Tampereen Iidesjärven linnustoselvitys Iidesrantaa Nekalan puolelta kuvattuna. Kuva Pekka Rintamäki Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen/ Ympäristönsuojeluyksikkö Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Pekka Rintamäki
Sisällysluettelo Johdanto. Menetelmät.4 Tulokset ja tulosten tarkastelu.4 Iidesjärven tila.. Mitä mahdollisesti Iidesjärvelle mahdollisesti tulisi tehdä... Lähteitä.4 Happitilan diagrammi..5 Kuva.. 6 Liitetaulukko.7 Kuva..
Johdanto Hämeen lääninhallitus, Pirkanmaan ympäristökeskus ja Tampereen kaupunki ovat teettäneet Tampereen Iidesjärvellä linnustoselvityksiä vuodesta 7 lähtien eli kuluvana vuonna yhteensä neljän vuosikymmenen aikana eri vuonna. Selvitykset ovat olleet osa linnuston viranomaisseurantaa ja nykyisin laskentatuloksia käytetään enenevässä määrin hyödyksi kaavoitussuunnitelmia tehdessä. Poikkeuksena aikaisempiin selvityksiin, joita Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö on -luvulta lähtien alkanut tehdä viiden vuoden välein, selvityksessä on tarpeen vaatiessa huomioitu varsinaisten laskentojen lisäksi muita havaintoja vuosilta 6-. Nämä havainnot on kerätty BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmästä. pesivien Lisäksi vanhoja havaintoja on poimittu ns. A.O.Salosen arkistosta. Vuonna laskettiin myös Iidesjärvellä havaitut vesilintupoikueet. Selvityksessä pohditaan syitä vesilintukantojen muutokseen Iidesjärvellä ja annetaan toimenpideohjeistusta jatkoa silmällä pitäen. Iidesjärven rantavyöhykkeessä pesivien pajusirkkujen määrä vaihtelee vuosittain. Kuva Harri Laurila Punasotka on vähentynyt voimakkaasti niin Iidesjärvellä kuin muuallakin Suomessa. Nykyisin laji luokitellaan vaarantuneeksi (VU) ja sen Euroopan pesimäkannasta Suomessa arvioidaan pesivän %. Kuva Harri Laurila.
4 Menetelmät Varsinaiset Iidesjärven linnustolaskennat tehtiin.4.,.-.5.,.-.6. ja 7.6. kattaen hyvin koko järvialueen ranta-alueineen. Laskennat tehtiin soutamalla tai kävelemällä järvi ympäri, paitsi.4., jolloin järveä havainnoitiin eri puolilta. Laskenta-ajankohtie valinnassa huomioitiin kevään edistyminen ja linnustonseurannan ohjeistus (Koskimies 4). Kaikilla laskentakerroilla sää laskentojen onnistumiselle lintujen havaittavuuden kannalta oli erinomainen. Laskentojen lisäksi pesimähavaintoja ja myös joitakin muuttohavaintoja koskevia kerättiin Tiira-havaintojenkeruu järjestelmästä vuodelta, mutta myös vertailun vuoksi vuosilta 6-. Kattavammassa, Iidesjärven linnuston pitkäaikaismuutosten arvioinnissa hyödynnettiin lisäksi Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Aimo Olavi Salosen havaintoarkistoa. Lajistotarkastelussa huomioitiin: Suomen uhanalaiset lintulajit Euroopan unionin lintudirektiivin liitteen I lajit Euroopan Suomen vastuulajit vuoden päivityksen perusteella Linnuston pitkäaikaismuutosten syiden arvioinnissa käytettiin eri lähteitä, jotka on mainittu jäljempänä. Vesilinnuston kohdalla vähentymisen syy tai syyt näyttävät tapahtuneen samanaikaisesti -luvun puolivälin tienoilla. Näitä syitä tarkastellaan lopuksi yhdessä eikä lajikohtaisessa tekstissä kuin tarpeen vaatiessa. Tulokset ja tulosten tarkastelu Laskentatuloksien perusteella arvioidut parimäärät vuodelta on esitetty selvityksen lopuksi liitetaulukossa, missä on esitetty myös kaikkien laskentavuosien tulokset. Linnuston kehitys vuosina 7- Silkkiuikku: Muiden uikkujen tapaan silkkiuikut saapuvat pesimäpaikoilleen täsmällisesti, eikä pesivän kannan arviointia juurikaan vääristä muutolla levähtävät linnut. Laskentojen perusteella parimäärä oli tasainen, n. paria 7- ja -luvuilla, mutta sitten - ja - lukujen taitteessa ( vielä 7, mutta enää paria) jostain syystä puolittui ja on sen jälkeen säilynyt n. parin suuruisena. Silkkiuikku pesii mielellään naurulokkikolonioissa tai niiden liepeillä ja naurulokkimäärät olivat vielä voimissaan taantumisen ajankohtana. Pesimätuloksesta ei ole aikaisemmilta vuosilta tietoa. Vuonna kesäkuun 7. päivä havaittiin kolme poikuetta ja kaksi paria, joilla hautominen saattoi vielä olla kesken. Poikasasteelle onnistuneet pesinnät on silkkiuikulla helppo havaita. Silkkiuikku ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, se ei ole lintudirektiivilaji, eikä myöskään kuulu Suomen vastuulajeihin Euroopassa. Sinisorsa: Laskennallisesti sinisorsien parimäärät alkoivat niukentua selkeämmin luvun alkupuolen jälkeen, mutta parimäärät ovat vaihdelleet enemmän kuin esimerkiksi silkkiuikulla (ks. kuva). Laskettavana sinisorsa ei ole vaikea, pareiksi tulkitaan havaitut koiraat ja parit ennen toukokuun puoltaväliä, jolloin koiraat alkavat kerääntyä koirasparviksi muiltakin pesimäjärviltä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana sinisorsapareja on ollut vain noin puolet 7-luvun alun vastaavasta määrästä. Sinisorsia talvehtii Tampereella n. (.. Tampereen kaupunkialueella havaittiin yhteensä yksilöä), joten
5 lisääntynyt talvehtiminen Tampereella ei ainakaan ole heikentänyt sinisorsien menestymismahdollisuuksia. Kevään kesän aikana Iidesjärveltä laskettiin yhteensä yhdeksän sinisorsapoikuetta, mikä tulos on pesivälle kannalle hyvä. Sinisorsa ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, se ei ole lintudirektiivilaji, eikä myöskään kuulu Suomen vastuulajeihin Euroopassa. Sinisorsan parimäärät Tampereen Iidesjärvellä vuosina 7-6 5 Pareja 4 7 7 4 7 6 Vuosi Lapasorsa: Lapasorsankin parimäärät alkoivat niukentua -luvun alkupuolen jälkeen. Viimeisen 5 viimevuoden aikana pesiviä pareja on ollut tasaisesti yhdestä kahteen, kun 7-luvulla ja -luvun alussa pareja oli -5. Viime vuosilta on kaksi poikuehavaintoa, neljä poikasta vuonna ja yksi poikanen. Lapasorsa ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, se ei ole lintudirektiivilaji, eikä myöskään kuulu Suomen vastuulajeihin Euroopassa. Haapana: Haapana on ainoa runsaslukuisempi sorsalintumme, jonka kanta Iidesjärvellä on pysynyt koko neljän vuosikymmenen ajan samana vaihdellen yhdestä kolmeen pariin. Haapanasta on vuosilta 6- ilmoitettu yksi poikuehavainto: 7.7. naaras neljän untuvikon kanssa. Haapana ei ole uhanalaisuusluokiteltu, eikä mukana direktiivilistassa. Sen sijaan se on vastuulaji, sillä sen Euroopan kannasta 5-% arvioidaan pesivän Suomessa.
6 Tavi: -luvun alkupuolella tapahtunut sorsalintukantojen muutos näkyy myös Iidesjärven tavien parimäärän vähentymisenä, sillä nykyisin parimäärä on parhaimmillaankin vain viidennes 7-luvun ja vielä -luvun alkupuolen parimääristä. Muiden puolisukeltajasorsien tapaan tavinkin parimäärä on luotettavasti laskettavissa toukokuun alkupuolella koiraiden määrän ja parien perusteella. Vuosina 6- Iidesjärvellä on havaittu kaksi tavipoikuetta: kolme poikasta vuonna ja neljä poikasta. Haapanan tavoin tavi on Suomen vastuulaji, sillä sen Euroopan kannasta 5-% arvioidaan pesivän Suomessa. Heinätavi: Heinätavi on harvinaisin tavallisista puolisukeltajasorsistamme ja on koko tarkastelujakson aikana ollut harvinainen pesimälintu Iidesjärvellä. Laskentojen alkuvuosina heinätavi ei pesinyt Iidesjärvellä, mutta laskennossa, 4, 7, ja 6 tavattiin yksi pari. Yksi pari havaittiin myös vuosina 7-, mutta vuonna enää yksi koiras, eikä vuosina ja Iidesjärvellä havaittu ainuttakaan heinätaviyksilöä. Heinätavi on havaintojen perusteella ollut Iidesjärvellä aikaisemmin selvästi yleisempi: 6.5.57 5 paria, 7.5.5 6 paria ja vielä.5.6 paria. Vuoden uhanalaisuusluokituksessa heinätavin kanta oli Euroopassa vielä elinvoimainen, mutta vuoden luokituksessa laji on siirretty vaarantuneiden joukkoon (VU). Vuonna heinätavin Euroopan kannasta Suomessa arvioitiin pesivän %, mutta se ei ole Suomen vastuulaji Euroopassa. Heinätavi ei myöskään ole lintudirektiivin liitteen I tiukan suojelun laji. Punasotka: Myös sukeltajasorsalla punasotkalla parimäärien romahdus Iidesjärvellä ajoittuu -luvun puoliväliin. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana pesiviä pareja on ollut yhdestä kahteen, kun 7-luvulla ja -luvun alussa parimäärä oli reilusti yli kymmenen. Sotkilla, erityisesti punasotkalla on tyypillistä, että koiraita on huomattavasti enemmän kuin naaraita. Siten on mahdollista, että Iidesjärven alkuvuosien laskennoissa punasotkien parimäärät perustuivat koiraiden, eikä naaraiden lukumääriin. Toisaalta A. O. Salosen arkiston havainnot varmentanevat punasotkan aikaisempaa yleisyyttä Iidesjärvellä:.5.66 paria,.5.7 n. 5 paria ja myöhemmin 7-luvulla 5.5.76 noin paria ja 7.5.7 koirasta ja naarasta. Viimeisen kuuden vuoden aikana Iidesjärveltä on ilmoitettu kaksi punasotkapoikuetta, 6 poikasta ja 5 poikasta. 7.6. havaittiin naaras, jolla mahdollisesti oli poikue piilossa rannan tuntumassa. Punasotka ei ole vastuulaji, eikä mukana lintudirektiivin liitteessä. Sen sijaan laji on nykyisin uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU) ja sen Euroopan pesimäkannasta % arvioidaan pesivän Suomessa. Tukkasotka: Tukkasotkankin vähentyminen ajoittuu -luvun puoliväliin, mutta vielä punasotkaakin synkemmin. Kun kannaksi arvioitiin vielä paria, niin enää yksi. Tästä eteenpäin pesiviä pareja ei tavattu läheskään joka vuosi ja pesintävuosinakin vain yksi pari. -luvun laskennoissa lajia ei ole Iidesjärvellä tavattu pesivänä. Myös tukkasotkalla on tunnettua koiraiden ylijäämä, joskaan se ei ole niin silmiin pistävä kuin punasotkalla. Kuvastavatko aikaisempaa runsautta myös naaraiden osalta havainnot.5.56 5 paria,.5.66 paria ja.5.76 5 koirasta ja naarasta (A. O. Salosen arkisto) on epäselvää. Nimittäin vuonna ei Tiiraan ilmoitettujen Iidesjärven tukkasotkahavaintojen perusteella voitu tulkita yhtään pesivää paria, vaikka muuttoaikana.5. järvellä nähtiin 4 koirasta ja 4 naarasta. Vuosikymmenien päästä tällainen havainto voitaisiin hyvin tulkita todisteeksi Iidesjärven tukkasotkakannan elinvoimaisuudesta, vaikka kyseessä olivat muuttavat linnut. Lajin vähentyminen on kuitenkin todettu muuallakin, sillä tukkasotka luokiteltiin Suomessa vielä vuonna
7 elinvoimaiseksi (LC), kun luokitus on jo selvästi uhanalainen, vaarantunut (VU). Vuosien 6- aikana Iidesjärvellä ei havaittu muidenkaan kun laskentojen perusteella ainuttakaan tukkasotkapoikuetta. Tukkasotka ei ole mukana lintudirektiivin liitteessä I, mutta se on Suomen vastuulaji Euroopassa. Suomessa pesii 5-% Euroopan punasotkakannasta. Telkkä: Laskentatulosten perusteella telkkäkanta oli aina -luvun jälkipuoliskolle saakka vain - paria. Siitä eteenpäin pareja on ollut -. Telkkäkanta näyttää siis runsastuneen, mutta toisaalta telkällä kannanmuutoksista on hankala sanoa mitään, koska laji on riippuvainen tarjolla olevien pönttöjen määrästä ja myös parimäärien tulkinnassa saattaa olla eroja eri laskijoiden välillä. Joka tapauksessa vuosina 6- Iidesjärveltä ilmoitettiin Tiira-järjestelmään ainoastaan yksi telkkäpoikue, vuonna. Telkkä ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, eikä se ole lintudirektiivilaji. Sen sijaan telkkä on vastuulaji, sillä sen Euroopan kannasta >45% arvioidaan pesivän Suomessa. Luhtakana: Tarkasteluajanjakson aikana, aina -luvulle saakka harvinainen. Viimeisen kuuden vuoden aikana yksi soidinhuuteleva koiras on havaittu joka toinen vuosi, viimeksi vuonna. Luhtakana ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, se ei ole lintudirektiivilaji, eikä myöskään kuulu Suomen vastuulajeihin Euroopassa. Luhtahuitti: Esiintyminen Iidesjärvellä käytännössä kuten luhtakanan. Suomen luhtahuittikannan ollessa vielä elinvoimainen (LC) se on nyt siirretty silmälläpidettävien joukkoon (NT). Ei ole lintudirektiivilaji, eikä vastuulaji. Nokikana: Nokikanan parimäärät laskentavuosina on esitetty kuvassa. Lajin parimäärä on selkeiden reviirien perusteella helppo laskea. Iidesjärvelläkin näkyy nokikanalle tyypilliset parimäärien vuosivaihtelut ilman mitään suuntausta. Nokikana ei ole mukana vuoden uhanalaisuusluokituksessa, se ei ole lintudirektiivilaji, eikä myöskään kuulu Suomen vastuulajeihin Euroopassa. Liejukana: Liejukana on yleistynyt koko Suomessa ja vakiintunut Iidesjärven pesimälinnustoon -luvulla. Nykyisin pesii vuosittain - paria. Liejukana tosin lienee pesinyt Iidesjärvellä jo vuonna 6. Silloin sieltä löytynyt kuollut lintu oli preparaattorin mukaan muninut lintu ja samana vuonna Iidesjärvellä oli ääntelevä koiras. Liejukanan uhanalaisuus on molemmissa Suomen lintulajien uhanalaisuusarvioinneissa ollut vaarantunut (VU). Ei ole lintudirektiivilaji, eikä vastuulaji. Rantasipi: Rantasipi otettiin mukaan selvitykseen, koska sen nykyinen uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä (NT) ja koska se on vastuulaji. Iidesjärven rantasipikannasta ei ole aiempaa tietoa. Luultavasti järvelle on aina mahtunut pesimään yhdestä kahteen paria.
Nokikanojen parimäärät Tampereen Iidesjärvellä vuosina 7-4 Parimäärä 6 4 7 7 4 7 6 Vuosi Naurulokki: Naurulokin parimäärät Iidesjärvellä vuosina 7- on esitetty diagrammikuvassa. Laji on pesinyt Iidesjärvellä länsipäässä Viinikanojaan johtavan suiston suualueella, eteläpuolisen matonpesupaikan eteläpuolella ja itäpäässä Palvaanniemen ja lintutornin välisellä luhdalla. Joitakin yksittäispareja tai muutaman yksilön löyhiä ryhmiä tavataan lisäksi länsi- ja etelärannan rantavyöhykkeessä. Aina -luvun lopulle saakka Iidesjärven naurulokkikanta säilyi vuosivaihteluista huolimatta varsin vakaana (ks. kuva.). Laskentojen ulkopuolelta on tieto vuodelta : yhteensä ainakin 44 pesää, joista 6 itäpäässä ja Hevoshaan ja länsipään välisellä alueella. Siten viimeisten kolmen vuoden aikana kanta on niukentunut noin viidennekseen siitä, mitä se oli vielä vuonna 6 ja. Väheneminen on tapahtunut länsipään Viinikanojalle johtavalla alueella, missä 6 pesi paria, mutta enää 4 paria, mutta vielä rajummin itäpäässä ( 6 paria ja paria). Länsipään Viinikanojaan johtavan alueen suulla vähentyminen aivan ilmeisesti johtuu siitä, että naurulokeille ei yksinkertaisesti enää ole sopivia pesimämättäitä. Sen sijaan itäpäässä ei ole tapahtunut pesintää fyysisesti pesintää rajoittavia muutoksia. Itäpään koloniaa on ilmeisesti rasittanut minkin vierailut: minkki on nähty itse teossa koloniassa ja useaan kertaan epäsuora todiste lokkien yht äkkiä noustessa ilmaan hyökkäilemään jotain koloniassa liikkuvaa kohti. Minkin pyyntiä olisikin tehostettava Iidesjärvellä (ks. myös jäljempänä). Vuonna itäpään pesinnät epäonnistuivat ilmeisesti kokonaan jo munavaiheessa, sillä 6.5. luhdan yllä lenteli enää muutama naurulokki. Ennuste naurulokin säilymiselle Iidesjärvellä on huono. Lisäksi kokemuksen perusteella naurulokit siirryttyään pois pesimäjärveltä eivät kovin helposti palaa takaisin. Jo nyt on mahdollista, että Iidesjärven naurulokeista suuri osa on siirtynyt
pesimään Nokian Markluhdanlahdelle, missä on tällä hetkellä Lempäälän Ahtialan Lokkisaaren jälkeen Pirkanmaan toiseksi suurin kolonia. Iidesjärven vesilintukantojen toipumiselle ei ainakaan ole eduksi naurulokin häviäminen. Suomen lintujen uhanalaisuusluokituksessa naurulokki oli luokiteltu vuonna vaarantuneiden (VU) joukkoon, kun se vuoden luokituksessa oli siirretty astetta parempaan ryhmään, silmälläpidettäviin (NT). Naurulokin parimäärät Tampereen Iidesjärvellä vuosina 7-7 6 Pareja 5 4 7 7 4 7 6 Vuosi Ruokokerttunen: Ruokokerttusten lukumäärää ei ole jokaisella selvityskerralla laskettu, mutta se on vaihdellut ilman suuntaa hieman alle sadasta laulavasta koiraasta alle viiteen kymmeneen koiraaseen. Ruokokerttunen on erityisen herkkä oikea-aikaiselle laskennan ajoittumiselle myöhäisinä keväinä periaatteessa oikeaan aikaan tehty laskenta voi olla silti liian aikainen. Lisäksi lauluaktiivisuus on riippuvainen säätilasta. Ruokokerttunen ei ole uhanalainen, se ei ole direktiiviliitteen I laji, eikä myöskään Suomen vastuulaji. Rytikerttunen: Lajin vuosivaihtelut ovat suuria riippuen loppukevään sääolosuhteista. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on tavattu -5 laulavaa koirasta. Ilmeisesti rytikerttunen on jonkin verran taantunut Iidesjärvellä, sillä sen määrä on vähentynyt Nekalan kartanon ja viheryksikön puupankin läheisissä ruovikoissa. Rytikerttunen ei ole uhanalainen, se ei ole direktiiviliitteen I laji, eikä myöskään Suomen vastuulaji.
Pajusirkku: Enimmillään 7 koirasta ja niukimmillaan kymmenen koirasta. Ei vähenevää eikä enenevää suuntausta. Pajusirkku ei ole uhanalainen, se ei ole direktiiviliitteen I laji, eikä myöskään Suomen vastuulaji. Uudet mahdolliset pesimälajit Laulujoutsen: Laulujoutsen tullee aloittamaan pesinnän järven itäpään luhdalla lähivuosina, mahdollisesti jo vuonna. Järvellä on nimittäin nähty vuonna pari, joka karkotti järvelle laskeutumista yrittäneen toisen parin pois ja paritteli lintutornin edessä. Vuonna havaittiin pesäntekoa ja sitä jatkui vuonna useana päivänä huhtikuussa. Kyhmyjoutsen: Myös kyhmyjoutsenparista on tehty enenevässä määrin havaintoja Iidesjärveltä. Muualta saatujen kokemuksien perusteella kyhmyjoutsen ja laulujoutsen eivät siedä toisiaan samalla järvellä. Havaintojen perusteella pienempikokoinen laulujoutsen aggressiivisuudellaan ajaa kyhmyjoutsenet pois. Mikäli laulujoutsen ei järvelle vakiinnu, voi olla että tulevaisuudessa kyhmyjoutsen voi pesiä järvellä. Härkälintu: Härkälintu on viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti lisääntynyt Pirkanmaalla. Viimeisen viiden vuoden aikana selvästi pariutuneita härkälintupareja on Iidesjärvellä havaittu ainakin ja ja on hyvin mahdollista, että härkälinnusta tulee Iidesjärvelle uusi pesimälaji lähitulevaisuudessa. Mikäli näin käy on mielenkiintoista nähdä onko sillä vaikutusta silkkiuikun parimääriin. Iidesjärven tila. Yleistä Konkreettisten seurantalaskentojen lisätietojen perusteella Iidesjärvellä on viimeisen viiden vuosikymmenen aikana tapahtunut muutoksia, jotka kielivät järvellä tai järven vaikutuspiirissä tapahtuneita muutoksia. Muutokset eivät koske vain Iidesjärveä, vaan ns. lintuvesiä Suomessa ylimalkaan. BirdLife Suomi tiedottaa 4..: SUOJELUALUEIDEN LINNUSTO ON ROMAHTANUT SUOMESSA Suomen tärkeimpien lintualueiden linnustollinen arvo on vähentynyt alle puoleen 6-luvun tilanteesta. Tämä käy ilmi yhteenvedosta, jonka BirdLife Suomi teki kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) perusteella. Tulokset julkaistiin kesällä Linnut-vuosikirjassa. Heikoin tilanne on lintuvesillä eli matalavetisillä kosteikoilla. Lintujen vähenemisen syynä on vesistöjen rehevöityminen ja sitä seurannut ravintoketjujen muutos ja vesistöjen umpeenkasvu. Esimerkiksi monen järven ja lahden pohja on kuollut eikä enää tarjoa linnuille ravintoa. Tärkeät lintualueet heijastavat tilannetta koko maassa, sillä uhanalaisten lintujen joukossa korostuvat eniten kosteikkolinnut, kuten sorsat ja kahlaajat. Iidesjärven kellus- ja uposlehtisten ja ns. irtokeijuvien vesikasvilajien sen vuoden fotosynteettiset versot hajoavat ravinnemassaksi järven pohjaan. Mitä enemmän sellaista seuraavan vuoden ravinnepotentiaalia on tarjolla seuraavalle vuodelle, sen enemmän em. vesikasvillisuutta on. Järvi ikään kuin ruokkii itse itseään. Rannan ja Toivosen ()
mukaan Iidesjärven vesikasvisto taantui 4-luvulta -luvulle saakka, mutta sen jälkeen on alkanut jonkinasteinen lajiston palautuminen. Vesikasvien perusteella järven tila oli heikoimmillaan vuonna. Silloin uposkasvit olivat käytännössä hävinneet pääaltaasta. Ajatellen vesilintukantojen, erityisesti sotkien lähes häviämistä Iidesjärven vesilinnustosta vesikasvien ja sitä myötä sotkille tärkeän ravintokohteen kotiloiden (jotka syövät vesikasveja) kannat ovat voineet oleellisesti niukentua Iidesjärvellä järven uposkasvien määrien niukentuessa. Hapetuslaite on varmuudella ollut Iidesjärvellä vuodesta lähtien (Harri Ruhala, Tampereen Infra). Hapetin on sijainnut järven itäpään keskiosassa ja vesinäytteet (KVVY ja Tampereen vesi) on otettu sen kohdalta sekä eteläisen matonpesupaikan ja Järvensivun välistä ja Nekalan kaatopaikan ja Iidesrannan välistä noin metrin ja kahden metrin syvyydeltä.. Niitot Iidesjärveltä tehdyistä toimenpiteistä (järven käsittelystä) on tiivistetysti tiedossa seuraavaa asiakirjojen perusteella. Tiedot ovat Pirkko Huttuselta (vanhempi erikoissuunnittelija, hortonomi). * Järvensivun omakotiyhdistys ry:n aloitekirjelmä (7..7) Iidesjärven länsipään ruoppauksesta pidettiin erittäin kalliina ja pohjamassojen käsittelyä ranta-alueella vaikeana mm. hajuhaittojen vuoksi (työryhmän asiakirja..). Työryhmä ehdottaa kuitenkin Iidesjärven talviaikaisen vaikean happitilanteen korjaamiseksi hapetuslaitetta ja järven niittoa: "Järvessä suoritetun järvikasvuston niiton vaikutuksesta järven tilaan pysyväisluonteisesti ei voitane selvästi osoittaa, mutta niiton jatkamista puoltavat kuitenkin niiton vaikutus järven ja ympäristön ulkonäköön sekä jossain määrin järven kuormituksen vähenemiseen. Kesällä suoritettiin myös koeluontoisesti rajoitetulla alueella juuriston repimistä pohjasta tarkoituksena selvittää toimenpiteen vaikutusta kasviston uudelleen kasvamisen estämiseksi." * Iidesjärven.6.7 asetetussa seurantatyöryhmässä valmisteltiin Maisema- ja puutarhatoimisto Virve Veisterän laatimaa suunnitelmaa Iidesjärven kunnostuksesta ja maisemoinnista. Suunnittelusta allekirjoitettiin 7.. ja suunnitelman tuli olla valmis... Valmis suunnitelma on päivätty 5... Lopullinen kunnostussuunnitelma on julkaistu (Veisterä ), mutta sen sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa. Tiivistyksenä, Pirkko Huttusen antamien tietojen perusteella, Iidesjärvellä on niitetty vesikasvillisuutta vuonna tai hieman ennen sitä. Juurakollisten vesikasvien satunnaisella niitolla ei ole vesikasvillisuuden esiintymisen kannalta kauaskantoista merkitystä. Iidesjärven vesikasvimassa on saanut rehottaa ja järven sisäinen rehevöityminen on voinut vaikuttaa sen vesilintujen ravinnonsaantiin ja siten pesintätulokseen. Vesilintujen parimäärien yht äkkinen romahdus -luvun puolivälissä ei luultavasti johdu niitosta. Laskentojen perusteella tapahtunut nopea taantuminen ei myöskään tunnu selittyvän yhtäkkisellä ravintoketjujen muutoksella ainakaan ihmisten tekemän niiton takia.
. Piisami Pohjoisamerikkalainen piisami istutettiin Suomeen turkiseläimeksi Kajaanin seudulle vuonna. Piisamia istutettiin sen jälkeen villisti ympäri Suomea ja kanta levisi tehokkaasti vesistöjä pitkin. Iidesjärvellä piisami oli runsas jo 6-luvun lopulla, sillä 7 tai 7 järveltä laskettiin yhteensä asuttua tai asumatonta kekoa (Kosonen 74).Todennäköisesti piisamia on ollut Iidesjärvellä runsaasti jo huomattavasti sitä aiemmin, Rannan ja Toivosen () mukaan todennäköisesti enimmillään -4 vuotta sitten eli samoihin aikoihin kun kekoja laskettiin. Piisamia esiintyy näköhavaintojen perusteella edelleen Iidesjärvellä. Kanta on kuitenkin paljon niukempi, sillä muistikuvan perusteella kesällä Iidesjärven rantamilla havaittiin vain noin kekoa. Piisami käyttää ravinnokseen erittäin tehokkaasti vesikasveja (Ranta ja Toivonen ), joten piisamilla on täytynyt olla merkitystä järven vesikasvillisuuden rakenteeseen ja välillisesti myös sen eliöstöön ja sitä kautta vesilinnuston ravinnonsaantiin. -luvun puolivälissä kielletty piisamin polkurautapyynti vähensi jyrkästi pyynti-intoa ja piisamikanta lisääntyi, mutta sitten -luvulle tultaessa väheni tuntemattomasta syystä. Polkurautapyynnin (ja -luvulla myös piisamimertojen) lopettamisen vaikutusta piisamikantoihin Iidesjärvellä ei tiedetä, koska ei tiedetä pyydettiinkö piisamia edes sieltä (kysytty sähköpostitse Tampereen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalta Sakari Narkilahdelta saamatta vastausta). Piisamien jopa vuosikymmeniä kestänyt vesikasvillisuuden niitto (järveltä ilmeisesti tyystin hävisi järvikaisla ja järvikorte niukentui piisamin takia) tyrehtyi ja piisamikannan syystä tai toisesta romahtamisen takia elpynyt vesikasvillisuus alkoi lisätä järven kuormitusta ja mahdollisesti siten happivajetta, mikä puolestaan saattoi köyhdyttää Iidesjärven vesilintujen ravinnon saantimahdollisuuksia. 4. Minkki Yhtenä mahdollisena syynä vesilintujen niukentumiseen Iidesjärvellä on minkki. Sen tulosta Iidesjärvelle ei ole tarkkaa tietoa. Pentti Linkola (Jahti /, www.metsastajaliitto.fi/q=node/4) toteaa oman, 5 vuoden ajalta Pirkanmaalta kerätyn aineistonsa perusteella vesilinnustokannan vähentymisen. Myös hänen aineistossaan vesilintukannat vähentyivät -luvun alun jälkeen romahdusmaisesti. Suurimpana syynä Linkola pitää villiminkkikannan kasvua. Iidesjärvelläkin osasyynä voi olla minkki, jota Palvaanniemen liepeillä asuva metsästyksen harrastaja Martti Aurola on pyytänyt huonolla menestyksellä (joitakin yksilöitä) järven itäpäästä. Aurola muutti Palvaaniemen alueelle vuonna 4. Hänen mukaansa reviiritarkan minkin pyynti on periaatteessa helppoa, sillä pyydetyn yksilön anaalirauhasten hieronta pyydykseen on tehokas pyyntimenetelmä. Edelleen Aurolan mukaan hänen oma pyynti-intonsa loppui minkkipyydysten katoamiseen. Tampereen kaupungin ympäristöyksikkö on toimittanut joitakin supikoirapyydyksiä, mutta ei ilmeisesti minkkipyydyksiä Aurolalle. Lintumiesten havaintojen perusteella ja Aurolan mukaan minkki häiritsee ainakin näkyvimmin naurulokkeja. Suorat todisteet minkin vaikutuksesta naurulokkien pesintämenestykseen ei kuitenkaan ole. Epäsuorasti naurulokit saattavat siirtyä koloniana muualle, jos pesintä jatkuvasti epäonnistuu. -luvun alussa, minkin oletettuna tuloaikana myös Iidesjärvelle, sellaista ei tapahtunut, vaan muutos on tapahtunut viime vuosina. Mikäli minkin tulolla Iidesjärvelle halutaan selittää muutosta, niin miksi sitten vesilintukannat ovat romahduksen jälkeen säilyneet vakaina Nimittäin ainakaan Aurolan pyynnillä minkki ei ole hävinnyt Iidesjärveltä ja hän ei ollut tietoinen, että hänen aikanaan kukaan muu olisi pyytänyt minkkiä.
5. Supikoira Supikoiran tulosta Iidesjärvelle ei ole tietoa. Ympäristöyksikön Lasse Kosonen muistelee, että ns. Kirkkosuon notkossa oli -luvulla tunnettu supikoiran pesä. Lajin voi siten olettaa olleen alueella jo pitkään, sillä niitä pyytänyt Martti Aurola sai ensimmäisenä pyyntisyksynä vuonna tai 4 niitä Vuohenojan suistosta kappaletta. Yhteensä vuosina /4- hän on saanut yhden ketun lisäksi supikoiria yhteensä, joista viimeinen, yksi nuori yksilö syksyllä. Supien pyynti on Aurolan mukaan tehokasta. Supien ruokavalio on monipuolista ja se syö käytännössä sen, mikä eteen tulee. Saalistajana se on kömpelö, joten Iidesjärven kohdalla tullee kyseeseen sen eteen osuneet vesilintujen pesät. Jos supia oli Iidesjärvellä jo -luvulla, se on voinut vaikuttaa vesilintukantojen vähentymiseen. 6. Varislinnut Varislinnut, käytännössä ilmeisesti Iidesjärvellä varis ja harakka ovat pesärosvoja. luvun puolivälissä variksia ja harakoita ei ollut poikkeuksellisesti ja sekään ei selitä sitä, että vesilintukanta niukkeni yllättäen, mutta palasi sitten vakiintuneelle tasolle. 7. Ihmistoiminta Hervannan valtaväylä rakennettiin n. 74 ja Palvaanniemen alue 6-. Iidesrannan nykyalue pääosin -luvun lopulta alkaen. Valtaväylän rakentaminen on vaikuttanut, koska Iidesjärven itäpään erityisesti muuttoaikaisesti tärkeä luhtaniitty jäi sen alle. Siellä myös ilmeisesti pesi ainakin sorsalintuja. Muun ihmistoiminnan yhtäkkistä vaikutusta pesivään vesilintulajistoon on vaikea osoittaa, sillä järvellä ei kevään ja kesän havaintojen perusteella juuri veneillä ja kalastuskin on harmitonta virvelöintiä sellaisilta kohtaa järven rantaa, missä vesilintuja ei pesi (esim. eteläpuolisen matonpesupaikan ranta). Järven rehevöitymisen kannalta on oletettavaa, että järveen ei ole johdettu ilmeisesti koskaan sitä rehevöittäviä asumajätevesiä tms. Sen sijaan järveen on tullut ainakin jonkin verran hajakuormitusta pelloilta ja asutusalueiden hulevesistä. Yhteenveto Iidesjärven tilassa tapahtuneista muutoksista linnustoa koskien Täysin yksiselitteistä tekijää Iidesjärven vesilintukannan puolittumiseen on vaikea löytää. Huomioitavin muutos on sotkien katoaminen ja se on havaittu muuallakin Suomessa vastaavantyyppisillä, rehevöityneillä lintujärvillä, Tampereella esimerkiksi Teiskon Nuorajärvellä. Sotkien pääravintona ovat kotilot ja simpukat, joiden voisi olettaa eniten kärsivän hapen puutteesta. Tärkeimpänä syynä voidaan tällä hetkellä arvioituna pitää järven rehevöitymistä ja talvisen hapenpuutteen takia mahdollisesti vähentynyttä vesilintujen ravintoeliöiden kantojen heikentymistä, mistä ei ole mitään aineistoa. Yhtälössä on se vajavaisuus, että happikadon voisi ensiksi ilmenevän kalakuolemina ja sellaista Iidesjärvellä ei tiedetä tapahtuneen kuin kerran, 7. Mitä mahdollisesti Iidesjärvelle tulisi tehdä Minkkiä potentiaalisena etenkin naurulokkien pesinnän epäonnistumisen aiheuttajana on vähennettävä. Sen ongelman poistaminen tai vähentäminen on järvellä tehtävistä toimenpiteistä kustannuksiltaan halvin.
4 Iidesjärven happitilannetta on seurattu varmuudella vuodesta alkaen (Harri Rauhala, Tampereen Infra) Pääsääntöisesti kesällä happitilanne on ollut hyvä ja talvella huono. Esimerkiksi kevättalvella järven lähes koko vesimassasta happi oli kulunut lähes loppuun ja vuosien - pitkäaikaisvertailussa (ks. diagrammi) näkyy, että happitilanne on kahden vuosikymmenen aikana huonontunut ja siten voinut heikentää esimerkiksi kotiloiden menestymistä. Kotilot ovat puolestaan Iidesjärveltä lähes hävinneiden sotkien pääravintoa. Yleisesti ottaen hapetuslaitteet eivät sovellu talviaikaiseen käyttöön sellaisissa järvissä, joista happi saattaa loppua kokonaan ennen kevättä. Nykytilassa sellainen on mahdollista Iidesjärvellä. Hapettaja ei nimittäin lisää veteen happea, vaan pumppaa hapekkaampaa pintavettä pohjalle. Iidesjärven keskisyvyys on,m, joten on ilmeistä, että talviaikainen pumppaus kehnon happitilanteen vallitessa vain siirtää lähes hapetonta vettä toiseen lähes hapettomaan paikkaan. Happitilanteen parantamiseksi talvella Iidesjärvi tarvitsisi myös ilmastimia, jotka siirtävät happea haluttuun syvyyteen. Vesikasvien niitto/ruoppaus olisi aloitettava uudelleen, sillä kuvasta. voi nähdä, että etenkin Iidesjärven itäpään sarakasvustot valtaavat järvialueelta tilaa sitä mukaan kun pohja alkaa tulla vastaan. Järvi kasvaa periaatteessa hiljalleen umpeen suoksi. Nykyisin saraikon reuna on saavuttanut kokonaisuudessaan sen tason, mikä vuoden tilanteessa oli saarekemaista. Yksi niittovuosi ei riitä, vaan se olisi tehtävä kolmena vuotena peräkkäin, koska kellulehtiset kasvit (Iidesjärvellä käytännössä ulpukka) varastoi kesän energian juuristoon ja sen vuoksi yhden vuoden toimenpiteet eivät riitä. Niiton tai ruoppauksen suunnittelu vaatii suunnitelman kustannuksineen, jotka ainakin ruoppauksen kohdalla tulevat olemaan huomattavia ja sellaiseen on luultavasti mahdollisuus saada EU:n tukea, mikäli sellainen katsotaan toimivan yleisestikin vastaavien kosteikkoalueidein pelastamiseksi. Edullisin vaihtoehto lienee lisähapettimien ja ilmastimien hankkiminen. Tällöin voisi ajatella, että kuollut kasviaines hajoaisi tehokkaammin ja sedimentoituisi ja että järven eliöstö säilyisi hengissä jääpeiteaikana. Toimenpiteiden vaikutusta naurulokki- ja vesilintukantoihin on seurattava useammin kuin viiden vuoden välein. Kuten myös vesikasvillisuuden muutoksia. Suotavaa on myös pohjaeliöstön selvittäminen ennen ja jälkeen tehostettujen toimenpiteiden. Lähteitä Biologian kerho Kuorga (Ranta, P., Koli, J., Rantanen, T. & Siukonen, J.) 75. Iidesjärvitutkimus. Veden laatu. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys r.y. Julkaisu n:o 5. Koskimies, P. 4. Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B. Helsinki. Kosonen, L. 74. Tampereen Iidesjärven pesimälinnustosta. Suomen Riista 5, sivut 6. Lagerström, M. 7. Tampereen lintujärvien pesimälinnustot ja niiden muutokset 7 7. Lintuviesti /7. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
5 Ranta, P. ja Toivonen, H.. Sata vuotta Tampereen Iidesjärven vesikasviston seurantaa. Lutukka (5), sivut 5-4. Happitilan diagrammi. Iidesjärven happitilanne vuosina 7-7 ja - mitattuna metrin ja noin kahden metrin syvyydeltä. Vuosien 7-7 mittauksista ei ole tietoa mittaussyvyydestä, joten se on kaaviossa oletettu olevan m. Iidesjärven talvinen happitilanne (mg O/l) metrin ja n. metrin syvyydellä 7-7 ja - mg O/l 6 4 6 4 m m 6 4 7 7 Vuosi
Kuva. Tampereen Iidesjärven naurulokkien parimäärät ja eräiden harvalukuisempien lajien esiintymiskohdat. Kaupunkimittaus. Lupa N:o 5.
7 Liitetaulukko. Vesi-ja rantalintulaskentojen parimäärätulokset Iidesjärveltä 7-. Katso tarkemmin teksti. Suomen uhanalaisten lintulajien luokitus: LC = elinvoimaiset, NT = silmälläpidettävät ja VU = vaarantuneet lintulajit. Ldir/Vas = Luontodirektiivin liitteen I laji ja Vas = laji on ns. Suomen vastuulaji Euroopassa. = on vastuulaji. Laji Silkkiuikku Podiceps cristatus Härkälintu Podiceps grisegena Sinisorsa Anas platyrhynchos Lapasorsa Anas clypeata Haapana Anas penelope Tavi Anas crecca Heinätavi Anas querquedula Punasotka Aythya ferina Tukkasotka Aythya fuligula Telkkä Bucephala clangula Luhtakana Rallus aquaticus Luhtahuitti Portzana porzana Nokikana Fulica atra Liejukana Gallinula chloropus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Rantasipi Actitis hypoleucos Naurulokki Larus ridibundus Kalalokki Larus canus Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus Pajusirkku Emberiza schoeniclus 7 7 45 4 4 44 7 44 5 4 4 7 6 IUCN IUCN Ldir/Vas 7 6 5 4 4 5 6 LC VU 5 LC VU LC VU 6 5 LC NT A 6 6 VU VU LC NT 7 4 5 6 7 475 7 455 5 VU NT 4 6 5 4 55 5 5 4 4 4 45 Vesilintulajit Vesilintuparit 4 5 6 5 5 4 56 57 5 54 4
Kuva. Iidesjärven itäpään (kaakkoispään) kasvillisuusvyöhykkeet 75 ja (Ranta ja Toivonen ).