E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 48 Pertti Manninen, Taina Hammar, Antti Kanninen, Juho Kotanen, Paula Mononen, Riitta Niinioja ja Pekka Sojakka Veden laatu ja kuormitus Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä Mikkeli 2003
E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 48 Pertti Manninen, Taina Hammar, Antti Kanninen, Juho Kotanen, Paula Mononen, Riitta Niinioja, Pekka Sojakka Veden laatu ja kuormitus Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä Mikkeli 2003
ISBN 952-99171-0-4 Kansikuva: Vesa Väisänen 2
Sisällys 1 Johdanto...5 2 Kohdejärvet...6 2.1 Kohdejärvien valinta...6 2.2 Kohdejärvien kuvaus...9 3 Veden fysikaalista ja kemiallista laatua koskevat aineistot...16 3.1 Vedenlaatuaineistojen koonti ja ryhmittely...16 3.2 Vedenlaatutiedon alueellinen kattavuus...16 3.3 Vedenlaatutiedon lähteet...17 3.4 Vedenlaatutiedon määrä vuodenajoittain ja muuttujittain...18 3.5 Klorofyllitiedon määrä...19 3.6 Tietojen kattavuus...20 4 Piirteitä kohdejärvien vedenlaadusta...21 5 Ravinnekuormituksen arviointi...26 5.1 Valuma-alueiden rajaaminen...26 5.2 Maankäyttö- ja puustotulkintatiedot...26 5.2.1 SLAM3- ja SLICES -aineistojen antamien peltopinta-alojen vertailu...27 5.3 VEPS-ohjelmiston käyttö...28 5.4 Kuormituksen arviointi...29 6 Ravinnekuormituksen laskennan tulokset...32 6.1 Fosforin ja typen kuormitus kohdejärviin...32 6.2 Kohdejärvien kuormitustekijöiden suhteelliset osuudet...38 7 Yhteenveto ja arviointi kerätystä tiedosta...54 Kirjallisuutta...55 Liitteet: Liite 1. Kohdejärvien yksityiskohtaisempi vedenlaatutarkastelu Liite 2. Kohdejärvien valuma-alueiden SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkintakartat Liite 3. Esimerkkitaulukko SLAM3-maankäyttöluokkien yleistyksestä ja SLICES-maankäyttöluokista Kuvailulehdet 3
4
1 Johdanto Tämä raportti on osa Life Vuoksi -projektia, joka on laaja, Etelä-Savon ympäristökeskuksen vetämä yhteistyöhanke. Siihen osallistuvat lisäksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskukset sekä Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopisto. Hankkeen tarkoituksena on arvioida ja testata järvien ekologisen tilan arviointiin ja seurantaan soveltuvia menetelmiä sekä tehdä sen pohjalta ehdotus uudesta seurantajärjestelmästä. Tarkastelun kohteena ovat vesimakrofyytit, pohjaeläimet, perifyton ja kasviplankton. Näiden biologisten tekijöiden seurantamenetelmien testausta on tehty rinnakkain pääosin samoilla kohdejärvillä. Hanke on käynnistynyt keväällä 2001 ja se päättyy maaliskuussa 2004. Hanketta rahoittaa osallistujien lisäksi Euroopan unionin Life Ympäristö -rahasto. Tämän selvityksen tarkoituksena on tehdä kuormitus- ja vaikutusarviointi Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä sekä kuvata kohdejärvien yleistä tilaa. Selvitys on tarkoitettu taustaksi ja tueksi kohteilla tehdyille biologisten muuttujien tutkimuksille sekä seurantajärjestelmän suunnittelulle. Myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaan in kohdistuvien paineiden tunnistaminen ja määrittely on tärkeä osa vesien ekologisen tilan arviointia ja toimenpiteiden suunnittelua. Tämä selvitys on yksi esimerkki siitä, miten paineiden tunnistamista ja määrittelyä voidaan tehdä. Raportti sisältää myös kohdejärvien vedenlaatutietojen arvioinnin ja kohdejärvien vedenlaadun tarkastelun (luvut 3 ja 4). Raportin kokoamiseen ovat osallistuneet seuraavat tahot ja henkilöt: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Juho Kotanen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Paula Mononen: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot Riitta Niinioja: Kohdejärvien tiedot ja vedenlaatu Pohjois-Savon ympäristökeskus Antti Haapala: Kohdejärvien selvitykset sekä kaukovaluma-alueiden kuormitusarviot Taina Hammar: Vedenlaatuaineiston kokoaminen ja raportointi Antti Kanninen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Pekka Sojakka: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot Etelä-Savon ympäristökeskus Antti Kanninen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Pertti Manninen: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot, raportin toimitus Vesa Väisänen: Valuma-aluerajaukset Kaakkois-Suomen ympäristökeskus: Marja Kauppi ja Jouni Törrönen: Vedenlaatu-, valuma-alue- ym. -tietoa eteläisestä Saimaasta ja Pien- Saimaasta. 5
2 Kohdejärvet 2.1 Kohdejärvien valinta Life Vuoksi -projektin kohdealueiksi on valittu erilaisia, Vuoksen vesistöalueelle tyypillisiä luontaisia järvityyppejä vesistöalueen eri puolilta (taulukko 1, kuva 1). Kohteet on pyritty tyypittelemään vesipuitedirektiivin mukaista järvityypittelyä (Pilke ym. 2002) käyttäen (taulukko 2). Sen mukaisesti kohdejärvet edustavat seuraavia luontaisia järvityyppejä: luonnostaan rehevät järvet (tyyppi 2) pienet ja keskikokoiset, vähähumuksiset järvet (tyyppi 4) suuret, vähähumuksiset järvet (tyyppi 5) keskikokoiset ja suuret, kohtalaisen humuspitoiset järvet (tyypit 7 ja 8) pienet runsashumuksiset järvet (tyyppi 9) keskikokoiset ja suuret runsashumuksiset järvet (tyyppi 10) Lisäksi kohteet on valittu Vuoksen vesistöalueelle tyypillisten kuormituspaineiden vaikutusalueilta (taulukko 2). Kuormitettujen järvien lisäksi mukaan on otettu vertailujärviä, jotka kuvaavat mahdollisimman hyvin kuormitettujen järvien luontaista tilaa ilman ihmistoimia. Kohdejoukko edustaa seuraavia kuormitustilanteita: laaja-alainen maatalous pääasiallinen kuormittaja (Pohjois-Savon kohteet) maatalouden, asutuksen ja metsätalouden hajakuormitusta (Etelä-Savon kohteet) metsätalous ja turvetuotanto pääasiallinen kuormittaja (Pohjois-Karjalan kohteet) selluteollisuus pääasiallinen kuormittaja (Kaakkois-Suomen kohteet) Kohdejoukko kattaa suhteellisen hyvin Vuoksen vesistö-alueelle tyypillisten järvien kirjon. Pohjois- Savossa kohteina on järviä aina kivennäismaavaltaisen valuma-alueen omaavista suhteellisen voimakkaasti maatalouden kuormittamista järvistä turvemaavaltaisiin ja metsätalouden voimakkaammin kuormittamiin järviin. Pohjois-Karjalan kohteet ovat pääosin runsasturpeisten valuma-alueiden järviä. Niiden kuormitus on pääosin peräisin metsätaloudesta sekä jossain määrin myös turvetuotannosta. Mukana on myös kivennäismaavaltaisen valuma-alueen omaavia ja osin runsaahkon peltoviljelyn kuormittamia järviä. Etelä-Savon kohdejärvet ovat kaikki lähivaluma-alueeltaan kivennäismaavaltaisia ja valtaosin kangasmaata. Ne ovat maatalouden, metsätalouden ja asutuksen hajakuormittamia järviä. Kaakkois-Suomen kuormitetussa kohteessa pääasiallisena kuormittajana on paperi- ja selluteollisuus. Taulukko 1. Kohdejärvet ja niiden perustietoja (Ympäristöhallinto 2001a). Järvi Sijaintikunta Pinta-ala km 2 Onkivesi Lapinlahti 114 Luupuvesi Kiuruvesi 7,04 Osmanginjärvi Kiuruvesi 2,78 Niemisjärvi Kiuruvesi 4,18 Lika-Pyöree Sonkajärvi 1,95 Tiilikka Rautavaara 4,2 Ilajanjärvi Ilomantsi 8,2 Mujejärvi Nurmes 3,51 Kuohattijärvi Nurmes 10,81 Viinijärvi 134,91 -itäosa Liperi, Polvijärvi 34 -länsiosa Liperi, Outokumpu, Polvijärvi 101 Suomunjärvi Lieksa 6,63 Kuorinka Liperi 12,92 Syysjärvi Mikkeli 1,75 Ukonvesi Mikkeli 4,9 Suuri-Vahvanen Mikkeli 1,32 Keihäsjärvi Mikkeli 1,39 Keskimmäinen-Alimmainen Mikkeli 0,8 + 0,74 Sylkky Kerimäki 1,06 Pien-Saimaa Lappeenranta, Taipalsaari noin 3,5 Etelä-Saimaa, Haukiselkä Lappeenranta, Taipalsaari noin 26,5 6
Kuva 1. Kohdejärvien sijainti. 7
Taulukko 2. Kohdejärvien alustava tyypittely ja pääasiallinen kuormituslähde. Tyypittelyssä käytetty VPD:n mukaista tyyppijakoa (Pilke ym. 2002). Pääasiallinen kuormitus Järvityyppi Luonnostaan rehevät järvet tyyppi 2 - savikkoalueilla tai runsasravinteisilla alueilla Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet tyyppi 4 - väriarvo alle 30 mgpt/l - koko alle 40 km 2 Suuret vähähumuksiset järvet Maatalous Maatalous + asutus + metsätalous Luupuvesi Niemisjärvi Osmanginjärvi Onkivesi Syysjärvi Ukonvesi Keihäsjärvi* (lievästi kuormitettu) Keskimmäinen- Alimmainen* *= nykytilan perusteella tyyppi 6 - väriarvo 30-90 mgpt/l Metsätalous + turvetuotanto Sellu- ja paperiteollisuus Etelä-Saimaa: Haukiselkä Vertailukohde Lika-Pyöree* *=luontainen tyyppi epävarma, voi olla 9 Kuorinka Sylkky Suuri- Vahvanen Viinijärvi (itäosa) Etelä-Saimaa: Pien-Saimaa tyyppi 5 - väriarvo alle 30 mgpt/l - koko yli 40 km 2 Keskikokoiset ja suuret kohtalaisen humuspitoiset järvet tyyppi 7 - väriarvo 30-90 mgpt/l - koko 5-40 km 2 tyyppi 8 - väriarvo 30-90 mgpt/l - koko yli 40 km 2 Pienet runsashumuksiset järvet tyyppi 9 - väriarvo yli 90 mgpt/l - koko alle 5 km 2 Keskikokoiset ja suuret runsashumuksiset järvet tyyppi 10 - väriarvo yli 90 mgpt/l - koko yli 5 km 2 Viinijärvi (länsiosa) (myös kaivosteollisuus) (8) Kuohattijärvi (metsätalous) (7) Mujejärvi (metsätalous) Ilajanjärvi Suomunjärvi (7) Tiilikka 8
2.2 Kohdejärvien kuvaus Seuraavassa esitetään lyhyet kuvaukset kohdejärvien yleispiirteistä. Kuvauksien laajuus ja yksityiskohdat painottuvat eri kohteilla hieman eri tavoin. Tämä johtuu mm. kohteiden erilaisista ja eri suuruisista vesiensuojeluongelmista, mikä on vaikuttanut saatavilla olevan valmiin pohjatiedon määrään ja laatuun. Vähemmän tutkittujen kohteiden taustatietoja, mm. hydrologis-morfologisia tietoja, on osin laskettu tilastollisiin tarkasteluihin perustuen. Esimerkiksi Etelä-Savon järvien tilavuustiedot perustuvat olemassa oleviin mitattuihin maksimisyvyystietoihin ja niistä johdettuihin keskisyvyystietoihin. Kohteiden valuma-aluetiedot perustuvat Ekholmin (1992) ja ympäristöhallinnon (2001a) tietoihin. Pohjois-Savo Pohjois-Savon kohdejärvet kuuluvat Tiilikkaa lukuun ottamatta Iisalmen reittiin, jonka järvet ovat tyypillisesti matalia, ruskeavetisiä ja ravinteikkaita. Niiden erityispiirteenä on luontainen mataluus ja rehevyys. Alueella on runsaasti soita ja maaperä on ravinteikasta, joten maatalous on ollut ja on voimaperäistä. Intensiivisen maatalouden myötä Iisalmen reitin järviin kohdistuu voimakasta hajakuormitusta, joka heijastuu merkittävästi reitin vesistöjen tilaan. Iisalmen reitin järvet kärsivät rehevöitymisongelmista ja paikoitellen umpeenkasvusta. Tehostuneista vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta näkyviä muutoksia ei ole vielä juurikaan saavutettu. Kaikki Pohjois-Savon kohdejärvet ovat ns. laskettuja järviä eli niiden ranta-alueita on otettu maanviljelyskäyttöön. Eniten järvenlaskuja on toteutettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja sotien jälkeen. Taulukossa 3 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 3. Pohjois-Savon kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m) zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Niemisjärvi 6500 418 1,5 5 1,52 177 1,6 Osmanginjärvi 3280 278 1,2 6,5 0,20 625 6,2 Luupuvesi 8400 690 1,2 1,7 1,31 237 2,5 Onkivesi 390000 11362 3,4 15,5 2,69 5583 56 Lika-Pyöree 1175 196 0,6 0,9 1,74 24,7 0,3 Tiilikka 10001 420 2,4 8,1 2,14 119,92 1,8 Onkivesi Onkivesi on Iisalmen reitin alin järvi. Onkiveden koko valuma-alueesta lähes 85 % purkaa vetensä ensin Poroveteen. Porovedestä vedet virtaavat kapean Peltosalmen kautta Nerkoonjärveen ja sieltä edelleen Nerohvirran ja Lammasvirran kautta Onkiveteen. Muut Onkiveteen laskevat valuma-alueet ovat pieniä. Pinta-alaltaan Onkivesi lukeutuu suuriin järviin. Onkiveden keskisyvyys on pinta-alaan nähden pieni (taulukko 3). Näin ollen Onkiveden kokonaistilavuudesta huomattavassa osassa tapahtuu perustuotantoa. Tämä ominaisuus tekee järven alttiiksi happikadoille kerrostuneisuuden aikana. Kesällä Onkivesi ei mataluutensa ja avonaisuutensa vuoksi pysyvästi kerrostu, mikä toisaalta estää alusveden happikadot, mutta toisaalta mahdollistaa pohjan lähellä vapautuvien ravinteiden pääsyn valaistuun vesikerrokseen ruokkimaan perustuotantoa. Onkiveden koko valuma-alue on suuri verrattuna järven tilavuuteen, joten veden vaihdunta on varsin tehokasta. Voimakkaan hajakuormituksen lisäksi pistekuormitusta aiheuttaa pääasiassa Lapinlahden kunnan jätevedenpuhdistamo, jossa käsitellään sekä taajaman että maidonjalostusteollisuuden jätevesiä. Onkivettä säännöstellään lievästi. Säännöstelyn tavoitteena on alentaa maataloudelle haitallisia vedenkorkeuksia. Merkittävä muutos luonnontilaan verrattuna on tulvakorkeuksien pieneneminen ja vedenkorkeuden vaihtelun väheneminen avovesikaudella (mm. Hammar ym. 2002). 9
Luupuvesi Kiuruveden kunnassa sijaitseva 690 hehtaarin suuruinen Luupuvesi (04.572) on Iisalmen reitin tyypillinen järvenlaskun seurauksena mataloitunut ja erityisesti lahtialueelta voimakkaasti umpeenkasvanut, erittäin rehevä järvi. Luupuveteen laskee lännestä suo- ja peltovaltaisen valuma-alueen vesiä tuova Välijoki ja idästä Kaikonsuon turvetuotantoalueen vesiä Ylä- ja Välijärven kautta tuova Välijärven laskujoki. Edellä mainitut umpeenkasvusta kärsivät ja miltei samassa vedenpinnan tasossa olevat järvet muodostavat yhdessä Luupuveden kanssa noin 10 km²:n vesistön. Itse Luupuvesi purkaa vetensä Luupujoen kautta Kiuruveden Haapajärveen. Luupujoen vesistön valuma-alueen pinta-alasta on metsiä 173 km² ja peltoja 20,5 km² (9 % koko valuma-alueen pinta-alasta). Turvemaata valuma-alueen pinta-alasta on noin puolet. Luupuveteen kohdistuu merkittävää maatalouden hajakuormitusta ja turvetuotannon pistekuormitusta, joista viimeksi mainittua seurataan VAPO Oy:n Kaikonsuon velvoitetarkkailun yhteydessä (mm. Tanskanen 2000). Valuma-alueensa ominaisuuksien takia järven veden väri on poikkeuksellisen tummaa, vuosien 1998-2002 vedenlaatutulosten perusteella hieman yli 300 mgpt/l. Luupuvesi on reilun kuukauden viipymällään (taulukko 3) tyypillinen läpivirtausvesistö, jonka ravinteiden pidätyskyky on hyvin vähäinen. Järvi on tunnetusti kärsinyt talviaikaisista happikadoista ja muista rehevyysongelmista. Ongelmia on pyritty lieventämään kunnostustoimin, joista merkittävimpiä ovat olleet vedenpinnan nosto (1997), vuosittaiset vesikasvillisuuden niitot sekä vuonna 2002 alkanut talvinen hapetus. Luupuvesi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Osmanginjärvi Osmanginjärvi (04.562) kuuluu Kiurujoen vesistöön (04.56), joka on Iisalmen reitin ja samalla koko Vuoksen vesistön läntisin haara. Järvi on kolmisen kilometriä pitkä ja 500 1600 metriä leveä, osin umpeenkasvanut järvi. Järvi on matala ja sen veden viipymä on 6 vrk (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 48 km 2, josta peltoa on 10,8 km 2 ja metsää 36,8 km 2. Järven lahdet ovat yleisesti hyvin matalia ja umpeenkasvu edennyt pitkälle. Koko luoteisosa on alle metrin syvyistä. Järvestä löytyy syvänteeksi luokiteltava kohta (6,5 m). Järveä on laskettu kahdesti yhteensä noin metrin verran. Järvi on peltoviljelyn, metsätalouden, karjatalouden sekä turvetuotannon hajakuormittama. Ilmaversoiset kasvit, valtalajeina järvikaisla ja järvikorte, muodostavat tyypillisesti yhtenäisiä kasvustoja rannoilla. Järven keskiosassa on runsaasti kelluslehtisiä. Valuma-alueen vähäjärvisyydestä johtuen Osmanginjärven vedenkorkeuden vaihtelut ovat suuret (noin 2,5 m). Koska järven rannat ovat kauttaaltaan viljeltyjä ja monin paikoin alavia, on ravinteiden huuhtoutuminen ranta-alueilta keväällä yliveden aikaan merkittävää. Niemisjärvi Niemisjärvi sijaitsee Sulkavanjärven vesistöalueen (04.55) luoteisosassa. Valuma-alueen järvisyys on 4 %. Lähivaluma-alue on suurelta osin peltoviljelyssä ja karjatalouden laidunmaina. Järvi on matala ja veden viipymä on hyvin lyhyt (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 44 km 2. Valuma-alueen peltopinta-ala 10 km 2 ja metsäpinta-ala 33,5 km 2. Järven ongelmia ovat mataluus, rehevyys, vähäarvoisen kalan suuri määrä sekä alusveden talviaikaiset happiongelmat. Jo 30 vuoden takaiset vedenlaatutulokset osoittavat Niemisjärven olleen erittäin humuspitoinen ja rehevä, happikadolle altis järvi. Järven vesi on erittäin ravinteikasta ja ruskeaa. Ravinteet ovat peräisin pääasiassa humukseen sitoutuneina valuma-alueen ojitetuilta soilta sekä maatalouden hajakuormituksesta. Vedenlaadussa ei ole havaittavissa selkeitä muutoksia, joskin fosfori- ja rautapitoisuudet ovat olleet 1970-luvun alussa alhaisemmalla tasolla kuin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Rehevöityminen on edennyt ja etenkin lahdet ovat paikoin umpeenkasvaneita. Lika-Pyöree Sonkajärven kunnassa sijaitseva Lika-Pyöree (04.586) on varsin matala pikkujärvi, jonka viipymä on alle 2 kk (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 22,6 km 2 ja valuma-alueen peltopinta-ala on lähteestä riippuen 0-0,07 km 2. Järveen ei kohdistu merkittävää ihmisen aiheuttamaa kuormitusta vaan järvi on luonnostaan rehevä. Lähivaluma-alue on monin paikoin suopohjaista. Pientä taustakuormitusta aiheuttavat valuma-alueen kaakkoisosan metsä- ja suo-ojitukset sekä koillisesta Ahveroi- 10
nen-lammen kautta tuleva valuma-alueen pohjoisosassa sijaitsevan turvetuotantoalueen kuormitus. Kuormitusmäärät ovat tosin hyvin pieniä. Tiilikka Tiilikan lähivaluma-alue (04.664) on pinta-alaltaan 20 km 2 ja kokonaisuudessaan metsää ja suota, viljeltyä peltoa ei ole lainkaan. Tiilikka on ruskeavetinen, karu ja matala järvi (taulukko 3). Se tunnetaan hienoista hiekkarannoistaan. Rantaviivan pituus on 36 km. Järvi on yksi Suomen Eurowaternetin eli Euroopan ympäristöviraston seurantaverkon järvi ja tällaisena vertailujärvi, johon ei kohdistu kuormituspaineita (Niemi ym. 2001). Tiilikan pohjoisosassa on vanhoja avo-ojia 1970-luvulta, jotka myöhemmin on täytetty ja nykyisin ne ovat umpeenkasvaneet. Järvi kuuluu Tiilikan kansallispuistoon. Kansallispuisto ja sen läheisyydessä sijaitsevat soidensuojelualueet muodostavat yhdessä laajan ja varsin luonnontilaisen metsä- ja suoalueen, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Pohjois-Karjala Kohdejärvinä olevien Pohjois-Karjalan järvien pinta-ala vaihtelee 3,5 km 2 :stä 135 km 2 :iin (taulukko 4), joten ne ovat Etelä-Savon ja Pohjois-Savon kohdejärviin verrattuna keskimäärin suurempia (taulukko 3, 5). Mujejärven ja Ilajanjärven valuma-alueista kolmannes on turvemaita, kun taas esim. Kuoringan valuma-alue koostuu lähes kokonaan kivennäismaalajeista. Pohjois-Karjalan järvien yhteydessä mainittu laatuluokitus on tehty Suomen ympäristöhallinnon käyttämän vesistöjen käyttökelpoisuuteen perustuvan yleislaatuluokitusjärjestelmän mukaan (Antikainen ym. 1999, Niinioja ym. 1999). Taulukossa 4 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 4. Pohjois-Karjalan kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m) zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Mujejärvi 17629 351 5,0 21,3 7,0 108,8 1,0 Kuohattijärvi 65790 1 081 6,1 18,0 50,3 56,1 0,5 Suomunjärvi 36704 663 5,5 23,6 13,5 116,7 1,0 Ilajanjärvi 25214 820 3,1 12,6 5,5 195,4 1,8 Viinijärvi 818196 13 491 6,1 58,3 34,8 1 007,4 7,1 Kuorinka 135831 1 292 10,5 31,6 194,7 29,6 0,3 Mujejärvi Mujejärvi edustaa pientä, runsashumuksista järvityyppiä. Se sijaitsee Nurmeksessa Saramojoen valuma-alueen latvaosissa (04.47, pinta-ala 893,82 km 2 ). Mujejärven valuma-alueen pinta-ala on 108,75 km 2 ja järvisyys 8,5 %. Valuma-alueella on useita pieniä järviä, kuten Tetrijärvi, sekä Iso ja Pieni Parvajärvi, joista vedet virtaavat Mujejärven kautta Palojoen valuma-alueelle. Maankäyttöluokituksen mukaan turvemaita on yli kolmannes valuma-alueesta. Mujejärvi on Pohjois-Karjalan Life Vuoksi -kohdejärvistä pinta-alaltaan pienin, noin 350 ha. Siihen ei kohdistu pistemäistä kuormitusta. VEPS-kuormituksen arviointijärjestelmän mukaan merkittävimmät kuormituslähteet valuma-alueella ovat metsätalous ja laskeuma. Valtaosa ravinnehuuhtoumasta on arvioitu olevan luonnonhuuhtoumaa. Käyttökelpoisuudeltaan Mujejärvi on luokiteltu 1990-luvun lopussa tyydyttäväksi (Niinioja ym. 1999). Järven vesi on melko hapanta, humuspitoista ja ravinteikasta. Kuohattijärvi Myös Kuohattijärvi sijaitsee Nurmeksessa Saramojoen valuma-alueella, kuten Mujejärvikin. Se on Kuohatinjoen valuma-alueen (04.478, pinta-ala 161,96 km 2 ) latvajärvi, josta vedet virtaavat Kuohatinjokea pitkin Saramojoen alajuoksulle. Kuohattijärvi on melko kirkasvetinen ja karuhko, keskikokoinen järvi (taulukko 2, 4). Kuohattijärven keskimääräinen viipymä on 3,9 vuotta (Tossavainen 1997). Valuma-alue on tehokkaassa metsätalouskäytössä, peltoja sen sijaan on vähän, alle 1 %. Valumaalueesta on turvemaita vajaa kolmannes ja valtaosa soista on ojitettu. Järvi kuuluu Eurowaternetseurantaverkkoon kuormitettuna järvenä. 11
Tossavaisen (1997) mukaan metsätalous on Kuohattijärven merkittävin fosforikuormittaja. Valumaalueella on tehty runsaasti mm. suometsien fosforilannoituksia, avohakkuita ja metsäojituksia. Pistemäistä kuormitusta järveen ei kohdistu. Vuonna 1995 Kuohattijärven kokonaisfosforikuormitukseksi arvioitiin vedenlaatututkimusten ym. selvitysten perusteella 731 kg, josta metsätalouden osuudeksi 44 %, luonnonhuuhtouman 42 %, laskeuman 10 % sekä maatalouden ja haja-asutuksen yhteensä 4 %. Järven käyttökelpoisuus on luokiteltu hyväksi 1990-luvun lopulla, vesi on lievästi hapanta ja humuspitoista sekä melko niukkaravinteista. Ilajanjärvi Ilajanjärvi edustaa keskikokoisia, runsashumuksisia järviä (taulukko 2, 4). Se sijaitsee Ilomantsissa Ylä-Koitajoen valuma-alueella (04.93). Vedet laskevat Ilajanjärvestä Venäjän puolelle, josta ne virtaavat Koitajokea pitkin takaisin Suomeen. Valuma-alueen maa-alasta on yli puolet turvemaata. Metsämaat ovat tehokkaasti hyödynnettyjä ja metsäojitettuja soita on arviolta 60 % turvemaista. Lisäksi valuma-alueella on turvetuotantoalueita 540 ha, mikä on 9 % valuma-alueesta. Järveen laskeva Ilajanjoki on Eurowaternet-seurantaverkossa mukana kuormitettuna jokena (Niemi ym. 2001). Ilajanjoki ja Ilajanjärvi ovat turvetuotannon vuoksi velvoitetarkkailussa (mm. Heitto 2002). Turvetuotanto on aloitettu vuonna 1980. Ilajanjärveen kohdistuva fosforikuormitus 1990-luvulla on ollut keskimäärin 3100 kg/v. Valuma-alueen hyödyntämisen seurauksena fosforihuuhtouman on arvioitu kaksinkertaistuneen luonnontilaiseen verrattuna (Koikkalainen 2000). Ilajanjärveen on myös huuhtoutunut runsaasti eloperäistä kiintoainetta, minkä seurauksena pohjan laatu on muuttunut etenkin järven pohjoisosissa. Vesi on humus-, rauta- ja ravinnepitoista. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella järvi on tuottavuudeltaan rehevä. Veden käyttökelpoisuus on arvioitu järven pohjoisosassa välttäväksi ja muualla tyydyttäväksi. Paleolimnologisten tutkimusten (Simola 1988) perusteella Ilajanjärvi on rehevöitynyt 1970- luvulla, millä on selvä ajallinen yhteys suo-ojituksiin, metsälannoituksiin ja turvetuotannon aloittamiseen. Suomunjärvi Suomunjärvi on valittu vertailualueeksi keskikokoisille, lievästi humuspitoisille järville (taulukko 2, 4). Se sijaitsee Lieksassa Koitajoen valuma-alueella, Koitereeseen laskevan Suomunjoen osavalumaalueen (04.96, pinta-ala 144,86 km 2 ) keskiosassa. Suomunjärvi ja osa sen valuma-alueesta kuuluu vuonna 1982 perustettuun Patvinsuon kansallispuistoon. Se on ollut kalastotutkimusten kohteena 1970-luvulla (mm. Holopainen & Viljanen 1976). Järven valuma-alueesta noin kolmannes on turvemaita. Suomunjärveen kohdistuva kuormitus on peräisin lähinnä sadannasta ja luonnonhuuhtoumasta; lisäksi metsätaloustoimista aiheutuu vähän kuormitusta. Ravinnepitoisuudet ovat järvessä alhaiset. Veden laatu on luokiteltu käyttökelpoisuudeltaan hyväksi 1990-luvun lopulla. Viinijärvi Viinijärvi on Pohjois-Karjalan kohdejärvistä suurin: koko Viinijärven pinta-ala on lähes 135 km 2 (taulukko 4). Viinijärvi sijaitsee Outokummun, Polvijärven ja Liperin kuntien alueella. Vedet virtaavat Taipaleenjokea pitkin Oriveden Heposelkään (04.31). Viinijärvessä on erotettavissa kaksi veden laadultaan erilaista vesialuetta, itäinen Venepohjanselkä (pinta-ala noin 34 km 2 ) ja läntinen Kulkevaisenselkä (pinta-ala 101 km 2 ), jotka erottaa toisistaan kapea salmi. Valuma-alue on ominaisuuksiltaan itä- ja länsiosissa erilainen, mikä vaikuttaa myös veden laatuun ja vesistön biologiseen tilaan (esim. Kuntsi 1995, Liljaniemi 1998). Itäosa, Venepohjanselkä on karu ja hyvin kirkas; länsiosa, Kulkevaisenselkä taas on ravinteikkaampi ja humuspitoisempi. Valuma-alueen soisimmat osat sijaitsevat Viinijärven länsipuolella Sukkulanjoen ja Sätösjoen osavaluma-alueilla ja lisäksi Kulkevaisenselän pohjoisosaan laskevat Viinijoen vedet. Viinijärven itä- ja länsiosassa olevat kaksi syvännettä kuuluvat Eurowaternetseurantaverkkoon, itäosa vertailujärvenä ja länsiosa suurena (yli 100 km 2 ) järvenä (Niemi ym. 2001). Viinijärveltä on velvoitetarkkailutietoa melko runsaasti mm. Pohjois-Viinijärven yhteistarkkailusta (mm. Heitto 1995, 2000, 2001, Valkama 1994,1997,2000). Viinijärven länsiosa on selvästi kuormitetumpi kuin itäosa. Kulkevaisenselkään kohdistuu kuormitusta mm. yhdyskuntajätevesistä, kaivannaisteollisuudesta sekä maa- ja metsätaloudesta ja hajaasutuksesta. Alueella on toiminut pitkään myös kalankasvatuslaitos Sukkulanjoen alajuoksulla. Venepohjanselkää kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous sekä vähäisessä määrin myös asumajätevedet. Käyttökelpoisuudeltaan Viinijärven itäosa on luokiteltu pääosin erinomaiseksi ja länsiosa hyväksi muutamia lahtialueita lukuun ottamatta. 12
Kuorinka Kuorinka on vertailualue suurille, karuille, kirkasvetisille järville (taulukko 2, 4). Kuorinka sijaitsee Liperissä Oriveden Heposelkään (04.31) laskevalla Kuoringanpuron valuma-alueella, jonka ala on 41,5 km 2 ja järvisyys 33,2 %. Kuoringan valuma-alue (noin 30 km 2 ) on järven pinta-alaan nähden pieni, sillä vesialuetta on peräti 43 % valuma-alueen alasta. Maaperä on lähinnä moreenia, harjuja ja soraa, turvemaita valuma-alueella on hyvin vähän. Kuorinkaan tulee kuormitusta hajapäästöistä sekä laskeumana. Kuormitusselvitysten perusteella maatalouden osuus järveen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta on lähes puolet ja ilmalaskeuman 30 % (Mononen 1996). Keskimääräinen ravinnekuormitus on ollut 1990-luvun puolivälissä noin 370 kg fosforia ja 12 800 kg typpeä. Kuorinka on Pohjois- Karjalan kirkasvetisimpiä ja karuimpia järviä. Näkösyvyydeksi mitataan usein yli 10 metriä. Veden laatu on käyttökelpoisuudeltaan erinomaista. Kuorinka sisältyy Natura 2000 -verkostoon, ja se on luontotyyppinsä (niukkaravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta) edustavimpia järviä koko Suomessa. Kuoringan vesikasvillisuutta on tutkittu jo 1930-luvulla (Maristo 1941). Kuorinka kuuluu myös Eurowaternet-seurantaverkkoon vertailujärvenä (Niemi ym. 2001) Etelä-Savo Etelä-Savon kohdejärvet ovat kaikki lähivaluma-alueeltaan vähäturpeisia. Niiden valuma-alueesta on turvemaata vain 1,6-6,6 %, siten myös metsäojitukset ovat pinta-alaltaan yleensä suhteellisen vähäisiä. Suurin osa (65-85 %) kaikkien kohteiden lähivaluma-alueen pinta-alasta on mänty- tai kuusivaltaista kangasmaata tai sekametsää. Kokonaisuutena Etelä-Savon järvet ovat muiden ympäristökeskusten kuormitettuihin kohdejärviin verrattuna suhteellisen vähäisen hajakuormituspaineen alaisia ja näin myös mm. vesiensuojeluun liittyvä toiminta on useimmiten suhteellisen vähäistä. Näin myös järvistä saatavilla oleva tieto on, Ukonvettä lukuun ottamatta, suhteellisen vähäistä verrattuna useimpiin muihin Life Vuoksi -kohdejärviin. Viime vuosina lähinnä Keskimmäisen-Alimmaisen ja myös siihen laskevien lähijärvien osalta on tehty vesiensuojelun suunnittelutyötä (Mikkola 2002). Taulukossa 5 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 5. Etelä-Savon kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m)* zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Syysjärvi 5805 178 3,3 11 51,8 4,8 0,04 Ukonvesi 33296 495 6,7 29 4,5 318 2,86 Suuri-Vahvanen 7671 190 4,0 15 48,4 6,8 0,06 Keihäsjärvi 6830 209 3,3 11 7,8 37,3 0,34 Keskimmäinen- Alimmainen 7556 239 3,2 15/6 4,7 69,1 0,62 Sylkky 3848 111 3,5 12 75,0 2,2 0,02 * = laskettu Pietiläisen tilastollisella yhtälöllä keskisyvyys = 0,1921 x max. syvyys+1,1518 Ukonvesi Ukonvesi on Ukonveden valuma-alueen (04.15) alaosan keskeinen selkä. Koko valuma-alueen pintaala on 21,8 km 2. Koko Saimaan tasossa oleva Ukonveden alue on asumajätevesien ja suhteellisen runsaan hajakuormituksen kuormittama. Ukonvesi on pieni, melko syvä järvi (taulukko 5). Ukonvesi saa pääosan vedestään sen pohjoispuoliselta, Siikasalmen erottamalta Kyyhkylänselältä. Sen vesi on lähinnä rehevää. Ukonvedellä veden laatu on selvästi parempi kuin sen pohjoisemmilla vesistöalueen altailla. Ukonveden tilaa on seurattu pitkäjänteisesti aina 1960-luvulta asti sekä velvoite- että viranomaisseurannoin. Ukonveden lähimmällä valuma-alueella on suhteellisen runsaasti peltopinta-alaa. Tämän vesialueen valuma-alue on muista Etelä-Savon kohteista poiketen yläpuoliselta valumaalueeltaan suuripinta-alainen verrattuna muihin kohdejärviin eikä lähivaluma-alueella ole täällä suhteellisesti vedenlaatuun niin suurta merkitystä kuin muilla kohteilla. 13
Syysjärvi Syysjärvi on Ukonveden valuma-alueen (04.15) latvajärvi. Järvi on pieni ja matalahko, mutta sen suurin syvyys on silti 11 m (taulukko 5). Valuma-alueen maankäyttö on muuten keskimääräistä Etelä- Savon alueisiin nähden, mutta järveen laskee sen pohjoisosasta runsaspeltoisen alueen vesiä. Järvi on keskimäärin vähäravinteinen, mutta veden ravinteikkuus vaihtelee suhteellisen paljon vesioloista riippuen, kokonaisfosfori vaihtelee välillä 4-14 µg/l. A-klorofyllipitoisuudet ovat olleet hajahavaintoina vähäravinteisen järven tasoa. Järven väriarvo on vaihdellut vuodenajan mukaan välillä 10-40 mgpt/l. Järven fosforipitoisuuden suurehko vaihtelu johtuu osin runsaahkosta maataloudesta valuma-alueella ja sen seurauksena ylivalumakausina voimakkaasti lisääntyvästä huuhtoumasta järveen. Suuri-Vahvanen Koko Keskimmäisen kolmannen jakovaiheen valuma-alueen (04.115) pinta-ala on 71,5 km 2. Suuri- Vahvanen on tämän valuma-alueen vähäravinteinen, karu ja pieni kirkasvetinen latvajärvi (taulukko 5). Sen valuma-alue on pienehkö ja järveen kohdistuu vain vähäistä hajakuormitusta. Se on varsin lähellä luonnontilaa ja soveltuu näin hyvin ominaisuuksiltaan vesistöalueensa muiden kohdejärvien, Keihäsjärven ja Keskimmäisen-Alimmaisen vertailujärveksi. Veden kokonaisfosforin pitoisuus on 5-6 µg/l, ja väriarvo 20-25 mgpt/l. Järven a-klorofylli on ollut kasvukaudella tasoa 3 µg/l. Järvessä ei ole havaittu käyttöön tai muihin ominaisuuksiin liittyviä ongelmia. Loma-asutus on järvellä paikoin lisääntymässä. Keihäsjärvi Keihäsjärvi on Keskimmäisen valuma-alueen (04.115) vähäravinteista hieman runsasravinteisempi ja suhteellisen kirkasvetinen, hieman Suuri-Vahvasta suuremman hajakuormituksen omaava järvi. Keihäsjärvi saa vetensä Suuri-Vahvasen lisäksi toiselta vastaavankokoiselta valuma-alueelta sekä omalta lähivaluma-alueeltaan. Järvi on pinta-alaltaan pieni, se on melko matala joskin suurin syvyys on 11 m (taulukko 5). Veden väriarvo on vaihdellut välillä 30 50 mgpt/l, kokonaisfosfori on ollut tasolla 13 µg/l ja a-klorofylli tasoa 8 µg/l. Järven alemmissa vesikerroksissa havaitaan ajoittain selvää hapen vajausta kerrostuneisuuskausina. Lähivaluma-alueella on suhteellisen suuri vaikutus mm. järven veden ravinteikkuuteen verrattuna yläpuolisilta valuma-alueilta tuleviin vesiin. Keskimmäinen-Alimmainen Keskimmäinen-Alimmainen on Keskimmäisen valuma-alueen (04.115) vähäravinteista selvästi runsasravinteisempi ja ruskehtavavetinen, selkeästi hajakuormituksen kuormittama järvi. Järven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut tasoa 17 µg/l, a-klorofyllipitoisuus hajahavaintoina 15-58 µg/l ja väriarvo on ollut tasolla 60 mgpt/l. Keskimmäisen-Alimmaisen kautta virtaavat koko valuma-alueen 4.115 vedet, jotka laskevat edelleen Anttolan Paljaveteen ja täältä edelleen Louhiveteen. Pääosa Keskimmäisen-Alimmaisen vesistä tulee sen itäiseen osaan Keihäsjärvestä ja laskee Keihäsjärven-Saarisen jälkeen suuren, järven tulouomaan suoraan rajoittuvan peltoalueen läpi järvialueen itäosaan, Alimmaiseen. Tämä peltoalue on selvästi ongelmallinen järven kuormituksen kannalta. Alueelta järveen laskeva vesi on sameaa ja runsasravinteista. Järvessä on esiintynyt ajoittain runsaasti Gonyostomum semen -levää eli ns. "limalevää". Vesialueen käyttäjät ovat olleet yleisesti tyytymättömiä järven veden laatuun. Haitat ilmenevät järvessä lähinnä erilaisina veden käyttöön ja kalastuksen liittyvinä ongelmina. Sylkky Sylkky on vesistöalueensa (04.296) selkeästi vähäravinteinen ja kirkasvetinen latvajärvi, jolla on pieni valuma-alue. Pinta-alaltaan järvi on pieni ja keskisyvyydeltään matala, vaikka siitä löytyy 12 m syvänne (taulukko 5). Kokonaisfosforin taso on 9 µgp/l ja a-klorofylli on ollut hajahavaintojen pohjalta tasoa 3 µg/l eli molemmat vähäravinteista tasoa. Vesi on mm. valuma-alueen ominaisuuksista sekä pienestä pinta-alasta johtuen kirkasta. Sen väriarvo on ollut tasoa 11 mgpt/l. Sylkyn tilavuus suhteessa valumaalueen kokoon on keskimääräistä huomattavasti suurempi, joten järven viipymä on huomattavan suuri. Haja- ja loma-asutus on Sylkyn valuma-alueella suhteellisen runsasta, mutta maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus suhteellisen vähäistä. 14
Kaakkois-Suomi Pien-Saimaa Läntinen Pien-Saimaa kuuluu Vuoksen vesistöalueen Ala-Saimaan lähialueeseen (04.112) ja sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Lappeenrannan kaupungin sekä Lemin, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kuntien alueella. Luonteeltaan vesialue on rikkonainen ja hydrologialtaan verrattain erillisten osaalueiden muodostama. Alue voidaan karkeasti jakaa seuraaviin osiin: Sunisenselän - Riutanselän ja Jokilahden alueen muodostama läntinen osa, pohjoisessa oleva Maavesi sekä Vehkasalonselän - Niemisenselän alueen muodostama kaakkoisosa. Pien-Saimaan alue on yhteydessä Ala-Saimaan (Suur-Saimaan) selkävesille Pappilansalmen - Luukkaansalmen ym. kautta. Pien-Saimaan valuma-aluetta reunustavat Salpausselän päätemoreenit etelässä ja pohjoisessa sekä pitkittäisharjut lännessä ja idässä. Valuma-alueen kallioperä koostuu länsiosissa rapakivimuodostelmista, keskiosissa kiillegneissistä sekä itä- ja pohjoisosissa happamista syväkivilajeista. Pääosin valuma-alueen maaperä on moreenipeitteistä ja erityisesti saarissa irtaimet maalajit puuttuvat kallioperän päältä kokonaan. Hiesu- ja savimaita tavataan paikoin Merenlahden ja Maaveden alueella. Laajimmat turvepeitteiset alueet ovat valuma-alueen pohjoisosassa. Metsät ovat valtaosin puolukkatyypin kankaita, joskin valuma-alueen länsiosassa tavataan myös mustikkatyypin kangasmetsää. Ennen Vehkataipaleen pumppuaseman rakentamista (v. 1936) läntinen Pien-Saimaa sai vetensä lähes täysin lähivaluma-alueelle ja itse järveen tulevasta sadannasta. Alueen luontaista keskivirtaamaa (4 m 3 /s) on lisätty Vehkataipaleen pumppaamon avulla kymmenkertaiseksi (40 m 3 /s). Pien-Saimaalta on ollut aiemmin myös uittotarkoituksiin rakennettu keinotekoinen yhteys länsipuolella olevaan Kymijoen vesistöalueeseen (Kärenlammen kautta). Pien-Saimaan aluerajauksen sisältä, Lauritsalasta, alkaa lisäksi Saimaan kanava, joka yhdistää Saimaan järvialueen Suomenlahteen (Silvo 1989). Ala-Saimaa, Haukiselkä Haukiselkä on lähivaluma-alueeltaan hyvin pienialainen eikä lähivaluma-alueella ole siten merkittävää vaikutusta Haukiselän veden laatuun. Veden laatuun vaikuttavatkin huonontavasti paikallinen puunjalostusteollisuus (UPM-Kymmene Oyj, Kaukas, Metsä-Botnia Oy Joutseno Pulp, Stora Enso Timber Oyj Honkalahti) sekä Joutsenon taajaman Oravaharjun jäteveden puhdistamo. Veden virtaus on ohjattu pohjoisempana sijaitsevan, Pien-Saimaalle vettä pumppaavan Vehkataipaleen pumppuaseman avulla alueelta itään Vuoksen päävirtaaman suuntaan, joten alueella on paraneva vedenlaatugradientti itään päin Ilkonselän suuntaan. 15
3 Veden fysikaalista ja kemiallista laatua koskevat aineistot 3.1 Vedenlaatuaineistojen koonti ja ryhmittely Life Vuoksi -hankkeen kohdejärviltä arvioitiin olemassa olevan vedenlaatutiedon määrää ja laatua viimeksi kuluneelta kymmenvuotiskaudelta 1991-2001. Kohdejärvet jaettiin vedenlaadun mukaan mahdollisimman yhtenäisiksi alueiksi, siltä osin kuin tietoa oli käytettävissä vedenlaadun alueellisten erojen arviointiin (liite 1). Vedenlaatutiedon alueellista kattavuutta järvillä tai niiden osa-alueilla luonnehdittiin sanallisesti ja tiedon lähteet luokiteltiin Eurowaternet-seurantaverkkoon eli EEA-seurantaan (Niemi ym. 2001), alueellisiin seurantoihin, velvoitetarkkailuihin, tutkimushankkeisiin ja valvontatutkimuksiin. Vedenlaatutiedon määrää ja käyttökelpoisuutta biologisten muuttujien tausta-aineistona tarkasteltiin kohdejärvillä osa-alueittain ja erikseen tuotantokauden alkupuolelta, tuotantokauden loppupuolelta, talvikerrostuneisuuskauden loppupuolelta ja muilta ajanjaksoilta. Tarkasteltaviksi muuttujiksi otettiin sähkönjohtokyky ja ph, alkaliniteetti, väriluku, happi, kokonaistyppi- ja kokonaisfosfori, ammonium- ja nitraattityppi, fosfaattifosfori sekä kemiallinen hapenkulutus. Näkösyvyyttä ei tarkasteltu erikseen, koska käytännössä mittaus tehdään jokaisen näytteenoton yhteydessä. A-klorofylliä koskeva tieto kerättiin kohdealueittain seuraaviin ryhmiin jaoteltuna: 1) ei tuloksia, 2) hajatuloksia, 3) vuosittain yksi tulos tuotantokauden loppupuolelta, 4) vähintään kahdelta vuodelta yli kolme tulosta tuotantokauden ajalta ja 5) vuosittain yli kolme tulosta tuotantokauden ajalta. Lopuksi vedenlaatutiedon määrä ja laatu suhteutettiin kunkin ympäristökeskuksen järvien keskimääräiseen vedenlaatutiedon tasoon. Tämä tehtiin asiantuntija-arviona ottamalla huomioon havaintopaikkojen määrä ja edustavuus sekä tutkittujen vedenlaatumuuttujien ja havaintokertojen määrä. 3.2 Vedenlaatutiedon alueellinen kattavuus Pohjois-Karjalan kohdejärvistä kolmessa - Ilajanjärvi, Kuorinka, Viinijärvi - havaintopaikkoja oli sekä kuormitetulla alueella että ranta- ja ulappa-alueilla. Näissä havaintopaikkojen edustavuus oli aluekeskuksen yleistasoon verrattuna keskimääräistä parempi. Kaikissa näissä järvissä on ollut tarkastelujaksolla käynnissä vesistön velvoitetarkkailu, Kuoringassa tosin vain lyhytaikaisesti tielaitoksen järven rantaan rajoittuvan levähdyspaikan rakentamistöiden vaikutustarkkailuna. Muissa järvissä Suomunjärvi, Mujejärvi ja Kuohattijärvi havainnoitiin vain ulappa-aluetta, mikä vastaa keskimääräistä seurannan tasoa Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savon kohdejärvissä havaintopaikkojen lukumäärä oli Onkivedellä, Luupuvedellä, Niemisjärvellä ja Tiilikalla suurempi kuin maakunnan järvissä keskimäärin. Parhaiten havainnoituja ovat pistekuormituksen vaikutusalue Onkiveden Koivuselällä ja Onkiveden pohjoisosa. Osmanginjärvessä on havainnoitu vain syvännepistettä, mikä vastaa Pohjois-Savon järvien keskimääräistä tilannetta. Suurikaan havaintopaikkojen määrä ei välttämättä merkitse niiden hyvää edustavuutta: Onkivedellä havaintopaikkoja oli vuosien 1991-2001 aikana kaikkiaan 37, mutta ranta- ja lahtialueet eivät silti olleet hyvin edustettuina. Myös Niemisjärvellä on lahtialueita, joiden vedenlaatu voi olennaisesti poiketa tutkittujen alueiden vedenlaadusta. Toisaalta esimerkiksi Lika-Pyöreellä on vain yksi havaintopaikka, mutta se todennäköisesti edustaa varsin hyvin koko järven vedenlaatua. Useimmissa Etelä-Savon kohdejärvissä on havainnoitu vain syvännepistettä, joskin Sylkyssä on kaksi havaintopaikkaa. Kaakkois-Suomeen sijoittuvalla Ala-Saimaan alueella oli tarkastelujaksolla kaikkiaan 35 sellaista havaintopaikkaa, joilta oli otettu näytteitä yli kymmenen kertaa. Vähemmän havainnoituja seurantapaikkoja oli kymmeniä. 16
3.3 Vedenlaatutiedon lähteet Merkittävä osa vedenlaatutiedosta tuotetaan velvoitetarkkailussa, joka on pistekuormittajien kustantamaa seurantaa kuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Velvoitetarkkailut toteutetaan alueellisten ympäristökeskusten erikseen hyväksymien ohjelmien tai ympäristölupakäsittelyn yhteydessä hyväksyttyjen ohjelmien mukaisesti. Muilla kuin pistekuormitetuilla alueilla vedenlaatutietoa tuotetaan laajaalaisempien ympäristömuutosten tunnistamiseksi. Nämä seurannat voivat olla valtakunnallisia - joista osa kuuluu Euroopan ympäristöviraston EEA-ohjelmiin (Niemi ym. 2001) - tai alueellisia (esim. Niinioja 2000). On myös runsaasti lyhytaikaisempia seurantoja ja vedenlaatukartoituksia, joita on tehty vesiensuojelun tai kunnostuksen suunnittelun pohjaksi, tutkimushankkeissa tai erityistilanteissa (esimerkiksi kalakuolemat ja levähaitat). Tämän hankkeen kohdejärvien vedenlaatutieto on suurimmaksi osaksi tuotettu alueellisissa seurannoissa ja tutkimuksissa (kuva 2). Velvoitetarkkailuja, EEA-seurantaa ja valvontatapauksia on ollut noin joka kolmannella järvellä. Osuus kohdejärvistä (%) 0 20 40 60 80 100 Velvoitetarkkailut EEA-seuranta Alueellinen seuranta Tutkimus Valvonta Kuva 2. Vedenlaatutiedon lähteet kohdejärvissä. Pohjois-Karjalassa velvoitetarkkailua on enemmän kuin muiden ympäristökeskusten kohdejärvissä ja myös valvontatapauksia on ollut selvästi enemmän (taulukko 6). Myös alueellista ja EEA-seurantaa sekä tutkimushankkeita on ollut runsaasti. Pohjois-Savon kohdejärvissä velvoitetarkkailut ja EEAseuranta ovat olleet ainoita säännöllisesti toistuvan tiedon lähteitä. Alueellinen seuranta on ollut kartoitusluonteista ja tutkimushankkeisiin on luettu kunnostuksen suunnitteluun liittyvät selvitykset. Etelä- Savon järvien vedenlaatutieto on pääosin saatu alueellisesta seurannasta ja tutkimushankkeista. Taulukko 6. Vedenlaatutiedon lähteet eri aluekeskusten kohdejärvillä (samassa järvessä voi olla monta eri hanketta). Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Velvoitetarkkailut 3 järveä 2 järveä 2 järveä EEA-seuranta 3 järveä 2 järveä 1 järvi Alueellinen seuranta 5 järveä 5 järveä 7 järveä Tutkimus 4 järveä 6 järveä 7 järveä Valvonta 5 järveä 2 järveä 1 järvi 17
3.4 Vedenlaatutiedon määrä vuodenajoittain ja muuttujittain Vedenlaatutieto jaksotettiin biologisten laatutekijöiden biomassaa ja lajikoostumusta taustoittaviin ajankohtiin: tuotantokauden alkuun ja loppuun, talvikerrostuneisuuskauden loppuun sekä muihin ajankohtiin (taulukko 7). Jaksottaminen olisi ollut biologisesti kuvaavampi, jos toukokuun loppu olisi luettu kesäkerrostuneisuuden alkuun ja syyskuun alku sen loppuun. Vedenlaatuaineiston käsittely osakuukausittain osoittautui kuitenkin työlääksi, minkä vuoksi nämä ajanjaksot jätettiin viimeiseen ryhmään. Havaintojen vuodenaikaisjakauma edustaa varsin hyvin limnologisesti erilaisia ajanjaksoja (taulukko 7). Taulukko 7. Vedenlaatuhavaintojen ajoittuminen. 1.6.-31.7. 1.8.-31.8. 1.2.-30.4. muut ajankohdat Pohjois-Karjala 103 128 178 165 Etelä-Savo 8 15 16 27 Ala-Saimaa 85 201 319 518 Pohjois-Savo 169 57 219 280 Pääsääntöisesti Etelä-Savon kaikilta kohdejärviltä löytyy eri vuodenaikojen tuloksia joskin hyvin vähän. Kaakkois-Suomen Ala-Saimaan tulosaineisto on erittäin kattava. Pohjois-Savon kohdejärviltä on runsaasti talviaikaisia havaintoja. Kaikilta järviltä on kuitenkin myös kesähavaintoja, joskaan ei alueellisesti täysin kattavasti; esimerkiksi Luupuveden pohjoisosasta ja Taivallahdesta nämä tulokset puuttuvat. Pohjois-Karjalan kohdejärvistä Muje-, Kuohatti- ja Ilajanjärven sekä Viinijärven länsiosan tulosaineisto edustaa hyvin eri vuodenaikoja. Kuoringasta ja Viinijärven itäosasta on muuten hyvin kattava tulosaineisto, mutta ranta-aluetta koskevia tuloksia ei ole kaikilta vuodenajoilta. Suomunjärvestä puuttuvat alkukesän tulokset. Eri vedenlaatumuuttujia koskeva tiedon määrä Kohdealueilla on eniten vedenlaatutietoa kokonaistypestä ja -fosforista (kuva 3). Tietoa on karttunut erityisesti Ala-Saimaan alueella. Sen sijaan muilla alueilla ravinteista on saman verran tuloksia kuin hapesta, sähkönjohtokyvystä ja ph:sta, jotka ovat koko Life Vuoksi -vedenlaatuaineistossa määrällisesti seuraavalla sijalla. Kemiallisesta hapenkulutuksesta ja väriluvusta on myös paljon tietoa. Tietoa epäorgaanisista ravinnejakeista on alle puolet kokonaisravinnetulosten määrästä. Lisäksi kaikkien epäorgaanisten jakeiden pitoisuudet on määritetty melko harvoin, joten ravinnesuhteiden laskemiseen on rajalliset mahdollisuudet. Esimerkiksi Ala-Saimaan alueella ammoniumtyppi on määritetty noin joka toisella havaintokerralla, fosfaattifosfori noin joka kolmannella havaintokerralla ja nitraattityppi vielä harvemmin. Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan kohdealueilla on puolestaan nitraattityppi- ja fosfaattifosforituloksia enemmän kuin ammoniumtyppituloksia. Kaikkein vähiten tietoa on alkaliniteettiarvoista. Alkaliniteetti on määritetty vain noin joka neljännellä havaintokerralla. Aluekeskusten välisiä eroja tosin on: Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa alkaliniteettia on määritetty havaintokertojen määrään suhteutettuna useammin kuin Kaakkois-Suomessa Ala-Saimaan alueella ja Pohjois-Savossa. 18
alkaliniteetti nitraattityppi ja/tai fosfaattifosfori ammoniumtyppi kemiallinen hapenkulutus väriluku sähkönjohtokyky ja ph happi kokonaistyppi ja -fosfori 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 havaintoja, kpl Ala-Saimaa ESA PKA PSA Kuva 3. Havaintojen lukumäärä muuttujittain kohdealueilla vuosina 1991-2001. Vedenlaatutiedon määrän vaihtelu eri järvien ja saman järven eri osien välillä Vedenlaatuhavaintojen määrä vaihtelee erittäin paljon eri järvien välillä. Eniten havainnoituja ovat Ala- Saimaa (1123 havaintoa), Onkivesi (615 havaintoa) ja Viinijärvi (374 havaintoa). Alle 10 havaintoa on puolestaan Etelä-Savon Suuri-Vahvasesta, Keihäsjärvestä ja Syysjärvestä Pohjois-Karjalan Mujejärvestä (kuitenkin 9 havaintoa) Pohjois-Savon Lika-Pyöreestä. Myös Pohjois-Savon Niemisjärvestä ja Osmanginjärvestä olisi alle kymmenen havaintoa, mikäli niiden samaa ajanjaksoa edustavien havaintopaikkojen näytteitä ei otettaisi erikseen huomioon. 3.5 Klorofyllitiedon määrä Koko kasvukauden kattavaa jokavuotista a-klorofylliseurantaa on Pohjois-Karjalan alueella Viinijärven länsiosassa, Pohjois-Savossa Onkiveden Koivuselällä, Etelä-Savon kohdejärvistä Ukonvedellä ja Ala- Saimaan kaikilla kolmella osa-alueella. Ala-Saimaan klorofyllisarjat ovat erityisen kattavia, sillä ne sisältävät kahdeksan havaintokertaa. Vähintään kaksi koko kasvukauden kattavaa klorofyllisarjaa on Pohjois-Karjalassa Kuohattijärven ja Kuoringan ulappa-alueilta sekä Viinijärven itäosan muutamilta osa-alueilta. Onkivedeltä tällaisia löytyy kaikilta osa-alueilta. Klorofyllitasoa havainnoidaan vuosittain kerran kasvukauden loppupuolella Pohjois-Karjalassa Ilajanjärven ulappa-alueella ja kuormitetulla alueella, ja Suomunjärven ulappa-alueella havaintoja on tehty tällä taajuudella elokuuhun 1999 saakka. Pohjois-Savon Luupuvedellä klorofylliä seurataan myös vuosittain. Klorofyllitulokset puuttuvat kokonaan Pohjois-Karjalan Mujejärvestä. Klorofyllitulokset puuttuvat myös muutamien järvien osa-alueilta ja varsinkin ranta-alueilta tuloksia on vähän. Etelä-Savon kohdejärvistä 19
on Ukonvettä ja Ala-Saimaata lukuun ottamatta vain hajanaisia klorofyllituloksia. Etelä-Savon Syysjärvestä ja Sylkystä on tosin 2-4 klorofyllitulosta, mutta ne edustavat vain tuotantokauden alkupuolta. Myös Pohjois-Savon Niemisjärvestä, Osmanginjärvestä ja Tiilikasta on vain hajatuloksia. 3.6 Tietojen kattavuus Pohjois-Karjalan kohdejärvet ovat pääsääntöisesti keskimääräistä paremmin havainnoituja, kun mittariksi otetaan muuttujien ja havaintokertojen määrä. Poikkeuksena on Mujejärvi, jonka vedenlaatutiedon määrä edustaa korkeintaan keskitasoa alueellaan, sillä sieltä ei ole klorofyllituloksia eikä epäorgaanisten ravinteiden määrityksiä tarkastelujaksolta. Havaintopaikkojen edustavuus on Mujejärvessä, Kuohattijärvessä ja Suomunjärvessä keskimääräinen ja muissa keskimääräistä parempi. Etelä-Savon kohdejärvet ovat valtaosin keskimäärin havainnoituja. Kuitenkin Ukonvedellä on enemmän havaintokertoja ja Haukiveden Niittylahdessa vähemmän havaintokertoja ja havainnoituja muuttujia kuin Etelä-Savon järvissä keskimäärin. Ala-Saimaan kohdealue on Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen puolella ja edustaa kaikilla mittareilla arvioituna seurantojen huippua. Pohjois-Savon kohdealueilla havaintokertojen määrä on keskimääräistä suurempi muualla paitsi Lika- Pyöreessä, jossa se on keskimääräistä tasoa. Myös muuttujien määrä oli useimmissa tapauksissa keskimääräistä suurempi ja havaintopaikkoja oli joko enemmän ja alueellisesti edustavammin kuin Pohjois-Savossa keskimäärin. Missään järvessä seuranta ei ollut keskimääräistä suppeampaa. 20
4 Piirteitä kohdejärvien vedenlaadusta Nykytilassa kohdejärvet jakaantuvat humuspitoisuutensa perusteella varsin tasaisesti eri tyyppeihin: Kirkasvetisiä, vähähumuksisia järviä (väriluku alle 30 mg Pt/l) ovat Kuorinka, Suuri-Vahvanen, Sylkky, Syysjärvi ja Viinijärven itäpuoli; lisäksi Ala-Saimaan vertailualue on rajatapaus. Keskiruskeita, kohtalaisen humuspitoisia järviä ovat Alimmainen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen, Kuohattijärvi, Suomunjärvi, Ukonvesi, Viinijärven länsipuoli sekä pääosa Ala-Saimaata. Ruskeavetisiä, runsashumuksisia järviä ovat Ilajanjärvi, Lika-Pyöree, Luupuvesi, Mujejärvi, Niemisjärvi, Onkivesi, Osmanginjärvi ja Tiilikka. Väriluvun vaihtelut heijastuvat mitattuihin näkösyvyysarvoihin (kuva 4), joskin niissä on nähtävissä myös levämäärien aiheuttamaa hajontaa. näkösyvyys, m 14 12 10 8 6 4 2 14 12 10 8 6 4 2 0 0 Luupuvesi keskiosa ja Jokilahti Niemisjärvi Onkivesi Lapinlahti Lika-Pyöree Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Koivuselkä Onkivesi eteläosa Ilajanjärvi Mujejärvi Tiilikka Ala-Saimaa, kuormitettu Alimmainen Viinijärvi, länsi Keihäsjärvi Ukonvesi Ala-Saimaa, muu alue Suomunjärvi Ala-Saimaa, vertailualue Kuohattijärvi Suuri-Vahvanen Viinijärvi, itä Kuorinka mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 4. Näkösyvyys loppukesällä. Happamuustaso on humus- ja fulvohappojen seurauksena ruskeavetisten järvien pintavedessä hieman alhaisempi kuin kirkasvetisissä järvissä (kuva 5). Poikkeuksena ovat Iisalmen reitin rehevät järvet, Onkivesi, Niemisjärvi ja Osmanginjärvi, joissa happamuustaso on hyvä. Lisäksi Onkiveden osalta järven suuri valuma-alue ja yläpuoliset järvireitit ehkäisevät happamuuden vaihteluita. Kevät- ja syysvalumien aikaisten happamuuspulssien on havaittu alentavan ph-arvoa selvimmin Ilajanjärvessä ja Tiilikassa; jälkimmäisessä jopa ph-arvo 5,0 on alittunut. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella arvioituna nykytilassa kohdejärvistä Kuorinka on ultraoligotrofinen ja oligotrofisia ovat Suuri-Vahvanen, Viinijärven itäpuoli, Suomunjärvi, Ala-Saimaan vertailualue ja Kuohattijärvi (OECD:n luokitus 1982) (kuva 6). Vastaavasti muut järvet, Iisalmen reitillä sijaitsevia kohdejärviä lukuun ottamatta, ovat nykytilassa mesotrofisia. Onkivesi, Niemisjärvi ja Luupuvesi ovat eutrofisia ja Osmanginjärvi hypertrofinen. 21
A. 8 8 7,5 7,5 7 7 ph 6,5 6 6,5 6 5,5 5,5 5 5 4,5 4,5 Mujejärvi Ilajanjärvi Luupuvesi Taivallahti Kuohattijärvi Alimmainen Onkivesi pohjoisosa Suuri-Vahvanen Suomunjärvi Onkivesi eteläosa Kuorinka Ala-Saimaa, kuormitettu alue Ala-Saimaa, muu alue Ukonvesi ph-mediaani ph-minimi ph-maksimi B. 8 7,5 ph-arvojen mediaani 7 6,5 6 5,5 5 4,5 Mujejärvi Lika-Pyöree Ilajanjärvi Luupuvesi keskiosa Keskimmäinen Onkivesi Lapinlahti Niemisjärvi Lapinharjunselkä Onkivesi eteläosa Osmanginjärvi Suuri-Vahvanen Ala-Saimaa, vertailualue Ala-Saimaa, kuormitettu alue Viinijärvi, itä Alimmainen lopputalvi loppukesä Kuva 5. Pintaveden ph: A. keväällä ja syksyllä, B. lopputalvella ja loppukesällä. 22
140 120 100 P, µg/l 80 60 40 20 0 Kuorinka Suuri-Vahvanen** Viinijärvi, itä Suomunjärvi Ala-Saimaa, vertailualue Kuohattijärvi Tiilikka Keihäsjärvi** Ala-Saimaa, muu alue Viinijärvi, länsi Mujejärvi** Ukonvesi Alimmainen** Lika-Pyöree Ilajanjärvi Ala-Saimaa, kuormitettu Onkivesi eteläosa Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Lapinlahti Onkivesi Koivuselkä Niemisjärvi Lonkilans.* Niemisjärvi eteläosa* Niemisjärvi Lapinharjuns.* Luupuvesi Osmanginjärvi** PO4-P -osuus kok.p Kuva 6. Pintaveden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus loppukesällä. OECD:n rehevyysluokitusta (OECD 1982) käyttäen kohdejärvien rehevyystasot asettuvat kesän keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna yleisesti ottaen korkeammiksi kuin kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna. A-klorofyllipitoisuuksien perusteella oligotrofisia ovat Kuorinka, Viinijärven itäpuoli ja Sylkky, mesotrofisia taas Suuri-Vahvanen, Ala-Saimaa kuormitettua aluetta lukuun ottamatta, Suomunjärvi, Syysjärvi, Kuohattijärvi, Viinijärven länsipuoli ja Tiilikka (kuva 7). Eutrofisiksi luokittuvat Ala-Saimaan kuormitettu alue, Keihäsjärvi, Ilajanjärvi, Ukonvesi, Luupuvesi, Keskimmäinen, Lika-Pyöree, sekä Onkiveden eteläosa ja Lapinlahti. Hypertrofisia ovat Osmanginjärvi, Onkiveden pohjoisosa ja Koivuselkä, Alimmainen sekä Niemisjärvi. Syynä klorofylliin perustuvan rehevyysarvion 'ankaruuteen' on mahdollisesti se, että tässä selvityksessä keskiarvot laskettiin melko lyhyeltä ajanjaksolta, kesä-elokuulta, ja usean järven tulosaineisto painottui elokuulle. Klorofylliaineisto oli myös usean järven osalta varsin suppea. Toisaalta Suomessa onkin perinteisesti käytetty korkeampia raja-arvoja, kun järviä on klorofyllitason perusteella jaettu rehevyysluokkiin (Eloranta 1997, Vuoristo 1998). 23
1000 1000 a-klorofylli, µg/l 100 10 100 10 1 1 Kuorinka Sylkky Ala-Saimaa, vertailualue Syysjärvi Ala-Saimaa, muu alue Tiilikka Keihäsjärvi Ukonvesi Keskimmäinen Onkivesi eteläosa Osmanginjärvi Onkivesi, Koivuselkä Alimmainen Niemisjärvi eteläosa mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 7. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus kesä-elokuussa. Typpi/fosfori -suhteiden perusteella kohdejärvet ovat pääasiassa molempirajoitteisia, etenkin tuotantokauden loppupuolella. Poikkeuksina ovat Ala-Saimaa ja Ukonvesi, jotka ovat sekä kokonais- että mineraaliravinnesuhteen perusteella fosforirajoitteisia koko kasvukauden ajan. Osasta kohdejärvistä vedenlaatuaineiston puutteiden takia oli mahdollista laskea vain kokonaisravinnesuhde. Nämä järvet osoittautuivat fosforirajoitteisiksi lukuun ottamatta Osmanginjärveä, joka oli alkukesästä alkaen typpirajoitteinen. Alusveden happipitoisuudessa on suuria vaihteluja saman alueen sisällä (kuva 8). Tämä voi johtua paitsi ajankohtien välisestä vaihtelusta myös siitä, että samalla alueella on matalampia alueita, joissa happitilanne voi säilyä kohtalaisena pohjan lähelläkin esimerkiksi hapekkaita vesiä tuovan puron tai niukasti eloperäistä ainesta sisältävän pohjasedimentin ansiosta, mutta mahdollisesti myös hyvinkin pienialaisia syvänteitä, joissa voi esiintyä hapenvajausta. Keskimäärin huonoin happitilanne talviaikaan on Luupuvedessä ja Niemisjärvessä, jotka molemmat ovat keskisyvyydeltään alle 2 metriä. Keskimäärin varsin heikko tilanne (liuenneen hapen pitoisuus alusvedessä 2-4 mg/l) on myös Suomunjärvessä, Keihäsjärvessä, Onkiveden pohjois- ja eteläosassa, Tiilikassa, Kuohattijärvessä, Viinijärven länsiosassa, Ilajanjärvessä ja Keskimmäisessä. Paras talviaikainen happitilanne on Ala-Saimaan kaikilla osa-alueilla ja Viinijärven itäosassa. Loppukesällä alusveden happitilanne on keskimäärin varsin hyvä useimmissa kohdejärvissä. Huono happitilanne on kuitenkin todettu Keihäsjärvessä ja Alimmaisessa, joista kummastakin on vain yksi tulos, sekä ajoittain Ukonvedessä, Onkiveden Koivuselällä, Ala-Saimaan kuormitetulla alueella, Tiilikassa ja Viinijärven länsiosassa. 24
A. 18 18 16 16 alusveden happi, mg/l 14 12 10 8 6 4 14 12 10 8 6 4 2 2 0 0 Luupuvesi pohjoisosa Luupuvesi Taivallahti Niemisjärvi eteläosa Suomunjärvi Onkivesi eteläosa Kuohattijärvi Onkivesi pohjoisosa Keskimmäinen Kuorinka Osmanginjärvi Onkivesi Koivuselkä Onkivesi Lapinlahti Viinijärvi, itä Ala-Saimaa, vertailualue mediaani minimi maksimi keskiarvo B. 12 12 10 8 6 4 2 0 Keihäsjärvi Ukonvesi Suuri-Vahvanen Luupuvesi keskiosa ja Onkivesi Koivuselkä Kuohattijärvi Ilajanjärvi Viinijärvi, itä Onkivesi pohjoisosa Kuorinka Onkivesi Lapinlahti Niemisjärvi eteläosa alusveden happi, mg/l 10 8 6 4 2 0 mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 8. Alusveden (pohja-1m) happitilanne talvi- (A) ja kesäkerrostuneisuuden (B) loppupuolella. 25
5 Ravinnekuormituksen arviointi Kohdejärviin kohdistuvaa ravinnekuormitusta ja ihmistoiminnan osuutta kuormitukseen arvioitiin niiden valuma-alueilta koottujen maankäyttö- ja puustotulkintatietojen (ns. SLAM3- ja SLICES-aineistot) ja ympäristöhallinnon VEPS-laskentaohjelmiston käyttämien kuormitustietojen avulla. Lisäksi käytettiin merkittävimpien kuormittajien osalta tarvittaessa tarkentavia kuormitustietoja, jos tällaista tietoa oli saatavilla kohdealueille aikaisemmin tehdyistä vesiensuojelusuunnitelmista tai muista lähteistä. 5.1 Valuma-alueiden rajaaminen Kuormituksen arvioimiseksi kohdejärville määritettiin järvikohtaiset valuma-alueet. Valuma-alueiden rajauksen pohjana käytettiin Suomen vesistöaluejaon (Ekholm 1992) 3. jakovaiheen rajausta. Järvien valuma-alue digitoitiin näiden 3. jakovaiheen valuma-alueiden sisään. Rajaus tehtiin korkeuskäyrästön, uomaverkoston (joki 250-aineisto) ja peruskartan vesielementin avulla. Pääsääntöisesti kohdejärveen laskevat uomat ja joet on rajattu kohdejärven lähimmän valuma-alueen ulkopuolelle. Kohdejärveen tulevien lasku-uomien tai lasku-uomien yläpuolisten järvien vedenlaatutiedoista on laskettu virtaaman avulla kohdejärveen kauempaa tuleva kuormitus, mikäli tällaista vedenlaatutietoa on ollut käytettävissä. Tietojen ollessa vähäisiä tai niiden puuttuessa kohdejärven valumaalue on rajattu yläpuolisen järven luusuaan. 5.2 Maankäyttö- ja puustotulkintatiedot Kohdejärvien valuma-alueiden maankäyttöä kuvattiin satelliittikuviin perustuvien maankäyttö- ja puustotulkintatietojen avulla (ns. SLAM3-aineisto). Ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmässä (Hertta) esitetty 14-luokkainen maankäyttö- ja puustotulkinnan yleistystaso (taulukko 8) otettiin perustaksi kohdejärvien valuma-alueiden yleiskuvauksessa. SLAM3-aineiston antamia peltopinta-aloja on verrattu ns. SLICES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamiin peltopinta-aloihin. SLICES-aineisto on osin ajantasaisempaa peltojen suhteen. Aineistojen välillä oli paikoin kuitenkin huomattavan suuria eroja eikä näiden tulkinta vaikuttanut yksiselitteiseltä. Laskennassa on käytetty SLAM3-aineiston peltopinta-aloja. Näitä on korjattu vain Pohjois-Savon Lika-Pyöreen ja Tiilikan valuma-alueille joilla ei ole peltoa, mutta SLAM3-aineisto antaa kuitenkin pienehkön peltopinta-alan. Valtakunnallisen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineiston (SLICES) osalta on Geodeettisen laitoksen testauksessa aineistossa havaittu eroja erilaisten maankäyttöalueiden välillä. Kaiken kaikkiaan SLICES-maankäyttöaineisto täyttää Geodeettisen laitoksen tiedotteen mukaan sille asetetut laatukriteerit kuitenkin olennaisilta osiltaan (Helminen ym. 2001). Taulukko 8. Maankäyttö- ja puustotulkinnan (SLAM3) yleistetyt luokat. Luokka Selite 1 Vesi 2 Pelto 4 Vähäpuustoinen alue kangasmaalla 5 Avosuo 6 Kuusivaltaiset turvemaat 7 Lehtipuuvaltaiset turvemaat 8 Mäntyvaltaiset turvemaat 9 Mäntyvaltaiset kangasmaat 10 Kuusivaltaiset kangasmaat 11 Lehtipuuvaltaiset kangasmaat 12 Sekametsä kangasmaalla 14 Rakennettu alue 15 Vähäpuustoinen alue turvemaalla 16 Sekapuustot turvemaalla 26
5.2.1 SLAM3- ja SLICES- aineistojen antamien peltopinta-alojen vertailu SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinta-aineiston antamia peltopinta-alatietoja on verrattu myös SLI- CES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamiin peltopintaaloihin valuma-alueilla. Nämä ovat SLAM3-aineistossa peruskarttatietoon perustuvia ja osin hyvinkin vanhoja, aina 1960-luvulta. Useimmissa tapauksissa SLAM3-aineiston peltopinta-alat olivat suurempia kuin SLICES-aineiston antamat ja erot olivat osin huomattavan suuria (taulukko 9). Merkittävän osan eroista selittävät metsitetyt pellot, ruohottuneen hakkuuaukeat sekä myös peltojen korvautuminen SLICES-aineistossa monivuotisilla nurmilla ja niityillä. SLICES-aineistoa on käytetty vain peltopinta-alatietojen erojen selvittämiseen SLAM3-aineistoon nähden. Vertailusta tehdään jäljempänä erillinen tarkastelu. Varsinaisessa laskennassa peltopintaalatiedot on korjattu SLICES-aineiston tiedolla vain jos SLAM3-aineisto antaa selvästi väärän kuvan peltopinta-alasta. Korjaus on tehty vain Pohjois-Savon Lika-Pyöreen ja Tiilikan valuma-alueille joilla ei ole peltoa, mutta SLAM3-aineisto antaa kuitenkin pienehkön peltopinta-alan. Peltopinta-alojen erot olivat SLAM3- ja SLICES-aineistojen välillä osin huomattavan suuria. Eroihin vaikuttavia tekijöitä ei ollut kuitenkaan mahdollista tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Taulukko 9. Kohdejärvien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset peltopinta-alaerot. Valuma-alue SLAM3 SLICES Ero % peltoa ha peltoa ha Pohjois-Savo Tiilikan kaukovaluma-alue 45,1 4,15 90,8 Tiilikan lähivaluma-alue 9,3 0 X Lika-Pyöreen va 16,6 0 X Välijoen va 1244,5 1157,87 7,0 Väli- ja Yläjärven va 405,2 401,88 0,8 Luupuveden lähivaluma-alue 402,1 408,20-1,5 Korpijoen va 1453,4 1521,74-4,7 Jylängönjoen va 3295,0 2788 15,4 Osmanginj. lähivaluma-alue 1077,8 949,28 11,9 Vaaksjoen va 1943,8 1698,81 12,6 Niemisjärven lähivaluma-alue 1011,7 999,43 1,2 Hanhijoen va 372,5 323,57 13,1 Suurijoen va 1509,8 1111,96 26,4 Koivujoen va 303,8 264,06 13,1 Myllyjoen va 169,6 137,19 19,1 Kirjopuron va 597,3 525,41 12,0 Naarvanjoen va 3140,8 2916,36 7,1 Onkiveden la 6765,4 5712,73 15,6 Pohjois-Karjala Kuorinka 284,1 289,3-1,8 Viinijärvi (länsiosa) 3066,6 2376,7 22,5 Viinijärvi (itäosa) 1156,9 842,5 27,2 Viinijärven va 4.355 1520,9 770,8 49,3 Viinijärven va 4.356 1446,6 747,4 48,3 Viinijärven va 4.354 1439,3 1210,8 15,9 Viinijärven va 4.358 342,2 225,7 34,0 Viinijärven va 4.357 285,2 217,0 23,9 Viinijärven va 4.359 64,2 57,2 10,9 Suomunjärvi 0,9 0 X Mäntyjoen va 4.963 40,0 6,2 84,5 Mujejärvi 4,7 0 X Mujejärven kaukovaluma-alue 52,8 14,7 72,2 Kuohattijärvi 84,4 17,1 79,7 Ilajanjärvi (Suomi) 577,6 195,9 66,1 Ilajanjärvi 4.934 59,6 20,4 65,7 Etelä-Savo (vain lähivaluma-alueet mukana) Ukonvesi 146,2 94,8 35,2 Syysjärvi 94,1 78,9 16,1 Suuri-Vahvanen 52,3 12,9 75,2 Keihäsjärvi 157,9 55,5 64,9 Keskimmäinen-Alimmainen 254,7 160,0 37,2 Sylkky 8,4 4,6 45,5 Kaakkois-Suomi Pien-Saimaa 3776 2 27
Pohjois-Savon kohdejärvien kaikkien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 15,0 % ja erojen vaihtelu -4,7-90,8 %. Tiilikan ja Lika-Pyöreen valuma-alueilla SLAM3-aineistossa on peltopinta-alaa, vaikka todellisuudessa peltopinta-alaa ei ole. Pohjois-Karjalan kohdejärvien kaikkien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 42,7 % ja vaihtelu -1,8-84,5 %. Etelä-Savon kohdejärvien lähimmillä valuma-alueilla SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 45,7 % ja vaihtelu 16,1-75,2 %. Kaakkois-Suomessa Pien-Saimaalla suurin osa SLAM3-aineiston pelloista on SLICES-aineistossa monivuotisia nurmia ja niittyjä. 5.3 VEPS-ohjelmiston käyttö Kuormituksen arvioinnissa käytettiin apuna Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) laskemia ja käyttämiä ominaiskuormituslukuja. Sen perusteella voidaan arvioida tarkasteltavan alueen merkittävimmät kuormittajat ja kuormituksen suuruus. VEPS-järjestelmä arvioi maatalouden, metsätalouden, luonnonhuuhtouman ja laskeuman kuormituksen. Se pystyy ainoastaan tuottamaan suuntaa antavaa tietoa eri hajakuormituslähteistä ja tietoa pitää arvioida kriittisesti paikallisen asiantuntemuksen, olemassa olevan vedenlaatutiedon sekä muun tausta-aineiston avulla. VEPS-ohjelmiston avulla kuormitusta voidaan nykyisellään arvioida ainoastaan ns. 3. jakovaiheen valuma-aluetasolle. Sitä ei voida toistaiseksi käyttää kaikissa tapauksissa yksittäisten järvien kuormitusarviointiin. Kehitteillä on kuitenkin vesistömalleihin ja tarkempaan valuma-aluerajaukseen (Arc View spatial analyst) perustuva sovellus, jolla kuormitusarvioita voidaan tehdä myös yksittäisille järville. Maatalous VEPS arvioi 3. jakovaiheen vesistöalueille ominaiskuormitusluvun matemaattisten kuormitusmallien avulla. Malleilla on arvioitu potentiaalinen fosfori- ja typpihuuhtouma kaikille yleisimmille Suomessa esiintyville kaltevuuksien ja maalajien yhdistelmille. Mainittuja malleja on sovellettu erilaisella ilmastollisella tiedolla, joten mm. lumen sulamisesta, sadannasta ja lämpötilasta johtuvat erot eri puolella Suomea voidaan ottaa huomioon. Maatalouden kuormituksen laskennassa hyödynnetään myös pieniltä maatalousvaltaisilta valuma-alueilta saatua tietoa. VEPS-järjestelmä ei tunnista mm. peltoja, jotka ovat keskimääräistä fosforirikkaampia ja mahdollisesti kuormittavat vesistöjä keskimääräistä enemmän. Mm. vesistöjen lähellä olevien peltojen kasvipeitteisyys, kaltevuus ja eroosioherkkyys, karjatilojen kuormitus, ojitustilanne sekä peltojen ns. P-tila (fosforirikkaus) ovat tarkemmassa tarkastelussa huomioitavia seikkoja. Toisaalta, VEPS-järjestelmässä käytetty SLAM3-aineisto yliarvioi pellon määrää erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan kohdealueilla, mikä taas korostaa maatalouden osuutta kokonaiskuormituksessa. Metsätalous Luonnontilaisilta metsämailta ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutuminen on luonnostaan vähäistä. Huuhtoutumisriski kasvaa, kun alueella suoritetaan metsätaloudellisia toimenpiteitä. Metsätalouden aiheuttaman kuormituksen arvioimiseksi tarvitaan tietoa ojituksista, hakkuista sekä metsälannoituksesta. Tärkeimpiä tietolähteitä ovat metsähallituksen, metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten tietolähteet. VEPS-järjestelmä käyttää metsäkuormituksen arvioinnissa metsätilastoja sekä eri tutkimuksista saatuja metsätalouden toimenpiteiden ominaishuuhtouma-arvoja. Järjestelmässä Suomi on jaettu kuuteen päävesistöalueeseen ja metsätoimenpiteiden vaikutukset on arvioitu näiden suhteellisen isojen alueiden perusteella. Yksittäisen kuormittavan tapahtuman vaikutuksen oletetaan kestävän 10 vuotta. Kun tarkastelun kohteena on pienempiä alueita, kuormituksen arvioinnissa kannattaa hyödyntää paikallista tietämystä metsätaloudellisten toimenpiteiden määrästä ja laadusta. 28
5.4 Kuormituksen arviointi Kohdejärviin kohdistuvan kuormituksen arviointia varten on koottu pistekuormitustiedot sekä tiedot tulovirtaamista ja pääkuormitustekijöiden (kokonaisfosforin ja kokonaistypen) tulopitoisuuksista. Kohdejärvien kuormituksen arvioinnissa käytettiin kohdejärvien lähimmän valuma-alueen maankäyttötietoja sekä eri maankäyttöluokkien ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut saatiin VEPSohjelmiston laskemana kunkin kohdejärven lähimmälle 3. jakovaiheen valuma-alueelle (taulukko 10). Jos kohdealueilta oli olemassa tarkempaa tietoa, täydennettiin kuormitusarviota niillä. Korjauksiin oli tarvetta ja perusteita maatalouden osalta vain Pohjois-Savon rehevillä ja runsaan karjankasvatuksen ympäröimillä Osmanginjärvellä, Luupuvedellä ja Niemisjärvellä. Useimpien Life Vuoksi -projektin kohdejärvien valuma-alueet ovat vain osa kolmannen jakovaiheen rajauksesta, joten niiden valuma-alueet oli rajattava ja valuma-alueiden maakäyttö oli määritettävä erikseen ja VEPS-ohjelmiston antama kuormitustieto ei ollut suoraan käytettävissä. SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinnan 14-luokkainen yleistason kuvaus on kuormituslaskennassa yleistetty seuraaviksi kuormitustekijöiksi: pelto kangas- ja turvemaat (tilastollinen metsätalouden kuormitus) haja-asutus (valmiiksi laskettu kuormitusarvo) laskeuma (suoraan järveen). Ilmoitetut kuormitusluvut ovat kunkin maankäytön kokonaiskuormituslukuja. Haja-asutuksen, turvetuotannon ja pistekuormituksen vuosikuormat on syötetty erikseen käsin kohdevaluma-alueiden kuormituslaskentaan. Hajakuormituksen arvioinnissa käytetyt ominaiskuormitusluvut sekä paikalliset kuormituskorjaukset Metsätalouden ominaiskuormitus on laskettu vuosien 1995-2001 keskiarvona VEPS-ohjelman käyttämistä metsätalouden kuormitusluvuista ja ominaiskuormitus on kaikilla kohdealueilla sama, 0,014 kg/ha fosforin osalta ja 0,176 kg/ha typen osalta. Metsätalouden ominaiskuormitukseen on lisätty laskentavaiheessa luonnonhuuhtouma, joten lasketut kuormitusluvut ovat kangas- ja turvemaan kokonaiskuormituslukuja. Metsätalous Luonnonhuuhtouma P kg/ha/v 0,014 0,06 N kg/ha/v 0,176 2,0 Haja- ja loma-asutuksen aiheuttaman kuormituksen laskentatapa vaihtelee ympäristökeskuksittain. Haja-asutuksen fosforikuormana on käytetty 0,25 kg/asukas/vuosi ja typpikuormana 1 kg/as/vuosi. Onkiveden osalta on käytetty alueelta valmiiksi määritettyjä haja-asutuksen kuormituslukuja. Jokaisessa kiinteistössä on oletettu olevan 2,7 asukasta (mm. Bilaletdin ym. 1992). Loma-asutuksen fosforikuorma-arviona on käytetty 0,18 kg P/loma-asunto/vuosi ja typen kuormana 0,66 kg/lomaasunto/vuosi. Pohjois-Karjalan kohdejärvillä haja-asutuksen aiheuttama kuormitus arvioitiin VEPSohjelman laskeman haja-asutuskuorman perusteella suhteuttamalla kunkin järven lähivaluma-alueen maa-ala koko valuma-alueen 3. jakovaiheen valuma-alueen maa-alaan. Tällöin oletettiin asutuksen jakautuvan tasaisesti valuma-alueelle. Tarkastelu on suuntaa-antava. Etelä-Savon Keskimmäisen-Alimmaisen, Keihäsjärven ja Suuri-Vahvasen valuma-alueille hajaasutuksen määrä on laskettu alueella tehdyn vesiensuojelusuunnittelutyön yhteydessä Mikkelin kaupungin rakennusvalvonnan tietojen perusteella (Lähteenmäki, R., Parkkilankosken yläpuolisten vesien kunnostus, julkaisematon). Muille Etelä-Savon kohteille (Syysjärvi, Sylkky) loma- ja haja-asutuksen määrät on arvioitu peruskartalta. Etelä-Savon kohdealueiden metsä- ja maatalouden kuormitus on tulkittu lähinnä keskimääräiseksi eikä kohdejärvien valuma-alueilla ole tehty myöskään poikkeuksellisen laajoja metsätaloustoimenpiteitä. Etelä-Savon kohteiden osalta VEPS-ohjelmiston käyttämiin ominaiskuormituslukuihin ei ole näin tehty paikallisia korjauksia. 29
Pohjois-Savon järvien osalta voitiin useimpien kohdejärvien kohdalla käyttää kaukovaluma-alueen kuormituksen laskemiseen kohdejärviin tulevista uomista koottua vedenlaatuaineistoa ja laskennallista virtaamatietoa. Pohjois-Savon järvistä Osmanginjärvi, Luupuvesi ja Niemisjärvi ovat suuren kaukovaluma-alueensa vuoksi suurelta osin kauempaa tulevien valumavesien kuormituksesta riippuvaisia. Fosforin osalta kaukovaluma-alueen kuormitus on 75-92 % ja typen osalta 68-88 % järviin tulevasta kuormituksesta. Tiilikallakin kaukovaluma-alueelta Itkonjokea myöten tulisi vuosittain 745 kg fosforia ja 15 750 kg typpeä, mitkä vastaisivat 80 % järveen tulevasta fosfori- ja 73 % typpikuormasta. Tiilikkaan tuleva Itkonjoki kiertää vain kapean kaistaleen järven kaakkoiskulman kautta (liite 2), jossa pitkä pohjoiseen ulottuva niemikaistale suuntaa todennäköisesti virtauksen takaisin luusuaa kohti. Tiilikan morfologisista ominaisuuksista johtuen sen tulojoen vedet eivät näin merkittävästi vaikuttane pääaltaan veden laatuun. Pohjois-Savon kohteista valuma-alueeltaan maatalous/karjatalousvaltaisten Luupuveden, Osmanginjärven ja Niemisjärven maatalouden VEPS-ominaiskuormituslukuja on korjattu ylöspäin fosforin osalta kertoimella 1,4 perustuen Niemisjärven alueelta tehtyihin tarkempiin hajakuormitusselvityksiin (Jukka Koski-Vähälä, Lapinlahden kunta: Iisalmen reitin valuma-alueen kunnostusprojekti). Typen osalta tällaisia korjauksia ei ole tehty johtuen mm. typen kuormitusarvioiden yleisesti suuremmasta hajonnasta. Onkiveden valuma-alueen haja- ja loma-asutuksen määrät on saatu vesiensuojelutyön yhteydessä tehdyistä hajakuormitusselvityksistä (Litmanen ja Kolehmainen 1992). Pohjois-Savon muilla pienemmillä kohteilla haja- ja loma-asutuksen määrät on laskettu karttatarkasteluna, peruskartan ja SLICESaineiston avulla. Taulukko 10. Kuormituslaskelmissa käytetyt VEPS-kuormitusluvut kohdejärvien valuma-alueille. Maatalous Ominaislaskeuma P kg/ha/a N kg/ha/a P kg/ha/a N kg/ha/a Onkivesi 0,89 14,25 0,14 10,1 Luupuvesi 1,18* 17,00 0,07 3,5 Osmanginjärvi 1,18* 15,73 0,07 3,5 Niemisjärvi 1,18* 15,91 0,07 3,5 Lika-Pyöree 0,81 18,64 0,07 3,5 Tiilikka 0,82 19,61 0,07 5,3 Ilajanjärvi 0,85 15,52 0,13 4,32 Mujejärvi 0,91 18,75 0,07 3,5 Kuohattijärvi 0,89 16,83 0,07 5,3 Viinijärvi 0,93 12,68 0,11 5,16 Suomunjärvi 0,86 15,06 0,13 4,32 Kuorinka 0,88 12,94 0,11 5,16 Syysjärvi 1,01 16,14 0,08 4,27 Ukonvesi 1,01 15,51 0,08 4,27 Suuri-Vahvanen 0,94 15,8 0,13 6,36 Keihäsjärvi 0,94 15,8 0,13 6,36 Keskimmäinen- Alimmainen 0,94 15,8 0,13 6,36 Sylkky 1,02 13,57 0,11 5,04 Pien-Saimaa 1,09 15,25 0,13 6,36 * = VEPS-ominaiskuormitusluku korjattu kertoimella 1,4 Ominaiskuormituslukuihin ja maankäyttöpinta-aloihin perustuvat kuormitusarviot vaihtelevat paljon arvioitavan valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Saatava tieto on sitä tarkempaa, mitä enemmän kohdejärviin laskevista uomista ja kohdejärvistä on olemassa vedenlaatuaineistoja. Ominaiskuormituslukuihin perustuva kuormituslaskenta antaa oikeansuuntaisia kuormitusarvioita lähinnä järven lähimmälle valuma-alueelle. Kaukovaluma-alueilta tulevalle kuormitukselle lasketut arviot poikkeavat enemmän todellisuudesta riippuen mm. valuma-alueen järvisyydestä ja järvialtaiden ominaisuuksista. Vähäinenkin vedenlaatutieto kaukovaluma-alueelta tulevista vesistä antaa yleensä varmemman kuvan kuormitusoloista kuin ominaiskuormituslukuihin perustuva arviointi. Jos mm. vedenlaatutietoa ei ole, olisi arviointiin käytettävä kehittyneempiä, mallinnukseen perustuvia menetelmiä, jotka ottavat huomioon mm. järvien viipymän ja tapahtuvan ravinnesedimentaation, tai hankittava vedenlaatutietoa arvioinnin tueksi. 30
Pohjois-Savon kohteiden virtaamatiedot saatiin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän vesistömallit ja ennusteet -osasta laskemalla keskimääräiset virtaamatiedot kullekin ko. kolmannen jakovaiheen valuma-alueen purkupisteelle vuosilta 1990 2001. Onkiveden osalta kaukovaluma-alueiden kuormituslaskennan valuntatiedot on arvioitu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja yhteistyötahojen kanssa tehdyn ja raportoidun vesiensuojelusuunnittelun yhteydessä ja ne on saatu valmiiksi laskettuna tähän raporttiin. Etelä-Savon kohdejärvien osalta kaukovaluma-alueiden valunta perustuu keskimääräiseen vuosivalunta-arvioon 9 l/s/km 2. Pohjois-Karjalassa keskimääräisenä valuntana on käytetty 10 l/s/km 2. Pohjois-Karjalan kohteissa kaukovaluma-alueilta tuleva kuormitus on laskettu pääosin tulevien jokien pitoisuustietojen ja keskimääräisen valunnan (10 l/skm 2 ) perusteella. Tulevien jokien veden laadusta oli yleensä käytettävissä 1990-luvun tuloksia. Suomunjärveen laskevan Mäntyjoen (4.963) ja Ilajanjärveen laskevan Suojoen (4.934) kautta tuleva kuormitus on arvioitu VEPS-ohjelman kuormituslaskelmista olettamalla muiden kohdealueiden tulosten perusteella, että 60 % fosforikuormasta ja 50 % typpikuormasta pidättyy valuma-alueelle. Etelä-Savon kaukovaluma-alueiden kuormituslaskelmat perustuvat laskennallisiin virtaamatietoihin sekä tapauksesta riippuen yläpuolisen järven tai järven laskujoen/puron vesianalyysitietoon. Vain Ukonveden osalta yläpuolisen valuma-alueen vedenlaatutieto on kattavaa. Muiden kaukovalumaalueiden vedenlaatutieto perustuu viidestä kymmeneen havaintoon pääravinteiden pitoisuuksista. 31
6 Ravinnekuormituksen laskennan tulokset 6.1 Fosforin ja typen kuormitus kohdejärviin Jäljempänä esitetään taulukkomuodossa (taulukot 11-17) kaikkien kohdejärvien aikaisemmin selostetulla tavalla laskettu fosfori- ja typpikuormitus. Taulukossa 11 esitetään yleistietoa kohdejärvien ominaisuuksista ja kuormitustietoja. Taulukoissa 12-17 esitetään myös kauempana sijaisevien osavaluma-alueiden kuormituslaskennan tulokset. Nämä lasketut kaukovaluma-aluetulokset eivät ole yhdenmukaisia näiltä vastaavilta alueilta virtaama- ja ravinneanalyysitulosten avulla laskettujen tulosten kanssa johtuen mm. valuma-alueen erilaisesta järvisyydestä. Kokonaiskuormituksen laskennassa kaukovaluma-alueen kuormitusarvona käytettiin pitoisuus/virtaamalaskennan antamaa tulosta. Järvettömien jokivaluma-alueiden maankäytön ja ominaiskuormituslukujen avulla lasketut kuormitustulokset ovat lähimpänä virtaaman ja pitoisuuden avulla laskettuja kuormituslukuja. Kaikista kohteista esitetään myös pylväsdiagrammeina typen ja fosforin kuormituksen suhteelliset osuudet kohdejärviin. Kohteet, joilla on lähimmän rajatun valuma-alueen lisäksi suuripinta-alainen kaukovaluma-alue, kaukovaluma-alueelta tuleva kuormitusosuus kasvaa huomattavan suureksi johtuen suuresta virtaamasta, mutta tämä ei merkitse välttämättä vesiensuojeluongelmaista kaukovalumaaluetta. Näissä tapauksissa on pikemminkin kiinnitettävä huomiota tulevan virtaaman pitoisuustasoihin järven tilan ohella. Kuormitusosuudet kuvaavat näin eri osatekijöiden suhteellista vaikutusta järven tilaan. Taulukko 11. Kohdejärvien valuma-alueen pinta-ala ja kuormitustietoa. Järvien lähimmän valumaalueen pinta-ala on taulukossa ilmoitettu maa-alueena ja kaukovaluma-aluetiedot sisältävät myös alueiden järvipinta-alan. Järvi Valumaalueen veden veden Pelto- Tulevan Tulevan Tulovirtaama kg/a kuorma P-kuorma N- pinta-ala m 3 P-pitoisuus N-pitoisuus % /s kg/a ha µg/l µg/l Onkivesi 31060 12087 258507 22 - kaukovaluma-alue 527240 56 55 850 83652 1513395 16 (Sisältää pohjoisesta Nerohvirran ja Nerkoon kanavan kautta tulevat vedet) - pistekuormitus 965 28823 Luupuvesi 2732 0,25 675 12827 19 - kaukovaluma-alue 20963 1,63+0,54 110/87 1140/1134 7127 77912 8 Osmanginjärvi 4769 0,43 23 - kaukovaluma-alue 57494 4,9+1,4 90/76 1170/786 17484 217921 8,5 Niemisjärvi 4384 0,39 23 - kaukovaluma-alue 12945 1,2 120 1540 4571 58279 15 Lika-Pyöree 2262 0,2 0,7 Tiilikka 2002 0,18 0,5 - kaukovaluma-alue 9587 1,3 18 389 745 15752 0,5 Ilajanjärvi 13347 3750 66285 - kaukovaluma-alue 6318 0,6 610 12400 Mujejärvi 3267 739 12800 - kaukovaluma-alue 7464 0,7 30 460 730 10800 Kuohattijärvi 5607 1202 24826 Kuorinka 2958 787 16138 Viinijärvi - länsiosa 23544 6865 135605 - itäosa 12148 3419 64377 - kaukovaluma-alue - länsiosa 39044 3,9 31-58 640-1200 4720 93700 - itäosa 4333 0,4 8-15 210-540 155 5140 Suomunjärvi 3811 845 24720 - kaukovaluma-alue 7861 0,8 760 16600 Syysjärvi 479 0,05 155 3718 19 Ukonvesi 829 0,08 294 7471 17 - kaukovaluma-alue 31000 2,8 25 1490 2208 132038 12 Suuri-Vahvanen 677 0,06 142 3623 7,7 Keihäsjärvi 1453 0,13 299 7144 11 - kaukovaluma-alue 2277 0,20 12 427 78 2779 9 Keskimmäinen-Alimmainen 1647 0,15 428 9450 15,5 - kaukovaluma-alue 5264 0,47 14 482 277 9540 9 Sylkky 218 0,02 62 1398 3,8 Pien-Saimaa 31806 2,9 11,9 Ala-Saimaa Haukiselkä, - pistekuormitus 25550 317260 32
Taulukko 12. Pohjois-Savon kohdejärvien laskettu fosforikuormitus. P-kuorma kg/a Tiilikka Tiilikan kaukoval.alue Lika- Pyöree Luupuv. kaukoval.alue Välijoen va Luupuv. kaukoval.alue Väli- ja Yläjärv. va Luupuvesi Osmanginjärven kaukoval.alue Korpijoen va Osmanginjärven kaukoval.alue Jylängönjoen va kaukovaluma-alue 745 0 0 0 7127 0 0 17484 pelto 37 8 13 1469 478 475 1715 3888 1272 turvemaat 348 85 88 594 178 33 382 1510 49 turvetuotanto, nettokuorma 14 150 122 16 33 156 5 kangasmaat 317 62 78 459 168 93 605 1291 222 yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,2 0,4 0 0 31 0 0 57 laskeuma 37 28 15 12 13 43 2 96 18 kuormitus yhteensä 739 928 208 2683 959 7818 2737 6941 19108 lähin valuma-aluerajaus 183 208 691 1624 lähialueen luonnonhuuht. 144 148 164 302 P-kuorm. % kaukovaluma-alue 80 0 0 0 91 0 0 92 pelto 5 1 6 55 50 6 63 56 7 turvemaat 47 9 42 22 19 0,4 14 22 0,3 turvetuotanto, nettokuorma 0 0 7 6 13 0,2 1 2 0,0 kangasmaat 43 7 37 17 18 1 22 19 1 yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,02 0,2 0 0 0,4 0 0 0,3 laskeuma 5 3 7 0,4 1 1 0,1 1 0,1 100 100 100 100 100 100 100 100 100 P-kuorma kg/a Osmanginjärvi Niemisjärvi kaukoval.al Vaaksjoen va Niemisjärvi Onkivesi kaukoval.al Hanhijoen va Onkivesi kaukoval.al Suurijoen va Onkivesi kaukoval.al Koivujoen va Onkivesi kaukoval.al Myllyjoen va Onkivesi kaukoval.al Kirjopuron va Onkivesi kaukoval.al Naarvanjoen va Onkivesi kaukovaluma-alue 0 4572 83652 pelto 2294 1194 332 1782 358 200 705 3706 7983 turvemaat 253 25 23 172 8 3 22 386 166 turvetuotanto, nettokuorma 73 0,44 kangasmaat 541 223 125 470 85 79 182 954 1604 yhdyskunnat, pistek. 965 haja-asutus 0 58 0 0 0 0 0 0 858 laskeuma 16 27 1 14 0,3 4 36 71 1475 kuormitus yhteensä 3176 6098 480 2437 452 287 945 5117 96705 lähin valuma-aluerajaus 1527 13053 lähialueen luonnonhuuht. 286 2496 P-kuorm. % kaukovaluma-alue 0 75 0 0 0 0 0 0 87 pelto 72 20 69 73 79 70 75 72 8 turvemaat 8 0 5 7 2 1 2 8 0,17 turvetuotanto, nettokuorma 2 0,00 kangasmaat 17 4 26 19 19 28 19 19 2 yhdyskunnat, pistek. 1 haja-asutus 0 1 0 0 0 0 0 0 1 laskeuma 0 0,4 0,2 1 0,1 2 4 1 2 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 33
Taulukko 13. Pohjois-Savon kohdejärvien laskettu typpikuormitus. N-kuorma kg/a Tiilikka Tiilikan kaukoval.alue Lika- Pyöree Luupuv. kaukoval.alue Välijoen va Luupuv. kaukoval.alue Väli- ja Yläjärv. va Luupuvesi Osmanginjärven kaukoval.alue Korpijoen va Osmanginjärven kaukoval.alue Jylängönjoen va kaukovaluma-alue 15752 0 77912 217921 pelto 883 181 310 21157 6888 6836 22863 51830 16953 turvemaat 10278 2501 2604 17544 5257 980 11284 44567 1460 turvetuotanto, nettokuorma 478 5000 4092 536 1097 5228 163 kangasmaat 9368 1842 2290 13550 4961 2754 17868 38118 6566 yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,7 1,3 0 0 122 0 0 228 laskeuma 1852 1411 732 577 634 2135 86 4784 921 kuormitus yhteensä 22381 21687 6415 57828 21833 91275 53198 144526 244213 lähin valuma-aluerajaus 5935 6415 13363 26292 lähialueen luonnonhuuht. 4809 4942 5464 10064 N-kuorm. % kaukovaluma-alue 73 0 85 89 pelto 4 1 5 37 32 7 43 36 7 turvemaat 46 12 41 30 24 1 21 31 1 turvetuotanto, nettokuorma 7 9 19 1 2 4 0 kangasmaat 42 8 36 23 23 3 34 26 3 yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,003 0,021 0 0 0,1 0,0 0,0 0,1 laskeuma 8 7 11 1 3 2 0 3 0 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N-kuorma kg/a Osmanginjärvi Niemisjärvi kaukoval.al Vaaksjoen va Niemisjärvi Onkivesi kaukoval.al Hanhijoen va Onkivesi kaukoval.al Suurijoen va Onkivesi kaukoval.al Koivujoen va Onkivesi kaukoval.al Myllyjoen va Onkivesi kaukoval.al Kirjopuron va Onkivesi kaukoval.al Naarvanjoen va Onkivesi kaukovaluma-alue 0 58279 1513395 pelto 30926 16096 5308 21515 4329 2416 8511 44757 96407 turvemaat 7482 744 671 5086 230 93 649 11397 4907 turvetuotanto, nettokuorma 2432 15 kangasmaat 15967 6579 3693 13869 2509 2334 5383 28156 47368 yhdyskunnat, pistek. 28823 haja-asutus 0 233 0 0 0 0 0 0 3385 laskeuma 787 1342 56 984 24 324 2608 5106 106441 kuormitus yhteensä 57594 83272 9728 41454 7092 5167 17151 89415 1800740 lähin valuma-aluerajaus 24994 287345 lähialueen luonnonhuuht. 9536 83198 N-kuorm.% kaukovaluma-alue 70 84 pelto 54 19 55 52 61 47 50 50 5 turvemaat 13 1 7 12 3 2 4 13 0,3 turvetuotanto, nettokuorma 4 0,001 kangasmaat 28 8 38 33 35 45 31 31 3 yhdyskunnat, pistek. 2 haja-asutus 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 laskeuma 1 2 1 2 0 6 15 6 6 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 34
Taulukko 14. Pohjois-Karjalan kohdejärvien laskettu fosforikuormitus. P-kuorma kg/a Viinijärvi (itäosa) Viinij. va 4.355 Viinij. va 4.356 Viinij. va 4.354 Viinij. va 4.358 Viinij. va 4.357 Viinij. va 4.359 kaukovaluma-alue 4720 155 pistekuormitus 20 pelto 250 2852 1076 1414 1345 1339 318 265 60 turvemaat 3 233 51 1121 119 660 7 17 9 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat 209 1571 1147 1843 663 1007 267 153 262 haja-asutus 100 420 280 190 195 221 65 34 39 laskeuma 144 1064 436 51 10 35 27 15 51 kuormitus yhteensä 706 10861 3165 4620 2332 3261 684 485 421 luonnonhuuhtoutuma 81 725 429 980 321 586 103 68 85 P-kuorm % kaukovaluma-alue 43 5 pistekuormitus 1 pelto 35 26 34 31 58 41 47 55 14 turvemaat 0,47 2,15 2 24 5,11 20,22 1,09 3,53 2,12 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat 30 14 36 40 28 31 39 32 62 haja-asutus 14 4 9 4 8 6,78 9,50 7,01 9,27 laskeuma 20 10 14 1 0 1 4 3 12 100 100 100 100 100 100 100 100 100 P-kuorma kg/a Mujejärvi Kuorinka Viinijärvi (länsiosa) Suomunjärvi Suomunj.va 4.963 Mujejärven kva Kuohattijärvi Ilajanjärvi (Suomi) Ilajanj. 4.934 kaukovaluma-alue 760 730 610 pistekuormitus pelto 1 37 4 48 75 491 51 turvemaat 236 570 241 511 346 1396 648 turvetuotanto, nettokuorma 180 kangasmaat 330 784 302 710 422 809 471 haja-asutus 0 6 3 8 45 70 10 laskeuma 108 93 26 34 78 108 13 kuormitus yhteensä 1434 1491 1306 1311 966 3664 1193 luonnonhuuhtoutuma 170 409 163 370 236 696 340 P-kuorm. % kaukovaluma-alue 53 56 17 pistekuormitus pelto 2 0 4 8 13 4 turvemaat 16,44 38 18,48 39,00 35,85 38,09 54,35 turvetuotanto, nettokuorma 4,90 kangasmaat 23 53 23 54 44 22 40 haja-asutus 0,00 0 0,23 0,61 4,66 1,91 0,84 laskeuma 8 6 2 3 8 3 1 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 35
Taulukko 15. Pohjois-Karjalan kohdejärvien laskettu typpikuormitus. N-kuorma kg/a Viinijärvi (itäosa) Viinij. va 4.355 Viinij. va 4.356 Viinij. va 4.354 Viinij. va 4.358 Viinij. va 4.357 Viinij. va 4.359 kaukovaluma-alue 93700 5140 pistekuormitus 150 Pelto 3677 38884 14669 19285 18343 18250 4339 3616 814 turvemaat 37 2544 553 12215 1300 7189 81 187 97 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat 2277 17128 12507 20093 7227 10982 2908 1670 2855 haja-asutus 700 2800 1800 1266 1300 1469 431 227 259 laskeuma 6756 49918 20433 2406 459 1619 1248 725 2407 kuormitus yhteensä 13446 205124 55102 55265 28629 39508 9007 6425 6432 luonnonhuuhtoutuma 2691 24181 14295 32682 10716 19548 3427 2274 2837 N-kuorm.% kaukovaluma-alue 46 9 0 pistekuormitus 0,1 Pelto 27 19 27 35 64 46 48 56 13 turvemaat 0,27 1,24 1 22 4,54 18,20 0,90 2,91 1,51 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat 17 8 23 36 25 28 32 26 44 haja-asutus 5 1 3 2 5 3,72 4,79 3,53 4,03 laskeuma 50 24 37 4 2 4 14 11 37 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N-kuorma kg/a Mujejärvi Kuorinka Viinijärvi (länsiosa) Suomunjärvi Suomunj.va 4.963 Mujejärven kva Kuohattijärvi Ilajanjärvi (Suomi) Ilajanj. 4.934 kaukovaluma-alue 16600 10800 12400 pistekuormitus Pelto 13 507 88 989 1421 8965 925 turvemaat 2569 6214 2632 5574 3777 15212 7068 turvetuotanto, nettokuorma 6021 kangasmaat 3593 8549 3288 7735 4603 8820 5138 haja-asutus 40 20 52 300 460 laskeuma 3588 4370 1300 1707 5870 3596 419 kuormitus yhteensä 26363 19680 18128 16057 15970 55473 13551 luonnonhuuhtoutuma 5655 13624 5441 12320 7866 23211 11321 N-kuorm. % kaukovaluma-alue 63 60 22 pistekuormitus Pelto 3 0 6 9 16 7 turvemaat 9,74 32 14,52 34,71 23,65 27,42 52,16 turvetuotanto, nettokuorma 10,85 kangasmaat 14 43 18 48 29 16 38 haja-asutus 0,00 0 0,11 0,32 1,88 0,83 0,00 laskeuma 14 22 7 11 37 6 3 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimen - taatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 36
Taulukko 16. Etelä-Savon kohdejärvien laskettu fosfori- ja typpikuormitus. P-kuorma kg/a Ukonvesi Syysjärvi Suuri- Vahvanen Keihäsjärvi Keihäsjärvi kaukoval.alue Keskim- mäinen- Alimmainen Keskim- Alim. kaukoval.alue kaukovaluma-alue 2208 0 0 77,6 276,8 0 pelto 146 94 49 148 110 239 124 8 turvemaat 1 2 3 5 4 7 4 1 kangasmaat 50 26 43 90 71 96 72 14 haja-asutus 58 18 19 28 30 55 98 24 laskeuma 40 14 25 27 37 31 23 12 kuormitus yhteensä, kg/a lähin valumaaluerajaus kg/a lähialueen luonnonhuuht., kg/a lisäys luonnonhuuhtoumaan, % Sylkky 2502 155 139 377 252 705 321 60 294 155 139 299 428 60 60 32 47 94 107 16 393 379 198 219 302 270 P-kuorm. % kaukovaluma-alue 88 0 0 21 39 0 pelto 6 61 35 39 43 34 39 14 turvemaat 0 2 2 1 1 1 1 1 kangasmaat 2 17 31 24 28 14 22 24 haja-asutus 2 12 14 7 12 8 31 40 laskeuma 2 9 18 7 15 4 7 20 100 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueen yksityiskohtainen tieto on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla eikä huomioi mm. sedimentaatiota järvialtaisiin. N-kuorma kg/a Ukonvesi Syysjärvi Suuri- Vahvanen Keihäsjärvi Keihäsjärvi kaukoval.alue Keskim- mäinen- Alimmainen Keskim- Alim. kaukoval.alue Sylkky kaukovaluma-alue 132038 0 0 2779 9540 0 pelto 2602 1675 930 2811 1949 4533 2207 149 turvemaat 29 69 79 162 105 211 114 23 kangasmaat 1461 771 1277 2654 2103 2823 2115 422 haja-asutus 230 72 127 187 320 363 620 97 laskeuma 3150 1131 1210 1331 1827 1520 1132 708 kuormitus yhteensä, kg/a lähin valumaaluerajaus kg/a lähialueen luonnonhuuht., kg/a lisäys luonnonhuuhtoumaan, % 139509 3718 3623 9923 6304 18990 6189 1398 7471 3718 3623 7144 9450 1398 2446 1242 1651 3232 3672 613 205 199 119 121 157 128 N-kuorm. % kaukovaluma-alue 95 0 0 28 50 0 pelto 2 45 26 28 31 24 36 11 turvemaat 0,02 1,85 2 2 2 1 2 1,65 kangasmaat 1 21 35 27 33 15 34 30 haja-asutus 0 2 4 2 5 2 10 7 laskeuma 2 30 33 13 29 8 18 51 100 100 100 100 100 100 100 100 Kaukovaluma-alueen yksityiskohtainen tieto on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla eikä huomioi mm. sedimentaatiota järvialtaisiin. 37
Taulukko 17. Kaakkois-Suomi, Pien-Saimaan laskettu fosfori- ja typpikuormitus. P-kuorma N-kuorma P-kuorm. % kg/a kg/a N-kuorm. % kaukovaluma-alue 0 0 0 0 pelto 4115 48 57577 28 turvemaat 247 3 7262 3 kangasmaat 1774 20 52269 25 haja-asutus 700 8 2500 1 laskeuma 1820 21 89043 43 kuormitus yhteensä 8656 100 208651 100 lähialueen luonnonhuuht. 1908 63613 6.2 Kohdejärvien kuormitustekijöiden suhteelliset osuudet Kokonaisuutena Pohjois-Savon rehevien ja maatalousvaltaisten järvien, Niemisjärvi, Luupuvesi, Osmanginjärvi ja Onkivesi, tila on niiden suuresta kaukovaluma-alueesta johtuen pääosin riippuvainen kaukovaluma-alueelta tulevan veden määrästä ja laadusta. Lähellä luonnontilaa olevat Tiilikka ja Lika- Pyöree saavat pienehkön kuormituksensa lähinnä turve-kivennäisperäisiltä metsämailta. Pohjois-Karjalan kohdejärvistä Suomunjärvellä ja Mujejärvellä yli puolet ravinnekuormasta on peräisin kaukovaluma-alueelta. Suomunjärven lähialue on lähes kokonaan suojelualuetta, ja kuormitus on pääosin peräisin luonnonhuuhtoumasta. Mujejärven valuma-alueen metsät sen sijaan ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä. Metsätalouden aiheuttama fosforikuormitus näyttäisi kuitenkin olevan Mujejärven lähialueella samansuuruinen kuin pinta-alaltaan lähes samankokoisella Suomunjärven lähialueella. Käytetty kuormitustarkastelu antaa näin ollen virheellisen kuvan metsätalouden kuormituksesta lähialueella. Ilajanjärvellä kaukovaluma-alueen (Suojoki) osuus ravinnekuormituksesta on melko pieni, noin 20 %, mikä johtuu osin valuma-aluerajauksista. Lähialueen rajaukseen sisällytettiin laaja Ilajanjoen valuma-alue, jolla sijaitsee mm. Ilajansuon yli 500 ha:n turvetuotantoalue. Ilajanjärveen kohdistuvaksi fosforikuormitukseksi 1990-luvulla on Koikkalainen (2000) arvioinut 3100 kg/v, mikä poikkeaa hieman nyt arvioidusta. Valtaosa Ilajanjärven ravinnekuormituksesta on peräisin metsätaloudesta ja turvetuotannosta. Viinijärven kuormituksessa on nähtävissä valuma-alueen koko ja ominaisuudet. Kirkasvetiseen, karuun itäosaan vedet virtaavat pääosin mineraaliperäisiltä metsämailta, ja peltoa on vähemmän kuin järven länsiosan valuma-alueella. Kaukovaluma-alueen osuus itäosan ravinnekuormassa vähäinen, länsiosassa sen sijaan lähes puolet. Jokien kautta Viinijärven länsiosaan tulee ravinnekuormitusta maa- ja metsätaloudesta sekä asutuksesta. Pistekuormituksen merkitys on hajapäästöihin verrattuna lähialueella vähäinen. Kuoringalle ja Kuohattijärvelle ei ole rajattu kaukovaluma-aluetta. Laskelman mukaan Kuoringalla maa- ja metsätalouden osuus fosforikuormasta on 65 %, typpikuormasta sen sijaan puolet tulee ilman kautta laskeumana. Kuoringan pinta-ala on yli 40 % valuma-alueen alasta, jolloin laskeuman merkitys kuormituksessa korostuu. Tulokset poikkeavat jonkin verran 1990-luvulla tehdyistä kuormitusselvityksistä (Mononen 1996), jolloin järveen laskevien purojen vedenlaadun, keskivalunnan, laskeuman ja valuma-alueen maankäyttötietojen perusteella keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus arvioitiin selvästi pienemmäksi (370 kg fosforia) kuin tässä selvityksessä. Myös Kuohattijärven ravinnekuormitus on aiemmissa tutkimuksissa (Tossavainen 1997) arvioitu selvästi pienemmäksi. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että kohdejärvillä käytetty VEPS-järjestelmään perustuva kuormituksen arviointitapa voi joissain tapauksissa yliarvioida lähialueelta vesistöön huuhtoutuvaa ravinnekuormitusta. Näin voi tapahtua, mikäli esim. peltojen määrä on maankäyttötulkinnassa liian suuri. Paikallistuntemuksen merkitys kuormitustarkasteluissa korostuu. Etelä-Savon kohdejärvistä vähäravinteiset ja lähempänä luonnontilaa olevat Suuri-Vahvanen ja Sylkky saavat myös vetensä pääosin mineraaliperäisiltä metsämailta, mutta peltopinta-alan lisääntyessä myös sen kuormitusosuus kasvaa selvästi. Sylkyn osalta järven suuri pinta-ala suhteessa valumaalueen pinta-alaan näkyy laskeuman kuormituksen osuuden lisääntymisenä sekä melko taajan hajaasutuksen suhteellisen osuuden lisääntymisenä. Hieman runsaampiravinteiset Keihäsjärvi ja Keskimmäinen-Alimmainen ovat sekä kaukovaluma-alueen että lähimmän valuma-alueen maankäytön vaikutuksille alttiina ja peltoviljelyllä on näissä suhteellisen suuri osuus kokonaiskuormituksesta. Syysjärvi on keskimääräisen peltopinta-alan omaavana latvajärvenä myös lähinnä peltoviljelyn lievähkösti muuttama. Ukonvesi taas on kaukovaluma-alueelta tulevien ravinteikkaiden vesien muuttama eikä suhteel- 38
lisen suurella lähimmän valuma-alueen peltopinta-alalla ole kovin ratkaisevaa merkitystä vesialueen tilaan. Kaakkois-Suomen Pien-Saimaan pinta-ala on suhteellisen suuri valuma-alueen pinta-alaan nähden. Näin alueen haja-asutuksen ja suoraan järven pinnalle tulevan laskeuman suhteellinen osuus korostuu. Muuten kuormituksessa näkyy kohtalaisen peltopinta-alan johdosta tyypillisesti pelloilta tulevan kuormituksen suhteellisen suuri osuus. Seuraavassa esitetään pylväsdiagrammeina kohdejärviin kohdistuvan kuormituksen suhteelliset osuudet (kuvat 9 15). 39
TIILIKKA laskettu fosforikuormitus, % 60 50 fosforikuorma % 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LIKA-PYÖREE laskettu fosforikuormitus, % 100 90 80 fosforikuorma % 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LUUPUVESI laskettu fosforikuormitus, % 100 90 80 fosforikuorma % 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 9a. Pohjois-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Tiilikka, Lika-Pyöree, Luupuvesi) 40
OSMANGINJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 100 90 80 fosforikuorma % 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma NIEMISJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 80 70 60 fosforikuorma % 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma ONKIVESI laskettu fosforikuormitus, % 100 90 80 fosforikuorma % 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 9b. Pohjois-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Osmanginjärvi, Niemisjärvi, Onkivesi) 41
TIILIKKA laskettu typpikuormitus, % 50 45 40 35 typpikuorma % 30 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LIKA-PYÖREE laskettu typpikuormitus, % 50 45 40 35 typpikuorma % 30 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LUUPUVESI laskettu typpikuormitus, % 90 80 70 typpikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 10a. Pohjois-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Tiilikka, Lika-Pyöree, Luupuvesi) 42
OSMANGINJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 100 90 80 70 typpikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma NIEMISJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 80 70 60 typpikuorma % 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma ONKIVESI laskettu typpikuormitus, % 90 80 70 typpikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 10b. Pohjois-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Osmanginjärvi, Niemisjärvi, Onkivesi) 43
MUJEJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 60 50 fosforikuorma % 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUOHATTIJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 50 45 40 fosforikuorma % 35 30 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma SUOMUNJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 60 50 fosforikuorma % 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11a. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Mujejärvi, Kuohattijärvi, Suomunjärvi) 44
ILAJANJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 40 35 30 fosforikuorma % 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, itäosa laskettu fosforikuormitus, % 40 35 30 fosforikuorma % 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, länsiosa laskettu fosforikuormitus, % 100 90 80 fosforikuorma % 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11b. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Ilajanjärvi, Viinijärvi itäosa, Viinijärvi länsiosa) 45
KUORINKA laskettu fosforikuormitus, % 40 35 30 fosforikuorma % 25 20 15 10 5 0 kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11c. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Kuorinka) MUJEJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 70 60 50 typpikuorma % 40 30 20 10 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUOHATTIJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 40 35 30 typpikuorma % 25 20 15 10 5 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 12a. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Mujejärvi, Kuohattijärvi) 46
SUOMUNJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 70 60 50 typpikuorma % 40 30 20 10 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma ILAJANJÄRVI laskettu typpikuormitus, % 30 25 typpikuorma % 20 15 10 5 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, itäosa laskettu typpikuormitus, % 40 35 30 typpikuorma % 25 20 15 10 5 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 12b. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Suomunjärvi, Ilajanjärvi, Viinijärvi itäosa) 47
VIINIJÄRVI, länsiosa laskettu typpikuormitus, % 50 45 40 35 typpikuorma % 30 25 20 15 10 5 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUORINKA laskettu typpikuormitus, % 60 50 typpikuorma % 40 30 20 10 0 Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma Kuva 12c. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Viinijärvi länsiosa, Kuorinka) kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma 48
SUURI-VAHVANEN laskettu fosforikuormitus, % 90 80 70 fosforikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KEIHÄSJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % 90 80 70 fosforikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KESKIMMÄINEN-ALIMMAINEN fosforikuorma % fosforikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 13a. Etelä-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Suuri-Vahvanen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen-Alimmainen) 49
SYYSJÄRVI laskettu fosforikuorma % fosforikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma UKONVESI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma SYLKKY laskettu fosforikuormitus, % 90 80 70 fosforikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 13b. Etelä-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Syysjärvi, Ukonvesi, Sylkky) 50
SUURI-VAHVANEN laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KEIHÄSJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KESKIMMÄINEN-ALIMMAINEN laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 14a. Etelä-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Suuri-Vahvanen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen-Alimmainen) 51
SYYSJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma UKONVESI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma SYLKKY laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 14b. Etelä-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Ssyysjärvi, Ukonvesi, Sylkky) 52
PIEN-SAIMAA laskettu fosforikuormitus, % 90 80 70 fosforikuorma % 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma PIEN-SAIMAA laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 15. Kaakkois-Suomi, Pien-Saimaan fosfori- ja typpikuormitus %. 53
7 Yhteenveto ja arviointi kerätystä tiedosta Tähän raporttiin on koottu tiedot Life Vuoksi -projektin kohdejärvien vedenlaatuaineistoista sekä arvioitu olemassa olevan tiedon kattavuutta. Kohdejärvien valuma-alueiden maankäyttö- ja puustotulkintatiedoista (SLAM3, 14-luokkainen maankäyttö- ja puustotulkinnan yleistystaso), vedenlaatu-, virtaamaja valuntatiedoista sekä ympäristöhallinnon VEPS-laskentaohjelman käyttämistä ominaiskuormitusluvuista on laskettu kohdejärviin tuleva fosfori- ja typpikuormitus. LifeVuoksi -kohdejärvien vedenlaatutiedon kattavuuden osalta Pohjois-Karjalan kohdejärvet ovat pääsääntöisesti keskimääräistä paremmin havainnoituja, kun mittariksi otetaan muuttujien ja havaintokertojen määrä. Havaintopaikkojen edustavuus on Pohjois-Karjalan järvissä myös keskimääräistä parempi. Etelä-Savon kohdejärvet ovat valtaosin keskimäärin havainnoituja. Ala-Saimaan kohdealue on Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen puolella ja edustaa kaikilla mittareilla arvioituna velvoitetarkkailualueena seurantojen huippua. Pohjois-Savon kohdealueilla havaintokertojen määrä on valtaosalla järvistä keskimääräistä suurempi. Myös muuttujien ja havaintopaikkojen määrä oli useimmissa tapauksissa keskimääräistä suurempi. Missään järvessä seuranta ei ollut keskimääräistä suppeampaa. Vedenlaatutietojen osalta tietoa oli kohdejärvistä paria poikkeusta lukuun ottamatta keskimääräisesti tai selvästi keskimääräistä enemmän. Eniten havainnoituja muuttujia ovat typpi ja fosfori kokonaisravinteina. Runsaasti tietoa on kerätty myös kemiallisesta hapenkulutuksesta ja väriarvosta. Vähiten havaintoja on veden puskurikyvystä, alkaliniteettiarvosta. Maankäyttö- ja puustotulkinta-aineistosta on laskettu ominaiskuormituslukujen avulla kuhunkin kohdejärveen niiden lähimmältä valuma-alueelta tuleva kuormitus. Pistekuormitus on lisätty erillisenä laskentaan. Haja-asutuksen ominaiskuormitus on myös laskettu erikseen ja lisätty laskenta-aineistoon. Lasketut kuormitustiedot (kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) esitetään raportissa kullekin järvelle taulukkomuodossa sekä pylväsdiagrammein. SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkintatiedot esitetään liiteaineistossa myös kohteittain värirasterikarttoina. Valuma-aluerajauksen pohjana käytettiin 3. jakovaiheen rajausta. Käsittelyyn otettiin mukaan myös kauempana kohdejärvistä sijaitsevien osavaluma-alueiden maankäyttötieto sekä maankäytön ominaiskuormituslukujen avulla lasketut kuormitukset. Kuormituslaskelmissa käytettiin kauempana sijaitsevien osavaluma-alueiden osalta ensi kädessä näiltä laskevien jokitai purouomien tuomaa kuormitusta. Ominaiskuormitusluvut kuhunkin kohdejärveen tulevan kuormituksen arviointiin koottiin VEPS-järjestelmän kohdealueille antamista ominaiskuormituksista. Koska VEPS-järjestelmä rajoittuu kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden kuormituksen arviointiin, rajattiin kolmannen jakovaiheen sisällä olevien yksittäisten kohdejärvien valuma-alueet erikseen Arc Viewspatial analyst -lisäohjelmiston avulla. Arvioluonteestaan huolimatta maankäyttö- ja puustotulkintaan perustuvien kuormituslaskelmien tulokset ovat lähivaluma-alueiden osalta kokonaisuutena käyttökelpoisia yleiseen kuormittajien arviointiin ja antavat kokonaiskuvan kuormitustekijöistä. Lähivaluma-alueen ulkopuolisilta, kauempana sijaitsevilta valuma-alueilta tulevan kuormituksen arviointi ominaiskuormituslukujen avulla järvisillä valuma-alueilla on sitä vastoin epämääräisempää eikä anna kokonaiskuvaa alempana valuma-alueella sijaitsevaan kohdejärveen tulevasta kuormituksesta. Tällaisten valuma-alueiden kuormituksesta saadaan selkeästi parempi ja melko luotettava kuva suhteellisen vähäiselläkin vedenlaatutiedolla ja virtaamatiedolla laskettuna, jos niitä verrataan maankäytön ominaiskuormituslukuarvioihin. Järvettömillä jokivalumaalueilla, missä ei ole sedimentaatioaltaina toimivia järviä, maankäyttö- ja ominaiskuormituslukuihin pohjautuva laskenta antaa kuitenkin suhteellisen lähellä totuutta olevaa tietoa. Maankäyttö- ja puustotulkintatietojen osalta SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinta-aineiston antamia peltopinta-alatietoja verrattiin SLICES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamaan peltopinta-alaan valuma-alueilla. Nämä ovat SLAM3-aineistossa peruskarttatietoon perustuvia ja osin hyvinkin vanhoja, aina 1960-luvulta peräisin olevia tietoja. SLAM3- ja SLICES - aineistojen antamat peltopinta-alat poikkesivat paikoin huomattavan paljon toisistaan. SLAM3- aineiston peltopinta-alat olivat selkeästi suurempia kuin SLICES-aineiston antamat. Pohjois-Savossa ero oli keskimäärin 15 %, mutta Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa keskimäärin yli 40 % ja vaihtelu oli suurta keskiarvojen molemmin puolin. Tämä voi aiheuttaa kuormitusarviointeihin merkittäviä virheitä, sillä käytetyssä kuormituksenlaskentatavassa maatalouden aiheuttaman ravinnekuormituksen suuruus riippuu olennaisesti pellon määrästä. 54
Kirjallisuutta Pohjois-Savo Ahola, S. 1997. Kaikonsuon turvetuotantoalueen kuormitus- ja vesistötarkkailu Pohjois-Savon ympäristökeskus. Yhteenvetoraportti. 33 s. Hallikainen, V. 1991. Järvenlaskuista ja niissä syntyneiden vesijättöjen kiinteistöteknillisestä asemasta Iisalmen maanmittauspiirin alueella. Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja maanmittaustekniikan laitoksella tehty diplomityö. Kuopio. 118 s. Hartikainen, J. 1998. Onkiveden kalataloudellinen velvoitetarkkailu 1991-1997. Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Kuopio. 30 s. Hartikainen, M. 1995. Maatalouden päästöt ja Iisalmen reitin vesien laatu. Ylä-Savon instituutin moniste 2/1995. 42 s. Kanninen, A., Ihantola, M. & Tanskanen, H. 2002. Onki- ja Poroveden säännöstelyn kehittäminen - Rantavyöhykkeen kasvillisuuden muutokset 1940- luvulta 1990-luvulle. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 40. 30 s. + 21 liitettä. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. 1988. Iisalmen reitin yläosan vesiensuojelun yleissuunnitelma. 257 s. Litmanen, J. & Kolehmainen, A. 1999. Onkiveden ravinnekuormitusselvitys. Raportti. Lapinlahden kunta. 29 s. Miettinen, T. 2001. Onki- ja Poroveden säännöstelyn kehittäminen. Vedenkorkeuksien analyysi. Raporttiluonnos. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Miettinen, J., Hämäläinen, H. & Simola, H. 2002. Onkiveden paleolimnologinen tutkimus. Tutkimusraportti. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 5 s. + 7 liitettä. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry 2001. Iisalmen reitin vuoden 2000 yhteistarkkailu- ja biologisten selvitysten raportti sekä pitemmän aikavälin yhteenveto. Ronkainen, J. (toim.). 25 s. Hammar, T., Sojakka, P. & Taipalinen, I. 2002. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon testaus Onkivedellä - paineiden tunnistus ja vaikutusten arviointi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 43. 58 s. Tanskanen, H., Liikanen, A. & Väisänen, T. 2000. Sisäkuormituksen arviointimenetelmien vertailu esimerkkinä Luupuvesi (Kiuruvesi) ja Kevätön (Siilinjärvi). Pohjois-Savon ympäristökeskus. Tutkimusraportti. Moniste. Tanskanen, H. 2000. Luupuveden kunnostuksen tutkimusohjelma. Väliraportti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 29. 26 s. Voutilainen, V. 1988. Luupujoen vesistön kunnostus. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. Työryhmäselvitys. Pohjois-Karjala Heitto, L. 1995. Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto 1991-94. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Heitto, L. 1997. Mekrijärvensuon, Puohtiinsuon ja Ilajansuon kuormitus- ja vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 1996. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 15 s. + 7 liitettä. Heitto, L. 2000. Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto 1999. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 10 s. + 3 liitettä. 55
Heitto, L. 2001. Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto 2000. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 11 s. + 3 liitettä. Heitto, L. 2002. Vapo Oy:n Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden yhteistarkkailuraportti vuodelta 2001. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry.46 s. + 4 liitettä. Holopainen, I. & Viljanen, M. 1976. Kalastotutkimus Suomunjärvellä (Lieksa) vuosina 1973-1976. Joensuun korkeakoulun Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja no 15/1979. 11 s. Koikkalainen, A. 2000. Asiantuntijalausunto katselmustoimituksessa, joka koskee Iljansuon, Ruosmesuon ja Koivusuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamista Koitajoen vesistöön. Lausunto 15.12.2000. 46 s. + liitteet. Kuntsi, J. 1995. Kasviplankton Viinijärven tilan ilmentäjänä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro 1. 52 s. Liljaniemi, P. 1998. Viinijärven pohjaeläimistö ympäristön tilan indikaattorina. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro 22. 31 s. Maristo, L. 1941. Die Seetypen Finnlands auf floristischer und vegetationsphysiognomischer Grundlage. Ann. Bot. Soc. Vanamo 15: 1-314. Mononen, P. 1996. Kuoringan vesiensuojelusuunnitelma. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro 6. 40 s. Niinioja R. (toim.) 2000. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ympäristönseurannan ohjelma vuosille 2000-2002. Alueelliset ympäristöjulkaisut 196. 51 s. (http://www.vyh.fi/palvelut/julkaisu/elektro/ay196/ay196.htm) Niinioja, R., Mononen, P. & Rämö, A. 1999. Vesistöt Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla. Pohjois- Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. Esite 4 s. (http://www.ymparisto.fi/tila/pka/vesi/vesistot.htm) 17.4.2002. Simola, H. 1988. Ilomantsin Ilajanjärven viimeaikainen kehitys: Raportti paleolimnologisesta tutkimuksesta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita N:o 1/1988. 13 s. Tossavainen, T. 1997. Nurmeksen Kuohattijärven ympäristönhoitosuunnitelma. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita 14. 38 s. Valkama, J. 1994. Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu 1993. 5 s. + 3 liitettä. Valkama, J. 1997. Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu 1996. Julkaisija: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 6 s. + 3 liitettä. Valkama, J. 2000. Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu 1999. Julkaisija: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 6 s. + 4 liitettä. Etelä-Savo ja Kaakkois-Suomi Laine, P. 2001. Kohti vesiensuojelun aikaa; veden laadun muutokset eteläisimmällä Saimaalla Väitöskirja. Lappenrannan teknillinen korkeakoulu. Leka, J. 2001. Järvien vesikasvillisuusseurantojen maastotyömenetelmien kehittäminen Etelä-Savossa. Väliraportti 2001. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 35. Etelä-Savon ympäristökeskus. Lähteenmäki, R. Vesivälskäri - vesistöjen omaehtoisen kunnostamisen hankeasiakirjat. Etelä-Savon ympäristökeskus. (http://www.vyh.fi/hoito/vesikun/esa/vesival.htm) Mikkola, T. 2002. Parkkilankosken yläpuolisten vesistöjen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Etelä-Savon ympäristökeskuksen monistesarja 39. Etelä-Savon ympäristökeskus. 56
Virtanen, M. & Manninen, P. 1999. Haukiveden virtaus- ja vedenlaatumalli. Alueelliset ympäristöjulkaisut 136. Etelä- Savon ympäristökeskus. 75 s. Vuori, K-M., Kotanen, J., Hammar, T., Heinonen, P., Herve, S., Kanninen, A., Kauppi, M., Koskinen, M., Manninen, P., Niinioja, R., Pietiläinen, O-P., Törrönen, J. & Vaskinen, E. 2002. Vesistöjen ekologisen tilan arviointi ja seuranta. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon testaus Vuoksen vesistöalueella. Suomen ympäristö 557. 69 s. Saimaan Vesiensuojeluyhdistys. Mikkelin kaupungin jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailut vuosilta 1990-2000. Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Saimaan Vesiensuojeluyhdistys. Eteläisimmän Saimaan velvoitetarkkailujen yhteenvedot 1989-2001. Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Silvo, K. 1989. Läntisen Pien-Saimaan veden laadun perusselvitys 1987-1988. Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu 63.rap. no 203/89/. Paikkatietoaineistot, veden laatu ja kuormituslaskelmat Antikainen, S., Joukola, M. & Vuoristo, H. 2000. Suomen en laatu 1990-luvun puolivälissä. Vesitalous 2/2000: 47-53. Bilaletdin, Ä., Frisk, T., Koskinen, K. & Wirola, H. 1992. Längelmäveden reitin vesiensuojelusuunnitelma Vesi- ja ympäristöhallinnon monistesarja nro 348. Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri. Ekholm, M. 1992. Suomen vesistöalueet. Tilasto. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. 163 s. Eloranta, P. 1997. Limnologian perusteet. Luentorunko. Helsingin yliopisto. Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. Helsinki. 161 s. Helminen,V., Jaakkola, O. & Sarjakoski, T. 2001. SLICES-maankäyttöluokituksen laadun tarkastus. Geodeettinen laitos, tiedote 23. (http://www.fgi.fi/kirjasto/julkaisut/abstracts/23_2001.html) Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Maanmittauslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Suomenympäristökeskus ja Väestörekisterikeskus 2000. SLICES-aineistot. Alueiden käyttöä, peitteisyyttä, maaperää sekä erityiskäyttö- ja käyttörajoitusalueita kuvaavat paikkatietoaineistot koko valtakunnan alueelta. (http://www.slices.nls.fi) Maanmittauslaitos ja Ympäristöhallinto 2001. Paikkatietoaineistot 2001. Maankäyttö- ja puustotulkinta (SLAM3). Mikkola, A., Jaakkola, O. & Sucksdorff, Y. 1999.Valtakunnallisten maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineistojen muodostaminen. Suomen ympäristö 342. Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H., Pietiläinen, O-P., Puupponen, M. & Rönkä, E. 2001. The Finnish Eurowaternet. European Water Management vol 4 (4): 47-53 Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H., Pietiläinen, O-P., Puupponen, M. & Rönkä, E. 2001. The Finnish Eurowaternet. Suomen ympäristö 445. 62 s. (http://www.vyh.fi/eng/orginfo/publica/electro/fe445/fe445.htm) OECD 1982. Eutrophication of waters. Monitoring, assessment and control. OECD, Paris. 154 s Pilke, A., Heinonen, P., Karttunen, K., Koskenniemi, E., Lepistö, L., Pietiläinen, O-P., Rissanen, J. & Vuoristo, H. 2002. Finnish draft for typology of lakes and rivers. Julkaisussa Ruoppa, M. & Karttunen, K. (toim.): Typology and ecological classification of lakes and rivers. TemaNord 2002:566. Helsinki, Nordic Council of Ministers. 136 s. Vuoristo, H. 1998. Water quality classification of Finnish inland waters. European Water Management Vol.1(6): 35-41. 57
Ympäristöhallinto 2001a. Ympäristötiedon hallintajärjestelmä (Hertta). (http://www.vyh.fi/palvelut/tietoj/kehitys/ytjkehit.htm) Ympäristöhallinto 2001b. Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmä, VEPS. (http://www.vyh.fi/palvelut/tietoj/veps/vepsfi.htm) 58
Vedenlaatutarkastelun kohdejärvien osa-alueiden määrittely LIITE 1/1 Alue Havaintopaikat Ala-Saimaa, kuormitettu alue Ala-Saimaa, vertailualue Ala-Saimaa, muu alue Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Koivuselkä Saimaa Honkalahti 035 (7,1m) Saimaa Keskisenselkä 015 (10,2m) Saimaa Lamposaari 129 (6m) Saimaa Luukkaansalmi 003 (11,8) Saimaa Omenasaari 158 (10m) Saimaa Puikkosaari 008 (11,3m) Saimaa Pulpinselkä 032 (10,9m) Saimaa Sikosalo 136 (12,9m) Saimaa Tuosa-Manner 006 (10,6m) Saimaa Mikonsaari 001 (12m) Saimaa Saunasaari 508 (?) Saimaa Vehkasalo 101 (11,2m) Saimaa Vehkasalons 092 (16,1m) Saimaa Vehkasalons 099 (10,1m) Saimaa Vehkataipale 012 (4,1m) Saimaa Arposenniemi 038 (8,2m) Saimaa Haukiselkä 017 (12,9 m) Saimaa Haukiselkä 160 48 (12,1m) Saimaa Kaupunginl 535 (5m) Saimaa Kolarinlahti 036 (3,7m) Saimaa Kolarinlahti 037 (6,4m) Saimaa Kuhaluoto 016 (14,6m) Saimaa Kätkytsaari 018 (17,2m) Saimaa Mertaniemi 087 (2,6m) Saimaa Mertaniemi 089 (5,1m) Saimaa Mertaniemi 090 (5,7m) Saimaa Muukonsaari 194 (12,2m) Saimaa Niemisenselkä 541 (?) Saimaa Pappilansalmi 002 (6,6m) Saimaa Päihäniemi 019 (17,5m) Saimaa Raappi 029 (14,3m) Saimaa Suomensalo 181 (6,8m) Saimaa Suomensalo 200 (17,2m) Saimaa Suomensalo 202 (14,7m) Saimaa Tullisalmi 119 (4,7m) Onkivesi 2 (9,3m) Onkivesi 9.11 (9,2m) Onkivesi 9.12 (11,5m) Onkivesi Heikinniemi (10,2m) Onkivesi Hiirensaari 11,5m) Onkivesi K (7m) Onkivesi Lipons.etelä 8 (2m) Onkivesi Paasiselkä 1 (7m) Onkivesi Paasiselkä T1 (?) Onkivesi Liponselkä T2 (?) Onkivesi Liponselkä T3 (5,5m) Onkivesi ranta-alue (1,5m) Onkivesi 18 (12m) Onkivesi 3 (9,1m) Onkivesi A (1m) Onkivesi B (1m) Onkivesi C (4m) Onkivesi Hujalanlahti (1,4m) Onkivesi Hujalanlahti 2 (1,5m) Onkivesi Koivuselkä 1 (9,2m) Onkivesi Niittys. pohj.pu (1,7m) Onkivesi P2 (2m) Onkivesi P3 (2,5m)
LIITE 1/2 Vedenlaatutarkastelun kohdejärvien osa-alueiden määrittely (jatkuu) Alue Havaintopaikat Onkivesi Lapinlahti Onkivesi eteläosa Viinijärvi itä Viinijärvi länsi Onkivesi Honkalahti 1 (1,3m) Onkivesi Lapinlahti (1,4m) Onkivesi Linnansalmi 6A (2m) Onkivesi 10 (4m) Onkivesi 5 (14,5m) Onkivesi Häikänsalmi 1A (10m) Onkivesi Käänninniemi (10,8m) Onkivesi Käännin. ranta (1,6m) Onkivesi Lampsinsaar.itä (7,5m) Onkivesi Leppälahti 9 (4,5m) Onkivesi Niskaselkä 2A (13m) Onkivesi P4 (11,6m) Onkivesi Tuura länsip. (9,5m) Viinijärvi 1 Venepohja(38,9m) Viinijärvi 106 (2,5m) Viinijärvi 107 (3,8m) Viinijärvi 166 (1m) Viinijärvi 279 (21m) Viinijärvi 288 (1,8m) Viinijärvi 289 (7,4m) Viinijärvi 4 Myhkyrä (26m) Viinijärvi 9 (23m) Viinijärvi 94 (1,6m) Viinijärvi 95 (3,5m) Viinijärvi 97 (6m) Viinijärvi 115 (1m) Viinijärvi 118 (2m) Viinijärvi 119 (9,8m) Viinijärvi 120 (10m) Viinijärvi 121 (23m) Viinijärvi 122 (15m) Viinijärvi 168 (2,4m) Viinijärvi 176 (1,6m) Viinijärvi 177 (2m) Viinijärvi 181 (0,9m) Viinijärvi 214 (9,7m) Viinijärvi 216 (8,2m) Viinijärvi 217 (8,6m) Viinijärvi 218 (8m) Viinijärvi 222 (0,9m) Viinijärvi 287 (3m) Viinijärvi 2 Haninniemi (28,7m) Viinijärvi 213 Porosaari (8,5m) Viinijärvi 5 Kiiluinen (6,1m) Viinijärvi 7 Kuusisaari (8,3m) Viinijärvi 80 (17,8m)
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta (1.6. - 31.7.) vuosilta 1991-2001 Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Viinijärvi, länsi keskiarvo 460 7,7 11,9 17,7 2,6 2,1 P / P (N tai P) 6,1 7,9 mediaani 400 5 5 15 1,5 2 7,19 6,81 5,3 8,2 minimi 320 2 2,5 8 1 0,5 6,2 6,33 1,8 2,9 maksimi 1200 31 73 50 15 3,5 7,62 7,31 29 10,5 N 50 25 58 63 58 93 50 24 113 29 Viinijärvi, itä keskiarvo 234 2 5 6,36 2,09 4,93 P/N 2,1 9,09 mediaani 230 2 5 6 1,5 5 7,57 6,89 1,57 9,46 minimi 200 2 5 4 1 4 7,46 6,59 0,9 6,5 maksimi 320 2 5 10 6 5,7 7,65 7,1 5,5 10,4 N 11 1 10 11 11 11 11 8 11 9 Suomunjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Ilajanjärvi keskiarvo 543 11,4 69 31,9 8,5 1,15 P/N tai P 9,2 7,47 mediaani 530 12 65 31 7 1 6,28 6,22 8,3 7,55 minimi 470 3 26 22 5 0,7 5,9 5,8 2,9 4,3 maksimi 660 25 120 42 13 2 6,63 6,52 23 9 N 17 17 4 17 6 15 17 10 18 10 Mujejärvi keskiarvo 410 27 1,45 N tai P/ - 8,9 mediaani 5,57 5,54 minimi maksimi N 1 0 0 1 0 1 1 1 0 1 Kuohattijärvi keskiarvo 291 6 11,5 16,1 2,3 2,73 P/N tai P 3,57 7,85 mediaani 285 6 11,5 12,8 1 2,75 6,3 5,93 3,6 7,39 minimi 270 2 6 9 1 2,3 6,07 5,72 2,2 6,3 maksimi 336 10 17 36,9 5 3,1 6,8 6 5 9,9 N 6 2 2 6 3 6 6 6 7 6 LIITE 1/3
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta (1.6. - 31.7.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/4 Kuorinka keskiarvo 259 2 9,4 4,24 1,28 7,42 P/N tai P 1,63 10,6 mediaani 218 5 4 1 8 7,25 6,7 1,45 10,5 minimi 180 2,5 1 1 4 6,88 6,21 0,83 3,7 maksimi 590 33 8 3 10,9 7,4 6,27 3 12,6 N 15 1 10 15 9 15 15 15 14 16 Lika-Pyöree keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Luupuvesi keskiosa ja Jokilahti keskiarvo 950 17 5 75,7 19,5 0,65 N tai P / N 9,05 5,7 (ei muista osista havaintoja) mediaani 950 17 5 70 19,5 0,65 6,2 6,2 9,05 5,7 minimi 900 12 5 70 15 0,6 6,1 6,1 6,9 4,5 maksimi 1000 22 5 87 24 0,7 6,9 6,2 11,2 6,9 N 2 2 2 3 2 2 3 2 2 2 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 1200 47,33 51 88 20 0,65 N tai P / N 41,5 5,2 mediaani 1200 48 51 88 20 0,65 6,9 41,5 5,2 minimi 1200 43 38 83 18 0,4 6,8 27 3,5 maksimi 1200 51 64 93 22 0,9 7 56 6,9 N 2 3 2 2 3 2 2 1 2 2 Niemisjärvi, Lapinharjunselkä keskiarvo 1100 23,67 67,5 72,5 18 0,65 N tai P / N 28 6,3 mediaani 1100 30 67,5 72,5 18 0,65 6,9 28 6,3 minimi 1000 10 15 71 17 0,4 6,8 23 6 maksimi 1200 31 120 74 19 0,9 7 33 6,6 N 2 3 2 2 3 2 2 1 2 2
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta (1.6. - 31.7.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Niemisjärvi Lonkilanselkä keskiarvo 1150 58 46 88 17,67 0,65 N tai P / N tai P 33,5 6,3 mediaani 1150 58 46 88 18 0,65 6,95 33,5 6,3 minimi 1100 54 38 86 17 0,4 6,9 30 6,1 maksimi 1200 62 54 90 18 0,9 7 37 6,4 N 2 3 2 2 3 2 2 1 2 2 Onkivesi, pohjoisosa keskiarvo 692,53 28,30 64,96 50,20 6,35 1,08 N tai P / N tai P - P 25,23 6,7 mediaani 670 22 13,5 49,5 6 1 6,9 6,7 25 7,2 minimi 520 4 3 40 1 0,7 6,6 6,4 8,1 1 maksimi 960 98 300 67 15 7 7,2 7,2 51,3 10,5 N 83 46 46 94 40 69 60 41 74 61 Onkivesi, Koivuselkä keskiarvo 723,15 24,18 51,56 54,06 9,02 0,95 N tai P / N tai P 24,64 6,80 mediaani 720 19,5 13 53 9 1 7 6,8 23,9 7,8 minimi 570 5 1 38 2 0,5 6,6 6,5 7,8 1,1 maksimi 1000 100 290 82 19 1,2 8 7,3 58 9,6 N 73 50 50 77 50 57 51 37 53 43 Onkivesi,eteläosa keskiarvo 702 32,75 126,33 40,2 4,69 1,14 P / P 18,84 6,2 mediaani 680 25 117 40,5 4 1,2 7 6,6 17,45 5,6 minimi 580 12 5 30 1 0,9 6,5 6,4 10 2,1 maksimi 1000 79 420 52 11 1,4 7,3 6,9 33,3 10,2 N 20 12 12 20 13 14 13 11 16 12 Onkivesi, Lapinlahti keskiarvo 817,31 22,37 26,23 56,92 9,05 0,82 N tai P / N tai P -N 22,24 7,8 mediaani 780 15 5 55 9 0,8 6,9 6,8 22 7,7 minimi 620 6 3 42 3 0,6 6,3 6,3 7,2 6,4 maksimi 1200 100 260 78 19 1 7,5 7,2 45 9,7 N 26 19 22 26 22 15 19 14 21 17 LIITE 1/5
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta (1.6. - 31.7.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/6 Osmanginjärvi keskiarvo 935 14 56 101 38,75 0,7 N / N 32,25 5,6 mediaani 925 14 14,5 102,5 35 0,75 6,65 6,5 25,75 6,15 minimi 690 14 5 69 20 0,4 6,4 6,3 21 2,1 maksimi 1200 14 190 130 65 0,9 6,8 6,8 51 8,1 N 4 1 4 4 4 4 4 5 6 6 Tiilikka keskiarvo 385 3 3 13,5 1 1,8 P / N tai P 4,2 5,8 mediaani 385 3 3 13,5 1 1,8 6,25 3,9 4,2 minimi 310 3 3 12 1 1,8 6 4,2 maksimi 460 3 3 15 1 1,8 6,5 4,2 N 2 1 1 2 1 1 2 1 1 1 Ala-Saimaa, keskiarvo 565 67 65 35 5,3 1,96 P / P 8,74 6,45 kuormitettu alue mediaani 545 63 67 30 4 2 6,95 6,8 7,4 6,1 minimi 340 3 16 14 1 0,9 6,6 6,5 2,1 1,3 maksimi 890 150 140 61 14 3,2 7,6 7,2 31 10,7 N 30 18 18 30 25 128 22 24 134 22 Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 393 9,3 74 11,2 1,3 3,1 P / P 3,6 11 mediaani 380 9 59 11 1 3,1 7,2 7,1 3,5 10,8 minimi 320 6 36 7 1 2,3 6,8 6,8 1,6 8,3 maksimi 520 13 140 17 3 3,6 7,4 7,4 7,1 13,2 N 27 4 4 27 6 25 20 21 66 21 Ala-Saimaa, keskiarvo 450 12,4 88,6 14,8 1,4 2,6 P / P 5,6 9,7 muu alue mediaani 440 11 87 13 1 2,6 7,2 7 4,75 9,95 minimi 310 3 18 5 1 1,3 6,9 6,5 1,2 5,8 maksimi 690 35 161 46 5 4,1 7,5 7,4 26 11,9 N 61 32 31 63 42 50 44 50 208 48 Alimmainen keskiarvo 540 3 18 2 P /? 13 2,4 mediaani 6,9 6,3 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta (1.6. - 31.7.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Keihäsjärvi keskiarvo 460 3 14 2,2 P /? 8,2 5,5 mediaani 6,9 6,2 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1 Keskimmäinen keskiarvo 490 3 14 1,8 P /? 15 5 mediaani 7,1 6,2 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1 Suuri-Vahvanen keskiarvo 300 3 6 5,1 P /? 2,6 9,4 mediaani 7 6,4 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1 Sylkky keskiarvo 250 3 7,5 5,3 P /? 2,3 9,2 mediaani 245 3 7 5,4 7,4 6,9 2,4 9,2 minimi 220 3 6 3,9 7,3 6,5 1,6 6,6 maksimi 290 3 10 6 7,4 7,2 2,7 11,8 N 4 0 4 4 0 6 2 2 4 2 Syysjärvi keskiarvo 450 3 11 3 P /? 3,7 6,4 mediaani 450 3 11 3 7,1 6,4 3,7 6,4 minimi 430 3 11 2,8 7 6,4 3,4 5,4 maksimi 470 3 11 3,1 7,1 6,4 4 7,4 N 2 0 2 1 0 2 2 2 2 2 Ukonvesi keskiarvo 960 19,2 358 21,5 1,4 2,3 P / P 9,1 mediaani 19 362 21,5 1 2,3 7,6 9,5 minimi 9 243 17 1 1,8 7,5 3,8 maksimi 27 503 25 3 2,8 7,7 16,4 N 1 9 9 8 8 14 2 0 20 0 LIITE 1/7
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/8 Viinijärvi, länsi keskiarvo 430 4,2 5,4 17,7 1,7 2 P / N tai P 5,7 6,5 mediaani 380 4 3,5 15 1 2 7,2 7 5,1 8,4 minimi 300 1 2,5 7 1 0,5 6,4 6,35 1,4 1,7 maksimi 1300 14 30,5 66 7 3,6 7,68 7,4 20 9,8 N 73 25 23 89 25 75 76 31 86 31 Viinijärvi, itä keskiarvo 224 3,18 3,13 5,6 1,05 5,51 P/N tai P 1,86 8,35 mediaani 220 2 2,5 5,5 1 5 7,41 6,71 1,9 8,3 minimi 200 1 2,5 2 0,5 2 6,71 6,6 0,76 7,3 maksimi 260 10 5 9 1,5 9,5 7,6 7,5 3,5 10 N 20 11 8 20 11 15 17 15 14 17 Suomunjärvi keskiarvo 245 5 5,67 7,75 1,06 3,07 P/N tai P 3,52 5,97 mediaani 242 4 5 7,5 1 2,9 6,74 5,91 3,7 5,9 minimi 200 1 2,5 5 0,5 2,4 6,28 5,72 2,4 5 maksimi 305 11 12 11 1,5 4,3 6,87 5,98 5 7,4 N 12 9 6 12 9 9 9 9 9 9 Ilajanjärvi keskiarvo 596 14,9 23,2 31,1 9,3 1,1 P/N 11,1 8,12 mediaani 540 14 27 31 9,5 1,1 6,3 6,3 11 8,1 minimi 520 7 14 25 7 0,9 5,8 5,7 6,5 7,6 maksimi 750 23 29 36 11 1,3 6,4 6,4 18 8,7 N 9 9 6 9 6 6 9 5 9 5 Mujejärvi keskiarvo 368 19 1,8 P 4,5 mediaani 368 19 1,8 5,9 5,46 4,5 minimi 360 19 1,5 5,85 5,45 4,1 maksimi 375 19 2,1 5,95 5,47 4,89 N 2 0 0 2 0 2 2 2 0 2
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Kuohattijärvi keskiarvo 271 2,3 3,13 11,2 1,7 3,48 P/N 4,78 7,63 mediaani 270 3 2,5 11 1 3,4 6,26 6,15 4,4 7,5 minimi 254 1 2,5 10 1 2,6 6,23 5,71 3,8 6,6 maksimi 290 3 5 14 3 4,4 6,48 6,46 6,5 8,7 N 5 3 4 5 3 5 5 5 5 5 Kuorinka keskiarvo 226 1 2,5 3,45 0,72 8,56 P/N 0,92 8,36 mediaani 180 1 2,5 3 0,5 8,3 7,1 6,42 0,98 8,65 minimi 173 1 2,5 3 0,5 6 6,7 6,32 0,6 5,78 maksimi 557 1 2,5 5 1 12 7,38 7,3 1,64 9,8 N 8 2 4 11 9 11 11 8 11 8 Lika-Pyöree keskiarvo 660 3 3 31 4 0,9 P/N 17 mediaani 6,6 minimi maksimi N 1 1 1 1 1 1 1 0 1 0 Luupuvesi keskiosa ja keskiarvo 1100 33,5 31,75 97,5 31,8 0,65 N tai P / N 16,8 6,1 Jokilahti mediaani 1100 27 38,5 96,5 33,5 0,65 6,45 6,35 19 5,9 (ei muista osista minimi 1000 18 5 82 17 0,6 6,3 6,3 6,9 4,9 havaintoja) maksimi 1200 62 45 120 41 0,7 6,6 6,6 27 7,6 N 6 4 4 6 6 6 6 4 6 4 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 1500 3 74 8 0,8 P /? ilmeisesti typpi) 97 9,3 mediaani 7,3 7,3 minimi maksimi N 1 0 1 1 1 1 1 1 1 1 LIITE 1/9
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/10 Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo 1500 3 80 10 0,8 P /? ilmeisesti typpi) 120 6,9 mediaani 7,2 6,9 minimi maksimi N 1 0 1 1 1 1 1 1 1 1 Niemisjärvi keskiarvo 1500 6 73 9 0,8 P /? ilmeisesti typpi) 66 8,2 Lonkilanselkä mediaani 7 7,1 minimi maksimi N 1 0 1 1 1 1 1 1 1 1 Onkivesi pohjoisosa keskiarvo 842 28,94 19,65 59,39 8,24 0,91 N tai P / N tai P 37,91 8,40 mediaani 800 27 12 62,5 8 0,9 7,1 6,8 41 8,5 minimi 660 12 3 30 1 0,8 6,7 6,8 14 8,2 maksimi 1100 68 62 70 15 1,1 7,4 6,9 65 8,6 N 16 17 17 18 17 30 8 4 22 3 Onkivesi Koivuselkä keskiarvo 875 31 22,62 63,40 9,85 0,96 N tai P / N tai P - N 47,93 7,00 mediaani 860 24 17 64 9,5 0,9 7,2 6,9 42,5 7,3 minimi 600 1 1 48 1 0,5 6,9 6,6 27 1,3 maksimi 1300 110 55 75 22 1,4 8 7,3 110 8,7 N 25 22 21 25 20 18 18 14 24 25 Onkivesi Lapinlahti keskiarvo 865 41,4 21,4 60 10,8 0,84 N tai P / N tai P 28,2 8,7 mediaani 880 16 8 58 8 0,8 7 7 26 8,7 minimi 700 7 3 45 2 0,7 7 7 12 7,6 maksimi 1000 130 80 79 20 1,1 7 7 51 9,8 N 4 5 5 4 5 5 2 2 6 2
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Onkivesi eteläosa keskiarvo 692 21 13,6 50,6 6,8 1,04 N tai P / N tai P 34,8 7,9 mediaani 655 22 16 51 8 1 6,9 6,9 35 8,7 minimi 600 11 3 44 2 1 6,8 6,8 11 6,4 maksimi 910 31 26 56 10 1,3 7,4 6,9 53 8,8 N 10 5 5 10 5 8 8 5 5 5 Osmanginjärvi keskiarvo 980 120 N /? mediaani 6,9 minimi maksimi N 1 1 1 0 0 0 Tiilikka keskiarvo 320 3 3 13,36 1,50 1,80 P / N 7,17 5,7 mediaani 300 3 3 12 1,5 1,8 6,2 6,1 6,8 7,6 minimi 260 3 3 9 1 1,2 5,8 5,6 4,4 0,6 maksimi 470 3 3 24 2 2,5 6,8 6,4 12 8,6 N 11 2 2 11 2 21 11 10 10 10 Ala-Saimaa, keskiarvo 521 99,8 49,1 33,5 18,4 1,73 P / P (N tai P) 9,04 6,51 kuormitettu mediaani 470 92 44,5 26 14 1,8 7,1 7 8,4 7,3 minimi 360 9 7 13 4 0,4 6,7 6,5 2,8 0,2 maksimi 1000 190 100 98 42 2,8 7,6 7,4 23 9,3 N 49 8 8 49 16 68 45 45 40 45 Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 371 7 51 10,2 2,3 2,9 P / P 4,18 8,1 mediaani 360 10 3 2,9 7,2 7 3,8 8,6 minimi 280 6 0 1,2 5,9 6,1 1,5 3,9 maksimi 510 20 4 3,5 7,5 7,3 7,4 9,6 N 44 1 1 49 3 47 48 55 35 55 LIITE 1/11
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ a- mineraaliravinnesuhde) klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/12 Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo 408 22,1 74,5 16,1 4,1 2,5 P / P 7,9 8,5 mediaani 390 19 66 15 4 2,5 7,2 7,2 5,95 8,65 minimi 300 4 22 7 1 1 6,5 6,4 1,7 4,9 maksimi 760 46 170 50 13 3,8 7,6 7,6 61,3 10 N 127 15 13 132 23 122 123 143 92 150 Alimmainen keskiarvo 640 3 29 1,8 P /? 58 1 mediaani 7,1 6,3 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1 Keihäsjärvi keskiarvo 470 3 14 2,3 P /? 8,8 0 mediaani 7,1 6,3 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1 Keskimmäinen keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Suuri-Vahvanen keskiarvo 310 3 5 4,1 P /? 3,2 5,2 mediaani 7,1 6,1 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 1
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta (1.8. - 31.8.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Sylkky Syysjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Ukonvesi keskiarvo 839 35 254 19 1 2,4 P / P 8,9 3,1 mediaani 820 35 260 19 1 2,3 7,4 6,6 8,4 3,4 minimi 640 29 220 12 1 1,9 7,1 6,3 6,3 1,6 maksimi 1100 41 281 25 1 2,6 7,8 6,6 13,8 4,4 N 11 3 3 13 3 11 10 9 13 10 LIITE 1/13
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/14 Viinijärvi, länsi keskiarvo 734 456 165 23,2 16,9 11,1 3,21 mediaani 670 415 135 19 11,5 11 3,15 6,8 6,4 minimi 400 67 33 9 5 6,7 0,5 6,19 6,18 maksimi 2000 1300 400 68 47 16 6,5 7,1 6,84 N 31 8 14 41 16 41 40 91 41 Viinijärvi, itä keskiarvo 296 2,75 133 7,28 3,11 7,33 8,28 mediaani 290 2 120 7 3 7,3 7,8 7,07 6,67 minimi 140 1 95 2,5 1 6,6 2,1 6,7 6,4 maksimi 550 9 240 10 6 7,9 13,7 7,3 7,2 N 25 8 13 25 14 25 25 31 25 Suomunjärvi keskiarvo 338 23,17 86,8 24,5 7,83 2,52 2,7 mediaani 330 11 100 22 7 2,6 2 6,36 5,94 minimi 260 5 45 9 3 2,1 0,7 5,56 5,83 maksimi 420 67 110 49 18 3,1 6,4 7,12 6,47 N 9 6 5 8 6 9 9 9 9 Ilajanjärvi keskiarvo 770 34,5 270 41,6 24 3,84 4,25 mediaani 775 17 39,5 3,8 3,75 6,05 5,85 minimi 620 7 33 3,2 1,7 5,5 5,3 maksimi 950 86 53 5,2 7,1 6,9 6,1 N 10 10 1 10 1 7 10 20 10 Mujejärvi keskiarvo 519 62 3,05 mediaani 420 46 4 5,56 5,54 minimi 380 36 0,35 5,52 5,54 maksimi 758 104 4,8 5,58 5,55 N 3 0 0 3 0 0 3 3 3
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Kuohattijärvi keskiarvo 427 19,3 106 23 7,6 2,6 3,17 mediaani 410 19,5 110 23 7 2,6 2,8 5,93 5,71 minimi 270 7 64 16 4 2,3 0,7 5,65 5,55 maksimi 660 31 160 27 14 3,1 5,8 6,17 5,86 N 7 4 5 7 5 5 7 7 7 Kuorinka keskiarvo 303 23 104 5,18 1,13 5,44 5,09 mediaani 286 108 5 1 5,4 4,66 6,81 6,22 minimi 220 5 3 1 5,1 0,9 6,75 6,15 maksimi 438 150 10 1,5 6,4 11,7 7,13 6,59 N 11 1 8 11 8 11 11 12 11 Lika-Pyöree keskiarvo 940 25 3,6 6,4 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani minimi maksimi N 1 0 0 1 0 1 1 1 1 Luupuvesi pohjoisosa keskiarvo 1360 244 10,2 0,05 6,1 6,1 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani 0,05 minimi 0 maksimi 0,1 N 1 0 0 1 0 1 2 1 1 Luupuvesi keskiosa keskiarvo 1279,2 303,8 288,8 127,3 80,4 9,6 2,9 mediaani 1250 255 350 125 70 9,25 1,5 6,3 6,25 minimi 950 130 94 78 39 6,9 0 6,1 6,1 maksimi 1700 620 520 200 160 13 12,6 6,5 6,5 N 12 12 5 12 7 4 13 13 12 LIITE 1/15
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/16 Luupuvesi Taivallahti keskiarvo 0,5 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani minimi maksimi N 1 0 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 1473,3 43,0 93,3 48 10,6 1,4 mediaani 1410 43 96 48 10,9 1,4 6,45 6,4 minimi 1400 43 77 48 9,3 0,5 6,4 6,28 maksimi 1610 43 107 48 11,7 2,2 6,5 6,4 N 3 1 0 3 1 3 3 3 3 Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo 1465 380 160 110 13,65 0,05 mediaani 1465 160 13,65 0,05 6,4 6,31 minimi 1430 160 13 0 6,29 6,22 maksimi 1500 160 14,3 0,1 6,5 6,4 N 2 1 0 2 1 2 2 2 2 Niemisjärvi keskiarvo 1615 81 94 36 11,3 1 Lonkilanselkä mediaani 1615 94 11,3 1 6,32 6,355 minimi 1500 68 9,9 0,6 6,24 6,31 maksimi 1730 120 12,7 1,4 6,4 6,4 N 2 1 0 2 1 2 2 2 2 Onkivesi pohjoisosa keskiarvo 1117,3 216,4 373,2 69,2 49,8 8,9 3,6 mediaani 1100 170 340 61 41 6,65 3,4 6,4 6,5 minimi 700 5 22 37 16 5,3 0 6,2 6,1 maksimi 1800 1300 740 270 240 18 11,6 6,6 6,8 N 48 21 21 48 21 48 48 47 48
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Onkivesi Koivuselkä keskiarvo 1957,6 340,4 921,1 140,8 97,4 33,9 5,6 mediaani 1500 43,5 715 66,5 39,5 18,75 5,35 6,4 6,6 minimi 580 3 1 46 19 5,3 0 6,1 6,1 maksimi 8300 5700 4110 1700 1400 166 11,5 6,9 7,6 N 82 50 50 82 48 82 94 93 80 Onkivesi Lapinlahti keskiarvo 1242,3 29,3 358,8 68,9 36,4 8,2 6,8 mediaani 1200 29 360 66 35 8,1 6,2 6,4 6,4 minimi 950 10 239 56 26 6,7 3,8 5,4 5,4 maksimi 1900 56 490 89 48 11 10,3 6,6 6,6 N 13 9 9 13 9 13 13 15 13 Onkivesi eteläosa keskiarvo 998,5 166,5 203,75 61,25 48 6,9 3,2 mediaani 955 185 167,5 58 40,5 6,55 2,15 6,45 6,4 minimi 740 6 140 26 25 5,4 0,3 6,2 6,2 maksimi 1600 290 340 120 86 12 10 6,7 6,7 N 20 4 4 20 4 20 20 20 20 Osmanginjärvi keskiarvo 1450 122,3333 130 7,3 4,2 mediaani 1450 98 130 7,5 5,2 6,5 6,3 minimi 1100 92 130 5,2 0,5 6,1 6,1 maksimi 1700 200 130 8,6 10,1 6,6 6,5 N 9 9 2 9 9 9 9 Tiilikka keskiarvo 379 40,5 58,25 13,6 5 2,1 2,7 mediaani 375 37,5 50,5 13,5 5 2,05 2,25 5,8 5,6 minimi 300 24 48 2 4 1,7 0,3 5 5,4 maksimi 470 63 84 26 6 3 5,3 6,2 5,9 N 12 4 4 12 2 12 12 14 12 LIITE 1/17
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/18 Ala-Saimaa, kuormitettu alue keskiarvo 589 95 165 26,9 4 13,8 9,7 mediaani 530 95 165 18 4 13,4 10,2 6,9 6,85 minimi 360 80 140 6 4 7 1,8 6,6 6,6 maksimi 1200 110 190 120 4 27 12,8 7,2 7,3 N 76 2 2 76 2 76 76 76 76 Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 457 9,8 6,4 10,9 mediaani 450 8 5,9 11,4 6,8 6,8 minimi 320 4 5,1 4,8 6,7 6 maksimi 1000 31 17,6 14,9 7,2 7,2 N 52 0 0 58 0 58 58 63 58 Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo 494 69,9 212 13,3 7,9 9,6 10,9 mediaani 470 77 200 10 8 6,9 11,6 6,9 6,8 minimi 310 2 150 4 4 5 2,7 6 6,5 maksimi 960 140 350 64 15 28 16,6 7,2 7,1 N 199 17 16 205 13 206 214 185 206 Alimmainen keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Keihäsjärvi keskiarvo 690 170 20 6 2 6,5 6,2 mediaani minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta (1.2. - 30.4.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Keskimmäinen keskiarvo 595 215 13,5 6,5 3,9 mediaani 595 215 13,5 6,5 3,9 6,35 6,2 minimi 510 160 12 6,4 3,6 6,3 6,2 maksimi 680 270 15 6,6 4,2 6,4 6,2 N 2 0 2 2 0 2 2 2 2 Suuri-Vahvanen keskiarvo 310 90 5 4,2 6 mediaani 6,6 6,2 minimi maksimi N 1 0 1 1 0 1 1 1 1 Sylkky keskiarvo 263 21,5 7,3 6,8 5,3 mediaani 260 21 6 6,4 5 6,4 minimi 160 18 4 6,1 1,1 6,2 maksimi 350 26 13 8,1 11,8 6,8 N 7 4 0 7 0 7 7 0 7 Syysjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Ukonvesi keskiarvo 958 32,7 13,9 5,2 mediaani 940 30 14 5,2 7,1 6,7 minimi 840 24 12,6 1,7 6,7 6,3 maksimi 1100 51 15 7,7 7,2 6,8 N 11 0 0 11 0 11 10 11 11 LIITE 1/19
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta (1.9. - 31.1. ja 1.5. - 31.5.) vuosilta 1991-2001 Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/20 Viinijärvi, länsi keskiarvo 609 4 7,5 23,3 1,1 1,83 0,2 6,24 77 11,4 mediaani 580 4 5 21 1 1,7 0,201 6,05 69 9,4 6,8 minimi 320 4 5 9 1 0,2 0,194 4,7 30 5,9 6,1 maksimi 1000 4 13 60 1,5 5 0,201 11 200 25 7,4 N 59 2 6 67 6 73 3 64 54 9 64 Viinijärvi, itä keskiarvo 271 7 6,5 1 4,66 0,244 6,67 9 2,3 mediaani 220 5 6 1 4,95 6,65 10 2,6 7,21 minimi 200 5 5 1 1,5 6,3 5 0,5 6,9 maksimi 620 11 9 1 7,5 7,3 10 3,1 7,7 N 14 0 3 14 3 36 1 12 14 9 14 Suomunjärvi keskiarvo 229 7 3,37 0,0645 2 50 7,7 mediaani 229 7 3,4 2 50 7,7 6,8 minimi 229 7 2,4 2 50 7,7 6,8 maksimi 229 7 4 2 50 7,7 6,8 N 1 0 0 1 0 9 1 1 1 1 1 Ilajanjärvi keskiarvo 681 46,4 36,7 31,5 0,78 0,08 2,8 192 24 mediaani 650 30 33 31,5 0,8 0,07 2,8 200 23 6,1 minimi 480 9 24 16 0,5 0,005 2,3 120 19 5,1 maksimi 1200 270 129 47 1,2 0,2 4,4 280 43 6,8 N 23 23 0 23 2 19 19 21 21 23 23 Mujejärvi keskiarvo 367 26 1,57 17,3 mediaani 380 28 1,4 18 5,9 minimi 320 20 1,1 15 5,43 maksimi 400 30 2,2 19 6,25 N 3 0 0 3 0 3 0 0 0 3 3
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta (1.9. - 31.1. ja 1.5. - 31.5.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph Kuohattijärvi keskiarvo 286 3 19,5 9,4 2,94 0,04 1,95 63 9,9 mediaani 289 3 19,5 9 2,73 0,038 1,95 70 10,6 6,32 minimi 260 2 14 8,6 2,4 0,03 1,7 50 8,2 6 maksimi 310 4 25 11 3,8 0,047 2,2 70 11 6,65 N 3 2 2 4 0 6 3 2 3 3 3 Kuorinka keskiarvo 204 2 6,9 4,6 0,71 6,51 0,11 4,83 5 1,6 mediaani 195 5 5 0,5 7,65 0,112 4,8 5 1,6 6,91 minimi 164 2,5 3 0,5 2,2 0,1025 4,6 0 1,3 6,5 maksimi 380 19 7 1,5 13,2 0,122 5,2 5 2 7,24 N 22 1 7 32 2,6 34 13 32 32 13 32 Luupuvesi keskiarvo 1450 118,5 68,5 123 63,8 0,5 563 52,3 pohjoisosa mediaani 1450 102,5 11,5 119,5 52 0,5 550 54 5,95 minimi 1400 29 1 63 21 0,5 350 44 5,8 maksimi 1500 240 250 190 130 0,5 800 57 6,1 N 4 4 4 4 4 3 0 0 4 4 4 Luupuvesi keskiarvo 1093 137,70 113,9 91,9 45,8 0,60 0,16 7,40 304 33,4 keskiosa mediaani 1000 145 130 96,5 44 0,6 0,19 8,8 310 31 6,1 minimi 870 20 14 57 7 0,5 0,07 4,3 190 24 5,8 maksimi 1600 280 280 110 78 0,7 0,21 9,1 400 48 6,5 N 12 10 9 12 11 8 3 3 12 12 12 Luupuvesi keskiarvo 938 88 197,5 113,5 80,8 0,47 293 27,8 Taivallahti mediaani 940 87,5 195 108,5 82,5 0,5 290 28 6,1 minimi 770 86 170 87 58 0,4 240 19 5,9 maksimi 1100 91 230 150 100 0,5 350 36 6,2 N 4 4 4 4 4 3 0 0 4 4 4 LIITE 1/21
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta (1.9. - 31.1. ja 1.5. - 31.5.) vuosilta 1991 2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/22 Onkivesi keskiarvo 828 3 65,6 0,79 4,69 120 16,2 pohjoisosa mediaani 770 3 65 0,8 4,5 123 16 6,7 minimi 590 3 52 0,3 3,9 80 12 6,4 maksimi 1100 3 95 1,2 6,4 160 22 6,9 N 8 1 0 24 0 22 0 25 16 17 9 Onkivesi keskiarvo 993 40,79 224,5 65,7 24,3 0,83 0,19 5,86 142 18,4 Koivuselkä mediaani 960 30 170 62 24 0,8 0,188 5,4 160 18 6,65 minimi 660 2 37 45 6 0,2 0,17 4,2 80 12 6,2 maksimi 1400 160 610 110 54 1,3 0,21 14 200 30 7,2 N 61 33 32 72 30 63 6 71 26 68 52 Onkivesi keskiarvo 688 1,00 64,0 0,67 4,80 91 13,7 eteläosa mediaani 655 1 59,5 0,6 4,8 100 13 6,9 minimi 550 1 46 0,1 4,3 60 12 6,3 maksimi 1000 1 110 1,3 6,1 125 19 7 N 20 1 0 20 0 19 0 20 18 20 20 Onkivesi keskiarvo 971 30,69 189,5 62,1 18,31 0,8 5,45 142 20,6 Lapinlahti mediaani 960 25 120 61 18 0,8 5,5 145 20 6,6 minimi 630 14 46 40 4 0,6 3,5 90 13 6,4 maksimi 1400 87 530 92 34 1,2 6,8 240 33 7 N 20 13 13 20 13 16 0 20 18 20 20 Tiilikka keskiarvo 319 4 7,5 14,2 1,5 1,79 0,03 1,54 137 15,3 mediaani 300 4 7,5 13 1,5 1,7 0,03 1,5 130 14,5 6,15 minimi 250 4 7 9 1 0,8-0,021 1,3 80 9,9 4,8 maksimi 480 4 8 25 2 2,8 0,06 2,1 280 24 6,6 N 20 2 2 20 2 14 20 20 20 20 20
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta (1.9. - 31.1. ja 1.5. - 31.5.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph Ala-Saimaa keskiarvo 503 129 94 24,3 5,8 1,93 0,37 12,32 55 11,2 kuormitettu alue mediaani 470 96 73 22 4 1,9 0,37 12,6 50 10,3 7,1 minimi 310 30 42 8 1 0,6 0,33 6,1 25 5,9 6,1 maksimi 1100 400 190 61 34 3,7 0,43 21,4 125 19,2 7,7 N 190 17 17 190 69 239 6 182 182 178 182 Ala-Saimaa keskiarvo 383 10,8 78,8 9,8 2,9 3 5,6 28 6,2 vertailualue mediaani 380 8 74,5 9 1 3 5,6 30 6,1 7,1 minimi 290 3 56 5 1 0,2 4,9 15 3,7 5,6 maksimi 530 24 110 16 16 4,5 8,8 40 7,4 7,9 N 113 4 4 113 9 101 0 108 110 108 108 Ala-Saimaa keskiarvo 424 25,8 134 13,5 3,4 2,7 0,3 7,8 37 7,7 muu alue mediaani 410 13 126 12 2 2,7 0,23 7,6 35 7,6 7,2 minimi 290 3 16 4 1 0,8 0,16 5 20 5 6,1 maksimi 950 130 450 49 41 4,5 0,66 18,5 120 20 7,6 N 297 25 24 299 93 291 15 288 290 283 288 Alimmainen keskiarvo 575 83 15 2,2 0,2 6,4 55 9,8 mediaani 575 99 12 2,2 0,2 6,3 60 11 6,6 minimi 510 3 8 2 0,2 6,3 35 7,5 6,4 maksimi 640 130 28 2,4 0,21 6,6 70 11 6,7 N 4 0 4 4 0 4 3 3 3 3 3 Keihäsjärvi keskiarvo 453 16,3 11 2,6 0,19 5,5 40 8,8 mediaani 460 19 11 2,7 0,19 5,5 40 8,8 6,7 minimi 410 3 8 2,2 0,19 5,3 30 7,6 6,6 maksimi 490 27 14 2,8 0,19 5,7 50 10 6,7 N 3 0 3 3 0 3 2 2 2 2 2 LIITE 1/23
Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta (1.9. - 31.1. ja 1.5. - 31.5.) vuosilta 1991-2001 (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/24 Keskimmäinen keskiarvo 557 42 13,7 2,5 0,205 5,95 55 8,0 mediaani 560 3 14 2,5 0,205 5,95 55 8,0 6,9 minimi 540 3 11 2,4 0,2 5,7 50 4,9 6,6 maksimi 570 120 16 2,7 0,21 6,2 60 11 7,1 N 3 0 3 3 0 3 2 2 2 2 2 Suuri-Vahvanen keskiarvo 335 8 38,5 5,3 1 5 0,13 3,9 13 5,1 mediaani 335 45,5 5,5 5,1 0,13 3,9 15 5,1 6,7 minimi 330 3 4 4,4 0,122 3,8 10 4,6 6,6 maksimi 340 60 6 5,4 0,14 4,1 15 5,5 6,8 N 4 1 4 4 1 3 3 3 3 3 3 Sylkky keskiarvo 326 14,1 7,1 6 0,24 6,3 6 2,9 mediaani 295 5 7 5,7 0,24 6,3 5 2,9 7 minimi 270 3 6 4,9 0,2 5,6 3 2,3 6,9 maksimi 430 47 10 7,8 0,29 6,8 10 3,6 7,3 N 8 0 8 8 0 8 6 6 6 6 6 Syysjärvi keskiarvo 417 9 6,7 4,1 0,205 6,1 15 6,8 mediaani 430 11 6 3,8 0,205 6,1 15 6,8 6,8 minimi 370 3 6 3,4 0,2 6,1 5 5,4 6,7 maksimi 450 13 8 5 0,21 6,1 25 8,2 6,8 N 3 0 3 3 0 3 2 2 2 2 2 Ukonvesi keskiarvo 1010 24 2,3 0,37 13,1 40 7,6 mediaani 1000 23 2,1 0,37 13,1 40 7,6 7,3 minimi 430 15 1,7 0,36 11,9 20 6,3 6,8 maksimi 1500 51 3 0,37 14,4 60 9,4 7,9 N 17 0 0 17 0 23 4 17 16 17 17
A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta 1991-2001 LIITE 1/25 Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Viinijärvi, länsi keskiarvo 5,9 mediaani 5,2 minimi 1,4 maksimi 29 N 199 Viinijärvi, itä keskiarvo 2 mediaani 1,7 minimi 0.76 maksimi 5,5 N 25 Suomunjärvi keskiarvo 3,5 mediaani 3,7 minimi 2,4 maksimi 5 N 9 Ilajanjärvi keskiarvo 9,8 mediaani 8,9 minimi 2,9 maksimi 23 N 27 Mujejärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 Kuohattijärvi keskiarvo 4,1 mediaani 4,35 minimi 2,2 maksimi 6,5 N 12 Kuorinka keskiarvo 1,3 mediaani 1,1 minimi 0,6 maksimi 3 N 25 Tiilikka keskiarvo 6,9 mediaani 6,3 minimi 4,2 maksimi 12 N 11
LIITE 1/26 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta 1991 2001 (jatkuu) Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Lika-Pyöree keskiarvo 17 mediaani minimi maksimi N 1 Osmanginjärvi keskiarvo 32 mediaani 26 minimi 21 maksimi 51 N 6 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 60 mediaani 56 minimi 27 maksimi 97 N 3 Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo 59 mediaani 33 minimi 23 maksimi 120 N 3 Niemisjärvi Lonkilanselkä keskiarvo 44 mediaani 37 minimi 30 maksimi 66 N 3 Luupuvesi, keskiosa keskiarvo 15 mediaani 14,6 minimi 6,9 maksimi 27 N 8 Onkivesi, Koivuselkä keskiarvo 32 mediaani 28 minimi 7,8 maksimi 110 N 77 Onkivesi, pohjoisosa keskiarvo 28 mediaani 26 minimi 8,1 maksimi 65 N 96
A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta 1991-2001 (jatkuu) LIITE 1/27 Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Onkivesi eteläosa keskiarvo 23 mediaani 21 minimi 10 maksimi 53 N 21 Onkivesi, Lapinlahti keskiarvo 24 mediaani 22 minimi 7,2 maksimi 51 N 27 Ala-Saimaa, kuormitettu alue keskiarvo 8,8 mediaani 7,65 minimi 2,1 maksimi 31 N 174 Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 3,8 mediaani 3,6 minimi 1,5 maksimi 7,4 N 101 Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo 6,3 mediaani 4,95 minimi 1,2 maksimi 61,3 N 300 Alimmainen keskiarvo 36 mediaani 35,5 minimi 13 maksimi 58 N 2 Keihäsjärvi keskiarvo 8,5 mediaani 8,5 minimi 8,2 maksimi 8,8 N 2 Keskimmäinen keskiarvo 15 mediaani minimi maksimi N 1
LIITE 1/28 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta 1991-2001 (jatkuu) Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Suuri-Vahvanen keskiarvo 2,9 mediaani 2,9 minimi 2,6 maksimi 3,2 N 2 Sylkky keskiarvo 2,3 mediaani 2,4 minimi 1,6 maksimi 2,7 N 4 Syysjärvi keskiarvo 3,7 mediaani 3,7 minimi 3,4 maksimi 4 N 2 Ukonvesi keskiarvo 9 mediaani 9 minimi 3,8 maksimi 16,4 N 33
LIITE 2/1
LIITE 2/2
LIITE 2/3
LIITE 2/4
LIITE 2/5
LIITE 2/6
LIITE 2/7
LIITE 2/8
LIITE 2/9
LIITE 2/10
LIITE 2/11
LIITE 2/12
LIITE 2/13
LIITE 2/14
LIITE 2/15