Lausunto 23.11.2016 Lausuntopyyntö YM7/600/2016, 18.10.2016 KORJAUSRAKENTAMISEN ENERGIATEHOKKUUSSÄÄDÖKSEN MUUTOS Yleistä Tämä lausunto kattaa YM:n asetusluonnoksen koskien rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä annetun ympäristöministeriön asetuksen muuttamista, päiväys 18.10.2016. Tässä lausunnossa tarkastellaan asetusluonnosta konsulttiyritysten ja erityisesti energiakonsultointiin erikoistuneiden asiantuntijoiden näkökulmasta. Lausunnossa esitetään kommentit asetusluonnoksen pykälittäin eriteltynä siten, että kommentti kattaa sekä asetusluonnoksen että perustelumuistion kyseisen kohdan tekstin. Nykyisetkin korjausrakentamista koskevat energiatehokkuuden parantamisvaatimukset ja säädökset tunnetaan yleensä melko huonosti ja säädöksiä, niiden tulkintoja ja ohjeita on nykyisin hajallaan eri asiakirjoissa kuten osana asetusten ja lakien perustelumuistioita sekä energiankulutuksen laskentaohjeita. Tieto on jokseenkin vaikeasti löydettävissä ja näkemyksemme on, että säädösten rakennetta tulisi selkeyttää ja ohjeistus koota yhteen paikkaan. Säädöksen muutoksen tullessa näin vaikeaselkoisena asia vielä mutkistuu. Energiakonsultointia tekevät asiantuntijat ovat yleensä tietoisia säädösten sisällöstä ja tulkinnoista, mutta ellei hankkeessa ole energiakonsulttia mukana, asia jää rakennuttajan ja suunnittelijoiden hartioille ja aiheuttaa todennäköisesti runsaasti epäselvyyksiä. Asetusteksti herätti runsaasti ajatuksia ja kysymyksiä. On myös vaikea hahmottaa muutoksia koska perustelumuistiota, vanhaa asetusta sekä uuden asetuksen muokattuja kohtia tulisi lukea rinnakkain. Myös nykyisten määräysten tulkinta on jokseenkin epäselvää alan suunnittelijoille. Kokonaisuuden selkeyden vuoksi olisi järkevää julkaista soveltamisohjeet tarvittavine laskentatyökaluineen sekä lomakkeineen. Tämä selkeyttäisi käytäntöjä erityisesti pienissä kunnissa, joissa resurssit rakennusvalvonnan neuvontapalveluille on rajalliset. Alalla toimivat muut ammattilaiset myöskin yhtenäistäisivät dokumentaatiota, joka edesauttaisi määräyskokonaisuuden hahmottamista. Voimassa olevan korjausrakentamisen energiatehokkuutta koskevan asetuksen 4/13 muutos on käsittääksemme välttämätön, jotta Euroopan komission tekemän virallisen huomautuksen edellyttämät muutokset saadaan asetukseen tehtyä. Säädöksen käytännön vaikutukset korjaushankkeissa tapahtuvaan suunnitteluun ja energiatehokkuuden tarkasteluun jäävät epäselviksi, sillä asiakirjoista ei käy riittävän yksiselitteisesti ilmi mitä korjaushankkeissa edellytetään ja miksi.
1 Soveltamisala Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL ry Säädöksen esittämien vaatimusten toteutumisen todentaminen tapahtuu rakennuslupaa haettaessa. Ongelmana on se, että vaatimuksia esitetään sellaisille teknisille arvoille (5 ), joita ei ole yleensä vielä LVI-suunnitelmissa määritelty kun rakennuslupaa haetaan. Asetusluonnoksen mukainen säädöksen muutos on esitetty tehtäväksi niin, että uutta ja vanhaa säädöstä (ja niiden perustelumuistioita) on luettava rinnakkain, jotta asiakokonaisuus tulee selväksi. Tämä hankaloittaa merkittävästi sovellettavien vaatimusten määrittelyä käytännön suunnittelutyössä korjaushankkeissa. Vaatimukset ja niiden perustelut on esitetty neljässä eri asiakirjassa (ja asetuksen 4/13 perustelumuistion laskentaliitteessä). Soveltamisalan poikkeusten siirtäminen lain tasolle (MRL 117g) selkeyttää säädösten poikkeukset yhteneviksi. Teknisen, toiminnallisen ja taloudellisen toteutettavuuden määritteleminen selkeyttää korjausrakentamista koskevan asetuksen tulkintaa. Kustannusoptimaalisuuden tarkastelun periaatteiden esittäminen tämän asetusluonnoksen perustelumuistiossa (esimerkiksi liitteenä) helpottaisi kuitenkin asetuksen luettavuutta ja käytettävyyttä. Nyt periaatteet on etsittävä toisesta säädöksestä. Yhtenäistäminen muiden energiatehokkuutta koskevien määräysten kanssa selkeyttää tilannetta. Teknisen, taloudellisen ja toiminnallisen toteutettavuuden arviointia tulisi tämän kohdan mukaisesti soveltaa. Asetustekstistä saa käsityksen että ainakin taloudellisuuden tarkastelu on tehtävä. 2 momentissa tuodaan esille, että taloudellisuuslaskennassa on käytettävä EU:n delegoidun asetuksen 244/2012 mukaista korkokantaa sekä tarkastelujaksoa. 244/2012 mukaisen laskennan tekeminen vaikuttaa erittäin raskaalta laskennalta tehdä rakennusluvan hakuvaiheessa. Ympäristöministeriön tulisi julkaista laskentatyökalu, jolla taloudellinen toteutettavuuden edellytykset voidaan osoittaa. Perustelumuistiossa kuitenkin todetaan, ettei laskentaa tarvitse tehdä, jos vaatimuksista ei poiketa. Tämä on hämmentävää koska asetusluonnoksessa ei tällaista lue. 2 Energiatehokkuuden parantamisen suunnittelu Laajamittaisen korjauksen osalta jää epäselväksi miten on meneteltävä. Pykälän teksti edellyttää, että "hankkeeseen ryhtyvän on osoitettava valittujen toimenpiteiden olevan kustannusoptimaalisella tasolla." Perustelumuistiossa kyseisen kohdan selityksestä saa sen käsityksen, että mitään selvityksiä ei tarvita: "laajamittaista korjausta ei ole tarpeen arvioida erikseen tilanteessa, jossa luvanvaraisen korjaushankkeen suunniteltu ratkaisu täyttää YM:n asetuksen 4/13 kustannusoptimaaliset vaatimustasot." Jatkossa perustelumuistio antaa ymmärtää, että Suomen osalta aiemmat kustannusoptimaaliset tasot eivät täytä komission vaatimuksia (tätä ei kuitenkaan suoraan sanota). Peruskorjaushankkeeseen osallistuvien tahojen (rakennuttaja, suunnittelijat, urakoitsijat) tulee ymmärtää säädöksen vaatimus yksiselitteisesti. Säädös vaatii selkeyttämistä: vaaditaanko kustannusoptimaalisuuden tarkastelu hankekohtaisesti, miten tämä tarkastelu tehdään ja mitkä ovat kustannusoptimaaliset toimenpiteet? Ohjeet tulee esittää mieluiten vaatimuksen kanssa samassa dokumentissa, ks. yleiset kommentit.
Myös rakennuksen arvon määrittely vaatii täsmennystä ja ohjeistusta. Tarkoitetaanko peruskorjaushetken arvoa vai alkuperäisiä rakentamiskustannuksia? Kuka arvon määrittää ja miten taataan sen puolueettomuus? Samankokoisten rakennusten arvo voi olla hyvin erilainen sijainnista ja muistakin ominaisuuksista riippuen. Peruskorjauksen kustannus ei kuitenkaan yleensä ole sijaintiriippuvainen vaan laajuusriippuvainen, joten 25 %:n kynnysarvo asettaa rakennukset eriarvoiseen asemaan. Laajamittaisen korjauksen määritelmä on selkeä. Rakennuksen arvon määrittäminen ei ole. Kuka määrittää rakennuksen arvon? Asetustekstissä sanotaan myös, että toimenpiteeseen ryhtyvän on osoitettava, että ratkaisu on kustannusoptimaalinen. Kustannusoptimaalisuuden tason määrittelystä olisi järkevä antaa esimerkiksi työkalu, jotta laskenta olisi oikeasti luotettava ja yhdenmukainen. Hämmentävää on taas, että perustelumuistiossa sanotaan, että laajamittausta korjausta ei ole tarpeen arvioida jos ratkaisut täyttävät 4/13 kustannusoptimaaliset vaatimustasot. Asetuksessa on aseteltu erilaisia vaatimustasoja, mutta niiden ei erikseen mainita olevan kustannusoptimaalisia. 3 momentissa lukee korjausten jälleenrakentamiskustannuksista. Jälleenrakentamiskustannukset tulisi avata tarkemmin tai se voi aiheuttaa epäselvyyksiä ja tulkintaeroja. 5 Teknisten järjestelmien vaatimukset Yleistä 5 liittyen Korjaushankkeen käytännön toimien ja suunnittelun näkökulmasta kaikkien 5 :ssä esitettyjen vaatimusten tarkoituksenmukaisuutta on vaikea hahmottaa. Tämän kohdan muutosten tarkoitus jää hyvin epäselväksi. Oletan, että kohdassa puhutaan lämmöntuottojärjestelmästä ja lämmityslaitteistosta samana asiana. Tarkempi määrittelyä tai tekstin yhdenmukaistaminen olisi järkevää. Epäselväksi jää myös miksi lasketaan kahden hyötysuhteen osamäärää. Olisi järkevä myös tarkentaa havainnollistavin matemaattisin kaavoin mitä tässä tarkoitetaan. Perustelumuistiossa selostetaan yleisesti hyötysuhteista ja niihin vaikuttavista seikoista. Jää kuitenkin epäselväksi miksi perustelumuistiossa on selostettu nämä asiat. Vuosihyötysuhdetta ei voida selvittää hankesuunnitteluvaiheessa kuten vuosihyötysuhteesta on selostettu perustelumuistiossa, joten lähes poikkeuksetta on käytettävä taulukoituja arvoja. Kaikki taulukoidut arvot täyttävät vaatimuksen. Olettaen että olisi mahdollista saada jonkin lämmitysjärjestelmän hyötysuhde selville ilman valmiille järjestelmälle tehtäviä mittauksia, niin miten tämä tulisi selvittää ja millaiset dokumentit hyötysuhteista tulisi esittää? Perustelumuistiossa on oleellisia taulukoita hyötysuhdevaatimuksen osoittamiseksi. Asetuksessa tulisi olla jokin viittaus mistä nämä tulevat löytymään tulevaisuudessa. Vai oletetaanko, että asetustekstiä luetaan aina perustelumuistion kanssa vierekkäin?
Perustelumuistiossa todetaan useassa 5 :ää koskevassa lauseessa, että todelliset suunnitellut järjestelmien suoritusarvot selvitetään "hankesuunnittelun" yhteydessä. Termillä "hankesuunnittelu" 1 tarkoitetaan yleensä aivan rakennushankkeen ensimmäistä vaihetta, jossa suunnittelu käynnistyy tavoitteiden, käyttäjän vaatimusten, karkeiden teknisten periaatteiden, jne. määrittelyillä. Hankesuunnitteluvaiheessa rakennuksen lämmityksen mitoitusperiaate ja laitevalinnat eivät ole vielä ajankohtaisia vaan ne suunnitellaan myöhemmin. Muistio tarkoittanee "rakennuksen suunnittelun yhteydessä" tapahtuvaa teknisten arvojen määrittelyä - ottamatta kantaa missä suunnittelun vaiheessa tämä tapahtuu. Termi tulee korjata sellaiseksi, ettei siitä aiheudu väärinymmärryksiä hankkeisiin osallistuvien keskuudessa. Korjaushankkeessa rakennuslupa haetaan yleensä yleissuunnitteluvaiheen päättyessä, jolloin LVI-suunnitelmissa ei vielä ole mitoitusarvoja eikä laitevalintoja. Tämä johtaa siihen, että lupahakemukseen liitettävässä energiaselvityksessä asetusluonnoksen esittämän hyötysuhdevaatimuksen täyttyminen osoitetaan todennäköisesti lähes poikkeuksetta laskelmalla, jossa käytetään perustelumuistiossa kyseisille lämmön tuotanto- ja jakeluratkaisuille esitettyjä taulukkoarvoja. Yllä esitetty ongelma vaatimuksenmukaisuuden osoittamisen ajankohdan ja suunnitelmien teknisen sisällön osalta konkretisoituu seuraavassa esimerkissä: Lämmön jakelujärjestelmän apulaitteiden sähköenergian ominaiskulutukselle on asetettu säädösluonnoksessa vaatimustaso 2,5 kwh/netto-m 2. Vaatimus perustuu D5/2012 taulukkoarvoon. Vaatimuksen toteutuminen osoitetaan rakennuslupavaiheen energiaselvityksessä. Tällöin lämmitysjärjestelmän putkistosuunnittelu on yleensä aina kesken eikä lämmitysjärjestelmän pumppumitoitusta ole tehty. Energiaselvityksessä siis käytetään D5/2012 taulukkoarvoja apulaitteiden sähköenergian ominaiskulutukselle. Lopputuloksena on, että D5/2012 taulukkoarvoon perustuvan vaatimustason täyttyminen osoitetaan käyttämällä D5/2012 taulukkoarvoa, sillä muutakaan tietoa ei ole käytettävissä. Lämmön talteenotto Ekosuunnitteluasetuksen mukaan ilmanvaihtokoneiden lämmöntalteenottojen on oltava energiatehokkaita. Onko tarpeen esittää erikseen hyötysuhdevaatimusta uusittaville koneille? Ilmastointijärjestelmän sfp-luku "Ilmastointijärjestelmän sfp-luku" on LVI-suunnittelutyötä ja energiakonsultointia tekeville henkilöille epäselvä käsite. Tarkoittaako ilmastointijärjestelmä jäähdytyksellä varustettua tulo-poisto-konetta, split-tyyppistä jäähdytyslaitetta, vai ilmanvaihtokoneiden ja vedenjäähdytyskoneikon yhdistelmää (pumppuineen ja lauhdutinpuhaltimineen)? 1 Rakennustietokortti RT 10-11129 Taloteknisen suunnittelun tehtäväluettelo TATE2012: Hankesuunnittelussa asetetaan rakennushankkeelle täsmälliset laajuutta, toimivuutta, laatua, kustannuksia, ajoitusta ja ylläpitoa koskevat tavoitteet. Hankeselvityksen lähtötietoina ovat käyttäjien ja omistajien tavoitteet. Hankesuunnitteluvaiheessa taloteknisen suunnittelijan tehtävät ovat tyypiltään avustavia tehtäviä, jotka liittyvät esim. tontin tai rakennuksen rakennettavuuden selvittämiseen, kohteen energiankulutuksen, ympäristökuormitusten ja olosuhteiden tavoitearvojen määrittelyyn sekä taloteknisten suunnittelutavoitteiden määrittelyyn ja sovittamiseen hankkeen tavoitteisiin. Lisäksi tehtäviin voi sisältyä myös taloteknisen kustannusarvion laadinta.
Sama määrittely on aiemmassa säädöksessä (4/13) ja kommentoimme käsitteen epäselvyyttä jo kyseisen säädöksen lausuntovaiheessa. Lämmitysjärjestelmien hyötysuhde Esitetyt vaatimukset herättävät hämmennystä: lämmitysjärjestelmien hyötysuhdetta on parannettava laitteiden ja järjestelmien uusimisen yhteydessä tarvittavilta osin. Kuitenkin yleisimmillä lämmitysmuodoilla ja lämmönjaon ratkaisuilla esitetty hyötysuhteiden suhteen vaatimustaso 0,8 täyttyy aina, vaikka mitään parannuksia ei tehtäisikään. Vain puukattilalla ja ulkoilmaan rajoittuvaan rakenteeseen asennetulla matalalämpöisellä lämmitysjärjestelmällä vaatimustaso on kynnysarvossa. Voiko perustelumuistion esittämän hyötysuhteiden suhteen ymmärtää väärin päin (kumpi hyötysuhde jakajana)? Vai haetaanko tässä lämmityksen kokonaishyötysuhdetta, joka olisi tuoton ja jakelun hyötysuhteiden tulo? Tällöin 0,8 vaatimustaso on erittäin tiukka eikä käytännössä toteudu muilla lämmöntuotantoratkaisuilla kuin kaukolämmöllä. Mitä tarkoittaa lämmöntuotantojärjestelmän tai lämmönjakojärjestelmän vuosihyötysuhteen on oltava vähintään 0,73? Perustelumuistiossa esitettyjen taulukoiden 1,2 ja 3 mukaan kaikkien ratkaisuvaihtoehtojen vuosihyötysuhteet ovat tätä parempia. Lämmitykseen liittyvä hyötysuhteiden parantaminen vaikuttaa kaiken kaikkiaan varsin oudolta vaatimukselta. Säädöksen tätä kohtaa tulee selkeyttää merkittävästi, jotta se ymmärretään yksiselitteisesti LVI-suunnittelijoiden keskuudessa. Lämpöpumput Lämpöpumpuille perustelumuistiossa esitetyt taulukkoarvot ovat samat kuin mitä on esitetty vanhoissa ohjeissa (D5/2012). Lämpöpumpputeknologia on kuitenkin kehittynyt D5:n laatimisen jälkeen. Lämpöpumppujen lämpökerroin on tällä hetkellä matalalämpöjärjestelmissä 4-5 ja käyttövedelle noin 3. Ohjeelliset taulukkoarvot tulisi päivittää nykyteknologian tasolle. Lämpöpumpun SPF-luvun ja lämmönjakojärjestelmän hyötysuhteen välisen suhteen asettaminen tasolle 0,8 vaikuttaa oudolta ja voi ohjata suunnittelua vääränlaisiin ratkaisuihin. Kunnioittavasti, Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL ry Matti Kiiskinen Kehityspäällikkö