LAPSEN OSALLISUUS LASTENSUOJELUTAR- PEEN SELVITYKSESSÄ

LAPSEN OSALLISUUS LASTENSUOJELUTAR- PEEN SELVITYKSESSÄ Riitta Kosonen Opinnäytetyö, kevät 2011 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Riitta Kosonen. Lapsen osallisuus lastensuojelutarpeen selvityksessä. Helsinki kevät 2011, 60 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä siitä, miten he näkevät lasten osallisuuden lastensuojelutarpeen selvityksessä. Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaisia ovat lapsen kokemukset kuulluksi tulemisesta lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa? Millaisiksi lapset kokevat vaikutusmahdollisuutensa lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa? Miten vanhemmat näkevät, ovatko heidän lapsensa tulleet kuulluiksi lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa? Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Nurmijärven kunnan lastensuojelun kanssa. Teoriaosuus käsittelee lapsen osallisuuden käsitettä lastensuojelussa. Aineisto tutkimukseen kerättiin palautelomakkeella. Palautelomake jaettiin lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenvetotapaamisissa. Kysely oli puolistrukturoitu. Tutkimukseen osallistui seitsemän perhettä, joista 14 lasta ja 13 heidän vanhempaansa täytti palautelomakkeen. Koska tutkimuksen aineisto on varsin pieni, seitsemää perhettä koskeva lomakekysely, saatuja tuloksia ei voida yleistää suurempaan joukkoon. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleensä ottaen lastensuojelutarpeen selvitykseen osallistuneet lapset ja heidän vanhempansa olivat tyytyväisiä lastensuojelutarpeen selitysprosessiin. Perheen jäsenten mielestä heidän ajatuksiaan ja toiveitaan kuunneltiin. Tapaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa sujuivat perheiden mielestä hyvin. Tutkimuksessa mukana olleiden lasten mielestä työntekijät ymmärsivät vaihtelevasti, mitä apua lapsi itse ja hänen perheensä tarvitsevat. Lastensuojelutarpeen selvityksen laajuus vaihtelee yhdestä tapaamisesta laajoihin useampaan koko perhettä koskeviin tapaamisiin. Laajoissa lastensuojelutarpeen selvityksissä systemaattinen palautejärjestelmän käyttäminen on yksinkertaista. Selvityksen jälkeen pienellä puolistrukturoidulla haastattelulla saadaan selville perheen lapsilta, ovatko he prosessin aikana tulleet kuulluiksi, miten he ovat voineet vaikuttaa omiin asioihinsa ja miten lapsi näkee, onko asiakkuuden aikana tapahtunut muutosta heidän omassa elämässään. Näin lastensuojelun työntekijät voivat halutessaan arvioida omaa työtään ja luoda jatkuvaa vakiintunutta palautejärjestelmää. Asiasanat: lastensuojelu, osallisuus, osallistuminen, selvitys

ABSTRACT Kosonen Riitta Examining the Need for Child Welfare: Child Inclusion 60 p., 3 appendices, Language: Finnish. Helsinki, Spring 2011. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of the study was to investigate children's and their parents' views on how they see child participation in the assessment of the need for child welfare. The study focused on what experiences children had of being heard in the process of assessing the need for child welfare, what opportunities to influence the process of assessing the need for child welfare children felt they had, and how parents saw their children having been heard in the process of assessing the need for child welfare. The study was conducted in partnership with the Nurmijärvi municipality child welfare. The theory part deals with the concept of child participation in child welfare. The data for the study was collected using an evaluation form. The evaluation form was handed out during meetings in the assessment of the need for child welfare. The survey was half-structured. Seven families took part in the study. From these families, 14 children and 13 of their parents filled in the evaluation form. The sample being fairly small, a questionnaire handed out to seven families, the results acquired cannot be generalized to a larger group. The results of the study showed that in general, the children and their parents taking part in the process of assessing the need for child welfare were satisfied with the assessment process of the need for child welfare. The family members felt that their thoughts and wishes were heard. They felt that the meetings with child welfare employees went well. According to the children taking part in the study, the employees understood to a varying degree what help the child him- or herself and the child's family were in need of. The extent of the assessment of the need for child welfare varies from one meeting to a number of extensive meetings for the whole family. In extensive assessments of the need for child welfare the use of a systematic evaluation system is straightforward. Therefore, after the assessment, a small halfstructured interview could be used to find out from the children in the family if they have been heard during the process, to what extent they have been able to influence matters concerning themselves and if the child thinks there has been any change in his or her own life during the time of service use. This would give child welfare employees the possibility, should they want, to evaluate their own work and create a continuous established evaluation system. Keywords: child welfare, inclusion, assessment

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 LASTENSUOJELU... 7 2.1 Lasten suojelu... 7 2.2 Ehkäisevä lastensuojelu... 9 2.3 Lapsi ja perhekohtainen lastensuojelu... 10 2.4 Lastensuojeluasian vireilletulo... 11 2.4.1 Lastensuojeluilmoitus... 11 2.4.2 Hakemus tai pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi... 12 2.4.3 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus... 13 2.5 Lastensuojelutarpeen selvitys... 14 2.5.1 Lastensuojeluasian vireilletulo ja asiakkuuden alkaminen... 14 2.5.2 Lastensuojelutarpeen selvitys... 15 3 LAPSEN OSALLISUUS... 17 3.1 Lapsen mielipiteen selvittäminen... 17 3.2 Osallisuus ja osallistuminen... 18 3.3 Lapsen osallisuus lastensuojelussa... 20 4 NURMIJÄRVEN KUNTA LASTENSUOJELUN TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ.. 22 4.1 Nurmijärven kunta... 22 4.2 Avoin varhainen yhteistyö... 22 4.3 Ehkäisevä lastensuojelu Nurmijärvellä... 24 4.4 Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu Nurmijärvellä... 25 4.4.1 Lastensuojelutarpeen selvityksen prosessi Nurmijärvellä... 25 4.4.2 Lastensuojeluasian vireilletulo... 26 4.4.3 Lastensuojeluasian selvitysvaihe... 27 4.4.4 Lastensuojeluasian yhteenveto... 29 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 31 5.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusmenetelmä... 31 5.2 Aineiston keruu... 32 5.3 Aineiston analyysi... 36

6 TUTKIMUSTEN TULOKSET... 38 6.1 Lapsia kuunnellaan... 38 6.2 Lapsia tuetaan mielipiteiden ilmaisemisessa... 39 6.3 Lapsen näkemykset otetaan huomioon... 40 7 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS... 44 8 JOHTOPÄÄTÖKSET, POHDINTAA JA KEHITTÄMISIDEOITA... 46 LÄHTEET... 53 LIITE 1: Vanhempien suostumuslupa... 56 LIITE 2: Palautelomake / Lapset... 57 LIITE 3: Palautelomake / Vanhemmat... 59

1 JOHDANTO Lastensuojelun lakisääteinen ja moraalinen velvollisuus on lasta koskevissa asioissa ja tilanteissa toimia lapsen edun mukaisesti. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 117). Lastensuojelulaissa (417/2007) painotetaan lapsen edun huomioimista viranomaisen kaikissa toimenpiteissä. Laki korostaa lapsen oikeutta osallistumiseen ja erityiseen suojeluun sekä julkisen vallan velvollisuutta varata riittävät voimavarat perheelle ja lapsen palveluja järjestettäessä. (Räty 2010, 1.) Lapsen osallisuudessa on kyse siitä, miten lapsi voi itse osallistua määrittämään, toteuttamaan ja arvioimaan työtä, jota tehdään hänen etunsa turvaamiseksi. Lapsen oikeus osallisuuteen on säädetty sekä kansallisilla että kansainvälisillä lailla ja sopimuksilla. Oikeus osallisuuteen on myös aivan pienillä lapsilla. Erityisesti aikuisen rooli osallisuuden edellytysten luojana korostuu. On tärkeää lapsen kannalta, että lapsella on tilaa sekä fyysisesti että henkisesti ja hänellä on mahdollisuus olla turvallisesti läsnä häntä itseään koskevissa asioissa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 117 119.) Lastensuojelulaki määrittää lastensuojelun avohuollon prosessin aikaisempaa tarkemmin. Nurmijärven kunnassa oli vuosina 2007 2008 kehitetty uuden lastensuojelulain vaatimukset täyttävä malli lastensuojelutarpeen selvittämiseen ja lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen. Vuonna 2009 jatkettiin lastensuojelutarpeen selvityksen ja alkuarvioinnin kehittämistä sekä työkäytäntöjen hiomista ammattiryhmittäin käytännön työssä saatujen kokemusten perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten ja heidän vanhempiensa mielipiteitä siitä, miten he näkevät lasten osallisuuden lastensuojelutarpeen selvityksessä. Tutkin, ovatko lapset kokeneet lastensuojelutarpeen selvittelyn aikana tulleensa kuulluiksi ja kohdatuiksi. Pyrin saamaan vastaukset tutkimuskysymyksiin selvittämällä, millaisia kokemuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia lapsilla on lastensuojelutarpeen prosessin suhteen. Tavoitteenani oli saada mahdollisimman paljon uutta tietoa aiheesta ja osallistua lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämiseen.

7 2 LASTENSUOJELU 2.1 Lasten suojelu Lasten suojelun lähtökohta on kansainvälisesti tunnetuissa lasten oikeuksissa. Useissa kymmenissä eri säädöksissä säädetään lasten suojelua ja kussakin aina hieman eri tavoin aina sen mukaan, mihin suojelu kohdistuu. Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa lasten oikeuksista on mainittu toistakymmentä lasten suojelua koskevaa osa-aluetta. Niillä on tarkat vastineensa Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Niissä kaikissa tähdätään alle 18- vuotiaiden erityiseen suojeluun. (Mahkonen 2008, 58.) Lapsen kansainvälisiä oikeuksia ovat muun muassa etusija erityiseen suojeluun, oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön sekä tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen. (Taskinen 2008, 10). Kaikille lapsille lasten suojelun kohteena on edistää heidän hyvinvointiaan, kehittää palveluja kasvatuksen tukemiseksi ja toteuttaa lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Lasten suojelu edellyttää palvelujärjestelmän kehittämistä lasten ja lapsiperheiden perus- ja erityispalveluiden eri sektoreilla ja sektorirajat ylittäviä yhteispalvelumuotoja. Tarvitaan myös palvelujen sisällöllistä kehittämistä kasvatuksen tukemiseksi ja lapsen kehityksen turvaamiseksi. (Taskinen 2008, 10.) Uusi lastensuojelulaki (417/2007) tuli voimaan 1.1.2008. Kyseessä oli lastensuojelulain kokonaisuudistus, joka rakentui aikaisemman lain pohjalle. Lainsäädännön uudistamisen tavoitteena on ollut puuttua ongelmiin varhaisemmassa vaiheessa, parantaa lapsen ja vanhemman oikeusturvaa, tehostaa ja parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä, tehdä lastensuojelun asiakasprosessi selkeämmäksi ja näkyvämmäksi ja huolehtia lastensuojelun resursseista. (Kananoja, Lähteinen, Marjamäki, Laiho, Sarvimäki, Karjalainen & Seppänen 2007, 133.) Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suoje-

8 luun. Lastensuojelun tehtävänä on edistää lasten hyvinvointia vaikuttamalla kasvuoloihin, ja kehittää ä palveluja kasvatuksen tukemiseksi ongelmia ehkäiseja perhekohtainen lastensuojelu perheen tukemisessa. västi sekä turvata lapsi- (Bardy 2009, 39.) Kuviossa 1 kuvataan lasten suojelun kokonaisuutta. Peruspalveluissa kas- vuoloihin vaikuttaminen ja lapsen sekä hänen huoltajiensa tukeminen ovat ennaltaehkäisevää lastensuojelua (Taskinen 2008, 10). Tässä opinnäytetyössä keskitytään lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun ja siinä erityisesti lasten- suojelutarpeen selvitykseen. Kuvio 1. (Taskinen 2008, 13)

9 2.2 Ehkäisevä lastensuojelu Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lapsen kasvu, kehitys ja hyvinvointi sekä tuetaan myös vanhemmuutta. Lastensuojelulain (417/2007) mukaan ehkäisevää lastensuojelua järjestetään kunnan peruspalvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvolassa, muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä. Ehkäisevän lastensuojelun järjestäminen ei edellytä, että lapsi tai perhe olisi lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaana. (Räty 2010, 20.) Lasten hyvinvointia vahvistavat peruspalvelut muodostavat siten ehkäisevän lastensuojelun toimintakokonaisuuden. Kaikkea normaalipalvelujen tarjoamaa erityistä tukea ja kohdennettua toimintaa voidaan sisällyttää ehkäisevän lastensuojelun piiriin. (Heino 2009, 72.) Lapsen ollessa lastensuojelun asiakkaana, saa hän samoja palveluja kuin ehkäisevän lastensuojelun asiakkaat, mutta tällöin annettava tuki tai erityinen tuki perustuu lastensuojelun asiakassuunnitelmaan. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011). Ehkäisevän lastensuojelun korostamisen taustalla on huoli kasvavista lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakasmääristä (Heinonen & Sinko 2009, 19). Lastensuojelulaissa ennalta ehkäisevän lastensuojelun tarkoituksena on korostaa varhaisen puuttumisen merkitystä lasten ja perheen tilanteen selvittelyissä sekä korostaa kunnan velvollisuutta järjestää erityistä tukea lasten vanhemmille. (Räty 2008, 33.) Lastensuojelun tarvetta voidaan vähentää havaitsemalla varhain lasten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvät ongelmatilanteet sekä tarjoamalla jo peruspalveluissa perheille varhaista tukea niistä selviytymiseksi (Sosiaaliportti 2010). Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi on kuntien peruspalveluissa pitkään tehty laaja-alaista ja monipuolista edistämistyötä. Käsite ehkäisevä lastensuojelu tuo entistä selkeämmin esiin, että lasten suojeleminen ja lapsen edun huomioon ottaminen on kaikkien toimijoiden yhteinen asia. Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun toteuttamista ja resurssitarpeita tulee arvioida kuntatasolla toteutettavassa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa. Suunnitelmaa laadittaessa kunnissa joudutaan entistä systemaattisemmin arvioimaan peruspalveluiden mahdollisuuksia toteuttaa ehkäisevää työtä samoin kuin laajaa lastensuoje-

10 lun kokonaisuutta. Näin pystytään lastensuojelun palveluissa paikantamaan puutteet ja kehittämiskohdat. Perusteena on, että palvelujärjestelmän tulee mukautua kuntalaisen ja asiakkaan tarpeisiin eikä asiakkaan palvelujärjestelmien tarpeisiin. (Heinonen & Sinko 2009, 20.) 2.3 Lapsi ja perhekohtainen lastensuojelu Ehkäisevän lastensuojelun lisäksi lastensuojelulaki velvoittaa kuntia järjestämään lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on lapsen vanhemmilla tai huoltajilla. Lastensuojelulaki korostaa myös lapsen oikeutta saada hyvää hoitoa ja huolenpitoa vanhemmiltaan. Lapsen vanhemmilla on oikeus määrätä, miten lapsen kasvatus ja välitön hoito ja huolenpito kulloinkin järjestetään. Kun viranomainen puuttuu perheen yksityisyyteen tai järjestää lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia, niin vanhemmille kuuluu kuitenkin ensisijainen velvollisuus ja oikeus päättää lapsen hyvinvointiin ja kasvatukseen liittyvistä seikoista. Tämä asia on aina huomioitava riittävällä tavalla viranomaisen päätöksenteossa. Eri viranomaisilla on vastuu ja velvollisuus tukea vanhempia ja lapsen huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Viranomaisen on pyrittävä oma-aloitteisesti tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja hänen perheensä avuntarpeesta riippuen lastensuojelun piiriin. Viranomaisilla on velvollisuus tukea perhettä riittävän varhain sen ongelmissa. (Räty 2008, 18.) Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Lisäksi lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on myös lapselle ja perheelle järjestettävä sosiaalityö. (Räty 2008, 19 20.)

11 2.4 Lastensuojeluasian vireilletulo 2.4.1 Lastensuojeluilmoitus Turvattomat lapset ovat aina olleet lastensuojelun kohteena. Turvattomuuden syyt ovat eri aikoina vaihdelleet. Tänä päivänä puhumme lasten pahoinvoinnista tai heidän laiminlyönnistään, joka ilmenee monenlaisena turvattomuuden kokemuksena, oireiluna ja ongelmina. (Kananoja ym. 2007, 136.) Kuka tahansa, joka havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi on lapsen tai nuoren lastensuojelun tarve syytä selvittää, on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoitus (Sosiaaliportti 2009). Ilmoituksen syynä voi olla esimerkiksi lapsen tarpeiden laiminlyönti, lapsen heitteillejättö, lapsen pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö taikka niiden epäily tai uhka. Ilmoituksen aiheena saattaa olla myös se, että lapsen hoidossa tai huolenpidossa havaitaan muutoin puutteita tai osaamattomuutta, joka vaarantaa lapsen hyvinvointia. (Taskinen 2008, 30.) Uudessa lastensuojelulaissa on lastensuojeluilmoituksen tekemistä madallettu ja samalla on selvennetty sitä, missä tilanteessa velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen syntyy. Lastensuojeluilmoituksen ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palvelussa olevat henkilöt. (Räty 2008, 144). Vuoden 2008 alussa voimaan astuneeseen lakiin tehtiin muutoksia, jotka tulivat voimaan 1.3.2010. Tässä lain uudistuksessa mm. lastensuojeluilmoitusvelvollisten piiriä laajennettiin. Uudistuksen ilmoitusvelvollisten piiriin tulivat Rikosseuraamuslaitoksen sekä palo- ja pelastustoimen palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010, 4.) Velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen syntyy, kun ilmoitusvelvollinen henkilö saa tehtävässään tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010, 4.) Ilmoi-

12 tusvelvollisuuden esteenä ei ole, että lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa tai kieltää lastensuojeluilmoituksen tekemisen. Kyse on lapsen edun turvaamisesta ja lapsen tilanteen ja aseman selvittämisestä. (Räty 2008, 144 145.) Lain mukaan ilmoitusvelvollisuus koskee vain alle 18-vuotiasta lasta. Ilmoitusvelvollisuutta ei synny, jos tieto on saatu ilman mitään liittymää virka- tai työtoimintaan. (Räty 2010, 189.) Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä ilman siihen liitettyä velvollisuutta. Oikeus lastensuojeluilmoituksen tekoon on tilanteissa, joissa ilmoittajana on esimerkiksi lapsen perheen naapurustossa asuvat henkilöt, lapsen isovanhemmat, mahdollisesti lapsi itse, hänen sisaruksensa tai joku muu sukulainen tai läheinen henkilö. (Räty 2010, 149.) Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Jos sosiaalityöntekijä ottaa vastaa lastensuojeluilmoituksen esimerkiksi puhelimitse, niin hänen on tehtävä asiakirjamerkinnät ilmoituksesta, sen mahdollisesta tekijästä ja sisällöstä. (Räty 2008, 149.) Lastensuojeluilmoitus on kirjattava asiakirjoihin riippumatta siitä, onko se saatu kirjallisesti tai suullisesti tai muulla tavoin. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla ja hänen laillisella edustajallaan on oikeus saada tieto itseään koskevista asiakirjoista. (Räty 2008, 151.) Kun lastensuojelu vastaanottaa lastensuojeluilmoituksen, on sosiaalityöntekijän välittömästi arvioitava, onko lapsella kiireellistä lastensuojelun tarvetta. Mikäli lastensuojeluilmoitus ei johda välittömiin toimiin, on sosiaalityöntekijällä seitsemän arkipäivää aikaa arvioida, aloitetaanko lastensuojelutarpeen selvitys vai ei. (Taskinen 2008, 34.) 2.4.2 Hakemus tai pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi Lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus voidaan toteuttaa myös yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa kanssa tehtynä pyyntönä lastensuojelutar-

13 peen arvioimiseksi. Tarkoituksena on, että ilmoitusvelvollinen taho yhteistyössä lapsen ja hänen vanhempansa kanssa toteuttaa ilmoitusvelvollisuuttaan, jolloin ilmoitus tehdään yhteisymmärryksessä vanhempien ja lapsen kanssa. Tällä menettelyllä turvataan yhteistyön ja palvelun järjestämisen jatkuvuus ilmoitusvelvollisen toiminnassa. Kun pyyntö lastensuojelutarpeen selvittämiseksi tehdään yhdessä vanhempien kanssa lastensuojeluilmoituksen sijaan, ei tällä menettelyllä ole ehkä siinä määrin negatiivista vaikutusta lapsen ja perheen kannalta. Myös yhteistyö lastensuojelun ja ilmoitusvelvollisen taholla palvelutoiminnassa voi olla sujuvampaa. (Räty 2010, 199.) Pyynnön tekemisen edellytyksenä on, että lapsen hoito ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelutarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisen tahon on sitä tehtäessä aina annettava tiedoksi pyynnön tekemiseen johtaneet syyt. (Räty 2010, 199.) Lastensuojeluasia tulee vireille myös lapsen huoltajan tai 12 vuotta täyttäneen lapsen omasta hakemuksesta. Pyynnön tai hakemuksen lastensuojeluasiasta vastaanottanut sosiaalityöntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen tavoin viipymättä arvion lapsen mahdollisen kiireellisen lastensuojelun tarpeesta. (Räty 2010, 219.) 2.4.3 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus Lastensuojelulakia muutettiin vuonna 2010 niin, että uutena asiana tuli ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoituksena on turvata odottavalle äidille ja lapsen tulevalle perheelle riittävät tukitoimet jo raskausaikana. Näin jo ennen lapsen syntymää sosiaalitoimi ja lastensuojelu saavat riittävän ajoissa tietoa tulevasta lapsesta ja tällöin perheen tarvitsemat palvelut voidaan suunnitella tulevien vanhempien kanssa. Ilmoitusvelvollisia ovat samat tahot, jotka ovat lastensuojelulain 25 :n mukaan velvollisia varsinaisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehdään tilanteissa, joissa on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymän jälkeen. Tulevan

14 äidin tai isän päihdeongelma, vakavat mielenterveyden häiriöt tai vapausrangaistus ovat esimerkkeinä tilanteista, jolloin ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee tehdä. Ennen lapsen syntymää on tuleville vanhemmille annettava kaikki terveydenhuollon ja aikuissosiaalityön palvelut. Yhteistyössä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa arvioidaan ja suunnitellaan välittömästi lapsen syntymän jälkeen tarvittavat sosiaalipalvelut. Lastensuojeluasia tulee vireille ja lastensuojeluasiakkuus alkaa siitä, kun lapsi on syntynyt. (Räty 2010, 202 203.) 2.5 Lastensuojelutarpeen selvitys 2.5.1 Lastensuojeluasian vireilletulo ja asiakkuuden alkaminen Lastensuojeluasia tulee siis vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä vastaanottaa lastensuojeluilmoituksen tai pyynnön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi tai on saanut muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. (Räty 2008, 167). Välttämättä lapsensuojeluasiakkuus ei kuitenkaan ala vielä lastensuojeluasian vireilletulosta. Lastensuojeluilmoitus voi olla aiheeton, jolloin se ei johda mihinkään lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi ilmoitus on voitu tehdä kiusantekomielessä. Ilmoittajan henkilöllisyydestä tai ilmoituksen sisällöstä voidaan joskus myös päätellä, että ilmoitus on aiheeton. Sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on tarvittaessa varmistuttava siitä, että kyse on lastensuojeluilmoituksesta. (Räty 2008, 151.) Lastensuojelun asiakkuus alkaa siitä, kun lastensuojeluasian vireilletulon vuoksi ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin tai käynnistetään lastensuojelun tarpeen selvitys. Sosiaalityöntekijän on tehtävä merkintä lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta lasta koskeviin lastensuojeluasiakirjoihin sekä ilmoitettava siitä huoltajalle ja lapselle. Tieto voidaan antaa asianosaisille tavatessa tai puhelimitse, mutta tiedot tulisi antaa myös kirjallisesti. Jos lapsi on painavasta syystä kieltänyt tietojensa antamisen huoltajalleen tai toiselle heistä eikä tiedon anta-

15 matta jättäminen ole selvästi lapsen edun vastaista, niin tieto asiakkuuden alkamisesta voidaan jättää antamatta huoltajalle. (Taskinen 2008, 35.) 2.5.2 Lastensuojelutarpeen selvitys Vireilletulon jälkeen perhe voidaan kutsua alkutapaamiseen, jossa kuullaan lasta ja hänen vanhempiaan. Alkutapaamisessa käydään yhdessä läpi lastensuojeluilmoitus, selvitetään lapsen ja hänen vanhempiensa näkemyksiä tilanteesta ja kootaan perustiedot perheestä. Alkutapaamisessa arvioidaan, ryhdytäänkö varsinaisesti laatimaan lastensuojelutarpeen selvitystä. Tällainen alkutapaaminen voi olla riittävä lapsen ja perheen lastensuojelutarpeen selvittämisessä, jolloin asiakkuuskin voidaan päättää. (Räty 2008, 170 171.) Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Selvityksen on siis valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä toisen työntekijän kanssa selvitys lapsen tilanteesta. (Räty 2010, 221; Taskinen 2008, 35.) Lastensuojelutarpeen selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, lapsen huoltajien ja mahdollisten muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Siinä arvioidaan myös mahdollisten lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta. Selvitys tehdään yhteistyössä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä mahdollisesti muiden lapselle läheisten ihmisten kanssa. (Taskinen 2008, 34.) Lastensuojelutarpeen selvittämiseksi lasta tavataan aina henkilökohtaisesti. Lapsen ikä ja kehitysvaihe ratkaisevat sen, tavataanko lasta yksin vai yhdessä vanhemman kanssa. Työntekijällä on oikeus tavata lasta ilman huoltajan suostumusta, jolloin huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta. Selvitystä tehtäessä voidaan olla yhteydessä lapselle tai nuorelle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin. (Taskinen 2008, 35 36.)

16 Lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta ja lastensuojelutarpeen selvittämisestä on ilmoitettava myös lapsen muualla asuvalle huoltajalle. Muualla asuvalle lapsen huoltajalle tulee varata myös mahdollisuus osallistua lastensuojelutarpeen selvityksen aikana tapahtuviin tapaamisiin. (Räty 2008, 170 171.) Muukkosen ja Tulensalon (2004, 12) mukaan lapsikeskeisessä tilannearvion prosessissa malli koostuu vireilletulosta, aloitusvaiheesta, tapaamis- ja selvitysvaiheesta sekä kirjallisesta yhteenvedosta ja jatkon suunnittelusta. Lastensuojelutarpeen selvityksestä tehdään kirjallinen yhteenveto, jonka perusteella lastensuojeluasiakkuus päättyy tai jatkuu. Yhteenvedossa kuvataan selvityksen lähtökohdat, itse selvityksen tekeminen, asianomaisten näkemykset tilanteesta ja sosiaalityöntekijän näkemys lastensuojelun tarpeesta. Selvitys voi myös johtaa siihen, että lastensuojelun avustuksella lapsi tai perhe ohjataan muiden palveluiden tai tuen piiriin. (Taskinen 2008, 37.) Lastensuojeluviranomaisilla on itsellään ilmoitusvelvollisuus tilanteessa, jossa lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi muuttaa toiseen kuntaan. Mahdollisesti keskenjäänyt lastensuojelutarpeen selvitys voidaan saattaa loppuun uudessa kunnassa. (Räty 2008, 156.) Lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen lastensuojeluasiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelma tehdään silloin, kun lastensuojelutarpeen selvityksessä päätetään, että lastensuojeluasiakkuus jatkuu. Yhteistyössä lapsen ja hänen huoltajansa sekä tarvittaessa muiden lapsen elämään keskeisesti liittyvien tahojen kanssa tehdään ja laaditaan lapselle asiakassuunnitelma. Suunnitelmassa on tarkoituksena arvioida lapsen ja hänen perheensä tilanne, ne olosuhteet ja asiat, joihin sosiaalityön avulla pyritään vaikuttamaan. Asiakassuunnitelma on lapsen ja hänen perheensä suunnitelma heidän tarvitsemistaan tukitoimista ja palveluista. Laadittaessa asiakassuunnitelmaa on pyrittävä siihen, että siihen kirjattavat asiat sovitaan yhteisesti ja niihin voidaan sitoutua. (Räty 2010, 233 236.)

17 3 LAPSEN OSALLISUUS 3.1 Lapsen mielipiteen selvittäminen Lastensuojelulaki velvoittaa lastensuojelua toteutettaessa selvittämään lapsen toivomukset ja mielipide ja ottamaan ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tasolla. Lapsen mielipiteen selvittämisvelvollisuus korostuu erityisesti silloin, kun lastensuojelulain mukaisia päätöksiä tehdään. Lapsen edun toteutuminen ja sen huomioiminen liittyvät läheisesti lapsen mielipiteen selvittämiseen. Pienellä lapsella ei ole välttämättä ymmärrystä kaikkien käsitteiden merkityksestä. Mielipiteen selvittämiseen käytettävät menetelmät ja välineet määrittyvät lapsen iän ja kehitystason mukaisella tavalla. Samoin lapsen tarvitsema tuki ja apu määräytyvät ikätasoisesti. Esimerkiksi lapsen käyttäytymistä ja hänen suhdettaan läheisiin ihmisiin voidaan havainnoida, kun kyseessä on hyvin pieni lapsi. Lapsen mielipidettä voidaan selvittää välillisesti esimerkiksi lapselle läheisten henkilöiden, päiväkodin henkilöstön tai muiden asiantuntijoiden avulla kuulemalla heitä tai hankkimalla heiltä muuta selvitystä. Lähellä kouluikää olevien ja sitä vanhempien lasten mielipiteiden ja toivomusten selvittäminen tapahtuu pääsääntöisesti keskustelemalla lapsen kanssa. (Räty 2008, 117 118.) Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti ja siten, että tästä selvityksestä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen täytyy olla tietoinen oikeudestaan olla ilmaisematta mitään käsitystä asiasta. Lasta ei voi pakottaa tai painostaa ilmaisemaan omaa käsitystään tai mielipidettään asiasta. Mielipiteen muodostumisen tulee lapsen kannalta olla vapaaehtoista. Lapsella voi olla esimerkiksi suhteessa vanhempiinsa tai muihin läheisiinsä sellaisia lojaliteettiristiriitoja, jotka voivat vaikuttaa hänen mielipiteeseensä. Lahjonta, uhkailu tai painostaminen voi myös vaikuttaa lapsen mielipiteen muodostumiseen. Hallintolain (432/2003) 34 :n mukaisesti kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa lastensuojeluasioissa. (Räty 2008, 117 119.)

18 3.2 Osallisuus ja osallistuminen Osallisuus on laajasti ymmärrettynä yhteisöön liittymistä, yhteisöön kuulumista ja siihen vaikuttamista. Osallisuuden rakentuminen on vastavuoroista toimintaa, joka edellyttää yhteisönsä jäseniltä aktiivista mukaan tulemista ja jäsenensä huomioon ottamista. (Oranen 2008, 9.) Lapsen osallisuudessa on kyse siitä, miten lapsi voi olla itse määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa työtä, jota hänen etunsa turvaamiseksi tehdään. Osallistuminen perheen, suvun, oman asuinalueen ja muiden elämänpiiriin kuuluvien yhteisöjen elämään ja toimintaan, rakentaa kasvavalle lapselle ymmärrystä siitä, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja miten minä elän. Kysymys on yhdestä kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Näin osallistumisen kautta opitaan olemaan ja elämään yhdessä. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 117.) Osallisuus koostuu myös oikeudesta saada tietoa itseään koskevista asioista ja mahdollisuudesta vaikuttaa niihin ilmaisemalla mielipiteensä niistä. Osallistuminen on toimintaa, jossa osallisuus konkretisoituu. Usein osallisuutta on kuvattu tikapuu- tai porrasmalleilla. Pelkistäen mallit voisi tiivistää siten, että alemmilla portailla ei ole lainkaan tai on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Mitä korkeammalle lapsi kiipeää, sitä enemmän valtaa hänellä on. Oletuksena on, että myös yksilön osallisuus lisääntyy samassa suhteessa. Osallisuutta alemmilla portailla on vähän ja korkeimmilla paljon. Lasten osalta yleensä tarkastellaan suhdetta aikuisiin ja aikuisten käyttämään valtaan. Mitä enemmän lapset voivat vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat heitä, sitä enemmän heidän ajatellaan olevan osallisia toiminnassa. (Oranen 2008, 9.) Oikeus osallisuuteen on myös aivan pienillä lapsilla. Erityisesti aikuisen rooli osallisuuden edellytysten luojana korostuu. Lapsen kannalta on tärkeää, että lapsella on tilaa sekä fyysisesti että henkisesti ja hänellä on mahdollisuus olla turvallisesti läsnä häntä itseään koskevissa asioissa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 119.)

19 TAULUKKO 1. Osallisuus: valmiudet, mahdollisuudet ja velvoitteet (Oranen 2008, 10) 5. Lapsen kanssa jaetaan valtaa ja vastuuta 4. Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon Lapsen 3. Lasten näkemyksiä otetaan huomioon 2. Lapsia tuetaan mielipiteiden ilmaisemisessa 1. Lapsia kuunnellaan Oranen (2008, 10) on muokannut Harry Shierin (2001) viisiportaista mallia osallisuudesta. VALMIUDET Onko työntekijöillä tarvittavat valmiudet? Olenko valmis jakamaan valtaa lapsen kanssa? oikeuksien Olenko valmis ottamaan lapsen ajatukset vakavasti? MAHDOLLISUUDET Onko tämä mahdollista (resurssit, organisaatio, tilat, välineet, jne.)? Mahdollistavatko organisaatiomme rakenteet lasten ottamisen mukaan päätöksentekoon? sopimuksen edellyttämä Onko meillä tarvittavat välineet lasten auttamiseksi itsensä ilmaisemisessa? Onko luvallista käyttää aikaa lasten kuulemiseen? VELVOITTEET Onko rakenteita, jotka velvoittavat tähän (esim. lainsäädäntö, toimintaohjeet, vakiintuneet käytännöt)? Miten lainsäädäntö määrittää työntekijän vastuun rajat? minimitaso Lasten oikeuksien sopimus Lastensuojelulaki (471/2007, 20. ) Lastensuojelulaki ja sen perusteet (HE 252/2006) Lastensuojelulaki (471/2007, 5. ) Porrasmallissa on ulottuvuus, jossa tarkastellaan aikuisten valmiuksia, mahdollisuuksia ja velvoitteita suhteessa lapseen. Tässäkin mallissa alimmalla portaalla on vähäisin osallisuuden aste ja ylimmällä suurin. Ensimmäisenä portaana on lasten kuunteleminen, toisella tuetaan lasten mielipiteiden ilmaisemista, kolmannella portaalla on lasten näkemysten huomioon ottaminen, neljännellä lapset otetaan mukaan päätöksentekoon ja korkeimmalla portaalla lasten kanssa jaetaan valtaa ja vastuuta. Osallisuuden edellytyksiä arvioitaessa voidaan tarkastella mallin pohjalta joka portaalla erikseen sitä, minkälaiset valmiudet (asenteet ja arvot) aikuisilla on suhteessa osallisuuden määrään. (Oranen 2008, 10.)

20 Taulukkoon on kirjattu esimerkkejä arviointikysymyksistä ja velvoitteiden kohdalla vastauksista (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 121). Nigel Thomas (2002) on kritisoinut malleja, joissa osallisuus havaitaan yksiulotteisena ominaisuutena, jota on paljon, vähän tai ei ollenkaan. Thomasin mukaan osallisuuden tarkastelu edellyttää sen jakamista eri ulottuvuuksiin, joiden keskinäiset suhteet voivat vaihdella, ja lapsen kokemus osallisuudesta voi muuttua sen mukaan. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 121.) Osallisuuden ulottuvuudet Nigel Thomasin (2002) mukaan (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 121). 1. Mahdollisuus valita 2. Mahdollisuus saada tietoa 3. Mahdollisuus vaikuttaa prosessiin 4. Mahdollisuus ilmaista itseään 5. Mahdollisuus saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen 6. Mahdollisuus itsenäisiin päätöksiin Thomasin malli auttaa jäsentämään osallisuuden käsitettä käytännön tasolla ja tekee näkyväksi sen, että lapset ja heidän tilanteensa ovat yksilöllisiä. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 122.) 3.3 Lapsen osallisuus lastensuojelussa Lapsen oikeus osallisuuteen kaikissa häntä koskevissa asioissa on suojattu erittäin vahvasti lainsäädännöllä. Kansainvälisessä lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artiklassa on perusta kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan osallisuus on yksi kaikkea viranomaistoimintaa läpäisevä perusoikeus. Suomen lainsäädäntö, lähtien perustuslaista, painottaa myös sitä, että asianosaisilla on aina oikeus saada tietoa heitä koskevista asioista ja oikeus lausua niistä omat näkemyksensä. Oikeuden ulkopuolelle ei iän perusteella voida sulkea ketään. Viranomaisen erityisenä velvoitteena on kohdella lapsia tasa-arvoisina yksilöinä

21 ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Lapsen osallisuus kaikissa lastensuojeluprosessin vaiheissa korostuu lastensuojelulaissa. Tavoitteena on varmistaa lapsen todellinen osallistuminen omien asioidensa hoitoon. Sekä palveluja järjestettäessä että niitä kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. (Sosiaaliportti 2009.) Tavoitteena on myös lisätä lasten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia heitä itseään koskevassa päätöksenteossa. Lapsen osallisuudessa on kyse siitä, että lapsi voi ilmaista itseään ja siitä, että hän voi tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omine kokemuksineen ja tunteineen, kipeitäkään asioita ja pelkoja kaihtamatta. (Taskinen 2008, 20). Lastensuojelulaki pitää ensisijaisena asiana lapsen aktiivista huomioimista ja mukaan ottamista koko lastensuojeluprosessin ajaksi. Lasta tavataan henkilökohtaisesti, suunnitelmat laaditaan yhteistyössä lapsen kanssa ja hänen kanssaan keskustellaan. Näin hänen on mahdollista päästä syvemmin ymmärtämään, mitä aikuiset hänen tilanteestaan ajattelevat, mitä vaihtoehtoja elämäntilanteen ratkaisemiseksi on tarjolla, ja millä tavalla lapsi itse voi vaikuttaa asioihinsa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 118.)

22 4 NURMIJÄRVEN KUNTA LASTENSUOJELUN TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ 4.1 Nurmijärven kunta Nurmijärven kunta on yksi pääkaupunkiseudun kasvukunnista. Asukkaita oli 31.12.2009 tilastotiedon mukaan 39 628. Kunta on lähikuntien tavoin hyvin lapsiperhevoittoinen: 26,2 % kunnan asukkaista oli 0 17-vuotiaita. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä oli Nurmijärvellä lähikuntien alhaisin eli 15 % lapsiperheistä. Lastensuojeluilmoituksia vuonna 2009 tuli 613 kpl, joka oli 4 % lastensuojeluilmoituksen kohteena olleista 10 17-vuotiaista. (Sosiaalitaito 2010, 6 10.) Nurmijärvellä vuoden 2009 aikana saatiin valmiiksi 112 kpl lastensuojelutarpeen selvityksiä. Opinnäytetyöni tutkimuksen aikana vuoden 2010 tammikuusta heinäkuun loppuun lastensuojelutarpeen selvityksiä oli Nurmijärven kunnan tietojärjestelmän mukaan tehty 60 kpl. (Salin 2010.) 4.2 Avoin varhainen yhteistyö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, entinen Stakes) on ollut Nurmijärven kunnan kanssa yhteistyössä vuodesta 2003. Tom Arnkilin johtama työryhmä on tullut erittäin tutuksi kunnan lasten ja nuorten kanssa toimivien työntekijöiden kanssa. Kunta on kouluttanut yhdessä THL:n kanssa verkostodialogisten menetelmien kouluttajia, kuten huolen puheeksiottajia ja verkostokonsultteja. Kuntaan laadittiin vuonna 2006 Varhaisen puuttumisen malli, niin sanottu VARPU-malli, peruspalveluihin. Mallin tavoitteena on kehittää kunnan palvelujärjestelmän kykyä vastata lasten, nuorten ja heidän perheidensä tuen tarpeeseen aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. Mallin nimeä on tarkennettu ja nykyisin sitä kutsutaan Varhainen avoin yhteistyö. (Nurmijärven kunta 2008, 3.) Nurmijärven kunnan strategiassa vuosille 2010 2020 (2009a, 12) sanotaan seuraavaa: Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen ja perheiden tukeminen on tärkeää ongelmien ennaltaehkäisevänä toimintana. Kaikissa palveluissa painotetaan ennaltaehkäisyä ja varhaista avointa yhteistyötä eri muo-

23 doissaan. Strategia myös velvoittaa kunnan henkilökuntaa siihen, että Varhaisen puuttumisen malli on käytössä. Kuntaan on laadittu ja hyväksytty syksyllä 2009 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jonka lähtökohtana on uusi lastensuojelulaki. Lastensuojelulaki velvoittaa kuntaa tekemään suunnitelman muun muassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi. Hyvinvointisuunnitelma korostaa ennaltaehkäisevän työn toimintatavaksi varhaista avointa yhteistyötä. (Nurmijärven kunta 2009b, 3.) Tom Arnkilin oppien mukaan muun muassa kirjallinen lastensuojeluilmoitus on laadittu huoli-käsitteen pohjalta. Huolen määrityksessä käytetään huolen vyöhykkeitä. Työntekijän lapsista kokema subjektiivinen huoli voi olla vailla huolia lainkaan, pieni huoli, harmaa huoli tai suuri huoli. Huolen vyöhykkeistö on kehitetty lasten, perheiden ja heidän kanssaan työskentelevien työntekijöiden yhteistyön välineeksi. Huolen vyöhykkeistön avulla työntekijä jäsentää lapsen ja hänen perheensä tilanteesta kokemansa huolen astetta, omien auttamismahdollisuuksiensa riittävyyttä sekä lisävoimavarojen tarvetta. Vyöhykkeiden avulla ylitetään eri ammattiryhmien kielimuuri, luodaan varhaista puuttumista ja yhteistyötä vahvistavaa kieltä. Myös lapset ja vanhemmat voivat arvioida vyöhykkeistön avulla omaa huolen astettaan ja tukitarpeitaan. (Eriksson & Arnkil 2005, 25 26.) Kuviossa 2 kuvataan Nurmijärven kunnan lastensuojelutarpeen selvityksen prosessia kaaviona.

24 Ehkäisevä lastensuojelu Ehkäisevä lastensuojelu Lastensuojelutarpeen selvitys = lapsen elämäntilanteen kokonaisvaltainen tilannearvio Lapsen suojelun ja tuen tarve, vanhempien mahdollisuudet vastata siihen, muun tuki- ja auttamisverkoston selvittäminen Neuvola Ehkäisevä perhetyö Koulu Poliisi Srk Muut toimijat Kiireellinen sijoitus; asiakkuus alkaa Alkutapaaminen lapsi,vanhemmat, ilmoituksen/ pyynnön tehnyt työntekijä Vireille tulo 1-7 arkipäivää Arvio kiireellisyydestä ja/tai lastensuojelutarpeen selvittämisestä Selvittelyvaihe 2vk-3 kk ls-tarpeen selvitys aloitetaan; asiakkuus alkaa Suppea selvitys perheessä jo muuta työskentelyä vanha asiakkuus enn. ehk. perhetyö Laaja selvitys huoli vakava paljon riskitekijöitä tarvitaan paljon tietoa Kotikäynti Lapsen tapaaminen 1-3 krt Vanhempien tapaaminen 1-3 krt Kotikäynti Lapsen ja vanhempien tapaaminen 1-2 krt Ei asiak kuut ta Asiak kuus jatku u Asiak kuus päät yy Ohjaus, Neuvonta Asiakkuus jatkuu Neuvola Ehkäse vä perhety ö 24.1.2011 Kirjallinen yhteenveto, yhteenvetotapaaminen Asiak kuus päätt yy 1 Nuorisopalvelut Varhaiskasvatus Varhaiskasvatu s Koulu Nuoriso - palvelut Poliisi Srk Muut toimijat Kuvio 2 Nurmijärven kunnan lastensuojelutarpeen selityksen kaavio. (Nurmijärven kunta 2011.) 4.3 Ehkäisevä lastensuojelu Nurmijärvellä Nurmijärvellä ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan peruspalveluissa, esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. (Nurmijärven kunta 2010, 2.) Silloin kun peruspalveluiden antama tuki lapsen terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ei ole riittävää, niin lapsen tai perheen kanssa työskentelevä työntekijä keskustelee lapsen ja vanhempien kanssa lisävoimavarojen tarpeesta. Jos peruspalvelun työntekijällä on vaikeuksia arvioida, onko lapsesta herännyt huoli riittävä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi, niin asiasta voi tarvittaessa yleisellä tasolla konsultoida lastensuojelun työntekijöitä. Konsultointi tulee tehdä ilman lapsen henkilöllisyyden paljastumista. (Nurmijärven kunta 2010, 3.)

25 4.4 Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu Nurmijärvellä Nurmijärven kunnassa lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen kasvu ja kehitys, kun perheen omat voimavarat eivät riitä. Lapsija perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä lastensuojelutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tukitoimia. Lapsija perhekohtaista lastensuojelua ovat myös lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. (Nurmijärven kunta 2010, 4.) Nurmijärven kunnan lastensuojelun työntekijät on jaettu kolmeen aluetiimiin; Kirkonkylä (Nukari, Palojoki ja Raala), Klaukkala (Lepsämä, Metsäkylä, Perttula ja Nummenpää) ja Rajamäki (Kiljava, Herunen ja Röykkä). Lastensuojelun työntekijöiden työpiste on sosiaalitoimistossa, joka sijaitsee Nurmijärven kirkonkylällä. Lisäksi Klaukkalan Sosiaali- ja Terveysasemalla on omat tilat, joita käytetään asiakastapaamisissa. Lastensuojelun työntekijöinä toimivat johtava sosiaalityöntekijä, yhdeksän sosiaalityöntekijää ja kaksi erityissosiaaliohjaajaa. Johtavan sosiaalityöntekijän työnkuva painottuu hallinnollisiin tehtäviin, mutta hänellä on muutamia asiakasperheitä, joiden asioita hän hoitaa. Sosiaalityöntekijä ja erityissosiaaliohjaaja työskentelevät työpareina. (Salin 2010.) Vuonna 2009 lapsia ja nuoria oli avohuollon asiakkuudessa 639 ja sijaishuollon piirissä 86 lasta. Lastensuojeluilmoituksia saapui noin 1½ ilmoitusta / työpäivä eli vuoden 2009 aikana vastaanotettiin 613 ilmoitusta. Lastensuojeluilmoitukset koskivat 452 eri lasta, joista 231 lapsesta vuoden 2009 aikana alkoi lastensuojelun avohuollon asiakkuus. (Salin 2010.) 4.4.1 Lastensuojelutarpeen selvityksen prosessi Nurmijärvellä Nurmijärvellä oli vuosina 2007 2008 kehitetty prosessikoulutuksena uuden lastensuojelulain vaatimukset täyttävä malli lastensuojelutarpeen selvittämiseen ja lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen. Mallin kehittelyyn osallistuivat lasten-

26 suojelun sosiaalityöntekijöiden ja erityissosiaaliohjaajien lisäksi perhetyöntekijät, koulukuraattorit ja osa Nikinharjun lastenkodin henkilökunnasta. Ajatuksena oli ollut, että lapsen tilanne huomioiden, lastensuojelutarpeen selvityksessä sosiaalityöntekijän työparina voi toimia myös perhetyöntekijä tai koulukuraattori. Nikinharjun lastenkodin osalta selvityksen eteneminen ja työntekijöiden roolit ovat oleellisia silloin, kun lapsi on kiireellisesti sijoitettuna lastenkotiin. Vuoden 2009 aikana tavoitteena oli jatkaa lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämistä ja työkäytännön hiomista ammattiryhmittäin käytännön työssä saatujen kokemusten perusteella. (Nurmijärven kunta 2009c, 88 89.) 4.4.2 Lastensuojeluasian vireilletulo Lastensuojeluasia tulee siis vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on vastaanottanut lastensuojeluilmoituksen tai pyynnön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi taikka lastensuojeluntyöntekijä on muutoin saanut tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeesta olevasta lapsesta. Sosiaalityöntekijä johtaa lastensuojelutarpeen selvitysprosessia. Hänen työparinaan voi olla erityissosiaaliohjaaja, perhetyöntekijä, Nikinharjun lastenkodin työntekijä tai joku muu erikseen sovittu työntekijä. Useimmiten sosiaalityöntekijän työparina on erityissosiaaliohjaaja. Sosiaalityöntekijä yhdessä työparinsa kanssa arvioi, onko aihetta lastensuojelutarpeen selvitykselle ja samoin he yhdessä arvioivat asian kiireellisyyden. Mikäli on kyseessä suuri huoli, niin sosiaalityöntekijän työparina on toinen sosiaalityöntekijä. (Nurmijärven kunta 2010, 4.) Lastensuojeluilmoituksesta tai -pyynnöstä voidaan keskustella aluetiimeissä tai johtavan sosiaalityöntekijän kanssa. Ilmoitus tai pyyntö kirjataan lapsen kohdalle Nurmijärven kunnan tietojärjestelmään, Efficaan. Jos ilmoitus tai pyyntö koskee perheen muita lapsia tai huoli on esimerkiksi vanhemmuudesta tai vanhempien päihteiden käytöstä, niin se kirjataan saman perheen kaikille lapsille. Mikäli lastensuojeluilmoitus tai -pyyntö ei johda selvitykseen, lähetetään lapsen huoltajille kirje, jossa perhe ohjataan ensisijaisesti peruspalveluiden piiriin. Samoin kirjeessä pyydetään perhettä tarvittaessa itse olemaan lastensuojeluun

27 yhteydessä. Useimmiten ei-selvitykseen johtava ilmoitus tai pyyntö koskee poliisilta tullutta lapsen ensimmäistä näpistystä. (Nurmijärven kunta 2010, 6.) Mikäli lastensuojeluilmoitus tai pyyntö johtaa lastensuojelutarpeen selvitykseen, niin sosiaalityöntekijä tai erityissosiaaliohjaaja tekee tietojärjestelmään päätöksen lastensuojelutarpeen selvityksen ja lastensuojeluasiakkuuden aloittamisesta ja lähettää päätöksen huoltajille. Kirjeessä on päätöksen lisäksi Nurmijärven lastensuojelun esite ja ensimmäisen tapaamisen ajankohta ja paikka. Yhteishuoltotilanteissa lastensuojelutarpeen selvitykseen osallistuvat kummatkin huoltajat. Ensimmäinen tapaaminen voi olla perheen kotona tai toimistolla, ja mahdollisuuksien mukaan ilmoituksen tehnyt peruspalvelun työntekijä on mukana. (Nurmijärven kunta 2010, 8.) 4.4.3 Lastensuojeluasian selvitysvaihe Nurmijärven lastensuojelutarpeen selvityksen prosessissa on mietitty selvityksen laajuutta, kriteereitä ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Kun ilmoitus tai pyyntö on johtanut lastensuojelutarpeen selvitykseen, niin lastensuojelun työpari tekee yhdessä alustavan tapaamissuunnitelman. Minimissään tavataan aina lasta. Jos ensimmäisellä tapaamiskerralla lapsi ei ole läsnä, niin sovitaan lapsen kanssa oma tapaaminen. Selvitysvaiheiden laajuudet on määritelty suppeaksi ja laajaksi selvitykseksi. (Nurmijärven kunta 2010, 6.) Suppea selvitys tehdään silloin, kun huoli on pieni. Kriteerejä suppealle selvitykselle on mm. se, että perheessä on jo muuta työskentelyä, esimerkiksi ennaltaehkäisevää perhetyötä, ja tarvittavat tiedot saadaan näiltä muilta toimijoilta mm. perhetyöstä, jos sitä on perheessä tehty. Suppea selitys riittää myös, jos vanha asiakkuus alkaa uudestaan. Aikarajaksi on määritelty 1 1,5 vuotta asiakkuuden päättymisestä. Suppeassa selvityksessä on alkutapaaminen, joka voi olla samalla kotikäynti. Lasta tavataan myös aina suppeassa selvityksessä. Tapaamisessa selvitetään lapsen ja perheen verkostot ja niiden antama tuki. Yhteenvetoa ei kirjoiteta, vaan lastensuojeluasiakkuuden jatkuminen tai päättymi-

28 nen perustellaan päätöksessä, joka tehdään joko asiakkuuden alkamisesta tai päättymisestä. (Nurmijärven kunta 2010, 6 7.) Laaja selvitys tehdään aina, kun huoli on vakava ja lastensuojeluun on tullut lyhyellä ajalla useita lastensuojeluilmoituksia eri tahoilta. Myös silloin kun tarvitaan paljon tietoa. Laaja selvitys on keino motivoida vanhempia, esimerkiksi kun vanhemmat itse eivät ole huolissaan, mutta muilla huoli on noussut. Peruspalveluiden kautta tulleesta vakavasta huolesta perheen tilanteessa, tehdään aina laaja selvitys. Näitä ovat esimerkiksi kasvava huoli, huoli kodin olosuhteista ja huolet, jotka koskevat myös perheen muita lapsia. Laajassa selvityksessä on useita tapaamisia perheen kanssa. Selvityksestä tehdään kirjallinen yhteenveto ja lopuksi pidetään yhteenvetotapaaminen selvityksessä olleiden kaikkien perheenjäsenten kanssa. Sovitusti mukana voi olla lastensuojeluilmoituksen tai pyynnön tehnyt peruspalvelutyöntekijä. (Nurmijärven kunta 2010, 6 7.) Selvitystä tekevä työpari tekee yhdessä alustavan tapaamissuunnitelman, pohtii huolien mukaan käsiteltävät teemat sekä sopii rooleista ja tehtäväjaosta. Ensin on alkutapaaminen, missä ovat läsnä lapsi tai lapset ja hänen/heidän huoltajansa. Ilmoituksen tai pyynnön tehnyt peruspalvelun työntekijä voi sovitusti osallistua alkutapaamiseen. Alkutapaamisen tarkoituksena on tutustua perheeseen, antaa tietoa lastensuojelusta ja läpikäydä lastensuojeluilmoitusta tai pyyntöä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Työpari arvioi selvitystyöskentelytarvetta lasten ja vanhempien huolien ja voimavarojen kautta. Alkutapaamisessa esitellään lastensuojelutarpeen selvitystä ja työskentelyn suunnitelmaa. Tapaamisessa voidaan kannustaa perhettä selviytymään ilman lastensuojelua. Samoin sovitaan perheen kanssa ne yhteistyötahot, joiden kanssa työpari on tekemisissä. (Nurmijärven kunta 2010, 9.) Jokaisella perheen jäsenellä ja huoltajalla on yksilölliset tapaamisensa. Perheen jäsenten tapaamisissa usein käytetään mm. Lastensuojelun erityisosaamisen keskus Pesäpuu ry:n kehittämiä menetelmiä ja välineitä. Kun tapaamisessa käsitellään lapsen ja perheen verkostoja ja niiden antamaa tukea, voidaan lapsen kanssa käyttää apuna Maailmani karttaa, Verkostokarttaa, Sukupuuta, Nallekortteja ja Elämäni tärkeimmät asiat kortteja. Vanhempien kanssa asiaa voi-