Akuutti stressireaktio ja traumaperäinen stressihäiriö
Epätavallisen voimakkaan traumaattisen tapahtuman tavallisimmat psyykkiset seuraamukset jaetaan stressireaktioihin ja stressihäiriöihin. Stressireaktiot ovat periaatteessa normaaleja ilmiöitä riittävän voimakkaan stressin jälkeen eivätkä ne välttämättä vaadi lääketieteellistä hoitoa. Traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuus on henkilöllä, joka on enintään 6 kk aiemmin kokenut epätavallisen voimakkaasti psyykkisesti vaikuttaneen tapahtuman tai tilanteen.
Epidemiologia Laajamittaisen äkillisen onnettomuuden jälkeen 50 90 % mukana olleista täyttää äkillisen stressireaktion diagnostiset kriteerit. Traumaperäisen stressihäiriön elinikäinen ilmaantuvuus on n. 1 81 8 % (osittaisia ilmenemismuotoja 15 %:lla lla) Suuronnettomuudet, sota- ja terrorismikokemukset, väkivallan kohteeksi joutuminen tai väkivallan näkeminen, raiskaus. Enemmistöllä lisäksi muu mielenterveyden häiriö, useimmiten mielialahäiriö tai alkoholismi.
Äkillisen stressireaktion oireet Tunnin kuluessa stressitilanteesta ilmenee: Ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä, hikoilua, vapinaa, hengenahdistusta, huimausta, pelkoja, hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä, mahdollisesti mm. sosiaaliseen käyttäytymiseen ja mielialaan liittyviä oireita.
Akuutti stressireaktio (ASR) ICD-10-koodi F43.0 Henkilö on altistunut merkittävälle fyysiselle tai henkiselle rasitukselle. Oireet alkavat tunnin kuluessa altistumisesta. Häiriö täyttää vähintään neljä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (F41.1) oirekriteereistä eikä täytä tämän häiriön kohdalla mainittujen ensisijaisten tai pois suljettavien häiriöiden kriteerejä. Lievää vaikeammassa stressireaktiossa esiintyy lisäksi vähintään kaksi seuraavista: vetäytyminen tavanomaisista sosiaalisista tilanteista huomiokyvyn kaventuminen ilmeinen desorientaatio Suuttumus tai sanalliset vihamieliset ilmaukset epätoivo tai toivottomuus sopimaton tai tarkoitukseton yliaktiivisuus liiallinen ja hallitsematon suru. Käypä hoito 2009
Akuutti stressireaktio (ASR) ICD-10-koodi F43.0 (jatkoa) Mikäli rasitustekijä on ohimenevä, oireet vaimenevat viimeistään kahdeksan tunnin kuluessa, ja mikäli rasitustekijä esiintyy jatkuvana, oireet vaimenevat enintään 48 tunnin kuluessa.
Akuutti stressihäiriö (ASD), DSM-IV Henkilö on joutunut traumaattiseen tilanteeseen, jossa hän koki tai näki sellaisen tapahtuman, johon liittyi kuolema tai vakava loukkaantuminen taikka sellaisen uhka, ja reaktiona oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu. Tapahtuman jälkeen esiintyi vähintään kolme dissosiatiivista oiretta. Tapahtuma koetaan uudelleen mielikuvina, ajatuksissa, unissa, palautumina tai muulla tavalla.
Akuutti stressihäiriö (ASD), DSM-IV (jatkoa) Tapahtumasta muistikuvia herättäviä ärsykkeitä vältellään. Esiintyy merkittäviä ahdistuneisuuden tai kohonneen vireystilan oireita. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeän toiminnan alueella. Häiriö kestää vähintään kaksi päivää ja enintään neljä viikkoa.
Akuutin stressireaktion ja häiriön hoito Ensihoito (Onnettomuuspaikalla) Heti traumatapahtuman jälkeen tai sitä seuraavien vuorokausien aikana toteutettujen interventioiden hyödystä traumaperäistä stressihäiriötä ehkäisevänä toimena ei ole laadukkaita kontrolloituja tutkimuksia Voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä stressivasteita on syytä pyrkiä rauhoittamaan alusta alkaen. Tällä voidaan olettaa olevan suotuisaa vaikutusta oireiden myöhempään kehitykseen. Käypä hoito 2009
Akuutin stressireaktion ja häiriön hoito Stressivasteiden rauhoittamiseen tähtäävässä ensivaiheen ja varhaisen jälkivaiheen psykososiaalisessa tuessa ja palveluissa periaatteena on: tarjota inhimillinen ja tunkeilematon kontakti tarjota välitön ja jatkuva turva huolehtimalla fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista rauhoittaa emotionaalisesti ylikuormittuneet uhrit vastata uhrien välittömiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin käytännöllisillä neuvoilla Käypä hoito 2009
Akuutin stressireaktion ja häiriön hoito varmistaa yhteys perheeseen, luonnolliseen sosiaaliseen tukiverkostoon ja paikallisiin auttamisjärjestelmiin tarjota tietoa stressireaktioista tukea sopeutumista edistäviä selviytymiskeinoja yhdistää uhrit käytettävissä oleviin tukipalveluihin myös mahdollisen jatkohoidon tarpeita ajatellen helpottaa pelastustoimintoja ja somaattista ensihoitoa. Käypä hoito 2009
Akuutin stressireaktion ja Jatkohoito häiriön hoito Terveydenhuollossa Tarvittaessa mahdollisuus kriisiterapiaan Lääkehoitoa pidättyvästi Unihäiriöissä lyhytaikainen nukahtamislääkehoito Sydämen tykyttelyä voi hoitaa beetasalpaajalla Käypä hoito 2009
Vaikean pelastustilanteen jälkeen järjestetään pelastus- ja terveydenhuoltohenki-löstölle purkukokous (defusing) jo tapahtumapäivänä tai vuorokauden kuluessa. Osallistumisen tulee olla täysin vapaaehtoista
Traumaperäinen stressihäiriö ICD10: Traumaperäinen stressireaktio (nimi käännösvirhe suomalaisessa luokituksen versiossa) DSMIV: Traumaperäinen stressihäiriö
Traumaperäinen stressihäiriö Kehittyy viivästyneenä tai pitkittyneenä vasteena rasittavaan poikkeuksellisen uhkaavaan tai tuhoisaan tapahtumaan
Traumaattisten tilanteiden jälkeisten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys Traumaattinen tilanne Mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys (%) Tavallinen onnettomuus, ei fyysistä vammaa alle 1 Vakava järkytystilanne (ei fyysistä vammaa) vuoden kuluessa 2 10 Luonnon aiheuttama suuronnettomuus 10 30 Ihmisen toiminnasta aiheutunut suuronnettomuus 15 40 Psyykkisen sairastavuuden lisäys noin yhden vuoden aikana luonnon aiheuttaman suuronnettomuuden jälkeen 17 Sotakokemukset (Yhdysvallat, Vietnam) 15 35 Erittäin vaikeat sotakokemukset, sotavankeus 50 80 Erityisen vaikea onnettomuus, jossa myös pitkäkestoinen fyysinen stressi (esimerkiksi kaivossortuma, haaksirikko) 80 90 Pitkäaikainen keskitysleirivankeus 100 Käypä hoito 2009
Traumaperäisen stressihäiriön ehkäisy Traumaattisten tilanteiden uhrien enemmistönpsyykkistä ennustetta parantanevat eniten jo alusta alkaen tehokkaasti järjestetty laaja-alainen psykososiaalinen tuki ja tähän liittyvät palvelut Kertaistuntona toteutettu psykologinen jälkipuinti ei ehkäise traumaperäistä stressihäiriötä (näytön aste A). Hoidon kannalta se on tavallisesti riittämätön ja saattaa johtaa stressioireiden lisääntymiseen (näytön aste B). Varhain aloitettu, lyhyt, altistusta sisältävä kognitiivinen käyttäytymisterapia ilmeisesti vähentää traumaperäisen stressihäiriön ilmaantuvuutta (näytön aste B). Käypä hoito 2009
Psykologinen jälkipuinti Tapahtuu ryhmissä Järjestetään välittömille tai välillisille uhreille 1 31 vuorokauden kuluessa tapahtumasta Tehosta PTSD:n ehkäisyssä ei ole näyttöä Saattaa olla jopa haittaa (tutkimusnäyttö) Jälkipuintiin osallistumista ei pitäisi pitää sääntönä trauman uhreille Haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi on todennäköisesti paras välttää tapahtumien kulun yksityiskohtaista kertausta Syytä keskittyä kertomaan psyykkisten reaktioiden luonteesta ja tunnistamisesta, antamaan tietoa ja selkeitä, käytännöllisiä ohjeita avun saannista
Jälkipuinti soveltuu parhaiten sellaisille ryhmille, jotka tulevat toimimaan yhdessä myöhemminkin, jolloin jälkipuinti voi vahvistaa ryhmän psyykkistä toimintakykyä. Mikäli menettelyä sovelletaan satunnaiselle uhrijoukolle, on erityisen tarkkaan huolehdittava asianmukaisten jatkotoimien mahdollisuudesta. Kertaluontoinen jälkipuintijärjestely on riittämätön silloin, jos yksilön kohdalla tarvitaan varsinaista psykiatrista kriisihoitoa.
Traumaperäinen stressihäiriö Oireet Traumaattisen tapahtuman jatkuva uudelleen kokeminen Toistuvat, ahdistavat muistikuvat tapahtumasta Tapahtumaan liittyvät painajaisunet Hetkelliset takaumat ja toistumiskokemukset Voimakas ahdistuneisuus tapahtumasta muistuttavissa tilanteissa Fysiologiset reaktiot traumaattisesta tapahtumasta muistuttaviin ärsykkeisiin
Oireet (jatkoa) Traumaan liittyvien asioiden välttely ja reagointiherkkyyden turtuminen Pyrkimys välttää traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tuntemuksia, toimintoja, paikkoja tai ihmisiä Kykenemättömyys muistaa keskeisiä asioita tapahtumasta Yleisen kiinnostuksen lasku, vieraantuneisuuden tunne, tunneilmaisujen rajoittuneisuus, tulevaisuuden näkymien kapeutuminen
Oireet (jatkoa) Jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireet Unihäiriöt Ärtyisyys tai vihanpurkaukset Keskittymisvaikeudet Korostunut varuillaanolo Liiallinen säpsähtely
Hoito
Hoito Psykoterapeuttinen hoito EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) Kognitiivinen käyttäytymisterapia CBT (KBT) On jonkin verran näyttöä siitä, että traumakeskeinen KBT, EMDR ja stressinhallintaan tähtäävät psykoterapiamuodot ovat muita vaikuttavampia (Käypä hoito 2009)
Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) Prolonged exposure (pitkitetty altistus) Paras tutkimusnäyttö, erityinen PTSD:n hoitoon kehitetty hoito-ohjelma Välttämiskäyttäytymisen hoito altistamalla Trauman läpikäyminen hyvin systemaattisesti ja toistetusti Vertailevassa tutkimuksessa todettu tehokkaammaksi kuin EMDR (Taylor et al J Consult Clin Psychol. 2003 Apr;71(2):330-8)
Lääkehoito Lääkehoidon tavoitteena on lievittää oireita ja parantaa toimintakykyä niin, että potilas voi palata tavanomaisiin toimiinsa. Lääkehoitoa tulee harkita, jos potilas ei ole motivoitunut psykoterapiaan tai vaste siihen jää puutteelliseksi.
Lääkehoito Masennuslääkkeet Ensisijainen vaihtoehto Psykoosilääkkeet Ainakin osa lievittää oireisto