15 SPEK tutkii Kaisa Eskelinen Valtteri Tervala Sanna Malinen - Henrieta Hamilton-Skurak MIKSI PALOKUNTATOIMINTA HIIPUU TAI VIRIÄÄ?
Kaisa Eskelinen, Valtteri Tervala, Sanna Malinen & Henrieta Hamilton-Skurak MIKSI PALOKUNTATOIMINTA HIIPUU TAI VIRIÄÄ? Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? - loppuraportti Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet Osa III: Toimintamallit palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi ja toiminnan aloittamisen tueksi 15 SPEK tutkii
Painotalo Grano Oy, 2017 SPEK Tutkii 15 ISBN 978-951-797-626-8 (nid.) ISBN 978-951-797-625-1( pdf) ISSN 2242-1645 (nid.) ISSN 2242-1653 (pdf) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi
Sisällys Esipuhe...9 Tiivistelmä... 10 Sammandrag... 12 Abstract... 14 OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää?... 16 Johdanto...17 Palokuntien elinvoimaisuuteen vaikuttavat ilmiöt... 19 Vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta kohti ammattimaisuutta... 19 Kaupungistuminen...21 Verkostoituminen... 22 Tutkimusasetelma...24 Tutkimustehtävä...24 Tutkimuksessa tarkastellut palokuntamuodot... 25 Tutkimuksen tiedonkeruu...26 Palokuntien haastattelut...26 Kysely...28 Haastattelut toimintansa aloittaneille tai lopettaneille palokunnille...30 Miksi palokuntatoiminta viriää?...30 Sosiaalinen pääoma yhdistystoiminnan vahvuudet palokunnan toiminnan aloittamisessa...30 Aloittaneet palokunnat täyttivät alueellaan palvelutarpeen aukon...34 Verkostoituminen edistää palokunnan toiminnan aloittamista...36 Miksi palokuntatoiminta hiipuu?...40 Sosiaaliseen pääomaan ja yhdistystoimintaan liittyvät tekijät... 40 Palvelutuotannon tarpeisiin sopeutuminen...44 Palokunnan verkostojen vahvistaminen...50 Kysely toimintansa lopettaneille ja toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille... 57 Vastaajien taustatiedot... 57 Yhdistystoiminnan sisäiset syyt palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa...58 3
Palokunnan ulkoiseen toimintaympäristöön liittyvät tekijät palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa...63 Kokonaiskuva palokuntien toiminnan loppumiseen tai toimintamuodon muuttumiseen johtavista syistä...68 Johtopäätökset... 72 Lähteet...74 Liite 1. Palokuntien valmiustasoluokitus...76 Liite 2. Haastattelurunko toimintansa aloittaneelle palokunnalle... 77 Liite 3. Haastattelurunko toimintansa lopetttaneelle palokunnalle...78 Liite 4. Kyselytutkimus...79 OSA II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet...87 Tiivistelmä... 91 Executive summary...94 Taustaa...97 Kyselyprosessi...97 Osallistujat...98 Vapaaehtoistoiminta... 102 Vapaaehtoisidentiteetti...108 Liittymissyyt... 110 Paras asia palokuntatoiminnassa...116 Tärkein syy jatkaa toimintaa...117 Vapaaehtoistyön esteet...119 Esteiden madaltaminen... 124 Tauot vapaaehtoistyöstä... 134 Vapaaehtoisten asenteet... 136 Vapaaehtoisten tyytyväisyys... 138 Vapaaehtoisten sitoutuminen...140 4
Vapaaehtoisten sopeutumiskyky... 142 Henkilökohtainen ja organisaation tarjoama tuki... 143 Vapaaehtoisten luottamus vapaaehtoisen palokunnan johtoon...146 Ystävyyssuhteiden merkitys... 147 Lopettamisaikeet...148 Poissaolotiheys...149 Asennemuuttujien väliset yhteydet... 150 Entisille vapaaehtoisille osoitetut kysymykset...152 Rajoitukset ja loppusanat...155 Viitteet... 156 Liite A. Liitetaulukot... 159 Liite B. Kysymysten mittausominaisuudet...164 Liite C. Kyselylomakkeet... 165 OSA III: Toimintamallit palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi ja toiminnan aloittamisen tueksi... 183 A 1. Palokuntien välisen yhteistyön lisääminen tai palokunnan tehtävien uudistaminen...184 A 2. Rekrytointikäytäntöjen kehittäminen... 185 A 3. Palokuntalaisten motivoiminen...186 A 4. Palokunnan toimintakulttuurin kehittäminen...188 A 5. Vinkkejä palokunnan hallintoon ja talouteen...189 B 1. Palokunnan toiminnan aloittamisen vaiheet...190 B 2. Aloittavan palokunnan talous ja rahoitus...191 B 3. Yksilöiden motivointi... 192 Lisämateriaalia... 193 Lähteet...194 5
Taulukko - ja kuvaluettelo OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? -loppuraportti Taulukot Taulukko 1. Vastaajien näkemykset siitä, oliko palokunnan toiminnan loppumisessa tai toimintamuodon muutoksessa kyse palokunnan sisäisistä tai ulkoisista...71 Kuvat Kuva 1. Vastaajien edustamien palokuntien muutostilanne... 57 Kuva 2. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan...59 Kuva 3. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan... 60 Kuva 4. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan... 61 Kuva 5. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan...63 Kuva 6. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan...65 Kuva 7. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan...67 Kuva 8. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus...69 Kuva 9. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus...70 6
OSA II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet Taulukot Taulukko 1. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten taustatiedot...99 Taulukko 2. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin...115 Taulukko 3. Vapaaehtoistyön esteiden frekvenssijakauma ja vakavuuspisteet, nykyiset vapaaehtoiset...121 Taulukko 4. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot... 122 Taulukko 5. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot sukupuolittain...127 Taulukko 6. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot ikäryhmittäin...131 Taulukko 7. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan...133 Taulukko 8. Asennemittareiden keskiarvot ja keskihajonnat... 136 Taulukko 9. Asennemittarien väliset korrelaatiot...151 Kuvat Kuva 1. Nykyisten vapaaehtoisten jakaantuminen alueittain...100 Kuva 2. Nykyisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan...102 Kuva 3. Entisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan...102 Kuva 4. Sukupuolierot vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa... 103 Kuva 5. Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan...104 Kuva 6. Ikäerot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan...104 Kuva 7. Alueelliset erot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan... 105 Kuva 8. Alueelliset erot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan...106 Kuva 9. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan... 110 Kuva 10. Nykyisten vapaaehtoisten liittymissyiden erot vapaaehtoisten sukupuolen mukaan...112 Kuva 11. Erot nykyisten vapaaehtoisten syissä liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin...114 Kuva 12. Nykyisten vapaaehtoisten ilmoittamat vapaaehtoistyön esteet... 120 Kuva 13. Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa kokemien esteiden keskimääräisissä vakavuuspisteissä...125 7
Kuva 14. Erot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyössä kokemissa esteissä iän mukaan... 129 Kuva 15. Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden erot maantieteellisen sijainnin mukaan...132 Kuva 16. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten asennemittareiden keskiarvot...137 Kuva 17. Nykyisten vapaaehtoisten tyytyväisyyden taso... 138 Kuva 18. Nykyisten vapaaehtoisten sitoutumisen taso...140 Kuva 19. Nykyisten vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn taso... 142 Kuva 20. Nykyisten vapaaehtoisten kollegoiltaan ja johdolta saadun henkilökohtaisen tuen taso... 143 Kuva 21. Nykyisten vapaaehtoisten palokunnan organisaatiolta saadun tuen taso...144 Kuva 22. Nykyisten vapaaehtoisten luottamuksen taso palokunnan johtoa kohtaan...146 Kuva 23. Nykyisten vapaaehtoisten palokuntatoiminnan lopettamisaikeiden taso...148 Kuva 24. Nykyisten vapaaehtoisten toistuvien poissaolojen taso...149 Liitetaulukot Liitetaulukko 1. Kuntatyyppien luokitus... 159 Liitetaulukko 2.Nykyisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat... 159 Liitetaulukko 3.Entisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat...160 Liitetaulukko 4.Vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syyt...160 Liitetaulukko 5. Sukupuolierot liittymissyissä...161 Liitetaulukko 6. Entisten vapaaehtoisten liittymissyyt ikäryhmittäin...161 Liitetaulukko 7. Nkyisten vapaaehtoisten sukupuolierot vapaaehtoistyölle koettujen esteiden keskiarvoissa ja keskihajonnoissa... 162 Liitetaulukko 8.Koettujen esteiden keskiarvojen erot ikäryhmän mukaan... 162 Liitetaulukko 9.Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan... 163 Liitekuvat Liitekuva 1. Entisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan... 163 8
Esipuhe Ajatus tutkia palokuntien toiminnan aloittamisen ja lopettamisen syitä on ollut ilmoilla jo pitkään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä. Ajatus on syntynyt erilaisten selvitysten pohjalta, joissa on tullut ilmi palokuntien ja palokuntalaisten määrän vähentyminen. Lisäksi palokunnista saatujen kokemusten perusteella koimme tarpeelliseksi selvittää keinot palokuntien hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen juuret ovat lisäksi aikaisemmissa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkimuksissa, joissa on muun muassa selvitetty palokuntalaisten henkilökohtaisia toiminnan motiiveja ja laajemmin pelastustoimen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Käsillä oleva tutkimus selvittää pelastustoimen kannalta keskeisen kolmannen sektorin eli vapaaehtoisten palokuntien ja sopimuspalokuntien toiminnan elinvoimaisuuden edellytyksiä suurten yhteiskunnallisten kehittämishankkeiden kuten pelastustoimen uudistuksen, maakuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kynnyksellä. Tutkimuksen tarkoitus onkin paitsi tutkia palokuntien toimintaedellytyksiä, myös tarjota tutkittua tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Oletamme lisäksi, että palokuntayhdistysten kokemukset voivat kertoa myös jotain oleellista suomalaisen kolmannen sektorin toimintaedellytyksistä ja muutossuunnasta. Hanketta rahoitti Palosuojelurahasto. Kiitämmekin Palosuojelurahastoa tutkimuksen mahdollistamisesta. Kiitämme myös hankkeen ohjausryhmää, joka antoi arvokkaita käytännön neuvoja tutkimustyöhön. Haluamme kiittää myös pelastuslaitoksia, pelastusliittoja ja kyläasiamiehiä, jotka auttoivat kyselyyn vastaajien ja haastateltavien tavoittamisessa. Kiitokset kuuluvat erityisesti haastatelluille palokunnille ja kyselyyn vastanneille nykyisille ja entisille palokuntalaisille. Tutkimus perustuu palokuntien ja palokuntalaisten omiin näkemyksiin ja kokemuksiin, joiden pohjalta rakennetaan toimintamalleja palokunnille niiden elinvoimaisuuden parantamiseksi. Toivomme, että tutkimuksesta on iloa ja hyötyä palokunnille niiden miettiessä esimerkiksi miten hiipuneen toiminnan saa takaisin nousu-uralle tai miten toimia, jos haluaa perustaa uuden palokunnan. Kaisa Eskelinen ja Valtteri Tervala 9
Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin, miksi palokuntayhdistys lopettaa tai aloittaa toimintansa, sekä mitkä ovat yksilöiden syyt olla mukana palokuntatoiminnassa. Palokuntayhdistyksiä koskevasta osuudesta vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? -loppuraportti). Yksilöiden motivaatiotekijöitä selvitti Canterburyn yliopisto (Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet). Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamallit aloittavalle palokunnalle sekä palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen rahoitti Palosuojelurahasto. Palokuntatoiminta kumpuaa vapaaehtoisuudesta ja vapaaehtoisuutta motivoivista tekijöistä Tutkimus osoitti, että palokuntatoiminta perustuu kansalaistoiminnan elementteihin kuten vapaaehtoisuuteen ja nuorten kasvatustehtävään. Nuorten ja lasten kasvatus palokuntalaisiksi varmistaa parhaiten palokuntatoiminnan jatkuvuuden ja esimerkiksi riittävän henkilöstön määrän pitkällä aikavälillä. Sosiaaliselta pääomaltaan ja yhdistystoiminnaltaan vahvat palokunnat pystyvät myös todennäköisesti täyttämään yhteiskunnan palvelutarpeen eli pelastuslaitoksen sopimusten edellyttämät vaatimukset. Palokuntien elinvoimaisuutta lisää myös erityisesti yhteistyö muiden palokuntien ja pelastuslaitoksen kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palokuntien kannattaa verkostoitua toimintaympäristönsä kanssa aiempaa tiiviimmin ja panostaa erityisesti nuorisotoimintaan, ihmisten johtamiseen ja rakentavaan toimintakulttuuriin vapaaehtoisten motivoimiseksi. Auttamishalu ja nuorten kasvatustehtävä motivoivat, tehtävien kuormittavuus vaikeuttaa sitoutumista Toimintansa aloittaneiden palokuntien syyt aloittaa toiminta liittyivät haluun tarjota nuorille hyvä harrastus, tarve olla avuksi yhteisössään ja kokemus siitä, että palokunnalla on tarjottavaa pelastustoimen järjestelmälle. Yksilöitä puolestaan motivoi erityisesti auttamisenhalu ja palokuntatoiminnan yhteisöllisyys. 10
Lopettaneet palokunnat eivät saaneet rekrytoitua riittävästi sitoutunutta henkilöstöä, erityisesti nuoria, toimintaansa. Palokuntatoiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja vaatii vahvaa sitoutumista kuten jatkuvaa kouluttautumista. Lisäksi erityisesti harvaseuduilla nuorten poismuutto on keskeinen ongelma. Henkilöstöpulan seurauksena palokunnan tehtävät kasaantuivat harvoille ja alkoivat kuormittaa palokuntalaisia. Vapaaehtoisuuden tunne ja motivaatio jatkaa palokunnan toimintaa hiipui. Yksilötasolla tarkasteltuna toiminnan lopettamisen syitä olivat muutto paikkakunnalta, henkilösuhteisiin liittyvät haasteet tai kielteinen ilmapiiri palokunnassa sekä ajanpuute. Palokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyön kehittäminen on tärkeää Tutkimus osoitti, että palokunnat pitävät elinvoimaisuutensa kannalta yhteistyön kehittämistä erityisesti pelastuslaitoksen kanssa tärkeänä. Pelastuslaitokset voisivat esimerkiksi tarkastella, miten palokunnat voisivat tiiviimpää yhteistyötä tehden täyttää sopimusten edellytykset aikaisempaa paremmin. Palokunnat hyötyvät myös siitä, jos pelastuslaitos tiedottaa niitä ajoissa tarpeistaan. Tämä auttaa palokuntia suuntaamaan toimintaansa tarpeiden mukaisille erityisaloille. Toimintansa lopettaneiden palokuntien vastaajista suuri enemmistö oli sitä mieltä, että palokuntatoiminnan vapaaehtoisuus ja harrastusmaisuus tulisi huomioida aiempaa paremmin pelastustoimen järjestelmässä. Kysely- ja haastatteluaineisto Tutkimuksen ensimmäinen osa koostuu aloittaneiden ja lopettaneiden palokuntien haastatteluista ja lopettaneille palokunnille osoitetusta kyselystä. Haastatteluja toteutettiin yhteensä kahdeksalle eri puolella Suomea toimivalle tai toimineelle palokunnalle. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin yhtä toimintansa yhdistänyttä palokuntaa ja kahta palokuntaa rekrytointikäytäntöihin liittyen. Palokunnille osoitettu kysely kohdistettiin toimintansa 2000- luvulla lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille. Siihen vastasi 57 henkilöä yhteensä 29 palokunnasta. Palokuntalaisten yksilöllisiä motivaatiotekijöitä koskevaan kyselyyn vastasi 933 nykyistä palokuntalaista ja 67 palokuntatoiminnan lopettanutta. 11
Sammandrag I undersökningen utreddes varför en brandkårsförening upphör eller startar sin verksamhet samt vilka de individuella orsakerna är till att vara med i brandkårsverksamheten. Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland svarade för delen som handlade om brandkårsföreningar (Del I: Varför brandkårsverksamheten falnar eller livas upp?-slutrapport). Motivationsfaktorer på individnivå undersöktes av Canterbury universitet (Del II: Frivilliga brandkårister i Finland: hinder, motivation och inställningar). På basis av undersökningsresultatet skapades verksamhetsmodeller för en brandkår som ska starta verksamheten samt för att förhindra brandkårens verksamhet från att falna. Undersökningen finansierades av Brandskyddsfonden. Brandkårsverksamheten väller fram av frivillighet och faktorer som motiverar frivillighet Undersökningen påvisade att brandkårsverksamheten grundar sig på element i medborgarverksamheten såsom frivillighet och uppgiften att fostra unga. Brandkårsverksamhetens kontinuitet säkerställs bäst med att fostra unga och barn till brandkårister och för att till exempel ha tillräckligt med personal på lång sikt. Brandkårer med starkt socialt kapital och stark föreningsverksamhet förmår även sannolikt att uppfylla samhällets servicebehov, det vill säga de krav som räddningsverkets avtal förutsätter. Brandkårernas livskraft ökar speciellt av samarbete med andra brandkårer och räddningsverket. Resultaten av undersökningen påvisar att det lönar sig för brandkårerna mer än tidigare att bilda nätverk i sin verksamhetsmiljö och speciellt satsa på ungdomsverksamhet, att leda människor och skapa en konstruktiv verksamhetsmiljö för att motivera de frivilliga. Viljan att hjälpa och uppgiften att fostra unga motiverar, belastningen av uppgifterna försvårar engagemanget Orsaken till att brandkårerna startade sin verksamhet hänförde sig till viljan att erbjuda unga en bra fritidssysselsättning, behovet att vara samhällsnyttig och upplevelsen av att brandkåren har något att erbjuda räddningsväsendet. 12
Individerna i sin tur motiveras speciellt av viljan att hjälpa och samhörigheten i brandkårsverksamheten. Brandkårerna som upphört kunde inte rekrytera tillräckligt med engagerad personal till sin verksamhet, i synnerhet unga. Brandkårsverksamheten har ändrat till att bli allt mer professionell och kräver starkt engagemang såsom kontinuerlig utbildning. Dessutom i synnerhet på glesbygden är bortflyttningen av unga ett centralt problem. Följden av personalbristen är att uppgifterna i brandkåren hopade sig på några få och blev en belastning för brandkåristerna. Frivillighetskänslan och motivationen att fortsätta med brandkårens verksamhet falnade. I undersökningen på individnivå var orsakerna till att man slutade flyttning från orten, utmaningar i anslutning till personliga relationer eller stämningen i brandkåren samt tidsbrist. Viktigt att utveckla samarbetet mellan brandkårerna och räddningsväsendet Undersökningen påvisade att för sin livskraft anser brandkårerna det är viktigt att utveckla samarbetet speciellt med räddningsverket. Räddningsverken kunde exempelvis undersöka hur brandkårerna kunde ha tätare samarbete för att uppfylla förutsättningarna i avtalen bättre än tidigare. Brandkårerna gagnas även av att räddningsverket informerar dem i tid om sina behov. Det hjälper brandkårerna att inrikta sin verksamhet till nödvändiga specialbranscher. Majoriteten av de som svarade från brandkårer som upphört ansåg att brandkårsverksamhetens frivillighet och att det är en fritidssysselsättning borde beaktas bättre än tidigare inom räddningsväsendet. Enkät- och intervjumaterial Den första delen i undersökningen består av intervjuer med brandkårer som startat och upphört och en enkät riktad till brandkårer som upphört. Det genomfördes sammanlagt åtta intervjuer på olika håll i Finland i brandkårer som fungerar eller har fungerat. I undersökningen intervjuades dessutom en brandkår som sammanslagit sin verksamhet och två brandkårer i anslutning till rekryteringspraxis. Enkäten till brandkårerna riktades till alla brandkårer som upphört eller ändrat sin verksamhetsform under 2000-talet. Enkäten besvarades av 57 personer från sammanlagt 29 brandkårer. I enkäten som berörde brandkåristernas individuella motivationsfaktorer svarade 933 nuvarande brandkårister och 67 som slutat med brandkårsverksamheten. 13
Abstract The study addressed the reasons why fire brigade associations start or cease activities, and the reasons why individuals want to take part in fire brigade activities. The Finnish National Rescue Association was responsible for the section of the study concerning fire brigade associations (Part I: What leads to the start-up or discontinuation of a fire department s activities? Final report). The University of Canterbury studied individual motivational factors (Part II: Volunteer fire fighters in Finland: Barriers, motivations and attitudes). Based on the study findings, operational models were created for newly established fire brigades and to prevent the discontinuation of activities. The study was funded by the Fire Protection Fund. Participation in fire brigade activities stems from volunteering and related motivational factors The study showed that participation in fire brigade activities was based on elements of civic engagement, such as volunteering and youth education. Including fire brigade activities in early and youth education is the best way of ensuring the continuity of activities and sufficient human resources in the long run. Fire brigades with a strong social capital and active association membership are also more likely to meet the service needs of the society, in other words meet the requirements specified in contracts with rescue department. Factors enhancing the vitality of fire brigades include co-operation with other fire brigades and rescue department. According to the study findings, fire brigades should more actively build networks in their operating environments and invest more heavily in youth activities, leadership and a constructive working culture in order to motivate volunteers. Helping others and youth education key motivational factors, the strenuous nature of work a barrier to commitment The reasons why newly established fire brigades had set up activities included a desire to offer young people a good leisure time activity, the need to support the community, and the feeling of having something to offer to the rescue 14
department system. On an individual level, helping others and a sense of belonging to the fire brigade community were key motivational factors. Fire brigades that decided to discontinue their activities had been unable to recruit a sufficient number of committed people, particularly young people. Fire brigade activities have become increasingly professional, and participation requires strong commitment and continuous training. In sparsely populated areas, one of the biggest problems is that young people move out. In short-staffed fire brigades, fewer people had to assume more responsibilities, which was taking its toll. Activities no longer felt voluntary, and the motivation to continue was dying down. On an individual level, reasons for discontinuation of activities included moving out, challenges in personal relationships, negative atmosphere within the fire department, or lack of time. Development of co-operation between fire brigades and rescue department of major importance The study showed that fire brigades considered the development of co-operation, particularly with rescue department, essential for their vitality. Rescue departments could, for instance, consider how fire brigades could co-operate to improve their ability to meet their contractual obligations. Fire brigades would also benefit from the rescue department communicating their needs well ahead of time. This would help fire brigades to focus their activities on special fields accordingly. The majority of the respondents representing discontinued fire brigades felt that the voluntary nature of fire brigade activities as a pastime should be more widely recognised in the rescue department system. Questionnaires and interviews The first section of the study featured interviews with fire brigades that had started and discontinued activities, and a questionnaire addressed to discontinued fire brigades. Interviews were conducted in eight active or discontinued fire brigades in different parts of Finland. In addition, two fire brigades that have merged into one and two active fire brigades were interviewed regarding their recruitment practices. The questionnaire was sent to all fire brigades that had discontinued operations or changed the type of activity in the 2000s. Respondents included 57 people from 29 fire brigades. 933 active and 67 non-active volunteer fire fighters responded to the questionnaire on the individual motivational factors of fire fighters. 15
OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää- loppuraportti 16
Johdanto Tässä tutkimuksessa kartoitetaan palokuntien elinvoimaisuuden syitä. Syitä on tärkeää tutkia, koska vapaaehtoisilla palokunnilla ja pelastuslaitosten sivutoimiseen henkilöstöön perustuvilla sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli yhteiskunnan palvelujärjestelmässä (Hatakka 2014). Palokunnat tukevat vakinaista palotai pelastuslaitosta varsinkin suurissa onnettomuuksissa ja tilanteissa, joissa on samanaikaisia tehtäviä (Suominen 2002). Vapaaehtoispalokuntien merkittävyyttä osoittaa se, että ne suorittavat noin puolet kaikista pelastustoimen tehtävistä (Mankkinen 2013). Myös vapaaehtoisten palokuntien taloudellinen hyöty yhteiskunnalle on merkittävä (Suominen 2002). Suomessa toimii 709 sopimuspalokuntaa ja noin 13 400 sopimuspalokuntalaista (Hjelt & Kujala 2013). Palokuntien rooli on myös tärkeä kansalaisyhteiskunnan kannalta. Vapaaehtoistoiminta parantaa yhteiskunnan kykyä selviytyä kriiseistä, sillä se vahvistaa toiminnassa mukana olevien henkilöiden sosiaalista pääomaa sekä edistää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua toimintaan (Hatakka 2014). Historiallisesti tarkasteltuna vapaaehtoiset palokunnat ovat olleet kyläyhteisön koossa pitäviä voimia ja niissä on järjestetty monenlaista vapaa-ajan toimintaa (Katajamäki 2006 a). On myös esitetty (Beck 1998), että vapaaehtoistyö ja kansalaislähtöiset verkostot edesauttavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Erityisen tärkeää palokuntien elinvoimaisuuteen liittyviä syitä on tutkia aikana, jolloin koko pelastustoimi on uudistumassa (Pelastustoimen uudistamishanke). Pelastustoimen uudistuksen tavoite on muun muassa taata kustannustehokas, yhtenäinen ja laadukas pelastustoimi koko maassa sekä varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkene (www.intermin.fi). Muutos on mahdollisuus lisätä pelastuslaitosten ja palokuntien yhteistyötä sekä palokuntien välistä yhteistyötä. Yhtenäistäminen ja tehostaminen saattavat kuitenkin haastaa keskenään erilaisissa olosuhteissa toimivia palokuntia. Lisäksi palvelutuotannossa yleistyvät tilaajatuottajamallit saattavat olla ristiriidassa vapaaehtoisia motivoivien tekijöiden kanssa (ks. Ruuskanen et al 2013). Tässä tutkimuksessa kartoitetaankin, miten palvelutuotannon vaatimukset kuten palokuntiin kohdistuvat koulutus- ja miehistövaatimukset sekä yhdistysten kansalaistoiminnan piirteet ovat tasapainos- 17
sa keskenään, miten toimivaa on palokuntien ja niitä ympäröivän verkoston yhteistyö sekä miten yhteistyötä voisi kehittää. Tutkimus luotaa myös palokuntien roolia tulevaisuudessa kartoittamalla millaisia erilaisia menestyksen malleja palokunnille on tulevaisuudessa ja millaisia haasteita niillä on voitettavanaan. Menestyksen malleja paikannetaan niin palokuntien omasta toiminnasta kuin siitä, mitä palokuntien ulkoinen toimintaympäristö, kuten esimerkiksi pelastustoimi, voisi tehdä palokuntien aseman edistämiseksi. 18
Palokuntien elinvoimaisuuteen vaikuttavat ilmiöt Vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta kohti ammattimaisuutta Tässä tutkimuksessa palokuntien toimintaa tarkastellaan toisaalta yhteisön ja yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvistavina ja siitä käyttövoimansa saavina yhdistyksinä sekä toisaalta palvelutuotannon tarpeisiin vastaavina sopimuspalokuntina (Ks. Möttönen ja Niemelä 2005). Tärkeä lähtökohta tutkimukselle on, että palokunnissa on samanaikaisesti läsnä sekä ammatillisuuden vaatimukset että vapaaehtoistyö ja että tämä heijastuu yhdistysten toimintaan. Yhdistelmä voi myös aiheuttaa ristiriitoja yhdistyksissä (ks. Ruuskanen et al 2013), koska vapaaehtoisuuden ja palvelutuotannon logiikat poikkeavat toinen toisistaan. Palokuntatoiminta on perinteisesti perustunut vahvaan aatteellisuuteen, johon kuuluu mm. vapaaehtoisuuden ajatus (Katajamäki 2006 a; 2006 b). Vapaaehtoisuudella tarkoitetaan palkatonta, vapaaseen tahtoon perustuvaa yleishyödyllistä toimintaa, joka useimmiten on organisoitunut esimerkiksi yhdistyksen kautta (Nylund & Yeung 2005). Vapaaehtoinen järjestötyö viittaa myös kansalaisyhteiskuntaan. Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan toimintaa, "joka on valtiosta vapaata, jota ohjaavat siihen osallistuvat ihmiset, joka on vapaaehtoista eikä pyri tuottamaan voittoa". Pohjoismaissa kansalaisyhteiskunnan institutionaalinen ydin on yhdistys (Möttönen & Niemelä 2005.) Helanderin ja Laaksosen (1999) mukaan järjestöjen tehtävät ovat perinteisesti liittyneet demokratian vahvistamiseen ja kansalaisten kasvatukseen yhteiskunnallisiin tehtäviin. Järjestöt myös yhdistävät yhteiskunnan ylä- ja alatason toimijoita vahvistaen yhteiskunnan sosiaalista koheesiota (Helander ja Laaksonen 1999). Palokunnilla onkin historiallisesti tarkasteltuna ollut vahva rooli yhteisön koossa pitävänä voimana, kansalaisten kasvatustehtävässä sekä demokraattisten käytäntöjen yleistymisessä suomalaisessa yhteiskunnassa (ks. esim. Katajamäki 2006 a ja b). Tässä tutkimuksessa palokuntien yhdistystoimintaan ja kansalaistoimintaan viitataan sosiaalisen pääoman käsitteellä. Robert Putnamin (1993) mukaan sosiaalinen pääoma tarkoittaa yhteisön jäsenten välisiä vahvoja verkostoja, keski- 19
näistä luottamusta ja yhteisiä normeja. Sosiaalisen pääoman käsite viittaa myös kansalaisaktiivisuuteen (Putnam 1993). Ammatillisista vaatimuksista puhuttaessa viitepiste on kuitenkin pikemminkin työelämä ja palvelutuotanto kuin vapaaehtoinen järjestötyö. Kansalaistoimintaa edustavan kolmannen sektorin rooli on vaihdellut historian saatossa itsenäisestä, sosiaalista pääomaa vahvistavasta roolista valtion palvelujen täydentäjän rooliin. (ks. Möttönen ja Niemelä 2005; Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali). Tällä hetkellä kolmatta sektoria määrittelee vapaaehtoisuuden sijaan yhä enemmän se, miten kolmas sektori voi vastata yhteiskunnan palveluntarpeisiin (Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali, Miikka Pyykkönen). Palokunnissa palvelutarpeisiin vastaaminen tarkoittaa sitä, miten palokunnat pystyvät täyttämään pelastuslaitoksen kanssa tehtävän sopimuksen vaatimukset. Palvelutuotannon tarpeiden määrittelemien vaatimusten täyttäminen edellyttää palokunnilta jatkuvaa kouluttautumista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana palokuntien koulutusvaateet ovat lisääntyneet. Ammatillistumisesta puhuessamme viittaamme tähän kehitykseen. Ammatillistumisen saattaa olla ristiriidassa vapaaehtoisia motivoivien tekijöiden kuten harrastusmaisuuden kanssa. Palokuntalaiset mieltävät palokuntatoiminnan pikemmin sosiaalisena ja harrastusmaisena toimintana kuin työnä: Palokunnille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan (Hatakka 2014) palokuntalaisista 53 % piti hälytystoimintaa ensisijaisesti harrastuksena ja noin viidennes piti sitä sosiaalisena toimintana samanhenkisten ihmisten kanssa. Vastaavasti viidennes palokuntalaisista piti hälytystoimintaa osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä. Kuitenkin sopimuspalokuntaa kokonaisuudessaan sitoo pelastuslaitoksen kanssa tehty sopimus. Keskeistä onkin, miten yhdistys saa toimintaansa osallistuvat yksilöt vapaaehtoisesti sitoutumaan toimintaan niin, että yhdistys pystyy täyttämään sopimusvelvoitteensa. Toisin sanoen kyse on siitä, miten palokunnat saavat henkilöt motivoitumaan toiminnasta siinä määrin, että he ovat esimerkiksi valmiit jatkuvasti kehittämään itseään ja kouluttautumaan. Vaikka sopimuspalokunnissa on mahdollista osallistua monenlaiseen toimintaan tukitoiminnoista hälytystoimintoihin ja palokuntaharrastus on avoin periaatteessa kaikille, toiminta on hyvin säädeltyä. Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa. Palokuntalaisten tulee hankkia tietty peruskoulutus ja pitää osaamistaan säännöllisesti yllä. Sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvan tulee suorittaa vähintään Pelastusopiston opetus- 20
suunnitelman mukainen sammutustyön kurssi. Sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvan päällystön ja alipäällystön tulee suorittaa vähintään ko. opetussuunnitelman mukainen yksikönjohtajakurssi tai pelastusalan ammatillinen tutkinto. Palokunnan päällikön tulee suorittaa vähintään sopimuspalokunnan päällikönkurssin, sivutoimisen teollisuuspäällikön peruskurssin tai muun asetuksessa tarkoitetun tutkinnon. Pelastussukellustehtävään osallistuvien on lisäksi suoritettava tehtävän edellyttämä kurssi. (Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 7.) Lisäksi kuhunkin tutkintoon liittyy pelastuslaitoksen ja palokunnan keskinäisessä sopimuksessa määriteltyjä koulutuksia (Pelastusopisto 2015). Tutkimuksen mukaan palokuntalaisia motivoi vapaaehtoistoimintaan etenkin oppimishalu, itsensä kehittäminen, auttamisen halu sekä sosiaaliset syyt (Malinen & Mankkinen 2014; Hatakka 2014). Siten näiden tekijöiden huomiointi myös yhdistyksen johtamisessa on todennäköisesti keskeistä palokuntien elinvoimaisuuden edistämisessä. Aiemman palokuntien järjestötoimintaa kartoittavan tutkimuksen (Palokuntien järjestötoiminnallisen osaamisen kehittäminen- kyselyn raportti 2015) mukaan palokunnat halusivat koulutusta erityisesti esimiestyöhön, alaisten tukemiseen ja vuorovaikutukseen liittyen. Muita asioita, joissa palokunnat erityisesti halusivat kouluttautua olivat uusien jäsenten rekrytointi sekä palokuntien rahoitusmahdollisuudet. Koulutukselliset kehittämistarpeet liittyivät siis palokunnan rahoituksen turvaamisen lisäksi siis siihen, miten saada uusia ihmisiä palokuntaan ja miten johtaa ja kohdata ihmisiä. Palvelutuotannon tarpeiden täyttämisen ja ammattimaisuuden korostuminen voi lisäksi viedä vapaaehtoisten palokuntien toimintaa yhä lähemmäs työmuotoa, jolloin palkka toimijoita motivoivana tekijänä saattaa korostua. Kaupungistuminen Toinen palokuntien toiminnan elinvoimaisuuden kannalta keskeinen ilmiö on maaseudun tyhjeneminen. Muuttoliike suuntautuu Etelä-Suomeen ja kaupunkialueille (Suomen virallinen tilasto (SVT): Muuttoliike, verkkojulkaisu.) Maakunnittain vuosia 2010-2015 tarkastellen suurin muuttovoittaja on Uusimaa. Alueen kokonaisnettomuutto on ollut vuosittain 7000-11 0000 muuttoa. Myös Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan väestömäärä on kasvanut ajanjaksolla. Sen sijaan Kainuun ja Lapin maakunnat ovat koko tarkasteluajanjakson ajan olleet muuttotappioalueita. Muuttotappiosta ovat kärsineet viime vuosina myös Ete- 21
lä-pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat sekä Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Kymenlaakso. Lisäksi Kanta-Häme ja Satakunta kääntyivät vuonna 2015 muuttotappiollisiksi. Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala ovat puolestaan olleet ajanjaksolla muuttovoittoisia. Tilastot osoittavat lisäksi, että muuttajat painottuvat nuoriin, 15-29-vuotiaiden ikäryhmiin. (Suomen virallinen tilasto (SVT): Muuttoliike, verkkojulkaisu.). Palokuntien verkosto on Suomessa perinteisesti ollut tiheä ja koko maan kattava (ks. esimerkiksi Katajamäki 2006 a). Kaupungistumiskehitys uhkaa kuitenkin verkoston kattavuutta, jolloin maaseudun palvelujen järjestäminen uusilla tavoilla nousee keskeiseksi kysymykseksi. Tutkimuksessa käsitellään myös sitä, miten maaseudulla toimivat palokunnat voivat tulevaisuudessa palvella yhteisöään uusilla tavoilla. Verkostoituminen Palvelutuotannon tarpeisiin vastaamisen ohella ja ehkä jopa vielä tärkeämmäksi ilmiöksi kolmannella sektorilla on noussut toimijoiden väliset verkostot ja niiden johtaminen (Möttönen ja Niemelä 2005). Linnamaan ja Sotaraudan (2000) mukaan verkostoituminen viittaa eriasteisesti vakiintuneisiin sosiaalisiin suhteisiin toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, joilla on yhteinen toiminnan tavoite. Esimerkiksi palokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyö voidaan nähdä näin määriteltynä verkostona. Palokuntien kanssa verkoston voi yhtä lailla muodostaa muut yhteistyökumppanit kuten yritykset, muut yhdistykset ja paikallisyhteisö. Verkosto on siihen osallistujille keino hankkia resursseja ja edistää tiettyjä päämääriä (Crawford 1997 sit. Virta). Tutkimuksessa tarkastellaan verkostoitumista niin palokuntien asenteina yhteistyöhön ulkoisen toimintaympäristönsä kanssa kuin yhteistyön konkreettisina järjestelyinä. Ulkoisella toimintaympäristöllä tarkoitetaan muun muassa palokuntia osana pelastustoimen järjestelmää, jolloin palokuntien ja pelastuslaitosten yhteistyön tarkastelu on keskeistä. Myöskin tärkeää on tarkastella sitä, miten palokunnat kokevat olevansa osa pelastustoimen järjestelmää ja osaamistaan hyödynnettävän. Pelastuslaitokset päättävät itsenäisesti siitä, miten ne varmistavat riittävät resurssit tehtäville (Hatakka 2014). Pelastusviranomaiset voivat hyödyntää vapaaehtoisia normaalioloihin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvissä hälytystehtävissä (Hatakka 2014). Vapaaehtoisten käytöstä sovitaan alueellisen ja paikallisen näkemyksen mukaisesti (Hatakka 2014.) Jos vapaaeh- 22
toisresurssia ei nähdä tarpeelliseksi käyttää, olemassa olevat ryhmät eivät tule osaksi viranomaisten järjestelmää ja auttamisvalmiutta (Hatakka 2014). Palokuntatoiminta on kuitenkin muihin pelastuspalvelujärjestöihin verrattuna hyvin integroitunut pelastustoimen järjestelmään ja yhteistoimintajärjestelyt ovat vakiintuneita ja pitkälle kehittyneitä (Hatakka 2014). Pelastustoimen uudistus tähtää lisäksi siihen, että sopimuspalokunnat integroidaan pelastustoimen järjestelmään yhä paremmin (ks. Pelastustoimen strategia 2025). Pelastustoimen uudistusta voikin ajatella keinona vahvistaa pelastuslaitoksen ja palokuntien muodostamaa verkostoa. Eräs tärkeä ilmiö tämän tutkimuksen kannalta on lisäksi se, että vapaaehtoistyö organisoituu nykyään yksilöllisemmin ja spontaanimmin kuin aiemmin eli järjestöpohjaisen vapaaehtoistyön rinnalle on noussut vapaamuotoisempia osallistumisen muotoja (Siisiäinen 2003; Saukkonen 2013). HelsinkiMission, Kansalaisareenan ja Kirkkohallituksen taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan kolmannes vapaaehtoistyöstä oli organisoimatonta (Taloustutkimus 2015). Yksilöllistymiskehitys haastaa myös palokuntia pohtimaan, miten huomioida toiminnassaan ja esimerkiksi rekrytoinnissaan yksilöt ja näiden yksilölliset motiivit aiempaa paremmin. 23
Tutkimusasetelma Tutkimustehtävä Vaikka palokuntalaisten motivaatiotekijöitä palokunnan toiminnan osallistumiseen on tutkittu (esimerkiksi Malinen ja Mankkinen 2013), kokonaisten palokuntien toiminnan lopettamisen ja aloittamisen syistä ei ole vielä tutkittua tietoa. Palokuntien toiminnan lopettamisen syitä on tärkeää kartoittaa, koska aktiivisesta toiminnastaan huolimatta viime vuosien aikana useita palokuntia on lopettanut toimintansa (Kujala 2010 vrt. SSPL 2015). Yhtä tärkeää palokuntien elinvoimaisuuden kannalta on kartoittaa, miksi uuden palokunnan toiminta viriää. Tutkimuksessa pureudutaan mainittuihin syihin palokuntatoiminnan kehittämiseksi. Tutkimuksessa keskeistä on selvittää, mitkä ovat yhdistysten valmiudet toteuttaa yhtäaikaisesti niin palvelutuotannon vaatimuksia kuin huomioida vapaaehtoisia motivoivat tekijät toiminnassaan. Tutkimuksessa keskeisessä roolissa on palokunnan yhdistystoiminnan tarkastelu, se, miten palokunnat yhdistyksinä kokevat voivansa motivoida toimijoita vahvaa sitoutumista edellyttävään palokuntatoimintaan. Hankkeessa selvitettiin viime vuosien aikana toimintansa lopettaneet ja aloittaneet palokunnat sekä syyt palokunnan toiminnan aloittamiseen ja lopettamiseen. Lisäksi nykyisten palokuntalaisten ja palokuntatoiminnan jättäneiden henkilöiden yksilöllisiä motiiveja osallistua palokuntatoimintaan tai lopettaa toiminta selvitettiin erillisessä kyselyssä, jonka tulokset on raportoitu sivulta 30 lähtien. Tutkimuksen tarkoitus oli koota kokonaiskuva siitä, mikä saa palokunnan toiminnan loppumaan tai viriämään ja tuottaa tutkittua tietoa palokuntatoiminnan kehittämiseksi paikallisesti ja valtakunnallisesti. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamalli palokunnille, jotta nämä voivat ennakoida toiminnan lopettamiseen johtavia riskejä ja ennaltaehkäistä toiminnan hiipumista. Palokunnille laadittiin myös toimintamalli uuden palokunnan perustamiseksi. Toimintamallit uuden palokunnan perustamiseksi ja palokunnan toi- 24
minnan hiipumisen ehkäisemiseksi on esitetty raportin lopussa sivulta 175 lähtien. Lisäksi palokunnat voivat käyttää tutkimustietoa esimerkiksi perusteltujen ja kohdennettujen jäsenhankintakampanjoiden laatimiseksi. Tutkimuksessa tarkastellut palokuntamuodot Tutkimuksen kohteena olivat kaikki toimintansa viime vuosina lopettaneet ja aloittaneet suomalaiset vapaaehtoiset palokunnat, sivutoimiseen henkilöstöön perustuvat eli henkilökohtaisen sopimuksen palokunnat sekä työpaikkapalokunnat. Kyseessä on sopimuspalokunta, jos yhdistys kuten esimerkiksi vapaaehtoinen palokunta on tehnyt sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa tai palokunnassa toimivat yksittäiset henkilöt ovat tehneet suoraan sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa (Pelastustoimi ja sopimuspalokunnat Suomessa. Faktatietoa kansalaisille ja päätöksentekijöille). Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan ilman sopimusta toimivia palokuntia. Vapaaehtoiset palokunnat muodostavat tutkimuksen pääkohdejoukon. Vapaaehtoinen palokunta on yhdistysmuotoinen, vapaaehtoisperiaattella toimiva sopimuspalokunta, joka on tehnyt sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa sammutus-, pelastus ja muiden erikseen sovittujen palveluiden tuottamisesta. Muita palveluja on esimerkiksi ensivastetoiminta, jota toteuttaa noin 200 vpkyhdistystä. (SSPL 2015.) Vapaaehtoisissa palokunnissa on hälytysosaston lisäksi usein myös muun muassa nuoriso-, nais-, veteraaniosasto (Palo- ja pelastussanasto 2006). Henkilökohtaisen sopimuksen palokunnan henkilöstöllä on työsopimus pelastuslaitoksen kanssa. Palokunnan taustalla on usein palomiesyhdistys. Useilla palomiesyhdistyksillä on vapaaehtoisten palokuntien tapaan nuoriso-, nais ja veteraanitoimintaa sekä muuta ydintehtävää tukevaa toimintaa. (SSPL 2015.) Työpaikkapalokunta on palokunta, jonka henkilöstö osallistuu lähinnä oman työpaikkansa pelastustoimen tehtäviin. Työpaikkapalokunnat voivat olla teollisuuspalokuntia, laitospalokuntia, sotilaspalokuntia tai lentoaseman palokuntia (Palo- ja pelastussanasto 2006). Ne voivat toimia myös sopimuspalokuntina (SSPL 2015). Niiden määrä on laskenut 1970-luvulta lähtien merkittävästi (Katajamäki 2013). 25
Tutkimuksen tiedonkeruu Tiedonkeruu toteutettiin lähettämällä pelastuslaitoksille ja pelastusliitoille kysely, jossa pyydettiin laitoksia ja liittoja ilmoittamaan alueellaan lopettaneet, aloittaneet, uudelleen aloittaneet ja lopettamista harkitsevat palokunnat vuodesta 2004 lähtien. Lisäksi pyydettiin kyseisten palokuntien päällikön, puheenjohtajan sekä muutaman palokuntalaisen yhteystiedot haastattelujen ja kyselyn suorittamista varten. Vuosi 2004 valittiin siksi, että tuolloin siirryttiin kunnallisesta pelastustoimesta alueelliseen pelastustoimeen. Oletettavaa oli, että pelastuslaitoksilta löytyisi tietoja tästä ajankohdasta lähtien, jolloin alueelliset pelastuslaitokset perustettiin. Käytännössä tutkimukselle kertyi tietoa myös joistakin ennen vuotta 2004 lopettaneista palokunnista. Palokuntien haastattelut Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 11 palokuntaa eri puolilta Suomea. Haastattelut olivat ryhmähaastatteluja ja niihin osallistui kahdesta kuuteen haastateltavaa. Haastatteluista neljä tehtiin toimintansa aloittaneille palokunnille, neljä toimintansa lopettaneille palokunnille, yksi toimintansa yhdistäneelle palokunnalle ja kaksi haastattelua palokuntien rekrytointikäytäntöihin liittyen. Kolme viimeksi mainittua haastattelua tehtiin hyvien toimintamallien rakentamiseksi. Haastattelut noudattivat vapaamuotoista ja avointa kaavaa (ks. liitteet 2 ja 3). Ennen palokuntien haastattelujen tekemistä tutkija muun muassa haastatteli SPEK:in asiantuntijoita haastattelukysymysten muotoilemiseksi. Pääasia oli kuitenkin antaa palokuntien itsensä kertoa vapaasti toimintaedellytyksistään. Toimintansa aloittaneet palokunnat olivat kaikki eteläisestä Suomesta. Kaksi aloittaneista palokunnista oli sopimuspalokuntia, yksi sopimukseton ja yhdellä oli välillinen sopimus pelastuslaitoksen kanssa toisen palokunnan kautta. Aloittaneille palokunnille oli yhteistä, että ne toimivat enemmän tai vähemmän pelastuslaitosta tukevissa tehtävissä. Turvallisuusvalistustehtävät, liikenneonnettomuustehtävät, myrskyvaurioihin, maastopaloihin ja vesipelastukseen varautuminen kuuluivat palokuntien toimintakenttään. Aloittaneet palokunnat toimivat pelastustoimea täydentävästi ja niillä oli onnettomuuksia ennaltaehkäisevä rooli. 26
Lopettaneet palokunnat olivat Etelä-Suomesta, Keski-Suomesta ja Itä-Suomesta. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin pohjoissuomalaista palokuntaa, jonka yksittäisiä asemia oli lopetettu. Jatkossa myös näiden asemien henkilöiden haastatteluihin viitataan termillä toimintansa lopettanut palokunta. Toimintansa lopettaneista palokunnista kolme oli vapaaehtoisia palokuntia, joilla oli ollut sopimus pelastuslaitoksen kanssa. Yksi lopettaneista palokunnista oli henkilökohtaisen sopimuksen palokunta, joka oli taustaltaan teollisuuspalokunta. Kaikki toimintansa lopettaneet palokunnat olivat siis olleet sopimuspalokuntia. Ne olivat eri valmiustasoryhmistä reservipalokunnasta valmiuspalokuntaan (ks. liite 1 valmiustasoryhmien selitteet). Kaikkien lopettaneiden palokuntien toiminta oli siten painottunut hälytystehtäviin valmistautumiseen ja palokuntien lähtöajat ja vahvuudet oli määritelty. Haastatteluaineisto luokiteltiin jakamalla haastattelupuhe palokuntatoimintaa edistäviin ja estäviin tekijöihin. Aloittaneiden palokuntien kohdalla ne tarkoittivat erityisesti palokunnan toiminnan aloittamista koskevia kannusteita ja esteitä. Lopettaneiden palokuntien kohdalla ne tarkoittivat palokunnan toiminnan lopettamista jouduttavia ja jarruttavia tekijöitä. Palokuntien kokemat toimintansa esteet ja toimintaa edistävät tekijät luokiteltiin edelleen palokunnan yhdistystoiminnan sisäisiin syihin ja toimintaympäristöön liittyviin syihin. Näiden kategorioiden lisäksi aineisto luokiteltiin seuraaviin alaluokkiin: toiminnan motiivit, verkostoituminen, näkyvyys, yhdistystoiminnan rahoitus ja hallinto, ihmisten johtaminen, toiminnan materiaaliset edellytykset, tukitoiminnot, vapaaehtoinen/sopimuspalokunta osana pelastustoimen järjestelmää ja muita yhteistyöverkostoja. Haastatteluissa esiintyneet hyvät käytännöt ja toimintamallit koodattiin lisäksi omaan luokkaansa. Palokuntien toiminnan aloittamista ja lopettamista tarkasteltiin analyysissä kolmannen sektorin roolien kautta (ks. Möttönen ja Niemelä 2005). Tutkimuksessa selvitetään, miten palokuntien toiminnan aloittaminen ja lopettaminen kytkeytyvät kolmannen sektorin rooleihin kuten yhdistystoiminnan sosiaaliseen pääomaan, palokuntien kykyyn vastata palvelutuotannon muuttuviin tarpeisiin ja palokuntien rooliin osana pelastustoimea ja erilaisia verkostoja. Haastatteluissa kartoitetaan erityisesti, mikä on yhteistä toimintansa lopettaneille palokunnille ja mikä toisaalta on yhteistä toimintansa aloittaneille palokunnille. Koska palokunnat ovat keskenään erilaisia, myös palokuntien erityispiirteitä kuten alueellisia erityispiireitä ja niiden syitä pohditaan analyysissä. 27
Tulokset esitetään palokunnan toiminnan aloittamista ja lopettamista koskevissa alaluvuissa. Lisäksi tuodaan esille palokunnan uusia toimintamuotoja yhdistyneen palokunnan tapaus esitellen. Kysely Eri puolella Suomea sijaitsevien tai sijainneiden palokuntien haastattelut pyrkivät kuvaamaan tutkimuskohdetta rikkaasti ja yksityiskohtaisesti. Toimintansa lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille osoitettu kysely puolestaan pyrkii kartoittamaan toiminnan lopettamisen tai muuttumisen syiden yleisyyttä. Kysely kohdistettiin kaikille Suomessa toimintansa lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille eli kyseessä on kokonaisotos kohderyhmästä. Toimintamuotoaan muuttaneet palokunnat sisällytettiin kyselyn kohdejoukkoon, koska alustavissa yhteydenotoissa tutkimuksen kohdejoukkoon ilmeni, että osa toimintansa lopettaneista palokunnista oli muuttanut toimintamuotoaan kuten yhdistynyt toiseen palokuntaan, muuttunut vapaaehtoisesta palokunnasta henkilökohtaisen sopimuksen palokunnaksi tai toisin päin. Tutkimuksessa toimintamuodon muutosta käsitellään yhtäältä uusina toimintamahdollisuuksina palokunnille, yhtäältä merkkinä tarpeesta muuttaa nykyistä toimintaa. Pelastuslaitoksilta ja pelastusliitoilta saatujen tietojen perusteella kerättiin yhteensä 130 henkilön kattava lista toimintansa lopettaneiden ja toimintamuotoaan muuttaneiden palokuntien jäsenistä sähköisen kyselyn tai paperilomakekyselyn lähettämistä varten. Lisäksi kysely lähetettiin 12 yhdistykseen, joiden jäsenten henkilökohtaisia yhteystietoja ei ollut saatavilla. Tiedonkeruussa hyödynnettiin myös muun muassa kyläasiamiehiä. Kyselyn kohdejoukolle annettiin myös mahdollisuus levittää tietoa kyselystä muille kohderyhmän palokuntalaisille. Kyselylle perustettiin avoin linkki internettiin, jotta tutkimuksen kohderyhmä saattoi vastata kyselyyn siitä riippumatta, olivatko tutkijat saaneet tietoonsa henkilökohtaisia kohderyhmän sähköpostiosoitteita. Kyselyn tulosten luotettavuutta arvioitaessa on huomattava, että kohdejoukon määrittely ja tavoittaminen ei ollut yksiselitteinen tehtävä.kaikkiin lopettaneiksi ilmoitettuihin palokuntiin ei saatu yhteyttä. Joidenkin palokuntien osalta saatiin useiden henkilöiden yhteystiedot, toisten osalta vain esimerkiksi yhden yhteyshenkilön. Tällä saattaa olla vaikutusta kyselystä saatuihin tuloksiin. 28