Tämä argumenttipatteri on tarkoitettu toimimaan ylioppilaskuntien työvälineenä eduskuntavaalivaikuttamisessa.

Maksuton koulutus -argumenttipatteri Eduskuntavaalit 2011 SYL 9.2.2011 Lisätietoa: Matti Tujula / Jarmo Kallunki Yleistä Tämä argumenttipatteri on tarkoitettu toimimaan ylioppilaskuntien työvälineenä eduskuntavaalivaikuttamisessa. Lukuohjeet: ensin on otsikko (ts. pääargumentti), sitten sen alla ranskalaisilla viivoilla tarkentavia argumentteja jos tarvitsee väitellä. Joissain argumenteissa on myös mukana puoluekoodeja, jotka indikoivat mihin puolueisiin argumentit uppoavat erityisen hyvin. Puhelun kulku: maksuttomuudesta ehditte keskustella max. n. 10 min (kun pitää ehtiä puhua myös indeksistä). Siis: hallitse aikaa! Jos yksi argumentti ei tepsi ja ehdokas luulee voittaneensa sinut yhdessä argumentissa, siirry seuraavaan ja upota hänet siinä. Ei ole oleellista, että ehdokas uskoo kaikki argumenttisi, mutta pääasia on että hän uskoo niistä enemmistön ja siten vaaka kallistuu maksuttomuuteen. Huomautus: Mikäli käy niin, että jokin argumentti ei pure, tai vastaan tulee argumentteja joita ei tässä ole käsitelty, niin palautetta voi lähettää osoitteeseen jarmo.kallunki@syl.fi - korjaamme tilanteen parhaiden kykyjemme mukaan. Sisällys: 1. Maksuton koulutus on hyvä juttu 2. Taloustilanne - miksi korkeakoulutuksesta leikkaaminen on typerää 3. Lukukausimaksut eivät ole hyvä juttu 4. Lukukausimaksuja puoltavat argumentit & Toolkit niiden torjumiseen 5. Erilaisten maksumallien torppaamisen Toolkit 1. Maksuton koulutus on hyvä juttu

1.1. Maksuton koulutus turvaa sen, että kaikki kyvykkäät ja motivoituneet nuoret voivat kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Jos tarvitsee: Suomi on joulun alla tulleen kanadalaistutkimuksen (HESA) mukaan paras maa siinä, että korkeakoulutus on kaikkien saatavilla ja kaikille mahdollinen. Lisätiedot: Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122712922997_uu.shtml Hesari:http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisilla+maailman+tasaarvoisimmat+opiskelumahdollisuudet+/1135262664344 Argumentiksi: tästä asemasta kannattaa pitää kiinni. Miksi antaisimme muille maille tasoitusta ja hukkaisimme lahjakkaita opiskelijoita? Kok, Kesk, RKP: tämä on siis mahdollisuuksien tasa-arvoa. (Huom. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei välttämättä toimi vasemmistolle; he puhuvat lähtökohtien tasa-arvosta, ts. keskustelu kääntyy periytyvyyteen.) 1.2. Maksuton koulutus turvaa sen, että korkeinkin koulutus on kaikkien kansalaisten saavutettavissa OECD:n mukaan taloudellinen eriarvoisuus kulkee käsi kädessä koulutuksen saavutettavuuden eriarvoisuuden kanssa. Siksi maksuton koulutus on tärkeä vakuus yhdenvertaisuudesta ja keskeinen politiikkatoimi eriarvoisuuden vähentämisessä. Historiassa ollaan Suomessa rakennettu yksi maailman tasa-arvoisimmista koulutusjärjestelmistä - korkeakoulutuksen määrällinen laajentaminen on ollut oleellinen politiikkatoimi, ja maksuttomuus on turvannut saavutettavuuden. VAS, DEM, VIH: Julkisesti rahoitettu koulutus on keskeinen keino tuloeroja ja niiden kasvua vastaan taisteltaessa. 1.3 Maksuttomuus on selkein ratkaisu - kaikki nuoret ymmärtävät sen. - Tämä tukee kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia; jos olisi lukukausimaksut, niin niillä olisi heikommista asemista tulevia nuoria pelottava vaikutus. - Erilaiset maksumallit myös sekoittavat nuoria, ja mikäli nuoret eivät itse ymmärrä järjestelmää, niin vanhempien osaaminen muuttuu ratkaisevaksi. Silloin hyvässä asemassa olevien perheiden lapset saavat ansiottoman etulyöntiaseman. 1.4. Maksuttomuus on kilpailuetu

- Maksuton koulutus on suomalaisten korkeakoulujen etu - ikäluokkien pienetessä ja eurooppalaistuvan korkeakoulutuksen markkinoilla suomalaiset korkeakoulut alkavat tiiviimmin kilpailla ulkomaisten yliopistojen kanssa suomalaisista opiskelijoista. Maksuttomuus on tässä selkeä kilpailuetu. - Maksuton koulutus houkuttelee myös kv-opiskelijoita: kv-tutkinto-opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan (Niemelä 2008) Suomeen tullaan paitsi laadukkaan koulutuksen vuoksi, myös siksi että koulutus on ilmaista. 2. Taloustilanne - miksi korkeakoulutuksesta leikkaaminen on typerää Nykyisessä taloustilanteessa keskustelu saattaa kääntyä helposti leikkauslistoihin ja siihen, että korkeakoulutuksen julkista rahoitusta voitaisiin leikata ja korvata leikkaukset opiskelijoilta kerättävillä lukukausimaksuilla. Korkeakoulutus kilpailee julkisesta rahoituksesta mm. terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kanssa; ikäpommi tulee, terveydenhuolto kallistuu ja verojakin pitäisi aina olla laskemassa. Mistä siis rahat vielä korkeakoulutuksen kustantamiseen? 2.a.) Koulutus ja talous 2.1. Korkeakoulutuksessa on jo tulossa säästöjä: 1.) ikäluokkien pieneneminen vähentää tarvetta, 2.) rakenteellinen kehittäminen vähentää päällekkäisyyksiä (profiloituminen) ja tehostaa hallintoa, 3.) välivuosien vähentäminen pidentää työuria Näistä tulee jo säästöjä pitemmällä aikavälillä. 2.2. Koulutus, erityisesti korkeakoulutus on tärkeä kasvutekijä muutosvaiheessa - kuten juuri taantumasta toipumisessa - Korkeakoulutus on tutkitusti tärkeä tekijä yritysten kasvuvaiheen alussa sekä tuotannon ja toimintatapojen muutoksissa. Kasvuvaihe ja tuotantorakenteen muutokset ovat edessä seuraavina vuosina, joten korkeaa koulutusta tarvitaan. - Korkea koulutus tekee työntekijöistä joustavampia, ja he ovat pystyvämpiä ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja ja teknologiaa. He myös edistävät muiden työntekijöiden valmiuksia uusien toimintatapojen omaksumiseen (koska työntekijät oppivat toisiltaan). - Tutkimusten mukaan koulutus parantaa talouskasvua, ja erityisesti korkea koulutus selittää OECD-maiden talouskasvun eroja. Korkeakoulutuksesta leikkaaminen merkitsee edun luovuttamista muille OECD-maille. - Laajasti korkeasti koulutettu väestö mahdollistaa sen, että perustutkimuksen tulokset leviävät nopeasti teollisuuden käyttöön ja ne voidaan käyttää tehokkaasti innovaatiotoiminnassa

2.3. Korkeampi koulutus parantaa työntekijöiden tuottavuutta - Tuottavuuden parantaminen on pienenevien ikäluokkien johdosta merkittävimpiä tulevaisuuden talouskasvun lähteitä (lähde esim. Tanskasen Kasvutyöryhmä). Korkealla koulutuksella parannetaan työntekijöiden tuottavuutta (Asplund 2006) - ja siten korkeakoulutuksesta leikkaaminen on omaan nilkkaan potkimista. - Erityisesti korkeakoulutus on innovoinnin pääedellytys, ja siksi leikkaaminen korkeakoulutuksesta vähentää Suomen mahdollisuuksia löytää uusia tuotannonaloja ja löytää uusia nokioita. 2.4. Tulevaisuudessa korkea osaaminen on Suomen elinehto - Tietoyhteiskunta ja osaamiseen perustuva talous edellyttävät tietoa ja osaamista - ja se taas riippuu korkeakoulutuksesta. - Korkeakoulutuksen turvaaminen tuottaa tulevaisuuden talouskasvua, jolla kustannetaan terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. - Yhteiskunnalle koulutukseen investoiminen on tuottoisampaa kuin fyysiseen pääomaan kuten tehtaisiin tai muihin sijoituksiin investoiminen -> yhteiskunnan ei kannata leikata tukeaan koulutukselta, vaan pikemminkin järkevää olisi kasvattaa koulutusinvestointeja (vaikka taloustilanne huomioon ottaen se ei nyt liene mahdollista, niin huom.! Esimerkiksi viime laman aikana yhteiskunnalla oli rohkeutta luoda opintorahajärjestelmä jolla turvattiin opiskelijoille mahdollisuus opiskella ja rakentaa tulevaa hyvinvointia.) 2.b.) Lukukausimaksut - eli kustannusten ulkoistaminen yksilöille 2.5. Maksuttomuus on arvovalinta -Mikään ei pakota leikkaamaan koulutuksesta, myös 90-luvun laman aikaan Suomessa panostettiin tutkimukseen ja koulutukseen. 2.6. Lukukausimaksut ovat velaksi opiskelemista - Todellisuus: harvalla opiskelijalla on omasta pussista varaa maksaa lukukausimaksut. Niinpä he menevät töihin tai ottavat lainaa. - Asettamalla lukukausimaksut ja laittamalla opiskelijat ottamaan velkaa niiden maksamiseksi valtio ulkoistaa koulutuksesta tulevan velan yksilöille. - Nuoret joutuvat jo maksamaan kaiken sen valtionvelan, joka on jo otettu - ei ole oikeudenmukaista, että heidät laitetaan maksamaan vielä lisää velkaa, joka on vieläpä heille henkilökohtaiseksi ulkoistettu.

-> Opiskelijat maksaisivat sekä omat opintolainansa että vanhempien sukupolvien ottamat lainat, joilla nämä ovat kustantaneet oman maksuttoman koulutuksensa. 2.7. Koulutus ei takaa suuria tuloja, joten maksujen siirtäminen opiskelijoille ei ole oikeudenmukaista eikä järkevää talouspolitiikkaa -Suomessa on keskimäärin pienet tuloerot, joten koulutus ei ole suurimmalle osalle kannattava taloudellinen sijoitus -> yhteiskunnan kannattaa tukea kouluttautumista. -Jos korkeakoulutetuilta aletaan periä lukukausimaksuja, johtaa se paineeseen kasvattaa korkeakoulutettujen palkkaa - tämä johtaa pidemmällä aikavälillä tuloerojen kasvuun. - Korkeakoulutuksen taloudellinen kannattavuus ja hyöty on pitkälti opiskelualakohtaista, ei suoraan korkeakoulutuksesta johtuvaa. VAS: siis lukukausimaksut = tietoinen tuloerojen kasvattaminen 2.8 Työmarkkinat ovat aikaisempaan verrattuna pätkittyneet ja pysyvät työsuhteet ovat hajoamassa - Koulutustutkinnoilla ei ole enää työmarkkinoilla samaa arvoa kuin aikaisempina vuosikymmeninä (nk. tutkintojen inflaatio), eikä koulutustutkinto enää takaa vakituista työpaikkaa eikä parempaa toimeentuloa[2]. Miksi siis panostaa pitkään korkeakoulutukseen (9+3+5(+2)), jos tutkinnon oletettu nettoarvo on lukukausimaksujen tai graduate taxien johdosta sama kuin matalamman koulutuksen aloilla (9+3)? Tällöin kansallisen tietoyhteiskuntahankkeen ja tietoon perustuvan osaamistalouden tulevaisuus ei näytä realistiselta. - Työelämätutkijoiden mukaan nykyistä työelämää kuvaa pätkittyminen ja pysyvien työsuhteiden väheneminen sekä työelämän muuttuminen projektiluonteiseksi. Ennusteiden mukaan tulevaisuuden työmarkkinoilla tämä piirre on yhä voimakkaampi. Lukukausimaksu tekee koulutuksesta valtavan riskisijoituksen tästä näkökulmasta. 2.9 Nuorilta leikkaaminen riittää jo! On jo leikattu: - Toimeentulotuen leikkaus koulutuksesta kieltäytymisen vuoksi -Opintotukiratkaisussa tuli jo keppiä ja sen arvo on edelleen pienempi kuin 90-luvun laman aikaan. - Toimeentulotuen varassa elävät eivät käytännössä saa lapsilisiä - Valtiolle nyt otettu velka tulee nuoren sukupolven maksettavaksi 3. Lukukausimaksut eivät ole hyvä juttu

3.1. Lukukausimaksu murtaa yhdenvertaisuuden - Ne, joilla on varaa, voivat opiskella. Silloin lukukausimaksut voimistavat sosioekonomisen aseman (vanhempien koulutuksen) määräävyyttä koulutusvalinnoissa (nk. koulutuksen periytyvyys). - Pienikin lukukausimaksu toimii pelotteena ja kannustinloukkuna heikommista yhteiskunnallisista asemista tulevien perheiden lapsille. Tästä on esimerkkejä - jo 500 riittää tämän pelotevaikutuksen aikaan saamiseksi (ks. Saksan tietyt osavaltiot, Itävalta: Saksassa käyttöön otetut 500e maksut riittivät siihen, että alempien tuloluokkien lasten suhteellinen osuus korkeakoulutuksessa putosi huomattavasti). - Suuremmat lukukausimaksut taas eriarvoistavat voimakkaasti maksukyvyn mukaan. 3.2. Maksun suuruus on vähemmän tärkeä kuin periaatteellinen lukukausimaksuihin siirtyminen - Lukukausimaksut nousevat valtavaa tahtia, vaikka alkuperäinen ajatus olisikin ollut niin sanotut pienet maksut. Nousuvauhti maailmalta saatujen kokemusten valossa on keskimäärin noin kolminkertainen yleiseen inflaatiotasoon nähden - se tarkoittaa, että siinä missä auton hinta nousee esimerkiksi vuodessa 2 %, lukukausimaksu nousee 6%. Viidessä vuodessa tämä tarkoittaisi auton hinnan nousua n. 10%, mutta samassa ajassa lukukausimaksu nousee lähes 40%. Esimerkiksi Englannissa, jossa on syksyllä mellakoitu ( oot varmaan nähny uutisista ), maksut ovat nousseet kymmenessä vuodessa kymmenkertaisiksi. - Joskus sanotaan, että tuhat euroa on pieni summa. Opiskelijalle tuhat euroa on kahden kuukauden tulot. Pienten maksujen puolesta puhujat ovat menettäneet käsityksen siitä, mitä opiskelijan arki on. 3.3 Pienetkin lukukausimaksut lisäävät työssäkäyntiä, ja valmistumisajat yleensä pitenevät. -Opiskelijat eivät nytkään ole halukkaita ottamaan lainaa (vain 15% ottaa lainaa säännöllisesti ja 36% koko opiskeluaikanaan) joten opiskelijat kattaisivat maksut lisääntyvällä työssäkäynnillä -Tämä on kestämätöntä, sillä valmistunut maksaa enemmän veroja kuin opintoihin liittymättömiä töitä tekevä. -Opiskelijat keräisivät rahaa lukukausimaksuja varten työskentelemällä myös ennen opiskelemaan hakemista, joten välivuodet lisääntyisivät entisestään. 3.4. Lukukausimaksu eriarvoistaa opiskelijat voimakkaasti opiskelualan mukaan - Eri alojen opiskelijoilla on alasta riippuvat erilaiset mahdollisuudet suorittaa tutkinto, joten maksullisuus eriarvoistaa eri alojen opiskelijat. - Edellisen myötä myös tutkimusrahoitus voi vinoutua putkitutkintoja tuottavien alojen hyväksi ja eriarvoistaa oppialat.

- Myös eri korkekouluissa opiskelijoilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet opiskella - maksut eriarvoistaisivat näin myös eri korkeakoulujen opiskelijat. Tämä on kestämätöntä, sillä suomalaisessa ajattelussa kaikista korkeakouluista on voitava valmistua hyvällä koulutuksella ja tutkinnolla. 3.5. Lukukausimaksu eriarvoistaa korkeakoulut - Alarakenteen erilaisuuden ja houkuttelevuuden erojen vuoksi maksut eriarvoistaisivat myös eri korkeakoulut itsessään. Tämä on kestämätöntä, sillä suomalaisessa ajattelussa kaikista korkeakouluista on voitava valmistua hyvällä koulutuksella ja tutkinnolla. 3.6. Koulutuksen keskeyttämiset yleistyvät - Tämä on aivan selvä OECD:n kaikkialta maailmasta osoittama tulos. (OECD) - Kun rahat loppuvat tai lainaa ei uskalla ottaa, opinnot on keskeytettävä. - Kun opiskelija saa työpaikan, mikä enää motivoi häntä suorittamaan tutkintonsa loppuun? (Jos työstä maksetaan taidon mukaan, niin tutkintotodistus on tällöin pelkkä paperi.) Huom. Keskeytysargumentti korostuu, jos maksumalli on esimerkiksi 12 lukukautta ilmaiseksi ja sen jälkeen opiskelijan rahaa tiskiin tai vastaava aikaan sidottu maksuttomuus. 3.7. Lukukausimaksut tuottavat putkitutkintoja - Valmistuminen on joidenkin opiskeljoiden kohdalla nopeampaa, mutta tutkinnoista tulee putkitutkintomaisempia: paitsi tarpeettomat, niin opiskelija karsii myös tarpeelliset rönsyt nopeamman valmistumisen toivossa. - Innovoinnin keskeinen lähde on juuri monialaisuus ja rönsyt, ja siksi putkitutkinnot heikentävät innovatiivisuutta. Putkitutkinnot eivät ole tietointensiivisen ja osaamiseen perustuvan talouden näkökulmasta yhtä hyödyllisiä kuin monipuoliset ja laajaa osaamista tuottavat tutkinnot. - Nopeasti muuttuva työelämä vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä, ja laajapohjainen tutkinto antaa tähän paremmat valmiudet kuin putkitutkinto. 3.8. Lukukausimaksut heikentävät tutkintojen laatua - Kun opiskelija maksaa, niin hän tekee paljon helpommin ratkaisuja, joissa mennään aidan matalimmasta kohdasta yli (ottaa helpompia kursseja, käyttää pinnallisia oppimisstrategioita). Kun näitä pieniä valintoja tehdään paljon, niin ne kasautuvat ja lopputuloksena on laadultaan heikompi tutkinto. - Maksuttomuuden hyöty näkyy tässä hyvin: kv-vertailussa on havaittu, että suomalaisia korkeakoulutettuja arvostetaan maailmalla, kun tiedetään tutkinnot laadukkaiksi.

3.9. Lukukausimaksut muuttavat opiskelja-opettaja -suhteen asiakas-tuottaja -suhteeksi. - Nykyään vallitsee kumppanuusajattelu, ja opiskelijaa kohdellaan nuorempana kollegana. Tämä periaate rikkoutuisi, ja opettajista tulisi palveluntarjoajia siinä missä kuka tahansa muukin konsultti. - Ei ole toivottavaa, että opiskelija muutettaisiin reklamointeja tekeväksi kuluttajaksi. Tämä tuhoaisi akateemisen yhteisön hengen. - Niin kutsuttu (amerikkalainen) konsumerismi yleistyisi, ja tekisi koulutuksesta viihdykkeen ( edutainment ), ei vakavan itsensä kehittämisen ja ihmisenä kasvamisen tilanteen. Huom. Toimii VAS. [Vasemmistolle: 3.10. Lukukausimaksujen käyttöönotto johtaa valtion vetäytymiseen rahoitusvastuustaan - Kansainväliset esimerkit: Australia 90-luvulla alkoi vähentää rahoitusta (ks. EAG), Englanti 2010.] 3.10 Ulkomaille lähtemisen paine lisääntyy lukukausimaksujen myötä - Miksi opiskella Suomessa, jos samalla rahalla saa ulkomailta kotimaisia paremman huippututkinnon? Ja miksi tulla enää takaisin, kun ulkomailla saa sillä tutkinnolla parempaa palkkaa? - Em. liikkuvuus on aivovientiä, johon pienellä, osaamiseen luottavalla, sitä korostavalla ja siihen perustuvalla kansantaloudella ei missään olosuhteissa ole varaa. - Maksullisuus tuskin houkuttele maksuttomuutta paremmin 4. Lukukausimaksuja puoltavat argumentit & Toolkit niiden torjumiseen 4.1. Koulutuksen periytyvyyden johdosta maksuton korkeakoulutus on tulonsiirtoa köyhiltä (jotka eivät osallistu niin aktiivisesti korkeakoulutukseen) rikkaille (jotka osallistuvat). Siksi lukukausimaksujen asettaminen olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista. Vastaus: 1) Mutta lukukausimaksu vain vahvistaa koulutuksen periytyvyyttä, ei suinkaan poista sitä. Siksi maksullisuuden ehdottaminen periytyvyyden lääkkeeksi on sama kuin nostaisi kädet pystyyn periytyvyysongelman edessä. Sen sijaan periytyvyys on lähtöisin jo alemmilta koulutusasteilta, ja erityisesti peruskoulusta toiselle asteelle siirtyminen on ratkaiseva taitekohta. Siihen pitäisi puuttua, korkea-asteella puuttuminen on vähän myöhäistä. (* Lisää periytyvyydestä patterin

lopussa.) 2) Korkeakoulutetut lisäävät yhteiskunnan henkistä henkistä ja materiaalista hyvinvointia josta hyötyvät myös ne jotka eivät osallistu korkeakoulutukseen. (Vrt. rokotukset joista kaikki maksavat verotuksessa mutta vain osa niitä saa, silti myös rokottamattomat hyötyvät siitä että taudit eivät leviä. Toinen esimerkki: kouluttamalla esimerkiksi yhteiskuntieteilijöitä yhteiskunta saa paitsi verotuloja, myös aktiivisia kansalaisia jotka osaavat pitää poliitikot aisoissa ja poliittisen järjestelmämme terveenä.) 4.2. Työuria pitäisi pidentää alkupäästä, ja lukukausimaksu toimisi hyvänä piiskana nopeampaan valmistumiseen. Vastaus: Itse asiassa lukukausimaksut lisäisivät opiskelijoiden työssäkäyntiä. Opiskelijallahan on kolme vaihtoehtoa: 1.) vanhemmat maksaa, 2.) ottaa lainaa tai 3.) mennä töihin. Kukaanhan ei kannata vaihtoehtoa 1.) - eihän? Toisaalta tiedetään, että opintolainaa ottaa säännöllisesti vain 15 % opiskelijoista, ja koko opiskeluaikanakin vain kolmannes - voidaan olettaa, että sama osuus tekisi näin lukukausimaksujenkin kohdalla. Toisin sanoen: kaksi kolmasosaa kävisi enemmän töissä, ja työssäkäynti tiedetään suurimmaksi opintoja hidastavaksi tekijäksi. Lisäksi opiskelijat todennäköisesti keräisivät säästöjä opintoja varten jo ennen opiskelemaan hakemista joka lisäisi välivuosia. Meillä on jo opintoaikojen rajauslait ja tulosvastikkeellisen opintotuen rajaus - se riittää. 1.) Yliopistoissa opintoajat on rajattu 5+2 vuoteen (Yliopistolaki, 37 ), 2.) Ammattikorkeakouluissa tavoiteaika + 1 vuoteen. (Ammattikorkeakoululaki, 24 ) 3.) Opintotuki rajattu 55 kuukauteen. Lisäksi 5 op / kuukausi -ehto... ja opintoaikojen rajaus alkaa näkyä tilastoissa vasta 2012. Kansainvälisesti voi taas verrata: osassa Saksan osavaltioita otettiin käyttöön lukukausimaksuja v. 2005 alkaen, sekä yleisiä maksuja että opinnoissa viivästyneille tulevia lisämaksuja. Ja edelleen Saksassa on Euroopan pisimmät opiskeluajat (Lehikoisen raportti, OKM 2010:11, s. 29). Joillekin opiskelijoille lukukausimaksu toimisi valmistumisen nopeuttamisessa, mutta käytännössä vain niille joilla ei ole korkeakoulusta tai elämäntilanteesta (lapset, sairastuminen) johtuvia hidastavia tekijöitä. 4.3. Lukukausimaksut toisivat lisää rahaa koulutukseen, joten laatu paranisi Vastaus: Rahalla ei ole suoraa kytköstä laatuun, ja laadun riippuvuus rahasta ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Suomessa peruskoulun kustannukset ovat maailman alhaisimpia, ja laatu maailman

parasta (PISA). Kansainvälinen esimerkki Latviasta kertoo, että lukukausimaksujen käyttöön oton jälkeen opetuksessa ei muuttunut mikään - ne vain tulivat maksullisiksi ja kaikki jatkui muuten niin kuin ennenkin. Hinta ja laatu välttämättä ole yhteydessä senkään vuoksi, että maksuja käytetään tosiasiassa myös brändäämiseen, statussymbolina ja mainostemppuna, esim. Iso-Britanniassa ja USA:ssa. Lukukausimaksujen kautta saatava raha ei myöskään ole merkittävä, kun se suhteutetaan korkeakoulun koko budjettiin. Esimerkiksi Oxfordissa ja Harvardissa toiminnan pyörittämiseen käytettävä raha tulee pääosin sijoituksista ja pääomasta - ei lukukausimaksuista. Viimein, mikään ei takaa sitä, että rahat edes menevät koulutukseen. 4.4. Korkeakoulutettu hyötyy koulutuksestaan, joten hyötyjän tulisi maksaa Vastaus: Ensinnäkin eri alojen tutkintojen tuottama tulohyöty vaihtelee radikaalisti - korkeakoulutettujen keskinäiset tuloerot ovat suuremmat kuin korkeakoulutettujen ja toiselta asteelta valmistuneiden väliset erot (Asplund 2006). Toiseksi on tärkeää erottaa palkan kautta tuleva hyöty ja pääomatulojen kautta tuleva hyöty. Koulutuksen hyödystä tehtyjen tutkimusten mukaan Suomessa muodollisen koulutuksen erot selittävät vain pienen osan tuloeroista (Asplund 2006). Tutkimustiedon mukaan: 1.) Tulonsiirrot, erityisesti progressiivinen verotus, hävittää pääosan korkeakoulutuksen tuottamasta palkkahyödystä. 2.) Korkeimmin koulutettujen tuloetu toteutuu käytännössä pääomatulojen kautta. Jos halutaan puuttua korkeimmin koulutettujen tuloetuun, järkevämpi tapa siihen onkin pääomatuloverotuksen tarkistaminen, ei lukukausimaksut. Toisaalta, kun puhutaan korkeakoulututkinnon tuottamasta hyödystä, on laskelmissa otettava huomioon myös niin sanotut vaihtoehtoiskustannukset: koulutuksessa ollessaan opiskelija ei ole töissä, ja sitä kautta on ajateltava niin, että hän menettää mahdollisia palkkatuloja. Keskipalkan (2000-2500 ) kautta arvioituna opiskelija menettää opintojensa aikana (n. 6 vuotta) saamatta jääneinä tuloina noin 140 000-180 000. Toisin sanoen: ei korkeasti kouluttautuminen opiskelijalle ilmaista ole tälläkään hetkellä. Huom. Valtiolta jää toki verotuloja vastaavasti saamatta, mutta on aivan selvää että yksilölle tästä

tulee suurempi rahallinen tappio. 4.5. Kansainväliset paineet: EU, OECD ja muut painostavat lukukausimaksujen käyttöönottoon. Vastaus: Millään ylikansallisella toimijalla ei ole määräysvaltaa Suomen koulutuspolitiikassa - koulutuspolitiikka on EU:nkin piirissä tunnustettu kansalliseen päätöksentekoon kuuluvaksi asiaksi, eikä EU:lla ole mitään toimivaltaa korkeakoulutuksessa. Lukukausimaksujen käyttöönotto on valtion oma päätös - se on kansallinen arvovalinta!! Varsinkin Persuille, Kepulle: Miksi toisaalta pitäisi seurata kansainvälistä esimerkkiä silloin, kun se on huono? Eihän kukaan hyppää kaivoonkaan kenenkään esimerkin vuoksi. 4.6. Koulutuskauppaan osallistuminen edellyttää toimivia kotimarkkinoita Vastaus: Ei edellytä. Kansainväliset markkinat ja kansallinen koulutus ovat eri asioita. Kok, Kepu: Ei edellytä. Valtioneuvosto on tämän jo todennut päättyvällä vaalikaudella, kun se teki päätöksen koulutusviennin strategisista linjauksista. 4.7. Opiskelijan olisi hyvä olla asiakas - asiakas on aina oikeassa ja kuluttaja voi äänestää jaloillaan Vastaus: Opiskelija on korkeakouluyhteisön täysivaltainen jäsen jo nyt. Opiskelija on siis asiakasomistajaa vastaavassa asemassa - pelkkä asiakkuus olisi takapakkia 50-luvulle. Suomen kokoisessa maassa, jossa on n. 40 korkeakoulua, ei ole todelliset markkinat. Valinnanvaraa ei juuri ole, jos haluaa tiettyyn koulutukseen - tämän voi itse kukin todeta helposti koulutusvastuuasetuksesta, ja todellisuuden näkee kun katsoo korkeakoulujen tiedekunta- ja osastorakennetta. Korkeakoulujärjestelmän rakenteellinen kehittäminen (eli päällekkäisten koulutusrakenteiden purku) vielä vähentää tätä valinnanmahdollisuutta. Jaloillaan ei siis voi äänestää. Markkinoistamisessa ei siksi ole järkeä. Korkeakouluissa tulee aina olemaan valintakokeet tai joku muu karsintamekanismi (soveltuvuuden ja kyvykkyyden testaamiseen), joten mitään aitoa valintaa ei ole - valinnanvapauden lisääminen maksullisuudella ei ole realistista.

4.8. Markkinoistaminen olisi hyvä keino koulutuskysynnän ja -tarjonnan kohtaamistamiseksi Vastaus: Ei ole. Markkinoistaminen tutkitusti parantaa paremmista yhteiskunnallisista asemista tulevien perheiden lasten asemaa ja heikentää heikommista asemista tulevien asemaa. Tästä on tutkimuskirjallisuutta hyllymetreittäin. Keskeinen syy on se, että paremmissa asemissa olevat tuntevat koulutusjärjestelmän eli ajatellut markkinat paremmin kuin muut, ja se antaa heille suuren etulyöntiaseman koulutusvalintoja tehtäessä. 4.9. Koulutus on kuin mikä tahansa markkinahyödyke, joten koulutuskauppa on oikea ratkaisu (Tämä on ideologinen väite, joten alla vähän raskaampaa kalustoa tätä varten.) Vastaus: Ei ole. Koulutus ei ole mikään porkkana, jonka voi heittää pois jos se ei maistu. Koulutus muuttaa opiskelijaa, hänen ajatteluaan ja muita henkisiä ominaisuuksia pysyvästi - niitä ei voi riisua pois eikä oppimishistoriaa kääntää niin, että koulutuksen vaikutus häviäisi. Koulutus myös kestää kauan, eikä ihmisellä ole elinikänsä aikana montaa mahdollisuutta hankkia tuote. Nämä tekevät koulutuksesta hyvin erilaisen asian kuin mitä markkinahyödykkeet ovat. [Sivistysihmisiin toimii: Markkinoistaminen johtaa vain pinnalliseen edutainment tiin. Tarkemmin: http://en.wikipedia.org/wiki/edutainment ] Markkinoistajien väite: markkinakilpailu tuo laatua ja vaihtoehtoja. Vastaväite: tämä ei ole toiminut tv-kanavienkaan kohdalla, miksi se toimisi koulutuksessa? (Huom. Idea on että tv-kanavat vastaavat kouluja paremmin kuin omenat.) Michael Apple ( http://en.wikipedia.org/wiki/michael_apple ) toteaa tutkimuksiin viitaten, että markkinaistaminen ei ole rohkaissut moninaisuutta sen paremmin opetussuunnitelmissa, pedagogiikassa kuin organisaatiossakaan. Päinvastoin valtavirta on vahvistunut ja vaihtoehdot vähentyneet. (Apple 2000, 240.) - Tämä muuten voi johtua siitä, että kuten poliitikot politiikassa ( äänten markkinoilla ), myös koulut pyrkisivät markkinatilanteessa kohti keskustaa eli mahdollisimman laajan suosion saamiseen. Se vie kehityksen pois erikoistumisesta ja keskinkertaistaa kaikki laitokset - johtaa sivutuotteena siihen, että erikoisaloja ja erilaisia oppijoita huomioidaan yhä vähemmän. Markkinoistaminen siis tuottaa profiloitumiselle vastakkaisen prosessin. Phillip Brown (Cardiff University): markkinoistaminen tuottaa etulyöntiaseman hyvin koulutettujen perheiden lapsille: heillä on enemmän kulttuurista ja sosiaalista pääomaa eli

tietoa siitä mikä koulutus on laadukasta ja missä kannattaa kouluttautua (= mikä koulutus varmistaa parhaat tulot) ts. he osaavat tehdä kannattavampia koulutusvalintoja kuin alemman koulutustason perheet. (Ongelma: tämähän on totta nytkin koulutuksen periytyvyyden kautta. Mutta markkinoistaminen siis vahvistaisi tätä eriytymiskehitystä.) 5. Erilaisten maksumallien torppaamisen Toolkit 5.1. Lainat Yleensä: lainat ovat velaksi opiskelemista. Koulutus lainaa vastaan on suuren riskin investointi, sillä korkeakoulutettujen työllistyminen on entistä epävarmempaa ja korkeakoulutus ei Suomessa takaa korkeampia tuloja. (Tätä kutsutaan tutkimuskirjallisuudessa tutkintojen inflaatioksi.) Samoin korkeakoulutettujen tuloetu suhteessa muihin koulutusryhmiin on laskenut 2000-luvulla (ks. Asplund 2006), joten korkeakoulutettuja voidaan pitää ihan samanlaisena työvoimana kuin muitakin koulutusluokkia. Lisäksi eri aloilla työllistyminen ja palkat ovat hyvin erilaisia (ks. Uraja rekrytointipalvelujen selvitykset, myös Asplund). Pätkätyöt ovat myös korkeakoulutettujen arkea, ja työelämän asiantuntijoiden mukaan kehitys tulee jatkumaan. Tämä kasvattaa koulutuksen riskisijoitusluonnetta merkittävästi, joten lainan ottaminen kouluttautumista varten on tulevaisuudessa yhä epätodennäköisempää. 5.1.1. Pankkilaina Hyvät puolet: - On kaikille mahdollinen. - Opiskelija maksaa koulutuksesta (pääasiassa) vasta valmistumisen jälkeen, joten lukukausimaksu ei periaatteessa ole este opiskelulle. Huonot puolet: Laina ei mitenkään huomioi tulevaa työllistymistä ja palkkaa. Koulutus ei takaa hyviä tuloja eikä työllistymistä (niin kuin joskus ennen), joten: - opiskelija ei uskalla ottaa lainaa - tämähän näkyy jo nyt opintolainan käyttöhaluttomuutena, - pankin riski lainan myönnössä on iso - tämän seurauksena lainan korko on suuri, - jos opiskelija ei työllisty tai työllistyy matalan palkan alalle (esim. lastentarhanopettaja, opettajat, humanistit ym.), niin lainan takaisinmaksussa tulee kohtuuttomia ongelmia, - lainan takaisinmaksun ajankohta tärkeä - todennäköisesti se osuu työuran alkupäähän, jolloin tulot ovat pienemmät, pitäisi hankkia asunto ja perustaa perhe - tämä aiheuttaa ongelmia vastavalmistuneille. (Yhteenvetona: Käytännössä lainamalli on kuitenkin este koulutukseen osallistumiselle.)

5.2.2. Tulosidonnainen valtionlaina Idea lyhyesti: valtio takaa opiskelijan lainan, ja opiskelija alkaa maksaa lainaa takaisin, mikäli hänen tulonsa ylittävät jonkun tietyn ennalta-asetetun kynnyksen - esim. jokin keskipalkka. Mikäli opiskelijan tulot eivät ylitä kynnystä, hän ei maksa. Maksu voi tapahtua verotuksen yhteydessä, ja maksuosuus on esim. %-osuus kuukausipalkasta. Opiskelija maksaa lainaa niin kauan kuin sitä on jäljellä, mutta vain niinä kuukausina jolloin hänen tulonsa ylittävät kynnysarvon. (Takaisinmaksu katsotaan vain palkasta, ei esim. siitä onko opiskelija valmistunut vai ei.) (Kynnyspalkka voi olla inflaatiokorjattu - ts. palkkojen yleinen nousu voidaan ottaa huomioon.) (Tätä lainamuotoa on tutkittu kansainvälisesti paljon, ja alla olevaa voi väittää tutkimustiedoksi. Lisätietoa SYL:n avausseminaarin kalvoista ja ks. Barr 2004) Hyvät puolet: - Opiskelija maksaa koulutuksesta (pääasiassa) vasta valmistumisen jälkeen, joten lukukausimaksu ei periaatteessa ole este opiskelulle. - Tämä lainamalli huomioi tulevan työllistymisen ja palkkatason. - Kynnystulo joustavoittaa lainan takaisinmaksua ja poistaa yksilöltä sen taloudellisen riskin, että koulutuksen jälkeen hän ei työllistykään. - Lainan takaisinmaksu ei ajoitu työuran alkupäähän niin voimakkaasti. Huonot puolet: - Alempien yhteiskunnallisten asemien perheiden lainanottohalukkuus on tutkimuksissa todettu vähäiseksi (nk. velka-aversiivisuus ), siitä huolimatta että valtio takaisi lainan - niinpä jopa tulosidonnainen laina muodostaa esteen näiden perheiden lapsille. - Suomessa ei yleisesti ole lainanottamisen kulttuuria, joten on kyseenalaista käytettäisiinkö tätäkään lainamuotoa laajemmin. Todennäköisemmin opiskelijat kävisivät töissä, ja pitäisivät enemmän välivuosia työssä käymiseksi ja lukukausimaksujen maksamiseksi työtuloilla. - Valtiontalouden asiaintuntijan (etunenässä Raimo Sailas) kauhistelevat kotitalouksien velkaantumista - miksi opiskelijat ovat ne poikkeus, joita siihen ehdoin tahdoin halutaan kannustaa? -Valtio tai korkeakoulut eivät hyötyisi taloudellisesti lainoista kovinkaan paljon, sillä takaisinmaksuosuus jäisi pieneksi osan tulojen jäädessä kynnyksen alle ja osan mennessä valtion takaukseen. Miksi siis laittaa edes pystyyn koko järjestelmä? 5.2. Voucher l. opintoseteli - Idea lyhyesti: Voucherilla opiskelija saa opiskella yhden tutkinnon, tietyn määrän lukukausia tai tietyn opintopistemäärän ilmaiseksi