Koulu nuorten näkemänä ja kokemana Tomi Kiilakoski Hyvinvoinnin edistäminen koulussa ja oppilaitoksissa Helsinki 30.10.2013
Aluksi: koulun eri kulttuurit (piirustus: Marika Tervahartiala) "No ainaki yläasteella on paljo vapaampaa ku alaasteella. Mutta... ei ny hirveen vapaata, ku on kaikki että kello soi, nyt mennään tunnille, ja heti ku päästään tunnilta, mennään välitunnille ja sitte on niinku kymmenen minuutin tauko. Ja taas tunnille tai tälleen..." Siivonen & Kotilainen. Myrskyhaastatteluaineisto. 29.10.2013 Tomi Kiilakoski
Mistä koulussa on kysymys? Virallinen koulu Oppikirjat, oppitunnit Epävirallinen koulu Oppilaiden välinen vuorovaikutus, väli- ja ruokatunnit, sukupolvien suhteet koulun ulkopuolella Fyysinen koulu Koulurakennukset, oppilaiden ruumiillisuus
Mitä erityistä on koulussa nuorisokulttuurisena näyttämönä? Koulu on vahvasti vertaisryhmälatautunut tila, jossa iso joukko nuoria toimii keskenään. Yksilöllistävä opetus vs. yksinjäämisen pelko Koulun aika- ja tilapolut pusertavat nuoret tekemisiin keskenään. Eri nuorten ryhmät eivät voi välttää toistensa kohtaamista (heijastuu esim. sukupuoliseen häirintään, rasisimiin tai muihin ryhmien välisiin jännitteisiin) Koulussa ollaan useita tunteja kerrallaan, pitkäkestoisesti. Vrt. vapaa-ajan tilat, joissa on mahdollisuus jättäytyä syrjään ja jossa toimintaan ei tarvitse sitoutua vastaavalla tavalla.
Nuorten näkökulmaa koulussa käsittelevien tutkimusten teemat Ryhmäsuhteiden tärkeys ja yksinjäämisen pelko Tavallisuuden vaade. Ryhmäsuhteet eriarvoistavat nuorten kokemusta. Kouluosallisuuden osittainen ohuus. Kouluyhteisö ei synny itsestään, se on rakennettava. Koulukiusaaminen on ryhmäsuhteiden ongelma. Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus. Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, tukea ja, yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista
1. Ryhmäsuhteet ja yksinjäämisen pelko Koulu on vertaisryhmälatautunut tila tavalla, joka poikkeaa muista nuorten tiloista Koulussa on neuvoteltava paikkaa ryhmässä ja löydettävä sijansa nuorten arvojärjestyksissä Status, respekti, maine = nuori tunnetaan koulussa ja hänellä on asema luokan ja koulun kokonaisuudessa Koulun arvioi tai kohtaa oppilaansa yksilönä vs. nuorten tarve löytää asema ryhmässä Hyväksynnän saaminen on joskus tärkeämpää kuin arvosanat
2. Tavallisuuden vaade Ryhmästä erottautuminen saattaa nuoren riskiin joutuu marginalisoiduksi tai eristetyksi Nuoret tarkkailevat toisiaan ja miettivät asemaansa Erilaisuus koetaan koulussa uhaksi Tavallisuus ei herätä huomiota eikä näin erota ryhmän normeista.
Oppilaiden syrjintäkokemukset (Kankkunen, Harinen. Nivala & Tapio 2011) 1. Läski, lihava, lyllerö, tankki 2. Tyhmä,typerä, tollo, ääliö, idiootti, hullu 3. Homo, hintti, lesbo, lepakko 4. Huora, horo, lutka 5. Ruma, lehmä 6. Kusipää, paska, paskiainen 7. Hikke, hikari, nörtti 8. Kiinalainen, kinkki, keltainen, ryssä, svedupelle 9. Outo, pervo, friikki, transu 10. Jeesus, jehova, pakana, hihhuli - Mikä tahansa erilaisuus voi periaatteessa aiheuttaa syrjintää. 29.10.2013 Tomi Kiilakoski
3. Eriarvoistavat ryhmäsuhteet Nuoret ovat paitsi yksilöitä, myös erilaisten ryhmien jäseniä. He tulevat nähdyksi toisinaan sukupuolensa, toisinaan kulttuuritaustana tai seksuaalisen tyylinsä kautta. Tytöt ja pojat Erilaiset kulttuuritaustat, etnisyys, kieli Seksuaalivähemmistöjen asema
Poikkeavuuden kätkeminen ja paljastumisen uhka Päätin muuttaa 16-vuotiaana suurempaan kaupunkiin lukioon osittain sen takia, että oletin siellä ihmisten suhtautuvan paremmin seksuaalivähemmistöihin. Kotipaikkakuntani oli pieni ja toisinaan suvaitsematon, eikä suuntautumistani olisi välttämättä ymmärretty, jos se olisi tiedetty. (Huotari, Törmä & Tuokkola 2011, 98.)
4. Kouluosallisuuden osittainen ohuus Kaikille nuorille ei tule koulussa vaikuttamisen ja osallisuuden kokemuksia Opettajien ja oppilaiden käsitykset osallisuuden laadusta poikkeavat Oppilaskunta voi vahvistaa osallisuuden tunnetta, mutta pelkästään se ei riitä Oppilaat eivät pysty aina vaikuttamaan nykyisten rakenteiden kautta: vaaditaan uusia rakenteita ja osallisuuden arkipäiväistymistä
Demokraattinen pienoisyhteisö Kouluterveyskysely: Peruskoulun oppilaista 48 % on sitä mieltä, ettei oppilaiden mielipiteitä huomioida koulutyön kehittämisessä ja 43 % kokee, etteivät opettajat rohkaise mielipiteen ilmaisuun oppitunnilla. Vastaavat prosenttiluvut lukiossa ovat 36 % ja 27 % sekä ammatillisessa oppilaitoksessa 33 % ja 31 %. ICCS: Eniten nuoret katsoivat voivansa vaikuttaa päätettäessä kerhotoiminnasta ja projekteista (59 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä), luokan säännöistä (49 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä) sekä siitä, millä tavoin tunneilla opetettiin (45 % oli vähintään jossain määrin tätä mieltä). Koulun sääntöjä, opetus- ja oppimateriaaleja ja opetuksen sisältöjä koskevassa päätöksenteossa oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon vähintään jossain määrin noin kolmasosan (32 %) nuorista mielestä. Lukujärjestykseen nuorista katsoi voivansa vaikuttaa vähintään jossain määrin noin neljäsosa (26 %). (Suoninen ym. 2010, 72 74.)
Osallisuusrakenteet kansainvälisessä vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 1. Suomi Saksa Lasten osallistumisoikeudet Osallistumisen tyypit Osallisuuden dynamiikka Turvattu laeilla. Kansallisen strategisen ohjauksen väline. Suoria ja edustuksellisia: Nuorisovaltuustoja, lapsiasiavaltuutettu, kuulemistilaisuudet. Painopiste muodollisissa rakenteissa. Etukäteen suunnitteltuja ylhäältä-alas (top-down) tilanteita, alhaalta-ylös (bottom up) rakenteet vähäisempiä, Hankesuuntautunutta. Kansaisjärjestöille ja paikallistasolla vahva rooli Kohdennettua paikallistason projekteja. Osallisuus mielletään kansalaisaktivisuudeksi ja vapaaehtoistoiminnaksi järjestöissä. Yksittäisiä liikkeitä, erilaisia aloitteita yksilöiltä ja ryhmiltä, mutta ei selkeitä osallisuutta turvaavia rakenteita
5. Kouluyhteisö ei synny itsestään, se on rakennettava. Se, että ihmiset toimivat samassa tilassa ja jakavat näin fyysistä läheisyyttä, ei automaattisesti synnytä yhteisöä. Vuorovaikutuksen kehittäminen keskustelevampaan suuntaan edellyttää luottamusta, kuuntelua ja avointa keskusteluilmapiiriä. Koulun yhteisöllisyyden kehittäminen on koko koulun asia
Kouluosallisuuden moniulotteisuus Osallisuuden päämäärä / Vaikuttamisen kohde Sosiaalinen päämäärä: Poliittinen päämäärä: Yksilötason osallisuus Ryhmätason osallsiuus Itsearviointi, tukipalvelut, arjen toimijuusroolit (myös ops:n suuntaamisessa). Itsetunnon, itsetuntemuksen ja itseilmaisun vahvistaminen Turvallisen ryhmän luominen, ratkaisujen hakeminen siten, että jokainen kokee kuuluvansa joukkoon Jokaiselle taattu mahdollisuus osallistua luokkakokouksiin yms., yksilölliset kuulemiset (esim. kyselyt ja puhekierrokset), äänestysmahdollisuus Luokkakokoukset, luokkien väliset kokoukset, koko oppilaskunnan kokoukset, oppilaskunnan hallituksen toiminta. 29.10.2013 Tomi Kiilakoski
6. Koulukiusaaminen on ryhmäsuhteiden ongelma Oppilaat muodostavat omia yhteisöjään, jotka paitsi lukevat sisäänsä, myös rajaavat ulkopuolelle Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta on ryhmäilmiö Kiusaamiseen ei uskalleta puuttua sen pelon takia, että joutuisi itse kiusatuksi ja oma sosiaalinen status alenisi Kiusaaminen on ongelma kaikille, mutta erityisesti kiusaamisen kasautuminen lisää sen kiusaamisen negatiivisia vaikutuksia.
Kiusaamisen sosiaaliset seuraukset No, Sallahan on niinku periaatteessa rinnakkaisluokalla, mutta meillä on yhteisiä tunteja jonkin verran Joo. Ja välitunnilla ollaan, meillä on niinku vähän samanlaista tuttavapiiriä, niin se ei tuu ollenkaan meiän porukkaan, sen takia et se niinku pelkää. Ymm. Että me ei puhuta sille ja nolataan se Ymm. Ja joka käy taas mulle, ett mä en niinku halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ymm. No se on sitten siellä omana ryhmänään siellä vähän sillei. (Hamarus 2006a, 182.)
7. Nuorten tiedon tärkeys ja aikuisille puhumisen vaikeus Nuorten keskinäinen solidaarisuus voi estää asioiden pääsyn aikuisten tietoon Oppilaiden keskuudessa vallitsee sääntöjärjestelmiä: virallinen koulu ja nuorten oppilaskulttuurissa on vahvat paineet olla kertomatta opettajille. Tästäkin syystä kiusaamiseen puuttuminen edellyttää ryhmätason toimia. Väkivalta, sukupuolinen häirintä, rasismikokemukset kaikki asioita, joista on hankala puhua aikuisille
Hiljaisuuden koodi Koodi ilmenee siten, että vain harvat tuntevat, että voivat turvallisesti kertoa opettajille tai hallintohenkilökunnalle, että he kokevat jonkun oppilaan käytöksen tai asenteen uhkaavaksi. Tämän lisäksi oppilaiden ja henkilökunnan välillä ei ole riittävästi luottamusta. (O Toole 2000, 23.) Nuorisokulttuuria pidetään yllä erilaisin epävirallisen normistojen keinoin: Nuori 2. Jos sinä teet sen, niin sitten sinä joudut epäsuosioon. Nuori 1. Sitte vasta kiusataan, jos meet kertomaan. Nuori 3. Jos sä kerrot opettajalle, että sua kiusataan, niin se ei ikinä lopu. 29.10.2013 Tomi Kiilakoski
Hiljaisuuden koodi Se on nytten vähän niinku täälläpäin ainaki silleen, että asiat kannattaa pittää omana tietonaan ja että ei kannata niinku toisten asioita levitellä näin. Se on vähän se, just se vasikoiminen, vaikka eihän siellä mittään syyllisiä etitäkkään. Haastattelu oppilaat 1. Koodi on nuorten elämismaailman sosiaalinen rakenne, jolla on pysyvyyttä ja jota ei ole erikseen ääneen sovittu, mutta joka vaikuttaa nuorten asenteisiin. Koodin murtaminen edellyttää koulukulttuurista muutosta ja huomion kiinnittämistä oppilaiden ja aikusiten välisiin suhteisiin sekä opetussuunnitelmallista työtä, jossa konfliktinratkaisua opitaan koko koulun tasolla 29.10.2013 Tomi Kiilakoski
Hyvinvointi: nuoret ja aikuiset Yhteisöllisyyden kokemukset edellyttävät kuulumista johonkin itseä suurempaan kokonaisuuteen, kuten kaduille, seurakuntaan, kouluun, nuorisotaloon, virtuaaliryhmään ja niin edelleen. Tämä taas edellyttää toimivia sukupolvien välisiä suhteita. Hyvinvointia rakennetaan luomalla toimivia ja luottamuksellisia suhteita. Heijastuu esimerkiksi haluun kertoa rasismista (Rastas 2007), sukupuolisesta häirinnästä (Aaltonen 2006) tai kiusaamisesta (Kiilakoski 2009).
8. Nuoren tukeminen edellyttää rakenteita, sekä yksilöllisen tilanteen huomioimista Koulussa tapahtuvalla vuorovaikutuksella oletetaan olevan keskeinen merkitys siinä, onko yleinen käsitys koulusta myönteinen. Nuorten omaksuma näkemys itsestä joko aktiivisena tai passiivisena toimijana vaikuttaa mahdollisuuksiin pärjätä koulussa ja hakeutua jatko-opintoihin. Olisi tunnistettava tuen tarpeessa olevat nuoret ja toiseksi osattava löytää heidän elämäntilanteeseensa sopiva tuki
Oululaisen nuoren viesti kuntapäättäjille Eikö kukaan välitä? Koulussa on kaiken maailman kuraattorit ja psykologit mittä välii jos asioihin ei puututa? Ja vaikka itse ongelmat ottaa esille kukaan ei välitä. Kiusaamisiin ei puututa ja pahimpiakin tilanteita katsotaan läpi sormien. Ja vielä kehdataan kysyä miksi nuoret voivat pahoin.
Koulu nuorten näkökulmasta (Aaltonen 2011) Aggressiivinen koulu Toimintaan puututaan rangaisten ja vahvan kontrollin kautta. Passiivinen koulu Mä oisin kaivannu sitä, että ku ois oikeesti huomattu se paha olo, joka nuorel on, paljon aikaisemmin. (sitaatti Aaltonen 2011) Aktiivinen koulu Kannatteleva, mukaan houkutteleva, yhteisöllinen koulu