Tietoyhteiskunnan lupaus

SEPPO ROIVAS Tietoyhteiskunnan lupaus Tieto- ja kommunikaatioteknologioiden sosiaalisesta soveltamisesta AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Esitetään Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere, 15. päivänä toukokuuta 2009 klo 12. English abstract TAMPEREEN YLIOPISTO

AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA Tampereen yliopisto Sosiaalitutkimuksen laitos Myynti Tiedekirjakauppa TAJU PL 617 33014 Tampereen yliopisto Puh. (03) 3551 6055 Fax (03) 3551 7685 taju@uta.fi www.uta.fi/taju http://granum.uta.fi Kannen suunnittelu Juha Siro Taitto Aila Helin Acta Universitatis Tamperensis 1402 ISBN 978-951-44-7679-2 (nid.) ISSN-L 1455-1616 ISSN 1455-1616 Acta Electronica Universitatis Tamperensis 830 ISBN 978-951-44-7680-8 (pdf ) ISSN 1456-954X http://acta.uta.fi Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print Tampere 2009

Kiitokset Vaimolleni Tanjalle, tyttärelleni Marialle ja vanhemmilleni Aimolle ja Liisille Kiitän professori Pertti Koistista Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitokselta tuesta, kannustuksesta ja motivoinnista tämän väitöskirjan tekemiseen. Ilman häntä tätä työtä ei olisi koskaan syntynyt. Työ on vaatinut kahdeksan vuotta, lukuisia työsuhteita, apurahoja ja pätkiä. Tämä ei ole väitöskirjan tekoa haitannut, vaan sen teko on sujunut joustavasti ja rakentavasti. Esitarkastajista Jukka Oksa on pitänyt Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella keskustelua yllä tietoyhteiskunnasta ja DOS-käyttöjärjestelmän ylläpidosta olemme yhdessä edenneet jo väitöskirjan tarkastukseen asti. Kiitokset hänelle erityisesti loppuvaiheen korjausesityksistä ja keskusteluista. Samoin kiitokset toiselle esitarkastajalle ja vastaväittäjä Asko Suikkaselle arvokkaista kehittämisehdotuksista käsikirjoitukseen. Tietoyhteiskunnan kehittäjistä kiitän Satu Pesolaa, Tarja Cronbergia, Veli Mäkistä ja Elina Pajulaa. He ovat luoneet puitteet tämän väitöskirjan empirialle ja tehneet pohjaa tutkimuskysymyksille. Työtä ovat tukeneet myös Ilpo Koskikallio ja Jorma Mahanen Glocal Oy:sta, Tarja Raninen-Siiskonen ja Tapani Timoskainen Oppivasta, Jukka T. Heikkinen MTO2:sta ja Sami Meriläinen Kathysta ja monet muut näiden tietoyhteiskuntahankkeiden työntekijöistä. Arto Laaninen on konsultoinut tilastollista analyysia. Arja Jolkkonen on antanut tärkeitä viimeistelyohjeita. Kiitokset heille kaikille. Työpaikkaani Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitosta kiitän viihtyisästä työilmapiiristä ja joustavasta suhtautumisesta yliopistojen väliseen yhteistyöhön. Tutkimuslaitos on tarjonnut työskentelytilat ja muut tutkimustarpeet. Etätyöpaikassani Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitoksella minua ovat tukeneet eri hallintoihmiset välttämättö mien työsuhdeasioitteni hoidossa, heille erityiset kiitokset Joensuusta. Aila Helinille kiitokset taitosta ja julkaisuavusta, mikä onkin erityisen tarpeen etäväittelijälle. Väitöskirjaa ovat rahoittaneet palkalla Suomen akatemia SYREENI-ohjelmastaan ja Karjalan tutkimuslaitos sekä apurahoin Työsuojelurahasto ja Tampereen yliopiston tukisäätiö / sosiaalitutkimuksen laitos, mistä vielä kiitokset. Joensuussa 10.3.2009 Seppo Roivas

Sisältö Kiitokset... 3 Tiivistelmä... 9 Abstract...11 I TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 13 1. Johdanto...13 2. Tutkimuksen tavoitteet ja lähtökohdat...18 II TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT... 25 1. Tietoyhteiskunnan käsitteestä...25 1.1 Tietoyhteiskunnan käsitteen historia...25 1.2 Tietoyhteiskuntakeskustelu tänään...28 1.3 Tietoyhteiskunnan utopia ja lupaus...33 1.3.1 Tietoteknologioiden monet mahdollisuudet...33 1.3.2 Osaamisen ja poliittisten lupausten strategiat...42 1.4 Tietoyhteiskunnan kehitys pysähtyy?...47 1.4.1 Kaikki ei mennyt niin kuin piti...47 1.4.2 Epäonnistumiset teknisen ja sosiaalisen yhdistämisessä...51 2. Tietoyhteiskunnan rakenteet ja tekijät...66 2.1 Innovaatiot sosiaalisen kehityksen tekijöinä...66 2.1.1 Innovaatioympäristöt...66 2.1.2 Innovaatioprosessit...69 2.2 Työllisyys ja työmarkkinat tietoyhteiskunnassa...74 2.3 Uusi talous...81 2.4 Globalisoituminen, verkostot ja tila...83 2.5 Virtuaaliyhteisöt, julkinen tila ja kolmas sektori...93 2.6 Valta teknologisoituvassa yhteiskunnassa...99 2.7 Syrjäytyminen tietoyhteiskunnassa... 106 2.7.1 Tietoteknologian saavutettavuus... 106 2.7.2 Digitaalisesta kahtiajaosta osallistaviin prosesseihin... 114

3. Teknologian sosiaalisuus ja sosiaalinen muokkaus... 124 3.1 Teknologian ja sosiaalisen suhteen yleiset näkökulmat... 124 3.2 Deterministiset mallit... 128 3.3 Teknologiat sosiaalisina konstruktioina... 134 3.4 Teknologian sosiaalinen muokkaus ja osallistavat mallit... 138 III TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA AINEISTOT...145 1. Tutkimuksen menetelmät ja aineistot... 145 1.1 Totuus ja kommunikatiivinen toiminta... 145 1.2 Diskursiivinen totuus... 151 1.3 Tietoyhteiskunnan konkreettinen tutkiminen... 157 1.4 Tutkimusmenetelmät ja aineistot... 170 IV TAPAUSTUTKIMUKSIA TIETO- JA KOMMUNIKAATIO TEKNOLOGIOIDEN SOSIAALISESTA SOVELTAMISESTA...181 1. Tietoyhteiskunta poliittisissa ohjelmissa... 181 1.1 Tietoyhteiskunnan käsite strategiadokumenteissa... 182 1.2 Tietoyhteiskunnan ihmiskuva... 192 1.3 Syrjäytyminen ja sen estäminen tietoyhteiskunnassa... 198 1.4 Eliitin tietoyhteiskunta... 210 2. Nokis tietoyhteiskunta-areenana... 216 2.1 Taustaa... 216 2.2 Nokis I... 218 2.3 Nokis 2... 230 3. Utopiaa konkretisoimassa: Pohjois-Karjalan Kansalaisverkot... 237 3.1 Oppiva Ylä-Karjalan menestystarina... 238 3.2 Oppiva Keski-Karjala, Outokumpu ja Polvijärvi (Oppiva)... 248

3.3 Kansalaisverkkokysely... 268 3.3.1 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot... 269 3.3.2 Vastaajien tietotekniikan käyttö ja osaaminen... 272 3.3.3 Käyttäjien kokemuksia Kansalaisverkosta... 278 3.4 Utopian loppu... 288 4. Maaseudun tietotekniikkaosaamisen kehittäminen II... 300 4.1 Hankeprosessi... 300 4.2 MTO2-hankkeen toiminta-alueet... 306 4.3 Kohderyhmäkysely... 314 5. Kansalainen-tietoyhteiskunta-hyvinvointi-kehittämisprojekti (Kathy)... 322 5.1 Hankeprosessi... 322 5.2 Työntekijöiden haastattelut... 335 V JOHTOPÄÄTÖKSET...347 LÄHTEET...357 Kirjallisuus... 357 Haastattelut... 381 Elektroniset lähteet... 382 Muut kirjalliset lähteet... 383 LIITE 1: Kansalaisverkkokysely 2003...385 LIITE 2: Kyselylomake MTO2-projektilaisille 2004 2005...389 LIITE 3: Analysoidut poliittiset ja strategiset tieto yhteis kunta dokumentit...393

9 Tiivistelmä Tietoyhteiskunta yhteiskuntapoliittisena käsitteenä perustuu odotuksiin ja lupauksiin tieto- ja kommunikaatioteknologioiden positiivisista vaikutuksista sosiaaliseen kehitykseen. Tietoyhteiskunnan käsite ei ole kuitenkaan yksiselitteinen ja siksi tässä väitös kirjassa käsitellään aluksi tietoyhteiskunnan historiaa ja erilaisia tulkintoja siitä. Tietoyhteiskunnalle ovat antaneet erilaisia merkityksiä vaikkapa utopistit ja futuristit, liikemiehet, talousteoreetikot, virkamiehet ja sosiologit. Ei voida puhua yksittäisestä monoliittisesta tietoyhteiskunnasta vaan relativistisen tietoteorian mukaisesti sosio-kulttuurisesti eriytyneistä tietoyhteiskuntatulkinnoista. Tietoyhteiskunta voi olla esimerkiksi digitaalista uutta taloutta, virtuaaliyhteisöjä, teknologisia artefakteja, sosiaalisia utopioita ja uusia sosiaalisia järjestelmiä. Tietoyhteiskunnan sosiaalitieteellisessä tutkimisessa keskeistä on ymmärtää sosiaalisen ja teknisen välistä suhdetta. Lineaarisissa malleissa teknologioilla on suoria kausaalisia seurauksia yhteiskuntaan, teknologiadeterminismissä nämä ovat jopa väistämättömiä ja omalakisia. Tässä tutkimuksessa ymmärrän tämän suhteen kuitenkin teknologioiden sosiaalisen konstruktivismin teorian mukaisena prosessina, jossa teknologian soveltamista ja kehittämistä muokkaavat myös sosiaaliset prosessit, interaktiot ja toimijat. Jopa teknologioiden demokraattinen ja sosiaalinen soveltaminen on mahdollista teknologioiden sosiaalisessa muokkauksessa, jossa teknologioiden käyttäjät vaikuttavat teknologioihin osallistavissa suunnitteluprosesseissa. Vaikuttaminen teknologioiden yhteiskunnalliseen soveltamiseen liittyy keskeisesti tietoyhteiskunnan sosiaaliseen ja tasa-arvoiseen kehittämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Siksi tuon myös esille tähän liittyvää kirjallisuutta ja teorioita. Erityisesti seuraavat kysymykset ovat motivoineet työtäni: 1) Miten tietoyhteiskuntaohjelmissa ymmärretään tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja niiden edistämisen keinot? 2) Miten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tietoyhteiskunnassa voidaan edistää yksilöllisin, yhteisöllisin, julkisin ja markkinatalouden keinoin? 3) Mitä ovat pohjoiskarjalaisten kehittämishankkeiden kokemukset tietoyhteiskunnan sosiaalisesta kehittämisestä? Empiirisinä tutkimuskohteina ovat EU:n, Suomen ja Pohjois-Karjalan tietoyhteiskuntastrategiat ja -ohjelmat sekä neljä pohjoiskarjalaista sosiaalisin tavoittein orientoitunutta tieto yhteiskunnan kehittämishanketta. Tutkimusmenetelminä käytän tietoyhteiskuntaohjelmissa makrotason diskurssianalyysia sekä kehittämishankkeissa etnografiaa. Etnografiassa yhdistelen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä metodologisen triangulaation periaatteella. Tietoyhteiskunnan kehittäminen Suomessa perustuu yksipuoliseen teknologiadeterministiseen konseptioon, jonka puitteissa vaihtoehtoisia tietoyhteiskunnan kehittämismalleja on vaikeaa toteuttaa. Vaihtoehdottomuuden taustalla on eliitin sitoutuminen liberaaliin markkinatalouteen ja markkinoihin tietoyhteiskunnan ohjausperiaatteena,

10 organisaatioiden muutosvastarinta sekä eri professioiden ja teknokratioiden kiinnittyminen omiin teknologioihinsa. Teknologian sosiaalisen muokkauksen ja kansalaislähtöisen tietoyhteiskunnan vaihtoehto vaatisi tietoyhteiskuntatietoisuuden syventämistä, osallistavien suunnittelumenetelmien käyttämistä ja fyysisiä yhteisöjä tietotekniikan avulla tukevaa kehittämistoimintaa. Erityistä tukea tarvitsisivat vanheneva väestö ja muuttuvassa työelämässä työskentelevät. Sosiaalisesti tukevien palvelujärjestelmien rakentaminen pitäisi perustua enemmän loppukäyttäjäpalautteeseen ja teknologian sosiaaliseen muokkaukseen. Tietoyhteiskunnan sisällöt eivät saa olla nopeissa laajakaistaverkoissa leviävää yksisuuntaista ja -puolista viihdettä, vaan tarvitaan sosiaalisempi ja demokraattisempi tietoyhteiskuntamalli.

11 Abstract A Knowledge-Based Society (KBS) as public policy concept is based on presumptions and promises of positive social and societal effects of information and communication technologies to social development. The concept of KBS is not unambiguous and therefore in this dissertation work first a history and different interpretations of KBS are covered. Different kind of interpretations of KBS are presented among others by utopists and futurists, business men, economists, civil servants and sociologists. One can not speak about one single monolithic picture of the KBS, but according to a relativistic epistemology there are many socio-culturally specific and differentiated meanings of it. The KBS can be understood as like a new digital economy, virtual communities, technological artifacts, social utopias and new social organizations. In the social scientific studies of KBS central is to understand a relationship between technology and social. In linear models technologies are producing direct causal consequences to society, in technology deterministic thinking these are even unavoidable and self-directing. In this study I understand this relationship however according to a theory of social constructivism of technologies as a process, where applying and developing of technologies are shaped by social processes, interactions and actors. Even democratic and social applying of technologies is possible in a process of social shaping of technologies, where users of technologies are affecting the technologies in participatory planning processes. Affecting to the applying of technologies socially is connected with a social and equal development of the KBS and a preventing of social exclusion. Therefore I highlight too literature and theories of social exclusion in the KBS. The next research questions have motivated my work: 1) How the social equality, the fairness and the expedients of advancing them is understood in policy programs of KBS? 2) How the social equality and the fairness can be advanced by measures of individuals, communities, a public sector and a market economy? 3) What are the experiences of North Karelian development initiatives in the social development of the KBS? The empirical research targets are EU s, Finland s and North Karelia s KBS strategies and policy programs well as four North Karelian KBS development projects with social goals. Research methods are macro level discourse analysis and ethnography of development projects. In ethnography I combine both quantitative and qualitative research methods using a principle of methodological triangulation. The development of KBS in Finland is based on one-sided technological deterministic conception, in which framework it is difficult to implement alternative development models. Behind this one-sidedness is an elite s commitment to the liberal market economy and the markets as a guiding mechanism of society, an organizational resistance of new technologies and a fixation of professionals and technocrats towards their own preferred

12 technologies. The alternative of social shaping of technology and civic oriented society would require an awareness raising of KBS, a using of participatory social planning methodologies and community informatics initiatives in real physical communities. A special support should be organize for elderly people and people working in changing work life. The construction of socially supportive service systems should be based more on the end-user feedback and the social shaping of technology. The contents of KBS may not be one-sided and one-directional entertainment spreading in the broadband networks but the more social and democratic KBS model is needed.

13 I TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 1. Johdanto Tietoyhteiskunnan käsitteellä kuvataan yhteiskunnan modernisoitumista, edistyksellisyyttä ja utopiaa paremmasta yhteiskunnasta. Yhteiskunnallisen edistyksen kuvaajana tietoyhteiskunta tuodaan esille erilaisista perspektiiveistä. Näille on yhteistä informaatioja kommunikaatioteknologioiden 1 suuri merkitys yhteiskuntien taloudelle ja sosiaaliselle orga nisoitumiselle. Tietoyhteiskunnan käsite jatkaa sitä ajattelua, jossa teknologioilla nähdään olevan suuri merkitys yhteiskuntien kehitykselle. Nyt näiden teknologioiden luonne on muuttunut virtuaalisemmaksi ja niiden avulla saatavat konkreettiset lopputuotteet eivät ole enää selkeästi fyysisiä, vaan yhä useammin immateriaalisia. Sosiaaliset muutokset toteutuvat laajemmissa, usein globaaleissa, verkostoissa ja konteksteissa. Kun yhteiskunta suunnittelun keinoin pyritään kehittämään ja edistämään yhteiskuntia, ei ole ihme, että tietoyhteiskunta ja siihen liittyvät informaatio- ja kommunikaatioteknologiat ovat otettu yhteiskuntien poliittisen kehittämisen välineiksi ja sisällölliseksi teemaksi. 1990-luvun toinen puolisko ja 2000-luvun alku olivat aktiivista tietoyhteiskunnan poliit tisen kehittämisen aikaa. Innostus oli jopa niin suurta, että puhuttiin hypestä, ajasta jolloin yhteiskunnalliset realiteetit unohdettiin ja tilalle tulivat informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kuviteltuihin ja optimaalisiin ominaisuuksiin perustuvat utopiat. Ajattelu oli yksinkertaistettuna teknologiadeterminististä rakentaessaan yhteiskuntia tieto teknologioiden ja niiden kuviteltujen ominaisuuksien kautta. Esimerkiksi hyvinvoinnin kuviteltiin toteutuvan automaattisesti kun vain toteutettaisiin tarvittavat teknologiset ratkaisut. Silti monia sosiaaliseen tasa-arvoon ja tietoteknologioiden sosiaaliseen implementaatioon liittyviä kysymyksiä jäi ratkaisematta. Avainkäsite lähestyä tätä teknologisen ja sosiaalisen kehityksen epävarmuutta on teknologiadeterminismi. Mitä teknologiadeterminismi on ja onko sille olemassa vaihtoehtoisia selityksiä? Oleellista on ymmärtää teknisen ja sosiaalisen välistä suhdetta ja siksi tarvitaan selitysmallien syventävää pohdintaa. Pohjois-Karjalan maakunnalla oli oma erityinen roolinsa tietoyhteiskunnan poliittisessa kehittämisessä. Tuuva-Hongisto et alia (2006) kuvaavat Pohjois-Karjalaa tietoyhteiskuntalaboratoriona, jossa tietoyhteiskuntaa kehitettiin kansalaislähtöisesti, ihmisten tarpeet huomioiden. Pohjois-Karjalasta tuli heidän (emt., 34, 41) mukaansa tietoyhteiskunnan edelläkävijä ainakin strategiatasolla yhteisöllisyyden, kansalaisten aktiivisuuden ja syrjäy tymisen estämisen alueilla. Tietoyhteiskuntaa kehitettiin muusta maasta poikkeavalla tavalla: kansalaislähtöisesti, paikallisten ihmisten tarpeisiin ja teknologiadetermi- 1 Käytän myöhemmin informaatio- ja kommunikaatioteknologista lyhennettä ICT silloin kun se parantaa luettavuutta. Käytän myös lyhennettä IT silloin kun sitä käytetään alkuperäislähteessä tai kun alkuperäislähteessä puhutaan informaatioteknologiasta.

14 Tutkimuksen lähtökohdat nismistä pois kääntyen. Pohjois-Karjalassa tämä merkitsi, että käynnistettiin tietoyhteiskunnan kehittämishankkeita, joissa oli sosiaalinen ulottuvuus. Aluepoliittinen idea oli, että ensin tehtiin alueellinen tietoyhteiskuntastrategia ja sen pohjalta käynnistettiin kehittämishankkeita. Näitä käynnistyikin alueella noin kymmenen. Tunsin tämän toimintakentän työskennellessäni Nokis-projektissa, Pohjois-Karjalan ja EU:n Regional Information Society Initiative -hankkeessa. Siinä työskennellessäni pystyin arvioimaan, että tarjolla oli tutkimuskohde, jossa testattiin sosiaalisuuden ja tasa-arvon ideaa konkreettisesti ja haastettiin vallitseva teknologiakeskeisyys. Nyt oli yhteiskuntatieteilijöiden mahdollista lähestyä konkreettista toimintaa, jossa tietoyhteiskuntaa kehitettiin sosiaalisesta näkökulmasta. Tietoyhteiskunnan tutkimuksessani Pohjois-Karjala on eräänlainen koekenttä tietoyhteiskuntaprojekteineen. Se edustaa paikallisuutta, jossa toimeenpantiin teoreettisesti perusteltuja kehittämisprojekteja, joilla oli suora kytkös tietotekniikan loppukäyttäjiin retorisesti kansalaisiin arjessaan. Jotta nämä projektit olisivat olleet mahdollisia toteuttaa, tarvittiin kytkös sosiaalisen ja teknisen välillä. Tämän tutkimuksen keskeinen tavoite on analysoida, miten tämä teknisen ja sosiaalisen välinen kytkös rakenteistui tietyssä pohjoiskarjalaisessa aika-tila-kontekstissa. Oman jännitteensä tuo sekin, että Pohjois-Karjala ei ole yksin, vaan osa globaalia markkinataloutta ja yhteiskuntapoliittista suunnittelua, jota jälkimmäistä harjoittavat Euroopan unioni ja Suomi kansallisvaltiona. Sosiaalinen ja tekninen yhdistyvät paikallisuudessa, jota kuitenkin rakenteistavat globaali markkinatalous ja aluesuunnittelu. Siksi on perusteltua tutkia ja arvioida myös miten ja millaisilla ohjelmilla tätä suunnittelua strategisesti ohjataan ja miten nämä ohjelmat näkyvät paikallistasolla ja lopulta kehittämisprojekteina. Tutkimuksen keskeinen käsitteellinen ongelma on tietoyhteiskunnalle annetut lukuisat erilaiset merkitykset. Näillä merkityksillä voi olla erilaisia ideologisia ja intressiperustaisia lähtökohtia ja tyylejä, kuten poliittisessa ja futuristisessa retoriikassa. Yksi tutkimukseni kriittinen lähtökohta ovat nämä pluralistiset tietoyhteiskuntakäsitykset. Tietoyhteiskunta voi olla synonyymi uudelle taloudelle, globalisaatiolle, tietoteknologian kyllästämälle yhteiskunnalle, virtuaaliavaruudelle, Internetille, yhteiskunnallisille utopioille ja monelle muullekin asialle. Jotta tietoyhteiskuntaa voi ylipäätänsä lähestyä tutkimuksellisin käsittein ja keinoin, on syytä kartoittaa tietoyhteiskuntaan liittyvien merkitysten, taustojen ja ideologioiden kirjo. Siksi tämän tutkimuksen alku painottuu tietoyhteiskunnan käsitteelliseen tarkasteluun, jossa tietoyhteiskunnan variaatioiden ja merkitysten kirjo avataan. On myös tarkasteltava teoreettisesti, miksi tällainen merkitysten kirjo syntyy ja miten sitä voidaan tutkimuksella lähestyä. Tietoyhteiskuntaa lähestyn tutkimuksessani aluksi käsitteellisesti. Käsitteenä tietoyhteiskunta on hyvin yleisluontoinen, eikä sovellu yhteiskuntatieteellisen analyysin lähtökohdaksi sinänsä. Siksi tarkastelen aluksi yleisiä näkemyksiä erilaiset tulkinnat ja ajanjaksot huomioiden. On tärkeää tuoda esille tietoyhteiskunta ajattelun historiaa ja siihen liittyviä erilaisia keskusteluja, erityisesti vuosituhannen vaihteen keskustelua tietoyhteiskunnan poliittisesta kehittämisestä ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta. Tuon esille myös sitä tieteellistä keskustelua, joka hahmottaa tietoyhteiskuntaa yhteiskuntien erilaisten toiminta-alueiden pohjalta. Koska omat tutkimusintressini liittyvät sosiaalisiin kokeiluihin, jatkan tarkasteluani siihen teoreettiseen kontekstiin, joka huomioi sosiaalisen ja teknologisen välisen suhteen. Tietoyhteiskunnan sosiaalisen puolen ymmärtäminen vaatii mielestäni tietoyhteiskunnassa/sta syrjäytymiseen, teknologian sosiaaliseen

Tutkimuksen lähtökohdat 15 konstruktivismiin ja teknologian sosiaaliseen muokkaukseen liittyvän keskustelun tuntemista. Lisäksi pohdin metodologisesti, miksi kuva tietoyhteiskunnasta on pluralistinen ja miten tällaista usealla tavalla määrittyvää tutkimuskohdetta voidaan yhteiskuntatieteellisesti lähestyä. Tutkimukseni empiria on kaksitasoinen. Ensiksi analysoin tietoyhteiskuntaan liittyviä poliittisia strategiadokumentteja. Niissä määritellään mikä tietoyhteiskunta on ja miten tietoyhteiskuntaa pitää kehittää. Ne ovat dokumentteja siitä, millaisena eliitit näkevät tietoyhteiskunnan. Näiden tarkastelu auttaa ymmärtämään tietoyhteiskuntaa käsitteellisesti, mutta ne määrittelevät myös tietoyhteiskunnan poliittisen kehittämisen ja kehittämishankkeiden sisältöjä. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kannalta relevantteja dokumentteja ovat Euroopan unionin ja Suomen kansallisvaltiona tuottamat tietoyhteiskuntastrategiat ja vastaavat poliittiset tulevaisuuspaperit. Pohjois Karjalan maakuntaa koskevat tietoyhteiskuntadokumentit liittyvät myös empiirisiin tapaustutkimuksiini määritellessään paikallisia kehittämisstrategioita. Poliittisista dokumenteista olen valinnut analysoitavaksi ne tekstit, jotka liittyvät tietoyhteiskunnan määrittelyyn, ihmisen rooliin tietoyhteiskunnassa sekä syrjäytymisen ja sosiaalisten jakojen ymmärtämiseen. Tällaisella analyysilla saadaan eräänlainen poliittisen eliitin vastaus ja näkökulma tutkimusongelmiin, sekä poliittinen viitekehys tietoyhteiskunnan mikrotason kehittämistoiminnalle. Toiseksi tarkastelen etnografisesti neljää pohjoiskarjalaista tietoyhteiskunnan kehittämishanketta. Ne pyrkivät toteuttamaan teknologian sosiaalisen muokkauksen periaatetta. Teknologian sosiaalinen muokkaus (TSM) merkitsi retorisesti, että nyt myös Pohjois-Karjalan asukkailla piti olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka ICT:tä tultaisiin heidän, kansalaisten, näkökulmasta soveltamaan. Kehittämishankkeet tarjoavat tutkimuskohteen esimerkiksi siihen, onko demokraattinen teknologiasuunnittelu mahdollista ja onko teknologioita mahdollista muokata aluetasolla kansalaisnäkökulmasta. Toinen tutkimukseni kannalta tärkeä asia oli, että hankkeiden tavoitteina olivat tietoteknologioiden soveltamisen avulla saavutettu sosiaalinen hyvinvointi sekä sosiaalinen ja alueellinen tasa-arvo. Ne pyrkivät huomioimaan erityisesti tietotekniikan loppukäyttäjien tarpeet tasavertaisesti. Sosiaalisten tavoitteiden ja loppukäyttäjänäkökulman lisäksi tutkimuskohteen valintaan vaikutti projektien toteutettavuus. Aikaisempaan kokemukseeni perustuen arvioin, että kyseiset projektit tulisivat olemaan toteutusprosessiltaan onnistuneita ja toimijoiltaan motivoituneita. Näin ollen ne tarjoaisivat sopivan ja kerättävän tiedon suhteen rikkaan kohteen etnografiselle kenttätyölle. Väitöskirjani jakautuu viiteen osaan. Sen rakennetta muokkaa keskeisesti se näkemys, että tietoyhteiskunta ei ole yksiselitteinen monoliittinen kokonaisuus, vaan sitä määrittelevät relativistiset sosio kult tuurisesti eriytyneet tulkinnat. Johdannon, tutkimuksen tavoitteiden ja lähtökohtien (I) ja yhteenveto-osan (V) lisäksi käsittelen osassa II Teoreettiset lähtökohdat yleisesti tietoyhteiskuntaa, tietoyhteiskunnan käsitteen taustaa ja siihen liitettyjä käsityksiä sen olemuksesta, luonteesta ja käytännöistä. Lisäksi tuon esille niitä teorioita, joiden kautta voidaan ymmärtää tietoteknologioiden sosiaalista ja yhteiskunnallista merkitystä. Osassa III Tutkimuksen menetelmät ja aineistot ja esittelen niitä metodologisia ratkaisuja ja näkökulmia, joilla pluralistista tietoyhteiskuntaa voidaan sosiaalitieteen menetelmin tutkia. Osa IV Tapaustutkimuksia tieto- ja kommunikaatioteknologioiden sosiaalisesta soveltamisesta on tutkimuksen empiirinen osuus, jossa käytän erilaisia empiirisiä tutkimusmenetelmiä metodologisen triangulaation periaatteella.

16 Tutkimuksen lähtökohdat Luvussa II 1. Tietoyhteiskunnan käsitteestä tuon esille erilaisia näkökulmia, jotka liittyvät keskusteluihin ja näkemyksiin tietoyhteiskunnasta. Osaltaan tietoyhteiskunta nähdään teknologioiden hyväksikäyttöön perustuvien yhteiskuntien evoluution jatkumona ja seurauksena teknologioiden merkittävistä rooleista yhteiskuntien muotoutumisessa. Tietoyhteiskunnasta keskustellaan myös poliittisina edistysohjelmina ja utopioina, jotka kuvaavat tavoiteltua ja hyväksi koettua teknologioita hyödyntävän ja kilpailukykyisen yhteiskunnan tilaa ja olemusta. Ajan kuluessa ihmetellään ja kritisoidaan sitä, kun tietoyhteiskuntaan liitetyt odotukset ja utopiat eivät toteudukaan. Ihmettely tulee nyt journalistien tai konsulttien käymänä kriittisenä tietoyhteiskuntakeskusteluna, ei tutkijoiden tutkimustuloksina. Tietoyhteiskunta on pluralistinen, moniselitteinen ja vaikeasti mitattava. Sen poliittinen suunnittelu ja ohjaus on ristiriitaista, elitististä ja mielikuviin perustuvaa. Luvussa II 2. Tietoyhteiskunnan rakenteet ja tekijät käsittelen niitä näkemyksiä, joita liitetään tietoyhteiskunnan konkreettisiin toimintoihin ja niiden organisoitumiseen. Tietoyhteiskuntaa voidaan määritellä, ohjata ja toteuttaa hyvinkin erilaisista näkökulmista riippuen esittäjän ideologioista, kokemuksista ja intresseistä. Tietoyhteiskunta voi olla synonyymi ultraliberaalille markkinataloudelle, jossa talous toimii esteettömästi ja joustavasti ajan ja tilan suhteen. Jossain marginaalissa ovat sosiaaliset tasa-arvonäkemykset ja hyvinvointikysymykset. Jotta tietoyhteiskuntaa voidaan ylipäätänsä tutkia kokonaisuutena, on ymmärrettävä ja hahmotettava nämä sektorikohtaiset tulkinnat ja ambitiot. Tietoyhteiskunta nähdään sektorikohtaisesti vaikkapa teknologisina innovaatioina ja innovaatioympäristöinä, spesifeinä tieto- ja informaatiotyömarkkinoina, uutena tietopohjaisena taloutena, globalisoitumisena, virtuaaliyhteisöinä ja avoimena julkisena tilana. Näkemyksiä tietoyhteiskunnasta esitetään erilaisista valtapositioista käsin ja valtaan liittyvät intressit ja kyvyt tuottaa erilaisia tulkintoja. Valtaan ovat läheisesti kytköksissä näkemykset tietoyhteiskunnan sosiaalisista jaoista, tasa-arvosta ja syrjäytymisestä. Kun tietoyhteiskunnan sosiaalista puolta tutkitaan, on tiedostettava tietoyhteiskunnan elitistinen olemus liberaalin markkinatalouden synonyymina ja sosiaalisen ja kansalaisuuden marginaalisuus valtadiskursseissa. Siksi käsittelen sekä valtavirran digitaalisen kahtiajaon tulkintoja että vaihtoehtoisia prosessinäkökulmia tietoyhteiskunnan sosiaalisista jaoista. Nämä johtavat myös erilaisiin yhteiskuntapoliittisiin kehittämisstrategioihin. Tietoyhteiskunnan tutkimusteoreettisen ja -analyyttisen hahmottamisen vuoksi yhteiskuntatieteilijän on tärkeää ymmärtää teknisen ja sosiaalisen yhteiskunnallista suhdetta. Tähän liittyviä teorioita ja käsityksiä tuon esille luvussa II 3. Teknologian sosiaalisuus ja sosiaalinen muokkaus. Merkittävää on, että teknologioiden ja niiden yhteiskunnallisten merkitysten sosiaalitieteellisen tutkimuksen peruslinjat ovat pohjautuneet teknologiadeterminismin tai lineaaristen teknologiamallien kritiikkiin. Tässä kritiikissä teknologioiden ominaisuuksista johdettujen yhteiskunnallisten kausaliteettien sijaan teknologisoituvien yhteiskuntien toimijoiksi tulevat myös sosiaaliset aktorit, jotka muokkaavat ja konstruoivat teknologioita ja siten teknologisoituvia yhteiskuntia. Vaikka näiden sosiaalisesti orientoituneiden teknologiateorioiden taustalla ovat perinteiset fyysiset teknologia-artefaktit, uskon näiden teorioiden yleisellä sosiaalisen interaktionismin tasolla soveltuvan myös informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa käsitellyt ns. tietoyhteiskunnan kansalaislähtöisen kehittämisen hankkeet ovat viitetaustaltaan perustuneet teknologioiden sosiaaliseen konstruktivismiin ja tarjoavat mikrotason empiirisen näkökulman aiheeseen.

Tutkimuksen lähtökohdat 17 Luvussa III 1. Tutkimuksen menetelmät ja aineistot tuon esille tietoyhteiskunnan epistemologisia lukuohjeita ja kuinka tietoyhteiskunta voidaan ymmärtää sosiokulttuurisesti spesifinä ja pluralistisena käsitteenä. Pohdin mitä tieto merkitsee sinällään, yhteiskunnan organisoitumisessa ja lopuksi tietoyhteiskunnan ymmärtämisen tietona. Tietoyhteiskunnan epistemologiassa tärkeää on ymmärtää, miten tietoa voidaan saada relativistisesti ymmärretystä tutkimuskohteesta, jossa deterministiset rakenteet kohtaavat mikrotason tavoitteellisen toiminnan. Tietoyhteiskuntaa voidaan tutkia sosiaalisen kommunikaation että diskurssianalyysin kautta. Rakennetason relativismin ymmärtäminen vaatii diskurssianalyyttista lähestymistapaa kun taas mikrotason sosiaalinen interaktio enemmänkin etnografista. Käyn lisäksi läpi tietoyhteiskuntaan liittyviä konkreettisia empiirisiä tutkimuksia lähestymistapoineen ja keskeisine tuloksineen. Tyypillisesti tietoyhteiskuntaa on tutkittu yksipuolisesti mittaamalla teknologiapenetraatioita ja tämä yksipuolinen teknologiadeterministinen kuva tarvitsee vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Empiirisen osan ensimmäisessä luvussa IV 1. Tietoyhteiskunta poliittisissa ohjelmissa analysoidaan keskeisiä tietoyhteiskuntaa määritteleviä poliittisia dokumentteja. Niistä suurin osa on nimetty tietoyhteiskuntastrategioiksi ja ne esittävät yleensä eliitin näkökulmia tietoyhteiskunnan sosiaalista suhteista. Oletus on, että strategioiden sisältöihin ja niiden muotoiluihin paras kommunikatiivinen pääsy on yhteiskunnallisilla eliiteillä, joita tässä tapauksessa ovat teknokraatit, poliitikot, keskushallinnon virkamiehet ja yritystoiminnan johtohenkilöt. Poliittisista dokumenteista välittyy heidän näkökulmansa tietoyhteiskunnan tasa arvo kysymyksiin. Nämä dokumentit kuvaavat eräänlaista tietoyhteiskunnan poliittista ylärakennetta, jolla pyritään ohjaamaan käytännön kehittämistoimintaa ja sen sosiaalisia interaktioita. Teksteinä ja kommunikaationa niitä on soveliasta tutkia diskurssianalyysin keinoin. Dokumenteista on analysoitavissa, miten keskeiset yhteiskuntapoliittiset toimijat näkevät tietoyhteiskunnan ja sen poliittisen kehittämisen. Laajan dokumenttiaineiston tekstit on koodattu ja sen jälkeen haettu tematisoinnin pohjalta uudelleen analysoitaviksi. Tietoyhteiskunnan poliittisessa kehittämisessä on sosiaalisen toiminnan taso rakennedeterminismien ja poliittisten ohjelmien ohessa. Tämän sosiaalisen toiminnan rikkaus, monitoimijaisuus ja hajanaisuus on parhaiten tutkittavissa ja saavutettavissa etnografian keinoin. Luvuissa IV 2., 3., 4. ja 5. analysoin etnografisesti kolmea pohjoiskarjalaista tietoyhteiskunnan kehittämisprojektia, joilla oli sosiaalinen tasa arvo ulottuvuus ja joihin osanotto oli kohderyhmälle periaatteessa avointa. Aloitan Pohjois-Karjala tietoyhteiskuntaan / North Karelia Towards Information Society (Nokis) -hankkeella. Se kuului EU:n Innovatiivisten toimintojen Regional Information Society (RISI) -ohjelmaan ja sen tavoitteena oli tukea tietoyhteiskunnan kehittymistä taloudellisista keskuksista syrjässä olevilla eurooppalaisilla alueilla. Toinen tapaus on Pohjois-Karjalan Kansalaisverkot, koko Pohjois- Karjalan väestöön kohdistunut tietoverkkohanke, jolla piti luoda kansalaisille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää ja hyödyntää tietotekniikka erilaisiin tarpeisiinsa. Kolmas kohde on Maaseudun tietotekniikkaosaamisen kehittäminen II projekti, jonka tarkoituksena oli koulutuksen, konsultoinnin ja tietotekniikan käytön tuen avulla antaa maaseutuyrittäjille, lähinnä maanviljelijöille, ne tiedot ja taidot, joita he voivat hyödyntää ammatinharjoittamisessaan. Neljäs projekti on Kansalainen tie toyh teiskunta-hyvinvointi (Kathy) -projekti, joka pyrki edistämään erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tietotekniikan hyödyntämistaitoja ja tähän liittyvää jäsenistön hyvinvointia. Samalla projekti ylläpiti avoimia tieto konepisteitä ja koulutti niissä yleisöä tietotekniikan perustaidoissa.

18 Tutkimuksen lähtökohdat 2. Tutkimuksen tavoitteet ja lähtökohdat Tietoyhteiskunnan sosiaalitieteellinen tutkimus on marginaalissa tai asettaa kysymyksensä teknologiadeterministisesti. Tietoyhteiskuntaa on tutkittu yleensä informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden ja niiden ominaisuuksien kautta. Futuristisessa lähestymistavassa teknologioiden ominaisuuksista johdetaan tulevaisuuden tietoyhteiskuntien kuvauksia, mutta vain kuviteltuine sosiaalisine rakenteineen ja käytäntöineen. Hyvin lähellä tätä lähestymistapaa ovat erilaiset yhteiskuntien vaiheteoriat, joissa nykyisyyden vaiheessa on saavuttu yleensä tietoyhteiskuntaan. Futuristiset tietoyhteiskuntakuvaukset eivät yleensä perustu empiirisiin tutkimuksiin ja analyyseihin sosiaalisesta todellisuudesta, vaan ne liittyvät ennemminkin teknologiatuotteiden markkinointiin, kansallisvaltioiden poliittisiin tulevaisuusprojekteihin ja näihin liittyviin kvasitutkimuksiin. Näissä futuristiset yhteiskuntakuvaukset saavat myös utopistisia ulottuvuuksia. Aloittaessani työskentelyni Nokis-projektissa vuonna 1998 minua ihmetytti se kova vauhti ja teknologiavetoinen yksipuolisuus, millä tietoyhteiskuntaa Suomessa tuolloin kehitettiin. Erilaiset sosiaaliset aloitteet näyttivät pysähtyvän yllättävästi pohdintoihin siitä, ovatko niissä tapahtuvat interaktiot riittävän tietoturvallisia. Nokiksessa huomasin, että sosiaalinen ja tietotekniikan loppukäyttäjän tarpeisiin perustuva ajattelu oli suomalaisessa tietoyhteiskuntakeskustelussa marginaalissa. Sosiaalipoliitikolle tutut kysymykset syrjäytymisestä ja tasa-arvosta avautuivat kansallisissa tietoyhteiskuntaohjelmissa triviaaleina. Mieluummin mitattiin Internetin ja kännyköiden käyttöä arvioitaessa kansainvälisesti Suomen tietoyhteiskuntamenestystä. Vuonna 2001 alkanut Suomen akatemian syrjäytymiseen kohdistunut SYREENI-ohjelma antoi minulle mahdollisuuden lähteä tutkimaan tietoyhteiskunnan sosiaalista ja tasa-arvoulottuvuutta syvällisemmin. Nyt oli mahdollisuus pohtia ja testata Nokiksessakin esillä olleita asioita aina väitöskirjaksi asti. SYREENI:n tavoitteiden motivoimat tutkimusasetelmaa rakentavat ja ohjaavat kolme kysymystä olivat: 1) Miten tietoyhteiskuntaohjelmissa ymmärretään tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja niiden edistämisen keinot? 2) Miten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tietoyhteiskunnassa voidaan edistää yksilöllisin, yhteisöllisin, julkisin ja markkinatalouden keinoin? 3) Mitä ovat pohjoiskarjalaisten kehittämishankkeiden kokemukset tietoyhteiskunnan sosiaalisesta kehittämisestä? Jotta edellä mainittuihin kysymyksiin voi vastata, on ensin pystyttävä teoreettisesti ja erilaisia tietoyhteiskuntatulkintoja kartoittamalla ymmärtämään, mitä tietoyhteiskunta tarkoittaa käsitteenä ja käytännön toimintana. Vaikeus tässä on tietoyhteiskuntakeskustelun pluralistisuus ja elitistisyys. Tietoyhteiskunta voidaan nähdä esimerkiksi uuden talouden, virtuaaliyhteisöjen, innovaatiotoiminnan, sähköisen kaupan, informaatiotyön ja poliittisten utopioiden näkökulmista. Määritelmien monimuotoisuus antaa ymmärtää, että ne riippuvat tiettyjen sosiaalisten ryhmien ja spesifien kulttuurien näkemyksistä ja intresseistä. Teoreettista tarkastelua vaatii myös tietoyhteiskunnan sosiaalisuuden ymmärtäminen. Siksi tutkimuskysymyksieni kannalta keskeisiä tietoyhteiskunnan sosiaaliseen organisoitumiseen liittyviä teemoja ovat tietoyhteiskunnassa tai tietoyhteiskunnasta syrjäytyminen ja tietoyhteiskunnan sosiaalisiin jakoihin sekä prosesseihin liittyvät

Tutkimuksen lähtökohdat 19 teoreettiset näkökulmat ja myös empiiriset tutkimukset. Tämän ongelmakentän keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat digitaalinen kahtiajako ja tietoteknologian saavutettavuus, joilla perinteisesti on lähestytty tietoyhteiskunnan sosiaalisia ulottuvuuksia. Tavoitteeni on syventää näitä peruslähtökohtia ja arvioida tietoyhteiskunnan kehittämistä kriittisesti haastaen standarditulkintoja. Tietoyhteiskunnan käsitteen pluralistisuus ja monitasoisuus tekee tutkimuksesta metodologisesti haastavaa ja olenkin valinnut lähestymistavakseni metodologisen triangulaation. Erilaisten tutkimusmetodologioiden yhdistelyä Giddens (1977, 161 162) taustoittaa sillä, että rakenteet eivät deterministisesti ohjaa inhimillistä toimintaa, vaan ovat enemmänkin mahdollistavia ja ohjaavia. Rakenteiden dualismi johtaa uusinnettujen käytäntöjen jatkumoihin strukturaatioprosessiin. Sosiaalisia käytäntöjä tutkitaan selittämällä miten rakenteet muotoutuvat toiminnassa ja vastavuoroisesti miten rakenteet ohjaavat toimintoja. Sosiologisen tutkimuksenkin on liikuttava tässä dualismissa, ei keskityttävä yksittäiseen ilmiöön. Kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien yhdistäminen antaa mahdollisuuden tutkia tätä dualismia. Yhteiskunnan ymmärtäminen vaatii sekä deterministisiä selittäviä malleja että mikro-rakenteellisia lähestymistapoja, jotka huomioivat luovuuden ja sosiaaliset interaktiot. (Brannen 1995, 16.) Metodologista triangulaatiota käytetään myös siksi, että tutkimuksen teoriat ja konseptit liittyvät usein myös erilaisiin tutkittaviin todellisuuksiin tai todellisuuksien aspekteihin relativistisen tietoteorian mukaisesti (emt. 5, 11 12). Tarve metodologiseen triangulaatioon perustuu tutkimuksessani siihen, että ymmärrän tietoyhteiskunnan monitasoisena rakenne-toimija-suhteena. Rakennetasolla analysoin tietoyhteiskunnan poliittisia dokumentteja makrotason diskurssianalyysin keinoin. Toimijatasolla tutkin tietoyhteiskunnan kehittämishankkeita etnografisesti etnografian laajan tulkinnan mukaisesti yhdistäen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Relativistisen tietoteorian perusta on totuuksien näkeminen sosiokulttuurisesti eriytyvinä. Näitä totuuksia voidaan hahmottaa ja suhteuttaa niihin liittyvien diskurssien analyysilla. Eri käsitysten tietoyhteiskunnasta ymmärrän määrittyvän sosiokulttuurisesti eriytyvinä diskursseina ja olevan mahdollista tutkia diskurssianalyysilla. Tietoyhteiskuntaa tuottavat diskursiivisesti eri ryhmät ja ne antavat sille ryhmäspesifejä merkityksiä. Siksi luvut III 1.1 ja III 1.2 ovat eräänlaisia ylätason epistemologisia lukuohjeita koko tälle väitöskirjalle. Ne johdattelevat myös poliittisten tietoyhteiskuntadokumenttien diskurssianalyysiin kappaleessa IV 1. ja eräänlaiseen tietoyhteiskunnan ylärakenteen empiiriseen tarkasteluun. Ylätason ymmärryksen jälkeen on mahdollista analysoida tietoyhteiskuntaan liittyviä seikkoja sosiaalisen konstruktivismin näkökulmasta mikrotason prosesseina, ryhmien ja yksilöiden välisinä neuvotteluina, erilaisina intresseinä ja valtakamppailuina. Yhdistän tietoyhteiskunnan teoreettisten, käsitteellisten ja poliittisten diskurssien makrotason tarkastelun mikrotason etnografiseen tarkasteluun. Perinteinen tietoyhteiskuntatutkimus ei vastaa niihin kysymyksiin, joissa pohditaan teknologioiden sosiaaliseen implementaatioon liittyviä ilmeisiä ongelmia ja tasa-arvoa teknologisoituvan yhteiskunnan sosiaalisena ulottuvuutena. Tietoyhteiskunnan sosiaaliset suhteet tai teknologioihin liittyvät sosiaaliset prosessit eivät avaudu pelkästään teknologioiden ominaisuuksien tai teknologisten rakennedeterminismien kautta. Koen, että moniin käytännöllisiin ongelmiin, esimerkiksi kehittämishanketoiminnassa, ei ole löytynyt vastauksia perinteisestä tietoyhteiskuntatutkimuksesta, vaan on tarve toisenlaiselle lähestymistavalle, joka huo-

20 Tutkimuksen lähtökohdat mioisi sosiaaliset prosessit ja rakenteet sekä kehittämishankkeiden sosiaalisen praksiksen ongelmineen. Strukturaatiodualismiin perustuen empiirinen osuuteni on kaksitasoinen: Tieto yhteiskuntaan liittyviä diskursseja olen analysoinut eri tietoyhteiskuntastrategioista ja erilaisista poliittisista ohjelmista käyttäen van Dijkin kehittämää ns. makrotason diskurssianalyysia. Lisäksi olen tutkinut tapaustutkimuksina neljää pohjoiskarjalaista tietoyhteiskunnan kehittämishanketta (kts. tarkemmin III 1.4). Olen tehnyt niissä etnografisesti kenttätöitä ja kerännyt dokumentteja, kirjoittanut muistiinpanoja ja tehnyt kyselytutkimuksia. Tekemäni etnografisen tutkimuksen lähtökohta on ymmärtää tutkimuskohdetta historiallisessa kontekstissaan sekä reflektoida sitä teoreettisesti ja konseptuaalisesti. Olen ymmärtänyt etnografian laajasti metodologisen triangulaation kautta ja yhdistellyt sekä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Analysoitavan aineiston valintaperusteena on ollut se, että ne ovat liittyneet toimintaprosessien historialliseen kuvaamiseen, tietoyhteiskunnan sosiaalisten jakojen ymmärtämiseen ja tietoteknologioiden sosiaalisiin konstruointeihin. Myös tekemäni viisi kyselytutkimusta liittyvät kontekstin ymmärtämiseen osana etnografiaa. Niiden vastaukset olen analysoinut tilastollisilla standardimenetelmillä sekä avoimet kysymykset konseptuaalisella kategorisoinnilla. Tietoyhteiskunnan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa olennaista on ymmärtää teknologioiden ja sosiaalisen välinen suhde. Vaikka suoria informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden sosiaalisten suhteiden teorioita ei ole olemassa, löytyy tällaisia teorioita yleisemmältä teknologioiden sosiaalisten suhteiden alueelta. Käytännössä tietoyhteiskunnankin tutkimuksessa on analogia teknologian yleisen ja ICT:n erityisen ymmärtämisen välillä. Empiirisessä osassa yleiset teknologian ja sosiaalisen välisten suhteiden teoriat ovat riittäviä tämän tutkimuksen analyysin viitekehykseksi. Tätä aluetta teoreettisesti tarkastelemalla on mahdollista luoda kontekstuaalisia näkökulmia, hypoteeseja ja analyysiperusteita tietoyhteiskunnan empiiriseen tutkimiseen. Varsinkin teknologian sosiaalisen konstruktivismin teoriat vaikuttavat hyvin relevanteilta tietoteknologioiden kohdalla haastaessaan perinteisen rakenteellisen teknologiadeterminismin. Niiden mukaan teknologioiden yhteiskunnallista ja sosiaalista soveltamista voidaan ohjata myös poliittisesti ja demokraattisesti teknologian sosiaalisella muokkauksella. Näin ne luonnollisesti antavat politiikkatieteelliselle lähestymistavalle uusia analyyttisia työkaluja. Tapaustutkimuskohteeni, pohjoiskarjalaiset sosiaalisesti orientoituvat tietoyhteiskunnan kehittämishankkeet, mahdollistivat tietoyhteiskunnan toimijatason empiirisen tutkimuksen. Näiden tutkimustapausten sosiaalinen orientaatio mahdollisti teknologiatutkimuksen, jonka kysymykset liittyvät perinteisiin sosiaalipolitiikkatieteen kysymyksiin syrjäytymisestä, tasa-arvosta ja maantieteellisestä syrjäisyydestä. Strukturaationäkökulmasta oli perusteltua tutkia myös näiden hankkeiden taustalla olevia poliittisia tietoyhteiskuntaohjelmia, jotka kertovat yhden, eliitin, näkökulman tietoyhteiskunnasta. Metodologisen triangulaation keinoin oli mahdollista tutkia niitä asioita, jotka rakenteistivat tietoyhteiskunnan sosiaalisia käytäntöjä ja edelleen tasa-arvokysymyksiä. Koska tutkimustapauksilla olivat laajat kohderyhmät, kohtuullisen suuret projektiorganisaatiot ja edelläkävijä luonne, oli niitä tutkimalla mahdollista arvioida laajempiakin tietoyhteiskunnan sosiaaliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä. Tietoyhteiskunnan kehittämishanke on tyypillisesti sellainen toimintaympäristö, jossa joudutaan ottamaan kantaa tietoteknologioiden ja sosiaalisen organisoitumisen suh-