3. Lapset, nuoret ja perheet. 3.1 Johdanto Lapsiperheiden hyvinvointi

3. Lapset, nuoret ja perheet 3.1 Johdanto Vuonna 2011 päättyvä Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma sisältää lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman, joka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: lapsilähtöinen yhteiskunta, hyvinvoiva lapsiperhe ja syrjäytymisen ehkäisy. Ohjelman seuranta ja arviointi toteutuu asetettujen tavoitteiden ja niiden arvioimiseksi muodostettujen indikaattoreiden avulla. TIETOHYÖTYhankkeen raportti koskien lapsia, nuoria ja perheitä on rakennettu politiikkaohjelman mukaisella jaottelulla kahteen osaan: lapsiperheiden hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman tavoite lapsilähtöisestä yhteiskunnasta on vaikeasti toteutettavissa ja mitattavissa tämän hankkeen puitteissa, mutta voidaan ajatella, että lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevien tilastojen aktiivinen seuranta osana suunnittelua ja päätöksentekoa lisää lapsilähtöisiä kuntia Varsinais-Suomessa. 3.1.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman hyvinvoiva lapsiperhe -osassa pyritään matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisäämiseen, lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen, väkivallan vähentämiseen sekä lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamiseen. Tässä yhteydessä osasta käytetään nimitystä lapsiperheiden hyvinvointi. Lasten pienituloisuusaste 1. KASTE-ohjelman tavoiteindikaattori lapsiperheiden pienituloisuusasteesta tähtää alle 10 prosenttiin. Koko maassa lasten pienituloisuusaste oli vuonna 2008 noin 14 prosenttia. Lasten pienituloisuusaste kertoo, kuinka suuri osa alueen alle 18-vuotiaista kuuluu kotitalouksiin, joiden tulot jäävät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Lasten pienituloisuusastetta on hyvä verrata kunnan yleiseen pienituloisuusasteeseen. Mikäli lasten 1 Vuonna 2008 pienituloisuusraja euroa / kulutusyksikkö oli noin 13 700 euroa vuodessa. Toisin sanoen yksin asuva noin 1100 euron nettotuloilla kuukaudessa lukeutui pienituloiseksi. Tulonjakotilastossa käytettävässä Eurostatin kulutusyksikköasteikossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset (0-13-vuotiaat) saavat painon 0,3. Näin ollen raja nousee jokaisesta seuraavasta aikuisesta noin 500 euroa ja jokaisesta lapsesta noin 300 euroa. Kahden vanhemman ja kahden alle 14-vuotiaan lapsen perheessä kulutusyksikköjä on siis 1 + 0,5 + 0,3 + 0,3 = 2,1 ja pienituloisuusraja oli 28 896 euroa koko vuodessa ja 2408 euroa kuukaudessa vuonna 2008. (Tilastokeskus 2011a.) 1

pienituloisuusaste on korkeampi kuin väestön yleinen pienituloisuusaste, on lapsiperheiden suhteellinen tuloasema heikompi. (Sotkanet 2010.) Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä. KASTE-ohjelma seuraa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita 18-24-vuotiaita. Tavoitteena on, että näiden osuus ikäluokastaan puolittuu. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet ovat vuoden aikana vähintään 10 kuukautena tukea saaneita (Sotkanet 2010). Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä. Toimeentulotukea saavien nuorten lisäksi TIETOHYÖTY-hankkeessa seurataan toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuutta kaikista lapsiperheistä. Tällä tavalla lasten pienituloisuudesta saadaan laajempi kuva, sillä indikaattori ilmaisee kalenterivuoden aikana toimeentulotukea saaneiden kaikenikäisten lapsiperheiden osuuden koko väestön lapsiperheistä. Lapsiperhe on perhe, jossa on huoltajia joko yksi tai kaksi tai ainakin yksi lapsista on alle 18-vuotias. (Sotkanet 2010.) Toimeentulotukea lyhytaikaisesti saaneet yksinhuoltajat, % toimeentulotukea saaneista kotitalouksista. Yksinhuoltajilla on suurempi riski joutua turvautumaan toimeentulotukeen kuin kahden huoltajan perheillä. Toimeentulotukea lyhytaikaisesti saaneet ovat vuoden aikana 1-3 kuukautena toimeentulotukea saaneita. Koska ko. tilaston kotitaloudet on suhteutettu alueen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään, yksinhuoltajien osuudet tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Indikaattoriksi valittiin lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneet siitä syystä, että lyhytaikainenkin tuensaanti kertoo toimeentulovaikeuksista ja toisaalta indikaattorissa olevat tilastolliset ongelmat eivät perustelleet sekä pitkä- että lyhytaikaisen tuensaannin seuraamista. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9-luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma kehottaa seuraamaan tosi humalaan juovien 8-9-luokan oppilaiden osuutta ja terveyden edistämisen politiikkaohjelma päivittäin tupakoivien osuutta. Lisäksi KASTE-ohjelman tavoitteena on päivittäin tupakoivien 8-9-luokan oppilaiden määrän vähentäminen viidellä prosentilla. Indikaattorista on esitetty tieto ainoastaan vuodelta 2007, sillä Kouluterveyskysely tehdään samoissa kunnissa vain joka toinen vuosi. Länsi-Suomen kunnat osallistuvat kyselyyn parittomina vuosina. (THL 2010.) Näitä indikaattoreita tulkitessa pitää muistaa kuntien koko. Mitä pienempi kunta, sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Noin 100 vastaajan kunnissa yksi vastaaja muodostaa yhden prosenttiyksikön. Huomionarvoista on myös se, että alkoholiveron laskeminen näkyy nuorten juomisen lisääntymisenä vuodesta 2004 lähtien. Sen sijaan kouluterveyskyselyn tulosten mukaan päivittäinen tupakointi on vähentynyt 2000-luvulla. (Sotkanet 2010.) 2

Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman hyvinvoiva lapsiperhe - osassa yhtenä tavoitteena on matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen. Tavoitteen mittareina ovat muun muassa kasvatus- ja perheneuvoloiden käyntimäärät lapset ja nuoret eriteltyinä ja kunnallista kotipalvelua saaneiden lapsiperheiden määrä. Kasvatus- ja perheneuvonnan määrän indikaattori ilmaisee vuoden aikana sosiaalihuoltolain mukaisia kasvatus- ja perheneuvontapalveluja saaneiden lukumäärää. "Kunnat kustantamat palvelut" tarkoittaa niiden palveluiden (tai tulonsiirtojen) määrää, jotka kunta on kustantanut asukkailleen. Tulkinnassa on otettava huomioon, että eri kunnat valitsevat erilaisia järjestämistapoja palveluilleen. Palvelujärjestelmä on kokonaisuus, jolloin yksittäisten palvelujen vertailu kuntien kesken ei kerro koko totuutta. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärät tällä ikäryhmittelyllä on saatavissa vuodesta 2006 lähtien. (Sotkanet 2010.) Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä. Kodinhoidon avun indikaattori ilmaisee kodinhoitoapua vuoden aikana saaneiden lapsiperheiden 2 määrän. Kodinhoitoavulla tarkoitetaan henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista ja avustamista sekä perheiden arjen tukemista. (Sotkanet 2010.) 3.1.2 Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa syrjäytymistä pyritään ehkäisemään elämänhallintataitojen edistämisellä ja nuorten koulutukseen motivoimisella, lasten ja nuorten harrastuksilla, osallisuudella liikuntaan, taiteeseen ja kulttuuriin sekä lapsia ja nuoria tukevalla ympäristöllä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24-vuotiaiden osuutta seurataan KASTE-ohjelmassa, jossa tavoitteena on vähentää näiden osuus alle 10 prosenttiin. Koko maassa koulutuksen ulkopuolelle jääneitä on tällä hetkellä noin 12 prosenttia. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet ovat henkilöitä, jotka ko. vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta (Sotkanet 2010). Nuorisotyöttömät, % 15-24-vuotiaasta työvoimasta. Sotkanetistä saatavat työttömyystilastot perustuvat työministeriön työnvälitystilastoihin, jotka kerätään työvoimatoimistojen asiakasrekisteritiedoista (vrt. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, joka perustuu otantaan) 2 Lapsiperheeksi luokitellaan perhe, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi (Sotkanet 2010). 3

(Sotkanet 2010). Indikaattorista on esitetty tiedot vuosilta 1995, 2000, 2007, 2008 ja 2009. Vuoden 2009 tiedot on poimittu Työ- ja elinkeinoministeriön tilastosta. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0-17-vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä. TIETOHYÖTY-hankkeessa seurataan lastensuojelun avohuollossa olleiden lasten määrää sijoitusten rinnalla, koska sijoituksilla ja avohuollon tukitoimilla on usein yhteys toisiinsa. Avohuollon tukitoimiin sisältyvät lapsen ja nuoren tukiasuminen, toimeentulo, koulunkäynnin ja harrastamisen turvaaminen sekä muut tarpeen vaatimat tukitoimet. Tukitoimiin kuuluvat myös perheen tuki ja kuntoutus. Kokonaiskuvan saamiseksi avohuollon tukitoimien rinnalla voi tarkastella kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrää. (Sotkanet 2010.) Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä. KASTEohjelma seuraa kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17-vuotiaiden osuutta vastaavanikäisistä. Ohjelman tavoitteena on, että näiden lasten ja nuorten osuus kääntyy laskuun. Kokonaiskuvan saamiseksi sijoitusten rinnalla voi tarkastella avohuollon tukitoimien määrää. Avohuollon tukitoimien lisääminen voi vähentää sijoitusten määrää tai samalla se voi myös lisätä sijoitusten määrää, kun lastensuojelullisia toimenpiteitä vaativia tilanteita tulee enemmän esille. (Sotkanet 2010.) Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa. KASTE-ohjelman tavoitteena on, että alkoholin kokonaiskulutuksen määrä laskee vuoden 2003 tasolle. Alkoholin kulutusta tarkastellaan lasten, nuorten ja perheiden kokonaisuudessa, koska usein kodin ulkopuolelle sijoitusten syynä on päihteiden käyttö. Indikaattori ilmaisee vuoden aikana kunnan alueella Alkon myymälöistä myydyn ja kunnan alueella sijaitseviin elintarvikeliikkeisiin, kioskeihin, huoltoasemille ja anniskeluravintoloille toimitettujen alkoholijuomien määrän 100 % alkoholilitroina jokaista alueella asuvaa kohden. (Sotkanet.) 4

3.2 Loimaan seutukunta 3.2.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 5

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 3. Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 4. Toimeentulotukea lyhytaikaisesti saaneet yksinhuoltajakotitaloudet, % toimeentulotukea saaneista kotitalouksista 6

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Aura 22 11 11 Aura 16 9 21 Koski 0 5 0 Koski 9 14 4 Loimaa 31 48 30 Loimaa 72 101 90 Marttila 6 3 4 Marttila 12 15 9 Oripää 1 3 0 Oripää 10 8 9 Pöytyä 6 9 2 Pöytyä 18 15 17 Tarvasjoki 3 4 5 Tarvasjoki 19 19 11 Loimaan seutukunta 69 83 52 Loimaan seutukunta 156 181 161 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) 7

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 6. Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä 3.2.2 Syrjäytymisen ehkäisy Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 7. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 8

Lähde: Sotkanet 2010: 1995, 2000, 2007 ja 2008, Työ- ja elinkeinoministeriö 2010: 2009 KUVIO 8. Nuorisotyöttömät, % 15-24 -vuotiaasta työvoimasta Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 9. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0-17 -vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä 9

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 10

3.2.3 Yhteenveto ja tulkinta Lapsiperheiden hyvinvointi Vuonna 2011 päättyvän lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman yhtenä osa-alueena on lapsiperheiden hyvinvointi. Politiikkaohjelmassa lapsiperheiden hyvinvointia tavoiteltiin muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja avoimen toiminnan paremmalla saatavuudella, lapsiperheiden köyhyyden vähentämisellä ja lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamisella. Kyseisiä tavoitteita seurattiin indikaattoreilla kasvatus- ja perheneuvoloista, kunnallisesta kotipalvelusta, lasten pienituloisuusasteesta, toimeentulotukea saaneista nuorista ja nuorten humalajuomisesta. KASTE-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten pienituloisuusaste alle 10 prosenttiin. Useissa Varsinais-Suomen kunnissa ollaan vielä kaukana tavoitteesta, sillä vuonna 2008 maakunnan korkein lasten pienituloisuusaste oli Kustavin 33,8 prosenttia. Kustavissa siis 33,8 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäivät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Vuonna 2008 lasten pienituloisuusaste oli korkein Loimaan seutukunnan kunnista Loimaalla, missä pienituloisissa perheissä asui noin 16 prosenttia lapsista. Myös Oripäässä ja Koskella lasten pienituloisuusaste oli suhteellisen korkealla tasolla, noin 15 prosentissa. Loimaalla lasten pienituloisuutta selittää kunnan suuri vuokra-asuntokanta, joka houkuttelee pienituloisia perheitä kuntaan. Myös Tarvasjoella halvat vuokra-asunnot ovat lisänneet muuttoliikettä kuntaan viime vuosina. Monessa muussakin pienemmässä kunnassa Varsinais-Suomen alueella asuntokanta selittää erityisesti pienituloisuuteen liittyviä tilastoja. Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2008 välillä (mm. Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009; Moisio 2008). Pienituloisen väestön määrää voidaan jäljittää myös toimeentulotukea saavien määrää tarkastelemalla. Vuonna 2008 Varsinais- Suomessa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Turussa (11,4 %) ja Kustavissa (11,3 %), mikä noudatteli myös kyseisten kuntien lasten pienituloisuusastetta. Vuonna 2008 Loimaan seutukunnassa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Loimaalla, missä noin yhdeksän prosenttia lapsiperheistä oli saanut toimeentulotukea viimeisen vuoden aikana. Myös Koskella ja Oripäässä toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä nousi vuosien 2007 ja 2008 välillä suhteellisen matalalta tasolta noin kahdeksaan prosenttiin kaikista lapsiperheistä. Arvion mukaan Pöytyällä toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä on kasvanut vuosina 2009 ja 2010, sillä uusia toimeentulotukihakemuksia on tullut selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Viimesijaisen 11

etuuden varassa elävien lapsiperheiden määrä noudattelee lasten pienituloisuusasteen kehitystä Loimaan seutukunnan kunnissa. Lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajakotitalouksia oli vuonna 2008 Loimaan seutukunnassa eniten Koskella, missä noin 16 prosenttia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli yksinhuoltajia. Tilaston tulos vaihtelee paljon kunnittain ja vuosittain. Tilaston tuottamaan tulokseen onkin syytä suhtautua varauksella, sillä toimeentulotukea saaneet yksin asuvat ja yksinhuoltajat suhteutetaan alueen varsinaiseen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään. Tällöin yksinhuoltajien osuudet sekä pitkä- että lyhytaikaisessa tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Joka tapauksessa useat tutkimukset osoittavat niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin yksinhuoltajien suuremman köyhyysriskin kahden vanhemman perheisiin verrattuna (mm. Forssén & Ritakallio 2009; Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009). Politiikkaohjelmassa lasten ja nuorten terveiden elämäntapojen vahvistamista mitataan muun muassa tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien 8.-9. luokan oppilaiden määrällä. TIETOHYÖTY-hankkeessa mittarin rinnalla seurataan myös päivittäin tupakoivien 8.-9. luokan oppilaiden määrää, jota pyritään KASTE-ohjelmassa laskemaan viidellä prosenttiyksiköllä. Koko maan tasolla on huomattu merkityksellinen muutos 2000-luvun aikana nuorten alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähenemisenä. Huomionarvoista on myös se, että nuorten käyttäytyminen on seurannut aikuisten alkoholinkäytön trendiä. Pitemmän ajan trendiä tulkitsemalla tupakointi ja alkoholinkäyttö nuorilla lähtevät uudelleen nousuun ilman tehostettuja tukitoimia. (Rimpelä 2010; Karvonen & Koivusilta 2010.) Kaikkein eniten tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovia nuoria oli Sauvossa koko Varsinais-Suomesta, sillä noin 40 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista ilmoitti tehneensä näin vuonna 2007. Loimaan seutukunnassa koskelaisista 8.-9.-luokan oppilaista noin 27 prosenttia ilmoitti olleensa tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa ja myös tupakoineensa päivittäin. Kosken kunta ryhtyi vuoden 2007 kouluterveyskyselyn tuloksen perusteella toimenpiteisiin nuorten humalajuomisen ja tupakoinnin suhteen ja tuloksien pitäisi näkyä seuraavassa kyselyssä. Kyseisen indikaattorin totuudenmukaisuutta on pohdittu monessa kunnassa ja seudulla. Olisiko mahdollista, että nuoret rehentelevät asialla pienemmissä kunnissa, koska Turussa luvut ovat kuitenkin suhteellisen alhaiset? Matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen on ollut politiikkaohjelman tavoitteena. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaiden määrää seuraamalla tavoitellaan ehkäisevän otteen lisäämistä lasten ja nuorten palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärissä pitää huomioida palvelujärjestelmä kokonaisuutena, sillä kunnat voivat panostaa eri tavalla ehkäiseviin palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6-vuotiaat asiakkaat ovat vähentyneet Loimaalla ja 12

Pöytyällä vuosina 2007-2009. Muutos kuvastaa palvelujärjestelmän painotuseroja, sillä esimerkiksi Raisiossa on strategisesti painotettu 0-6-vuotiaita asiakkaita tärkeimmiksi, mikä näkyy myös tilastoissa. Loimaalla kasvatus- ja perheneuvolan henkilöstö on vaihtunut useasti, mikä on saattanut vaikuttaa palvelun tarjontaan ja toisaalta myös kysyntään. Koskelle on palkattu vuonna 2009 perheohjaaja, koska kasvatus- ja perheneuvolan palveluita oli vaikea saada. Useassa Loimaan seutukunnan kunnassa sekä 0-6-vuotiaiden että 7-15-vuotiaiden asiakkaiden määrät ovat nousseet vuonna 2008, mutta laskeneet vuonna 2009. Kodinhoitoapua lapsiperheille tarjonneita kuntia on ollut selvästi vähemmän 1990-luvun laman jälkeen koko maassa. Loimaan seutukunnan kunnista eniten kodinhoitoapua saaneita perheitä oli Oripäässä vuonna 2008 (4,5 %) ja vähiten Loimaalla (0,2 %). Lähes koko Loimaan seutukunta jäi jälkeen niin Varsinais-Suomen kuin koko maan luvuista vuonna 2008. Monissa kunnissa, kuten esimerkiksi Koskella, ainoastaan ikääntynyt väestö saa kodinhoitoapua kunnan linjauksen mukaisesti. Koko maakunnassa on havaittavissa, että resurssit kohdennetaan tällä hetkellä ainoastaan ikääntyneelle väestölle lasten hyvinvoinninkin kustannuksella. Kodinhoitoavun vähenemisen kanssa samanaikaista on ollut lastensuojelutilastojen jyrkkä kasvu, mikä pitää huomioida merkittävänä tekijänä ehkäisevän lastensuojelun palveluja rakennettaessa. Monessa kunnassa tämänhetkinen kodinhoitoapu on MLL:lta ostettua. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä asiakkaalle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä arvioi tarpeelliseksi. Lain muutoksen odotetaan lisäävän erityisesti juuri kotipalvelun käyttöä. Laki tuli voimaan 1.1.2011. (STM 2010.) Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toisena osa-alueena oli syrjäytymisen ehkäisy. Elämänhallintataitojen edistämistä ja nuorten motivoimista koulutukseen mitattiin muun muassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudella, nuorisotyöttömyysasteella, huostaan otettujen lasten määrällä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä. Erityisesti huostassa olleiden nuorten syrjäytyminen koulutuksesta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Kela:n Perhepiirissä julkaisun johdosta (Heino & Johnson 2010). Lisäksi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus 17-24-vuotiaasta väestöstä on KASTE-ohjelman seurantaindikaattorina ja tavoitteena on laskea koulupudokkaiden osuus alle 10 prosenttiin ko. ikäluokasta. Varsinais-Suomessa eniten koulupudokkaita oli Pöytyällä, missä heitä oli noin 17 prosenttia ikäluokasta. Loimaan seutukunnassa myös Marttilassa ja Oripäässä koulutuksen ulkopuolelle jääneitä oli lähes 15 prosenttia 17-24-vuotiaista kuntalaisista. 13

Koulupudokkaiden mittarin ongelmana toki on se, että 17- ja 24-vuotias nuori ovat erilaisissa elämäntilanteissa verrattuna toisiinsa. Kuitenkin useassa Varsinais-Suomen kunnassa koulutuksesta syrjäytymisestä on oltu huolissaan ja indikaattori on koettu tärkeäksi. Opinto-ohjauksen merkitystä koulutuksen nivelvaiheissa tulisi korostaa ja oppilaita, jotka suorittavat peruskoulun täpärästi, olisi tuettava erityisesti koulutuksen keskeyttämisten vähentämiseksi. Monesta kunnasta lähdetään toisen asteen koulutukseen lähikuntaan ja tällöin oppilaat eivät pysy kenenkään hallinnassa entisessä kotikunnassa. Varsinais-Suomen kunnissa on ollut jonkin verran hankkeita koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorisotyöttömyys on kasvanut selvästi kaikissa Loimaan seutukunnan kunnissa vuonna 2009. Ensisijaisena syynä tähän on talouden taantuma. Kaikkein korkein nuorisotyöttömyysaste Varsinais-Suomen kunnista vuonna 2009 oli Pöytyällä eli noin 17,7 prosenttia. Pöytyällä oli myös noin 17 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä koulutuksen ulkopuolella. Lastensuojelun tila koko valtakunnassa on ollut esillä useasti viime vuosina. Vuonna 2008 Varsinais-Suomen kunnista lastensuojelun avohuollon piirissä oli eniten lapsia Uudessakaupungissa, missä avohuollon asiakkaina oli noin yhdeksän prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista. Loimaan seutukunnassa lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä oli lapsia suhteellisesti eniten Koskella eli noin kuusi prosenttia 0-17-vuotiaista kuntalaisista. Lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluvien lasten määrän lisääntyminen juontaa juurensa osittain uudesta lastensuojelulaista, jossa korostuvat ehkäisevät palvelut ja varhainen puuttuminen. Uuden lastensuojelulain myötä myös lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet ja näin ollen suurempi osa lapsista alkaa saada tukea avohuollosta. Avohuollon tukitoimien lisääntymistä voidaan pitää myös positiivisena asiana ja merkkinä siitä, että ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa. Osassa kuntia uskotaan myös, että kasvaneet avohuollon asiakasmäärät johtuvat pätevistä ja hyvistä työntekijöistä, jotka ottavat huolen tosissaan. Tutkimuksissa lastensuojelun avohuollon kasvaneiden asiakasmäärien taustalle on löydetty useita syitä. Yksinkertaisesti lastensuojelun tarve on kasvanut, sillä lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Osa kuntien välisestä vaihtelusta selittyy politiikan ja johtamisen kysymyksillä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja liiallinen työmäärä lisäävät painetta harvoille päteville työntekijöille. Osaa kasvaneista asiakasmääristä selittävät tilastolliset syyt kuten tilastoijien vaihtuminen. Mielenkiintoista on myös se, että lamavuosina uusien huostaanottojen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni huomattavasti eikä syyksi ole löytynyt ehkäisevän työn lisäämistä tai perheiden tilanteen hetkellistä parantumista. Raha näyttäisi puhuneen lasten tarvetta vahvemmin. (Heino 2009; ks. myös Hiilamo & Kangas 2010.) 14

KASTE-ohjelmassa tavoitellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kääntymistä laskuun. Loimaan seutukunnassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä on kasvanut vuosien 1995-2008 välillä, vaikkakin hitaammin viimeisinä vuosina. Loimaan kaupungin oman arvion mukaan sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat kasvaneet tässä esitetystä, vuodesta 2008, vielä lisää ja vuonna 2010 ollaan jo koko maan keskiarvossa. Eniten sijoituksia koko Varsinais-Suomessa vuonna 2008 oli Turussa, missä noin 1,8 prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun tilastot kertovat paitsi huono-osaisuudesta myös kunnan palveluiden tilasta. Tilastot kertovat sen, kuinka paljon kunnassa on niitä lapsia, joita ei voida auttaa normaalipalveluilla vaan heidän auttamisekseen tarvitaan lastensuojelun korjaavia toimia. (Heino 2009.) Lastensuojelun kehittäminen kunnassa on siis aloitettava peruspalvelujen parantamisella ja sektorirajat ylittävien yhteistyömuotojen kehittämisellä, jotta korjaaviin palveluihin ei tarvitse siirtyä. Monet lasten palveluissa toimivat työntekijät kokevatkin, että ainoa tapa saada apua lapselle on tehdä lastensuojeluilmoitus. Esimerkiksi kotipalvelua ja perhetyötä on liian vähän. (Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen & Varsa 2010.) 3.3 Salon seutukunta 3.3.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste 15

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 3. Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä 16

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 4. Toimeentulotukea lyhytaikaisesti saaneet yksinhuoltajakotitaloudet, % toimeentulotukea saaneista kotitalouksista Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 17

TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Salo 91 86 114 Salo 205 250 169 Somero 72 39 13 Somero 64 35 22 Salon seutukunta 163 125 127 Salon seutukunta 269 285 191 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 6. Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä 18

3.3.2 Syrjäytymisen ehkäisy Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 7. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010: 1995, 2000, 2007 ja 2008, Työ- ja elinkeinoministeriö 2010: 2009 KUVIO 8. Nuorisotyöttömät, % 15-24 -vuotiaasta työvoimasta 19

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 9. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0-17 -vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 20

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 3.3.3 Yhteenveto ja tulkinta Lapsiperheiden hyvinvointi Vuonna 2011 päättyvän lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman yhtenä osa-alueena on lapsiperheiden hyvinvointi. Politiikkaohjelmassa lapsiperheiden hyvinvointia tavoiteltiin muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja avoimen toiminnan paremmalla saatavuudella, lapsiperheiden köyhyyden vähentämisellä ja lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamisella. Kyseisiä tavoitteita seurattiin indikaattoreilla kasvatus- ja perheneuvoloista, kunnallisesta kotipalvelusta, lasten pienituloisuusasteesta, toimeentulotukea saaneista nuorista ja nuorten humalajuomisesta. KASTE-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten pienituloisuusaste alle 10 prosenttiin. Useissa Varsinais-Suomen kunnissa ollaan vielä kaukana tavoitteesta, sillä vuonna 2008 maakunnan korkein lasten pienituloisuusaste oli Kustavin 33,8 prosenttia. Kustavissa siis 33,8 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäivät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Salon seutukunnan tilanne oli vuonna 2008 parempi kuin muualla maakunnassa, sillä lasten pienituloisuusaste laski sekä Salossa että Somerolla edelliseen vuoteen verrattuna. Somerolla lasten pienituloisuusaste on ollut laskeva vuodesta 2006 lähtien, kun taas Salossa pienituloisissa perheissä 21

asuvien lasten määrä on vaihdellut hieman vuosittain. Molemmissa kunnissa lasten pienituloisuusaste oli noin 13 prosenttia vuonna 2008. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18-24-vuotiaiden määrä on myös KASTE-ohjelman seurantaindikaattori. Tavoitteena on, että heidän osuus ikäluokastaan puolittuu. Somerolla pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli 2,7 prosenttia 18-24-vuotiaista somerolaisista vuonna 2008. Osuus on yli kaksinkertaistunut vuoteen 2007 verrattuna. Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se, että määrä on kasvanut ennen talouden taantumaa. Somerolla nähdään, että pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet nuoret ovat juuri se ryhmä, joka on vaarassa syrjäytyä, ja jonka tilanteeseen pitää puuttua. Somerolla järjestetään kuntouttavaa työtoimintaa ja pajatoimintaa näille nuorille, jotka ovat ilman työ- tai koulutuspaikkaa. Salossa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli vuonna 2008 noin 1,5 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Koko Varsinais-Suomessa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli eniten Vehmaalla vuonna 2008 (3,8 %). Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2008 välillä (mm. Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009; Moisio 2008). Pienituloisen väestön määrää voidaan jäljittää myös toimeentulotukea saavien määrää tarkastelemalla. Vuonna 2008 Varsinais- Suomessa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Turussa (11,4 %) ja Kustavissa (11,3 %), mikä noudatteli myös kyseisten kuntien lasten pienituloisuusastetta. Vuonna 2008 Salon seutukunnassa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli enemmän Salossa kuin Somerolla. Salossa 6,6 prosenttia lapsiperheistä oli saanut toimeentulotukea vuonna 2008 ja Somerolla noin 5,5 prosenttia. Lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajakotitalouksia oli vuonna 2008 Salossa ja Somerolla molemmissa noin seitsemän prosenttia. Määrä vaihtelee vuosittain jonkin verran. Tilaston tuottamaan tulokseen onkin syytä suhtautua varauksella, sillä toimeentulotukea saaneet yksin asuvat ja yksinhuoltajat suhteutetaan alueen varsinaiseen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään. Tällöin yksinhuoltajien osuudet sekä pitkä- että lyhytaikaisessa tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Joka tapauksessa useat tutkimukset osoittavat niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin yksinhuoltajien suuremman köyhyysriskin kahden vanhemman perheisiin verrattuna (mm. Forssén & Ritakallio 2009; Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009). Politiikkaohjelmassa lasten ja nuorten terveiden elämäntapojen vahvistamista mitataan muun muassa tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien 8.-9. luokan oppilaiden määrällä. TIETOHYÖTY-hankkeessa mittarin rinnalla seurataan myös päivittäin tupakoivien 8.-9. luokan oppilaiden määrää, jota pyritään KASTE-ohjelmassa laskemaan viidellä prosenttiyksiköllä. Koko maan tasolla on huomattu merkityksellinen muutos 2000-luvun aikana nuorten alkoholinkäytön ja 22

tupakoinnin vähenemisenä. Huomionarvoista on myös se, että nuorten käyttäytyminen on seurannut aikuisten alkoholinkäytön trendiä. Pitemmän ajan trendiä tulkitsemalla nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö lähtevät uudelleen nousuun ilman tehostettuja tukitoimia. (Rimpelä 2010; Karvonen & Koivusilta 2010.) Kaikkein eniten tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovia nuoria oli Sauvossa koko Varsinais-Suomesta, sillä noin 40 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista ilmoitti tehneensä näin vuonna 2007. Sekä Salossa että Somerolla 8.-9.-luokan oppilaista noin 20 prosenttia ilmoitti olleensa tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa vuonna 2007. Päivittäin tupakoivia nuoria oman ilmoituksensa mukaan oli hieman enemmän Somerolla kuin Salossa. Kyseisen indikaattorin totuudenmukaisuutta on pohdittu monessa kunnassa ja seudulla. Olisiko mahdollista, että nuoret rehentelevät asialla pienemmissä kunnissa, koska Turussa luvut ovat kuitenkin suhteellisen alhaiset? Matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen on ollut politiikkaohjelman tavoitteena. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaiden määrää seuraamalla tavoitellaan ehkäisevän otteen lisäämistä lasten ja nuorten palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärissä pitää huomioida palvelujärjestelmä kokonaisuutena, sillä kunnat voivat panostaa eri tavalla ehkäiseviinkin palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat ovat vähentyneet tasaisesti Somerolla vuosina 2007-2009. Salossa asiakasmäärät ovat vaihdelleet aaltomaisesti vuosittain jonkin verran. Somerolla palveluntuotannossa on ollut ongelmia ja palvelua on ollut vaikeasti saatavissa. Toisaalta palvelutuotannon ongelmat ovat saattaneet ohjata asiakkaat jonkin muun palvelun piiriin ja apua on saatu muualta. Muihin samankokoisiin kuntiin verrattuna Somero on tullut asiakasmäärissä lähemmäksi sitä tasoa, mikä muissa kunnissa on. Ainoastaan Laitilassa oli enemmän 7-15-vuotiaita asiakkaita (87) kuin Somerolla (22) vuonna 2009. Toisaalta 0-6-vuotiaiden asiakkaiden määrä oli korkein Somerolla (13) muihin samankokoisiin kuntiin verrattuna vuonna 2009. Kodinhoitoapua lapsiperheille tarjonneita kuntia on ollut selvästi vähemmän 1990-luvun laman jälkeen koko maassa. Salossa kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli noin 0,4 prosenttia lapsiperheistä ja Somerolla noin 0,1 prosenttia vuonna 2008. Salon seutukunta jäi selvästi jälkeen Varsinais-Suomen ja koko maan luvuista viimeisenä tilastointivuonna. Monissa kunnissa ainoastaan ikääntynyt väestö saa kodinhoitoapua kunnan linjausten mukaisesti. Resurssit kohdennetaan tällä hetkellä ainoastaan ikääntyneelle väestölle lasten hyvinvoinninkin kustannuksella. Toisaalta Somerolla lapsiperhe todennäköisesti saisi apua kotiinsa, mikäli sitä pyytäisi. Koska apua ei ole ollut tarjolla 1990-luvun jälkeen, sitä ei myöskään osata pyytää. Perhetyölle on ollut tarvetta Somerolla, mutta perhetyön ja kodinhoitoavun asiakkaat ovat eri tilanteessa. Kodinhoitoavun 23

vähenemisen kanssa samanaikaista on ollut lastensuojelutilastojen jyrkkä kasvu, mikä pitää huomioida merkittävänä tekijänä ehkäisevän lastensuojelun palveluja rakennettaessa. Monessa kunnassa tämänhetkinen kodinhoitoapu on MLL:lta ostettua. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä asiakkaalle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä arvioi tarpeelliseksi. Lain muutoksen odotetaan lisäävän erityisesti juuri kotipalvelun käyttöä. Laki tuli voimaan 1.1.2011. (STM 2010.) Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toisena osa-alueena oli syrjäytymisen ehkäisy. Elämänhallintataitojen edistämistä ja nuorten motivoimista koulutukseen mitattiin muun muassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudella, nuorisotyöttömyysasteella, huostaan otettujen lasten määrällä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä. Erityisesti huostassa olleiden nuorten syrjäytyminen koulutuksesta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Kelan:n Perhepiirissä julkaisun johdosta (Heino & Johnson 2010). Lisäksi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus 17-24-vuotiaasta väestöstä on KASTE-ohjelman seurantaindikaattorina ja tavoitteena on laskea koulupudokkaiden osuus alle 10 prosenttiin ko. ikäluokasta. Varsinais-Suomessa eniten koulupudokkaita oli Pöytyällä, missä heitä oli noin 17 prosenttia ikäluokasta. Salossa koulutuksen ulkopuolelle jääneitä oli noin 13 prosenttia ja Somerolla noin 11 prosenttia 17-24-vuotiaista kuntalaisista vuonna 2008. Koulupudokkaiden mittarin ongelmana toki on se, että 17- ja 24-vuotias nuori ovat erilaisissa elämäntilanteissa verrattuna toisiinsa. Kuitenkin useassa Varsinais-Suomen kunnassa koulutuksesta syrjäytymisestä on oltu huolissaan ja indikaattori on koettu tärkeäksi. Opinto-ohjauksen merkitystä koulutuksen nivelvaiheissa tulisi korostaa ja oppilaita, jotka suorittavat peruskoulun täpärästi, olisi tuettava erityisesti koulutuksen keskeyttämisten vähentämiseksi. Monesta kunnasta lähdetään toisen asteen koulutukseen lähikuntaan ja tällöin oppilaat eivät pysy kenenkään hallinnassa entisessä kotikunnassa. Varsinais-Suomen kunnissa on ollut jonkin verran hankkeita koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorisotyöttömyys on kasvanut selvästi Salon seutukunnassa vuonna 2009. Ensisijaisena syynä tähän on talouden taantuma. Kaikkein korkein nuorisotyöttömyysaste Varsinais-Suomen kunnista vuonna 2009 oli Pöytyällä eli noin 17,7 prosenttia. Pöytyällä oli myös noin 17 prosenttia 17-24- vuotiaasta väestöstä koulutuksen ulkopuolella. Salossa nuorisotyöttömiä oli noin 14 prosenttia ja Somerolla noin 10 prosenttia 15-24-vuotiaasta työvoimasta vuonna 2009. 24

Lastensuojelun tila koko valtakunnassa on ollut esillä useasti viime vuosina. Vuonna 2008 Varsinais-Suomen kunnista lastensuojelun avohuollon piirissä oli eniten lapsia Uudessakaupungissa, missä avohuollon asiakkaina oli noin yhdeksän prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista. Salossa lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olleiden lasten määrä on kasvanut vuoteen 2007 asti ja laski vuonna 2008. Somerolla tukitoimien piirissä olevien lasten määrä on vaihdellut vuosittain ja vuonna 2008 asiakkaita oli noin 1,5 prosenttia 0-17-vuotiaasta väestöstä. Todennäköisesti vuosittaista vaihtelua Somerolla selittää kunnan pieni koko ja näin ollen suhteellisen osuuden suurikin muutos yhden asiakkaan lisäyksenä tai poistumana. Toisaalta Somerolla on ollut myös pätevien sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmia, mikä osaltaan selittää sekä avohuollon tukitoimien piirissä olevien ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää. Tutkimuksissa lastensuojelun avohuollon kasvaneiden asiakasmäärien taustalle on löydetty useita syitä. Yksinkertaisesti lastensuojelun tarve on kasvanut, sillä lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Osa kuntien välisestä vaihtelusta selittyy politiikan ja johtamisen kysymyksillä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja liiallinen työmäärä lisäävät painetta harvoille päteville työntekijöille. Osaa kasvaneista asiakasmääristä selittävät tilastolliset syyt kuten tilastoijien vaihtuminen. Mielenkiintoista on myös se, että lamavuosina uusien huostaanottojen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni huomattavasti eikä syyksi ole löytynyt ehkäisevän työn lisäämistä tai perheiden tilanteen hetkellistä parantumista. Raha näyttäisi puhuneen lasten tarvetta vahvemmin. (Heino 2009; ks. myös Hiilamo & Kangas 2010.) KASTE-ohjelmassa tavoitellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kääntymistä laskuun. Sekä Salossa että Somerolla kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä laski vuonna 2008. Indikaattorissa on jonkin verran vuosittaista vaihtelua molemmissa kunnissa, mikä saattaa selittyä samoilla syillä kuin lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien lasten määräkin selittyy. Eniten sijoituksia koko Varsinais-Suomessa vuonna 2008 oli Turussa, missä noin 1,8 prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun tilastot kertovat paitsi huono-osaisuudesta myös kunnan palveluiden tilasta. Tilastot kertovat sen, kuinka paljon kunnassa on niitä lapsia, joita ei voida auttaa normaalipalveluilla vaan heidän auttamisekseen tarvitaan lastensuojelun korjaavia toimia. (Heino 2009.) Lastensuojelun kehittäminen kunnassa on siis aloitettava peruspalvelujen parantamisella ja sektorirajat ylittävien yhteistyömuotojen kehittämisellä, jotta korjaaviin palveluihin ei tarvitse siirtyä. Monet lasten palveluissa toimivat työntekijät kokevatkin, että ainoa tapa saada apua lapselle on tehdä lastensuojeluilmoitus. Esimerkiksi kotipalvelua ja perhetyötä on liian vähän. (Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen & Varsa 2010.) 25

3.4 Turun seutukunta itäiset kunnat 3.4.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 26

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Kaarina 47 52 46 Kaarina 86 89 126 Lieto 28 22 29 Lieto 71 59 64 Paimio 14 6 4 Paimio 21 16 20 Sauvo 4 7 4 Sauvo 5 5 5 Turku 611 610 568 Turku 635 634 642 Turun seutukunta 749 735 694 Turun seutukunta 913 861 910 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) 28

Lähde:Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 31

3.4.3 Yhteenveto ja tulkinta Lapsiperheiden hyvinvointi Vuonna 2011 päättyvän lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman yhtenä osa-alueena on lapsiperheiden hyvinvointi. Politiikkaohjelmassa lapsiperheiden hyvinvointia tavoiteltiin muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja avoimen toiminnan paremmalla saatavuudella, lapsiperheiden köyhyyden vähentämisellä ja lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamisella. Kyseisiä tavoitteita seurattiin indikaattoreilla kasvatus- ja perheneuvoloista, kunnallisesta kotipalvelusta, lasten pienituloisuusasteesta, toimeentulotukea saaneista nuorista ja nuorten humalajuomisesta. KASTE-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten pienituloisuusaste alle 10 prosenttiin. Useissa Varsinais-Suomen kunnissa ollaan vielä kaukana tavoitteesta, sillä vuonna 2008 maakunnan korkein lasten pienituloisuusaste oli Kustavin 33,8 prosenttia. Kustavissa siis 33,8 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäivät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Turussa noin 20 prosenttia lapsista ja nuorista kuului pienituloisiin kotitalouksiin vuonna 2008, mikä oli korkein osuus Turun seutukunnan itäisistä kunnista. Muissa Turun seutukunnan itäisissä kunnissa osuudet jäivät alle 10 prosenttiin vuonna 2008. Vähiten pienituloisissa perheissä asuvia lapsi ja nuoria oli itäisissä kunnista Liedossa, missä heitä oli noin 6 prosenttia alle 18-vuotiaasta väestöstä. Kaarinassa pienituloisia lapsia ja nuoria oli 7,3 prosenttia, mitä on selitetty Kaarinassa asuvilla korkeasti koulutetuilla ja taloudellisesti hyvin toimeentulevilla lapsiperheillä. Yleisesti ottaen lasten pienituloisuusaste on kasvanut kaikissa kunnissa 2000-luvulla. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18-24-vuotiaiden määrä on myös KASTE-ohjelman seurantaindikaattori. Tavoitteena on, että heidän osuus ikäluokastaan puolittuu. Vuonna 2008 pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli kaikkein eniten Kaarinassa Turun seutukunnan itäisistä kunnista eli 3,2 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Koko Varsinais-Suomessa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli eniten Vehmaalla (3,8 %). Kaarinassa tuloksen syyksi pohdittiin toimeentulotuen myöntämisperusteita, kunnan kaupunkimaisuutta tai yleisesti nuorten matalaa kynnystä hakea etuuksia. Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2007 välillä (mm. Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009; Moisio 2008). Pienituloisen väestön määrää voidaan jäljittää myös toimeentulotukea saavien määrää tarkastelemalla. Vuonna 2008 Varsinais- Suomessa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Turussa (11,4 %) ja Kustavissa (11,3 %), mikä noudatteli myös kyseisten kuntien lasten pienituloisuusastetta. Samana vuonna Turun 32

seutukunnan itäisistä kunnista Kaarinassa, Sauvossa ja Paimiossa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli noin 5,5 prosenttia, mutta Liedossa vain 3,2 prosenttia. Lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajakotitalouksia oli vuonna 2008 eniten Paimiossa 9,2 prosenttia ja vähiten Turussa 4,5 prosenttia. Turku kuitenkin arvioi lasten pienituloisuusasteen kaupungissa korkeaksi erityisesti suuren yksinhuoltajaväestön ja opiskelijaperheiden määrän vuoksi. Tulosta selittää toimeentulotuen tilastointitapa yksinhuoltajaperheissä. Toimeentulotukea saaneet yksin asuvat ja yksinhuoltajat suhteutetaan alueen varsinaiseen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään. Tällöin yksinhuoltajien osuudet sekä pitkä- että lyhytaikaisessa tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Joka tapauksessa useat tutkimukset osoittavat niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin yksinhuoltajien suuremman köyhyysriskin kahden vanhemman perheisiin verrattuna (mm. Forssén & Ritakallio 2009; Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009). Politiikkaohjelmassa lasten ja nuorten terveiden elämäntapojen vahvistamista mitataan muun muassa tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien 8.-9. luokan oppilaiden määrällä. TIETOHYÖTY-hankkeessa mittarin rinnalla seurataan myös päivittäin tupakoivien 8.-9. luokan oppilaiden määrää, jota pyritään KASTE-ohjelmassa laskemaan viidellä prosenttiyksiköllä. Koko maan tasolla on huomattu merkityksellinen muutos 2000-luvun aikana nuorten alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähenemisenä. Huomionarvoista on myös se, että nuorten käyttäytyminen on seurannut aikuisten alkoholinkäytön trendiä. Pitemmän ajan trendiä tulkitsemalla tupakointi ja alkoholinkäyttö nuorilla lähtevät uudelleen nousuun ilman tehostettuja tukitoimia. (Rimpelä 2010; Karvonen & Koivusilta 2010.) Kaikkein eniten tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovia nuoria oli Sauvossa koko Varsinais-Suomesta, sillä noin 40 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista ilmoitti tehneensä näin vuonna 2007. Turun seutukunnan itäisten kuntien tarkastelussa Sauvossa oli eniten myös päivittäin tupakoivia, sillä heitä oli noin 19 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista. Koko Varsinais-Suomesta myös Koskella useampi kuin joka neljäs ilmoitti tupakoineensa päivittäin vuonna 2007. Kyseisen indikaattorin totuudenmukaisuutta on pohdittu monessa kunnassa ja seudulla. Olisiko mahdollista, että nuoret rehentelevät asialla pienemmissä kunnissa, koska Turussa luvut ovat kuitenkin suhteellisen alhaiset? Matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen on ollut politiikkaohjelman tavoitteena. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaiden määrää seuraamalla tavoitellaan ehkäisevän otteen lisäämistä lasten ja nuorten palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärissä pitää huomioida palvelujärjestelmä kokonaisuutena, sillä kunnat voivat panostaa eri tavalla ehkäiseviinkin palveluihin. Suurinta muutosta etsiessä Turun seutukunnan itäisistä kunnista 33

nousevat esille Paimio ja Turku, joissa 0-6-vuotiaiden asiakkaiden määrät ovat laskeneet vuosien 2007-2009 välillä. Sen sijaan Kaarinassa 7-15-vuotiaiden asiakkaiden määrä on noussut samana ajankohtana. Kaarinan nousevaa asiakasmäärää selittää todennäköisesti palvelun järjestämistavan muutokset kuten virkamuutokset kunnassa. Kaarinassa kasvava asiakasmäärä nähdään myös positiivisena ilmiönä ja merkkinä tarjolla olevasta avusta sitä tarvitseville. Huomionarvoista on se, että Lieto ja Paimio kuuluvat asukasmäärältään samankokoisiin kuntiin, mutta Liedossa kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärät ovat olleet selvästi suuremmat kuin Paimiossa. Kodinhoitoapua lapsiperheille tarjonneita kuntia on ollut selvästi vähemmän 1990-luvun laman jälkeen koko maassa. Vuonna 2008 Turun seutukunnan itäisistä kunnista eniten kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli Turussa (2,7 %). Myös Liedossa apua saaneita perheitä oli selvästi enemmän kuin muualla Turun seutukunnassa, noin 2,4 prosenttia lapsiperheistä. Kaarinassa kodinhoitoavun saamisen on todettu olevan hankalaa niukkojen resurssien vuoksi. Tällä hetkellä kaikille kaarinalaisille ikääntyneillekään ei pystytä järjestämään kodinhoitoapua. Lapsiperheiden kodinhoitoavun vähenemisen kanssa samanaikaista on ollut lastensuojelutilastojen jyrkkä kasvu, mikä pitää huomioida merkittävänä tekijänä ehkäisevän lastensuojelun palveluja rakennettaessa. Monessa kunnassa tämänhetkinen kodinhoitoapu on MLL:lta ostettua. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä asiakkaalle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä arvioi tarpeelliseksi. Lain muutoksen odotetaan lisäävän erityisesti juuri kotipalvelun käyttöä. Laki tuli voimaan 1.1.2011. (STM 2010.) Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toisena osa-alueena oli syrjäytymisen ehkäisy. Elämänhallintataitojen edistämistä ja nuorten motivoimista koulutukseen mitattiin muun muassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudella, nuorisotyöttömyysasteella, huostaan otettujen lasten määrällä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä. Erityisesti huostassa olleiden nuorten syrjäytyminen koulutuksesta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua erityisesti Kela:n Perhepiirissä julkaisun vuoksi (Heino & Johnson 2010). Lisäksi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus 17-24-vuotiaasta väestöstä on KASTE-ohjelman seurantaindikaattorina ja tavoitteena on laskea koulupudokkaiden osuus alle 10 prosenttiin ko. ikäluokasta. Varsinais-Suomessa eniten koulupudokkaita oli Pöytyällä, missä heitä oli noin 17 prosenttia ikäluokasta vuonna 2008. Kaikkein vähiten koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria 34

samaisena vuonna oli Ruskolla ja Taivassalossa, missä molemmissa osuus oli noin seitsemän prosenttia. Kun tarkastellaan Turun seutukunnan itäisiä kuntia vuonna 2008, Kaarinassa ja Paimiossa koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria oli noin 12 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä. Määrä oli suhteellisen korkea verrattuna muihin itäisiin kuntiin. Mittarin ongelmana toki on se, että 17- ja 24-vuotias nuori ovat erilaisissa elämäntilanteissa verrattuna toisiinsa. Kaarinan osalta tulos on yllätys, sillä esimerkiksi lukion keskeyttäneiden ja heistä ilman uutta koulutuspaikkaa jääneiden määrät ovat vähentyneet selvästi. Kaarinassa koulutuksesta syrjäytymisestä on kuitenkin oltu huolissaan ja ongelman helpottamiseksi on käynnistetty hanke, josta tuloksia saadaan jo tämän vuoden aikana. Useassa muussakin Varsinais-Suomen kunnassa koulutuksesta syrjäytymisestä on oltu huolissaan ja indikaattori on koettu tärkeäksi. Nuorisotyöttömyys on kasvanut selvästi kaikissa Turun seudun itäisissä kunnissa vuonna 2009. Ensisijaisena syynä tähän on talouden taantuma. Kaikkein korkein nuorisotyöttömyysaste Varsinais-Suomen kunnista vuonna 2009 oli Pöytyällä, 17,7 prosenttia. Pöytyällä oli myös noin 17 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä koulutuksen ulkopuolella. Turun seutukunnan itäisistä kunnista Paimiossa nuorisotyöttömyysaste on noussut suhteellisen korkealle tasolle, noin 16 prosenttiin, vuonna 2009. Lastensuojelun tila koko valtakunnassa on ollut esillä useasti viime vuosina. Vuonna 2008 Varsinais-Suomen kunnista lastensuojelun avohuollon piirissä oli eniten lapsia Uudessakaupungissa, missä heitä oli noin yhdeksän prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista. Turun seudun itäisistä kunnista lastensuojelun avohuollossa eniten lapsia oli Turussa, lähes seitsemän prosenttia. Myös Sauvossa avohuollon piiriin kuuluvia lapsia oli 6,5 prosenttia 0-17- vuotiaista kuntalaisista vuonna 2008. Huomioitavaa on se, että vuonna 2008 Turussa ja Sauvossa myös lasten pienituloisuusaste oli korkeimmalla tasolla Turun seudun itäisistä kunnista. Lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluvien lasten määrän lisääntyminen juontaa juurensa osittain uudesta lastensuojelulaista, jossa korostuvat ehkäisevät palvelut. Uuden lastensuojelulain myötä myös lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet ja näin ollen suurempi osa lapsista alkaa saada tukea avohuollosta. Avohuollon tukitoimien lisääntymistä voidaan myös pitää positiivisena asiana ja merkkinä siitä, että ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksissa lastensuojelun avohuollon kasvaneiden asiakasmäärien taustalle on löydetty useita syitä. Yksinkertaisesti lastensuojelun tarve on kasvanut, sillä lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Osa kuntien välisestä vaihtelusta selittyy politiikan ja johtamisen kysymyksillä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja liiallinen työmäärä lisäävät painetta harvoille päteville työntekijöille. Osaa kasvaneista asiakasmääristä selittävät tilastolliset syyt kuten tilastoijien 35

vaihtuminen. Mielenkiintoista on myös se, että lamavuosina uusien huostaanottojen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni huomattavasti eikä syyksi ole löytynyt ehkäisevän työn lisäämistä tai perheiden tilanteen hetkellistä parantumista. Raha näyttäisi puhuneen lasten tarvetta vahvemmin. (Heino 2009.) KASTE-ohjelmassa tavoitellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kääntymistä laskuun. Kaikissa Turun seudun itäisissä kunnissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 1995 lähtien (Sauvosta tiedot puuttuvat todennäköisesti tapausten vähäisen määrän vuoksi ja näin ollen tietosuojasyistä). Eniten sijoituksia vuonna 2008 oli Turussa, missä noin 1,8 prosenttia 0-17-vuotiaasta väestöstä oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Turun sijoitusten määrä oli myös koko Varsinais-Suomen korkein luku vuonna 2008. Muissa Turun seutukunnan itäisissä kunnissa sijoitusten osuudet vastaavanikäisestä väestöstä jäävät alle yhden prosentin viimeisenä tilastointivuonna. Lastensuojelun tilastot kertovat paitsi huono-osaisuudesta myös kunnan palveluiden tilasta. Tilastot kertovat sen, kuinka paljon kunnassa on niitä lapsia, joita ei voida auttaa normaalipalveluilla vaan heidän auttamisekseen tarvitaan lastensuojelun korjaavia toimia. (Heino 2009.) Lastensuojelun kehittäminen kunnassa on siis aloitettava peruspalvelujen parantamisella ja sektorirajat ylittävien yhteistyömuotojen kehittämisellä, jotta korjaaviin palveluihin ei tarvitse siirtyä. Monet lasten palveluissa toimivat työntekijät kokevatkin, että ainoa tapa saada apua lapselle on tehdä lastensuojeluilmoitus. Esimerkiksi kotipalvelua ja perhetyötä on liian vähän. (Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen & Varsa 2010.) 36

3.5 Turun seutukunta läntiset kunnat 3.5.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 37

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Masku 6 2 3 Masku 10 4 3 Mynämäki 1 2 5 Mynämäki 0 3 6 Naantali 3 0 4 Naantali 17 10 5 Nousiainen 2 2 0 Nousiainen 8 3 1 Raisio 26 23 26 Raisio 41 26 26 Rusko 7 9 5 Rusko 19 12 12 Turku 611 610 568 Turku 635 634 642 Turun seutukunta 749 735 694 Turun seutukunta 913 861 910 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) 39

Lähde:Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 3.5.3 Yhteenveto ja tulkinta Lapsiperheiden hyvinvointi Vuonna 2011 päättyvän lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman yhtenä osa-alueena on lapsiperheiden hyvinvointi. Politiikkaohjelmassa lapsiperheiden hyvinvointia tavoiteltiin muun 42

muassa matalan kynnyksen palveluiden ja avoimen toiminnan paremmalla saatavuudella, lapsiperheiden köyhyyden vähentämisellä ja lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamisella. Kyseisiä tavoitteita seurattiin indikaattoreilla kasvatus- ja perheneuvoloista, kunnallisesta kotipalvelusta, lasten pienituloisuusasteesta, toimeentulotukea saaneista nuorista ja nuorten humalajuomisesta. KASTE-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten pienituloisuusaste alle 10 prosenttiin. Useissa Varsinais-Suomen kunnissa ollaan vielä kaukana tavoitteesta, sillä vuonna 2008 maakunnan korkein lasten pienituloisuusaste oli Kustavin 33,8 prosenttia. Kustavissa siis 33,8 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäivät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Turussa noin 20 prosenttia lapsista ja nuorista kuului pienituloisiin kotitalouksiin vuonna 2008, mikä oli korkein osuus Turun seutukunnan läntisistä kunnista. Vähiten koko maakunnassa pienituloisissa perheissä asuvia lapsi ja nuoria oli Maskussa, missä heitä oli vuonna 2008 noin viisi prosenttia alle 18-vuotiaasta väestöstä. Samana vuonna Mynämäellä pienituloisia perheissä asuvia lapsia oli noin 11 prosenttia ja Naantalissa ja Raisiossa noin 10 prosenttia. Turun korkeaa lasten pienituloisuusastetta selitettiin suurella yksinhuoltajaväestöllä ja opiskelijaperheiden määrällä. Maskuun taas on viime vuosina muuttanut paljon korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia perheitä halvempien tonttien perässä, minkä vuoksi myös lasten pienituloisuusaste oli pieni. Mynämäellä selittävä tekijä on suuri vuokra-asuntokanta, jonka halvat vuokrat houkuttelevat pienituloisia perheitä esimerkiksi Turusta. Naantalissa asiaa pohdittiin laajemmasta näkökulmasta yleisenä eriarvoistumisen kasvamisena. Työttömyys koskettaa useampia yksilöitä ja perheitä kuin ennen. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18-24-vuotiaiden määrä on myös KASTE-ohjelman seurantaindikaattori. Tavoitteena on, että heidän osuus ikäluokastaan puolittuu. Raisiossa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli kaikkein eniten Turun seutukunnan läntisistä kunnista eli 3 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2008. Koko Varsinais-Suomessa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli eniten Vehmaalla, missä osuus oli 3,8 prosenttia vuonna 2008. Raisiossa on huomattu, että monet nuoret eivät jatka työelämään toisen asteen koulutuksesta tai opinnot ovat jääneet jo peruskoulun jälkeen, mikä lisää syrjäytymisen riskiä ja myös nuorten toimeentulotuen käyttöä. Myös Naantalissa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli suhteellisen paljon, 2,7 prosenttia, vuonna 2008. Naantalin kaupungin palvelupisteessä, Pointissa, on tehty hyvää työtä nuorten kanssa, mikä on vaikuttanut myös siihen, että nuorten toimeentulotuen hakeminen ei ole noussut tämän korkeammalle. Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2007 välillä (mm. Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009; Moisio 2008). Pienituloisen väestön määrää 43

voidaan jäljittää myös toimeentulotukea saavien määrää tarkastelemalla. Vuonna 2008 Varsinais- Suomessa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Turussa (11,4 %) ja Kustavissa (11,3 %), mikä noudatteli myös kyseisten kuntien lasten pienituloisuusastetta. Turun seutukunnan läntisistä kunnista Naantalissa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli noin kahdeksan prosenttia ja Mynämäellä sekä Raisiossa noin seitsemän prosenttia vuonna 2008. Osuudet olivat suhteellisesti melko suuria muihin läntisiin kuntiin verrattuna. Kuten pienituloisuusaste jo aiemmin kertoi, Maskussa ja Ruskolla tilanne on parempi ja toimeentulotukea saavia lapsiperheitä oli vain noin kaksi prosenttia lapsiperheistä samana vuonna. Tulokset selittyvät pitkälti asuntokannan perusteella kuten jo edellä mainittiin. Toisaalta Mynämäen lukujen kasvavaa kehitystä selittää jonkin verran myös kuntaliitos Mietoisten kanssa vuonna 2007. Lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajakotitalouksia oli Turun seudun läntisissä kunnissa suhteellisesti enemmän kuin koko Turun seutukunnassa, Varsinais-Suomessa ja koko maassa vuonna 2008. Eniten lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajia oli vuonna 2008 Ruskolla, missä yli 10 prosenttia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli yksinhuoltajia. Tulos saattaa selittyä suurella lapsiperheväestöllä ja näin ollen myös suuremmalla avioerojen määrällä. Myös Naantalissa toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinhuoltajia oli lähes yhdeksän prosenttia vuonna 2008. Tilaston tuottamaan tulokseen on syytä suhtautua varauksella, sillä toimeentulotukea saaneet yksin asuvat ja yksinhuoltajat suhteutetaan alueen varsinaiseen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään. Tällöin yksinhuoltajien osuudet sekä pitkä- että lyhytaikaisessa tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Joka tapauksessa useat tutkimukset osoittavat niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin yksinhuoltajien suuremman köyhyysriskin kahden vanhemman perheisiin verrattuna (mm. Forssén & Ritakallio 2009; Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009). Politiikkaohjelmassa lasten ja nuorten terveiden elämäntapojen vahvistamista mitataan muun muassa tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien 8.-9. luokan oppilaiden määrällä. TIETOHYÖTY-hankkeessa mittarin rinnalla seurataan myös päivittäin tupakoivien 8.-9. luokan oppilaiden määrää, jota pyritään KASTE-ohjelmassa laskemaan viidellä prosenttiyksiköllä. Koko maan tasolla on huomattu merkityksellinen muutos 2000-luvun aikana nuorten alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähenemisenä. Huomionarvoista on myös se, että nuorten käyttäytyminen on seurannut aikuisten trendiä alkoholinkäytössä. Pitemmän ajan trendiä tulkitsemalla tupakointi ja alkoholinkäyttö nuorilla lähtevät uudelleen nousuun ilman tehostettuja tukitoimia. (Rimpelä 2010; Karvonen & Koivusilta 2010.) Kaikkein eniten tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovia nuoria oli Sauvossa koko Varsinais-Suomesta, sillä noin 40 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista ilmoitti tehneensä näin 44

vuonna 2007. Turun seutukunnan läntisistä kunnista Nousiaisissa oli eniten tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa olleita (noin 26 %) ja myös päivittäin tupakoineita omalla ilmoituksellaan (noin 20 %). Nousiaisissa oli vaikea löytää syytä näinkin korkeille luvuille. Olisiko mahdollista, että nuoret rehentelevät asialla pienemmissä kunnissa, koska Turussa luvut ovat kuitenkin suhteellisen alhaiset? Matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen on ollut politiikkaohjelman tavoitteena. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaiden määrää seuraamalla tavoitellaan ehkäisevän otteen lisäämistä lasten ja nuorten palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärissä pitää huomioida palvelujärjestelmä kokonaisuutena, sillä kunnat voivat panostaa eri tavalla ehkäiseviinkin palveluihin. Suurinta muutosta etsiessä Turun seutukunnan läntisistä kunnista esille nousee Turku, missä 0-6-vuotiaiden asiakkaiden määrä on laskenut vuosien 2006-2009 välillä. Maskussa, Naantalissa ja Nousiaisissa 7-15-vuotiaiden asiakasmäärät ovat laskeneet selvästi samana ajankohtana ja Mynämäellä taas nousseet. Mynämäellä myös 0-6 vuotiaiden asiakkaiden määrä on kasvanut koko tarkasteluajanjakson ajan. Mynämäen muutoksia tilastoissa selittää osaltaan se, että kuntaliitos Mietoisten kanssa vuonna 2007 mahdollisti kasvatus- ja perheneuvolapalveluiden saamisen Mynämäellä. Tilastot selittyvät myös yksinkertaisesti kasvaneilla ja kasautuneilla tarpeilla perheissä. Raisiossa 7-15-vuotiaiden asiakasmäärät ovat laskeneet ja 0-6-vuotiaiden asiakkaiden määrät ovat pysyneet suhteellisen ennallaan, mikä selittyy Raision strategisella linjauksella panostaa nuorempiin lapsiin. Naantaliin on perustettu oma psykologin virka ja koulutoimen kanssa on tehty yhteistyötä palvelun tuottamisessa, mikä saattaa selittää Naantalin laskevia asiakasmääriä. Kodinhoitoapua lapsiperheille tarjonneita kuntia on ollut selvästi vähemmän 1990-luvun laman jälkeen koko maassa. Vuonna 2008 Turun seutukunnan läntisistä kunnista eniten kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli Turussa (2,7 %). Myös Raisiossa apua saaneita perheitä oli jonkin verran enemmän kuin muissa läntisissä kunnissa, mutta Raisiossakin heitä oli vain noin 1,2 prosenttia. Mittari on huomionarvoinen, sillä vuonna 1995 palvelua saaneita perheitä oli kaikkialla läntisissä kunnissa vähintään 2,5 prosenttia ja Turussa jopa 4,5 prosenttia lapsiperheistä. Monessa kunnassa tämänhetkinen kodinhoitoapu on MLL:lta ostettua. Naantalin neuvolaan on jatkossa resurssoitu oma perhetyöntekijä, joka osaltaan edistää kodinhoitoavun saamista. Turun kasvavia lukuja selittää perhetyön kirjautuminen ko. tilastoon eikä niinkään välttämättä perinteinen kodinhoitoapu. Maskussa, Mynämäellä ja Nousiaisissa nähdään, että ikääntyneiden kotihoito vie resurssit lapsiperheiden palvelulta. Kuitenkin esimerkiksi Mynämäellä kodinhoitajan virka on muutettu perhetyöntekijän viraksi. 45

Koko maakunnassa on havaittavissa, että kodinhoitoavun resurssit kohdennetaan tällä hetkellä ainoastaan ikääntyneelle väestölle lasten hyvinvoinninkin kustannuksella. Kodinhoitoavun vähenemisen kanssa samanaikaista on ollut lastensuojelutilastojen jyrkkä kasvu, mikä pitää huomioida merkittävänä tekijänä ehkäisevän lastensuojelun palveluja rakennettaessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä asiakkaalle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä arvioi tarpeelliseksi. Lain muutoksen odotetaan lisäävän erityisesti juuri kotipalvelun käyttöä. Laki tuli voimaan 1.1.2011. (STM 2010.) Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toisena osa-alueena oli syrjäytymisen ehkäisy. Elämänhallintataitojen edistämistä ja nuorten motivoimista koulutukseen mitattiin muun muassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudella, nuorisotyöttömyysasteella, huostaan otettujen lasten määrällä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä. Erityisesti huostassa olleiden nuorten syrjäytyminen koulutuksesta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Kela:n Perhepiirissä julkaisun vuoksi (Heino & Johnson 2010). Lisäksi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus 17-24-vuotiaasta väestöstä on KASTE-ohjelman seurantaindikaattorina ja tavoitteena on laskea koulupudokkaiden osuus alle 10 prosenttiin ko. ikäluokasta. Vuonna 2008 Varsinais-Suomessa eniten koulupudokkaita oli Pöytyällä, missä heitä oli noin 17 prosenttia ikäluokasta. Kaikkein vähiten koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria samaisena vuonna oli Ruskolla ja Taivassalossa, missä molemmissa osuus oli noin seitsemän prosenttia. Turun seudun läntisistä kunnista Raisiossa oli koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria kaikkein eniten eli noin 12 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä. Määrä on jonkin verran korkeampi kuin muissa läntisissä kunnissa vuonna 2008. Koulupudokkaiden mittarin ongelmana toki on se, että 17- ja 24-vuotias nuori ovat erilaisissa elämäntilanteissa verrattuna toisiinsa. Kuitenkin useassa Varsinais-Suomen kunnassa koulutuksesta syrjäytymisestä on oltu huolissaan ja indikaattori on koettu tärkeäksi. Opinto-ohjauksen merkitystä koulutuksen nivelvaiheissa tulisi korostaa ja oppilaita, jotka suorittavat peruskoulun täpärästi, olisi tuettava erityisesti keskeyttämisten vähentämiseksi. Monesta kunnasta lähdetään toisen asteen koulutukseen lähikuntaan ja tällöin oppilaat eivät pysy kenenkään hallinnassa entisessä kotikunnassa. Raisiossa on oltu huolissaan koulupudokkaista juuri siitä syystä, että Raisio on usein näiden lähikunnista tulevien oppilaiden koulutuskunta. Raisiolla olisi myös erityinen mahdollisuus 46

kehittää koulutuksen nivelvaiheiden tukea Suomen suurimman yläasteen, Vaisaaren ja Raision opetuskeskuksen välillä. Nuorisotyöttömyys on kasvanut selvästi kaikissa Turun seudun läntisissä kunnissa vuonna 2009. Ensisijaisena syynä tähän on talouden taantuma. Kaikkein korkein nuorisotyöttömyysaste Varsinais-Suomen kunnista vuonna 2009 oli Pöytyällä, missä 17,7 prosenttia 15-24 vuotiaasta työvoimasta oli vailla työtä. Läntisistä kunnista korkein nuorisotyöttömyysaste oli Raisiossa (15 %). Korkea nuorisotyöttömyysaste näkyy Raisiossa myös pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden nuorten osuudessa. Lastensuojelun tila koko valtakunnassa on ollut esillä useasti viime vuosina. Vuonna 2008 Varsinais-Suomen kunnista lastensuojelun avohuollon piirissä oli lapsia eniten Uudessakaupungissa, missä heitä oli noin yhdeksän prosenttia 0-17 vuotiaista lapsista ja nuorista. Turun seudun läntisistä kunnista lastensuojelun avohuollossa lapsia oli eniten Turussa, lähes seitsemän prosenttia. Myös Naantalissa ja Raisiossa avohuollon piiriin kuuluvia lapsia ja nuoria oli jonkin verran enemmän kuin muissa läntisissä kunnissa vuonna 2008. Huomioitavaa on se, että vuonna 2008 Turussa, Raisiossa ja Naantalissa myös lasten pienituloisuusaste oli suhteellisen korkealla tasolla. Lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluvien lasten määrän lisääntyminen juontaa juurensa osittain uudesta lastensuojelulaista, jossa korostuvat ehkäisevät palvelut. Uuden lastensuojelulain myötä myös lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet ja näin ollen suurempi osa lapsista alkaa saada tukea avohuollosta. Avohuollon tukitoimien lisääntymistä voidaan myös pitää positiivisena asiana ja merkkinä siitä, että ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa. Osassa kuntia uskotaan myös, että kasvaneet avohuollon asiakasmäärät johtuvat pätevistä ja hyvistä työntekijöistä, jotka ottavat huolen tosissaan. Tutkimuksissa lastensuojelun avohuollon kasvaneiden asiakasmäärien taustalle on löydetty useita syitä. Yksinkertaisesti lastensuojelun tarve on kasvanut, sillä lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Osa kuntien välisestä vaihtelusta selittyy politiikan ja johtamisen kysymyksillä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja liiallinen työmäärä lisäävät painetta harvoille päteville työntekijöille. Osaa kasvaneista asiakasmääristä selittävät tilastolliset syyt kuten tilastoijien vaihtuminen. Mielenkiintoista on myös se, että lamavuosina uusien huostaanottojen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni huomattavasti eikä syyksi ole löytynyt ehkäisevän työn lisäämistä tai perheiden tilanteen hetkellistä parantumista. Raha näyttäisi puhuneen lasten tarvetta vahvemmin. (Heino 2009.) KASTE-ohjelmassa tavoitellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kääntymistä laskuun. Kaikissa Turun seudun läntisissä kunnissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 1995 lähtien (joitain puuttuvia tietoja on todennäköisesti 47

tapausten vähäisen määrän vuoksi ja näin ollen tietosuojasyistä). Eniten sijoituksia vuonna 2008 oli Turussa, missä 1,8 prosenttia 0-17-vuotiaasta väestöstä oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Turun sijoitusten määrä oli myös koko Varsinais-Suomen korkein luku kyseisenä vuonna. Turun lisäksi myös Raisiossa (1,2 %) ja Naantalissa (0,8 %) sijoituksia oli suhteellisen paljon vuonna 2008. Lastensuojelun tilastot kertovat paitsi huono-osaisuudesta myös kunnan palveluiden tilasta. Tilastot kertovat sen, kuinka paljon kunnassa on niitä lapsia, joita ei voida auttaa normaalipalveluilla vaan heidän auttamisekseen tarvitaan lastensuojelun korjaavia toimia. (Heino 2009.) Lastensuojelun kehittäminen kunnassa on siis aloitettava peruspalvelujen parantamisella ja sektorirajat ylittävien yhteistyömuotojen kehittämisellä, jotta korjaaviin palveluihin ei tarvitse siirtyä. Monet lasten palveluissa toimivat työntekijät kokevatkin, että ainoa tapa saada apua lapselle on tehdä lastensuojeluilmoitus. Esimerkiksi kotipalvelua ja perhetyötä on liian vähän. (Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen & Varsa 2010.) 48

3.6 Vakka-Suomen seutukunta 3.6.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 49

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Kustavi 0 0 1 Kustavi 2 0 0 Laitila 20 7 9 Laitila 103 80 87 Pyhäranta 0 0 0 Pyhäranta 0 0 0 Taivassalo 0 2 0 Taivassalo 3 6 0 Uusikaupunki 53 37 34 Uusikaupunki 86 66 63 Vehmaa 0 0 0 Vehmaa 2 1 0 Vakka-Suomen Vakka-Suomen seutukunta 73 46 44 seutukunta 196 153 150 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) 51

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 54

3.6.3 Yhteenveto ja tulkinta Lapsiperheiden hyvinvointi Vuonna 2011 päättyvän lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman yhtenä osa-alueena on lapsiperheiden hyvinvointi. Politiikkaohjelmassa lapsiperheiden hyvinvointia tavoiteltiin muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja avoimen toiminnan paremmalla saatavuudella, lapsiperheiden köyhyyden vähentämisellä ja lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen vahvistamisella. Kyseisiä tavoitteita seurattiin indikaattoreilla kasvatus- ja perheneuvoloista, kunnallisesta kotipalvelusta, lasten pienituloisuusasteesta, toimeentulotukea saaneista nuorista ja nuorten humalajuomisesta. KASTE-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten pienituloisuusaste alle 10 prosenttiin. Varsinais-Suomen kunnista korkein lasten pienituloisuusaste vuonna 2008 oli Kustavissa, missä 33,8 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäivät alle suhteellisen pienituloisuusrajan. Myös Laitilassa, Taivassalossa ja Uudessakaupungissa lasten pienituloisuus on kasvanut selvästi ja tasaisesti koko tarkasteluajanjakson ajan. Vuonna 2008 Vehmaalla noin 17 prosenttia alle 18-vuotiaista kuntalaisista kuului pienituloisiin kotitalouksiin. Kustavissa on paljon yksinhuoltajia, mikä osaltaan selittää korkeaa lasten pienituloisuusastetta. Toisena selityksenä on huono työtilanne ja näin ollen korkea työttömyys. Uudessakaupungissa lasten pienituloisuusastetta, noin 14 prosenttia, selittää ensisijaisesti korkea työttömyys. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18-24-vuotiaiden määrä on myös KASTE-ohjelman seurantaindikaattori. Tavoitteena on, että heidän osuus ikäluokastaan puolittuu. Koko Varsinais- Suomessa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli eniten Vehmaalla, mikä tarkoitti noin 3,8 prosenttia 18-24-vuotiaasta väestöstä vuonna 2008. Tilasto oli hieman puutteellinen Vakka- Suomen osalta, sillä ainoastaan Laitilasta, Uudestakaupungista ja Vehmaalta tiedot ovat saatavissa. Laitilassa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria oli 2,3 prosenttia ja Uudessakaupungissa 2,8 prosenttia vuonna 2008. Vakka-Suomessa ollaan erityisen huolestuneita näistä luvuista, sillä tähän ryhmään kuuluvia nuoria on paljon ja he ovat todellisessa riskissä syrjäytyä. Myös muissa kunnissa ja seuduilla näistä nuorista on ilmaistu suuri huoli. Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995 ja 2007 välillä (mm. Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009; Moisio 2008). Pienituloisen väestön määrää voidaan jäljittää myös toimeentulotukea saavien määrää tarkastelemalla. Vuonna 2008 Varsinais- Suomessa toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä oli eniten Turussa (11,4 %) ja Kustavissa (11,3 %), mikä noudatteli myös kyseisten kuntien lasten pienituloisuusastetta. Muualla Vakka-Suomessa 55

toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä on jonkin verran vaihdellut vuosittain ja kunnittain. Vuosien 2007 ja 2008 välillä toimeentulotuen varassa elävien lapsiperheiden määrä on laskenut Vakka-Suomen kokonaistarkastelussa. Kustavin tulosta selittävät samat kuin edellä mainitussa lasten pienituloisuusasteessa. Vuonna 2008 lyhytaikaisesti toimeentulotukea saaneita yksinhuoltajakotitalouksia oli Vakka- Suomen seutukunnassa eniten Kustavissa, mikä tarkoitti noin 22 prosenttia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista. Tilaston tulos vaihtelee paljon kunnittain ja vuosittain. Tilaston tuottamaan tulokseen onkin syytä suhtautua varauksella, sillä toimeentulotukea saaneet yksin asuvat ja yksinhuoltajat suhteutetaan alueen varsinaiseen toimeentulotukea saaneiden talouksien yhteismäärään. Tällöin yksinhuoltajien osuudet sekä pitkä- että lyhytaikaisessa tuensaannissa jäävät alhaisiksi. (Sotkanet 2010.) Joka tapauksessa useat tutkimukset osoittavat niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin yksinhuoltajien suuremman köyhyysriskin kahden vanhemman perheisiin verrattuna (mm. Forssén & Ritakallio 2009; Salmi, Sauli & Lammi-Taskula 2009). Politiikkaohjelmassa lasten ja nuorten terveiden elämäntapojen vahvistamista mitataan muun muassa tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien 8.-9. luokan oppilaiden määrällä. TIETOHYÖTY-hankkeessa mittarin rinnalla seurataan myös päivittäin tupakoivien 8.-9. luokan oppilaiden määrää, jota pyritään KASTE-ohjelmassa laskemaan viidellä prosenttiyksiköllä. Koko maan tasolla on huomattu merkityksellinen muutos 2000-luvun aikana nuorten alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähenemisenä. Huomionarvoista on myös se, että nuorten käyttäytyminen on seurannut aikuisten trendiä alkoholinkäytössä. Pitemmän ajan trendiä tulkitsemalla tupakointi ja alkoholinkäyttö nuorilla lähtevät uudelleen nousuun ilman tehostettuja tukitoimia. (Rimpelä 2010; Karvonen & Koivusilta 2010.) Kaikkein eniten tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovia nuoria oli Sauvossa koko Varsinais-Suomesta, sillä noin 40 prosenttia 8.-9. luokan oppilaista ilmoitti tehneensä näin vuonna 2007. Vakka-Suomen seutukunnasta tulokset ovat käytettävissä ainoastaan Laitilasta ja Uudestakaupungista. Laitilalaisista 8.-9. luokan oppilaista noin 33 prosenttia ilmoitti olleensa tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa vuonna 2007 ja noin 11 prosenttia ilmoitti tupakoineensa päivittäin. Uudessakaupungissa vastaavat luvut olivat noin 22 prosenttia humalajuomisessa ja noin 15 prosenttia tupakoinnissa. Kyseisen indikaattorin totuudenmukaisuutta on pohdittu monessa kunnassa ja seudulla. Olisiko mahdollista, että nuoret rehentelevät asialla pienemmissä kunnissa, koska Turussa luvut ovat kuitenkin suhteellisen alhaiset? Matalan kynnyksen palvelujen ja avoimen toiminnan lisääminen on ollut politiikkaohjelman tavoitteena. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaiden määrää seuraamalla tavoitellaan ehkäisevän 56

otteen lisäämistä lasten ja nuorten palveluihin. Kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärissä pitää huomioida palvelujärjestelmä kokonaisuutena, sillä kunnat voivat panostaa eri tavalla ehkäiseviinkin palveluihin. Vakka-Suomen seutukunnassa kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- vuotiaiden asiakkaiden määrä on vähentynyt vuosina 2007-2009. Syynä tähän ovat olleet palvelutuotannon ongelmat. Myös muilla seuduilla ja kunnissa kasvatus- ja perheneuvoloiden palvelua on ollut vaikea järjestää. Kodinhoitoapua lapsiperheille tarjonneita kuntia on ollut selvästi vähemmän 1990-luvun laman jälkeen koko maassa. Kustavissa kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli vuonna 2008 kaikkein eniten koko Varsinais-Suomesta, sillä 8,5 prosenttia lapsiperheistä oli saanut kotiinsa apua. Kustavin tilasto kertoo kunnan olevan selvästi edellä koko maakuntaa ja myös koko maata. Kustavissa lapsiperheiden kodinhoitoapuun on siirretty resursseja vanhustenhuollosta ja palvelu räätälöidään tapauskohtaisesti tilanteen ja tarpeen mukaan. Myös Taivassalossa lapsiperheiden kodinhoitoapuun on satsattu viime vuosina ja vuonna 2008 noin 2,5 prosenttia taivassalolaisista lapsiperheistä oli saanut kotiapua. Muissa Vakka-Suomen kunnissa kodinhoitoavun saaminen oli vähäisempää ja määrä oli alle yhden prosentin vuonna 2008 kuten muuallakin Varsinais-Suomessa. Monissa kunnissa Varsinais-Suomessa ainoastaan ikääntynyt väestö saa kodinhoitoapua kunnan linjauksen mukaisesti. Resurssit kohdennetaan tällä hetkellä ainoastaan ikääntyneelle väestölle lasten hyvinvoinninkin kustannuksella. Kodinhoitoavun vähenemisen kanssa samanaikaista on ollut lastensuojelutilastojen jyrkkä kasvu, mikä pitää huomioida merkittävänä tekijänä ehkäisevän lastensuojelun palveluja rakennettaessa. Monessa kunnassa tämänhetkinen kodinhoitoapu on MLL:lta ostettua. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä asiakkaalle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka sosiaalityöntekijä arvioi tarpeelliseksi. Lain muutoksen odotetaan lisäävän erityisesti juuri kotipalvelun käyttöä. Laki tuli voimaan 1.1.2011. (STM 2010.) Syrjäytymisen ehkäisy Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toisena osa-alueena oli syrjäytymisen ehkäisy. Elämänhallintataitojen edistämistä ja nuorten motivoimista koulutukseen mitattiin muun muassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudella, nuorisotyöttömyysasteella, huostaan otettujen lasten määrällä ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrällä. Erityisesti huostassa olleiden nuorten syrjäytyminen koulutuksesta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Kela:n Perhepiirissä julkaisun johdosta (Heino & Johnson 2010). Lisäksi koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus 17-24-vuotiaasta väestöstä on KASTE-ohjelman 57

seurantaindikaattorina ja tavoitteena on laskea koulupudokkaiden osuus alle 10 prosenttiin ko. ikäluokasta. Varsinais-Suomessa eniten koulupudokkaita oli Pöytyällä, missä heitä oli noin 17 prosenttia ikäluokasta vuonna 2008. Samana vuonna Laitilassa noin 13 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä oli ilman tutkintoa ja vailla koulutuspaikkaa, kun taas Taivassalossa ainoastaan 7,1 prosenttia, mikä oli pienin osuus koko Varsinais-Suomessa. Myös Ruskolla koulupudokkaita oli samainen 7,1 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä. Taivassalossa on panostettu aktiiviseen opintoohjaukseen, mikä on selvästi ollut toimiva tapa tukea nuorten koulutuselämää. Koulupudokkaiden mittarin ongelmana toki on se, että 17- ja 24-vuotias nuori ovat erilaisissa elämäntilanteissa verrattuna toisiinsa. Kuitenkin useassa Varsinais-Suomen kunnassa koulutuksesta syrjäytymisestä on oltu huolissaan ja indikaattori on koettu tärkeäksi. Opinto-ohjauksen merkitystä koulutuksen nivelvaiheissa tulisi korostaa ja oppilaita, jotka suorittavat peruskoulun täpärästi, olisi tuettava erityisesti keskeyttämisten vähentämiseksi. Monesta kunnasta lähdetään toisen asteen koulutukseen lähikuntaan ja tällöin oppilaat eivät pysy kenenkään hallinnassa entisessä kotikunnassa. Varsinais-Suomen kunnissa on ollut jonkin verran hankkeita koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorisotyöttömyys on kasvanut kaikissa Vakka-Suomen seutukunnan kunnissa vuonna 2009. Erityiseksi kunnaksi voi kuitenkin nostaa Pyhärannan, missä nuorisotyöttömyys on kasvanut vain noin prosenttiyksikön verran. Myös Kustavissa nuorisotyöttömyys on noussut lievemmin vuosien 2008 ja 2009 välillä. Kasvavalle nuorisotyöttömyydelle ensisijaisena syynä on talouden taantuma. Kaikkein korkein nuorisotyöttömyysaste Varsinais-Suomessa oli Pöytyällä vuonna 2009, sillä 17,7 prosenttia 15-24-vuotiaista kuntalaisista oli työttömänä. Pöytyällä oli myös noin 17 prosenttia 17-24-vuotiaasta väestöstä koulutuksen ulkopuolella. Lastensuojelun tila koko valtakunnassa on ollut esillä useasti viime vuosina. Vuonna 2008 Varsinais-Suomen kunnista lastensuojelun avohuollon piirissä oli eniten lapsia Uudessakaupungissa, missä heitä oli noin yhdeksän prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista. Lisäksi Uudenkaupungin lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat olleet kasvavia 2000- luvulla. Vakka-Suomen seutukunnan kokonaistarkastelussa lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat kasvaneet tasaisesti ja olivat vuonna 2008 korkeammalla tasolla kuin Varsinais- Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluvien lasten määrän lisääntyminen juontaa juurensa osittain uudesta lastensuojelulaista, jossa korostuvat ehkäisevät palvelut. Uuden lastensuojelulain myötä myös lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet ja näin ollen suurempi osa lapsista alkaa saada tukea avohuollosta. Avohuollon tukitoimien lisääntymistä voidaan myös pitää positiivisena asiana ja merkkinä siitä, että ongelmiin puututaan varhaisessa 58

vaiheessa. Osassa kuntia uskotaan myös, että kasvaneet avohuollon asiakasmäärät johtuvat pätevistä ja hyvistä työntekijöistä, jotka ottavat huolen tosissaan. Tutkimuksissa lastensuojelun avohuollon kasvaneiden asiakasmäärien taustalle on löydetty useita syitä. Yksinkertaisesti lastensuojelun tarve on kasvanut, sillä lasten pahoinvointi on lisääntynyt. Osa kuntien välisestä vaihtelusta selittyy politiikan ja johtamisen kysymyksillä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja liiallinen työmäärä lisäävät painetta harvoille päteville työntekijöille. Osaa kasvaneista asiakasmääristä selittävät tilastolliset syyt kuten tilastoijien vaihtuminen. Mielenkiintoista on myös se, että lamavuosina uusien huostaanottojen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni huomattavasti eikä syyksi ole löytynyt ehkäisevän työn lisäämistä tai perheiden tilanteen hetkellistä parantumista. Raha näyttäisi puhuneen lasten tarvetta vahvemmin. (Heino 2009; ks. myös Hiilamo & Kangas 2010.) KASTE-ohjelmassa tavoitellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrän kääntymistä laskuun. Kaikista Vakka-Suomen kunnista ei ole saatavissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää vähäisen tapausmäärän vuoksi. Vakka-Suomen kokonaistarkastelussa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut erityisesti vuosien 2007 ja 2008 välillä. Uudessakaupungissa kodin ulkopuolelle oli sijoitettu 1,2 prosenttia 0-17-vuotiaista lapsista ja nuorista vuonna 2008. Arviona on, että sijoitusten määrä on selvästi suurempi vuoden 2009 tilastoissa. Uusikaupunki on asettanut tavoitteekseen, että sijoitusten määrä ei nouse vuoden 2009 lukuja korkeammalle. Eniten sijoituksia koko Varsinais-Suomessa vuonna 2008 oli Turussa, missä 1,8 prosenttia 0-17- vuotiaista lapsista ja nuorista oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun tilastot kertovat paitsi huono-osaisuudesta myös kunnan palveluiden tilasta. Tilastot kertovat sen, kuinka paljon kunnassa on niitä lapsia, joita ei voida auttaa normaalipalveluilla vaan heidän auttamisekseen tarvitaan lastensuojelun korjaavia toimia. (Heino 2009.) Lastensuojelun kehittäminen kunnassa on siis aloitettava peruspalvelujen parantamisella ja sektorirajat ylittävien yhteistyömuotojen kehittämisellä, jotta korjaaviin palveluihin ei tarvitse siirtyä. Monet lasten palveluissa toimivat työntekijät kokevatkin, että ainoa tapa saada apua lapselle on tehdä lastensuojeluilmoitus. Esimerkiksi kotipalvelua ja perhetyötä on liian vähän. (Paavola, Honkavaara, Muuronen, Mäkinen, Tolonen & Varsa 2010.) 59

3.7 Åboland Turunmaan seutukunta 3.7.1 Lapsiperheiden hyvinvointi Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 1. Lasten pienituloisuusaste Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 2. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 60

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 5. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juovien ja päivittäin tupakoivien 8-9- luokan oppilaiden osuus vastaavanikäisistä vuonna 2007 TAULUKKO 1. Kasvatus- ja perheneuvoloiden 0-6- ja 7-15-vuotiaat asiakkaat vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 0-6-vuotiaat 7-15-vuotiaat 2007 2008 2009 2007 2008 2009 Kemiönsaari 11 11 10 Kemiönsaari 9 7 4 Länsi-Turunmaa 3 13 46 Länsi-Turunmaa 9 38 38 Åboland-Turunmaan seutukunta Åboland- Turunmaan seutukunta 18 45 42 14 24 56 Varsinais-Suomi 1068 1013 973 Varsinais-Suomi 1552 1525 1454 Koko maa 9538 9763 9247 Koko maa 21244 21961 21273 Lähde: Sotkanet 2010 (tilasto on saatavissa vuodesta 2006 lähtien) 62

Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 10. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lähde: Sotkanet 2010 KUVIO 11. Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa 3.7.3 Yhteenveto ja tulkinta 65