa on suunniteltu laajennettavan ja laituripaikkoja lisättävän. Meriuposkuoriaiskartoitus liittyy hankkeen vesilain mukaiseen ympäristölupaprosessiin. Kartoitustyön toteuttivat Alleco Oy:n tutkimussukeltajat FM Jouni Leinikki ja FM Panu Oulasvirta, raportoinnista vastasi MMM Karoliina Ilmarinen ja tieteellisenä asiantuntijana toimi FM Sanna Saari. Kenttätöissä avusti lisäksi tekn.yo Aleksi Leinikki. Meriuposkuoriainen Meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) (kuva 1) kuuluu uposkuoriaisiin eli Macroplea-sukuun. Suvun lajeista meriuposkuoriaisen levinneisyys on kaikkein suppein. Suomessa tavataan kolmea uposkuoriaislajia: meri- ja rantauposkuoriainen (M. mutica) voivat elää rinnakkain murtovesilahdissa, kun taas järviuposkuoriainen (M. appendiculata) elää vain sisävesissä. Meriuposkuoriainen tunnetaan vain Suomen rannikolta ja Kiinasta. Kuva 1. Meriuposkuoriainen on 6 7 mm pituinen ja sen peitinsiivissä on pitkittäissuuntaisia mustista pisteistä koostuvia raitoja. Kuvassa on meriuposkuoriaisnaaras, joka on hieman koirasta suurempi. Kuva: Saari (2006). Uposkuoriaiset elävät veden alla kaikissa elinkiertonsa vaiheissa, joita ovat muna, neljä toukkavaihetta, kotelo ja aikuinen (Nilsson 1996). Ohessa on Saaren (2007) esittämä havainnekuva meriuposkuoriaisen mahdollisesta elinkierrosta (kuva 2). 3
Yksilö käy koko elinkiertonsa läpi vuodessa, ja joka kevät uudet aikuiset kömpivät ulos kotelokopista, jossa ne ovat talvehtineet. Parittelun jälkeen naaras munii munansa vesikasvien tyvelle ja juuristoon. Kesä-heinäkuussa aikuisia yksilöitä tavataan kiipeilemästä ravintokasvien päällä, ja samaan aikaan voi jo havaita uutta sukupolvea vesikasvien juuristosta toukka- ja kotelovaiheissaan. Aikuiset uposkuoriaiset tavataan usein pareittain, koiras naaraan selässä ratsastaen. Kuva 2. Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) mahdollinen elinkierto. Lämpötila on Espoonlahden vuosien 1967 94 pitkäaikaisseurannan mittaustulosten trendi (Rinne 1995). Kuva: Saari (2007). Meriuposkuoriainen on kuvattu tieteelle uutena lajina ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1875 Reuterin toimesta. Sen jälkeen lajista on tehty yksittäisiä havaintoja Suomenlahden rannikolta Ahvenanmaalle ja Oulun vesialueille asti. Eniten havaintoja on tehty Saaristomereltä, Merenkurkun alueelta ja Espoonlahdelta. Lajia on havaittu yhteensä 21 kunnassa, joista seitsemässä havaintoja on tehty vuoden 1970 jälkeen. Havainnot ovat yleensä yksittäisiä ja usein on havaittu vain yksi pariskunta tai yksilö. Runsaampia meriuposkuoriaisesiintymiä tunnetaan vain Espoonlahdesta ja Paimionlahdesta (Biström & Saari 2006), joista Espoonlahden kanta on huomattavasti suurempi (Saari 2007). Saari (2007) tutki ympäristömuuttujien vaikutusta meriuposkuoriaisen esiintymiseen. Veden alla elävään meriuposkuoriaiseen vaikuttavat ympäröivän veden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Meriuposkuoriainen elää matalassa rantavedessä (noin 0 1 m syvyydessä), etenkin murtovesilahdissa, joissa vesikasvillisuus voi olla runsasta. Uposkuoriaiset liikkuvat vedessä lähinnä vesikasvien versoilla, eivätkä avoveteen joutuessaan pysty juuri vastustamaan veden liikkeitä. Lajin ravintokasveja ovat ainakin hapsivita (Potamogeton pectinatus) sekä tähkä- ja kalvasärviä (Myriphyllum spicatum ja 4
M. sibiricum) (Saari 2007) sekä mahdollisesti myös haurat (Zannichellia sp.) (Nilsson 1996). Meriuposkuoriaisen maailmanlaajuinen levinneisyys on paljon suppeampi kuin sen ravintokasvien levinneisyys. Meriuposkuoriaisen ravintonaan käyttämät kasvilajit ovat sopeutuneet elämään hyvin monenlaisissa elinympäristöissä. Näin ollen ainoastaan ravintokasvin esiintyminen ei määrää meriuposkuoriaisen esiintymistä ja riitä täyttämään lajin elinympäristövaatimuksia. Esiintymiseen vaikuttavat myös rannan suojaisuus ja mataluus sekä pohjan laatu. Saari (2007) ei havainnut tutkimuksensa yhteydessä meriuposkuoriaisia kertaakaan paljaalta liejupohjalta. Meriuposkuoriaisen suojelullinen asema Meriuposkuoriainen on uhanalainen laji Suomessa (Luonnonsuojelulaki 46 ) (Rassi ym. 2001) ja Maailman luonnonsuojeluliiton uhanalaisuusluokituksen (IUCN 2001) mukaan vaarantuneeksi luokiteltava (VU). Meriuposkuoriainen on Suomen luonnonsuojelulailla (47 ) säädetty myös erityisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Euroopan unionin lainsäädännössä meriuposkuoriainen kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Meriuposkuoriaisen esiintyminen Espoonlahdella Ensimmäisen kerran meriuposkuoriaisen Espoonlahdella havaitsi Eero Helve vuonna 1965 (Saari 2006). Sen jälkeen meriuposkuoriaisesiintymiä Espoonlahdella ovat havainneet prof. Olof Biström vuosina 1995 ja 2003 sekä FM Sanna Saari vuosina 2003, 2005 ja 2006 (Saari 2006). Uudenmaan ympäristökeskus (nykyinen ELY-keskus) on rajannut viisi lajin esiintymispaikkaa Espoonlahdessa: Marin sataman, Saunalahden ja Kallvikin esiintymispaikat Espoossa sekä Sarvvikenin ja Båthusuddenin esiintymispaikat Kirkkonummella (kuva 3). Osa kuoriaisen esiintymisalueesta Espoon Saunalahdessa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. (Saari 2006). 5
Kuva 3. Meriuposkuoriaisen esiintymispaikkojen rajaukset Espoonlahdella (punaisella) sekä kaksiosainen Natura-alue, Espoonlahti-Saunalahti (vihreällä). Tutkimusalue ja menetelmät Meriuposkuoriaisen esiintymistä kartoitettiin 8. 9.7.2010. Kartoitettu alue on pintaalaltaan noin 10 ha ja kartoitettua ruovikon reunaa kertyi yhteensä noin 2 km (kuva 4). Alueella tehtiin 6.7.2010 kasvillisuuden esikartoitus, jonka pohjalta tehtiin tarkempi tutkimussuunnitelma. Koska tutkimusten mukaan (Saari 2007) meriuposkuoriainen suosii elinalueenaan ruovikon reunoja ja hapsivita- sekä tähkä- ja kalvasärviäkasvustoja, päätettiin kartoitus rajata tällaisille alueille. Kartoitus tehtiin laitesukeltamalla, jotta meriuposkuoriaiset saatiin luotettavasti havaittua. Sukeltaja keräsi löydetyt uposkuoriaiset näytepurkkiin (kuva 5), jonka jälkeen niiden laji määritettiin 10 x suurentavan lupin ja suurennuslasin avulla pinnalla ja ne päästettiin takaisin veteen. Lajinmäärityksen varmistamiseksi 4 meriuposkuoriaista ja 4 rantauposkuoriaista säilöttiin etanoliin ja katsottiin myöhemmin mikroskoopilla laboratorio-olosuhteissa. Pintahenkilöstö kirjasi ylös havaittujen uposkuoriaisten yksilömäärän, havainnon koordinaatit sekä kasvilajiston. 6
Kuva 4. Meriuposkuoriaisen kartoitusalue Espoon Soukanlahdessa. Kartoitus tehtiin sinisen viivan rajaaman alueen sisällä seuraten ruovikon reunaa sekä ravintokasviesiintymiä. Ruovikkoa on Soukanlahden pohjukassa nykyisin huomattavasti laajemmalla alueella, kuin ilmakuvassa, sillä kuva on otettu useita vuosia sitten. Kuva 5. Vasemmalla tutkimussukeltaja varusteineen ja oikealla näytepurkkisarja, jossa uposkuoriaisia. 7
Tulokset Soukanlahden kartoituksessa havaittiin yhteensä 82 meriuposkuoriaista (kuva 6) sekä 20 rantauposkuoriaista. Meriuposkuoriaisen elinalue rajautuu kartoituksen perusteella Soukanlahden pohjukkaan. Meriuposkuoriaisia havaittiin ruovikon reunan läheltä, pääasiassa hapsivitakasvustojen, vesisammalen sekä vesisammaleen päällyslevänä kasvavan viherahdinparran päältä, mutta muutamia yksilöitä löytyi myös karvalehden päältä sekä paljaalta pohjalta. Meriuposkuoriaisia havaittiin hyvin matalasta vedestä aina noin 1,5 metrin syvyyteen asti. Molempien lajien esiintymät on merkitty kuvaan 7. Taulukossa 1 on tarkemmat tiedot löytyneiden yksilöiden määristä havaintoalueilla sekä tieto siitä, esiintyikö uposkuoriainen pareittain vai yksin. Kuva 6. Soukanlahdelta löydetty meriuposkuoriaispariskunta. Vasemmalla oleva naaras on oikealla olevaa koirasta hieman suurempi. 8
11 13 12 6 7 8 5 10 4 9 3 2 1 Kuva 7. Meriuposkuoriaisen (M. pubipennis) (punainen ympyrä) ja rantauposkuoriaisen (M. mutica) (musta ympyrä) esiintymisalueet Espoon Soukanlahdessa. Punaisella rajattujen alueiden sisällä oli paikoitellen myös rantauposkuoriaisia (ks. taulukko 1). 9
Taulukko 1. Meriuposkuoriaisesta (M. pubipennis) ja rantauposkuoriaisesta (M. mutica) tehdyt havainnot Soukanlahdella 8. 9.7.2010. Havaintoalueen numerointi viittaa kuvan 5 karttaan. Havaintoalueen nro Koordinaatit desimaaliasteina (WGS84-järjestelmä) Pvm M. pubipennis M. mutica N/Lat. E/Lon. 1 60,13694 24,65182 8.7.2010 5 (1 pari+3) 11 (5 paria+1) 2 60,13725 24,65238 8.7.2010 2 (1 pari) 3 60,13770 24,65302 8.7.2010 21 (10 paria+1) 4 60,13791 24,65310 8.7.2010 3 (1 pari+1) 5 60,13838 24,65231 9.7.2010 1 6 60,13849 24,65220 9.7.2010 2 (1 pari) 7 60,13858 24,65238 9.7.2010 3 (1 pari+1) 8 60,13858 24,65271 9.7.2010 10 (4 paria+2) 9 60,13860 24,65433 9.7.2010 4 (2 paria) 10 60,13815 24,65323 9.7.2010 17 (7 paria+3) 11 60,13880 24,65111 8.7.2010 6 (1 pari+4) 12 60,13833 24,65175 8.7.2010 11 (5 paria+1) 4 (2 paria) 13 60,13778 24,64604 9.7.2010 2 Yhteensä 82 20 Kartoituksen yhteydessä saatiin lisätietoa Soukanlahden vesikasvillisuudesta. Tutkitulta alueelta havaittiin seuraavia vesikasvilajeja, joista tähdellä (*) merkityt ovat meriuposkuoriaisen ravintokasveja: *hapsivita (Potamogeton pectinatus) *ärviät (Myriophyllum sp.) ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) karvalehti (Ceratophyllum demersum) järviruoko (Phragmites australis) rakkolevä (Fucus vesiculosus) viherahdinparta (Cladophora glomerata) näkinpartaislevä (Chara sp.) vesisammal Johtopäätökset Soukanlahden meriuposkuoriaisesiintymä voidaan Saaren (2006) Espoonlahdelle luoman luokituksen mukaan määritellä M. pubipennis -lajin keskeiseksi esiintymisalueeksi. Luokitus kuvaa hyvin Soukanlahden esiintymää: Alueelta havaitaan useita meriuposkuoriaisia ja mahdollisesti pariskuntia sekä Macropleatoukkia tai -koteloita. Ravintokasveja esiintyy runsaasti. Tässä tutkimuksessa ei 10
kartoitettu toukkien tai koteloiden määrää, mutta havaittiin useita pareittain liikkuvia meriuposkuoriaisia sekä runsaasti lajin ravintokasveja. Lähteet Biström, O. & Saari, S. 2006: Meriuposkuoriaisen, Macroplea pubipennis, esiintyminen Varsinais-Suomen Paimionlahdella (Coleoptera, Chrysomelidae). Sahlbergia 11: 11 13. Nilsson, A. 1996: Aquatic insects of North Europe. A taxonomic handbook. Apollo Books. S. 209 216. Julkaisussa: Saari, S. 2007: Meriuposkuoriaisen, Macroplea pubipennis (Coleoptera: Chrysomelidae), levinneisyys ja elinympäristövaatimukset Espoonlahdessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Biotieteellinen tiedekunta. 51 s. + liitteet. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Rinne, I. 1995: Helsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuosina 1987 1994, vesistötutkimus. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, moniste 1. Helsinki. Saari, S. 2006. Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Espoonlahden alueella. Luontoselvitys Espoon eteläosien yleiskaavatyötä varten. Alleco Oy. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B 79:2006. 33 s. + liitteet. Saari, S. 2007: Meriuposkuoriaisen, Macroplea pubipennis (Coleoptera: Chrysomelidae), levinneisyys ja elinympäristövaatimukset Espoonlahdessa. Pro gradu - tutkielma. Helsingin yliopisto. Biotieteellinen tiedekunta. 51 s. + liitteet. Verkossa: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe200801221042 11