1 (6) Eduskunnan sivistysvaliokunta SiV@eduskunta.fi Asiakirjan nimi: Omnian lausunto Eduskunnan sivistysvaliokunnan lausuntopyyntöön Asiakirjan päivämäärä: 5.6.2017 HE39/2017 vp Hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Diaarinumero: OMN/37/12.01.00/2017
2 (6) HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAIKSI AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI Espoon seudun pitää kannatettavana, että toisen asteen ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuutena vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita hallituksen esityksen mukaisesti. Olennaisinta muutoksessa on siirtyminen yhteen ammatillista koulutusta koskevaan lakiin ja yhteen koulutuksen järjestämislupaan, jotka mahdollistavat uusien yhtenäisten toimintaprosessien määrittelyn valtakunnallisesti ja koulutuksen järjestäjän tasolla. Uusilla säädöksillä sekä lain perusteluilla tulisi kuitenkin vahvemmin varmistaa, että raja-aidat nuorten ja aikuisten sekä oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksen väliltä tosiasiallisesti poistuvat sekä opiskelija- ja työelämälähtöisyys aidosti toteutuu. Koulutuksen järjestäminen ja rahoitus Toiminta- ja rahoituslain muodostaman kokonaisuuden kokonaisvaikutukset tulisi olla paremmin koulutuksen järjestäjän arvioitavissa. Kokonaisuutta olisi hyvä selkeyttää ja koulutuksen järjestäjille tulisi tuottaa valtakunnallisesti ajantasaista tilastotietoa toimintansa vaikuttavuudesta. Perus-, suorite- ja vaikuttavuusrahoituksen kokonaisuudella tulisi ohjata ja motivoida koulutuksen järjestäjiä kouluttamaan ja työllistämään kaikkia ammatillisen koulutuksen kohderyhmiä. Nykyisen tiedon valossa näkemyksemme on, että perusrahoituksen osuus on jäämässä liian pieneksi ja rahoitus ohjaa koulutuksen järjestäjiä hakijoiden kustannuksella osaoptimoimaan toimintaansa. Ammatillisella koulutuksen tehtävä syrjäytymisen ehkäisyssä ja koko ikäluokan kouluttajana ei näy säädöksissä. Järjestämisluvilla ja rahoituksella tulisi opiskelijavalintaperusteiden lisäksi varmistaa, että heikoimmassakin asemassa olevat opiskelijat tulisivat valituksi koulutukseen ja heille olisi rahoituksen osalta mahdollisuus tarjota riittävästi opetusta, ohjausta ja tukea asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaativan erityisen tuen määrittely rahoituksessa tulisi tapahtua opiskelijan tarpeen mukaan tai tarvittaessa vaativaa erityistä tukea vaativa opiskelija tulisi voida ohjata vaativan erityisen tuen järjestämisluvan omaavaan oppilaitokseen. Esitys uudesta järjestämisluvasta ei ole vielä saapunut. Omniassa odotetaan kuitenkin uudistukselta sitä, että voimme järjestämislupamme puitteissa jatkossa vapaammin päättää koulutustarjonnastamme alueen tarve huomioiden ja voimme vaikuttaa joustavammin ja tarpeeseen perustuen vuosittain tavoitteeksi asetettaviin opiskelijatyövuosiin. Maakuntauudistuksen myötä tarve humanistisen ja kasvatusalan tutkintojen uudistamiseen ja järjestämislupien vapauttamiseen lisääntyy entisestään. Hakijoiden, työelämän ja jatko-opintojen kannalta olisi myös erittäin tärkeää, että massiivinen sosiaali- ja terveysalan perustutkinto saisi viimeistään nyt rinnalleen vahvan ohjaus- ja kasvatusalan perustutkinnon.
3 (6) Vieraskielisten määrän kasvu on voimakasta etenkin pääkaupunkiseudulla. Erityistehtävien myötä tulee varmistaa, että koulutuksen järjestäjillä on riittävät edellytykset tarjota palveluita ja yhdistellä erilaisia koulutus- ja rahoitusmuotoja maahanmuuttajataustaisten nuorten ja aikuisten koulutuspolkujen mahdollistamiseksi ja sujuvoittamiseksi. Koulutukseen hakeutuminen ja opiskelijaksi ottaminen Omnia kannattaa yhteishakua ja jatkuvaan hakua, mutta esitetty kokonaisuus ei tue lainsäädäntöuudistukselle tavoiteltua asiakaslähtöisyyttä, hallinnon rajojen raja-aitojen poistamista, hallinnollisen taakan kevenemistä eikä hakijoiden yhdenvertaista kohtelua. Näemme tärkeäksi, että yhdenvertaisuus ja koulutuksen saatavuus varmistetaan valtakunnallisella tasolla. Uusi jatkuva haku mahdollistaa koulutukseen hakeutumisen ja opiskelijaksi ottamisen ympäri vuoden. Tämä on tärkeä uudistus ja lisää joustavuutta. Jatkuvassa haussa valintamenettelyistä kuitenkin päättäisi jokainen koulutuksen järjestäjä erikseen. Esitämme, että valintaperusteet säädetään valtioneuvoston asetuksella myös jatkuvan haun osalta. Yhteishaussa hakija voi tehdä yhdellä hakemuksella viisi koulutusvalintaa ja tulla valituksi vain yhteen valtakunnallisesti sovittujen valintamenettelyjen kautta. Malli on tehokas ja asiakaslähtöinen. Yhteishaun kautta tulisikin valita pääsääntöisesti kaikki opiskelijat, jotka haluavat aloittaa opintonsa syksyllä. Esitämme, että yhteishakuun lisätään erillinen hakukoodi ja oma aloituspaikkakiintiö hakijoille, joilla on jo aiempi ammatillinen tutkinto. Esitämme, että myös jatkuvaan hakuun määritellään valtakunnallinen sähköinen hakeutuminen (opintopolku.fi). Hakijan voisi silloin hakeutua myös jatkuvassa haussa samalla hakemuksella useampiin eri hakukohteisiin. Hakeutumisesta muodostuva tieto olisi suoraan eri toimijoiden käytettävissä sekä siirrettävissä valtakunnallisiin tilastoihin ja opiskelijoiden henkilökohtaisiin osaamisen kehittämissuunnitelmiin (HOS). Samat jatkuvan haun ja yhteishaun hakeutumisväylät ja sähköiset hakumenettelyt palvelisivat myös oppisopimuskoulutukseen hakeutuvia. Valmentavien ja valmistavien koulutusten haun yhdistäminen yhteishakuun olisi hakijalähtöistä, tehokasta ja mahdollistaisi koulutustakuun toteutumisen jo heti ensimmäisessä haun vaiheessa. Lisäksi nämä koulutukset tulee olla mukana jatkuvassa haussa. Erillinen erityisoppilaitosten haku ei ole hakijalähtöinen, sitä tulisi myöhemmin kehittää. Koulutuksen järjestäjälle tulisi mahdollistaa opiskelijan uudelleen ohjaus jos hakija on tullut valituksi koulutukseen, jossa hänellä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia opiskella tai valmistua. Valtakunnalliset kielikokeet tulisi säilyttää, mutta niiden merkitystä opiskelijavalinnassa tulisi muuttaa. Hakija tulisi voida valita opiskelijaksi ilman kielikoetta ja myös huonolla kielitaidolla, mutta valtakunnallisella kielikokeella varmistettaisiin, ettei hakijoilta edellytetä korkeampaa kielitaitotasoa. Valtakunnallinen kielikokeen myötä erillisten
4 (6) kokeiden suunnittelu ja ylläpito jäisi pois. Kielikokeesta saatavaa tietoa voitaisiin käyttää koulutuksen aloittamisen suunnittelussa. Koulutuksen aloittaminen ja henkilökohtaistaminen Henkilökohtaistamista koskevat säädökset ohjaavat toimintaa hyvään suuntaan, mutta henkilökohtaistamisprosessin aktiivisuus ei tule perusteluissa ja säädöksissä riittävästi esille. Esitämme, että lakiesityksen henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa koskevaan pykälään 44 lisätään osaamisen kehittymisen seuranta. Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS) tulisi olla sähköinen ja valtakunnallisesti yhtenäinen suunnittelun ja ohjauksen työkalu (ehos), joka kokoaisi opiskelijaa ja hänen opiskeluaan koskevat tiedot. HOS ei olisi nykyisen kaltainen tulostettavissa ja liitettävissä oleva asiakirja, mutta sen tiedoista olisi mahdollisuus tulostaa erilaisia asiakirjoja. Osaamisen kehittämisen ja arvioinnin suunnittelu tulisi toteutua valtakunnallisesti yhtenäisesti tutkinnon osittain. HOS:n laadintaan ja päivittämiseen tulisi velvoittaa kaikki opiskelijan osaamisen kehittämiseen ja arviointiin osallistuvat tahot ja sen aktiivista roolia osaamisen laadun varmistajana tulisi säädöksissä vahvistaa. Koulutuksen järjestäjän edustajien lisäksi HOSin laadintaan osallistuvia tahoja ovat mm. opiskelijahuollon ja työelämän edustajat, alaikäisen huoltajat sekä mahdollisesti työvoimahallinnon edustajat. Esitämme, että henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaa ja hyväksymistä koskevaa pykälää 45 muutetaan niin, että siinä edellytetään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimiseen ja päivittämiseen osallistuvaksi kaikki opiskelijan osaamisen kehittämiseen ja osaamisen laadun varmistamiseen osallistuvat tahot. Esitämme myös, että pykälästä 45 poistetaan kohta: Opiskelijan huoltajaa tai laillista edustajaa tulee kuulla. Tämän tilalle esitetään lausetta: Alaikäisen opiskelijan huoltajalla tai laillisella edustajalla tulee olla mahdollisuus osallistua henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja häntä tulee kuulla ennen 64 ja 66 mukaisia opiskelijaa koskevia päätöksiä tehtäessä huomioiden 67. Opiskelijan aiemman osaamisen tunnistamisen sijasta tulisi puhua osaamisen tunnistamisesta. Tämä on keskeistä, jotta osaamisen tunnistamisprosessi lähtisi liikkeelle ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden pohjalta eikä koulutus- ja työtodistusten pohjalta. Tämä on tärkeää esimerkiksi peruskoulun päättävien kohdalla. Opiskelijan ura- ja jatkosuunnitelman laadinta on hyvä edellyttää osana henkilökohtaistamisprosessia. Osaamisen hankkiminen ja osaamisen arviointi Opiskelijan osaamisen hankkimiseen tarvittavaa opetustuntimäärää ei voida osaamisperusteisessa koulutuksessa määrittää valtakunnallisesti eikä edes koulutuksen järjestäjätasolla. Tätä asiaa korostaa ammatillisen koulutukseen erittäin heterogeenisilla taustoilla hakeutuvat ja valitut opiskelijat. Tasapäistäminen ei lisää tasapuolisuutta.
5 (6) Opettajan työssä tulee painottumaan osaamisen tunnistaminen ja yksilöllisesti riittävän opetuksen, ohjauksen ja tuen suunnittelu. Opettaja suunnittelee jatkossa opetustaan enemmän yhdessä opiskelijan ja muiden oppimisprosessiin osallistuvien tahojen kanssa, jolloin etätyön mahdollisuudet vähenevät. Tämä muutos edellyttää opettajien työehtoihin merkittäviä muutoksia ja panostuksia koko henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Palautetta osaamisen kehittymisestä (51 ) ei voi rajoittaa vain tietyn tahon annettavaksi. Säädösten tulisi ohjata ja velvoittaa palautteen antamiseen kaikki tahot, jotka on nimetty opiskelijan henkilökohtaistamisprosessissa toimijatahoiksi. Esitämme, että pykälästä 51 poistetaan tai-sana, joka antaa virheellisesti sen käsityksen, että vain yksi koulutuksen järjestäjän nimeämä taho voisi antaa opiskelijalle palautetta osaamisen kehittymisestä. Koulutuksen järjestäjän alakohtainen osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelma nähdään turhana byrokratiana. Arviointisuunnitelmat tulisi uudistuksen myötä poistua samalla perusteella, jolla poistuu opetussuunnitelmat. Koulutuksen järjestäjän tulisi vastata, että jokaisen yksittäisen opiskelijan osaamisen osoittaminen suunnitellaan valtakunnallisten eperusteiden mukaan, joissa on määritelty näyttöympäristö, keskeiset työtehtävät ja arviointikriteerit. On tärkeää, että koulutuksen järjestäjän nimeämä vastuuhenkilö vastaa arvioinnin perustumisesta tutkinnon perusteiden kriteereihin, arvosanaa ei voi siis äänestää eikä se voi perustua näkemyksiin. Arvioinnin oikaisupyynnöt tulisi ohjata koulutuksen järjestäjän nimeämälle vastuuhenkilölle, ei työelämän edustajalle. Tämä madaltaisi työelämän kynnystä ottaa opiskelijoita ja tutkinnon suorittajia työpaikoille ja ryhtyä työpaikkaohjaajaksi ja arvioijaksi. Työpaikalla järjestettävä koulutus Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kokonaisuus, joka muodostuu koulutussopimuksesta, oppisopimuksesta ja omasta työpaikasta on hyvä. Kokonaisuutta kuitenkin selkeyttäisi, jos oma työpaikka määriteltäisiin aina koulutussopimukseksi tai oppisopimukseksi silloin, kun opiskelu on suunniteltua ja ohjattua (HOS) ja sille on määritelty vastuuhenkilöt koulutuksen ja työelämän tahoilta. Lainsäädännöllä ei pitäisi vaikeuttaa millään tavalla opiskelijoiden siirtymistä työelämään kesken opintojen. Työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ei tulisi vaatia säädöksillä erillistä sopimusta, vaan sen tulisi muodostua työpaikalla tapahtuvan oppimisen suunnittelun yhteydessä opiskelijakohtaisesti osana HOS-prosessia. Koulutussopimuksen ja oppisopimuksen suunnittelu tulee toteutua yhtenäisesti tutkinnon osittain osana HOSia. Koulutussopimusselvityksen yhteydessä selvitettiin, että sopimus voi muodostua ilman allekirjoitettavia erillisiä sopimusasiakirjoja. Tämä on erittäin tärkeää byrokratian keventämistä, jota on toivottu. Työpaikan henkilöstön ja työpaikkaohjaajan rooli tulee olla työelämän asiantuntija. Koulutuksen järjestäjän nimeämällä vastuuhenkilöllä tulee olla vastuu suunnitella ja varmistaa opiskelijan oppiminen sekä tukea työpaikkaohjaajaa opiskelijan ohjaamisessa työtehtävissä. Työpaikalle tulee voida nimetä muitakin opiskelijan oppimista ohjaavia ja tukevia henkilöitä, kuten työvalmentajia.
6 (6) Tasapuolisuuden vuoksi on hyvä, että koulutussopimuksen osalta ei makseta korvauksia työpaikoille millään alalla. Opiskelijahyvinvointi Esitetyillä säädöksillä turvataan opiskelijoiden yhdenvertaiset opiskelijapalvelut. Nykyisin esimerkiksi maksuttoman kouluruokailun saa vain osa näyttötutkintona ammatillista peruskoulutusta suorittavista opiskelijoista. Myös TE-etuudella opiskelevien saamat palvelut vaihtelevat. Erittäin hyvää on, kun säädöstasolla nousee esille toimipisteet ja niiden turvallisuus. Ammatilliset oppilaitokset ovat usein suuria ja rehtorin tulee voida delegoida turvallisuuteen liittyviä tehtäviä myös alemmalle tasoille. Omnia on huolissaan opiskelijahuollon palveluiden hajaantumisesta ja niiden toteuttamisesta sote-uudistuksen myötä. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijahuoltopalvelujen merkitys on erittäin tärkeä. Opiskeluoikeuden peruuttamisen tulisi olla mahdollista äärimmäisissä tapauksissa kaikissa koulutuksissa. Koulutuksen järjestäjällä tulisi tällöin olla uudelleenohjausvelvoite. Ystävällisin terveisin, Espoon seudun Sampo Suihko, kuntayhtymän johtaja