ERI-IKÄISTEN PALOMIESTEN TERVEYS JA TOIMINTAKYKY: 13 vuoden seurantatutkimus. Loppuraportti. Toimittaneet Anne Punakallio ja Sirpa Lusa

2011 ERI-IKÄISTEN PALOMIESTEN TERVEYS JA TOIMINTAKYKY: 13 vuoden seurantatutkimus Loppuraportti Toimittaneet Anne Punakallio ja Sirpa Lusa Työterveyslaitos ISBN 978-952-261-098-0 (pdf)

2 Saatteeksi Eri-ikäisten palomiesten 13 vuoden seurantatutkimus toteutettiin Työterveyslaitoksessa Terveys ja työkyky osaamiskeskukseen kuuluvan Fyysinen toimintakyky -tiimissä. Hankkeen mittaukset suoritettiin vuosina 2008-2009 ja loppuraportti valmistui maaliskuussa 2011. Tutkimuksen rahoituksesta vastasivat Palosuojelurahasto (päätös SM-2007-3521/Tu-3942) ja Työterveyslaitos. Merkittävä osuus tutkimuksen rahoituksessa oli fyysisen toimintakyvyn tutkimukseen ja/tai tutkimukseen savusukellusvarustuksessa osallistuneella yhdeksällä aluepelastuslaitoksella, joissa mahdollistettiin tutkittujen palomiesten mittauksiin osallistuminen ja järjestettiin kuljetus tutkimuslaboratorioihin. Helsingin pelastuslaitoksen liikunnanohjaaja Jorma Katajisalo sekä liikuntalääketieteen opiskelija Jussi Kirjavainen osallistuivat tutkimus savusukellusvarustuksessa osahankeen mittauksiin. Työterveyslaitoksesta toimintakykymittauksia Helsingissä ja Kuopiossa organisoivat ja suorittivat asiantuntija Heli Sistonen, tutkimusapulainen Kaarina Eklöf ja tutkija Henna Hämäläinen. Tutkimuksen lääketieteellisestä osuudesta vastasi kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm. Kliinisen fysiologian erikoislääkäri Tuula Lindholm suoritti myös terveystarkastuksia ja valvoi suorituskykytestejä. Tutkimuksen seurantaryhmään kuuluivat kirjoittajien lisäksi Pelastusylitarkastaja Taito Vainio sisäasiainministeriöstä, vanhempi opettaja Kari Kinnunen Pelastusopistolta, henkilöstöpalomestari Kalle Taipalinen ja liikunnanohjaaja Jorma Katajisalo Helsingin pelastuslaitokselta, puheenjohtaja Saila Lindqvist-Virkamäki Pelastusalan työterveyslääkärit ry:stä, toiminnanjohtaja Petri Hynninen Suomen palomiesliitosta, aluepalopäällikkö Jari Lehtinen Suomen palopäällystöliitosta ja työympäristötoimitsija Tuula Haavasoja Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta. Tutkimusta toteutettiin osana sisäasiainministeriön koordinoimaa Pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeen osahanketta "Työterveyttä ja -turvallisuutta ylläpitävän toiminnan kehittäminen". Seurantatutkimuksen onnistumisen mahdollisti palomiesten aktiivinen osallistuminen kaikkiin osahankkeisiin. Lämmin kiitos kaikille hankkeeseen eri tavoin osallistuneille. Kirjoittajat; Anne Punakallio, erikoistutkija 1, Sirpa Lusa, vanhempi tutkija, dos. 1, Harri Lindholm, erikoislääkäri 1, Ritva Luukkonen, erikoistutkija 1, Auli Airila, tutkija 1, Helena Miranda, erikoistutkija 1. 1 Työterveyslaitos, etunimi.sukunimi@ttl.fi, p. 030 474 1 Helsingissä 10.6.2011

3 Tiivistelmä Tausta Työurien pidentämisvaatimukset ovat herättäneet pelastuslaitokset kehittämään toimia, joilla tuetaan palomiesten selviytymistä työssään mahdollisimman pitkään. Palomiesten työhyvinvoinnin ylläpitoon tähtäävien toimintojen suunnitteluun tarvitaan tutkimustietoa palomiesten työssä selviytymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, kuten myös työn muutoksista ja muutostarpeista. Työterveyslaitoksella toteutettiin vuosina 1995 1996 laaja poikkileikkaus- ja vuonna 1999 seurantatutkimus Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky, joiden perusteella saatiin 3 vuoden seurantatietoa operatiivista työtä tekevien palomiesten työssä selviytymisestä. Pelastustyön vaatimukset ovat korkeat niin terveydentilan kuin fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kannalta. Työkyvyn ylläpitämiseksi riittävänä, on erityisen tärkeää havaita mahdollinen terveyden ja toimintakyvyn alenema jo varhaisessa vaiheessa. Terveyden, toiminta- ja työkyvyn muuttuminen pitkällä aikavälillä ja niihin vaikuttavien tekijöiden tarkempi selvittäminen sekä toimintakykytestien ennustearvon määrittäminen antaa lisätietoa varhaisen välittämisen näkökulmasta. Tässä raportoitua palomiesten 13 vuoden seurantatutkimusta toteutettiin vuosina 2008-2010. Tutkimus oli yksi vuosina 2007-2009 toteutetun sisäasiainministeriön koordinoiman Pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeen osahankkeen "Työterveyttä ja - turvallisuutta ylläpitävän toiminnan kehittäminen" projekteista. Tavoite Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella 13 vuoden seuranta-aikana tapahtuneita muutoksia eriikäisten palomiesten terveydessä, fyysisessä ja psyykkisessä toiminta- ja työkyvyssä sekä tarkastella muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä. Toisena tavoitteena oli selvittää miten toimintakykytestit ennustavat eri-ikäisten palomiesten työkykyä. Lisäksi tavoitteena oli kuvata työyhteisön toiminnan ja työn kehittämistarpeiden muutoksia sekä palomiesten kokemaa työn imua ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusasetelma, -aineisto ja -menetelmät Tutkimus on jatkoa vuosina 1996 ja 1999 toteutetulle tutkimuksille, joihin kuuluivat valtakunnallinen kyselytutkimus, fyysisen toimintakyvyn tutkimus ja tutkimus savusukellusvarustuksessa. Alkutilanteessa tutkittavat valittiin satunnaisotannalla kaikkiin osatutkimuksiin. Vuoden 2009 kyselylomake lähetettiin kaikille mahdollisille samoille palomiehille kuin alkukysely vuonna 1996 (n=1061). Lomakkeen palautti yhteensä 721 (68 %) palomiestä. Fyysisen toimintakyvyn tutkimukseen ja tutkimukseen savusukellusvarustuksessa kutsuttiin kaikki edelleen työssä olevat palomiehet (n=93 ja n=24), jotka osallistuivat alkumittauksiin 1996. Seurantatutkimuksen toimintakykymittauksiin osallistui 86 ja tutkimukseen savusukellusvarustuksessa osallistui 13 palomiestä. Seurantatutkimuksessa käytettiin pienillä lisäyksillä samoja tutkimusmenetelmiä kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa: kyselylomake, fyysisen toimintakyvyn ja motorisen toimintakyvyn testit sekä savusukellustestirata. Kyselylomakkeeseen kuuluu pääasiassa elintapoja, terveyttä, koettua työkykyä, psyykkistä toimintakykyä, työhyvinvointia, työtä ja sen kehittämistarpeita sekä työn imua koskevia kysymyksiä. Tulokset Palomiesten tupakointi väheni ja alkoholin käyttö sekä liikunnan harrastaminen lisääntyivät. Alkoholinkäytön lisäksi myös unihäiriöt lisääntyivät ja ilmiö oli havaittavissa jo alle 30-vuotiaiden palomiesten ryhmässä. Sairauksista suhteellisesti eniten lisääntyivät mielenterveyden häiriöt, jotka kymmenkertaistuivat, seuraavana tulivat viisinkertaistuneet verenkiertoelinten ja kolminkertaistuneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Tule-sairauksia esiintyi eniten vuonna 2009; lähes 60 %:lla vastanneista. Lääkärin toteamat tapaturmavammat lisääntyivät erityisesti nuoremmilla palomiehillä, vaikka pienemmät loukkaantumiset vähenivät. Noin joka neljännellä kivut pahenivat selässä, niskassa ja olkapäässä. Lähes joka toisella oli ollut iskiastyyppisiä selkäkipuja jossain vaiheessa seuranta-aikaa. Erityisen paljon oli myös palomiehiä, joiden polvikivut pahenivat. Palomiehet kokivat terveytensä samantasoiseksi kuin muukin väestö, mutta oman työkykynsä he arvioivat ja työkykyindeksin arvot jäivät keskimääräistä huonommalle tasolle.

4 Yksilöllisillä tekijöillä oli vaikutusta sekä tule-oireisiin että työkykyyn, mutta pidemmällä aikavälillä korostuivat työn organisointiin ja tekemiseen, työyhteisöön sekä johtamiseen liittyvien seikkojen yhteys työkykyyn. Suurin osa palomiehistä arvioi psyykkiset voimavaransa vähintään keskinkertaisiksi ja noin 40 % koki keskimääräistä korkeampaa työn imua. Viidennes palomiehistä koki voimavaransa kuitenkin heikoiksi ja noin 40 %:lla työn imun kokeminen oli vähäistä. Hyvä paineensietokyky ennakoi hyviä psyykkisiä voimavaroja 13 vuoden seurannassa. Vastaavasti monet työn tekemiseen liittyvät, kuten vaikutusmahdollisuudet ja palautteen saaminen, sekä työyhteisöön liittyvät seikat olivat yhteydessä työn imuun. Muun muassa esimieheltä saatavan tuen ja tietojen ja taitojen käyttömahdollisuuksien, koettiin lisääntyneen. Sen sijaan etenemismahdollisuudet olivat heikentyneet ja vaikeiden työtehtävien koettiin lisääntyneen merkitsevästi. Hyvää työn kokonaishallintaa ennustivat hyvät tiedolliset ja taidolliset valmiudet työhön, mahdollisuus käyttää tietojaan työssä sekä hyvät vaikutusmahdollisuudet. Palomiesten lihaksiston sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön keskimääräinen toimintakyky sekä kehon hallinta heikkenivät ja BMI suureni 13 vuoden aikana. Yksilötasolla aerobisen kunnon lasku oli enimmillään 4 % vuodessa. Ikäryhmästä riippumatta, osalla tutkituista fyysinen kunto oli kuitenkin pysynyt ennallaan tai jopa parantunut. Säännöllinen liikunnan harrastaminen sekä erityisesti liikunnan viikoittainen toistuvuus ennustivat sekä aerobisen, että lihaskunnon säilymistä hyvänä. Palomiesten liikunnan harrastamisella ei ollut yhteyttä kehon hallintaan eikä liikkuvuuteen mikä selittyi palomiesten lajivalinnoilla; tutkitut ilmoittivat harrastavansa eniten yleiskunnon kehittämistä ja seuraavina lihaskuntoharjoittelua tai painonnostoa kuntosalilla. Kehon hallinnan kehittäminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä heikko tasapainonhallinta ja ketteryys olivat merkitseviä riskitekijöitä palomiesten itsearvioiman fyysisen työkyvyn heikkenemiselle 3 ja 13 vuoden aikana. Vuonna 2009 53 57-vuotiaiden palomiesten kehon rasvaosuus, rasvamassa ja BMI olivat terveyden ja työn vaatimuksiin perustuvia suositusarvoja korkeammat ja vastaavasti lihasmassa oli alhainen. Myös valtimoseinämien jäykistyminen oli yhteydessä korkeampaan ikään, liikunnan vähäisyyteen ja kestävyyskunnon ikää nopeampaan laskuun. Seuranta-aikana vähintään kohtalaisen hyvänä säilynyt kestävyyskunto suojasi valtimoita jäykistymiseltä. Johtopäätökset ja suositukset Sairauksia, erityisesti tule-sairauksia ja oireita, esiintyi palomiehillä paljon. Niiden lisääntyminen ja koetun työkyvyn huononeminen, lisääntyneiden unihäiriöiden ja runsaamman alkoholinkäytön ohella, tulee huomioida pelastuslaitosten työhyvinvointitoiminnassa. Pelastuslaitoksissa voidaan kokonaisvaltaisella toiminnalla vaikuttaa työkyvyttömyyden kannalta tärkeimpiin riskitekijöihin, mikä vaatii kaikkien osapuolten pitkäaikaista ja -jänteistä sitoutumista. Palomiesten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kehittää kuormittavien työtilanteiden hallintaa, erilaisia urapolkuja sekä etenemismahdollisuuksia myös horisontaalisesti. Oleellista on osaamisen kehittäminen työn muuttuessa ja monipuolistuessa. Työn voimavaroja, kuten työntekijöiden välisiä suhteita, vaikutusmahdollisuuksia ja palautteen saamista, kehittämällä voidaan vaikuttaa työn imuun, joka puolestaan vaikuttaa myönteisesti työn kokonaishallintaan, koettuun terveyteen ja elämään tyytyväisyyteen. Jotta pelastajan fyysinen toimintakyky säilyisi riittävänä iän karttuessakin, liikuntaharjoittelun tulee ennen kaikkea olla monipuolista, säännöllistä ja tapahtua useamman kerran viikossa. Ainoastaan osallistuminen työvuoroliikuntaan ei riitä ylläpitämään pelastajan fyysistä suorituskykyä työn vaatimuksiin nähden riittävällä tasolla. Useita kertoja viikossa tehty liikuntasuoritus on hyödyllisempi kuin vain kerran kaksi viikossa äärirajoille tehty harjoitus. Myös valtimoseinämien joustavuuden säilyttämiseksi kestävyysliikunnan tulisi olla säännöllistä. Erityisesti ikääntyessä palomiesten liikuntaharjoittelussa on välttämätöntä huomioida rasva- ja lihasmassan suhde. Oikean tyyppisellä aerobisella ja lihaskuntoharjoittelulla ehkäistään rasvamassan lisääntyminen ja varmistetaan lihasmassan säilyminen riittävänä. Liikehallinnan kehittämisen sekä liikkumistapaturmien ehkäisyn kannalta liikkuvuutta, nopeusvoimaominaisuuksia sekä ketteryyttä ja tasapainonhallintaa kehittäviä harjoitteita on lisättävä. Osana työkyvyn arviointia ja seurantaa, kehon hallinnan testaus saattaa olla hyödyllistä palomiesten varhaisvaiheen työkyvyn fyysisten edellytysten heikkenemisen havaitsemiseen. Valtimojäykkyyden mittaus edellyttää erityislaitteistoa. Erityisesti yhdessä muiden fysiologisten mittausten kanssa se auttaa varhain tunnistamaan fyysisesti vaativan ja stressille altistavan pelastusalan henkilöstön riskiryhmiä. Pelastusalan kuntoutukseen ja työkyvyn arviointeihin keskittyneissä yksiköissä olisi hyödyllistä liittää valtimojäykkyyden varhaisten muutosten mittaus osaksi kaikkien yli 40-vuotiaiden palomiesten terveystarkastuksia. Raportin poikkileikkausosassa (C) on myös avovastauksina palomiesten ajatuksia pelastuslaitosten työhyvinvoinnin kehittämisestä.

5 Sisällysluettelo Saatteeksi... 2 Tiivistelmä... 3 Sisällysluettelo... 5 A) Tutkimushankkeen tausta tavoitteet ja menetelmät... 6 1. Tausta...6 2. Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusasetelma...9 2.1. Tavoitteet... 9 2.2. Tutkimusasetelma... 10 3. Tutkimusaineisto ja -menetelmät... 11 3.1. Tutkitut palomiehet... 11 3.1.1. Kyselytutkimus... 11 3.1.2. Fyysisen toimintakyvyn tutkimus... 13 3.1.3. Tutkimus savusukellusvarustuksessa... 16 3.2. Tutkimusmenetelmät... 16 3.2.1. Kyselytutkimus... 16 3.2.2. Fyysisen toimintakyvyn tutkimus... 17 3.2.3. Tutkimus savusukellusvarustuksessa... 20 3.3. Tilastolliset menetelmät ja aineiston analyysi... 22 B) Tulokset: 13 vuoden seurantatutkimus: osaraportit... 23 Kyselytutkimus: osaraportit 4-8... 23 4. Palomiesten elintapojen ja terveydentilan muutokset 3 ja 13 vuoden seuranta-aikana... 23 5. Palomiesten tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja oireiden muutokset 3 ja 13 vuoden seuranta-aikana... 31 6. Palomiesten koetun työkyvyn muuttuminen ja työkykyä ennustavat tekijät 3 ja 13 vuoden seuranta-aikana... 37 7. Palomiesten psyykkisen hyvinvoinnin, työyhteisön toimivuuden ja työn kehitystarpeiden muutokset 10 ja 13 vuoden seuranta-aikana sekä psyykkisiä voimavaroja ennustavat tekijät.. 43 8. Palomiesten kokema työn imu, siihen yhteydessä olevat tekijät sekä työn imun yhteys elämään tyytyväisyyteen ja terveyteen... 54 Fyysisen toimintakyvyn tutkimus: osaraportit 9-12... 62 9. Fyysisen toimintakyvyn muutokset ja niitä ennustavat yksilölliset tekijät 3 ja 13 vuoden seuranta-aikana... 62 10. Koetun työkyvyn muutosta ennustavat fyysisen toimintakyvyn testitulokset 3 ja 13 vuoden seuranta-aikana... 74 11. Eri-ikäisten palomiesten tasapainonhallinnan muutokset 10 vuoden aikana... 79 12. Muutokset kuormittumisessa savusukellustestiradalla ja motorisessa suorituskyvyssä 13 vuoden aikana... 82 C) Tulokset: Vuoden 2009 poikkileikkaustutkimus... 86 13. Kyselytutkimus... 86 14. Valtimoiden kunnon ja kehon koostumuksen tutkimus... 100 D) Hankkeen johtopäätökset ja suositukset...104 Lähteet...108

A) Tutkimushankkeen tausta tavoitteet ja menetelmät 6 1. Tausta Pelastustyön vaatimukset terveydelle ja toimintakyvylle ovat korkeat. Tällöin hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ovat yhdessä hyvän osaamisen kanssa välttämätön perusta työkyvyn riittävyydelle. Myös työyhteisön toimivuudella ja esimiestyöllä on suuri merkitys siihen, miten pelastaja jaksaa työssään. Pelastajan työ sisältää sydäntä ja verenkiertoa, tuki- ja liikuntaelimiä sekä motoriikan hallintaa voimakkaasti kuormittavia fyysisiä työtehtäviä, henkistä stressiä ja vuorotyötä. Useissa tehtävissä turvallinen ja tehokas suoriutuminen edellyttävät pelastajalta hyvää hengitys- ja verenkiertoelimistön ja lihaksiston suorituskykyä sekä kehon ja liikkeiden hallintaa. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa savusukellus, sammutus- ja jälkiraivaus, kattotyöskentely sekä uhrien ja potilaiden kantaminen (Holmér ja Gavhed 2007, Lusa 1994). Vaihtelevat lämpöolot ja heikko valaistus, hankalat kulkureitit sekä palonsuojavarustuksen käyttö lisäävät fyysistä kuormitusta (Ilmarinen ym. 2008, Louhevaara ym. 1995, Punakallio ym. 2003). Edellä kuvatuissa työtilanteissa myös tapaturmariski on korkea. Yli puolet (55 %) pelastajien työtapaturmista tapahtuu liikkuessa ja 15 % sattuu kannettaessa käsin pelastettavia ja tavaroita (TVL 2003 2007). Lisäksi pitkien työvuorojen aiheuttama väsymys ja fyysinen kuormittuneisuus heikentävät muun muassa tasapainonhallintaa (Sobeih ym. 2006, Nagy ym. 2004). Heikentynyt motorinen toimintakyky ja rajoittunut liikkuvuus saattavat myös altistaa TULE-oireille ja tapaturmille (Taimela ja Kujala 1992, Takala ja Viikari-Juntura 2000). Palo- ja pelastustilanteiden vaarallisuus, ennalta-arvaamattomuus, aikapaine sekä vaatimus nopeisiin ratkaisuihin ja tehokkaaseen toimintaan asettavat suuria vaatimuksia psyykkiselle toimintakyvylle. Kuten itse hälytystilanne, altistaa myös palomiehen roolissa oleminen psyykkiselle paineelle (Fullerton ym. 1992). Oman turvallisuuden lisäksi palomiehet ovat vastuussa pelastettavien turvallisuudesta usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Avuttomien uhrien pelastaminen ja tieto, että lapset ovat palavassa talossa, ovat henkisesti kuormittavimpia tilanteita pelastustyössä (Boxer ja Wild 1993). Yhtälailla jatkuva varuillaolo kuin arvaamattomat hälytystilanteet edellyttävät työyhteisöltä hyvää yhteishenkeä. Pelastajan työssä tarvitaan kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa hyvinkin vaikeissa ja stressaavissa tilanteissa. Vuorotyö lisää merkittävästi työn psyykkistä ja fyysistä kuormittavuutta. Vuoro- ja yötyö tehostaa myös erilaisten ympäristön stressitekijöiden, kuten melun ja epäsopivan valaistuksen aiheuttamia vaikutuksia (Rutenfranz ym. 1985). Työn vaatimuksiin nähden riittämätön toimintakyky saattaa olla osasyy pelastajien työkyvyttömyyseläkkeisiin. Pelastusalalta jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 50-

7 vuotiaana (KEVA 1998-2007). Yleisimmät syyt ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (44 %), mielenterveyden häiriöt (14 %) ja verenkiertoelimistön sairaudet (14 %). Pelastushenkilöstön keski-ikä vaihtelee alueittain. Pelastushenkilöstön ikääntyessä tarvitaan tehokkaita toimia, joilla tuetaan heidän selviytymistään työssään työuran eri vaiheissa. Pelastushenkilöstön työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitoon tähtäävien toimintojen suunnitteluun tarvitaan tutkimustietoa palomiesten terveydestä, toiminta- ja työkyvystä ja niihin vaikuttavista ja ennustavista tekijöistä, kuten myös työn muutoksista ja muutostarpeista. Työterveyslaitoksella toteutettiin vuosina 1996 laaja poikkileikkaustutkimus Eri-ikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky ja siihen liittyvä seurantatutkimus vuonna 1999. Tutkimusten perusteella saatiin kattava kuva eri-ikäisten operatiivista työtä tekevien palomiesten työssä selviytymisestä. Tulosten perusteella voitiin edelleen suositella pitkittäistutkimuksen tekemistä, jossa päästään tarkastelemaan muun muassa työkyvyn muutoksia ennakoivia tekijöitä 13 vuoden seuranta-aikana. Pelastustoimi on ollut koko seurantatutkimuksen ajan monien muutosten ja tapahtumien pyörteissä. Kaikilla näillä tapahtumilla on merkitystä myös henkilöstön työhyvinvointiin. Uusi pelastustoimilaki (1999/561) säädettiin vuonna 1999. Pelastustoimen ennaltaehkäisevän työn kohde laajeni tuolloin kattamaan tulipalojen ehkäisyn ja muut onnettomuudet. Ennaltaehkäisyn määriteltiin koskevan kaikkia onnettomuuksia, ellei niitä oltu erikseen säädetty muiden viranomaisen hoidettavaksi. Kolmanneksi pelastustoimen tehtäväksi säädettiin väestönsuojelu. Pelastustoimen aluejako 22 aluepelastuslaitokseen toteutettiin 2000-luvun alussa. Samoihin aikoihin toteutettiin hätäkeskuslain (18.2.2000/157) muutos, jossa saatettiin pelastustoimi, poliisitoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi yhteisen hätäkeskusjärjestelmän piiriin. Pelastustoiminnassa tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet palomiehen työnkuvaa. Esimerkiksi ensivastetehtäviä oli 1990-luvun puolivälissä noin 5500 kpl ja vastaavasti runsaan kymmenen vuoden päästä jo yli 25 000 (Pronto). Vastaavana aikana tulipalojen määrä on pysynyt lähes samana kun taas tarkistus- ja varmistustehtävät ovat kymmenkertaistuneet ja muihin onnettomuuksiin liittyvät tehtävät myös kasvaneet huomattavasti. Pelastuslaki (2003/468) uudistui jälleen vuonna 2003. Viimeisimmän pelastuslakiuudistuksen eduskuntakäsittely on päättynyt, laki on vahvistettu ja astuu voimaan 1.7.2011 (2011/379). Uudessa laissa määritellään muun muassa aiempaa selkeämmin eri tahojen vastuut pelastustoimen tehtävien hoitamisessa ja korostetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvan toiminnan tärkeyttä. Palomiesten eläkeiän nosto 55 vuodesta 65-vuoteen tapahtui vuonna 1992 ennen tämän seurantatutkimuksen alkumittauksia, jotka tehtiin loppuvuodesta 1995 jatkuen kevääseen 1996. Mittaukset ajoittuivat vuoden 1995 palomieslakon jälkeen. Tutkimuksen kolmen vuoden seuranta toteutettiin pian toisen palomieslakon jälkeen (1998-1999). Merkittävää oli myös hallituksen

8 linjaus olla alentamatta palomiesten eläkeikää vuonna 2009. Tämä ajoittui juuri 13 vuoden seurantamittausten keskivaiheille. Palomiesten työkyvyn arviointiohjeistus on täsmentynyt 13 vuoden aikana. Vuonna 1991 sisäasiainministeriö julkaisi Savusukellusohjeen, jossa määriteltiin, että savusukeltavan palomiehen fyysisen kunnon tulisi vastata vähintään kuntoluokkaa hyvä (Sisäasiainministeriö 1991). Työterveyslaitoksen tutkimushankkeisiin perustuen kehitettiin testit, niiden luokitukset ja suositusarvot työkyvyn fyysisten edellytysten arviointiin ja seurantaan (Lusa 1994). Savusukellusohje päivitettiin vuonna 2004 ja Pelastussukellusohje, jota sovelletaan savusukelluksen lisäksi myös kemikaali- ja vesisukellukseen sekä pintapelastukseen, julkaistiin vuonna 2007. Korkealla työskentely pelastustoimessa -ohjeessa (Sisäasiainministeriö 2005) pelastajilta edellytetään vähintään tyydyttävän lihaskunnon lisäksi myös hyvää kehon hallintaa ja tasapainoa. Työkyvyn ylläpitämisessä ammatissa, jossa työn vaatimukset ovat hyvin korkeat niin terveydentilan kuin fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kannalta, on erityisen tärkeää havaita mahdollinen terveyden ja toimintakyvyn alenema mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työssä jaksamisen kannalta on oleellista vastaako palomiehen terveydentila ja toimintakyky työn vaatimuksia. Jos vaatimukset toistuvasti ylittävät toimintakyvyn tason, työntekijä ylikuormittuu. Mitä aikaisemmin toimintakyvyn heikkeneminen tulee ilmi, on sen kohentaminen työn vaatimuksia vastaavaksi helpompaa. Terveyden, toiminta- ja työkyvyn muuttuminen 13 vuoden aikavälillä ja niihin vaikuttavien tekijöiden tarkempi selvittäminen sekä toimintakykytestien ennustearvon määrittäminen antaa monipuolisesti lisätietoa varhaisen välittämisen näkökulmasta. Palomiesten 13 vuoden seurantatutkimuksen toteuttamiseen saatiin lisäperusteluja sisäasianministeriön pelastajien työssä selviytymistä selvittävän työryhmän väli- ja loppuraporttien (2005a, 2006) johtopäätöksistä, joiden mukaan pelastajien terveyden ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen vaatii toimenpiteitä. Hanketta toteutettiin osana sisäasiainministeriön koordinoimaa Pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeen osahanketta "Työterveyttä ja -turvallisuutta ylläpitävän toiminnan kehittäminen" (Lusa ym. 2010a, Sisäasiainministeriö 2009). Tutkimuksen yhteistyötahoja olivat osallistuvat pelastuslaitokset, Pelastusopisto ja Pelastusalan työterveyslääkärit PATRIX ry.

9 2. Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusasetelma 2.1. Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella 13 vuoden seuranta-aikana tapahtuneita muutoksia eriikäisten palomiesten terveydessä, fyysisessä ja psyykkisessä toiminta- ja työkyvyssä sekä tarkastella muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä. Toisena tavoitteena oli selvittää miten toimintakykytestit ennustavat eri-ikäisten palomiesten työkykyä. Lisäksi tavoitteena oli kuvata työyhteisön toimintaan ja työn kehittämistarpeisiin liittyviä muutoksia sekä palomiesten kokemaa työn imua ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Seurantatutkimuksen tutkimuskysymykset: Kyselytutkimus 1. Mitä muutoksia tuki- ja liikuntaelinten oireiden ja sairauksien sekä muiden sairauksien esiintyvyydessä on tapahtunut 13 vuoden seuranta-aikana eri-ikäisillä palomiehillä? 2. Mitkä tekijät vaikuttavat tuki- ja liikuntaelinten oireiden pysyvyyteen ja ilmaantuvuuteen? 3. Miten työkykyindeksillä arvioitu työkyky sekä psyykkinen toimintakyky on muuttunut 13 vuoden seuranta-aikana eri-ikäisillä palomiehillä ja mitkä tekijät ennustavat muutoksia? 4. Miten työn kehitystarpeet ovat muuttuneet 13 vuoden aikana? 5. Kokevatko eri-ikäiset palomiehet työn imua ja mitkä työn vaatimus- ja voimavaratekijät ovat siihen yhteydessä? Fyysisen toimintakyvyn tutkimus 6. Miten fyysinen toimintakyky on muuttunut 13 vuoden seuranta-aikana eri-ikäisillä palomiehillä ja mitkä tekijät selittävät muutoksia? 7. Ennustavatko fyysisen toimintakyvyn testit tulevaa työkykyä? Tutkimus savusukellusvarustuksessa 8. Miten savusukellustestiradan ja motorisen suorituskyvyn tulokset savusukellusvarustuksessa ovat muuttuneet 13 vuoden seuranta-aikana eri-ikäisillä palomiehillä ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet muutoksiin? 9. Ennustavatko testiradan ja motorisen suorituskyvyn tulokset tulevaa toiminta- ja työkykyä? Vuoden 2009 poikkileikkaustutkimuksen tutkimuskysymykset: Kyselytutkimus 1. Kuinka paljon vastanneista on pelastussukelluskelpoisia ja minkälaisia ovat pelastussukelluskelpoisuuden puuttumisen syyt ja korvaavat tehtävät? 2. Minkälaista palautetta palomiehet saavat fyysisestä kunnostaan ja sen kehittämisestä? 3. Minkälaisia kokemuksia ja kehittämisehdotuksia palomiehillä on kuntoutuskursseista? 4. Miten pitkien sairauspoissaolojen jälkeinen töihin paluu on järjestetty? 5. Minkälainen työn tavoitteiden ja toimintaympäristön hallinta palomiehillä on ja mitkä työhön liittyvät tekijät ovat toimintaympäristön hallintaan yhteydessä? 6. Kuinka merkittäviksi työssä tapahtuneet muutokset koettiin? 7. Esiintyykö pelastuslaitoksissa kiusaamista ja epätasa-arvoista kohtelua? Fyysisen toimintakyvyn tutkimus 1. Minkälainen on eri-ikäisten palomiesten verisuonten kunto ja kehon koostumus?

10 2.2. Tutkimusasetelma Tutkimus on seurantatutkimus, jossa alkumittaukset tehtiin vuosina 1995-96, ensimmäinen seuranta toteutettiin kolmen vuoden kuluttua 1999 ja 13 vuoden seuranta 2008-09. Tutkimuskokonaisuus käsittää kysely- ja fyysisen toimintakyvyn tutkimuksen sekä tutkimuksen savusukellusvarustuksessa (kuva 1). Alkumittauksista käytetään vuosilukua 1996, 3 vuoden seurannasta 1999 ja 13 vuoden seurannasta eli loppumittauksista vuotta 2009. POIKKILEIKKAUS 1995-1996 SEURANTA 1999 2008-2009 KYSELYTUTKIMUS Koko Suomi KYSELYTUTKIMUS Koko Suomi KYSELYTUTKIMUS Koko Suomi otanta vastasi 1124 825 vastasi 794 vastasi 725 FYYSISEN TOIMINTAKYVYN TUTKIMUS FYYSISEN TOIMINTAKYVYN TUTKIMUS FYYSISEN TOIMINTATA- KYVYN TUTKIMUS Keski-Suomi Etelä-Suomi otanta mitattiin 210 187 Keski-Suomi Etelä-Suomi mitattiin 137 karsiutui 50 Keski-Suomi Etelä-Suomi mitattiin 86 karsiutui 59 TUTKIMUS SAVUSU- KELLUSVARUSTUK- SESSA TUTKIMUS SAVUSU- KELLUSVARUSTU- KSESSA TUTKIMUS SAVUSU- KELLUSVARUSTUK- SESSA Etelä-Suomi otanta mitattiin 60 53 Etelä-Suomi mitattiin 30 karsiutui 23 Etelä-Suomi mitattiin 13 karsiutui 17 TULOSMUUTTUJAT Terveydentila, työkyky, psyykkinen ja fyysinen toimintakyky, kuormittuminen savusukellustestiradalla Kuva 1. Tutkimusasetelma

11 3. Tutkimusaineisto ja -menetelmät 3.1. Tutkitut palomiehet Kolmentoista vuoden seurantatutkimuksen kyselylomakkeen palautti 721 palomiestä (68,0 %). Fyysisen toimintakyvyn testeissä kävi 86 palomiestä ja tutkimukseen savusukellusvarustuksessa osallistui yhteensä 13 tutkittavaa. Aineisto on kuvattu osatutkimuksittain seuraavissa luvuissa. 3.1.1. Kyselytutkimus 13-vuoden seurantatutkimuksen kyselylomake lähetettiin 1061 palomiehelle maaliskuussa 2009 riippumatta siitä, oliko palomies vastannut aikaisempiin kyselyihin. Alkumittauksissa palomiehet valittiin satunnaisotannalla (n=1124) kaikista Suomen vakinaisista palomiehistä (Lusa-Moser ym. 1997a). Valinta tehtiin operatiivisesta henkilöstöstä ja rajattiin pääosin koskemaan ammattinimikkeitä palomies, palomies-sairaankuljettaja, ylipalomies, paloesimies ja palomestari. Fyysisen toimintakyvyn tutkimuksen tutkittavat kuuluivat 1124 valitun joukkoon. Satunnaisotannalla 1996 valituista 5 oli muuttanut ulkomaille, 10 palomiehen osoitetta ei ollut saatavilla ja 48 oli kuollut seuranta-aikana. Yhteensä 63 palomiestä ei tavoitettu. Lomake lähetettiin uudelleen huhtikuussa sekä toukokuussa niille, jotka eivät palauttaneet ensimmäistä/toista seurantatutkimuksen kyselyä. Kyselyn palautti kaikkiaan 721 palomiestä (68,0 %). Palautetuista lomakkeista 16 oli tyhjiä. Aineiston lopullinen koko oli 705 palomiestä. joista 488 työskenteli edelleen paloalalla. Heistä 35 oli kyselyhetkellä sairauslomalla tai muulla vapaalla. Vanhuuseläkkeelle oli jäänyt 129 ja 59 oli erilaisilla eläkkeillä. Alaa vaihtaneita oli 29 (taulukko 1). Kaikkien vastanneiden keski-ikä oli 51,6 (35-72) vuotta ja työssä olevien 48,3 (35-62) vuotta. Taulukko 1. Kaikkien vastanneiden jakautuminen työn, eläkkeen ym. mukaan, (n=705). Oletko tällä hetkellä Ansiotyössä palo/pelastusalalla 64,8 (453) Vuorotteluvapaalla 0,7 (5) Opintovapaalla 0,7 (5) Sairauslomalla 3,3 (23) Kuntoutustuella 0,1 (1) Osatyökyvyttömyyseläkkeellä 0,1 (1) Työkyvyttömyyseläkkeellä 7,1 (50) Osa-aikaeläkkeellä 0,1 (1) Yksilöllisellä varhaiseläkkeellä 0,9 (6) Vanhuuseläkkeellä 18,4 (129) Työtön 0,3 (2) Ansiotyössä muulla alalla 4,1 (29) Muu, mikä - % vastanneista (n) Työkyvyttömyyseläkkeelle (n=59) tai sairauslomalle (n=23) jäätiin useimmiten tuki- ja liikuntaelinten ongelmien vuoksi (50 palomiestä). Alle viiden kuukauden sairauslomalla oli 13

12 vastannutta ja kahdeksan sairausloma kesti 8-12 kuukautta. Seuraaviksi yleisimpiä työkyvyttömyyden syitä olivat verenkiertoelimistön sairaudet (13) ja mielenterveyden ongelmat (8) ja edelleen keuhkosairaudet (7) ja pahanlaatuiset kasvaimet (4). Alan vaihtamisen syyksi ilmoitettiin useimmiten (n=14) uudet haasteet, mielenkiintoisemmat tehtävät tai yrittäjyys. Fyysinen syy oli syynä kuudessa alan vaihdoksessa ja psyykkiseksi luokiteltu syy viidessä. Alan kulttuuri tai alan kiinnostamattomuus sekä perhesyyt olivat myös syinä alan vaihtamiseen (n=4). Alan vaihtajia oli vuosien 1994-97 aikana seitsemän ja vastaavasti 2000-08 17. Vuoden 2009 kyselyyn vastanneista palomiehistä 329 (50,9 %) oli kunnista, joiden asukasluku oli yli 50 000. Vastanneista 237 (36,7 %) oli kunnista, joiden asukasluku oli 15 50 000 ja 80 (12,4 %) kunnista, joiden asukasluku oli alle 15 000. Kyselyyn vastanneet sijoittuivat kaikkiin aluepelastuslaitoksiin (taulukko 2). Tarkasteltaessa omana ryhmänään edelleen työelämässä olevia, he sijoittuvat prosentuaalisesti taulukon 2 tavoin aluepelastuslaitoksiin. Taulukko 2. Kaikkien vastanneiden sijoittuminen aluepelastuslaitoksiin, (n=705). Aluelaitos % vastanneista (n) 1. Helsinki 12,4 (81) 2. Länsi-Uusimaa 5,8 (38) 3. Keski-Uusimaa 9,5 (62) 4. Itä-Uusimaa 2,9 (19) 5. Varsinais-Suomi 6,6 (43) 6. Kanta-Häme 3,4 (22) 7. Päijät-Häme 4,3 (28) 8. Kymenlaakso 3,7 (24) 9. Etelä-Karjala 2,3 (15) 10. Etelä-Savo 3,7 (24) 11. Keski-Suomi 5,2 (34) 12. Pirkanmaa 6,7 (44) 13. Satakunta 5,8 (38) 14. Etelä-Pohjanmaa 2,0 (13) 15. Pohjanmaa 1,8 (12) 16. Keski-Pohjanmaa 0,9 (6) 17. Pohjois-Savo 9,9 (65) 18. Pohjois-Karjala 5,3 (35) 19. Jokilaaksot 1,4 (9) 20. Kainuu 1,2 (8) 21. Oulu-Koillismaa 2,0 (13) 22. Lappi 3,5 (23) Loppukyselyyn vastanneet, edelleen työssä olevat palomiehet (n=488), olivat olleet pelastuslaitoksen palveluksessa keskimäärin 25 (3-39) vuotta ja nykyisessä tehtävässä 17 (0-37) vuotta. Vastanneiden ammattinimikkeet ovat taulukossa 3.

13 Taulukko 3. Työssä olevien palomiesten ammattinimikkeet, (n=488). Ammattinimike % vastanneista (n) Palomies 23,7 (115) Palomies-sairaankuljettaja/ensihoitaja 17,5 (85) Muu sairaankuljetuksessa työskentelevä 1,0 (5) Ylipalomies 24,9 (121) Paloesimies 15,5 (75) Ruisku-/asema-/vuoromestari 2,9 (14) Palomestari 7,6 (37) Palo/pelastuspäällikkö, Apulaispalo-/pelastuspäällikkö 3,3 (16) Muu päällikkö/johtaja 1,2 (6) Palotarkastaja, Opetus-/suunnittelutehtävissä työskentelevä 1,0 (5) Muu 0,6 (3) Vuoden 1996 aineistosta jätti vuonna 2009 vastaamatta 235 palomiestä (keski-ikä vuonna 1996 39,5, vaihteluväli 24-59 vuotta). Vuoden 2009 kyselyyn vastasi 111 sellaista palomiestä, jotka eivät vastanneet vuoden 1996 kyselyyn, keski-ikä vuonna 2009 50 (36-68 vuotta). Alku- ja loppu kyselyihin (1996 ja 2009) vastasi siten 590 palomiestä, keski-ikä vuosina 1996 38,9 (22-59) ja 2009 51,9 (35-72) vuotta. Kaikista vastanneista 495, keski-ikä vuonna 2009 51,8 (35-72), vastasi kyselyihin joka kerta. Edelleen työelämässä olevista palomiehistä 360 vastasi kyselyihin jokaisella kerralla: 1996, 1999, 2009. Joka kerta vastanneiden keski-iät (vaihteluväli) olivat 35,7 (22-49), 38,7 (25-52) ja 48,7 (35-62), vuotta. 3.1.2. Fyysisen toimintakyvyn tutkimus Fyysisen toimintakyvyn tutkimukseen kutsuttiin kaikki edelleen työssä olevat palomiehet (n=93), jotka osallistuivat alkumittauksiin 1996. Alkumittauksissa yhteensä 210 palomiestä (palomies, palomies-sairaankuljettaja, ylipalomies, paloesimies, palomestari.) valittiin satunnaisotannalla 28 paikkakunnalta: Etelä-Suomesta valittiin 110 ja Keski-Suomesta 100 tutkittavaa ikäryhmistä 30 34-, 40 44- ja 50 54-vuotiaat (Punakallio ym. 1997a). Alkumittauksissa testattiin yhteensä 187 palomiestä. Karsiutumisen pääasiallisina syinä olivat sairausloma (n=11) tai haluttomuus osallistua tutkimukseen, joko terveyteen liittyvistä, tai muista henkilökohtaisista syistä (n=9) (Punakallio ym. 1997a). Yhteensä 101 palomiestä karsiutui 13 vuoden seurantamittauksista alkumittauksiin verrattuna (taulukko 4). Vuoden 1999 karsiutuneista 8 palomiestä testattiin loppumittauksissa 2009. Karsiutuneiden määrää nostaa vanhimman tutkimusryhmän (alkumittauksissa 50-54-vuotiaat) (n=64) siirtyminen kokonaisuudessaan eläkkeelle. 2009 mittauksista karsiutuneista 14 oli erilaisilla työkyvyttömyyseläkkeillä tai sairauslomalla. Yhteensä kahdeksan oli vaihtanut alaa edellisen poikkileikkauksen jälkeen (taulukko 4).

14 Taulukko 4. Syyt fyysisen toimintakyvyn seurantamittauksista 1999 ja 2009 karsiutumiseen ikäryhmittäin, lukumäärä. Karsiutumisen syyt Ikä, vuotta Ikä, vuotta Siirtynyt eläkkeelle Seuranta 1999 Seuranta 2009 33-39 43-49 53-56 Yhteensä 43-47 53-57 63-67 Yhteensä Työeläke 20 20 27 27 Työkyvyttömyyseläke - tuki- ja liikuntaelinsairaudet - hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet - mielenterveyden ongelmat 1 1 4 4 1 1 3 3 1 1 - hermoston sairaudet 3 3 Sairausloma 6-12 kk Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet Tutkimusajankohtana sairaana (infektio) Virkavapaalla 1 1 2 2 2 2 3 5 2 2 1 1 Vaihtanut työpaikkaa 1 1 6 2 8 Kuollut 1 1 1 3 1 2 3 Ei halunnut osallistua - terveyteen ja kuntoon liittyvä syy - muu henkilökohtainen syy - jää pian eläkkeelle 3 3 1 5 1 7 2 2 4 1 1 6 2 2 4 Yhteensä 7 11 32 50* 11 19 29 59* * 1999 testeistä karsiutuneista 8 osallistui vuonna 2009. Vuoden 2009 seurantamittauksiin osallistui yhteensä 86 tutkittavaa (43-47 v n=52, 53-57 v n=34). Testeittäin osallistumismäärät vaihtelevat n=68-86, koska osalle tutkituista ei terveydellisistä syistä voitu suorittaa kaikkia toimintakykytestejä (taulukko 5). Seurantamittauksiin osallistuneista 78 osallistui testeihin kaikilla kerroilla: 1996, 1999 ja 2009. Heidän keski-ikä (vaihteluväli) oli vuonna 1996 35,9 (30-44) vuotta ja vuonna 2009 48,9 (43-57) vuotta. Yhteensä 74 tutkittavaa osallistui alkumittauksiin sekä palautti kyselylomakkeen kaikilla kerroilla. Heidän keski-ikä vuosina 1996 ja 2009 oli: 37,3 (30-44) ja 48,7 (43-57) vuotta. Ikävakioituna koettu fyysinen työkyky ja fyysisen suorituskyvyn tulokset, kyykkytestiä lukuunottamatta, eivät alkutilanteessa eronneet merkitsevästi seurannassa kaikilla kerroilla mukana olleiden (n=78) ja karsiutuneiden (n=101) välillä (taulukko 6).

15 Taulukko 5. Fyysisen toimintakyvyn testaamattomuuden syyt, lukumäärä 2009. Testi Ei testatut, n Syy Testatut, n Maksimaalinen polkupyöräergospirometriongelmat 8 Sydän- ja keuhkosairaudet, TULE- 78 Käsinkohonta 18 Olkapäävammat: jälkitilat sekä tuoreet 68 ja leikkaukseen odottavat vammat, sydänoireet mm: rytmihäiriöt, huimaus Penkkipunnerrus 12 Kuten käsinkohonta 74 Jalkakyykky 11 Polven tai lonkan nivelrikko, 75 sydänoireet mm. rytmihäiriöt, huimaus ponnistuksissa, nivelkierukkavauriot, pohjeluun vammat, polven liikerajoitus Istumaannousu, testattuja 10 Alkava infektio, liian vähän aikaa 76 vakavasta infektiosta, sydänoireet Eteenkurotus istuen 1 Alaselän oireet 85 Dynaaminen tasapaino 3 Nilkan, lonkkien ja pohjeluun vammat sekä oireet 83 Taulukko 6. Loppumittauksista karsiutuneiden (n=101/109) alkumittausten fyysisen toimintakyvyn keskiarvotuloksia (hajonta) eri syyryhmissä verrattuna kaikissa poikkileikkauksissa olleisiin (n=78). Tulos 1996 toimintakykytestissä Karsiutumisen syy Hapenkulutus, l/min Jalkakyykky, krt/60 s Penkkipunnerrus, krt/60 s Käsinkohonta, krt Makuulta istumaan, krt/60 s Tasapaino s+virheet Ikä, vuotta Työeläke (n=47) TK eläke TULE (n=5) TK eläke HEVE (n=4) TK eläke MIHE (n=4) SL > 5 kk TULE (n=7) 3,3(0,5) 21(10) 18(11) 3(3) 27(9) 15,9(5,0) 52(50-55) 3,9(0,5) 21(6) 23(13) 7(3) 37(3) 15,4(8,2) 44(40-52) 3,3(0,3) 26(6) 19,5(8) 1(2) 24(13) 16,4(3,1) 46(40-52) 3,1(0,2) 18(6) 17(9) 4(4) 26(11) 18,1(6,8) 52(51-54) 3,7(0,6) 25(7) 25(7) 10(5) 42(9) 12,1(3,4) 39(32-43) SL HEVE (n=3) 3,8(.) 23(6) 24(1) 4(2) 38(3) 13,0(4,5) 39(36-42) Alan vaihto, virkavapaus (n=11) 4,0(0,5) 30(6) 28(12) 9(4) 39(11) 12,6(3,4) 36(31-44) Kuollut (n=6) 4,0(0,6) 29(8) 28(25) 8(8) 33(19) 15,7(3,7) 45(32-52) *Ei halua: kunto (n=8) *Ei halua: muu (n=14) Mukana -96-99- 09 (n=78) 3,6(0,6) 28(4) 27(9) 7(6) 34(8) 14,2(3,9) 42(32-51) 3,8(0,7) 25(7) 30(16) 4(4) 35(8) 14,2(6,2) 42(30-52) 4,0(0,5) 32(8) 32(11) 9(5) 32(11) 11,7(3,2) 36(30-44) TK = työkyvyttömyys, TULE = tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, HEVE = hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet, MIHE = mielenterveyden, hermoston ja aineenvaihdunnan sairaudet, SL = sairausloma, * ei halua osallistua, kuntoon liittyvä tai muu henkilökohtainen syy.

16 3.1.3. Tutkimus savusukellusvarustuksessa Tutkimukseen savusukellusvarustuksessa kutsuttiin kaikki edelleen työssä olevat palomiehet (n=24), jotka osallistuivat alkumittauksiin 1996. Alkumittauksissa yhteensä 60 palomiestä (palomies, palomies-sairaankuljettaja, ylipalomies, paloesimies, palomestari.) valittiin satunnaisotannalla 110 fyysisen toimintakyvyn tutkimukseen Etelä-Suomen alueelta satunnaisesti valituista tutkittavista ikäryhmistä 30 34-, 40 44- ja 50 54-vuotiaat (Punakallio ym. 1997b). Alkumittauksissa testattiin yhteensä 53 palomiestä. Karsiutumisen pääasiallisina syinä olivat sairausloma (n=2) tai haluttomuus osallistua tutkimukseen joko terveyteen liittyvistä tai muista henkilökohtaisista syistä sekä tutkimusaikaa ei ollut mahdollista sopia hankkeen aikataulun puitteissa (n=5) (Punakallio ym. 1997b). Yhteensä 40 palomiestä karsiutui 13 vuoden seurantamittauksista alkumittauksiin verrattuna. Vuoden 1999 karsiutuneista 1 palomies testattiin loppumittauksissa 2009. Karsiutuneiden määrää nostaa vanhimman tutkimusryhmän (alkumittauksissa 50-54-vuotiaat) (n=18) siirtyminen kokonaisuudessaan eläkkeelle. Vuoden 2009 mittauksista karsiutuneista 5 oli erilaisilla työkyvyttömyyseläkkeillä tai sairauslomalla. Yksi tutkituista oli vuorotteluvapaalla. Yhteensä 6 oli vaihtanut alaa edellisen poikkileikkauksen jälkeen. Yhteensä 6 palomiehellä oli terveysperusteinen kielto suorittaa testirataa, 2 tutkitun osallistumisen esti sairauden jälkitila ja 2 ei halunnut osallistua. Vuoden 2009 savusukellustestirataosatutkimukseen osallistui yhteensä 13 tutkittavaa, keski-ikä vuonna 1996 35,2 (30-43) vuotta. Heistä 11 palautti kyselylomakkeen. Seurantamittauksiin osallistuneista 10 osallistui testeihin kaikilla kerroilla. 3.2. Tutkimusmenetelmät 3.2.1. Kyselytutkimus 13 vuoden seurantatutkimuksen kyselylomake sisälsi samat kysymykset kuin alkumittauksissa 1996 ja 1999 seurannassa käytetty lomake (Lusa-Moser ym. 1997b). Kyselyssä tiedusteltiin yleistietojen, työtehtäviä, työtä ja työyhteisöä koskevien kysymysten lisäksi elintavoista: tupakointi- ja alkoholinkäyttö, ravintotottumukset, liikunta-aktiivisuus sekä nukkuminen ja vireystila (mm. Viikari- Juntura ym. 1993a ja 1993b). Terveydentilaa, työ- ja toimintakykyä arvioitiin muun muassa koetun terveydentilan kysymyksellä (Elo ym. 1990) sekä työkykyindeksillä (Tuomi ym. 1997). Työkykyindeksi sisältää sairauksien ja sairauspoissaolojen lisäksi vastaajan omat arviot työkyvystä työn ruumiillisten ja henkisten vaatimusten kannalta, työkyky verrattuna elinikäiseen parhaimpaan, arviot omista psyykkisistä voimavaroista sekä kykeneväisyydestä työhön terveyden puolesta 2 vuoden kuluttua. Työkykyindeksiin kuuluu seitsemän osa-aluetta, jotka mitataan yhdellä tai

17 useammalla kysymyksellä. Indeksi lasketaan summaamalla kyselyn vastausvaihtoehtojen pistemäärät ja se voi saada arvoja 7-49. Indeksissä koettu työkyky luokitellaan seuraavasti: huono 7-27, kohtalainen 28-36, hyvä 37-43 ja erinomainen 44-49 pistettä (Tuomi ym. 1997). Moni palomies oli jättänyt vastaamatta sairauksien arvioitua haittaa koskevaan kysymykseen vuosien 1996 ja 2009 kyselyissä mahdollisesti kysymyksen sijainnin vuoksi. Tästä syystä työkykyindeksi laskettiin ja luokiteltiin ilman haittakysymystä siten, että noin 95 % pysyi edelleen alkuperäisissä luokkarajoissa. Tässä tutkimuksessa käytetyt luokkarajat ovat seuraavat: huono 7-23, kohtalainen 24 31, hyvä 32 37 ja erinomainen 38 43 pistettä. Näin saatuja luokkarajoja käytettiin kaikkien ajankohtien työkykyindeksejä luokiteltaessa. Lisäksi kyselylomakkeessa tiedusteltiin terveydentilaan liittyen lääkkeiden käytöstä, kemikaalialtistumisesta sekä tapaturmista ja tuki- ja liikuntaelinten oireista (Viikari-Juntura ym. 1993a ja 1993b, Riihimäki ym. 1993, Kuorinka ym. 1987). Työtä ja työympäristöä arvioitiin kysymyksillä työasennoista ja -liikkeistä sekä nostotyöstä (Riihimäki ym. 1993, Viikari-Juntura ym. 1993a ja 1993b). Lisäksi kysyttiin kuumakuormituksesta, lämpösairauksista ja lämmönsietokyvystä. Psyykkistä työympäristöä ja koettua psyykkistä kuormittavuutta arvioitiin seuraavasti: psyykkiset voimavarat (Tuomi ym. 1997), mielialat (POMS; Profile of Mood States) (Mc Nair 1971, Hänninen 1989), työn kuva ja rooli sekä työyhteisö (Elo ym. 1990, Kalimo ym. 1993), työn merkitys, arvostus ja työn kehittämistarpeet. Vuoden 1999 kyselyyn (Punakallio ja Lusa-Moser 1999) lisättiin tarkentavia kysymyksiä seuraavilta alueilta: liikunta-aktiivisuuden muutoksiin vaikuttavat tekijät, liukastumis- ja putoamistapaturmat, itsetunto (Rosenberg 1965) (kysytty vain 1999) sekä työkykyä ylläpitävä toiminta ja debriefing pelastuslaitoksissa. Nämä kysymykset sisältyivät myös vuoden 2009 kyselyyn. Vuoden 2009 lomakkeeseen lisättiin kysymyksiä seuraavasti: alan vaihtamisen syyt, pelastussukelluskelpoisuuden rajoitteet, ravintotottumukset tarkemmin, kuntotestien palautteen riittävyys, non exercise test (Jackson ym. 1990, Keskinen ym. 2004), työhön paluu sairausloman jälkeen, kuntoutuskurssille osallistuminen, työtehtävät ja tavoitteet, yhteisyö työyhteisössä tarkemmin (Parempi työyhteisö Työterveyslaitos ), kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu ja tasaarvo työpaikalla (Perkiö-Mäkelä, M. ym. 2006), työn imu (Hakanen 2009, Schaufeli ja Bakker 2003), eri tahojen kiinnostus pelastushenkilöstön hyvinvoinnista, työssä tapahtuneet muutokset ja niiden merkitys. Osaraporteissa kuvataan mitä lomakkeen kysymyksistä analysoitiin. 3.2.2. Fyysisen toimintakyvyn tutkimus Fyysinen toimintakyky testattiin Työterveyslaitoksen laboratoriossa Helsingissä ja Pelastusopiston tiloissa Kuopiossa sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn osalta Liikuntatieteellisessä tutkimuskeskuksessa Kuopiossa (marraskuu 2008 - helmikuu 2009). Käytetyt menetelmät olivat

18 pienin lisäyksin samoja kuin 13 vuotta sitten (Punakallio ym. 1997a). Tutkittavat osallistuivat testeihin kahtena päivänä, joista ensimmäinen päivä sisälsi seuraavat osa-alueet: taustatietolomakkeiden täyttäminen, erikoislääkärin tekemä monipuolinen terveystarkastus, antropometria, verisuonten kuntokartoitus, liikkuvuus, kehon hallinta, lihaskunto. Toisena mittauspäivänä tutkittaville tehtiin hengitys- ja verenkiertoelimistön maksimaalinen suorituskykytesti. Mittauksiin kului yhteensä aikaa 3-4 tuntia tutkittavaa kohden. Seurantatutkimuksen fyysisen toimintakyvyn mittaukset on lueteltu taulukossa 7. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin keskeiset tämän raportin useammassa osatutkimuksessa analysoidut menetelmät. Lisäksi on mainittu vuoden 2009 poikkileikkauksen uudet fyysisen toimintakyvyn menetelmät, joista on tarkempi kuvaus osaraportissa 14. Lisäksi menetelmien yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät taulukon 7 testikohtaisista lähteistä sekä hankkeen alkumittausraportista (Punakallio ym. 1997a). Kehon- ja liikkeiden hallinta Liikkumisessa tarvittavaa dynaamista tasapainonhallintaa mitattiin tutkittavan kävellessä mahdollisimman nopeasti ja hallitusti 9 cm leveällä, 250 cm pitkällä ja 5 cm paksulla lankulla etuja takaperin (Punakallio 2004). Suoritusnopeus mitattiin ja virheiksi laskettiin mm. ylimääräiset tuenotot lattiasta sekä putoamiset. Seisomatasapaino (staattinen tasapaino) mitattiin tutkittavan seistessä mahdollisimman paikallaan liikkumattoman voimalevyn päällä. Mittaukset kestivät 20-40 sekuntia eri asennoissa silmät auki ja kiinni (Metitur 2001, Era ym. 1996, Takala ym. 1997). Koordinaatiokykyä arvioitiin testillä, jossa tutkittava siirsi molempia ylä- ja alarajoja yhtäaikaisesti yhteen ja erikseen määrätyssä järjestyksessä. Tulos oli 25 virheettömään suoritukseen kulunut aika (Alaranta ym. 1990). Dominoivan yläraajan reaktionopeustestissä tutkittavan piti ottaa äkillisesti pudotettu 30 cm:n pituinen viivoitin kiinni mahdollisimman nopeasti. Tulos luettiin senttimetreinä peukalon yläpuolelta (Phillips ja Hornak 1979). Liikkuvuus Selän sivutaivutuksessa tutkittava seisoi selkä seinää vasten ja taivutti ylävartaloaan sivulle niin pitkälle kuin mahdollista lantion pysyessä paikallaan. Sormenpäiden etäisyyden muutos reiden sivulla mitattiin (cm) (Alaranta ym. 1990). Eteenkurotustestillä (Pollock ja Wilmore 1990) arvioitiin selän ja lonkkanivelten liikkuvuutta sekä reiden takaosan lihasten venyvyyttä. Alkuasentona oli täysistunta, tutkittavan polvien piti pysyä suorina koko mittauksen ajan. Tutkittava kurotti käsiään eteenpäin mittalaitteen pintaa pitkin mahdollisimman pitkälle. Testiliike tehtiin kolme kertaa, joista paras tulos valittiin. Lihasvoima- ja kestävyys Lihasvoima- ja kestävyys testattiin Pelastussukellusohjeessa (Sisäasiainministeriö 2007) suositelluilla testeillä: jalkakyykky, istumaannousu, penkkipunnerrus ja käsinkohonta. Testit tehtiin maksimisuorituksina. Testien välillä pidettiin 5 minuutin palautumistauko.

19 Taulukko 7. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset. Jos testiä ei ole tehty kaikkina kolmena vuonna, 1996, 1999, 2009, taulukossa ilmoitetaan vuosi milloin testattu (kursiivi = ei analysoitu tässä raportissa). Toimintakyvyn osa-alue Toimintakykytesti Kirjallisuusviite Vuosi Antropometria Kehon paino (kg) ja pituus (cm) Heliövaara ja Aromaa 1980 Kehon painoindeksi (kg/m 2 ) - " - Kehon rasvaosuus (%) Durnin ja Womersley 1974 Vyötärön ympärys (cm) Keskinen ym. 2004, WHO 2000 2009 Koko kehon impedanssipletysmografia InBody Oy 2009 Kehon hallinta Dynaaminen tasapaino (s + virh.) Punakallio 2004 - dual-task 2009 Staattinen tasapaino - huojunnan amplitudi (cm) - huojunnan nopeus (cm/min) - huojunnan nopeus (mm/s) - vauhtimomentti (mm 2 /s) - eri valaistusolosuhteet, dual-task Dynaaminen stabiliteetti (s, mm) Takala ym. 1997 " Metitur Oy, Era ym. 1996 " " " 1996 1996 1999, 2009 " 2009 1999, 2009 Ketteryys I ja II (s) Punakallio ym. 1997a 1996, 1999 Koordinaatio (s) Alaranta ym. 1990 1996, 2009 Käden reaktiokyky (mm) Phillips ja Hornak 1979 1996 Liikuntaelinten toimintakyky Nivelten liikkuvuus ja lihasten venyvyys Selän sivutaivutus (cm) Eteenkurotus istuen (cm) Niska-hartiaseudun liikkuvuus Alaranta ym. 1990 Pollock ja Wilmore 1990 Suni ym. 2010 Modifioitu Shoberg (cm) Alaranta ym. 1990 1996 Lihasvoima- ja kestävyys Jalkakyykky 45 kg (krt/60 s) Penkkipunnerrus 45 kg (krt/60 s) Sisäasiainministeriö 2007 " Istumaannousu (krt/60 s) " Käsinkohonta (krt) " Isometrinen maksimivoima Vartalon ojennusvoima (N) Vartalon koukistusvoima (N) Polven ojennusvoima (N) Kyynärvarren koukistusvoima (N) Käden puristusvoima (N) Viitasalo ym. 1977 " Heikkinen ym. 1984 " " 1996, 1999 " " " " Hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakyky Maksimaalinen polkupyöräergospirometria; hapenkulutus = VO 2 max l/min, ml/min/kg suoralla menetelmällä - sykintätaajuus, ekg, RR seuranta - koettukuormittuneisuus (RPE) - maksimikuorma (W) Sovijärvi ym. 1994 Borg 1970 Sovijärvi ym. 1994 Verisuonten kuntokartoitus ABI (ankle-brachial index) CAVI (cardio-ankle-vascular index) valtimoikä Huck ym. 2007 Lepäntalo M, Mätzke S 2003 Shirai ym. 2005 2009 " " Hengitysfunktiot FEV1 (l/s) ulospuhalluksen sekuntikapasiteetti PEF (l/min) uloshengityksen huippuvirtaus Sovijärvi ym. 2009 2009 "

20 Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky Etelä-Suomen palomiehille maksimaalisen hapenkulutuksen (VO 2 max) testi tehtiin Työterveyslaitoksen laboratoriossa Helsingissä. Keski-Suomen palomiehet testattiin Kuopion liikuntalääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa. Testi suoritettiin polkupyöräergometrilla suoralla menetelmällä käyttäen kahden minuutin välein 25 watin kuormanlisäyksiä. Mikäli oireet eivät rajoittaneet testiä, testi tehtiin uupumukseen saakka tai keskeytettiin tutkittavan niin halutessa. Testissä noudatettiin yleisiä kliinisen kuormituskokeen turvallisuussuosituksia (Sovijärvi ym. 1994). Testissä mitattiin jatkuvasti hapenkulutusta, hiilidioksidin tuottoa ja ventilaatiota henkäys-henkäys menetelmällä (Oxycon Mobil, Jaeger Toennies, Saksa, Medikro 919 Kuopiossa). Lisäksi mitattiin jatkuvasti sydämen sykintätaajuutta, seurattiin sydämen toimintaa 12-kanavaisella EKG:lla (GE Medical Systems) ja kysyttiin koettua kuormittuneisuutta asteikolla 6-20 (Borg 1970). Tulos hyväksyttiin maksimaaliseksi Sovijärven ym. (1994) esittämien kriteerien perusteella. Maksimiarvot laskettiin noin 10 henkäyksen keskiarvona maksimaaliselta / korkeimmalta tasolta (HKI) ja Kuopion osalta rekisteröinnin ollessa 20 sekunnin välein, maksimiarvoksi valittiin suurin arvo kahden viimeisen kuormitusportaan ajalta. Epävarmoissa tilanteissa plasman maitohappopitoisuus (>7,5 mmol/l) ja hengitysreservin vähäisyys rasituksen lopussa puolsi testin maksimaalisuutta. Oirerajoitteisissa maksimeissa arvioitiin erityisesti tutkittavan subjektiivista uupumuksen tunnetta. Jos testi ei ollut maksimaalinen, hapenkulutus arvioitiin ns. kolmen pisteen ekstrapolointimenetelmällä. Tällöin maksimisyke laskettiin kaavalla 208 0,7 x ikä (Tanaka ym. 2001). Lisäksi ei-maksimaalisista tuloksista kirjattiin testin keskeytyshetken hapenkulutusarvot. Jos ekstrapoloitu hapenkulutus oli sama tai pienempi kuin mitattu epävarma maksimitulos, käytettiin mitattuja arvoja. Verisuonten kuntokartoitus ja kehon koostumus Uusina muuttujina vuonna 2009 mitattiin non-invasiivinena mittauksena valtimojäykkyys pulssiaalto-menetelmällä (Huck ym. 2007, Shirai ym 2005, Wykretowicz ym 2009) sekä koko kehon koostumus impedanssipletysmografialla (InBody, Mega Elektroniikka Oy, Suomi). Tarkempi menetelmäkuvaus on osaraportissa 14. Lisäksi mitattiin vyötärön ympärys (Keskinen ym. 2004, WHO 2000). 3.2.3. Tutkimus savusukellusvarustuksessa Tutkimus toteutettiin Helsingin pelastuslaitoksessa Haagan pelastusaseman tiloissa tammimaaliskuussa 2009. Testit olivat samoja kuin 13 vuotta sitten lisättynä testeillä, joissa teräspullon sijaan käytettiin myös kevyempää komposiittipulloa. Testipäivä alkoi liikuntasalissa, jossa kevyen lämmittelyn jälkeen mitattiin tutkittavien kehon ja liikkeiden hallintaa ensiksi urheilu- ja sen jälkeen savusukellusvarustuksessa ensin komposiittipullo (6 kg, +/- 0,5kg) paineilmalaitteessa ja uudelleen teräspullolla (11 kg, +/- 1kg). Pullon kantolaite (mukaan lukien maski) oli molemmissa sama, painoltaan noin (4,5) 5 kg. Päivän päätteeksi tutkittavat suorittivat savusukellustestiradan.