Viittomkielten fonologisist prosesseist Tommi Jntunen Helsingin yliopisto Yleisen kielitieteen litos tjjntun@ling.helsinki.fi Seurvss esitellään joitkin tyypillisimpiä fonologisi prosessej viitotuiss kielissä. Ktsus sijoittuu HM-mllin viitekehykseen (Liddell 1984, Liddell & Johnson 1986, 1989 j Johnson 2000). Johdnto Fonologisill prosesseill trkoitetn yleisesti niitä systemttisi vikutuksi, joit kielen perusyksiköillä on toisiins. Puhutuiss kielissä esiintyy mm. seurvnlisi fonologisi prosessej (vrt. Krlsson 1998): ASSIMILAATIO METATEESI EPENTEESI [pojn] + [pl:o] > [pojmpl:o] pojn pllo [tyhjä] > [tyjhä] tyhjä [jl.k] > [j.l.k] jlk Assimiltio on smnlistumist, metteesi pikn vihtmist j epenteesi uuden ineksen ilmntumist (Krlsson 1998). Seurvss käsitellään muutmi viitottujen kielten fonologisi prosessej. Ktsus sijoittuu HM-mllin viitekehykseen (Liddell 1984, Liddell & Johnson 1986, 1989 j Johnson 2000). Fonologisi prosessej Liike-epenteesi j H X -sääntö Mitä tphtuu, kun viittomist HYVÄ j ILTA muodostetn yhdysviittom HYVÄÄ-ILTAA? Viittomien HYVÄ j ILTA väliin lisätään liike (M-segmentti) eli tphtuu liike-epenteesi. Viittomt HYVÄ j ILTA on esitetty kuvioss 1. Viittomien sekventiliset rkenteet on esitetty kuvioss 2.
2 Kuvio 1. Viittomt HYVÄ (vsemmll) j ILTA (oikell). Kuvt ovt Suomlisen viittomkielen perussnkirjst (1998). HYVÄ ILTA H M H + - - X M H - - - Kuvio 2. Viittomien HYVÄ j ILTA sekventiliset rkenteet. Viittomn HYVÄÄ-ILTAA sekventilinen, liike-epenteesin läpikäynyt rkenne on esitetty kuvioss 3. H M X + - - HYVÄÄ-ILTAA M - X M H - - - Kuvio 3. Viittomn HYVÄÄ-ILTAA sekventilinen rkenne. Liike-epenteesi tphtuu in, kun viittomn loppusegmentin j viittomn lkusegmentin rtikultoriset piirteet erovt toisistn. Tämä voidn formlisoid seurvnliseksi fonologiseksi säännöksi ( = tyhjän symoli, M = päästösegmentti, f = rtikultoriset piirteet): M / [loppusegmentti ] [lkusegmentti ], joss f loppusegmentti f lkusegmentti Liike-epenteesin lisäksi viittomss HYVÄÄ-ILTAA on tphtunut myös prosessi, jok on muuttnut viittomn ensimmäisen osn (HYVÄ) loppusegmentin H segmentiksi X. Tätä prosessi, jonk seuruksen yhdysviittomn ensimmäisen osn loppusegmentti on menettänyt jllisen kestons, on perinteisesti kutsuttu pidäkkeen deleetioksi (hold deletion). Tässä ko. prosessi nimitetään Johnsonin (2000) mukn H X -säännöksi. H X -sääntö on voimss (tvllisesti) seurvnkltisiss ympäristöissä:
3 H X / M M, joss X = [+stttinen, -kestollinen] H = [+stttinen, +kestollinen] M = [-stttinen, -kestollinen] Liike-epenteesi -säännön j H X -säännön järjestys on in seurv: i. M ii. H X Toisin snoen liike-epenteesi syöttää in H X -sääntöä (nk. feeding order). Millisin muotoin viittomt ovt leksikoss? Eräs näkemys on, että leksikoss olevt muodot ovt rkenteeltn mhdollisimmn yksinkertisi. Tämän näkemyksen mukn pintmuodot johdettisiin leksiklisist perusmuodoist fonologisten sääntöjen vull (ks. kuvio 4). /LEKSIKAALINEN PERUSMUOTO/ FONOLOGISET SÄÄNNÖT [PINTAMUOTO] Kuvio 4. Pintmuotojen johtminen leksiklisist perusmuodoist (Johnson 2000). Kuvion 4 näkemyksen mukn esimerkiksi viittomn ISÄ leksiklinen perusmuoto ei olisikn sm kuin sen pintmuoto eli X-M-X-M-X-M-H -sekvenssi, vn khden X-M-H -sekvenssin komintio; tästä perusmuodost johdettisiin pintmuoto liike-epenteesi -säännön j H X -säännön vull. Viittom ISÄ on esitetty kuvioss 5. Viittomn ISÄ pintmuodon johtmisprosessi on esitetty kuvioss 6. Kuvio 5. Viittom ISÄ. Kuv suomlisen viittomkielen perussnkirjst (1998). Jos oletetn, että leksikliset perusmuodot ovt rkenteiltn mhdollisimmn yksinkertisi j että pintmuodot johdetn niistä fonologisill säännöillä, niin leksikoss säilytettävien muotojen määrä vähenee (vrt. muistin rjoitukset).
4 /ISÄ/ X M H X M H ots ots leuk leuk c d ii. H X [ISÄ] i. liike-epenteesi X M X M X M H ots ots leuk leuk c d Kuvio 6. Viittomn ISÄ pintmuodon johtminen leksiklisest perusmuodost. Metteesi Metteesiss viittomien osset (trkemmin piirteet) vihtvt pikk. Metteesiss esimerkiksi liike, jok tvllisesti suoritetn lhlt ylös eteneekin ylhäältä ls. Viittomn rkenne vikutt siihen, voiko metteesi tphtu. Metteesin sllii vin rkenne, joss on kksi pikk. Tällisen rkenteen leksiklinen perusmuoto on esitetty kuvioss 7. X M H X M H Kuvio 7. Metteesin sllivn rkenteen leksiklinen perusmuoto. Esimerkkejä suomlisen viittomkielen viittomist, jotk sllivt metteesin ovt viittomt SILMÄT, VOIMA j VANHEMMAT. Viittom VOIMA on esitetty kuvioss 8.
5 Kuvio 8. Viittom VOIMA. Kuv on Suomlisen viittomkielen perussnkirjst (1998). Kuvioss 9 on esitetty viittomn VOIMA normlin pintmuodon sekventilinen rkenne j sen metteesin läpikäyneen pintmuodon sekventilinen rkenne. Metteesin läpikäyneessä muodoss piirteet ovt vihtneet pikk. [VOIMA] normli pintmuoto X M X M X M H [VOIMA] metteesin läpikäynyt pintmuoto X M X M X M H Kuvio 9. Viittomn VOIMA normli j metteesin läpikäynyt pintmuoto. Metteesi ei ole in hyväksyttävää, vikk viittomn rkenne sen sllisikin. Assimiltio Assimiltioss viittom omksuu toiselt viittomlt ti segmentiltä joitkin sen piirteitä. Mhdolliset ssimiltioprosessit on esitetty skemttisesti kuvioss 10. Monesti PRO-1 1. pers. pronomini ennkoi seurv viittom j omksuu sen pikn. Jos seurvn viittomn käsimuoto on kämmenkäsimuoto, omksuu PRO-1 usein myös sen. Käsimuotossimiltio on viittomkielissä tyypillinen historillinen prosessi. Esimerkiksi suomlisen viittomkielen viittom TILATA on Hirnin (1910, 1911, 1916) mukn tuotettu lunperin siten, että dominoivn käden käsimuoto on ollut G j ei-dominoivn käden käsimuoto B. Suomlisen viittomkielen perussnkirjss (1998) viittomn TILATA käsimuodot ovt smnliset: sen eidominoiv käsi on kopioinut dominoivn käden G-käsimuodon. Viittomn TILATA vnh j moderni muoto on esitetty kuvioss 11.
6 segmentti 1 segmentti 2 h1: e f f c g d h h2:. f.. Kuvio 10. Mhdolliset ssimiltioprosessit. Kuvio 11. Viittomn TILATA ei-dominoiv käsi on kopioinut dominoivn käden käsimuodon. Vsemmll on Hirnin (1916) kuvm vnh muoto (viittomvlokuv 248) j oikell Suomlisen viittomkielen perussnkirjn (Mlm 1998) rtikkeliss 676 kuvttu moderni muoto. Kirjllisuus Hirn, D.F. (1910, 1911, 1916). De dövstumms åtördsspråk i Finlnd Kuuromykkäin viittomkieli Suomess I III. Helsingfors: Finlnds Dövstumförunds Förlg. Johnson, R.E. (2000). Americn Sign Lnguge Phonology. Jyväskylän yliopistoss 30.10. 3.11.2000 pidetyn viittomkielten fonologi käsitelleen kurssin mterili. Krlsson, F. (1998). Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopino Liddell, S.K. (1984). THINK nd BELIEVE: Sequentility in Americn Sign Lnguge. Lnguge, 60, 372 399. Liddell, S.K. & Johnson, R.E. (1986). Americn Sign Lnguge Compound Formtion Processes, Lexicliztion, nd Phonologicl Remnnts. Nturl Lnguge & Linguistic Theory, 4, 445 513. (1989). Americn Sign Lnguge: The Phonologicl Bse. Sign Lnguge Studies, 64, 195 277. Suomlisen viittomkielen perussnkirj (1998). Kuurojen Liitto ry j Kotimisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: KL Support Oy.