YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ESITYs RAKENNUKSEN ENERGIATEHOKKUUDEN PARANTAMISESTA KORJAUS- JA MUUTOSTÖISSÄ

Transkriptio

1 1 (6) Lausunto Viite: YM5/600/2012 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ESITYs RAKENNUKSEN ENERGIATEHOKKUUDEN PARANTAMISESTA KORJAUS- JA MUUTOSTÖISSÄ 1. Yleiset kommentit Korjausrakentamista koskevat energiatehokkuusmääräykset pyrkivät antamaan useita vaihtoehtoja energiatehokkuuden muutoksen osoittamiseksi. Periaatteena tämä on hyvä ratkaisu, koska korjaushankkeita on hyvin erityyppisiä ja niiden laajuus myös vaihtelee. Vaihtoehtoisten tarkastelutapojen haittapuoli on kuitenkin se, että määräyksistä tulee sekavat ja vaikeaselkoiset. Lausunnolla olevassa ehdotuksessa on merkittävästi tarvetta tekniseen ja kielelliseen selkeyttämiseen, jotta vaatimuksia osataan tulkita oikein. Asetustekstin selkeys ja yksiselitteisyys sekä asetusta tukevat havainnolliset esimerkit ja asetuksen tulkinnat ovat välttämättömiä yhdenmukaisille toimintatavoille niin rakennusvalvontaviranomaisten, rakennuttajien kuin konsulttienkin keskuudessa. Asetuksessa ja teknisessä perustelumuistiossa on havaittavissa painottumista lämmitysenergian kulutuksen vähentämiseen sähkön jäädessä lähes huomiotta. D3/2012 toi tarkastelun perustaksi kokonaisenergianäkökulman, mutta lausunnoilla olevissa korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksissä edelleen lämmitysenergia ja perinteinen lisäeristäminen ovat keskeiset tekijät. Sähköenergian kulutus on kiinteistöissä merkittävä kustannus- ja ympäristötekijä ja sen kulutus on jatkuvassa kasvussa. Tästä syystä tulisi myös korjausrakentamisessa huomioida kokonaisenergia ja painottaa sähkön kulutuksen vähentämistä. Korjausrakentamishankkeissa konsulttien tehtäväksi muodostuu rakennuttajan avustaminen oikean vaihtoehdon valinnassa sekä havainnollisten laskelmien tuottaminen päätöksenteon tueksi ja rakennuslupaa varten. Määräysten oikea tulkitseminen, energiasimulointien toteuttaminen sekä elinkaarikustannusten laskenta vaativat erityisosaamista, jota suunnittelijatehtävissä toimivilla ei välttämättä ole. Energiakonsultointiin ja energiasimulointeihin tulee olemaan merkittävää resurssivajetta näiden määräysten sekä uuden energiatodistuskäytännön tullessa voimaan. Asiantuntevan konsulttipalvelun saatavuudesta tulee olemaan pulaa. Energiatehokkuuden parantamiseen liittyy laskelmia taloudellisuudesta ja kustannustehokkuudesta. Rakennuttajan päätöksentekoa varten kyseiset laskelmat tehdään aina rakennuksen todellinen käyttö, toiminta, tekniset järjestelmät, jne. huomioiden ja rakennuttajan antamin reunaehdoin (energiatariffit, korkokanta, käyttöikä, jne.). Näin kannattavuustarkastelu perustuu mahdollisimman realistisiin oletuksiin ja todenmukaisiin energiakustannussäästöihin. Laskennallisen, standardikäyttöön perustuvan E- lukutarkastelun tuominen mukaan määräystenmukaisuuden osoittamiseen mutkistaa tarkastelua ja herättää paljon kysymyksiä niin rakennuttajien kuin konsulttienkin keskuudessa. Perustellaanko jonkin toimenpiteen kannattamattomuus E-lukulaskelmin? Näin menetellen jäävät huomiotta hyvin yleiset parannustoimet kuten erikoistilojen tarpeenmukainen ilmanvaihto, kaupan kylmän lämmön talteenotto, ulkovalaistuksen ja sulatuslämmitysten energiatehokas ohjaus, hissien parantaminen, jne. Laskennan pelisääntöjen täsmentäminen on välttämätöntä, jotta tarkastelut noudattaisivat yhdenmukaista käytäntöä. Tämä helpottaisi merkittävästi konsulttien ja rakennusvalvontaviranomaisten työtä sekä vähentäisi hämmennystä alalla.

2 2 (6) 2. Yksityiskohtaiset kommentit 2.1. Ympäristöministeriön asetus, luonnos :ssä ei mainita tilojen laitesähköä, joka on myös peruskorjauksissa merkittävä energiankäytön tekijä 2 :ssä esitetään, että energialaskennassa sovelletaan D3/2012 menettelyä, vai onko tarkoitus, että tätä käytäntöä noudatetaan sanamuodon valinnassa tulisi huomioida mikä antaa vähemmän pelivaraa kikkailulle ja tulkinnoille 2 kaksi viimeistä lausetta ovat hyvin vaikeaselkoisia: niiden merkitys jää epäselväksi ja niitä voidaan tulkita monin tavoin Peruskorjauksissa rakennuksen energiankulutus yleensä kasvaa ominaisuuksien, sisäilmaston ja toiminnallisuuden parantamisen vuoksi sekä tilatehokkuuden kasvaessa miten tämä huomioidaan energialaskennassa, miten energiatehokkuuden parantuminen osoitetaan? Suoraa säästövaikutusta on useimmiten mahdotonta esittää. Asetus vaatii tältä osin hyvin selkeät ohjeet, koska asia on esillä lähes kaikissa peruskorjauksissa ja säästön määrittely on keskeinen asia. 3 ensimmäinen lause ei ole selkeä: tekemällä muut toimenpiteet vaatimustasoa parempitasoisinamihin vaatimustasoon viitataan, miten tämä sopii 4 :n valinnaisiin osoittamistapoihin? 3 toinen kappale tulisi myös selkeyttää: millä perustein (pinta-ala, tilavuus, energiankäyttö, jne.) tuotettu uusiutuva energia jaetaan rakennusten kesken? 3 viimeinen kappale: mitä tarkoitetaan maalämpöjärjestelmän mitoittamisella laskennallisesti tarvittavalle täydelle teholle? Tämä ei ole maalämpöratkaisun suunnittelussa yleinen menettelytapa. 4 kohta 1 on tulkittavissa niin, että rakennusosien tai teknisten järjestelmien parannusten yhteydessä on noudatettava luetteloa A ja luetteloa B. Saman käsityksen saa teknisestä perustelumuistiosta. Tämä vaatimus johtaa suuriin taloteknisiin toimiin vaippaa parannettaessa ja päinvastoin, mikä vaikuttaa merkittävästi perusparannusten kustannuksiin. Toisaalta 5 toiseksi viimeinen kappale on tulkittavissa niin, että taulukoiden A ja/tai B vaatimuksia on noudatettava. Pykälissä on ristiriita tai vähintäänkin tulkintamahdollisuus. Kohdat 2 ja 3 käsittelevät kahta erilaista energiakäsitettä noudattaen D3/2012 periaatetta. Myös terminologian tulisi olla D3:n kanssa täysin yhdenmukainen: kohta 2 / luettelo C tarkoittanee rakennuksen ostoenergian kulutusta ja kohta 3 / luettelo D tarkoittanee rakennuksen kokonaisenergiankulutusta (E-lukua)? Myös muualla tekstissä energiankulutuksen käsitteistö tulisi tarkistaa. Luettelo A tulisi selkeyttää kirjoitusasultaan niin, että kohta 2 ja kohta 4 ovat selkeämmin tulkittavissa koskemaan aiemmin mainittua rakennusosaa, sillä muutoin tulkintamahdollisuuksia on useita. Luettelossa B esitetään vaatimus ilmastointijärjestelmän ominaissähkötehosta tällaista vaatimusta ei ole D3/2012:ssa eikä myöskään D2/2012:ssa. Mitä tarkoitetaan ilmastointijärjestelmällä epäselvä käsite aiheuttaa kysymyksiä ja epämääräisiä tulkintoja.

3 3 (6) Luettelon B kohta 6: mitä tarkoitetaan? Kalusteiden normivirtaamia vai niistä poikkeavia arvoja? Luettelojen C ja D noudattaminen esimerkiksi liikerakennuksissa johtaa useisiin tulkintaa vaativiin kysymyksiin: huomioidaanko tarkastelussa erikoistilat, kaupan kylmä, jne.? Nämä ovat liikerakennuksissa keskeisiä energiankäyttöön vaikuttavia tekijöitä. Todellinen energiankulutus, siihen liittyvät parannustoimet ja niiden kannattavuus ovat täysin eri asia kuin teoreettisesti laskettu arvo, jossa merkittäviä osa-alueita jää huomioimatta. 5 herättää kysymyksiä 4 soveltamisesta: toimenpiteen kokonaisvaikutuksella ei ole merkitystä mikäli noudatetaan luetteloita A ja/tai B? Tämä voi johtaa kannattamattomiin tai vääränlaisiin toimiin kun optimoidaan vain yhtä rakennuksen energiankäytön tekijää. Eikö kokonaisenergiatarkastelu ole aina tarkoituksenmukainen päätöksiä tehtäessä? 6 mainitsee, että huollon ja ylläpidon vaikutus energiatehokkuuteen voidaan ottaa huomioon myöhemmin rakennuslupaa haettaessa jää kuitenkin avoimeksi miten tämä toteutetaan, etenkin standardikäyttöön perustuvassa tarkastelussa, missä käyttöteknisten tekijöiden huomioiminen on eliminoitu 8 antaa ohjeita ilmanvaihdon huomioimisesta laskelmissa, mutta toisen kappaleen sisältö on epäselvä, koska 2 ohjeistaa noudattamaan D3/2012 laskentaohjeita ja standardikäyttöä, joissa ilmavirrat on vakioitu 8 viimeinen kappale ei tarkemmin määrittele, miten ilmanvaihdon oikea toiminta on suunnitelmissa esitettävä (kaavio, selostus?) eikä ota lainkaan kantaa käyttöohjeisiin ja ylläpidon osaamiseen, mitkä ovat ilmanvaihdon oikean käytön kannalta keskeisimmät tekijät 9 edellyttää, että ikkunoiden uusimisen ja muiden vaippaan kohdistuvien toimenpiteiden yhteydessä on toteutettava taloteknisten järjestelmien perussäätö toimenpide on energiatalouden kannalta perusteltu, mutta perussäätö muodostaa merkittävän lisäkustannuksen ja voi johtaa siihen, että esim. ikkunoiden uusiminen jää toteuttamatta kustannussyistä. Olisiko mahdollista lisätä töiden vaiheistusmahdollisuus? 10 terminologia (kokonaisenergiankulutus, jne.) tulisi yhdenmukaistaa D3/2012 kanssa, jotta pykälän merkitys on selkeästi tulkittavissa 10 antaa mahdollisuuden hakea joustoa toiminnallisten, taloudellisten tai kustannustehottomuuden perusteella, mutta ei määrittele selkeästi miten tarvittavat selvitykset on laadittava tämä jättää tulkinnanvaraa hanke- ja rakennusvalvontakohtaisesti ja käytännöt tulevat olemaan erilaisia. Konsulttinäkökulmasta sekä rakennuttajan päätöksenteon kannalta on oleellista tehdäänkö tarkastelut todelliseen tilanteeseen vai standardikäyttöön perustuvina Tekninen perustelumuistio, Muistiossa korostuu lämmitysenergian säästö ja sähköenergia jää vähemmälle, vaikka 2012 siirrytään kokonaisenergiatarkasteluun ja tavoitellaan energiamuotokertoimien avulla nimenomaan sähköenergian kulutuksen vähentämistä Luku 1.2.1: laitesähkö puuttuu, sen osuus palvelurakennuksissa on tyypillisesti 1/3 sähköenergian kokonaiskulutuksesta

4 4 (6) Luku 1.2.1: peruskorjauksissa parannetaan yleensä ensisijaisesti rakennusten toiminnallisuutta, tilatehokkuutta, sisäilmastoa, jne. ja ikääntyneet järjestelmät uusitaan yleensä tässä yhteydessä, pelkästään tekniikkaperusteisiin korjauksiin ei ryhdytä kovinkaan usein Luku 2: toteutetut energiasimuloinnit osoittavat, että rakenteiden lisälämmöneristämisellä harvoin saavutetaan merkittäviä energiansäästöjä eikä toimenpide ole yleensä kannattava, ellei rakennetta lähtökohtaisesti paranneta jotenkin muuten (esim. vesikaton uusimisen yhteydessä toteutetaan yläpohjan lisäeristys) Luku 2, kappale 7: monimuotoinen arkkitehtuuri lisää lämmitysenergian kulutusta jossakin määrin, mutta kappaleen väittämä ei laajemmin pidä paikkaansa: keskeisessä merkityksessä kaikissa rakennuksissa on sähköenergian kulutus sekä talotekniikka ja etenkin sen käyttö Luku 2.2: vaatimuksena on parannusten kustannustehokkuus (kappale 2), mutta osoittaminen tapahtuu kustannustehottomuuden kautta (kappale 4, kappale 7). Tämä vaatii yksityiskohtaisempaa ohjeistusta ja esimerkkejä, jotta menettelytavat ja tulkinnat ovat yhdenmukaisia. Tehdäänkö tarkastelu todellisin vai standardikäytön lähtötiedoin? Noudatetaanko kannattavuuden kynnyksenä rakennuttajakohtaisia takaisinmaksuaikavaatimuksia vai tämän luvun esimerkkejä? Myös energiatehokkuuden parantamisen marginaalikustannus johtaa monenlaisiin tulkintoihin. Luku 2.2, kappale 6: energiansäästötoimenpiteen vaikutuksesta rakennuksen käyttäminen aiottuun käyttötarkoitukseensa ei merkittävästi heikkene vaikuttaa kummalliselta lausumalta ja herättänee rakennuttajissa kysymyksiä tavoitteena lienee se, että rakennuksen mahdollisimman hyvä toiminnallisuus on aina ensisijainen lähtökohta (kuten kyseisen luvun viimeinen kappale antaa ymmärtää)? Luku 3, 1 : mitä tarkoittaa kappale 4 tarpeeseen suhteutetusta rakennusvalvonnasta? Luku 3, 2 : väistämättä herää kysymys energialaskentaa tekevien tahojen kapasiteetin riittävyydestä ja osaamisen tasosta varsin rajalliselle toimijajoukolle sälytetään vastuu uudisrakentamisen E-lukulaskennasta, energiatodistuksen vaatimasta E-lukulaskennasta sekä nyt myös korjausrakentamisen energiatarkasteluista. Kappale esittää, ettei tarvita merkittävän laajoja uusia ohjeita tai ohjelmia korjausrakentamisen määräykset ovat kuitenkin tällaisenaan niin monimutkaiset ja asetusteksti siinä määrin moniselitteinen, että ohjeita, tulkintoja ja esimerkkejä tarvitaan kipeästi konsulttien, rakennuttajien ja viranomaisten keskuudessa. Luku 3, 2, kappale 3: perustelut standardikäytön soveltamisesta laskentaan ovat selkeät, mutta todellisen kannattavuuden tarkastelussa todellisten suunnittelu- ja käyttöarvojen huomioiminen on välttämätöntä tämä johtaa siihen, että todellinen kannattavuus lasketaan rakennuttajan päätöksentekoa varten eri tavoin kuin rakennusvalvonnalle jätettävä kannattamattomuustarkastelu Luku 3, 4 : viittaamme aiempiin kommentteihin energiankäyttöön liittyvän terminologian yhdenmukaistamisesta D3/2012 kanssa Luku 3, 4, ensimmäinen ranskalainen viiva: tästä tekstistä saa saman käsityksen kuin varsinaisesta asetustekstin 4 tekstistäkin edellytetään siis sekä rakennusvaipan että talotekniikan samanaikaista parantamista

5 5 (6) Luku 3, 4, kappale 6: vesi- ja viemärijärjestelmien parantaminen ei vaikuta E-lukutarkasteluun eikä ostoenergiatarkasteluun, koska käyttöveden energiankulutus on laskennassa vakioitu tästä ei siis voida huomioida energiansäästövaikutusta tekstissä esitetyllä tavalla Luku 3, 4 : perustelumuistiossa ei mainita ainoatakaan sähköenergian käytön vähentämiseen vaikuttavaa tekijää Luku 3, esimerkit: viittaamme aiempiin kommentteihin energiankäyttöön liittyvän terminologian yhdenmukaistamisesta D3/2012 kanssa esimerkeistä ei käy yksiselitteisesti ilmi onko puheena oleva energiankulutus ostoenergiaa vai energiamuotokertoimin painotettua kulutusta, kuvista puuttuu pystyakselin yksikkö Luku 3, esimerkit: monikulmainen arkkitehtuuri ei kuulu peruskorjauksen energiatarkastelua kuvaavaan esimerkkitapaukseen, koska peruskorjauksessa ei yleensä ole mahdollisuutta muuttaa rakennuksen arkkitehtuuria Luku 3, esimerkit: viitataan D2/2010 vaatimukseen ilmastointijärjestelmien ominaissähkötehosta 2,5 kw/m 3 /s viittaus on vanhentuneeseen määräykseen, tällaista ei ole uudessa voimaan tulevassa D2/2012 versiossa Luku 3, 6 : pienempien toimenpiteiden huomioiminen on tehty mahdolliseksi, mutta käytännön toteutustapa (miten huomioidaan, miten esitetään) jää avoimeksi ja johtaa erilaisiin tulkintoihin Luku 3, 8, kappale 1: mitä kappaleella tarkoitetaan, mitä on kappaleessa mainittu energiatehokkuus suhteutettuna rakennuksen ominaisuuksiin, joka on osoitettava? Tällaista vaatimusta ei asetuksen 8 kuitenkaan sisällä. Ilmanvaihdon tehostuminen peruskorjauksen yhteydessä aiheuttaa yleensä energiankulutuksen lisääntymisen vähintään puhallinsähkön osalta. Luku 3, 8, kappale 1: Mikä rooli on suunnitelmissa käytettävällä ilmanvaihdon minimikertoimella? Eikö noudateta D2 suunnittelussa ja D3 energialaskennassa? Luku 3, 8, kappale 2: ilmanvaihdon osalta sovelletaan D2 vai noudatetaan sitä? Luku 3, 9 : viittaamme aiempiin kommentteihin koskien vaipan korjausten ja talotekniikan perussäädön vaiheistamismahdollisuutta kustannusten kohtuullistamiseksi Luku 3, 9, kappale 3:.. edellytyksenä on, että rakennuksen koko energiankäytöstä on saatavissa tieto tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista asuinrakennuksissa (asukkailla omat sähkösopimukset) eikä liikerakennuksissakaan (vuokralaisilla omat sähkösopimukset), kiinteistönomistajan hallinnassa oleva sähköenergian kulutus sisältää usein vain kiinteistösähkön Luku 3, 10 : kappale herättää runsaasti kysymyksiä mikä on energiatehokkuuden parantumisen esittävä suunnitelma? D3/2012 edellyttämä energiaselvitys perustuu E-lukutarkasteluun, mutta energiatehokkuuden todellinen parantuminen tapahtuu yleensä energiankäytön osa-alueilla, joita ei E-luku huomioi. Luku 4: lämmitysenergiapainotteisuus korostuu tässä luvussa, sähköenergiaa ei ole mainittu

6 6 (6) 2.3. Esitys eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi 117g : energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttyminen osoitetaan energiankäyttöön, energiahäviöön ja energiamuotoon perustuvilla laskelmilla onko määrittely riittävän yksiselitteinen ja terminologia yhdenmukainen D3/2012 kanssa? 125 : lisätekstin ymmärrettävyys ei ole paras mahdollinen, onko mahdollista selkeyttää ilmaisua? 126 : toimenpidelupa tarvitaan rakennusosan tai järjestelmän vaihtamiseen tällä ilmeisesti tarkoitetaan taloteknisen järjestelmän uusimista? Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry Matti Kiiskinen, kehityspäällikkö