Haluamme aloittaa yhteisen elämämme Herran edestä. Kirkollisen vihkimisen valitsemisen perusteet

Haluamme aloittaa yhteisen elämämme Herran edestä Kirkollisen vihkimisen valitsemisen perusteet Jenni Pihajoki Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2017

HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Tekijä Författare Pihajoki, Jenni Laitos Institution Käytännöllinen teologia Työn nimi Arbetets titel Haluamme aloittaa yhteisen elämämme Herran edestä Kirkollisen vihkimisen valitsemisen perusteet Oppiaine Läroämne Kirkkososiologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum Huhtikuu 2017 Sivumäärä Sidoantal 63 Tiivistelmä Referat Avioliiton suosion laskiessa myös kirkollisen vihkimisen suosio on kokenut laskun. Siviilivihkiminen on viime aikoina noussut entistä suositummaksi ja jopa ohittanut suosiossaan kirkollisen vihkimisen. Samaan aikaan myös kirkosta eroaminen on lisääntynyt jatkuvasti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, minkä syiden takia nykyään valitaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen, ja mitkä tekijät vihittyjen elämässä ovat vaikuttaneet tämän päätöksen tekemiseen. Tämän laadullisen tutkielman 24 kirjoituksesta koostuva aineisto on kerätty kirjoituspyynnön avulla. Vastaajat ovat 19 42-vuotiaina viime vuosina naimisiin menneitä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea. Aineiston analysoinnissa on käytetty kahta eri analyysimetodia. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tutkin, mitä kaikkia syitä kirkollisen vihkimisen valitsemisen taustalla on. Narratiivisen analyysin avulla puolestaan tarkastelin aihetta tarkemmin yksilön näkökulmasta: mitkä tekijät tämän yksittäisen henkilön elämässä ovat vaikuttaneet valinnan tekemiseen? Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella syyt valita kirkollinen vihkiminen jakautuivat neljään eri luokkaan. Nämä luokat ovat: 1. Uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät syyt, 2. Kulttuuriin ja historiaan liittyvät syyt, 3. Tunteisiin liittyvät syyt ja 4. Sosiaaliset syyt. Aineistosta nousi esille 28 erilaista perustelua. Eniten erilaisia syitä sijoittui luokkiin 3 ja 4, mutta luokasta 1 löytyi suosituin yksittäinen syy, Jumalan siunaus avioliitolle. Narratiivisen analyysin perusteella muodostui neljä erilaista vastaajaryhmää, joita kuvaamaan loin vastaajien yhteisiä piirteitä sisältävät tyyppitarinat. Nämä vastaajaryhmät ovat: 1. Kulttuurin ja perinteiden arvostajat, 2. Jumalan siunausta hakevat, 3. Sosiaalisten syiden kannustamat ja 4. Juhlavuuden ja tunnelman hakijat. Näistä ryhmistä selvästi suurin oli Jumalan siunausta hakevat, johon sijoittui hieman yli puolet tutkielman informanteista. Tutkimustulosteni perusteella syyt valita kirkollinen vihkiminen ovat yllättävän usein uskonnollisia. Lähes kaikkia vastaajia kuitenkin yhdisti päätöksen tekemisen taustalla ollut vahva subjektiivinen pohdinta. Tämän pro gradu -tutkielman tulokset kuvastavat tätä postmodernia, individualistista aikakautta, jossa ihmiset yhä enemmän määrittävät elämänsä ja uskonnollisuutensa subjektiivisuuden kautta. Avainsanat Nyckelord avioliitto, vihkiminen, kirkolliset toimitukset, kirkkososiologia, narratiivisuus Säilytyspaikka Förvaringställe Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Helda, Teologinen tiedekunta Muita tietoja

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Aikaisempi tutkimus ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys... 4 2.1 Aikaisempi tutkimus... 4 2.2 Avioliiton historia ja kirkollinen avioliittoon vihkiminen Suomessa... 6 2.3 Sijaisusko ja kuuluminen ilman uskomista... 9 2.4 Uskonto muistiketjuna... 11 2.5 Avioliittoon vihkiminen rituaalina... 12 3 Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteuttaminen... 16 3.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset... 16 3.2 Aineiston keruu... 16 3.3 Aineiston analysointi... 18 3.3.1 Analyysimetodien valinta... 18 3.3.2 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi... 18 3.3.3 Narratiivinen analyysi ja tyyppitarinat... 20 3.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys... 22 4 Kirkollisen vihkimisen valitsemisen syyt... 24 4.1 Ryhmittely aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella... 24 4.2 Ryhmittely narratiivisen analyysin perusteella... 27 5 Narratiivinen analyysi kirkollisesti vihityistä... 30 5.1 Ryhmä 1: Kulttuurin ja perinteiden arvostajat... 30 5.1.1 Yleisimmät syyt... 30 5.1.2 Iidan tarina... 30 5.1.3 Analyysi... 32 5.2 Ryhmä 2: Jumalan siunausta hakevat... 33 5.2.1 Yleisimmät syyt... 33 5.2.2 Nooran tarina... 34 5.2.3 Elinan tarina... 35 5.2.4 Analyysi... 37 5.3 Ryhmä 3: Sosiaalisten syiden kannustamat... 38 5.3.1 Yleisimmät syyt... 38 5.3.2 Antin tarina... 39 5.3.3 Analyysi... 40 5.4 Ryhmä 4: Juhlavuuden ja tunnelman hakijat... 42 5.4.1 Yleisimmät syyt... 42 5.4.2 Suvin tarina... 42 5.4.3 Analyysi... 44

6 Johtopäätökset ja pohdinta... 46 7 Kirjallisuusluettelo... 58 7.1 Lähteet... 58 7.2 Kirjallisuus... 58 8 Liitteet... 63 8.1 Kirjoituspyyntö... 63

1 Johdanto Avioliittokäsitys on ollut viime vuosina hyvin ajankohtainen aihe Suomessa. Kiivasta ja vilkasta keskustelua avioliitosta sekä sen määrittelystä ja merkityksestä on käyty runsaasti lähivuosina. Erityisesti keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista on herättänyt paljon keskustelua avioliittoon liittyen. Maaliskuussa 2017 voimaan tulleen lakimuutoksen mukaisesti myös nais- ja miesparit voivat jatkossa mennä naimisiin. Tämä on herättänyt kirkon sisällä kuohuntaa, eikä yksimielisyyteen asiasta olla päästy. Miten kirkon tulisi tähän lakimuutokseen reagoida? Tulisiko avioliiton edelleen olla vain miehen ja naisen välinen sopimus, vai kuuluuko avioliitto myös samaa sukupuolta olevien parien välille? Heti lakimuutoksen tultua voimaan muutama samaa sukupuolta oleva pari vihittiinkin kirkollisesti, vaikka virallista hyväksyntäänsä kirkko ei olekaan tälle antanut. 1 Avioliitto ja sen merkitys ovat olleet viime aikoina esillä myös monissa kevyemmissä yhteyksissä. Televisiosarja Ensitreffit alttarilla on herättänyt keskustelua siitä, häviääkö avioliiton merkitys, kun naimisiin voidaan mennä jopa tuntematta tulevaa aviopuolisoa ennestään. Seurakunnat puolestaan ovat markkinoineet niin sanotusti helpompaa kirkollista vihkimistä esimerkiksi Vantaalla Pyhän Laurin kirkossa järjestettävissä suuren suosion saaneissa Hääyötapahtumissa vihitään pariskuntia vuoronumerolla. Tällaisella toiminnalla halutaan näyttää, että myös kirkkovihkimisen voi valita silloinkin, kun valtavat, kalliit hääjuhlat eivät ole suunnitelmissa. 2 Viimeisten vuosikymmenten aikana avioliiton suosio on laskenut huomattavasti. Kun vielä 60-luvun loppupuolella avioliittoja solmittiin vuodessa jopa yli 40 000, on tällä vuosituhannella solmittu vuosittain enää noin 25 000-30 000 avioliittoa. Toisaalta aivan viime vuosina uusien avioliittojen määrä on kääntynyt lievään nousuun. 3 Avioliittojen solmimisen vähentyessä avoliitot ovat yleistyneet jatkuvasti, ja naimisiin mennään aina vain vanhempina. Avioliittojen suosion lasku ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan trendi näkyy koko Euroopassa. Avioliiton suosiota vertailtaessa Suomi sijoittuu EU-maiden keskivaiheille. 4 1 Helsingin Sanomat 2017. 2 Kirkko ja kaupunki 2017. 3 Tilastokeskus 2016. 4 Eurostat 2016. 1

Samalla kun kaikkien solmittujen avioliittojen määrä on vuosikymmenten aikana vähentynyt, on myös kirkollisesti avioliittoon vihittyjen osuus kaikista vihityistä pienentynyt. Kirkon nelivuotiskertomusten mukaan kirkollisesti avioliittoon vihittyjen osuus kaikista vihityistä on laskenut merkittävästi 2000- luvun aikana. Tällä vuosituhannella kirkollisten vihkimisten osuus on laskenut niin paljon, että siviilivihkiminen on noussut jo kirkollista vihkimistä suositummaksi. 5 Kirkollisten vihkimisten osuudessa on siis tapahtunut erittäin huomattava lasku viimeisten viidentoista vuoden aikana. 1990-luvulla suosion lasku oli paljon hitaampaa kuin viime vuosina: muutosta vuosien 1990 ja 1999 välillä tapahtui vain noin kolmen prosenttiyksikön verran. 2000-luvulla tapahtuneen suosion laskemisen jyrkkyydestä kertoo sekin, että kirkollisesti vihittyjen osuus on laskenut jopa nopeammin kuin kirkkoon kuuluvien osuus. 6 Tähän kirkkohäiden suosion suureen laskuun yksi syy on se, että juuri perinteisessä perheenperustamisiässä olevissa ikäluokissa kirkkoon kuuluminen on kaikkein vähäisintä. 7 Haastettu kirkko -nelivuotiskertomuksen mukaan oikeus päästä osalliseksi kirkollisista toimituksista on kuitenkin kirkon tekemän auttamistyön ohella suomalaisten tärkein syy olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Tutkimuksen mukaan noin viidesosa suomalaisista pitää kirkollisia toimituksia tärkeänä syynä kuulua kirkkoon. Tärkeimmäksi toimitukseksi nousi mahdollisuus hautaan siunaamiseen (82 prosenttia vastaajista piti tärkeänä), mutta suuria eroja ei toimitusten välillä ollut: mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen ja lapsen kasteeseen olivat lähes yhtä suurelle osalle tärkeitä. 8 Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on herättänyt kysymyksiä myös siitä, pitäisikö evankelis-luterilaisen kirkon luopua vihkioikeudestaan. Suurta kannatusta tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ainakaan vielä saanut. Heinäkuussa 2016 julkaistun Hämeen Sanomien artikkelin mukaan Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on ainoa piispa, joka on ilmaissut kannatuksensa vihkioikeudesta luopumiselle. 9 Nelivuotiskertomuksen 2012 2015 mukaan vain noin viidesosa kirkon työntekijöistä kannattaa ajatusta, ja kaikista suomalaisista kannattajia on vain 17 prosenttia. 10 5 Ketola, Hytönen, Salminen, Sohlberg & Sorsa 2016, 31. 6 Kirkkohallitus 2016, 16; Palmu, Salomäki, Ketola & Niemelä 2012, 107 108. 7 Ketola, Hytönen, Salminen, Sohlberg & Sorsa 2016, 58. 8 Palmu, Salomäki, Ketola & Niemelä 2012, 72, 78. 9 Hämeen Sanomat 2016. 10 Avioliittolain muutos ja kirkko 2016. 2

Vaikka kirkollisen avioliittoon vihkimisen suosio, samoin kuin avioliiton suosio yleensäkin, on laskenut, koskettaa se silti joka vuosi suurta määrää suomalaisia. Kirkon tilastollisen vuosikirja 2015:n mukaan vuonna 2015 avioliittoon vihittiin kirkollisesti 11 412 suomalaista, ja toimituksissa mukana oli yhteensä lähes 700 000 ihmistä. 11 Jyrkästäkään suosion laskusta huolimatta kirkollinen vihkiminen ilmiönä ei ole marginalisoitunut, vaan se on edelleen yleinen ja tavallinen osa suomalaista kulttuuria. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin niitä syitä, joiden vuoksi nykypäivänä valitaan kirkollinen vihkiminen. Siviilivihkimisen suosion huiman kasvun myötä kirkollisen vihkimisen valitseminen ei ole enää niin itsestään selvää. Tämän kirkollisen vihkimisen suosion laskun takia on kiinnostavaa tutkia, mitä ovat ne syyt, joiden perusteella nykyään kirkolliseen vihkimiseen päädytään. Vaikuttavatko valintaan pitkät perinteet kirkkohäiden viettämisestä, sukulaisten painostus tai halu saada Jumalan siunaus yhteiselle loppuelämälle? 11 Kirkkohallitus 2016, 59. 3

2 Aikaisempi tutkimus ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys 2.1 Aikaisempi tutkimus Avioliittoa ja kirkollista avioliittoon vihkimistä on tutkittu runsaasti eri näkökulmista. Esimerkiksi Edvard Westermarckin Avioliiton historia vuodelta 1932 ja Jyrki Knuutilan Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629 vuodelta 1990 käsittelevät monipuolisesti avioliiton historiaa Suomessa monen vuosisadan ajalta: avioliittoa tarkastellaan muun muassa oikeudellisesta näkökulmasta, kirkollisena instituutiona sekä siihen liittyvien perinteiden ja niiden muuttumisen kautta. Ulla Muonan kirkkososiologian pro gradu -tutkielma, Kirkko on kuitenkin se paikka, jossa minä sanon tahdon. Nuorten aikuisten syyt valita kirkollinen avioliittoon vihkiminen vuodelta 2008 liittyy läheisesti oman tutkielmani aihepiiriin. Tutkielmassaan Muona käyttää teoreettisena viitekehyksenä individualisaatiota myöhäismodernissa ajassa ja sitä, kuinka tässä ajassa ihmisen oma valinta korostuu monissa asioissa. Aineiston analysoinnissa on käytetty menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Muona jakoi aineiston perusteella vastaajat kolmeen eri ryhmään ja valinnan perustelut neljään eri ryhmään. 12 Muona esittelee tutkielmassaan monipuolisesti erilaisia perusteluja kirkollisen vihkimisen valitsemiselle, mutta koska Muonan tutkielman kohderyhmänä ovat nuoret aikuiset, jää aihepiiristä vielä paljon näkökulmia tutkittavaksi. Muonan tutkielmassa vastaukset kirjoituspyyntöön olivat pariskunnan yhdessä kirjoittamia, joten tässäkin oma tutkielmani eroaa Muonan työstä. Juhana Laineen vuonna 2017 valmistunut pro gradu -tutkielma Miksi kirkon jäsen valitsee siviilivihkimisen käsittelee tämän tutkielman kanssa samaa aihepiiriä, mutta päinvastaisesta näkökulmasta. Laineen tutkielmassa tutkittiin kyselylomakkeella kerätyn aineiston perusteella niitä syitä, joiden perusteella vuonna 2013 naimisiin menneet kirkon jäsenet ovat valinneet vihkimuodokseen siviilivihkimisen. Laineen tutkimustulokset jakautuivat kolmeen luokkaan: käytännön perusteluihin, tunteisiin ja tunnelmaan liittyviin perusteluihin sekä kirkkoon ja uskontoon liittyviin perusteluihin. 12 Muona 2008, 11, 30, 39. 4

Ruotsalaisen Karin Jarnkvistin väitöskirja När jag gifter mig ska jag göra det på riktigt vuodelta 2011 käsittelee osittain samoja tutkimuskysymyksiä oman tutkielmani kanssa. Hänen tutkimuksessaan tarkasteltiin valitsemista kirkollisen ja siviilivihkimisen välillä seuraavista näkökulmista: suhde Ruotsin kirkkoon, suhde traditioon, vihkitilaisuuden toivottu luonne sekä vihkitilaisuuden toivottu koko. 13 Ruotsissa tilanne kirkkohäiden suosion laskun suhteen on samankaltainen kuin Suomessa, joten oman tutkielmani tuloksia on kiinnostavaa verrata Jarnkvistin väitöskirjan tuloksiin. Eila Vileniuksen väitöskirja Kirkolliset toimitukset palveluna: seurakuntalaisten palvelunlaatuodotusten toteutuminen kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautaan siunaamisen yhteydessä vuodelta 2002 tarkastelee toimituksia siitä näkökulmasta, että ne ovat palveluja, joihin seurakuntalaiset kohdistavat odotuksia ja vaatimuksia. Tämän väitöskirjan teema liittyy myös oman tutkielmani aiheeseen: mikä kirkollisissa toimituksissa on ihmisille tärkeää, mitä niiltä odotetaan ja miten todellisuus sitten vastaa näitä toiveita ja odotuksia? Jouko Sihvo tarkastelee tutkimuksessaan Seurakunta elämän käännekohdissa kirkollisia toimituksia (kastetta, konfirmaatiota, avioliittoon vihkimistä ja hautaan siunaamista) ihmisen elämän käännekohtiin liittyvinä tärkeinä tapahtumina. Tutkimus on kuitenkin jo yli 20 vuotta vanha, vuodelta 1992, joten tilanne kirkossa ja yhteiskunnassamme on ehtinyt muuttua paljon tämän tutkimuksen julkaisemisen jälkeen. Arja Kalliopaasi-Savela on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan Häävieraat kasuaalijumalanpalveluksessa: tutkimus vihkitoimitukseen osallistuvista häävieraista, heidän uskonnollisuudesta sekä vihkitoimitukseen liittyvistä kokemuksista ja näkemyksistä jumalanpalveluksen näkökulmasta vuodelta 2001 vihkitoimitukseen osallistuneita vieraita ja hääpareja. Tutkielmassa on monta laajaa tutkimustehtävää, joten vaikka tutkielma sisältää paljon tietoa, eivät yksittäiset kysymykset ehkä tule niin perusteellisesti käsiteltyä. Tässä pro gradussa tutkitaan kvantitatiivisten menetelmien avulla häävieraiden suhdetta hääpariin, häävieraiden uskonnollisuutta sekä häävieraiden kokemuksia vihkitoimituksista. 14 Riitta Hepomäki puolestaan on haastatellut vihkipareja heidän kokemuksistaan vihkimiseen liittyen käytännöllisen teologian pro gradu- 13 Jarnkvist 2011, 118. 14 Kalliopaasi-Savela 2001, 22 24. 5

tutkielmassaan Kirkollinen avioliittoon vihkiminen. Haastattelututkimus vihkiparien kokemuksista vuodelta 1997. Muihin kirkollisiin toimituksiin liittyvää tutkimusta edustaa esimerkiksi Johanna Jakosen pro gradu Jumalan kämmenelle?: eri tavalla kirkkoon sitoutuneiden vanhempien perustelut lapsensa kastamiseen Vantaankosken seurakunnassa 2012 vuodelta 2013. Marianne Tiihonen on tutkinut kastevanhempien kokemuksia prosessista pro gradussaan Ristiäiset Riihimäellä. Kastevanhempien kokemuksia kasteprosessista ja käsityksiä kasteen merkityksestä ja Jussi Murtovuori puolestaan hautaan siunaamiseen liittyviä kokemuksia pro gradussaan Kohtaamisia ja eroja. Haastattelututkimus omaisten ja papin kohtaamisten kohtalonhetkistä hautausprosessin eri vaiheissa. Moni aiheestani aiemmin tehty tutkimus alkaa kuitenkin olla jo melko vanhaa. Kirkon jäsenmäärän huomattava väheneminen, avioliittolain muutos, kirkollisten vihkimisten osuuden pieneneminen kaikkien vihkimisten joukossa sekä yleensäkin naimisiinmenon suosion lasku ovat sellaisia nykyajan ilmiöitä, joista nousee tarve tutkia kirkollisia toimituksia lisää. Syitä ja perusteita kirkollisen vihkimisen valitsemiselle on tutkittu lähinnä nuorten aikuisten näkökulmasta, joten omalle tutkielmalleni löytyy selvästi paikka tutkimuskentästä. 2.2 Avioliiton historia ja kirkollinen avioliittoon vihkiminen Suomessa Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on kirkollisen toimituksen lisäksi yhteiskunnallisesti pätevä oikeudellinen toimenpide. Kirkollisessa vihkimisessä yhdistyy siis kaksi eri puolta. Toisaalta se on maallinen, yhteiskunnallinen, oikeudellisesti sitova vihkitoimitus, toisaalta uskonnollista opetusta, julistusta, rukousta ja siunauksen sisältävä kirkollinen toimitus. 15 Koska kirkko ja yhteiskunta ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa tämän toimituksen kohdalla, esittelen tässä luvussa kirkollisen avioliittoon vihkimisen historiaa ja nykytilannetta Suomessa. Ennen kristinuskon tuloa suomalaisilla oli ollut jo pitkään omat tapansa solmia avioliitto. Keskiajalla nämä tavat sekoittuivat ruotsalaisten avioliittokäytäntöihin Ruotsin vallan aikana saapuneiden ruotsalaisten siirtolaisten sekä näiden tuomien omien oikeustapojen johdosta. 16 Pääpiirteittäin avioliiton 15 Sihvo 1992, 58. 16 Knuutila 1990, 19. 6

solmimiseen liittyvät määräykset olivat koko alueella samankaltaisia, vaikka eroja eri maakunta-, kaupunki- ja maanlaeissa olikin. Sekä Suomessa että Ruotsissa avioliitto solmittiin laillisesti ja julkisesti, lain määräämällä tavalla. 17 Kirkko tahtoi jo 1100-luvulta lähtien, että kanonista oikeutta noudatettaisiin myös avioliiton solmimiseen liittyen. Prosessi tämän vaatimuksen täyttymiseksi oli kuitenkin erittäin pitkä: vielä 1600-luvun alkupuolellakaan kirkko ei ollut saanut avioliiton solmimisprosessia täysin omaan valvontaansa. Vaikka kristinusko olikin koko tämän viidensadan vuoden ajan ollut vakiintuneessa asemassa Ruotsissa, olivat myös ruotsalaisten ja suomalaisten omat avioliittokäytänteet hyvin vahvasti juurtuneet yhteiskuntaan. Vasta 1600-luvun aikana kirkko alkoi vähitellen saada yhteiskunnan tukea vaatimukselleen avioliittoinstituution täydestä kontrollista. Tuohon aikaan kirkko pääsi muutenkin vaikuttamaan valtion asioihin selvästi aiempaa vahvemmin. 18 Reformaation jälkeen kirkko oli asemassa, jossa se pystyi kontrolloimaan merkittävällä tavalla ihmisten seksuaalisuutta, parisuhteita ja avioliittokäytäntöjä. 19 Vuonna 1734 Ruotsin valtakunnassa voimaan tulleessa uudessa avioliittolaissa avioliittokäsitys olikin sitten vahvasti kirkollinen. Tämä avioliittoa koskeva laki oli hyvin laaja se sisälsi myös maa- ja kaupunkilakeja sekä osia kirkkolaista. 20 Kirkon valta avioliiton ja muiden oikeudellisten toimien suhteen ei tällä vuosisadalla miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi ruotsalainen juristi David Nehrman vastusti jo tuolloin lain voimaan tullessa hyvin vahvasti kirkon taipumusta nähdä avioliitto sakramenttina eikä puhtaasti oikeudellisena toimena. Poliittisen järjestelmän olisi vastustajien mukaan pitänyt olla sekulaari, mutta kirkolla oli siitä luja ote. 21 Vuoden 1723 laki pysyi voimassa vuoteen 1929 asti, jolloin uusi avioliittolaki korvasi sen. Vanha laki oli kuitenkin ehtinyt muuttua alkuperäisestä muodostaan 1900-luvulle tultaessa. Laki oli muuttunut selvästi vähemmän kontrolloivaksi kuin aiemmin. 1900-luvun alussa sen tehtävä oli lähinnä säädellä omaisuuden ja lasten asemaa avioerotilanteissa aiemmin laki määritteli pariskunnan elämää paljon tarkemmin. Valtion ja kirkon kontrolli avioliittoihin ja parisuhteisiin väheni selvästi 1900-luvulle tultaessa. 22 17 Knuutila 1990, 28, 38 39. 18 Knuutila 1990, 39 40, 89, 95 96; Pylkkänen 1996, 11. 19 Pylkkänen 1996, 18. 20 Pylkkänen 1996, 20. 21 Pylkkänen 1996, 27. 22 Pylkkänen 1996, 32. 7

1900-luvun kuluessa kirkolliset toimitukset on alettu nähdä entistä enemmän seurakunnan tarjoamina palveluina. Eila Vilenius kirjoittaa väitöskirjassaan, että Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, pitkälle edenneen maallistumisen seurauksena kirkko käsitetään yleisesti yhdeksi yhteiskunnan sektoriksi tai jopa vain uskonnollisia palveluita tuottavaksi laitokseksi. 23 1970-luvun aikoihin seurakuntalaiset alettiin kokea asiakkaina, jotka tulevat kirkkoherranvirastoon tilaamaan erilaisia toimituksia. Aiemmin toimituksiin liittyvät asiat oli sovittu henkilökohtaisesti papin ja seurakuntalaisen välillä. Vileniuksen mukaan kirkolliset toimitukset alkoivat vähitellen muodostua jopa pakon vuoksi hoidettavaksi rutiiniksi. 24 Kirkollisiin toimituksiin osallistuminen luokiteltiin Suomessa kansalaisuskontoon kuuluvaksi asiaksi Luterilaisen Maailmanliiton tutkimushankkeen tuloksissa 1980-luvulla. Suomalaisten mielissä kirkolliset toimitukset yhdistyivät vahvasti Suomen kansalaisen elämään. Kirkon virallinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikuttanut vahvasti tämän mielikuvan syntymiseen samoin se, kuinka lakisidonnaisia toimitukset (muutkin kuin vihkiminen) ovat. Esimerkiksi virallisen nimen antaminen lapselle on yhdistetty niin vahvasti kasteeseen, että kastetta pidetään ihmisten mielissä joskus pelkkänä nimenantotilaisuutena. Kirkolliset toimitukset olivat siis edelleen 1900-luvun lopulle tultaessa selvästi yhdistyneinä virallisiin yhteiskunnallisiin toimiin. 25 Kirkon asema suhteessa avioliittoon on siis vuosisatojen saatossa muuttunut radikaalisti. Kirkon pitkä prosessi avioliittoinstituution kontrolloimiseksi johti joksikin aikaa hyvin vahvaan otteeseen avioliittolaista ja suomalaisten parisuhteista yleensäkin. Nyt 2000-luvulla kirkon rooli suhteessa avioliittojen solmimiseen on hyvin erilainen. Kirkollisen vihkimisen suosio on laskenut tasaisesti ja jopa keskustelua vihkioikeudesta luopumisesta on käyty. 26 Erityisesti samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen laillistuminen on aiheuttanut pohdintaa siitä, millainen kirkon avioliittokäsitys oikein on ja millainen sen 2010- luvun Suomessa pitäisi olla. Pitäisikö vihkioikeudesta luopua ja tarjota jatkossa vain avioliittojen siunaamista? Pysytäänkö tiukasti vanhoissa tavoissa kiinni ja suositellaan vain eri sukupuolta olevien parien vihkimistä? Vai jatkuuko nyt jo 23 Vilenius 1997, 9 10. 24 Vilenius 1997, 19. 25 Sihvo 1992, 53 55. 26 Kirkkohallitus 2016. 8

muutamien pappien toimesta alkanut muutos kohti kirkkoa, jossa vihitään avioliittoon kaikki pariskunnat sukupuoleen katsomatta? 2.3 Sijaisusko ja kuuluminen ilman uskomista Exeterin yliopiston emeritaprofessori Grace Davie on esitellyt vicarious religion teorian esimerkiksi teoksissaan The Sociology of Religion A Critical Agenda ja Religion in Modern Europe A Memory Mutates. Tämä Davien kuvailema vicarious religion eli sijaisusko on ilmiö, jossa itse ei uskota eikä varsinkaan haluta aktiivisesti osallistua uskonnollisen yhteisön toimitaan. Kuitenkin nämä ihmiset odottavat, että olemassa on sijaisuskojia, ihmisiä, jotka aktiivisella uskonnollisuudellaan pitävät yhteisön olemassa olevana. Uskominen jätetään niin sanotuille ammattilaisille. Silloin yhteisö olisi kuitenkin olemassa niitä hetkiä varten, kun sitä muutaman kerran elämässään mahdollisesti tarvitsee. Davien mukaan sijaisuskoa on havaittavissa erityisesti Pohjois-Euroopassa, vielä tarkemmin juuri Pohjoismaissa. 27 Peter Berger tiivistää sijaisusko-teorian kuvailemalla ilmiötä niin, että ihminen ei halua henkilökohtaisesti olla ainakaan jatkuvasti tekemisissä kirkon kanssa, mutta haluaa sen olevan olemassa erityistilanteita, muita ihmisiä tai koko yhteiskuntaa varten. 28 Pohjoismaissa tyypillisen uskonnollisuuden voisi kuvailla olevan belonging without believing, kuulumista ilman uskomista. 29 Pohjoismaissa edelleen suuri osa väestöstä pysyy luterilaisen kirkon jäsenenä, mutta hyödyntää jäsenyyttään lähinnä satunnaisissa tilaisuuksissa. Pohjoismaiden väestö sijoittuukin Euroopan vähiten uskovien ja vähiten kirkon toimintaan osallistuvien joukkoon, vaikka alueen asukkaista suuri osa kuuluukin luterilaiseen kirkkoon. 30 Euroopan kirkot nähdään yhteisen hyvän edistäjinä ja niitä pidetään usein itsestäänselvyyksinä. Joissakin Euroopan maissa kuten Suomessakin kristillisellä kirkolla on ollut suuri historiallinen rooli vastuunkantajana perheeseen ja elämänkaaren tärkeisiin hetkiin, kuten kasteeseen, avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen, liittyen. Tällaiset elämän tärkeät ja suuret tapahtumat siis yhdistävät ja tuovat kirkkoon sekä ne, jotka ovat aktiivisia kirkon jäseniä, että ne, jotka kuuluvat kirkkoon lähinnä nimellisesti. 31 27 Davie 2013, 143. 28 Berger 2008, 15. 29 Monet eurooppalaiset sosiologit ovat kääntäneet Davien tunnetun teorian believing without belonging päinvastaiseksi: Euroopan tilannetta kuvaa paremmin se, että ihmiset kyllä kuuluvat kirkkoon, mutta eivät usko sen opetuksiin tai osallistu kirkon toimintaan muulloin kuin erityistilanteissa. Davie 2013, 140 143. 30 Davie 2013, 143. 31 Davie 2005, 61. 9

Davien mukaan tätä sijaisuskoa ja sen merkitystä voi olla hyvin vaikeaa selittää amerikkalaiselle yleisölle amerikkalaisen uskonnollisuuden huomattavan erilaisuuden takia, kun taas eurooppalaiset usein ymmärtävät sijaisuskon merkityksen heti. 32 Ihmisen uskonnollisuutta on perinteisesti mitattu esimerkiksi selvittämällä sitä, kuinka aktiivisesti jumalanpalveluksiin tai muuhun seurakunnan toimintaan osallistutaan tai sitä, kuinka moneen kirkon opetukseen uskotaan. Tämä ei kuitenkaan ole täydellinen tapa tutkia uskonnollisuutta, sillä niin ei pystytä täysin selvittämään uskonnon merkitystä ihmisen arkielämässä. 33 Nykyään uskonnosta on tullut Suomessakin entistä enemmän yksityiseen elämänalueeseen kuuluva asia. Moni kuvailee uskovansa Jumalaan, mutta ei samalla tavalla kuin kirkko opettaa. 34 Samoin hengellisyyttä löydetään muualtakin kuin kirkosta. Vaikka ihminen ei osallistuisi uskonnon harjoittamiseen julkisesti institutionaalisen uskonnon piirissä, ei se silti poista mahdollisuutta yksityiseen uskoon. 35 Vähäinen aktiivisuus esimerkiksi jumalanpalveluksissa käymisessä ei siis välttämättä tarkoita sitä, etteikö ihminen uskoisi Jumalaan. Siksi esimerkiksi belonging without believing -ilmiö ei välttämättä ole Suomessakaan niin yleinen, kuin helposti voisi ajatella. Vuoden 2015 tilastojen mukaan usko Jumalaan on edelleen yleistä Suomessa. Tällöin yli puolet Gallup Ecclesiastica -kyselyyn vastanneista uskoi Jumalaan, joko kirkon oppien mukaan tai eri tavalla kuin kirkko opettaa. Aktiivisesti kirkon toimintaan osallistuvia oli selvästi vähemmän: esimerkiksi vain noin kymmenesosa suomalaisista käy jumalanpalveluksessa vähintään kerran kuussa. Sen sijaan yksityinen uskonnonharjoitus on paljon yleisempää. Esimerkiksi rukoileminen on jo huomattavasti yleisempää: noin neljäsosa suomalaisista rukoilee päivittäin. 36 Tässä luvussa esitellyt teoriat on kehitetty Isossa-Britanniassa, jonka uskonnollinen tilanne on osittain erilainen kuin Suomen. Davie on kuitenkin tutkimuksissaan tutustunut myös erikseen Pohjoismaiden tilanteeseen, eikä vain tarkastellut Eurooppaa yhtenä kokonaisuutena. Koska Davien mukaan sijaisusko näkyy erityisesti Pohjoismaissa, tämän tutkielman tuloksia voi hyvin peilata tätä teoriaa vasten. Tutkielmani aihe myös liittyy tilanteisiin, joissa sijaisusko usein 32 Davie 2013, 145. 33 McGuire 2008, 213. 34 Niemelä 2003,156. 35 Gill 2008, 116. 36 Ketola 2016, 62, 75, 79. 10

ilmenee: avioliittoon vihkiminen on tärkeä ja usein ainutkertainen tapahtuma, jonka yhteydessä kirkon olemassaolo saattaa tuntua tärkeältä, vaikka arkielämässä sen rooli ei olisikaan suuri. 2.4 Uskonto muistiketjuna Uskonnollisilla rituaaleilla on tärkeä rooli ryhmän uskomusten vahvistumiselle. Rituaalit myös uudistavat ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rituaaleissa symbolisoidaan ryhmän yhteyttä, mutta samalla vahvistetaan sitä. Yhteisöä koskevien vaikutusten lisäksi rituaaleilla on vaikutusta myös yksilötasolla: yksittäiset jäsenet identifioivat itsensä vahvemmin ryhmän jäsenten joukkoon ja sitoutuvat sen tavoitteisiin paremmin yhteisten rituaalien myötä. 37 Danièle Hervieu-Léger kuvailee religion as a chain of memory -teoriassaan uskonnollisten perinteiden ja rituaalien välittymistä sukupolvelta toiselle. Uskonnon välityksellä seuraaville sukupolville siirtyvät perinteet ovat ihmisille tärkeitä jatkuvuuden tunteen tarjoajia epävarmassa maailmassa. 38 Hervieu-Légerin mukaan uskonto on edelleen monille perusta sosiaaliselle jatkuvuudelle juuri perinteiden välittämisen kautta. 39 Yhteys ihmisten välille voi syntyä uskonnollisten perinteiden ja ryhmän kollektiivisen muistin kautta. Vanhempi sukupolvi siirtää omat katsomuksensa nuoremmille polville, jotka siirtävät ne taas eteenpäin. Näin syntyy ketju, joka yksilön hyödyttämisen lisäksi auttaa uskonnollista yhteisöä siirtämällä sen uskomuksia nuoremmille polville. 40 Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole uskonnollisille yhteisöille vain positiivinen, vaikka perinteiden tarjoama yhteisöllisyys voikin saada ihmiset sitoutumaan yhteisöön vahvemmin. Uskonnollisten instituutioiden tehtävänä on kuitenkin säilyttää ja välittää perinteitä turvatakseen samalla uskon siirtyminen seuraaville sukupolville. Modernissa maailmassa ihmiset kuitenkin pitävät uskonnollisia traditioita usein enemminkin eettis-kulttuurisena perintönä, eivätkä ajattele niitä niinkään uskonnon näkökulmasta. 41 Tämän tutkielman tutkimustehtävä onkin hyvin lähellä tätä kysymystä: ovatko kirkolliset toimitukset merkityksellisiä uskonnollisen sisältönsä vuoksi vai merkitseekö niiden traditionaalisuus ja sukupolvia yhdistävä luonne uskonnollisuutta enemmän? 37 McGuire 1997, 16. 38 Hervieu-Léger 2000, 168. 39 Hervieu-Léger 2000, 84. 40 Hervieu-Léger 2000, 214. 41 Hervieu-Léger 2000, 168. 11

Hervieu-Légerin mukaan modernisoituneessa maailmassa, erityisesti länsimaissa, voidaan kuitenkin puhua niin sanotusta ketjun katkeamisesta ja kollektiivisen muistin romahtamisesta. Uskonnon siirtyminen esimerkiksi perheen välityksellä ei ole enää niin yleistä kuin ennen: nykyään yhä useammin yksilö itse valitsee sen uskontoperinteen, johon haluaa vapaaehtoisesti identifioitua. Uudenlaisessa uskonnollisuudessakin korostetaan subjektiivisia kokemuksia, kuten itsensä toteuttamista ja henkilökohtaisia saavutuksia. Samalla kun sukupolvien ajan jatkuneet perinteet menettävät merkitystään, on yleisempää, että ihmiset saattavat jopa yhdistellä eri uskontoja mieleisekseen katsomukseksi. Eri uskonnoista valitaan osia, jotka parhaiten itselle sopivat. Tämän seurauksena uskonnolliset instituutiot heikentyvät, kun yhteen tiettyyn instituutioon ei sitouduta yhtä vahvasti kuin aiemmin. 42 Hervieu-Légerin tutkimukset ovat toteutettu Ranskassa, joten teoriat uskonnosta muistiketjuna ja ketjun katkeamisesta eivät välttämättä näy yhtä hyvin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ranska on Suomea paljon sekulaarimpi maa niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin tasolla tarkasteltuna. 43 On kuitenkin kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvin nämä teoriat ovat sovellettavissa omasta aineistostani nouseviin tuloksiin. 2.5 Avioliittoon vihkiminen rituaalina Arnold van Gennep kehitti 1960-luvulla siirtymäriitin käsitteen tutkittuaan alkuperäiskansoja. Kaikkia hänen havainnoimiaan riittejä yhdisti se, että ne voitiin jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat irtautumisvaihe, välivaihe ja liittymävaihe. Jokaisessa riitissä nämä kaikki kolme vaihetta eivät ole yhtä tärkeässä tai näkyvässä asemassa, mutta van Gennepin mukaan ne silti ovat aina läsnä jollakin tavalla. Siirtymäriitissä yksilö luopuu entisestä ja sopeutuu johonkin uuteen, jolloin hänen sosiaalinen asemansa muuttuu. Avioliitossa tärkein siirtymä tapahtuu sosiaalisten kategorioiden välillä: aiemmin avioliitosta seurasi vähintään toiselle puolisoista siirtyminen perheestä, kylästä tai heimosta toiseen. 44 Vaikka avioliiton solmiminen nykyajan Suomessa ei johdakaan tällaisiin muutoksiin, Eila Vileniuksen kyselytutkimuksessa yli puolet vastaajista korosti toimituskeskustelussa ennen avioliiton solmimista sitä, millainen elämänmuutos 42 Hervieu-Léger 2000, 138 139. 43 Hervieu-Léger 2000, 21, 131. 44 van Gennep 1960, 10 11, 116. 12

heillä on edessään. 45 Avioliiton solmiminen nähtiin siis tärkeänä elämäntapahtumana, joka tulisi muuttamaan elämää ainakin jonkin verran. Kirkon näkökulmasta kristillisissä riiteissä yhtenä tarkoituksena on kertoa osallistujille jotain esimerkiksi Jumalasta, kirkosta tai sakramenteista. Michael Aunen mukaan tämä sanoma ei kuitenkaan läheskään aina välity toimituksiin osallistuville., Osallistujat itse eivät aina usko kirkon oppien mukaisiin asioihin, vaikka ovatkin tehneet sen valinnan, että osallistuvat kristillisiin riitteihin. 46 Olavi Moilanen näkee asian samankaltaisesti: hänen mukaansa esimerkiksi kaste on seurakuntalaisten mielissä nimenomaan siirtymäriitti, eikä sitä pidetä varsinaisesti tilaisuutena, jossa Jumalan läsnäolo koetaan konkreettisesti. Kirkollisten toimitusten kohdalla pappien ja seurakuntalaisten niille antamat merkitykset saattavat usein olla ristiriidassa keskenään: papit näkevät kasuaalitoimituksissa tilaisuuden julistaa evankeliumia niillekin, jotka osallistuvat vain vähän kirkon toimintaan, kun taas seurakuntalaiset saattavat nähdä ne lähinnä siirtymäriitteinä, tärkeinä rituaaleina elämän kriisi- ja käännekohdissa. 47 Toisaalta yli kaksikymmentä vuotta Moilasen tutkimuksen jälkeen julkaistun Eila Vileniuksen väitöskirjan kyselytutkimuksen vastaukset antavat hieman erilaisen kuvan asiasta. Esimerkiksi kyselyyn vastanneista vihkipareista noin kolmasosa piti siirtymäriittivaikutusta kristillisen toimituksen valintaperusteena paljon tai jonkin verran, noin puolet taas ei yhtään. 48 Toisaalta tämä siirtymäriittiajatus saattaa vaikuttaa lähinnä taustalla, ei välttämättä edes tiedostettuna asiana. Kirkolliset toimitukset elämän suurissa käännekohdissa ovat niin vakiintuneita suomalaiseen kulttuuriin ja perinteeseen, että nämä syyt saattavat olla mukana valinnan tekemisessä tiedostamattomasti. Jouko Sihvon mukaan riitit elämän käännekohdissa voivat olla erittäin tärkeitä perheelle ja suvulle. Esimerkiksi avioliittoon vihkiminen koskettaa myös vihittävän parin perheitä ja sukuja, ei vain paria itseään. Sosiaalisissa suhteissa tapahtuu muutoksia: äidistä ja isästä tulee myös anoppi ja appi, siskot ja veljet saavat myös kälyjen ja lankojen roolit. Elämänmuutokseen liittyvät perinteet ja rituaalit auttavat kaikkia riittiin osallistuvien läheisiä sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen, uuteen elämänvaiheeseen. Kasuaalitoimitukset kokoavat perheet ja suvut yhteen hetkeksi tilanne on tärkeä perinteiden siirtämisen ja turvallisen 45 Vilenius 1997, 195. 46 Aune 1996, 163. 47 Moilanen 1972, 19, 21. 48 Vilenius 1997, 187. 13

perhe- ja sukuyhteyden säilymisen kannalta. 49 Toisaalta individualisaatio korostuu nykyajan myöhäismodernissa yhteiskunnassa: kuten Muonan pro gradu - tutkielmassa kävi ilmi, tehdään valinta kirkollisen vihkimisen puoleen nimenomaan omista, henkilökohtaisista syistä, ei useinkaan perheen tai suvun painostuksesta. 50 Yksi kiinnostava kysymys tutkielmassani onkin se, kumpi aineistoni perusteella on tärkeämpää: tekivätkö vihittävät päätöksen ainoastaan omien mielipiteidensä perusteella vai vaikuttivatko valinnan tekemiseen myös perheen ja suvun toiveet? Uskonnolliset rituaalit voidaan luokitella myös performanssiksi: esimerkiksi Richard Schechnerin määrittelyn mukaan performanssi on sellaista ihmisen tai ihmisryhmän toimintaa, joka tapahtuu toisen ihmisen tai ryhmän läsnä ollessa tai tätä varten. Schechnerin mukaan performanssi voidaan jakaa erilaisiin lajityyppeihin, joista yksi on rituaali. Muita lajityyppejä ovat esimerkiksi teatteri, urheilu, pelit ja leikit. 51 Sekularisaation myötä maalliset performanssit ovat nousseet kohti sitä asemaa, jossa uskonnolliset rituaalit ovat ennen olleet. 52 Toisaalta jotkin uskonnolliset rituaalit ovat saaneet maallisen performanssin piirteitä institutionaalisen uskonnollisuuden sekularisoituessa. Institutionaalisen uskonnonharjoituksen suosion vähentyessä niin sanottu arkipäivän uskonnollisuus on lisääntynyt. Yleisesti maallisena pidetty toiminta, kuten puutarhanhoito tai ruuanlaitto, voi saada syvästi uskonnollisia ja hengellisiä merkityksiä nykyään. 53 Heli Järvinen on teatterin ja draaman tutkimuksen pro gradu -tutkielmassaan tutkinut samanistisia rituaaleja performanssina. Järvinen nostaa tutkielmassaan esiin esimerkin häistä kahtena erilaisena performanssina: teatterina ja rituaalina. Näissä kahdessa performanssissa toiminta näyttää samalta ja ne käyttävät samoja keinoja. Kuitenkin niiden päämäärissä on suuri ero. Vihkiminen teatteriesityksenä pyrkii ensisijaisesti viihdyttävyyteen, kun taas oikean vihkimisrituaalin päämääränä on vaikuttavuus. Teatteri kuvailee asioita: näytelmässä näyttelijät vihitään oikealta näyttävällä tavalla. Performanssi ei kuitenkaan oikeasti vaikuta heidän elämiinsä näytelmän jälkeen heidän todellinen elämäntilanteensa ei ole muuttunut mitenkään performanssin myötä. Sen sijaan rituaalissa kaksi ihmistä vihitään oikeasti, millä on erilaisia todellisia seurauksia. Rituaalin osallistujat 49 Sihvo 1992, 39 46. 50 Muona 2008, 11. 51 Schechner 1988, 6, 30. 52 Järvinen 2000, 17. 53 McGuire 2008, 8, 10. 14

saavat uusia juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä esimerkiksi uusia sukulaisia. Uusia sosiaalisia järjestyksiä muodostuu, ja yhteisön sisäinen suhderakenne sekä sen suhteet yhteisön myytteihin ja uskomuksiin vahvistuvat. On kuitenkin huomattava, että rituaalisessa vihkimisessä ei ole kyse ainoastaan vaikuttavuudesta, vaan silläkin on usein myös viihdyttävä puoli, kuten teatterillakin. 54 On kiinnostavaa nähdä, kumpi puoli avioliittoon vihkimisen rituaalista korostuu aineistossani: merkitseekö hääseremonian viihdyttävyys todellisia seurauksia enemmän? 54 Järvinen 2000, 19 20. 15

3 Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteuttaminen 3.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä on selvittää, minkä syiden vuoksi nykyään valitaan kirkollinen vihkiminen. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin avulla tutkin varsinaisten pääperusteiden lisäksi niitä asioita, jotka ovat olleet taustavaikuttajina valinnassa. Millainen suhde vihittävillä on ollut kirkkoon, ovatko he uskonnollisia vai eivät, onko vihittävän pariskunnan kesken ollut ristiriitaisia ajatuksia asiasta, mikä heille on tärkeintä itse vihkitoimituksessa? Ovatko uskonnolliset syyt tärkeässä roolissa päätöstä tehdessä, vai ovatko syyt muihin asioihin liittyviä? Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkä syiden takia nykyään valitaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen? 2. Mitkä tekijät vihittyjen elämässä ovat vaikuttaneet tähän päätökseen valita kirkollinen avioliittoon vihkiminen? 3.2 Aineiston keruu Laitoin lokakuussa 2016 kirjoituspyyntöni (liite 1) Facebookin Häät 2016 - ryhmään, jossa jäseniä oli tällöin noin 5000 sekä kuukautta myöhemmin Häät 2017!-ryhmään, jossa jäseniä oli noin tuhat vähemmän. Suuri osa ryhmien jäsenistä kuuluu tutkimukseni kohderyhmään: he ovat monipuolinen joukko lähivuosina naimisiin menneitä tai meneviä eri ikäryhmiin kuuluvia, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä joka puolelta Suomea. Potentiaalisten vastaajien joukossa on sekä aktiivisia seurakuntalaisia että niitä, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan. Suurin osa ryhmien jäsenistä on naisia, joten oli odotettavissa, että myös kirjoituspyyntöön vastaavista henkilöistä enemmistö olisi naisia. Ryhmät soveltuvat omien havaintojeni pohjalta hyvin tämän aineiston keräämiseen: ryhmissä on kaikenlaisia jäseniä, ja keskustelua kirkollisen ja siviilivihkimisen välillä on käyty usein. Arvelin siis, että kirjoituspyyntööni tulisi hyvin vastauksia, sillä aihe on ryhmien jäseniä kiinnostava ja heille läheinen ja ajankohtainen. Aineiston kerääminen kirjoituspyyntöjen kautta on kuitenkin aina pieni riski: millaisia kirjoitukset tulevat olemaan ja kuinka hyviä ja käyttökelpoisia ne ovat? Tuomi ja Sarajärvi toteavat, että esimerkiksi tiedonantajan kirjalliset taidot sekä ikä ovat seikkoja, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa ongelmia aineistoa kerätessä. Heidän mukaansa tutkimuksen tiedonantajien valintaan kannattaakin 16

siksi kiinnittää erityistä huomiota. 55 Tältäkin kannalta ajateltuna aineistonkeruutapani soveltuu tähän tutkimukseen hyvin. Vastaajat ovat kiinnostuneita aiheesta, ovat pohtineet asiaan liittyviä kysymyksiä lähiaikoina ja pitävät aihetta heille tällä hetkellä erityisen tärkeänä. Kyselylomakkeen tekeminen oli yksi vaihtoehto aineistonkeruumetodikseni. Päädyin kuitenkin keräämään aineiston kirjoituspyynnön avulla, koska sen avulla pystyin saamaan syvällisempää tietoa tutkimastani aiheesta. Mietin myös haastattelujen tekemistä, mutta muutamien syiden vuoksi päädyin keräämään aineiston kirjallisesti. Ensinnäkin kirjoituspyynnön kautta pystyin saamaan vastauksia joka puolelta Suomea haastatteluja tekemällä aineistonkeruu olisi rajoittunut käytännön syistä lähinnä Etelä-Suomeen. Kirjoitusten keräämisen kautta en ole voinut enää pyynnön muotoiltuani vaikuttaa siihen, mitä tietoja vastaajat tulevat antamaan. Toisaalta siinä on huonotkin puolensa (en esimerkiksi voinut kysyä lisäkysymyksiä, kuten haastattelussa olisin voinut), mutta toisaalta tämän vahvuutena on, että näin sain mahdollisimman hyvää ja totuudenmukaista tietoa aineistooni. Vastaajat ovat kirjoittaessaan saaneet enemmän miettimisaikaa kuin haastattelussa olisivat saaneet, eikä oma läsnäoloni ole voinut vaikuttaa vastauksiin mihinkään suuntaan. Aineistoni koostuu kahdestakymmenestäneljästä kirjoituksesta, jotka ovat lähivuosina kirkollisesti vihittyjen ja vihittävien henkilöiden kirjoittamia. Vastauksista vain kaksi on miesten kirjoittamia, muut naisten. Tällä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä tutkimukseni kannalta, sillä sukupuolten väliset erot eivät ole se asia, johon aion tutkielmassani keskittyä. Suurin osa kirjoittaneista on naimisiinmenon hetkellä alle 30-vuotiaita, mutta iät vaihtelevat 19 ja 42 ikävuoden välillä. Vaikka samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on nykyään mahdollista, ovat kaikki vastaajani menneet tai menossa naimisiin vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa. Kirjoitusten pituudet vaihtelevat paljon. Lyhimmät kirjoitukset ovat reilun sadan sanan pituisia, kun taas pisimmät ovat fonttikoolla 12 jopa kahden sivun mittaisia. Osa kirjoittajista vastasi kirjoituspyyntöni kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, kun taas osa kirjoitti vapaamuotoisemmin ja syvällisemmin yleisemmin koko teemaan liittyen antaen paljon enemmän tietoa elämästään, parisuhteensa historiasta ja päätöksestään solmia avioliitto. Lyhyetkin vastaukset antavat toki 55 Tuomi & Sarajärvi 2004, 86. 17

vastauksia tutkimuskysymyksiini, mutta pidemmät kirjoitukset mahdollistavat ilmiön syvällisemmän ja laajemman ymmärryksen saavuttamisen kuin mihin pelkät lyhemmät kirjoitukset antaisivat mahdollisuuden. 3.3 Aineiston analysointi 3.3.1 Analyysimetodien valinta Tutkielmani on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Valitsin keräämäni empiirisen aineiston analysointia varten kaksi erilaista analyysimetodia: aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin. Koska aineistoni koostuu sekä hyvin lyhyistä ja ytimekkäistä vastauksista että pidemmistä ja syvällisemmistä tarinoista, koin toimivaksi yhdistää tutkielmassani nämä kaksi analyysimetodia. Karkeasti jaoteltuna aineistolähtöinen sisällönanalyysi vastaa ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni ja narratiivinen analyysi toiseen. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla saan kattavan kuvan siitä, mitä kaikkia syitä kirkollisen vihkimisen valitsemisen taustalla on. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi kertoo myös sen, mitkä valintaperusteet ovat kaikkein yleisimpiä sekä sen, mitkä syyt esiintyvät aineistossani vain kerran tai kaksi. Narratiivisen analyysin kautta saan paljon tarkemman kuvan siitä, mitkä asiat yksittäisen henkilön taustassa, elämäntarinassa, ajatuksissa ja kokemuksissa ovat johtaneet kirkollisen vihkimisen valitsemiseen. Etsin kirjoituksista samankaltaisuuksia ja yhteisiä piirteitä, joiden pohjalta luodut fiktiiviset kertomukset vastaavat kysymyksiin esimerkiksi siitä, miten lapsuuden uskonnollinen kasvatus ja suhde kirkkoon näkyvät päätöksenteossa. Näitä kahta metodia yhdistämällä on mahdollista saada tutkimastani ilmiöstä syvempi ja monipuolisempi ymmärrys kuin vain yhtä menetelmää käyttämällä. 3.3.2 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Kirjallisen aineistoni analysoinnissa käytin ensimmäisenä metodina aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston keräämisen jälkeen käsittelin kirjoitukset käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka esimerkiksi Tuomi ja Sarajärvi ovat esitelleet. Myös Jari Eskola on esitellyt tämän prosessin vaiheet. Prosessin vaiheisiin kuuluvat aineiston redusointi eli pelkistäminen, aineiston klusterointi eli ryhmittely sekä abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Prosessin ensimmäistä osaa, redusointia, ohjaa tutkimustehtävä, jonka mukaan aineistosta nostetaan oman tutkimuksen kannalta tärkeimmät ja oleellisemmat ilmaukset. Oman tutkielmani tapauksessa siis aineistosta nostetaan erilaisia 18

perusteluja kirkollisen vihkimisen valitsemiselle. Klusteroinnissa aineistosta nostetut pelkistetyt ilmaukset käydään läpi ja ryhmitellään luokiksi. Abstrahoinnissa edellisessä vaiheessa saatuja luokkia sitten yhdistellään ja niistä muotoillaan teoreettiset käsitteet. 56 Aineistolähtöisessä analyysissa ajatuksena on siis se, että tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus. Aiemmilla teorioilla ja havainnoilla ei pitäisi olla vaikutusta oman aineistoni analyysin lopputulokseen, vaan lopputuloksen tulisi nousta suoraan omasta aineistostani. Aineistolähtöisessä analyysissa päättely tapahtuu yksityisestä yleiseen. 57 Käytännössä aloitin aineistolähtöisen analyysin tekemisen lukemalla vastaajien lähettämät tekstit huolellisesti kaksi kertaa. Tämän jälkeen kävin aineistoni läpi ja poimin sieltä kaikki vastaajien mainitsemat syyt valita kirkollinen vihkiminen. Tässä työskentelyvaiheessa en vielä erotellut tärkeimpiä syitä ja pienempiä osasyitä toisistaan. Muodostin näistä teksteistä poimituista alkuperäisilmauksista pelkistetyt ilmaukset ja kirjoitin jokaisen omalle paperilapulleen, minkä jälkeen jaoin laput niin, että samankaltaiset ja jollakin tavalla toisiinsa liittyvät syyt muodostivat omat ryhmänsä. Näin muodostuivat luvussa 4.1 esiteltävät neljä luokkaa. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) on esimerkki siitä, miten olen päätynyt suoraan aineistosta poimituista alkuperäisilmauksista pelkistettyjen ilmauksien muodostamisen kautta syiden luokitteluun. 56 Tuomi & Sarajärvi 2004, 110 114; Eskola 2001, 141 146. 57 Eskola & Suoranta 1998, 19; Tuomi & Sarajärvi 2004, 97. 19

ALKUPERÄISILMAUS PELKISTETTY ILMAUS Meille naimisiinmenon Avioliitto on Jumalan pointti oli se, että se on asettama Jumalan asettama asia. KATEGORIA Uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät syyt Usko on elämämme perusta ja haluamme rakentaa myös yhteisen elämämme tälle perustukselle. Haluamme Jumalan siunauksen liitollemme. Uskon tärkeys elämässä Jumalan siunaus Asiaan vaikuttivat varmastikin molempien kotikasvatus, molempien suku. Luulen myös että hänen [miehen] äitinsä olisi pettynyt, jos olisimme ns. karanneet naimisiin esim. maistraatissa. On ihanaa saada kaikki ihmiset paikalle samaan paikkaan sitä [vihkimistä] todistamaan. Kotikasvatuksen merkitys Perheen toiveet Kaikki läheiset todistamaan avioliiton solmimista Sosiaaliset syyt Taulukko 1. Esimerkki aineistolähtöisen sisällönanalyysin pohjalta syntyneestä luokittelusta. 3.3.3 Narratiivinen analyysi ja tyyppitarinat Kirjoitusten aineistolähtöisen sisällönanalyysin lisäksi tarkastelin yksittäisten vastaajien kirjoituksia kokonaisuudessaan ja muodostin niiden pohjalta erilaisia vastaajaryhmiä. Vastaajaryhmien perusteella kirjoitin jokaista ryhmää kuvaavat fiktiiviset tyyppitarinat. Tarinoissa yhdistyvät kyseisen ryhmän tarinoiden tärkeimmät piirteet jokaista yksityiskohtaa vastaajien kirjoituksista ei tietenkään ole sisällytetty tarinoihin. Näitä tyyppitarinoita ja vastaajaryhmiä analysoin aiemman tutkimuksen ja luvussa 2 esiteltyjen teorioiden avulla. 20

Narratiivisuudella on pitkä historia esimerkiksi filosofiassa, kielitieteessä ja kirjallisuustieteessä, mutta 1990-luvulta lähtien sen suosio on viimein alkanut kasvaa myös muilla tieteenaloilla. Narratiivisessa tutkimuksessa huomion keskipisteenä ovat kertomukset, jotka toimivat tiedon välittäjinä ja rakentajina. Kertomukset voivat olla mitä tahansa kerrontaan perustuvaa aineistoa, jolle ei välttämättä ole asetettu tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi juonen tai eheyden suhteen. Heikkisen mukaan kertomuksia voi käyttää tutkimuksessa kahdella tavalla: kertomukset voivat muodostaa tutkimusaineiston tai tutkimus itsessään voidaan ymmärtää kertomuksena maailmasta. 58 Tässä tutkimuksessa narratiivisuutta käytetään kahdella tavalla. Vastaajien kirjoittamat kertomukset muodostavat tämän tutkimuksen aineiston. Toisaalta myös tutkimustulosten esittelyssä käytetään narratiivista metodia: analyysin päätteeksi luomani tyyppitarinat ovat nimenomaan kertomuksia monen eri vastaajan yhteisten piirteiden perusteella luotuja fiktiivisiä kertomuksia. Narratiivisia metodeja käytettäessä ei pyritä asioiden yleistämiseen vaan yksittäisen tapauksen syvempään ymmärtämiseen. Narratologiassa kertomuksen ei nähdä välittävän tietoa ainoastaan itse tapahtumasta, jota kertomus käsittelee. Kertomus välittää tietoa myös siitä, miten kertomuksen laatija itse ymmärtää ja jäsentää asioita. 59 Tällainen metodi soveltuukin erityisen hyvin toisen, hieman ensimmäistä laajemman, tutkimuskysymykseni vastauksen löytämiseen. Informanttien kirjoitukset kertovat heidän tarinansa heidän omasta näkökulmastaan: mitä merkityksiä he itse antavat elämässään tapahtuneille tärkeille asioille, millä tavoilla ne ovat vaikuttaneet päätökseen valita kirkollinen vihkiminen? Narratiivista analyysia tehdessäni kävin vastaajien kirjoittamat tekstit taas uudestaan läpi, tällä kertaa tarkemmin kirjoituksia kokonaisuudessaan tarkastellen. Käsittelin yhden kirjoituksen kerrallaan: luin sen, poimin tekstistä kaikkein tärkeimmän valintaperusteen ja sen jälkeen mahdolliset muut, pienemmät syyt. Kirjasin ylös jokaisen vastaajan kohdalta myös keskeiset huomiot liittyen esimerkiksi heidän aktiivisuuteensa kirkon suhteen, heidän uskonnolliseen kasvatukseensa sekä siihen, mikä itse vihkitoimituksessa on heille tärkeintä. Kun olin käynyt kaikki kirjoitukset läpi, ryhmittelin ne niin, että ne, joiden tärkeimmät valintaperusteet olivat lähellä toisiaan, sijoittuivat samaan 58 Heikkinen 2001, 116 117, 121. 59 Steinby 2009, 244. 21