RAISION VARHAISKASVATUKSEN PIENRYHMÄTOIMINTA 1
Sisällysluettelo JOHDANTO... 3 PROSESSIKUVAUS PIENRYHMÄTOIMINNAN KEHITTÄMISESTÄ RAISIOSSA VUOSINA 2009-2013... 4 VUOSI 2009, PROSESSIN ALKUSYKÄHDYS... 4 VUOSI 2010, PIENRYHMÄTOIMINTA YHTEISEKSI KEHITTÄMISHANKEEKSI... 5 Miten käsitetään pienryhmät?... 6 Pienryhmätoiminnan etuja... 7 Pienryhmätyöskentelyssä huomioonotettavia asioita... 8 Esteet pienryhmätoiminnan toteutumiselle... 9 VUOSI 2011, KOHTI UUTTA TOIMINTATAPAA... 10 Mitä arkikäytännön muutoksia pienryhmätoiminnalla on saavutettu?... 10 Miten lapset ovat hyötyneet pienryhmätoiminnasta?... 12 Miten vuorovaikutus on muuttunut?... 13 Mitä esteitä ja hankaluuksia on pienryhmätoiminnan toteuttamiselle ja mitä keinoja on niiden voittamiseksi löytynyt?... 14 Miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut tiimityöskentelyyn?... 15 Miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut lapsen havainnointiin ja lapsituntemukseen?... 15 Millä tavalla pienryhmätoiminta on heijastunut henkilökunnan työssä jaksamiseen?... 16 Miten lasten vanhemmat ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa?... 16 Miten lapset ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa?... 17 VUOSI 2012, PIENRYHMÄTOIMINTA VAKIINNUTTAA ASEMAANSA... 18 VUOSI 2013, MONIMUOTOISTA PIENRYHMÄTOIMINTAA... 18 Vinkkejä pienryhmätoiminnan toteuttamiseksi... 19 POHDINTAA... 22 LÄHTEET... 24 RAISION KAUPUNGIN ESIOPETUKSEN OHJAUS- JA SEURANTARYHMÄN JA VARHAISKASVATUKEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN (VARKE) JULKAISUT... 25 JULKAISUN LAATIJAT JA VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN VARKEN JÄSENET SYKSY 2009 KEVÄT 2013... 26 LIITTEET... 27 2
JOHDANTO Varhaiskasvatuksen kehittämistyöryhmä VarKe (ent. esiopetuksen ohjaus- ja kehittämistyöryhmä) on tehnyt lähes parinkymmenen vuoden ajan suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatuksen pedagogista kehittämistyötä raisiolaisten lasten, heidän perheidensä ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten tueksi. Työryhmässä on laadittu useita julkaisuja ja suunnitelmia, jotka ovat syntyneet varhaiskasvatuksen sisällöllisen laadun kuten arvojen, tavoitteiden, sisältöalueiden, arkitoimintatilanteiden ja arvioinnin syventämiseen sitoutuneiden eri ammattilaisten yhteistyön tuloksena. Työryhmän työskentelyn keskeisimpänä tavoitteena on ollut toimintakaudesta 2009-2010 alkaen erityisesti varhaiskasvatuksen arjen ja sen toimintatapojen kehittäminen pienryhmätoiminnan näkökulmasta. Työryhmä käynnisti pienryhmätyöskentelyn toteuttamisen tarkastelun kartoittamalla ja keräämällä tietoa päivähoitoyksiköiden henkilökunnan käsityksistä ja kokemuksista pienryhmätoiminnasta ja sen toteuttamisesta. Lisäksi kartoitettiin näkemyksiä pienryhmätyöskentelyn eduista ja toteuttamisessa huomioon otettavista asioista. Samanaikaisesti työryhmän jäsenet perehtyivät pienryhmätyöskentelynäkökulman kautta vaihtoehtopedagogiikkoja käsittelevään kirjallisuuteen. Maaliskuussa 2010 koko Raision varhaiskasvatuksen henkilökunnalla oli myös mahdollisuus osallistua ja syventää ajatuksiaan pienryhmätoiminnasta asiantuntijoiden Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen johdolla Lapselle hyvä päivä tänään koulutuksessa. Esimiehille järjestettiin koulutus erikseen. Koulutuksen innoittamana Raision kaupungin päivähoidon yhteiseksi tuloksellisuushankkeeksi valikoitui elokuusta 2010 alkaen pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen varhaiskasvatuksen arjessa. Jo lokakuussa 2010 voitiin todeta, että kaikki kaupungin päivähoitoyksiköt olivat lähteneet toteuttamaan pienryhmätoimintaa. Marraskuussa päivähoitoyksikköjen kaikissa 49 lapsiryhmässä, oli aloitettu pienryhmätoiminta. Tammikuussa 2011 henkilökunnalle pidettiin infotilaisuus pienryhmätoiminnan kehittämisestä kaupungintalon valtuustosalissa. Samalla muistutettiin tuloksellisuus-hankkeeseen sitoutumisesta. Vuonna 2012 koko henkilökunta osallistui koulutukseen tiimille hyvä päivä tänään, jonka tarkoituksena oli syventää Mikkolan koulutuksessa esiin tulleita asioita. Työntekijät ovat lähettäneet matkanvarrella useita raportteja, joissa arvioidaan pienryhmätoiminnan vaikutuksia. Vaikutukset ovat olleet merkittäviä niin työyhteisölle, työntekijöille kuin lapsillekin. Tämä julkaisu on koottu pääasiassa työntekijöiden raporttien pohjalta. Satu Lausmaa Turun yliopistosta käyttää myös tämän julkaisun materiaalia pro gradu -tutkielmansa aineistona. 3
PROSESSIKUVAUS PIENRYHMÄTOIMINNAN KEHITTÄMISESTÄ RAISIOSSA VUOSINA 2009-2013 Raisiossa on vuosien varrella kokeiltu projektiluontoisesti pienryhmätoimintaa eri muodoissa. Pienryhmätoiminnan kehittämisprosessin tarkoituksena on saada pienryhmätoiminta osaksi jokaisen päivähoitoyksikön arjen pedagogiikkaa. Aikaisempia pienryhmätoiminnan muotoja ovat esimerkiksi olleet pienryhmäkokeilut Lapiokujan päiväkodissa 1990-luvun alkupuolella ja Hakinmäen päiväkodissa 2000-luvun alussa. Metsäaron päiväkodissa toteutettiin vuonna 2003 Eemeli-projekti, jonka tarkoituksena oli kehittää menetelmiä, joilla lapsia voidaan tukea psykososiaalisessa kasvussa ja kehityksessä erityisesti ryhmätyöskentelyn keinoin heidän omissa toimintaympäristöissään kuten päivähoidossa. Varppeen lastentarha aloitti pienryhmätoiminnan vuonna 2008. Integroiduissa erityisryhmissä pienryhmätoiminta on ollut työmenetelmänä jo pitkään. VUOSI 2009, PROSESSIN ALKUSYKÄHDYS Syksyllä 2009 VarKe alkoi työstää koulutustyöryhmän esityksen johdosta pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksessa. Pienryhmätoiminta ymmärrettiin monella eri tavalla ja tarpeelliseksi katsottiin selventää käsitteitä sekä toimintatapoja. Aiheesta päätettiin järjestää Lapselle hyvä päivä tänään (Mikkola & Nivalainen) -koulutuspäivä, joka suunnataan koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Koulutukseen liittyvä kirja päätettiin hankkia jokaiseen päivähoitoyksikköön koulutusmäärärahoista. Asia koettiin kiinnostavaksi. Aiheen työstäminen aloitettiin prosessimallilla, jossa ensin kerätään kokemusperäisiä esimerkkejä pienryhmien käsittämisestä ja toteutustavoista, tutustutaan aiheesta kertovaan kirjallisuuteen, koulutetaan henkilökuntaa, toteutetaan teoriaa käytännössä ja lopuksi kerätään kehitysehdotuksia sekä toteutusmalleja kaikista päivähoitoyksiköistä. Päivähoitoyksiköissä toteutettiin ryhmäkohtainen kysely, jolla haluttiin selvittää, miten pienryhmä käsitetään ja miten pienryhmiä on hyödynnetty toiminnassa. Kyselyssä selvisi, että monissa päivähoitoyksiköissä pienryhmätoimintaa oli jo toteutettu jossakin muodossaan, esimerkiksi liikuntaja kädentyötuokiot oli jo aiemmin toteutettu pienemmissä ryhmissä. Käsitykset pienryhmätoiminnasta olivat hyvin vaihtelevia. 4
Työryhmän asiantuntijajäsen, dosentti Jarmo Kinos esitteli eri opetus- ja kasvatusmenetelmistä kertovia teoksia VarKelle. Työryhmä jaettiin pienryhmiin, jotka lukivat ja tekivät yhteenvedon kirjoista, joista voitaisiin saada teoreettista taustaa pienryhmätoimintaan: 1. HighScope: Ohjelman lähtökohtana on se, että lapsi oppii ja kehittyy parhaiten silloin, kun toiminnassa otetaan huomioon lapsen omat kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystaso ja hän saa suunnitella omaa toimintaansa ja vaikuttaa asioihin. Koko ohjelman ajan lapsia rohkaistaan tekemään omia valintoja. He ovat vuoro- vaikutuksessa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa, kyselevät, ratkaisevat ongelmia ja oppivat. 2. Montessori: Pedagogiikan lähtökohtana Auta minua tekemään itse. Oppimistilanteessa montessoriohjaajan tehtävä ei ole johtaa toimintaa, vaan tarjota apua, kun lapsi sitä tarvitsee. Lapsella on vapaus valita työtehtävänsä itse ja hänelle luodaan työrauha tehtävän loppuun viemiseksi. Montessoripedagogiikka korostaa lapsen erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Oppiminen tapahtuu konkretian kautta, itse käsillä tehden. 3. Reggiolaisuus: Jokainen lapsi nähdään vahvana, itseensä luottavana ja kykenevänä. Lapset ovat tasaarvoisia ja heillä on myös velvollisuuksia. Lapset, vanhemmat ja opettajat kunnioittavat toinen toisiaan ja muodostavat tasavertaisen kumppanuuden. Vanhempien tuntemusta omista lapsistaan arvostetaan. 4. Stainer: Pyrkii kunnioittamaan lapsuutta ja varhaislapsuutta. Turvallinen ja kiireetön ympäristö antaa lapselle mahdollisuuden kehittää erilaisia taitoja, jotka tarjoavat hyvän perustan emotionaalisia, sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja varten. Steiner oppi kannustaa lasta luovaan leikkiin ja omaehtoiseen tutkimiseen. Aikuisen tulee olla lapselle hyvänä mallina, jota lapsen on hyvä jäljitellä. 5. Vygotsky: Kaiken oppimisen edellytys on lapsen toimiva vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta esimerkiksi vanhemmiltaan. Teorian mukaan ihminen voi ympäristön vaikutuksesta oppia jotain sellaista, mihin hän ei yksin kykenisi (lähikehityksen vyöhyke). VUOSI 2010, PIENRYHMÄTOIMINTA YHTEISEKSI KEHITTÄMISHANKEEKSI Vuosi 2010 aloitettiin kirjojen yhteenvetojen esittelyillä työryhmässä. VarKe kartoitti prosessin aikataulua ja asetti tavoitteeksi julkaisun valmistumiselle joulukuun 2010. Maaliskuussa koko Raision 5
varhaiskasvatuksen henkilökunnalla oli mahdollisuus osallistua ja syventää ajatuksiaan pienryhmätoiminnasta asiantuntijoiden Petteri Mikkolan ja Kirsi Nivalaisen johdolla Lapselle hyvä päivä tänään -koulutuspäivän merkeissä. Johtajat saivat koulutuksen erikseen. VarKessa keskusteltiin koulutuksesta ja päätettiin koota luentomuistiinpanoista lista pienryhmätoiminnan esteistä. Työryhmälle annettiin tehtäväksi pohtia ratkaisuja esteisiin. Syksyllä 2010 todettiin, että prosessin julkaisu ei valmistu aikataulussa, koska VarKe oli saanut tehtäväkseen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutostyön. Samaan aikaan päivähoidon johtoryhmä oli päättänyt, että Raision päivähoidon tuloksellisuuden edistämistä tukeva paikallinen järjestelyerä koskee pienryhmätoiminnan kehittämistä, johon kaikki päivähoitoyksiköt sitoutuvat. Kehittämishankesuunnitelma (LIITE 1) koottiin aiemmin tehtyä kyselyä laajentamalla ja kaikilta päivähoitoyksikköjen tiimeiltä kerättiin suunnitelma siitä, kuinka pienryhmätoimintaa aletaan toteuttaa ja mitkä ovat sen tavoitteet. Päivähoidon johtoryhmä pyysi VarKea kehittämään mittareita, joilla pienryhmätoiminnan kehittämistä voidaan arvioida. Myöhemmin todettiin, että tuloksellisuushankeen edellyttämä arviointi ei vaadi mittareita, vaan se voidaan tehdä muilla keinoin. Syyskuussa VarKe alkoi työstää tuloksellisuushankkeen ensimmäistä väliraporttia, jonka materiaaliksi kerättiin henkilökunnalta selvitys pienryhmätoiminnasta. Vastauksista koottiin Pienryhmätoiminta Raisiossa 2010 -raportti, josta käy ilmi miten henkilökunta käsittää pienryhmät, mitkä ovat pienryhmätoiminnan etuja, mitä asioita pienryhmätoiminnassa on otettava huomioon ja mitä esteitä pienryhmätoiminnalle on ilmennyt: Miten käsitetään pienryhmät? Kysyttäessä raisiolaisten päiväkotien henkilökunnan käsityksiä pienryhmän koosta, nousi vastauksista esiin suurta hajontaa. Yleisin vaihtoehto oli noin neljän lapsen ryhmä (esim. 2-4, 4-7 lasta). Joissakin mielipiteissä pidettiin ehdottomana ylärajana 7-8 lasta, kun taas muutamissa vastauksissa pienryhmän koko saattoi olla jopa 11-15 lasta. Pienryhmätoiminta käsitettiin pääsääntöisesti säännölliseksi toiminnaksi. Vastauksista ei kuitenkaan selvinnyt konkreettisesti, kuinka usein ja pitkäkestoisesti pienryhmätoimintaa tulisi järjestää. 6
Pienryhmä käsitettiin paitsi kiinteäksi, yhden pysyvän aikuisen ja samana pysyvän lapsiryhmän muodostavaksi ryhmäksi, myös kokoonpanoltaan vaihtelevana niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Tavoitteellisuus ja toiminnan sisältö vaikuttivat näkemykseen ryhmän muodostumisesta (esimerkiksi vapaa leikki, liikunta tai tietylle ryhmälle suunnattu toiminta kuten äänneryhmä). Kyselyssä selvisi, että pienryhmätoiminta on ollut hyvin monimuotoista. Toteutuksessa on käytetty paljon eri variaatioita liittyen mm. pienryhmän kokoonpanoon, jakoperusteisiin ja useuteen. Pienryhmätoiminta on ollut pääsääntöisesti ennalta suunniteltua, mutta sitä on sovellettu myös äkillisten tilanteiden vaatimalla tavalla. Pienryhmien jakoperusteina on käytetty lasten kehitystasoa, lasten ikää, erityistarpeita sekä käytettävissä olevia tiloja ja toiminnan vaativuutta. Vuorohoidossa jakoperusteena käytettiin lasten hoitoaikaa. Ryhmät voivat olla myös satunnaisesti valittuja. Pienryhmät voivat olla kiinteitä pienryhmiä tai vaihdella eri toimintojen mukaan. Pienryhmillä voi olla oma vastuuaikuinen tai aikuinen voi vaihtua. Pienryhmän vastuuaikuinen voi esimerkiksi käydä keskusteluja vanhempien kanssa tai hoitaa lapsen kasvunkansiota. Pienryhmät voivat kokoontua joka päivä tai esimerkiksi vain kerran viikossa. Joissain ryhmissä kaikki arkitoiminnot tapahtuvat pienissä ryhmissä, toisissa vain toiminnalliset hetket on jaettu. Pienryhmätoiminnan aikana tiloja hyödynnetään joustavasti. Osa lapsista voi ulkoilla ja osa toimii sisätiloissa. Pienryhmissä ei välttämättä tehdä samanaikaisesti samoja tehtäviä, vaan toiminta saattaa vaihdella. Pienryhmätoimintaa voidaan käyttää kaikissa arjen tilanteissa, mm. pukemiset, riisumiset ja ruokailut voivat tapahtua pienryhmissä porrastetusti niin, että lapsille tulee vähemmän odottamista. Toimintatuokiot voidaan jakaa pienryhmiin mm. aamupiiri, musiikki ja liikunta. Erityistä tukea tarvitsevat lapset voidaan huomioida yksilöllisemmin toiminnan sisältöä suunniteltaessa (esim. kielen ja liikunnan kuntoutusryhmät (KILI) tai terapeuttiset ryhmät). Pienryhmätoiminnan etuja Henkilökunnan kokemusten perusteella pienryhmätoiminnasta hyötyvät sekä lapset että henkilökunta. Lapsi oppii taitoja, jotka tukevat hänen kokonaisvaltaista kehitystään yksilönä. Pienryhmätoiminta mahdollistaa lapsen ja työntekijän välisen yksilöllisen kohtaamisen ja 7
henkilökohtaisemman tutustumisen. Vuorovaikutus lisääntyy ja uusien ystävyyssuhteiden syntyminen mahdollistuu. Pienryhmätoiminta auttaa henkilökuntaa myös ryhmän hallinnassa ja se mahdollistaa työntekijöiden erilaisen osaamisen hyödyntämisen lapsiryhmän käyttöön. Pienryhmätoiminta on auttanut henkilökuntaa tunnistamaan herkemmin lasten tunteita ja heidän on helpompi hyväksyä lasten erilaisuutta. Oman työn pohdinta ja reflektointi sekä keskustelut lapsista henkilökunnan kesken ovat lisääntyneet. Pienryhmätoiminnan etuna on lapsituntemuksen lisääntyminen. Vuorovaikutus on tiivistä ja luottamuksellista, kun aikuinen on aidosti läsnä. Tämä vahvistaa osaltaan lapsen turvallisuuden tunnetta. Luottamuksellinen suhde lapsen ja työntekijän välillä mahdollistaa yhteisen oppimisprosessin. Työntekijä tutustuu lapseen paremmin, joten lapsen yksilöllinen havainnointi, seuranta ja arviointi ovat helpompaa. Tästä on hyötyä myös lapsen varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman laadinnassa yhteistyössä vanhempien kanssa. Pienryhmätoiminta arjen eri tilanteissa on luonut kiireettömän ja rauhallisen ilmapiirin lapsiryhmiin. Lapset ovat rentoutuneita ja aratkin lapset ovat rohkaistuneet. Lapsi pääsee tekemään ja osallistumaan enemmän, eikä hänen tarvitse kilpailla työntekijän tai muiden lasten huomiosta. Lapsi saa myönteisiä kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä pienemmässä ryhmässä. Samalla tämä toimintatapa auttaa lasta rauhoittumaan ja keskittymään eri toimintoihin. Esimerkiksi ulkoilun porrastaminen rauhoittaa eteistilanteita ja ulkoleikkejä ja samalla sisällä on enemmän tilaa lasten toiminnalle. Myös melutaso on alentunut merkittävästi ja työntekijöiden jaksaminen on lisääntynyt. Pienryhmätyöskentelyssä huomioonotettavia asioita Pienryhmätoiminta vaatii yhteistä suunnittelua. Tarvitaan säännöllisiä, mieluiten viikoittaisia palaveriaikoja, jolloin tiimi voi yhdessä suunnitella tulevan viikon ohjelmaa ja arvioida pienryhmien toimintaa. Koko tiimin tulee olla tietoinen siitä, mitä eri pienryhmissä kulloinkin tapahtuu. Jotta pienryhmätoiminta sujuisi joustavasti esimerkiksi tilojen käytön suhteen, pitää henkilökunnan sitoutua ja noudattaa yhdessä sovittuja toimintatapoja. Päiväkodin tilojen käytöstä pitää sopia yhdessä muiden ryhmien kanssa ja sovitut tilat tulisi rauhoittaa pienryhmän käyttöön, niin ettei tilassa ole samaan aikaan muita. Tärkeää on varata pienryhmän toimintaan tarvittavat tavarat valmiiksi, jotta keskeytyksiltä vältyttäisiin. 8
Pienryhmiä suunniteltaessa kannattaa tarkoin miettiä ryhmän kokoonpano ja dynamiikka. Pitää myös huomioida, ettei pienryhmästä tule liian haasteellista. Jos ryhmässä on paljon erityisen tuen tarvetta, siinä on hyvä olla kaksi työntekijää. Myös suurryhmäkokemukset ovat vanhemmille lapsille tarpeellisia mm. ryhmäytymisen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta. Mikkolan & Nivalaisen (2010) mukaan paras toiminta-aika pienryhmille on klo 9:00 11:00 välillä. Henkilökunnan työvuorot tulee suunnitella niin, että tiimin kaikki työntekijät ovat paikalla pienryhmäpäivinä viimeistään klo 9:00 riittävien resurssien takaamiseksi. Tämä nousi esille myös kyselyn vastauksissa. Myös tehtävänjako tulisi huomioida työvuorosuunnittelussa, jotta henkilökunta olisi mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä pienryhmätoimintaan. Ajan varaaminen dokumentointiin on tärkeää. Vastuu pienryhmätoiminnasta on aina lastentarhanopettajalla. Esteet pienryhmätoiminnan toteutumiselle Suurimpia esteitä pienryhmätoiminnan toteuttamiselle projektin alussa oli henkilökunnan ennakkoluulot, asenteet ja uuden toimintamallin oppimisen vaikeus. Henkilökunnan poissaolot sairastumisten, lomien tms. takia vaikeuttivat pienryhmätoiminnan toteuttamista. Hankaliksi koettiin myös henkilökunnan lisätehtävät (varajohtajuus, työryhmät, kirjalliset työt jne.), joiden takia työntekijöiden työaika lapsiryhmässä väheni. Alkuvaiheessa koettiin, että tiimin yhteistä suunnitteluaikaa olisi tarvittu enemmän, jotta pienryhmätoiminta rutinoituisi henkilökunnan toimintatavaksi. Monissa päivähoitoyksiköissä tilat ovat aiheuttaneet oman haasteensa pienryhmätoiminnan toteuttamiselle. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole tai tilat eivät ole toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia ja rauhallisia (esim. eteistilat, varastot, käytävät). Usein tällaisia tiloja ovat nk. hukkaneliöt, joita pienryhmätoiminnassa pyritään hyödyntämään. Lapsiryhmä itsessään asettaa myös haasteita pienryhmätoiminnan toteuttamiselle. Vastauksista ilmeni, että pienryhmätoiminnan koettiin sopivan paremmin toteutettavaksi isompien lasten ryhmissä, kuin pienten ryhmissä, joissa toiminta helpommin häiriintyy, jos joku lapsista esim. itkee koko ajan työntekijän sylissä. Marraskuussa työryhmä alkoi työstää jo seuraavaa väliraporttia. Materiaalin keruu tapahtui VarKen jäsenten toteuttaman kyselyn pohjalta kaikissa Raision päivähoitoyksiköiden lapsiryhmissä (yhteensä 9
49 ryhmää). Vastausprosentti oli 100. Kyselyssä (LIITE 2) haluttiin selvittää, kuinka usein pienryhmätoiminta on suunniteltu toteuttavaksi, kuinka usein se on toteutunut, kuinka kauan se on keskimäärin kestänyt kerrallaan ja mitä esteitä pienryhmätoiminnan toteuttamiselle on ilmennyt. Kyselyssä selvisi, että pienryhmätoiminta oli aloitettu kaikissa lapsiryhmissä ja se oli toteutunut lähes aina. Yleisimmin pienryhmätoimintaa toteutettiin yhdestä neljään kertaan viikossa (34 ryhmää). Viidennes ryhmistä kertoi toteuttavansa pienryhmätoimintaa lähes päivittäin (10 ryhmää) ja neljä ryhmää tätäkin useammin. Pienryhmätoiminnan kestoissa oli suurta vaihtelua 10 minuutista aina koko päivän kestävään toimintaan. Yleisimmin pienryhmätoiminta oli kestoltaan 30 40 minuuttia kerrallaan. Esteiksi pienryhmätoiminnan toteutumiselle koettiin päiväkodeissa vallitseva keskeyttämisen kulttuuri, sekä lasten että työtekijöiden poissaolot, huonot ryhmänjakotilat, ajanpuute ja henkilökunnan lisätehtävät. VUOSI 2011, KOHTI UUTTA TOIMINTATAPAA Tammikuussa 2011 henkilökunnalle pidettiin infotilaisuus pienryhmätoiminnan kehittämisestä ja VarKe alkoi työstää pienryhmätoimintaa kartoittavaa havainnointilomaketta (LIITE 3). Lomakkeen avulla haluttiin selvittää mitä arkikäytännön muutoksia pienryhmätoiminnalla on saavutettu, miten lapset ovat hyötyneet pienryhmätoiminnasta, miten vuorovaikutus on muuttunut, mitä esteitä ja hankaluuksia on pienryhmätoiminnan toteuttamiselle ja mitä keinoja on niiden voittamiseksi löytynyt, miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut tiimityöskentelyyn, miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut lapsen havainnointiin ja lapsituntemukseen, millä tavalla pienryhmätoiminta on heijastanut henkilökunnan työssä jaksamiseen, miten lasten vanhemmat ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa ja miten lapset ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa. Lomakkeista koottiin kevään aikana yhteenveto pienryhmätoiminnan tilasta Raisiossa vuonna 2011: Mitä arkikäytännön muutoksia pienryhmätoiminnalla on saavutettu? Pienryhmätyöskentelyn toteuttamisen yhtenä keskeisempänä tavoitteena on ollut pyrkiä turvaamaan lapsille turvallinen ja kiireetön ilmapiiri yhdessä olemiselle, toimimiselle ja oppimiselle. Lapsiryhmistä saatujen myönteisten ja kannustavien kokemusten myötä, pienryhmätyöskentelyä on pyritty mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan lähes kaikissa päivittäin toistuvissa arkitoimintatilanteissa. Kokemusten mukaan esimerkiksi ruokailutilanteet ovat muuttuneet miellyttävimmiksi ja rauhallisimmiksi vuorovaikutustilanteiksi, joissa työntekijöillä on ollut aikaa käydä keskusteluja 10
lasten kanssa ja samalla huomioida ja ohjata heidän ruokailutottumuksiaan yksilöllisesti. Ruokailutilanteet on koettu monipuolisiksi ja tärkeiksi oppimistilanteiksi. Lasten jakaminen ruokailemaan eri huoneisiin ja työntekijöiden ruokaileminen saman pöydän äärellä yhdessä lasten kanssa toteutui lähes kaikissa päiväkodeissa. Lasten pukeutumis- ja riisuutumistilanteissa turhan odottelun aikaa ja kiireenomaista ilmapiiriä on pyritty vähentämään siirtymällä näihin tilanteisiin vähitellen pienissä ryhmissä työntekijän kanssa. Kokemusten mukaan lasten ja työtekijöiden välillä käydyt keskustelut ovat lisääntyneet ja työntekijöillä on ollut aikaa ohjata ja neuvoa lapsia. Toimintaa ja oppimistilanteita häiritsevä meteli on ollut vähäisempää ja työntekijät ovat kokeneet, että lasten kanssa on ollut enemmän aikaa omatoimisuuden tukemiseen ja uusien asioiden ja taitojen opettelemiseen. Toisaalta ihan nuorimpien lasten kohdalla pienryhmätoiminnan toteuttaminen esim. pukemis-, riisumis- ja ulossiirtymistilanteissa on ollut haastavaa, koska nämä tilanteet ovat sitoneet määrällisesti enemmän henkilökuntaa. Lasten ulkoillessa pienemmissä ryhmissä on pihaelämän koettu muuttuneen rauhalliseksi tukien lasten keskinäisten leikkien sujuvuutta ja turvallisuutta. Pienryhmän kanssa on ollut luontevaa poiketa välillä puistoon ja tehdä pieniä kävelyretkiä. Nämä retket ovat osaltaan vahvistaneet myös koko lapsiryhmän yhteishenkeä. Monissa päiväkodeissa on pyritty kiinnittämään huomiota myös päivälevon järjestelyihin. Esimerkiksi lapset siirtyivät päivälevolle yksittäin työntekijän saattelemana ja jokainen lapsi peiteltiin vuorollaan sänkyyn. Osassa ryhmiä lasten päivälevolle siirtyminen tapahtui porrastetusti lasten ikäjakauman mukaan ja henkilökunnalla oli aikaa esimerkiksi sylissä pitämiseen, silittelyyn ja turvalliseen yhdessäoloon lasten kanssa. Lapsiryhmässä tapahtuneet siirtymiset tilanteesta toiseen eli ns. siirtymätilanteet onnistuivat luontevasti lasten toimiessa porrastetusti ja vaiheittain. Myös lasten hygienia- ja wc- käyntien aikana työntekijä ehti ohjaamaan heidän hygieniakäyttäytymistään johdonmukaisemmin ja näin henkilökunnalla jopa vahvistui tuntemus tämän vaikutuksesta mahdollisten epidemioiden vähentymiseen. Kyselyn vastauksista tuli ilmi, että pienryhmätoiminta nähdään pääasiassa positiivisena. Positiivisena puolena nähdään erityisesti sen rauhoittava vaikutus lapsiryhmään ja itse toimintaan. Pienryhmätoiminta vaikuttaa rauhoittavasti lapsen käytökseen, sillä se antaa lapselle paremman työskentely- ja toimintarauhan. Toiminnasta tulee pitkäjänteisempää ja 11
sitoutuneempaa ja vaeltelu paikasta toiseen vähenee. Vilkkaan lapsen on helpompi keskittyä toimintaan, kun lapsia on vähemmän ja työntekijän huomio ja ohjaus on yksilöllisempää. Etenkin erilaisissa siirtymätilanteissa on helpompi toimia pienessä ryhmässä, koska jonottaminen ja vuoron odottaminen vähenevät eikä lapsen kärsivällisyys joudu niin kovalle koetukselle kuin koko ryhmän siirtyessä samanaikaisesti toiminnasta toiseen. Ruokailut rauhoittuvat, jolloin lapsi saa yksilöllisempää ohjausta ruokailutapoihin sekä veitsen ja haarukan käyttöön. Lasten ja henkilökunnan välisiä ruokapöytäkeskusteluja syntyy herkemmin. Pukemistilanteissa ja WC:ssä on enemmän tilaa ja lapsella on mahdollisuus hoitaa ja tehdä asioita omatoimisemmin, kun ei ole kiire. Työntekijällä on enemmän aikaa kuunnella lasta, kun hänen ei tarvitse jakaa huomiotaan kuin muutamalle lapselle kerrallaan. Kieltämällä ja rajoittamalla ohjaaminen vähenee ja kannustava, lasta tukeva ohjaaminen lisääntyy. Melutaso pienemmissä lapsiryhmissä on alhaisempi. Johtajan merkitys pienryhmätoiminnan mahdollistajana on suuri. Johtajalla on vastuu työntekijöiden työvuorojen järjestämisestä siten, että pienryhmätoiminta ja tiimipalaverit mahdollistuvat. Pienryhmätoimintaan vaikuttaa myös tiimin sekä yksittäisten työntekijöiden asenteet ja sitoutuminen. Johtajan tulee huolehtia, että pienryhmätoiminta toteutuu ja se huomioidaan tiimisopimuksessa. Miten lapset ovat hyötyneet pienryhmätoiminnasta? Oppiminen ja oppimisvalmiuksien tukeminen esim. esiopetusryhmässä on tehokkaampaa, mikä helpottaa lapsen siirtymistä esiopetuksesta kouluun. Asioiden opettelulle on enemmän aikaa ja hitaammatkin lapset voivat edetä omaan tahtiinsa. Lapsi ehtii tekemään enemmän asioita ja tiedot sekä taidot karttuvat paremmin. Lapsen on mahdollista saada henkilökohtaista ohjausta oikea-aikaisesti, riittävästi juuri niihin asioihin, joita hän tarvitsee. Lapsen on helpompi ottaa vastaan ohjeita ja osallistua enemmän kuin suuressa ryhmässä. Pienryhmätoiminta on pedagogisesti erittäin hyvä menetelmä tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen kehityksen tukemiseen. Pienryhmätoiminnalla on vaikutuksia lapsen tunne-elämään. Se antaa lapselle enemmän onnistumisen kokemuksia ja lapsi tuntee, että hänestä välitetään. Pienryhmässä arempienkin lasten on helpompi ilmaista itseään ja he toimivat rohkeammin. Lasten turvallisuuden tunne lisääntyy ja he ovat hyväntuulisempia. Hiljaisemmatkin lapset ovat usein avoimempia pienessä ryhmässä ja kertovat enemmän 12
omista asioistaan ja ajatuksistaan eikä kukaan lapsi jää huomiotta tai syrjäydy. Uuden lapsen on helpompi sopeutua ryhmään, kun hän voi toimia osan päivästä pienemmässä ryhmässä. Pienryhmätoiminnan toteuttamisen kautta lapsille mahdollistuu päiväkotipäivän aikana monia mukavia ja turvallisia yhdessä olemisen ja oppimisen hetkiä heitä kuulevien ja yksilöllisesti tukevien työntekijöiden kanssa. Lapset saavat mahdollisuuden kokea olevansa arvokkaita ja hyväksyttyjä ryhmänsä jäseniä sellaisena kuin ovat. Tämä osaltaan vahvisti henkilökunnan myönteisiä ja kannustavia näkemyksiä pienryhmätoiminnan toteuttamisen merkityksestä, erityisesti yksittäisen lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta tätä kautta myös koko lapsiryhmän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Miten vuorovaikutus on muuttunut? Nuoremmat, 3-4 -vuotiaat lapset kokevat kuuluvansa paremmin omaan pienryhmäänsä kuin suureen ryhmään. Vuorovaikutus työntekijän kanssa muodostuu kiinteämmäksi ja syvällisemmäksi kuin isommassa ryhmässä ja myös yhteistyö lasten vanhempien kanssa tiivistyy. Tilanteet pienryhmässä ovat lapselle usein hauskoja, koska heidän ei tarvitse silloin jakaa huomiota muun ryhmän kanssa. Pienryhmätoiminta auttaa etenkin 4-5 -vuotiaita lapsia kehittymään sosiaalisissa taidoissa. Lapset oppivat tuntemaan toisensa paremmin, he ovat ylpeitä omasta pienryhmästään ja yhteenkuuluvuuden tunne on parempi. Lapsi hyväksyy paremmin erilaisia lapsia, kun hänellä on paremmat mahdollisuudet tutustua rauhassa. Lapsen on helpompi solmia uusia kaverisuhteita eikä lapsi ole riippuvainen tutusta leikkikaverista. Lasten ei tarvitse kilpailla ajasta ja huomiosta tai saadakseen äänensä kuuluviin eikä myöskään leluista esim. alle 3- vuotiaiden lasten ryhmissä. Tappeluita ja ristiriitoja tulee vähemmän ja lapsi oppii selvittämään riidat puhumalla ja yhdessä oppimalla. Lapset auttavat ja opastavat enemmän toisiaan; pienet lapset pyytävät apua isommilta lapsilta. Erään ryhmän henkilökunta kertoi kokemuksistaan näin: Pienryhmätyöskentely lujitti koko ryhmän yhteishenkeä. Saimme toteutettua lasten omia ideoita valtavan määrän vuoden aikana. Lasten omista jutuista syntyi yhteinen tarina, joka jatkui koko kevään ajan. 13
Mitä esteitä ja hankaluuksia on pienryhmätoiminnan toteuttamiselle ja mitä keinoja on niiden voittamiseksi löytynyt? Pienryhmätoiminnan haasteiksi työntekijät kokivat mm. jatkuvat keskeytykset työnteossa, sairauspoissaolot, vuosilomat, työvuorot, päiväkodin fyysiset tilat sekä sijaisten saatavuuden. Myös muutosvastarintaiset asenteet ja syvään juurtuneet tavat vaikuttivat pienryhmätoiminnan käynnistymiseen ja kehittämiseen. Joissakin ryhmissä työntekijät kokivat paineita ja alemmuuden tunnetta pienryhmätoiminnan toteutustapaan kohdistuneesta kritiikistä. Osa työntekijöistä koki työmäärän kasvaneen selkeästi pienryhmätoiminnan myötä, osa taas koki työmääränsä keventyneen. Pedagogisessa vastuussa olevan henkilökunnan työn ja suunnittelun tarpeen määrä lisääntyi suunnitteluun varattuun aikaan verrattuna. Pedagogisen vastuun kantamista koko ryhmästä pidettiin hankalana kiinteissä pienryhmissä. Toisaalta hyvin strukturoidussa ryhmissä tätä ei välttämättä nähty ongelmana. Pienryhmätoiminnan järjestäminen koettiin välillä hankalaksi. Varsinkin, jos tiimin keskinäinen yhteistyö ei toiminut, pienryhmätoiminta nähtiin kuormittavana. Pienryhmätoiminta on joidenkin mielestä tuonut kiireen tuntua toimintaan, mikä on vaikuttanut henkilökunnan keskinäiseen vuorovaikutukseen, esimerkiksi työasioita ja muita kuulumisia ei vastausten mukaan ehditä enää vaihtaa työkavereiden kanssa. Uuden työtavan opetteleminen on haasteellista. Henkilökunnan koulutukseen panostaminen myös jatkossa on tarpeellista työtapojen kehittämiseksi edelleen. Koko päiväkodin henkilökunnan yhteiset keskustelut pedagogisista aiheista tukevat uuden työtavan omaksumista, johon kuuluu esimerkiksi havainnointi ja dokumentointi sekä leikin kehittäminen ja monikulttuurisuuden haasteisiin vastaaminen. Yhteinen suunnittelu parantaa koko päiväkodin tilojen maksimaalista hyödyntämistä pienryhmien toimintaa ajatellen. Esimiehen tuki ja esimerkki koettiin ensiarvoisen tärkeiksi. Esimiehellä on vastuu työyhteisön toimivista, perustehtävää tukevista rakenteista ja yhteisestä arvopohjasta. Kun toimintaa kehitetään tietoisesti, yhteistyö sujuu niin työyhteisön sisällä kuin ulkopuolellakin. Vastauksista ilmeni, että esimiesten roolit ovat olleet vaihtelevia. Epäkohtiin pitäisi voida puuttua avoimemmin niin esimiehen kuin työntekijänkin kannalta. Vuorohoidossa pienryhmätoiminnan toteutumisen suurimmaksi esteeksi koettiin henkilökunnan ja lasten jatkuva vaihtuvuus. Etenkin pienryhmätoiminnan suunnittelu etukäteen oli haasteellista ja kiinteiden pienryhmien toteuttaminen lähes mahdotonta. 14
Miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut tiimityöskentelyyn? Pienryhmätoiminnan alkaminen on näkynyt monin eri tavoin tiimien työskentelyssä. Tärkeänä pidettiin, että omat havainnot ja huomiot pystytään jakamaan muun tiimin jäsenten kesken. Tämä korostuu erityisesti niissä tiimeissä, joissa lastentarhanopettaja käy kaikkien lasten varhaiskasvatuskeskustelut vanhempien kanssa. Yleisesti pienryhmätoiminnan kannalta on tärkeää, että tiedonsiirto tiimin jäsenten välillä toimii. Viikoittaiset tiimipalaverit mahdollistavat tiedonkulun, havainnointitulosten jakamisen ja dokumentoinnin henkilökunnan kesken. Toiminnan pedagogisessa kehittämisessä pystytään ottamaan paremmin huomioon yksittäisen lapsen ja ryhmän tarpeet sekä hyödyntämään erilaisia työskentelymenetelmiä. Lisäksi yksittäisen työntekijän vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet saadaan paremmin käyttöön. Kaikkien mielipiteet ja ajatukset tulevat esiin. Tiimin jäsenet oppivat arvostamaan toisen havainnointia ja näkökulmia. Tiimin toimivuus, luottamus ja joustavuus sekä tiimin jäsenten väliset palautekeskustelut koettiin hyvin tärkeiksi asioiksi pienryhmätoiminnan onnistumisen kannalta. Pienryhmätoiminnan myötä tiimin keskinäinen yhteistyö koettiin helpommaksi ja yksittäisen työntekijän työnkuva selkeämmäksi. Eri päiväkotien välillä on eroja pienryhmätoiminnan järjestämisessä. Eroja on myös päiväkotien sisällä, eri tiimien välillä. Jossain tiimeissä pienryhmät ovat kiinteitä eli jokaisessa pienryhmässä on aina sama työntekijä. Jossain tiimeissä työntekijät ja lapset vaihtelevat toiminnan mukaan. Käytännöt pienryhmätoiminnassa ovat hyvin kirjavat. Myös lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien rooleissa ja työnjaoissa on vaihtelevia käytäntöjä. Miten pienryhmätoiminta on vaikuttanut lapsen havainnointiin ja lapsituntemukseen? Työntekijät ovat kokeneet pystyvänsä keskittymään yksittäiseen lapseen paremmin ja vuorovaikutus lapsen kanssa on intensiivisempää. Pienryhmätoiminta vahvistaa positiivista ilmapiiriä ja iloa lapsen kehityksestä. Lapsen kannustaminen ja kehuminen syrjäyttävät negatiivisen palautteen, koska pienen ryhmän hallinta on helpompaa ja ennakoitavampaa. Lapsen yksilöllinen huomiointi on pienryhmässä helpompaa ja se on lisääntynyt. Pienryhmätoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa korostuvat lapsen ikä ja kehitystaso. Lapsen omat toiveet ja mielenkiinnon kohteet tulevat paremmin esille. Pienessä ryhmässä lapsella on paremmat mahdollisuudet toimia yksilöllisesti oman luonteensa mukaisesti, jolloin myös työntekijän on helpompi havainnoida ja ohjata lasta sekä tutustua häneen. Toimintaa on 15
helpompi eriyttää ja lapsen kehityksestä ja edistymisestä on mahdollisuus tehdä tarkkoja havaintoja. Erityistarpeiden huomiointi on pienryhmässä helpompaa ja se on lisääntynyt, sillä henkilökunnan mahdollisuudet tehdä havaintoja lapsen tarpeista ja ohjata toimintaa niiden mukaisesti ovat huomattavasti paremmat kuin toimittaessa ison ryhmän kanssa. Lapsituntemuksen parantuessa myös yhteistyö vanhempien kanssa on syvällisempää (varhaiskasvatuskeskustelut). Millä tavalla pienryhmätoiminta on heijastunut henkilökunnan työssä jaksamiseen? Henkilökunta on kokenut pienryhmätoiminnan pääasiassa positiiviseksi ja työssä jaksamista edistäväksi. Motivaatio, työhön sitoutuminen ja työnilo ovat lisääntyneet. Rauhallisen ja kiireettömän työilmapiirin arvostus nousi aineistosta vahvasti esille. Myös melutaso on selvästi laskenut pienryhmätoiminnan myötä. Mahdollisuutta toteuttaa pienryhmätoimintaa eri tavoin pidettiin hyvänä. Työntekijät ovat voineet valita erilaisia työtapoja pienryhmätoiminnan toteuttamiseen. Kulloisenkin lapsiryhmän mukaan räätälöityjen pienryhmätoiminnan muotojen työntekijät ovat kokeneet työnsä merkitykselliseksi. Miten lasten vanhemmat ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa? Lasten vanhempien kommentit pienryhmätoiminnasta olivat vaihtelevia. Suurin osa vanhemmista ei ollut kommentoinut asiaa mitenkään tai sen enempää kuin muutakaan toimintaa. Osa vanhemmista ei tuntunut edes tietävän, että pienryhmätoimintaa järjestettiin, eivätkä he olleet ymmärtäneet pienryhmätoiminnan merkitystä ja kokonaisuutta. Etenkään pienimpien lasten ryhmissä vanhemmat eivät juuri reagoineet asiaan. Työntekijät tiedostivat, että myös heidän on aktivoiduttava tuomaan pienryhmätoimintaa paremmin esille mm. varhaiskasvatuskeskusteluissa ja vanhempainilloissa, koska tiedotteet jäävät vanhemmilta usein lukematta. Ne vanhemmat, jotka olivat tietoisia muutoksesta toiminnassa ja ymmärtäneet asian tärkeyden, olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä. Heistä tuntui mukavalta kun lapsi huomioitiin yksilöllisemmin ja lapseen tutustuttiin päiväkodissa paremmin. Ruokailutilanteet pienryhmissä saivat vanhemmilta paljon kiitosta. Pienryhmässä opitut hyvät ruokailutavat olivat siirtyneet joidenkin vanhempien mukaan kotiinkin. Vanhemmat olivat tyytyväisiä myös selkeään, 16
etukäteen laadittuun viikko-ohjelmaan, josta he saivat tietoa oman lapsensa pienryhmän toiminnasta. Niissä ryhmissä, joissa pienryhmätoimintaa toteutettiin kiinteissä pienryhmissä, useat vanhemmat kertoivat tietävänsä oman lapsensa pienryhmän jäsenten nimet. Jotkut vanhemmat olivat huomanneet, että pienryhmän työntekijästä oli tullut lapselle läheisin. Vanhempien tuntui olevan helpompi myös itse lähestyä lapsensa pienryhmän työntekijää, koska tämä tiesi parhaiten heidän lapsensa asioista. Miten lapset ovat kommentoineet pienryhmätoimintaa? Lasten kommentteja pienryhmätoiminnasta kysyttäessä selvisi, että lapset olivat pääsääntöisesti innoissaan ja ylpeitä omasta pienryhmästään. Pienryhmätoiminta oli selvästikin herättänyt lapsissa vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen ja me-hengen. Monet lapsista sanoivat oman ryhmänsä olevan paras ja osoittivat kiintymystä oman pienryhmänsä työtekijään. He olivat tyytyväisiä saamastaan huomiosta ja heistä tuntui mukavalta toimia pienemmässä ryhmässä. Lähes kaikki lapsista tiesivät minkä nimiseen ryhmään kuuluivat. Lapset olivat huomanneet myös toiminnan rauhoittuneen, kommentoimalla esimerkiksi että kivaa kun ei ole niin kauhea meteli. Osa lapsista koki pienryhmätoiminnan myös tyhmänä, koska kaikki kaverit eivät olleet samassa pienryhmässä. Lapset pohtivat myös, mitä toiset mahtavat pienryhmätoiminnan aikana tehdä ja miksi he itse kuuluivat juuri tähän ryhmään. Jotkut lapset sanoivat viihtyvänsä paremmin isossa ryhmässä. Jotkut kommentoivat pienryhmän rauhallisuutta myös negatiivisena asiana, esimerkiksi eräs poika totesi, että mä olen jo tutustunut meteliin, ei se mua haittaa. Myös lasten ikä vaikutti heidän tietoisuuteensa pienryhmästä. Yleisesti kaikkein pienimmät lapset eivät vielä ymmärtäneet ryhmittelyä. Toisaalta myös eräässä esiopetusryhmässä henkilökunta huomasi alkuvuodesta, etteivät lapset tienneet ollenkaan, mihin pienryhmään he kuuluivat. Henkilökunta aloitti tietoisen ryhmähengen luomisen, joka kesti koko kevätkauden. Keväällä lapsista huokui tietoisuus omasta roolistaan pienryhmässään. Syksyllä 2011 VarKe sai tehtäväkseen Varhaiskasvatussuunnitelma (VASU) -kaavakkeen uudistamisen. Tämä osaltaan pitkitti jälleen pienryhmätoiminta -julkaisun työstämistä. 17
Päivähoitoyksiköistä kerättiin kokemuksia VASU -kaavakkeen lisäksi myös pienryhmätoiminnan sujumisesta. Palautteista tuli ilmi, että uudella toimintakaudella pienryhmätoiminta oli lähtenyt huomattavasti helpommin käyntiin kuin edellisellä kaudella ja kokemukset olivat olleet positiivisia. VarKe totesi, että henkilökunnan kokemuksia ja ajatuksia kannattaa jatkossakin kerätä ja muistuttaa, että jokainen työntekijä on sitoutunut kehittämishankkeeseen. Marraskuussa 2011 VarKe keräsi aineistoa seuraavaa raporttia varten. Kyselyssä kartoitettiin, kuinka pienryhmätoiminta oli muuttunut edelliseen kevääseen verrattuna. VUOSI 2012, PIENRYHMÄTOIMINTA VAKIINNUTTAA ASEMAANSA Tammikuussa VarKe alkoi työstää loppuvuodesta kokoamaansa materiaalia. Palautteista selvisi, että suurimmassa osassa ryhmiä jo keväällä luotu toimintatapa oli koettu hyväksi ja sitä oli jatkettu. Suurimmat muutokset koskivat henkilökunnan asenteita, ei niinkään itse toimintaa. Työntekijöistä tuntui, että henkilökunnan poissaolot olivat vähentyneet. Pienryhmätoiminta oli vakiintunut päivähoitoyksiköiden arjessa pääasialliseksi toimintamuodoksi. Pienryhmätoiminnan tärkeys ja hyvät puolet tiedostettiin aiempaa paremmin. Ongelmia toiminnan toteuttamiseen loivat edelleen tilojen puute ja henkilökunnan poissaolot. Kevät 2012 kului VASU -lomakeuudistuksen, esiopetustodistuksen sekä eri päivähoitoyksiköiden pienryhmätoiminnan esittelyjen parissa. Julkaisua alettiin valmistella työryhmissä, jotka tekivät aineistolähtöisiä yhteenvetoja projektin eri vaiheista. Syksyllä työryhmät työstivät yhteenvetojaan. VarKe päätti kerätä alkuvuodesta 2013 jokaisesta lapsiryhmästä viisi vinkkiä, joilla pienryhmätoiminta on saatu onnistumaan. VUOSI 2013, MONIMUOTOISTA PIENRYHMÄTOIMINTAA Helmikuussa 2013 kerättiin lapsiryhmistä viisi vinkkiä. Tehtävänanto kuului: Kirjaa viisi muutosta, toimenpidettä tai oivallusta, joiden ansiosta olette onnistuneet ryhmässänne toteuttamaan pienryhmätoimintaa (LIITE 4). Lähes jokaisesta ryhmästä saatiin vastaus. Vastauksista korostui ylitse muiden muutama vinkki, jotka esiintyivät tavalla tai toisella melkein jokaisessa vastauksessa. Näitä vinkkejä olivat toiminnan suunnittelu, tilojen käyttö ja työvuorosuunnittelu. Lisäksi vastauksista tuli esille runsaasti muita vinkkejä toiminnan toteuttamiseksi. 18
Vinkkejä pienryhmätoiminnan toteuttamiseksi Toiminnan hyvä suunnittelu etukäteen nähtiin ensiarvoisen tärkeänä pienryhmätoiminnan toteuttamisessa. Raisiossa käyttöön otetut viikoittaiset tiimipalaverit tukevat vastausten mukaan pienryhmätoiminnan suunnittelua hyvin. Pienryhmätoiminnan suunnittelussa pitää vastausten mukaan ottaa huomioon lasten ikä- ja taitotasot, henkilökunnan osaaminen, tilojen käyttö, aikataulu, toiminnan monipuolisuus ja siirtymätilanteet. Erityisesti vuorovaikutus pitää huomioida suunnittelussa hyvin. Suuressa osassa ryhmiä oli myös oivallettu, ettei kaikilla pienryhmillä tarvitse olla samanlaista toimintaa, vaan toiminta voidaan suunnitella juuri kyseiselle ryhmälle sopivaksi. Erään vastauksen mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tilojen käytön monipuolistuminen nähtiin yhtenä merkittävänä pienryhmätoiminnan toteutuksen edellytyksenä. Joissakin vastauksissa tilojen hyötykäyttöön ottaminen nähtiin positiivisena, kun taas toisissa vastauksissa tilojen löytäminen pienryhmätoiminnalle koettiin haasteelliseksi. Pienryhmätoiminnan toteutus vaatii vastausten mukaan tilojen käytön tarkkaa pohdintaa ja erilaisia ratkaisuja fyysisestä ympäristöstä riippuen. Myös ulkotilojen käyttö pienryhmätoiminnassa nousi esille. Ulkoilujen porrastaminen antaa lisää tilaa sisällä toimiville pienryhmille. Joissakin ryhmissä oli oivallettu, että pienryhmätoimintaa voidaan toteuttaa ulkonakin. Vastausten mukaan työvuorosuunnittelussa on otettava huomioon monia asioita. Tärkeää on, että kaikki työntekijät ovat paikalla pienryhmätoiminnan alkaessa, yleisimmin klo 9.00 mennessä. Pienryhmätoiminta Raisiossa sijoittuu vastausten mukaan pääsääntöisesti aamupäivälle, joten kahvitaukokäytäntöihin on monissa ryhmissä aamupäivien osalta tehty muutoksia. Joissakin ryhmissä kahvitaukoja ei aamupäivisin pidetä lainkaan tai kahvit juodaan ryhmässä, joillakin ryhmillä kahvihetki on sijoitettu siirtymätilanteiden yhteyteen. Yleisimmin tauot pidetään kuitenkin ennen pienryhmätoiminnan alkamista. Työvuorosuunnittelussa myös palavereiden sijoitteluun on kiinnitettävä huomiota. Pienryhmätoiminnan edellytys on, että kaikki työntekijät ovat ryhmässä koko pienryhmätoiminnan ajan. Haasteellisena nähtiin työntekijöiden poissaolot, joiden takia pienryhmätoiminnan toteutus kärsii ja vaatii muutoksia suunnitelmiin. Monista vastauksista tuli ilmi myös se, että henkilökuntaa tarvittaisiin ryhmiin enemmän ja koettiin, että resursointiin ei panosteta tarpeeksi. Pienryhmätoiminnan toteuttamisen mahdollistaa monien vastausten mukaan henkilökunnan sitoutuneisuus, joustavuus ja sovitusta kiinni pitäminen. Tärkeäksi nähtiin, että jokainen 19
työntekijä tuo oman panoksensa toimintaan, mutta on tarpeen vaatiessa valmis joustamaan suunnitelmistaan. Kun etukäteen tarkasti mietitään kuka mitäkin tekee, toiminta sujuu jouhevammin. Vastauksista kävi ilmi, että useissa päivähoitoyksiköissä työtehtävät jaetaan osaamisen ja toiminnan edellyttämällä tavalla ja vain muutamassa vastauksessa kerrottiin tehtävien olevan sidottuina työvuoroihin. Vaikka lastentarhanopettaja kantaakin vastuun pienryhmätoiminnan organisoinnista, se ei sulje pois jokaisen työtekijän omaa roolia toteutuksessa. Toiminnan toteutuksessa pitää huomioida myös se, että jokainen lapsi saa pedagogista osaamista osakseen. Tärkeäksi nähtiin, että pienryhmätoimintaa arvostetaan henkilökunnan keskuudessa ja että pienryhmille annetaan toimintarauha. Useimmissa vastauksissa kerrottiin pienryhmätoimintaa toteutettavan kiinteissä perusryhmissä, joiden etuina nähtiin lasten ryhmäytyminen ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä työntekijän yksilöllinen tutustuminen oman ryhmänsä lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Kiinteässä pienryhmässä vastausten mukaan voidaan myös paremmin perehtyä lasten kiinnostusten kohteisiin, koska teemoja voidaan viedä pidemmälle pienryhmän omalla aikataululla. Kiinteissä ryhmissä kerrottiin pienryhmätoimintaa toteutettavan kuitenkin toisinaan myös vaihtelevissa kokoonpanoissa esimerkiksi toiminnan tai lasten taitotason mukaan. Muutamissa ryhmissä oli käytössä kiinteiden pienryhmien lisäksi myös nk. pajatyöskentely, jossa lapset jaetaan toisinaan erilaisiin pienryhmiin tekemään pajatehtäviä eri työntekijöiden ohjauksessa, jolloin työntekijät tutustuvat muihinkin lapsiin paremmin. Joissakin ryhmissä lapset ovat aina samassa kiinteässä ryhmässä, mutta aikuiset vaihtelevat. Toisissa ryhmissä pienryhmät taas muodostuvat joka kerta erilaisin perustein. Hyvänä pienryhmätoiminnan edellytyksenä nähtiinkin sen monimuotoiset toteutustavat. Pienryhmien koko oli vastausten mukaan edelleen vaihteleva. Vastauksista kävi ilmi, että pienryhmän tarkkaa kokoa on lähes mahdotonta määritellä. Erään vastauksen mukaan 10 lapsen pienryhmä on ihanteellinen esiopetusikäisille, kun taas pienempien lasten ryhmissä oli hyväksi havaittu neljän - viiden lapsen pienryhmä. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi S2 (suomi toisena kielenä) ryhmän riittävä koko erittäin heikon kielitaidon omaaville lapsille voi olla vain kaksi lasta. Muutamissa vastauksissa kerrottiin lasten kannalta olevan tarpeellista toimia toisinaan myös isoissa ryhmissä. Esimerkiksi koulun alkua silmällä pitäen lapsen on hyvä saada kokemuksia myös suuressa ryhmässä olemisesta. Yhdessä ryhmässä oli oivallettu, että pienryhmiä voi myös yhdistää, esimerkiksi liikuntasalissa kaksi pienryhmää yhdistämällä saadaan soiva peliporukka. 20
Monissa ryhmissä oli huomattu, että kaikki siirtymätilanteet voi ja kannattaa rauhallisemman ilmapiirin luomiseksi toteuttaa pienryhmissä, samoin ulkoilut ja ruokailut. Pienryhmätoiminta on muutamien vastausten mukaan tuonut muutoksia myös laitos- ja keittiöhenkilökunnan työhön. Tilojen siivousta on monissa yksiköissä alettu toteuttaa pienryhmätoiminnan ehdoilla, jolloin se on vaikuttanut siivousaikatauluihin ja joissakin tapauksissa jopa lisännyt siivoustyötä, koska tiloja on otettu monipuolisemmin käyttöön. Keittiöhenkilökunnan työhön muutoksia ovat tuoneet porrastetut ruokailut tai ruokaileminen eri tiloissa, jolloin ruoka jaetaan useampiin tarjoiluastioihin. Kuvitettu päiväjärjestyksen käyttö oli havaittu monissa ryhmissä hyödylliseksi. Joissakin yksiköissä oli pienryhmille keksitty omia tunnuksia, joissakin taas käytettiin lasten ja työtekijöiden nimilappuja kuvaamaan pienryhmien kokoonpanoja. Selkeä päiväjärjestys tuo vastausten mukaan lapsille turvallisuuden tunnetta. Päiväjärjestyksen avulla lapset voivat paremmin hahmottaa mitä tapahtuu missäkin ja mihin ryhmään he itse kuuluvat. Joissakin ryhmissä lapsen oma paikka esimerkiksi ruokailussa tai aamupiirissä oli merkitty kuvalla tai nimellä. Yhdessä ryhmässä kerrottiin eteistilankin olevan jaettu kunkin pienryhmän omiin alueisiin. Pienryhmätoiminnan myötä henkilökunnan kokoontumiset työpäivän aikana ovat vastausten mukaan vähentyneet. Työntekijät ovat useammin siellä missä lapsetkin ovat. Joissakin vastauksissa kerrottiin, että pienryhmälle tuttu toimintatapa voi jatkua vielä iltapäivälläkin. Esimerkiksi lepohetken jälkeen hereillä olevat lapset on jaettu työntekijöiden ohjauksessa leikkiryhmiin. Lähes kaikista vastauksista oli havaittavissa, että pienryhmätoiminta eri muodoissaan on vakiintunut pääasialliseksi työskentelytavaksi ryhmissä. Vastauksista oli poimittavissa myös yksittäisiä vinkkejä pienryhmätoiminnan toteutukseen: Pienryhmätoiminnasta saatuja kokemuksia ja ideoita kannattaa jakaa koko henkilökunnalle vaikkapa työpaikkakokouksessa, jolloin jokaisen ei tarvitse miettiä ja suunnitella kaikkea itse. Valmiita leikkejä (esim. kauppa, kampaamo jne.) voidaan koota leikkivarastoon, josta ne ovat helposti kaikkien pienryhmien käytettävissä ja työntekijöiden aikaa säästyy lapsiryhmälle. Leikkitaulu on oivallinen apuväline jakaessa lapsia pieniin leikkiryhmiin, tauluun voidaan valita kulloinkin käytössä olevat leikit ja se havainnollistaa lapselle mitä hän on milloinkin tekemässä. 21
POHDINTAA Pienryhmätoiminta vaatii toteutuakseen asennemuutoksen työntekoon kaikilla päivähoitoorganisaation sektoreilla. Miten hallittu muutos toteutetaan? Johtajan tulee luoda edellytykset pienryhmätoiminnalle työvuorosuunnittelulla, pedagogisella johtamisella ja riittävien resurssien takaamisella. Työntekijöiden on omaksuttava uusi tapa tehdä työtä ja sitoutua pienryhmätoiminnan toteuttamiseen ja suunnitelmallisuuteen. Laitos- ja keittiöhenkilökunnan on puolestaan mahdollistettava pienryhmätoiminta omia tehtäviään muokkaamalla. Uuden työskentelykulttuurin luominen vaatii aikaa ja tahtoa koko työyhteisöltä. Henkilökunnan tehtävänkuvien ja vastuujaon täytyy olla selkeät ja jokaisen työntekijän on tiedostettava oma roolinsa kokonaisuudessa. Pienryhmätoiminnan kehittäminen edellyttää avointa, ammatillista ja jatkuvaa keskustelua työstä ja lapsista. Se vaatii myös asioiden yhteistä ymmärrystä. Tiimityön on oltava sujuvaa ja selkeää. Yhteisten pelisääntöjen on pohjauduttava valituille arvoille ja jokaisen tiimin jäsenen on pidettävä niistä kiinni. Kehittämisen kannalta tärkeää on myös jatkuva oman ja tiimin toiminnan arviointi, jotta toimintaa voidaan muuttaa tarpeen vaatiessa. Yksiselitteistä määritelmää pienryhmätoiminnasta ei voida antaa. Avainasioiksi voidaan kuitenkin nostaa suunnitelmallisuus, vuorovaikutus ja lapsen ja hänen tarpeidensa yksilöllinen huomioiminen. Pienryhmätoiminnan perusajatuksena on lapsen toimiminen vuorovaikutuksessa yhdessä aikuisen kanssa pienessä ryhmässä. Pienryhmän koko voi vaihdella esimerkiksi lasten iän ja kehitystason, toiminnan tai vaikka henkilökunnan määrän mukaan. Myöskään pienryhmätoiminnan muodolle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää. Toimintamuotona voi esimerkiksi olla kiinteä pienryhmä tai pienryhmien kokoonpano voi olla vaihteleva. Toiminta voi olla päivittäistä tai viikoittaista ja myös kestoltaan vaihtelevaa. Raisiossa päivähoidon tuloksellisuushankkeeksi aikoinaan valittu pienryhmätoiminnan kehittäminen on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Pienryhmätoiminta on hankkeen myötä vakiintunut pääsääntöiseksi toimintatavaksi jokaisessa päivähoitoyksikössä. Pienryhmätoimintaa toteutetaan ryhmissä päivittäin tai ainakin useana päivänä viikossa. Pienryhmätoiminta on saanut hyvää palautetta niin lapsilta, vanhemmilta kuin henkilökunnaltakin. Pienryhmätoiminta tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Huonoja puolia siitä on vaikea löytää. Pienryhmätoiminnan myötä lapsen yksilöllinen huomioiminen on Raision varhaiskasvatuksessa lisääntynyt. Lapsen päivästä on tullut rauhallisempi kokonaisuus ja leikin määrä on lisääntynyt. Lapset ovat kokeneet kuuluvansa paremmin tiettyyn ryhmään. Lapsista on tullut läheisempiä sekä 22