Keruutuotteet Keski-Suomessa -esiselvityshanke Raportti 2012-2014

Keruutuotteet Keski-Suomessa -esiselvityshanke Raportti 2012-2014 Mirja Pummila, hankevetäjä 30.6.2014 ProAgria Keski-Suomi Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

1 SISÄLTÖ 1 ESISELVITYSHANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET... 4 2 LUONNONTUOTEALAN YHDISTYKSET JA MUUT EI KAUPALLISET TOIMIJAT... 5 3 LUONNONTUOTEALAN NYKYTILA... 7 3.1 Luonnonmarjojen kaupallinen merkitys... 9 3.2 Luonnonsienten kaupallinen merkitys... 13 3.3 Luonnonyrtit... 15 3.4 Muut luonnontuotteet... 16 3.5 Luonnontuotteiden viljely... 17 3.6 Luonnontuotteiden hyödyntäminen hyvinvointi- ja kauneudenhoitoalalla 19 4 ESISELVITYSHANKKEEN TOIMENPITEITÄ... 19 4.1 Kirjallisuuskatsaus muihin hankkeisiin... 19 4.2 Esiselvityshankkeen kyselyt... 21 4.3 Keski-Suomen Luonnontuotealan Swot-analyysi... 24 4.4 Koulutustarpeet... 27 4.5 Selvitys Jyväskylän alueen keruupaikoista... 28 4.6 Esiselvityshankkeen tapahtumat... 29 5 LUONNONTUOTEALAN YRITYKSET KESKI-SUOMESSA... 31 5.1 Keski-Suomen marja-, sieni- ja yrttiyritykset... 32 5.2 Eko-kampaamot Keski-Suomessa... 34

2 6 AJANKOHTAISIA JA ESIIN NOSTETTUJA AIHEITA... 35 7 EHDOTUS JATKOTOIMENPITEISTÄ... 37 8 LÄHTEET... 41 9 LIITTEET... 44 9.1 Hankkeen osallistuminen tilaisuuksiin vuosina 2012-2014... 44 9.2 Luonnontuotteita valmistavia ja käyttäviä yrityksiä kauneudenhoito- ja hoiva-alalla... 48 9.3 Marjojen tunnistamistehtävä 2012 WMW tapahtuma... 50 9.4 Kysely asiakkaille WeenMaanWiljaa 2012 tapahtumassa... 51 9.5 Kuvia facebook sivulta 2013 2014... 52

3 Esipuhe Keski-Suomi on suurten järvien ja metsien maakunta, jossa maasto on kumpuilevaa. Keski-Suomessa on eteläisen Suomen komeimmat ikimetsät, jotka löytyvät Pyhä- Häkin kansallispuistosta Saarijärveltä. Metsän hyödyntäminen keskittyy pääasiassa bio- ja paperiteollisuuteen sekä sahateollisuuteen. Näiden osalta rahallinen arvo on mitattavissa. Luonnontuotteiden vaikutus työllisyyteen tai hyvinvointiin pohjautuu arvioihin. Ala liittyy useisiin toimialoihin, kuten alkutuotantoon, käsityö-, elintarvike-, matkailu- ja hyvinvointialoihin. Keruutuotteet Keski-Suomessa -esiselvityshanke kartoitti luonnontuotealan nykytilaa, merkitystä, kehitystarpeita ja mahdollisuuksia Keski-Suomen alueella. Selvitys kohdennettiin koskemaan rajattuja luonnon raaka-aineita ja niiden hyödyntämistä. Keruutuotteet Keski-Suomessa -esiselvityksen toteutti ProAgria Keski-Suomi ry / Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset. Hanketta rahoitti Keski-Suomen ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen rahastosta. Hankkeen käytännön toteuttamisesta ja raportoinnista vastasi hankevetäjä Mirja Pummila. Lisäksi Jyväskylän alueen keruualue selvityksen teki keruutuotetarkastaja Annukka Partanen. Hankkeen ohjausryhmässä olivat maa- ja metsätalousyrittäjä Pirjo Luotola (pj.), koulutuspäällikkö Sirpa Laakso (JAO, puutarha-, luonto- ja ympäristöala), keruutuotetarkastaja Annukka Partanen, maaseutumatkailuyrittäjä Marjut Rautiainen, järjestöpäällikkö (16.5.2014 saakka) Raija Kumpula (Keski-Suomen 4H) ja rahoittajan edustajana Risto Piesala (Keski-Suomen ELY-keskus). Lämpimät kiitokset ohjausryhmän jäsenille, haastatelluille yrityksille, kyselyihin vastanneille, tilaisuuksiin osallistuneille ja kaikille yhteistyötahoille. Jyväskylässä 30.6.2014 Mirja Pummila

4 1 ESISELVITYSHANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinnostus luomu- ja lähiruokaa kohtaan on kasvanut Suomessa voimakkaasti. Luonnon keruutuotteet, kuten yrtit, marjat ja sienet, ovat edullista lähiruokaa, joita hyödynnetään vähän suhteessa niiden saatavuuteen ja määriin. Keski-Suomen keruutuotteiden toimintakenttä kattaa erilaisia matkailualan yrityksiä, elintarvikealan toimijoita, harrastus-, kylä- ja asukasyhdistyksiä, seuroja sekä muita toimijoita. Myös yksityiset kuluttajat ovat yksi ryhmä. (Arktiset Aromit). Esiselvityshankkeen tarkoituksena oli selvittää sekä keruutuotealan nykyinen tila Keski-Suomessa että edellytykset alan kehittämiselle. Miten luonnon keruutuotteet tarjoavat mahdollisuuksia lisätä maakunnan, etenkin maaseudun, elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja vetovoimaa? Miten Keski-Suomessa keruutuotteita hyödynnetään, millainen on keruutuotetietämys ja mitä potentiaalisia mahdollisuuksia on jo olemassa? Esiselvityksessä kartoitettiin Keski-Suomen luonnontuotealan nykytilaa, taloudellista merkitystä ja keskeisiä kehittämiskohteita. Näiden lisäksi selvitettiin myös luonnontuotealan logistiikkaa ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Selvitys rajattiin koskemaan selkeästi luonnontuotteisiin liittyvää toimintaa. Selvityksessä keruutuotteiksi laskettiin tässä yhteydessä seuraavat asiat: Marjat, sienet, yrtit (elinkeinon kannalta merkittävin), kaislat, pajut, risut, oksat, koristekävyt, jäkälät, sammaleet, pettu, mahla, terva, pihka,käävät, naava, luppo, liekopuut ja lieot. Hankkeesta on tiedotettu hankesuunnitelman mukaisesti henkilökohtaisilla yhteydenotoilla, sähköpostilla, kirjeitse, puhelimitse, erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Tiedottamista tehtii jakamalla hanke-esitettä monisteena ja sosiaalisessa mediassa seuraavilla sivustoilla: Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten nettisivut, Facebook Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset. Näiden hanke on ollut esillä Aitoja makuja- sivustolla, www. aitoja makuja.fi ja Luontoyrittäjyys verkosto ry. sivustolla, www.luontoyrittajat.fi sekä Keski-Suomen maaseutuhankkeiden tiedotussivulla Hin-

5 kalossa, http://hinkalo.fi/. Hanke oli mukana tapahtumissa ja infotilaisuuksissa, joissa oli jaossa hankkeeseen liittyvää aineistoa. Hankkeen toiminta-aika oli 1.4.2012-30.5.2014. Tutkimusalue oli Keski-Suomen ELYkeskuksen alue. Hankkeen hakija ja vastuullinen toteuttaja oli ProAgria Keski-Suomi ry. Hanke toteutti Manner-Suomen maaseutuohjelman alatoimenpidettä 111.2: Maatalouden kilpailukyvyn kehittäminen. Hanke oli luonteeltaan toteutettavuustutkimus. Rahoitus, 90 000 euroa, saatiin kokonaisuudessaan Keski-Suomen ELYkeskuksen kautta 2 LUONNONTUOTEALAN YHDISTYKSET JA MUUT EI KAUPALLISET TOIMIJAT Luonnontuotteilla tarkoitetaan sekä luonnonvaraisia että puoliviljeltyjä marjoja, sieniä ja yrttejä sekä erikoisluonnontuotteita ja eräitä puiden sivutuotteita ja maaperän aineksia. Luonnosta jokamiehenoikeuksien nojalla kerättävät tuotteet muodostavat luonnontuotealan ytimen, mutta on mahdollista kerätä myös maanomistajan luvalla. Luonnontuotealaan kuuluvat kaikki luonnontuotteisiin liittyvä toiminta talteenotosta yritystoimintaan, neuvontaan, koulutukseen ja tutkimukseen. Luonnontuote-termi on vakiintunut alalla toimijoiden käyttöön viime vuosien aikana ja nimi on otettu käyttöön keräily- / keruutuotealan muutoksessa. Käytössä oleva luonnontuote- termi pohjautuu aiemmin käytössä olleisiin keräily- ja keruutuote - termeihin. Keruu- ja keräilytuotteita ei ole virallisesti määritelty. Luonnontuote- termin käytöllä on myös etsitty parempaa nimitystä markkinoinnin edistämiseksi.

6 Luonnontuotealan tietoa löytyy erilaisilta nettisivustoilta: Luonnontuotealan teemaryhmän tehtävänä oli edistää luonnontuotealan yrittäjyyden verkostoitumista ja monipuolistamista. Se kehitti yrittäjien toimintaympäristöä sekä auttoi alaa kansainvälistymään. Ryhmä myös toteutti myös alan viestintää. Sen toiminta päättyi 31.12.2013. Suomen Luontoyrittäjyysverkosto ry:n palvelusta löytyy luonnontuotealaan, luontomatkailuun ja muuhun luontoyrittäjyyteen liittyvää tietoa sekä alan linkkejä ja ajankohtaisia tapahtumia. Esillä ovat myös luontoalan yritykset, tuotteet ja palvelut. Palvelun kokoamisesta vastaa yhteistyökumppaneineen Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, joka on valtakunnallinen luontoalan yritysten ja toimijoitten järjestö. Yhdistys edistää luontoyrittäjyyttä mm. tiedonvälityksen, yhteistyön lisäämisen, alan esille nostamisen ja edunvalvonnan keinoin. Yhdistyksen jäsenillä on myös mahdollisuus esitellä tuotteitaan yhdistyksen ylläpitämällä www.aitoluonto.fi -sivustolla. Arktiset Aromit ry on luonnontuotealan (luonnonmarjat, -sienet, -yrtit ja erikoisluonnontuotteet) valtakunnallinen toimialajärjestö, joka toiminnallaan edistää luonnontuotteiden talteenottoa, jatkojalostusta ja käyttöä sekä parantaa tuotteiden laatua. Yhdistyksen tehtävänä on harjoittaa luonnontuotteisiin liittyvää tiedotustoimintaa, valmistaa ja välittää alan koulutusmateriaalia sekä järjestää ja kehittää alaan liittyvää koulutusta. Näiden lisäksi Arktiset Aromit ry toteuttaa valtakunnallisia kampanjoita, kohottaa raaka-aineen ja tuotteiden laatua, seurata alan kehitystä kotimaassa ja kansainvälisesti, tukea alan tutkimustoimintaa ja välittää siitä tietoa alan yrityksille. Sivustolta löytyy myös tietoa eri luonnontuotteista. Punos ry on valtakunnallinen yleishyödyllinen yhdistys, jonka tavoitteena on lisätä punonnan taitotietoa ja yleistä tunnettavuutta. Yhdistys kokoaa yhteen punomalla tuotteensa valmistavat ammattilaiset ja harrastajat, punontamateriaalien kerääjät ja myyjät, sekä materiaalien viljelijät. Joukkoon kuuluu myös suunnittelijoita ja ajattelijoita.

7 Yhdistys tarjoaa ammattilaisille ja aktiiviharrastajille tilaisuuden täydentää osaamistaan ja elinkeinoaan monipuolisin toimintatavoin. Punos järjestää näyttelyitä, koulutusta, seminaareja ja muita tapahtumia. Yhdistys tekee yhteistyötä sekä kansainvälisten että kotimaisten toimijoiden kanssa. Toiminnasta kerrotaan Punomajäsentiedotteessa. Aitoluonto.fi on Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n ylläpitämä luontotuotteiden, - materiaalien ja -palveluiden hakemisto. Luonnontuote tuotetietojen selailu on maksutonta eikä vaadi rekisteröitymistä. Käytettävissä on myös muistilista, jolle voi valita omia suosikkejaan määräajaksi. Hakemistoon saa mukaan tuotetietoja liittymällä yhdistyksen yritys-, yhteisö- tai kannatusjäseneksi. Luontoportti.com sivustolta löytyvät 800 ruohovartisen kukkakasvin, puun tai pensaan lajikuvaukset ja noin 10 000 kuvaa. Sivustolla on tunnistamistyökalu tuntemattomille lajeille. Niiden avulla voi etsiä nimeä lajille, jonka nimeä ei tiedä tai muista. Tunnistaminen tapahtuu muutamia tuntomerkkejä antamalla. Yrttitarha.fi sivusto on Yrttitarha-hankkeen kokoamaa tämän hetken ja menneiden aikojen tietoa yrteistä. Yrttitarha-projekti on päättynyt vuonna 2000. Hankkeen hallinnoijana toimi Länsi-Pirkanmaan Koulutusyhtymä ja sen ylläpitämä Ammattiinstituutti Iisakin (Sastamalan koulutusyhtymässä vuodesta 2014 lähtien) Osaran maaseutuyksikkö. 3 LUONNONTUOTEALAN NYKYTILA Luonnontuotealalla on tapahtunut paljon muutoksia viime vuosina. Erityisesti luonnontuotteiden imago on muuttunut. Kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua luonnontuotteista ja yrityksiä on syntynyt lisää. Kuluttajien kiinnostus lähiruokaan ja luonnontuotteiden esilläolo mm. messuilla ja maakuntatoreilla ovat lisänneet kiinnostus-

8 ta. Erityisesti luomu- ja lähiruoan arvostuksen lisääntyminen on nostanut luonnontuotteita enemmän esille. Merkittävä kiinnostuksen lisääjä on ollut useat tutkimukset luonnontuotteiden terveydellisyyden vaikutuksista (mm. mustikka, puolukka ja lakka). Luonnonkosmetiikan kiinnostavuus on myös lisääntynyt. (Partanen, B. 2013). Aluetaloudellisesti suurin merkitys luonnontuotteilla on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Länsi-Suomen merkitys marjankeruualueena on kasvanut viime vuosina. Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjaa, joista syötäviä on 37. Kaupallisesti merkittäviä ja tunnettuja luonnonmarjoja ovat puolukka, mustikka ja lakka sekä vadelma, variksenmarja, tyrni, karpalo, mesimarja ja pihlajanmarja. Vuosittain Suomen metsissä kypsyy arviolta 500-1000 milj. kg metsämarjoja, joista arviolta vain 40-45 milj. kg kerätään talteen. Tästä määrästä kotitaloudet poimivat noin 30 milj. kg omiin tarpeisiinsa ja teollisuuteen päätyy vain noin 12-15 miljoonaa kiloa. Poimittavissa olisi kuitenkin noin 100 milj. kiloa. Poimijapula on kuitenkin suurin luonnonmarja-alan kasvua rajoittava tekijä, sillä merkittävä osa poimijoista on eläkeikäisiä ja nuorten kiinnostus marjanpoimintaan on vähäistä. Tämän takia marjayritykset ovat viime vuosina kutsuneet ulkomaisia poimijoita Suomeen keräämään satoa talteen. (Arktiset Aromit). Suomalaiset poimivat ensisijaisesti omiin tarpeisiinsa, ylijäävä osa menee kaupalliseen myyntiin. Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n (2013) Internet-sivuilla kerrotaan, että luonnon yrteille on vähän ostajia ja jatkojalostajia, mutta alan yritystoiminta on kasvussa. Luonnontuotteiden hyödyntämisen keskeisempiä ongelmia ovat suuret satovaihtelut, alhainen jalostusaste, luonnontuotteiden heikko tuntemus vientimarkkinoilla ja liian suuri riippuvuus yksittäisistä viennin kohdemaista, erikoistuotteiden tuotannon keskittyminen pienille yrityksille ja alan yritystoiminnan tarvitsemat suuret pääomat raaka - aineen ostovaiheessa sekä kausiluonteisuus. Ongelmana on myös luonnontuotteita poimivan väestön ikääntyminen sekä poismuuton lisääntyminen tärkeimmiltä keräysalueilta.

9 Luonnontuoteala on vielä pieni ja hajanainen. Alan markkinarakenteesta, kansantaloudellisesta merkityksestä, yritystoiminnasta ja kotitalouskeräyksen laajuudesta tehdään vähän tilastointia. Toisaalta luonnontuotealalla on useita vahvuuksia. Näitä vahvuuksia luonnontuotteiden parissa ovat: laaja pinta ala, kansallinen kulttuuriperinne, metsä ja sen kestävän kehityksen mukainen hoito, luonnon virkistyskäyttö ja luonnon hyödyntäminen elintarviketuotannossa ja jalostuksessa sekä luonto-, erä- ja maaseutumatkailussa. Perinteisen maatalouden vähentyessä maaseudun asukkaat saavat lisää elinkeinollisia mahdollisuuksia luonnontuotteiden poiminnasta, jatkojalostuksesta ja markkinoinnista sekä tuotteisiin liittyvistä palveluista. (Arktiset Aromit, 2012). 3.1 Luonnonmarjojen kaupallinen merkitys Luonnonmarjojen ja -sienten myyntitulot ovat poimijalle verottomia, mutta ostoyritys lisää alv:n tuotteen hintaan myydessään sen eteenpäin. Verottomuuteen tuli vuoden 2013 aikana muutamia tarkennuksia. Jos tuotetta on jatkokäsitelty, esim. poimija myy tuotteen pakastettuna, niin se on uusien ohjeiden mukaan verollista myyntiä. Hintaan lisätty arvonlisävero muuttaa oleellisesti tuotteen kilohintaa. Varsinkin lakan hinnassa alv tuntuu, koska jo raaka-aineen kilohinta on korkea. Luonnonmarjojen ja -sienten sekä puutarhamarjojen kauppalantulomäärätietojen kerääminen aloitettiin 1970-luvun loppupuolella (MARSI-tutkimus). Tutkimuksen teettäjä oli vuonna 2011 ensimmäistä kertaa Maaseutuvirasto. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää marjojen ja sienten kauppaantulomäärät, kilohinnat ja poimintatulot. Tiedot julkaistaan neljänä suuralueena ja koko maan lukuina. Suuralueet ovat Lapin lääni, Oulun lääni, Itä-Suomi ja Länsi-Suomi. (MARSI, 2013) Puolukka, mustikka ja lakka ovat kaupallisesti merkittävimmät luonnonmarjat. Muita luonnonmarjoja ovat variksenmarja, karpalo, pihlajanmarja, tyrni, mesimarja, metsävadelma ja juolukka. Luonnonmarjoista osaa on alettu viljellä. Ne lasketaan kuuluvaksi puutarhamarjoihin, eivätkä myynnit sisälly tämän MARSI-raportin lukuihin.

10 MARSI 2013-tutkimuksessamainitut kilohinnat ovat poimijoiden saamia hintoja, ja ne eivät sisällä ostajapalkkioita eivätkä arvonlisäveroa. Vuonna 2013 luonnonmarjoista saatiin poimintatuloa yhteensä 21,3 milj. euroa. Poikkeuksellisesti Länsi-Suomessa, etenkin Pohjanmaalla, ja Keski-Suomessa puolukkasato oli erittäin runsas. Yksistään puolukan osuus tuloista oli 12,4 milj. euroa. Alla olevasta taulukosta nähdään poimintatulojen jakauma alueittain. 14% 26% 34% Länsi-Suomi Itä-Suomi Lapin Lääni Olulun lääni 26% Kuvio 1. Luonnonmarjojen poimijatulojen jakautuminen v. 2013, lähde: MARSItutkimus 2013. Tilaston määriin eivät sisälly torikaupan osuus ja poimijoitten suoramyynnit ammattikeittiöille ja kuluttajille. Ostomäärätiedot pohjautuvat Arktiset Aromit ry:n jäsenilleen tekemään kyselyyn. Vuonna 2013 mustikkaa myytiin 5,0 milj.kg ja 6,8 milj.kg vuonna 2012. Poimijatuloa tuli vuonna 2013 7,5 milj. euroa ja vuonna 2012 tulo oli 12,2 milj. euroa. Länsi- Suomessa kerättiin mustikkaa 0,7 milj. kiloa. Mustikkakilosta maksettiin poimijalle keskimäärin 1,49 euroa. Hinta laski 30 snt/kg edellisvuoteen verrattuna (1,79 euroa/kg). Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan mustikkaa tuotiin maahan vuoden 2013 aikana 1,0 milj. kg. Edellisenä vuonna tuotiin vain 0,55 milj.kg. Mustikkaa tuo-

11 tiin eniten Virosta ja Ruotsista. Toisaalta mustikkaa myös vietiin 0,8 milj.kg vuonna 2013 ja 0,5 milj.kg vuonna 2012. Puolukka on kaupallisesti tärkein luonnonmarja Suomessa ja sitä poimitaan myyntiin luonnonmarjoista määrällisesti eniten. Perinteisesti poimintaa on eniten Oulun ja Lapin lääneissä. Viime vuosina ulkomaisten palkattujen poimijoiden osallistuminen on lisännyt myyntipoimintaa myös muilla alueilla. Poimijoita siirretään alueille, jossa kunakin vuotena on paras sato. Puolukan hyvän säilyvyys auttaa ostotoiminnassa, koska se ei vaadi välitöntä jatkokäsittelyä. Puolukkaa poimitaan runsaasti kotimaisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin ja viedään merkittävästi myös ulkomaille. Puolukkaa viedään naapurimaihin ja Keski- Eurooppaan. Osa sadosta myydään myös suoraan kuluttajille ja suurtalouksille. Syksyisin puolukkaa on paljon myös myynnissä toreilla. Yksityiset poimijat keräävät puolukkaa omiin tarpeisiinsa sekä sukulaisille ja tuttaville. Vuonna 2013 myyntipuolukkaa kerättiin 10,7 milj. kg (vuonna 2012 oli 8,7 milj.kg). Puolukan laatu oli hyvä ja paikoitellen erittäin hyvä. Eniten puolukkaa kerättiin poikkeuksellisesti Länsi-Suomen alueelta, 5,6 milj. kg (vuonna 2012 0,6 milj.kg). Paras sato saatiin Länsi-Suomen alueella Pohjanmaalla sekä Keski-Suomessa. Puolukasta maksettiin vuonna 2013 poimijoille 1,16 euroa/kg (2012 vuonna 1,33 euroa/kg). Poimintatuloa saatiin yhteensä 12,4 milj. euroa. Määrä oli 0,9 milj. euroa enemmän kuin edellisenä vuonna (11,6 milj.euroa). Länsi-Suomessa puolukkatuloa kertyi 6,3 milj.euroa. Runsaan sadon lisäksi ulkomaalaisten poimijoiden suuri joukko mahdollisti myyntimäärän kasvun. Pääosa lakkasoista on Lapin läänissä ja perinteisesti sieltä kerätään merkittävä osa myyntiin kulkeutuvasta lakasta. Hyviä satoja saadaan joinakin vuosina myös Oulun läänissäkin. Muualla Suomessa ojituksien myötä lakan kasvu on hiipunut. Lakkaa saatiin 146,0 tn vuonna 2013, josta teollisuudelle meni 112,0 tn. Kotimainen elintarviketeollisuus käyttää lakkaa jonkin verran, mutta sitä tuodaan paljon ulkomailta. Lakkaa myydään myös suoraan ravintoloille, leipomoille ja pitopalveluyrityksille. Torikaupas-

12 sa se on tärkeä osa marjamyyntiä erityisesti turisteille. Lakan kilohinta on korkeahko. Vuonna 2013 poimijahinta oli 8,64 e/kg ja vuonna 2012 se oli 5,10 e/kg. Muita luonnonmarjoja, kuten variksenmarjaa, karpaloa, mesimarjaa ja pihlajanmarjaa yritykset saivat vain pienehköjä määriä. Näiden kauppaan tulomäärät ovat vain murto-osa päämarjojen määristä. Elintarviketeollisuus käyttää paljon karpaloa, mutta ostaa suurimman osan ulkomailta. Kotimaisen karpalon myyntimäärät ovat vähäisiä, eivätkä riitä teollisuuden tarpeisiin. Variksenmarjaa kerätään pääasiassa Pohjois-Suomesta. Keräilymäärät vaihtelevat vuosittain paljon. Esimerkiksi vuonna 2012 sitä kerättiin 44,1 tonnia. Luonnonvaraisen pihlajan marjasato on vuosittain satunnaista. Pihlajanmarjojen tarve on kotimaisessa käytössä rajallinen. Lisäksi on tarjolla viljeltyä pihlajanmarjaa. Luonnontyrnin myyntiin liittyviä tietoja ei ole kerättynä. Tyrnin viljely on lisääntynyt ja määrät markkinoilla kasvaneet. Tämän seurauksena kilohinta on laskenut ja luonnonvaraisen tyrnin poiminta on käynyt kannattamattomaksi. Luonnonvaraista mesimarjaa tulee myyntiin pieniä määriä (339 kg) Lapin ja Oulun lääneistä. Metsävadelman myyntiin tuli vuonna 2013 110 kg. Sitä poimitaan lähinnä omiin tarpeisiin. Ahomansikkaa kerätään myös jonkin verran. Viljellyt marjat ovat puutarhamarjoja ja niiden myyntiluvut eivät ole mukana MARSI 2013 raportissa. Viljellyistä marjoista tärkein on mansikan ohella herukka, puutarhavadelma. Niiden lisäksi viljellään pensasmustikkaa, tyrniä, mesimarjaa ja pihlajanmarjaa. Kaupallisesti viljellään pieniä määriä myös karviaista, mustamarja-aroniaa ja marjatuomipihlajaa (saskatoon).

13 3.2 Luonnonsienten kaupallinen merkitys MARSI 2013 raportin mukaan herkkutatilla on ylivoimaisesti luonnonsienistä tärkein kaupallinen merkitys. Niitä kerätään hyvinä satovuosina määrällisesti eniten ja sillä on korkea kilohinta. Herkkutatti on myös hyvä vientisieni. Suurin osa herkkutateista viedäänkin Etelä- ja Keski-Euroopan markkinoille. Rouskut ovat tärkeitä suolasieniä. Niitä ei juuri viedä ulkomaille, mutta kotimaassa sienisalaatti kuuluu juhlaruokiin. Kantarellit ja suppilovahverot ovat varsinkin kotitarvepoimijoiden suosiossa. Niitä myydään myös suoraan kuluttajille. Syksyisin näitä sieniä on tarjolla torimyynnissä. Korvasientä kerätään kevätkesällä jonkin verran myyntiin. Muitakin sieniä on kaupan pieniä määriä. Myyntiin sienet tulevat useimmiten tuoreina. Lähes kaikki rouskut ovat ryöpättäviä sieniä. Niitä tulee myyntiin sekä tuoreina, keitettyinä tai keitettysuolattuina. Kuivattu sienikilo vastaa n. 10 kg tuoresientä. Vuonna 2012 tuli voimaan uusi elintarvikkeita koskeva asetus, joka koskee myös sienikauppaa. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ylläpitää ohjeellista luetteloa kauppakelpoisista sienistä. Listalla on tällä hetkellä 23 suositeltavaa ruokasientä. Niiden lisäksi on lukuisasti muita syötäväksi kelpaavia sieniä, joita voidaan nyt myydä. Vastuuta on lisätty poimijalle ja myyjälle, että myynnissä olevat ruokasienet ovat turvallisia eikä niitä sekoiteta myrkkysieniin. Vuoden 2013 luonnonsienisato oli keskimääräistä heikompi ja siitä kertyi poimintatuloa yhteensä 0,9 milj. euroa. Luonnonsienituloista Itä-Suomen osuus oli 85 %, Länsi- Suomen 13 % ja Oulun läänin 2 %.

14 2% 13% 85% Länsi-Suomi Itä-Suomi Lapin Lääni Olulun lääni Kuvio 2. Sienten poimijatulojen jakautuminen v. 2013, lähde: MARSI 2013. Herkkutattia kerättiin eniten, 0,7 milj.kg, ja pääosa niistä tuli Itä-Suomen alueelta. Poimijatuloa tuli 0,7 milj. euroa. Tuloa kerryttää hyvä kilohinta ja laatuluokat. Muiden sienten poimijatulot olivat herkkutatin poimijatuloja pienemmät: haaparousku 41 100 euroa, kangasrousku 49 100 euroa, kantarelli 64 900 euroa, suppilovahvero 29 200 euroa ja korvasieni 6 300 euroa. Suomen markkinoilla olevaa luonnonsienituotetarjontaa on kartoitettu myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Ruukin toimipisteen Sienestä on moneksi - hankkeessa. Tässä hankkeessa kartoitettiin tiedot sieniyrityksistä. Sienituotteita tarjoavia yrityksiä on tämän tarkastelun perusteella yhteensä 44 kappaletta. Sieniä jalostavia yrityksiä ei ole yhtään Keski-Suomen alueella. Keski-Suomen alueella sienien kaupallinen merkitys on tuoresienillä, joita myydään toreilla, tapahtumissa ja suoraan ravintoloille. Myytäviä sieniä ovat korvasienet, kantarellit ja suppilovahverot sekä erilaiset rouskut. (Laurila, M. 2013).

15 3.3 Luonnonyrtit Villiyrtit ovat olleet kasvaneen kiinnostuksen kohteena jo usean vuoden. Asiaa on ollut esillä niin erilaisissa tilaisuuksissa kuin mediassakin. Käyttökelpoisia villikasveja on paljon, mutta kasvien saatavuus ja satoisuus vaihtelee. Keski-Suomessa luonnonyrttejä käytettään kuivattuna ja tuoreena. Raaka-aineet hankitaan usein maakunnan ulkopuolelta. Ne ruokapalveluyrittäjät, jotka käyttävät nykyisin luonnonyrttejä, keräävät itse noin puolet tarvittavista raaka-aineista. (Lehtinen, H. 2014). Keskisuomalaiset ravintolat ovat kiinnostuneita käyttämään villiyrttejä. Villiyrttejä käyttävät ravintolat saavat raaka-aineet suoraan kerääjiltä tai yrityksen oma henkilökunta kerää raaka-aineet itse. Ravintoloilla on kiinnostusta käyttää mm. kuusenkerkkää, nokkosta, saksankirveliä, siankärsämöä, mesiangervoa, poimulehteä ja minttua (Lehtinen, H. 2014) Saksankirveli ei ole meillä villiyrtti, eivätkä ravintolat ole varmaankaan mintulla tarkoittaneet suomen luonnossa kasvavia minttuja. Keruutuotteet Keski-Suomessa -hankkeessa tehtyjen selvitysten pohjalta Keski- Suomen poimijat toimivat hajallaan sekä kaukana ja tietämättä toisistaan. Isoja poimijarenkaita ei ole vielä syntynyt ja toiminta on usein myös harrastuspohjalla. Maakunnassa on useita kerääjiä, jotka keräävät yrttejä vain omiin ja lähisukulaisten sekä tuttavien tarpeisiin. Ongelma Keski-Suomessa on se, että kerääjistä ei ole olemassa rekisteriä. Tilaaminen on ollut ongelmallista. Toisaalta myös tilaaja ei aina osaa määrittää tarpeitaan riittävän ajoissa, jotta poimijat tietäisivät mitä yrttejä tulisi kerätä. Samoin satovaihtelut ja sääolosuhteet vaikuttavat poiminnan onnistumiseen. Selvityksen aikana ei ollut keräilypistettä, joka ottaisi luonnonyrttejä vastaan. Keväällä 2014 Osuuskunta Mukulaari alkoi ostaa poimijoilta luonnonyrttejä ja toimittamaan niitä edelleen ravintoloille ja yksittäisille asiakkaille.

16 3.4 Muut luonnontuotteet Eniten turvetta käytetään poltto- ja kasvuturpeeksi. Humusaineita käytetään myös luonnonmukaisessa viljelyssä edistämään kasvien kasvua ja terveyttä. Lisäksi turve soveltuu karjan kuivikkeeksi, eriste- ja imeytysmateriaaliksi ja sitä voidaan käyttää kaivovesien sulfaattien suodatuksessa. Turpeesta saadaan myös tekstiiliteollisuuden raaka-ainetta, tupasvillakuitua. Turvetta käytetään terapeuttisiin tarkoituksiin kylpyinä, paikallishoitoina sekä kosmeettisissa valmisteissa, kuten saippuoissa ja shampoissa. Turvetta voidaan kerätä maanomistajan luvalla. Keski-Suomessa turve menee pääasiassa poltto- ja kasvuturpeeksi. Turvealuetta on noin 17 100 hehtaaria. Matkailu- ja hyvinvointiyritykset käyttävät turvetta erilaisten hoitojen yhteydessä. Hoitoturve hankitaan maakunnan ulkopuolelta. Tervaa saadaan puusta kuivatislaamalla eli puuainesta hajotetaan hapettomassa tilassa lämmön avulla, jolloin syntyy kiinteää jätettä, öljyä ja haihtuvia aineita. Tervaa voidaan valmistaa joko tervahaudoissa, miiluissa tai uuneissa. Tervaa on valmistettu Suomessa perinteisesti hautapolttona, jolloin myös tervan laatu on ollut parempaa verrattuna uunipolttoiseen tervaan. (Arktiset aromit, 2012). Keski-Suomessa tervaa valmistetaan Uuraisilla ja näytösluotoisesti kylien tapahtumissa. Perinteisesti kuusenpihkasta on valmistettu voiteita, joita on käytetty rohtona mm. haavoihin, palovammoihin ja tulehduksiin. Pihkavoiteiden vaikutuksia on tutkittu mm. LL Arno Sipposen väitöstutkimuksessa, joka osoitti, että kuusenpihka voi päihittää sekä hankalia mikrobeja että sitkeitä sieniä (Lehtinen, P. 2013). Pihkan keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Keski-Suomessa ei kerätä pihkaa kaupalliseen tarkoitukseen. Pihkaa kerätään lähinnä omiin tarpeisiin ja vähäisiä määriä torimyyntiin. Havupuiden oksia käytetään erilaisissa kukka-asetelmissa, seppeleissä ja kransseissa. Havupuista viljellään siperianpihtaa, balsamipihtaa, tuijaa, serbiankuusta. Pääosa

17 koristehavusta tuodaan ulkomailta. Havupuiden oksien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Käpyjä käytetään pääasiassa koristeina erityisesti joulun aikaan. Kukkakauppojen käyttämät kävyt ovat lähes täysin ulkomaista alkuperää. Jokamiehen oikeus sallii pudonneiden käpyjen keräämisen. Luonnon koristemateriaaleihin voidaan lukea Suomessa sammalet, jäkälät, oksat ja risut, havut, oljet, heinät, kaislat, marjat, kävyt, kuivakukat, pahkat, käävät, naavat ja kannot sekä myös kivet, sora ja hiekka. Kukkakauppiaat keräävät materiaalit itse tai ostavat kerääjiltä. Koristemateriaaleista kerätään eniten käpyjä, sammalta, jäkälää ja puolukanvarpuja. Erilaiset käsittelyt laajentavat materiaalin käyttömahdollisuuksia. Suuri osa koristeena käytettävästä luonnonmateriaaleista tuodaan ulkomailta. Kotimaasta kerättyjä ovat lähinnä jäkälät ja varvut sekä sammal, josta n.77 % on kotimaista. Luonnonmateriaalien keruu ja tuotteistaminen sopii hyvin esimerkiksi sivuelinkeinoksi. Jokamiehen oikeudet rajoittuvat rauhoittamattomien kasvien sekä marjojen ja sienten, maahan pudonneiden risujen, käpyjen ja pähkinöiden keräämiseen. Puista saatavien koristemateriaalien kerääminen ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa. Keruutuotteet Keski-Suomessa -hankkeen selvityksen mukaan keskisuomalaiset koriste- ja käsityömateriaalina luonnontuotteita käyttävät yritykset keräävät tarvitsemansa materiaalit pääosin itse tai heillä on muutamia keräilijöitä, jotka toimittavat materiaaleja kauppiaille. Toreilla myydään mm. havu- ja pajukransseja sekä luonnonkukkakimppuja. 3.5 Luonnontuotteiden viljely Keruutuotteet hankkeen selvityksen yhteydessä ilmeni, että Keski-Suomessa ollaan kiinnostuneita luonnonkasvien viljelystä. Muutamat yrittäjät ovat tehneet pienimuotoisia viljelykokeiluja. Tällä hetkellä nokkosen viljely on kiinnostanut eniten.

18 Keski-Suomessa toimii myös luonnonkasvien siemeniä tuottava yritys, jonka kautta voi hankkia erilaisia luonnonkasvien siemeniä. Yritys myy pääasiassa kukkien siemeniä, mutta valikoimasta löytyy myös luonnonyrttejä. ProAgria Keski-Suomen erikoisviljelyasiantuntija Marjo Marttisen mukaan (luento 5.2.2014) Suomessa viljellään villiyrttejä noin 8-11 ha alalla. Pinta-alatieto on peräisin kirjallisuuslähteistä. Marttisen arvio on, että viljelyala voi todellisuudessa olla jonkin verran suurempi, sillä esimerkiksi nokkosta viljellään hehtaarimittakaavassakin. Marttisen mukaan monia luonnonyrttejä voi viljellä, mutta aina se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Luonnonmarjoista eniten Suomessa viljellään tyrniä, noin 150 ha. Puolukan viljely on parhaillaan tutkimuksen alla. Lakan ja karpalon viljely ei kokeiluista huolimatta ole laajentunut. Mesimarjaa viljellään noin viiden hehtaarin alalla. Marttisen mukaan viljelylle on monia perusteita: mm. sadonkorjuun koneellistaminen, tuotteen tasalaatuisuus, raaka-ainesaannin turvaaminen ja joissain tilanteissa myös jonkin suositun kasvin luonnonesiintymien suojeleminen liialliselta keruulta. Kuluttajien kiinnostus ruuan alkuperää kohtaan tukee luonnontuotteiden käyttöä, olivat ne sitten luonnosta kerättyjä tai viljeltyjä. Erikoiskasvien viljelystä on tehty erilaisia tutkimuksia esim. MTT:n Apukan koetilalla ja Kemijärven Ketolassa. (Galambosi, B., Hannukkala, A., Peltola, R. ja Väisänen, J. 2014). Viljellyistä kasveista tuotetaan uutteita ja eteerisiä öljyjä käytetään mm. mausteina, kosmetiikassa, hyvinvointituotteissa, funktionaalisissa elintarvikkeissa sekä lisäravinteena. Kannattava viljely edellyttää kuitenkin riittävän suurta tuotantoa, olemassa olevaa koneketjua keruuseen ja osaamista uuteen viljelymenetelmään. Usein tämä edellyttää suuria laitehankintoja, joten kynnys uusien kasvien tuotannon aloittamiseen nousee. (Marttinen, M. 2014).

19 3.6 Luonnontuotteiden hyödyntäminen hyvinvointi- ja kauneudenhoitoalalla Vuonna 2013 valmistui osaamistarveselvitys kauneudenhoito-, hius- ja luonnontuotealoille. Selvityksessä tarkasteltiin osaamistarpeita luonnontuotteiden hyödyntämiseksi hiusalan ja kauneudenhoitoalan tutkinnoissa sekä luonnonvara-alan osaamistarpeita luonnontuotteiden keräämiseksi ja tuottamiseksi kauneudenhoitoalan käyttöön. Selvityksessä nousi esille osaamistarpeita, jotka olivat luonnontuotteiden käyttö ja kerääminen, tuotteiden valmistus, luonnontuotteisiin pohjautuvat palvelut sekä eri alojen verkostoituminen. Erityisesti tuoteturvallisuuteen ja lainsäädäntöön liittyvät osaamistarpeet nähtiin ratkaisevan tärkeinä. Selvityksestä on valmistunut sähköinen raportti, jossa kuvataan alojen koulutuksen ja toimintaympäristön nykytilannetta, kehitysnäkymiä sekä Suomessa että muualla Euroopassa sekä aihetta koskevaa lainsäädäntöä ja turvallisuusnäkökohtia. Keski-Suomessa on muutamia luonnonkosmetiikkatuotteiden valmistajia. Asiasta kiinnostuneita on enemmän, siitä on osoituksena luonnonkosmetiikkakoulutusten suosion lisääntyminen. Useat koulutuksiin osallistujat valmistavat vain omaan käyttöön luonnonkosmetiikkaa, mm. saippuaa ja voiteita. 4 ESISELVITYSHANKKEEN TOIMENPITEITÄ 4.1 Kirjallisuuskatsaus muihin hankkeisiin Hankkeessa perehdyttiin muissa maakunnissa toteutuneisiin luonnontuotteisiin liittyviin hankkeisiin. Esiselvityshankkeita on tehty 1990-luvulta lähtien. Eniten luonnontuotehankkeita on ollut Lapin ja Oulun läänissä sekä Itä-Suomessa. Etelä-Savon luon-

20 nontuotteiden esiselvityshanke valmistui vuonna 2013. Luonnontuotehankkeita on yhteensä ollut vuosina 2009-2012 yhteensä noin 30 kappaletta. Näiden hankkeiden lisäksi on ollut lukuisia kehittämishankkeita, joissa on ollut pääpaino lähiruoalla, mutta jotka liittyvät myös luonnontuotteisiin. Yksistään luonnontuotehankkeissa on selvityksen tai kehittämisen kohteena ollut luonnontuotealueiden kartoitukset, kerääjäorganisaation kehittäminen, luonnontuotteiden tuotekehitykseen, jalostukseen, markkinointiin ja myyntiin liittyvät toimenpiteet. Näiden lisäksi on ollut erilaisia tutkimuksia luonnontuotteiden ravitsemuksellista vaikutuksista ja viljelystä sekä muusta luonnontuotteiden yleisestä kehittämisestä. Luonnontuotteista on viimeisin valtakunnallinen selvitys vuodelta 1990, jolloin Keski- Suomi on ollut mukana. Maakunnista, joissa luonnontuotealan hanketoimintaa on ollut useita vuosia, löytyy paljon alan tietoa ja osaamista. Tämän tiedon hyödyntäminen Keski-Suomen luonnontuotealan kehittämistyössä helpottaa ratkaisujen löytämisessä. Pohjois-Savossa on luonnontuotealan toimijoita. Kiuruvedellä on luonnonmarjojen ja -sienten vastaanottopiste. Alueella on myös pienyrityksiä, jotka keräävät, vastaanottavat, myyvät ja jalostavat luonnonyrttejä. Nokkonen on eniten käytetty kasvi, mutta myös voikukan kukkanuppuja, horsmanversoja, kuusenkerkkä, siankärsämöä kerätään ja toimitetaan mm. pääkaupunkiseudun ravintoloihin. Kehittämistyötä on tehty yhdessä keittiömestareiden kanssa. Kumpulaisen mukaan villiyrttien käyttäjäkunta lisääntyy koko ajan. Villiyrtit ovat matkailullisesti nouseva trendi, ruokana ja elämyksinä. Villiyrtit ovat puhdasta lähiruokaa, melkein jokaisen ulottuvilla. Alalla toimimiselle on valtavasti mahdollisuuksia tuotteistamisen kautta.

21 4.2 Esiselvityshankkeen kyselyt Hankkeessa tehtiin kyselyjä luonnontuotealan yrittäjille ja toimijoille. Kummallekin taholle tehtiin erilliset kyselylomakkeet, joka lähetettiin sähköisesti sekä osalle kirjeellä ja soittamalla. Kyselyjä lähetettiin luonnontuotteiden poimijat, ostajat, myyjät, kouluttajat, markkinoijat ja niille jotka käyttävät luonnontuotteita yrityksen palveluissa esim. ekokampaajat, hoiva-alanyrittäjät, kukkakaupat. Kysely lähetettiin 230 henkilölle. Vastausprosentti oli 12,6 %. Saatujen vastausten mukaan luonnontuotealaa pidettiin nousevana alana ja kiinnostuneiden määrä lisääntyy koko ajan. Luonnontuotteilla on vahva bändi ja siihen liitetään puhtaus, luonnonmukaisuus ja terveellisyys. Toisaalta huolta kannettiin ympäristötekijöistä kuten luonnon saastumisesta, säteilystä, ilmansaasteista sekä työvoiman saamiseen. Alalle toivottiin lisää toimijoita varmistamaan tuotteiden saatavuus. Koulutuksen toivottiin kattavan kaikki osa-alueet ja kasvattavan toimijoita todelliseen yhteistyöhalukkuuteen. Vastaajien mukaan Keski-Suomen keskeisimmät tutkimus-, koulutus- ja kehittämistarpeet olivat seuraavat: a) Perinnerakentamisessa hyödynnettävien materiaalien käyttö esim. tuohi ja terva b) Yrityspalveluneuvonta toimintaa aloittaville, jalostaville, myyville ja ostajille c) Tuotekehitys, jalostusasteen nostaminen, esim. marjojen hyödyntäminen nestemäisissä tuotteissa, hapattaminen, kuivaaminen, erikoistuotteet. Näiden lisäksi markkinointikokeilut, toisten yrittäjien tuki, yrityskohtainen neuvonta, mentorointi ja benchmarking d) Imagon nostaminen erilaisten koulutuksien, tapahtumien sekä infojen ja sosiaalinen media keinoin. e) Villiyrttien viljelytekniikkaan liittyvä tieto esim. MTT viljelykokeilut eri kasveilla, Millaisia kokeiluja voisi tehdä Keski-Suomessa?

22 f) Raaka-aineiden saannin takaaminen. Poimijoita on, mutta he toimivat itsenäisesti ja joskus satunnaisestikin. Kerätään muutamille ostajille eikä laajamittaista toimintaa, ei olemassa pysyviä keräilypisteitä/vastaanottopisteitä. Jyväskylässä on paljon luontoalan osaajia ja potentiaalisia toteuttajia löytyisi paljon, jos he osaisivat kehittää ideoitaan pidemmälle ja lähteä toteuttamaan niitä. Raaka-aineita Keski- Suomesta löytyy luonnosta paljon kaikilta osin. g) Poimijarenkaan kokoaminen ja kouluttaminen. Keräilypisteen perustaminen, tuotteiden turvallisuus ja laadun varmistaminen, pakkaaminen ja logistiikka, saatavuuden varmistaminen, varastointi. Metsän antimista kaarna, pihka, kävyt, sammalet ja liekot lähes täysin hyödyntämättä. Myös mahla ja kuusenkerkät sekä koivunlehdet olisivat helposti kerättäviä tuotteita. Suomeen tuodaan paljon myös koristemateriaalia, joka olisi korvattavissa kotimaisilla tuotteilla. Yrittäjien omanpääoman hankkiminen tärkeää, kun aloittaa toimintaa. Keruuverkostoa kehittäminen ja kannattavien toimintamallien selvitys malleja keräämiseen Keräilyauto, joka kerää raaka-aineet maakunnasta h) Yrittäjien yhteistyötoiveet: Osaamisverkosto, tiedotus, toimijoiden tunteminen, apu sekä neuvonta isojen tapahtumien järjestämiseen, työvoiman hankinta, yhteistoiminta tuotteiden hankintaan, tarvike- ja laitetilauksiin, pakkausmateriaaleihin ja raaka-aineisiin Yrittäjien käyttöön edullisia jatkojalostustiloja, jossa esim. kuivureita, varastotiloja, pakastimia, mehunpuristamo, kippikattila, yms. laitteita yhteiskäytössä. Miten saadaan nuoria mukaan toimintaan? Nuorten työllistäminen Sopimuskäytännöt ja ohjeet sopimusten laatimiseen. Yrittäjien yhteistyön edistäminen ja tehostaminen esim. työvoiman liikkuvuus.

23 i) Logistiikka, myynti ja markkinointi sekä varastointi Jokainen toimija toimii itsenäisesti, jonkin verran yhteistyötä yrittäjien kesken. Mahdollisuuksien tiedostaminen maakunnan alueella ja maakunnan ulkopuolella, verkostojen kehittäminen. Raaka-aineiden ja tuotteiden varastointi, Kuljetuspakkaukset j) Koulutus Kerääminen, käsittely, käyttö, jalostus, tuotekehitys. Liiketoimintaosaaminen, markkinointi, myynti, lainsäädäntö, tutustuminen toimiviin ja menestyneisiin yrityksiin, osaamisen jakaminen, Luonnontuotteiden hyödyntäminen ruokapalveluissa ja matkailussa sekä luontopalveluissa Osuuskuntatoimintamallien kokeilut ja koulutus ja Lainsäädäntö, keruualueet ja kestävä kerääminen. Miten luonnontuotealasta voi tehdä itselleen kestävän ammatin? k) Tiedotus Imagon parantaminen, näkyvyyden lisääminen, kotitarvetuotantoleiman poistaminen, tunnettavuuden lisääminen, luonnontuotteiden terveydelliset vaikutukset, kärkiosaajien listaus l) Kansainvälistyminen Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita, mitä on jo markkinoilla ja mitä tuotteita odotetaan markkinoille. Kansainvälinen näkökulma markkinointiin. Sopimuskäytännöt, vientiin liittyvän tiedon kerääminen m) Lainsäädäntö Uuselintarvikelainsäädäntö, toiminta voisi olla ensimmäisenä vuonna verotonta? rahoituksen lisääminen, uudet ansaintamallit n) Keruualueet

24 Luomualueita lisää ja keruualuekartat, paikkatietokartat kerääjien tietoon r) GreenCare toiminta Luonnontuotteiden yhdistäminen GreenCare toimintaan, metsäretkien tuotteistaminen, matkailussa luonnontuotteiden hyödyntäminen Vastaajien mukaan luontoyrittäjyyden osa-alueet, joilla olisi eniten merkitystä alan laajentamisessa Keski-Suomessa olivat: Metsämarjojen ja -sienten jalostus elintarvikkeena, villiyrttien hyödyntäminen ja muiden erikoistuotteiden jalostus elintarvikkeena, luonnontuotteisiin tukeutuvat hyvinvointipalvelut, koulutus ja neuvontapalvelut. Vastaajien mukaan asiat, jotka hankaloittavat luonnontuotealan yrittäjyyttä olivat: Markkinoinnin osaaminen, harmaa talous, osaamisen väheneminen suurten ikäluokkien myötä, toiminnan rahoitus, työvoima (palkkaus, saatavuus, osaaminen) ja tuotekehitysosaaminen sekä yhteistyön puutteet. Vastaajien mukaan maakunnan luonnontuoteyrittäjyyttä voitaisiin edistää parhaiten mm. imagon kohottamisella ja näkyvyydellä, verotuksen keventämisellä ja rahoituksen lisäämisellä, osaamisen jakamisella, verkostojen kehittämisellä ja luomalla uusia ansaintamalleja. 4.3 Keski-Suomen Luonnontuotealan Swot-analyysi Keski-Suomen luonnontuotealan swot-analyysiin on koottu tiedot järjestettyjen infotilaisuuksien yhteenvedoista, alan toimijoille ja yrittäjille lähetettyjen kyselyjen vastauksiin tuloksista sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijan opinnäytetyön yhteydessä toteutuneen kyselyn tuloksista (Lehtinen, H. 2014.).

25 VAHVUUDET: - Puhdas luonto. - Metsät ja vesistöt. - Metsäalalla on osaamista. - Luonnontuotealan koulutus; eräja luonto-opas, yrttineuvojakoulutukset. - Verkostoitumista toimijoiden välillä maakunnallisesti ja jonkin verran myös valtakunnallisesti. - Jyväskylän yliopiston, MTT Laukaa, tutkimus - Kiinnostus luonnontuotealaan. - Lähiruoan ja luonnontuotteiden kysyntä on kasvanut. - Marjojen ja sienten keruupiste/ostaja on olemassa Hankasalmella ja myös torikauppiaat ostavat marjoja ja sieniä. - Villiruoan suosio on kasvanut viime vuosien aikana. - Pohjoismainen keittiö kiinnostaa muuta maailmaa. - Saarijärvelle valmistuu 2014 kasvisten rahtikuivaamo. - luontoyrittajat.net -sivustolla ostaa ja myy -toiminto on jo käytössä, jota voi hyödyntää. - Keski-Suomessa toimivia ruokapiirejä, lähikauppoja, suoramyyntipisteitä. HEIKKOUDET: - Poimijat toimivat hajallaan, tietämättä toisistaan. Yksittäiset keräilijät toimittavat keruutuotteita eri pisteisiin. - Keski-Suomessa on tällä hetkellä osuuskunta, joka ostaa villiyrttejä. Jalostustoiminta vasta alullaan. - Poimijarekisteri ei ole ostajien tiedossa. - Raaka-aineen saannin epävarmuus. - Markkinointiosaamisen puute. - Luomukeruualueiden vähyys. - Vuosittaiset satojen ja hintojen vaihtelut. - Sesonkiluonteisuus. - Kotitarvepoiminta on paljon. - Jalostusaste on hyvin alainen. - Alalla vähän toimijoita. - Suomalaiset luonnonmateriaalien hinnat korkeammat kuin ulkomaisten. - Luonnontuotteille on kysyntää, mutta ostajat ja myyjät eivät kohtaa. - Logistiikkaongelmat: kuljetusmatkat, raaka-aineiden kausiluonteisuus

26 MAHDOLLISUUDET: - Alueella on Green Care - toimintaa ja hyvinvointipalveluyrityksiä, jotka käyttävät tuotteita. - Ekokampaamojen ja ekokosmetologipalveluiden lisääntyminen. - Tarjotaan tuotteita keskisuomalaisille ravintoloille, pienillekin, erille ostajia. - Kansainväliset markkinat; Aasia, Venäjä ja Kiina sekä Keski- Eurooppa. - Kytkentä matkailuun, ruokamatkailu. - Tuotekehitys ja jalostusasteen nosto - Nuoren polven innostuminen alalle. - Yhteistyö muiden maakuntien kanssa; Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Lappi. - Terveysvaikutukset ja niistä tiedottaminen. - Paikkatiedon hyödyntäminen keruun tehostamisessa. - Puuhastelusta ammattimaiseen toimintaan, tuki yrityksen perustamiseen. - Yleinen kiinnostus villiruokaan. - Kotimaisten luonnonmateriaalien kiinnostus lisääntyy edelleen. - Poimijarenkaan ympärille tulee yrittäjä, joka ostaa yrtit, jalostaa ja toimittaa eteenpäin. - Myyntiorganisaation rakentaminen muiden alan toimijoiden kanssa. - Hyödyntää muiden maakuntien luonnontuoteosaamista ja kokemuksia. UHAT: - Ympäristöongelmat, saasteet. - Suuret satovaihtelut vuosittain. - Luonnontuotealan heikko tuntemus. - Poimijoille maksettava korvaus ei innosta keräämiseen. - Koulutustarjonnan heikkeneminen. - Poimijaverkoston toimijoiden vähentyminen. - Lainsäädäntö. - Yleinen kustannusten nousu. - Tuonti, eteenkin luonnonmateriaalien osalta. - Tietoliikenneyhteyksien toimimattomuus haja-asutusalueella. - Negatiivinen tiedotus esim. ristiriitainen tieto villiyrttien hyödyistä. - Markkinoiden hiipuminen. - Poimijoiden saanti ulkomailta heikkenee.

27 4.4 Koulutustarpeet Kyselyjen, infojen ja tapahtumien aikana esille tulleita koulutustarpeita oli paljon. Alla on listattuna eniten esille tulleita. Koulutustarpeita o Luonnontuotteiden teemapäivät, yleisinfot (yrtit, sienet). o Luonnontuotteiden jalostaminen (kuivaaminen, uuttaminen, tislaaminen). o Neuvoja- ja poimijakoulutukset: kasvien tunnistaminen, kerääminen, käsittely. o Ruokakoulutukset. o Luonnontuotteiden värjääminen, hyödyntäminen koristelussa, käsitöissä. o Luonnontuotteiden käyttäminen eläinten hoidossa. o Luonnontuotteiden terveyteen liittyvät vaikutukset. o Luonnontuotteiden käyttäminen hoiva- ja hoitotyössä. o Luonnontuotteiden hyödyntäminen ravintola- ja maaseutumatkailuyrityksissä. o Luonnontuotteiden hinnoittelu, markkinointi, kansainvälisyys. o Luonnontuotteiden jatkojalostaminen pakkaaminen, pakkausmateriaalit, tuotekehitys ja tuotteistaminen sekä logistiikka. o Muiden maakuntien osaamisen hyödyntäminen, opintomatkat. o Erilaiset teemapäivät; Luonnonkukat, pettu, yrtit, mahla, miten hyödynnän metsän puita (kaarna, lehdet, oksat). o Tapahtumat, jossa voi vaihtaa luonnontuotekokemuksia. o Tietoa luonnontuotteista lapsille ja nuorille: kokeilu ja tunnistaminen. o Keruualueet ja lupakäytännöt sekä luomualueet. o Alan arvostuksen nostaminen erilaisten tapahtumien avulla.

28 4.5 Selvitys Jyväskylän alueen keruupaikoista Hankkeessa tehtiin selvitys koskien eri keruuresursseja (keruupaikat; sienet, yrtit ja marjat) Jyväskylän kaupungin metsäalueilla. Selvityksen teki keruutuotetarkastaja, FM Annukka Partanen Jyväskylästä. Lisäksi selvitettiin metsien omistajuutta sekä luomusertifioinnin osuutta alueen metsissä. Pohjana käytettiin kaupungin metsäsuunnitelmaa ja siihen liitettyjä puustotietoja. Selvitys rajattiin kaupungin omistuksessa oleviin metsäalueisiin. Selvitys tehtiin kokonaan kirjallisuus/paikkatietoanalyysina eli maastoselvityksiä ei työhön ole liitetty. Näin ollen selvitys kertoo ensisijaisesti eri alueiden potentiaalista eri lajien keruupaikkoina. Potentiaalisuus kasvupaikkana ei kuitenkaan takaa sitä, että lajia esiintyy välttämättä ehdotetulla alueella, vaikka se todennäköistä onkin. Tarkoituksena onkin tarjota keruualueita ja niiden mahdollisuuksia esittelevä aineisto, joka on vapaasti saatavilla niin alueen asukkaille kuin yrittäjille. Aineisto on ladattavissa Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten nettisivustolta, hankkeet kohdasta. Selvityksen tavoitteena on myös esitellä mahdollisuuksia, joilla paikkatietoaineistoja voidaan käyttää tämän tyyppisissä tarkoituksissa. Selvitys on ladattavissa Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten nettisivulla. www.maajakotitalousnaiset.fi

29 4.6 Esiselvityshankkeen tapahtumat Keruutuotteet Keski-Suomessa -hankkeen järjestämiä tilaisuuksia oli seuraavasti: Järjestetyt infotilaisuudet v. 2012-2014 Tapahtuma Ajankohta Hlöä WeenMaanWiljaa, Jyväskylä 15. 16.9.2012 100 Seutukuntainfo, Jämsä 11.3.2013 6 Seutukuntainfo, Jyväskylä 13.3.2013 14 Seutukuntainfo, Saarijärvi 21.3.2014 12 Seutukuntainfo, Hankasalmi 25.4.2013 10 Seutukuntainfo, Keuruu 4.4.2013 7 Seutukuntainfo, Viitasaari 16.4.2013 0 Villiyrtti-info, Jyväskylän messukeskus 23. 24.3.2013 200 Villiyrtti-info, Kannonkoski 22.5.2013 20 Villiyrtti-info, Hankasalmi 4.6.3013 14 Villiyrtti-info, Keuruu 28.5.2013 20 Villiyrtti-info, Haapamäki 21.11.2013 25 Villiyrtti-info, Jyväskylä, Toivolan piha 25.5.2013 150 Villiyrtti-info, Jyväskylä, Toivolan piha 16.6.2013 100 Villiyrtit ja luonnonmukainen ravitsemus, JKL 5.2.2013 180 Villiyrtit ja lähiruoka, JKL 5.2.2014 140 Pettu-info, Saarijärvi 7.6.2013 17 Pettu-info, Muurame 8.6.2013 20 Lähiruokapäivä, Keuruu 14.6.2013 150 Toimijatapaaminen, Jyväskylä 21.1.2014 7 Osallistujat yhteensä 1192 Hanke osallistui WeenMaanWiljaa -tapahtumaan Jyväskylässä 15. - 16.9.2012 ja esitteli siellä luonnontuotealaa ja haastamalla asiakkaat osallistumaan tunnistustehtävään. Tunnistustehtävään otti osaa 100 henkilöä ja paikalla kävi myös suuri joukko asiasta kiinnostuneita. Tapahtuman aikana saatiin yhteystiedot 42 henkilöltä, jotka halusivat lisätietoa luonnontuotealasta. Hanke järjesti kaksi luentotilaisuutta. Ensimmäisen aiheena olivat Suomalaiset villivihannekset ja luonnonmukainen ravitsemus 5.2.2013. Tilaisuus järjestettiin yhdessä

30 Kasvi-idea Keski-Suomessa -hankkeen kanssa. Puhujana oli ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. Osallistujia oli eri puolilta Keski-Suomea, mutta suurin joukko oli Jyväskylän talousalueelta. Hanke järjesti viisi seutukuntainfoa. Tilaisuuksissa oli asiantuntijana keruutuotetarkastaja, joka informoi keskeisiä asioita luonnontuotteista ja osallistujilta kerättiin tietoa Keski-Suomen luonnontuotteiden kehittämisen tueksi. Tilaisuuksista tiedotettiin paikallislehdissä, Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Facebook- ja kotisivuilla. Tämän lisäksi lähetettiin sähköpostia eri toimitahoille ja yksittäisille kuluttajille. Seutukuntainfojen osallistujat toivoivat järjestettävän erilaisia luonnontuotteisiin liittyviä tilaisuuksia. Villiyrttitietoiskuja järjestettiin 23. - 24.3.2013 Jyväskylän messukeskuksessa Elämysviikonloppuna. Hanke järjesti neljä villiyrtti-info tilaisuutta maakunnassa. Tilaisuuksissa tutustuttiin erilaisiin yrtteihin, kerrottiin yrttien käsittelystä ja käytöstä sekä maisteltiin muutamia yrttejä mm. nokos-, poimunlehtilettuja, pihlajanmarjalehdistä tehtyä mehua ja voikukkahyytelöä. Kaksi villiyrtti-infoa pidettiin Jyväskylässä Hermannin Herkkutorilla Toivolan pihassa. Hanke järjesti kaksi pettu-infoa, joissa näytettiin havainnollisesti kuinka pettua irrotetaan. Keuruulla, Vehkomäen luomutilalla, järjestettiin 14.6.2013 Tutustu lähiruokaan - tapahtuma. Koko perheen tapahtumassa esiteltiin luomulammastilaa, maisteltiin pettuleipää ja nokkoslettuja ja kerrottiin, miten villiyrttejä voi käyttää ruokapöydässä ja kauneudenhoidossa. Keruutuotetarkastaja oli paikalla kertomassa asiasta. Tekstiilitaiteilija värjäsi lankoja luonnonväreillä. Tapahtuman järjestävät Keruutuotteet Keski- Suomessa -esiselvityshanke ja Kasvi-idea Keski-Suomessa -hanke. Toinen luentotilaisuus oli helmikuussa 2014. Villiyrtti- ja lähiruokailta kokosi 140 aiheesta kiinnostunutta kuulijaa Jyväskylään. Mukana olivat keskisuomalaiset alan yrit-

31 täjät tuote-esittelyineen. Illan aikana todettiin, että luonnontuotteissa on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia niin kotitalouksille kuin yritystoiminnallekin. Tilaisuus järjestettiin Kasvi-idea Keski-Suomessa -hankkeen kanssa. Tilaisuudessa esiintyivät villiyrttialan pioneereihin kuuluvat Raija ja Jouko Kivimetsä. Kivimetsät esittelivät erilaisia tapoja käyttää villivihanneksia. Heidän mukaansa villivihanneksia voi arkiruoan lisäksi käyttää juomissa, oman terveyden ylläpitäjänä, urheilijan lisäravintona sekä retki- ja survival-ruokana. He onnistuivat omalla innostuksellaan välittämään ilon, mitä luonnontuotteiden keruusta voi saada. Hanke järjesti tammikuussa 2014 tilaisuuden, jossa esiteltiin hankkeen toimenpiteitä ja keruualue selvitystä. 5 LUONNONTUOTEALAN YRITYKSET KESKI-SUOMESSA Keski-Suomessa ei ole luonnonmarjojen keruuyhtiötä. Tästä johtuen ostaminen on keskittynyt pääosin Oulun ja Lapin, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueille. Marjanjalostajat ostavat usein marjat keruuyhtiöiltä pakastettuina, annosteltuina ja puhdistettuina. Keruuyhtiöt keskittyvät mahdollisimman suuriin ostopisteisiin, joista tulee raaka-ainetta kerralla paljon. Näin metsämarjojen logistiikka ja hankintaketju pidetään mahdollisimman tehokkaana. Metsämarjat kerätään puhdistamattomana ja ne toimitetaan puhdistuslaitoksiin, joita on kaksi Suomessa. (Arktiset Aromit, 2013) MTT, Ruukki hallinnoiman hankkeen Sienestä moneksi -raportin mukaan Keski- Suomessa ei ole yhtään sienialanyritystä (Laurila, M. 2013).