MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 15/2008 vp Valtioneuvoston selvitys yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 30 päivänä toukokuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta (E 43/2008 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Kari Valonen, maa- ja metsätalousministeriö - ylitarkastaja Kati Törmä, Maaseutuvirasto - taloustutkimuksen johtaja Kyösti Pietola, MTT Taloustutkimus - kehityspäällikkö Ari Enroth, ProAgria Maaseutukeskusten Liitto - osastopäällikkö Risto Skyttä, Varsinais-Suomen TE-keskus - maatalouslinjan johtaja Simo Tiainen, Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry - asiamies Rikard Korkman, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC - toimialapäällikkö Marika Säynevirta, Elintarviketeollisuusliitto ry - edunvalvontajohtaja Riitta Brandt, Valio Oy. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Pohjois-Karjalan TE-keskus Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Pohjois-Savon TE-keskus VALTIONEUVOSTON SELVITYS E 43/2008 vp Ehdotus pääpiirteissään Komission ehdotus muuttaisi keskeisesti kolmea neuvoston asetusta; yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien järjestelmää koskevaa neuvoston asetusta (EY) No 1782/2003, neuvoston asetusta (EY) No 1234/2007 yhtenäisestä markkinajärjestelystä sekä neuvoston asetusta (EY) No 1698/2005 maaseudun kehittämisestä. Lisäksi pienempiä muutoksia esitetään lukuisiin muihin neuvoston asetuksiin. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltio, joka on jättänyt uuhi- ja vuohipalkkion tai emolehmäpalkkion tuotantoon sidotuksi (asetuksen (EY) No 1782/2003 artikloiden 67 ja 68 mukaisesti) voi 1.8.2009 mennessä päättää jättää uuhipalkkion edelleen vuodesta 2010 alkaen enintään 50-%:sti tuotantoon sidotuksi ja/tai jättää emolehmäpalkkion edelleen vuodesta 2010 alkaen enintään 100-%:sti tuotantoon sidotuksi. Jos jäsenmaa jatkaa tukijärjestelmien soveltamista, se voi päättää myöntää alempaa uuhi- tai emolehmäpalkkiota kuin mitä se päätti vuoden 2003 uudistuksen jälkeen. Jäsenmaa, joka on jättänyt enintään 75 % sonni- ja härkäpalkkiosta, enintään 40 % tai enin- Versio 2.0
tään 100 % aikuisten nautojen teurastuspalkkiosta tai enintään 100 % vasikoiden teurastuspalkkiosta tuotantoon sidotuksi (asetuksen (EY) No 1782/2003 artiklan 68 mukaisesti) voi 1.8.2009 mennessä päättää 1) jättää 50 % sovelletusta (enintään 75 %:n) sonni- ja härkäpalkkion tasosta tuotantoon sidotuksi vuosiksi 2010 ja 2011, 2) jättää 50 % sovelletusta (enintään 40 %:n) aikuisten nautojen teurastuspalkkion tasosta tuotantoon sidotuksi vuosiksi 2010 ja 2011, 3) jättää 50 % sovelletusta (enintään 100 %:n) aikuisten nautojen teurastuspalkkion tasosta tuotantoon sidotuksi vuosiksi 2010 ja 2011, 4) jättää 50 % sovelletusta (enintään 100 %:n) vasikoiden teurastuspalkkion tasosta tuotantoon sidotuksi vuosiksi 2010 ja 2011. Komission ehdotuksen mukaan useita nykyisin tuotantoon sidottuja tukia siirrettäisiin tilatukijärjestelmään siten, että kunkin tukijärjestelmän tuki jaetaan kyseisen sektorin viljelijöille objektiivisin perustein. Durum-vehnän (siirto tilatukeen 2010), valkuaiskasvipalkkion (2010), pähkinöiden (2010), kuivattujen rehujen (2011), kuitupellavan (2011) ja tärkkelysperunan (2011) osalta viiteajanjaksona käytettäisiin yhtä tai kahta vuotta ajanjaksosta 2005 2008. Siirrettäessä siementen (2010), peltokasvien (2010), oliivin (2010), humalan (2010) ja nautojen tuet (sonnija härkäpalkkio, teurastuspalkkiot, 2012) tilatukijärjestelmään viiteajanjaksona käytetään vuosia 2000 2002 tai jäsenmaan niin päättäessä uudempia vuosia objektiivisin kriteerein. Riisin osalta 50 % nykyisestä tuesta siirrettäisiin tilatukeen vuonna 2010 ja loput vuonna 2012. Kuitupellavan ja tärkkelysperunan osalta siirto olisi myös kaksivaiheinen; osa tuesta siirtyisi tilatuen alle vuonna 2011 ja loppuosa vuonna 2013. Siirrettäessä tuotantoon sidottu tuki tilatukeen tiettyä tukea saaneiden viljelijöiden tukioikeuksien arvoa korotetaan tai heille myönnetään uusia tukioikeuksia. Jos jäsenmaa päättää, että se ei käytä mahdollisuutta jättää emolehmäpalkkio tai 50 % uuhipalkkiosta edelleen tuotantoon sidotuksi tai sonni- ja härkäpalkkion ja/tai teurastuspalkkiot tuotantoon sidotuiksi kahden vuoden ajaksi, nämä rahamäärät siirretään tilatukijärjestelmään, kuten edellä on kuvattu käyttämällä viiteajanjaksoa 2000 2002 tai uudempaa jaksoa. Komissio esittää, että jäsenvaltiot voivat 1.8.2009 mennessä päättää käyttää enintään 10 prosenttia tilatuen kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen vuodesta 2010 alkaen erityistä tukea viljelijöille. Perusteet vastaavat nykyisen neuvoston asetuksen (EY) No 1782/2003 artiklaa 69. Uusina myöntämisperusteina komissio esittää, että jäsenvaltiot voisivat myöntää tukea muun muassa vastatakseen erityiseen haittaan maidontuontanto- ja naudanlihasektoreilla. Komissio esittää, että tuen maksua rajoitetaan muun ohella siten, että ympäristö-, laatu- ja markkinointiperusteiset, maito-, nauta-, lammas- ja riisiperusteiset sekä eläin- ja kasvitautirahastoperusteiset tuet voivat käsittää vain korkeintaan 2,5 prosenttia tilatuen kansallisesta katosta. Komissio ehdottaa viljojen interventiojärjestelmän muuttamista siten, että interventioon ostot suoritettaisiin tarjouskilpailumenettelyllä. Kilpailuissa hyväksytty hinta ei saa kuitenkaan ylittää viitehintaa. Erityistapauksissa komissio voi rajoittaa tarjouskilpailut tiettyihin jäsenvaltioihin tai niiden osiin tai käyttää tarjouskilpailun hyväksymisperusteena keskimääräistä markkinahintaa. Ohra, maissi ja durra olisivat edelleen mukana interventiokelpoisina tuotteina, mutta niiden vuosittainen interventioon hyväksyttävä määrä asetettaisiin nollaksi eli samoin kuin maissille on nykyisin säädetty. Komissiolle annetaan oikeus aloittaa ohran, maissin ja durran interventioon osto, mikäli markkinatilanne ja -hintakehitys niin edellyttää. Vehnälle ei asetettaisi rajoitetta interventioon hyväksyttävälle määrälle. Komissiolla olisi oikeus keskeyttää vehnän interventioon osto mikäli vehnän markkinahinta (noteerattu Rouenissa) on interventio- eli viitehintaa (101,31 euroa/tn) korkeampi. Interventioon ostot voitaisiin aloittaa komission päätöksellä, kun markkinahinta laskee alle viitehinnan. 2
Komissio ehdottaa kansallisten maitokiintiöiden kasvattamista asteittain, jotta kiintiöjärjestelmän alasajo tapahtuisi mahdollisimman pehmeästi. Ehdotuksen mukaan kiintiöiden määrää kasvatettaisiin vuosittain yhdellä prosentilla kiintiökausilla 2009/2010 2013/2014 eli yhteensä viiden kiintiökauden aikana. Suomen osalta tämä tarkoittaisi tuotanto-oikeuden lisääntymistä yhteensä noin 125 miljoonalla kilolla. Päätökset muiden mahdollisten kiintiöjärjestelmän pehmeään laskuun liittyvien markkinatoimenpiteiden käyttöönotosta tehdään komission 30.6.2011 mennessä esittämän raportin perusteella. Komission mukaan maitosektorin markkinatukijärjestelmien tarve on vähentynyt markkinoiden vahvistuttua. Komission mukaan voimarkkinoilla saattaa olla tarvetta väliaikaiseen ohjaukseen yksityisen varastoinnin ohjelman kautta. Kuitenkin ohjelman käyttöönoton tulisi perustua markkina-analyysiin ja se tulisi avata tarvittaessa. Samoin rehujen ja kaseiinin valmistukseen käytettävän rasvattoman maitojauheen tukiohjelma tulisi muuttaa markkinatilanteeseen perustuvaksi ja avata tarpeen mukaan. Komissio ehdottaa, että tärkkelysperunan viljelijöiden tilatukijärjestelmään kuuluva tuotantoon sidottu tuki eli ns. tuotantotuki lakkautettaisiin markkinointivuoden 2012/2013 jälkeen. Toisin sanoen vuonna 2012 tuotettu peruna saisi vielä tuotantotukea. Siirtymäkausi tuotannosta irrottamiseen olisi kaksivaiheinen. Markkinointivuoteen 2010/2011 asti tuotantoon sidotun tuen määrä olisi nykyinen 66,32 euroa/tärkkelystonni. Markkinointivuosiksi 2011/2012 ja 2012/2013 tuen määrä puolittuisi 33,16 euroon. Samalla komissio esittää tuotantoon sidotun tuen piiristä poistuvan tukisumman maksamista osana tilatukea. Suomen tilatuen määrä nousisi vuosina 2011 ja 2012 n. 1,7 miljoonaa euroa ja vuodesta 2013 lukien n. 3,5 miljoonaa euroa. Tärkkelysteollisuudelle maksettava tehtaanpalkkio esitetään päättyväksi vuoden 2010 jälkeen. Tuotantopalkkiota maksettaisiin nykyiset 22,25 euroa/tärkkelystonni markkinointivuosina 2009/2010 ja 2010/2011. Komissio esittää tehtaanpalkkion siirtämistä vuodesta 2011 alkaen tilatukijärjestelmään. Suomen osalta tämä tarkoittaa noin 1,1 miljoonan euron lisäystä tilatukeen. Perunantuottajille kiintiön rajoissa maksettava minimihinta olisi edelleen 178,31 euroa tärkkelystonnilta. Minihintajärjestelmä lakkautetaan vuoden 2010/2011 päättyessä samalla, kun tehtaanpalkkio siirretään tilatukeen. Tärkkelysperunan kiintiöjärjestelmä esitetään päättyväksi markkinointivuoden 2012/2013 jälkeen. Tärkkelysperunan kiintiöasetus (EY) No 1868/94 kumotaan ja sen sisältö siirrettäisiin soveltuvin osin yhtenäiseen markkinajärjestelyasetukseen (EY) No 1234/07. Komissio ehdottaa tärkkelystä käyttävälle teollisuudelle (vilja- ja perunatärkkelys) maksettavan tuotantotuen lakkauttamista. Tuesta säädetään asetuksen 1234/2007 artiklassa 96. Valtioneuvoston kanta pääpiirteissään Suomi katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus on hyvä tilaisuus tarkastella vuoden 2003 maatalousuudistuksen toimintaa ja toteutumista sekä arvioida ja kehittää yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteitä. Suomi katsoo, että terveystarkastuksen yhteydessä tulee noudattaa Eurooppa-neuvoston toistuvasti vahvistamaa periaatetta siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa kaikilla yhteisön alueilla. Tämän periaatteen noudattaminen on tällä hetkellä entistäkin tärkeämpää ruokaturvan ylläpitämiseksi sekä kansallisesti että koko EU:ssa. Vuoden 2003 uudistuksen oli tarkoitus antaa viljelijöille mahdollisuus suunnitella toimintaansa keskipitkällä aikavälillä. Siksi terveystarkastuksen ei pidä johtaa politiikan syvälliseen uudistamiseen. Suomelle keskeisiä kysymyksiä yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksessa ovat naudanlihasektorin tuotantosidonnaisten tukien jatkaminen, maitokiintiöjärjestelmän pehmeään alasajoon liittyvät toimenpiteet sekä tuotantosidonnaisten tukien maksamisen mahdollisuudet tilatukiasetuksen uuden artiklan 68 (vanha artikla 69) kautta. 3
Suomi katsoo, että jäsenvaltion tulee voida jatkaa vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä valitsemaansa toimeenpanomallia naudanlihasektorilla. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että sonnipalkkio tulee jatkossakin voida maksaa nykyisen suuruisena tuotantosidonnaisena tukena. Sonni- ja härkäpalkkiojärjestelmä on yksi tärkeimmistä tuotantosidonnaisista tukimuodoista Suomelle. Tuki on erittäin tärkeä naudanlihan kannattavalle tuotannolle. Jäsenvaltioille tulee antaa mahdollisuus halutessaan asteittain irrottaa myös naudanlihasektorin tukia tuotannosta. Suomi katsoo, että maitokiintiöjärjestelmä on vakauttanut EU:n maitomarkkinoita sekä maakohtaisesti että alueellisesti. Tämä on varmistanut maidontuotannon säilymisen erityisesti heikommilla tuotantoalueilla. Suomi lähtökohtaisesti kannattaa kiintiöjärjestelmän jatkumista. Mikäli kiintiöjärjestelmästä kuitenkin luovutaan, mikä muiden maiden ja komission kannat huomioon ottaen vaikuttaa todennäköiseltä, tulisi kiintiöitä lisätä vain asteittain ja riittävän siirtymäkauden kuluessa. Komission esitys kiintiöiden korottamisesta vaikuttaa perustellulta ottaen huomioon tarve säilyttää markkinoiden tasapaino. Komission esityksen mukaisesti maitokiintiöjärjestelmän pehmeän alasajon tilannetta on myös syytä tarkastella myöhemmin komission kertomuksen perusteella. Tilatukiasetuksen artiklan 68 osalta (entinen artikla 69) Suomi tukee sektorikohtaisen rajoitteen poistamista tuen kohdentamisessa. Komission esitys artiklan 68 kautta maksettavista tuotantosidonnaisista tuista on kuitenkin liian rajoitettu. Jotta maidon tuotannon jatko voidaan turvata kaikilla yhteisön alueilla kiintiöjärjestelmän poistamisen yhteydessä, Suomi katsoo, että esitykseen sisältyvää 10 %:n rajoitetta tilatuen kokonaismäärästä tulee nostaa sekä tuotantosidonnaisten tukien 2,5 %:n rajoitetta nostaa ainakin sellaisilla epäsuotuisilla alueilla, joilla maidon tuotanto on keskeistä. Sopiva tukimuoto maidontuotannon ylläpitämiseksi nykyistä kiintiötä vastaavalla tasolla olisi esimerkiksi lypsylehmäpalkkio. Sen rahoittamiseksi tulisi Suomen tilatuen kirjekuorta nostaa. Lisärahoitus voitaisiin ottaa mm. säästyvistä markkinatoimenpiteistä. Jäsenvaltioiden tulisi myös tarpeen niin vaatiessa voida muuttaa artiklan 68 alla tekemiään toimenpiteitä. Suomi suhtautuu varauksellisesti komission ehdottamiin artiklan 68 uusiin rajoitteisiin. Ne rajaavat liikaa esimerkiksi laatutuotannon käsitettä. Jäsenvaltioiden tulisi voida jatkaa nykyisiä toimenpiteitään uuden artiklan 68 alla. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin sisältyvä pysyvien laidunten säilyttämisvelvoite ei sovellu Suomen oloihin. Järjestelmä edellyttää työlästä seurantajärjestelmää, ja jos laitumien vähentyminen ylittää 5 %:n rajan, joudutaan toimeenpanemaan ennakkolupamenettely, mikä on pysyvien laitumien merkitykseen suhteutettuna raskas menettely. Suomi katsoo, että hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin lisättäväksi ehdotetut ojat ja puukujanteet tulisivat olla jäsenvaltioille vapaaehtoisesti sovellettavia. Komission ehdotusta suojakaistojen ja muiden vaatimusten lisäämisestä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin tulee vielä tutkia. Muutokset eivät saa vaikuttaa voimassa oleviin ympäristötukisitoumuksiin. Suomi katsoo, että valkuaiskasvituotannon tukijärjestelmän tulisi jatkua nykyisen muotoisena, jotta kotimaisen valkuaisrehun saatavuus erityisesti luonnonmukaiselle tuotannolle voitaisiin taata Suomessa. Suomi kannattaa nykyisen siementuotannon tukijärjestelmän jatkamista, sillä Suomen erityisiin ilmasto-olosuhteisiin soveltuvan siemenen saanti on turvattava. Suomelle on tärkeää timotein siementuotantotuen jatkuminen, koska timotei on päänurmikasvi Suomessa. Viljan interventiota koskevaan esitykseen Suomen peruslähtökohta on se, että ohraa tulisi kohdella samalla tavoin kuin vehnää. Ohra on tärkein viljamme, eli se osin määrittelee muiden viljojen hinnoittelun. Vaikka toinen pääviljamme kaura ei kuulu interventioon, on sen hintaa usein turvannut ohran hintakehitys. Interventiojärjestelmästä on ollut välillisesti hyötyä kauralle. Tärkkelysperunan tilatukijärjestelmään kuuluvan tuotantoon sidotun tuen olemassaolon jat- 4
kuminen on Suomelle tärkeää, jotta tuotanto voisi jatkua Suomessa. Suomi esittää vuodesta 2011/2012 lähtien nykyisestä tuotantoon sidotusta tuesta irrotettavan osuuden maksamista hehtaarikohtaisena tukena tärkkelysperunaa tuottaville sopimusviljelijöille (ns. jäsenvaltiokohtainen kirjekuori). Jäsenvaltioiden kiintiöt määrittelisivät kirjekuoren kokonaissumman. Lisäksi Suomi esittää tärkkelysperunan tehtaanpalkkion liittämistä osaksi kansallisen kirjekuorimallin hehtaarikohtaista tukea vuodesta 2011/2012 alkaen. Samassa yhteydessä voidaan hyväksyä vähimmäishintajärjestelmän poisto, jotta tukijärjestelmän hallinnointi yksinkertaistuu. Suomi esittää lisäksi, että komissio tarkastelisi tärkkelysperunan tukijärjestelmän toimivuutta ja tärkkelysmarkkinoiden kehitystä sekä antaisi toimenpide-ehdotukset neuvostolle viimeistään vuonna 2012. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valiokunta on jo lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle YMP-uudistuksen "terveystarkastukseen" valmistautuminen (MmVL 1/2008 vp E 120/2007 vp) ottanut kantaa yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastukseen. Mainitussa komission tiedonannossa tuotiin esiin, että EU:n maatalouspolitiikan terveystarkastusta ei ole tarkoitettu maatalouspolitiikan perusteita muuttavaksi uudistukseksi, vaan kyse on ainoastaan nykyisen politiikan tarkistamisesta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että komission linjaukset tulevasta terveystarkastuksesta sisältävät suomalaisen viljelijän ja maamme monien tuotantoalojen näkökulmasta hyvinkin laajoja muutoksia. Uudistusta ollaan toteuttamassa erittäin kiireellisellä aikataululla tilanteessa, jossa elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat kohonneet ja hintavaihtelut kasvaneet. Valiokunta oudoksuukin voimakkaasti sitä, että terveystarkastuksen nimikkeellä toteutetaan kiireellä näin laajoja uudistuksia, jotka kansallisella tasolla kyseenalaistavat useamman tuotannonalan toimintaedellytykset. Samalla valiokunta toteaa, että maatalouspoliittisten uudistusten aikajänne EU:ssa on aivan liian lyhyt. Edellinen merkittävä EU:n maatalouspoliittinen uudistus toimeenpantiin vuonna 2006. Koska maataloustuotanto on pitkäjänteistä toimintaa, myös sitä säätelevän politiikan tulee olla nykyistä pitkäjänteisempää. Valiokunta painottaa uudelleen sitä, ettei yhteisön maatalouspolitiikan muutoksilla saa heikentää elintarviketeollisuutemme laadukkaan, kotimaisen ja kohtuuhintaisen raaka-aineen saantia siten, että suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukyky vaarantuu. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomen kannan mukaisesti pidetään kiinni siitä Eurooppa-neuvoston toistuvasti vahvistamasta periaatteesta, että maataloutta on voitava harjoittaa koko Euroopan unionin alueella. Samalla valiokunta kiinnittää uudelleen huomiota siihen, että vaikka yhteisön maatalouspolitiikan eräänä perustavoitteena on ollut perustamissopimuksesta lähtien maataloustuotteiden saatavuuden turvaaminen, tämä tavoite ei ole mitenkään konkretisoitunut eikä yhteisö ole nähnyt huoltovarmuuskysymyksiä toimintaansa kuuluviksi. Valiokunta painottaa sitä, että jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta. Viimeaikainen maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintojen nousu ja huoli ruoan riittävyydestä on vahva muistutus siitä, että jokaisen maan on huolehdittava omasta elintarviketuotannostaan. Sen vuoksi maamme perheviljelmiin perustuvalle maataloudelle tulee taata tuotantoedellytykset sen kaikilla perinteisillä tuotannonaloilla ja tuotantoalueilla. Yhteisön nykyinen maatalouden tukijärjestelmä on kohtuuttoman monimutkainen, joten tuki- 5
järjestelmää yksinkertaistavat uudistukset ovat sinänsä tarpeen. Erityisesti järjestelmää monimutkaistavat aikaisempien vuosien tuotantoon perustuvat tuet. Selkeämpää olisikin, jos tuet perustuisivat kunkin vuoden tuotantoon eivätkä aikaisempien vuosien tuotantoon. Valiokunta kiinnittääkin uudelleen erityistä huomiota siihen, että historiallisista syistä johtuu myös Suomen Keski-Euroopan maita huomattavasti alhaisempi EU-rahoitteisen tuen taso ja samalla merkittävä tarve kansalliseen tukeen. Jo ennen maamme liittymistä EU:n jäseneksi yhteistä maatalouspolitiikkaa oli muutettu siten, että korkean satotason maille ns. CAP-tuet, jotka ovat EU:n kokonaan rahoittamia tukia maataloustuotteiden alentuneista hinnoista aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseksi, muodostuivat matalan satotason maita korkeammiksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komissio ehdottaa siirtymistä tuotannosta irrotettuun tukeen. Tuotantoon kytkettyä tukea voisi kuitenkin edelleen maksaa rajoitetusti esimerkiksi tilatukiasetuksen artiklan 68 (entinen artikla 69) mukaisesti. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että tilatukimallissa säilyy mahdollisuus tuotantoon sidotun tuen maksamiselle usealla tuotantoalalla. Ilman tuotantoon sidottua tukea on vaarana, että tuotantomotivaatio ja siten myös tuotanto maassamme hiipuu. Ehdotettuun artiklaan tuleekin saada muutoksia. Valiokunta katsoo Suomen kannan mukaisesti, että esitykseen sisältyvää 10 prosentin rajoitetta tilatuen kokonaismäärästä tulee nostaa samoin kuin tuotantosidonnaisten tukien 2,5 prosentin rajoitetta epäsuotuisilla alueilla. Tämän rahoittamiseksi tulee Suomen tilatuen kirjekuoren tukimäärää nostaa. Lisärahoitus voitaisiin ottaa mm. säästyvistä markkinatoimenpiteistä. Jäsenvaltioiden tulee myös tarpeen niin vaatiessa voida muuttaa artiklan 68 alla tekemiään toimenpiteitä. Komission ehdotusta on lisäksi tarkennettava siten, että alueellista tilatukimallia soveltavien jäsenmaiden järjestelmät otetaan paremmin huomioon siirrettäessä tuotantosidonnaisia tukia tilatuen alle. Suomen kannan mukaisesti valiokunta katsoo, että hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin sisältyvä pysyvien laidunten säilyttämisvelvoite ei sovellu Suomen oloihin. Järjestelmä edellyttää työlästä seurantajärjestelmää, ja jos laitumien vähentyminen ylittää 5 prosentin rajan, joudutaan toimeenpanemaan ennakkolupamenettely, mikä on pysyvien laitumien merkitykseen suhteutettuna raskas menettely. Valiokunta katsoo, että hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin lisättäväksi ehdotettujen ojien ja puukujanteiden tulee olla vapaaehtoisesti sovellettavia Suomessa, jossa peltolohkot jo muutoinkin ovat pinta-alaltaan pieniä. Komission ehdotusta suojakaistojen ja muiden vaatimusten lisäämisestä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin tulee myös selvittää. Muutokset eivät saa heikentää nykyisiä mahdollisuuksia ympäristötukisitoumuksiin. Valiokunta korostaa sitä, että ympäristönsuojelun eteen tehtävä työ on tärkeää ja että nykyistä järjestelmää kehittämällä Itämeren ravinnepäästöjä voidaan edelleen vähentää. Maidontuotanto ja naudanlihantuotanto Maitokiintiöjärjestelmä päättyy voimassa olevien säännösten mukaan keväällä 2015 (neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003). Komissio ehdottaa kansallisten maitokiintiöiden kasvattamista asteittain, jotta kiintiöjärjestelmän alasajo tapahtuisi mahdollisimman pehmeästi. Ehdotuksen mukaan kiintiöiden määrää kasvatettaisiin vuosittain yhdellä prosentilla kiintiökausilla 2009/2010 2013/2014 eli yhteensä viiden kiintiökauden aikana. Suomen osalta tämä tarkoittaisi tuotanto-oikeuden lisääntymistä yhteensä noin 125 miljoonalla kilolla. Päätökset muista mahdollisista kiintiöjärjestelmän pehmeään laskuun liittyvistä markkinatoimenpiteistä tehtäisiin komission 30.6.2011 mennessä esittämän raportin perusteella. Valiokunta toteaa, että eri tutkimustulosten perusteella tiedetään, että maitokiintiöt ovat erittäin tehokas keino ylläpitää maidontuotantoa luonnonoloiltaan epäedullisilla korkeiden tuotantokustannusten alueilla, kuten Suomessa. Maitokiintiöiden poistaminen vapauttaisi eri alueiden välisen kilpailun, mikä keskittäisi EU:n maidontuotantoa alueille, joilla maidontuotan- 6
nolla on puolellaan suhteellista etua. Tuotanto keskittyisi nykyistä voimakkaammin luonnonoloiltaan edullisille ja voimaperäisille maidontuotantoalueille Euroopassa. Suomen sisällä kiintiöiden poistaminen keskittäisi maidontuotantoa C-tukialueille, joilla maidontuotannon asema on vahva. Maitokiintiöiden vapauttamisen vaikutuksista tehdyt tutkimukset niin komission toimesta kuin kansallisesti Suomessa osoittavat johdonmukaisesti, että Suomen maidontuotannon suhteellinen asema EU:n maidontuotannossa heikkenee kun tuotantokiintiöitä vapautetaan. Syynä tähän on se, että Suomen pohjoinen sijainti alentaa maitotilojen tuottavuutta, korottaa tuotantokustannuksia ja heikentää tilojen mahdollisuuksia saada yhtä suuria taloudellisia hyötyjä tilakoon kasvattamisesta kuin edullisemmissa oloissa toimivat kilpailijat voivat saada. Maitokiintiöihin pääomittuva korko (economic rent) laskee Suomessa nopeasti nollaan jo ensimmäisten siirtymävuosien aikana, kun kiintiöitä aletaan lisätä. Toisin sanoen maitokiintiöt eivät enää tässä tilanteessa rajoita maidontuotantoa Suomessa. Parasta aikaa havaittava maidontuotannon nopea aleneminen Suomessa antaa myös viitteitä siitä, että kiintiöt käyvät Suomessa merkityksettömiksi nopeasti. EU:n tutkimustulokset poikkeavat kansallisista siten, että EU:n tutkimusten mukaan Suomen maidontuotanto kasvaisi 3,7 prosenttia nykyisestä, joskin suhteellisesti vähemmän kuin koko EU:n tuotanto, jonka kasvu olisi 5 prosenttia. Kansalliset tutkimukset puolestaan osoittavat, että maidontuotannon lasku jatkuu Suomessa, ellei mitään korvaavia toimenpiteitä tehdä tuotantovolyymien ylläpitämiseksi ja ellei rakenneohjelmien tehokkuudesta huolehdita. Eroja tutkimustulosten välille aiheuttaa mm. se, että EU:n tutkimuksissa on jätetty maidontuotantokustannuksista pois viljelijäperheen oma työpanos. Menettelytapa merkitsee sitä, että Suomen kohdalla maidontuotantokustannusten ulkopuolelle on jätetty 92 prosenttia työkustannuksista, kun esimerkiksi Slovakian kohdalla vastaava osuus on 4 prosenttia. Valiokunta korostaakin sitä, että tuotantokustannuksia ja maidon tarjontaa Suomessa koskevassa komission tutkimuksessa tutkimusmenettelyä ja tutkimuksen tulosta on pidettävä harhaisena. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että mikäli kiintiöiden vapauttaminen alentaa maidon tasapainohintaa noin 10 prosenttia, jo 100 150 euron lypsylehmäpalkkio ylläpitäisi maidon tuotantovolyymit Suomessa nykyisellään. Tämä edellyttää, että maidontuotannon annetaan lisääntyä voimakkaimmilla maidontuotantoalueilla (C-tukialueella). Lypsylehmäpalkkion rahoittamiseksi tulee Suomen tilatuen kirjekuoren tukimäärää nostaa. Valiokunta on mainitussa aikaisemmassa lausunnossaan terveystarkastuksesta tuonut esiin, että Suomessa jo 10 prosentin alennus maidon tilityshinnassa leikkaisi maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineiston mukaan laskennallisen keskiarvomaitotilan yrittäjätuloa 20 prosenttia eli lähes 6 000 euroa. Kansallisten tutkimusten mukaan maitotuotteiden hintojen aleneminen 15 prosentilla vähentäisi tuotantoa eniten Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa (AB-tukialueet). Jäljelle jäävä tuotanto keskittyisi nykyisille vahvoille tuotantoalueille Pohjanmaalle ja osin Pohjois-Savoon. Valiokunta painottaakin uudelleen sitä, että Pohjois-Suomessa ainoa ilmastollisesti soveltuva maatalouden tuotantomuoto on korsirehun viljelyyn perustuva maidon- ja lihantuotanto. Maidontuotanto on jo nyt Suomessa laskenut vuodesta 2001 yli kuusi prosenttia eli noin 150 miljoonaa litraa. Maakiintiön alitus tulee kuluvalla kiintiökaudella olemaan samansuuruinen. Valiokunta toteaa, että maitokiintiöjärjestelmä on toiminut Suomessa tarpeellisena turvaverkkona maidontuotannossa. Järjestelmä on taannut tuotannon säilymisen myös korkean kustannustason maassa, tasapainottanut markkinoita sekä ylläpitänyt osaltaan tuottajahintatasoa. Suomalaisten maitotilojen tuotantokustannukset investoinneillakin tiloilla ovat korkeammat kuin vastaavan kokoisilla tiloilla Keski-Euroopassa. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että Suomi ajaa kaikin keinoin kiintiöjärjestelmän säilyttämistä. 7
Mikäli kiintiöjärjestelmästä luopumista ei voida mitenkään yhteisön päätöksenteossa estää, tulee uuteen järjestelmään siirtymisen tapahtua kiintiöiden maltillisella lisäämisellä markkinatilanteen huomioivalla tavalla. Neuvotteluissa ei saa missään tapauksessa myöntyä suurempiin kiintiöiden lisäysmääriin kuin mitä nyt on ehdotettu. Pääpaino neuvotteluissa on asetettava kiintiöistä luopumisesta aiheutuvien kielteisten vaikutusten poistamiseen. Ensisijaisesti näiden toimien rahoittaminen on toteutettava yhteisön varoin. Kielteiset vaikutukset tulee kompensoida tuottajille tavalla, joka on sidottu tuotantoon. Tällaisia keinoja ovat joko litra- tai jo edellä mainittu lypsylehmäpalkkio. Ensisijaisesti tuen tulee korvata epäsuotuisten alueiden kustannushaittaa ja laskennallista hinnan alenemaa, mutta kiintiöihin panostaneiden tilojen tilanne tulee myös ottaa huomioon yhteisön varoin. Valiokunta korostaa sitä, että maamme maidontuotannon elinvoimaisuuden turvaamiseksi yhteisön erityisalueille kohdistaman tuen on oltava tuotantoon sidottua, riittävästi mitoitettua ja pitkäaikaista. Myös mahdollisuudet maaseudun kehittämisohjelmien kautta toteutettaviin toimiin on selvitettävä. Aikaisemman lausuntonsa mukaisesti valiokunta pitää myös välttämättömänä, että kansallisen tuen maksaminen maamme maidontuotannolle mahdollistetaan maamme maakiintiön määrään saakka. Pohjoisen tuen päätöksessä on rajattu maidontuotannon enimmäismääräksi 1 776 765 tonnia, mikä toisaalta on jo nyt rajoittanut maamme nykyisen maakiintiön käyttöä, koska AB-tukialueen alentunutta tuotantoa ei ole voitu korvata kannattavalla tuotannolla C-tukialueella (koska kansallista tukea ei ole ollut mahdollista maksaa). Vuonna 2007 meijerimaitoa tuotettiin maassamme 2 226 000 tonnia. Valiokunta kiinnittää myös uudelleen huomiota siihen, että Suomen maidonjalostuskapasiteetti on rakennettu nykyisille maidontuotantomäärille ja laitokset on sijoitettu tuotantoa vastaavasti. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että koko Suomi katsotaan epäsuotuisaksi alueeksi ja oikeutetuksi oletettua maidon hinnan alenemista vastaavaan kompensaatiotukeen. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että vientitukien ja varastointijärjestelmien säilyttäminen maidon markkinajärjestelmän turvaverkkoina on tärkeää. Tarkistuksessa ei oteta kantaa vientitukijärjestelmään, mutta rasvattoman maitojauheen ja voin varastointijärjestelmiin esitetään heikennyksiä. Vaikka interventioostojen ostokatot ehdotetaan säilytettäviksi nykyisellä tasolla, ollaan ostoissa siirtymässä tarjousmenettelyyn. Tarjousmenettelyn suurimpia haittoja ovat hintatason murenemisen jatkuminen turvaverkon alarajan alapuolelle, tarjousten jättämiselle asetetut aikataulut ja tarjousten läpimenon epävarmuus. Lisäksi voin yksityisen varastoinnin järjestelmässä ehdotetaan siirtymistä vuosittaiseen harkintaan, mikä synnyttää epävarmuutta ja spekulaatioita. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että kyseisistä järjestelmän heikennyksistä luovutaan. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että naudanlihantuotannolle maksettavan tuen irrottaminen tuotannosta alentaisi Suomen naudanlihantuotannon nykyisestä 87 miljoonasta kilosta noin 70 miljoonaan kiloon. Syynä tähän tuotantomäärän laskuun on mm. lypsykarjataloudesta tulevien vasikoiden määrän aleneminen. Erityisesti emolehmistä maksettavan, tuotantosidonnaisen tuen merkitys kotimaisen naudanlihan tarjonnassa on suuri. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kirjelmässä esitetyn Suomen kannan mukaisesti naudanlihantuotannon osalta, että jäsenvaltion tulee voida jatkaa vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä valitsemaansa toimeenpanomallia naudanlihasektorilla. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että sonnipalkkio tulee jatkossakin voida maksaa nykyisen suuruisena tuotantosidonnaisena tukena. Sonni- ja härkäpalkkiojärjestelmä on yksi tärkeimmistä tuotantosidonnaisista tukimuodoista Suomelle. Tuki on välttämätön naudanlihan kannattavalle tuotannolle. Kasvintuotanto Valiokunta toteaa tässäkin yhteydessä, että maatalouspolitiikan markkinoiden hallintavälineet, kuten interventio, yksityisen varastoinnin tukijärjestelmät ja vientituet, ovat tärkeitä äärim- 8
mäisissä ilmasto-olosuhteissa ja EU-alueen äärilaidalla toimivalle maamme elintarviketuotannolle. Valiokunta painottaa sitä, että jatkossakin tulee olla olemassa keinoja, jotka toimivat kriisitilanteissa turvaverkkona ja tasapainottavat markkinoita. Sen vuoksi viljan interventio tulee säilyttää vehnän lisäksi myös muilla viljalajikkeilla. Mahdollisuus yksityisen varastoinnin tukeen tulee samoin säilyttää yhtenä keinona markkinoiden tasapainottamiseksi ja vientitukia tulee voida maksaa niin kauan kuin yhteisön ja maailmanmarkkinahintojen välillä on eroja ja tukien maksaminen on kansainvälisten sopimusten mukaan mahdollista. Valiokunta toteaa, että yhteisön kotieläintuotanto on riippuvainen kolmansista maista tuotavista valkuaiskasveista ja valkuaispitoisesta rehusta. Rehuraaka-aineen hinnat ovat kohonneet voimakkaasti viimeisen vuoden aikana. Vaikka yhteisön tuotannolla ei pystytä tyydyttämään kotieläintuotannon valkuaiskasvien tarvetta, helpottavat kuivattujen rehujen ja valkuaiskasvien tukijärjestelmät osaltaan valkuaiskasvien saatavuutta EU-alueella. Erityisesti valkuaiskasvituotannon tukijärjestelmän tulee jatkua nykyisen muotoisena, jotta kotimaisen valkuaisrehun saatavuus muun muassa luonnonmukaiselle tuotannolle voidaan taata Suomessa. Samoin on välttämätöntä, että nykyinen siementuotannon tukijärjestelmä jatkuu, jotta Suomen erityisiin ilmastoolosuhteisiin soveltuvan siemenen saanti voidaan turvata. Erityisesti timotein siementuotantotuen jatkuminen on varmistettava, koska timotei on maamme päänurmikasvi. Valiokunta korostaa sitä, että tärkkelysperunaa koskevien ehdotusten hyväksyminen olisi kohtalokasta suomalaiselle tärkkelystuotannolle. Mikäli tärkkelysperunan kiintiöjärjestelmä lakkautetaan ja tuki irrotetaan tuotannosta, alan tuotanto loppuu Suomesta. Ilman erityisjärjestelyjä sokeriuudistuksen kaltainen tilanne toistuisi siten tärkkelystuotannossa. Valiokunta painottaakin sitä, että tuotantoon sidotun tuen maksaminen on välttämätöntä, jotta perunatärkkelyksen tuotannon jatkuminen maassamme voidaan turvata. Muut ehdotukset Komissio ehdottaa suorien tukien leikkausta ja maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamista (ns. modulaatio). Valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn Suomen kantaan, jossa on katsottu muun ohella, että komission esitys pakollisen modulaation lisäämisestä kahdeksalla prosentilla vaikuttaa liian korkealta. Sinänsä on tarpeen vastata uusiin haasteisiin (muun ohella ilmastonmuutos, bioenergia ja vesien hoito) maaseudun kehittämispolitiikan avulla. Uusiin haasteisiin vastaaminen on toteutettava ensisijaisesti kannustimien avulla (kehittämistoimenpiteet) eikä pakollisten vaatimusten (täydentävät ehdot) kautta. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteisön yhtenäisiin riskienhallintatoimiin suhtaudutaan varauksellisesti. Ensisijaisesti toimenpiteet on toteutettava vapaaehtoisuuden pohjalta jäsenmaiden tarpeiden näkökulmasta. Esimerkiksi eläintautiriskien osalta pohjoismainen toimintatapa on ollut ennaltaehkäisyyn panostaminen. Eräissä maissa tältä osin on sen sijaan haluttu panostaa jälkikäteistoimiin (rokotusohjelmat). Yhteisön laajuiset yhtenäiset toimenpiteet eivät siten näissä kysymyksissä muodostuisi toimiviksi kaikissa jäsenmaissa. Toisaalta valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa otetaan huomioon yhä lisääntyvät sääriskit ja kaupan kansainvälistymisestä aiheutuvat markkinariskit. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä esitettyä ja erityisesti sitä, ettei "terveystarkastus" saa johtaa sellaisiin laajakantoisiin uudistuksiin, jotka kyseenalaistavat maamme tyypillisten ja perinteisten tuotannonalojen toimintaedellytykset, sekä sitä, että Suomen tavoitteena tulee olla yhteisön maitokiintiöjärjestelmän säilyttäminen. Tilanteessa, jossa yhteisö olisi kuitenkin poistamassa maidontuotannon kiintiöjärjestelmää, 9
on ehdottoman välttämätöntä varmistaa maamme maidontuotannon turvaavat lisätukitoimenpiteet. Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Pertti Hemmilä /kok Susanna Haapoja /kesk Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Petri Pihlajaniemi /kok Erkki Pulliainen /vihr Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 10
ERIÄVÄ MIELIPIDE Lausunnon ponnessa olisi tullut todeta: Huomattavasti "terveystarkastus" -nimeään ja vaikutuksiaan laajemman maatalousreformin kautta ei tule toteuttaa sellaisia uudistuksia, jotka vaarantavat maamme tyypillisten ja perinteisten tuotannonalojen toimintaedellytykset. Suomen ehdoton lähtökohta on yhteisön markkinajärjestelmän säilyttäminen. Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2008 Kari Rajamäki /sd Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Pentti Oinonen /ps Katja Taimela /sd 11