RAHOITUSMARKKINOIDEN TEHTÄVÄT 1) alijäämäsektorin rahoittaminen välittämällä varoja ylijäämäsektorilta (allokaatiofunktio) - rahoitusmarkkinoilla luotto- ja rahoituslaitokset välittävät rahoitusta. Ne keräävät kotitalouksilta, yrityksiltä ja yhteisöiltä sekä raha- ja pääomamarkkinoilta varoja, jotka välitetään luottoina ja arvopaperi- ja muina sijoituksina (ns. epäsuora rahoitus). - raha- ja pääomamarkkinoilla (arvopaperimarkkinoilla) pankit, yritykset, julkisyhteisöt ja kotitaloudet ostavat liikkeeseenlaskettuja arvopapereita sijoitus- tai kassanhallintatarkoituksessa (ns. suora rahoitus). - palveluja tarjoavat arvopaperimarkkinaosapuolet, kuten investointipankit, rahastoyhtiöt, arvopaperinvälittäjät ja omaisuudenhoitajat. Arvopaperimarkkinaosapuolet eivät välitä rahoitusta taseensa kautta, vaan saavat tuottonsa erilaisina palkkioina. 2) erimittaisten rahoitusvaateiden konvertointi lyhytaikaisista saatavista pitkäaikaisiksi veloiksi (konvertointifunktio) - lainanottajien rahoitustarpeet pääsääntöisesti selvästi pitkäaikaisempia kuin tallettajien/sijoittajien talletus-/sijoitushorisontti 3) rahoitustoimintaan liittyvien riskien hajauttaminen ja vähentäminen (diversifointifunktio) - luotottaja voi hajauttaa luottokantaansa ja sijoittaja hajauttaa jakamalla sijoitusvarallisuutensa useampaan sijoituskohteeseen - riskeiltä suojautuminen johdannaissopimusten avulla 4) likviditeettifunktio - jälkimarkkinoiden toimivuudella keskeinen rooli arvopaperien hinnanmuodostuksessa 5) markkina-informaation välittäminen (informaationvälitysfunktio) - transaktiokustannusten (etsintä- ja informaatiokustannusten) alentaminen 6) eri rahoitusmuotojen hinnoittelu (ns. price discovery funktio) - sijoitushyödykkeiden oikea hinta nähtävissä markkinoilta, mikäli ne toimivat tehokkaasti 2 SUORA RAHOITUS 2.1 Rahamarkkinat - lyhytaikaisten, yleensä alle vuoden kestoisten rahoitusinstrumenttien markkinat, joilla valtiot, pankit ja yritykset hankkivat lyhytaikaista rahoitusta ja tasaavat likviditeettivaihteluita (cash management). - yleisin rahamarkkinaviitekorko on Euribor, jolla hyvän luottokelpoisuuden omaava pankki tarjoaa euromääräisiä pankkienvälisiä talletuksia toiselle hyvän luottokelpoisuuden omaavalle pankille. Euribor määräytyy eurorahamarkkinoilla aktiivisesti kauppaa käyvien pankkien vastaavien tarjousten
perusteella. Määräytymispaneeliin kuuluu 42 pankkia euroalueen maista, 3 pankkia muista EU-maista ja 4 EU-maiden ulkopuolista pankkia, joilla on merkittävää toimintaa euroalueella. Tarjouksista jätetään pois alimmat ja korkeimmat 15 prosenttia ja jäljelle jääneistä lasketaan keskiarvo. Rahamarkkinainstrumentit - Laina-aika liikkeeseenlaskettaessa alle vuoden - Nollakuponkipapereita, ts. ne lunastetaan laina-ajan lopussa takaisin nimellisarvoonsa - Tyypillisimpiä ovat saamistodistukset, jotka ovat pitkäaikaisia joukkovelkakirjoja väljemmin säänneltyjä haltijavelkakirjoja. Saamistodistusten nimitys riippuu todistuksen liikkeeseenlaskijasta seuraavasti: Sijoitustodistus - pankin liikkeeseen laskema saamistodistus (sijoitustodistuksen liikkeelle laskenut pankki toimii markkinatakaajana ja sitoutuu noteeraamaan todistukset) - lunastetaan eräpäivänään nimellisarvostaan - sijoittaja saa tuoton ostamalla todistuksen sen nimellisarvoa alhaisempaan hintaan Yritystodistus - yritystodistukset lasketaan liikkeelle pankin välityksellä - yritystodistukseen voi liittyä pankkitakaus, jolloin todistukset ovat käytännössä riskittömiä Valtion velkasitoumus - saamistodistus, jonka liikkeeseenlaskijana toimii valtio Kuntatodistus - Kuntarahoitus Oy:n liikkeeseenlaskemia, tav. 2 vk - 1 kk:n mittaisia velkasitoumuksia, joilla on Kuntien takauskeskuksen takaus Takaisinostosopimus (repo-sopimus) (Keskus)pankki ostaa arvopaperin myyjältä, jonka kanssa sovitaan takaisinmyynti tietyn ajan kuluttua usein kohteena esim. sijoitustodistus myyjä saa siis varoja käyttöönsä, mutta joutuu maksamaan korkoa lainasta Jos ostajana keskuspankki, rahan määrä taloudessa kasvaa Käänteinen takaisinostosopimus (reverse repo): (Keskus)pankki myy arvopaperin ostajalle, jonka kanssa sovitaan takaisinosto tietyn ajan kuluttua usein kohteena esim. sijoitustodistus myyjä saa siis varoja käyttöönsä, mutta joutuu maksamaan korkoa lainasta Jos myyjänä keskuspankki, ulkona olevan rahan määrä laskee ks. lisäksi PowerPoint-materiaali eurodollarimarkkinoista
2.2 Pääomamarkkinat - Pääomamarkkinat voidaan jakaa vieraan ja oman pääoman markkinoihin. - Joukkovelkakirjamarkkinat muistuttavat jälkimarkkinoiden ja tuotonmuodostuksen osalta rahamarkkinoita. Liikkeellelaskijan eli emittoijan näkökulmasta ne edustavat pääomamarkkinoita. - Pääomamarkkinoiden toisen osan muodostavat osakemarkkinat, joilta yritykset hankkivat ikuista, oman pääoman ehtoista rahoitusta. - Mezzanine- eli välirahoitusinstrumentit sisältävät piirteitä sekä oman että vieraan pääoman ehtoisista rahoitusinstrumenteista. Myös yleistynyt kovenanttien eli sopimusvakuuksien käyttö sisältää ehtoja, joilla rahoituksen oman ja vieraan pääoman elementtien osuus voi muuttua sopimuskauden aikana. 2.2.1 Joukkovelkakirjamarkkinat - joukkovelkakirjamarkkinat toimivat vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen vaihtoehtona pankkilainoille. - jvk-lainat ovat joko yleiseen merkintään tarkoitettuja eli ns. yleisölainoja tai vain määrätylle ostajaryhmälle suunnattuja erillislainoja. - Yleisölainat voivat olla joko tukku- tai vähittäismarkkinoille suunnattuja, ja niillä käydään jälkimarkkinakauppaa. - valtion lainat muodostavat Suomessa suurimman osan yleisölainoista. 2.2.2 Osakemarkkinat - osakemarkkinoilla välitetään osakeyhtiöille omaa pääomaa sekä käydään julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden osakkeilla jälkimarkkinakauppaa - pörssilistatut osakeyhtiöt voivat hankkia uutta riskipääomaa laskemalla liikkeeseen uusia osakkeita - normaalien, yleisölle tarkoitettujen osakeantien ohella osakeanteja toteutetaan usein niin sanottuina suunnattuina anteina, joissa voidaan painavasta taloudellisesta syytä poiketa vanhojen omistajien etuoikeudesta merkitä uusia osakkeita. Suunnattuja osakeanteja toteutetaan usein esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä. - Suomessa säänneltyjä markkinoita ylläpitää Nasdaq OMX Nordic. Nasdaq OMX konserni omistaa Helsingin Pörssin lisäksi Kööpenhaminan, Tukholman, Reykjavikin, Tallinnan, Riian ja Vilnan pörssit. - listayhtiöt ryhmitellään kolmeen markkina-arvoryhmään, joita ovat suuret yhtiöt (Large Cap), keskisuuret yhtiöt (Mid Cap) ja pienet yhtiöt (Small Cap). Large Cap -ryhmään kuuluvat yhtiöt, joiden markkina-arvo on yli miljardi euroa. Mid Cap -ryhmään kuuluvat yhtiöt, joiden markkina-arvo on yli 150 miljoonaa, mutta alle 1 miljardi euroa. Small Cap -ryhmän yhtiöiden markkina-arvo on alle 150 miljoonaa euroa. - pörssissä listattujen yritysten osakkeilla tehdyistä kaupoista ei tarvitse maksaa veroa, mutta muiden yritysten osakkeiden kaupoista maksetaan 1,6 %:n varainsiirtovero.
2.2.3 Valuutta- ja johdannaismarkkinat - Valuuttamarkkinat ja johdannaismarkkinat eivät välitä rahoitusta, vaikka ovatkin osa rahoitusmarkkinoita. - Valuuttamarkkinat toimivat välittäjänä eri maiden raha-, joukkolaina- ja osakemarkkinoiden välillä. - Monet rahoitusmarkkinoiden instrumentit sisältävät valuutta- ja / tai johdannaismarkkinoilla tehtäviä sopimuksia tai niitä täydennetään valuutta- ja / tai johdannaismarkkinoilla tehtävillä sopimuksilla. - Euroon siirtyminen vähensi tarvetta käyttää muita valuuttoja, koska eurovaluuttojen välinen kauppa hävisi ja lisäksi euro syrjäytti osan dollaripohjaisesta laskutuksesta euromaiden ja kolmansien maiden välisessä tavarakaupassa. - Pankkien johdannaissopimusten kanta on laskenut merkittävästi euron käyttöönoton jälkeen. ARVOPAPERIMARKKINAOSAPUOLET - arvopaperimarkkinaosapuolet jaotellaan niiden tarjoamien palvelujen luonteen ja liikeidean mukaan seuraavasti: 1) Rahastoyhtiöt - sijoitusrahastoissa sijoittajien varat kerätään yhteen ja sijoitetaan rahaston sijoituspolitiikan mukaisiin arvopapereihin. - rahaston omistavat siihen sijoittaneet henkilöt ja/tai yhteisöt - Sijoitusrahaston sijoitustoimintaa hoitaa erityinen rahastoyhtiö, jolla voi olla hoidossaan useita erityyppisiä rahastoja. 2) Arvopaperinvälittäjät - osake- ja jvk-lainamarkkinoista käytetään usein termiä suora rahoitus, mutta kaupankäyntiin tarvitaan silti arvopaperinvälittäjiä. Arvopaperinvälittäjiä ovat pankit ja pankkiiriliikkeet ja niiden toiminta kattaa kaikki lain sallimat sijoituspalvelut, kuten arvopaperinvälityksen, omaisuudenhoidon, sijoitusneuvonnan, emissioiden järjestämisen, arvopaperikaupinnan ja markkinatakaustoiminnan. - pörssivälittäjällä on oltava Finanssivalvonnan tai vastaavan ulkomaisen viranomaisen myöntämä toimilupa sijoituspalvelutoimintaan Suomessa tai toisessa EU- tai Etavaltiossa. Lupa edellyttää riittävää henkilöstöä jatkuvaa arvopaperikauppaa ja selvitystoimintaa varten sekä riittävää tuntemusta arvopaperikaupasta ja selvitystoiminnasta. - meklarit ja back office -henkilöstö auktorisoidaan pörssin järjestämillä pätevöitymiskursseilla. 3) Omaisuudenhoitajat - omaisuudenhoitopalveluita tarjoavat lähinnä pankit, pankkiiriliikkeet ja omaisuudenhoitajat.
- Omaisuudenhoito voidaan jakaa konsultoivaan ja täyden valtakirjan omaisuudenhoitoon. Konsultoivassa omaisuudenhoidossa palveluntarjoaja on asiakkaan neuvonantaja, mutta asiakas tekee sijoituspäätökset itsenäisesti.täyden valtakirjan omaisuudenhoidossa omaisuudenhoitaja tekee sijoituspäätökset asiakkaan puolesta omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti. - Omaisuudenhoitopalveluita käytettäessä asiakas kantaa sijoitustoimintaan liittyvän riskin. Omaisuudenhoitaja perii palveluistaan palkkion, joka perustuu yleensä hoidossa olevan omaisuuden arvoon, tuottoon, kaupankäynnin määrään tai näiden yhdistelmiin. 4) Investointipankit - suomalaisten investointipankkitoimintaa harjoittavien yhtiöiden toimintaan kuuluvat listautumisien ja emissioiden järjestäminen, yrityskaupat, fuusiot sekä yleinen tase- ja rahoitusneuvonta. - suurimmat pankit ovat merkittäviä investointipankkitoimintaa harjoittavia yrityksiä. Esim. Nordean investointipankkitoiminta kuuluu Nordea-konsernin suuret yritys- ja yhteisöasiakkaat - liiketoiminta-alueen alle. Mandatum & Co Oy vastaa Sampo Pankki Oyj:n investointipankkitoiminnasta. Opstock Oy oli OKOn investointipankkitoimintaa harjoittava tytäryhtiö, joka sulautettiin OKOon syksyllä 2006. - myös ulkomaiset pankit tarjoavat investointipankkipalveluitaan Suomessa ja suomalaiset pankit toimivat yhteistyössä kansainvälisten pankkien kanssa. 2 PANKIT JA MUU RAHOITUKSEN VÄLITYS Pankkijärjestelmä - Suomen rahoitusmarkkinoilla toimivat instituutiot ovat talletuspankkeja ja muita luotto- ja rahoituslaitoksia. - talletuspankkien rooli rahoituksen välittäjänä Suomessa on keskeinen, sillä vain talletuspankeilla on oikeus ottaa vastaan yleisön talletuksia. - tallettajien saamisten turvaamiseksi talletuspankkien on kuuluttava talletussuojarahastoon. - talletukset ovat asiakas- ja pankkikohtaisesti 50 000 euroon saakka talletussuojan piirissä. Pankkitoimialan kehittyminen - Suomen pankkitoiminnnan historia voidaan jakaa neljään aikakauteen: 1) Aikakausi ennen sotia - Suomen Pankki maailman vanhimpia keskuspankkeja (v. 1811 perustettiin Turkuun Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori, joka toimi alkuaikoina lähinnä setelien vaihtokonttorina, lainakassana ja valtion kassanhoitajana ja josta myöhemmin kehittyi Suomen Pankki (muutto Helsinkiin 1819). - ensimmäiset säästöpankit perustettiin 1820-luvulla - Suomen Hypoteekkiyhdistys aloitti toimintansa 1860-luvulta
- Ensimmäinen liikepankki oli v. 1862 perustettu Suomen Yhdyspankki (SYP). Sen vahvaksi kilpailijaksi nousi v. 1889 perustettu Kansallis-Osake-Pankki (KOP). - v. 1887 perustettiin Suomen valtion omistama Postisäästöpankki, joka otti vastaan yleisön talletuksia postikonttoreissa. - Osuuskassatoiminta käynnistyi 1902, jolloin ensin perustettiin Keskuslainarahasto (OKO) ja sen jälkeen ensimmäiset osuuskassat. Osuuskassoista tuli osuuspankkeja vuonna 1970 pankkilakimuutoksen myötä. - erityisesti säästöpankkilaitos ja osuuskassaliike olivat tärkeitä tekijöitä yhteiskunnan ns. monetarisoitumisessa eli siirtymisessä luontaistaloudesta rahatalouteen. - 1. maailmansota vilkastutti pankki- ja pörssiliiketoimintaa. Pörssilistalle tuli uusia yrityksiä ja kaupankäynnin vilkastuessa osakkeiden kurssit nousivat huomattavasti. - 1920-luvulle tultaessa pankkirakenne oli saavuttanut pitkään säilyneen muotonsa (säästöpankit tavallisille tallettajille, osuuskassat maataloutta harjoittavien pankkeina ja liikepankkitoiminta yrityselämän tukena) 2) Rahoitusmarkkinoiden säännöstelykausi 1939-1986 - sekä rahan välitys kotimaassa että ulkomaiset pääomavirrat pitkään säänneltyjä - markkinaohjausta hallinnollisin toimin - rahoituksen välitys pankkikeskeistä jälkimarkkinoita ei juurikaan ollut - 1970-luvun puolivälissä päiväluottomarkkinat päiväkorosta kehittyi viitekorko lyhytaikaisille sitoumuksille 3) Rahoitusmarkkinoiden vapautumisen kausi - 1980 Suomen Pankki vetäytyi valuuttatermiinimarkkinoilta pankkien väliset valuuttatermiinimarkkinat aktivoituivat syntyi Suomen markan ensimmäinen markkinaehtoinen laskennallinen korko, ns. eurokorko - Suomen Pankki jatkoi sekä valuuttasäännöstelyn että puhtaasti kotimaisten säännösten purkamista - 1986 antolainauksen keskikoron sääntelystä luovuttiin - rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä markkinoille tuli myös uusia toimijoita, kuten ulkomaisia pankkeja sekä uusia kotimaisia pankkeja ja pankkiiriliikkeitä. - talouden ylikuumeneminen, ns. vahvan markan politiikka ja valuuttaluotonannon riskien toteutuminen ja niitä seurannut syvä lama 1990-luvun alussa johtivat pankkikriisiin, jonka myötä pankkien rakenne muuttui voimakkaasti ja sekä pankkikonttoreiden että -toimihenkilöiden määrät vähenivät rajusti. - Pankkirakenteen muuttuminen näkyi erityisesti vuonna 1993, jolloin säästöpankkien yhdistymisten myötä syntynyt Suomen Säästöpankki myytiin neljälle kilpailijapankille
- v. 1995 KOPin ja SYPin fuusioituminen Meritaksi - Tästä alkanut fuusiokehitys johti Nordean kasvuun suurimmaksi pohjoismaiseksi pankkikonserniksi. Myös monet muut finanssialan yritykset Pohjoismaissa toimivat neljässä maassa. 4) Yhteisvaluutta :n aikakausi - muutosajureina ovat toimineet mm. : - fuusioitumis- ja yhteenliittymistrendi; viime vuosina fuusiot ja yhteenliittymät ovat muokanneet suomalaista pankkisektoria. Markkinoille on syntynyt finanssikonserneja ja pankki- ja vakuutusalan yhteistoimintasopimuksia. Finanssikonserniin voi kuulua esim. talletuspankki, rahoitusyhtiö, rahastoyhtiö, vahinkovakuutus-, henkivakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöt. - kansainvälistyminen; pankkiryhmien toiminta on laajentunut eri maihin; esim. Pohjoismaissa on tehty useita maiden rajojen ylittäviä rahoitusalan fuusioita ja yrityskauppoja. Rahoitus- ja pankkimarkkinat ovat kansainvälistyneet ja rajan vetäminen kansallisen ja kansainvälisen pankkitoiminnan välille on nykyisin lähes mahdotonta. Kansainväliset konsernit voivat jatkossa toimia joko yhtenä yhtiönä monessa maassa (eurooppayhtiö) tai usean juridisen yksikön muodostamana kokonaisuutena. Viime vuosina pankit ovat muiden toimialojen tavoin myös ulkoistaneet toimintojaan. - tietotekninen kehitys; töydentää kiinteää pankkikonttoriverkostoa ja pankin tiskillä asiointia sekä korvaa ja täydentää Internet-pankkipalvelut ja puhelinpankkipalvelut. Tekninen kehitys näkyy erityisesti verkkopankkipalvelujen nopeana kehityksenä ja käytön kasvuna. Yhä suurempi osa ostoksista ja palveluista maksetaan käteisen rahan sijasta korteilla. - kilpailun lisääntyminen; toiminnan tehokkuuteen ja parempaan kannattavuuteen tähtäävät toimet ja henkilökunnan ammattitaito ovat keskeisessä asemassa. - vakavaraisuusvaatimukset ja riskienhallinta; (esim. Basel-säännökset) - asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytymisen muutos; pankkien asiakaspalvelu suuntautuu yhä enemmän konsultoivaan palveluun. Väestön ikääntyminen muuttaa palvelutarpeita ja lisää mm. säästö- ja sijoituspalvelujen kysyntää. RAHOITUSLAITOKSET 1) Talletuspankit - saavat harjoittaa vain luottolaitoslain niille sallimaa toimintaa - keskeisenä tehtävänä talletusten vastaanottaminen ja luottojen myöntäminen - tehtäviin kuuluvat myös maksujenvälityspalvelut sekä sijoitus- ja varallisuudenhoitopalvelut - toimivat aktiivisesti myös raha- ja pääomamarkkinoilla 2) Kiinnitysluottopankit - kiinnitysluottopankilla on oikeus laskea liikkeeseen vakuudellisia joukkovelkakirjalainoja sekä myöntää näin hankituista varoista vakuudellisia luottoja yleisölle
- luottoja myönnetään vain kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai kiinteistökiinnitystä vastaan - toimimalla erillisenä yhtiönä kiinnitysluottopankit voivat käyttää oikeuttaan hankkia varoja vakuudellisina joukkolainoina (tämän edullisen varainhankintamuodon vuoksi kiinnitysluottopankkien kannattaa toimia erillisinä yhtiöinä, vaikka kuuluisivatkin pankkikonserneihin). - kiinnitysluottolaitoksiin luetaan kuuluvaksi Suomen Hypoteekkiyhdistys sekä pankkikonserneihin kuuluvat osakeyhtiömuotoiset kiinnitysluottopankit. Suomen Hypoteekkiyhdistys toimii oman erillisen lain mukaan. - kiinnitysluottopankeilla (mortgage institutions) on useimmissa muissa maissa huomattavasti keskeisempi rooli kuin Suomessa (vrt. esim. USA). Monissa maissa kiinnitysluotto- eli asuntoluottopankin kautta välitetään lähes kaikki asuntolainat. - edullisemman varainhankintamahdollisuuden myötä kiinnitysluottopankkien merkitys asuntorahoituksessa tulee todennäköisesti kasvamaan myös Suomessa 3) Rahoitusyhtiöt - Rahoitusyhtiöt rahoittavat tietyn hyödykkeen hankinnan joko myyjäliikkeen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai sopimalla asiasta suoraan ostajan kanssa - leasing-rahoitus voi olla myös yrityksen käyttöpääoman rahoitusta (factoring) tai kuluttajien hankintojen rahoitusta tililuotoilla, kertaluotoilla tai suorilla rahalainoilla. - rahoitusyhtiöistä otetun luoton vakuudeksi riittää rahoitettava kohde. - Rahoitusyhtiöiden toiminta eroaa talletuspankkien toiminnasta siinä, etteivät ne ota vastaan talletuksia yleisöltä, vaan ne hankkivat varoja suoraan rahoitusmarkkinoilta tai samaan konserniin kuuluvasta talletuspankista - suurimmat luottolaitostoimiluvan omaavat rahoitusyhtiöt kuuluvat pankkikonserneihin 4) Luottokorttiyhtiöt - Suomessa toimii pankkien ja kaupan omistama Luottokunta sekä pankkien ja Luottokunnan omistama Eurocard Oy. Lisäksi pankeilla on pankkikonserneihin kuuluvia itsenäisiä korttiyhtiöitä. - useat rahoitusyhtiöt (Nordea Rahoitus Suomi Oyj, Handelsbanken Rahoitus Oyj) välittävät myös korttiluottoja. Luottokunnan kortteja ovat Visa-, Eurocard-/MasterCard-kortit. - näiden lisäksi kansainväliset luottokorttiyhtiöt, useat vähittäiskaupan keskusliikkeet sekä jotkut postimyyntiyritykset tarjoavat luottokorttipalveluja Suomessa. - pankkien ja kauppojen yhteistyö luottokorttiliiketoiminnassa lisääntynyt (kaupat tarjoavat laajan jakeluverkoston pankkien kulutusluotoille.
5) Erityisluottolaitokset - Suomessa erityisluottolaitokset ovat julkisen sektorin omistuksessa. Niiden tehtävänä on täydentää markkinoita ja ottaa kannettavakseen sellaista rahoitusriskiä, jota yksityinen rahoittaja ei voi/halua ottaa. - Julkisilta luottolaitoksilta sekä eri tukielementeiltä edellytetään kilpailuneutraliteettia sekä yrityksiin että markkinoilla toimiviin muihin rahoittajiin nähden. - eritysluottolaitoksina ovat Suomessa Finnvera ja Finnveran keskeiset tytäryhtiöt, Veraventure ja Suomen Vientiluotto. Erityisluottolaitoksia ovat myös Kuntarahoitus, Kuntien takauskeskus, Tekes, Sitra, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) sekä Euroopan investointipankki ja Pohjoismainen Investointipankki, Nordic Investment Bank (NIB). 5.1) Finnvera - valtion omistama erityisrahoitusyhtiö - kehittää suomalaisten yritysten kotimaan toimintoja sekä edistää vientiä ja kansainvälistymistä - täydentää rahoituspalveluja ja monipuolistaa yritysten rahoitusmahdollisuuksia lainoin, takauksin ja viennin-rahoituspalveluin. - toimii myös Suomen virallisena vientitakuulaitoksena, Export Credit Agency na (ECA). - Finnvera Oyj:llä on neljä tytäryhtiötä (Suomen Vientiluotto Oy, Veraventure Oy, Matkailunkehitys Nordia Oy ja Aloitusrahasto Vera Oy), joista useimmat harjoittavat pääomasijoitustoimintaa, ovat kehitys- ja sijoitusyhtiöitä tai huolehtivat viennin rahoituksesta. - Veraventure Oy on Finnvera Oyj:n pääomasijoitusyhtiö. Se perustettiin hoitamaan osakeyhtiömuotoisten alueellisten rahastojen sijoitustoimintaa ja toiminnan kehittämistä. Yhtiön toimintaa ohjaavat sekä kauppa- ja teollisuusministeriön linjaukset alueellisesta pääomasijoitustoiminnasta että emoyhtiön asettamat tavoitteet. - Suomen Vientiluotto Oy:n tehtävänä on mm. turvata eräisiin Suomen viennin kannalta keskeisiin maihin myönnettävien vientiluottojen lähdeverovapaus. (Suomen Vientiluoton kanavoimat vientiluotot ovat kilpailukykyisiä ns. lähdeveromaissa, koska monet Suomen kanssa verosopimuksen tehneet maat eivät peri lähdeveroa Suomen julkisesti tukemien vientiluottojen korosta). - Finnveran tehtävänä on puolestaan taata vientiluottojen poliittisia ja kaupallisia riskejä vientitakuin. Rahoituksessa mukana olevat koti- ja ulkomaiset pankit kantavat osan riskeistä. 5.2) Kuntarahoitus - kuntien omistama Kuntarahoitus Oyj aloitti toimintansa vuonna 2001, kun sen edeltäjäyhtiöt Kuntarahoitus Oyj ja Kuntien Asuntoluotto Oyj yhdistyivät kombinaatiofuusiolla uudeksi yhtiöksi. - Kuntarahoitus, kuten myös sen edeltäjät, perustettiin varmistamaan rahoituspalveluja kuntasektorille. - hankkii varoja pääasiassa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta ja lähes 80 % varainhankinnasta on kansainvälistä.
- tärkein kotimainen varainhankintamuoto on kuntaobligaatio. Yhtiön varainhankinta toteutetaan pääsääntöisesti Kuntien takauskeskuksen takauksella. 5.3) Kuntien takauskeskus - julkisoikeudellinen laitos, jonka tarkoituksena on turvata kuntien yhteinen varainhankinta ja kehittää sitä. - tämän toteuttamiseksi takauskeskus voi myöntää takauksia kuntien suoraan tai välillisesti omistamien tai kuntien määräämisvallassa olevien luottolaitosten varainhankinnalle (käytännössä takauskeskus myöntää takauksia lähinnä Kuntarahoitukselle). - jäsenyhteisöinä on lähes kaikki Suomen kunnat (v. 2007 helmikuussa 98,7 % Suomen kunnista) 5.4) Sitra - Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, on itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, josta vastaa Suomen eduskunta. - rahaston tavoitteena on edistää kansainvälisesti kilpailukykyisen teollisuuden kehittymistä Suomessa - Sitran toiminta rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoitustoiminnan tuotoilla 5.5) Tekes - yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten suurimpien tutkimus- ja tuotekehitysprojektien rahoittaja ja aktivoija. - tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja ja edistää teollisuuden ja palveluelinkeinojen kilpailukykyä teknologian keinoin. - osa rahoituksesta EU:n rakennerahastojen kautta. 5.6) Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) - ympäristöministeriön alaisena toimiva budjetin ulkopuolinen rahasto, joka hoitaa aravalainoituksen, korkotukilainoituksen ja asuntojen korjausavustuksiin liittyvät toimeenpanotehtävät. - myöntää lisäksi erilaisia asumisen avustuksia sekä valvoo omistusasuntolainojen valtiontakausjärjestelmää. - saa varansa valtion talousarviosta, vanhojen asuntolainojen koroista ja lyhennyksistä sekä lainoina rahoitusmarkkinoilta. - entinen Valtion asuntorahasto (muuttui ARAksi v. 2008 alussa)
5.7) Pohjoismainen Investointipankki (NIB) - Pohjoismaiden lisäksi NIB:n jäseniksi tulivat vuonna 2005 Latvia, Liettua ja Viro. - NIB rahoittaa pohjoismaisia projekteja sekä Pohjoismaissa että niiden ulkopuolella myöntämällä pitkäaikaisia luottoja ja takauksia. - hankkii varat luotonantoonsa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. 5.8) Euroopan investointipankki (EIP) - Euroopan Unionin rahoituslaitos, jonka osakkaita ovat kaikki EU:n jäsenmaat. - hankkii rahoituksensa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. - EIP:n yhteydessä toimii v. 1994 perustettu Euroopan investointirahasto (EIR), joka tekee sijoituksia pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) tukeviin pääomasijoitusrahastoihin.