Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 13/2010 vp Valtioneuvoston selvitys maidon korkean tason työryhmästä, ryhmän suosituksista maitoalan tulevaksi politiikaksi ja Suomen kannoista Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 2 päivänä heinäkuuta 2010 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen maidon korkean tason työryhmästä, ryhmän suosituksista maitoalan tulevaksi politiikaksi ja Suomen kannoista (E 57/2010 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Petri Koskela, maa- ja metsätalousministeriö - edunvalvontajohtaja Riitta Brandt, Valio Oy - maitoasiamies Sami Kilpeläinen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry - toiminnanjohtaja Jonas Laxåback, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Maaseutuvirasto MAVI Elintarviketeollisuusliitto ry. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus EU:n maatalouskomissaari Mariann Fischer- Boel asetti korkean tason maitotyöryhmän lokakuussa Korkean tason työryhmän (jäljempänä "KTT") tavoitteena oli keskustella maitoalan keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyistä ottaen huomioon sen, että maitokiintiöt lakkaavat 1. päivänä huhtikuuta Toimeksiantona oli vähentää maitoalan hintaheilahteluja ja löytää keinoja, joilla maidontuottajat voivat järjestäytyä nykyistä paremmalla tavalla kohentaakseen asemaansa elintarvikeketjussa. Pääasiassa jäsenmaiden valtiosihteereistä koostunut ryhmä on kokoontunut 10 kertaa lokakuun 2009 ja kesäkuun 2010 välisenä aikana. KTT käsitteli kokouksissaan seuraavia kysymyksiä: 1) Maitoalan sopimussuhteet 2) Tuottajien neuvotteluvoima elintarvikeketjussa 3) Maitotuotteiden hintojen läpinäkyvyys elintarvikeketjussa 4) Nykyisten markkinainstrumenttien sopivuus 5) Maitoalan futuurit 6) EU:n ulkopuolisten maiden järjestelmät maitoalalla 7) Tuoteinformaatio sekä maitotuotteiden merkintäasiat 8) Tuotantokustannukset ja innovaatio. E 57/2010 vp Versio 2.0

2 Työnsä päätyttyä KTT antoi myös suosituksia. Valtioneuvoston kanta Suomi kannattaa korkean tason työryhmän esitystä maidontuottajien ja meijerien välisten sopimussuhteiden kehittämisestä. Sopimusten yksityiskohtien tulee kuitenkin olla osapuolten vapaasti sovittavissa. Suomi on työryhmän kanssa yhtä mieltä siitä, että tuottajien asema elintarvikeketjussa on heikko. Vahvasti keskittyneeseen kauppaan ja jalostusportaaseen verrattuna yksittäinen tuottaja ei voi valvoa tehokkaasti etujaan. Sen sijaan tuottajaorganisaatio, joka edustaa yhteisesti kaikkia maidontuottajia, toimisi uskottavana neuvotteluosapuolena. Suomi suhtautuu avoimesti komission mahdolliseen lainsäädäntöehdotukseen asiasta ja ottaa kantaa sen yksityiskohtiin sen jälkeen, kun komission ehdotukset ovat saatavilla. Mitä tulee toimialaorganisaatioon, Suomi kannattaa komission lisäselvityksiä siitä, miten toimialaorganisaatiojärjestelmä voitaisiin laajentaa maitoalalle ottaen huomioon kilpailunäkökohdat. Tällä hetkellä järjestely on jo käytössä muun muassa hedelmien ja vihannesten sekä viinin osalta. Markkinatoimien osalta Suomi suhtautuu avoimesti komission lisäselvityksiin siitä, löytyykö maailmankauppajärjestö WTO:n kanssa yhteensopivia uusia tukimuotoja, joita voitaisiin ottaa käyttöön maatalouspolitiikan vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä. Merkintäasioissa Suomi suhtautuu tiukasti maitoalan aitojen tuotteiden kanssa kilpaileviin imitaatiotuotteisiin. Alkuperämerkintöjen osalta Suomi kannattaa maidon alkuperämaan merkintää perusmaitotuotteissa. Alkuperämerkinnän puuttuminen johtaa siihen, että raaka-aineet voivat olla peräisin useasta eri lähteestä eikä kuluttaja pysty halutessaan selvittämään alkuperää. Elintarvikkeiden hintaseurannasta ja tutkimuksen kehittämisestä Suomi on yhtä mieltä korkean tason työryhmän kanssa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että korkean tason työryhmän suosituksissa on kaksi Suomen maitoalan kannalta keskeistä asiaa: yhtäältä sopimustuotannon kehittäminen ja toisaalta viljelijöiden neuvotteluvoiman lisääminen Valiokunta toteaa, että maitoketjun keskinäisen yhteistyön parantaminen on eräs keino lisätä EU:n maitomarkkinoiden vakautta, kun maitokiintiöt poistuvat vuonna Maitokiintiöiden tilalle tulee kuitenkin myös luoda niitä korvaava, tuotantoa ja kulutusta tasaava hallinnollinen järjestelmä. Valiokunta on lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta MmVL 7/2010 vp E 30/2010 vp) todennut, että erityisen herkille tuotteille, kuten maidolle, on luotava kiintiöjärjestelmää vastaava uudenlainen sääntelykehikko, jolla tuotannon tasapaino ja siten markkinoilta saatava kohtuullinen tuottajahinta voidaan turvata. Ellei näin tehdä, EU:n päätös maitokiintiöjärjestelmän alasajosta heikentää oleellisella tavalla Suomen maidontuotannon toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Valiokunta painottaa tässäkin yhteydessä sitä, että kiintiöiden poistuessa maitoala tarvitsee tulevaisuudessakin sääntelyä/tuotantomäärien ohjausta. Ensisijaista on edelleen EU:n kollektiivinen ja sitova tuotantomäärien rajoittaminen jäsenmaissa. Toissijaisesti on luotava malli, jolla toimiala itse säätelee tuotantomääriä ja tuolloin on myös kilpailulainsäädäntöä muutettava siten, että se mahdollistaa riittävät joustot maitoalalla. Valiokunta toteaa, että tuottajien ei ole mahdollista sopeuttaa tuotantoa tukipolitiikan ehtoihin tai markkinoihin ilman kaikkia sitovaa ohjausjärjestelmää, siis kiintiöitä tai vastaavalla tavalla organisoitua sopimusmallia. Pelkästään 2

3 osuuskuntien toimilla tätä ei voida myöskään toteuttaa, sillä osuuskuntien on otettava huomioon myös kilpailijoiden toiminta markkinoilla. EU:ssa tarvitaan maitoalan sääntelyä, jotta voidaan toimia markkinoiden hallitsemiseksi ja ennakoimiseksi niin, että tuotteiden määrällinen ja laadullinen tarjonta vastaa niiden kysyntää. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kaikki asiantuntijat ja myös korkean tason maitoryhmä ovat yhtä mieltä siitä, että vakautusta tarvitaan, muuten maidon ylituotanto romahduttaa hinnat EU:ssa. Maitoketjun keskinäistä yhteistyötä ja maitoalan sopimustuotantomallia onkin kehitettävä työryhmän suositusten mukaisesti. Sopimustuotantomalli tarkoittaisi sitä, että tuottajat ja meijerit sopisivat etukäteen maidon toimitusmääristä. Sopimusten kautta viljelijän tulonmuodostuksesta tulisi ennakoitavampaa, ja niillä vältettäisiin nopeita hintamuutoksia. Sopimukset antaisivat myös mahdollisuuden rajoittaa tuotantoa niin, että perushinta kattaisi tietyn osan tuotannosta ja perusmäärän ylittävä maito hinnoiteltaisiin muuttuvien markkinatilanteiden mukaisesti. Sopimuksia kehitettäisiin siten, että komissio laatisi mallisopimukset meijerien ja tuottajien välille. Nykyisistä sopimuksista poiketen nämä sopimukset kattaisivat myös maidon toimitusmäärät. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että Suomessa näistä määristä ei ole koskaan aikaisemmin sovittu etukäteen vaan kaikki toimitettu maito on otettu vastaan. Valiokunta pitää myös tärkeinä työryhmän raportissa ehdotettuja toimia, joilla viljelijöiden neuvotteluvoimaa elintarvikeketjussa pyritään lisäämään. Tuottajien edustajat saisivat oikeuden neuvotella kaikkien tuottajien puolesta maidon hinnasta keskitetysti käytävissä hintaneuvotteluissa. Lisäksi tuottajien neuvotteluvoimaa lisättäisiin vahvistamalla tuottaja- ja toimialaorganisaatioita. Valiokunta pitää välttämättömänä, että maidontuotannon kansallisen tuen maksujärjestelmää jatketaan joustavasti nykyisen kiintiöjärjestelmän päättyessä vuonna On selvitettävä, voidaanko tuleva maksumenetelmä perustaa esimerkiksi aikaisempiin tilakohtaisiin tuotantokiintiöihin. Tärkeää on, että kiintiöitä voidaan tilakohtaisesti siirtää, kuten tälläkin hetkellä. Asian valmistelu tulee aloittaa välittömästi, sillä tuottajat tarvitsevat mahdollisimman nopeasti varmuuden tulevien vuosien maksujärjestelmästä. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että maidontuotannon kasvu, joka ylittää pohjoisen tuen rajoitteen, voi jatkua myös tulevaisuudessa. Vapaasti jatkuessaan liiallinen tuotannon kasvu vaarantaa liittymissopimuksen 141/142-artiklojen mukaisen tuotantotuen maksamisen Suomessa. Sen vuoksi liiallisen tuotannon estämiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelu esimerkiksi edellä todettuun sopimusmenettelyyn perustuen on aloitettava pikaisesti, jotta ne voidaan tarvittaessa ottaa heti käyttöön. Valtioneuvoston kannasta käy ilmi, että markkinatoimenpiteiden osalta Suomi suhtautuu avoimesti komission lisäselvityksiin siitä, löytyykö maailmankauppajärjestö WTO:n kanssa yhteensopivia uusia tukimuotoja, joita voitaisiin ottaa käyttöön maatalouspolitiikan vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee selkeästi tuoda esille tarve uusien tukimuotojen käyttöön ottamiseen maitokiintiöjärjestelmän poistuessa. Mikäli uutta tehokasta tuotannon ohjausjärjestelmää ei kyetä luomaan, kiintiöiden lakkautuminen johtaa edellä todetun mukaisesti tuottajahintojen alenemiseen ja maidontuotannon kannattavuuden heikkenemiseen. Suomessa maitokiintiöillä on ollut keskeinen merkitys maitomarkkinoiden säätelijänä. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo, että merkintäasioissa tulee suhtautua tiukasti maitoalan aitojen tuotteiden kanssa kilpaileviin imitaatiotuotteisiin. Valiokunta painottaa sitä, että näiden tuotteiden merkinnät ovat kuluttajia harhaanjohtavia eikä niitä tule hyväksyä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että maidon alkuperämaa merkitään perusmaitotuotteisiin. 3

4 Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2010 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. Jari Leppä /kesk Pertti Hemmilä /kok Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r Klaus Pentti /kesk Petri Pihlajaniemi /kok Erkki Pulliainen /vihr Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. 4

5 ERIÄVÄ MIELIPIDE Perustelut EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (cap) ei perustu oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen eri maiden ja tuotantosuuntien kohteluun. EU:n maatalouspolitiikassa on mm. jatkettu korkeampien tukien suuntaamista Keski-Euroopan hyville viljelysalueille. Suomi piti EU-jäsenyyden reunaehdoissaan ja myöhemmin agenda linjauksessaan keskeisenä kynnyskysymyksenä työvaltaisen kotieläintuotannon jatkuvuuden varmistamista. Suomi otti sen kannan aikoinaan, että nimenomaan kansalliset maitokiintiöt ovat estäneet tuotannon valumisen Keski-Euroopan suuriin maatalousmaihin ja vakauttaneet maitomarkkinoita. Kansallisten maitokiintiöiden merkitys on nimenomaan tukea vaikeampien tuotantoalueiden maidontuotantoa. Koska EU:n linjaukset maitokiintiöjärjestelmän alasajosta heikentävät oleellisella tavalla Suomen maidontuotannon, maaseudun perustuotantorakenteen, toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa, olisi Suomen ehdottomasti pitänyt voimakkaammin esittää tästä vastalauseensa sekä edellyttää asian käsittelyä Eurooppa neuvosto -tasolla, jossa aikoinaan pääministeri Paavo Lipposen johdolla kirjattiin mm. selkeät kannat poikkeuksellisten tuotanto-olosuhteiden huomioon ottamisesta ja maatalouden turvaamisesta mm. Suomen tuotanto-olosuhteissa. Yhteisen maatalouspolitiikan oikeutus voi syntyä vain yhtenäisistä ja kestävistä ja oikeudenmukaisista periaatteista. Osittainen kansallistaminen turvaisi suomalaisen kotieläin- ja maidontuotannon säilymisen huomattavasti paremmin. Suomen hallitus on härkäpäisesti kieltäytynyt tunnustamasta sitä, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan linjaukset ovat murentamassa suomalaisen perustuotannon ja kotieläintuotannon jatkuvuutta. Euroopan sosialidemokraattien linjaus maataloustukien suuntaamisessa on tukien yksinkertaistaminen, ylärajan asettaminen tuelle, pien- ja perhetilallisten toimeentulon turvaaminen, tukien läpinäkyvyys ja kontrolli ja se, että jäsenmaiden omat tukijärjestelmät täydentävät esimerkiksi poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden tuomia haittoja niitä kompensoiden. Suomen kansallisen edun varmistaminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä niiden kanssa, jotka tukevat meidän tapaan heikkojen tuotanto-olosuhteiden ja perheviljelmien tulevaisuutta. Hallitus ei ole ryhtynyt myöskään työvaltaisen maitotalouden kannalta välttämättömiin toimiin mm. maitokiintiöiden ja tuotantokustannusten alentamiseksi poistamalla mm. näennäisviljelyyn, peltoalaan liittyviä tukia, jotka ovat nostaneet lisämaan hinnan nuorten tuottajien tilanteessa kohtuuttomaksi. Kotimaisten tuotantokustannusten korkeuteen on vaikuttanut ennen EU:ta Ahon hallituksen aikana luotu kiintiöiden vapaakauppa, josta on muodostunut, myös silloin SDP:n varoittamalla tavalla, luopujien extrabonus-järjestelmä ja nuorten tuottajien kohtuuttomat lähtökustannukset. Samoin välttämättömän lisämaan, peltomaan hankinta on tullut näennäisviljelyn ja niin sanottujen roikkujien takia taloudellisesti ja tilan ja peltomaan kehittämisen kannalta erityisen vaikeaksi kotieläin- ja maitotalouden puolella. Maatilojen vaikeutuneeseen taloudelliseen tilanteeseen on puutttunut myös Maaseudun Tulevaisuus pääkirjoituksessaan Kirjoituksessa todetaan, että mm. "Etelä-Karjalan Osuuspankin rahoituspäällikön Antti Tammisen mukaan tämän kesän uusi ilmiö ovat talousvaikeuksiin joutuneet maitotilat". Samassa pääkirjoituksessa kerrotaan myös varpaisjärveläisistä maidontuottajista, jotka joutuvat turvautumaan kulutusluottoon: "huolimatta siitä, että tilan maitomäärä on lisääntynyt vuodessa lähes viidenneksen, liikevaihto on samaan aikaan laskenut. Miten tällaisessa tilanteessa pystytään investoinnit maksamaan?". 5

6 Mielipide Edellä olevan perusteella esitämme, että Suomi selvästi vaatii kansallisten maitokiintiöiden palauttamista ja asian käsittelyä tarvittaessa Eurooppa neuvosto -tasolla, että selvitetään EU:n maatalouspolitiikan osittainen kansallinen toteuttaminen ja että Suomen hallituksen on ryhdyttävä kansallisiin toimiin kotieläin- ja maitotalouden tuotantoedellysten vahvistamiseksi ja mm. taloudellisesti kohtuuhintaisen lisämaan saannin varmistamiseksi. Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2010 Kari Rajamäki /sd Esa Lahtela /sd 6