Koulukuraattorit Skolkuratorer ry 12.9.2013 Sosiaali- ja terveysvaliokunta Eduskunta Koulukuraattorit Skolkuratorer ry:n lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi muiksi laeiksi (HE 67/2013 vp) Yleistä Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiesityksen tärkeitä linjauksia ovat kuraattori- ja psykologipalvelujen lakisääteistäminen koskemaan myös toisen asteen opiskelijoita, opiskeluhuollon suunnitelmallisuuden ja yhteisöllisen opiskeluhuollon korostaminen, koulukuraattoritoiminnan järjestäminen opetustoimessa sekä kuraattori- ja psykologityön perustan säilyminen lastensuojelulaissa ehkäisevänä lastensuojelutyönä. Opiskeluhuollon toimivuuden kannalta on myös tärkeää säätää opiskeluhuollon ohjauksesta, seurannasta, arvioinnista ja valvonnasta. Joitakin asioita lakiesityksessä on kuitenkin käsitelty ja perusteltu riittämättömästi. 1 Lain soveltamisala Lakiesitys koskee myös esiopetuksessa olevan oppilaan oikeutta opiskeluhuoltoon, mutta esityksessä esiopetuksen opiskeluhuollon konkreettinen kuvaaminen jää hyvin vähäiseksi. Lakia ei ole tarkoitus soveltaa aamu- ja iltapäivätoimintaan, mutta käytännössä joillekin em. toiminnassa oleville perusopetuksen oppilaille annetaan opiskeluhuollon palveluja. 5 Yksilökohtainen opiskeluhuolto Opettajan tekemä oma henkilökohtainen oppilashuoltotyö yksittäisen oppilaan ja perheen kanssa ei tule esityksessä riittävästi esille. 7 Opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut Psykologi- ja kuraattoripalveluilla tarkoitetaan opiskeluhuollon psykologin ja kuraattorin antamaa opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta, joilla: 1) edistetään koulu- ja opiskeluyhteisön hyvinvointia sekä yhteistyötä opiskelijoiden, perheiden ja muiden läheisten kanssa; 2) tuetaan opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Kuraattorin kelpoisuusvaatimuksena on vähintään sosiaalihuollon ammatillisista kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 6 :n mukainen kelpoisuus. Jokaisen
oppilaitoksen käytettävissä on oltava sellaisen opiskeluhuollon vastaavan kuraattorin palveluja, jolla on mainitun lain 3 :n mukainen kelpoisuus sekä psykologin palveluja. Lakiesityksen mukaan kuraattoripalveluja antaisi sekä kuraattori (vähintään sosiaaliohjaaja) että vastaava kuraattori (sosiaalityöntekijä), mutta esityksestä ei käy selville, mikä näiden kahden ammattikunnan välinen tehtävien ero on. Vastaava-nimikkeellä tarkoitetaan yleensä esimiesasemassa olevaa henkilöä, mutta mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa? Lakiesityksen perusteluissa todetaan lyhyesti, että vastaavan kuraattorin tehtävää voivat hoitaa kunnassa jo olevat sosiaalityöntekijät. Minkälaista tehtävää? Tarkoitetaanko tällä jo nyt sosiaalityöntekijän koulutuksella toimivia koulukuraattoreita/kuraattoreita vai myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä? Hallituksen esityksestä ei selviä, keitä kaikkia kunnan sosiaalityöntekijöitä tällä tarkoitetaan. Perustelujen mukaan olennaista kuitenkin on, että oppilaitosten käytettävissä olisi tarpeen mukaan sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneen kuraattorin palveluja. Sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut henkilö toteuttaa koulussa koulun sosiaalityön tehtävää, mutta mitä tehtävää toteuttaa kuraattorina toimiva sosiaaliohjaaja? Lakitekstin pitäisi olla selkokielistä ja ymmärrettävää, mutta kuraattorin kelpoisuutta koskeva kohta ei valitettavasti täytä noita vaatimuksia. Sekavuutta aiheuttaa myös se, että yleisperusteluissa kuraattorin tehtäväkuvauksessa on käytetty koulun sosiaalityöntekijänä toimivan koulukuraattorin tehtäväkuvausta (Sosiaalityön käsikirja 2011). Siitä on kuitenkin jätetty pois sosiaalityön tiedeperusta ja kaikki sosiaalityöhön liittyvät asiat. Lisäksi kuraattoria ei ole määritelty yleisperusteluissa minkään alan asiantuntijaksi, vain hänen tehtävänsä luetellaan. Sitä vastoin muut oppilashuoltopalveluja antavat henkilöt määritellään lakiesityksessä alojensa asiantuntijoiksi: koulupsykologi on psykologisen kehityksen, psyykkisen hyvinvoinnin ja oppimisen psykologian asiantuntija, kouluterveydenhoitaja toimii oppilaiden terveydenhoidon ja terveyden edistämisen asiantuntijana ja koululääkäri lääketieteellisenä asiantuntijana. Eri ammattihenkilöiden tehtäväkuvaus on tältä osin epätasaista. Kuraattorin kelpoisuudeksi tulee laissa määritellä yksiselitteisesti sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Koulukuraattoreilta on perinteisesti edellytetty sosiaalityöntekijän kelpoisuutta ja koulukuraattorityötä on kehitetty sosiaalityön viitekehyksessä vuosikymmenien ajan. Jo vuoden 1973 Oppilashuoltokomitea määritteli koulukuraattorin kelpoisuudeksi sosiaalityöntekijän kelpoisuuden asetusesityksessä koulukuraattoreista ja koulupsykologeista. Lastensuojelulakiin ottamisen yhteydessä vuonna 1990 koulukuraattorin kelpoisuus on jo kertaalleen määritelty sosiaalityöntekijän kelpoisuudeksi samana vuonna annetulla asetuksella (491/1990), jonka mukaan oppilashuollon virkoihin valittavilta koulukuraattoreilta edellytettiin sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Nimikkeenä koulukuraattoria nykyisessä kelpoisuuslaissa (272/2005) ei enää mainita, mutta lakia voidaan sosiaalityön osalta soveltaa myös koulutoimessa. Koulukuraattorin työ on määritelty sosiaalityön tehtäväksi seuraavissa julkaisuissa: STM:n muistioissa (Oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistamistyöryhmän muistio, STM:n selvityksiä 2006:33 ja Oppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmän toimenpide-ehdotukset, STM:n selvityksiä 2009:34), Sosiaalityön käsikirjassa (2010 ja 2011), Väinälä ym. (2010) toimittamassa Selvitys palvelukohtaisista asiakastiedoista lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä koulun
sosiaalityön tehtävissä raportissa (THL), Huomisen hyvinvointia Kehys oppilashuollon kehittämiselle oppaassa (toim. Laitinen & Hallantie, Opetushallituksen Oppaat ja käsikirjat 2011:19) ja viimeisimpänä opetushallituksen Oppilas- ja opiskelijahuollon nettioppaassa 2012, http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/jarjestaminen/oppilas- _ja_opiskelijahuollon_palvelut/kuraattori-_ja_psykologitoiminta/koulukuraattori. Lakiesityksessä ei perustella mitenkään sitä, miksi on päädytty käyttämään kuraattori ja vastaava-kuraattori nimikkeitä. Myöskään sitä ei perustella, miksi kuraattori-nimikkeellä olevalle työntekijälle lakia valmistellut työryhmä esittää alempaa kelpoisuutta kuin asiaa pohtineet vuoden 2006 ja 2009 oppilashuoltotyöryhmät, jotka esittivät koulukuraattorin kelpoisuudeksi sosiaalityöntekijän kelpoisuutta tai ylempää sosiaalialan AMK-tutkintoa. (AMKtutkinto on sosiaaliohjauksen tutkinto eikä sosiaalityön tutkinto.) Nämä työryhmät perustelivat asiaa työvoimapulalla, mikä ei voi olla kelpoisuuden alentamisen peruste. Tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiden työvoimapula on poistumassa, kun Eduskunta päätti lisätä 30.11.2012 valtion budjettiin 1,4 miljoonan euron lisämäärärahan sosiaalityöntekijäkoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä varten. Aloituspaikkojen lisääminen tulee varmistaa tarpeen mukaiseksi tulevina vuosina. Kummassakaan edellä mainitussa työryhmässä kelpoisuuden laajentamisesitys ei saanut kaikkien työryhmän jäsenten kannatusta, mikä ilmaistiin eriävinä mielipiteinä. Lisäksi valtaosa lausunnonantajista vuonna 2006 kannatti koulukuraattorin kelpoisuuden säilyttämistä sosiaalityöntekijän kelpoisuutena (STM:n selvityksiä 2006:67). Lausunnonantajat korostivat, että koulukuraattorin tehtävässä vaaditaan vahvaa, monipuolista ja laaja-alaista sosiaalityön sisällön osaamista sekä sosiaalityön menetelmien hallintaa koulukuraattorin toimiessa koulussa sosiaali- ja lastensuojelutyön asiantuntijana. Lausunnonantajien enemmistön näkemystä ei kuitenkaan otettu huomioon vuoden 2009 oppilashuoltotyöryhmässä (STM:n selvityksiä 2009:34). Se esitti, että koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelujen saatavuuden selvittämiseksi kunnissa ja kuntayhtymissä tulee tehdä kattava selvitys palveluista osana laajempaa tietojenkeruun kokonaisuutta ja koulukuraattorien kelpoisuusvaatimukset arvioidaan tehtäväkuvan ja osaamistarpeiden mukaan selvityksen valmistuttua. Lisäksi työryhmä esitti, että arvioinnin perusteella ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Asian toteuttamisen vastuutahoiksi päätettiin ministeriöistä STM ja OKM sekä Suomen Kuntaliitto. Edellä mainittu esitys tehtiin yli neljä vuotta sitten, mutta kyseisen selvityksen tuloksia ei ole voitu hyödyntää tämän lakiesityksen valmistelussa, koska kyseistä selvitystä ei valitettavasti ole vieläkään tehty. Uutta sosiaalihuoltolakia valmistellut työryhmä (STM:n raportteja ja muistioita 2012:21) korostaa, että sosiaalityöntekijän erityistä asiantuntemusta tulee olla myös ehkäisevässä sosiaalityössä, josta hyvä esimerkki on juuri koulukuraattorin tekemä koulun sosiaalityö. Raportissa todetaan, että koulukuraattorityön tavoitteena on oppilaiden ja opiskelijoiden psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen, ongelmien ennaltaehkäiseminen sekä koulunkäyntiin liittyvien toimintaedellytysten turvaaminen. Raportin mukaan sosiaalityön merkitys on erityisen suuri niissä tilanteissa, joissa lapsen tai nuoren koulunkäynti uhkaa keskeytyä tai vaikeutua lapseen tai nuoreen itseensä liittyen tai hänen olosuhdetekijöiden vuoksi.
Lakiesityksessä käytetty kuraattori-nimike ei kerro mitään työn sisällöstä. Kyseinen nimike on otettu käyttöön myös taiteen ja kulttuurin kentällä, mikä on johtanut sekaannuksiin muun muassa siten, että Opetushallitus on pyytänyt taidepuolen yhdistykseltä, SKY ry Suomen Kuraattorien Yhdistys, lausuntoa kouluampumisista, kun taas kyseistä lausuntopyyntöä ei ole lähetetty koulukuraattoreita edustavalle Koulukuraattorit ry:lle. Ammattinimikkeen tulee olla sellainen, josta palvelun käyttäjä saa selville, mitä palvelua hän saa. Tähän saakka koulukuraattori-nimike on liittänyt työntekijän kouluun, mutta kuraattorinimike voi liittää työntekijän esimerkiksi museoon, taidelaitokseen, yliopistoon (Helsingin yliopiston osakuntien toimintaa johtava henkilö) tai vaikka eläintarhaan (Korkeasaaren kuraattori). Koulukuraattorin kansainvälisestä nimikkeestä school social worker käy hyvin selville, mistä ammatista ja tehtävästä on kysymys. Lakiesitys korostaa sosiaalityön tärkeyttä koulussa ja palvelujen laatua, mutta esityksessä ollaan kuitenkin heikentämässä koulukuraattorin koulutustasoa. Esityksestä ei selviä, miten koulukuraattorin koulutustason heikentämisellä vastataan paremmin oppilaiden entistä monimutkaisempiin avun ja tuen tarpeisiin. Sosiaalityön tarve koulussa ei ole vähentynyt vaan päinvastoin lisääntynyt. Lakiesityksellä ei tule heikentää tai murentaa nykyistä koulukuraattorin toteuttamaa sosiaalityön ja lastensuojelun asiantuntijuutta koulussa. Oppilasja opiskelijahuoltolaissa tulee selkeästi määritellä koulun/oppilaitoksen opiskeluhuollossa toimivan sosiaalityöntekijän asema ja tehtävät. Lakiesityksen mukaan 2 :ssä säädettäisiin lain tarkoituksesta, jonka 4. kohdan mukaan lain tarkoituksena on turvata opiskelijoiden tarvitsemien opiskeluhuoltopalvelujen yhdenvertainen saatavuus ja laatu. Kuraattoripalvelujen laatua ei pystytä turvaamaan lakiesityksen esittämällä kahdenlaisella koulutuksella. Koska koulukuraattorin/kuraattorin tehtävä on määritelty eri yhteyksissä sosiaalityön tehtäväksi, Koulukuraattorit ry esittää, että oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa koulukuraattorin /kuraattorin tehtävä määritellään yksiselitteisesti sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetyn lain 3 :n mukaiseksi sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Koulukuraattorit ry esittää 7 :n otsikoksi Opiskeluhuollon psykologin ja sosiaalityöntekijän palvelut ja niillä tarkoitetaan opiskeluhuollon psykologin ja sosiaalityöntekijän antamaa opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta. 9 Järjestämisvastuu ja 21 Opiskeluhuollon rekisterit 1 mom. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuoltosuunnitelma toteutuu. Koulutuksen järjestäjän on järjestettävä opiskeluhuolto yhteistyössä opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen opiskeluhuoltopalveluista vastuussa olevien viranomaisten kanssa siten, että opiskeluhuollosta muodostuu toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Koulukuraattori- ja koulupsykologitoimintaa on kehitetty ja toteutettu useita vuosikymmeniä opetustoimen organisaatiossa. Nykyinen koulukuraattorien ja -psykologien toimiva ja
yhtenäinen kokonaisuus opetustoimessa rikkoutuisi ja oppilashuollon toimintaedellytykset heikkenisivät, jos koulupsykologitoiminta siirrettäisiin terveystoimen alaisuuteen. Lakiesityksessä psykologien siirtoa terveystoimen alaisuuteen ei ole mainittu eikä perusteltu, mutta asia löytyy 21 :n (opiskeluhuollon rekisterit) 2 momentista, jossa todetaan, että 20 :n 2 momentissa tarkoitetut potilasasiakirjat tallennetaan potilasrekisteriin, jonka rekisterinpitäjänä toimii palvelun järjestänyt terveyskeskus. Siirto on vastoin lain tarkoitusta ja henkeä, että opiskeluhuollosta muodostuu toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Se myös tarkoittaisi valtavaa ja kallista hallinnollista remonttia ainakin noin 20 Suomen suurimmassa kaupungissa. Miksi romuttaa toimivat rakenteet ja käytännöt? Miksi ei voitaisi soveltaa samaa käytäntöä kuin erityisoppilaitoksissa? Esimerkiksi Jyväskylässä koulukuraattorit ja psykologit ovat juuri siirtyneet toiminnan luonteen vuoksi vuoden 2013 alussa sosiaalitoimesta opetustoimen organisaatioon. Kunnalla tulee olla oikeus itse päättää, missä hallintokunnassa koulukuraattori- ja psykologitoiminta järjestetään. Koulukuraattori- ja psykologitoiminnan järjestäminen opetustoimessa on osoittautunut koulussa tapahtuvan toiminnan luonteen vuoksi toimivaksi ratkaisuksi. Tällöin moniammatillinen asiantuntijuus on käytettävissä organisaation eri tasoilla. Esimerkiksi oppilaiden integraatio ja tuen rakenteiden suunnittelu työllistää koulukuraattoreita ja psykologeja yhä enenevässä määrin. 14 Opiskeluhuoltoryhmät (19 Yksittäistä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittely, 20 Opiskeluhuollon kertomukset ja 21 Opiskeluhuollon rekisterit) 14 4 mom.: Yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmä nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön. 14 :stä saa käsityksen, ettei yksittäisen opiskelijan asioita voisi käsitellä nykyisen kaltaisessa oppilashuoltoryhmässä vaan ainoastaan tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Kuitenkin 19 :n (yksittäistä opiskelijaa koskevan opiskeluhuoltoasian käsittely) 2 momentissa todetaan, että opiskeluhuoltoryhmän jäsenillä on oikeus pyytää neuvoa opiskelijan asiassa tarpeelliseksi katsomiltaan asiantuntijoilta ja 20 :n 4 momentissa todetaan, että yksittäisen opiskelijan opiskeluhuoltokertomukseen kirjataan tiedot asian käsittelystä opiskeluhuoltoryhmän kokouksessa, kokoukseen osallistuneet henkilöt ja heidän asemansa, kokouksessa tehdyt päätökset, päätösten toteuttamissuunnitelma sekä toteuttamisesta ja seurannasta vastaavat tahot. Asia on mainittu myös 20 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 68). Oppilaitoksen opiskeluhuoltoryhmällä tulee säilyttää edelleen yksilökohtaisen opiskeluhuollon koordinointi ja ohjaus, mikä tulee selvästi mainita laissa. Esimerkiksi luokkakohtainen asioiden käsittely opiskeluhuoltoryhmässä luokanopettajan/- valvojan/-ohjaajan kanssa on erittäin toimiva tapa sekä ennaltaehkäisevän, yhteisöllisen että yksilökohtaisen oppilashuollon näkökulmasta. Opiskeluhuoltoryhmiä koskevan 14 :n (s. 60) ja Opiskeluhuollon rekistereitä käsittelevän 21 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään, että yksityiselämän ja luottamuksen suojan turvaamiseksi opiskeluhuollossa eivät hallintopäätöksiä oppilaitoksissa tekevät henkilöt voisi
olla jäseninä monialaisessa asiantuntijaryhmässä, eikä heille voisi antaa käyttöoikeuksia 21 :ssä tarkoitetun opiskeluhuoltorekisterin tietoihin (s. 69). Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei rehtori voisi osallistua lainkaan yksilökohtaisen oppilashuoltotyön toteuttamiseen. Rehtorin oikeus osallistua opiskeluhuoltoryhmän ja tarpeen mukaan monialaiseen asiantuntijaryhmään on lainsäädännössä turvattava. Rehtorin tehtävänä on vastata sekä yhteisöllisestä että yksilökohtaisesta oppilashuoltotoiminnan johtamisesta oppilaitoksessa. 15 Oikeus saada opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja ja 16 Yhteydenotto opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi 15 1 mom. Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana päivänä. Asiakaslähtöisyyden näkökulmasta on tärkeää, että opiskelija pääsee keskustelemaan mahdollisimman pian koulukuraattorin tai psykologin kanssa. Työntekijän näkökulmasta esitettyihin aikarajoihin on mahdotonta päästä nykyisillä koulukuraattorien ja koulupsykologien resursseilla. Tavoitteen toteutuminen edellyttää valtakunnallisen henkilöstömitoitussuosituksen määrittelemistä koulukuraattorien ja psykologien kohdalla kuten on jo tehty oppilashuoltopalveluja antavien kouluterveydenhoitajien ja lääkärien kohdalla vuonna 2002. Laissa tulee määritellä koulukuraattorien ja psykologien valtakunnalliseksi henkilöstömitoitussuositukseksi 600 oppilasta/opiskelijaa ja korkeintaan 3 oppilaitosyksikköä yhtä koulukuraattoria ja yhtä psykologia kohden, jotta oppilaiden/opiskelijoiden oikeus saada opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluja toteutuu määräajassa ja myös yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttaminen mahdollistuu. Koulukuraattoreilla ja psykologeilla tulee olla mahdollisuus myös työparityöskentelyyn sekä asiakastyössä että luokka- ja kouluyhteisötason työskentelyssä. Hanna Gråsten-Salonen Puheenjohtaja Koulukuraattorit Skolkuratorer ry