GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (18) M 19/3633/-89/1/10 Koskee: 3631 Posio Laulaja Seppo Rossi

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (18) M 19/3633/-89/1/10 Koskee: 3631 Posio Laulaja Seppo Rossi 22.1.1990 LAULAJAN MOLYBDEENILOHKAREAIHEEN MALMITUTKIMUKSET ALA-SUOLIJÄRVEN YMPÄRISTÖSSÄ POSION KUNNAN POHJOISOSASSA VUOSINA 1980-1982

2 YHTEENVETO Tutkimukset saivat alkunsa Paavo Mursun lähettämästä kansannäytteestä K/30497. Näyte oli kvartsijuonten lävistämästä kiillegneissilohkareesta, jossa molybdeenihohdetta esiintyi kvartsijuonten kontaktissa pieninä pesäkkeinä. Kansannäytteestä tehty analyysi antoi tulokseksi molybdeenia 5.24 % ja volframia 0.06 %. Kansanäytteen tarkastuskäynti ja alustavat maastoselvitykset kansannäytelohkareen ympäristössä tehtiin kesällä 1979. Varsinaiset malmitutkimukset aloitettiin kesällä 1980 ja ne saatiin päätökseen vuonna 1982. Kansannäytelohkareen lähiympäristöstä ei tavattu lisäviitteitä molybdeenista. Lohkareen kulkeutumissuunta selvitettiin maaperätutkimuksilla. Geokemiallisissa tutkimuksissa todettiin molybdeeniviitteitä maapeitteestä huomattavasti kansannäytelohkareen kulkeutumissuunnan eteläpuolelta. Maapeitteen anomaaliset molybdeeniviitteet näyttivät sijoittuvan kallioperän magneettisten anomalioitten yhteyteen. Maapeitteen molybdeenianomalioitten yhteydestä suortetussa lohkare-etsinnässä löytyi muutamia vähäisessä määrin molybdeenia sisältäviä lohkreita. Kallioperäkartoitus osoitti tutkimusalueen kallioperän pääosin koostuvan graniitin migmatisoimasta vaihtelevasti kvartsia, maa-sälpää ja biotittia sisältävästä gneissistä. Toiseksi merkittävin kivilaji tutkimusalueella on biotiittigraniitti. Se muodostaa maapeitteen molybdeenianomalioiden pohjoispuolelle yhtenäisen noin viidenneksen tutkimusalueen pinta-alasta kattavan intruusion. Tutkimusalueen kallioperä on ilmeisen potentiaalinen molybdeenin suhteen. Tutkimusten tulokset viittaavat kuitenkin vain pieniin tai laajempiin pitoisuudeltaan vähäisiin molybdeenimineralisaatioihin, joten tutkimukset lopetettiin.

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 3. GEOLOGISET TUTKIMUKSET 3.1. Maaperätutkimukset 3.1.1. Toimenpiteet 3.1.2. Tulokset 3.2. Kallioperäkartoitus 3.2.1. Toimenpiteet 3.2.2. Tutkimusalueen kallioperän yleispiirteet 3.3. Lohkare-etsintä 3.3.1. Toimenpiteet 3.3.2. Tulokset 4. GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET 4.1. Kivinäytteet 4.1.1. Näytteenotto ja analysointi 4.1.2. Tulokset 4.2. Orgaaninen purosedimentti 4.2.1. Näytteenotto ja analysointi 4.2.2. Tulokset 4.3. Moreeni 4.3.1. Näytteenotto ja analysointi 4.3.2. Tulokset 5. LOPPUPÄÄTELMÄT 6. KIRJALLISUUSVIITTEET 7. LIITTEET 8. LIITTYY

4 1. JOHDANTO Laulajan molybdeenilohkareaiheen tutkimusten kohdealue sijaitsee Posion kirkolta noin 25 km pohjoisluoteeseen. Tutkimuksia suoritettiin karttalehtien 3633 01-06 sekä 3631 11 ja 12 alueilla (kuva 1). Lohkareaihe on saanut nimensä Laulaja molybdeeniä sisältäneen lohkareen löytöpaikan läheisen maatilan mukaan. Tutkimusalueen maastolle ovat ominaisia lukuisat järvet ja lammet sekä kumpuileva maanpinta. Kummut ovat pitkulaisia, hyvin muodostuneita drumliineja. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Lohkareaiheelle pääsee Perä-Posiolta pohjoiseen Kemijärvelle menevältä tieltä Ristilässä erkanevaa kylätietä. Tieverkosto tutkimusalueella kokonaisuudessaan on hyvin kattava. Tutkimusalueella ei ole aikaisemmin suoritettu varsinaisia molybdeeniaiheen malmitutkimuksia. Sen sijaan geologi Pentti Ervamaa on kuvannut 28.10.1964 päivätyssä kansannäyteaihetutkimuksen esiraportissa M 17/Pso-64 Jumiskoon Räpsynkanavalle suuntautuneen molydeenihohdetta si-sältäneen kansannäytteen K/4083 tarkastuskäynnin tuloksia. Kansannäyte oli graniittia, jossa molybdeenihohde esiintyi erillisinä suomuina. Näyte oli lohkaistu Räpsynkanavaa kaivettaessa nousseesta kivestä

5 (karttalehti 3633 03, x = 7362.5 ja y = 549.2) ja sisälsi Mo 0.12 % ja Cu 0.03 %. Kanavasta oli noussut useita molybdeenihohdesuomuja sisältäviä kiviä, jotka oli ilmeisesti louhittu kalliosta. Posion Laulajan malmitutkimukset suoritettiin Pohjois-Suomen malmitut-kimusrymän esimiehen geologi Olavi Aurasen johdolla. Malmitutkimusten kokonaisuudesta vastasi geologi Seppo Rossi (SIR) ja tutkimuksiin liittyvästä maaperäselvityksestä geologi Ilkka Härkönen (IPH), jota avustivat kesäapulaisina ylioppilaat Pertti Lakkala ja Juha Salmelainen. Geofyysikko Pertti Turunen suoritti maaperätutkimusta palvelevia geofysikaalisia mittauksia. Lohkare-etsintää tutkimusalueella suoritti koiranohjaaja Pekka Puhakka (PP). Tutkimuksiin liittyvät näytteenotot hoiti malmitutkimusryhmän maastohenkilöstö. 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA Aiheen tutkimuksiin antoi Paavo Mursun lähettämä kansannäyte K/30497. Näytteestä analysoitiin molybdeeni (Mo) ja volframi (W). Tulokseksi saatiin Mo 5.24 % ja W 0.06 %. Tutkimusassistentti Veikko Helppi suoritti lohkareen löytöpaikalla tarkastuskäynnin 12.6.1979. Lohkare oli löytynyt Kotilammen eteläpuolelta tilustien ojassa (karttalehti 3633 02, x = 7358.58 ja y = 544.82). Se oli alunperin ilmeisesti peräisin viereisestä lohkareisesta moreenimontusta. Lohkare oli hakattu palasiksi, joten sen muotoa ja kokoa oli vaikea arvioida. Lohkare koostui kiillegneissistä ja sitä leikkaavista kvartsijuonista. Molybdeenihohde esiintyi kvartsijuonien ja kiillegneissin kontaktissa 1-2 cm laajuisina pesäkkeinä. Analysoitu näyte oli lohkareen molybdeenihohderikkaimmasta kohdasta, mutta Helpin mielestä lohkare keskimäärin edusti hyvää malmiainesta.

6 Helppi yhdessä tutkimustyöntekijä Tapio Tiihosen kanssa suoritti 2-6.7.1979 kansannäytelohkareen löytöpaikan ympäristössä 3 km x 1.5 km laajuisella alueella lohkare-etsintöjä ja paljastumien hakua. Maasto oli kumpuilevaa ja runsaskivistä moreenimaata. Kansannäytelohkareesta 100 m:n säteellä he löysivät 6 kpl kivilajiltaan sen kanssa samantyyppistä kvartsijuonien lävistämää kiillegneissilohkaretta, joissa ei kuitenkaan esiintynyt molybdeenihohdetta. Kansannäytelohkareesta noin 800 m lounaaseen he löysivät vielä yhden kivilajiltaan samantyyppisen molybdeenihohdetta sisältämättömän lohkareen. Yhtään kalliopaljastumaa he eivät tavanneet. Näistä tutkimuksista Helppi on kirjoittanut 17.10.1979 päivätyn kansanaihetutkimuksen esiraportin M 19/3633/-79/1/10. 3. GEOLOGISET TUTKIMUKSET 3.1. Maaperätutkimukset 3.1.1. Toimenpiteet Maaperätutkimuksia suoritettiin kesällä 1980 geologi Ilkka Härkösen johdolla (raportti M 19/3633/-81/1/ 90). Niiden tavoitteena oli selvittää molybdeenia sisältäneen kansannäytelohkareen kulkeutumista. Tutkimukset alkoivat keväällä fotogeologisella tulkinnalla ja maastokohteiden valinnalla. Härkösen pyynnöstä suoritti geofyysikko Pertti Turunen (raportti Q 19/3633/-81/1/24.5) alueella sähköisiä tasavirtaluotauksia kahdelta profiililta. Luotauksilla pyrittiin määrittämään irtomaakerroksena paksuuksia. Heinäkuussa kaivettiin kaivinkoneella (Åkerman) 8 tutkimuskuoppaa (IPH-80-M1 - M8, liite 1). Tutkimuskuopista 3 kaivettiin kansannäytelohkareen löytöpaikan läheisyyteen tilustien varteen tasavirtaluotausprofiilille. Loput 5 tutkimuskuoppaa kaivettiin eri drumlineihin Ristilästä erkanevan kylätien varteen kylätien ja tilustien risteyksestä länteen noin 4 km:n matkalle. Tutkimuskuopista havainnoitiin maa-aineksen stratigrafiaa, otettiin näytteitä geokemiallista analyysia varten ja tehtiin suuntaus-

7 analyysejä moreenin lohkareista. 3.1.2. Tulokset Tutkimuskohteessa maapeite koostuu kolmesta moreenikerrostumasta. Ne kaikki eroavat toisistaan sekä visuaalisesti että hivenainepitoisuuksiltaan. Molybdeenia ei analysoiduissa moreeninäytteissä tavattu. Tutkitut drumliinit kaivinkoneen ulottuvuusalueella olivat kaikki samanlaisia. Lohkareiden suuntaus kaikissa kolmessa moreenikerrostumassa on sama, noin 110 astetta. Koska molybdeenia sisältänyt kansannäytelohkare löytyi tien penkasta, ei ole varmuutta, minkä moreenikerrostuman mukana se on alunperin kulkeutunut. Härkösen mukaan (raportti M 19/3633/-81/1/90) näyttää todennäköiseltä, että lohkare on kulkeutunut lähtöpaikastaan suhteellisen kauas. Tämä hänen mukaansa tarkoittaa useita satoja metrejä, ehkäpä kilometrien luokkaa olevaa kulkeutumismatkaa. Kansannäytelohkareen lähtöpaikka ei näillä tutkimuksilla selvinnyt. 3.2. Kallioperäkartoitus 3.2.1. Toimenpiteet Tutkimuskuoppien kaivamisen kanssa saman aikaisesti heinäkuussa 1980 suoritettiin tunnusteleva laaja-alainen kallioperäkartoitus (SIR-80-6 - 21). Se kohdistui pääasiassa tienvarsien kallioihin ja lohkareikkoihin. Havainnot jakautuivat harvakseen karttalehtien 3633 02, 03 ja 05 alueille. Tunnustelevan kartoituksen tarkoituksena oli saada alueen kallioperästä yleiskuva. Kallioperätietoutta täydennettiin jatkamalla kartoitusta kesinä 1981 ja 1982 (SIR-81-1 - 39; SIR-82-1 - 38, 46-49). Kartoituksen painopiste oli karttalehden 3633 02 alueella, mutta havaintoja tehtiin myös karttalehdiltä 3631 11 ja 12 sekä 3633 01, 03, 04 ja 06. Tavoitteena oli selvittää tutkimusalueella esiintyvät kivilajit ja niiden jakautuminen.

8 3.2.2. Tutkimusalueen kallioperän yleispiirteet Kallioperä on tutkimusalueella paljastunut epäyhtenäisesti. Laajoilta alueilta se on täysin vesistöjen ja maapeitteen verhoamaa. Toisaalta paljastumia esiintyy kohteellisesti paikoin hyvinkin runsaasti. Yksittäiset paljastumat ovat usein pitkulaisia, ympäristöstään selvästi kohoavia kallioharjanteita. Ne ovat jäätikkövirtauksen sileäpintaisiksi hiomia ja osoittavat mannerjäätikön virtauksen suuntaa. Kallioharjanteiden jäätikkövirtauksen tulosuunnan puoleinen pää kohoaa ympäristöstään tasaisen loivasti, mutta vastakkaisessa päässä harjanne katkeaa jyrkkään ja rosoiseen törmään. Silokallioharjanteiden suunnat sekä tasaisista kallioista mitatut uurresuunnat (kuva 2 ja liite 1) ovat yhdenmukaiset tutkimuskuoppien moreenin lohkareiden suuntausanalyysien antamien suuntien kanssa. Tutkimusalueen kallioperässä ovat vallitsevina seuraavat kolme kivilajityyppiä: (1) migmatiitti, jossa tummista mineraaleista köyhä graniitti (leukograniitti) migmatisoi kvartsi-maasälpä-biotiittigneissiä - kiillegeissiä, (2) biotiittigraniitti ja (3) pegmatiittigraniitti. Lisäksi huomattavasti vähemmässä määrin mutta hajanaisesti koko tutkimusalueella esiintyviä kivilajeja ovat amfiboliitti - amfiboli-biotiittigneissi, kvartsiitti - karsikvartsiitti, apliittigraniitti ja itsenäisenä esiintyvä kvartsi-maasälpä-biotiittigneissi - kiillegneissi. Kartta kivilajien jakautumisesta tutkimusalueella on esitetty liitteessä 1. Migmatiitti on tutkimusalueen vallitsevin kivilaji. Se on leukograniitin ja vaihtelevassa määrästä biotiittia, maasälpää ja kvartsia koostuvan gneissin seoskivilaji. Tätä kiveä on laajimmin paljastuneena Kovajärven ja Riajärven ympäristöissä (liite 1).

9 Migmatiitin leukograniitti esiintyy kapeiden suonien ja useita metrejä leveiden juonien kaikkina välimuotoina. Raekooltaan leukograniitti saattaa olla hyvin epähomogeeninen. Migmatiitin graniittisuonet muodostavat yleensä raitamigmatiittia. Leveiden leukograniittijuonien kontakti sivukiveen voi olla terävä tai asteittainen. Graniittijuonien sisällä on yleensä nähtävissä nebuliittista migmatiittirakennetta, missä sivukiven kappaleita on haamumaisina jäänteinä graniitin sisällä. Migmatiitin toisesta osapuolesta, gneissistä, kiilleköyhä syväkivimäinen vaalea tyyppi, kvartsi-maasälpä-biotiittigneissi on vallitseva. Se saattaa olla tasarakeinen ja homogeeninen. Siinä voi esiintyä maasälpäporfyroblasteja (silmägneissi), juovaisuutta tai raitaisuutta. Paikoin silokalliopaljastumista tätä gneissityyppiä ja sitä migmatisoivaa graniittia on vaikea erottaa toisistaan. Kiillegneissi on tumma ja biotiittirikas. Se on voimakkaasti suuntautunut. Siihen saattaa liittyä liuskeisuuden suuntaista juovaisuutta. Joissakin paikoissa paikallinen anateksis näyttäisi synnyttäneen migmatiitteja (veniittejä). Paikoin kuitenkin on selvästi nähtävissä muualla syntyneen graniittisen kivisulan tunkeutuneen uutena aineksena ympäristöönsä ja toisaalta aikaansaavan migmatiitteja (arteriitteja) ja toisaalta leikkaavan intrusiivisesti veniittistä migmatiittia. Biotiittigraniittia tutkimusalueella esiintyy vain Ala-Suolijärven pohjoispuolella. Siellä se muodostaa laajan, pitkulaisen, tutkimusalueen poikki ulottuvan massiivin. Biotiittigraniitti on tasalaatuista ja raekooltaan suhteellisen karkearakeista. Ympäristöään isompikokoiset omamuotoiset maasälpäkiteet antavat sille lievästi porfyyrisen leiman. Biotiittigraniitissa esiintyy paikoin pirotemaisesti magnetiittia ja satunnaisesti pieniä kiisupesäkkeitä.

10 Pegmatiittigraniitti on hyvin karkearakeinen ja epähomogeeninen graniitti. Se sen ehkä tyypillisin esiintymismuoto on migmatiitteja leikkaavat lukuisat pienialaiset juonet ja pahkut. Yksittäisiä pieniä pegmatiittijuonia kuitenkin tavataan tutkimusalueella kaikkialla, missä graniitteja esiintyy. Pegmatiittigraniitti esiintyy myös laajoina intrusiivimasiiveina. Niistä jotkut ovat yhtenäisiä ja jotkut hajanaisia sivukeveään voimakkaasti breksioivia intruusioita. Amfiboliitti - amfiboli-biotiittigneissi ja kvartsiitti - karsikvartsiitti esiintyvät migmatiitin kvartsi-maasälpä-kiillegneississä - kiillegneississä välikerroksina, joiden leveys vaihtelee senttimetreistä useisiin metreihin. Näistä välikerroksista on tutkimusalueella tehty yksittäisiä alueellisesti hajallaan olevia havaintoja muutoin paitsi biotiittigraniitin pohjoiskontaktissa, missä kyseisiä välikerroksia tavataan säännöllisesti pitkin kontaktia. Apliittigraniittia on tavattu kapeina juonina leikkaamasta biotiittigraniittia ja migmatiittia. Se on alueen nuorin kivilaji. Aplittigraniittijuonet ovat pienirakeisia, tiiviitä ja väriltään vaaleita. 3.3. Lohkare-etsintä 3.3.1. Toimenpiteet Lohkare-etsintää tutkimusalueella suoritti elo-syyskuun vaihteessa 1981 koiranohjaaja Pekka Puhakka (PP-81-40 - 47, 54-56). Sen tavoitteena oli löytää tukea orgaanisista purosedimenttinäytteistä tavatuille molybdeeniviitteille. Orgaanisten purosedimennttinäytteiden tulosten ohjaamana lohkare-etsintä kohdistui Moukamojärven ja Rutajärven (kuva 2) väliselle alueelle karttalehdellä 3633 02. 3.3.2. Tulokset Puhakka havainnoi yhteensä 11 malmimineraaleja sisältänyttä lohkaretta. Niiden

löytöpaikat on esitetty kuvassa 2. Nämä lohkareet ovat kivilajiltaan kiillegneissiä, biotiitti-amfiboligneissiä ja amfiboliittia. Joitakin kiillegneissilohkareita leikkaavat tai migmatisoivat graniitti, pegmatiittigraniitti ja kvartsijuonet. Näistä juonien leikkaamista kiillegneissilohkareista on kuvan 2 karttaan merkitty lohkareen kivilajiksi malmimineraaleja pääasiassa sisältäneen osan kivilaji. 11 Lähes kaikille lohkare-etsinnässä havainnoiduille lohkareille tyypillinen malmimineraali oli rikkikiisu. Se esiintyi yleensä hienojakoisena, määrältään vaihtelevana pirotteena. Magneettikiisua ja kuparikiisua lohkareissa oli satunnaisesti. Joissakin lohkareissa oli huomattava magnetiittipitoisuus. Kuva 2. Lohkarekartta Moukamon ja Rutajärven välisellä alueella suoritettujen lohkareetsintöjen tuloksista. Karttaan on merkitty kalliopaljastumista mitatut jäätikkövirtauksen suunnat sekä aerogeofysikaalisten korkealentokarttojen magneettiset anomaliat.

12 Molybdeenihohde esiintyi kiillegneississä ja biotiitti-amfiboligneis-sisssä yksittäisinä lähes mikroskooppisen pieninä suomuina. Varmuuteen niistä päästiin vasta röntgendifraktiomäärityksellä. Kiillegneissiä leikkaavissa graniitti-, pegmatiittigraniitti- ja kvartsijuonissa pienet molybdeenihohdesuomut olivat juonten reunoilla tai yksittäisinä suomuina juonten keskiosissa. 4. GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET 4.1. Kivinäytteet 4.1.1. Näytteenotto ja analysointi Kallioperäkartoituksen ensimmäisessä, tunnustelevassa vaiheessa kesällä 1980 havainnoitiin 16 kohdetta (SIR-80-6 - 21). Niistä otettiin yhteensä 19 kivinäytettä Minidrill-poralla analyysiä varten. Näytteillä haluttiin selvittää, esiintyisikö alueen usein hieman malmimineraaleja sisältävissä kivissä molybdeeniviitteitä. Kivinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa Rovaniemellä. Näytteistä määritettiin AAS:llä Mo:n lisäksi Co, Cr, Ni, Mn, Pb ja Zn. 4.1.2. Tulokset Analysoitujen alkuaneiden määrät näytteissä olivat lähinnä hivenpitoisuuksia. Analyysituloksissa muista kivilajeista erottui biotittigra-niitti. Siinä kuparin ja lyijyn pitoisuudet olivat muista poiketen sananaikaisesti hieman kohollaan.

13 Molybdeenista tavattiin merkkejä viidessä havaintokohteessa. Niitä olivat ruosteinen kiillegneissilohkare SIR-80-L6, pegmatiittipaljastuma SIR-80-7, biotiittigraniittihavainnot SIR-80-8 ja -10 sekä pegmatiit-tijuoni kiillegneissilohkareessa SIR-80-L14. 4.2. Orgaaninen purosedimentti 4.2.1. Näytteenotto ja analysointi Orgaaniset purosedimenttinäytteet otettiin kesällä 1980 karttalehtien 3633 02 ja 03 alueilta. Näytteitä kerättiin yhteensä 433 kpl (SAA 01 - SEV 01). Näytteenoton tarkoituksena oli saada viitteitä molybdeenin esiintymisestä maapeitteessä kansannäytelohkareen (K/30497) löytöpaikan ympäristössä. Näytteet kerättiin geokemian osaston ohjeen mukaisesti (Gustafson, Noras, Tanskanen 1979. Seloste geokemiallisen kartoituksen tutkimusmenetelmistä. Tutkimusraportti N:o 39, Geologinen tutkimuslaitos) noin 200 m:n pistevälillä puroista ja näytteenottoalueella esiintyvien järvien ja lampien rannoilta. Kaikista näytteistä analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa Rovaniemellä AAS:llä Mo, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn sekä osasta näytteitä Fe. 4.2.2. Tulokset Orgaanisia purosedimenttinäytteitä kerättiin aluksi Laulajan molybdeeniä sisältäneen kansannäytelohkareen lähiympäristöstä Ala-Suolijärven etelärannan ja Moukamon väliseltä alueelta. Näytteitä kertyi noin neljäsosa näytteenoton lopullisesta näytemäärästä. Kohonneita molybdeenipitoisuksia tavattiin vain yksittäisten hajallaan olevien näytteenottopisteiden näytteistä. Kun näytteenotto oli laajentunut lopulliseen mittaansa, voitiin orgaanisessa purosedimentissä Kovalampien ja Moukamon välisellä alueella todeta molybdeenianomalia (kuva 3). Huomiota kiinnitti sen sijoittuminen aeromagneettisen anomalian yhteyteen.

Kuva 3. Orgaanisen purosedimentin molybdeenipitoisuuksien symbolikartta Laulajan molybdeeniaiheelta. Molybdeenipitoisuudet on määritetty kuiva-aineesta. Karttaan on rajattu aeromagneettisella korkealentokartalla esiintyvät magneettiset anomaliat. 14

15 4.3. Moreeni 4.3.1. Näytteenotto ja analysointi Kun orgaanisesta purosedimentistä oli todettu laaja molybdeenianomalia, tehtiin päätös moreeninäytteenotosta. Näytteenotto suoritettiin loppuvuodesta 1981. Sen tarkoituksena oli täydentää ja täsmentää orgaanisten purosedimenttinäytteiden analyysituloksista saatua kuvaa molybdeenin esiintymisestä maapeitteessä Laulajan alueella. Moreeninäytteenotto tapahtui kannettavalla iskuporalla linjoittain sadan metrin pistevälein. Näytteenottolinjat olivat suunnaltaan jäätikkövirtaukseen nähden poikittaisia ja linjojen väli oli 250 m - 1 000 m. Näytteenotto kohdistui valtaosin karttalehdille 3633 02 ja 3631 11. Vain muutama piste sijoittui karttalehdelle 3633 03. Jokaisesta näytteenottopisteestä oli tavoitteena saada yksi moreeninäyte mahdollisimman läheltä kallion pintaa. Näytteenottopisteitä kertyi yhteensä 494 kpl (81 65501-81 6994). Moreeninäyte onnistuttiin saamaan 461 pisteestä. Moreeninäytteet kuivattiin ja seulottiin. Niiden hienofraktiosta (- 0.064 mm) määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa Rovaniemellä AAS:llä Mo, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn. 4.3.2. Tulokset Moreenin molybdeenipitoisuudet muodostavat useita erillisiä yhtenäisiä anomaliakuvioita. Niistä laajin sijoittuu orgaanisen purosedimentin anomaalisten molybdeenipitoisuuksien yhteyteen Moukamon lounaispuolelle (liite 2.1.). Se on jäätikkövirtauksen suunnassa pitkulainen, 3 km pitkä ja vajaan 1 km leveä. Anomalia rajoittuu länsipäästään on Kovalampien kohdalle. Moreenin anomaaliset molybdeenipitoisuudet säännönmukaisesti rajautuvat

16 aeromagneettisten anomalioitten yhteyteen. Ainoan poikkeuksen tästä muodostaa Rutajärven koillispuolen tienvarsianomalia. Siinä moreenin anomaaliset molybdeenipitoisuudet alueellisesti liittyvät molybdeenipitoisiin lohkareisiin. Anomaalisten koboltti-, kromi-, kupari-, nikkeli-, lyijy- ja sinkki-pitoisuuksien alueelliset jakautumiset moreenissa (liitteet 2.2. - 2.7.) ovat hyvin samankaltaiset kuin molybdeenillä. Erot eri alkuaineiden välillä ovat lähinnä anomaliakuvioiden yksityiskohdissa. 5. LOPPUPÄÄTELMÄT Tutkimusalueen kallioperä sijoittuu Simosen (1980) Suomen kallioperä-kartalla svekokarjalaisen Keski-Lapin graniittimassiivin alueelle lähelle graniitisuonten leikkaamaa svekokarjalaisen migmatiittisen gneissimuodostuman kontaktia. Migmatiittisen gneissimuodostuman stratigrafisesta asemasta on olemassa myös edellä esitetystä poikkeavia tulkintoja (esim. Sivennoinen 1985). Omat havaintoni tukevat Simosen (em.) käsitystä. Tämän työn yhteydessä tehtyjen kallioperähavaintojen perusteella tutkimusalueen pohjoisosassa biotiittigraniitti muodostaa yhtenäisen intruusion, jonka pinta-ala on noin viidennes tutkimusalueen koko pinta-alasta. Muutoin tutkimusalueen kallioperä koostuu migmatiitista. Siinä graniittiskoostumukset kapeat suonet ja leveämmät juonet leikkaavat sedimenttisyntyisiä gneissejä, arkoottisia kvartsiiteja ja ilmeisesti magmasyntyisiä amfiboliitteja. Sedimenttisyntyinen vaihtelevasta määrästä biotiittia, kvartsia ja maasälpää koostuva gneissi on tutkimusalueella migmatiitin graniittisuonten ja -juonten vallitsevin isäntäkivi. Migmatiitissa kapeat graniittisuonet ovat usein paikallisen sulamisen tuotetta. Leveämmät graniittijuonet ovat intrudoituneet jossain kauempana syntyneestä graniittisulasta. Migmatiitista tutkimusalueella tehdyissä havainnoissa valtaosassa graniitin osuus on huomattavastikin yli puolet havaintokohteen pinta-alasta.

17 Tutkimukset saivat alkunsa huomattavasti molybdeeniä sisältäneestä kansannäytelohkareesta. Lohkareessa molybdeenihohde esiintyi kiillegneissin ja sitä leikkaavan kvarsijuonen kontaktissa. Tutkimusalueen kallioperästä ennakkoon tiedettiin vain se, mitä Simosen (1980) Suomen kallioperäkartalta oli nähtävissä. Kuitenkin jo näillä tiedoilla tutkimusalueen kallioperä oli arvioitavissa otolliseksi molybdeenimalmien synnylle. Suoritetuissa tutkimuksissa kansannäytelohkareen kulkeutumissuunta määritettiin, mutta sen kulkema matka jäi epäselväksi. Lohkare osoittautui löytöpaikkansa ympäristössä lajissaan yksittäiseksi. Maapeitteestä, orgaanisesta purosedimentistä ja moreenista, todetut molybdeeniviitteet sijoittuivat kansannäytelohkareen oletettavissa olevaa lähtöaluetta huomattavasti etelämmäksi. Maapeitteen molybdeeniviitteiden yhteydestä löytyi muutamia molybdeenihohdesuomuja sisältäviä lohkareita. Niissä harvakseen esiintyvät molybdeenihohdesuomut olivat yleensä niin pieniä, että ne olivat vaivoin paljain silmin näkyviä. Tutkimuksen tulokset viittaavat pienten rikkaiden ja laajempien pitoisuuksiltaan vähäisten molybdeenimineralisaatioiden esiintymiseen tutkimusalueella. Molybdeeniviitteet eivät siten olisi lähtöisin taloudellisesti hyödynnettävistä molybdeeniesiintymistä, joten tutkimukset päätettiin lopettaa. Posion Laulajan molybdeenimalmiaiheen tutkimuksista olisi mielestäni jotain opittavaa tulevaisuutta varten. Yksittäisen ja epämääräisen malmiviitteen perusteella tutkimusten aloittaminen malmiviitteen suhteen pinta-alaltaan laajalta potentiaaliselta alueelta on sattumanvaraista ja suurella todennäköisyydellä malminetsintäresurssien hukkaan heittämistä. Esimerkiksi molybdeenimalmien etsintää Keski-Lapin graniitin alueella tulisi mielestäni ohjata alueellisin menetelmin molybdeenin suhteen potentiaalisia kohteita rajaamalla. Yksittäisistä malmiviitteistä ainoastaan yksiselitteisten ja suoraan tutkimukset kohdentavien viitteiden tulisi johtaa laajempiin jatkotoimenpiteisiin. geologi Seppo Rossi

18 6. KIRJALLISUUSVIITTEET Silvennoinen, A., 1985. On the Proterozoic Stratigraphy of Northern Finland. In: K. Laajoki and J. Paakkola (editors). Proterozoic exogenic processes and related metallogeny. Proceedings of symposium held in Oulu, Finland, August 15-16, 1983. Geological Survey of Finland, Bulletin 331, 107-116. Simonen, A., 1980. Suomen kallioperä 1:1 000 000. Geologinen tutkimuslaitos. 7. LIITTEET 1. Kivilajikartta M 11.7/3633, 3611/-90 2. 1.- 7. Moreenin Mo-, Co-, Cr-, Cu-, Ni-, Pb- ja Zn-pitoisuuksien symbolikartat. Karttoihin on merkitty paljastumien uurresuuntahavaintoja ja aeromagneettiset korkealentoanomaliat. 8. LIITTYY 1. Tutkimusassistentti Veikko Helpin kansanaihetutkimuksen esiraportti M 19/3633/-79/1/10 2. Geofyysikko Pertti Turusen työraportti Q 19/3633/-81/1/24.5 3. Geologi Ilkka Härkösen tutkimusraportti M 19/3633/-81/1/90 4. Paljastumahavainnot 5. Analyysilistat