Ympäristönsuojelun ydinaines - mitä se on? (Selvitys ymps-in henkilökunnan näkemyksistä) Mitä meidän tulee opettaa ja mitä meidän tulee vaatia oppilailta, riippumatta siitä, annammeko juuri sen opetuksen itse, vai haetaanko se muilta laitoksilta? Mitä jokaisen ympsiläisen, riippumatta hänen suuntautumisestaan, pitää osata lähtiessään maisterina laitokselta? Kovács György Päivi Tikka Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos, Helsingin Yliopisto 2002-05-19 1
Sisältö: 1. Johdanto 2. Aineiston keruu ja analyysin menetelmät 3. Opetulsen yleisiä periatteita 4. Mielipiteet ydinaines opetuksesta 4.1. Poikkitietellisyys, synteesin teko on ensisijainen 4.2. Luonnontieteellinen opetus + yhteiskuntatieteellinen opetus = ydinaines 4.3. Luonnontieteellinen opetus + yhteiskuntattieteellinen opetus + monitiede opetus = ydinaines 4.4. Ympsin ydinainens on laaja alainen luonnontieteellinen opetus 5. Mielipiteet luonnontieteellisten opintojen tilasta ydinainen opetuksessa 5.1. Nykytilanne 5.2. Henkilökunnan mielipiteet 6. Mielipiteet yheteikuntatietteellisten opintojen tilasta ydinaines opetuksessa 6.1. Nykytilanne 6.2. Henkilökunnan mielipiteet 7. Monitiedeopetus 8. Metodiopetus 9. Opetusmenetelmät 10. Lehtorin toimenkuva 2
1. Johdanto: Laitoksella on jo kauan keskusteltu sitä, mitä on ympäristösuojelussa tieteen- ja opetusalana olennaista. Yliopiston johdon toimenannon johdosta laitoksen täytyy määritellä oman ydinaineksensa. Tämän pitää tehdä sikisikin, koska tiedekuntien uudelleenjärjestely on käynnistymisvaiheessa. Lisäksi laitokselle perustetaan lehtorin virka lähiaikoina, jonka tehtävä on määriteltävä. Ympäristönsuojelun ydinaineksen määrittely on siis monesta syystä tarpeellinen. Tämän selvityksen tarkoitus on kartoittaa ymps-in henkilökunnan käsityksiä sitä, mitä ymps opetuksessa on olennaisinta, eli mitä kuuluu ymps-in ydinainekseen. Ydinaines on tässä yhteydessä se, mitä jokaiselle ymps opiskelijalle ehdottomasti pitää opettaa. Tausta: mielipiteet sitä, että: a) mitä olisi tieteellisen opetuksen ja muiden valmiuksien - taitojen opettamisen suhde opetuksessa, b) mitä tieteenaloja katsotaan ydinainekseen kuuluvaksi, c) mitkä taitoja valmiuksia katsotaan ydinainekseen kuuluvaksi, d) mitä monitietellisyydellä tarkoitetaan, kuinka ja missä määrin sitä opetetaan, e) mitä metodiopetuksen, kenttätyön, harjoitusten suhde olisi muihin aineopintoihin, f) missä määrin pyritään tuottamaan generalisteja ja spesialisteja, g) mitä eri opetusmenetelmien (luento, ryhmätyö, harjoitukset, itsenäinen opiskelu, ym.) rooli olisi opetuksessa, vaikuttavat suuresti siihen, mitä asioita pidetään opetuksessa olennaisina. Tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin /näkyviin erilaisia näkemyksiä ja argumentteja ja näin auttaa ymps opetuksen kehittämistä. 2. Aineiston keruu ja menetelmä Tutkimus toteutettin kyselynä keväällä 2002. Tutkimusta on suunitellut ja aineiston keruun on toteuttanut György Kovács. Tulosten analyysin ovat tehneet György Kovács ja Päivi Tikka. Ensin lähetättiin sähköpostitse jokaiselle henkilökuntaan kuuluville pidemmän, seikkaperäisen kyselyn, johon tuli vasta muutamaa vastausta. Tämän takia alkuperäinen kysely lyhhännättiin ja tärkeimpia ongelmia kiteytettiin 7 pääkysymykseen, joita lähetättiin uudelleen henkilöille, jotka siihen asti eivät vastanneet. Tämän jälkeen tuli enemmmän vastausta. Kyselyyn on saapunut yhteensä 9 vastausta 13-sta. Henkilökuntaan kuluvaksi määritelty laitoksen opettajat, tutkijat ja laitoksen palkkalistalla olevat henkilöt, jotka auttavat opetus- ja tutkimustyötä laitoksella. Eri vastausten pituus ja seikkapereisyys heilahtelee paljon. Tämä kuvaa, että eri vastaajilla oli selkeästi enemmän tietoja opetuksen nykyrakenteesta, kuin toisilla ja toisaalta tietysti kertoo sitä, että eri vastajat paneutuivat kyselyn täyttämiseen vaihtelevasti. Aineistoa täydennättiin myöhemmin kahdessa tapauksessa täsmäntävillä kysymyksillä. Vastaukset ovat kuitenkin verrattavissa, koska molempien kyselyn pääkysymykset olivat samoja. Pääkysymykset olivat: 1) Mitkä tiedot valmiukset ja taidot kuuluuvat ehdottomasti ymps_in ydinainekseen? Ja miksi. 2) Kaikille pakolliset minimivaatimukset luonnontieteistä? Mitä ja kuinka paljon pitää opetta, miksi? 3) Kaikille pakolliset minimivaatimukset yhteiskuntatieteistä? Mitä ja kuinka paljon, miksi? 4) Kaikille pakollinen metodiopetus: mitä ja kuinka paljon, miksi? 5) Kaikille pakollinen monitiedeopetus: mitä ja kuinka paljon, miksi? 6) Ydinopetuksen ja valinnaisten opintojen suhde: Kuinka suuri osa opinnoista kuuluisi ydinopetukseen (30%, 50% enemmän?) 7) Mitä lehtorin toimintakuva olisi? Vastaajilta tulevat viestit György Kovács on tehnyt nimettömäksi ja tämän jälkeen lähettänyt edelleen Päivi Tikalle. Aineistoa käytiin läpi pääkysymysten mukaan kukin ensin itsenäisesti. Kartoitettin eri näkemyksiä ja siihen kuuluvia argumentteja. Tämän jälkeen 3-ssa istunnossa vertailimme tuloksia ja yhdistättiin niitä täydennettynä. Katsottiin myös, oliko vastauksissa kommenteja joita ei varsinaisesti kysytty, mutta heijastavat henkilökunnan 3
näkemyksiä asioista, joita he itse pitävät keskeisenä. Olemmekin pystyneet löytää sarjaa osittain kiistattuja yleisiä periatteita, joiden noudettamista jotkut vastaajista suosittelivat, muut taas eivät. Tämän analyysin perusteella olemme kirjoittaneet raportin, jonka on tarkoitus käyttää keskutelussa ympsin ydinaineksesta. Tähän selostukseen liitetään myös alkupereisten vastausten nimettömäksi muutettu ja suurien teemojen mukaan järjestetty versio. Suuret teemat olivat (sulkumerkeissä on heidän koodi): Johdantokurssit (Johd) Ydinaines (Ydin) Pakollisten ja vapaavalinnaisten opintojen suhde (Pak) Luonnontieteellinen opetus (Luo) Yhteiskuntatieteellinen opetus (Yht) Monitiede (Moni) Menetelmiä (Menet) Opetusmenetelmät (Op) Lehtorin tehtevät (Leht). Sekä teemat, että vastaukset koodattiin, jonka mukaan on helpo löytää alkupereisan vastauksen, ja tarkistaa onko viitattu siihen oikein. Koodissa kirjaimet tarkoirttavat suuria teemoja, numerot yksittäsiä vastauksia teemojen sisäällä. Samaan teemaan kuuluuvat vastaukset saivat eri numeroita juoksevasti. Esimerkiksi koodi Yht 1 tarkoitta ensimmäistä vastausta tekstikokoelmassa jonka koottiin yhteikuntatieteellisen opetuksen roolia käsittälävistä vastauksista. Vastaukset toisaalta pohtivat konkreettisesti, mitkä opinnot ydinainekseen kuuluisivat. Tämä oli vastausten enemmistö. Toisaalta kahdessa vastauksessa kerrottiin ensisijaiseti opetuksen yleisistä periatteista ja ei opetuksen sisällöstä. Myös muissa vastauksissa esintyi viittauksia yleisiin periaatteihin. Tässä katsauksessa ensin kerrotaan, minkälaisia yleisiä periaatteita katsottiin tärkeaksi ympäristönsuojelun opetuksessa (luku 3). Sen jälkeen kerrotaan miten vastaajien mielipidä jakautui ydinaineksen sisällöstä (luvut 4-). 3. Opetuksen yleisiä periatteita: Kahdessa vastauksessa pohdittiin erityisesti opetuksen yleisiä periaatteita. konkreettisimpien suosituksien sijaan. Myös muissa vastauksissa esiintyi samanlaisia ideoita, mutta ei niin keskitetysti. Ollemme yhdistellet erilaisia ehdotuksia systemaattiseksi ehdotus tai diskurssi-listaksi, jonka perusteella voi käydä tuleviakin keskusteluja ympäristö-opetuksen järjestelystä. 1) Ei voi kaikkea opettaa: resurssit ja aika on rajattu; pitää osata myös opetuksessa rajata ja keskittyä 2) Tietellisyys: yliopistollisen laitoksen pitää keskittyä tieteelliseen opetukseen. 3) Viihtyisä vs tuottelias työyhteisö 4) Generalisteja vai spesialisteja pitäisi opettaa? 5) Ajattelu vs fakta: ajattelun ja tietämisen eli synteesi ja faktaopetuksen suhde: kumpi on tärkeämpi? 6) Kurssien pitää rakentua toisensa päälle ja täydentää toisiaan. 7) Opetuksen pitää keskittää aloihin, joilla laitoksen nykyiset tutkijat ja opettajat ovat vahvoja 8) Ulkoistaminen vs oma opetus. Voidaanko suuri osaa opetusta ulkoistaa tai annetaanko opetusta pääsääntööisesti laitoksella? 9) Valinnaisuus itsearvona: onko valinnaisus itsearvo vai valinnaisuus on vain väline opetusen tavoitteiden saavuttamisessa. Nämä periatteet kuvaavat opetuksen suunnittelun ongelmakohtiakin. 4
3.1. Ei voi kaikkea opettaa: resurssit ja aika on rajattu; pitää osata myös opetuksessa rajata ja keskittyä Minusta strategia jossa yritetään peittää koko ympäristönsuojelun monitieteinen kenttä on selvästi väärä. Pitää uskaltaa myös rajata ja keskittyä (Ydin 1). Toisaalta olennaista on myös "tietämisen rajojen tietäminen". Turha kuvitellakaan, että oppiaineemme pystyisi opettamaan "kaikkea kaikesta" (Ydin 7). Tätä mieltä oli ainakin 3 vastaaja (Ydin 1, 7, Menet 4). 3.6. Kurssien pitää rakentua toisensa päälle ja täydentää toisiaan. Kaksi vastaajaa erityisesti korosti, että eri kurssien pitää littyä toisiin rakentua toisensa pälle. Tärkeää on, että meidän tutkinto rakentuu osasista, jotka kukin valoittavat osaltaan ympäristönsuojelun moninaista kenttää (mahdollisimman kattavasti) ja siten, että eri osaset rakentuvat "toistensa päälle" linkittyen tiiviisti toisiinsa. Eikä niin, että irrallisiksi tiedonrippeet kaihertavat mielessä hetken ja haihtuvat sitten tarpeettomina pois (Ydin 7). On erittäin tärkeitä tehtäviä, kuten opetuksen ja kurssien koordinointi, jotta sisällöt ja menetelmät aidosti kasvaisivat toinen toistensa päälle, turhaa toistoa ja toisaalta aukkoja välttäen (Leht. 7). Eroavia mielipiteitä ei esiintynyt. 3.7 Opetuksen pitää keskittää aloihin, joilla laitoksen nykyiset tutkijat ja opettajat ovat vahvoja Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että opetusta pitäisi keskittyä lähinnä niihin alueisiin jossa laitoksen väki mukaanluettuna dosentit ja tutkijat on vahvimmillaan (Ydin 1). 3.8. Ulkoistaminen vs. oma opetus (6 vastausta) On esiintynyt selkeästi eroavia mielipiteitä sitä, pitäisisikö opetusta järjestää laitoksella tai pitäisikö sitä mieluummin ulkoistaa, eli nojautua siihen mitä muut laitokset tarjoavat ja kehottaa opiskelijoita vaeltamaan. Mielipide-erot koskevat nimenomaan luonnontieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä opintoja. Argumentit ulkoistamisen puolesta: Alan kallistua sille kannalle, ettei ympsissä pitäisi opettaa lainkaan luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden perusteita. Suuri osa tarvittavasta perustiedosta on oikeastaaan opittu jo koulussa ja loput voinee kohtuullisen helposti opiskella muilla laitoksilla. Tämä tietysti merkitsee sitä, että meidän on opetettava aika paljon sivuaineopiskelijoita (Luo 5). Olennaista on myös "tietämisen rajojen tietäminen". Turha kuvitellakaan, että oppiaineemme pystyisi opettamaan "kaikkea kaikesta". Onneksi opiskelijamme opiskelevat paljon erilaisia sivuaineita ja me voimme keskittyä tämän tietoaineksen työstämiseen ja tulkitsemiseen ympäristönsuojelun kokonaisuuden kannalta Ympsin ydinjuttu ei kuitenkaan voi olla opettaa näitä kaikkia "perusfaktoja" alusta alkaen, vaan lähinnä huolehtia, että perustieto on hallussa, ettei synteesin teko mene vaan mutuiluksi (Ydin 5). Tähän sopii myös erään opiskelijan näkemys: Opetuksen tulee keskittyä hallitun, jäsentyneen kokonaisnäkemyksen antamiseen ympäristönsuojelun kentästä. Tulisi antaa teoreettisia valmiuksia eri ympäristötieteiden ymmärtämiseksi, yhdistämiseksi ja soveltamiseksi ympäristöongelmien ratkaisemiseen: vähemmän tärkeää: eri tieteenalojen perusteet ja erilaiset spesifit yhden tieteenalan tutkimusmenetelmät (saa muualta); eri "ympäristötieteiden" (esim. ympäristökemia, ympäristösosiologia) näkökulmat (niitäkin oppii muualta); "ympäristöfaktan" pänttäys (muuttuu, unohtuu) (italics of mine). Ne, jotka argumentoivat LT + YT opintojen ulkoistamisen puolesta, pitävät synteesinteon, kokonainäkemyksen hahmottamisen keskeisenä. Ymps opetus heidän mielestään on siis fokusoitava synteesintekoon; eihän voi kaikkea 5
opettaa. Perusfaktoja osittain on opittu jo koulussa, osittain saa helposti muilta laitoksilta. Tehtävänä on siis rohkaistaa ympsin opiskelijoita hakemaan kursseja ja sivuaineita muualta, toisaalta ottaa paljon sivuaine-opiskelijoita. Argumentit laitoksen oman opetuksen puolesta: Laitos kantaa päävastuun opetusesta. Perustiedot antaa laitos, ei niitä pitää hakea ympäri yliopistoa. Ei riittää, että sanotaan tässä on kirja, lue. Opetus on opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutusta. Perustiedot antaa monitieteellisen näkemyksen omaava ja hallitseva pitkällä koulutettu opettaja (Op. 4). 3.9. Valinnaisuus itsearvona vai välineenä: pakollisten (ydinopintojen) ja vapaavalinnaisten kurssien suhde (6 vastausta) (Ydinopetuksen ja valinnaisten opintojen suhde: kuinka suuri osa opinnoista kuuluisi ydinopetukseen?) Kuvaavaa vastauksille yleisesti oli se, että tiukkaa, koko tutkinnon kattavaa opintojen yhtenäistämistä ei kannatettu kukaan ei esim. maininnut kannattavansa tiedekunnan (?) esitystä yhtenäisestä kandin tutkinnosta. Vapaavalintaisten ja pakollisten kurssien sopivasta osuudesta esiintyi kuitenkin eriäviä mielipiteitä. Vapaa-valinnaisuus itsearvona tai yleisten opetustavoitteiden savuttamisen välineenä Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että valinnaisuudella on itsearvo: Valinnaisuus on hyvä säilyttää edelleen keskeisenä tekijänä tutkinnossa (Pak 3). Toinen vastaaja näkee asiat toisin: Alkeita pitää oppia kunnolla. Se aika mitä tähän tarvitsee, kuluu pakollisille opinnoille. Tämän jälkeinen opetusaika kuuluu valinnaisille opinnoille. Ei kykenee valitsemaan ilman perustietoja (Pak 5). Valinnaisuuden rooli siis määräytyy hänen mielestään keskeisten opetustavoitteiden mukaan. Nykytilanne on kuvattu osuvasti yhdessä vastauksessa: Tällä hetkellä on 106 ov pakollista ja 54 valinnaista. Jos gradu lasketaan valinnaiseksi sen aihepiirinhän saa valita tulee suhteeksi 86/74. Myös seminaareja yms. saa pitää haluamastaan aihepiiristä eli voidaan sanoa, että nykytutkinnon sisällöstä noin puolet saa valita itse, puolet on pakollista. Lisäksi on muistettava, että pakollisistakin vain pieni osa on suoraan nimetty tietyiksi kursseiksi, suurin osa on vain ryhmitelty tyyliin kemiaa ja jopa humanistisia/yhteikuntatieteellisiä opintoja. Eli itse asiassa tutkinnon sisällössä on selvästi enemmän valinnaisuutta kuin pakollisuutta (Pak 2). Etsitään sopiva suhde Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä että nykysysteemi on sopiva. Tutkinnonsisällössä on selvästi enemmän valinnaisuutta kuiun pakollisuutta. Minusta se on ihan ok (Pak 2). Valinnaisuus on hyvä säilyttää edelleen keskeisenä tekijänä tutkinnossa (Pak 3). Toisaalta molemmat pitävät mahdollisena, että pakollisten opintojen määrä nousisi hieman nykyisestään. En vastusta, jos tulee hyviä ideoita pakollisuuden lisämiseksi. Valinnaisuuden lisäämistä nykyisestään en kannata ( Pak 2). Aine ja syväntävät opinnot ydinaineskamaa: niidän määrä pitäisi lisätä, koska meillä on hirmu vähän pääaineopetusta (Pak 3). Muiden vastausten joukosta nousi esiin tälle näkemykselle aika lailla vastakkainenkin visio: yksi vastaajista oli sitä mieltä, että oman laitoksen järjestämän opetuksen pitäisi keskittyä etenkin opintojen alkuvaiheessa suoritettaviin luonnontieteellisiin peruskursseihin. Siten opintojen alkuvaihe käytettäisiin pakollisiin perusteisiin, joiden pohjalta kukin pystyisi tekemään valintoja myöhempiä, vapaavalintaisia opintojaan varten. 1 vuosi pitäisi pyhittää luonnontieteelliselle opetukselle, joka on kaikille pakollinen ja yhteinen. Biologian, (ympäristö) kemian..alkeet pitää oppia perusteellisesti. Ekologia on erityisen tärkeä. Fys. Kem. Biol perusopinnot.: mahdollisimman täsmällisesti pitää määritellä mitä ja miksi halutaan opettaa, mitkä tiedot ovat keskeisiä varsinaisten ympäristönsuojelun opintojen kannalta. Alkuopetus pitää integroida aineopintoihin (Johd 2). Lopuissa tähän kysymykseen kantaa ottaneissa vastauksissa pakollisten opintojen osuudeksi esitettiin yleisesti noin 50:ttä prosenttia vastaajan mukaan vaihdellen hiukan enemmästä hiukan vähempään (Pak 1, 4, 6). Heistä yksi kiteytti mielipiteensä näin: Jos ydinopetus tarkoittaa pakollisia opintoja, niin nykyistä pidemmälle vietyyn keskittämiseen olisi kyllä varaa. Mielestäni vaikkapa puolet opinnoista voisi hyvin kuulua pakolliseen, tarkasti harkittuun ydinainekseen (Pak 4). 6
Pohdinta Vaatimus siihen, että kurssit tukisivat, täydäntäisivät toisiaan ei välttämättä sopii yhteen opettamisen ulkoistamisen, vapaavalinnaisuuden itsearvoana pitävän näkemyksen kanssa, eikä sen ajatuksen kanssa, että opetus fokusoidaan aloihin joissa henkilökunta on vahva. Vapaavalinnaisuus on juuri kordinoinin epäkohda, jokainen kordinointi rajoittaa valinaisuutta ainakin jossain märin. Samoin jos opetus kostuu pääasiassa sitä, mitä henkilökunta osaa parhaiten, tärkeät teematkin voivat jääde opettamatta ja toisaalta ei ole sinänsä varma, että hekilökunnan osaamisalueet aina niin hyvin täydentävät toisiaan, mitä se olisi opetuksen näkökulmasta paras mahdollinen. Samalla, opetamise ulkoistaminen vaikeuttaa ulkoitettujen kurssijen koordinoinin; ei voi vaikutta jokaiseen kurssin sisältöön, eikä voi vaatia muilta laitoksilta, että he ottaisivat ensisijaisesti huomioon ympsin koordinointi tarpeita. Tässä on siis erilaisia vaatimuksia, joiden tärkeysjärjestyksestä tai yhteensovittamusesta pitää pättää. 4. Mielipiteet ydinaines-opetuksesta (9 vastausta; koodi: Ydin): (Mitkä tiedot, valmiudet ja taidot kuuluuvat ehdottomasti ymps-in ydinainekseen?) Ympsin ydinaineksen olemuksesta on hahmottunut toisistaan melko eroavia näkemyksiä. Näitä voi luokitella seuraavasti: 4.1. Poikkitietellisyys, synteesin teko on ensisijainen (2 vastaajaa) Poikkitietellisyyden puute nähdään yhtenä ympäristökriisin kehittymisen keskeisenä syynä ja yhtenä sen ratkaisun keskeisenä pullonkaulana tai minimitekijänä, josta siis seuraisi poikkitietellisen opetuksen tarpellisuus ja keskeinen asema. Pidetään tärkeänä myös LT + YT tietojen hankkimista jonkun verran; ei kuitenkaan keskeisenä, vaan keinona, joka palvelee synteesin tekoa. Tämän mielipiteen edustajat pitivät myös hyvänä nykyisen systeemin, jossa opetuksen selkäranka koostuu seuraavista kursseista: Johdantokurssit: Ymps 1.1; 1.3; 2.1 LT kurssit: Ymps 4.1, 4.2, (7.2) YT kurssit: Ymps 2.6 A-B, 7.1 Synteesikurssit: Ymps 2.2, 2.7 LT + YT kurssien nykyinen määrä pidetään sopivana. Pakollisten täsmäkurssien lisäämistä eri ymp ongelmista (esim.ilmastonmuutos, ympäristötoksikologia, materiaalivirrat) tai niiden sosiaalisista ulottuvuuksista (esim. kehitysmaat ja ympäristö) ei katsota tarpeeliseksi. Johdantokesseja pidetään hyvänä kokonaisuutena säilytettäväksi, suurimpia muutoksia ei suositella. Ainakin kaksi vastaaja + 1 opiskelija-mielipide tuntuu edustavan tätä näkemystä (Ydin 2 ja Moni 2, sekä Ydin 5 ja Opiskelija). Alla seuraa tärkeimmät argumentit, mikäli et haluaa lukea niitä, jatkaa kohteellaa 2-3. Keskeisiä ovat moni/poikkitieteelliset valmiudet ovat oppiaineen erityisluonteen vuoksi; yliopistossa pitää olla myös muutamia sellaisia oppiaineita, jotka rohkeasti kouluttavat generalisteja ja moni/poikkitieteilijöitä; näille on suuri tarve ympäristönsuojelussa ja tällaisten valmiuksien puute voidaan mielestäni nähdä 1:yhtenä ympäristökriisin kehittymisen keskeisenä syynä ja 2:yhtenä sen ratkaisun keskeisenä pullonkaulana tai minimitekijänä. Ekologia ja filosofia ovat mielestäni kaksi keskeisintä tieteenalaa ympsille ja kokonaisvaltaiset valmiudet ylipäätään; siis valmiutta muuhunkin kuin asioiden tieteelliseen tarkasteluun; mm. filosofiseen analyyttisyyteen arvotasolla ja omien arvojen tunnistamiseen ja perustelemiseen, eläytymiskykyyn tunnetasolla (esim. ns. ympäristöherkkyys keskeinen osa ympäristöosaajan ammattitaitoa) yms.; ympäristökriisi ei ratkea pelkällä tiedolla ja tieteellisellä tarkastelulla; eli näihin pätevät samat kaksi perustelua kuin edellisessä kohdassa. Generalismissa on se ongelma, että aito generalismi on aika vaikeaa; sen kehittämiseen opetuksessa pitäisi panostaa; koska tähän ei vielä ole kovin hyviä valmiuksia, katson, että tällä hetkellä meidän tulisi kannustaa opiskelijoita etenkin laaja-alaisiksi spesialisteksi mutta myös aidoiksi generalisteiksi niitä, jotka erityisesti tätä haluavat. Mielestäni yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot ja tutkimukselliset valmiudet ovat yhtä tärkeät päämäärät opetuksessa. Tärkeysjärjestyksessä: 1.moni/poikkitieteellisyys, filosofinen osaaminen ja yleinen kokonaisvaltaisuus (edellä mainituista syistä) 7
2. luonnontieteellinen ja ihmistieteellinen erityisosaaminen ovat tasan yhtä tärkeitä, mutta vähemmän tärkeitä kuin kohta 1; eli kohdan 1 mukainen pohja kaikille ja sitten suuntautumista näissä opiskelijan oman valinnan mukaan; 3. myös neuvottelu-, yhteistyö yms. taidot erittäin tärkeitä (Ydin 2). Ihmis ja luonnontieteiden integraatio on kaikkein keskeisintä (Moni 2) YMPS opettaa tietämään ja ajattelemaan ympäristöongelmia,niiden syitä ja ratkaisuja sekä tutkimaan tietoisena kokonaisuudesta perustellusti rajattua ongelmakokonaisuutta. Musta olennaista on kokonaisuus. "Faktat" ovat (myös) olennaisia, koska ovat se pohja, jolta lähdetään tekemään synteesiä ja muodostamaan "kokonaiskuvia". Mutta ympsin ydinjuttu ei kuitenkaan voi olla opettaa näitä kaikkia "perusfaktoja" Onneksi opiskelijamme opiskelevat paljon erilaisia sivuaineita ja me voimme keskittyä tämän tietoaineksen työstämiseen ja tulkitsemiseen ympäristönsuojelun kokonaisuuden kannalta. (Ydin 5). Opetuksen tulee keskittyä hallitun, jäsentyneen kokonaisnäkemyksen antamiseen ympäristönsuojelun kentästä. Tulisi antaa teoreettisia valmiuksia eri ympäristötieteiden ymmärtämiseksi, yhdistämiseksi ja soveltamiseksi ympäristöongelmien ratkaisemiseen: laaja_alainen, kytkevä, ongelmakeskeinen substanssiopetus; monipuolinen metodologinen opetus, jossa painopisteenä synteettiset, soveltavat ja vertailevat näkökulmat; vähemmän tärkeää: eri tieteenalojen perusteet ja erilaiset spesifit yhden tieteenalan tutkimusmenetelmät (saa muualta); eri "ympäristötieteiden" (esim. ympäristökemia, ympäristösosiologia) näkökulmat (niitäkin oppiimuualta); "ympäristöfaktan" pänttäys (muuttuu, unohtuu) (Opiskelija). 4. 2-3. Luonnontieteellinen + ihmistieteellinen opetus kuuluu ydinainekseen tasavertaisesti Tämän näkemyksen mukaan sekä luonnonytieteellisillä, että yhteiskuntatieteelisillä opinnoilla on tasavertainen rooli ympäristönsuojelun ydinaines-opinnoissa. Eräs vastaaja kiteytti mielipiteensä seuraavasti: Perustiedot (ovat tarpeellisia) ympäristöongelmista, niiden syistä, synnystä ja ratkaisukeinoista. Kyky hahmottaa ympäristöongelmia sekä luonnontieteellisistä että yhteiskunnallisisista näkökulmista. Valmius toimia välittäjänä eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja kyetä tuomaan esille oma, ympäristönsuojelullinen näkökulma (Ydin 9). Samanlaisesti kirjoitti toinen vastaajakin: Oleellista on ajatus siitä, että on tunnettava sekä luonnontieteellinen pohja, että yhteiskuntatieteellinen pohja Pitää siis sekä tietää (ja tietää mistä ja miten saa lisätietoa) että osata yhdistellä ja jäsentää, sekä luonnontieteellistä että yhteiskunnallista tietoa. Kokonaiskuvien muodostamisen taito on kai toinen ydinaines (Ydin 7). Tuntuu myös siltä, että tämän näkemyksen mukaan LT + YT opetuksella on selkeä itsearvo ympäristö- ongelmien ymmärtämisen kannalta, eli ei pelkästään synteesin teon näkökulmasta ovat merkityksellisiä. Pakollisten täsmäkurssien lisäämistä eri ymp ongelmista (esim.ilmastonmuutos, ympäristötoksikologia, materiaalivirrat) tai niiden sosiaalisista ulottuvuuksista katsotaan sekä mahdolliseksi että tarpeelliseksi (Ydin 3, 4, 7, 9; Luo 2, 3, 6, 7; Yht 2, 3, 7). Luonnontieteellisiä opintoja katsotaan tarpeelliseksi: Monipuolinen luonnontiet opetus on tärkeä ymp ongelmien ymmärtämiseksi ja parantamiskeinojen keksimiseksi (Luo 6, 2). Täsmäkursseja tarvitaan pahimpiin ajankohtaisimpiin ympäristöongelmiin liittyen, jotta opiskelijoilla olisi työelämässä valmiudet vastata ajan vaatimuksiin (Luo 2). Yhteiskuntatiet. opinnnot ovat myös tärkeitä: Ympäristöongelmia lähestytään varsinkin kouluissa ja usein mediassa hyvin luonnontieteellisesti. Ne nähdään ongelmina, jotka tapahtuvat jotenkin ihmisen ulkopuolella, luonnossa. Tämä luonnontieteellinen puoli onkin varsin tärkeä ympäristöongelmien luonteen ymmärtämisessä, ja se tulisi esittää syvällisemmin kuin muualla on mahdollista. Kuitenkin tärkeää on myös yhteiskunnan roolin ymmärtäminen ja tunteminen. Tämä yhteys on yksi ympsin ehdoton ydinaines (Ydin 8). Niiden osuutta voisi myös ehkä vähän lisätä, en oikein ymmärrä miksi niitä on niin paljon vähemmän kuin luonnontieteellisiä (Yht 5). Erot tämän mielipide-ryhmän sisällää ovat juuri siinä kuinka tarpeellisina he pitävät erillisiä moni/poikitiede kursseja ympäristönsuojelun opinnoissa. Toiset tuntuvat kannustavan myös erillisiä poikkitiede- ja synteesikursseja (katso kohde 3), kun toiset taas ovat sitä mieltä, että erillisiä poikkitiede/ synteesikursseja ei välttämättä tarvita; monitiede-opetus voidaan toteuttaa ymps opinnoissa läpäisevästi, kenttäkurseilla tai ehkä tapaustutkimuksissa. 4.2. Luonnontieteellinen + yhteiskuntatieteellinen opetus = ydinaines (monitiedeopetus on sisäänrakennettu tai tapaustutkimusten puitteissa) Luonnontieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen ulottuvuus yhdessä ja melko tasavertaisesti muodostaa ympsin ydinaineksen. Monitieteisyys toteutuisi läpäisevästi, kenttäkurseilla ja projektikurssin/tapaustutkimuksen avulla jossa 8
opiskelijat voivat tutkia tietyn konkreettisen ympäristöongelman eri tieteenalojen näkökulmasta. Toisin kuin mielipideryhmän 1 edustajat, katsotaan, että erillinen poikkitiedekurssi lisäksi ei tarvita pakollisena (Moni 3). Aineistoista ei käy ilmi, täsmällisesti kuinka paljon vastaaja on tätä mieltä, mutta ainakin yksi (katso Ydin 3 ja Moni 3). Kahdesta vastauksesta ei voi suoraan päättää, kuluuko mieluummin 2-een tai 3-een ryhmään (katso Ydin 4 ja 9 sekä Moni 4 ja 8). 4.3. Luonnontieteellinen + yhteiskuntatieteellinen + monitiede opetus = ydinaines (monitiedeopetus on sisäänrakennettu + myös erillinen monitiede opetus) Luonnontieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja monitiede-opetus, jonka toteuttaisiin sekä erillisten kurssien puitteissa että läpäisevästi, yhdessä muodostaa ympsin ydinaineksen. Ero edelliseen näkemykseen verrattuna on siinä, että erillisen moni-poikkitiedeopetuksenkin katsotaan ydinainekseen kuuluvaksi. Aineiston perusteella ei voi sanoa täsmällisesti kuinka paljon vastaajaa on tätä mieltä, mutta vähintään 1: Tärkeimpiä taitoja ja valmiuksia ovat varmasti kyky tarkastella asioita monialaisesti, monelta näkökulmalta (Ydin 7 ja Moni 6; katso myös edellinen kohta). Lisää selvityksiä olisi tästä tarpeen. 4.4. Ympsin ydinaines on laaja-alainen luonnontieteellinen opetus Yhteiskuntatieteellinen ympäristö- opetus ei kuuluu ympsin ydinainekseen, sen pitää toteuttaa muissa tiedekunnissa. Johtuen sitä, että laaja alainen luonnontiet. opetus on jo sinänsäkin monitieteellinen, ei tarvita erikseen monitiedepoikkitiede opetus, joka ei myöskään kuuluisi ydinaines opetukseen. Ympäristötieteiden integroituminen toteutuisi laitosten välisässä yhteistyössä, ei siis yhden laitoksen sisällää, koska voimavarat eivät siihen riittää (Ydin 8, Luo 6, Yht6, Moni 7). Mikäli opetus rakentuisi tämän mielipiteen mukaan, se painottuisi selkeästi nykyistä enemmän luonnontieteellisemmäksi. Tämän näkemyksen edustaa 1 vastaaja. Alla seuraa tärkeimmät argumentit, mikäli et haluaa lukea niitä, jatkaa yhteeenvedolla. Ympäristöongelmien biologinen ulottuvuus on tärkein. Tietemättä, miten luonnonsysteemit toimivat, ei niitä voi parantaa eikä ympäristöongelmia ratkaistaa. Tästä johtuu, että vankka, perusteeellinen luonnontieteellinen opetus on ensisijainen. Kaikki muu tulee tämän jälkeen. Ensisijaisesti luonnontieteet, erityisesti biologian perusteet, kaikille pakolliseksi.ympäristökemian, biologian, fysiologian perustiedot ovat tarpeellisia luontosysteemien tominnan ymmärtämiseksi. Alkeiden oppiminen voi tuntua joskus turhauduttavalta. Mutta opiskelijoille pitää sanoa ja selittää näiden opintojen tarkoitusta ja merkitystä. Ei tarvita erikseen monitiede kurssi. Laaja-alainen luonnontieteellinen opetus on jo sinänsäkin monitieteellinen.kenttä ja labratyö on myöskin monitieteellinen. Monitieteisyydestä tuli muotisana, jolla saa paremmin rahaa. Ensin luonnontieteelliset ekologiset perustaidot ja vasta sen jälkeen laajempi monitieteisyys, yhteiskuntatieteet (Moni 7). Tiedekunnan perinteistä johtuen ja siksikin, koska resursseja on vähän, laaja alainen yhteiskuntatiet. opetus ei olisi ympäristönsuojelun laitoksen tehtevä. Opiskelijat, jotka ovat ensisijaisesti suuntautuneet yhteiskuntatieteisiin, mutta ovat kinnostuneita ympäristöongelmiin, voisivat saada opetuksen ensisijaisesti eri yhteiskuntatiet. laitosten opetusohjelman puitteissa. Ymps. voisi järjestää heille luonnontieteellisen ympäristöopetuksen erikseen. Ymps. opiskelijat taas saisivat yhteiskuntateeteellisen opetuksen luonnontiet ydinopetuksen jälkeen. Yhteiskuntatiet. opetus ei siis kuuluisi ymps-in ydinopetukseen vaan mieluummin täydentäsisi luonnontieteellisen ydinopetuksen. Vahvan luonnontiet. perusopetuksen jälkeen saa avata ovea yhteiskuntatieteellisille opinnoille, ja tiedoille. Tieteiden integraatio tapahtuisi siis mieluummin tiedeyhteisössä /työryhmissä kuin yhden laitoksen opetuksessa (Yht 6). Yhteenveto Laaja enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että luonnotiteellisen-, yhteiskuntatieteellisen- ja monitiedeopetuksen jonkinlainen kombinaatio olisi ympsin ydinaines. Henkilökunnan enemmistö on selkeästi sitä mieltä, että ympsin ydinaines koostuu ympäristöongelmien luonnontieteellisien ja yhteiskuntatieteellisien ulottovuuksien melko tasavertaisen tarkasteluun, johon täydentevänä opetuksena tulee jonkun verran myös monitiede-opetus osittain läpäisevästi, osittain mahdollisesti teoreettisena kurssina. Selkeästi pokkitietellis-painotteinen tai selkeästi luonnotietellis-painotteinen ehdotuskin on (2 vastausta), mutta se edustaa vastaajien vähämmistöä (1 vast). 9
Selvä on, että jokainen vastaaja painottaa omaa vahvuutensa. Selvä on myös, että ei ole yhtä ainoa oikea ratkaisu; paljon rippuu sitäkin minkälaisessa toimintaympäristössä laitos toimii tulevaisuudessa. Luonnontieteellisen ja yhteiskuntattieteellisen opetuksen suhteen mielipiteet erosivat siinä, että: a) miten paljon opetusta pitäisi antaa, b) mitkä opinnot/kurssit kuuluisivat pakollisiin opintoihin. Suhtautuminen näihin asioihin hejastaa 3 toisistaan eroavaa näkemystä sitä, mitä luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen opetuksen rooli laitoksella olisi. Erot näkemyksien välillä LT ja YT roolista määräytyvät puolestaan ydinaines näkemyserojen perusteella. Eroavat näkemykset ovat siis seuraavat: a)poikkitietelliset opinnot, synteesin teko on ensisijainen; b) laaja alaiset luonnotieteelliset opinnot ovat ensisijaisia; c) lt + yt + monitiet opinnot ovat tasavertaisia ja yhtä tärkeitä. Opetuksen määrään ja sisältön liittyviä kysymyksiä (a+b) käsitellään erikseen, tarkastelemalla vastauksia LT ja YT opetuksesta. 5. Mielipiteet luonnontieteellisesten opintojen tilasta ydinaines-opetuksessa (7 vastausta, koodi: Luo): (Kaikille pakolliset minimivaatimukset luonnontieteistä? Mitä ja kuinka paljon pitää opettaa, miksi?) 5.1. Nykytilanne: Luonnontiet perusopinnot (aihe on valinnainen) 18 ov: = = Fyysikan kemian opintoja pak. 8 ov, (aihe on vapaavalinnainen): Perus tai yleiskursseja pitää olla vähintään 5 ov (Ykem tai fysiikan Y kurssit) Soveltavia kursseja saa olla enintään 3 ov Biologian perusopintoja pak. 10 ov (aihe on vapaavalinnainen): Perus-tai yleiskusseja pitää olla vähintään 6 ov. Näihin käyvät esim. KASV04, ekologian perusteet ja Y16. Soveltavia kursseja saa olla enintään 4 ov. Esim. monet LIMNO-n, SUO-n ja metsäpuolen kurssit. Pakolliset luonnontieteliset opinnot: = Ymps 4.1 Luonnotieteellinen ympäristönsuojelun kirjallisuus, 6 ov (Luetaan seuraavia kirjoja) Hanski, I. ym. : Ekologia; Conservation Biology; Suomen luonnon monimuotoisuus) = Ymps. 4.2 Ekologian kenttäkurssi: 3 ov = Ymps. 7.2 Ympäristötutkimuksen kenttäkurssi: 2ov = Ymps 100. Ympäristönsuojelutieteeen erikoistumiskirjallisuus 6 ov (600 1000 sivun lukeminen; opiskelija valitsee kirjat tai artikkelit) Valinnaiset luonnotieteelliset opinnot laitoksella: = = = = Ymps. 2.3 Ilmansuojelun perusteet: 4 ov Ymps 7.4 Ympäristömyrkyt (aiemmissa opinto suunnitelmissa): 2 ov Ymps 5.5. Materiaalivirrat ja ympäristö (aiemmissa opinto suunnitelmissa) 2 ov Ymp. Lääketiede 2 ov 5.2. Henkilökunnan mielipiteet: Yhteiset elementit mieleipiteissä: 10
Kaikki ovat sitä mieltä, että ympäristöongelmiin littyvät pakolliset luonnontieteelliset opinnot ovat tärkeä osaa ympsin opetusta. Tulee oppia luonnon prosesseja, miten luonto toimii sekä se miten ihminen sotkee näitä prosesseja. Tarvitaan perusopetusta ekologiasta/biologiasta, jotta opiskelijat saavat käsityksen siitä, millaisia prosesseja ja monimuotoisuutta ympäristönsuojelulla pyritään säilyttämään. Monipuolinen luonnontiet. opetus on tärkeä ymp. ongelmien ymmärtämiseksi ja parantamiskeinojen keksimiseksi. Ekologian sekä biodiversiteetin merkitys opetuksessa on laajalti tunnistettu ja hyväksytty. Kenttäkurssi 4.2 ja myös kenttätyö yleisesti pidetty tarpeellisena ja pakollisiin opintoihin kuuluvana. Kenttäkursseilla opitaan myös metodeja, ja tutkimuksen tekemistä, ja näistä ei missään nimessä ole syytä tinkiä. Metodikursseja ei sitäpaitsi ole luultavasti paljonkaan tarjolla sivuaineopiskelijoille, eli muilta laitoksilta näitä taitoja ei voi käydä hakemassa (Luo nr.5). Mielipiteet erosivat siinä, miten paljon luonnotiet opetusta pitäisi antaa ja mitkä muut opinnot kuuluisivat ekologia biodiv ja kenttäkursin lisäksi pakollisiin luonnontietellisiin opintoihin. Suhtautuminen näihin asioihin hejastaa 3 toisistaan eroavaa näkemystä sitä, mitä Luonnontiet. opetuksen rooli laitoksella olisi. Seuraavissa tarkastellaan mitä eroja on mielipiteissä pakollisten luonnontiet opintojen roolista, määrästä ja luonnontieteisiin opintoihin sisäältyvistä aiheista/kursseista. 5.2.1 Ensimmäinen näkemys (nykysysteemi on hyvä) (3 vastaajaa, Luo nr: 1, 4, 5) korostaa synteesinteon ja poikkitide-opintojen merkitystä. Luonnontieteellisillä kurseilla olisi tässä mallissa täydentevä rooli. Pakollinen luonnontieteellinen opetus koostuisi pääasiassa kursseista 4.1 ja 4.2. ja ehkä 7.2 (ekologian perusteet, biol monimuotoisuus ja kenttäkurssit). Nykysyteemissä pakolliseen opetukseen kuuluu vielä 18 ov luonnontiet. opintoja.vastaajien mielestä niiden ohjausta voisi lisätä ja myös niiden laatua/sopivuutta varmistaa. Vastaajilla, jotka kuuluuvat mainittuun mielipide-ryhmään on kuitenkin eroavia näkemyksiä sitä, pitäsikö biodiversiteetin lisäksi sisältää pakollisiin opintoihin muita ympäristöongelmia kuvaavia erityiskurssejakin (kuten ilmastonmuutos tai ekotoksikologia). Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että kurssit 1.1, 4.1, 4.2 ja 7.2 antaavat riittävän paljon tietoa, tästä johtuen lisää pakolliseja kursseja ilamastonmuutoksesta, ekotoksikologiasta tai muusta ymp. ongelmasta ei tarvita (suullinen täydennys, nr4). Esiintyi kuitenkin sellainenkin mielipide (1), jonka mukaan pakollisiin luonnontieteen opintoihin (18 ov) saisi sisällyttää enemmän soveltavia kursseja (esim ilmastonmuutos, ymp. toksikologia). Ensimmäisen näkemyksen edustajien mukaan nykysysteemi siis on hyvä, paikoittain ehdotetaan mainittuja pienempiä muutoksia. 5.2.2. Toisen mielipiteen mukaan (monipuolisen luonnotieteellisen opetuksen korostaminen) (3 vastaaja Luo 2, 3, 7) luonnontiet opinnot kuuluuvat ympsin ydinainekseen yhteiskuntatieteellisten ja moni/poikkitiede opintojen ohella tasavertaisena. Opetukseen kuuluisivat tietyt luonnosysteemien toimintaan harjaannuttavat kurssit ja tärkeimpiä ymp. ongelmia esittäläviä täsmäkurssit sekä kenttäkursit. Tämä mielipidä kiteäytyy hyvin seuraavassa lainauksessa (nr 2): tarvitaan perusopetusta ekologiasta/biologiasta, jotta opiskelijat saavat käsityksen siitä, millaisia prosesseja ja monimuotoisuutta ympäristönsuojelulla pyritään säilyttämään. Kurssit ympäristökemiasta ja -fysiikasta ovat tarpeen, jotta opiskelijat ymmärtäisivät ympäristöongelmien synty- ja vaikutusmekanismien (luononnon-) tieteellisen perustan (katso myös Luo 3, 6, 7). Täsmäkursseja tarvitaan pahimpiin/ ajankohtaisimpiin ongelmiin liittyen, jotta opiskelijoilla olisi työelämässä valmiudet vastata ajan vaatimuksiin. Täsmäkurssien järjestämisen keskeisistä ymp ongelmista tukee myös seuraava argumetti: ei voi erikoistua vain yhteen kysymykseen koska ei voi etukäteen sanoa, mitä (ymp. ongelma) tulee tärkeaksi. Eri ekologisten ongelmien pitää saada edustusta opetuksessa. Monipuolinen luonnontiet. opetus on tärkeä ymp. ongelmien ymmärtämiseksi ja parantamiskeinojen keksimiseksi (Luo 6). Useimmiten mainitut tarpeelliset täsmäkurssit ymp ongelmista olivat biodiversiteetti, ilmastonmuutos (Luo 2, 6, 7) ja ympäristötoksikologia (mainitaan joskus nimellä ymp myrkyt tai ymp kemia, Luo nr 2, 3, 6, 7). Tämän mielipideryhmän edustajat siis selkeästi pitävät olennaisina ja ympsin ydinainekseen kuuluvana tärkeimpiin ymp. ongelmiin kohdistuvia täsmäkursseja; eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että ympsin ainut tehtävä olisi ymp ongelmien luonnotietellisen perustan opettaminen ja tutkiminen. Näissä asioissa eroavat sekä ensimmäsen, että kolmannen 11
mielipiteen edustajilta. Tuntuu myös siltä, että he enemmän painottavat kemian, biologian ja ekologian opintojen merkitystä, jotka kuuluuvat täällä hetkellä 18 ov-n luonnontietellisiin opintoihin nykysessä opinto suunnitelmassa kuin ensimmäisen näkökulman edustajat. 5.2.3 Kolmanteen näkemyksen (ehdotetaan suurempia muutoksia) mukaan (1 vastaaja, Luo 6) luonnontiet opetus on ympsin ehdoton ja ainut ydinaines, kaikista keskeisin asia. Tämä johtuu laitoksen perinteistä ja vähäisistä resurseista, joita pitää fokusoida. Koko ympsin opetus koostuisi nimenomaan luonnontieteellisistä kursseista. Käytännössää tämä merkitsisi sitä, että nykyinen opinto-suunnitelma suuresti muuttuisi ja laitos erikoistuisi ymp. ongelmien luonnotietellisen ulottuvuuden tutkimiseen ja opettamiseen. 6. Mielipiteet yhteiskuntatiet. opintojen tilasta ydinaines-opetuksesta (7 vastausta, koodi: Yht) (Kaikille pakolliset minimivaatimukset yhteiskuntatieteestä; mitä ja kuinka paljon, miksi?) 6.1. Nykytilanne: Pakolliset opinnot (7 ov): Ymps 2.6 A-B ympäristönsuojelu yhteiskunnassa, 3 ov Ymps. 7.1 Ihmistieteellisen ympäristöntutkimuksen kirjallisuus 4 ov Ymps 100 Ympäristön suojelutieteen erikoistumis kirjallisuus 6 ov (600-1000 sivua yhteiskuntatiet. ympäristötutkimuksen kirjallisuus, opiskelija valitsee kirjat tai artikkelit) Vapaavalinnaiset opinnot (11ov): Humanistisia ja yhteiskuntatiet. opintoja 8 ov: Perus- tai yleiskursseja pitää olla vähintään 5 ov; näihin käyvät sosiologian, kansantaloustieteen, tiedotusopin, aikuiskasvatuksen, kulttuuriantropologian, kehitysmaatieteen ym. perus-ja yleiskurssit. Soveltavia kursseja saa olla enintään 3 ov ; esim ympäristöhistoria, ympäristösosiologia Filosofia 2 ov Tieteenfilosofia 1 ov 6.2. Henkilökunnan mielipiteet: Vastauksia voi jakaa kolmeen ryhmään: 1: nykysysteemi on hyvä 2: jonkun verran ehdotetaan edellytetään muutoksia ja 3: ei laajaalaisia yhteiskuntatiet. opintoja. Noista, jotka olivat sitä mieltä, että yhteiskuntatieteeellisiä opintojakin tarvitaan, ainakin jonkin verran, 2 perustelikin lyhyesti näkemyksensä: tulee oppia yhteiskunnan prosesseja: miten ihminen toimii sekä se miten ja miksi ihmisen sotkee (sic!) luonnonprosesseja ja miten tätä sotkemista voisi vähentää (myös luonnon hahmottaminen representaationa on tärkeää) (Yht 4). Tarvitaan opetusta, jolla selvennätään mm. asenteiden, erilaisten käyttäytymismallien ja kulutustapojen yhteyksiä ympäristöongelmiin ja myös tarvitaan opetusta keinoista, joilla voidaan tavoitella ympäristön tilan muuttamista parempaan suuntaan (Yht 2). Vastauksista ei löytynyt yhteen mielipide, joka haluaisi yhteiskuntatiet. opintoja ratkaisevasti laajentaa tai vaatisi, että ymps erikoistuisi ympäristöongelmien yhteiskuntatietellisen ulottuvuden tutkimiseen. Sen sijaan yksi vastaaja oli sitä mieltä, että laaja alainen yhteiskuntatietellinen opetus ei ole ympsin tähtevä, näin nykyistä yhteiskuntatiet opetustakin voisi huomattavasti vähäntää (Yht nr 6). 12
6.2. 1. Nykysysteemi on hyvä? (Yht 1, 4): Kahden vastaajan mielestä yhteiskuntatieteellisten opintojen nykyjärjestys on hyvä. Nykysysteemillä tarkoitetaan kursseja ymps 1.1, 2.6 A-B, 7.1 + 8 ov vapaavalinnaisia yhteiskuntatieteellisiä opintoja (ymps 100 ei mainittu). Toinen vastaajista (Yht 1) ehdotti kuitenkin pieniä muutoksiakin: - hän toivoi, että ymps 2.6 B osassa olisi erikseen yksilö ja yhteiskunta osastot, niin kuin joskus ennenkin. Yksilöosa voisi ostaa päteveltä tuntiopettjalata, vaikka kasvatuspsykologilta. Hyvin monet ympsiläiset tuntuvat olevan kiinnotuneita ymp kasvatuksesta (vrt viime vuosien gradut) - 8ov vapaavalinnasten yhteiskuntatiet opintojen ohjaus voisi lisätä; mutta nimenomaan sitä eikä väljä muotoilua tiukentamalla. 6.2.2. Muutoksia/ parannuksiakin ehdotetaan (3 vastaaja) 3 vastaaja ei ota suoraan kantaa nykysysteemiin, vaan kertoo, mitä ja kuinka pitäisi opettaa. Mielipiteistä nousee esiin ehdotuksia, jotka viittaavat siihen, että yhteiskuntatiet opetus voisi toteutta laitoksella hiukan laajemmin ja ohjatuimmin. Yksi vastaaja otti kantaa siihen, miten pitäsi yhteiskuntatiet opintoja järjestää (Yht 5). Hänen mielestään enenkaikea yhteiskuntatieteellisiä opintoja pitäisi ohjata enemmän, nyt ihmiset lukevat niitä todennäköisesti vielä hajannaisemmin kuin luonnotieteitä. Hän toivotti että niiden osuutta voisi myös lisätä: en oikein ymmärrä miksi niitä on niin paljon vähemmän kuin luonnontieteellisiä. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että ympsillä ei pitäisi opettaa eri yhteiskuntatieteiden perusteet, koska sitää saa helposti muilta laitoksilta. Vastaajien toinen ryhmä kirjoitti sitä, mitä pitäisi opettaa (Yht 3, 7). Mainittiin filosofiaa, ympäristöpolitiikkaa ja sosiologiaa, lainsäädäntöä, ympäristötiedottamisesta. 6.2.3. Ei laajaa yhteiskuntatieteellisiä opintoja (1 vastaaja): Tiedekunnan perinteistä johtuen ja siksikin, koska resursseja on vähän, laaja alainen yhteiskuntatiet. opetus ei olisi ympäristönsuojelun laitoksen tehtevä. Opiskelijat, jotka ovat ensisijaisesti suuntautuneet yhteiskuntatieteisiin, mutta ovat kinnostuneita ympäristöongelmiin, voisivat saada opetuksen ensisijaisesti eri yhteiskuntatiet. laitosten opetusohjelman puitteissa. Ymps. voisi järjestää heille luonnontieteellisen ympäristöopetuksen erikseen. Ymps. opiskelijat taas saisivat yhteiskuntateeteellisen opetuksen luonnontiet ydinopetuksen jälkeen. Yhteiskuntatiet. opetus ei siis kuuluisi ymps-in ydinopetukseen vaan mieluummin täydentäsisi luonnontieteellisen ydinopetuksen. Vahvan luonnontiet. perusopetuksen jälkeen saa avata ovea yhteiskuntatieteellisille opinnoille, ja tiedoille. Tieteiden integraatio tapahtuisi siis mieluummin tiedeyhteisössä /työryhmissä kuin yhden laitoksen opetuksessa (Yht 6). 7. Monitiedeopetus (7 vastausta, koodi: Moni) (Kaikille pakollinen monitiedeopetus: mitä ja kuinka paljon, miksi?) Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että monitieteisyys ainakin jollakin tasolla luonnehtii ympäristönsuojelutiedettä. Monitieteisyyden määrittelystä, monitiedeopetuksen järjestämisen tavoista ja kurssien pakollisuudesta sen sijaan esiintyi poikkeavia mielipiteitä. 13
Monitieteisyyden määrittely: Toinen vastaajista luonnehtii monitieteisyyttä lähestymistapana, joka lähtee yhden tieteenalan asiantuntemuksesta ja ulottuu lähitieteenaloihin. Monitieteellisesti suuntautunut tutkija voi toimia tulkkina tieteenalojen välillä. Pitäisi kouluttaa sellaisia tietelijöitä, joilla olisi valmiudet toimia tulkkina eri tieteenalojen välillä ja siten tulevaisuudessa vaikkapa monitieteisen tutkimusryhmän jäsenenä. Omassa tutkimustyössä on kuitenkin viisainta lähteä jostakin tieteenalasta, mutta niin viisaasti että ymmärtää ottaa huomioon mitä muilla lähitieteillä tutkimusongelmasta on sanottu. Toinen vastaajista esitti tästä eroavan mielipiteen. Vaikka edellemainitun monitieteellisen lähestymistavankin piti tärkeänä, korosti kuitenkin poikkitieteisyyden merkitystä, joka tarkoittaa eri tieteenalojen yhdistämistä ja nimenomaan yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden yhdistämistä. Hänen mielestään laitoksen rohkeasti pitäsi kouluttaa myös generalisteja laaja alaisten spesialistien lisäksi jotka kykenävät yhdistämiseen. Tähän ei olisi välttämätön edellytys olla spesialisti yhdellä tieteenalalla (Moni 2). Monitieteisyyden rooli opetuksessa Monitieteisyyden roolista opetuksessa on hahmottunut 3 eroavaa näkemystä: Ensimmäisen mukaan poikkitietellisyys, synteesinteko on keskeisin ympsin ydinaines, jopa tärkeampi kuin luonnontietelliset ja yhteiskuntatietelliset ymp. suoj erityisopinnot (Moni 1, 5). Toisen näkemyksen mukaan monitiede-opetus on yksi tärkeä osa ydinaines-opetuksessa luonnotiet ja yhteiskuntatiet + metodi- opetuksen rinnalla (Moni 6). Kahden muun henkilökunnan edustajan mielestä edellä mainittu läpäisyperiaate tai ympäristönsuojelutieteen sisäsyntyisesti monitieteinen luonne sekä labra ja kenttätyöhön sisäänrakennettu monitieteinen lähestymistapa tekevät erilliset kurssit tarpeettomiksi; erillinen monitiedeopetus ei siis kuuluisi ydinaines-opintoihin. Tarvitaanko erikseen monitiede-kursseja ja kuinka paljon? Mitä kursseihin sisältyisi? Poikkitieteisyyden merkitystä korostava vastaaja piti erityisesti tärkeänä kursseja ymps 2.2, ymps 2.7 ja ymps. 5.9 monitiede-opetuksen kannalta. Vastaaja mainitsi vielä filosofiaa, systeemiajattelua ja systeemimetodologiaa monitiedeopetuksen mahdollisina kehittämissuuntina (Moni 2). Kaksi muu vastaajaa piti tarpeellisena järjestää erillinen monitieteisyyden teoriaan keskittyvä kurssi esimerkiksi kirjallisuuteen perehtymisen muodossa (monitiede-kirjaston aineisto, Moni 1, 5, 6). Samojen vastaajien kommenteissa tuli esiin myös vaatimus siitä, että oppiaineessamme monitieteinen opetus ei saisi jäädä minkään erilliskurssin varaan, vaan monitieteisen otteen tulee näkyä läpäisevästi kaikilla kursseilla (Moni 6, 7, 3). Erillisten monitiedekurssien ja läpäisyperiaatteen välimaastoon sijoittunee ehdotus, jossa esitettiin joihinkin ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin liittyvien, samaa ongelmaa usean eri tieteenalan avulla tutkivien projektikurssien järjestämistä. Yksi vastaaja myöhämmin ehdotti, että kirjallisuteen pärehtymisen jälkeen opiskelijat voisivat osallistua 2-3 hengen ryhmissä projektikursilla ja tehdä yhteisen raportin (ehdotti siis sekä teoriakurssin, että projektikurssin; suullinen täydennys). Jonkin verran ristiriitaa syntyi niistä tieteenaloista, joita monitiedeopetuksen tulisi kattaa. Suurin osa henkilökunnasta tuntui haluavan tai hyväksyvän pyrkimykset rakentaa siltaa luonnontieteiden sekä yhteiskunta- ja humanististen tieteiden välille sisällyttämällä molempien alojen kursseja opinto-ohjelmaan, mutta yhdessä vastauksessa nimenomaan painotettiin, että eri luonnontieteitä yhdistelevä monitieteisyys on oppiaineessamme riittävää. Yhteenveto Mielipiteet siis jakautuvat näin: 1. Monitiedeopetus = ymps 2.2, 2.7, 5.9; mahdolliset laajentamis mahdollisuudet ovat : systeemiteorian, systeemimetodologian ja filosofian opettaminen (1 vastaaja) 2. Monitiedeopetus = 1 teoriakurssi (ymps 5.9?) ja / tai 1 projektikurssi + läpeisyperiaate (3 vastaaja) 3. Ei erillinen monitiedekurssi (2 vastaaja) 14
8. Metodiopetus (8 vastausta, koodi: Menet) (Kaikille pakollinen metodiopetus: mitä ja kuinka paljon, miksi?) Jokainen tähän kysymykseen vastannut toi selvästi esiin vähintään perustason metodien hallinnan tärkeyden, ja muutamassa vastauksessa korostettiin tarvetta lisätä menetelmiin liittyvää opetusta nykyiseen verrattuna. Sisäänrakennettu tai erillinen metodiopetus? Jonkin verran kommentoitiin myös metodiopetuksen antamisen muotoa. Kaksi henkilöä nimittäin oli sitä mieltä, että menetelmien opetusta ei kannattaisi juurikaan eriyttää omille kursseilleen. Sen sijaan menetelmien pitäisi tulla tutuiksi muiden kurssien yhteydessä tilanteissa joissa kutakin menetelmää luontevasti käytetään. Tämä vaatisi huolellista kurssien koordinointia, niin että kaikki oleelliset metodit tulisi käytyä läpi opintojen aikana (Menet 5,6). Luulen, että metodiopetuksen ei pitäisi olla kovinkaan paljon erillisillä metodikursseilla, näistäkin kenttäkurssit poikkeuksena. Jos otettaisiin vahvemmin tutkiva oppiminen linjaksi ja tutkimus osaksi opetusta, voitaisiin erilaisilla kursseilla opiskella sivuaineena myös erilaisia metodeja. Samalla voitaisiin opiskella erilaisia muita taitoja, ryhmätyötaitoja, esiintymistaitoja, tiedonhaku- ja tiedonkäsittelytaitoja, jne. Jotta monenlaiset metodit tulisivat aidosti osaksi koko opetusta, pitäisi ne suunnitella koko opetuksen läpäiseviksi (Menet nr 6). Toisaalta 3 vastaajaa oli sitä mieltä, että metodiopetusta pitää tarjota myös eksplisitisti (Menet 1,2,3). Metodiopetusta voisi tarjota jokaiselle opiskelijoille (Menet 1); metodiopetus voisi olla enemmänkin, pakollisenakin (Menet 2) He ovat taas aika lailla eri mieltä sitä mitä metodiopetuksen puitteissa pitäisi opettaa. Mitkä metodeja pitäisi opettaa? Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että sekä luonnontieteellisia, että yhteiskuntatietelllisiä perusmenetelmiä ovat tarpeellisia ( Menet 2, 3, 4, 5, 6, 8). Eräs vastaajaa kiteytti menetelmien opetuksen tarpeen käsitteisiin luonnon- ja yhteiskuntatieteiden perusmetodit sekä tilastotiede. Luonnontieteen perusmetodien (näytteenotto ja analysointi) hallintaa pidettiin tärkeänä, jotta opiskelija saisi valmiudet itse havainnoida ympäristön tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Haastattelu- ja kyselytutkimusten tekemisen ja analysoimisen hallinnan tärkeys tunnistettiin yhtä lailla. Tilastotaitoja taas tarvitaan kerätyn aineiston luotettavan tulkinnan avuksi. Myös erilaisten taitojen (kielet, atk, tiedonhaku, ryhmätyö- ja johtamistaidot) harjoittelu tuotiin esiin kahdessa vastauksessa. Kehuttiin myös kenttäkursseja: Kenttäkursseilla opitaan myös metodeja, ja tutkimuksen tekemistä, ja näistä ei missään nimessä ole syytä tinkiä. Metodikursseja ei sitäpaitsi ole luultavasti paljonkaan tarjolla sivuaineopiskelijoille, eli muilta laitoksilta näitä taitoja ei voi käydä hakemassa (Luo nr 5). Kenttäkurssit ovat tärkeitä ja ne kannattaa säilyttää. Niillä oppii paljon konkreettisemmin ja pysyvämmin kuin luentosalikursseilla. Niitä voisi olla enemmänkin, jos vain olisi rahaa (Menet 2). Kenttäkurssin ja labratyön alkeet ovat tärkeitä. Nämä luovat monitieteelisesti rakentunutta kokonaisuutta ja liittyvät toisiinsa.opiskelija oppii niiden avulla toimimaan itsenäisesti (Menet nr 7). Kuitenkin ilmentyi 3 mielipidettä, jossa painopisteet ovat erilaisia: Yksi vastanneista, joka korosti muutenkin poikki/monitieteisen metodiopetuksen kehittämisen tärkeyttä sisällyttäisi pakolliseen monitiede-opetukseen ensisijaisesti systeemianalyysin, kompleksisuusajattelun ja kaaosajattelun ( Menet nr 2). Systeemianalyysi sai mainintoja kahdelta muultakin vastaajalta. Vastaaja, joka taas pitää luonnontieteeellisiä opintoja ensisijaisena, painotti luonnollisesti luonnontiet metodeja ja nimenomaan labra ja kenttätyön merkitystä pääasiallisena monitiede-metodeina (Menet nr 7). Kolmas näkökulma tuntuu korostavan nimenomaan yhteiskuntatieteellisiä, laadullisia metodeja (tämä ei kuitenkaan nousee esiin tekstistä vaan on kirjoittajan havainto). Sama vastaja pitää myös tärkeänä monimenetelmellisyyden määrätietoisen kehittämisen. Metodologia kuuluu sellaiseen pakettiin joka pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille opiskelijoille. Tämä on kova haaste laitoksella joka pyrkii monitietiesyyteen Pitäisi tutkia mahdollisuuksia kehittää määrätietoisesti sitä mitä olen kutsunut monitieteisyyden metodologiaksi. (Menet nr 1). 15