Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto. Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen -osahanke. (VeTePO) Yhteenvetoraportti

1(21) Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen -osahanke (VeTePO) Yhteenvetoraportti (Raportti_R0) Kaija Lipponen 1

2(21) Tiivistelmä... 1 1. Johdanto... 2 2. Tausta ja tarkoitus sekä tehtävän kuvaus... 2 2.1 Tausta ja tarkoitus... 2 2.1.1 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri... 3 2.1.2 Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri... 4 2.1.3 Satakunnan sairaanhoitopiiri... 5 2.1.4 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri... 5 2.2 VeTePO -osahankkeen tavoitteet... 6 2.3 Kehittämistehtävään liittyvät aikaisemmat selvitykset ja hankkeet... 6 2.4 Tehtävän tarkempi kuvaus... 8 3. VeTePO -osahankkeen organisaatio... 8 3.1 Projektin henkilöstö... 8 3.2 Projekti- ja ohjausryhmät... 11 3.3 Johtoryhmä...13 4. Saavutetut tulokset ja hyvät käytännöt... 14 5. Arviointi... 15 5.1. Tavoitteiden toteutuminen... 15 5.2. VeTePO -osahankkeen vaikutukset käytännön toimintaan ja toiminnan suuntaamiseen tulevaisuudessa... 15 5.3. VeTePO -osahankkeen yhteys Kaste-ohjelmaan ja sen toteuttamiseen... 16 5.4. VeTePO -osahankkeen resurssit... 17 6. Pohdinta... 17 Lähteet... 18 Liitteet... 19 2

1(21) Tiivistelmä Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen (VeTePO) -osahanke toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien yhteistyönä. Hankkeen tavoitteena oli parantaa potilasohjauksen vaikuttavuutta, yhtenäistää ja kehittää potilasohjauskäytäntöjä, vahvistaa potilaan asemaa palveluketjun aktiivisena toimijana, laajentaa aiemman kehittämistyön tulosten (mm. potilasohjausmallien) käyttöä, vahvistaa henkilöstön potilasohjausosaamista ja laatia hoitotyön suositus omahoidon ohjauksesta sydämen vajaatoimintapotilaiden hoidossa. Hankkeessa kehitettiin näyttöön perustuvan potilasohjaustoiminnan tukirakenteita, kuten ohjauskäytäntöjä ja toimintamalleja sekä yhteistyöverkostoja ja yhtenäistettiin eri potilasryhmien ohjauksen hyviä käytäntöjä. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön osaamista vahvistettiin muun muassa kouluttamalla sekä tuottamalla tietoa ja uusia innovaatioita potilaiden, omaisten ja henkilöstön käyttöön. Näillä toimilla pyrittiin parantamaan potilaan tiedonsaantia, hoidon laatua ja turvallisuutta. Pohjois-Pohjanmaalla hanketoiminta keskittyi vahvasti henkilöstön ohjausosaamisen vahvistamiseen ja potilasohjausmallien juurruttamiseen hoitotyön käytäntöön. Työmenetelmänä käytettiin vertaiskoulutusta, jossa kouluttajat jalkautuivat alueen terveydenhuollon yksiköihin. Alueella pidettiin yli 230 koulutustilaisuutta, joihin osallistui yli 4300 henkilöä. Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa kehitettiin diagnostinen potilasohjauslomake sekä paperi- että sähköisenä versiona. Mittarit implementoitiin ortopedisten ja tahdistinpotilaan hoitotyöhön. Käyttäjäkokemukset olivat rohkaisevia ja käyttöä pyritään laajentamaan myös muille potilasryhmille. Pohjois-Savossa mallinnettiin masennus-, rintasyöpä- ja sydämen vajaatoimintapotilaiden potilasohjauksen rungot ja työstettiin kansallinen hoitotyön suositus Omahoidon ohjaus sydämen vajaatoimintapotilaan hoidossa. Hankkeessa luotiin useita hoitotyön asiantuntijaverkostoja (esimerkiksi INNOVA, PAVE, Tepavainosaajat), jotka jatkavat toimintaansa hankkeen päätyttyä. Verkostot vastaavat osaltaan potilasohjauksen kehittämisestä, ajankohtaisten asioiden levittämisestä ja tiedottamisesta. VeTePO -osahankkeessa yhtenäistettiin potilasohjeita ja hoitoprosesseja sekä tehtiin aktiivista yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimijoiden kanssa sairaanhoitopiireissä ja erva-alueilla. Potilasohjauksen kehittäminen on kuitenkin jatkuva prosessi ja täydennyskoulutus nähdään tärkeänä. Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireissä suunniteltiin ja käynnistettiin Taitava potilasohjaaja -koulutus yhteistyössä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tullaan tarjoamaan säännöllistä potilasohjauskoulutusta sairaanhoitopiirin koulutuspalvelujen toimesta. VeTePO -osahankkeen myötävaikutuksella toteutettiin pienempiä kehittämisprojekteja. Esimerkiksi Tyksissä tuotettiin hyvän kirjallisen potilasohjeen kriteerit ja Kainuun maakunta - kuntayhtymässä toteutettiin potilasohjauksen kehittämisen hanke. VeTePO -osahanke tuotti potilasohjausosaamisen vahvistamiseen ja varmistamiseen hyviä työelämälähtöisiä käytänteitä. Hankkeen tulosten hyödyntäminen ja juurruttaminen hoitotyön käytäntöön parantaa potilaan tiedonsaantia, hoidon laatua ja turvallisuutta. 1

2(21) 1. Johdanto Kaikkeen potilashoitoon ja hoitotoimenpiteisiin liittyy ohjausta. Ohjaus ajatellaan osaksi ammatillista toimintaa, yhdeksi hoitotyön toiminnoksi ja olennaiseksi osaksi potilaan laadukasta ja asianmukaista hoitoa. Ohjauksella tuetaan potilaan omien voimavarojen löytymistä, jotta hänen aktiivisuutensa lisääntyisi ja hän pystyisi kantamaan enemmän vastuuta omasta toipumisestaan ja hoitamaan itseään mahdollisimman hyvin (Knutsson & Engberg 1999, Henderson & Zernike 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005) sekä saavuttamaan mahdollisimman hyvin ne tavoitteet, joiden vuoksi hoitoa annetaan. Ohjaus auttaa potilasta selviytymään sairautensa kanssa, mutta myös tunnistamaan ne oireet, joiden vuoksi hoitoon on hakeuduttava. Ohjaus vahvistaa potilaan tietoperustaa, auttaa häntä selviytymään hoidostaan ja vähentää hoitoon liittyviä pelkoja ja huolia (Johansson ym. 2005). Laadukas ohjaus on hoitajan ammatilliseen vastuuseen perustuvaa, potilaslähtöistä, vuorovaikutussuhteessa rakentuvaa, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka on asianmukaisin resurssein toteutettua, riittävää ja vaikuttavaa (Kääriäinen 2007). Aiemmat tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että hyvä ohjaus vahvistaa potilaan tiedollisia valmiuksia ja edistää potilaan omahoitovalmiuksia sekä vähentää potilaiden yhteydenottoja sairaalaan hoitojakson jälkeen (Henderson & Zernike 2001, Kyngäs 2003). Onnistuneen ohjauksen myötä potilaiden hoidon laatu paranee ja terveydenhuollon menojen kasvu hidastuu. Ohjauksessa on keskeistä tiedon antaminen, potilaan osallisuus, kumppanuus, yhteistyö, vuorovaikutteisuus, hoitajan velvollisuus ja ammatillinen vastuu. Ohjauksen lähtökohtana ovat potilaan tarpeet eli ohjauksen tulee olla potilaslähtöistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa (KASTE) 2008 2011 on määritelty kehittämistehtäviä ja keskeisiä toimenpiteitä. Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen (VeTePO) -osahankkeessa ei toteutettu tiettyjä toimenpiteitä, mutta sivuttiin useita. Muun muassa perusterveydenhuollon vahvistaminen henkilöstön osaamisen kautta sekä väestön omavastuisuuden ja sähköisen asioinnin lisääminen olivat kehittämistyössä läsnä. VeTePO -osahankkeen toteuttajia olivat Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit. Hanke perustui laajaan potilasohjauksen kehittämistyöhön, jota kyseiset sairaanhoitopiirit ovat tehneet jo vuosia muun muassa yhteistyössä paikallisen yliopiston kanssa. Sairaanhoitopiireittäin hanke pohjautui pääosin aikaisempaan kehittämistyöhön ja siitä nousseisiin kehittämishaasteisiin. 2. Tausta ja tarkoitus sekä tehtävän kuvaus 2.1 Tausta ja tarkoitus Hoitoaikojen lyhentyessä on kiinnitettävä huomiota hoidon ja ohjauksen yhdenmukaisuuteen, oikea-aikaisuuteen ja saumattomuuteen. Myös potilaiden muuttuneet odotukset ja tottumukset, väestön ikärakenteen muutos, terveydenhuollon kustannusten kasvu ja väestön monikulttuuristuminen haastavat kehittämään potilasohjausta. Lisäksi terveydenhuollon rakennemuutos, avohoidon painottuminen ja kansansairauksien lisääntyminen sekä ohjausvastuun jakautuminen yli organisaatiorajojen vaikuttavat siihen, että potilasohjauskäytännöt ja ohjausosaaminen on nostettu kehittämistoimien keskiöön. On myös nähtävissä, että terveydenhuollon lähitulevaisuuden haasteita ovat palveluntuottajien ja palvelun tarvitsijoiden välinen epäsuhta. Väestön ikääntyessä hoidon tarve kasvaa kaikkialla maassa. Samanaikaisesti 2

3(21) tapahtuu terveydenhuoltohenkilöstön poistumista työmarkkinoilta suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle eivätkä työmarkkinoille tulevat ikäluokat riitä tasapainottamaan tilannetta. Siksi terveydenhuollon toimintojen ja olemassa olevien resurssien uudelleen tarkastelu on tarpeen myös potilasohjauksen kontekstissa. Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen (VeTePO) hankkeen tarkoituksena oli potilasohjauksen tuloksellisuuden parantaminen siten, että potilas kykenee hallitsemaan omaa terveysongelmaansa, osallistumaan omaan hoitoonsa sekä tekemään terveyttään ja hoitoaan koskevia päätöksiä. Tarkoituksena oli myös ohjaustarpeen diagnostiikkaa kehittämällä luoda yhtenäiset ohjaustarpeen määrittelyyn sopivat menetelmät ja toteuttaa niiden perusteella potilasohjausta. VeTePO -osahankkeessa kehittämistoimenpiteet kohdistuivat useiden potilasryhmien ohjaukseen ja niissä hyödynnettiin pitkälti sairaanhoitopiireissä tehtyä aikaisempaa pitkäkestoista kehittämistyötä. 2.1.1 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri PPSHP:ssä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyönä vuosina 2006 2008 kuvattiin ja mallinnettiin aivoverenkiertohäiriö-, tekonivel-, sydän- ja keuhkoahtaumatautipotilaan ohjausta. Ohjauksen kehittämistä jatkettiin VeTePO -osahankkeessa muun muassa päivittämällä näiden potilasryhmien ohjauksen sisältöalueita. Lihavien lasten ohjaus valikoitui mukaan oireyhtymän haasteellisuuden, ajankohtaisuuden ja alueellisen hoitoketjun myötä. Tavoitteena oli juurruttaa potilasohjauksen toimintamalleja hoitotyön käytäntöön, yhtenäistää potilasohjausta ja vahvistaa henkilöstön ohjausosaamista sekä vahvistaa potilasohjauksen perustumista näyttöön. Vuosittain 14 000 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöön. Monisäikeinen oireyhtymä aiheuttaa pysyvää invaliditeettia enemmän kuin muut sairaudet ja se on myös neljänneksi yleisin kuolinsyy maassamme. Vuosittain Suomessa terveydenhuollon eri sektoreilla käytetään aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hoitoon yhteensä noin 1 800 000 hoitopäivää. (www.kaypahoitosuositus.fi) Aivoverenkierohäiriöön sairastuneet tarvitsevat varhain aloitettua ja moniammatillista kuntoutusta ja ohjausta, sillä tehokkaalla hoidolla voidaan huomattavasti vähentää sairauden aiheuttamaa vammaisuutta. Siksi aivoverenkiertohäiriöpotilaita hoitavan henkilöstön yhtenäisen tietoperustan saavuttamista ja ohjaustaitojen kehittymistä pidettiin tärkeänä. Tekonivelleikkaukset ovat onnistuessaan hyvin kustannustehokkaita. Onnistuneisuuteen vaikuttavat sekä potilaslähtöiset että henkilöstön ohjausosaamiseen liittyvät seikat. VeTePO - osahankkeessa jatkettiin tekonivelpotilaan ohjauksen kehittämistä edellisen hanke-työn pohjalta. Nyt haluttiin juurruttaa tekonivelpotilaan ohjausmalli käytäntöön sekä yhtenäistää kirjavia ja osin toisistaan poikkeavia hoitokäytänteitä, fysioterapia- ja potilasohjeita. Lisäksi haluttiin sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti tiivistää yhteistyötä ja yhdenmukaistaa toimintamalleja sekä erikoissairaanhoidon yksiköissä että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, jotta laadukas, yhdenmukainen ja tasavertainen hoito ja ohjaus toteutuisivat koko sairaanhoitopiirin alueella. Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan erilaisten sydän- ja verenkiertoelinten sairauksien seurauksena syntynyt laaja-alainen elintoimintojen muutos. On todettu, että tehostetulla omahoidon ohjauksella on keskeinen asema vajaatoimintaa sairastavien potilaiden selviämisessä. Sen on todettu parantavan elämisen laatua, vähentävän sairaalajaksoja ja lyhentävän niitä sekä alentavan kuolleisuutta. Asiaan perehtyneen hoitajan antaman ohjauksen on todettu parantavan omahoidon toteutumista, vajaatoiminnan oireiden tunnistamista ja 3

4(21) näin vähentävän sairaalahoitojaksoja sekä parantavan sydämen vajaatoimintapotilaiden elämänlaatua. Keuhkoahtaumatautia sairastaa noin 200 000 suomalaista. Keuhkoahtaumatauti ei ole parannettavissa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa. (http://www.ktl.fi/portal/12052) Keuhkoahtaumatauti on yleisyydestään huolimatta huonosti tunnettu sairaus. Sairauden ennaltaehkäisyllä ja varhaisella diagnosoinnilla on suotuisia vaikutuksia potilaan elämänlaatuun, mutta myös kansantalouteen, sillä keuhkoahtaumataudin yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat liki kolminkertaiset astmaan verrattuna. VeTePO -osahankkeessa keuhkoahtaumatautipotilaan ohjauksen kehittäminen nähtiin tärkeäksi sekä sairauden yleisyyden takia että aikaisemman kehittämistyön vuoksi. Vuosina 2006 2008 keuhkoahtaumatautipotilaan ohjaus sisältöineen mallinnettiin selkeäksi kokonaisuudeksi, jonka avulla hoitohenkilöstöllä on ollut mahdollisuus vahvistaa osaamistaan keuhkoahtaumatautipotilaan ohjaamisessa (Lipponen ym. 2008, http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/16314_3_2008.pdf). Kehittämistarpeen herätti myös PPSHP:n alueen astmahoitajille tehty kysely. Siinä nousi esille, että tiedolliset valmiudet ohjata keuhkoahtaumatautipotilasta olivat puutteelliset. Myös lasten lihavuuden hoidon kehittämistyötä on tehty PPSHP:n alueella aktiivisesti jo vuosien ajan. Vuonna 2007 julkaistiin moniammatillisena yhteistyönä laadittu lasten lihavuuden alueellinen hoitoketju. Lasten lihavuuden lisääntyminen oli huomattu myös Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten tulosyksikön endokrinologisella poliklinikalla, jonne perusterveydenhuolto oli lähettänyt hoitoon yhä enemmän ja yhä vaikeammin lihavia lapsia ja nuoria. Näiden potilaiden ja heidän perheittensä hoitaminen ja ohjaaminen osoittautui vaikeaksi. Eri ammattiryhmien välinen työnjako oli osin epäselvää ja yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä oli puutteellista. Havaittiin myös, että alueellinen hoitoketju tunnettiin huonosti. VeTePO -osahankkeessa tavoitteena olikin alueellisen lasten lihavuus hoitoketjun vahvistaminen (http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti) sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjaon selkiinnyttäminen. 2.1.2 Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella aloitettiin potilasohjauksen kehittämistyö vuonna 2008 osana Vetovoimainen ja turvallinen sairaala -hanketta. Potilaat ovat olleet useiden aikaisempien tutkimusten mukaan tyytymättömiä saamaansa tietoon ja mahdollisuuksiinsa osallistua omaan hoitoonsa (esim. Naukkarinen 2008). Potilasohjauksen systemaattisen kehittämistyön kehittämislinjoiksi valittiin kolme potilasryhmää: masennus-, rintasyöpä- ja sydämen vajaatoimintapotilaat. Tarkoituksena oli myös uusien web-perusteisten potilasohjausmenetelmien kehittäminen. Näihin kolmeen potilasryhmään nimettiin vuonna 2008 moniammatilliset pilottitiimit, joiden puheenjohtajina toimivat ylihoitajat ja pilottitiimien jäseninä olivat hoitohenkilöstöä, lääkäreitä, fysioterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä niin erikoissairaanhoidosta kuin perusterveydenhuollosta. Moniammatillisten pilottitiimien tehtävänä oli tunnistaa keskeiset potilasohjauksen kehittämisalueet ko. potilasryhmässä ja lisäksi heidän tehtävänään oli pilotoida asiantuntijaryhmässä luotua ja hoitotyön prosessin mukaisesti etenevää yhtenäistä potilasohjausmallia. Pilottitiimien toiminta jatkui VeTePO -osahankkeessa. Potilasohjauksen kehittämistyö PSSHP:n alueella keskittyi pääasiassa kolmeen potilasryhmään: masennus-, rintasyöpä- ja sydämen vajaatoimintapotilaisiin. Masennus on keskeinen kansanterveysongelma ja siitä kärsii noin 5 % suomalaisista. Masennuspotilaiden ohjauksessa on tärkeää huomioida, että masennus vaikuttaa usein kykyyn vastaanottaa tietoa ja oppia uutta. Vaikuttava masennuspotilaan ohjaus tukee yksilön henkilökohtaisia voimavaroja, on yksilöllistä ja havainnollista sekä auttaa selviytymään arkielämässä sairauden kanssa. 4

5(21) Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 4000 naista. Sairastuneilla on todettu olevan suuri tiedon ja ohjauksen tarve heti diagnosoinnin jälkeen. KYS:ssä tehdyn alkukartoituksen perusteella rintasyöpäpotilaan ohjauksessa käytettiin paljon päällekkäisiä potilasohjeita ja päällekkäistä potilasohjausta, joka keskittyi pääosin fyysisen terveydentilan ohjaukseen. Lisäksi yksiköiden välinen yhteistyö ja tiedon vaihto oli vähäistä ja hoitoketjun eri vaiheista tiedettiin vähän. Sydämen vajaatoimintaa sairasti Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella vuonna 2009 noin 3700 henkilöä. Väestön ikääntyessä vajaatoimintapotilaiden määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä moninkertaiseksi. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla on toistuvia sairaalahoitojaksoja vuosittain. Vuonna 2008 terveyskeskusten sairaanhoitajille tehdyn alkukartoituksen perusteella potilasryhmän ohjauksen kehittäminen oli tarpeellista. Kysely osoitti, että yhteiset hoidon ja ohjauksen pelisäännöt puuttuivat, tiedonkulussa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä oli ongelmia ja potilasohjaus oli erittäin vähäistä. Lisäksi henkilökunnalla oli huomattavia tiedollisia puutteita. 2.1.3 Satakunnan sairaanhoitopiiri Satakunnan sairaanhoitopiirissä osahankkeeseen valittiin kehittämiskohteiksi sydäntahdistinpoliklinikka ja sen toiminnan kehittäminen sekä tahdistinpotilaille annettavan ohjauksen kehittäminen. Lisäksi haluttiin arvioida ja kehittää sydänpotilaiden ohjaukseen osallistuvan hoitohenkilökunnan ohjausvalmiuksia. Hankkeen aloitusvaiheessa tiedossa oli, että Satakunnan sairaanhoitopiirissä aloittaa toimintansa uusi Sydänyksikkö keväällä 2010 ja sydäntahdistinpoliklinikan toiminta siirtyy yksikön uusiin toimitiloihin. Kehittämishankkeessa haluttiin tuottaa näyttöön perustuva potilasohjauksen toimintamalli, joka testataan tahdistinhoitajapoliklinikalla ja joka tulevaisuudessa on hyödynnettävissä muussa vastaavanlaisessa polikliinisessa toiminnassa. Tahdistinpoliklinikkatoiminnan uudistuminen ja itsenäisen hoitajapoliklinikan mahdollistuminen uusissa toimitiloissa antaa puitteet potilasohjauksen kehittämiselle. Satakunnan sairaanhoitopiirissä kehittämistoiminnan tavoitteena oli 1) Tahdistinpoliklinikan toimintamallin luominen, 2) Tahdistinpotilaan ohjauksen kehittäminen ja 3) Uuden toimintamallin tuloksellisuuden arvioiminen. 2.1.4 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri VSSHP:ssä VeTePO -osaosahanke perustuu aikaisempaan pitkäkestoiseen alueelliseen kehittämistyöhön. Kehittämistyö pohjautuu teoreettisesti voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen perustaan. Voimavaraistumista tukeva potilasohjaus tarkoittaa sitä, että potilas on aktiivinen tiedonkäsittelijä, jolla tulee olla riittävä määrä tietoa sekä tukea tiedon käsittelemiseksi. Ohjaus ei ole vain tiedon antamista vaan tavoitteena on, että ohjauksen myötä potilaan oman elämän hallinnan tunne ja voimavaraisuus kasvavat. Samalla potilaan mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa ja siihen liittyvään päätöksentekoon lisääntyvät. (Leino-Kilpi ym. 1998, Johansson 2006.) Terveyskäyttäytyminen, sairastuminen, hoito ja kuntoutuminen herättävät potilaassa lukuisia tiedon tarpeita. Voimavaraistumista tukevassa potilasohjauksessa ohjaamisen lähtökohtana ovat jokaisen potilaan yksilölliset tiedon tarpeet, arvot ja näkemykset. Potilaalle välitetään tietoa, joka on kohdentunut hänen tiedontarpeisiinsa ja jota tietoa hän kykenee käyttämään. Potilaan oppimisen tukemisessa arvostetaan potilasta oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntijana ja otetaan hänet mukaan ohjausprosessin kaikkiin vaiheisiin tasavertaisena osapuolena. Onnistuneessa ohjauksessa on tärkeää ymmärtää potilaan tiedon tarpeet/odotukset ja mitata tieto ohjauksen jälkeen. (Leino-Kilpi ym. 1998, 2005, Johansson 2006, Rankinen ym. 2007.) Mitä lähempänä yksilön tiedolliset odotukset ja heidän kokemansa tiedonsaanti on, sitä parempi mahdollisuus heillä on oman elä- 5

6(21) män hallinnan tunteen vahvistumiseen ja voimavaraistumiseen, siten myös paremmat itsehoitoedellytykset (Rankinen ym. 2007, Heikkinen ym. 2007). Pitkäkestoisen potilasohjauksen kehittämistyön tuloksena sairaanhoitopiirin alueella on avattu potilasohjauskeskus Tietolähde (www.tyks.fi/fi/tietolahde), joka toimii hoitoon liittyvän potilasohjauksen tukena. Potilasohjauskeskusta hyödyntävät sairaanhoitopiirin asiakkaat/potilaat, heidän läheisensä, työntekijät ja alan opiskelijat. Sairaanhoitopiirissä on toiminut myös vuodesta 1994 alkaen kirjallisten potilasohjeiden saatavuuden takaamiseksi elektroninen Ohjepankki (http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/). Ohjepankkiin tallennetaan kaikki sairaanhoitopiirissä käytössä olevat kirjalliset potilasohjeet. Ohjepankki on tarkoitettu ensisijaisesti sairaanhoitopiirin ammattilaisten ohjauksen perustaksi ja potilaille jaettavan materiaalin säilytyspaikaksi. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä VeTePO -osahanke perustui aikaisempaan pitkäkestoiseen alueelliseen kehittämistyöhön. Osahankkeen tavoitteena oli kartoittaa potilasohjauksen toteutumista sekä parantaa potilasohjauksen tuloksellisuutta lisäämällä potilaiden aktiivista roolia terveyspalveluissa sekä tuottaa diagnostinen potilasohjauslomake, jonka avulla tunnistetaan potilaiden yksilölliset ohjaustarpeet ja suunnataan henkilökunnan toteuttama ohjausta sen mukaisesti. Osahankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa henkilökunnan ohjausvalmiuksia. 2.2 VeTePO -osahankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli parantaa potilaan saaman palvelun laatua ja lisätä potilasohjauksen vaikuttavuutta ja saumattomuutta terveyden- ja sosiaalihuollossa kehittämällä näyttöön perustuvan potilasohjaustoiminnan tukirakenteita ja vahvistamalla potilaan asemaa palveluketjun aktiivisena toimijana. Tavoitteena oli myös uusien toimintamallien luominen sekä olemassa olevien toimintamallien vahvistaminen ja jalkauttaminen terveydenhuollon yksiköihin sekä hoitohenkilökunnan ohjausvalmiuksien vahvistaminen. Kehittämistoiminta kohdistui useiden potilasryhmien (mm. pitkäaikaisesti sairaat aikuiset, kirurgiset ja lapsipotilaat) potilaslähtöiseen ohjaukseen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin suunniteltiin myös perustettavaksi potilasohjauskeskus, joka koordinoi ja kehittää ohjaustoimintaa. Osahankkeen toiminta tähtäsi 1) Potilasohjauskäytäntöjen kehittämiseen ja potilaan saaman palvelun parantamiseen, 2) Potilasohjauskäytäntöjen yhtenäistämiseen ja aikaisempien kehittämistyön tuloksien juurruttamiseen hoitotyön käytäntöihin, 3) Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön potilasohjausosaamisen ja 4) Potilasohjauksen näyttöön perustuvuuden (hoitosuositukset, tutkimustulokset ja paikalliset hyvät hoitokäytännöt) vahvistamiseen sekä 5) Hoitotyön suosituksen laatimiseen. 2.3 Kehittämistehtävään liittyvät aikaisemmat selvitykset ja hankkeet Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä selvitettiin 2000-luvun alussa laajalla kyselytutkimuksella yhteistyössä Oulun yliopiston terveystieteiden laitoksen kanssa hoitohenkilöstön, potilaiden ja omaisten kokemuksia ohjauksesta (Alaloukusa-Lahtinen 2008, Kääriäinen 2007, Kääriäinen ym. 2006, Ervasti 2004, Lipponen 2004). Haasteisiin pyrittiin vastaamaan kehittämistyöllä, jonka tuloksena tuotettiin käytännön hoitotyöhön soveltuvia ohjausmalleja (Lip- 6

7(21) ponen ym. 2006). Vuonna 2006 kartoitettiin niin ikään potilasohjauksen laatua potilaiden, omaisten ja henkilöstön näkökulmasta (Mäenpää 2007, Rintala 2007, Tähtinen 2007). Linkit: http://www.oulu.fi/hoitotiede/gradut.htm http://herkules.oulu.fi/isbn9789514284984/isbn9789514284984.pdf (Kääriäinen 2007) http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/16315_4_2006.pdf (Lipponen ym. 2006) Kehittäminen jatkui Potilasohjauksen kehittäminen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyönä -hankkeessa vuosina 2006 2008 (Kanste ym. 2007). Tutkimus- ja kehittämishankkeen tarkoituksena oli potilasohjauksen organisoinnin alueellinen ja organisaatiorajat ylittävä mallintaminen. Useat alueelliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt edellyttivät huomion kiinnittämistä ohjauksen kehittämiseen yli organisaatiorajojen. Mallit perustuivat nykytilanteen analyysiin ja arviointiin sekä teoreettiseen tietoon. Potilasohjauksen toimintamallit laadittiin sydän-, keuhkoahtauma-, tekonivel-, aivoinfarkti-, syöpä- ja haavanhoitopotilaille (Lipponen ym. 2008). Potilasryhmät edustivat merkittäviä kansantauteja, joiden alueellinen esiintyvyys on korkea ja potilaiden hoito toteutuu sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/16314_3_2008.pdf Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella aloitettiin potilasohjauksen kehittämistyö vuonna 2008 osana Vetovoimainen ja turvallinen sairaala -hanketta, jonka yhtenä keskeisenä osaalueena oli hoitohenkilöstön ohjaus- ja opetusosaamisen kehittäminen. Myös kansallisten terveyspoliittisten ohjelmien mukaisesti Kuopion yliopistollisen sairaalan yksi keskeinen painopistealue hoitotyön strategiassa (2008 2012) on potilasohjaus ja sen kehittäminen. Potilasohjauksen kehittämistarve on tullut esille potilastyytyväisyyskyselyissä. Potilaat ovat olleet useiden tutkimusten mukaan tyytymättömiä saamaansa tietoon ja mahdollisuuksiinsa osallistua omaan hoitoonsa. Potilaat eivät myöskään olleet tietoisia ohjauksensa tavoitteista, mihin ohjauksella pyritään tai miten heidän ohjauksensa etenee (esim. Naukkarinen 2008.). Potilasohjauksen kehittämistarve tuli ilmi myös KYS:n osastoille suunnatussa potilasohjauksen nykytilan kartoituksessa. Vuonna 2007 tehdyssä kartoituksessa kävi ilmi, että toisaalta osastoilla on käynnissä useita erilaisia potilasohjauksen kehittämishankkeita ja potilasohjauksessa käytetään useita erilaisia malleja. Toisaalta taas osa osastoista ilmoitti, etteivät he kehitä potilasohjausta lainkaan tai potilasohjaus ei kuulu heidän työhönsä. Kehittämishaasteiden perusteella KYSissä käynnistettiin syksyllä 2008 Potilasohjaus -projekti. Samanaikaisesti projektiin palkattiin kokopäiväinen projektikoordinaattori, joka jatkoi työskentelyään VeTePO - osahankkeessa. Potilasohjaus projektissa kehitettiin henkilöstön ohjausosaamista vuoden kestävän Uusia innovaatioita potilasohjauksen kehittämiseen KYSissä ja alueella - koulutuksen avulla sekä kehitettiin potilasohjausta systemaattiseksi luomalla moniammatillisissa pilottitiimeissä yhteinen potilasohjausmalli. Projektissa selvitettiin myös web- ja mobiiliperusteisia potilasohjauksen vaihtoehtoja ja niiden käyttöönottoa. Kehittämistyössä on koko ajan ollut mukana myös alueellinen yhteistyö. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ja TYKS:n erityisvastuualueella käynnistyi vuonna 2000 laaja potilasohjauksen kehittämishanke Potilasopetus pontevasti paremmaksi yhteistyössä sairaanhoitopiirin, Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kesken. Hanke käynnistyi laajalla kartoituksella potilasohjauksen toteutuksesta (Johansson ym. 2001, Johansson ym. 2002, Nuutila ym. 2004) ja siinä on kehitetty koko potilasohjauksen prosessia. Kehittämistyöhön on liitetty kiinteästi tieteellinen tutkimus ja opetus. Kehittämistyössä laadittiin kirjallisen potilasohjausmateriaalin arviointiperusteet ja suoritettiin sairaanhoitopiirissä elektronisten ohjeiden arviointia (Johansson ym. 2004, Salanterä ym. 2005, Laiho ym. 2008 ). Lisäksi tuotettiin mittareita potilaan tiedontarpeen arviointiin (Leino-Kilpi 7

8(21) ym. 2005, Rankinen ym. 2007, Virtanen ym. 2007) ja testattiin niitä eri alueilla. Edelleen hankkeessa on kehitetty potilasohjauksen prosesseja ja suoritettu potilasohjauksen interventioita (Johansson ym. 2004, Johansson 2006, Heikkinen 2011) tavoitteena kehittää hyviä ohjauskäytänteitä. Työ on kohdentunut erityisesti operatiivisiin sairaala- ja päiväkirurgisiin potilaisiin, syöpäpotilaisiin, sydänpotilaisiin sekä tonsillektomialeikkaukseen tuleviin lapsipotilaisiin ja heidän vanhempiinsa. Vuonna 2009 on alkanut myös psykiatrisen pitkäaikaispotilaan ohjaukseen liittyvä hanke. 2.4 Tehtävän tarkempi kuvaus VeTePO -osahanke toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien yhteistyönä. Kukin sairaanhoitopiiri laati oman hankesuunnitelmansa ja keskittyi kehittämistoiminnassaan siihen yhteisten tavoitteiden suuntaisesti. Kehittämistehtävien tarkemmat kuvaukset ja tulokset ovat luettavissa VeTePO -loppuraporteista (Raportti 1-4). Mukana olleet sairaanhoitopiirit toteuttivat hanketta itsenäisesti yhteisten tavoitteiden suunnassa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit tekivät yhteistyötä erityisesti diagnostisten mittareiden kehittämistyössä ja potilasohjauksen täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Projektitoimijat (projektisuunnittelijat ja projektipäällikkö) pitivät yhteyttä sähköpostin ja puhelimen välityksellä sekä tapasivat hankkeen aikana useita kertoja. Projektitoimijoiden yhteistyö oli välitöntä ja toimivaa. Lisäksi kaikilla osallistujapaikkakunnilla tai sairaanhoitopiireissä tehtiin yhteistyötä hoitotyön esimiesten, oppilaitosten ja yliopistojen sekä potilasjärjestöjen kanssa monin eri tavoin. 3. VeTePO -osahankkeen organisaatio 3.1 Projektin henkilöstö Projektin henkilöstö (taulukko 1) työskenteli työsopimustensa mukaisesti omissa sairaanhoitopiireissään hankesuunnitelmien mukaisesti. Määrällisesti eniten henkilöstöä oli Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, jossa työskenteli osahankkeen projektipäällikkö, projektisuunnittelija ja 8 projektityöntekijää määräaikaisissa työsuhteissa. Hanke työllisti myös muutamia henkilöitä erillistehtäviin, kuten hoitotyön suosituksen valmisteluun ja kyselyaineistojen tallennukseen. Taulukko 1. Projektitoimijat VeTePO -hankkeessa. Nimi Tehtävä hankkeessa Työssäoloaika Työaika-% Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Lipponen Kaija TtM, esh Projektipäällikkö 14.4.2009 31.10.2011 100 % 19.10.2009 Alaloukusa-Lahtinen Johanna Projektisuunnittelija 31.10.2011 100 % TtM, esh 100 % 8

9(21) Hiltunen Vuokko Projektityöntekijä 1.10. 30.11.2009 100 % Sh 13.1. 21.2.2010 100 % 11 12.3.2010 100 % 20.5.2010 100 % 10.9.2010 100 % 18.10 28.11.2010 100 % 31.1. 14.3.2011 100 % 17.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Lapinniemi Kaija Projektityöntekijä 30.9 1.10.2010 100 % Sh 4-5.10.2010 100 % 19.10.2010 100 % 21 22.10.2010 100 % 25.10.2010 100 % 28.10.2010 100 % 2.11.2010 100 % 15 18.11.2010 100 % 7.3 27.3.2011 100 % 2.5 22.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Leppävuori Hilkka Projektityöntekijä 1.10. 30.11.2009 100 % Ft 19.1. 28.2.2010 100 % 20.5.2010 100 % 14.9.2010 100 % 18.10 28.11.2010 100 % 31.1. 14.3.2011 100 % 17.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Paukkeri Saara Projektityöntekijä 1.10. 30.11.2009 100 % Sh 9.12.2009 100 % 11.1. 21.2.2010 100 % 11. 12.3.2010 100 % 20.5.2010 100 % 18.10 28.11.2010 100 % 31.1 14.3.2011 100 % 1.9 22.9.2011 100 % Ronkainen Pirjo M. Projektityöntekijä 7.9. 8.11.2009 100 % Sh 11.1. 7.3.2010 100 % 20.5.2010 100 % 7.3 27.3.2011 100 % 2.5 22.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Savukoski Kaarina Projektityöntekijä 1.10. 30.11.2009 100 % Sh 13.1. 21.2.2010 100 % 20.5.2010 100 % 9

10(21) 18.10 28.11.2010 100 % 31.1 14.3.2011 100 % 17.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Suopajärvi Outi Projektityöntekijä 19.10. 13.12.2009 100 % Sh 11.1. 7.3.2010 100 % 11.5.2010 100 % 20.5.2010 100 % 14.9.2010 100 % 4.10 28.11.2010 100 % 24.1 6.3.2011 100 % 14.3 27.3.2011 100 % 17.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Virola Minna Projektityöntekijä 28.9. 29.11.2009 100 % Sh 11.1. 7.3.2010 100 % 20.5.2010 100 % 4.10 28.11.2010 100 % 24.1 6.3.2011 100 % 14.3 27.3.2011 100 % 17.5.2011 100 % 1.9 21.9.2011 100 % Ylipahkala Hilkka-Liisa Sairaanhoitaja Tammikuu 2010: 3 työpäivää 100 % Helmikuu 2010: 4 työpäivää 100 % 3.3.2010 100 % Kaakinen Pirjo Asiantuntijatyö 1-30.6.2010 100 % TtM (tutkimusosio) Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Kemppainen Virpi Projektikoordinaattori 1.5.2009 4.7.2011 100 % TtM, sh amk Kiema Mari sh, vajaatoimintahoitaja Projektikoordinaattorin sijainen Kesäkuu 2010: 8 työpäivää 100 % Heinäkuu 2010: 5 työpäivää 100 % Syyskuu 2010: 4 työpäivää 100 % 20 21.1.2011 100 % 14 15.2.2011 100 % 14 16.3.2011 100 % 10

11(21) Satakunnan sairaanhoitopiiri Lönnberg Päivi Projektisuunnittelija 19.10 29.11.2009 100 % sh 1.2 7.3.2010 100 % 6-10.10.2010 100 % 29.11 26.12.2010 100 % 10 16.1.2011 100 % 31.1 13.2.2011 100 % 2-22.5.2011 100 % 15.8 2.10.2011 100 % Koivunen Marita Kehittämisylihoitaja 1.10 21.12.2009 30 % osana omaa TtT 1.1. -31.12.2010 perustyötä Knihti Hanna-Kaisa 3.-9.5.2010 100 % sh Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 1.9.2009 - Eloranta Sini Projektisuunnittelija 31.5.2010 68 % TtT, sh, suunnittelija 1.6 31.12.2010 60 % 1.1. 31.3.2011 68 % 1.4 31.7.2011 60 % Leppänen Tiina Projektisuunnittelija 1.8 30.9.2011 50 % sh Lempinen Kati Asiantuntijatyö 21 27.6.2010 100 % (tutkimusosio) 5.-25.7.2010 100 % 3.2 Projekti- ja ohjausryhmät Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kehittämistyön tukena toimi projektiryhmä (taulukko 2), jonka puheenjohtajana toimi hallintoylihoitaja ja sihteerinä projektisuunnittelija. Projektiryhmä kokoontui 4-5 kertaa vuodessa. Projektipäällikkö ja -suunnittelija toimivat projektiryhmän esittelijöinä. Projektiryhmän tehtävänä oli koordinoida, ohjata ja arvioida osahankkeen etenemistä sekä luoda ja vakiinnuttaa näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistamista tukevia käytäntöjä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä ja erva-alueella. (Raportti 1) Taulukko 2. PPSHP:n projektiryhmä. Alaloukusa-Lahtinen Johanna projektisuunnittelija Alavahtola Eila (ent. Korpivuoma) vs. hallintoylihoitaja siirtyi vuoden 2010 alusta varajäseneksi Eija Hukkanen ylihoitaja keväästä 2011 alkaen Ervelius Tuula ylihoitaja jäi pois keväällä 2011 Fordell Merja ylihoitaja Inget Mirjam ylihoitaja Kainulainen-Liiti Tarja ylihoitaja (Lapin sairaanhoitopiiri) marraskuusta 2009 lähtien 11

12(21) Kejonen Pirjo hallintoylihoitaja vuoden 2010 alusta lähtien Kyngäs Helvi professori, OY Leinonen Riitta ylihoitaja (Kainuun maakunta - marraskuusta 2009 lähtien kuntayhtymä) Lipponen Kaija projektipäällikkö Paukkeri Saara projektityöntekijä Rissala Tuula ylihoitaja Ukkola Liisa ylihoitaja siirtyi ylihoitajan tehtävistä Oulun diakoniaopiston rehtoriksi 2010 syksyllä, jatkoi projektiryhmän jäsenenä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä potilasohjauksen kehittämistyön tukena toimi ohjausryhmä (taulukko 3), jonka tehtävänä oli ohjata VeTePO -osahanketta kokonaisuudessaan PSSHP:n alueella. Ohjausryhmä arvioi projektin etenemistä, projektille asetettujen tavoitteiden, aikataulun ja tulosten saavuttamista. (Raportti 2) Taulukko 3. PSSHP:n ohjausryhmä. Haatainen Kaisa palvelualueen ylihoitaja KYS Kemppainen Virpi projektikoordinaattori (sihteeri) Miettinen Merja hallintoylihoitaja (puheenjohtaja) KYS Penttinen Jorma johtajaylilääkäri KYS Saarinen Jari hankejohtaja Savolainen Jorma terveyskeskuslääkäri Lapinlahti Turunen Hannele professori ja laitoksen johtaja Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Tyynelä-Korhonen Kristiina erikoislääkäri KYS Vehviläinen-Julkunen Katri professori Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Virkkunen Merja johtava hoitaja Lapinlahti Wuorisalo Jyri toimitusjohtaja Cel Amanzi VeTe -hankekokonaisuudelle perustettiin Länsi-Suomen alueellinen VeTe -hankeryhmä (taulukko 4). Ryhmän tavoitteena oli alueellisen yhteistyön parantaminen sekä VeTe - hankekokonaisuuteen liittyvä tiedon välitys. (Raportit 3, 4) Taulukko 4. Länsi-Suomen alueellinen VeTe -hankeryhmä. Asikainen Paula hallintoylihoitaja SatSHP Astila-Ketonen Pia projektisuunnittelija SatSHP Eloranta Sini projektisuunnittelija VSSHP Hassinen Tiina projektisuunnittelija VSSHP Hyvärinen Seija johtava hoitaja Salon kaupunki Isotalo Anne vs. kehittämisylihoitaja Koivunen Marita kehittämisylihoitaja SatSHP Leino-Kilpi Helena professori TY, hoitotieteen laitos Lönnberg Päivi projektisuunnittelija SatSHP Nygren Päivi hallintoylihoitaja VSSHP Pohjola Minna projektipäällikkö VSSHP VSSHP 18.1.2010 31.12.2010 välisenä aikana sv. ylihoitaja, VSSHP 12

13(21) Rusi Reetta vs. kehittämisylihoitaja VSSHP Soini Taina hallintoylihoitaja Turun kaupunki Tanttu Kaarina kehittämisylihoitaja VSSHP 18.1.2010 saakka Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien alueella VeTePO -osahankkeelle perustettiin yhteinen alueellinen ohjausryhmä (taulukko 5), joka hyväksyi hankkeen sisällölliset, ajalliset ja kustannukselliset tavoitteet ja teki hankkeen kannalta keskeiset päätökset. Ohjausryhmä hyväksyi hankkeen tuloksen ja kantoi hallinnollisen vastuun hankkeesta. Ohjausryhmän tehtävänä oli myös tukea ja ohjata hankkeen toimintaa sekä seurata hankkeen etenemistä. (Raportti 3, 4) Satakunnan sairaanhoitopiirissä toimi myös projektiryhmä (taulukko 6, Raportti 3). Taulukko 5. Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien alueellinen VeTePO - ohjausryhmä. Asikainen Paula hallintoylihoitaja SatSHP Eloranta Sini projektisuunnittelija VSSHP Isotalo Anne vs. kehittämisylihoitaja VSSHP Koivunen Marita kehittämisylihoitaja SatSHP Koli Eva suunnittelija VSSHP Lehtikunnas Tuija ylihoitaja VSSHP Leino-Kilpi Helena professori TY, hoitotieteen laitos, sivutoiminen ylihoitaja, VSSHP Leppänen Tiina hoitotyön asiantuntija VSSHP Lönnberg Päivi projektisuunnittelija SatSHP Nygren Päivi hallintoylihoitaja VSSHP Rantala Leena ylihoitaja VSSHP Rusi Reetta vs. kehittämisylihoitaja VSSHP Siekkinen Mervi suunnittelija VSSHP Taulukko 6. Satakunnan sairaanhoitopiirin projektiryhmä. Hakanen Katriina toimialueen ylihoitaja konservatiivisen hoidon toimialue Hautaoja Päivi ylihoitaja konservatiivisen hoidon toimialue Knihti Hanna-Kaisa sairaanhoitaja Sydäntautien vuodeosasto KM4 Koivunen Marita tutkimus- ja kehittämisylihoitaja Lönnberg Päivi projektisuunnittelija, sh Nurmi Raisa osastonhoitaja Sydänvalvomo ja Sydäntoimenpideyksikkö Ojakoski Riitta osastonhoitaja Sydäntautien vuodeosasto KM4 Sillanpää Eija osastonhoitaja Sisätautien poliklinikka 3.3 Johtoryhmä Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen (VeTePO) -osahankkeen johtoryhmä (taulukko 7) koottiin siten, että siihen kuuluivat kaikki keskeiset toimijat. Taulukko 7. VeTePO -osahankkeen johtoryhmä. 13

14(21) Asikainen Paula hallintoylihoitaja Satakunnan sairaanhoitopiiri Haatainen Kaisa ylihoitaja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Hantula Ritva johtava hoitaja Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi, Haapavesi Hautala-Jylhä Pirjo-Liisa hallintoylihoitaja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Heikkinen Helena hallintoylihoitaja Kainuun maakunta -kuntayhtymä Inget Mirjam ylihoitaja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Karjalainen Leena palvelupäällikkö Oulun kaupunki Korpelainen Juha hallintoylilääkäri Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kyngäs Helvi professori Oulun yliopisto Nygren Päivi hallintoylihoitaja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Saarinen Jari hankejohtaja Serlo Kaijaleena osastonjohtaja Oulun seudun ammattikorkeakoulu Tikkanen Mervi hallintoylihoitaja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri Ukkola Liisa rehtori Oulun diakoniaopisto Vesterinen Soili hallintoylihoitaja Lapin sairaanhoitopiiri Projektisuunnittelijat Virpi Kemppainen (PSSHP), Päivi Lönnberg (SatSHP) ja Sini Eloranta (VSSHP) osallistuivat lähes kaikkiin kokouksiin esittelijöinä. Johtoryhmä kokoontui hankkeen aikana viisi kertaa. Johtoryhmän tehtävinä oli hyväksyä hankesuunnitelma, ohjata, valvoa ja arvioida työskentelyä sekä turvata projektin työskentely ja resurssit. Hallintoylihoitaja Pirjo Kejonen (PPSHP) toimi johtoryhmän puheenjohtajana ja sihteerinä projektisuunnittelija Johanna Alaloukusa-Lahtinen (PPSHP). Kaikki kokoukset pidettiin OYS:ssa. Toimivan kokouskäytännön mahdollistivat videoneuvotteluyhteydet Kuopioon, Poriin, Turkuun, Kajaaniin ja Kemiin. 4. Saavutetut tulokset ja hyvät käytännöt Hankkeen tulokset ja hyvät käytännöt kuvataan tarkemmin osahankkeen loppuraporteissa 1-4. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kehittämiskohteina olivat: 1) aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus, 2) keuhkoahtaumatautipotilaan ohjaus, 3) lasten lihavuus hoitoketjun vahvistaminen, 4) tekonivelpotilaan ohjaus ja 5) sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaus. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kehittämistehtävät olivat: 1) kartoittaa potilasohjauksen toteutumista, 2) laatia ja käyttöönottaa diagnostinen potilasohjauslomake, 3) järjestää alueellista potilasohjauskoulutusta, 4) perustaa alueellinen potilasohjausverkosto ja 5) suunnitella ja käynnistää potilasohjaustäydennyskoulutus. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin potilasohjauksen kehittämistyö keskittyi pääasiassa kolmeen potilasryhmään: masennus-, rintasyöpä- ja sydämenvajaatoimintapotilaisiin. Satakunnan sairaanhoitopiirissä kehittämiskohteina olivat sydäntahdistinpoliklinikka ja sen toiminnan kehittäminen sekä tahdistinpotilaille annettavan ohjauksen kehittäminen. Lisäksi arvioitiin ja kehitettiin sydänpotilaiden ohjaukseen osallistuvan hoitohenkilökunnan ohjausvalmiuksia. Kehittämishankkeen tuloksena syntyi näyttöön perustuva potilasohjauksen toimintamalli, jota on testattu tahdistinhoitajapoliklinikalla ja joka tulevaisuudessa on hyödynnettävissä muussa vastaavanlaisessa polikliinisessa toiminnassa. VeTePO -hankkeessa (Raportit 1-4, Taulukko 0) Luotiin uusia palvelukokonaisuuksia ja toimintamalleja 14

15(21) Kehitettiin aivoverenkiertohäiriö-, keuhkoahtaumatauti-, sydän-, masennus-, rintasyöpä- ja ortopedisten potilaiden sekä lihavien lasten ohjausta Kehitettiin mittari potilaan ohjaustarpeen arviointiin Testattiin mittaria sekä sähköisesti että manuaalisesti Potilasohjauksen toteutumista ja toimintamallien tuloksellisuutta arvioitiin potilaiden ja henkilöstön näkökulmista Vahvistettiin henkilöstön ohjausosaamista kouluttamalla ja suunnittelemalla täydennyskoulutusta Perustettiin hoitotyön asiantuntijaverkostoja Perustettiin potilasohjauksen alueellisia yhteistyöverkostoja Laadittiin hoitotyön suositus Omahoidon ohjaus sydämen vajaatoimintapotilaan hoidossa 5. Arviointi 5.1. Tavoitteiden toteutuminen VeTePO -osahankkeen tavoitteet saavutettiin hyvin. Kaikissa mukana olleissa sairaanhoitopiireissä parannettiin potilasohjauksen vaikuttavuutta ohjauskäytäntöjä kehittäen ja yhtenäistäen. Uusien käytäntöjen kehittämisessä toteutui alueellinen yhteistyö erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken. Potilaan asemaa palveluketjun aktiivisena toimijana vahvistivat muun muassa diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittäminen ja käyttöönotto sekä potilasohjauksen alueellisen yhteistyöverkoston toiminta. Myös henkilöstöön kohdistunut laajamittainen koulutus tähtäsi potilaan saaman palvelun ja potilasohjauksen vaikuttavuuden parantamiseen. Kansallisella tasolla yhteistyön rajapinnat jäivät vähäisiksi. Hanketta toteuttaneista sairaanhoitopiireistä ainoastaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit tekivät konkreettista yhteistyötä. Alkuperäisen hankesuunnitelman mukaista kansallista potilasohjauksen ideaalimallia ei tuotettu. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin ei myöskään perustettu hankesuunnitelman mukaista Potilasohjauskeskusta. Siltä osin kehittämistoiminnan koordinaatio ja tukirakenteet sairaanhoitopiirin tasolla jäivät toteuttamatta. Pohjois- Savon sairaanhoitopiirissä luovuttiin verkkopohjaisen ohjauksen kehittämisestä. PSSHP:ssä jatkotehtäviksi jäivät myös masennus- ja rintasyöpäpotilaan alueellisen hoitoketjun kuvaaminen sekä molemmille potilasryhmille omahoitokirjan/-oppaan laatiminen. 5.2. VeTePO -osahankkeen vaikutukset käytännön toimintaan ja toiminnan suuntaamiseen tulevaisuudessa VeTePO -osahanke tuotti hyviä työelämälähtöisiä käytänteitä hoitotyöntekijöiden potilasohjausosaamisen vahvistamiseen ja varmistamiseen. PPSHP:ssä vertaiskoulutus vietiin työyksiköihin lähelle työntekijän omaa työympäristöä. Osallistujat saivat koulutuksista uutta ja oman työn kannalta käyttökelpoista tietoa ymmärrettävällä tavalla. VSSHP:ssä henkilökuntaa koulutettiin voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen teoreettiseen perustaan sekä diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttöön. (Raportit 1, 4) Potilasohjauksen yhtenäistämiseksi ja ohjausosaamisen varmistamiseksi tuotettiin monipuolista materiaalia. Potilasryhmien ohjausprosessit on mallinnettu ja ohjauksen sisällöt on kuvattu ja potilasoppaita ja -ohjeita on laadittu tai päivitetty. Materiaali on käytettävissä sairaanhoitopiirien intranet- tai verkkosivustoilla. Tulevaisuudessa hoitotyöntyöntekijöiden potilasohjausosaamisen vahvistamista jatketaan VeTePO -osahankkeessa luotujen käytänteiden mukaisesti alueellisen ja muun potilasohjauskoulutuksen avulla. Kaikissa mukana olleissa sairaanhoitopiireissä on suunnitelmia potilasohjauksen täydennyskoulutuksesta eri muodoissaan. 15

16(21) Yksi väline käytäntöjen yhdenmukaistamiseen ovat kansalliset hoitotyön suositukset. Hankkeessa tuotettiin hoitotyön suositus Omahoidon ohjauksen sisällöt sydämen vajaatoimintapotilaan hoitotyössä. Hoitotyön suositus on merkittävä apuväline kaikille sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon ohjausta antaville hoitotyöntekijöille. Uudet palvelukokonaisuudet ovat toiminnassa (tahdistinpoliklinikka, R3 ja OODI -poliklinikka, R1) ja niiden kehittämistyö jatkuu saatujen tulosten pohjalta. Uusista innovaatioista diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttökokemukset ovat olleet rohkaisevia niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta. Lomakkeen eri versioiden sisällön kehitystyö jatkuu edelleen yhteistyössä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. VSSHP:ssä diagnostisen potilasohjauslomakkeen käytön alueellinen laajentaminen ja käytäntöön implementointi pyritään turvaamaan osana sairaanhoitopiirin Tulevaisuuden sairaalan toiminnan kehittämisen hanketta (T-Pro -hanke). Satakunnan sairaanhoitopiirissä tahdistinpotilaan tiedontarvemittarin käyttö on jatkossa olennainen osa potilaan hoitoprosessia. Näin saadaan arvokasta tietoa mittarin kehittämistyöhön. Tulevaisuudessa ohjaustarpeen diagnostiikkaa kehittämällä pystytään luomaan yhtenäiset ohjaustarpeen arviointimenetelmät ja sopimaan niiden perusteella myös ohjauksen toteutuksesta. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttö myös valtakunnallisesti on tulevaisuudessa mahdollista. Huomioitavaa on, että lomakkeen käyttö on luvanvaraista (SPTT mittari, Leino-Kilpi ym. 2003). Käyttöluvan saamiseksi on otettava yhteyttä mittarin kehittäjiin Turun yliopiston hoitotieteen laitokselle. Sähköisen diagnostisen mittarin valtakunnallinen hyöty riippuu sen soveltuvuudesta terveydenhuollossa käytettäviin tietojärjestelmiin. Yhteistyösopimuksessa Mawell Oy:n kanssa on sovittu, että mittaristo on käytettävissä VeTePO -osahankkeen jälkeen kansallisesti terveydenhuollossa hyväksyttävin sopimusehdoin. Hankkeen aikana toteutettujen potilasohjauksen laatua, asiakasnäkökulmaa ja palvelun laatua koskevat kyselyjen tuloksia hyödynnetään potilasohjauksen kehittämisessä edelleen. Osa tuloksista raportoidaan Oulun ja Turun yliopiston opinnäytetöinä. (R1, R3, R4) Tulevaisuudessa laatukyselyjä on hyvä toistaa ja vertailla tuloksia VeTePO -osahankkeen aikaisiin selvityksiin. Myös hankkeen aikana perustettujen hoitajaverkostojen (esimerkiksi INNOVA, R4, tepavainosaajat, R1) toiminta tulee jatkumaan. Verkostoissa tapahtuma tiedonvälitys, koulutus ja yhteistyö toimivat hankkeen tulosten juurruttamisen tukena. Potilasohjauksen alueellinen yhteistyöverkosto PAVE (R2) jatkaa myös toimintaansa. PAVE on jatkossa PAVE 70+, sillä ryhmässä keskitytään kroonisesti sairaiden, yli 70-vuotiaiden sairaalasta kotoutuvien potilaiden ohjauksen kehittämiseen. Jatkossa pyritään huomioimaan entistä enemmän myös ko. potilasryhmän omaiset ja läheiset sekä tiedon kulku. 5.3. VeTePO -osahankkeen yhteys Kaste-ohjelmaan ja sen toteuttamiseen VeTePO -osahankkeen tavoitteet linkittyvät KASTE ohjelman tavoitteisiin, joissa korostetaan muun muassa asiakkaan osallisuuden ja aseman vahvistamista, palveluiden laadun parantamista sekä henkilöstön osaamisen vahvistamista. Hankkeessa kehittämistyötä on tehty dialogissa valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kesken KASTE ohjelman hengen mukaisesti. (STM 2009.) 16

17(21) Hankkeen yhtenä keskeisenä pyrkimyksenä oli asiakaslähtöisten uusien toimintamallien kehittäminen ja käytännön hoitotyöhön juurruttaminen. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen avulla pyrittiin kehittämään ratkaisuja, joilla potilaan ääni tulee paremmin kuulluksi hoidon sisältöä koskevissa asioissa. Hankkeessa selvitettiin myös potilaiden tyytyväisyyttä potilasohjauksen toteutumiseen ja pyrittiin näin ollen parantamaan palvelun ja hoidon laatua. Sähköinen asiointi on kasvanut yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi kansalaisten ja terveydenhuollon välisessä asioinnissa. VeTePO osahankkeessa tuotettiin tietoa myös sähköisen asioinnin käyttäjäkokemuksista sekä sen mahdollisuuksista potilasohjauksen laadun parantamisesta. Sähköisillä palveluilla voidaan tukea ihmisiä ylläpitämään terveyttään ja hyvinvointiaan omatoimisesti. Hoitotyöntyöntekijöiden osaamista vahvistettiin VeTePO -osahankkeessa monipuolisen potilasohjauskoulutuksen ja hoitotyön verkostojen avulla. 5.4. VeTePO -osahankkeen resurssit Osahanke käynnistyi käytännössä syksyllä 2009, kun projektitoimijoiden rekrytointi oli suoritettu. Ensiksi rekrytoitiin Ouluun, Kuopioon, Poriin ja Turkuun projektisuunnittelijat, jotka olivat työsuhteessa omiin sairaanhoitopiireihinsä ja työskentelivät joko osa- tai kokoaikaisesti. Hanketyö alkoi hankesuunnitelmien tarkentamisella. Oulussa rekrytoitiin lisäksi kahdeksan projektityöntekijää määräaikaisiin työsuhteisiin. VeTePO -osahankkeen henkilöstöresurssit on kuvattu luvussa 3 (taulukko 1). Projektisuunnittelijoiden työ oli hyvin itsenäistä ja heidän työpanoksensa, osaamisensa ja verkottumistaitonsa olivat erittäin merkittävät hankkeen onnistumisen kannalta. Taloudelliset resurssit olivat niin ikään sairaanhoitopiirikohtaiset ja jakautuivat eri tavoin. 6. Pohdinta Potilasohjaus on terveydenhuollon palvelujärjestelmässä aina ajankohtainen ja keskeinen kehittämisalue. Onnistuneella ohjauksella voidaan lisätä potilaan edellytyksiä vaikuttaa omaan elämäänsä ja hoitoonsa. Potilaat tietävät terveyteensä ja terveysongelmiinsa liittyvissä asioista yhä enemmän. Toisaalta heidän tiedontarpeensa myös lisääntyvät ja muuttavat muotoansa, joten potilasohjauksen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Tulevaisuudessa hankkeessa tuotetuille ja testatuille hyvien käytänteiden juurruttamiselle on olemassa hyvät edellytykset, sillä ne perustuvat pääosin sairaanhoitopiireissä tehtyyn pitkäkestoiseen potilasohjauksen tutkimus- ja kehittämistyöhön. On tärkeää, että potilasohjauksen kehittäminen jatkuu organisaatioiden omista lähtökohdista ja tarpeista sekä nähdään työyhteisön normaalitoimintana ja osana jokaisen työntekijän työtä. Myös esimiesten rooli terveysalalla toteutettavien kehittämishankkeiden onnistumisessa on merkittävä. VeTePO -osahankkeen loppuraporteissa (R0-4) esitettyjen kehittämistulosten ja hyvien käytäntöjen hyödyntäminen on pitkälti kiinni hoitotyön johtamisesta. Toimintatavan muutoksen tukeminen on oleellisen tärkeää. Esimiesten tulisi organisaatioidensa tai yksiköidensä kautta sitoutua luomaan edellytyksiä kehittämistyön tulosten juurruttamiselle. Jos hankkeen jälkeen ei löydy resursseja ja kannustusta tulosten systemaattiselle käyttöönotolle, niin kehittämisen tulokset voivat valua hukkaan. Hankkeen tulosten käyttöönoton ja jatkuvan kehittämisen tukena tulevat toimimaan muun muassa VeTePO -osahankkeessa perustetut alueelliset hoitajaverkostot. Verkostojen ylläpito on tärkeää, sillä kehitetyillä uusilla käytännöillä on suuri vaara ohentua ja kuivua pois, kun 17

18(21) kehittämishanke loppuu ja sen antama tuki ja verkostorakenne purkautuu. Yhtenä haasteena tulevaisuudessa on ohjausmallien päivittäminen ja hankkeessa tehdyn monipuolisen yhteistyön ylläpitäminen. Lähteet Alaloukusa-Lahtinen J. 2008. Ohjaus kirurgisen potilaan arvioimana. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Ervasti T. 2004. Perioperatiivisten sairaanhoitajien valmiudet ohjata potilaita. Pro gradu - tutkielma. Oulun yliopisto, hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Heikkinen K, Leino-Kilpi H, Hiltunen A, Johansson K, Kaljonen A, Rankinen S, Virtanen H & Salanterä S. 2007. Ambulatory orthopaedic surgery patients knowledge expectations and perceptions of received knowledge. Journal of Advanced Nursing 60(3), 270 278. Heikkinen K. 2011. Tiedollista voimavaraistumista tukeva internet-perustainen ohjaus päiväkirurgisille ortopedisille potilaille. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Henderson A & Zernike W. 2001. A study of the impact of discharge information for surgical patients. Journal of Advanced Nursing 35(3): 435-441. Johansson K, Lehtikunnas T, Leino-Kilpi H, Salanterä S, Ahonen P, Elomaa L, Iire L, Moisander M-L, Paltta H, Pietilä S & Pulkkinen M-L. 2001. Potilasopetus pontevasti paremmaksi potilasopetusta kehittävän hankkeen lähtökohdat ja perustietoa kartoitusvaiheen tuloksista. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Turun yliopistollinen keskussairaala. Hoitotyön julkaisusarja A:34 2001. Johansson K, Leino-Kilpi H, Salanterä S, Lehtikunnas T, Ahonen P, Elomaa L & Salmela M. 2002. Need for change in patient education: a Finnish survey from the patient s perspective. Patient Education and Counselling 51(3), 239 245. Johansson K, Salanterä S, Heikkinen K, Kuusisto A, Virtanen H & Leino-Kilpi H. 2004. Surgical patient education: assessing the interventions and exploring the outcomes from experimental and quasiexperimental studies from 1990 to 2003. Clinical Effectiveness in Nursing 8, 81-92. Johansson K, Nuutila L, Virtanen H, Katajisto J, Salanterä S. 2005. Preoperative education for orthopaedic patients: systematic review. Journal of Advanced Nursing 2005:50:212-223. Johansson K. 2006. Empowering orthopaedic patients through education. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Sarja D, osa 728. Kanste O, Lipponen K, Kyngäs H, Ukkola L. 2007. Hankekuvaus. Potilasohjauksen kehittäminen alueellisena verkostoyhteistyönä yli organisaatiorajojen. Tutkiva hoitotyö 3/2007. Knutsson S & Engberg I. 1999. An evaluation of patients quality of life before, 6 weeks and 6 months after total hip replacement surgery. Journal of Advanced Nursing 30(6): 1349-1359. Kyngäs H. 2003. Patient education: perspective of adolescents with a chronic disease. Journal of Clinical Nursing 2003:12:744-751. Kääriäinen M, Kyngäs H. 2005. Käsiteanalyysi ohjaus-käsitteestä hoitotieteessä. Hoitotiede 17: 250-258. Kääriäinen M, Kyngäs H, Ukkola L, Torppa K. 2006. Terveydenhuoltohenkilöstön käsitykset ohjauksesta sairaalassa. Hoitotiede 2006:18:4-13. Kääriäinen M. 2007. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 937. Laiho R, Ryhänen A M, Eloranta P, Johansson K, Kaljonen A, Salanterä S, Virtanen H & Leino-Kilpi H. 2008. Diagnostisen radiografian kirjallisten potilasohjeiden arviointi. Hoitotiede 20(2), 82 91. 18